1. Nykyisessä rikosprosessissa noudatetaan - on noudatettu jo monta kymmentä vuotta - akkusatorista menetelmää eli syyttämismenetelmää. Sen mukaan syyttäjällä on velvollisuus huolehtia syytteen ajamisesta sekä syytettä tukevan näytön ja selvityksen esittämisestä. Syytetyllä ei ole totuusvelvollisuutta eikä velvollisuutta myötävaikuttaa väitetyn syyllisyytensä selvittämiseen.
2. Vielä joskus ennen viime sotia suomalainen rikosprosessi muistutti inkvisiota sikäli, että tuomarilla katsottiin olevan päävastuu syyteasian perusteellisesta selvittämisestä; tästä nimike inkvisitorinen menetelmä. Nykyisin tuomari ei sitä vastoin voi esiintyä prosessissa syyttäjän avustajana tai "kanssasyyttäjänä", vaikka näyttäisi siltä, ettei syyttäjä kykene kunnolla suoriutumaan syytteen ajamisesta ja näytön hankkimisesta. Tuomari ei voi määrätä hankittavaksi omasta aloitteestaan sellaista näyttöä, jota syytteen toteennäyttäminen edellyttää. Tämä johtuu rikosprosessissa vallalla olevasta syyttömyysolettamasta ja puolustuksen suomisen periaatteesta.
3. Tuomarin velvollisuutena on jutussa puolin ja toisin esitetyn näytön arvioiminen ja ratkaisun antaminen. Tämä edellyttää tuomareilta tiukkaa puolueettomuutta. Tuomari ei saa käyttäytymisellään prosessissa herättää epäluuloa puolueettomuuden vaarantumisesta. Syytetyn tulee saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti, joka edellyttää muun ohella, että tuomari pysyttelee puolueettomana eikä ryhdy avustamaan syyttäjää ja tiukkaamaan todistajilta tai syytetyltä "totuutta". Todistajan ja syytetyn kuulustelu ei kuulu tuomarin tehtäviin, vaan siitä huolehtivat syyttäjä ja syytetyn puolustaja tai avustaja. Tuomari voi esittää syytetylle tai todistajalle joitakin täydentäviä kysymyksiä selvittääkseen vastauksissa olevia epäselvyyksiä, mutta muuten hänen ei ole syytä puuttua myöskään todistajankuulustelussa asian selvittämiseen.
4. Nämä rikosprosessin perusasiat tulivat mieleen, kun luin lauantain 4.10. Helsingin Sanomista sivulla A 20 olevan toimittaja Jukka Harjun Ulvilan murhakäräjien perjantain istunnosta kirjoittaman jutun otsikolla "Auer joutui kysymystulvaan". Anneli Auerin murhasyytteen uudelleenkäsittely on edennyt nyt loppusuoralle, sillä kaikkiaan 18 istuntoa kestäneessä oikeusprosessissa oli tarkoitus kuulla perjantaina syytetyn puheenvuoro.
5. Hyvään ja oikeudenmukaiseen rikosprosessijärjestykseen kuuluu kaikkialla maailmassa, että syytetyllä on oikeus käyttää prosessin päättyessä viimeinen puheenvuoro. Syytetyllä on oikeus henkilökohtaiseen "viimeiseen sanaan", vaikka hänellä olisi avustajanaan pätevä asiananaja. Jos syytetty on kiistänyt syytteen, hän yrittää vielä lopuksi itse omin sanoin saada oikeuden jäsenet vakuuttuneeksi syyttömyydestään. Jos taas syytetty on tunnustanut rikoksensa, hänellä on tilaisuus yrittää vaikuttaa tuomareihin niin, että nämä tuomitsisivat hänelle mahdollisimman lievän rangaistuksen. Tämä on syytetyn viimeisen sanan tarkoitus. Kysymyksessä ei ole suinkaan enää mikään syytetyn kuulustelu, jossa syyttäjä yrittäisi vielä kerran puristaa syytetyltä totuuden tai tunnustuksen.
6. Ulvilan murhakäräjillä syytetyn oikeus viimeiseen sanaan on Jukka Harjun lehtijutun mukaan ymmärretty täysin väärin. Satakunnan käräjäoikeuden tuomarit eivät ole joko käsittäneet asiaa tai sitten välittäneet lainkaan siitä, missä tarkoituksessa syytetylle on varattu tilaisuus käyttää oikeudessa viimeinen puheenvuoro. Harju nimittäin kertoo kirjoituksessaan, että käyttäessään viimeistä puheenvuoroaan Anneli Auer joutukin täydellisesti altavastaajaksi eli "kysymystulvan" kohteeksi, sillä hän joutui vastamaan "lukuisiin kysymyksiin - vanhoihin ja uusiin". Kysymyksiä eivät Auerille esittäneet ainoastaan syyttäjät, vaan - yllätys yllätys -myös ja ennen kaikkea kaikki jutun kolme tuomaria. Käräjäoikeuden puheenjohtajana jutussa toimii laamanni Matti Juntikka ja oikeuden muina jäseninä käräjätuimarit Annette Santamaa ja Väinö Ilveskoski. Jukka Harjun lehtijuttu saa tukea muissa tiedotusvälineissä perjantain istunnosta julkaistuista raporteista, esimerkiksi Ilta-Sanomissa olleesta toimittaja Tomi Auremaan kirjoittamasta jutusta. Satakunnan Kansan verkkojulkaisussa oli puolestaan 4.10. otsikot "Syyttäjä: Auer vain selittää asiat parhain päin" ja "Käräjätuomari tenttaa Aueria hätäpuhelusta".
7. Jo syyttäjien puuttuminen ja kommentointi syytetyn "viimeisen sanan" johdosta tuntuu oudolta. Onhan syyttäjillä ollut mahdollisuus jo peräti 18 aiemmassa istunnossa tentata Aueria ja kommentoida hänen lausumiaan. Syyttäjät eivät saisi kommentoida syytetyn henkilökohtaista viimeistä puheenvuoroa. Näin myös siksi, että syyttäjille ja puolustukselle on varattu tilaisuus antaa jutussa oma loppulausuntonsa, mikä lehtitietojen mukaan tapahtuu tiistaina 7.10.
8. Se, että myös oikeuden jäsenet ryhtyvät tenttamaan viimeistä sanaansa lausuvaa syytettyä ja oikein joukolla ja urakalla mitä erilaisimmista yksityiskohdista on kyllä täysin käsittämätöntä. Tuomarit ovat ehkä luulleet, että kysymyksessä oli syytetyn kuulustelu. Mutta jos he olisivat katsoneet hieman lakikirjaa, he olisivat huomanneet, että rikosasiassa syytetyn kuulustelu pidetään ROL 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan jo ennen kuin muuta suullista todistelua otetaan vastaan. Toisin sanoen oikeuden olisi tullut huolehtia siitä, että Auerin kuulustelu todistelutarkoituksessa olisi toimitettu jo oikeudenkäynnin alkuvaiheessa ja ennen kuin asiassa kuultiin yhtäkään todistajaa tai asiantuntijaa. Nyt Satakunnan tuomarit menettelivät täysin päinvastaisessa järjestyksessä ja siis lainvastaisesti ryhtyessään kuulustelemaan ja suorastaan tenttaamaan tai hiillostamaan Aueria vasta kun kaikki todistajat ja asiantuntijat oli kuultu! Voiko rikosasian käsittelyjärjestys enää pahemmin mennä pieleen!
9. Helsingin Sanomien samoin kuin Satakunnan Kansan raporteista ilmenee, että Anneli Auerin "ylimääräisessä kuulustelussa" kunnostautui erityisesti käräjäoikeuden ainoa naispuolien jäsen, jona toimii käräjätuomari Annette Santamaa, 58-vuotias "murhapitäjässä" eli Ulvilassa asuva tuomari. HS:n mukaan Santamaa suorastaan "hiillosti" Aueria aikaan, paikkaan ja tunkeutujaan liittyvillä yksityiskohtaisilla kysymyksillä. "Esimerkiksi hätäkeskusnauhan tapahtumia käytiin läpi tuomarin johdolla lähes sekunti sekunnilta", kirjoittaa Jukka Harju. Myös Satakunnan kansan jutussa mainitaan jo otsikossa, miten käräjätuomari, siis Annette Santamaa "tenttaa Aueria hätäpuhelusta".
10. Oikeuden jäsenet olivat siis päättäneet panna oikeusjutun lopuksi pystyyn "kunnon inkvisition", jossa he aikoivat suorastaan hiillostamalla kiskoa totuuden syytetystä irti! Tuomarin sanotunlainen menettely on vastoin sitä, mitä edellä kirjoitin tuomarin puoluettomasta roolista prosessissa, jossa syytettä ajaa virallinen syyttäjä. Tuomari on ilmeisesti ymmärtänyt tehtävänsä täysin väärin, jos hän ryhtyy yhtäkkiä jonkinlaiseksi apusyyttäjäksi. Lehtijuttujen perusteella saa vaikutelman, että kyseinen naistuomari, jota muut tuomarit ovat myötäilleet, on päättänyt varastaa koko syytetylle varatun show' n itselleen. Oikeuden puheenjohtajan olisi tullut keskeyttää tuomarin suorittama syytetyn hiillostaminen, myös syytetyn avustajan olisi pitänyt puuttua peliin ja todeta syytetylle, ettei hänen tarvitse vastata tuollaiseen ryöpytykseen, koska nyt ei ole kysymyksessä syytetyn kuulustelu ja jutussa syytettä ajavat ja syytettyä kuulustelevat syyttäjät, eivät suinkaan oikeuden jäsenet.
11. Tuomari Santamaata oli kiinnostanut kovasti myös se, missä Auerin vanhin tytär, joka on kertonut koko oikeuskäsittelyn ajan johdonmukaisesti samalla tavalla, oli ollut kullakin hetkellä. Tästäkään asiasta ei saatu täyttä selvyttä, vaan toimittajalle välittyi Auerin kertomuksesta sekava kuva, jossa on paljon säntäilyä ympäri taloa, mutta vain vähän tarkkaa kuvailua tapahtumien johdosta.
12. Kuten edellä totesin, oikeuden jäsenillä olisi ollut toki tilaisuus esittää täydentäviä kysymyksiä todistajille samoin kuin syytetylle todistajankuulustelun yhteydessä, jos jotkut seikat ja todistusteemat olivat jääneet heille epäselviksi. Kun syytettyä olisi tullut kuulla, jos menettelyssä olisi noudatettu lain mukaista käsittelyjärjestystä, jo ennen todistajia, olisi tuomareilla ollut tuolloin oivallinen tilaisuus kysymysten esittämiseen Anneli Auerille.
13. Miksi tuomarit vaikenivat tuolloin, mutta päättivät kaikesta päätellen panna Auerin "lujille" vasta aivan käsittelyn lopussa ja siinä vaiheessa, kun Auerin oli määrä sanoa oikeudelle "viimeinen sanansa" ennen tuomiota? Oliko tämä ennalta sovittua taktiikkaa? Jos oikeudenkäynti kestää pari kolme kuukautta putkeen ja siinä pidetään 19 eri istuntoa, jäävät oikeuden jäsenten mieliin tietenkin parhaiten käsittelyn loppuvaiheissa esitetyt lausumat. Jos Anneli Auer ei jo koko pitkään prosessiin väsyneenä enää jaksanut vastata kaikkiin tuomareiden hänelle esittämiin yksityiskohtaisiin kysymyksiin ja suoranaiseen hiillostukseen tai hän ei enää edes muistanut kaikkia yksityiskohtia, niin on pelättävissä, että tästä voidaan tuomion perusteluissa tehdä syytetyn kannalta epäedullisia johtopäätöksiä, joihin sitten voidaan vedota ikään kuin syytettä tukevina todisteina. No, tuomiosta sitten ehkä näemme, mikä merkitys tuomareiden hiillostamisen tuloksena annetuilla syytetyn vastauksilla on näytön arvioinnissa ollut.
14. Ilmeisesti monet keskeiset seikat ovat jääneet Ulvila-jutussa massiivisen laajasta todistuaineistosta huolimatta tuomareille sangen epäselviksi, muutenhan syytetyn hiillostamista jutun viimeisessä istunnossa ei voida ymmärtää. Tässä ei ole sinänsä ihmettelemistä, sillä onhan rikoksen tekemisestä kulunut jo monta vuotta ja juttua on veivattu jo tähän mennessä eri oikeusistumissa jo monta kertaa. Mutta tämä epäselvyys ei ole suinkaan syytetyn tai puolustuksen vika, sillä todistus- ja selvitystaakka jutussa on yksinomaan syyttäjällä. Jos tietyt relevantit seikat ovat jääneet epäselviksi, niin silloin niistä ei voida tehdä luotettavia syytettä tukevia johtopäätöksiä. Jutun uudelleenkäsittelystä kertoneista lehtijutuista on ainakin minulle syntynyt aika vakuuttava käsitys siitä, että ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta ei ole pystytty sulkemaan pois. Tuomarit saattavat toki olla itse henkilökohtaisesti vakuuttuneita Auerin syyllisyydestä ja yrittivät sen vuoksi nyt vielä viime tipassa saada jotain vahvistusta sanotulle käsitykselleen ottamalla itselleen syyttäjälle kuuluvan roolin. Tämä on kuitenkin oikeudenkäynnin puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta vaarallista ja epäsopivaa menettelyä. Tuomari ei voi antaa langettavaa tuomiota, vaikka hän olisi henkilökohtaisesti vakuuttunut syytetyn syyllisyydestä, jos todistusaineisto ei tue tuomarin intuitiivista käsitystä, vaan syytetyn syyllisyydestä jää varteenotettava epäily.
15. Toimittaja Jukka Harju kommentoi jutussaan käräjäoikeuden tuomareiden Anneli Auerille esittämien kysymysten tulvaa ja suoranaista hiillostamista näin: "Oikeuden jäsenten näin aktiivinen osallistuminen syytetyn kyselyyn lienee melko harvinaista". Harju on oikeilla jäljillä, mutta turhan varovainen sanoissaan. Minusta tuomareiden noin aktiivinen puuttuminen ja suoranaisen inkvisition pystyttäminen ja ryhtyminen apusyyttäjiksi on täysin ennenkuulumatonta ja epäsopivaa menettelyä.
16. Todettakoon, että tuomarin inkvisitorisen prosessinjohdon suitsimiseksi lakia muutettiin vuonna 1997 ROL:n säätämisen yhteydessä. Vanhan lain mukaan oikeuden oli huolehdittava siitä, että rikosjuttu tuli perusteellisesti käsitellyksi. Koska tällaista säännöstä voitiin tulkita - tuomarit ovat näet usein lain sanamuodon pikkutarkkoja seuraajia eli legalisteja - tarkoittavan virheellisesti tuomioistuimen velvollisuutta valvoa, että syyte tulee näytetyksi toteen, on uudessa laissa sana "perusteellisesti" korvattu sanalla "asianmukaisesti" (ROL 6:5.2). Tuomari ei siis saa toimia enää syyttäjän "pikku apulaisena", vaan hänen tulee valvoa, että käsittelyssä toteutuvat syyttömyysolettama, puolustuksen suosimisen periaate ja yleensä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset. Minkäänlaiseen syyttäjän esittämää aineistoa täydentävä prosessinjohto syytetyn vahingoksi ei siten ole sallitua eikä tuomari voi yrittää saada syytettyä jotenkin "ansaan" kuulustelemalla ja hiillostamalla häntä tai provosoimalla syytettyä antamaan itselleen epäedullisia lausumia. Syytetyn kuulustelu on syytä jättää yksinomaan syyttäjän tehtäväksi. Minusta tuntuu, että Ulvilan jutussa tuomarit ovat noudattaneet edelleen vanhaa eli vuonna 1997 kumottua prosessinjohtosäännöstä.
17. Onko kysymyksessä ainoastaan selkeä kauneusvirhe, vai olisiko syytetyllä ja puolustuksella aihetta pelätä käräjäoikeuden puolueettomuuden vaarantumista? Onko Auer saanut jutussa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin? Tähän en halua ottaa kantaa, sillä vastaus riippuu myös siitä, millaisena käräjäoikeuden prosessia voidaan kokonaisarvion perusteella pitää. Tuollaiseen inkvisitoriseen menettelyyn, joka ei täytä oikeudenkäynniltä nykyisin edellytettävän asianmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksia, olisi kuitenkin syytä puuttua ja siitä tulisi keskustella lakimiespiireissä vakavasti. Porin tuomarit unohtivat, että ei riitä, että tuomari on puolueeton, vaan vaaditaan lisäksi, että hänen toimintansa myös näyttää ulospäin puolueettomalta. Jos tuomarin puolueettomuutta rikosprosessissa voidaan jonkin ulkonaisen seikan johdosta perustellusti epäillä, ei vastaaja ole saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
