1. Oikeusministeriön asettama työryhmä (todistelutyöryhmä) luovutti 9.11.2012 mietintönsä todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsädäänön uudistamisesta, ks. OM:n mietintöjä ja lausuntoja 69/2012).
2. Esityksessä ehdotetaan todistelua koskevan oikeudenkäymiskaaren (OK) 17 luvun ja siihen liittyvien todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevien säännösten uudistamista. Säännökset tulisivat sovellettaviksi käräjä- ja hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa niiden käsitellessä riita- tai rikosasiaa.
3. On todella merkillistä (hassua), että hallintotuomioistuimet on myös tältä osin eriytetty (omasta tahdostaan) muusta lainkäytöstä, sillä ehdotettu uusi lainsäädäntö ei koskisi lainkaan hallintotuomioistuimia ja niissä tapahtuvaa todistelua. Todettakoon, että myös oikeudenkäynnin julkisuudesta on annettu eri lait yleisten ja hallintotuomioistuinten osalta. Hallintotuomioistuimet haluavat ilmeisesti eriyttää, paitsi organisaationsa ja hallintonsa, myös menettelynsä mahdollisimman pitkälti yleisistä tuomioistuimista ilmeisesti siksi, että niiden integroituminen yleisiin tuomioistuimiin olisi myöhemmin mahdollisimman vaikea tehtävä.
4. OK:n 17 luvun nykyiset todistelusäännökset ovat olleet voimassa vuodesta 1948, vaikka niihin on toki tehty vuosien kuluessa lukuisia muutoksia. Esityksen mukaaan luku sisältäisi myös jatkossa perussäännökset vapaasta todistelusta ja todistusharkinnasta (OK 17:1) ja siihen liittyen tunnustuksen ja asianosaisen käyttäytymisen merkityksestä todisteena. Todistustaakasta ja näyttökynnyksestä riita- ja rikosasioista otettaisiin lakiin yleissäännökset (17:2 ja 3). Luvussa säädettäisiin myös selvityksen esittämisestä lainsoveltamista koskevasta kysymyksestä (17:4) sekä siitä, kenen tehtävä on hankkia todisteet (17:7) ja millä edellytyksillä tuomioistuin voi evätä tarjotun näytön (17:8).
5. OK 17 lukuun keskitettäisiin varsin yksityiskohtaiset säännökset velvollisuudesta tai oikeudesta kieltäytyä todistamista (17:10-23). Luvussa säädettäisiin valtion turvallisuuteen, tuomioistuimiin ja sovittelijoihin ja virkaan liittyvistä salassapitovelvollisuuksista tuomioistuimessa. Oikeudellinen avustaja, terveydenhuollon ammattihenkilö ja rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan pappi olisivat yleensä salassapitovelvollisia tässä asemassaan saamistaan tiedoista. Asianosaisen lähimmillä sukulaisilla sekä puolisolla tai avopuolisolla taikka muutoin erityisen läheisellä henkilöllä olisi oikeus kieltäytyä todistamasta. Jos läheinen olisi kuitenkin todistajana kuultava rikoksen asianomistaja, hänellä ei olisi kieltäytymisoikeutta käsiteltäessä syyttäjän ajamaa syytettä virallisen syytteen alaisesta rikoksesta. Tämä olisi myös poikkeus siitä, että jokaisella on oikeus olla myötävaikuttamatta läheisensä syyllisyyden selvittämiseen. Jokaisella on kuitenkin oikeus olla todistamatta itseään vastaan. Vaitiolooikeus koskisi myös liike- ja ammattisalaisuuksia sekä lähdesuojan alaisia tietoja. Raiskaus-, pakottamis- tai hyväksikäyttörikoksen asianomistajan esitutkinnassa videoitua kertomusta voitaisiin käyttää todisteena, jos syytetyn vastakuulusteluoikeudesta esitutkinnassa on huolehdittu.
6. Kiduttamalla saadun todisteen hyödyntäminen kiellettäisiin nimenomaisesti. Muuten lainvastaisesti hankittu todiste olisi jätettävä hyödyntämättä, jos siihen olisi painavat syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapa, todisteen merkitys asian rat- kaisemiseksi ja muut olosuhteet (OK 17:25, yleinen hyödyntämiskielto). Muussa viranomaismenettelyssä kuin rikosasiassa rangaistuksen tai pakkokeinon käyttämisen uhalla annettu lausuma tai luovutettu esinetodiste olisi jätettävä hyödyntämättä rikosasiassa, jos menettelyillä olisi asiallinen ja ajallinen yhteys.
7. Nykyiseen tapaan OK 17 luvussa säädettäisiin eri todistuskeinoista (17:29-40), joita ovat asian- osaisen kuulustelu, todistaja, asiantuntija, asiakirja ja katselmus. Mahdollisuudesta kuulla asianosaista totuusvakuutuksen nojalla luovuttaisiin. Todistajanvalasta ("Jumalan kautta") luovuttaisiin, joten jatkossa kaikki todistajat ja asiantuntijat antaisivat vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta. Nyt käytössä olevasta kuultavien ryhmästä luovuttaisiin, jolloin todistajan esteellisyys koskisi jatkossa vain asianosaisia; kaikkia muita voitaisiin kuulla todistajana.
8. Paljon keskustelua ja väittelyä herättänyt anonyymi todistaminen säädettäisiin mahdolliseksi. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa säädettäisiin, että tuomioistuin voi erillisessä menettelyssä myöntää todistajalle anonymiteetin, jos rikoksesta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta ja jos menettely on välttämätön todistajan tai hänen läheisensä suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta. Anonymiteetti voitaisiin tuomioistuimen päätöksellä poistaa, jos todistaja on syyllistynyt kertomusta anta- essaan rikokseen.
9. OK 17 luvussa säädettäisiin myös kutsuista, todistelumenettelystä pääkäsittelyssä ja sen ulkopuolella, todistelusta vastaisuuden varalta, todisteluun liittyvistä pakkokeinoista, korvauksista ja palkkioista sekä muutoksenhausta todistelua koskevaan ratkaisuun.
10. Esityksessä ehdotetaan, että asianomistajan ensisijaisesta syyteoikeudesta väärästä il- miannosta luovuttaisiin, jolloin asianomistajalla olisi kaikkien rikosten osalta toissijainen syyteoikeus. Lisäksi esitykseen sisältyvät ehdotukset 30 muun lain muuttamisesta. Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2014.
11. Mietinnöstä pyydettiin lausunnot 65 taholta, minkä lisäksi korkeimmalle oikeudelle varattiin tilaisuus lausua. Lausuntoja saatiin yhteensä 56. Oikeusministeriössä laadittu lausuntokooste julkaistiin eilen 12.6.: OM:n mietintöjä ja lausuntoja 30/2013.
12. Yleisest ottaen lausunnonantajat pitivät hanketta tarpeellisena ja suhtautuivat myönteisesti siinä esitettyihin tavoitteisiin ja ehdotusten pääperiaatteisiin. Lausunnoissa pääasiassa kannatettiin ehdotusta siitä, että lähiomaisen oikeus kieltäytyä todistamasta laajennettaisiin koskemaan avopuolisoa. Seksuaalirikoksen asianomistajan esitutkinnassa videoidun kertomuksen käyttämistä todisteena ilman kuulemista oikeudenkäynnissä kannatti noin yksi kolmasosa ja vastusti noin yksi kolmasosa kysymyksestä lausuneista.
13. Todisteen hyödyntämiskieltoa koskevan säännöksen ottamista lakiin kannatettiin lausunnoissa laajalti. Useissa lausunnoissa toivottiin kuitenkin tarkempia pykälämuotoiluja ja perusteluja. Anonyymin todistamisen mahdollistamista kannatti hiukan yli puolet kaikista lausunnonantajista. Näistä osa kannatti anonyymin todistamisen edellytyksenä olevan enimmäisrangaistuksen rajan laskemista ja osa edellytyksen sitomista enimmäisrangaistuksen asemesta rikostyyppiin. Anonyymin todistamisen mahdollistamista vastusti noin yksi viidesosa kaikista lausunnonantajista. Useat lausunnonantajat katsoivat, että anonyymin todistajan henkilöllisyyden tulisi olla syytettä käsittelevän tuomioistuimen tiedossa.
14. Lainsäädäntöhanke käsittelee pääasiassa useita rikosprosessia koskevia erityiskysmyksiä, kuten juuri anonyymiä todistelua, todisteiden hyödyntämiskieltoja ja varsin monimutkaisiksi muodostuneita kysymyksiä todistajan vaitiolosta ja salassapidettävistä asioista.Todistusoikeuden "suuret kysymykset", kuten esimerkiksi todistustaakkaa ja näyttökynnystä riita-asioissa koskevat kysymykset uhkaavat hukkkua lukuisten erityiskysymysten alle. Näiden ja monien muiden kysymysten osalta säännösten tulkinta ja oikeuden kehittyminen jää (edelleen) paljolti tuomioistuinkäytännön varaan.
15. Omassa lausunnossani käsittelin muun muassa sitä, tulisiko rikosasioita koskevat todistelusäännökset sisällyttää kokonaan eri lakiin eli rikosasian oikeudenkäyntilakiin (ROL), jolloin OK 17 lukuun jäisivät ainoastaan todistelua riita-asioissa koskevat säännökset. Tämä systemaattinen muutos parantaisi sääntelyn selkeyttä ja säännösten ymmärrettävyyttä. Työryhmän esityksen mukaisesta OK 17 luvusta tulisi koko lain eli oikeudenkäymiskaaren laajin luku, todellinen "mammutti", jonka hallitseminen saattaisi tuottaa vaikeuksia paitsi asianosaisille myös tuomareille.