Kuvassa ei liene nänni...Olen seurannut blogissa joitakin mielenkiintoisia oikeusjuttuja. Osa niistä on kesken ja lainvoimaisesti vielä ratkaisematta. KKO on antanut valitusluvaan muun muassa ParkComin yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa jutussa ja Pääministerin morsian -kirjasta syntyneessä rikosjutussa, jossa valittajana ovat Susan Ruusunen ja kustantaja Kari Ojala. Molemissa jutuissa odotellaan KKO:n tuomiota vielä tämän vuoden aikana. Palataan sen jälkeen asiaa.
Helsingin hovioikeudessa on käsiteltävänä juttu Johanna Korhonen vs. Alma Media; käräjäoikeus hylkäisi Korhonsen kanteen. Hovioikeuden ratkaisu siirtynee ensi vuoden puolelle. Vaasan hovioikeuden käsittelyssä on mielenkiintoinen Pietarsaaren vauvansurmaa koskeva juttu. Tampereen käräjäoikeus antaa huomenna tuomion Pikku-Antonin lapsikaappausjutussa, jossa syytettynä on Antonin äiti Rimma Salonen.
Ruandassa käytävässä Porvoon käräjäoikeuden joukkotuhontajutusta ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Tiedotusvälineiden into, joka oli alussa suuri ja toimittajia lappoi Kigalissa solkenaan, näyttää lopahtaneen kokonaan. Mitähän sinne Afrikkaan ja Kigaliin mahtaa oikein kuulua? Halloo...kuuluuko..."häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää..."
Seuraavassa ikään kuin pienenä välipalana muutama kommentti Rovaniemen hovioikeuden viime perjantaina 9.10. antamasta tuomiosta niin sanotussa Raahen nänninimemisjutussa.
Raahen sairaalassa työskentelevää noin 60-vuotiasta mieslääkäriä (radiologi) syytettiin Raahen käräjäoikeudessa seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai vaihtoehtoisesti kunnianloukkauksesta sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytteen mukaan - syyttäjänä jutussa toimi naispuolinen kihlakunnansyyttäjä - kyseinen lääkäri oli heinäkuussa 2007 tutkinut nuoren 20 -vuotiaan lähihoitajaksi opiskelevan naisen rintoja muun muassa tunnustelemalla rintoja takaapäin ja imemällä naisen nänniä. Tätä pidettiin syytteessä, johon nainen yhtyi. epäasiallisena menetelmänä. Lääkäri oli lisäksi levittänyt tutkimuksessa tarvittavaa geeliä paljain käsin molempiin rintoihin, myös tämä oli syytteen mukaan väärä tapa.
Nainen kertoi oikeudessa menneensä sairaalaan rintojen ultraäänitutkimukseen. Hän oli riisunut yläruumiinsa paljaaksi ja mennyt hoitopöydälle makaamaan ja laittanut pyyhkeen suojakseen. Lääkäri oli huoneeseen tultuaan ottanut mitään puhumatta pyyhkeen pois ja sivellyt käsin tutkimuksessa tarvittavaa geeliä hänen rintoihinsa. Jossakin vaiheessa lääkäri oli kehunut naisen rintoja hyvän muotoisiksi. Ultraäänikoe oli sujunut muuten asiallisesti.
Tämän jälkeen nainen oli kertonut rinnastaan tulevasta eritteestä. Nyt lääkäri oli pyytänyt naista nousemaan ylös, mennyt hänen taakseen ja puristellut rintoja molemmin käsin pyörivin liikkein. Naisen takana ollessaan lääkäri oli painautunut kiinni potilaaseen.
Kun rinnoista ei ollut tullut eritettä, oli lääkäri kysynyt, saako hän maistaa nänniä. Nainen oli kertomansa mukaan suostunut pyyntöön hämmennyksissään ja paniikkitilassa. Lääkäri oli imenyt toista nänniä noin 10-15 sekunnin ajan pitäen samalla käsiä naisen rinnoilla.
Asianomistajan mielestä lääkärin tutkimustapa ei kuulunut potilaan ja lääkärin väliseen suhteeseen, vaan parisuhteeseen. Naisen mukaan hänelle oli syntynyt tilanteessa epämiellyttävä, nöyryytetty ja inhottava olo ja hän oli reagoinut voimakkaasti tilanteeseen. Hän oli seuraavana päivänä ottanut yhteyttä sairaalaan potilasasiamieheen. Nainen on vaatinut lääkäriltä korvauksia.
Lääkäri on jutussa syytettynä kertonut, että kysymys oli ollut tavanomaisesta tutkimustilanteesta. Hän tekee vuosittain noin 300 vastaavaa tutkimusta. Geelin levittäminen lastalla oli lääkärin mukaan epäkäytännöllistä, käsin geelin sai levitetyksi tasaisemmin eikä se haitannut tutkimusta mitenkään.
Rintojen tutkiminen potilaan istuessa on lääkärin mukaan hankalaa. Hän kiisti tutkineensa rintoja pyörivillä liikkeillä, vaan kertoi painelleensa rintoja eri puolilta todetakseen mahdollisia kyhmyjä. Nännin imemistä lääkäri kertoi käyttäneensä saadakseen eritteen esille. Kyseessä on vanha tapa, josta hän oli kuullut eräältä kätilöltä. Hän oli saanut imemiseen luvan potilaalta.
Lääkäri kertoi kehuneensa naisen rintoja kauniin muotoisiksi rauhoitellakseen tutkittavaa. Hänen mukaansa tutkittavat ovat usein huolissaan rintojen muodosta ja epäilevät niissä erilaisia vikoja. Lääkäri kiisti toimineensa seksuaalisessa tarkoituksessa. Hän ei ollut huomannut, että potilas olisi ollut jotenkin vaivaantunut.
Raahen käräjäoikeus hylkäsi kesäkuussa 2008 kaikki syytteet ja korvausvaatimukset toteen näyttämättöminä. Käräjäoikeus viittaisi erityisesti siihen, että syytettä vastaan puhui se, että nainen oli antanut suostumuksensa nännin imemiseen. Käräjäoikeus piti lääkärin käyttämiä tutkimusmenetelmiä osin epäasianmukaisina, mutta näiltäkään osin menettely ei täyttänyt rikoksen tunnusmerkistöä. Näytöllisesti epäselvässä tilanteessa asia tulee ratkaista syytetyn eduksi, käräjäoikeus opasti perusteluissaan.
Syyttäjä ja asianomistaja valittivat tuomiosta hovioikeuteen.
Hovioikeudella oli käytössään jo käräjäoikeudelle annettu Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) asiantuntijalausunto; TEO on sittemmin lakkautettu ja sen tehtävät ovat siirtyneet Valvira-nimiselle uudelle viranomaiselle (latojan huomautus). Lausunnon mukaan geeliä ei tule levittää käsin vaan erityisellä tutkimusanturalla. Tutkittavan rinnan imemiseen ei ole lausunnon mukaan mitään lääketieteellistä aihetta. Mahdollisen eritteen maulla ei ole merkitystä, eikä imemisen avulla voida myöskään päätellä, tuleeko vuoto yhdestä vai useammasta tiehyeestä.
Hovioikeudessa kuultiin uutena todistajana sairaalan potilasasiamiestä. Hän kertoi, että syytteessä olevasta lääkäristä oli kanneltu ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta kaksi kertaa ja tapauksen jälkeen vielä kaksi muuta kertaa. Hovioikeus katsoi, ettei potilasasiamiehen lausumalla ollut asiassa merkitystä. - Tämä on aivan oikein, koska noista muista tapauksista ei ollut rikosjutussa lainkaan kyse. Lehtitiedoista ei ilmene, olivatko nämä muut kantelut johtaneet joihinkin toimenpiteisiin lääkäriä vastaan.
Hovioikeus lausui tuomiossaan, ettei sillä ole aihetta arvioida näyttöä tai siitä tehtäviä johtopäätöksiä toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.
-------
Toisin kuin oikeusistuimet näyttävät jutussa ajatelleen, tapauksessa ei ole ongelmallista niinkään näyttö, vaan se, miten faktoja tulee juridisesti arvioida. Jostakin syystä, varmaankin vanhoja perinteitä ja kirjoitustapoja noudattaen, tuomioistuimet pyrkivät tekemään aika usein riitaisista kysymyksistä näyttökysymyksiä, vaikka siitä ei todellisuudessa olisikaan kysymys. Tuomion perusteluissa voidaan esimerkiksi sanoa, että ei ole näytetty, että syytetty olisi syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön, vaikka kyse on itse asiassa ollut siitä, onko syytetyn sinänsä selvää menettelyä lain mukaan pidettävä kyseisenä rikoksena.
Tässäkin tapauksessa faktat ovat selvät, tekisi mieli sanoa jopa harvinaisen selvät. Asianomistaja ja syytetty ovat kertoneet tapahtumista jokeenkin yhtäpitävästi. Ainoa erimielisyys faktoissa koskee sitä, oliko nainen ollut tutkimusta tehtäessä vaivaantunut tai jopa paniikissa, kuten hän itse jälkeenpäin on väittänyt. Tämä seikka ei kuitenkaan ole puhdas tai "raaka" fakta, vaan kyse on arvostuksenvaraisesti asiasta eli mielipidekysymyksestä.
Lehtitietojen mukaan mikään ei näytä tukevan väitettä, jonka mukaan asianomistaja olisi ollut paniikissa, hädissään tai edes kiukustunut. Jos olisi ollut, niin hän olisi luultavasti "syöksynyt" tutkimushuoneesta ulos ovet paukkuen tai jopa kirkuen. Mutta mitään tällaista ei ole edes väitetty tapahtuneen. Kannattaa panna merkille, että nainen ei mennyt potilasasiamiehen puheille heti, vaan vasta seuraavana päivänä.
Kyse on siis siitä, onko lääkärin suorittamaa tutkimusta ja menettelyä pidettävä väitetyllä tavalla rikollisena menettelynä. TEO:n lausunnossa lääkärin metodia ei pidetä lääketieteellisesti "aiheellisena," mutta toisaalta sitä ei ainakaan suoranaisesti kritisoida epäasialliseksi. Kun on ilmeistä, että kyseistä imemismetodia on vanhastaan käytetty, lääkärin ei voida katsoa syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Geelin levittämistapa - käsin vai lastalla - vaikuttaa jokseenkin merkityksettömältä asialta, ja samaa voidaan sanoa rintojen tutkimisesta potilaan seisoessa tai maatessa tutkimuspöydällä.
Mikään seikka ei viittaa myöskään kunnianloukkaukseen - lääkärihän päin vastoin kehui tutkittavan rintoja kauniiksi! Samaa on sanottava seksuaalista hyväksikäyttöä koskevasta syytöksestä. Tässä kohdin on aivan oleellista se, että lääkäri kysyi ennen toimenpiteeseen ryhtymistä, suostuuko nainen siihen. Asianomistaja myöntää, että hän antoi suostumuksen nänninsä imemiseen. Tapauksessa mikään ei tunnu viittaavan seksuaaliseen hyväksikäytön tarkoitukseen. Ovet eivät paukkuneet eikä lääkäri saanut potilaaltaan "korvilleen."
Mainittakoon, että joissakin etelän medioissa - muun muassa Helsingin Sanomissa - ei kyseisen tapauksen uutisoinnissa ole mainittu lainkaan naisen suostumusta nännin imemiseen. Kun tästä on päätelty, että lupaa ei kysytty eikä saatu, ovat monet lukijat syyttäneet raivostuneina hovioikeutta vaikka mistä.
Tapauksesta tuntuu muutoinkin nousseen tarpeettoman suuri kohu tiedotusvälineissä. Se olisi voitu estää, jos hovioikeus olisi julkistanut ratkaisustaan asianmukaisen tiedotteen ja pannut sen internet-kotisivuilleen kaikkien nähtäväksi. Mutta tätä hovioikeus ei tehnyt - ei ole tehnyt ilmeisesti koskaan - ja samalla nihkeää ja julkisuuskielteistä tiedotuskäytäntöä edustavat myös kaikki muut suomalaiset hovioikeudet.
Ei siis mikään ihme, jos hovioikeudet, varsinkin Itä-Suomen HO ja Rovaniemen HO, saavat kuulla etelän medioissa (keskustelupalstoilla) kunniansa tuon tuostakin!
Mitenkähän tapauksessa olisi käynyt, jos tutkimuksen suorittanut lääkäri ei olisikaan ollut jo kuusikymppinen äijä, vaan nuori ja komea á la tohtori Rossi? Olisikohan syyte siinä tapauksessa nostettu?
