678. Syyteneuvottelu ja tunnustamisoikeudenkäynti - tarpeeton uudistus?

1. Oikeusministeriö asetti lokakuussa 2011 suppean eli pelkästään muutamasta virkamiehestä muodostetun työryhmän selvittämään mahdollisuutta ottaa ns. syytteestä sopiminen osaksi suomalaista rikosprosessia. Työryhmän tehtäväksi annettiin annettiin lisäksi laatia suomalaiseen rikosprosessiin nivoutuvat säännökset ns.  plea bargaining -menettelyistä, joiden oikeuspoliittisena funktiona olisi "helpottaa viranomaisresurssien kohdentamista, tehostaa viranomaisten toimintaa ja nopeuttaa rikosasioiden esitutkintaa, syyteharkintaa ja tuomioistuinkäsittelyä kuitenkin turvaten rikoksesta epäillyn sekä asianomistajan oikeudet". Suomeksi sanottuna tavoitteena oli rikosprosessin keventäminen sekä valtion oikeudenhoitoon varaamien kustannusten säästäminen.

2. Oikeusministeriön työryhmä jätti mietintönsä toukokuun alussa 2012 (OMTR 26/2012, Syyteneuvottelu ja syyttämättä jättäminen). Kysymyksessä ei ole mikään periaatemietintö - kuten olisi voinut odottaa - vaan mietintö sisältää hyvin yksityiskohtaiset säädösehdotukset syyteneuvottelun ym. ottamiseksi osaksi rikosprosessia. Tarkoituksena on, että uudet säädökset tulisivat voimaan 1.1.2014 yhdessä uuden esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön kanssa. Uudistusta on luonnehdittu joillakin tahoilla jopa vallankumoukselliseksi suomalaisessa oikeuskultuurissa. 

3. Mutta onko syyteneuvottelussa itse asiassa kysymys kovinkaan merkittävästä uudistuksesta? Onko uudistusehdotus perusteltu tai edes tarpeellinen? Mietintö sisältää suuren joukon uusia säädöksiä ja pykäliä sekä yhden uuden vaiheen rikosprosessissa. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että ehdotettu uudistus lähinnä vain lisää byrokratiaa ja turhaa työtä, sillä työryhmän mietinnössä asetettuihin tavoitteisiin voitaisiin päästä paljon yksinkertaisemalla tavalla eli muuttamalla ainoastaan 2-3 pykälää rikoslaissa ja rikosprosessilaissa (ROL). Nämä pykälät koskevat seuraamusluonteista syyttämättäjättämistä (ROL 1 luvussa) ja rangaistuksen määräämistä (mittaamista), josta säädetään rikoslain (RL) 6 luvussa. ROL:iin ehdotettu uusi 5 b luku, jossa säädettäisiin  "tunnustamisoikeudenkäynnistä" on minusta täysin tarpeeton.

4. Työryhmän mietintö oli laajalla lausuntokierroksella, jolloin ehdotus sai sangen ristiriitaisen vastaanoton. Uudistusta kannattivat syyttäjälaitos VKSV:n johdolla - aiemmin eli vielä vajaa 10 vuotta sitten VKSV vastusti jyrkästi uudistusta (!) -  KRP ja hieman yllättäen myös  oikeustieteellisten tiedekuntien edustajat. Vastaustajien joukkoon taas kuuluivat sekä oikeuskansleri että eduskunnan oikeusasiamies. 

5. Viime perjantaina oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sitten kertoi, että hän on kaikesta huolimatta päättänyt, että asia viedään valtioneuvoston käsittelyyn ja siitä tullaan antamaan keväällä asianomaiset lakiesitykset eduskunnalle. Ministeri noudattaa tässäkin asiassa linjaa, jonka hän on näköjään päättänyt ottaa asiassa kuin asiassa: olipa ministeriön valmistelema ehdotus kuinka kummallinen ja saanut lausuntokierroksella miten ristiriitaisen vastaanoton hyvänsä, ministeri vie sen enempää pohtimatta tyynesti koko hallituksen käsittelyyn lakiesitysten antamista varten.

6. Oikeusministeriön esityksessä ehdotetaan otettavaksi esitutkintalakiin (ETL) ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin (ROL) niin kutsuttua syyteneuvottelua koskevat säännökset. Syyttäjä voisi tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, ettei esitutkintaa toimitettaisi kaikkien rikosten osalta, kun henkilön epäillään syyllistyneen useampaan rikokseen ja hän on tunnustamalla edistänyt rikosten selvittämistä eikä yleinen tai yksityinen etu vaadi esitutkinnan toimittamista. Syyttäjä voisi samalla sekä myös silloin, kun tutkittavana on yksi kokonaan tai olennaisilta osiltaan tunnustettu rikos, sitoutua vaatimaan rangaistusta lievemmän rangaistusasteikon mukaisesti.

7. Syyttäjä voisi myös tehdä rikoksesta epäillyn tai rikosasian vastaajan (siis syytetyn) kanssa ns. tuomioesityksen, jossa viimeksi mainittu tunnustaa rikoksen ja syyttäjä sitoutuu vaatimaan rangaistusta lievennetyltä rangaistusasteikolta. Tuomioesitys käsiteltäisiin epäillyn tai vastaajan sekä asianomistajan suostumuksella tuomioistuimessa tavallista oikeudenkäyntiä kevyemmässä tunnustamisoikeudenkäynnissä. Tässä käsittelyssä tuomioistuin tutkisi tunnustuksen pätevyyden ja muut tuomioesitykseen liittyvät kysymykset sekä muut tuomioesityksessä tarkoitettuun rikokseen perustuvat vaatimukset. Tuomioistuin antaisi tuomioesityksen mukaisen tuomion, jos se lukisi rikoksen syyksi tuomioesityksen mukaisesti eikä tuomion antamiselle olisi muuta estettä. Tuomioistuimen tulisi tällöin mitata rangaistus lievennetyltä rangaistusasteikolta.

8. Syyteneuvottelua koskevat säännökset soveltuisivat rikoksiin, joista ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin kuusi vuotta vankeutta, ei kuitenkaan henkeen tai terveyteen kohdistuviin rikoksiin taikka seksuaalirikoksiin, jotka loukkaavat seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai kohdistuvat lapsiin. On ajateltu, että uusi lainsäädäntö koskisi lähinnä talous- ja huumerikoksia. Syyteneuvottelun käyttämistä harkittaessa syyttäjän olisi otettava huomioon asian laatu, menettelystä mahdollisesti aiheutuvat kustannukset, siihen kuluva aika ja muut olosuhteet.

9. Seuraamusluonteista syyttämättä jättämistä koskevia säännöksiä muutettaisiin niin, että syyttäjä ei enää katsoisi syyttämättä jätetyn syyllistyneen rikokseen, vaan toteaisi, että syytteen nostamisen edellytyksen täyttyvät, mutta laissa säädetyllä perusteella enemmistä toimenpiteistä luovuttaisiin. Uutena perusteena jättää syyte nostamatta olisi, että useasta rikoksesta epäilty tunnustaisi jonkin rikoksen. Toisena uutena perusteena olisi, että asian käsittelystä aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa asian laatuun ja mahdollisiin seuraamuksiin. Lakiin otettaisiin säännös syyttäjän velvollisuudesta perustella syyttämättäjättämispäätös.

10. Arvioiden mukaan vuodessa syyteneuvotteluun voisi koko maassa päätyä ainoastaan viitisensataa huume-ja talousrikosjuttua. Se ei ole todellakaan suuri määrä, joten samaan tavoitteeseen voitaisiin ja tulisi minusta päästä minusta yksinkertaisemmalla tavalla.

11. Ensinnäkin seuraamusluonteista syyttämättä jättämistä koskevan ROL 1 luvun 7 §:ään tulisi ottaa uusi säännös, jonka mukaan syyttäjä voisi tietyin edellytyksin jättää syytteen nostamatta tunnustetusta rikoksesta silloin, kun syyteharkinnassa on samanaikaisesti saman henkilön tekemäksi epäiltyjä rikoksia kaksi tai useampia ja henkilö on tunnustamalla edistänyt yhden tai useamman epäillyn rikoksen selvittämistä. Tällöin syyttäjä voisi siis päättää, ettei syytettä nosteta kaikista rikoksista, ellei tärkeä yleinen tai yksityinen etu niin vaatisi. Poikkeustapaukset (henkirikokset, seksuaalirikokset jne.) voitaisiin mainita nimenomaisesti sanotussa pykälässä. Nykyisin laissa ei ole tällaista säännöstä.

12. ETL 3 luvun 10 §:ään olisi samalla otettava säännökset esitutkinnan rajoittamisesta tai lopettamisesta silloin, kun epäilty on tunnustanut tutkittavana olevista useammasta rikoksesta jonkin eikä tärkeä yleinen etu vaadi esitutkinnan toimittamista.

13. Periaatteessa vastaavanlainen säännös olisi otettava tai voitaisiin ottaa myös rangaistusasteikon lieventämistä koskevan RL 6 luvun 8 §:ään. Toisin sanoen tuomioistuin voisi oikeudenkäynnissä joko syyttäjän esityksestä (ns. "kevennetty tuomioesitys") tai omasta aloitteestaan määrätä rangaistuksen lievennettyä rangaistusasteikkoa soveltaen, jos syytetty on tunnustamalla tai muulla siihen verrattavalla tavalla myötävaikuttanut rikoksensa selvittämiseen. Lainkohdassa, joka voitaisiin ottaa RL 6 luvun 8 §:n 1 momentin uudeksi 5 kohdaksi, voitaisiin luetella ne rikokset, joista tuomittavaa rangaistusta ei kuitenkaan voitaisi tunnustuksen johdosta lieventää eli käyttää lievennettyä rangaistusasteikkoa (esim. henkirikokset ja seksuaalirikokset sekä mahdollisesti muut ns. törkeät rikokset eli rikokset, joista on säädetty yli kuuden vuoden vankeusrangaistus).

14. Ehdotetut säännökset syyttäjän tuomioesityksestä ja tunnustamisoikeudenkäynnistä ovat monimutkaisia. Ne vain turhaan kangistaisivat menettelyä ja johtaisivat siihen, että uudistuksella ei itse asiassa saavutettaisi niitä etuja, joita sillä on tarkoitus tavoitella. Uudistuksella ei päästäisi nykyistä nopeampaan menettelyyn ja prosessin keventämiseen, sillä onhan selvää, että jos menettelyyn liitetään uusia käsittelyvaiheita, esim. syyteneuvottelu, tuomioesitys ja tunnustamisoikeudenkäynti, menettelystä tulisi entistä kankeampi ja byrokraattisempi. Kummallista, ettei edes lausunnonantajista kukaan ole ilmeisesti vaivautunut pohtimaan tällaisia käytännöllisiä kysymyksiä, jotka minulle tulivat aivan ensimmäisenä mieleen!

15. Ehdotettu tunnustamisoikeudenkäynti olisi tosi kankea, sillä se olisi ilmeisesti erillinen käsittely avustajineen ja syyttäjineen, siis eräänlainen "miniprosessi" ja kokonaan uusi käsittelyvaihe muutenkin laajan prosessin lisukkeena! Tunnustamisesta huolimatta oikeus  pohtisi esityksen mukaan syytetyn syyllisyyttä samaan tapaan kuin "kunnon prosessikin"! Tämä vaikuttaa oudolta, sillä jos kerran epäilty ja syytetty on tunnustanut tekonsa ja hänellä on ollut - niin kuin vastaisuudessa pitää olla - esitutkinnassa avustaja, niin miksi ihmeessä sitä tunnustamisen oikeellisuutta pitää vielä ryhtyä vielä tuomioistuimessa "kissojen ja koirien" kanssa tutkimaan! Ihmettelen!

16. Säännökset syyteneuvottelusta ja tuomioesityksestä ovat myös minusta turhia. Syyttäjä, jos on tehtävänsä tasalla, samoin kuin poliisi, aina neuvottelee epäillyn ja tämän avustajan kanssa muutenkin, ja uskon, että käytännössä epäillylle tehdään jo nykyisin ja ilman nimenomaisia säännöksiäkin useimmiten selväksi, että jos epäilty tunnustaa, niin sitä vähemmällä hän päsee ja myös viranomaiset pääsevät! Ei tässä mitään  erityissäännöksiä neuvotteluista tms. tarvittane. 

17. Syyttäjän tuomioesitystäkään ei minusta tarvita, sillä jo nykyisin syyttäjä kertoo oikeudessa aina käsityksensä siitä, mikä on hänen mielestään rikoksesta sopiva rangaistus ja myös perustelee seuraamuskannanottonsa. Jos syytetty on tunnustanut jonkin teon ja tämä muodostaa edellä ehdottamallani tavalla rangaistuksen lieventämisperusteen, niin toki syyttäjän tulee objektiivisuuteen pyrkivänä viranomaisena tämä tuoda seuraamuskannanotossaan nimenomaan ilman erityistä tuomioesitystäkin julki.

18. Jos syytetty on syytteessä useammasta rikoksesta, joista jokin rikos on tunnustettu, niin tuo rikos etenee aivan hyvin ja ilman mitään erityissäännöksiäkin muiden tekojen mukana "prosessimankelin läpi". Käytännössä tunnustetun asian rikosoikeudellista puolta ei ryhdytä oikeudessa enemmälti setvimään, vaan asiaa pidetään tunnustuksen perusteella selvitettynä. Mitään erillistä "tunnustamisoikeudenkäyntiä" ei ole yhden tunnustetun rikoksen johdosta tarpeen järjestää.

19. Vaikuttaa kovasti siltä, etteivät lainvalmistelijat ja ministeriön herrat ja rouvat oikein luota syyttäjien, poliisin ja tuomareiden ammattitaitoon, vaan haluavat säätää hyvin pikkutarkasti ja lukuisilla säännöksillä sinänsä yksinkertaisista ja selvistä asioista, joiden odottaisi sujuvan ilman pykäliäkin joustavasti rikosprosessin eri vaiheissa.

20. Myös tämän uudistusehdotuksen yhteydessä eteen tulee asia, jota olen jankuttanut jo monen muun asian yhteydessä. Tarkoitan esitutkinnan johtamista eli sitä, kenen pitäisi johtaa esitutkintaa. Syyteneuvottelua koskeva uudistus edellyttäisi, että esitutkinnan johto siirrettäsiiin poliisilta syyttäjälle. Muuten syyttäjä joutuu käytännössä toimiman lähinnä vain poliisin apulaisena.

21. Syyteneuvottelusta (syytetinginnästä) riiittäisi juttua paljon enemmänkin, mutta annan nyt tässä vaiheessa blogin lukijoille tilaisuuden kommentointiin. Kantaa voitaisiin ottaa esimerkiksi siihen, mitä uudistus vaikuttaisi kansalaisten yhdenvertaisuuteen ja lainkäytön uskottavuuteen. Pitääkö rikoksia ammatikseen tehtailevien tosikonnien saada tälläkin konstilla "rabattia" rangaistuksiinsa? Mitä ehdotuksen toteutuminen vaikuttaisi rikosoikeudellisen yleisprevention kannalta? Pyritäänkö uudistuksella todellisuudessa vain vankeusrangaistusten lyhentämiseen ja vankimäärään alentamiseen, kun valtiolla ei varaa rakentaa uusia vankiloita eikä pitää vanhoja vankiloita asianmukaisessa kunnossa? Onko uudistuksessa kyse vain jonkinlaisesta muoti-ilmiöstä: kun kerran syyteneuvottelu on mahdollista "jenkeissä" ja joissakin muissakin maissa, niin pitäähän myös meidän matkia muiden maiden lakeja? 

22. Ruotsissa ja Tanskassa ei ole kuitenkaan tiettävästi ehdotettu vastaavanlaisia uudistusta ja Norjassakin on tyydytty aika maltillisen malliin omaksumiseen. Suomessa mentäisiin muita pohjoismaita paljon pidemmälle. Suomen ehdotus noudattelee ilmeisesti aika pitkälti Virossa omaksuttua mallia (kokkuleppemenetlus), mutta  pitäisi ottaa huomioon, ettei Suomen rikosprosessi ole muissakaan kysymyksissä välttämättä Viron lainsäädännössä omaksutun menettelyn mukainen.

594. Huumepoliisin tiedottajaa autettiin oikeudessa; syyte törkeästä huumausainerikoksesta hylättiin salaisiksi julistetuilla perusteilla

Jätkät, kohta rillataan!

1. Tänään mediassa ihmetellään oikein porukalla tapausta, jossa Kouvolan hovioikeus jätti 2000-luvun alussa salaiseksi julistetulla ja sittemmin lainvoiman saaneella tuomiolla tuomitsematta näytön puuttumisen johdosta "poliisin vinkkimiehen,"jonka hallusta oli löydetty yhteensä lähes kilo heroiinia. Syyttäjä haki hovioikeuden tuomioon valituslupaa, mutta korkein oikeus, ilman minkäänlaisia perusteluja, hylkäsi hakemuksen. Hovioikeuden tuomio sai siis lainvoiman.

2. Jutun ainoa julkinen asiakirja on syyttäjän valituslupahakemus. Siitä ilmenee, että perusteena syytteen hylkäämiselle oli hovioikeuden mukaan se, että heroiinista kärähtänyt mies teki yhteistyötä Helsingin huumepoliisin kanssa.

3. Heroiinijuttu puitiin 2000-luvun alussa ensin Lahden käräjäoikeudessa ja sitten syyttäjän valituksen johdosta Kouvolan hovioikeudessa. Syyttäjä vaati miehelle kuuden vuoden vankeusrangaistusta. Syyte hylättiin molemmissa oikeusasteissa, hovioikeudessa äänestyksen 2-1 jälkeen. Hovioikeus katsoi, että näyttöä siitä, että mies ei ollut pitänyt heroiinia hallussaan rikollisessa tarkoituksessa, ei ollut.

4. Oikeudenkäynti oli kolmessa asteissa julkinen, mutta hovioikeus määräsi vinkkimiehen pyynnöstä oikeudenkäyntiaineiston ja siis myös käräjäoikeuden tuomion samoin kuin oman tuomionsa salaiseksi 20 vuoden ajajaksi eli vuoteen 2022 asti.

5. Syyttäjän valituslupahakemuksen mukaan miehellä oli kiinni jäädessään 481,3 grammaa heroiinia pienempiin paketteihin pakattuina. Seuraavana päivänä hän kertoi maastokätköstä, josta löytyi heroiinia 510 grammaa. Lisäksi hän oli myynyt pari grammaa velaksi toiselle miehelle. Syyttäjä katsoi, että aine oli miehellä myyntiä varten.

6. Syytetty väitti ryhtyneensä heroiiniin, jotta saisi hankittua tietoja Helsingin poliisille.
Helsinkiläinen huumepoliisi, joka oli toiminut vinkkimiehen yhteyshenkilönä, kertoi oikeudessa yhteistyöstä, mutta vetosi vaitiolo-oikeuteensa, kun häneltä kysyttiin, millaisia ohjeita miehelle oli annettu. Käräjäoikeus ja hovioikeus olisivat lain mukaan voineet murtaa poliisin vaitiolovelvollisuuden, mutta näin ei tapahtunut. Vinkkimies hankki heroiinin, kun kyseinen yhteyspoliisi jäi lomalle. Hän ei ilmoittanut hankinnastaan poliisille, vaikka niin oli etukäteen sovittu.

7. Nyt valtionsyyttäjät moittivat tuomiosta tuomioistuimia. He ihmettelevät kilvan, miten "tämmöiset väitteet" voivat menestyä oikeudessa. Myös syyttäjän pyytämän valitusluvan evännyttä korkeinta oikeutta ihmetellään, koska tapauksessa olisi ollut selvä ennakkopäätöksen paikka. Lain mukaan syytetty voi saada alennusta rangaistukseen vain oman rikoksen selvittämisen perusteella.

8. Tästä Lahden ja Kouvolan HO:n tapauksesta nähdään, miten julkisuudelta piilossa eli salaiseksi julistetussa oikeudenkäynnissä ja ilman mitään perusteluja voidaan tuomioistuimissa tehdä millaisia "hiukset kauhusta nostattavia" asioita, lehmänkauppoja ja päätöksiä tahansa!

9. Poliisilla on todella merkittävä valta suomalaisessa oikeusprosessissa - siinä syyttäjätkin jäävät usein hoo moilaisina ihmettelemään, että kuinkas tässä nyt näin kävi tai että "taivas varjele, mitä sieltä nyt oikein tulee"!

10. Komisario-kansanedustaja Kari Tolvasta mukaillen (ks. edellinen blogijuttu) voisi sanoa, että tämä Kouvolan tappaus on nyt taas oiva esimerkki siitä, miten meillä "amerikkalaiseen tyylin" voidaan kovin helposti sivuuttaa "kaikenlaiset muotoseikkamääräykset" eli tässä tapauksessa Suomen laki, jotta jutussa päästään "rikollisten auttamistarkoituksessa" tiettyyn lopputulokseen, jonka huumepoliisi on ilmeisesti syytetylle etukäteen luvannut ja johon sitten myös tuomioistuimet ovat ratkaisuissaan "sitoutuneet." Vaikka hovioikeuden tuomiossa puhutaan, tätä emme tarkalleen tiedä koska tuomio on salainen, näytön puutteesta, niin tosiasiallisesti kyse saattaa kuitenkin olla siitä, että tekoa ei pidetty edellä mainituilla perusteilla rangaistavana.

11. Suomeen puuhataan parhaillaan sievistelleen sanottuna uutta "syyteneuvottelujärjestelmää." Myös se  perustuu kansanedustaja Kari Tolvasen kuvailemaan "amerikkalaiseen oikeuskäytäntöön" (plea bargaining), jossa "rikollista autetaan" lupamalla hänelle poliisin avustuksella tietty rabatti tulossa olevasta rangaistuksesta, jos hän tunnustaa jonkin teon ja/tai auttaa poliisia jollakin muulla tavoin.

12. Mutta Lahden - Kouvolan tapauksessa poliisi ja tuomioistuin ovat kyllä olleet jo kirkkaasti aikaansa edellä. Tuossa tapauksessa on ollut oikea "tuomioneuvottelu" - eikä pienistä muotoseikkamääräyksistä eli rikoslaista ole välitetty tuon taivaallista!

13. Olisi mielenkiintoista tietää, ketkä ovat he kaksi hovioikeudenneuvosta, joiden votumin mukaan hovioikeus on ratkaisunsa antanut, ja ketkä puolestaan ne "oikeamieliset" KKO:n jäsenet, jotka epäsivät syyttäjältä valitusluvan. Korkein oikeus ei voi puolustautua sillä, että asiassa oli tai olisi ollut kyse vain "näytöstä" ja sen arvioinnista, sillä KKO on myöntänyt ja myöntää edelleen valituslupia rikosjutuissa  myös näytön arvioimisen perusteella. Esimerkiksi viimeisen parin kuukauden aikana KKO on myöntänyt kahdessa henkirikosjutussa valitusluvan nimenomaan näytön arvioimiseksi.

367. "Oikeustakuu": valtakunnansyyttäjä oikeuspoliittisena helppoheikkinä

Valoa yössä


Näistä hotellihuoneen maisemista piti palata kylmään ja pimeään Pohjolaan...

1. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissiseen asetettiin viime vuonna virkaan tullessaan tiettyjä odotuksia. Hänen edeltäjänsä Matti Kuusimäki oli nimittäin alkanut muistuttaa papukaijaa jatkuvilla valituksillaan syyttäjälaitoksen resurssien vähyydestä. Yhtäältä Kuusimäki vaatii syyttäjälaitokseen lisää henkilöresursseja, toisaalta hän vaati ja ajoi läpi uudistuksia, joilla syyttäjien työmäärää on kevennetty merkittävästi.

2. Ajatteleva ihminen (aattelepa ite) kyllä huomasi, ettei Kuusimäen yhtälö toiminut: yhteenkään valtion virastoon ei ole saatu eikä saada lisää väkeä, jos viraston työmäärää samalla huomattavasti karsitaan. Täten ei ollut mikään yllätys, että Kuusimäki ei onnistunut tavoitteessaan syyttäjälaitoksen resurssien lisäämiseksi. Kuusimäki ei halunnut ottaa syyttäjälaitokselle uusia tehtäviä. Esitutkinnan johtamisen siirtämisestä poliisilta syyttäjälle Kuusimäki ei halunnut edes kuulla puhuttavan.

3. Mutta myös Matti Nissisen kausi on ollut tähän asti pettymys. Miestä ei ole juuri näkynyt eikä kuulunut julkisuudessa. Saatuaan nimityksen korkean virkansa Nissisen vaati ensimmäisessä haastattelussaan, että kansalaisten valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen tulisi radikaalisti rajoittaa. Kuitenkin valitusoikeudessa on kyse yhdestä tärkeimmästä kansalaisten oikeusturvan takeista. Tällä tavalla Nissinen käänsi samalla huomiota pois oman laitoksensa asioista ja ongelmista. Olen arvioinut ja arvostellut Nissisen sanottua virkaanastujaismöläytystä blogissani 233/24.3.2010.

4. Nyt Matti Nissinen on jälleen "väläyttänyt" - ja jälleen kohteena on tuomioistuinlaitos. Hän on muutama päivä sitten esittänyt Suomeen hoitotakuun kaltaista oikeustakuuta, joka varmistaisi juttujen kohtuullisen nopean oikeuskäsittelyn. Ajatuksen taustalla on maamme kansainvälinen häpeä, sillä Suomi on saanut kymmenittäin tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta oikeudenkäyntien venymisestä kohtuuttomuuksiin.

5. Terveydenhuollossa hoitotakuu lupaa potilaalle hoitoa tietyssä ajassa, ja jos jonotus uhkaa venyä, julkinen puoli purkaa jonoa ostamalla palveluita yksityiseltä.

6. Tuomioistuinlaitoksen tai Nissisen johtaman syyttäjälaitoksen palveluita ei kuitenkaan ole mahdollista ostaa yksityiseltä palveluntarjoajalta. Vai tarkoittaako Nissinen, että meille olisi luotava virallisen syyttäjistön rinnalle yksityinen syyttäjätoimi, joka tavallaan kilpailisi valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallissyyttäjistön kanssa?

7. Sana "oikeustakuu" on jo terminä kömpelö versio hoitotakuusta. "Oikeutta" on niin kovin monenlaista ja sitä "saa", jos saa, niin monesta eri "luukuista": on siviililainkäyttöä, hakemuslainkäyttöä, rikoslainkäyttöä, hallintolainkäyttöä jne. monenlaisine eri virastoineen ja laitoksineen.

8. Mitä "oikeus" takuuna itse asiassa tarkoittaa, ilmeisesti "pääsyä oikeuteen"? Parempi termi ja myös tavoite olisi oikeusturvatakuu. Oikeuteen kyllä pääsee, mutta saako sieltä "oikeaa oikeutta" eli pääseekö oikeutta hakeva ihminen todella "oikeuksiinsa," on eri asia ja paljon vaikeampi kysymys.

9. Sitä paitsi meillä on jo lainsäädännössä, vieläpä oikein perustuslaissa samoin kuin ihmisoikeussopimuksissa, olemassa Nissisen kaipaamaa "oikeustakuu". Perustuslain 21 §:n mukaan mukaan kansalaisen tulee saada asiansa käsittelyksi tuomioistuimessa ja hallintoviranomaisessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Sama asia on turvattu, oikeastaan sanottu, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, jossa puhutaan oikeudenkäynnin kohtuullisesta kestosta (EIS 6.1 art).

10. Kyse on siitä, että oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto ja oikeuteen tai hallintoviranomaiseen pääsy kohtuullisessa ajassa pitäisi saada toimimaan myös käytännössä. Tähän ei kuitenkaan paljon auta se, että tavallisessa laissa toistettaisiin sama litania, mikä sanotaan jo nyt perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa. Eikä kyseinen tavoitteeseen päästä myöskään yksinomaan tuomioistuimien ja muiden oikeusviranomaisten resursseja lisäämällä - tätähän on jatkuvasti toitottanut Kuusimäen ohella muun muassa KKO:n presidentti Pauliine Koskelo.

11. Kun henkilöresursseja ei ole mahdollista eikä usein edes tarvetta saada lisää (Suomessa on jo nykyisin eurooppalaisittain vertaillen paljon esimerkiksi tuomarinvirkoja) ei auta muu kuin että nämä nissiset, koskelot ja hovioikeuksien presidentit ja muut virastojen pomot, jotka nyt ovat koko ajan vaatimassa kurkku suorana lisää henkilöresursseja, panevat alaisiinsa virastoihin ja laitoksiin ja tuomioistuimiin vauhtia ja henkilökuntansa totiseen työhön sekä myös vahtivat, että Nissisen mainitsema oikeustakuu eli asioiden kohtuullinen käsittelyaika myös käytännössä toteutuu.

12. Nissinen ajatus "oikeustakuusta" ei ole edes mikään uusi ajatus. Esimerkiksi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jyri Häkämies esitti tammikuun alussa 2007 - kokoomus oli tuolloin oppositiossa - että Suomessa otettaisiin käyttöön oikeustakuu eli lakiin tulisi selvät määräajat, joissa tietyt asiat on käsiteltävä. Nyt siis valtakunnansyyttäjä Nissinen toistelee poliitikkojen ennen vaaleja esittämiä populistisia ehdotelmia. Nissisen mielestä oikeustakuu voitaisiin kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan.

13. Lähitulevaisuudessa eli 5-10 vuoden kuluessa ei liene kuitenkaan minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia saada oikeus- ja tuomioistuinlaitokseen lisäresursseja. Ensi kevään vaalien jälkeen valtion menoja on päin vastoin pakko ryhtyä leikkaamaan ja näin tapahtuu ilmeisesti myös oikeusministeriön hallinnonalalla. Oikeusministeriössäkin kannattaisi tutustua valtiosihteeri Raimo Sailakseen uusiin leikkauslistoihin. - Oikeusministeri Tuija Brax on kuitenkin suhtautunut positiivisesti Matti Nissiseen oikeustakuu-ajatukseen. No, tässähän ei ole mitään uutta, sillä onhan Brax koko ministerikautensa ajan keskittynyt lähinnä poliittisten irtopisteiden keräämiseen.

14. Yksi hyvä säästökohde oikeusministeriön hallinnon alalla olisi purkaa nykyinen kaksijakoinen tuomioistuinorganisaatio integroimalla nykyiset hallintotuomioistuimet yleisiin tuomioistuimiin. Näin saataisiin aikaan todellisia hallinnollisia säästöjä. En ymmärrä, miksi meillä pitää olla eri tuomioistuimet yhtäältä hallintoasioita ja toisaalta siviili- ja rikosasioita varten ja näitä varten kaksinkertainen oikeushallinto.

15. Nissisen esille ottaman oikeustakuun kaltaisten populististen ajatusten ja "vaatimusten" esittäminen sopii kyllä poliitikoille, jotka möläyttelevät varsinkin ennen vaaleja jos jonkinlaisia "ideoita" vähät välittämättä siitä, ovatko heidän ehdotuksensa ylipäätään toteuttamiskelpoisia. Johtavilta tuomareilta ja virkamiehiltä, kuten esimerkiksi juuri valtakunnansyyttäjältä, odottaisi sen sijaan hieman enemmän vastuuntuntoa ja harkintakykyä. Ajatus oikeustakuusta on niin epämääräinen, ettei se yksinkertaisesti ole toteuttamiskelpoinen.

16. Muistamani mukaan VKSV on omissa periaateohjelmissaan edellyttänyt, että syyteharkinnan kohtuullinen aika, jota ei saisi tavallisissa tapauksissa ylittää, on kuusi kuukautta. Valtakunnansyyttäjä Nissisen tulisi pitää huolta siitä, että tätä tavoite toteutuisi myös käytännössä; Nissisen tulisi pitää ensin oma pesänsä puhtaana eikä rynnätä neuvomaan, miten tuomioistuinkäsittelyaikoja voitaisiin (muka) lyhentää. Vuosittain ilmenee kuitenkin kymmenittäin tapauksia, joissa VKSV sekä oikeuskansleri ja oikeusasiamies joutuvat huomauttamaan syyttäjiä kohtuullisen syyteharkinta-ajan ylittymisistä. On tapauksia, jossa syyttäjän viivyttely syyteharkinnassa on johtanut koko syyteoikeuden vanhentumiseen, jolloin siis myös asianomistaja on menettänyt syyteoikeutensa.

17. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen sanoo näkevänsä hallitusohjelmassa mieluusti toisenkin uudistuksen, joka voisi nopeuttaa oikeusjuttuja. Tämä liittyy syytteistä sopimisen (syytetingintä, plea bargaining) valmisteluun. Syytteiden sopiminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rikoksen tunnustamalla tekijä saa lievemmän tuomion.

18. Syytteistä sopiminen on käytössä monissa maissa ja myös Suomessa siitä on käyty jonkin verran keskustelua mielipiteiden jakaantuessa puolesta ja vastaan. Itse olen aiemmin kannattanut syytteestä sopimista ainakin jossakin muodossa, mutta nyttemmin olen alkanut suhtautua ajatukseen epäilevästi. Onko suomalainen syyttäjälaitos siinä todella niin hyvässä "kunnossa", että sille voitaisiin oikeusturvaa vaarantamatta uskoa tuollainen meikäläiseen oikeusajatteluun kokonaan uusi instrumentti? Pahoin pelkään, ettei ole.

19. Syytteestä sopiminen edellyttäisi, että syyttäjä johtaisi esitutkintaa ja vastaisi sen asianmukaisesta kuusta ja pakkokeinojen käyttämisestä. Näin ei ole Suomessa asian laita, vaan esitutkintaa johtaa poliisi eikä syyttäjä ole edes esitutkinnan asianosainen. Tässä tilassa syyttäjä olisi syytteestä sopimisessa paljolti poliisilta saamansa informaation varassa. Toisin sanoen syytteestä sopimisesta päättäisi Suomessa syyttäjän sijasta tosiasiallisesti esitutkintaa johtava poliisi.