216. Kauhajoen asejuttu: käräjäoikeudelta käsittämätön tuomio

Kuva voisi olla oikeuden ja oikeudenmukaisuuden hautajaistilaisuudesta

1. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus antoi tänään tuomionsa Kauhajoen koulusurma-asiassa. Käräjäoikeus käsitteli asiaa viime joulukuussa vielä Kauhajoen käräjäoikeutena, mutta tuonnimistä käräjäoikeutta ei enää olemassa, sillä se yhdistettiin vuoden alussa muodostettuun, Seinäjoella sijaitsevaan Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuteen. Virallinen syyttäjä vaati jutussa komisariolle rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja koulusurmassa surmattujen omaiset virkavelvollisuuden rikkomisesta ja 10 törkeästä kuolemantuottamuksesta.

2. Käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuuluivat puheenjohtajana ma. laamanni Tuula Lehto ja muina jäseninä käräjätuomarit Jari Rönkkö ja Topi Kilpeläinen, hylkäsi äänestyksen jälkeen kaikki syytteet ja omaisten syytettyä ja valtiota vastaan ajamat vahingonkorvausvaatimukset. Käräjäoikeuden enemmistön muodostivat Lehto ja Rönkkö. Käräjätuomari Kilpeläinen tuomitsi komisarion tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoituksen. Kilpeläinen otti rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon, että asia oli sen laatu huomioon ottaen saanut kokonaisuudessaan kohtuuttoman suuren julkisuuden.

3. Olen seurannut Kauhajoen koulusurma-asian selvittelyä ja oikeudenkäyntiä tiiviisti ja kävin ensimmäisenä istuntopäivänä paikan päällä käräjäoikeuden istunnossa. Täytyy sanoa, että käräjäoikeuden tuomio oli minulle yllätys. Pidin selvänä, että oikeus tuomitsee syytetyn ainakin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Minusta jutussa olisi ollut aineksia pohtia vakavasti myös kuolemantuottamuksista ajettujen syytteiden hyväksymistä, mutta nämä syytteet tulivat hylätyiksi jo sillä, että komisarion ei katsottu syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Uhrien omaiset ovat lehtitietojen mukaan ilmoittaneet tyytymättömyyttä tuomioon ja pohtivat nyt mahdollisen valituksen tekemistä hovioikeuteen. Käräjäoikeus oli omaisten suhteen varsin ankara, sillä se paitsi hylkäsi kaikki omaisten vaatimuksensa, myös velvoitti heidät yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista syytetylle maksetuista oikeudenkäyntikuluista 32 000 euroa.

4. Oikeusvaltiossa tuomioistuimen päätöksiä on lupa kritisoida. Tuomion lainmukaisuutta, oikeellisuutta ja kohtuullisuutta voidaan arvioida ennen muuta perustelujen valossa. Jos perustelut voidaan mukisematta hyväksyä, ei tuomion lopputulosta ole syytä moittia vain siksi, että se sattuu oleman erilainen kuin mitä lukija oli odottanut tai edellyttänyt.

5. Käräjäoikeuden tuomio on varsin laaja, yhteensä 45 sivua. Asianosaisten syytteiden ja muiden vaatimusten sekä niiden perusteiden yms. aineiston selostaminen käsittää kuitenkin yli puolet mainitusta sivumäärästä, perusteluihin päästään vasta sivulla 25. Tuomio näyttää etenevän johdonmukaisesti, kieli on selkeää ja tuomion luettavuutta edistää muun muassa väliotsikkojen runsas käyttö.

6. Perustelujen asiasisältö on kuitenkin minulle pettymys. Olen itse suositellut ja edellyttänyt, että tuomion perusteluissa käytetään pro et contra -metodia. Tämä tarkoittaa sitä, että perusteluissa tuodaan puolesta ja vastaan julki erisuuntaisia näkökohtia ja perusteluja, minkä jälkeen tuomioistuin punnitsee mainittujen perustelujen painoarvoa keskenään ja kertoo sitten avoimesti, mihin johtopäätöksiin ja miksi se on tässä punninnassaan päätynyt. Tähän ei riitä, tätä on näköjään syytä korostaa, että tuomion sivumäärästä noin puolet käytetään asianosaisten perustelujen selostamiseen; tämähän ei ole vielä mitään tuomion perustelua ja edellä mainittua pro et contra -punnintaa. Tuomioistuimen pitää ottaa kantaa ja lausua kaikista asianosaisten vaatimuksista ja niiden perusteista sekä asiaväitteistä.

7. Kauhajoki-tuomion perustelut eivät minusta täytä pro et contra -metodin vaatimuksia. Näyttää lisäksi siltä, että perustelut on laadittu aika tarkoitushakuisesti ja niihin on otettu ainoastaan perusteita, jotka käräjäoikeuden mielestä puoltavat syytteiden hylkäämistä. Saa vaikutelman, että käräjäoikeus on päättänyt ensin, mikä on lopputulos, ja kirjoittanut sitten perustelut tämän mukaisesti. En ole itse seurannut koko oikeudenkäyntiä, mutta sen perusteella, mitä eri lehtien oikeustoimittajien lehtijutuista olen lukenut, käräjäoikeus näyttäisi joiltakin osin karsineen todistajankertomusten selostuksista kohtia, jotka tukisivat syytettä. Monissa kohdin käräjäoikeuden pohdinta on varsin niukkaa ja luonteeltaan toteavaa. Lukijan on vaikeata ellei mahdotonta tietä, millä perusteella käräjäoikeus on itse asiassa kannanottoihinsa päätynyt.

8. En ryhdy käymään tässä läpi tuomion perusteluja kokonaisuudessaan. Minusta jo käräjäoikeuden tuomiossa lueteltujen riidattomien seikkojen perusteella olisi virkavelvollisuuden rikkomisen osalta voitu aivan hyvin päätyä myös toisenlaiseen lopputulokseen eli siihen, että syytetty oli menetellyt huolimattomasti ja virkavelvollisuuden vastaisesti, kun hän ei ollut määrännyt Saaren asetta poisotettavaksi viimeistään surmapäivää edeltäneenä päivänä eli maanantaina 22.9.2008.

9. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan on riidatonta, että syytetty tiesi aamulla 22.9. seuraavista seikoista:

- eräät aivan tavalliset ihmiset ja useat poliisilaitoksen poliisit olivat jo edellisenä perjantaina 19.9. esittäneet epäilynsä siitä, että Saari, joka opiskeli po. olevassa ammattikoulussa, voisi toistaa Jokelan koulusurman tapahtumat ja syyllistyä siis koulusurmiin;

- Seinäjoen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Nyrhinen (jonka puoleen Kauhajoen poliisimiehet olivat hädissään kääntyneet), oli 19.9. eli perjantaina määrännyt Saaren aseen otettavaksi pois, mutta Saarta ei ollut tuolloin tavattu eikä kotietsintää, johon oli varauduttu, tehty;

- komisario oli nähnyt ainakin kolme Saaren YouTube-sivustolle lähettämää ja kuvaamaa ampumisvideota, jotka esittivät hänen aseenkäyttöään;

- komisario oli nähnyt netissä Saaren kirjoittaman englanninkielisen tekstin sodasta ja kuolemasta;

- komisariolle oli kerrottu erään poliisimiehen kertomasta Saaren omalaatuisesta hihittelystä aseen näyttötilaisuudessa (poliisimies oli tuolloin todennut työtoverilleen , että ei kai vain tuossa ole uusi Jokelan ampuja);

- Saarella oli halussaan suhteellisen tulivoimainen, itselataava kertatuliase;

- komisario on tiennyt Saaren IRC-gallerian sivulla olleesta viittauksesta Columbinen koulusurmiin (Saari oli kiinnostunut mainitusta koulusurmasta).

Lisäksi jutussa kuullut poliisimiehet ovat kertoneet monista muistakin epäilyttävistä ja pelottavista havainnoista, jotka syytetty komisario on oikeudessa joko kiistänyt tai joiden merkitystä puolustus on vähätellyt.

10. Lainsäädännön mukaan näyttäisi täysin selvältä, että komisarion olisi tullut määrätä ase poisotettavaksi Saaren hallusta. Ampuma-aselain 92.1 §:n mukaan, jos on perusteltua syytä epäillä, että ampuma-asetta käytetään väärin, poliisin on viipymättä tehtävä päätös aseen ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun. Saman pykälän 2 momentin mukaan poliisimiehen on otettava ase pois sen haltijalta, jos aseen väärinkäytön vaara on ilmeinen. Jo edellä mainittujen riidattomien seikkojen nojalla useimmille tavallisille ihmisille olisi varmaankin ollut yleisen elämänkokemuksen mukaan selvää, että ase tuli ottaa kiireesti pois.

11. Eri mieltä lopputuloksesta ollut käräjätuomari Topi Kilpeläisen perustelut ovatkin ymmärrettäviä:

- Poliisimiesten kertomuksilla on näytetty, että poliiseilla oli 19.9.2008 ollut Saaren internet-aineiston perusteella viitteitä epäillä tätä tulevaksi kouluampujaksi. Internet-aineistosta on ilmennyt Saaren kiinnostus aseisiin ja Columbinen koulun joukkomurhaan. Kysymyksessä on epäily sellaisesta aseen väärinkäytöstä, josta voi seurata useiden henkilöiden kuolema. Saaren ase on ollut suhteellisen tulivoimainen.

12. Kilpeläinen jatkaa:

- Nyrhinen (= Seinäjoen apulaispoliisipäällikkö) oli 19.9. hyväksyttävän taktisen syyn vuoksi siirtänyt asian ratkaisun maanantaiaamuun (Tällä tarkoitetaan sitä, että jos poliisi olisi suorittanut perjantaina kotietsinnän Saaren ollessa pois asunnostaan, Saari olisi palattuaan asuntonsa huomannut asian ja tullut tietämän, että poliisi jahtaa häntä; tämä olisi voinut saada Saaren suunniltaan ja toteuttamaan tekonsa välittömästi). Komisarion mukaan tämän ratkaisun peruste oli jäänyt hänelle hieman epäselväksi. Katson, että syytetty on edellä mainituissa olosuhteissa ollut velvollisuus poistaa tämä tilanteen kiireellisyys- ja vaarallisuusarviointia koskeva epäselvyys. Soitto Nyrhiselle olisi olluthelppo tehdä.

13. Johtopäätöksenään tuomari Kilpeläinen sanoo näin:

- Katson, että Saaren internet-aineiston sekä muun selvityksen perusteella syytetyllä on ollut velvollisuus määrätä saaren ase poisotettavaksi jo maanantaiaamuna 22.9.2008. Syytetty olisi voinut täyttää tämän velvollisuutensa vielä iltapäivällä Saaren puhuttelun jälkeen. Syytetty on kuitenkin päätösharkinnassaan antanut liian paljon painoarvoa sille käsitykselle, jonka hän oli saaresta lyhyen puhuttelun aikana saanut. Syytetty on perusteettomasti sivuuttanut Saaren internet-aineiston, joka on viitannut koulumurhiin. Kysymyksessä on ollut ilmeinen harkintavallan väärinkäyttö, minkä vuoksi katson syytetyn syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

14. Miksi käräjäoikeuden kaksi jäsentä sitten päätyivät hylkäämän syytteen? - Ensinnäkin käräjäoikeus katsoi - minusta aika yllättäen - että poliisilaitoksen muut poliisimiehet olivat todistajankertomuksissaan liioitelleet uhkaa. Käräjäoikeuden mukaan epäilyt Saaren tulevasta käyttäytymisestä ja vaaran olemassaolosta eivät ole maanantaina 22.9.2008 voineet olla niin vahvoja, kuin mitä kertomuksista käy ilmi. Tätä enemmistö perustelee sillä, että poliisit eivät olleet perjantai-iltana 19.9. suorittaneet kotietsintää Saaren asunnolle aseen etsimiseksi. "Mikäli uhka ja epäily tulevasta ampumisesta olisi ollut niin vahva kuin oikeudessa on esitetty, ei asian hoitamisessa olisi voitu menetellä edellä todetuin tavoin", sanovat laamanni Lehto ja käräjätuomari Rönkkö.

15. Näin lausuessaan enemmistö on sivuuttanut yhden varteenotettavan vastatosiseikan, jonka tuomari Kilpeläinen otti huomioon, mutta joka ei ilmeisesti oikein sopinut enemmistön perustelujen "pirtaan." Nyrhinen nimittäin kertoi todistajana, että Saaren asuntoon jätettiin menemättä taktisesta syystä eli siksi, ettei Saari olisi asuntoon palattuaan huomannut poliisien käyneen etsimässä asetta. Kuten edellä jo totesin, Saari olisi voinut saada poliisin kotietsinnästä kimmokkeen toteuttaa surmatyöt koululla saman tien. - Kun syytettynä oleva komisario jätti maanantaina Saarta puhuteltuaan aseen poisottamatta, Saari ilmeisesti sai juuri tästä lopullisen ärsykkeen toteuttaa aikeensa mahdollisimman pian ja ennen kuin ase ehdittäisiin ottaa häneltä pois.

16. Syytettynä oleva komisario oli poliisilaitoksella aseluvista päättävä poliisimies, joten oli luonnollista - toisin kuin käräjäoikeuden enemmistö tuntuu ajattelevan - että kyseinen asia jätettiin hänen harkintaansa maanantaiaamuksi. Komisariolle ilmoitettiin sitä paitsi poliisien käynnistä Saaren asunnolla jo lauantai-iltana eräässä häätilaisuudessa, jolloin yksi poliisimiehistä oli ehdottanut aseen poisottamista Saarelta jo seuraavana iltana, jolloin Saari palaisi asunnolleen, "ettei tulisi uutta Jokelaa."

17. Käräjäoikeuden enemmistö ei ole kuitenkaan jostakin syystä ottanut näitä kertomuksia huomioon. Käräjäoikeus on sen sijaan antanut yllättävän suuren painoarvon syytetyn omille selityksille. Lehtitietojen mukaan joku tai parikin poliisimiestä oli ollut kertonut oikeudessa todistajana, että syytetty komisario oli ollut suorastaan närkästynyt siitä, että hänen alaisensa olivat ottaneet sanotussa asiassa yhteyttä naapuripiiriin poliisipäällikköön ja siten tavallaan ohittaneet hänet. Tästä ei näytä olevan käräjäoikeuden perusteluissa minkäänlaista merkintää.

18. Käräjäoikeuden enemmistö on ratkaissut asian itse asiassa sillä perusteella, että komisariolla oli asiassa ratkaisuvalta ja -pakko ja että juuri hänen tuli tehdä arvio siitä, oliko syytä epäillä Saaren käyttävän ampuma-asetta värin. Perustelujen mukaan Haapala oli perehtynyt asiaan, hankkinut itselleen ratkaisun teossa tarvittavaa aineistoa ja puhutellut Saarta. Kun nämä muodollisuudet oli täytetty ja komisario oli toiminut harkintavaltansa rajoissa, hän ei ollut syyllistynyt virkavirheeseen, vaikka ratkaisunsa olikin jälkikäteen arvioiden väärä. Käräjäoikeus ei siis kiinnitä minkäänlaista huomiota ratkaisun sisältöön ja mahdollisiin vaikutuksiin. Käräjäoikeus vetoaa siihen, että Haapala oli "työsään erittäin tarkka." Tällaisiin seikat tuntuvat yllättäviltä ja suorastaan naiiveilta perusteluilta, kun otetaan huomioon toisessa vaakakupissa monet muut aivan toisenlaista arviointia puoltavat seikat. Eräs todistajana kuultu poliisimies kertoi, että komisario on hänen mielestään varsin arka tekemään päätöksiä kantelujen pelossa. Käräjäoikeuden mielestä ilmeisesti juuri tämä osoittaa syytetyssä erinomaista tarkkuutta.

19. Kuten sanottu, enemmistön mielestä komisario oli tehnyt ratkaisunsa harkintavaltansa rajoissa -ja sillä siisti, voisi rivien välistä lukea. Käräjäoikeus ei puntaroi komisarion menettelyä lainkaan poliisilain 1 §:n valossa ja siltä kannalta, että poliisimiehellä on ensisijainen velvollisuus huolehtia turvallisuuden ylläpitämisestä ja uhkaavien rikosten estämisestä. Käräjäoikeuden perusteluja lukiessa tuntuu siltä, että komisarion ensisijaisena velvollisuutena oli oikeuden mielestä huolehtia pikkutarkasta lupamenettelystä. Käräjäoikeus tyytyy itsekin perusteluissaan lähinnä pikkutarkkaan pykälillä saivarteluun ja näyttää unohtaa, että komisarion olisi tullut sanotussa tilanteessa ottaa huomioon ennen kaikkea se, mitä ihmisten ja koululaisten turvallisuus edellytti, kun useiden järkevien ihmisten mielestä potentiaalinen koulusurmaaja oli liikkeellä ase hallussaan.

20. Käräjäoikeuden tulkinta virkavelvollisuuden rikkomista koskevan RL 40 luvun 10 §:n tulkinnasta on yllättävä. Käräjäoikeuden mielestä virkamiehen ratkaisun tulee olla ilmeisesti virheellinen, jotta hänet voitaisiin tuomita tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. RL 40:10:ssä ei kuitenkaan sanota näin, vaan siinä säädetään, että virkamies on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Lakitekstissä ei siis ole minkäänlaista sanaa tai viittausta menettelyn ilmeiseen virheellisyyteen. Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut, että syytetyn menettelyn olisi tullut ilmeisen virheellinen - jota se käräjätuomari Kilpeläisen oikeana pitämäni kannan mukaan toki olikin - jotta syytetty olisi voitu tuomita rangaistukseen. Käräjäoikeus on siis nostanut virkamiehen tuomitsemiskynnyksen tasolle, jota laki ei edellytä.

21. Käräjäoikeus vetoaa tässä kohdin KKO:n ennakkopäätökseen KKO 2000:14, joka koski kuitenkin erilaista tapausta ja tilannetta kuin mistä nyt on kysymys. Po. ennakkopäätöksessä oli kysymys siitä, millä edellytyksellä tuomioistuimessa tapahtuneessa näytön arvioinnissa ja siihen perustuvassa oikeudellisessa arvioinnissa tehty virhe on sellainen, että sitä voidaan pitää (tuomarin) tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Käräjäoikeus on perusteluissaan tempaissut sanotun ennakkopäätöksen perusteluista pari virkettä ja vedonnut niihin tässä poliisin menettelyä koskevassa tapauksessa. Käräjäoikeus on katsonut, että komisarion kyseisessä harkintatilanteessa on ollut asiallisesti "samanlaisia piirteitä" kuin tuomioistuimen ratkaisutoiminnassa. Kun korkein oikeus oli perusteluissaan todennut, että tuomioistuimen näytön arvioinnin ja oikeudellisen arvioinnin tulee olla ilmeisen virheellinen, jotta menettelyn voitaisiin katsoa olevan RL 40:10:n tarkoittamalla tavalla huolimatonta, käräjäoikeus on katsonut, että myös komisarion menettelyn rangaistavuus edellyttäisi, että hän olisi tehnyt ilmeisesti virheellisen ratkaisun käytettävissään olevan tiedon perusteella.

22. KKO:n ratkaisun 2000:14 perusteluja, joita ei muuten ole ko. osin (ilmeinen virheellisyys) otettu ratkaisuselosteen otsikkoon oikeusohjeeksi, on kuitenkin oikeuskirjallisuudessa varsin perustellusti monen kirjoittajan toimesta kritisoitu, koska RL 40:10:n sanamuodossa ei mainita menettelyn virheellisyyden ilmeisyyttä. Käräjäoikeus mainitsee sanotun kritiikin, mutta ei kerro, mitä tuo kritiikki sisältää; tämä on yksi esimerkki tuomion perustelujen tietynlaisesta "suurpiirteisyydestä." Kauhajoen poliisin syyteasiassa tilanne ei ole ollut käräjäoikeuden väittämällä tavalla verrannollinen tuomioistuimen harkintaan oikeusjutussa.

23. Komisariolla on ollut ratkaistavaan turvaamistoimen luontoinen asia, jossa intressivertailutilanne on selkeä. Yhtäältä useiden kadunmiesten ja harkitsevien poliisimiesten potentiaalisena koulusurmaajana pitämän Matti Saaren oikeus saada pitää hallussaan asetta, jolle hänellä ei ole ollut mitään järjellistä käyttötarkoitusta - epäasianmukaista aseella räiskimistä ja ampumisvideoiden julkaisemista internetissä ei voida pitää hyväksyttävänä tarkoituksena - ja toisaalta koululaisten ja muiden ihmisten turvallisuudesta huolehtiminen ja monien pelkäämän rikoksen estäminen. Kummalle intressille pitäisi antaa etusija? Komisario on antanut etusijan ensiksi mainitulle intressille ja käräjäoikeuden enemmistö on siunannut tämän, "koska komisario toimi harkintavaltansa puitteissa." Käräjäoikeus ei ole suorittanut asiassa minkäänlaista intressivertailua - todella hämmästyttävää.

24. Syyttäjä oli vaatinut komisariolle rangaistusta myös sillä perusteella, että tämä oli laiminlyönyt selvittää internetissä olleita Saaren tietoja. Asianomistajat ovat vaatineet lisäksi rangaistusta "usean eri selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella", näitä vaatimuksia ja niiden perusteluja käräjäoikeus ei ole perusteluosassaan vaivautunut edes yksilöimään. Käräjäoikeuden puhti tuntuu tässä kohdin lopahtaneen, sillä perusteluissa todetaan lakonisesti vain, että hallintolain 31 §:n säännös viranomaisen selvittämisvelvollisuudesta on "hyvin yleispiirteinen ja jättää soveltajalle laajan harkintavallan. Käräjäoikeus katsoo, ettei komisario ole ylittänyt tuota harkintavaltaansa." - Tällaista ylimalkaista tokaisua ei voida pitää minkäänlaisena perusteluna.

25. Kuolemantuottamussyytteiden osalta käräjäoikeus on "päässyt" helpolla, kun se on hylännyt virkavelvollisuuden rikkomissyytteen. Asianomistajat ja heidän avustajansa panostivat jutussa paljon juuri valtiota vastaan esitettyihin korvausvaatimusten perustelemiseen. Käräjäoikeus sen sijaan kuittaa nämä vaatimukset ja niiden perustelut sangen lyhyillä perusteilla. Käräjäoikeuden mielestä Saaren internet-aineisto ei ole sisältänyt selvää ja yksiselitteistä uhkausta tulevista joukkomurhista ja ettei asiassa ole riittäviä perusteita sille tulkinnalle, että Kauhajoen poliisin olisi pitänyt tietää ihmisten henkeä uhanneesta todellista vaarasta ja välittömästä vaarasta. Mutta monet kauhajoen poliisilaitoksella työssä olleet poliisithan kertoivat oikeudessa aivan toisella tavalla: he pitivät koulusurman vaaraa hyvin todennäköisenä ja uhkaavana. Eräs poliisimies ei olisi uskaltanut lähettää lapsiaan edes kouluun maanantaiaamuna, koska pelkäsi surmaajan iskevän silloin.

26. Käräjäoikeus on viitannut kintaalla myös sille tosiasialle, että Haapajärven poliisi ei välittänyt reagoida sille tulleeseen nimettömän viestiin, jossa varoitettiin Matti Saaren uhkaavasta käyttäytymisestä. Sisäministeriö sai puhtaat paperit käräjäoikeudelta siksi, että lainsäädäntövalta Suomessa kuluu eduskunnalle eikä sisäministeriön päätöksillä voida muuttaa ampuma-aselakia! Huh, siinäpä todella painava peruste! Ja lopuksi, ikään kuin kaiken huipennuksena tyypillisen populistinen perustelu, joka esitetään tässä yhteydessä aina myös maallikkojen nettikeskustelussa: Joukkomurhat teki Matti Saari ja vain rikoksentekijä vastaa lähtökohtaisesti rikoksensa aiheuttamista vahingoista. Varmemmaksi vakuudeksi käräjäoikeus julistaa vielä loppukaneettinaan - ilman minkäänlaisia perusteluja - että "valtion menettely" ei ole oikeudellisesti "riittävässä" syy-yhteydessä henkilöiden kuolemiin, vaan syys-yhteys on katkennut Saaren tahallisten rikosten vuoksi.

27. Käräjäoikeuden perusteluista vahingonkorvausvaatimusten osalta voi saada käsityksen, jonka mukaan käräjäoikeus ei vaivautunut ottamaan korvausvaatimuksia ja niiden perusteluja kovinkaan vakavasti. Ilmankos käräjäoikeus ei olisi alun perin halunnut millään ottaa vahingonkorvausvaatimuksia tutkittavaksi rikosjutun yhteydessä. Tämä näkyy myös siinä, että käräjäoikeus päätti velvoittaa surmattujen omaiset korvaamaan valtiolle kolme neljäsosaa valtion varoista syytetylle maksetuista oikeudenkäyntikuluista eli 32 000 euroa eli siltä osin kuin omaiset esittivät jutussa omia vaatimuksiaan, jotka poikkesivat syyttäjän vaatimuksista.

28. Oikeudella olisi ollut valta kohtuullistaa sanottua korvausvelvollisuutta tai jättää se kokonaan tuomitsemattakin, jos asia on pidettävä niin epäselvänä, että hävinneellä osapuolella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Tätä mahdollisuutta käräjäoikeus ei kuitenkaan halunnut käyttää, vaan omaiset tuomittiin korvamaan valtiolle kulut täysimääräisinä. Pitäähän valtion toki saada omansa pois! Oikeus oli surmattujen omaisille tyly: siitäs saitte, kun kehtasitte tulla oikeuteen vaatimaan korvauksia!

29. Mitä tästä opimme? Tapaus osoitti todeksi ainakin sen monissa kyselytutkimuksissa saadun tuloksen: suomalaisilla on lapsenomaisen naiivi usko poliisin rehellisyyteen ja oikeamielisyyteen. Kyselyjen mukaahan n. 80-90 prosenttia suomalaisista uskoo ja luottaa poliisiin, muut virkamiehet ja viranomaiset, tuomioistuimet mukaan luettuna, eivät pääse lähellekään vastaavaa lukua. Tuskinpa edes Pohjois-Koreassa luottamus poliisiin on yhtä korkealla kuin Suomessa. Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus on nyt tuomiollaan osoittanut omalta osaltaan vahvistanut kyselytutkimusten tulokset oikeiksi; Pohjanmaallahan usko ja luottamus poliisiin on aina ollut erityisen korkealla.

30. Käräjäoikeuden tuomiosta voidaan lukea viesti, että vaikka lakiin kirjattujen periaatesäännösten mukaan poliisin ensisijaisena tehtävänä on torjua ja estää rikosten tekemistä ja huolehtia ihmisten turvallisuudesta, poliisia ei kuitenkaan voida tuomita juuri koskaan tämän takia virkavelvollisuuden rikkomisesta, sillä poliisihan voi aina väittää toimivansa harkintavaltansa rajoissa. Pitäähän poliisin sanaan toki voida luottaa! Media tuntuu olevan samaa mieltä. Tämän päiväisen tuomion jälkeen haastateltiin ainoastaan komisarion avustajaa, joka melkein tippa silmässä kertoi päämiehensä olevan hyvin huojentunut tuomiosta. Yksikään toimittaja ei ole välittänyt kysyä, miltä murhattujen omaisista tuntuu ja miten he kokevat sen, että poliisi, joka jätti murha-aseen surmaajalle, vapautettiin kaikesta vastuusta.

31. Asejutussa tai koulusurmajutussa annettu tuomio oli nyt toimintansa lopettaneen Kauhajoen käräjäoikeuden viimeinen tuomio. Olin kolmisenkymmentä vuotta sitten nuorena miehenä Kauhajoen tuomiokunnan kihlakunnantuomarina eli "ukkotuomarina." Myös tämän vuoksi olisin toivonut, että Kauhajoen käräjäoikeus olisi päättänyt päivänsä hieman kunniakkaammissa merkeissä.

195. Kauhajoen koulumurhakäräjät I: oikeudenkäynti alkoi.

Kuva tämänpäiväisestä käräjäoikeuden istunnosta

1. Kauhajoen koulusurmien, oikeastaan koulumurhien, oikeudenkäynti alkoi tänään Kauhajoen käräjäoikeudessa. Sievistelyyn taipuvat viranomaiset ja lehtimiehet puhuvat Kauhajoen "asekäräjistä," mutta mitään asekäräjiä ei olisi syntynyt, jollei Matti Saari olisi syytettynä nyt olevan poliisimiehen hänen haltuunsa jättämällä aseella tappanut ihmisiä Kauhajoen ammattikorkeakoulun tiloissa. Syytettynä jutussa on kauhajokinen komisario, jolle syyttäjä vaatii rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10), mutta asianomistajat tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:9) ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta (RL 21:9).

2. Syytteiden mukaan komisario, joka oli vain noin puolitoista kuukautta aiemmin eli 7.8.2008 myöntänyt Matti Saarelle ampuma-aseen hankkimisluvan (asianomistajat syyttävät komisariota virkavelvollisuuden rikkomisesta myös sillä perusteella, että hän myönsi Saarelle sanotun luvan ampuma-aselain ja sisäministeriön antamien ohjeiden sekä aselupakäytännön vastaisesti) laiminlöi, joko huolimattomuudesta (syyttäjän versio) tai tahallaan (asianomistajien syyte), ampuma-aseen väliaikaista haltuunottoa ja asian asianmukaista selvittämistä koskevan virkavelvollisuutensa, kun hän ei viimeistään koulumurhia edeltäneenä päivänä eli maanantaina 22.9.2009 ottanut asetta eli Walther P 22 Target -merkkistä pienoispistoolia murhiin sittemmin seuraavana päivänä sanottua asetta käyttäen syyllistyneen Matti Saaren hallusta. Syyttäjän mukaan komisariolla oli käsillä olleen aineiston ja monien Saaren uhkaavasta käyttäytymisestä tiedossa olleiden seikkojen perusteella perusteltu syy epäillä, että sanottua asetta käytetään väärin. Asianomistajien syyte menee tätä vielä paljon pidemmälle, kuten jäljempänä tarkemmin ilmenee. - Olen selostanut Kauhajoen koulumurhia ja niiden osin merkillisiä piirteitä saanutta tutkintaa useissa blogijutussani. Niistä ensimmäinen julkaistiin heti murhien tapahtumapäivänä 23.9.2008 ja viimeisin ennen tätä kirjoitusta 155/23.9.-09.

3. Kauhajoen käräjäoikeuden istunto pidetään poikkeuksellisesti Seinäjoen käräjäoikeuden istuntosalissa, koska Kauhajoen käräjäoikeuden omat istuntosalit olisivat olleet juttua seuraamaan tulevan yleisön määrää ajatellen liian pieniä. Yleisöä olikin Seinäjoella salin täydeltä. Asianomistajina paikalla oli lähes 20 murhattujen uhrien omaista. Syytetty oli saapuvilla henkilökohtaisesti asianajajansa avustamana. Syyttäjänä jutussa toimii Pirkanmaan johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen. Jutussa on mukana myös valtiota edustava lakimies, koska uhrien omaiset vaativat vahingonkorvauksia yhteisvastuullisesti syytetyltä ja valtiolta.

4. Olin itse paikalla oikeudessa. Istunto alkoi jo kello 9.00, mutta koska juna, jolla matkustin Seinäjoelle, saapui asemalle vasta 9.05, myöhästyin istunnosta 10-15 minuuttia. Syyttäjä oli tuolloin jo ehtinyt esittää syytteensä ja asianomistajia avustava lakimies Lasse Vuola oli juuri esittämässä omaa syytekirjelmäänsä. Minua on muuten aina ottanut päähän tiedotusvälineiden jatkuvasti ja vuosikausia käyttämä hieman idioottimaiselta tuntuva sanonta "syytteen lukeminen." Sama koskee termiä "tuomion lukeminen," mutta nykyisin tuomiota ei enää aina julisteta suullisesti oikeuden istunnossa, vaan se annetaan käräjäoikeuden kansliasta niin sanottuna kansliatuomiona. (Kansliatuomioiden antamisessa on sivu mennen sanoen menty liiallisuuksiin, koska pääsääntönä on lain mukaan tuomion julistaminen käräjäoikeuden istunnossa.)

5. Tänäänkin kaikki radio- ja tv-kanavat julistivat uutislähetyksissään, että "Kauhajoen käräjillä luettiin syytteet syytteessä olevalle komisariolle" jne. Vaikka syyte on präntätty syyttäjän tai asianomistajan haastehakemukseen, ei ole toki tarkoitus, että syyttäjä/asianomistaja harjoittaisivat enemmän tai vähemmän monotonista syytteen sisälukua. Pääkäsittelyn suullisuus tarkoittaa sitä, että syyte samoin kuin muutkin asiat esitetään oikeudessa kertomalla vapaasti, mitä syyte tai jokin muu asiakirja pitää sisällään. Termin lukea sijasta pitäisi siis puhua syytteen esittämisestä. Mutta kun media jatkuvasti toitottaa syytteen lukemista, niin syyttäjät ovat ilmeisesti alkaneet itsekin uskoa, että heidän tulee todella lukea syyte sanasta sanaan!

6. Tämänpäiväisestä oikeudenkäynnistä jäi jotenkin vaisu kokonaiskuva. Olen varmaan entisenä tuomarina ja nykyisenä yliopistoihmisenä - olen istunut "käräjiä" viimeksi joskus parikymmentä vuotta sitten - liian vaativa ja tiukka, mutta odotin kyllä oikeudenkäynniltä hieman enemmän. Oikeuden puheenjohtaja ja syyttäjä, mutta erityisesti syytetyn avustaja ja valtion edustaja puhuivat ensinnäkin niin hiljaisella äänellä, ettei yleisö tahtonut saada oikein selvää mitä puhuttiin. Kun syyttäjä alkoi pitää asiaesitystään, eräs asianomistajista marssikin tämän vuoksi asianomistajien toisen avustajan luokse, joka puolestaan kävi esittämässä syyttäjälle, että voisiko tämä puhua kuuluvammalla äänellä, koska asiaomistajat eivät kuule muutoin mitään. Kuuluvuus parani, kun syyttäjä ryhdistäytyi ja rupesi puhumaan lähempänä mikrofonia. Syytetyn avustaja ja valtion edustaja eivät olleet istuntosalissa tänään äänessä juuri lainkaan. Sen verran kuitenkin, että syytteet samoin kuin korvausvaatimusten perusteet kiistettiin. Kun uhrien omaiset vaativat kärsimyskorvausta kukin 40 000 euroa, myönsi syytetyn avustaja kyseisen vaatimuksen oikeaksi 5 000 euron ja valtion edustaja puolestaan enintään 2 500 euron osalta.

7. Käräjäoikeus oli kyllä valmistautunut istuntoon hyvin, mistä kieli valmistelusta vastaavan käräjätuomari Topi Kilpeläisen sekä rikosasiassa että vahingonkorvausasiassa asianosaisille ja myös yleisölle jakamat laajat yhteenvedot, jotka sisälsivät asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet sekä luettelot asianosaisten oikeudelle jättämistä kirjallisista todisteista ja todistajista sekä niiden todistusteemoista. Tämä helpotti suuresti istunnon seuraamista. Ilman yhteenvetoja käräjäyleisö samoin kuin uhrien omaiset olisivat olleet pulassa käsittelyn seuraamisen suhteen.

8. Asianomistajat avustajat, lakimies Lasse Vuola ja häntä istunnossa avustanut asianajaja Esa Puranen, olivat tänään ne henkilöt, jotka olivat äänessä paljon ja kuuluvasti. Näytti siltä, että Lasse Vuola varasti koko tämänpäiväisen show´n vauhdikkaalla, toisinaan jopa ehkä hieman liiankin lennokkaalla esiintymisellään. Vuola esiintyi rennosti ja vapaasti, mutta samalla varman tuntuisesti. Syntyi vaikutelma, jonka mukaan Vuola tuntee erittäin laajan oikeudenkäyntiaineiston viimeistä piirtoa myöten ja kykenee myös esittämään aineiston keskeisimmät kohdat vaivattomalla tavalla. Vuola esitteli oikeudessa Saaren kuvaamia tai toisella kuvauttamia ja internettiin tallentamia ampumisvideoita, yhdysvaltalaisia koulusurmia ihannoivia videoita ja muutakin vastaavanlaista aineistoa. Ilmankos, voisi sanoa, sillä Lasse Vuola on Lapin yliopiston kasvatteja; minulla henkilökohtaisesti ei toki ole mitään ansioita tässä suhteessa.

9. Syyttäjä, joka esitti oikeudessa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen jo viime tammikuussa antaman syytemääräyksen mukaisen syytteen, tuntui olevan jotenkin näreissään Lasse Vuolan aktiivisesta ja pontevasta esiintymisestä. Syyttäjä Nurminen ei todellakaan painanut jutussa "päälle kuin yleinen syyttäjä", vaan toisinaan sai vaikutelman, että samalla puolella (syyttäjäpuolella) tosiasiallisesti olevat Nurminen ja Vuola ne vasta toistensa vastapuolia ovatkin. Asetelmahan oli toki jo ennakkoon se, että Jorma Kalske oli esittänyt ikään kuin muodon vuoksi mahdollisimman lievän syytteen, jossa syytetylle vaaditaan vain sakkorangaistusta pikkurikkeestä. Lasse Vuolan asianomistajien puolesta esittämä syyte sen sijaan tuntuu menevän asian ytimeen, koska ilman asianomistajien syytettä komisarion ja valtion korvausvastuun selvittäminen olisi jäänyt pahasti puolitiehen ja monet oleelliset seikat täysin pimentoon. Vuola väitti, että pari asiaa olisi virkarikostutkinnassa suorastaan haluttu salata; esimerkkinä huomenna todistajan kuultavan henkilön Haapajärven poliisille tekemä ilmoitus Matti Saaren omituisesta käyttäytymisestä internetissä. Lasse Vuolan vuolasta ja lennokasta asiaesittelyä kuunnellessaan syyttäjä näytti ajoittain elehtivän mielenosoituksellisesti. - Miksi näin nuiva suhtautuminen syyttään taholta? Tähän kysymykseen olen vastannut jo parissa aiemmassa Kauhajoen tapausta koskevassa blogikirjoituksessani, joissa olen muun ohella ihmetellyt, miksi Jorma Kalske ei määrännyt nostettavaksi syytettä uhrien kuolemantuottamuksesta. Niin tai näin, mutta kyllä syyttäjän pitäisi virkamiehenä kyetä esiintymään oikeudessa tunteitaan näyttämättä.

10. Tämänpäiväisessä istunnossa käytiin lävitse syyttäjän ja asianomistajien kirjalliset todisteet, puolustuksella ei ollut kirjallisia todisteita. Tässä todisteiden vastaanottamisessa ilmeni jonkinlaista horjuvuutta ja tuntui siltä, ettei käräjäoikeuskaan aina tiennyt, miten kirjalliset todisteet olisi otettava vastaan. Syyttäjä aloitti omien kirjallisten todisteidensa esittelyn ainoastaan viittaamalla tiettyjen esitutkintapöytäkirjan liitteiden sivuihin; esimerkkinä tästä voidaan mainita todisteeksi esitetty aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje -niminen asiakirja, jota syyttäjä esitteli oikeudessa 5-10 minuuttia mainitsemalla vain asiakirjan sivunumeroita ja lisäämällä jonkin kohdan osalta ikään kuin todistusteemaksi pari sanaa sitä, mistä kussakin kohdassa oli kyse. Tämä ehkä riitti käräjäoikeuden jäsenille ja muiden asianosaisten avustajille tai asiamiehille, joilla oli esitutkintapöytäkirja edessään, mutta asianomistajat eli uhrien omaiset ja yleisö - ainakaan minä - eivät kyllä saaneet oikein minkäänlaista tolkkua tällaisesta kirjallisten todisteiden muodollisesta esittelystä tai pikemminkin luetteloinnista varsinkin, kun tuo esittely ei tapahtunut mitenkään kuuluvalla äänellä. Kirjallisten todisteiden "esittelyn" jälkeen puheenjohtaja mainitsi, että kirjallisiin todisteisiin voi tutustua haastemiehen huoneessa, josta myös saisi tarvittaessa kopioita niistä.

11. Minusta kirjallisia todisteita ei pitäisi tyytyä ottamaan vastaan tällä tavalla. Kun pääkäsittely on suullista menettelyä, on selvää, että kirjalliseen todisteen esittävän asianosaisen tai hänen advokaattinsa on kunkin kirjallisen todisteen osalta lyhyesti selostettava, mitä asiakirja kyseiltä kohdin pitää sisältää. Asiakirjan sivunumeroihin viittaaminen ei siis pääkäsittelyssä riitä, vaan oikeudessa pitää kertoa myös asiakirjan sisältö. Tuomioistuimen tulisi muistaa, että oikeutta ei käydä vain asianosaisia ja heidän avustajiaan varten tai kesken, vaan huomioon tulee ottaa myös oikeudenkäyntiin saapuneen yleisön tarpeet ja mahdollisuudet todella seurata prosessia ja päästä selville todistusaineiston sisällöstä. Sitä paitsi kirjallisten todisteiden vastaanotossa Seinäjoella ilmeni tiettyä epäyhtenäisyyttä: oikeus salli esimerkiksi Lasse Vuolan selostaa joidenkin todisteiden sisältöä, kun taas eräiden muiden asiakirjojen kohdalla salissa kultiin puheenjohtajan käsky, että ei tätä nyt tarvitse tällä mennä tarkemmin kertomaan! Minulle ainakin jäi monen kirjallisen todisteen osalta epäselväksi, mitä asiakirjan todisteeksi vedotulta osin sisälsi. Kukapa nyt enää istunnon jälkeen viitsii mennä haastemiehen huoneeseen penkomaan, mitä niissä kirjallisissa todisteissa oikein sanotaan! Ehkä jotkut journalistit näin tekevät, muut eivät.

12. Syyttäjän ja etenkin Lasse Vuolan asiaesittelystä ilmeni monia varsin mielenkiintoisia seikkoja; syytetyn puolustus ei halunnut kiistämisen ohella puhua asiasta tänään enempää. Osa näistä seikoista on tullut julkisuuteen jo aiemmin, osa taas oli kokonaan uutta.

13. Vuolan mukaan syytteessä oleva komisario puhutteli Matti Saarta 22.9. -08 korkeintaan 10-15 minuuttia ja päätti sen jälkeen, että Saari saa pitää aseensa. Lasse Vuolan mukaan itse puhuttelu olisi kestänyt vain muutaman minuutin. Komisarion mukaan mitkään seikat eivät tuolloin 22.9. tai sitä ennen puhuneet sen puolesta, että ase olisi tullut väliaikaisesti ottaa Saaren hallusta pois. Näistä seikoista esitetään henkilötodistelua vasta huomenna, mutta jos syyttäjän ja Vuolan asiaesittelyssä mainitsevat seikat pitävät paikkansa, asia on juuri päin vastoin: erittäin monet seikat suorastaan "huusivat" aseen poisottamista Saaren hallusta.

14. Esimerkiksi Matti Saaren ostaman pistoolin, jonka Lasse Vuola esitteli "kädestä pitäen" ja kuvaili oikeudessa oikeaksi "tappoaseeksi" (ei siis mikään tarkkuusammunnassa käytettävä pistooli), 2.9. poliisiasemalla tarkastanut vanhempi konstaapeli sanoi esitutkinnassa kiinnittäneensä huomiota Saaren omituiseen naureskeluun ja hihittelyyn kesken asiallista keskustelua. Tämän huomenna todistajana kuultavan poliisimiehen mukaan Saari ei ollut sopiva henkilö pitämään asetta. Kyseisen todistajan mukaan asiasta keskusteltiin samana päivänä poliisiaseman kahviossa, jolloin paikalla olleet poliisit olivat olleet huolissaan Saaren kummallisesta käytöksestä ja pohtivat, oliko heillä kohta käsissään uusi Jokelan koulusurma. Poliisimiehet olisivat halunneet ottaa Saarelta aseen pois, mutta syytetty oli estänyt tämän aikeen, viimeksi lauantaina 20.9. pidetyn häätilaisuuden yhteydessä. Kun näitä ja monia muita todistajia kuullaan henkilökohtaisesti oikeudessa huomenna ja vielä ensi viikon tiistaina jatkuvassa istunnossa, on syytä palata asiaan tarkemmin sen jälkeen.

15. Uhrien omaiset vaativat siis syytetylle rangaistusta myös kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta. Syytetyn puolustus kiisti nämä syytteet odotetusti vetoamalla siihen, että syytetyn menettelyn, vaikka se käsittäisikin virkavelvollisuuden rikkomisen, ja Saaren tappamien ihmisten kuoleman välillä ei ole välttämätöntä ja riittävää syy-yhteyttä ja että Saaren surmateot olivat olleet komisariolle täysin ennalta-arvaamattomia. Mutta jos ase olisi otettu Saarelta pois, niin kuin monet poliisimiehet edellyttivät ja suorastaan vaativat, ei surmatekoja olisi tapahtunut. Saaren jäljiltä ei löydetty Kauhajoelta tai Pyhäjärveltä muita aseita eikä myöskään hänen lähipiiriinsä kuuluvilla henkilöillä ollut aseita. Kyse on siitä, ottiko komisario, niin kuin nyt näyttäisi, tietoisen riskin Saaren syyllistymisestä asetta käyttäen väkivaltarikokseen jättäessään aseen Saaren haltuun. Kun otetaan huomioon tietyt kirjalliset todisteet ja huomenna ja ensi viikolla kuultavat henkilötodisteet, ollaan ehkä viisaampia sen suhteen, olisiko komisarion tullut ennalta käsittää, että tässä saattaisi olla käsillä jonkinlainen "uusi Jokela."

16. Asianomistajien/Lasse Vuolan mukaan komisariolla oli syytä epäillä potentiaaliseksi kouluampujaksi sekä yleisvaarallisen ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta. Vuolan mukaan komisario menetteli virheellisesti kun hän ei käynnistänyt näiden rikosten esitutkintaa, vaikka esitutkintakynnys oli ylittynyt. Vuolan mukaan Saaren suorittamat tahalliset henkirikokset eivät katkaisseet syy-yhteyttä, koska komisarion rikkoma velvollisuus on ollut haitallisen seurauksen estäminen poliisin toimivallan mukaisilla keinoilla.

17. Vuolan mukaan komisarion taktisesti, teknisesti ja strategisesti valitsemat toimenpiteet lisäsivät koulusurmien riskiä. Komisarion olisi tullut ensin ottaa ase Saarelta väliaikaisesti pois ja vasta sitten selvittää Saaren asiaa (varomatonta aseenkäsittelyä) esitutkinnassa. Saari oli komisarion menettelyn eli siis puhuttelun ja sen yhteydessä annetun huomautuksen johdosta tullut tietoiseksi siitä, että poliisi tulee jatkossa seuraamaan hänen toimiaan, jolloin hänellä ei olisi mahdollisuuksia uhota entiseen tapaan internetissä. Vuolan väitteen mukaan komisarion huolimaton menettely ajallisesti käynnisti joukkomurhan, koska Saarelle annettiin yllyke murhien toteuttamiseen. - Toisaalta voidaan väittää, että tämä kaikki on vain jälkikäteistä spekulointia, mutta sen perusteella, mitä asiaesittelyssä tänään tuli ilmi, useat poliisimiehet olisivat toimineet toisin kuin syytettynä oleva komisario jo "senhetkisten" tietojen vallitessa ja viimeistään 22.9.-08. Mutta kuten sanottu, näitä poliisimiehiä kuullaan vasta huomenna oikeudessa todistajina.

18. Jutun pääpointti asianomistajien kannalta on kuitenkin heidän syytettyyn ja valtioon kohdistamansa vahingonkorvausvaatimukset, joka on mahdollista tietyin edellytyksin hyväksyä, vaikka syytteessä olevan komisarion ei todettaisikaan syyllistyneen kuolemantuottamukseen. Tällöin on kysymys muun ohella siitä, mitä valtiovalta oli tehnyt Jokelan tapauksen jälkeen, jotta uusi koulusurmatapaus olisi voitu ehkäistä. Muistamme - ainakin minä muistan - hyvin, miten sisäministeri Anne Holmlund kiirehti heti Jokelan koulusurmien jälkeen syksyllä 2007 vakuuttelemaan, että Jokela oli vain yksittäistapaus antaen näin kansalaisille sellaisen kuvan, että "uutta Jokelaa" ei voisi Suomessa enää tapahtua. Valtiovalta ryhtyi tiukkoihin toimiin estääkseen koulusurmien tapahtumisen. Valitettavasti vain näihin toimenpiteisiin ryhdyttiin vasta Kauhajoen koulumurhien jälkeen.

19. Ensi viikolla käsitellään tarkemmin asianomistajien vahingonkorvausvaatimuksia. Asianomistajat ovat kutsuneet todistajaksi sisäministeri Anne Holmlundin. Häntä on tarkoitus kuulla 9.12. pidettävässä käräjäoikeuden istunnossa siitä, mihin toimenpiteisiin sisäministeriö ryhtyi Jokelan koulusurmien jälkeen. Mielenkiintoista, pitänee minunkin lähteä Seinäjoen käräjille uudelleen ensi viikolla.

22. Poliisin hirvittävä virhearvio Kauhajoella

1. Tätä klo 18.15 kirjoittaessani on 10 opiskelijaa kuollut Kauhajoen kouluammuskelussa; myös ampuja, 22-vuotias mies on kuollut sairaalassa.

2. Ampuja oli lähettänyt viime viikon lopulla nettiin levitettäväksi videon, jossa hän ampuu pistoolilla, viimeisen laukauksen kohti kameraa, sanoen: Sinä kuolet seuraavaksi! Nettiin oli ilmeisesti lähetetty useampi videoita miehen ampumaharrastuksesta.

3. Videosta ilmoitetaan poliisille, joka alkoi etsiä miestä perjantaina tätä kuitenkaan silloin tavoittamatta.

4. Poliisi tavoitti miehen eilen maanantaina, puhutteli tätä ja totesi miehen aseluvan olevan kunnossa. Mieheltä ei takavarikoitu asetta, koska poliisi ei uskonut mitään vaaraa olleen olemassa. Perusteluna poliisi on tiettävästi vedonnut siihen, ettei mies ollut uhannut ketään nimeltä mainittua henkilöä videolla, ja sitä, että videoitu ampuminen oli tapahtunut ampumaradalla!

5. Vielä tänä aamuna, noin tunti ennen klo 11 aikoihin alkanutta ammuntaa, ampuja lähetti nettiin viestiin: Massamurha Kauhajoella.

6. En voi muuten asiaa ilmaista, kuin että poliisi on tehnyt hirvittävän virhearvion, joka johti 10 viattoman nuoren ihmisen kuolemaan ilmeisesti mieleltään sairaan ampujan kauhistuttavan teon johdosta.

7. Poliisi olisi voinut estää teon, jos poliisi olisi ottanut mieheltä aseen heti pois takavarikkoon hänet eilen tavattuaan. Eikö poliisi todellakaan kyennyt tunnistamaan aivan ilmeistä vaarallista tilannetta miehen itse nettiin levittämän uhkaavan videon perusteella? Eikö poliisi kykene puhuttelussa tunnistamaan mieltään ilmeisesti sairasta rikoksella uhkaajaa potentiaaliseksi tappajaksi? Todella hämmästyttävää!

8. Poliisilla on osavastuu surmateoista.

9. Tämä oli sisäministeri Anne Holmlundin virkakaudella jo toinen vakava, kymmenkunta ihmishenkeä vaatinut kouluammuskelu; Jokelan koulusurmista ei ole kulunut vielä vuottakaan.

10. Tänään TV 1:n klo 18 uutislähetyksessä uutistoimittaja tiukkasi ministeri Holmlundilta, aikooko tämä erota virastaan Kauhajoen ja Jokelan tapausten johdosta. Kysymys oli sangen perusteltu ja asiallinen mm. siksi, että Kauhajoen kouluammuskelu oli noussut monissa maissa ympäri maailmaa ykkösuutiseksi.

11. Mutta mitä vastasi ministeri Holmlund sanottuun kysymyksen? "Niin, tiettävästi kukaan ei ole vaatinut eroani"!

12. Tätäkö tämä paljon puhuttu ministereiden poliittinen vastuu sitten käytännössä on? Ministeri ei ymmärrä eikä hänen siis tarvitse erota virastaan, jos kukaan ei sitä vaadi!

Eikö ministerin mieleen juolahtanut ja juolahda, että hän voi vetää itse omat johtopäätöksensä ja erota, vaikkei kukaan ehdi sitä ensin vaatia?

13. Pääministeri Matti Vanhanen: eikö Teidän pitäisi vetää johtopäätökset ja kertoa ministeri Holmlundille, mitä tämän tulisi tehdä, jos ministeri ei itse ymmärrä erota?