Pysäköinti sallittu?1. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään 16.3.2010 vihdoin ja viimein odotetun tuomionsa yksityisen pysäköinninvalvonnan luonnetta ja valvontamaksun laillisuutta koskevassa jutussa. Juttu oli esitelty KKO:ssa jo viime syyskuussa, joten päätösharkinta kesti todella käsittämättömän kauan. Kuten epäilin blogissani 228/11.3.2010, KKO halusi vielä varmemmaksi vakuudeksi nähdä, millaisen kannan pysäköinninvalvonnan uudistamista koskeva OM:n työryhmä asiassa ottaisi. Työryhmän mietintö ilmestyi viime viikolla (11.3.) ja sen jälkeen KKO rohkeni vihdoin julkistaa oman ratkaisunsa.
2. KKO katsoi ennakkopäätöksessään KKO 2010:23, että yksityisellä pysäköintiyhtiöllä ParkComilla oli oikeus periä kiinteistöyhtiön pihamaalla tapahtuneesta virheellisestä pysäköinnistä valvontamaksu auton pysäköijältä.
3. Oleellinen peruste tuomiossa on tämä:
- Auton pysäköinnin yksityiselle alueelle sai aikaan alueella olleiden opastaulujen mukaisen sopimuksen pysäköintiyhtiön ja autoilijan välille. Sopimus sisälsi velvoitteen valvontamaksun maksamisesta siinä tapauksessa, että pysäköinti oli tapahtunut opasteessa mainittujen ehtojen vastaisesti.
4. Tätä reaalisopimuksen syntymismekanismia olen toistanut useissa blogikirjoituksissani, ensimmäisen niistä julkaisin 27.11.2008 eli tuoreeltaan Helsingin hovioikeuden 20.11. 2008 antaman tuomion jälkeen. Mutta niin sanotut oikeusoppineet (mm. Helsingin yliopiston dosentit Janne Kaisto ja Frey Nybergh oikein teemasta kirjoittamassaan kirjasessaan) tai itseään sellaisina pitävät samoin kuin anonyymit parkkiaktivistit oikeusjakohtuus -kaikessa sivustollaan ovat vain jaksaneet jankuttaa vastaan. - Jokohan nuo nyt uskovat, peijakas!
5. Vantaan käräjäoikeus, jonka tuomion Helsingin HO hyväksyi, hylkäsi joulukuussa 2007 ParkComin kanteen. Hovioikeus katsoi, että valvontamaksussa olisi kyse rangaistusluontoisesta maksusta, mikä on aivan kummallinen käsitys. Tukea sanotulle käsitykselleen hovioikeus sai Joensuun rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mielipiteestä, jonka mukaan parkkiyhtiöiden toiminnassa olisi kyse virkavallan anastuksesta! ParkComin toimitusjohtajasta tehtiin parikin rikosilmoitusta juuri virkavallan anastuksesta, mutta viimeksi valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski jätti syytteen nostamatta katsoen, että kyseessä ei voi olla mikään rikos.
5. Muuten, kukas se olikaan se Helsingin poliisilaitoksen ylikomisario, joka myös hääri innokkaasti parkkiyhtiöiden kimpussa virkavallan anastusväitteineen? Parkkiyhtiöt joutuivat näiden hyökkäysten ja hovioikeuden virheellisen tuomion johdosta lopettamaan tai keskeyttämään toimintansa ja pysäköinti yksityisillä alueilla riistäytyi monin paikoin täysin hallitsemattomaksi.
6. KKO ennakkopäätös syntyi äänestyksen jälkeen 3-2. Palaan äänestyslausumiin, kun olen ensin niihin tutustunut. Kun kyse on tapauksista, joissa yksityiset elinkeinonharjoittajat ovat joutuneet kärsimään taloudellista vahinkoa tuomioistuinten tai viranomaisten virheellisistä menettelyistä tai ratkaisuista, ovat äänestyspäätökset KKO:ssa kokemukseni mukaan aika tavallisia. Eri mieltä olevilla lausumilla yritetään tavallaan sanoa, että ratkaistut tilanteet ovat olleet luonteeltaan epäselviä. Jos vahinkoa viranomaisten toimenpiteiden johdosta kärsineet yritykset nostaisivat myöhemmin vahingonkorvausjuttuja valtiota vastaan, voisi valtio väittää, että kyseessä on ollut epäselvä tulkintatilanne eivätkä viranomaiset ole syyllistyneet tuottamukseen. - KKO:n äänestysratkaisuja on syytä lukea ja tarkastella myös tältä kannalta. Syy eriäviin lausumiin voi osaltaan olla edellä mainittu.
7. KKO:n ratkaisukokoonpanoon kuuluivat oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio ja Timo Esko. Ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen äänin 3-2. Olen kommentoinut vähemmistön perusteluja blogin kommenttiosastossa. Minusta vähemmistön perustelut ovat osin hieman merkilliset.
8. Olen kommentoinut KKO:n jutussa antamaa tuomiota oikeudenkäyntikulujen osalta kommenttiosastossa.
PS.
Kevennyksenä pari tämänpäiväistä eroilmoitusta:
- Tanja Karpela (kesk) jättää eduskunnan eikä siis asetu ehdolle v. 2011 vaaleissa. - Kommentti: Tanja tietää hyvin, ettei hänellä olisi enää mahdollisuuksia tulla valituksi, järkevä päätös siis!
- Imatran kirkkoherra Marja-Sisko Aalto (ent. Olli Aalto) jättää virkansa huhtikuun alussa luottamuspulan takia. - Hmm, mitä tuohon nyt sanoisi, viittaan Ollin tapauksesta aiemmin kirjoittamani blogiin, joka löytynee tunnisteella "sukupuolenvaihdos"; vai oliko se nyt vain "sukupuolentarkistus."
87 kommenttia:
Tutustutaan päätökseen rauhassa, mutta ehkä arvon blogisti voisi olla hieman vähemmän vahingoniloinen ja pidättäytyä mollaamasta kollegoitaan, koska kyseessä oli epäselvä asia. Käräjäoikeus päätti toisin, hovioikeus päätti toisin ja korkein oikeus teki päätöksen äänestyksen jälkeen äänin 3-2.
Argumentit puolesta ja vastaan olivat kumpikin täysin mahdollisia ja perusteltavissa. On kohtuutonta lähestulkoon haukkua hävinnyttä osapuolta diletanteiksi, olivathan he sentään samalla kannalla kuin käräjäoikeus, hovioikeus ja kaksi korkeimman oikeuden jäsentä.
Olin samaa mieltä kuin Virolainen alusta alkaen.
Tuskin kukaan on parkkipirkkojen ja pysäköintimaksujen fani, mutta kun kysymys todella on reaalisopimuksesta.
Kyseinen poliisimies on Helsingin liikenneturvallisuusyksikön päällikkö ylikomisario Heikki Seppä.
http://www.iltalehti.fi/helsinki/200711136838373_hi.shtml
Seppähän se. Heh heh.
On kumma että selvä asia sai näin tolkuttomat mittasuhteet.
Pikaisen luvun perusteella ratkaisun lopputulos näytti menevän niin kuin pitikin, ja enemmistön perustelut noudattivat tässäkin blogissa ja kommenttiosastolla usein toistettua kaavaa. Hyvä niin.
Ratkaisu herättää mielenkiintoisia kysymyksiä myös erilaisista oikeudellisista jatkotoimenpiteistä, joihin pysäköinninvalvontayhtiöt kenties ryhtyvät.
Muistaakseni äänekäs ja sittemmin eläkkeelle jäänyt ylikomisario Heikki Seppä, joka teki jopa tutkintapyynnön pysäköinninvalvontayhtiöiden toiminnasta, ei ollut ainoa yhtiöiden toiminnan suorastaan rikolliseksi leimannut virkamies...
Luulenpa, että näiden yli-innokkaiden, nimenomaan virkamiesasemassa toimineiden henkilöiden agitaatio on ollut omiaan vähentämään yksityisiltä firmoilta seuraamusmaksun saaneiden asiakkaiden intoa suorittaa velvoitteitaan - ja siten myös pysäköinninvalvontafirmojen laskutusta.
Mahtaako perästä kuulua?
Taas pitäisi nähdä metsä puilta. KKO ei varmasti ajatellut ratkovansa pelkkää pysäköintimaksukiistaa. KKO (ainakin enemmistö) ymmärsi, että kyse oli sopivapaudesta ja sen elementeistä yksityisoikeuden peruskivenä. Sopimusvapaus on ollut ainakin roomalaisesta oikeudesta saakka yksityisoikeuden perusta, johon kaikki muut periaatteet on tavalla tai toisella palautettavissa. Ei noita perusteita pidä lähteä hetken mielijohteesta muuttamaan. Mukava nähdä, miten neuvosten äänestyskäyttäytyminen korreloi heidän juridisen sivitystasonsa kanssa.
Ja sitten se käsipystypoliisi Heikki Seppä. Ei pitäisi ministeriöstä käsin (Paateron luvalla tai ilman) puutteellisella koulutuksella mennä leimaamaan jonkun elinkeinotoimintaa laittomaksi. Vai oliko se peräti rikolliseksi. Jos oikeusministeri ei tunnista syyttömyysolettamaa ja sen merkitystä, niin ei kai sitä voida liikenne poliisiltakaan vaatia. Vähintään julkinen anteeksipyyntö olisi paikallaan.
Älkää nyt höpiskö, please!
Asia on ollut sopimusoikeudellisesti täysin selvä kelle tahansa perusjuridiikkaa taitavalle. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden asiassa antamiin perusteluihin ei korkein oikeus yhtynyt lainkaan vaan totesi ne perusteettomiksi.
Korkeimman oikeuden vähemmistön kantaa voi jossakin määrin ymmärtää. He perustelevat asiaa siten, että vaikka tunnustavatkin hiljaisen sopimuksen syntymekanismin soveltumisen tapaukseen, asettavat he tälle sopimuskonstruktiolle tiettyjä edellytyksiä, joita eivät katso ko. jutun tosiseikaston täyttävän.
Vähemmistön kannassa ilmenee siis jonkinlainen astero siihen nähden, miten he suhtautuvat "hiljaisen sopimuksen" argumenttiin. Aivan millä tahansa perustein hiljainen sopimus ei voi syntyä. KKO:n vähemmistö viittaa pysäköintiehtojen odottamattomuuteen autoilijan kannalta, mikä perustelu on minun mielestäni kyllä käytännön elämälle kovin vieras. Autoilijat tietävät yleisesti, että yksityisalueelle ei saa pysäköidä ja tästä on säädetty myös tieliikennelaissa.
KKO ratkaisi lopputuloksen niukalla enemmistöllä, mutta tyrmäsi yksimielisesti parkkiaktivistien täysin lakiin perustumattomat valvontamaksun rangaistusluoteisuusargumentit. Tämä olikin jokaiselle yksityisoikeutta taitavalle juristille selviö. Korkein oikeus teki hyvin perustellun ratkaisun.
KKO:n tuomiossa kohtuutta edusti se, että ParkComin oikeudenkäyntikuluja ei tuomittu hävinneen korvattaviksi.
Ongelma näissä ParkComin sopimuskylteissä on se, että niissä ei ole kunnolla kerrottu, mihin ehtoihin pysäköijä sitoutuu. Niissä vaan lakonisesti todetään, että ehtojen vastaisesta pysäköinnistä peritään valvontamaksu. Pysäköijän arvattavaksi sitten jää, mitä ehtojä kyseisellä parkkipaikalla sinä päivänä noudatetaan. Tämä ei koske tietenkään kaikkia tapauksia. Esimerkiksi tyypillinen AOy:n parkkipaikka, jossa on vieraspaikkoja ja varattuja paikkoja, lienee selvimmästä päästä.
Lakiehdotus olisi aika kelvollinen, jos:
1. Asetettaisiin velvoite ilmoittaa pysäköintirajoitukset voimassa olevia liikennemerkkejä käyttäen.
2. Muutoksenhakumenettelystä tehtäisiin sama kuin julkisen puolen valvonnassa. Ja saman hintainen.
3. Mahdollisen maksunpalautusvelvollisuuden toteutumiseksi säädettäisiin vakuudesta, mahdollisesti siinä muodossa, että alueen omistaja tai haltija viime kädessä vastaisi alueellaan perittyjen maksujen palautuksesta, jos maksujen saaja todettaisiin varattomaksi. Esimerkiksi ParkPatrolhan meni konkurssiin, nimellä PP Pysäköinninvalvonta Oy (2082744-3).
KKO:n enemmistön oikeudellinen päättely tulee hyvin esiin perusteluista, jotka seikkaperäiset,avoimet ja ymmärrettävät. Myös vähemmistön perustelut ovat aivan asialliset, kyse ei näytä olevan mistään fasadiperusteluista. Vähemmistökään ei hyväksynyt hovioikeuden näkemystä valvontamaksun rangaistusluontoisuudesta.
KKO:n netissä olevassa ratkaisuselosteessa ei puhuta mitään oikeudenkäyntikuluista, vaan niiden osuus on jätetty pois.
Vaatikohan ParkCom jutussa alun perinkään oikeudenkäyntikuluja vastaajalta?
Jos kuluja on vaadittu, niin ilmeisesti vaatimus on hylätty asian oikeudellisen epäselvyyden takia. KKO:n äänestysratkaisu palvelee tätä ajattelua.
KKO on puhunut, joten tältä osin pulinat pois. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aiemmin markkinoilla toimineiden sakkofirmojen menettelytavat ja asiakaspalvelu olisivat olleet moitteettomia. Kun KKO:n päätös nyt avaa pelikenttää laajemminkin, on odotettavissa, että alalle muodostuu aitoa kilpailua, jossa myös laatu on yksi osa palvelua.
Mielenkiinnolla jään odottamaan sitä, että esimerkiksi liikenneturvallisuusyhdistykset ryhtyisivät tarjoamaan tämänkaltaisia palveluita. Sitä odotellessa aion edelleenkin noudattaa hyväksi havaitsemaani linjaa olla ostamatta yhtikäs mitään sellaisista liikkeistä, joiden mielestä yksityinen sakkofirma edustaa hyvää asiakaspalvelua.
Ainakin käräjäoikeusvaiheessa ParkCom vaati asianajokulujaan, siinä vaiheessa (haastehakemuksen jättämiseen mennessä) niitä oli kertynyt 671e.
KKO:n vähemmistö (oikeusneuvokset Rautio ja Aarnio) perusteli ratkaisuaan mm. sillä, että vaikka po. tapauksessa piha-alueelle pysäköivä oli voinut nähdä opastetaulut, joissa on selostettu sallitun ja kielletyn pysäköinnin ehdot ja pysäköinnin ehtojen rikkomisen seuraukset, alueella ei kuitenkaan ollut maksullista pysäköintiä eikä "viitteitä siitä, että kysymys olisi ollut maksullisen pysäköintimahdollisuuden järjestämisestä."
Vähemmistö jatkaa: "Pysäköijän kannalta se, että hän kieltoa rikkomalla sitoutuisi sopimukseen menettelynsä perusteella, on ollut odottamatonta ja yllätyksellistä."
Aika outo ajatuksenkulku minusta! Kyse on ollut jonkinlaisesta autoilijan "uusavuttomuudesta", jonka vähemmistö olisi ymmärtänyt ja hyväksynyt.
Hän näkee isoilla plakaateilla varustetut opastetaulut ja isokokoisilla kirjasimilla tauluun merkityt pysäköintiehdot, mutta hänen ei silti tarvitse KKÖ:n vähemmistön mielestä ymmärtää lukemaansa; kai se autoilija nyt sentään osasi lukea?
Ja mikä huvittavinta: tapausselosteesta ilmeni, että kyseinen tyyppi oli pysäköinyt kaaransa -oliko se sitten ollut se paljon puhuttu 5-litrainen -samalle paikalle taloyhtiön pelastustielle yhdeksänä eri päivänä!
Joka kerta hän oli nähnyt opastetaulun, pysäköintiehdot ja valvontamaksua koskevan kohdan, mutta siitä huolimatta asia oli KKO:n kahden kokeneen tuomarin mukaan tullut pysäköijälle aina vain "odottamatta ja yllätyksenä" - kas kun ei sentään vedottu siihen, että asia olisi tullut "pyytämättä"!
Jos pysäköinnistä olisi peritty pysäköintimaksu, olisi asia ollut KKO:n vähemmistön mukaan ok ja parkkiyhtiö olisi voinut periä maksun. Mutta nyt kun pysäköintimaksua ei peritty, ei valvontamaksuakaan voitu määrätä.
Voi, voi ja ja vielä kerran -voi!!!
Rangaistusluontoisuudesta; enemmistön perustelujen suoraviivaisuuden toki ymmärtää siinä mielessä, että kysymykssä ratkaisu eikä mikään oikeustieteellinen pohdiskelu. Asiasta voi olla perustellusti eri mieltä. Kyllä minusta tuntuu oudolta, että yksityistaho häärää yksityisellä alueella poliisin/kunnallisen pysäköinninvaljovan rinnalla kirjoittelmassa sakkoja (kyllä, sakkoja). Toimivaltakysymys kierretään sopimuskonstruktion kautta... ja ainoa todellinen sopimussisältö on yksityisessä liikennemerkissä asetettu sopimussakko. Sopimusoikeus on muodissa, joo (itsekin sitä syventävänä luin), mutta onko se todellakin tässä nyt se ainoa ajattelutapa?
Ihmisen toimintaa voi ainakin jossain määrin selittää hänen taustallaan. Rautio toimi pitkään apulaisoikeusasiamiehenä. Valvoessaan virkamiehiä, hän taisi vetää hyvin matalalle sen rajan, mitä virkamiehen ei voi edellyttää ymmärtävän - ja jatkaa samaa linjaa kansalaisten suhteen.
En tiedä, onko Rautio missään vaiheessa työkennellyt siviilioikeuden parissa. Ilmeisesti ei, koska ajattelu esittelystäkin tehdyssä päätöksenteossa on noin haparoivaa. Koulutuskin on pelkkä lakimiehen peruskoulutus, joka jättää oikeudellisen ajattelun helposti vähän suppeaksi.
Oli kuitenkin onni, että se oli Rautio, eikä vartiotorni-Lindtedt, joka valittiin oikeusneuvokseksi. Muutoin vähemmistö KKO:ssa olisi varmasti esittänyt lopputulemaksi sakkoa porvarille.
Hyvä Jyrki. Nyt kun KKO:n päätös sitten vihdoin on perusteluineen saatu, voisitko vihdoinkin ottaa kantaa siihen, mihin M_U_I_H_I_N kuin pysäköintiin liittyviin tilanteisiin tällaista kätevää sopimuskonstruktiota voidaan jatkossa soveltaa. Toisin sanoen: mitä muita tilanteita kuin auton pysäköiminen voidaan nyt saattaa kätevästi yksityisen rahastuksen alaiseksi konkludenttisen sopimuksen avulla?
Syntyykö tämä sopimus ajoneuvon kuljettajan vai ajoneuvon haltijan ja parkkifirman välille ? Kenellä on näyttövelvollisuus kuljettajasta ?
Vähemmistön kannassa ilmenee siis jonkinlainen astero siihen nähden, miten he suhtautuvat "hiljaisen sopimuksen" argumenttiin. Aivan millä tahansa perustein hiljainen sopimus ei voi syntyä. KKO:n vähemmistö viittaa pysäköintiehtojen odottamattomuuteen autoilijan kannalta, mikä perustelu on minun mielestäni kyllä käytännön elämälle kovin vieras. Autoilijat tietävät yleisesti, että yksityisalueelle ei saa pysäköidä ja tästä on säädetty myös tieliikennelaissa.
Ajattelin juuri tätä lukiessani KKO:n ratkaisun eriäviä mielipiteitä.
Kyllähän jokainen joka autokoulun käy, oppii sen että jos jättää autonsa johonkin kaupungissa, niin suurella todennäköisyydellä on velvoitettu noudattamaan joitakin ehtoja jotka pysäköintiin liittyy. Siis pysäköinti on "juridinen tapahtuma" jo oletusarvoisesti.
Mielestäni jokaisen joka toistuvasti rikkoo pysäköintiehtoja, olivat ne sitten viranomaisvalvonnassa tai ei, pitäisi velvoittaa ottamaan lisätunteja autokoulussa.
No, eipäs nyt henkilökohtaisuuksiin! Rautio on kyllä pätevä siinä kuin muutkin KKO:n jäsenet, hän on ollut käräjätuomarina - ainakin nimitettynä tuohon virkaan - ja esittelijänä hovioikeudessa sekä osallistunut rikoslain kokonaisuudistuksen valmisteluun OM:ssa, oli reilut 10 vuotta lainsäädäntöneuvoksena OM:ssä; kuuluukin siis itse asiassa KKO:n jäsenistössä kiintiöön "lainvalmistelijat".
Uusavuttomien höpö-höpö MUIHIN -kysymyksiin en aio ottaa mitään kantaa! Niitä voitte puida vapaasti omassa hiekkalaatikossanne.
Haltija vai kuljettaja ja todistustaakka? Katso OM:n työryhmän mietintöä 11.3.2010.
Luulenpa, että sama vapaa sopimusoikeus kuin yksityisille maille pysäköintiä koskee samoin perusehdoin myös esimerkiksi kokonaan yksityisin varoin ylläpidettyjen ja kokonaan yksityisillä mailla sijaitsevien metsä-, ranta-, piha- ja muiden tilusteiden käyttöoikeutta.
Näissähän yksityisen alueen kunnioitus tahtoo kanssa olla heikkoa.
Sopimusehtokyltin ripustus käy helposti, sen havaittavuus on varma ja kameravalvonta etenkin pihapiireissä helppo järjestää.
Ratkaisu on kätevämpi kuin omaa käyttöä hankaloittava puomi.
"KKO halusi vielä varmemmaksi vakuudeksi nähdä minkä kannan OM:n työryhmä asiaan ottaa" (vapaa siteeraus blogistilta).
Entäs jo työryhmä olisikin ollut jollain tavalla eri linjoilla? Olisiko KKO:lla ollut esittää toinen, vaihtoehtoinen ratkaisu? Sellainen, joka olisi niin ikään myötäillyt työryhmän näkemyksiä?
Meidän riippumattomat tuomioistuimemmeko odottavat ministeriöiden lausuntoja ennen omia ratkaisujaan? Vai eikö KKO halunnut vaikuttaa omalla päätöksellään työryhmän lopputulokseen?
Kumpikin vaihtoehto lienee kelvoton.
Tässä vähän tietoa jutussa vaadituista ja tuomituista avustajan palkkioista ja oikeudenkäyntikuluista. Jostakin syystä KKO on jättänyt julkisesta ratkaisuselosteestaan ja ennakkopäätöksestään pois näitä koskevat kohdat. Tuomiotaltion voi tilata kokonaisuudessaan KKO:n kirjaamosta.
ParkCom vaati valituksessa KKO:ssa, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 3.597 eurolla, hovioikeudessa 3.960 eurolla ja KKO:ssa 5.000 eurolla.
ParkComin valitukseen vastannut MS vaati, että ParkCom vevoitetaan korvaamaan hänen hänen saamansa oikeusavun omavastuuosuutena 1.143,38 euroa.
Siinä tapauksessa, että hän häviää jutun KKO:ssa, MS on vaatinut, että hänen yhtiölle maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikuluja kohtuullistetaan OK 21 luvun 8b §:n nojalla. MS (käytännössä hänen avustajansa) ei siis vaatinut oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamista sillä perusteella, että asia oli oikeudellisesti epäselvä (OK 21:8a §).
KKO antoi kuitenkin "armon käydä oikeudesta" ja päätti viran puolesta soveltaa mainittua OK 21 luvun 8a §:ää, vaikka MS ei ollut vedonnut sanottuun pykälään. KKO katsoi, että näin voidaan tehdä, koska MS oli ylipäätään vastustanut yhtiön kuluvaatimusta.
KKO katsoi, että asia oli ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että jutun hävinneellä MS:llä on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin ja että ParkCom sa siten omat yli 12.000 euroon nousseet kulut kokonaan vahinkonaan.
MS:n avustajan palkkioksi MS:n avustamisesta KKO:ssa vahvistettiin oikeusapulain 17 §:n nojalla yhteensä 2.440 euroa. Valtion varoista KKO päätti maksaa MS:n avustajalle asianajaja AA:lle palkkioksi KKO:n käsittelyn osalta 1.098,10 euroa.
Oikeusapulain 20 §:n 2 momentin nojalla MS velvoitettiin suorittamaan omavastuuosuutena AA:lle yhteensä 1.342 euroa. (Näissä palkkioissa oli kyse siis ainoastaan toimenpiteistä KKO:n käsittelyn osalta maksetut palkkiot).
KKO vapautti ParkComin kaikesta (oikeudenkäyntikuluja alemmissa oikeuksissa koskevasta) korvausvelvollisuudesta MS:lle.
Minusta olisi paikallaan, että KKO:n julkisiin ratkaisuselosteisiin otettaisiin aina myös oikeudenkäyntikuluja ja avustajan palkkioita koskevat tiedot, koska ne kiinnostavat suurta yleisöä usein yhtä paljon kuin itse pääasiakin.
KKO.n päätös ei ole kuuvelvollisuuden osalta MS:lle mitenkään kohtuuton, päin vastoin. KKO jopa sovelsi viran puolesta "oikeaa pykälää" eli OK 21 luvun 8a §:ää, johon avustaja ei ollut vedonnut.
Kohtuuttomana KKO:n kuluratkaisua sen sijaan voidaan pitää jutun voittaneen ParkComin osalta.
OM:n työryhmän lakiehdotus (OMTR 16/2010) yksityisestä pysäköinninvalvonnasta koskee pysäköintiä sekä yksityisellä alueella että maastossa. Samoin maastoliikennelain tai sen nojalla annetun moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäköintiä taikka pysäyttämistä toisen maalla koskevan säännöksen vastaisesta menettelystä.
Roma locuta, causa finata (KKO 2010:23).
(Vaikkakin KKO:n vähemmistö edustaa kvalititataavista enemmistöä.)
Mitä korkeimman oikeuden päätös tarkoittaa käytännössä? Pitääkö vain valvontamaksut maksaa vai myös parkkimaksut? Kaikissa tapauksissa? Voiko ParkCom yms. valvontayhtiöt periä jo annetut maksut vai koskeeko päätös tästä päivästä alkaen olevia maksuja? Vai onko asia vieläkin kiistanalainen monessa tapauksessa...
Latinistin kannattaisi opetella ensin kirjoittamaan sanoja (kvalitatiivinen) oikein, ennen kuin astuu estradille.
Vai edustaa KKO:n vähemmistön kanta "kvalitatiivista enemmistöä"! Ei voi muuta sanoa kuin että O sancta simplicitas!
Yhtiö perii myös vanhat maksamattomat valvontamaksut. Ilmoituksensa mukaan ei kuitenkaan peri niille maksumuistutusmaksuja eikä korkoja. Perustelevat asiaa ennen KKO:n ratkaisua vallinneella epäselvällä oikeustilalla. Rehti liike yhtiöltä.
Ymmärtääkseni Tuo OK 21 luvun 8a §:n viranpuolesta soveltaminen on tapahtunut väittämistaakan kannalta aivan oikein.
"Asianosaisen ei tarvitse varustaa esittämiään oikeustosiseikkoja "juridisella etiketillä" (da mihi factum, dabo tibi jus), vaan tuomioistuimen tulee viran puolestakin tietää, mitä laki asiasta sanoo (jura novit curia). Vedotessaan johonkin lakiin tai yksittäiseen oikeusohjeeseen asianosainen vain esittää käsityksensä siitä, miten asiaa tulisi oikeudellisesti arvioida." -Lappalainen 2004-
Riittää siis, että asianosainen esittää näkemyksensä oikeudenkäyntikulujen määräytymisestä. Asianosaisen ei tarvitse välttämättä vedota nimenomaiseen pykälään.
Tämän prosessuaalisen normin suojatarkoitushan on vain saattaa väite molemminpuolin tarkasteltavaksi jotta prosessin kontradiktorisuus toteutuu. Ja tämähän toteutuu huolimatta siitä ollaanko vedottu nimenomaan 21:8a vai 21:8b kohtaan.
Muistutettakoon mieliin, miten Helsingin Sanomat painoi päälle "parkkisakotusasiassa" autoilijoita ja uusavuttomia parkkiaktivisteja nuoleskelleessa pääkirjoituksessaan 21.12.2008.
Jos pääkirjoituksen otsikko oli hätkähdyttävä:
HÄMÄRÄN PARKKISAKOTUKSEN LOPUTTAVA
Pääkirjoituksessa kerrotaan, miten hovioikeus oli "selväsanaisesti" vahvistanut käräjäoikeuden linjan: yksityisten pysäköinninvalvontayhtiöiden autoilijoilta perimät valvontamaksut ovat laittomia.
Ja edelleen:
"Suomen rantautuneet yksityiset valvojat ovat jäljitelleet harhauttavasti viranomaisten toimintaa. Tuulilaseihin kiinnitetyt maksulaput olivat erehdyttävän virallisen näköisiä, kunnes Kuluttajavirasto ojensi yhtiöitä."
HS:n ennustus valitusasiassa meni pahimman kerran pieleen:
"Korkein oikeus tuskin antaa muutoksenhakulupaa, jolloin hovioikeuden kanta jää voimaan ja yhtiöt olisivat velvollisia palauttamaan maksut autoilijoille."
Kukahan on mahtanut laatia sanotun pääkirjoituksen, varmaan joku lehden "kaupunkitoimituksen" monista päälliköistä.
Pääkirjoituksen sanoma muistuttaa paljon sen ylikomisarion...mikäs se nimi taas olikaan ...jatkuvaa uhoamista parkkiyhtiöitä vastaan.
Huttu-Hiltuselle
En väittänytkään, etteikö kuukorvauskysymyksen ratkaiseminen olisi mennyt KKO:ssa oikein. Eri asia on, että asianajajan olisi kyllä edellyttänyt osaavan viitata ja vedota itse siihen pykälään, jota KKO nyt sovelsi viran puolesta.
Advokaatti vaati KKO:ssa virallisen palkkiotaksan mukaan määräytyvään palkkioonsa 20 prosentin korotusta jutun vaikeusasteen perusteella. Tämän bonusvaatimuksen KKO epäsi ilman enempiä perusteluja. Ymmärrettävä ratkaisu.
Kysyisin arvon blogistin mielipidettä KKO:n ratkaisun suhteesta perustuslain 124 §:n mukaiseen ns. virkamieshallintoperiaatteeseen (ks. Olli Mäenpään tv-haastattelu 16.3. Ylen uutisissa siitä, että KKO sivuutti ratkaisussaan perustuslain). Samasta aihepiiristä ks. myös apulaisoikeusasiamiehen päätös
3.3.2009 Dnro 3082/2/07 eli ratkaisu siitä, että kunnallista pysäköinninvalvontaa voi hoitaa vain viranhaltija - juuri PL 124 §:n johdosta.
Vastaus em. kysymykseen on selvä:
PL 124 § julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle - tämä siis vaatii lakia - koskee todella vain ja yksinomaan julkista hallintotehtävää.
ParkComin tapauksessa ja yleensä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei ole kyse lainkaan eikä missään kohdin julkisesta hallintotehtävästä.
Siinä on, kuten KKO:n tuomion perusteluissakin selkeästi sanotaan (myös vähemmistön perusteluissa), ParkComin tapauksessa on kyse puhtaasti yksityisoikeudellisesta sopimuksesta, sen syntymisestä ja ehdoista.
Selvää on, että kunnallista pysäköinninvalvontaa voi hoitaa vain ao. viranhaltija, mutta ParkComin tapauksessa ei ole kyse mistään kunnallisesta pysäköinninvalvonnasta eikä julkisen hallintotehtävän hoitamisesta, ei edes siihen rinnastettavasta toiminnasta.
Lakia ei siis ole tarvittu eikä tarvittaisi jatkossakaan. Laki voi kyllä selventää yksityistä pysäköinninvalvontaa, joten sen vuoksi laki siitä voidaan säätää.
Kummastelen suuresti prof. Mäenpään lausuntoa, hän ei näytä oikein tietävän tai "sisäistäneen", mistä ParkComin tapauksessa ja yleensä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys.
Vielä yksi pikku lisäys edelliseen vastaukseen:
Meillä on sitä paitsi jo laki asiasta, eli TLL 28.2 §. Säännös nimenomaan oikeuttaa kiinteistön omistajan tai haltijan valvomaan pysäköintiä kiinteistöllä. Kiinteistön omistaja tai haltija voi sanotun lainkohdan mukaan kieltää pysäköinnin kiinteistöllä ja asettaa pysäköintiä koskevia määräyksiä.
Kiinteistön omistaja tai haltija voi siirtää sanotun oikeutensa toiselle.
Valvontamaksu taas on tyypillinen sopimussakko, joka voidaan liittää sopimukseen, myös reaalisopimukseen, sopimusehtojen rikkomisen varalta.
Lainattakoon YLE uutisten keskustelupalstalle lähetetty puheenvuoro asiasta:
"Asun taloyhtiössä jossa aikanaan jatkuvan villin pysäköinnin seurauksena otettiin käyttöön ParkComin systeemi ja johan alkoi talon virallisilla vieraspaikoilla ja rappukäytävän edustoilla löytyä tilaa. Kun yritys lopetti toimintansa oikeusprosessin ajaksi palasi meno entiselleen alta aikayksikön ja pysäköinti pihalla on taas kuin villissä lännessä. KKO:n ratkaisu oli oikea ja toivon, että meidänkin taloyhtiössä otetaan mahdollisimman pian ParkComin palvelut uudelleen käyttöön!"
Että näin. Pitäisi aina muistaa, mikä on yksityisen pysäköinninvalvonnan idea ja tarkoitus. Tämä tavoite olisi syytä noteerata myös laintulkinnassa.
Oikeuspoliittiselta kannalta tarkasteltuna, mielestäni olisi kuitenkin syytä edelleen pitää mielessä myös ne syyt, jotka puoltavat tämänkaltaisten "maksumääräysten" antamisen kelpoisuuden pidättämistä viranomaisilla.
Valvontamaksun saaneen oikeusturva nimittäin ei ole yhtä vahvaa kuin tilanteessa, jossa pysäköintivirhemaksun asettaa viranomainen. Viranomaisen asettaman hallinnollisen maksun riitauttaminen hallitoprosessissa on asianomaisen kannalta huomattavasti kevyempi prosessi kuin asian käsitteleminen yleisessä lainkäyttömenettelyssä.
Käy takuulla usein niin, että prosessuaalinen kynnys riidellä maksuperusteen oikeellisuudesta nähdään niin korkeaksi, että mielummin maksetaan perusteetonkin valvontamaksu, kuin riidellään asiasta tuomioistuimessa.
En ota tässä kantaa siihen, ovatko kuitenkin muut argumentit painavempia siihen suuntaan, että toiminta tulisi sallia. Asia ei vain mielestäni ole aivan niin yksioikoisen selvä, kuin arvon blogisti tässä on toistuvasti esittänyt. Myös oikeuspoliittisesti on esitettävissä painavia argumenttejä pro & contra.
Onpa tosi kovapäistä porukkaa, ei voi muuta sanoa!
Ei sitten kai muuta, kuin purkuhakemus heti vaan KKO:een. Ja/tai kantelu oikeuskanslerille...ja sitten ihmisoikeustuomioistuimeen..ja sitten vielä EU-tuomioistuimeen...sitten YK:hon jne.
Täytyyhän, nyt jumaliste, maassa -ja Euroopassa - oikeutta sentään saada...parkkimaksuasiassakin!
Ihmettelen tätä "parkkiaktivistien" viimeistä, epätoivoista ajatusta?
KKO äänesti tuloksen ja tulos oli 3-2 !!!
Niin, jos oma lätkäjengisi häviää vieraspelin maalilla, se on HÄVITTY ottelu.
Mielestäni tämä oli oikeuden ja järjen voitto.
Pysäköimällä oikein tämä päätös ei vaikuta elämääsi.
Jaksamista molempien yhtiöiden pomoille ja tuleville työntekijöille.
Aikaisempi anonyymi kirjoittaa "Pysäköimällä oikein tämä päätös ei vaikuta elämääsi." Tässä tiivistyy päätöksen ydin Matti Meikäläiselle. Samalla myös yleinen turvallisuus lisääntyy, koska päätöksen myötä uudelleen alkanut yksityinen pysäköinninvalvonta vähentää väärin pysäköityjen ajoneuvojen määrää.
Yleisöllä näyttää olevan asiasta vahvat mielipiteet, vaikka ymmärrys puuttuu täysin. Tästä oivana mannekiinina on toiminut se useasti mainittua ylikomisario. Seuraava närkästyksen kohde voisi olla vaikka joukkoliikenteen tarkastusmaksut tai jo aikaisemmin väläytellyt kirjastojen perimät myöhästymissakot.
Uskaltaudun pyhänä yksinkertaisuutena tiedustelemaan, miten se parkkifirman valvoman alueen laajuus selviää? Vaikkapa Helsingin käräjäoikeuden vieressä oleva pysäköintialue? Saako kadun varteen siellä pysäköidä? Mielestäni julkisen viraston suoranaisena velvollisuutena olisi järjestää asiakkaille kohtuullisesti pysäköintitilaa. Helpottaisi jos alue olisi piirretty tauluun, jonka nojalla sopimus syntyy.
Mielestäni kahden vähemmistössä olleen tulkinta pitää paikkaansa. Kysymyksessä oleva kyltti ei ole virallinen liikennemerkki. Toisin sanoen se voisi olla kirjoitettu vaikka vesiväreillä valkoiselle lakanalle. Toisaalta kyltissä lukee, että luvattomasta pysäköinnistä saa tarkastusmaksun ja pysäköimällä hyväksyy nämä ehdot. Kolmanneksi tämä ei virallinen liikennemerkki ilmestyi ilman eri varoitusta pihalleni, jossa ei ole mahdollista maksaa pysäköinnistä.
Sitten kun ajan meidän taloyhtiön pihalle, jossa ko. pysäköintifirma hyvinkin ahkerasti toimi ennen käon tuomiota, tämä kyltti on useassa eripaikassa. KKO:n tulkinnan mukaan en voi siis pysäköidä autoani meidän pihalle ollenkaan, koska a) pihalle pysäköinti on kielletty ja b) pysäköimällä hyväksyn ehdot. Tai voinhan toki pysäköidä, mutta se maksaa siis 40 euroa. Nämä yksityiset yritykset toimivat monissa eri ympäristöissä, joista toiset ovat aivan selvästi maksullisia pysäköintialueita ja toiset taas sellaisia, että niihin on pysäköity vuosikausia ilman maksua. Tässä asiassa neuvokset Rautio ja Aarnio olivat oikeassa. Vuosia pihalleni pysäköineenä oli todellakin yllättävää, että olin sitoutunut hiljaisesti tällaiseen sopimukseen.
Ja ennen kuin älähdätte, ei - auto ei ollut hätäajoneuvojen tiellä. Ja kyllä sakot tulivat kello 23.00. Ja ei- nämä firmat eivät olleet olleet tällaisen julkisuuden kohteena, joten niistä en tiennyt mitään.
Helsingin oikeustalon alue on aluepysäköintikiellon aluetta, joten siellä ei kannata pysäköidä kadun varteen kuin sallituille paikoille :)
Yksityiselle pysäköintialueelle ei tarvitse laittaa pysäköintiä koskevaa liikennemerkkiä. Riittää, että pysäköintimääräykset ovat yksiselitteisellä ja selvästi havaittavalla tavalla ilmoitettu.
Lukemiseksi asiasta voi suositella myös blogistin joensuulaisen kollegan professori Matti Tolvasen uutta kirjaa tieliikennelaista, joka on kattava ja tiivis TLL:n esitys.
Niin, professori Tolvanenhan vastusti kovasti parkkifirmojen toimintaa ja taisi pitää valvontamaksun perimistä lähestulkoon virkavallan anastamisena!
Olisi mielenkiintoista kuulla professori Virolaisen kanta Suomalaiseen rangaistuskäytäntöön.
Viimeksi aihe nousi keskusteluun tänään, kun hovioikeus tuomitsi 8 vuotiaan lapsen isän varsin lievään rangaistukseen lapseen kohdistuneista vakavista pahoinpitelyistä.
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Kahdeksanvuotias+virui+sidottuna+tunteja++ndash+is%C3%A4+v%C3%A4lttyi+rangaistukselta/1135254760714
Yleinen havainto on, että Suomessa tuomitaan hämmästyttävän lieviä rangaistuksia juuri pahoinpitelyrikoksista, vapauteen kohdistuvista rikoksista, raiskaus- ja muista seksuaalirikoksista yms. rikoksista; sama pätee talousrikoksiin.
Tuomitut rangaistukset liikkuvat aina rangaistusasteikon alapäässä, ja ehdollista rangaistusta käytetään liian usein ja myös sellaisissa rikostapauksissa, joissa ei voisi kuvitellakaan tekijän pääsevän ehdollisella rangaistuksella. Tuomitut eivät useinkaan miellä ehdollista vankeutta miksikään rangaistukseksi, vaan naureskelevat tuomion kuultuaan, että "eihän tässä kuinkaan käynyt."
Kunnon rangaistuksia tuomitaan vain törkeistä huumausainerikoksista, joissa tuomiot liikkuvat asteikon yläpäässä. Niin, ja tietenkin murhasta, josta voi lain mukaan tuomita täysi-ikäiselle tekijälle vain elinkautisen vankeusrangaistuksen.
Po. Helsingin hovioikeuden tapauksessa ei ole edellä esitettyyn nähden mitään uutta, rangaistus on haluttu mitata mahdollisimman lieväksi ja törkeän vapaudenrikoksen tunnusmerkistöä on tulkittu syytetyn eduksi niin, ettei tuosta rikoksesta ole katsottu voitavan tuomita; kun ei haluttu tuomita.
Johtavana kriminaalipoliittisena tavoitteena Suomessa on ollut jo 20-30 vuotta, että vankilukua pitää laskea. Tämän tavoitteen nimeen ovat vannoneet kymmenet oikeusministerit peräjälkeen, ja vannovat edelleen. Vankiloita suljetaan eikä uusia rakenneta tilalle, vaikka rikoksia tehdään entiseen malliin ja vielä aiempaa ehkä enemmänkin.
Rangaistuksen tehoa vähentää myös se kaikkien tiedossa olevan asia, että vankeusrangaistukseen tuomittu ensikertalainen pääsee vankilasta ehdonalaiseen istuttuaan puolet tuomitusta rangaistuksesta.
Vaihtoehtoisia, todella toimivia ja tehokkaita vaihtoehtoja vankeusrangaistukselle ei ole pystytty kehittämään. Nuorisorangaistukset taitavat olla aika harvinaisia ja vankeuden sijasta eräissä tapauksessa tuomittavat yhdyskuntapalveluseuraamukset tuntuvat lievyydeltään lähinnä vitsiltä.
Yksi epäkohta on se, että ehdollisen vankeusrangaistuksen ehdoksi ei lain mukaan voida asettaa uhrille tuomitun vahingonkorvauksen suoritusvelvollisuutta, ei miltään osin eikä minkäänlaisissa tapauksissa.
Poliisin antamia ja syyttäjän rangaistusmääräyksellä vahvistamia, esimerkiksi myymälävarkauksista tuomittavia sakkorangaistuksia ei voida enää muuntaa edes lieväksi muuntovankeusrangaistukseksi, jos tekijä ei kykene sakkojaan maksamaan. Rangaistusmääräys-"tuomiot" revitään poliisin silmien edessä ilkkuen.
Tässäpä muutama ajatus suomalaisesta rangaistuskäytännöstä!
Joku kommentoija oli vetänyt allekirjoittaneen "uusavuttomuus" kommentista tai kommenteista niin sanotusti herneen nenäänsä tai ainakin pahoittanut mielensä.
Sorry, tarkoitus ei ole ollut mollata ketään kommaajaa! En muista, että olisin kutsunut jotakuta kommentaattoria uusavuttomaksi, kommenttien kovapäisyyttä taisin eilen hieman valitella, kun samaa asiaa, jonka olin itse mielestäni jo selittänyt moneen kertaan, jaksetaan aina vain jankuttaa mitään uutta esittämättä.
Uusavuttomaksi luonnehdin KKO:n eilen julkistamassa ennakkopäätöksessä 2010:23 todettua vastaajan menettelyä. Ja mielestäni syystä.
Aatelkaapa nyt vaikka ite: Kaveri pysäköi kaaransa kerrostalon parkkialueella paikkaan, jossa pysäköinti ei opastetaulun ehtojen mukaan ollut sallittua ja vielä pelastustielle. Hän saa tästä parkkiyhtiöltä opastetaulussa mainitun valvontamaksun, mutta se ei merkkaa mitään, vaan kaveri parkkeeraa autonsa vielä 8 muuta kertaa samalle pelastustielle saaden joka kerralla uuden 40 euron suuruisen valvontamaksun,
OIkeudessa tyyppi ja hänen advokaattinsa sitten väittävät pokkana, että kaverille asia eli valvontamaksun suoritusvelvollisuus tuli "odottamatta ja yllättäen."
Vielä yllättävämpää minusta oli, että kaksi KKO:n jäsentä meni ns. halpaan ja hyväksyi sanotun selityksen yhdeksi perusteeksi, jolla he olisivat vapauttaneet vastaajan valvontamaksuvelvollisuudesta. Tuli mieleen, että voivatko tuomarit olla todella näin vieraantuneita "arjesta." Näinhän aina silloin tällöin väitetään, ehkäpä tällaiset väitteet pitää alkaa ottaa tämän jälkeen vakavasti.
Jos tuon vastaajan kohdalla ei ole ollut kyse uusavuttomuudesta, niin mistä sitten? Voisiko joku kertoa?
Voisiko sitä kenties luonnehtia sanoilla välinpitämättömyys, härskiys ja piittaamattomuus?
Vastaajan advokaattia haasteltiin eilen Nelosen uutisissa. Hänen mielestään vastaaja osoitti sankarillista käytöstä, kun lähti mukaan prosessiin ja "oikeustaisteli" paitsi omasta puolestaan, myös muiden kohtalotovereidensa ja yhteisen asian puolesta.
Voi kai asian näinkin nähdä - vai voiko?
Minulla on sellainen käsitys, että rikoslain lieventämistä on ajanut erityisesti emeritus professori Pekka Koskinen, joka on osallistunut rikoslain kokonaisuudistuksen eri vaiheisiin. Sieltä ne humaanit näkökohdat ovat varmaankin kotoisin.
Voin olla väärässäkin - korjatkaa vapaasti.
Professori Pekka Koskinen on erinomainen rikosoikeuden tuntija ja taitaja ja viisas humanisti. Opiskelemme samaan aikaan -60 -luvulla, ja Pekka on päässyt "ehdonalaiseen" eli eläkkeelle jo muutama vuosi sitten, eräillä toisilla sen sijaan on vielä "kakkua" jäljellä.
Pekka K. ei tietenkään ollut yksin uudistamassa rikoslakia. Hänen tekijäkumppaneitaan olivat mm. Inkeri Anttila, Olavi Heinonen, Patrik Törnudd, Henrik Grönqvist, Raimo Lahti jne.
Jaaha, oikeus ja kohtuus blogi on julkaissut artikkelin jossa aika selkeästi, mutta asiallisesti vittuillaan Jyrki Virolaisen kaksinaismoralistisille käsityksille. Kyllä täytyy kallistua oikeus ja kohtuus blogin argumentointiin. Selvästi selkeämpää kuin Virolaisen.
Tanjalla on kaikki hyvin. Jostain tuli apu, jostain tuli raha ja jostain tuli vauva. Mitäs nainen voisi enää toivoa, eikä Tanja ole suinkaan tyhmä - hän on liian etevä tai osaava holhoamaan vauvakerhoa nimeltään Eduskunta. Samalla me kansalaiset voimme olla siitä täysin onnellisia että näin on, yritämmehän oikeasti jotain tehdä tuossa samassa paikassa vaikka siat eiku asiat hoituu muutenkin ohi ja ali oikeat asiat. Minäkin olen antanut hänelle aikamoista pushupia; pushasin ylös olemalla päinvastainen ja silti täysin samanlainen.
Tätä voisi Batman miettiä miten raha oikein liikkuu ja miksi USA on ongelmissa - mutta samalla meillä on rehellinen kansleri joka yhtä paljon sen tajuaa ja osaa vetää linjaa olemalla typerä. Joten; valtakunnassa kaikki hyvin: enää on koirista ja lehmistä pidettävä huolta.
Muuu (lue I-iines.blogspot.com ja päre humanismin tärkeydestä ja persjalkaisuudesta ja minun kommentit).
Voff - (viftar på svansen)
Miksei Hesari ole ottanut mitään kantaa tähän päätökseen? Lehdessähän äänekkäästi arvosteltuun yksityistä pysäköinninvalvontaa ja annettiin tilaa kriitikoiden äänille. Tänään oli ympäripyöreä pääkirjoitustoimittaan kolumni. Onko HS näin munaton joko pysymään kannassaan tai myöntämään olleensa väärässä?
Haluaisin vielä hieman kommentoida asiaa todistustaakan osalta. OM:n työryhmän mietinnössä todetaan, että myös yksityisiin pysköinninvalvojiin voidaan soveltaa periaatetta, että maksuvelvollinen on auton omistaja tai haltija, jos auton omistaja ei osoita että autoa on oikeudettomasti käyttänyt joku muu.
Voidaanko tätä analogisesti soveltaa näihin ennen lakia oleviin tpauksiin? On selvää, että virallinen pysäköinnivalvonta noudattaa käännetyn todistustaakan periaatetta.
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys sopimuksen syntymisestä. Eikö kuitenkin velvoiteoikeudellisten periaatteiden ja sopimusvapauden mukaan se, joka vetoaa sopimukseen on velvollinen näyttämään sen toteen? Olenko aivan väärässä?
Nythän kuitenkin näyttövelvollisuus auton pysäköimisestä kaadetaan auton omistajalle. Mihin se sopimusvapaus hävisi? Jos kiistän sopimuksen syntyneen, miksi minun pitää todistaa, ettei se ole syntynyt? Tarkoitan tilanteita, joissa auton omistaja kiistää ajaneensa itse. Miksei pysäköinninvalvojalle aseteta velvollisuutta näyttää toteen, että juuri minä olen sopimuspuoli? Muissa yksityisoikeudelllisissa sopimuksissahan asia olisi näin. Ihmettelen vain mikä tekee tästä niin erilaisen, että voidaan kerätä sovellettavia periaatteita ja ohjeita sieltä mistä parhaiten sopii. Jos kysymys on yksityisoikeudellisesta sopimuksesta niin sitten noudateaan niitä periaatteita sotkematta siihen viranomaisille sallittuja menettelytapoja.
Minusta olisi järkevää, että OM:n työryhmän po. kantaa voidaan soveltaa jo nyt ja siis ennen tulossa olevaa lakia myös yksityisessä pysäköinninvalvonnassa.
Itse en ymmärrä miksi se että juuri sinä olit auton kuljettajana olisi niin helposti kiistettävissä, jos olet rekisteriin merkitty auton haltija.
Jos tilaat kännykälläsi limsapullon automaatista, niin olet kiistatta sopimuksen osapuoli sen takia että omistat sen sopimuksen tekemisessä käytetyn kännykkäliittymän. Ymmärrän kyllä mistä nämä rajatapaukset syntyvät, mutta sitä en ymmärrä miksi jokainen voisi nyt yhtäkkiä vedota sopimuksen pätemättömyyteen sen perusteella että parkkiyhtiö ei voi todistaa sinun olleen auton kuljettajana sopimuksen tehdessäsi.
Minä ymmärsin oikeuksien perustelut sille, että tässä tapauksessa katsottiin haltijan olleen kuljettaja, niin, että koska haltija toisaalta vetosi siihen, että joku muu oli (luvallisesti) autoa kuljettanut, mutta toisaalta kieltäytyi muistamattomuuteen vedoten kertomaan, kuka tämä henkilö olisi voinut olla, ei väite ollut uskottava. Minusta tämä perustelu ei ole mitenkään oikeudenvastainen, päinvastoin. Eri asia tietysti olisi ollut, jos haltija olisi kertonut mahdolliset muut kuljettajat, ja nämä kaikki olisivat vedonneet muistamattomuuteen.
Mielenkiinnolla odotan sitä juttua, jossa yksityinen valvontayritys lähtee perimään oikeudessa sopimussakkoa tilanteessa, jossa ajoneuvolla on vaikkapa kymmenen haltijaa, joista yksikään ei tunnusta autoa kuljettaneensa. Silloin väittäisin, että valvontayrityksellä on aika hankala paikka yrittää kääntää todistustaakkaa yhdelle näistä haltijoista.
Vantaan käräjäoikeus on ko. jutussa perustellut oikein hyvin auton kuljettajaa koskevaa todistustaakkakysymystä. Lukekaapa siitä, ratkaisu KKO 2010:23, johon sisältyy myös käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot, löytyy Finlexistä.
Auton omistajan tai haltijan pelkkä väite, että autoa oli kuljettanut joku toinen, ei tietenkään riitä. Hänen pitää perustella väitettään uskottavalla tavalla.
Mika S. väitti vasta KKO:ssa, ettei hän ollut pysäköinyt autoaan ko. alueella, vaan oli ainoastaan pysäyttänyt sen (!). KKO jätti tämän väitteen luonnollisesti myöhään tehtynä tutkimatta, koska MS olisi voinut tehdä sanotun väitteensä jo käräjäoikeudessa.
Hiljaisia sopimuksia, hiljaisia miehiä.
Minun maailmassa sopimus syntyy, kun lyödään kättä päälle. Hiljaa ei kukaan voi sopimukseen ryhtyä. On siinä sanottava sanansa, että lähteekö mukaan ja jos lähtee niin millä ehdoin. Siihen voi siis laittaa myös vastatarjousta peliin, jos siltä tuntuu.
Teidän maailmassa sopimus syntyy, kun joku laittaa kyltin tienvarteen tai talonseinälle, missä lukee, että sopimus on syntynyt. Ei tässä maassa ole kylttejä ja kieltoja vielä tarpeeksi ollutkaan, joten niihin pitäisi nyt kaikkiin lisätä tämä sopimus puoli. 80 km/h liikennemerkissäkin, voisi ihan hyvin lukea, että ajamalla kovempaa hyväksyt ehdot. Siinä sitten yksityiset kameramiehet kuvaisivat ja lähettelisivät lappuja. Sopimussuoritukseksi voisi laittaa vaikka 1000 euroa per ylitys.
Minä henkilökohtaisesti haluaisin moiset kyltit yleisten uimahallien saunoihin. Jotkin meistä kun ei ymmärrä sitä merkkiä saunan ovella, missä on ruksit uikkareiden päällä. Siinä voisi olla minun puolesta muutaman funguksen kärsittyäni vaikka 10.000 euroa sopimussuoritus. Hankalaa tietysti niille meistä, joilla on rillit siellä pyyhkeen päällä.
Asia nyt ei kuitenkaan ole ollut niin selvä, kuin arvon blogisti ja kanssa komppaajat täällä huutelevat. Kuten joku viisas jo kirjoitti käo ja ho päättivät toisin ja kko:n viidestä kaksi. Näitä kylttejä kun nyt alkaa ilmestymään mitä kummallisimpiin paikkoihin, niin voimme sitten aina arvioida, että oliko se nyt yllättävää, kun jo neljännen lapun sait.
Minusta jokainen lappu olisi ollut yhtä yllättävä, jos en olisi mihinkään sopimukseen mielestäni sitoutunut.
ps. kunnon naurut sain tuosta kko:n "tavasta" tuomita tiukalla äänestyksellä, kun valtio on vaarassa saada vahingonkorvauskanteen.
Niin, mitäpä muuta tuohon Antin kommenttiin sanoisi kuin että se oli 61:s kommentti - kyllä tänne mahtuu vielä lisääkin...
Aika näppärää, Jyrki, sivuttaa olankohautuksella ne kommentit, joihin et kykenä järkevästi vastaamaan. Eli onhan miehen fiksua valita taistelunsa. Mielellään kyllä oikeasti kuulisin jotain perusteluja, sille miksi tämä KKO:n päätös ei vaikuttaisi moneen muuhunkin asiaan kuin pysäköininvalvontaan ja miksi se ei olisi relevanttia? Jos perustelee vain tätä yhtä tapausta, kuten sinä teet, niin tottakai päätös oli oikea. Mutta tämä oli KKO:n päätös, jolla on aina laajempiakin vaikutuksia. Sinun argumentointisi on siis melko huteraa, valikoivaa ja heikkotasoista, osoittaen enemmän halua päteä kuin tuottaa laadukasta argumentoitia. Tällaistahan tämä nettiargumentointi tuntuu olevan. Hyvää jatkoa sinulle, Jyrki.
Kiitos arvokkaista kommenteistasi! Hyvää jatkoa myös sinulle! Pysäköi varovasti!
Minun mielestäni asiassa on ongelmallista se, että vaikka sopimuksen syntyminen pelkän tosiasiallisen pysäköinnin seurauksena katsottaisiin mahdolliseksi, syntyisi tämä sopimus kärjistetysti sanottuna ajoneuvon ja yksityisalueen omistajan välille. Ja käsittääkseni ajoneuvo ei ole oikeustoimikelpoinen...
Miten siis menetellään tapauksessa, jossa joku muu kuin auton omistaja on pysäköinyt auton? Sakkolappu löytää tiensä omistajalle/haltijalle, jonka ei todellakaan tarvitse tuota sakkoa maksaa silloin, kun ei itse ole autoa pysäköinyt. Mitään sopimustahan auton omistaja ei tällöin ole tehnyt. Omistajalla ei myöskään ole mihinkään lakiin perustuvaa velvollisuutta kertoa/ottaa selvää kuka autoa on tuolloin ajanut, vai olenko väärässä?
Eli seuraako tästä KKO:n päätöksestä tilanne, jossa kaikki yksittäiset sakot voidaan kiistää käräjäoikeudessa ja yksityisalueen omistajan/valvontayhtiön tulee osoittaa, että se jolle sakko on osoitettu on myös ajanut auton alueelle (eli solminut sopimuksen)?
Mielestäni todella kummallista laintulkintaa KORKEIMMALTA oikeudelta. Huolestuttavaa...
Nimimerkillä "eiköhän tästä vielä toinen case saada"
Tätä omistaja/haltija - kuljettaja -kysymystähän on selvitelty jo useissa aiemmissa kommenteissa, luepa niistä!
Vantaan käräjäoikeus on KKO:n ratkaisusta KKO 2010:23 selostetussa tapauksessa perustellut po. kysymystä ja siihen liittyvää todistustaakkakysymystä erinomaisen hyvin.
Minun maailmassa sopimus syntyy, kun lyödään kättä päälle. Hiljaa ei kukaan voi sopimukseen ryhtyä. On siinä sanottava sanansa, että lähteekö mukaan ja jos lähtee niin millä ehdoin. Siihen voi siis laittaa myös vastatarjousta peliin, jos siltä tuntuu.
Sinun maailmassa ei sitten vissiin ole takseja tai ravintoloita. Ruokakaupassakin neuvotellaan ja vasta kädenpuristus johtaa siihen että röökiaski vaihtaa omistajaa. Internetistä et varmaan ikinä mitään. Enpä haluaisi elää maailmassa jossa varallisuusoikeuksien hallinta on niin vaikeaa.
Mutta tämä oli KKO:n päätös, jolla on aina laajempiakin vaikutuksia.
Mitä laajempia vaikutuksia KKO:n päätöksellä on? Siis meinaatko nyt niitä "maksa 100 euroa jos näet tämän kyltin"-vitsejä? Jos luulet KKO:n päätöksen ulottuvan mielivaltaisiin sopimuksiin, kannattaa vähän perehtyä sopimusoikeuden perusteisiin. Konkludenttinen sopiminen ei tarkoita sitä että sopimuksia voi mielivaltaisesti asetella miten lystää. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei todellakaan ole kyse mielivaltaisesta sopimisesta, vaan sille että yksityisen alueen omistaja saa itse myöntää luvan pysäköintiin on monenlaisia perusteluita.
Minun mielestäni asiassa on ongelmallista se, että vaikka sopimuksen syntyminen pelkän tosiasiallisen pysäköinnin seurauksena katsottaisiin mahdolliseksi, syntyisi tämä sopimus kärjistetysti sanottuna ajoneuvon ja yksityisalueen omistajan välille. Ja käsittääkseni ajoneuvo ei ole oikeustoimikelpoinen...
Jos tilaat kännykällä limsapullon automaatista, niin onko kännykkä silloin velvollinen itse maksamaan sen puhelinlaskussa?
Johannes puhuu asiaa!
Näille "100 -1000 euron kyltti joka paikkaan"- tyypeille voisi todeta, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa "kylttien" asettelu ja valvontamaksun periminen perustuu lakiin (TLL 28.2 §), mutta "joka paikan kylttien" asettelussa tilanne on erilainen.
Voisikohan tuo "Antti 61" kirjoitella enemmänkin. On erittän virkistävää luettavaa.
Sirulla ei näemmä työpäivät meinaan millä kulua, jos Antin tapaista viihdettä kaipaa. Tietysti valtiolle on tullut erilaisia estoja internetin käyttöön, mutta Siru pääseejn vielä tikuttamaan tätä blogia.
Niin, missäs se "Siru Pola" mahtaa tällä hetkellä olla akkreditoituna?
Jos tilaat kännykällä limsapullon automaatista, niin onko kännykkä silloin velvollinen itse maksamaan sen puhelinlaskussa?
Villinä veikkauksena heittäisin, ettei kyse ole niin kännykän kuin sen haltijankaan konkludenttisesta suostumuksesta. Mene ja tiedä.
"Jyrki Virolainen kirjoitti...
Minusta olisi järkevää, että OM:n työryhmän po. kantaa voidaan soveltaa jo nyt ja siis ennen tulossa olevaa lakia myös yksityisessä pysäköinninvalvonnassa."
Voiko lakia todellakin soveltaa ennen kuin se on olemassa?
Ei lakia, mutta lain ideaa tietenkin kyllä!
Ei lakia, mutta lain ideaa tietenkin kyllä!
Ongelma tässä on, että tuomioistuin antaa ennakkoratkaisun yksittäistapaukseen, jonka sovellettavuuden rajat ovat kiistanalaisia, kun lailla voitaisiin säädellä kaikkia ennakolta ajateltavissa olevia tilanteita. Tuomioistuimen tehtäväksi jäisi vain "porsaanreikien tukkiminen", mikä sen rooli pitäisi alunperinkin olla.
Nyt tuomioistuin on lähtenyt säätämään lakia Common law -tyyliin, joka meidän oikeusjärjestelmässä on ollut jokseenkin vierasta. Mitäpä jos lakiehdotus yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei jostain syystä menekään läpi eduskunnassa?
Tuomioistuimella on ratkaisupakko eli sen on ratkaistava sen ratkaistavaksi saatetut oikeusjutut, vaikka laki ei sanoisi mitään tai koko lakia ei olisi.
Tuomioistuin ei voi tietenkään jäädä odottelemaan vuosikausiksi, mitä lainsäätäjä mahdollisesti aikoo tehdä!
KKO on ratkaissut ko. jutun aivan odotusten mukaisesti ja sopimusoikeutemme ja koko oikeusjärjestelmämme perusperiaatteiden mukaisesti.
Tuomioistuimen ratkaisu ei sido lainsäätäjää, mutta on selvää - kuten jo OM:n laajapohjaisen työryhmän mietinnöstä näkyy - että tulossa oleva laki noudattelee pääpiirteittäin nykykäytäntöä ja KKO:n ratkaisua.
Olisi aivan kummallista, jos lainsäätäjä päätyisi kieltämään yksityisen pysäköinninvalvonnan! Se kaventaisi silloin osalta perustuslaissa turvattua omistusoikeuden periaatetta, samoin elinkeinonvapautta.
Mielenkiintoinen blogi! Mutta kyllä tämä parkkikeisi kertoo suomalaisesta ahdasmielisyydestä ja herrapelosta.
Parkkipirkkojen, poliisien ym. korkeiden virkamiesten posteihin EI SAA mennä kajoamaan. Sillä silloin kosketaan kaikkein pyhimpiin suomalaisen yhteiskunnan arvoihin. Merkillistä kyllä vaikka katsastusvirka tuhottiin kukaan ei suuremmin kaipaa vanhaa pönötystä vaan tykkää rennosta päänsilityksestä ja ilmaisesta kahvista. Toisaalta sakotus on sentään sakotusta, siinä ei paljon päätä silitellä.
No, tämän viestin tarkoitus on vain sanoa että säälittävä kansa me suomalaiset.
Parkkipirkkojen, poliisien ym. korkeiden virkamiesten posteihin EI SAA mennä kajoamaan. Sillä silloin kosketaan kaikkein pyhimpiin suomalaisen yhteiskunnan arvoihin.
Vieläkin enemmän tässä on kyse siitä että kajotaan ihmisten vieläkin pyhempänä pitämäänsä oikeuteen, nimittäin oikeuteen käyttää autoa miten haluaa. Autoilu tekee valitettavasti kenestä tahansa kusipään, ja se näkyy aivan ilmiselvästi siinä miten paljon pysäköinninvalvontaa, oli se sitten kunnallista tai yksityistä, vastustetaan.
Prof. Virolainen, näettekö tässä KKO:n päätöksessä ja kuluttajansuojalaissa mainituissa sopimuksen syntyyn ja sen sitovuuteen liittyvissä asioissa minkäänlaista ristiriitaa?
Kommentoin sivusta armottoman myöhässä keskustelun kannalta. Yhtä kaikki minussakin tämä aihe herättää mielenkiiintoisia kysymyksiä.
Pidän valitettavana, että J. Virolainen on ohittanut V. Huttu-Hiltusen kommentin, joka on mielestäni esitetyistä kommenteista parhaita. Oikeuspoliittisesti tilanne on Huttu-Hiltusen esittämällä tavalla hankala nimenomaan oikeusturvan kannalta. Kun kyseessä on sopimusriita, prosessitie käy kalliiksi, ja acces to justice voidaan käytännössä evätä monilta sangen helposti. Kuka laittaa 40 euron takia haastehakemuksen käräjäoikeuteen? Tilanne on epätyydyttävä. Toinen oikeuspoliittinen tavoite - härskin pysäköinnin hillitseminen - on sinänsä kannatettava, mutta lienee toteutettavissa myös oikeusturvanäkökohdat paremmin huomioiden?
Toisaalta ongelmallista on myös se, että KKO:n päätöksessä todetuin tavoin yksityisoikeudellisesssa pysäköinninvalvonnassa on kyse ehtojen mukaisuuden valvonnasta. On helppoa asettua KKO:n kannalle tapauksessa, jossa oman elämänsä sankari on 5 kertaa pysäköinyt pelastustielle. On kuitenkin myös täysin toisenlaisia esimerkkejä. Esitän tosielämästä poimitun tapauksen, jossa pysäköintiluvasta maksanut ihminen on pysäköinyt omalle paikalleen, mutta pysäköintilupa on ollut epäselvästi näkyvillä. Toisin sanoen tuulilasinpyyhin on liikkunut sopivasti auton sammuttamisen yhteydessä peittäen pysäköintiluvan olennaisia tekstiosia. Tällöin ehtojen mukaisuus ei ole täyttynyt - pysäköintilupa ei ole ollut tuulilasissa ongelmitta luettavissa. Toisessa tapauksessa samaisella parkkipaikalla henkilön (maksettu) pysäköintilupa on unohtunut ns. pelkääjän paikan istuimelle joidenkin minulle epäselväksi jääneiden toimenpiteiden yhteydessä. Kun yksityisoikeudellisella valvojalla ei ole oikeuttakaan tutkia pysäköinnin oikeutusta, vaan ainoastaan sen ehtojen mukaisuutta, esitetyn ratkaisun valossa on selvää, että molemmissa tapauksissa KKO:n mielestä on syntynyt pätevä sopimus. Henkilöt ovat siten velvollisia maksamaan valvontamaksua siitä, että ovat pysäköinyt vuokraamalleen paikalle oikeutetusti, mutta ehtojen vastaisesti. Ex aequo et bono?
(jatkuu)
Tämä on mahdollista osittain myös siksi, että yksityisoikeudellinen pysäköinninvalvoja on kiinteistön omistajan ja pysäköijän välisessä oikeussuhteessa kolmas ja ulkopuolinen. Elinkeinonharjoittajaa oikeutus ei kiinnosta, eikä kiinteistön omistaja saa elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen mukaan puuttua sakotuskäytäntöön. Oikeusturvareitin puuttumisen ja käytettävän sopimusoikeudellisen konstruktion luonteen takia autoilija saattaa tulla KKO:n ratkaisun valossa sidotuksi mitä ihmeellisimpiin sopimuksiin. Kun tällainen määrätty reaalisopimus on hyväksytty oikeusjärjestyksemme osaksi, on kenttä pysäköinninvalvontafirmoille valitettavan vapaa.
Tämä edellä mainitsemani elinkeinonharjoittajan irrallisuus pysäköinnin luvallisuudesta toisaalta herättää kysymyksiä syntyvän sopimuksen sisällöstä. Valvojalla ei näyttäisi itse asiassa syntyvän sopimuksen mukaan olevan lainkaan velvollisuuksia, ainoastaan oikeus periä 40 euroa. Sopimus on siten täysin yksipuolinen, elinkeinonharjoittajan laatimien ehtojen mukaan syntyvä oikeustoimi, jonka ainoana sisältönä on tietty yksityiselle ihmiselle syntyvä maksuvelvollisuus. Elinkeinonharjoittajan tilanne on suorastaan kadehdittava - oikeus periä rahaa ilman mitään velvollisuuksia! Tällaisia sopimuksia minäkin haluaisin solmia. Tämä toisaalta vaatii huutomerkkejä vaarallisen insentiivinsä takia. Oikeusturvakysymys on erityisen olennainen, kun elinkeinonharjoittajan asema on kuvatun kaltainen.
Tämä esitetty ajatus on minulle niin vieras, että se herättää väkisinkin ajatusleikkejä. Ensimmäiseksi tulee mieleen common law -maiden consideration. Sen puuttuessa ko. doktriinin mukaan tällaisessa tilanteessa ei kai voisi pätevää sopimusta syntyä? Onneksi olemme Suomessa, eikä tällaiselle tarvitse antaa painoarvoa. Toisaalta kysymyksiä herättää myös yksipuolinen maksuvelvollisuus. Autoilijahan ei saa mitään vastiketta rahoilleen - KKO:kin linjasi selvästi, että autoilija voi jopa valvontamaksun lisäksi saada ihan oikean pysäköintivirhemaksun. Autohan on yhä väärin pysäköity, eikä se muutu oikein pysäköidyksi pelkällä valvontalappusella. Kieli poskessa herää siksi kysymys siitä, onko syntyvä sopimus oikeastaan vain lahjanlupauslain mukainen lahjanlupaus - lupaus vastikkeettoman suorituksen eli lahjan maksamisesta elinkeinonharjoittajalle? Onko syntyvä sopimus siten pätevyydestään huolimatta antajaansa sitova ainoastaan lahjanlupauslain edellytyksillä, jotka eivät täyttyne? Onko pysäköinninvalvontifirma toiminnastaan arvonlisävelvollinen? Tuottaako elinkeinonharjoittaja lisäarvoa lainkaan?
Konstruktio on erittäin mielenkiintoinen, ja toivoisin siitä jotain oikeasti ajatuksia herättävää keskustelua. Minulla on paljon epäluuloja tätä käytäntöä kohtaan. Toisaalta kun katselen täysin holtittomasti pysäköityjä autoja yksityisten ja yritysten pihoilla, herää myös ajatus, että jotain tarttis tehdä. Miksei kunnallisen pysäköinninvalvonnan kehittämistä pidetä oikeastaan edes vaihtoehtona.
DV.
DV:n jatkokertomus sisältää niin paljon väärinkäsityksiä, virheellisiä tietoja ja vääriä väitteitä, ettei kirjoitukseen maksa vaivaa vastata.
Pitäisi ottaa hieman paremmin selkoa asioista!
Olen lukenut asiantuntevia kommenttejanne mielenkiinnolla. Siellä ei kuitenkaan ole otettu selkeää kantaa siihen, onko auton omistajan, joka ei ole pysäköinyt autoa, pakko kertoa suoraan valvontayhtiölle kylläkin tietämänsä ajajan ja väärin pysäköineen nimi. Valvontayhtiö kertoo haastavansa auton omistajan oikeuteen asiassa mikäli hän ei kerro. Tässähän on kyse valvonta-yhtiön sopimuskumppanin selvittämisestä eli heidän liiketoimiensa tukemisesta. Kenen kuuluu maksaa selvittely- ja mahdolliset oikeudenkäyntikulut?
Oikeudessahan selviää vain omistajan kertoma kuljettaja, joka myös saattaa kiistää olleensa kuljettajana.
Näyttövelvollisuus kuuluu sille joka vetoaa sopimukseensa eli Parkcomille.
Auton omistaja joka ei ole toiminut kuljettajana, eikä ole ollut mukana autossa matkustajana ei voi tietää aukottomasti kuka on toiminut auton kuljettajan silloin kun auton on ohittanut ko. liikennemerkin.
Mitenkäs tämä lakialoite on edistynyt eduskunnassa?
Lähetä kommentti