994. Uimahallilla kuohui

1. Turvapaikanhakijoista on ehtinyt aiheutua monenlaista ongelmaa ja riesaa. Useat Euroopan maat ovat kiristäneet pakolaispolitiikkaansa.Tänään on uutisoitu Tsekin presidentin tokaisusta, jonka mukaan muslimit eivät sopeudu Euroopaan ja että heitä on "käytännöllisesti mahdotonta" integroida eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven on pitänyt maansa aiemmin harjoittamaa hieman lepsua maahanmuuttopolitiikkaa naiivina ja Tanskassa on viimeksi tänään raportoitu maan tiukentavan turvapaikanhakijoiden maahanpääsyä. 

2. Myös Suomessa on ilmennyt erilaista kuohuntaa turvapaikanhakijoiden osalta. Viimeksi on kerrottu tapauksesta, jossa Oulun kaupungin ao. virkamies on päättänyt antaa Haukiputaan tukiasumisyksikön nuorille turvapaikanhakijoille tammikuun loppuun asti kestävän porttikiellon Vesi-Jatulin uimahalliin.

3. MIksi näin, mitä Vesi-Jatulissa sitten oikein tapahtui?  No, sellaista, että naisten suihkutiloihin oli viime torstaina mennyt nuori miespuolnen turvapaikanhakija, joka oli tuijotellut hetken aikaa suihkussa alasti olleita naisia ja nuoria tyttöjä. Yksi naisista oli pelästynyt tästä ja alkanut kiljua, jolloin nuorukainen luikki nopeasti tiehensä. Nainen kertoi asiasta uimavalvojalle, jolloin hallin henkilökunta oli käynyt ystävällisesti sanomassa hallissa olleille 30:lle turvapaikanhakijalle, ettei naisten puolelle ole lupa mennä.  

4. Näin pääsi tapahtumaan, vaikka Haukiputaan mainitussa yksikössä oli käyty vasta edellisenä päivänä kertomassa, miten uimahallissa pitää käyttäytyä ja mitä siellä ei saa tehdä. Torstain tapauksen jälkeen on kerrottu, ettei ko. luvaton vierailu naisten suihkutiloissa ollut ensimmäinen kerta, sillä joku turvapaikanhakijoista oli käväissyt naisten suihkutiloissa jo aikaisemmin.

5. Oulun ao. viranomaiset päättivät antaa tapauksen johdosta kaikille Haukiputaan turvapaikkayksikön asukkaille porttikiellon uimahalliin tammikuun loppuun asti. Virkailijat ovat pyytänyt em. naiselta anteeksi tapausta ja luvanneet olla vastaisuudessa hänen tukenaan ja turvanaan, jos hän haluaa. Toivottavasti tilanne Vesi-Jatulissa nyt todella rauhoittuu, jottei paikallisten katu- tai hallipartioiden tarvitsisi puuttua asiaan.

6. Mediassa on taitettu peistä siitä, oliko kaikille turvapaikanhakijoille annettu porttikielto laillinen, jos vain yksi heistä töppäsi. Asiaa on tiedusteltu "kaiken maailman" oikeusoppineilta, kuinkas muuten. Useimmat heistä ovat kritisoineet moista "kollektiivista rangaistusta". Tarkkaan ottaen porttikiellossa ei ole kyse varsinaisesta rangaistuksesta, vaan muistutuksesta ja toimenpiteestä, jolla tiettyjen tarpeellisten käyttäytymissääntöjen noudattamista halutaan tehostaa.

7. Rikosoikeuden emeritusprofessori Martti Majanen piti tänään Iltalehdessä porttikieltoa "huolestuttavana" ja sanoi, että porttikelto on tosin "ikivanha keino", mutta moderniin yhteiskuntaan tuollainen "kollektiivinen rangaistus" ei sen sijaan sovellu. Hallinto-oikeuden professori Heikki Kulla on samoilla linjoilla ja lausuu Ilta-Sanomissa, että kysymyksessä on "joukkorangaistus" ja ettei yhden turvapaikanhakijan virheen vuoksi kaikille samaan ryhmään kuuluville annettava porttikielto ole asiallinen eikä myöskään lainmukainen seuraamus.

8. Koko väittely tuntuu hieman turhalta. Haukiputaan uimahallin henkilökunta teki oikein, kun häiriön aiheuttaja ja koko turvapaikanhakijoiden ryhmä postettiin virheen takia hallilta. Kun vastaavanlaista käytöstä oli ilmennyt jo aiemminkin - vaikkei siitä nostettu suurta haloota - oli myös paikallaan, että turvapaikkayksikössä koko porukalle annettiin lyhyt eli reilun kahden viikon pituinen porttikielto halliin. Näin myös siksi, että ko. turvapaikanhakijoille oli vain päivää ennen sanottua rikettä käyty asuntolassa varta vasten kertomassa, miten uimahallissa pitää käyttäytyä ja mitä siellä ei saa tehdä. Porttikielto on turvaamistoimi, jolla tilanne puolin ja toisin on haluttu rauhoittaa.

9. Kantasuomalaisten ja turvapaikanhakijoiden erilaiset kulttuurit voivat joutua törmäyskurssille monissa asioissa ja paikoissa, joten ei ole mikään ihme, että sellaista tapahtuu myös uimahalleissa. Turvapaikanhakijat ovat luonteeltaan suomalaisia vilkkaampia, joten ei ole ihme, että he saattavat hieman ihmetellä ja töllistellä kantaväestön joskus hieman totista ja vakavaa hallipuurtamista, minkä lisäksi alastomuus suihkutiloissa ja saunassa on heille tabu jne. Musliminaiset haluavat uida ainoastaan pitkähihaisissa ja  -lahkeisissa uima-asuissa eli burkineissa, joita voi joissakin halleissa vuokrata ja käyttää, toisissa ei.

10. Pitäisikö muslimeille varata halleista omia uimavuoroja ja sauna-aikoja? Joissakin yleisissä saunoissa muslimimiehet voivat käydä keskenään saunomassa.

11. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja Jussi Aaltonen kertoo tänään Iltalehdessä, että ko. kollektiivisessa porttikiellossa saattaa olla kyse etnisestä syrjinnästä, joka on voi rikkoa neljää eri lakia, eli yhdenvertaisuuslakia, perustuslakia,  rikoslakia ja tasa-arvolakia. Tarkastajan mukaan ongelmakäyttäytymiseen saa puuttua, mutta toimenpiteiden tulee olla yksitasoisia. 

12. Ylitarkastajan lausunto on luultavasti ollut pontimena sille, että Oulun kaupunginvaltuutettu Janne Hakkarainen (vihr) on kannellut Vesi-Jatulin porttikieltopäätöksestä yhdenvertaisuusvaltuutetulle. Kantelusta kerrotaan Kaleva-lehdessä. Kantelija maalailee haastattelussaan erilaisia "kauheuksia", joita turvapaikanhakijoille voisi kahden viikon pituisesta porttikiellosta aiheutua.

13. Haukiputaan tapauksesta saatiin tänään melko odotettu lopullinen ratkaisu. Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuurijohtaja perui Haukiputaan turvapaikanhakijoiden tukiasumisyksikön kaikille asukkaille Vesi-Jatuliin annetun porttikiellon. Porttikielto koskee nyt ainoastaan sitä nuorta miestä, joka käväisi naisten suihkuosastolla. 

231. Johanna selätti Alman hovissa

1. Helsingin hovioikeus antoi tänään tuomionsa Johanna Korhosen Alma Mediaa vastaan ajamassa työsuhteen(ns. johtajasopimuksen) purkamista koskevassa jutussa. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi 9.6.2009 Korhosen kanteen kokonaisuudessaan. Käräjäoikeus katsoi, että Alma Median ja Lapin Kansan päätoimittajaksi valitun Korhosen välille syntynyt luottamuspula oli riittävä peruste päätoimittajatason työntekijän työsuhteen purkamiseen.

Kommentoin tuoreeltaan käräjäoikeuden tuomiota blogissani 108/9.6.2009. Kerroin aluksi, mistä jutussa oli kanteen ja vastineen mukaan kysymys:

Johanna Korhonen ja Alma Media allekirjoittivat 1.9.2008 johtajasopimukseksi otsikoidun sopimuksen, jonka mukaan Korhosen oli määrä aloittaa Alma Media konserniin kuuluvan Lapin Kansa -sanomalahden päätoimittajana 15.12.2008. Alma Media kuitenkin ilmoitti 1.10.2008 purkavansa sopimuksen päättyväksi jo samana päivänä. Alma Media ilmoitti 1.10. antamassaan pörssitiedotteessa sopimuksen purkamisen syyksi luottamuspulan. Samana päivänä annetun lehdistötiedotteen mukaan luottamuspulan taustalla oli Korhosen valheellinen esiintyminen työhaastattelussa; työhaastattelut tapahtuivat kesällä 2008.

Johanna Korhonen nosti yhtiötä vastaan kanteen ja vaati yhtiöltä korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavat 114 000 euroa sekä erokorvausta, laiminlyötyä irtisanomisajan palkkaa ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon rikkomiseen perustuvaa hyvitystä. Yhteensä Johanna Korhonen vaati Almalta korvauksia noin 230 000 euroa. Oikeudenkäyntikulujen korvausta Korhonen vaati yhtiöltä lähes 24 000 euroa.

Korhonen kiisti työnantajan ilmoittamat syyt sopimuksen purkamiselle ja katsoi, ettei yhtiöllä ollut laillista perustetta purkaa hänen työsopimustaan tai edes irtisanoa sitä. Korhonen väitti, että yhtiö oli tosiasiallisesti purkanut työsuhteen syrjivästä syystä eli siksi, että yhtiö oli saanut tietää, että hänen puolisonsa oli nainen ja ettei hän ollut oma-aloitteisesti oikaissut työnantajan käsitystä hänen puolison sukupuolesta. Korhosen mukaan Alma Median edustajat olivat sanoneet työsuhteen purkamisen yhteydessä, ettei päätoimittajan valinta olisi kohdistunut Korhoseen, jos hänen puolisonsa sukupuoli olisi ollut tiedossa.

Yhtiö vaati kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja Korhosen velvoittamista korvamaan sen oikeudenkäyntikulut 63 615 eurolla. Yhtiö kiisti Korhosen esittämän syrjintäväitteen ja kertoi, että syynä johtajasopimuksen purkamiseen oli työnantajan Korhoseen kohtaan tunnetavan luottamuksen menettäminen. Vastineessa vedottiin myös siihen, ettei Korhonen ollut millään tavalla katunut toimintaansa. Asiasta oli neuvoteltu Korhosen kanssa, mutta neuvottelut olivat päättyneet siihen, että Korhonen oi 1.10.2008 julkistanut luottamukselliset sovintoneuvottelut lehdistötiedotteella ja ilmoittanut, että yhtiö olisi jo purkanut hänen sopimuksensa väitetyn sukupuolisen suuntautumisen johdosta. Yhtiö oli kuitenkin purkanut sopimuksen vasta tämän lehdistötiedotteen jälkeen.

3. Kritisoin blogissani käräjäoikeuden perustelutapaa pro et contra -perustelumetodin puutteesta, sillä käräjäoikeuden perustelut näyttivät kovin yksipuolisilta ja niissä oli sivuutettu Korhosen kanteessa esitettyjä oleellisia argumentteja. Ei ollut mikään ihme, että käräjäoikeuden tuomio tuli Korhoselle yllätyksenä. Hän parahtikin haastattelussaan: Erityisen pettynyt olen siihen, että millään, mitä sanoin oikeudessa, ei ollut mitään väliä.

4. Kommentoin käräjäoikeuden tuomion asiasisältöä seuraavasti:

Käräjäoikeus seuraa perusteluissaan melko orjallisesti yhtiön näkemyksiä ja keskittyy yhteenvedossaan käsittelemän vain niitä. Käräjäoikeuden pääpointti on aivan sama kuin vastaajayhtiölläkin: päätoimittaja on niin korkeassa ja niin vastuullisessa asemassa, että hänen on ehdottomasti nautittava työnantajansa luottamusta. Tätä asiaa käräjäoikeus toistelee perusteluissaan vähintään yhtä usein kuin tuomiossa selostetussa yhtiön vastineessakin on tehty. Käräjäoikeus näyttäisi olevan vakaasti sitä mieltä, että miten vähäpätöinen päätoimittajan virhe tahansa riittää käräjäoikeuden lehden päätoimittajan työsuhteen purkamiseksi välittömästi. Tässä kohdin käräjäoikeus nojautuu ilmeisesti osin Alma Median tohtori Päivi Tiilikalta tilaaman lausuntoon, jossa - tuomion perustelujen mukaan - kuitenkin ainoastaan toistetaan sitä, mitä jo yhtiön kanteessa on päätoimittajan niin hirvittävän vastuullisesta asemasta lausuttu. - Onko tosiaan näin? Epäilen, sillä jos näin tiukkaa linjaa noudatettaisiin aina, saisi suloisessa Suomessamme potkut varmaan moni päätoimittaja joka vuosi. Käräjäoikeuden tuomio merkitsisi sitä, että työnantaja saisi sanoa niin sanotussa johtavassa asemassa olevan työntekijänsä aina luottamuspulaan vedoten ilman sen kummempia perusteita. Päätoimittajan työsopimuksen purkaminen olisi aina pelkkä ilmoitusasia samalla tavalla kuin potkujen antaminen osakeyhtiön toimitusjohtajalle.

Käräjäoikeus on on hyväksynyt yhtiön johtajasopimuksen purkamiselle esittämät perusteet sellaisinaan ja ilman tarkempaa pohdintaa.

-----------

Mitä tästä kaikesta on sitten pääteltävissä? Jos ja kun toinen niistä perusteista, jotka käräjäoikeus on hyväksynyt Korhosen sopimuksen purkuperusteeksi, oli itse asiassa sellainen, että se oli välittömästi annettu yhtiön toimitusjohtajan toimesta Korhoselle anteeksi, ja toinen peruste oli yhtiön omastakin mielestä "sinänsä vähämerkityksellinen" niin, ettei se olisi voinut kelvata edes työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi, ei jutussa voitane päätyä muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että todellinen syy Korhosen työsopimuksen purkamiselle on ollut jokin muu peruste. Mikähän tuo peruste olisi voinut olla? Minusta kyse ei voi olla mistään muusta kuin siitä, että Alma Media -konserni ei halunnut, että lestadiolaisuudestaan tunnetussa Pohjois-Suomessa ilmestyvän sanomalehden päätoimittajana toimisi nainen, jonka puoliso on myös nainen. Konsernin johto oli saanut tietää Korhosen seksuaalisesta suuntautumisesta vain vähän ennen kun Korhonen pyydettiin 29.9.2008 toimeen pantuun toimitusjohtaja Telanteen ja kahden muun yhtiön johtohenkilön puhutteluun. Tässä tilaisuudessa otettiin puheeksi myös se, että Korhonen ei ollut työhönottohaastattelussaan paljastanut, että hänen puolisonsa onkin nainen. Vaikka Telanne oli puhuttelussa todennut Korhoselle, ettei sanotulla lesbosuhteella ollut asiassa merkitystä, ei käräjäoikeuden olisi tarvinnut kritiikittömästi uskoa tätä, vaan se olisi voinut käyttää tuomiota tehdessään niin sanottua tervettä järkeä ja harkintaa.

Korhosen kanne olisi siis minun käsitykseni mukaan pitänyt hyväksyä, sillä kuten käräjäoikeus sanoo perusteluissaan, Korhonen ei ollut toiminut vilpillisesti jättäessään työhönottohaastattelussa oikaisematta Telanteen saman virheellisen käsityksen puolisonsa sukupuolesta. Korhosen vaatimat korvaussummat vaikuttavat sen sijaan liian suurilta, mutta niihin ei kannata tässä yhteydessä ottaa lähemmin kantaa. Kannattaa huomata, että käräjäoikeus tuomitsi Korhosen korvaamaan konsernin vaatimista reilusti yli 60 000 euron suuruisista oikeudenkäyntikuluista vain 8 000 euroa, joita se piti kohtuullisena summana. Onkohan käräjäoikeus itsekin hieman epäillyt valitsemansa jutun lopputuloksen oikeellisuutta ja on halunnut näin hieman ikään kuin tulla Korhosta vastaan juttukulujen määrässä?

5. Noin siis kirjoitin blogissani 108/9.6.2009. Nyt hovioikeus on muuttanut käräjäoikeuden tuomiota varsin radikaalisti. Hovioikeuskin tosin katsoo, että Korhonen oli menetellyt käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin, koska hän oli jättänyt kertomatta Almalle elinkumppaninsa poliittisesta aktiivisuudesta ja koska hän oli antanut juuri ennen työsuhteensa irtisanomista lehdistötiedotteen. Hovioikeuden mukaan kyseisiä Korhosen rikkeitä ei kuitenkaan voida pitää niin vakavina, että Almalla eli tarkemmin sanottuna sen tytäryhtiö Pohjois-Suomen Media Oy:llä olisi ollut oikeus purkaa työsopimus.

6. Tärkeintä hovioikeus tuomiossa on se, että sen mukaan Korhosen naispuolisen puolison sukupuolen selviämisellä työantajalle on ollut olennainen osuus työsopimuksen purkamiseen. Hovioikeuden tuomion mukaan Korhonen on siis tullut syrjityksi seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Tämä lienee ensimmäisiä ratkaisuja ellei peräti ensimmäinen kerta Suomen oikeuskäytännössä, jossa työnantaja on tuomittu seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan työsyrjinnän takia.

7. Hovioikeus velvoitti Alman maksamaan Korhoselle korvauksia kaikkiaan 80 500 euroa korkoineen. Työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomitun korvauksen suuruus on 40 800 euroa, irtisanomisajan palkka 34 6000 euroa ja yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys 5 000 euroa. Korhosen erorahaa koskeva vaatimus sen sijaan hylättiin. Alma joutuu korvaamaan Korhosen oikeudenkäyntikulut 30 000 eurolla.

8. Alma Media tulee aivan ilmeisesti jatkamaan prosessia ja pyytämään jutussa valituslupaa KKO:lta. Yhtiön edustaja on jo ilmoittanut, että hovioikeuden tuomio on Alman mielestä väärä. KKO tulee melko varmasti antamaan valitusluvan, koska jutussa annettavalla ratkaisulla on ilmeistä ennakkopäätösarvoa. Korhosen potkuista on vireillä myös syytejuttu, koska yhtä Korhosen työsuhteen päättänyttä johtajaa epäillään työsyrjinnästä. Asia on on parhaillaan syyteharkinnassa.

9. Mielenkiintoisia oikeusjuttuja näkyy riittävän. "Voittojakin" on blogistin näkövinkkelistä katsoen tullut. Toissa päivänä ParkComin jutussa ja nyt tässä Johanna Korhosen jutussa. Lisää tuomioita jutuissa, joita olen seurannut, on kohtapuolin tulossa, esimerkkinä vaikkapa KKO:n tuomio Pääministerin morsian kirjan tapauksesta. Vaasan hovioikeuden tuomiota Pietarsaaren vauvasurmajutussa odotellaan myös. Kauhajoen ampumisjuttu on vasta menossa hovioikeuteen, joten siinä annettavaa tuomiota saadaan odotella kauemmin.

108. Johanna Korhonen vs. Alma Media; käräjäoikeuden tuomio on sekava, yksipuolisesti perusteltu ja luultavasti virheellinen

        Helsingin käräjäoikeus on Suomen suurin tuomioistuin, 

        jonka toimitilat ovat Alkon entisessä Salmisaaren viinatehtaassa.

        Kuva on tosin aivan muualta, suuri ja mahtava tämäkin...  

1. Tänään saatiin Helsingin käräjäoikeuden tuomio jutussa Johanna Korhonen vastaan Pohjois-Suomen Media Oy (entinen Lapin Kansa Oy). Kun vastaajayhtiö kuuluu Alma Media konserniin, on johdonmukaista puhua jutusta Korhonen vs. Alma Media. Jutussa oli kyse työsuhteen purkamista koskevasta vahingonkorvauksesta ja väitetyn syrjinnän johdosta vaaditusta hyvityksestä.

2. Johanna Korhonen ja Alma Media allekirjoittivat 1.9.2008 johtajasopimukseksi otsikoidun sopimuksen, jonka mukaan Korhosen oli määrä aloittaa Alma Media konserniin kuuluvan Lapin Kansa -sanomalahden päätoimittajana 15.12.2008. Alma Media kuitenkin ilmoitti 1.10.2008 purkavansa sopimuksen päättyväksi jo samana päivänä. Alma Media ilmoitti 1.10. antamassaan pörssitiedotteessa sopimuksen purkamisen syyksi luottamuspulan. Samana päivänä annetun lehdistötiedotteen mukaan luottamuspulan taustalla oli Korhosen valheellinen esiintyminen työhaastattelussa; työhaastattelut tapahtuivat kesällä 2008.

3. Johanna Korhonen  nosti yhtiötä vastaan kanteen ja vaati yhtiöltä korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavat 114 000 euroa sekä erokorvausta, laiminlyötyä irtisanomisajan palkkaa ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon rikkomiseen perustuvaa hyvitystä. Yhteensä Johanna Korhonen vaati Almalta korvauksia noin 230 000 euroa. Oikeudenkäyntikulujen korvausta Korhonen vaati yhtiöltä lähes 24 000 euroa.

4. Korhonen kiisti työnantajan ilmoittamat syyt sopimuksen purkamiselle ja katsoi, ettei yhtiöllä ollut laillista perustetta purkaa hänen työsopimustaan tai edes irtisanoa sitä. Korhonen väitti, että yhtiö oli tosiasiallisesti purkanut työsuhteen syrjivästä syystä eli siksi, että  yhtiö oli saanut tietää, että hänen puolisonsa oli nainen ja ettei hän ollut oma-aloitteisesti oikaissut työnantajan käsitystä hänen puolison sukupuolesta. Korhosen mukaan Alma Median edustajat olivat sanoneet työsuhteen purkamisen yhteydessä, ettei päätoimittajan valinta olisi kohdistunut Korhoseen, jos hänen puolisonsa sukupuoli olisi ollut tiedossa.

5. Yhtiö vaati kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja Korhosen velvoittamista korvamaan sen oikeudenkäyntikulut  63 615 eurolla. Yhtiö kiisti Korhosen esittämän syrjintäväitteen ja kertoi, että syynä johtajasopimuksen purkamiseen oli  työnantajan Korhoseen kohtaan tunnetavan luottamuksen menettäminen. Vastineessa vedottiin myös siihen, ettei Korhonen ollut millään tavalla katunut toimintaansa. Asiasta oli neuvoteltu Korhosen kanssa, mutta neuvottelut olivat päättyneet siihen, että  Korhonen oi 1.10.2008 julkistanut luottamukselliset sovintoneuvottelut lehdistötiedotteella ja ilmoittanut, että yhtiö olisi jo purkanut hänen sopimuksensa väitetyn sukupuolisen suuntautumisen johdosta. Yhtiö oli kuitenkin purkanut sopimuksen vasta tämän lehdistötiedotteen jälkeen.

6. Lapin Kansa/Alma Media on perustanut johtajasopimuksen purkamisen erityisesti kahteen seikkaan. Ensiksikin Korhonen oli julkistanut päätoimittajan nimittämisen kilpailevalle sanomalehdelle antamallaan tiedotteella ennen aikojaan eli jo 8.9., vaikka asianosaisten kesken oli sovittu, että sopimus julkistetaan Alma Median pörssitiedotteella vasta  seuraavana päivänä 9.9.2008. Tästä Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne oli moittinut Korhosta. Toiseksi  syyskuun lopulla 2008 oli ilmennyt, että Korhonen oli työhönottohaastattelussa tarkoituksellisesti valehdellut Alma Median edustajille kertomalla, ettei hän tai hänen puolisonsa ollut poliittisesti aktiivinen. Myöhemmin oli kuitenkin ilmennyt, että Korhosen puoliso oli samaan aikaan erään puolueen kunnallisvaaliehdokkaana. Korhosen sukupuolisella suuntautumisella ei yhtiön mukaan ollut merkitystä asiassa, vaikka  Alma Median edustajat olivat vasta syyskuun lopulla 2008 saaneet tietää, että Korhosen puoliso olikin nainen. Työhönottohaastatteluissa oli yhtiön puolelta puhuttu koko ajan miehestä Korhosen puolisona, minkä Korhonen oli huomannut oikaisematta kuitenkaan yhtiöllä tästä seikasta ollutta väärää käsitystä.

7. Olen käsitellyt tapaus Johanna Korhonen vs. Alma Media blogissani 1.10.2008 eli samana päivänä, jolloin tapaus tuli julkisuuteen. Pohdin tuolloin muun muassa syrjintää ja sitä koskevan todistustaakan jakautumista. Yksityiskohtien osalta viittaan tuohon aikaisempaan kirjoitukseeni.

8. Helsingin käräjäoikeudessa juttu ratkaistiin kolmen lainoppineen tuomarin kokoonpanossa.

Sain tuomion tänään  iltapäivällä ja olen yrittänyt perehtyä siihen. Se ei ole ollut aivan helppoa, sillä tuomio on paitsi pitkä (21 sivua), myös aika sekava. Tässä niin kuin hyvin monissa muissakin näkemissäni käräjäoikeuksien tuomioissa on se vika, että kanteen ja vastineen sisällön selostamiseen  on käytetty suurin osa tuomion sivuista, tässä tuomiossa peräti 12 sivua 21 sivusta, jolloin perusteluille on jäänyt vain kahdeksan sivua. Eivätkö käräjäoikeudet koskaan opi, että kanteen ja vastineen selostaminen ei ole suinkaan tuomion tarkoitus, vaan pääasia on perustelujen seikkaperäisyys ja johdonmukaisuus! Nytkin kannetta on selostettu sivukaupalla kertomalla ummet ja lammet samoja asioita ja seikkoja monen eri kertaan tavalla, jolla ei ole jutun ratkaisun kannalta erityistä tai minkäänlaista merkitystä. Suorastaan huvittavaa (naurettavaa) on esimerkiksi tapa, jolla käräjäoikeus vastineen selostamisen yhteydessä mainitsee pari kolme eri kertaa yhtiön näkemyksen, jonka mukaan lehtitalossa on tärkeämpää voida luottaa päätoimittajaan kuin toimitusjohtajaan. - Tuomion selostusosaa olisi pitänyt tiivistää huomattavasti, jolloin siitä olisi selvitty kolmella tai neljällä sivulla. Ainoastaan kanteen ja vastineen perusteiden eli niin sanottujen oikeustosiseikkojen mainitseminen olisi riittänyt, todistustosiseikkoja ja erilaisia  jutun taustatekijöitä ei olisi tarvinnut juurikaan selostaa. 

9. Myös käräjäoikeuden tuomion perustelut, joita muun muassa kollegani Matti Tolvanen Joensuu yliopistosta on tänään ehtinyt Uuden Suomen verkossa kehua "mielenkiintoisiksi, mutta loogisiksi," ovat minusta sekavat ja puutteelliset. Näytön harkintaa ja todistelutarkoituksessa kuultujen henkilöiden (mm. Johannan Korhonen ja Kai Telanne sekä kaksi muuta Alma Median johtajaa) kertomusten uskottavuutta ei ole itse asiassa perusteltu juuri lainkaan, vaan perusteluissa on tyydytty vain selostamaan, mitä  nuo henkilöt ovat jutussa kertoneet. Eihän tällainen näytön selostaminen ole mitään perustelemista, jolta edellytetään pohtivaa ja analysoivaa otetta. - Kun professori Matti Tolvanen kiertää nykyisin parin muun oppineen juristin kanssa eri puolilla maata pitämässä Lakimiesliiton järjestämiä, myös tuomareille ja asianajajille tarkoitettuja kursseja todistusharkinnasta, olisi toivottavaa, että nuo opit menisivät myös joskus perille kuulijakunnan mieliin. Olisikohan kyseiseltä opetukselta vaadittava hieman enemmän tehokkuutta ja tiukempaa otetta?

10. Minun on myös pakko todeta, että käräjäoikeuden tuomion perustelut ovat jokseenkin yksipuoliset sikäli, että niissä on tuotu esiin lähinnä vain tuomion lopputulosta eli Korhosen kanteen hylkäämistä ja vastaaja yhtiön näkökantoja puoltavia seikkoja, todisteita ja näkökohtia. Niin sanotut contra -perustelut, eli Korhosen kanteen perusteita tukevat seikat on sivuutettu perusteluissa ja tuomion yhteenveto-osassa lähestulkoon tyystin. Pro et contra -tyyppinen perustelutapa puuttuu siis (tästäkin) tuomiosta kokonaan, vaikka sitä on yritetty jo vuositolkulla iskostaa tuomarikunnan mieliin. Mutta ilmeisesti tuomarit eivät yliopisto-opintojensa jälkeen lue ylipäätään juridista kirjallisuutta ja oma työtään käsitteleviä uusimpia oppikirjoja saatikka sitten hieman pitemmälle meneviä tieteellisiä julkaisuja.

11. Ei ollut todellakaan yllätys, kun Johanna Korhonen on tänään polemisoinut tuomion antamisen jälkeen käräjäoikeuden päätöstä ja erityisesti sen perusteluja.. "Erityisen pettynyt olen siihen, että millään, mitä minä sanoin oikeudessa, ei ollut mitään väliä," totesi Korhonen. HS:n haastattelussa Korhonen suorastaan parahti: "Olen erittäin tyrmistynyt ja järkyttynyt päätöksestä ja kauhuissani, ettei minun kertomisillani ollut painoarvoa tuomiossa." Tässä sitä sitten ollaan, kun tuomioistuimet eivät välitä Suomessa käyttää tuomion perusteluissaan edellä mainittua pro et contra -tyyppistä perustelelutapaa, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon myös valittua tuomion lopputulosta vastaan puhuvat seikat ja punnitaan niitä ja pro -perusteita keskenään. Vähänkin vaikeammissa riita-asioissa on lähes säännönmukaista, että vasta hovioikeudessa - eikä aina sielläkään - tai vasta KKO:ssa tuomioita perustellaan siten kuin pitäisi. Pitäisi muistaa, että tuomion asianmukainen perusteleminen on olennainen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Jos jutun hävinnyt osapuoli havaitsee, ettei hänen ja hänen asianajajansa esittämille perusteille ole annettu tuomion perusteluissa arvoa, pitää hän menettelyä epäoikeudenmukaisena ja tuomiota vääränä, vaikka tuomio olisi itse asiassa kenties aivan oikea.

12. Johanna Korhonen on sitä paitsi edellä mainitussa väitteessään minusta aivan oikeassa. Vaikka jutun pääkysymyksenä ja  -perusteena oli oli juuri Korhosen kanteessa esitetty väite työsuhteen purkamisen perustumisesta todellisuudessa Korhosen  sukupuoliseen suuntautumiseen eli siihen, että hänen puolisonsa ei ole mies vain nainen, on käräjäoikeus ohittanut etenkin tuomion sivulta 19-20 olevassa yhteenveto- ja johtopäätösosassaan tämän kysymyksen kyllä täydellisesti. Tämä on tietenkin paha virhe ja panee aprikoimaan käräjäoikeuden asenteellisuutta ja koko tuomion oikeellisuutta. Korhosen kanteessa on ollut kyse syrjinnästä, mutta jutussa näyttääkin käyneen niin, että käräjäoikeus on, sivuuttaessaan useimmat Korhosen kanteen puolesta esitetyt perusteet ja näkökohdat, syyllistynyt itse Korhosen prosessuaaliseen syrjintään.

13. Käräjäoikeus seuraa perusteluissaan melko orjallisesti yhtiön näkemyksiä ja keskittyy yhteenvedossaan  käsittelemän vain niitä. Käräjäoikeuden pääpointti on aivan sama kuin vastaajayhtiölläkin: päätoimittaja on niin korkeassa ja niin vastuullisessa asemassa, että hänen on ehdottomasti nautittava työnantajansa luottamusta. Tätä asiaa käräjäoikeus toistelee perusteluissaan vähintään yhtä usein kuin tuomiossa selostetussa yhtiön vastineessakin on tehty. Käräjäoikeus näyttäisi olevan vakaasti sitä mieltä, että miten vähäpätöinen päätoimittajan virhe tahansa riittää käräjäoikeuden lehden päätoimittajan työsuhteen purkamiseksi välittömästi. Tässä kohdin käräjäoikeus nojautuu ilmeisesti osin Alma Median tohtori Päivi Tiilikalta tilaaman lausuntoon, jossa - tuomion perustelujen mukaan - kuitenkin ainoastaan toistetaan sitä, mitä jo yhtiön kanteessa on päätoimittajan niin hirvittävän vastuullisesta asemasta lausuttu. - Onko tosiaan näin? Epäilen, sillä jos näin tiukkaa linjaa noudatettaisiin aina, saisi suloisessa Suomessamme potkut varmaan moni päätoimittaja joka vuosi. Käräjäoikeuden tuomio merkitsisi sitä, että  työnantaja saisi sanoa niin sanotussa johtavassa asemassa olevan työntekijänsä aina luottamuspulaan vedoten ilman sen kummempia perusteita. Päätoimittajan työsopimuksen purkaminen olisi aina pelkkä ilmoitusasia samalla tavalla kuin potkujen antaminen osakeyhtiön toimitusjohtajalle.  

14. Käräjäoikeus on on hyväksynyt yhtiön johtajasopimuksen purkamiselle esittämät perusteet sellaisinaan ja ilman tarkempaa pohdintaa. Käräjäoikeus on ensinnäkin katsonut, että Korhosen menettely hänen antaessaan vastoin osapuolten välistä sopimusta haastattelun kilpailevan lehden  toimittajalle - olisiko ollut Oulussa ilmestyvän Kalevan toimittaja - ennen nimityksen julkistamista ja pörssitiedotteen antamista on osoittanut sen asteista harkintakyvyn puutetta, että Lapin Kansan luottamus Korhoseen on perustellusti horjunut.

15. Tässä kohdin käräjäoikeus on kuitenkin sivuuttanut ja ohittanut pari sanottua johtopäätöstä koskevaa ja Korhosen eduksi puhuvaa vastatosiseikkaa. Ensinnäkin  kyse oli aika lievästä virheestä siihen nähden, että tuo "kilpaileva lehti" julkisti uutisen 8.9., kun se olisi Korhosen ja Alma Median välisen sopimuksen mukaan ollut julkistettavissa vasta seuraavana päivänä eli 9.9. Oliko tämä virhe, jonka Korhonen on ainakin tänään myöntänyt julkisesti, kyllin painava syy peruste purkaa sopimus? Epäilen tätä, sillä yhtiö ei ole nähdäkseni edes väittänyt, että päivää liian aikaisin tapahtuneesta  asian julkistamisesta olisi aiheutunut konsernille tai lehdelle jotain vahinkoa. 

16. Edellistä vielä tärkeämpi vastanäkökohta on se, että Alma Median toimitusjohtaja  oli antanut kyseisen virheen Korhoselle anteeksi. Käräjäoikeudessa näet ilmeni, että Kai Telanne oli moittinut Korhosta asian johdosta välittömästi eli heti 8.9. eikä tuolloin asianosaisten kesken ollut ollut puhetta siitä, että kyse olisi niin vakavasta virheestä, että se  saattaisi johtaa jopa johtajasopimuksen purkamiseen tai sen irtisanomiseen. Tähän virheeseen yhtiö ei kiinnittänyt julkisuudessa huomiota myöskään  1.10., jolloin se purki Korhosen sopimuksen, vaan puuttui siihen vasta jälkikäteen oikeudenkäynnissä. Miksiköhän käräjäoikeus ei ole kiinnittänyt näihin vastaseikkoihin mitään huomiota?

17. Toisena yksittäisenä perusteena työsopimuksen purkamiselle mainittiin yhtiön vastineessa, että Korhonen oli ennen työsopimuksen syntymistä - työhönottohaastatteluissa kesällä 2008 - antanut virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Kyse oli siis siitä, ettei Korhonen ollut maininnut, että hänen puolisonsa oli lupautunut Helsingissä kunnallisvaaliehdokkaaksi. Käräjäoikeus on hyväksynyt tämänkin perusteen sellaisenaan, vaikka se myöntää - kuten yhtiökin - että kyseinen seikka oli "sinänsä merkitykseltään vähäinen." Sanottu seikka ja yhtiön siitä saama tieto oli käräjäoikeuden mukaan kuitenkin "lisännyt Lapin Kansan tuntemaa epäluottamusta Korhosta kohtaan." - Aika metkasti muotoiltu - vaikka seikka on sinänsä vähäinen, se on kuitenkin, ehkäpä merkityksellisesti, kuitenkin lisännyt sanottua epäluottamusta.

18. Tämänkin perusteen kohdalla käräjäoikeus on sivuuttanut tiettyjä vastatosiseikkoja. Ensinnäkin  työhönottohaastattelut olivat kesällä 2008, jolloin Korhosen puoliso oli lupautunut vaaliehdokkaaksi syksyn kunnallisvaaleihin. Kun syyskuun alussa oli saatu varmuus siitä, että Korhonen tultaisiin nimittämään Lapin Kansan päätoimittajaksi, Korhosen puoliso oli todistajan kertomuksen mukaan ilmoittanut halukkuudestaan luopua ehdokkuudestaan, mutta hänet oli kuitenkin saatu jäämään mukaan niin sanotuksi passiiviehdokkaaksi. Vaaleissa Korhosen puoliso ei ollut tullut valituksi. Sitä paitsi työhönottohaastatteluissa näyttäisi jääneen epäselväksi, oliko yhtiön johto tarkoittanut vain sitä, ettei Korhonen tai hänen puolisonsa voinut osallistua kunnallispolitiikkaan Rovaniemellä tai jossakin muussa Lapin kunnassa, vai oliko "kielto" ehdoton ja koski siis koko maata. 

19. Mutta kaikkein tärkein vastatosiseikka on tältä osin se, että erään toisen Alma Media -konserniin kuuluvan pohjoissuomalaisen lehden päätoimittajan puoliso oli saanut muutama vuosi aikaisemmin olla mukana kunnallispolitiikassa, mistä Alma Median johto ilmeisesti oli tietoinen. - Nämä kaikki vastatosiseikat on sivutettu käräjäoikeuden tuomion yhteenveto-osassa. Niillä olisi toki ollut merkitystä.

20. Mitä tästä kaikesta on sitten pääteltävissä? Jos ja kun toinen niistä perusteista, jotka käräjäoikeus on hyväksynyt Korhosen sopimuksen purkuperusteeksi, oli itse asiassa sellainen, että se oli välittömästi annettu yhtiön toimitusjohtajan toimesta Korhoselle anteeksi, ja toinen peruste oli yhtiön omastakin mielestä "sinänsä vähämerkityksellinen" niin, ettei se olisi voinut kelvata edes työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi, ei jutussa voitane päätyä muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että todellinen syy Korhosen työsopimuksen purkamiselle on ollut jokin muu peruste. Mikähän tuo peruste olisi voinut olla? Minusta kyse ei voi olla mistään muusta kuin siitä, että Alma Media -konserni ei halunnut, että lestadiolaisuudestaan tunnetussa Pohjois-Suomessa ilmestyvän sanomalehden päätoimittajana toimisi nainen, jonka puoliso on myös nainen. Konsernin johto oli saanut tietää Korhosen seksuaalisesta suuntautumisesta vain vähän ennen kun Korhonen pyydettiin 29.9.2008 toimeen pantuun toimitusjohtaja Telanteen ja kahden muun yhtiön johtohenkilön puhutteluun. Tässä tilaisuudessa otettiin puheeksi myös se, että Korhonen ei ollut työhönottohaastattelussaan paljastanut, että hänen puolisonsa onkin nainen. Vaikka Telanne oli puhuttelussa todennut Korhoselle, ettei sanotulla lesbosuhteella ollut asiassa merkitystä, ei käräjäoikeuden olisi tarvinnut kritiikittömästi uskoa tätä, vaan se olisi voinut käyttää tuomiota tehdessään  niin sanottua tervettä järkeä ja harkintaa. 

21. Korhosen kanne olisi siis minun käsitykseni mukaan  pitänyt hyväksyä, sillä kuten käräjäoikeus sanoo perusteluissaan, Korhonen ei ollut toiminut vilpillisesti jättäessään työhönottohaastattelussa oikaisematta Telanteen saman virheellisen käsityksen puolisonsa sukupuolesta. Korhosen vaatimat korvaussummat vaikuttavat sen sijaan liian suurilta, mutta niihin ei kannata tässä yhteydessä ottaa lähemmin kantaa. Kannattaa huomata, että käräjäoikeus tuomitsi Korhosen korvaamaan konsernin vaatimista reilusti yli 60 000 euron suuruisista oikeudenkäyntikuluista vain 8 000 euroa, joita se piti kohtuullisena summana. Onkohan käräjäoikeus itsekin hieman epäillyt valitsemansa jutun lopputuloksen oikeellisuutta ja on halunnut näin hieman ikään kuin tulla Korhosta vastaan juttukulujen määrässä?

22. Jutun käsittely jatkuu varmuudella Korhosen valituksella hovioikeudessa, kenties vielä korkeimmassa oikeudessakin.

27. Päätoimittajan potkut - punnintaa pro et contra

1. Päätoimittaja Johanna Korhosen saamat potkut Lapin Kansasta ovat johtaneet odotettuun mediamylläkkään; tämä oli tietenkin Korhosen tarkoituskin, kun hän toi eilen voimallisesti asian julkisuuteen. Alma Median mukaan Korhonen oli saattanut asian yksityiskohtia myöten julkisuuteen kesken luottamuksellisten neuvottelujen ja ennen kuin johtajasopimus oli vielä edes virallisesti purettu. Vaikka Korhonen vasta pohtii kanteen nostamista Alma Mediaa vastaan, ovat monet ihmiset jo ehtineet pitää omat mediakäräjänsä ja langettaa tuomionsa. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen kuin Korhosen puolesta mieltä osoittaneet ihmiset ehkä uskovat tai haluavat muille uskotella.

2. Ilmeisesti oikeusprosessista tulee aikanaan varsinainen mediaoikeudenkäynti, ja sitä on ryhdytty valmistelemaan kantajapuolen toimesta jo nyt suurta julkisuutta hyväksikäyttäen. Pitäisi kuitenkin muistaa, että Suomessakin advokaatteja velvoittaa hyvään asianajajatapaan sisältyvä trial by newspaper -kielto. Asianajan ei ole sallittua ajaa asiaansa julkisuudessa mediaa hyväksikäyttäen ja pyrkiä sitä kautta luomaan otollista maaperää ja mielikuvaa päämiehensä hyväksi. Asianajajan pitäisi myös valvoa, ettei hänen päämiehensä ottaisi kyseistä julkisuuskampanjaa tehtäväkseen. Laaja ennakkojulkisuus saattaa myös helposti kääntyä alkuperäistä tavoitettaan vastaan ja koitua lopulta mediamylläkän alkuunpanijan vahingoksi.

3. Suomessa asianajajat toki vain harvoin syyllistyvät trial by newpapers -kiellon rikkomiseen. Useammin siihen lankeavat rikosjutuissa poliisi ja syyttäjä, joiden toimintaa heidän esimiestensä ja ylimpien laillisuusvalvojien tulisi tässäkin suhteessa valvoa. Mutta aika harvoin siihen käytännössä puututaan; tämä havainto koskee myös asianajajien valvontaa, joka on ensisijaisesti asianajajaliiton vastuulla.

4. Ulkopuolisia ja epävirallisia kommentaattoreita edellä mainittu kielto ei sen sijaan koske, eivätkä he yleensä pyri edistämään omia intressejään. Jos siis päätoimittajan potkut -asia on haluttu tuoda kantajapuolen taholta voimallisesti julkisuuteen, niin täytyyhän sitä sitten olla lupa kommentoida!

5. Päätoimittajan potkuista syntynyt kohu on hätkähdyttänyt jopa Tasavallan presidenttiä, joka ei tunnetusti vähästä hätkähdä. Kauhajoen traagisia surmatöitä presidentti ei ole vielä ehtinyt kotimaassa juurikaan kommentoida

6. Eduskunnassakin on kyselty Johanna Korhosen potkujen perään. Eilinen kyselytuntikeskustelu nyt vain oli sitä mitä se on yleensäkin, ei siis kovinkaan antoisa. Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari (sdp) äityi lopulta suureen ääneen vaatimaan hallitukselta, että "paheksukaa edes nyt ihmeessä Alma Median menettelyä". Tähän pääministeri Vanhanen vastasi tuttuun säätiedotuksenlukijan tyyliinsä, että hallitus kyllä paheksuu, jos syytä on. Tämä siis oli parlamenttikeskustelun "anti"; paheksutaan, jos on syytä!

7. Kyseisen oikeusriidan peruskuvion osalta viittaan siihen, mitä jo kirjoituksessani 1.10. esitin mm. todistustaakan jaon osalta. Nimimerkki asser salo on kommenteissaan esittänyt asiantuntevia lisiä oppiin todistustaakasta ja vähän muustakin.

8. Kerrataanpa hieman. Jutun kantajana olevan Korhosen tulee siis aluksi esittää sellaista näyttöä, jonka perusteella voidaan olettaa, että hänen saamansa potkujen aiheena on seksuaalinen syrjintä eli se, että hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa naishenkilön kanssa. Jos ja kun tuollainen johtopäätös oletettavasti voidaan tehdä - näyttökynnys ei siis ole tässä vaiheessa kovin korkealla - on vastaaja Alma Median voitava kumota sanottu presumptio esittämällä näyttöä siitä, että työsopimusta ei ole purettu parisuhdeasian vuoksi, vaan työsopimuksen päättämiseen on ollut jokin muu hyväksyttävä syy, minkä vuoksi Korhonen on menettänyt työnantajansa luottamuksen.

9. Alma Media on tuskin paljastanut vielä kaikkia korttejaan, vaan on kertonut julkisuudessa vain, että Korhonen oli puhunut monissa kohdin niin anottua muunneltua totuutta eli siis valehdellut Alman edustajille ennen työsopimuksen allekirjoittamista. Yksi peruste on kuitenkin tuotu esiin: Korhonen ei ollut puhunut totta, kun häneltä oli tiedusteltu puolisonsa poliittista aktivisuutta.

10. Ennen työsopimuksen solmimista pidetyissä haastattelutilaisuuksissa Korhoselta oli kysytty, oliko hän tai hänen puolisonsa aktiivisesti mukana politiikassa. Korhonen oli vastannut kysymykseen kieltävästi, vaikka hänen puolisonsa oli lupautunut viime keväänä vasemmistoliiton valtuustoehdokkaaksi Vantaalla. Pariskunnan Rovaniemelle muutosta ei ollut tuolloin kuitenkaan vielä tietoa.

11. Korhonen allekirjoitti työsopimuksen Alman kanssa 5.9. Kunnallisvaalien lopullinen ehdokasasettelu päättyi 16.9., jolloin puolueet jättivät ehdokaslistansa keskusvaalilautakunnille. Vantaan ehdokaslistoissa mainitaan Korhosen puolison nimi. Keskusvaalilautakunta on vahvistanut ehdokaslistojen asettelun 25.9., joten ehdokkailla oli ilmeisesti mahdollisuus peruuttaa ehdokkuutensa vielä 24.9. Mutta tätä Korhosen puoliso ei tehnyt. Vaikka Korhosen puoliso on siis viimeistään 5.9. tiennyt, että Korhonen tulee ennen joulua siirtymään Rovaniemelle, hän ei ole peruuttanut ehdokkuuttaan Vantaalla, vaan on päin vastoin nimenomaisesti sitoutunut ehdokkaaksi tietyn poliittisen puolueen listoilla. Ilmeisesti rekisteröidyissä parisuhteessa keskenään asuvat Korhonen ja hänen puolisonsa ovat olleet tietoisia toistensa tekemisistä ja tulevaisuuden suunnitelmista.

12. Harhauttiko Korhonen siis Almaa, kun hän vastoin edellä kerrottua antoi Alman toimitusjohtaja Telanteen ymmärtää, ettei hänen puolisonsa ole mukana politiikassa? Olisiko Korhosen pitänyt vielä työsopimuksen solmimisen 5.9. jälkeen ilmoittaa Almalle oma-aloitteisesti, että hänen puolisonsa osallistuu kunnallisvaaleihin tietyn poliittisen puolueen ehdokkaana? Samalla Korhonen olisi voinut selittää asiaa Almalle ja kertoa, että puolison läpimenomahdollisuudet näyttivät käytännössä vähäisiltä ja että puoliso tulisi, tultuaan mahdollisesti valituksi valtuustoon, joka tapauksessa eroamaan valtuustosta ja jättämään kaiken politiikanteon muuttaessaan perheen mukana Rovaniemelle.

13. Mielestäni lehden päätoimittajan ja kustantajan välinen luottamuksellinen suhde edellytti, että Korhonen olisi kertonut puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta ja siihen liittyvästä kunnallisvaaliehdokkuudesta yhtiön toimitusjohtajalle, kun tämä on sitä nimenomaan Korhoselta tiedustellut. Korhoselle on luultavasti selvitetty, miksi Alma piti tärkeänä, ettei päätoimittajan tai edes hänen puolisonsa ole suotavaa osallistua aktiivisesti politiikkaan. Tämän Korhonen on luultavasti ymmärtänyt muutenkin. Korhosen olisi tullut siis vielä työsopimuksen tekemisen jälkeen omasta aloitteestaan ilmoittaa Alma Medialle puolisonsa suostumuksesta ja lähtemisestä kunnallisvaaliehdokkaaksi ja siitä, että tämä esiintyy vaaleissa tietyn poliittisen puolueen listalla Vantaalla. Tämä olisi ollut reilua ja avointa peliä.

14. Julkisuudessa on jopa työoikeuden professoreiden toimesta väitetty, että sanotunlainen poliittinen aktiivisuus rikkoisi syrjintäkieltoa, koska poliittinen toiminta kuuluu saman suojan piirin kuin seksuaalinen suuntautuminenkin. Asia onkin lähtökohtaisesti näin, mutta täytyy toisaalta muistaa, että eri ihmisten työtehtävät ovat hyvin erilaisia ja asettavat erilaisia vaatimuksia työnantajan ja työntekijän väliselle luottamussuhteelle. Se, mikä pätee tavallista toimistotyötä tekevään ja lehden toimittajaan, ei välttämättä sovellu sellaisenaan johtavassa asemassa olevaan työntekijään tai lehden päätoimittajaan. Tämä koskee myös syrjinnän kieltoa, kuten yhdenvertaisuuslain 7 §:n 1 momentin 2 kohdasta ilmenee.

15. Kysymys on siitä, voidaanko suurehkon maakuntalehden päätoimittajan puolison kunnallisvaaliehdokkuutta toisella puolella Suomea pitää sellaisena hyväksyttävänä syynä, jonka perusteella Alma Media on voinut syrjintäkieltoa rikkomatta purkaa päätoimittajan johtajasopimuksen? Tätä kysymystä pohdittaessa on otettava huomioon edellä kerrottu työnantajan motiivi siitä, miksi päätoimittajan ja hänen puolisonsa aktiivinen politikointi ei ole suotavaa, sekä se, mitä Korhosen kanssa oli sanotusta asiasta sopimusneuvotteluissa mainittu. Mutta ratkaiseva merkitys puheena olevassa suhteessa on kuitenkin Korhosen työtehtävillä ja hänen asemallaan sitoutumattoman lehden päätoimittajana.

16. Itse päätyisin siihen, että kustantaja ei syyllisty syrjintään, jos se purkaa päätoimittajan työsopimuksen sillä perusteella, ettei päätoimittajan ilmoitus, jonka mukaan hänen puolisonsa ei ole mukana päivän politiikassa, osoittautuukin valheelliseksi. Korhonen on tiennyt, että Lapin Kansa on poliittisesti sitoutumaton lehti ja vieläpä johtava maakuntalehti, jonka päätoimittajan tulee edustaa työtehtävissään lehden linjaa ja toimia niin, että lehden julkisuuskuvassa näkyy ja sisällössä säilyy sitoutumattomuus. Vaikka Korhonen olisi itse ollut sitä mieltä, ettei hänen puolisonsa poliittinen aktivisuus ja toiminta poliittisen puolueen edustajana valtuustossa voisi mitenkään haitata tai vaarantaa Lapin Kansan lukijoiden ja ilmoittajien silmissä kuvaa lehden sitoutumattomuudesta, olisi hänen pitänyt kokeneena journalistina ymmärtää, että kustantajan näkemys voi olla aivan toisenlainen.

17. Alma ei ole edellyttänyt Korhoselta tai tämän puolisolta tiettyä poliittista kantaa tai suuntausta. Mutta myös Korhosen puolisolta Alma on mielestäni voinut perustellusti edellyttää, ettei tämä tulisi osallistumaan aktiivisesti ja näkyvästi puoluepolitiikkaan. Korhonen oli työnhakuvaiheessa antanut ymmärtää, että myös hänen perheensä muuttaisi Rovaniemelle. Suhteellisen pienellä paikkakunnalla olisi tietenkin herättänyt huomiota, jos johtavan maakuntalehden puoliso osallistuu näkyvästi puoluepoliittiseen toimintaan, mitä myös toiminta tietyn poliittisen puolueen edustajana valtuustossa merkitsee.

18. Sillä seikalla, että Korhosen puoliso olisi ollut valtuustossa "toisella puolen Suomea", ei ole asiassa juurikaan merkitystä, sillä politiikan tekohan on samanlaista joka puolella maata. Sitä paitsi tieto Lapin Kansan päätoimittajan puolison valinnasta Vantaan valtuustoon olisi kiirinyt melko nopeasti myös Lappiin. Ja vaikka Korhosen puoliso olisi jäänyt valitsematta valtuustoon, on Korhonen joka tapauksessa antanut Almalle tosiasioita vastaamattoman tiedon ilmoittaessaan, ettei hänen puolisonsa ole politiikassa aktiivisesti mukana. Onhan puoliso nimenomaan Korhosen työsopimuksen solmimisen jälkeen osoittanut poliittista aktiivisuutta ja ryhtynyt Korhosen tieten vaaliehdokkaaksi vasemmistopuolueen listoilla.

19. Poliittista toimintaa voidaan toki harjoittaa myös muulla tavoin kuin olemalla ehdokkaana vaaleissa. Sitä, onko Korhosen puoliso ollut jollakin muulla tavalla mukana poliittisessa toiminnassa, en tiedä, mutta tämä varmaan selviää viimeistään oikeudenkäynnissä. Jos puoliso oli toiminut aktiivisesti puolueessa, olisi Korhosen tullut kertoa Almalle myös siitä.

20. Puolueen värilläkin on tietenkin merkitystä asiassa, sillä vaikka Lapin Kansa on poliittisesti sitoutumaton lehti, tietävät Lapissa lähes kaikki ja koko Suomessakin useimmat, että lehden linja on "lähellä" porvaripuolueita (kokoomusta ja keskustaa), mutta paljon kauempana SDP:stä ja vasemmistoliitosta. Almalle täytyi siis olla melkoinen järkytys, kun vastoin Korhosen vakuutteluja paljastuikin, että Lapin Kansan tulevan päätoimittajan puoliso on aktiivinen vasemmistoliiton jäsenen ja vieläpä kyseisen puolueen ehdokkaana seuraavissa kunnallisvaaleissa. Tämä oliosi varmaankin ihmetyttänyt myös lehden lukijakuntaa ja lehdessä ilmoittavia yrityksiä.

21. Laintulkinnasta voidaan toki olla tässäkin jutussa eri mieltä, mutta tällä hetkellä tiedossa olevan aineiston perusteella edellä mainitsemani perusteet painavat minusta pro et contra- punninnassa niin, että vaakakuppi kallistuu Alman esittämän väitteen eduksi. Korhonen on , siltä ainakin vahvasti näyttää, jättänyt kertomatta tai salannut työhönottohaastatteluissa tiettyjä seikkoja, jotka ovat ehkä tuntuneet hänestä itsestään pikku- tai sivuseikoilta, mutta joilla on ilmeisesti ollut paljon suurempi merkitys Almalle ja joiden paljastuminen yhtiölle vasta työsopimuksen solmimisen jälkeen on aiheuttanut ymmärrettävän luottamuspulan kustantajan ja päätoimittajan välillä. - Mainituilla seikoilla en tarkoita tietoa Korhosen puolison seksuaalisesta suuntautumisesta, joka Alman mukaan ei ole vaikuttanut työsopimuksen purkuun.

22. Ilta-Sanomien tämänpäiväisen (3.10) verkkojulkaisun mukaan työoikeuden professori Seppo Koskinen olisi lausunut, että "työntekijä saa valehdella työnhakuvaiheessa, jos työnantaja kysyy asiattomia kysymyksiä". Itse en allekirjoittaisi sanotunlaista ohjetta, sillä usein saattaa olla vaikeaa päättää, mikä on asiatonta ja mikä ei. Työntekijä tai -hakija saattaa pitää tietynlaisia kysymyksiä asiattomina, vaikka ne työnantajan mielestä olisivat asiallisia ja olennaisia. En siis neuvoisi työnhakijaa valehtelemaan, vaikka jokin kysymys saattaisikin tuntua hänestä kiusalliselta tai asiattomalta, sillä kuten sanonta kuuluu, valheella on usein lyhyet jäljet.

23. Valehtelun tai salaamisen sijasta työntekijällä on mahdollisuus esittää työnantajalle vastakysymys ja tiedustella, miksi häneltä kysytään asiaa, jota hän itse pitää asiaan vaikuttamattomana tai kiusallisena. Hankalalta tuntuvan kysymyksen tarkoitus ja merkitys yleensä selviää, jos työnantaja kertoo, miksi kysytty asia on tarpeen selvittää. Toisinaan taas työnantaja saattaa työntekijän reagoinnin johdosta itse havaita, että hänen kysymyksenä olikin huono tai asiaton.

24. Tällä tavoin siis asiaa voidaan arvioida oikeudelliselta kantilta. Toinen asia on, että yhtiö näyttää tunaroineen uuden päätoimittajan rekrytoinnissa aika tavalla ja saa siis syyttää kohusta itseään. Minua ihmetyttää esimerkiksi se, että lehden toimituksella ei ilmeisesti ole ollut minkäänlaista roolia uuden päätoimittajan valintaprosessissa. Valinnan tehneen yhtiön hallituksessa näyttäisi olevan vain yksi journalismin edustaja, jo melko kauan eläkkeellä ollut entinen päätoimittaja.

25. Alma Median toimitusjohtajan palli voi siis syntyneen kohun seurauksena heilua ja jopa kaatua ja yhtiön hallituksen jäsenistöönkin saattaa tulla muutoksia.

26. Päätoimittajalle potkut lesbosuhteen takia?

1. Rovaniemellä ilmestyvää Lapin Kansaa kustantava Alma Media pestasi 5.9. tehdyllä johtajasopimuksella lehden uudeksi päätoimittajaksi Journalisti-lehden päätoimittaja Johanna Korhosen. Sopimuksen mukaan Korhosen piti aloittaa uudessa tehtävässään 15.12.2008.

2. Tänään 1.10. Johanna Korhonen tuli julkisuuteen ja ilmoitti, että Alma Media oli 29.9. ilmoittanut hänelle purkavansa työsopimuksen. Korhosen mukaan sopimus purettiin siksi, että Alma Media ei hyväksynyt sitä, että hänen puolisonsa on nainen. Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne oli ilmoittanut palaverissa 29.9. Korhoselle, että tämä oli menettänyt Alman luottamuksen, koska Korhonen oli tietoisesti johtanut työhaastatteluissa Almaa harhaan ja valehdellut Alman edustajille perhetilanteestaan ja puolisonsa sukupuolesta. Korhosen mukaan Telanne oli todennut, että on täysin mahdoton ajatus, että Lapin Kansassa työskentelisi Korhosen kaltainen henkilö, jolla on tällainen perhe ja nainen puolisona. Korhonen kertoo, ettei hän ollut väittänyt työhaastatteluissa puolisonsa olevan mies, ja että se, ettei hän ei ollut aktiivisesti korjannut Alman edustajien mahdollista virheolettamaa ("onko miehesi halukas muuttamaan"), ei ole valehtelua eikä harhaanjohtamista.

3. Alman toimitusjohtaja Kai Telanne väittää, että Korhonen valehtelee työsopimuksen purkuperusteesta. Korhosen sopimusta ei purettu suinkaan siksi, että hänen puolisonsa on nainen, vaan syynä on johtajasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen syntynyt luottamuspula. Oli ilmennyt, että Korhonen oli ollut epärehellinen ja antanut haastatteluissa valheellisia tietoja mm. puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta. Telanteen mukaan Almalle on erittäin tärkeää, että Alman omistamien maakuntalehtien päätoimittajat ja heidän puolisonsa ovat poliittiselta vakaumukseltaan neutraaleja ja puolueettomia. Tätä asiaa oli Telanteen mukaan kysytty työhaastattelussa Korhoselta, jolloin tämä oli kertonut, ettei hän eikä hänen puolisonsa ole politiikassa mukana. Vasta maanantaiaamuna 29.9. Telanteelle oli selvinnyt, että Korhosen puoliso onkin kunnallisvaaliehdokkaana Espoossa; oikeastaan Vantaalla.

4.Korhosen mukaan Telanne oli kyllä kysynyt häneltä haastattelutilaisuudessa, oliko hän (Korhonen) tai hänen puolisonsa mukana politiikassa. Korhonen oli vastannut

kysymykseen kieltävästi, eikä hän ollut kertomansa mukaan edes oikein muistanut puolisonsa "vaatimatonta" suunnitelmaa osallistua Vantaalla ehdokkaana kunnallisvaaleihin. Lapin kunnallispolitiikkaan Korhosen puolisolla ei ollut missään tapauksessa tarkoitus osallistua, jos Korhonen tulisi valituksi Lapin Kansan päätoimittajaksi.

5. Korhonen on väittänyt, että Alma Media oli työsopimuksen purkamisen jälkeen ja ilmeisesti vielä tänä aamuna 1.10. tarjonnut hänelle "läksiäisiksi" 90 000 -100 000 euroa, jos hän olisi suostunut irtisanoutumaan tehtävästä "kaikessa hiljaisuudessa" omasta aloitteestaan tai ilmoittamaan julkisuudessa irtisanoutuneensa tai vetäytyneensä päätoimittajan tehtävästä jonkin tekosyyn varjolla. Tähän Korhonen ei ollut kuitenkaan suostunut, koska hän oli kokenut Alman ehdotuksen painostukseksi. Telanne on kiistänyt tämänkin Korhonen väitteen viitaten siihen, että johtajasopimuksessa määritellään tarkemmin työsopimuksen päättyessä mahdollisesti maksettavasta korvauksesta.

6. Tässä ovat tiivistettynä tapauksen faktat. Tapaus on on jo ehtinyt herättää varsin laajaa huomiota, sillä riidan molemmat osapuolet ovat median ammattilaisia, jotka osaavat hyödyntää julkisuutta. Korhonen aikoo viedä asiansa ilmeisesti siviilioikeudellisella kanteella Helsingin käräjäoikeuteen ja vaatia Almalta vahingonkorvausta syrjinnän perusteella.

7. Tapaus soveltuisi hyvin myös yliopistolliseksi tenttikysymykseksi työoikeuden tenttiin, mutta se tultaisiin ja tullaan ilmeisesti myös Helsingin käräjäoikeudessa ratkaisemaan lopulta prosessioikeudellisella eli lähemmin sanottuna todistustaakan jakoa koskevalla perusteella. Miten siis tapausta on oikeudellisesti arvioitava?

8. Selvää on, että työsyrjintä kuten muukin syrjintä on laissa kielletty. Perustuslakiin otetun syrjintäkiellon (PL 6.2 §) mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvään syyn perusteella. Näihin nimenomaan lueteltuihin perusteisiin rinnastettavia ovat m. seksuaalinen suuntautuminen, yhteiskunnallinen asema, perhesuhteet sekä asuinpaikka.

9. Työhönottoperusteisiin, josta tapauksessa on kysymys, sovelletaan myös yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoa koskevaa säännöstöä (6 §). Siinä mainitaan samanlaisia henkilöön liittyviä syrjinnän perusteita kuin perustuslaissakin, sukupuolinen suuntautuminen mainitaan yhdenvertaisuuslaissa nimenomaan kiellettynä syrjinnän perusteena.

10. On selvää, että tapauksessa on ollut kielletystä seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvasta syrjinnästä, jos oikeusjutun kantajaksi tulevan Korhosen työsopimus on todellakin purettu hänen puolisonsa sukupuolen perusteella. Mutta tästä seikasta on juuri jutussa riitaa, sillä tulevan oikeusjutun vastaaja Alma Media kiistää jyrkästi Korhosen sanotun väitteen paikkansapitävyyden.

11. Kyse on siis näytöstä ja sen arvioinnista. Jutussa tullaan varmasti kuulemaan useita todistajia ja lisäksi Alman edustajia todistelutarkoituksessa. Tässä suhteessa Alma näyttäisi olevan ainakin lähtökohtaisesti niskan päällä, sillä viime maanantain 29.9. palaverissa oli toimitusjohtaja Telanteen lisäksi paikalla kaksi muuta Alman edustajaa. Johanna Korhonen olisi voinut ottaa tilaisuuteen mukaansa juristin tai muun avustajan, mutta tähän ei ilmeisesti osannut varautua, koska hänelle ei luultavasti ollut etukäteen ilmoitettu, mistä asioista palaverissa tultaisiin keskustelemaan. Myös Korhosta voidaan kuulla jutussa todistelutarkoituksessa, ja käräjäoikeus arvioi hänen kertomuksensa uskottavuutta ja näyttöarvoa vapaasti. Se, ettei Korhosta voida kuulla todistajana, ei siis välttämättä alenna hänen kertomuksensa näyttöarvoa.

12. Kyse on tilanteessa, jossa on "sana sanaa vastaan", kuten asia on tapana ilmaista. Liikutaan siis todistelun "harmaalla alueella, jossa asianosaisten puntit todistelun suhteen näyttäisivät olevan jotakuinkin tasan. Tällaisessakin tapauksessa, jossa siis ei pystytä luotettavasti selvittämään totuutta, tuomioistuin joutuu kuitenkin ratkaisemaan jutun ja arvioimaan, onko näyttö riittävä.

13. Tämän kysymyksen tuomioistuin ratkaisee todistustaakkanormien avulla. Todistustaakka on juridinen käsite, joka tarkoittaa jommallekummalle riidan osapuolelle lankeavaa riskiä siitä, että jokin hänelle edullinen relevantti tosiseikka jää vaille riittävää näyttöä. Todistustaakan rasittama asianosainen, kantaja tai vastaaja, häviää jutun, jollei hän kykene esittämään jutussa riittävää näyttöä hänelle edullisesta seikasta.

14. Todistustaakka vaihtelee juttutyypistä riippuen, eikä laissa ole useinkaan nimenomaista säännöstä, kummalla osapuolella on todistustaakka tietyistä seikoista. Mutta yhdenvertaisuuslaista tällainen todistustaakkanormi onneksi löytyy. Lain 17 §:ssä nimittäin säädetään, että jos joku, joka katsoo joutuneensa lain 6 §:n vastaisen menettelyn eli syrjinnän kohteeksi, esittää asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että 6 §:ssä mainittua syrjinnän kieltoa on rikottu, vastaajan on osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu.

15. Syrjintään ja syrjintäväitteeseen perustuvassa siviilioikeudellisessa oikeusriidassa vastaajalla on siten todistustaakka siitä, ettei syrjinnän kieltoa ole esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen perusteella rikottu. Kuitenkin kantajan eli puheena olevassa tapauksessa siis Johanna Korhosen on ensin esitettävä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että tapauksessa on ollut kyse syrjinnästä. Kyse on syrjintää koskevasta presumptiosta. Jos tällainen olettama kantajan esittämän näytön perusteella syntyy, siirtyy todistustaakka vastaajalle eli tässä tapauksessa Alma Medialle, jonka tulee puolestaan näyttää, ettei syrjinnän kieltoa ole rikottu.

16. Kyseisessä tapauksessa on tietenkin ennenaikaista arvioida, miten jutussa tulee käymään. Mutta tämänhetkisen aineiston perusteella näyttäisi siltä, että Korhonen kykenisi esittämään näyttöä, joka riittää syrjintää koskevaan presumptioon.

17. Korhonen kertoo saaneensa perjantaina 26.9. nimettömän tekstiviestin Lapin Kansan toimitukselta, jossa ihmeteltiin, miksi Alman henkilöstölehdessä Allakassa oli kerrottu, että Korhosen mies ja kaksi lasta muuttavat Rovaniemelle, vaikka viestin lähettäjä sanoi tietävänsä, että Korhosen puoliso on nainen, joka on kunnallisvaaliehdokkaana Vantaalla. Sama tekstiviesti oli lähetetty myös Alman viestintäjohtajalle, jonka kanssa Korhonen oli keskustellut puhelimessa perjantaina ja jolle Korhonen oli ilmoittanut, että Allakan jutussa oli hänen puolisoaan koskeva väärinkäsitys, joka pitää oikaista. Tämä tekstiviesti ja viestintäjohtajan kanssa käyty keskustelu johti sitten palaveriin 29.9., jossa Korhosen työsopimus käytännöllisesti katsoen purettiin.

18. Voin ehkä olla väärässä, mutta minusta näyttäisi edellä kerrotulla perusteella siltä, että Korhonen ei ollut sopimukseen johtaneissa haastatteluissa salannut puolisonsa sukupuolta, mutta toisaalta juuri tätä seikkaa koskevan oikean asianlaidan paljastuminen Almalle 26.9. on ollut ratkaiseva tekijä, jonka perusteella työsopimus purettiin. Ilmeisesti kyseinen seikka eli tehtävään valitun uuden päätoimittajan avoliitto samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa on Lapin Kansan levikkialueella lukijakuntaa ja myös lehden yhteistyökumppaneita ajatellen melkoisen merkittävä asia, kun otetaan huomioon, että tietty ja ilmeisesti vielä aika suuri osa lehden tilaajista ja lehdessä mainostavien yritysten omistajista on lestadiolaisia, jotka eivät aina suhtaudu kovinkaan myötämielisesti samaa sukupuolta olevien puolisoiden yhteiseloon. Sen sijaan se, että Korhosen puoliso on kunnallisvaaliehdokkaana muualla Suomessa, ei todennäköisesti olisi ollut tältä kannalta katsottuna yhtä painava peruste Korhosen sopimuksen purkamiseen.

19. Jos olettama syrjinnästä kantajan esittämän aineiston perusteella syntyy, siirtyy todistustaakka vastaajalle. Alman pitää siis pystyä esittämään näyttö siitä, ettei sopimusta purettu Korhosen puolison sukupuolen perusteella, vaan muulla perusteella eli siksi, että Korhonen oli pettänyt yhtiön luottamuksen ja valehdellut haastatteluissa Alman edustajille, ettei hänen puolisonsa ole mukana politiikassa.

20. Riittääkö viimeksi mainittu seikka työsopimuksen purkamisen perusteeksi, on jo toinen asia ja vastaus siihen riippuu lähinnä siitä, mitä johtajasopimuksessa on sovittu tai edellytetty tai mikä on tavanmukainen käytäntö ja edellytys vastaavanlaisten johtajasopimusten ehtojen mukaan. Mainittu purkuperuste ei kuitenkaan riko syrjinnän kieltoa.

21. Tähän liittyen voidaan todeta, että julkisuudessa olleen tiedon mukaan Kemissä ilmestyvän Pohjolan Sanomien päätoimittajan aviopuoliso (kesk) on toiminut muutama vuosi sitten Kemin kaupunginvaltuutettuna. Julkisuudessa ei ole kerrottu, minkä puolueen ehdokkaana Korhosen puoliso on Vantaalla, mutta voitaneen olettaa, ettei kysymyksessä ole ainakaan keskusta tai kokoomus.

22. Oikeuskäytäntöä eli tuomioistumien ratkaisuja ja etenkään KKO:n ennakkopäätöksiä syrjinnän kiellon rikkomisesta on Suomessa yllättävän vähän eikä ilmeisesti yhtään sellaista, joka olisi samanlainen kuin Korhosen tapaus. Ruotsissa löytyy yksi Högsta domstolenin ratkaisu vuodelta 2006 (NJA 2006 s. 170). Siinä oli kysymys syrjintään perustuvasta koskevasta vahingonkorvausjutusta, jossa tuomittiin korvausvelvolliseksi ravintolanomistaja, joka oli suivaantunut ravintolassa toisiaan suutelevaan kahteen lesboon ja poistanut heidät ja heidän seurueensa mainitulla perusteella ravintolasta. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen, mutta sekä hovioikeus että korkein oikeus hyväksyivät sen. Hovioikeus tuomitsi vastaajan maksamaan kantajille korvausta 50 000 kruunua, mutta korkein oikeus alensi summan 15 000 kruunuksi.