374. Matti Vanhasen jääviysasiasta on kehkeytynyt hirmuinen prosessi!

Perustuslakivaliokunta vähän ennen hukkumistaan Vanhas-asiassa hankittujen lausuntojen paljouteen...ilmeet alkavat olla epätoivoisen näköisiä...

Motto: "Mutta tästä nousee hirmuinen prosessi" (Aleksis Kiven Nummisuutarien Esko).

1. Ex-pääministeri Matti Vanhasen epäiltyä jääviyttä ja virkarikosta koskevasta asiasta on jo ehtinyt noussut hirmuinen prosessi, vaikkei vielä ole edetty edes tuomioistuimeen asti eikä edes päätöstä syytteen nostamisesta ole tehty.

2. Jahkailu asian ympärillä tuntuu vain jatkuvan jatkumistaan. Perustuslakivaliokunta ei nimittäin saanut vielä tänäänkään aikaan minkäänlaista kannanottoa asiassa, vaikka asiaa on puitu ja vatkattu jo hirmuisen pitkään ja valiokunta on käsitellyt asiaa perusteellisesti jo viime syksynä ennen esitutkinnan aloittamista.

3. Valiokunta käsitteli asiaa tänään kuulemalla valtionsyyttäjä Matti Nissisen raportin asiasta. Valiokunta lykkäsi asian käsittelyn ensi viikkoon ja päätti tässä vaiheessa ainoastaan asiantuntijoiden kuulemisesta. Valiokunta päätti salata valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kannan siitä, pitäisikö Vanhasta vastaan nostaa syyte valtakunnanoikeuteen.

4. Ensi viikolla perustuslakivaliokunta kuulee seuraavia asiantuntijoita:

- jääviyskysymyksistä kahta hallinto-oikeuden professoria (Olli Mäenpää ja Outi Suviranta),

-virkarikosoikeuden osalta kahta professoria (Raimo Lahti ja Pekka Viljanen) sekä

- kahta valtiosääntö-oikeuden professoria (ex-professori Mikael Hidén ja Veli-Pekka Viljanen)

5. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) luonnehti tiedotustilaisuudessa valiokunnan tiistaina saamaa tuhatsivuista esitutkintamateriaalia - kuten jo blogissani 368/8.1.2011 ennustin - "erittäin hyväksi ja kattavaksi aineistoksi, jossa kaikki olennainen on selvitetty". Hän oli tyytyväinen myös valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kuulemistilaisuuteen.

6. Mutta jos kerran asia oli jo erinomaisesti suoritetussa esitutkinnassa ja Matti Nissisen raportissa erittäin hyvin ja kattavasti selvitetty, niin miksi ihmeessä asiassa pitää vielä kuulla peräti kuutta asiantuntijaa? Kahta asiantuntijaahan kuultiin jo viime syksynä, kun perustuslakivaliokunta edellisen kerran käsitteli samaa asiaa.

7. Lisäksi valtakunnan ylin oikeusviranomainen eli oikeuskansleri Jaakko Jonka on käsitellyt kaikki edellä mainittuja kysymyksiä perusteellisesti raportissaan, jonka hän toimitti viime syksynä perustuslakivaliokunnalle. Jonkka katsoi kirjeessään yksiselitteisesti, että Vanhanen oli ollut jäävi.

8. Luulisi, että valiokunta alkaa olla kohta vaarassa hukkua selvitysten ja asiantuntijoiden lausuntojen paljouteen, jolloin punainen lanka uhkaa kadota ja päätös eduskunnan suuressa salissa tehdään lopulta täysin poliittisin perusteiden ja voimasuhteiden mukaisesti.

9. Syyn asian "lisäpuliveivaamiseen" perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kaatoi tänään kylmästi syyttäjä Matti Nissisen niskaan. Sasin mukaan nimittäin juuri Nissinen oli esittänyt, että valiokunnan olisi syytä hankkia oikeudellisia lisäselvityksiä erityisesti esteellisyydestä, virkarikossäännösten soveltamisesta ja ministerin syytekynnyksestä. "Kyllähän me olisimme jo olleet valmiita antamaan lausuntomme, mutta kun tämä Nissinen oli lisäselvitysten kannalla", antoi Sasi (ehkä) tällä tavalla muotoillessaan ymmärtää.

10. Valtakunnansyyttäjä Nissinen oli Sasin mukaan kertonut valiokunnalle kysyttäessä oman näkemyksensä siitä, pitäisikö asia viedä valtakunnanoikeuden ratkaistavaksi. Nissinen ei kuitenkaan halunnut kertoa kantaansa julkisuuteen, ja myös perustuslakivaliokunta päätti salata asian ennen lopullista päätöstään.

11. Puheenjohtaja Kimmo Sasi perusteli salaamista sillä, että valtakunnansyyttäjän tiedossa oleva kanta saattaisi ohjata tulevia asiantuntijalausuntoja; luottamus asiantuntijoiden puolueettomuuteen tuntuu siis olevan jotenkin kateissa. Valiokunnan varapuheenjohtaja Jacob Söderman puolestaan korosti useaan kertaan, ettei Nissisen kanta ollut yksiselkoinen, vaan sisälsi monta "muttaa".

12. Hämmästyttävää kyllä, Matti Nissinen antoi Helsingin Sanomille vm. suhteessa aivan toisenlaisen lausunnon. Lehden (hs.fi) mukaan Nissinen kertoi kokoukseen mennessään, että tutkintaa on tuhat sivua. Hän sanoi antavansa selvän kyllä- tai ei-vastauksen käsityksestään syytteen nostamisesta. Sen hän myös oli tehnyt vastatessaan valiokunnan jäsenten kysymyksiin. Oman osuutensa kommentoinnin hän jätti poliitikoille eikä sanonut mitään tarkkaa tutkimuksistaan julkisuuteen. Nissinen piti tapausta monimutkaisena.

13. Kuulemisensa jälkeen Nissinen ei halunnut kertoa keskustelun yksityiskohdista. Hän kertoi vastanneensa kahden tunnin aikana lukuisiin perustuslakivaliokunnan jäsenten kysymyksiin.

”Olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää tapausta yksinkertaiseksi”, Nissinen sanoi ennen kokoukseen menoaan. Mielipide ei ollut muuttunut kokouksen aikana.

14. Syyttäjä oli siis, ainakin omasta mielestään, kertonut valiokunnan jäsenille, pitäisikö hänen mielestään Vanhasta vastaan nostaa syyte valtakunnanoikeudessa. ”Piti sitä paljon pohtia”, Nissinen sanoi omasta päätöksestään. Hämmästyttävää on, että esimerkiksi Jacob Södermanille oli jäänyt Nissisen käynnistä ja puheista aivan toisenlainen vaikutelma!

15. Joutuukin kysymään, että ovatko valiokunnan jäsenet todella riittävän "kypsiä" harkitsemaan ja päättämään itse asiasta, jos ja kun he eivät näy saavan tolkkua edes siitä, mitä kukin asiantuntija tai virkamies on heille asiasta salaisessa kokouksessa kertonut.

16. Valiokunta kuulee siis ensi viikolla asiantuntijoita ja sitä seuraavalla viikolla Matti Vanhasta. Aikaisintaan viikon kuluttua tästä valiokunta aloittaa asiasta keskustelun; huom! siis vasta tuolloin asiasta "aletaan keskustella", vaikka asiaa on puitu perustuslakivaliokunnassa jo viime syksynä ja nyt tänään siis uudelleen.

17. Mitä sitten tähän asti on oikein tehty, jollei ole edes keskusteltu? Onko vain murjotettu? No, tuo "keskustelun aloittaminen" on tietenkin termi, jolla on oma merkityksensä ja poliitikot käyttävät, mutta jota ihmiset eivät ymmärrä. Ilmankos kansa onkin niin kovasti vieraantunut politiikan teosta ja poliitikoista.

18. Kimmo Sasi tänään: Jos keskustelu etenee nopeasti - sitä lienee turha toivoa tähänastisen veivaamisen perusteella arvioituna - eduskunnan suuri sali pääsee päättämään syytteen nostamisesta tai nostamatta jättämisesti helmikuun puolivälissä. Mikäli syyte valtakunnanoikeuteen nostetaan, syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.

19. Hirmuinen prosessi tästä sinänsä jokseenkin vähäisestä asiasta on jo nyt tullut! Tästä nyt nähdään, miten eriarvoisessa asemassa poliitikot ovat tavallisiin pulliaisiin verrattuna, kun on kyse oikeusturvasta. Ministerille on luotu ministerivastuuasioissa vedenpitävä järjestelmä, jonka on määrä suojata heitä virkarikossyytteiltä kaikin mahdollisin tavoin; puhuminen syytesuojasta ministereiden kohdalla on perusteltua, ei vain Berlusconin Italiassa, vaan myös Suomessa ministereiden kohdalla. Syytteen nostamisen edellytykset ja syytekynnys on nostettu aivan "pilviin", kun sen tavallinen ihminen saa syytteen kunhan vain on todennäköisiä syitä epäillä häntä rikoksesta. Ministerivastuuasiassa kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin yksityiskohdat syynätään kissojen ja koirien kanssa läpikotaisin jo ennen kuin päätetään, onko esitutkinta syyte aloittaa. Tähän vaaditaan valtakunnan ylimmän oikeusviranomaisen eli oikeuskanslerin päätös. Tätä kantaansa oikeuskansleri panttaa mielettömän pitkään, Vanhasen tapauksessa peräti vuoden verran. Sitten asia kiikutetaan perustuslakivaliokunnalle, joka kuuluu asiantuntijoita ja ylintä syyttäjää sekä epäiltyä itseään pari kolme kertaa, minkä lisäksi epäilty toimittelee valiokunnalle vielä kirjelmiään. Ja vasta sen jälkeen päätetään, käynnistetäänkö esitutkinta! Esitutkinnassa kuullaan myös kaikki mahdolliset tahot jälleen uudelleen, epäilty istuu kuulusteluissa huippuadvokaattiensa suojelema. Esitutkintapöytäkirjaa kertyy yli tuhat (1 000) sivua - siis jutussa, josta voisi seurata käytännössä korkeintaan pikkusakko! Sitten pöytäkirja, oikeastaan pitäisi sanoa pöytäkirjasto, kiikutetaan perustuslakivaliokunnalle, joka ei saa tolkkua eikä selvää, mitä kuultuna ollut valtakunnan ylin syyttäjä sanoo asiasta, vaan päättää aloittaa kokonaan alusta uuden asiantuntijakuulemisen. Tämän jälkeen kuullaan taas epäiltyä itseään, minkä jälkeen epäilty lähetellee vielä kirjelmiä "perään", kuten aiemmallakin kuulemiskerralla. Ja kaiken tämän jälkeen vasta perustuslakivaliokunta saa aloittavansa "keskustelun asiasta." Kunhan tämä keskustelu on saatu päätökseen, valiokunta ryhtyy tekemään päätöstä syytteen mahdollisesta nostamisesta; kuullaankohan tässä vaiheessa taas asiantuntijoita? Vasta kaiken tämän jälkeen asia on valmis päätettäväksi eduskunnan täysistunnossa.

20. Onko tässä järjestelmässä mitään järkeä? Ei ole, se on aivan pähkähullu systeemi. Olen jo aiemmin kertonut, miten järjestelmää tulisi muuttaa (blogi 330/8.10.20110).

21. On selvää, että Vanhas-prosessi on poliitikoille kuuma peruna varsinkin näin vaalien alla. Nähtäväksi jää, mitä "hauskaa" tästä vielä seuraa.

22. Aiemmin kirjoitin (blogi 368/8.1.2011), että Vanhasen asia on selvä ja ennustelin, ettei asiaa tultaisi viemään valtakunnanoikeuteen. Tämänpäiväisen näytelmän (lue: farssin) jälkeen en olisi enää yhtä varma asiasta. Varsinkin Matti Nissisen puheista voisi päätellä, että hän oli valiokunnassa syytemääräyksen antamista puoltavalla kannalla, mutta esitti varovaisena virkamiehenä vielä uutta asiantuntijakierrosta. Keskustalle Vanhas-prosessi on tietysti myrkkyä vaalien alla. Kepulaiset tekevät kaikkensa, jotta Vanhanen ei joutui valtakunnanoikeuteen. Voisivatko keskustalaiset jarruttaa asian käsittelyä niin, ettei eduskunta ehtisi ratkaista asiaa tämän istuntokauden aikana, jolloin asia raukeaisi?

23. Matti Nissinen siis sanoi tänään, että Vanhasen tapaus on monimutkainen ja että olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää muuta. Jos näin on, mitä ei ole syytä epäillä, niin eduskunnalla ei ole juridisesti ajatellen muuta mahdollisuutta kuin antaa syytemääräys ja saattaa asia valtakunnanoikeuden ratkaistavaksi. Näin tehtäisiin, jos olisimme oikeusvaltiossa eikä asiaa ratkaistaisi poliitikkojen päätöksellä.

24. Tuomioistuin on olemassa nimenomaan epäselvien asioiden selvittämistä varten. Jos näyttö tai asianosaisten, todistajien taikka asiantuntijoiden puheet ja käsitykset ovat ristiriitaisia, ne on syytä antaa puolueettoman tuomioistuimen ratkaistaviksi. Avoimien ja ristiriitaisten kysymysten selvittäminen kuuluu tuomioistuimelle.

25. Vanhasen tapauksessa joudutaan punnitsemaan keskenään rikoksen selvittämisintressiä ja toisaalta epäillyn oikeusturvaintressiä. Minusta koko oikeusjärjestyksen uskottavuus ja varsinkin oikeudenkäytön tasapuolisuutta kohtaan tunnettu luottamus antavat erityisen aiheen painottaa tässä asiassa nimenomaan asian selvittämisintressiä ja siis syytteen nostamista, koska nyt rikoksesta epäiltynä on vaikutusvallaltaan ykkösluokkaan, oikeastaan mestariluokkaan, kuuluva poliittisen ja yhteiskunnallisen vallan käyttäjä. Lisäksi on syytä todeta, että julkisesti tapahtuva perusteellinen oikeudenkäynti antaa myös rikoksesta aiheettomasti epäillylle mahdollisuuden puhdistautua häneen kohdistuvista epäluuloista.

26. Edellä sanottu on oikeusvaltion ideaalimalli. Kuten käytäntö on kuitenkin osoittanut, siitä ei pidetä kiinni. Todennäköiset rikosepäilyt pyritään lakaisemaan ilman julkista oikeudenkäyntiä maton alle sitä pontevammin, mitä korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa olevan vallankäyttäjän epäillystä rikoksesta on kysymys.

PS.

27. Juuri kuin sain blogikirjoitukseni valmiiksi, kuulin TV1:n uutisista kello 18, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen oli perustuslakivaliokunnassa kertonut kantanaan, ettei syytekynnys ylittyisi ja ettei asiaa sen vuoksi olisi perusteltua viedä valtakunnanoikeuteen. No, hyvä sentään, että tämä kanta saatiin nyt heti julki - vaikka valiokunnan päätöksellä asia olikin määrätty huippusalaiseksi. Ilmeisesti Jacob Söderman ja kumppanit eivät olleet saaneet tolkkua Nissisen puheista tai halusivat sitten puhua hieman niin sanottua muunnettua totuutta.

28. Nissisen kanta on minusta ristiriitainen. Jos nimittäin asia on monimutkainen ja epäselvä, kuten Nissinen kertoi ennen valiokuntaan kuultavaksi menoaan, niin silloinhan asia olisi nimenomaan vietävä oikeuteen, kuten olen edellä kappaleessa 25 perustellut.

368. Matti Vanhanen ei joudu valtakunnanoikeuteen

Ja nyt beachille, peijooni...

1. Tämä on nyt selvä asia: Ex-pääministeri Matti Vanhanen ei joudu valtakunnanoikeuteen syytettynä virkavelvollisuuden rikkomisesta.

2. Asia kävi minulle ja luultavasti aika monelle muullekin selville Helsingin Sanomien pääuutisesta 4.1.2011, joka oli otsikoitu näkyvästi: Poliisitutkinta toi vähän uutta.

3. Jutussa haastateltiin valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä, jonka on määrä esitellä Vanhas-tutkinnan esitutkinta-aineisto perustuslakivaliokunnalle 18. tammikuuta. Nissinen sanoi HS:ssa, että "tutkinnassa löytyi lisävalaistusta erinäisiin yksityiskohtiin", mutta jatkoi, että "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin."

4. Mikä ihme mahtoi saada Matti Nissisen kesken tutkinnan näin avomieliseksi? Eihän Nissinen itse tai kukaan mukaan syyttäjä ole johtanut esitutkintaa, vaan Matti Vanhasta koskevaa rikostutkintaa johti KRP:n rikoskomisario Erkki Rossi; niin sanotusta Nuorisosäätiön tutkintahaarasta puolestaan on vastannut komisario Veli-Matti Räsänen.

5. Rossi ja Räsänen esiintyivät HS:n jutun yhteydessä julkaistussa isokokoisessa valokuvassa, joka oli otettu Vantaan Tikkurilassa sijaitsevassa KRP:n päämajassa. Ääneen komisariot eivät HS:n jutussa päässeet. Toki kuvankin julkaiseminen tutkijoista - vieläpä kuulusteluhuoneessa - on aika poikkeuksellista.

6. Ilmeisesti Nissinen itse tai joku valtionsyyttäjä on niin sanotusti "seurannut" esitutkintaa - tällaista termiähän laki käyttää, mitä se sitten tarkoittaneekin. Syyttäjä siis vain seuraa, muttei sen sijaan johda tutkintaa eikä toimi siinä edes asianosaisena. Syyttäjän rooli rikoksen esitutkinnassa on kokonaisuudessaan hyvin epämääräisesti säännelty, käytännössä se on vieläkin hämärämpi.

7. Seurasiko Matti Nissinen kenties kollegoineen Matti Vanhasen kuulusteluja lasiseinän takaa, kuten olemme elokuvissa nähneet poliisien ja syyttäjien tekevän kollegojensa suorittamia kuulusteluja katsellessaan? Osallistuiko syyttäjä Vanhasen kuulusteluihin? Tekikö syyttäjä kuulusteluissa kysymyksiä Vanhaselle? Tämä kaikki on lain mukaan mahdollista, vaikka käytännössä hyvin harvinaista. Tavallisinta on, että syyttäjä ei osallistu esitutkintaan mitenkään, vaan saa työpöydälleen poliisin laatiman valmiin esitutkintapöytäkirjan, jota hän sitten ryhtyy lueskelemaan eli, juhlallisesti sanottuna, "suorittamaan syyteharkintaa."

8. Edellä mainitut tiedot, eli siis muun muassa syyttäjän mahdollinen osallistuminen esitutkintaan tai kuulusteluihin, eivät selviä HS:n jutusta. Luultavasti toimittaja ei ole hoksannut asiaa Nissiseltä edes kysyä. Jutusta ei myöskään käy selville, avustiko Vanhasta kuulusteluissa hänen hoviadvokaattinsa Petteri Sotamaa tai joku muu asianajaja. Tämäkin olisi ollut mielenkiintoista tietää, mutta tätäkään toimittaja ei ilmeisesti tullut kysyneeksi Nissiseltä tai tutkinnanjohtajalta.

9. Matti Nissinen kertoi Hesarin jutussa, että Matti Vanhasta oli kuulusteltu kahtena päivänä "aamusta iltaan." Tarkemmin anottuna kuulustelut oli pidetty 2. ja 5. joulukuuta. Kuulustelujen ajankohdan ja intensiivisyyden paljastaminen yleisölle kesken esitutkinnan on epätavallista. Lehtitiedon mukaan Vanhasta koskeva esitutkinta oli kestänyt tuolloin jo pitkälti yli kuukauden.

10. Mistä moinen avomielisyys koskien a) kuulustelun ajankohtaa, b) kuulustelujen kestoa ja intensiivisyyttä, c) tutkinnanjohtajien henkilöllisyyttä ja kuvan julkaisemista ja d) jopa kuulustelujen tulosta (" mitään keskeistä uutta ei selvinnyt")? Tämä kaikki on epätavallista.

11. Julkisuusperiaatteen kannalta on toki positiivista, että suurelle yleisölle kerrotaan tietoja valtakunnan entisen ykköspoliitikon rikostutkinnasta ja asian etenemisestä. Mutta, mutta, jotain outoa tässä nyt silti tuntuu olevan. Luulen tietäväni selityksen Nissinen ja KRP:n avautumiselle.

12. Esitutkinnan päätyttyä Nissisen esittelee asian perustuslakivaliokunnalle, joka puolestaan tekee oman esityksensä eduskunnan täysitunnolle. Vasta eduskunnan täysistunto tekee päätöksen mahdollisesta syytteen nostamisesta eli siitä, joutuuko Matti Vanhanen valtakunnanoikeuteen vai ei.

13. Avautumalla medialle ja julkisuudelle jo tässä vaiheessa, jolloin esitutkinta ei vielä muodollisesti ottaen ole päättynyt - Vanhanen antaa asiassa loppulausuntonsa ensi viikolla - valtakunnansyyttäjä (ja tutkinnanjohtajat) ikään kuin haluavat valmistella kansaa ja ihmisiä siihen, mitä aivan ilmeisesti on tulossa, jottei perustuslakivaliokunnan esitys ja eduskunnan täysistunnon päätös tulisi yllätyksenä. - Mitenkäs sitä nyt virressä veisattiinkaan: "Valmistu Herran (Suomen) kansa/nyt vastaanottamaan/kun saapuu taivaastansa (eduskunnastansa)...

14. Aivan ilmeistä on, olisin tästä jopa sata varma, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on jo mielessään päättänyt, mitä hän tulee 18.1. kertomaan perustuslakivaliokunnalle omana kantanaan:

- Tässä ministerivastuuasiassa, jossa syytekynnys on tavallista korkeampi, Matti Vanhasta vastaan ei ole löydetty näyttöä, jonka perusteella Vanhasen voitaisiin tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti rikkoneen ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetelleen muutoinkaan virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti (perustuslain 116 §).

15. Tässä suhteessa sangen oireellinen oli Matti Nissinen Hesarin jutussa 4.1. kertoma paljastus, jonka mukaan hän oli lokakuussa, kun perustuslakivaliokunta edellisen kerran käsitteli Vanhasen asiaa, todennut valiokunnalle, että siihenastinen näyttö ylitti "vain niukasti tutkintakynnyksen." Kun nyt - edelleen Nissisen avomielisen lausahduksen mukaan - esitutkinta on tuonut "vain vähän uutta", lienee päivänselvää, ettei erityiskorkea syytekynnys ylity.

16. Nissinen kyllä toisaalta toteaa, että "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin." Tulkitsisi tätä epämääräistä lausahdusta niin, että Nissinen yrittää puolustaa KRP:n tutkijoiden suorittamaa tutkintaa ja sen "aamusta iltaan" -luonnetta eli intensiivisyyttä jotenkin niin, että "kyllähän me ja KRP kaikkemme yritimme, mutta mitään ei selvinnyt, kun kovapintainen Matti Vanhanen kiisti edelleen kaiken."

17. Tässä tarkoituksessa lehdessä on päätetty julkaista tutkinnanjohtajien isokokoinen yhteispotrettikin: "katsokaa nyt, pentele, itse; vaikka näin rehelliset poliisimiehet yrittivät melkein yötä päivää nyhtää Vanhasesta totuutta irti, niin ei peijakas vaan onnistunut"! - Jos Nissinen olisi syytteen nostamisen suhteen todella vielä aidosti epävarmalla kannalla, ei hän lähtisi julkisuudessa spekuloimaan keskeneräistä asiaa sillä tavalla kuin hän teki Hesarin haastattelussa 4.1. Tämä on aivan varma asia.

18. Tämä näytöskappale jatkuu esitutkinnan jälkeen siten, että Nissisen antaman raportin jälkeen ensin perustuslakivaliokunta - helpotuksesta huokaisten - ja sitten päälle vielä eduskunnan täysistunto tulee toteamaan, ettei edellytyksiä valtakunnanoikeusprosessin käynnistämiseen ole. Kaikki nojaavat kantansa kilvan Nissiseen ja KRP:n tutkijoiden tutkintaan ja raporttiin. Vaikka tutkijoiden käteen jäikin niin sanotusti pelkkä luu, saa virkakunta normaalin kaavan mukaan parlamentin kiitokset ("olipa luojan lykky, ettei mitään löytynyt") - Niin, ja jotta tämä komedia olisi täydellinen, kaikki tiedotusvälineet haluavat vielä päälle päätteeksi haastatella sitä oikein isoa pollaria eli Paateroa, joka kehuskelee, että katsokaas nyt, miten tehokas poliisi meillä on.

19. Hesarin jutulla, Matti Nissisen avomielisen haastattelulla, poliisipotretin yms. rekvisiitan julkaisemisella on siis selvä tarkoitus: valmistella kansalaisia Eduskunnan tulevaan päätökseen jättää syyte ex-pääministeri Vanhasta vastaan nostamatta.

20. Vanhas-prosessi moni selvityksineen ja hirmuisen pitkäksi venähtäneine käsittelyvaiheineen - oikeuskanslerikin makasi asian ja Vanhasen esteellisyydestä tehtyjen kantelujen päällä vuoden verran, jolloin tutkinta oli täysin jumissa - on tietenkin mitä suurimmassa määrin vain teatteria tai jonkinlaista tositeeveetä. Se osoittaa, miten tehottomasti oikeuslaitos voi toimia, kun kyse on oikein isosta kalasta.

21. Vanhas-prosessi osoittaa, miten vaikeaksi, suorastaan mahdottomaksi, Suomen laissa on tehty ministereiden lainvastaisiksi epäiltyjen asioiden tutkiminen ja syytteeseen asettaminen. Ministereillä on hirmuisen vahva syytesuoja; kyllä tässä jopa Italian Silvio Berlusconin syytesuoja taitaa kalveta pahemman kerran.

22. Kuten olen aiemminkin todennut, pääministeri Matti Vanhasen kuulustelut, jotka siis pidettiin vasta 2. ja 5.12.2010, olivat auttamattoman myöhässä, sillä epäilythän roikkuivat ilmassa jo 2-3 vuotta sitten. Vanhasen tekemisiä olisi pitänyt alkaa tutkia jo 1-2 vuotta sitten. Mutta kun kyse on maan johtavasta poliitikosta, niin oikeuslaitos osoitti kyvyttömyytensä. Valtakunnan ylin laillisuusvalvoja, jolla oli käsissään tutkinnan valttikortit, katsoi asiakseen maata asian ja tehtyjen kantelujen päällä vuoden verran, minkä jälkeen tutkinnassa ei ollut enää mitään tehtävissä.

23. Kun aika kului eikä tutkintaan ryhdytty, saivat Vanhanen ja hänen poliittinen avustaja- ja juristikuntansa tilaisuuden ja ruhtinaallisesti aikaa sopia asiat ja hoidella ne niin, ettei mitään uutta todellakaan enää saatu selvitetyksi, vaan kävi niin kuin Matti Nissisen todistuksen mukaan kävi: "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin." Poliisi ja syyttäjä olivat auttamattomasti myöhässä.

367. "Oikeustakuu": valtakunnansyyttäjä oikeuspoliittisena helppoheikkinä

Valoa yössä


Näistä hotellihuoneen maisemista piti palata kylmään ja pimeään Pohjolaan...

1. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissiseen asetettiin viime vuonna virkaan tullessaan tiettyjä odotuksia. Hänen edeltäjänsä Matti Kuusimäki oli nimittäin alkanut muistuttaa papukaijaa jatkuvilla valituksillaan syyttäjälaitoksen resurssien vähyydestä. Yhtäältä Kuusimäki vaatii syyttäjälaitokseen lisää henkilöresursseja, toisaalta hän vaati ja ajoi läpi uudistuksia, joilla syyttäjien työmäärää on kevennetty merkittävästi.

2. Ajatteleva ihminen (aattelepa ite) kyllä huomasi, ettei Kuusimäen yhtälö toiminut: yhteenkään valtion virastoon ei ole saatu eikä saada lisää väkeä, jos viraston työmäärää samalla huomattavasti karsitaan. Täten ei ollut mikään yllätys, että Kuusimäki ei onnistunut tavoitteessaan syyttäjälaitoksen resurssien lisäämiseksi. Kuusimäki ei halunnut ottaa syyttäjälaitokselle uusia tehtäviä. Esitutkinnan johtamisen siirtämisestä poliisilta syyttäjälle Kuusimäki ei halunnut edes kuulla puhuttavan.

3. Mutta myös Matti Nissisen kausi on ollut tähän asti pettymys. Miestä ei ole juuri näkynyt eikä kuulunut julkisuudessa. Saatuaan nimityksen korkean virkansa Nissisen vaati ensimmäisessä haastattelussaan, että kansalaisten valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen tulisi radikaalisti rajoittaa. Kuitenkin valitusoikeudessa on kyse yhdestä tärkeimmästä kansalaisten oikeusturvan takeista. Tällä tavalla Nissinen käänsi samalla huomiota pois oman laitoksensa asioista ja ongelmista. Olen arvioinut ja arvostellut Nissisen sanottua virkaanastujaismöläytystä blogissani 233/24.3.2010.

4. Nyt Matti Nissinen on jälleen "väläyttänyt" - ja jälleen kohteena on tuomioistuinlaitos. Hän on muutama päivä sitten esittänyt Suomeen hoitotakuun kaltaista oikeustakuuta, joka varmistaisi juttujen kohtuullisen nopean oikeuskäsittelyn. Ajatuksen taustalla on maamme kansainvälinen häpeä, sillä Suomi on saanut kymmenittäin tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta oikeudenkäyntien venymisestä kohtuuttomuuksiin.

5. Terveydenhuollossa hoitotakuu lupaa potilaalle hoitoa tietyssä ajassa, ja jos jonotus uhkaa venyä, julkinen puoli purkaa jonoa ostamalla palveluita yksityiseltä.

6. Tuomioistuinlaitoksen tai Nissisen johtaman syyttäjälaitoksen palveluita ei kuitenkaan ole mahdollista ostaa yksityiseltä palveluntarjoajalta. Vai tarkoittaako Nissinen, että meille olisi luotava virallisen syyttäjistön rinnalle yksityinen syyttäjätoimi, joka tavallaan kilpailisi valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallissyyttäjistön kanssa?

7. Sana "oikeustakuu" on jo terminä kömpelö versio hoitotakuusta. "Oikeutta" on niin kovin monenlaista ja sitä "saa", jos saa, niin monesta eri "luukuista": on siviililainkäyttöä, hakemuslainkäyttöä, rikoslainkäyttöä, hallintolainkäyttöä jne. monenlaisine eri virastoineen ja laitoksineen.

8. Mitä "oikeus" takuuna itse asiassa tarkoittaa, ilmeisesti "pääsyä oikeuteen"? Parempi termi ja myös tavoite olisi oikeusturvatakuu. Oikeuteen kyllä pääsee, mutta saako sieltä "oikeaa oikeutta" eli pääseekö oikeutta hakeva ihminen todella "oikeuksiinsa," on eri asia ja paljon vaikeampi kysymys.

9. Sitä paitsi meillä on jo lainsäädännössä, vieläpä oikein perustuslaissa samoin kuin ihmisoikeussopimuksissa, olemassa Nissisen kaipaamaa "oikeustakuu". Perustuslain 21 §:n mukaan mukaan kansalaisen tulee saada asiansa käsittelyksi tuomioistuimessa ja hallintoviranomaisessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Sama asia on turvattu, oikeastaan sanottu, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, jossa puhutaan oikeudenkäynnin kohtuullisesta kestosta (EIS 6.1 art).

10. Kyse on siitä, että oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto ja oikeuteen tai hallintoviranomaiseen pääsy kohtuullisessa ajassa pitäisi saada toimimaan myös käytännössä. Tähän ei kuitenkaan paljon auta se, että tavallisessa laissa toistettaisiin sama litania, mikä sanotaan jo nyt perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa. Eikä kyseinen tavoitteeseen päästä myöskään yksinomaan tuomioistuimien ja muiden oikeusviranomaisten resursseja lisäämällä - tätähän on jatkuvasti toitottanut Kuusimäen ohella muun muassa KKO:n presidentti Pauliine Koskelo.

11. Kun henkilöresursseja ei ole mahdollista eikä usein edes tarvetta saada lisää (Suomessa on jo nykyisin eurooppalaisittain vertaillen paljon esimerkiksi tuomarinvirkoja) ei auta muu kuin että nämä nissiset, koskelot ja hovioikeuksien presidentit ja muut virastojen pomot, jotka nyt ovat koko ajan vaatimassa kurkku suorana lisää henkilöresursseja, panevat alaisiinsa virastoihin ja laitoksiin ja tuomioistuimiin vauhtia ja henkilökuntansa totiseen työhön sekä myös vahtivat, että Nissisen mainitsema oikeustakuu eli asioiden kohtuullinen käsittelyaika myös käytännössä toteutuu.

12. Nissinen ajatus "oikeustakuusta" ei ole edes mikään uusi ajatus. Esimerkiksi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jyri Häkämies esitti tammikuun alussa 2007 - kokoomus oli tuolloin oppositiossa - että Suomessa otettaisiin käyttöön oikeustakuu eli lakiin tulisi selvät määräajat, joissa tietyt asiat on käsiteltävä. Nyt siis valtakunnansyyttäjä Nissinen toistelee poliitikkojen ennen vaaleja esittämiä populistisia ehdotelmia. Nissisen mielestä oikeustakuu voitaisiin kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan.

13. Lähitulevaisuudessa eli 5-10 vuoden kuluessa ei liene kuitenkaan minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia saada oikeus- ja tuomioistuinlaitokseen lisäresursseja. Ensi kevään vaalien jälkeen valtion menoja on päin vastoin pakko ryhtyä leikkaamaan ja näin tapahtuu ilmeisesti myös oikeusministeriön hallinnonalalla. Oikeusministeriössäkin kannattaisi tutustua valtiosihteeri Raimo Sailakseen uusiin leikkauslistoihin. - Oikeusministeri Tuija Brax on kuitenkin suhtautunut positiivisesti Matti Nissiseen oikeustakuu-ajatukseen. No, tässähän ei ole mitään uutta, sillä onhan Brax koko ministerikautensa ajan keskittynyt lähinnä poliittisten irtopisteiden keräämiseen.

14. Yksi hyvä säästökohde oikeusministeriön hallinnon alalla olisi purkaa nykyinen kaksijakoinen tuomioistuinorganisaatio integroimalla nykyiset hallintotuomioistuimet yleisiin tuomioistuimiin. Näin saataisiin aikaan todellisia hallinnollisia säästöjä. En ymmärrä, miksi meillä pitää olla eri tuomioistuimet yhtäältä hallintoasioita ja toisaalta siviili- ja rikosasioita varten ja näitä varten kaksinkertainen oikeushallinto.

15. Nissisen esille ottaman oikeustakuun kaltaisten populististen ajatusten ja "vaatimusten" esittäminen sopii kyllä poliitikoille, jotka möläyttelevät varsinkin ennen vaaleja jos jonkinlaisia "ideoita" vähät välittämättä siitä, ovatko heidän ehdotuksensa ylipäätään toteuttamiskelpoisia. Johtavilta tuomareilta ja virkamiehiltä, kuten esimerkiksi juuri valtakunnansyyttäjältä, odottaisi sen sijaan hieman enemmän vastuuntuntoa ja harkintakykyä. Ajatus oikeustakuusta on niin epämääräinen, ettei se yksinkertaisesti ole toteuttamiskelpoinen.

16. Muistamani mukaan VKSV on omissa periaateohjelmissaan edellyttänyt, että syyteharkinnan kohtuullinen aika, jota ei saisi tavallisissa tapauksissa ylittää, on kuusi kuukautta. Valtakunnansyyttäjä Nissisen tulisi pitää huolta siitä, että tätä tavoite toteutuisi myös käytännössä; Nissisen tulisi pitää ensin oma pesänsä puhtaana eikä rynnätä neuvomaan, miten tuomioistuinkäsittelyaikoja voitaisiin (muka) lyhentää. Vuosittain ilmenee kuitenkin kymmenittäin tapauksia, joissa VKSV sekä oikeuskansleri ja oikeusasiamies joutuvat huomauttamaan syyttäjiä kohtuullisen syyteharkinta-ajan ylittymisistä. On tapauksia, jossa syyttäjän viivyttely syyteharkinnassa on johtanut koko syyteoikeuden vanhentumiseen, jolloin siis myös asianomistaja on menettänyt syyteoikeutensa.

17. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen sanoo näkevänsä hallitusohjelmassa mieluusti toisenkin uudistuksen, joka voisi nopeuttaa oikeusjuttuja. Tämä liittyy syytteistä sopimisen (syytetingintä, plea bargaining) valmisteluun. Syytteiden sopiminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rikoksen tunnustamalla tekijä saa lievemmän tuomion.

18. Syytteistä sopiminen on käytössä monissa maissa ja myös Suomessa siitä on käyty jonkin verran keskustelua mielipiteiden jakaantuessa puolesta ja vastaan. Itse olen aiemmin kannattanut syytteestä sopimista ainakin jossakin muodossa, mutta nyttemmin olen alkanut suhtautua ajatukseen epäilevästi. Onko suomalainen syyttäjälaitos siinä todella niin hyvässä "kunnossa", että sille voitaisiin oikeusturvaa vaarantamatta uskoa tuollainen meikäläiseen oikeusajatteluun kokonaan uusi instrumentti? Pahoin pelkään, ettei ole.

19. Syytteestä sopiminen edellyttäisi, että syyttäjä johtaisi esitutkintaa ja vastaisi sen asianmukaisesta kuusta ja pakkokeinojen käyttämisestä. Näin ei ole Suomessa asian laita, vaan esitutkintaa johtaa poliisi eikä syyttäjä ole edes esitutkinnan asianosainen. Tässä tilassa syyttäjä olisi syytteestä sopimisessa paljolti poliisilta saamansa informaation varassa. Toisin sanoen syytteestä sopimisesta päättäisi Suomessa syyttäjän sijasta tosiasiallisesti esitutkintaa johtava poliisi.

262. Paatero poliitikkojen asialla

- Selvä, minä voin kertoa, että tutkinta on sekavaa...

1. Perinteistä vappumöläytystä ei kuultu tänä vuonna poliitikkojen, vaan poliisiylijohtaja Mikko Paateron suusta. Turun Sanomien haastattelussa Paatero moitti meneillään olevia viranomaisten vaalirahatutkimuksia sekavuudesta ja koordinaation puutteesta.

- Lähiaikoina täytyy koordinoida sitä, mitä kaikkea on tutkittavana ja kertoa siitä selkeästi julkisuutteen. Tutkinnat on hoidettava asiallisesti ja viivyttelemättä, Paatero uhosi.

2. Paatero ei (tietenkään) kertonut yhtään ainoata esimerkkiä tai tapaa, josta tutkinnan sekavuus ja koordinoinnin puute ilmenisi. Eikä T-S:n haastattelija - tietenkään - hoksannut asiaa Paaterolta lähemmin kysyä.

3. Mistä siis voisi olla kysymys? Kysymys on ensinnäkin arvovaltakiistasta poliisin ja valtakunnansyyttäjänviraston (VKSV) välillä. Reilu viikko sitten uusi VKS Matti Nissinen kertoi, että VKSV on ottanut tehtäväkseen vaalirahatutkimusten koordinoinnin ja että hänen johtamansa virasto tulee ratkaisemaan, millainen linja ja käytäntö näissä asioissa muodostuu. Syyttäjät ovat Nissinen mukaan avainasemassa tutkintaprosessissa.

3a. Kuten olen kertonut, syyttäjät eivät toimi esitutkinnassa tutkinnanjohtajina ja tämä pätee myös vaalirahoitussotkujen esitutkinnassa. Syyttäjillä on kuitenkin keinoja valvoa ja ohjata esitutkintaa, jos vain haluavat ja osaavat. Ilmeisesti VKSV:ssa on päätetty, että ainakin nyt meneillään olevissa tutkimuksissa syyttäjien pitää olla aktiivisia ja ottaa niin sanotusti pelikenttä haltuunsa. Tukea tälle aktiivisuudelle VKSV on saanut ilmeisesti oikeuskanslerilta, joka on koordinoinut tutkimuksia VKSV:n ja KRP:n kanssa.

4. Vaikka julkisuudessa korostetaan poliisi- ja syyttäjäviranomaisten esitutkintayhteistyön merkitystä, osoittauttu puhe sanotusta yhteistyöstä käytännössä usein lähinnä pelkäksi retoriikaksi. Ulvilan surmajutun tutkinta on tästä yksi hyvä esimerkki. Poliisi ei halua syyttäjiä sotkemaan asioita, vaan haluaa pitää nämä mahdollisimman sivussa tutkinnasta. Juuri tätä taustaa vasten on myös Paateron vappupuhe nähtävä. Poliisi haluaisi koordinoida itse vaalirahoitustutkintaa ja siksi se moittii syyttäjävetoista tutkintaa sekavaksi.

5. Huvittavinta Paateron vappumöläytyksessä oli kohta, jossa hän totesi, että "jatkuva julkinen keskustelu ja vatvominen hämärtää yleisön käsityksiä vaalirahoituksesta, joka on sinänsä sallittua". Rönsyilevä tutkinnasta on tullut tavallisille ihmisille varsin sekava kuva ja tämä voi vääristää ihmisten käsityksiä vaalirahoituksesta, sanoi Paatero.

6. Ylipoliisipäällikkö olisi siis huolissaan ihmisten tutkinnasta saamista käsityksistä koskien poliitikkojen vaalirahoitusta! Sallikaa minun nauraa! Pitääkö yliposiilipäällikkö ihmisiä todella näin naiiveina? Ihmiset eivät toki ole huolestuneita siitä, että poliisi ja syyttäjät tutkivat vaalirahoitussotkuja, vaan siitä, millaisia tietoja ja epäilyjä poliitikkojen ja hämäräperäisten yritysten ja yrittäjien keskinäisistä kähminnöistä ja korruptiosta koko ajan tihkuu julki. Kun ihmiset haluavat, että vaalirahoitussotkut tutkitaan perin pohjin, haluaa valtakunnan ylipoliisipäällikkö, että tutkinnat lopetetaan mahdollisimman pian, jottei kansalaisille synny "väärää käsitystä." Silti Paatero väittää olevansa ihmisten asialla!

7. Paatero ei ole lausunnollaan tavallisten ihmisten, vaan nimenomaan huippupoliitikkojen ja hallituspuolueiden asialla. Tämä ilmenee mm. tavasta, jolla Paatero toistelee samaa mantraa, jota myös johtavat poliitikkomme Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, Paula Lehtomäki, Marja Tiura ja Ben Zyskowicz ym. ovat jankuttaneet jankuttamasta päästyä aina kun keskustelu on kääntynyt vaalirahasotkuihin: "Aivan ensimmäiseksi on syytä tuoda esiin, ettei vaalirahoituksessa ole mitään pahaa saati laitonta " plääb, plääb, plää. Tällaisen puheen tarkoituksena on kääntää huomio pois poliitikkojen kiusallisista yhteyksistä mm. Novaan ja KMS:ään.

8. Tätä mantraa toistelemalla Paatero ilmoittautuu olevansa, ei tavallisten ihmisten, vaan poliitikkojen ja puolueiden asialla. Luultavasti hän saanut sellaiset terveiset johtavilta poliitikoita kokoomuksesta ja keskustasta tai ainakin näiden puolueiden puoluetoimistoilta joko suoraan tai ministeri Holmlundin (kok) kautta, että tutkintoihin on saatava vauhtia ja "pöytä puhtaaksi" hyvissä ajoin ennen kuin aletaan valmistautua vuoden 2011 eduskuntavaaleihin.

9. VKS Matti Nissinen sanoi viikko sitten, että poliitikot eivät ole syyttäjien VIP-asiakkaita. Rikostutkinnat ovat ruuhkautuneet, mutta kukaan ei Nissisen mukaan pääse jonon ohi. "Poliitikoilla ei ole oikeuslaitoksessa etuajo-oikeutta, vaikka syyteharkintaratkaisut lykkäytyisivätkin kisallisesti juuri eduskuntavaalien alle," totesi Nissinen.

10. Tällainen puhe hermostuttaa tiettyjä piirejä ja poliitikkoja. Viimeksi eilen Sauli Niinistö ilmoitti heittävänsä pyyhkeen kehään kertomalla, että hän ei ole enää seuraavissa vaaleissa ehdokkaana. Matti Vanhanen ilmoitti jo viime joulukuussa luopuvansa puolueensa puheenjohtajan paikalta ja myös pääministerin pallilta. Paula Lehtomäki luopui tavoittelemasta keskustan puheenjohtajan paikkaa ja pätkäpääministeriyttä. Monet kokeneet kansanedustajat ovat ilmoittaneet, etteivät enää pyri eduskuntaan jne. Tilanne hallituksessa on perin outo. Maassa on ollut meneillään kuukausia kestävä pääministerin poliittinen saattohoito, mikä on heikentänyt hallituksen toimintakykyä tilanteessa, jossa valtiontalouden tilanne on lähes kriisin partaalla.

11. Tietyt poliitikot ovat todennäköisesti ryhtyneet tavallaan vastahyökkäykseen Nissisen puheet kuultuaan. Käsikassaraksi on otettu poliisiylijohtaja Paatero. Luultavasti tiurat, kataiset ja vanhaset ovat olleet joko Paateroon tai poliisiministeri Holmlundiin asian vuoksi yhteydessä ja esittäneet, että eikö ylipoliisipäällikön olisi syytä tehdä jotain, sekoittaa ainakin syyttäjien pasmoja.

12. Poliitikot eivät ole huolissaan siitä, että vaalirahatutkinta hämärtäisi ihmisten käsitystä vaalirahoituksen "jaloudesta," vaan siitä, että tutkinta hämärtää ihmisten käsitystä heistä itsestään ja heidän "puhtoisuudestaan." Tälle poliitikkojen asialle Paatero on pantu juoksemaan. Lausunnollaan Paatero puuttuu tutkintaan ja tulee häirinneeksi ja hämärtäneeksi sitä.

233. Uusi valtakunnansyyttäjä aloitti limbolla

Matti Nissinen: J'Accuse

1. Tuore valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, joka jouduttiin nimittämään oikeusministeriössä sattuneen nolon kömmähdyksen takia virkaansa kaksi kertaa, aloittaa virassaan huhtikuun alussa. Hän on kuitenkin ehtinyt jo antaa ensimmäisen haastattelulausuntonsa. - Pieleen meni ainakin minusta.

2. Radio Suomen tämänpäiväisessä Ajantasaohjelmassa Matti Nissinen sanoi - YLE Uutisten verkkosivun mukaan - että hän haluaa rajoittaa tuomioiden muutoksenhakumahdollisuutta. Nissisen mukaan oikeuslaitoksen kuormittumista ja oikeudenkäyntien venymistä voitaisiin estää muun muassa rajaamalla oikeutta viedä asioita hovioikeuteen.

3. Otetaanpa ensin tuo YLE Uutisten verkkosivulla ja teksti -TV:ssä tänään oikein "ykkösjuttuna" mainitun lausunnon muotoilu. "Nissinen haluaa rajoittaa tuomioiden muutoksenhakumahdollisuutta." Kukahan hemmetin idiootti on tämän lausuman muotoillut, tuskinpa sentään Nissinen itse? Eiväthän nyt "tuomiot hae muutosta,"tietenkään! Olisi pitänyt sanoa, että "tuomioihin haetaan muutosta" tai "tuomioista valitetaan." Toimittajat näyttävät kirjoittavan melkein mitä mieleen juolahtaa ja niin typeriä kuin eivät olisi käyneet edes kansa- tai peruskoulun yläluokkaa kunnialla loppuun!

4. Valituksia tekevät ihmiset, eivät suinkaan tuomiot! Tämä on toki syytä muistaa ja pitää mielessä. Nissisen ajaa siis takaa sitä, että jutun, joko riita-asian tai rikosasian, asianosaisten mahdollisuutta tai itse asiassa oikeutta valittaa käräjäoikeuden tuomioista hovioikeuteen pitäisi rajoittaa.

5. En yhdy lainkaan Nissisen käsitykseen. Vaikka hän on ylin syyttäjäviranmainen ja kaikkien syyttäjien esimies, hänen ei tulisi ajatella lausuntoja antaessaan yksinomaan paljon puhuttua ja vatkattua "syyttäjien työtaakkaa - mitä se sitten mahtaakaan sisältää - vaan kyllä hänen oikeuspoliittisena vaikuttajana pitäisi pystyä tarkastelemaan oikeusturvaa paljon laajemmalti. Valitusoikeus, jos mikä, on nimittäin tärkeä osa oikeusturvaa. Perustuslain mukaan oikeus hakea muutosta kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruselementteihin ja se on turvattu lailla.

6. Muutoksenhakuoikeuteen saadaan toki tehdä lailla vähäisiä poikkeuksia, mutta näinhän on jo tehty ja vieläpä monta eri kertaa. Ja lisää ollaan aivan juuri tekemässä ja nimenomaan haettaessa muutosta käräjäoikeuden tuomioista hovioikeuteen. On ällistyttävää, että uusi valtakunnansyyttäjä päästää suustaan lausunnon, joista voisi päätellä, ettei hän edes tiedä näistä rajoituksista ja tulossa olevista uusista rajoituksista.

7. Onko tämä edes nyt varmasti se sama Matti Nissinen, joka on nimitetty kahdesti korkean virkaansa? Ei kai vaan nerokas toimittaja (" tuomioiden muutoksenhakuoikeutta pitäisi rajoittaa") ole mennyt haastattelemaan vahingossa jotakin toista "Matti Nissistä"? Muistettakoon vain, että OM hankki valtakunnansyyttäjän virkanimitysprosessissa paperit aivan väärästä Markku Ahosesta, eli ei suinkaan Espoon kuuluisasta "Laulaa koiransa kanssa -Markku Ahosesta", vaan tämän samannimisestä lappeenrantalaisesta kollegasta!

8. Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että haastattelulausunnon on antanut oikea Matti Nissinen. Mitäpäs tämä Matti oikein sanoikaan? Tähän tapaan Matti haasteli toimittajalle:

- Haluaisin tätä muutoksenhakumahdollisuutta sillä tavoin rajata, että se ei enää hovioikeuteen olisi niin avointa ja vapaata kuin se tällä hetkellä on. Olen sillä kannalla, että me tarvitsisimme jotain rajoituksia siihen.

9. Matti Nissinen ei näytä tietävän tai muistavan, että Suomessa valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen on jo nyt voimassa olevan ja vuodesta 2004 lähtien voimassa olleen lain eli OK 26 luvun 2 §:n mukaan rajoitettu niin sanotulla seulontasäännöksillä. Muodollisesti tämä säännöstö ei tosin koske valituksenteko-oikeutta, mutta koskee sitäkin enemmän valittajan oikeutta saada asia hovioikeuden täystutkintaan eli varsinaiseen tutkintaa. Jos valittaja ei saa valitustaan hovioikeudessa tutkituksi, niin totta helkkarissa silloin voi ja pitääkin sanoa, että valitusoikeutta on rajoitettu! Siitähän seulonnassa asiallisesti ottaen on tietenkin kysymys. Seulonta koskee jokaista käräjäoikeudesta hovioikeuteen tehtävään valitusta olipa kyse sitten murhasta tai vaikkapa siitä paljon puhutusta ja iänikuisesta nakkivarkaudesta. Seulonnassa hovioikeus tutkii ainoastaan päällisin puolin ja hyvin summaarisesti, onko valitus kenties niin selvästi aiheeton, ettei sitä kannata ottaa tarkempaan syyniin. Jos näin on, niin hovioikeus niin sanotusti kättelyssä tyssää valituksen ja hylkää sen muitta mutkitta.

10. Tilastojen mukaan hovioikeudet seulovat tuossa "kättelyssä" noin 20-25 prosenttia kaikista valituksista. On siis peräti harhaanjohtavaa Matti Nissisen tavoin väittää, että muutoksenhakuoikeus tai -mahdollisuus käräjäoikeudesta hovioikeuteen olisi nykyisin "avointa ja vapaata." Tuollainen lausuma ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

11. Seulontamenettelystä ollaan erinäisistä parhaillaan luopumassa, sillä eduskunnassa on käsiteltävänä ja ja kohta tulossa vahvistettuna lakina ulos uudistus, jolla seulonta korvataan niin sanotulla jatkokäsittelyluvalla. Olen kertonut tästä uudistuksesta ja selostanut sen pääkohtia kriittisesti blogissani jo aiemmin; nämä tekstit löytyvät blogistani tunnisteilla jatkokäsittelylupa ja muutoksenhaku.

12. Uudistuksen tarkoituksena on lyhyesti sanottuna siirtyä eräissä vähäisinä ja selvinä pidettävissä - käytännössä nämäkin asiat voivat olla kaikkea muuta kuin selviä - valituslupasysteemiin, jolloin valittaminen ei ole Nissisen käyttämien termien mukaisesti todellakaan "avointa ja vapaata", vaan valituksen tutkiminen edellyttää ensin, että hovioikeus myöntää siihen luvan. Lupaa nimitetään lakiesityksessä ja tulevassa laissa jatkokäsittelyluvaksi; hirvittävän kankea ja pitkä yhdyssana, mutta se on lainvalmistelijoiden ja lainsäätäjän häpeä se! Lyhyempi ja parempi termi olisi ollut esimerkiksi "tutkintalupa".

13. Eikö uusi valtakunnansyyttäjä ole todellakaan tietoinen tästä tulossa olevasta uudistuksesta, jolla rajoitetaan valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen? Katso hallituksen esitys (HE) 105/2009 vp. Lakivaliokunnan mietintö esityksestä valmistunee heti pääsiäispyhien jälkeen.

14. Nissinen edeltäjä Matti Kuusimäki harrasti virassa olleessaan vuosikaudet samantyyppistä muutoksenhakuoikeuteen kohdistuvaa narinaa, joka näyttää nyt periytyneen viran mukana Nissiselle. Myös Kuusimäki vaahtosi aina ja jokaisessa mahdollisessa paikassa, että Suomessa muutoksenhakuoikeus on liian väljää ja että hovioikeudet tutkivat tarpeettomasti kaikenmaailman turhia valituksia. Kuusimäen tarkoitus oli yksinkertaisesti vain keventää syyttäjien "työtaakkaa."

15. Kun Kuusimäki ei onnistunut saamaan virkakautensa aikana juurikaan lisää syyttäjän virkoja, hän katsoi asiakseen tehdä parhaansa, että syyttäjien työtä vähennettäisiin kaikin mahdollisin tavoin. Yhtenä esimerkkinä tästä vaikkapa käräjäoikeuden kirjallinen menettely, jossa ratkaistaan reilu kolmannes kaikista käräjäoikeuteen menevistä rikosjutuista. Ihmisten oikeusturvasta Kuusimäki ei sen sijaan puhunut tässä kohdin mitään. Minusta on kuitenkin selvää, että ihmisten oikeusturva heikkenee huomattavasti, jos heidän valitusoikeuttaan ensimmäisen oikeusasteen ratkaisuista toiseen oikeusasteeseen rajoitettaisiin.

16. On syytä muistaa, että valitusoikeutta hovioikeudesta KKO:een on jo vanhastaan rajoitettu niin, että vain noin 6-7 prosenttia hovioikeuksista KKO:een tehdyistä valituksista otetaan valitusluvan myöntämisen jälkeen tutkittavaksi. Onkohan Nissisen tarkoituksena, että valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen tulisi rajoittaa samalla tavalla?

17. Matti Nissinen edellä mainittu lausunto oli minusta selkeä limbo ja rimanalistus. Nissisen virkakausi ei alkanut kovin kunniakkaissa merkeissä. Kyllä Nissisen pitäisi keksiä jotain muuta puhuttavaa. Hänen pitäisi puhua syyttäjien työstä, syyteharkinnasta sekä niihin liittyvistä epäkohdista sekä yrittää saada lisää niitä syyttäjän virkoja. Siinä olisi hänelle työmaata ensialkuun aivan riittävästi.

224. Matti Nissinen on uusi valtakunnansyyttäjä

Kuvassa valtakunnansyyttäjänviraston ja syyttäjälaitoksen logo

1. Kerroin blogissani "Kenestä uusi valtakunnansyyttäjä" 208/12.1.-10, että Matti Kuusimäen 1.3. tapahtuvan eläkkeelle siirtymisen johdosta avoimeksi tullutta valtakunnansyyttäjän virkaa oli hakenut seitsemän syyttäjää: valtiosyyttäjät Jukka Rappe, Ritva Sahavirta ja Raija Toiviainen, johtavat kihlakunnansyyttäjät Matti Nissinen ja Heikki Poukka sekä kihlakunnansyyttäjät Markku Ahonen ja Otto Jämsen. Pohdiskelin myös sitä, ketkä hakijoista voisivat olla vahvoilla virkaan. Päädyin kolmeen nimeen: Sahavirta, Toiviainen ja Nissinen.

2. Lehtitietojen mukaan oikeusministeriö - valtioneuvostossa nimitysasian esitteli oikeusministeri Tuija Brax - haastatteli edellä mainitun kolmen hakijan lisäksi Heikki Poukkaa. Valintaprosessi kesti yllättävän kauan, sillä vasta tällä viikolla asia oli valmis vietäväksi valtioneuvoston istuntoon. Matti Kuusimäki ehti tätä ennen jo siirtyä eläkkeelle; hänen läksiäisiään vietettiin Säätytalolla 12.2.; tästä tilaisuudesta on kerrottu kuvin ja sanoin VKSV:n julkaisussa Akkusastoori 1/2010.

3. Miksi nimitysprosessi kesti niin kauan eli pari kuukautta? Ehkä yksi syy on tavoitteessa saada johtaviin virkoihin nykyistä enemmän naisia, kuten tammikuun blogissani mainitsin. Kenties nimitysasiasta informoitiin etukäteen nimittäjää eli tasavallan presidenttiä ja tiedusteltiin, mikä olisi sopiva valinta virkaan. Lopulta asiassa kuitenkin päädyttiin - yllätys yllätys - pätevimmän hakijan eli Matti Nissisen valintaan. Valtioneuvosto esitti Nissisen valintaa torstaina 4.3. ja eilen perjantaina tasavallan presidentti sitten nimitti hänet virkaan.

4. Oikeusministeri on maininnut Nissisen ansioksi monipuolisen johtajakokemuksen. Nissinen on toiminut kymmenisen vuotta valtionsyyttäjänä ja sen jälkeen kolmisen vuotta Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä. Nissisellä on myös poliisikokemusta hänen oltuaan 1980-luvun puolivälistä lähtien lähtien kymmenisen vuotta Kymen lääninhallituksen apulaispoliisitarkastajana, jonka tehtävin kuului toimia myös lääninsyyttäjänä. Nissinen on oikeustieteen lisensiaatti, hänen lisensiaattityötään rikosvastuun kohdistumista yhteisössä pidetään ansiokkaana tutkimuksena, se julkaistiin painosta 1997. Nissinen on julkaissut useita syyttäjälaitosta ja syyttäjän työtä käsitteleviä artikkeleja juridisissa aikakausijulkaisuissa ja poliisilehdissä. Valtionsyyttäjänä Nissinen toimi ympäristörikosten avainsyyttäjien vetäjänä. Nissisellä on siis pitkä ja monipuolinen syyttäjänura takanaan. Tässä suhteessa hän eroaa edeltäjästään Matti Kuusimäestä, jonka kokemus syyttäjänä rajoittui kanneviskaalina toimimiseen 1970-luvulla Vaasan hovioikeudessa.

5. Matti Nissinen lanseerasi alun toista kymmentä vuotta sitten (DL 1999) käsitteen jatkuva syyteharkinta. Kyse on siitä, että syyttäjän syyteharkinta voi alkaa, jos syyttäjä on aktiivinen, itse asiassa jo poliisin suorittaman ja johtaman esitutkinnan aikana, ja jatkua toisaalta vielä syytteen nostamisen jälkeen tapahtuvan tuomioistuinkäsittelyn aikana. Minusta syyteharkinnan varhentaminen eli sen aloittaminen jo esitutkinnan kuluessa on kannatettava asia, koska se jouduttaa syyteharkinnan valmistumista ja parantaa edellytyksiä päästä syyteharkinnassa oikeaan lopputulokseen. Syytteen tarkistamista samoin kuin sen laajentaminen oikeudenkäynnin aikana on myös yleensä perusteltua, mutta toisaalta olisi suotavaa, että mainittuihin toimenpiteisiin tarvitsisi ryhtyä vain poikkeustapauksissa; syyttäjän aktiivinen osallistuminen esitutkintaan olisi tältäkin kannalta hyödyllistä. Sen sijaan jatkuvan syyteharkinnan mahdollisuuden korostaminen ei saisi johtaa, kuten käytännössä valitettavasti näkyy tapahtuvan, siihen, että syyttäjät nostavat syytteitä ikään kuin varmuuden vuoksi ja peruuttavat niitä tai yksittäisiä syytekohtia oikeudenkäynnin aikana sitä mukaa kuin jutun käsittely tuomioistuimissa etenee. Jos ja kun näin tapahtuu, on ositus siitä, että syyttäjä ei ole välittänyt seurata asian esitutkintaa riittävän huolellisesti tai/ja että syyteharkinta on suoritettu puutteellisesti.

6. Tästä päästäänkin yhteen lempiaiheeseeni eli kysymykseen syyttäjästä esitutkinnan johtajana. Tähän kysymykseen Nissisen edeltäjä Matti Kuusimäki suhtautui jyrkän kielteisesti; saa nähdä, onko uudella valtakunnansyyttäjällä yhtä negatiivinen kanta asiaan. Minusta esitutkintaa voitaisiin tehostaa, jos sitä johtaisi myös syyteharkinnasta vastaava syyttäjä. Syyttäjällä on nykyisin toki oikeus ja velvollisuus seurata, valvoa ja ohjata esitutkintaa, mutta käytännössä syyttäjien rooli esitutkinnassa on jäänyt usein valitettavan vähäiseksi. Käytäntö ja puheena olevassa suhteessa kirjava, mutta aika usein syyttäjä alkaa perehtyä esitutkintaan ja koko asiaan vasta sitten, kun hän on saanut työpöydälleen poliisin johdolla suoritetun esitutkinnan tuloksena syntyneen valmiin esitutkintapöytäkirjan. Jos syyttäjä vasta tämän jälkeen pyytää poliisi suorittamaan tiettyjä lisäkuulusteluja ja muita selvityksiä, on selvää, että syyteharkinta pitenee samoin kuin rikosprosessin kokonaiskäsittelyaika. Tämä on yksi ja usein merkittävin syy siihen, että Suomi on saanut viimeisten vuosien aikana ihmisoikeustuomioistuimelta kymmeniä langettavia tuomioita rikosoikeudenkäyntien kohtuuttoman pitkistä käsittelyajoista.

7. Matti Kuusimäen lempiajatuksiin kuului rikosoikeudenhoidon ketjuajattelun korostaminen, josta hän puhui usein, paljon ja lämpimästi. Kyse on yksinkertaisesti rikosprosessiin osallistuvien viranomaisten eli poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen välisen yhteistoiminnan parantamisesta. Tätä asiaa varten samoin kuin syyttäjän velvollisuutta seurata esitutkintaa asetettiin lukuisia työryhmiä. Joitain tuloksia on varmaan saavutettu, mutta tuskin riittävästi. Tältäkin kannalta arvioiden esitutkinnan johtajuuden siirtäminen poliisilta syyttäjälle olisi pitkällä tähtäyksellä paras keino rikosprosessin tehostamiseksi.

8. Matti Kuusimäen jatkuvasti julkisuudessa esille pitämiin teemoihin kuului syyttäjien vähäinen lukumäärä, jos sitä verrataan Ruotsiin. Ruotsissa kuitenkin syyttäjät johtavat esitutkintaa, joten on ymmärrettävää, että tämä on yksi syy, minkä vuoksi syyttäjiä on Ruotsissa suhteellisesti enemmän kuin Suomessa. Ehdotin joskus blogissani leikilläni, että vuodesta toiseen jatkuvan ainaisen julkisen valittamisen sijasta Kuusimäen kannattaisi joskus marssia pääministerin virkahuoneeseen, lyödä kuvainnollisesti nyrkkiä pöytää ja sanoa, että tästä hommasta ei tule mitään, jollei syyttäjistön henkilöstöresursseja lisätä. Saa nähdä, miten Matti Nissinen tulee tässä suhteessa toimimaan. Henkisiä tai ulkoisia avuja rotevanoloiselta Nissiseltä ei ainakaan puutu, sillä onhan hän 197 sentin pituista pääministeri Matti Vanhasta vielä pari kolme senttiä pidempi. Nissinen ei ole ollut puheissaan ja kirjoituksissaan yhtä värikäs ja populismiin taipuvainen kuin edeltäjänsä, vaan edustaa maltillisempaa virkamiestyyppiä.