1. Helsingin hovioikeus antoi tänään tuomionsa Johanna Korhosen Alma Mediaa vastaan ajamassa työsuhteen(ns. johtajasopimuksen) purkamista koskevassa jutussa. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi 9.6.2009 Korhosen kanteen kokonaisuudessaan. Käräjäoikeus katsoi, että Alma Median ja Lapin Kansan päätoimittajaksi valitun Korhosen välille syntynyt luottamuspula oli riittävä peruste päätoimittajatason työntekijän työsuhteen purkamiseen.
Kommentoin tuoreeltaan käräjäoikeuden tuomiota blogissani 108/9.6.2009. Kerroin aluksi, mistä jutussa oli kanteen ja vastineen mukaan kysymys:
Johanna Korhonen ja Alma Media allekirjoittivat 1.9.2008 johtajasopimukseksi otsikoidun sopimuksen, jonka mukaan Korhosen oli määrä aloittaa Alma Media konserniin kuuluvan Lapin Kansa -sanomalahden päätoimittajana 15.12.2008. Alma Media kuitenkin ilmoitti 1.10.2008 purkavansa sopimuksen päättyväksi jo samana päivänä. Alma Media ilmoitti 1.10. antamassaan pörssitiedotteessa sopimuksen purkamisen syyksi luottamuspulan. Samana päivänä annetun lehdistötiedotteen mukaan luottamuspulan taustalla oli Korhosen valheellinen esiintyminen työhaastattelussa; työhaastattelut tapahtuivat kesällä 2008.
Johanna Korhonen nosti yhtiötä vastaan kanteen ja vaati yhtiöltä korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavat 114 000 euroa sekä erokorvausta, laiminlyötyä irtisanomisajan palkkaa ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon rikkomiseen perustuvaa hyvitystä. Yhteensä Johanna Korhonen vaati Almalta korvauksia noin 230 000 euroa. Oikeudenkäyntikulujen korvausta Korhonen vaati yhtiöltä lähes 24 000 euroa.
Korhonen kiisti työnantajan ilmoittamat syyt sopimuksen purkamiselle ja katsoi, ettei yhtiöllä ollut laillista perustetta purkaa hänen työsopimustaan tai edes irtisanoa sitä. Korhonen väitti, että yhtiö oli tosiasiallisesti purkanut työsuhteen syrjivästä syystä eli siksi, että yhtiö oli saanut tietää, että hänen puolisonsa oli nainen ja ettei hän ollut oma-aloitteisesti oikaissut työnantajan käsitystä hänen puolison sukupuolesta. Korhosen mukaan Alma Median edustajat olivat sanoneet työsuhteen purkamisen yhteydessä, ettei päätoimittajan valinta olisi kohdistunut Korhoseen, jos hänen puolisonsa sukupuoli olisi ollut tiedossa.
Yhtiö vaati kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja Korhosen velvoittamista korvamaan sen oikeudenkäyntikulut 63 615 eurolla. Yhtiö kiisti Korhosen esittämän syrjintäväitteen ja kertoi, että syynä johtajasopimuksen purkamiseen oli työnantajan Korhoseen kohtaan tunnetavan luottamuksen menettäminen. Vastineessa vedottiin myös siihen, ettei Korhonen ollut millään tavalla katunut toimintaansa. Asiasta oli neuvoteltu Korhosen kanssa, mutta neuvottelut olivat päättyneet siihen, että Korhonen oi 1.10.2008 julkistanut luottamukselliset sovintoneuvottelut lehdistötiedotteella ja ilmoittanut, että yhtiö olisi jo purkanut hänen sopimuksensa väitetyn sukupuolisen suuntautumisen johdosta. Yhtiö oli kuitenkin purkanut sopimuksen vasta tämän lehdistötiedotteen jälkeen.
3. Kritisoin blogissani käräjäoikeuden perustelutapaa pro et contra -perustelumetodin puutteesta, sillä käräjäoikeuden perustelut näyttivät kovin yksipuolisilta ja niissä oli sivuutettu Korhosen kanteessa esitettyjä oleellisia argumentteja. Ei ollut mikään ihme, että käräjäoikeuden tuomio tuli Korhoselle yllätyksenä. Hän parahtikin haastattelussaan: Erityisen pettynyt olen siihen, että millään, mitä sanoin oikeudessa, ei ollut mitään väliä.
4. Kommentoin käräjäoikeuden tuomion asiasisältöä seuraavasti:
Käräjäoikeus seuraa perusteluissaan melko orjallisesti yhtiön näkemyksiä ja keskittyy yhteenvedossaan käsittelemän vain niitä. Käräjäoikeuden pääpointti on aivan sama kuin vastaajayhtiölläkin: päätoimittaja on niin korkeassa ja niin vastuullisessa asemassa, että hänen on ehdottomasti nautittava työnantajansa luottamusta. Tätä asiaa käräjäoikeus toistelee perusteluissaan vähintään yhtä usein kuin tuomiossa selostetussa yhtiön vastineessakin on tehty. Käräjäoikeus näyttäisi olevan vakaasti sitä mieltä, että miten vähäpätöinen päätoimittajan virhe tahansa riittää käräjäoikeuden lehden päätoimittajan työsuhteen purkamiseksi välittömästi. Tässä kohdin käräjäoikeus nojautuu ilmeisesti osin Alma Median tohtori Päivi Tiilikalta tilaaman lausuntoon, jossa - tuomion perustelujen mukaan - kuitenkin ainoastaan toistetaan sitä, mitä jo yhtiön kanteessa on päätoimittajan niin hirvittävän vastuullisesta asemasta lausuttu. - Onko tosiaan näin? Epäilen, sillä jos näin tiukkaa linjaa noudatettaisiin aina, saisi suloisessa Suomessamme potkut varmaan moni päätoimittaja joka vuosi. Käräjäoikeuden tuomio merkitsisi sitä, että työnantaja saisi sanoa niin sanotussa johtavassa asemassa olevan työntekijänsä aina luottamuspulaan vedoten ilman sen kummempia perusteita. Päätoimittajan työsopimuksen purkaminen olisi aina pelkkä ilmoitusasia samalla tavalla kuin potkujen antaminen osakeyhtiön toimitusjohtajalle.
Käräjäoikeus on on hyväksynyt yhtiön johtajasopimuksen purkamiselle esittämät perusteet sellaisinaan ja ilman tarkempaa pohdintaa.
-----------
Mitä tästä kaikesta on sitten pääteltävissä? Jos ja kun toinen niistä perusteista, jotka käräjäoikeus on hyväksynyt Korhosen sopimuksen purkuperusteeksi, oli itse asiassa sellainen, että se oli välittömästi annettu yhtiön toimitusjohtajan toimesta Korhoselle anteeksi, ja toinen peruste oli yhtiön omastakin mielestä "sinänsä vähämerkityksellinen" niin, ettei se olisi voinut kelvata edes työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi, ei jutussa voitane päätyä muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että todellinen syy Korhosen työsopimuksen purkamiselle on ollut jokin muu peruste. Mikähän tuo peruste olisi voinut olla? Minusta kyse ei voi olla mistään muusta kuin siitä, että Alma Media -konserni ei halunnut, että lestadiolaisuudestaan tunnetussa Pohjois-Suomessa ilmestyvän sanomalehden päätoimittajana toimisi nainen, jonka puoliso on myös nainen. Konsernin johto oli saanut tietää Korhosen seksuaalisesta suuntautumisesta vain vähän ennen kun Korhonen pyydettiin 29.9.2008 toimeen pantuun toimitusjohtaja Telanteen ja kahden muun yhtiön johtohenkilön puhutteluun. Tässä tilaisuudessa otettiin puheeksi myös se, että Korhonen ei ollut työhönottohaastattelussaan paljastanut, että hänen puolisonsa onkin nainen. Vaikka Telanne oli puhuttelussa todennut Korhoselle, ettei sanotulla lesbosuhteella ollut asiassa merkitystä, ei käräjäoikeuden olisi tarvinnut kritiikittömästi uskoa tätä, vaan se olisi voinut käyttää tuomiota tehdessään niin sanottua tervettä järkeä ja harkintaa.
Korhosen kanne olisi siis minun käsitykseni mukaan pitänyt hyväksyä, sillä kuten käräjäoikeus sanoo perusteluissaan, Korhonen ei ollut toiminut vilpillisesti jättäessään työhönottohaastattelussa oikaisematta Telanteen saman virheellisen käsityksen puolisonsa sukupuolesta. Korhosen vaatimat korvaussummat vaikuttavat sen sijaan liian suurilta, mutta niihin ei kannata tässä yhteydessä ottaa lähemmin kantaa. Kannattaa huomata, että käräjäoikeus tuomitsi Korhosen korvaamaan konsernin vaatimista reilusti yli 60 000 euron suuruisista oikeudenkäyntikuluista vain 8 000 euroa, joita se piti kohtuullisena summana. Onkohan käräjäoikeus itsekin hieman epäillyt valitsemansa jutun lopputuloksen oikeellisuutta ja on halunnut näin hieman ikään kuin tulla Korhosta vastaan juttukulujen määrässä?
5. Noin siis kirjoitin blogissani 108/9.6.2009. Nyt hovioikeus on muuttanut käräjäoikeuden tuomiota varsin radikaalisti. Hovioikeuskin tosin katsoo, että Korhonen oli menetellyt käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin, koska hän oli jättänyt kertomatta Almalle elinkumppaninsa poliittisesta aktiivisuudesta ja koska hän oli antanut juuri ennen työsuhteensa irtisanomista lehdistötiedotteen. Hovioikeuden mukaan kyseisiä Korhosen rikkeitä ei kuitenkaan voida pitää niin vakavina, että Almalla eli tarkemmin sanottuna sen tytäryhtiö Pohjois-Suomen Media Oy:llä olisi ollut oikeus purkaa työsopimus.
6. Tärkeintä hovioikeus tuomiossa on se, että sen mukaan Korhosen naispuolisen puolison sukupuolen selviämisellä työantajalle on ollut olennainen osuus työsopimuksen purkamiseen. Hovioikeuden tuomion mukaan Korhonen on siis tullut syrjityksi seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Tämä lienee ensimmäisiä ratkaisuja ellei peräti ensimmäinen kerta Suomen oikeuskäytännössä, jossa työnantaja on tuomittu seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan työsyrjinnän takia.
7. Hovioikeus velvoitti Alman maksamaan Korhoselle korvauksia kaikkiaan 80 500 euroa korkoineen. Työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomitun korvauksen suuruus on 40 800 euroa, irtisanomisajan palkka 34 6000 euroa ja yhdenvertaisuuslain mukainen hyvitys 5 000 euroa. Korhosen erorahaa koskeva vaatimus sen sijaan hylättiin. Alma joutuu korvaamaan Korhosen oikeudenkäyntikulut 30 000 eurolla.
8. Alma Media tulee aivan ilmeisesti jatkamaan prosessia ja pyytämään jutussa valituslupaa KKO:lta. Yhtiön edustaja on jo ilmoittanut, että hovioikeuden tuomio on Alman mielestä väärä. KKO tulee melko varmasti antamaan valitusluvan, koska jutussa annettavalla ratkaisulla on ilmeistä ennakkopäätösarvoa. Korhosen potkuista on vireillä myös syytejuttu, koska yhtä Korhosen työsuhteen päättänyttä johtajaa epäillään työsyrjinnästä. Asia on on parhaillaan syyteharkinnassa.
9. Mielenkiintoisia oikeusjuttuja näkyy riittävän. "Voittojakin" on blogistin näkövinkkelistä katsoen tullut. Toissa päivänä ParkComin jutussa ja nyt tässä Johanna Korhosen jutussa. Lisää tuomioita jutuissa, joita olen seurannut, on kohtapuolin tulossa, esimerkkinä vaikkapa KKO:n tuomio Pääministerin morsian kirjan tapauksesta. Vaasan hovioikeuden tuomiota Pietarsaaren vauvasurmajutussa odotellaan myös. Kauhajoen ampumisjuttu on vasta menossa hovioikeuteen, joten siinä annettavaa tuomiota saadaan odotella kauemmin.
10 kommenttia:
Korkeimmassa oikeudessa Alma Medialla ei ole hätää, vaan se voittaa jutun. Jos nimittäin juttu "arvonnassa" tulee kokoonpanoon, jossa on mukana KKO:n uusi huipputuomari, superliikejuristi Ari Kantor. Ja miksei tulisi?
Liikejuristi ymmärtää liike-elämän tarpeita!
Hovioikeuden päätös oli oikein, mutta täytyy hieman ihmetellä blogistin linjaa tai siitä poikkeamista.
Blogisti kritisoi usein tuomioistuinten päätösten huonoa perustelua, niin myös tässä Korhosen tapauksessa, mutta ParkComia koskenutta KKO:n ratkaisua hän ei sanallakaan kritisoinut. Eipä kuulunut
pihaustakaan pro & contra -perustelujen puuttumisesta.
Viittaan Oikeus ja kohtuus -sivulla olleeseen Lauerman ansiokkaaseen kritiikkiin koskien KKO:n ParkCom-ratkaisun perustelemattomuutta.
Miksiköhän juuri po. tapauksen kohdalla blogisti sivuutti puutteelliset perustelut ilman raivokasta kommentointia?
Kuten olen jo sanonut, ParkComin jutussa KKO:n perustelut olivat loogiset ja ymmärrettävät.
Olen myös sanonut, että tuomion perustelut olisivat voineet olla "keskustelevammat", mutta kun KKO äänesti numeroin 3-2, tulivat keskustelu ja nuo vastaperustelut hyvin esille KKO:n vähemmistön perusteluista.
Mielenkiintoista nähdä miten käy mahdollisessa tulevassa KKO:n käsittelyssä.Työnantajat voittavat valtaosan työsuhderiidoista. Itselläni oli tapaus jossa työnantaja irtisanoi tuot.tal. perusteella, ja palkkasi "halvemman työntekijän" tekemään samaa työtä eri nimikkeellä. Espoon KO ja Helsingin HO hylkäsivät työntekijän ja ammattiliiton kanteen. Tapauksessa oli todisteena mm. työnantajan raportointi ja työajan seuranta, joka todisti aukottomasti työntekijöiden toimenkuvan tosiasiallisen sisällön. Kumpikaan ali- oikeus ei ottanut työntekijäpuolen todisteita lainkaan huomioon (kuten Korhosen tapauksessa), vaan totesi ammattinimikkeen erilaisuuden todistavan työnantajan palkanneen henkilön toisiin tehtäviin, kuin missä irtisanottu oli toiminut. Lisäksi molemmat oikeudet perusteluissaan tukivat työnantajan väitettä siitä, että myyntityötä voidaan tasollisesti mitata eksaktisti, on siis oikeuden mielestä monentasoista myyntityötä. Sellaista jota tekee myyjä ja kokonaan toisenlaista jota tekee yrityksen johto. Mistä ihmeestä oikeudet ovat saaneet sellaista tietoa? Ei mistään, mutta tukivat työnantajan mielivaltaisia väitteitä täysin asenteellisesti.Oma juttuni käsiteltiin juuri vuonna 2008. Työsopimuksen purkuriidoissa on selvä ongelma:"74 prosenttia vuoden 2008 työtuomioistuimessa käsitellyistä riitajutuista on voittanut työnantaja, kertoo Turun Sanomat".
Vain neljännes on päätetty
työntekijäpuolen eduksi. 1980-
ja 1990-lukujen taitteessa palkansaajat
voittivat jutuista noin
kolmanneksen. Tämänvuotiset
luvut selittyvät osin lakkojuttujen
runsailla määrillä, kertoo
työoikeuden presidentti Pekka
Orasmaa. Oikeudessa lakkoriidat
ovat päätyneet työnantajan
hyväksi lähes poikkeuksetta.
Laintulkinta tuomioistuimissa
on vuosien kuluessa yhä enemmän
muotoutunut työnantajia
suosivaksi, sanoo työriitoihin
perehtynyt lakimies Kalevi
Hölttä.
Mitä mieltä arvoisa asiantuntija on työoikeuden alennustilasta Suomessa? Pitäisikö työsopoimuslaki ja YT -laki poistaa kokonaan Suomen lainsäädännöstä, koska kukaan ei sitä kuitenkaan noudata ja tuomioistuimissa jaetaan "oikeutta" asenteellisesti laista välittämättä. Sama ongelma on Suomen perustuslain kanssa, kun se tulee puoluepoliittisen tavoitteen eteen. Jätetään se huomiotta tai yritetään muuttaa sitä paremmin politiikoille sopivaksi.
Työoikeus ei minun käsittääkseni ole minkäänlaisessa alennustilassa Suomessa.
En yhdy Kalevi Höltän väitteeseen, että tuomioistuimet suosisivat työjutuissa työnantajapuolen tulkintoja. Yleiset tuomioistuimet ja työtuomioistuin soveltavat ja tulkitsevat parhaan kykynsä mukaan puolueettomasti.
Työtuomioistuimessa on ammattituomareiden lisäksi sekä työnantajapuolen että työntekijäpuolen edustus. Työtuomioistuimessa ei suinkaan aina äänestetä, vaan annetaan myös yksimielisiä tuomioita.
Olisiko työnantajapuolella vastapuolta keskimäärin taitavampia asiamiehiä ja asianajajia? Juttujen ratkaisut ovat osin ja joskus paljonkin kiinni siitä, miten taitavasti tai taitamattomasti juttuja ajetaan.
Tiedän kaksi Johannan kaltaista naista, joiden elmässä on ollut smamanlaista helvettiä ja vaikka he ovat voittaneet oikeudessa heidän elämä on jatkuvasti samaa helvettiä eli ei se sittenkään puhdista kaikkien tilannetta jos lynkkausmaku ja tahto sikamaisuuteen on elossa. Jos heillä ei ole parempaa sanottavaa kuin ikuinen marmatus minkälainen joku "on" olen sitä mieltä, että sellaiset yksilöt ja ammatti-ihmiset eivät lainkaan "ole" ja se on heille vaikeampi asia edes ymmärtää. Joten ei kannata: rigidi on aivokuorisovinisti eli pyörittää omassa päässään mitä vaan ja se on asia mitä voidaan kutsua että on vain "päissään" vaikka se kuulostaa kuin kaunein julistus tai kirkollisten liturgien oikeaoppista toistamista. On tyhjää puhetta bla bla bla ja ihmisoikeusvastaista kaikessa fiiniydessään.
Blogistin mielestä tuomioistuimet eivät suosi työjutuissa työnantajapuolen tulkintoja. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että yleisten tuomioistuinen tulkinnat ovat vuosien mittaan muuttuneet työnantajaystävällisemmiksi.
Esimerkkinä määräaikaiset työsopimukset. Käytännössä on tavallista, että työnantajan mahdollisuus palkata työntekijä riippuu vuosittain valtion tai kunnan budjettiin otettavasta määrärahasta. Kysymys kuuluu, onko työnantajalla pätevä/perusteltu syy tämän seikan vuoksi tehdä työntekijän kanssa toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia.
Esimerkiksi tapauksessa KKO:1993:70vastaus oli työnantajalle kielteinen, mistä seurasi, että määräaikaisia työsopimuksia pidettiin toistaiseksi voimassaolevina.
Uunituoreessa tapauksessa KKO:2010:11 vastaus puolestaan oli työnantajalle myönteinen.
Tapausten erilaisia lopputuloksia ei voi selittää lainsäädännön muutoksilla. Määräaikaisen työsopimuksen tekemisen edellytyksenä oli aiemmin pätevä syy, kun taas nykyään vaaditaan perusteltu syy.
On selvää, että kun ajat ja olosuhteet muutuvat, on työmarkkinoiden muututtava mukana. Tällöin lain tulkinnassa ei voida jäädä "tuleen makaamaan", vaan on ymmärrettävää, että tulkinnat muuttuvat, muuttuvat ainakin parissakymmenessä vuodessa. Tällaisesta muutoksesta on kyse Arposen esimerkkitapaukissa vuosilta 1993 ja 2010.
Ei tässä minusta ole mitään niin kovin ihmeellistä.
Hei
Itse en usko KKO:n ottavan Korhosta koskevaa tuomiota tutkittavakseen. Jos KKO on nimittäin samaa mieltä, tätä ei tarvita. Jos taas KKO olisi eri mieltä, sitä ei kehdata näyttää. Aikoinaan KKO hiv-positiivisen henkilön työsopimuksen päättämistä koskevassa tuomiossaan otti ns. edistyksellisen linjan. Se on saanut nauttia tästä jo pitkän aikaa. Luulen, että KKO ei halua luopua tästä maineestaan.
terv. Seppo Koskinen
KKO:n valitusluparatkaisut ovat usein arvaamattomia, eikä jälkikäteenkään koskaan voida tietää, miksi KKO myönsi tai ei myöntänyt valituslupaa. KKO kun ei perustele millään tavalla valitusluparatkaisujaan, mikä on jo sinänsä outoa oikeusvaltiossa, jonka perustuslaissa (21.2 §) ratkaisujen perusteleminen mainitaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin yhdeksi kulmakiveksi.
Se, että KKO myöntäisi Alma Median jutussa valitusluvan, ei merkitse välttämättä sitä, että KKO aikoisi muuttaa HO:n tuomiota, van KKO voi päätyä aivan samaan lopputulokseen kuin hovioikeus.
Minäkin luulen, että KKO ei myöntäisi Almalle valituslupaa, jos sitä haettaisin. Syynä on se, että asian ratkaisu riippuu paljolti näytöstä ja että asiaan liittyy yhtä Alman johtajaa koskeva vireillä oleva syrjintää koskeva rikosepäily.
Voi hyvin käydä niinkin, että Alma ei edes hae valituslupaa, vaan tyytyy HO:n ratkaisuun ja haluaa näin koko asian "vähin äänin" pois päiväjärjestyksestä.
Tänään I-S:ssa oli uutinen, jonka mukaan on epäselvää, kuka itse asiassa purki Korhosen johtajasopimuksen, Alman hallitus vai toimitusjohtaja Kai Telanne. Telanne on lehden mukaan kertonut tästä asiasta hieman eri tavoin eri tilanteissa.
Alma Media tuskin haluaa tämän sille hyvin kiusallisen "sopan" jatkuvan ja pysyvän otsikoissa.
I_S:ssa kerrottu episodi HO:n suullisessa käsittelyssä oli melko kummallinen. Vaikuttaa hieman siltä, että hovioikeudellekaan ei ollut oikein selvää, mikä oli todistelutarkoituksessa kuullun Kai Telanteen asema totuusvelvollisuuden suhteen ja voitinko Telanteelle esitetty kysymys evätä sen vuoksi, että hän olisi saattanut joutunut siihen vastatessaan syytteen vaaraan.
Lähetä kommentti