99. JIPPII - pörssirikoksista jälleen linnatuomioita

Helsingin hovioikeus ärähti käräjäoikeudelle...

1. Teleoperaattori Jippiin, nykyisin Saunalahti, entistä johtajistoa vastaan nostettua rikosjuttua puitiin esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa pitkään ja hartaasti. Ison talousrikosjutun pohjana olivat Jippiin keväällä 2001 antamat pörssitiedotteet, joissa yhtiö syyttäjän mukaan antoi liian valoisia arvioita tulevaisuudestaan. Tiedottamisen avulla yhtiön kurssia vedätettiin ylöspäin samalla kun yhtiönhallituksen jäsenet myivät innolla osakkeita ja optio-ohjelmiaan. Lisäksi syyttäjä piti rikollisena Jippiin Saksan-tytäryhtiössä Jippii GmbH:ssa tehtyjä liiketoimia ja näiden yhtiöiden kirjanpitoja vuosina 2000-2001. Syytäjän mukaan yhtiö jättikirjaamatta Saksa-yhtiönsä kuluja ja merkitsi kirjanpitoon harhaanjohtavia tietoja.

2. Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa ehdotonta vankeusrangaistusta seitsemälle Jippiin johtoon kuuluneelle henkilölle, minkä lisäksi yhdelletoista vaadittiin ehdollista vankeustuomiota. Johtoa syytettiin mm. törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä, kirjanpitorikoksesta, törkeästä kurssin vääristämisestä ja tiedottamisrikoksesta. Syyttäjän kovin vaatimus oli kolme vuoden vankeusrangaistus, jota hän vaati yhtiön entiselle toimitusjohtajalle ja Elisan tuolloiselle toimitusjohtajalle.

3. Helsingin käräjäoikeus istui juttua talvella ja keväällä 2007 kuukausitolkulla. Satuin näkemään yhden pätkän istunnosta, kun olin yliopiston opiskelijoiden kanssa käymässä Helsingissä projektimatkalla, jolloin tutustuimme mm. tuomioistuimiin ja syyttäjäviranomaisiin. Seurasimme oikeuden istuntoa istuntosalin parvelta. Istuntosalin tunnelma näytti aika vaisulta ja käsittelyn eteneminen tuntui verkkaiselta. Käräjäoikeuden jäsenet - käräjäoikeus käsitteli juttua laajimmassa mahdollisessa kokoonpanossaan eli kahden ammattituomarin ja neljän lautamiehen voimin - olivat sulloutuneet ahtaan oloisesti tuomaripöydän taakse. Syyttäjiä oli kaksi ja joillakin syytetyillä näytti olevan kaksi avustajaa.

4. Huomiota kiinnitti myös se, että useilla avustajilla oli mukanaan asianajotoimiston toimiston sihteeri, joka kirjoitti käsittelyn kuluessa ylös, mitä todistajat ja asianosaiset kertoivat. Tämä hämmästytti siksi, että lain mukaan oikeus nauhoittaa todistajien ja asiantuntijoiden samoin kuin asianosaisten todistelutarkoituksessa antamat kertomukset, jotka voidaan sitten istunnon jälkeen tarvittaessa purkaa. Miksi asianajotoimistot kirjoittivat niitä puhtaaksi jo käsittelyn kuluessa? Tämä tietenkin lisää kustannuksia, jotka valtio sitten joutuu korvaamaan syytetyille ja asianajajille, jos syyte hylätään.

5. Varsinaisesta dialogista, jollaista kunnon oikeudenkäynnin tulisi olla, ei käräjäoikeuden istunnossa tuntunut olevan kyse, vaan syyttäjät ja avustajat esittivät jokseenkin pitkäpiimäisiltä tuntuvia lausumiaan, joihin oikeuden puheenjohtaja ei puuttunut eivätkä oikeuden jäsenet esittäneet myöskään kysymyksiä kuulusteltaville tai asianosaisten avustajille. Materiaalinen prosessinjohto ei vaikuttanut kovinkaan aktiiviselta. Lyhyen, vain paria tuntia kestäneen seuraamisen perusteella ei toisaalta voida tehdä kovin pitkälle meneviä arvioita prosessista.

6. Laaja juttu saatiin käräjäoikeudessa pääkäsittelyn osalta päätökseen kesän alussa 2007, mutta tuomiota saatiin odottaa aina lokakuun lopulle asti; noin pitkässä ajassahan voi jo moni relevantti yksityiskohta ehtiä unohtua päätöksentekijöiden mielestä. Tuomio oli syyttäjien kannalta tyly: käräjäoikeus hylkäsi kaikki jutussa ajetut syytteet. Tämä merkitsi samalla sitä, että valtio velvoitettiin korvaamaan syytettyjen kohtuullisiksi katsotut oikeudenkäyntikulut, jotka koostuivat suurimmaksi osaksi asianajajien palkkioista. Yhteensä korvattavat asianajopalkkiot nousivat noin kahteen miljoonan euroon, minkä lisäksi valtio joutui korvaamaan syytetyille työstä ja oikeudenkäynnin aiheuttamista menetyksistä kymmeniä tuhansia euroja. Korvattaviksi tuomitut summat olivat kuitenkin vain noin puolet siitä, mitä Jippiin johtajia puolustaneet asianajajat esittivät. Kun julkisuudessa tuomion jälkeen ihmeteltiin asianajopalkkioiden suuruutta, kuittasivat advokaatit arvostelun toteamalla, että "oikeudella on hintansa."

7. Sikäli käräjäoikeuden täydellisen vapauttava tuomio Jippii-jutussa ei ollut yllätys, että sama käräjäoikeus oli aiemmin, tosin eri kokoonpanossa, hylännyt lähes kaikki syytteet myös T.J.Groupin entistä johtoa vastaavanlaisista rikoksista ajetut syytteet; ainoastaan tiedottamisrikkomuksista tuomittiin pieniä sakkorangaistuksia. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toimi tuossa jutussa välimiehenäkin tunnettu käräjäoikeuden laamanni Kauko Huttunen. Syyttäjäpuoli arvosteli T.J.Groupin jutun tuomiota ja valitti siitä hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus tuomitsikin jutun päätekijät ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jotka KKO muutti viime talvena antamassaan ennakkopäätöksessä kahden päätekijän osalta ehdottomiksi (ks. blogiani ).

8. Jippii-jutun pääsyyttäjänä toiminut kihlakunnansyyttäjä Riitta Partia arvosteli käräjäoikeuden ratkaisua tavalla, jota vain harvoin on totuttu kuulemaan syyttäjän suusta. Partian mukaan käräjäoikeuden vapauttavan tuomion perustelut olivat aivan ylimalkaiset. Käräjäoikeus ei ollut perustellut päätöstään syyttäjän näyttö vastaan puolustuksen näyttö -periaatteella ja sen perusteella tehtävillä johtopäätöksillä. Syyttäjäpuoli oli esittänyt Partian mukaan jutussa lähes 400 kirjallista todistetta syytteiden tueksi, mutta käräjäoikeus oli tuomiossaan ottanut niistä vain muutaman huomioon. Myös Valtakunnansyyttäjänvirasto arvosteli käräjäoikeuden Jippi-tuomiota aina Matti Kuusimäkeä myöten. Valtionsyyttäjä Pekka Koponen totesi, että jollei käräjäoikeus pysty omatoimisesti analysoimaan oikeudessa esitettyä kirjallista aineistoa, henkilötodistelun painoarvo muodostuu liian suureksi. Esimerkiksi kirjanpidosta on Koposen mukaan aina mahdollista esittää eriäviä asiantuntijoiden lausuntoihin perustuvia näkemyksiä. Tuomioistuin ei saisi kritiikittömästi luottaa asiantuntijoihin, koska silloin on vaarana, että tuomiovalta siirtyy tosiasiallisesti asiantuntijoille, totesi Koponen.

9. Koposen kyseiseen arvioon voidaan yhtyä. Sitä vastoin en kannata Koposen ehdotusta, jonka mukaan laajat talousrikosjutut voitaisiin käsitellä "osittain" kirjallisessa menettelyssä. Talousrikosten laaja aineisto asettaa kyllä tuomarien muistikapasiteetin ja käsityskyvyn koetukselle, mutta juuri sitä vartenhan suullinen käsittely on olemassa, että siinä oikeuden puheenjohtaja ja muutkin jäsenet saavat tilaisuuden esittää syyttäjälle ja puolustukselle asian selvittämistä varten tarvittavia kysymyksiä. Tämä näkökohdan Koponen tuntuu sivuuttaneen kokonaan. Tuomareilta edellytetään siis aktiivista materiaalista prosessinjohtoa, ja mitä vaikeammasta ja laajemmasta jutusta on kyse, sitä aktiivisemmin tuomarin pitää olla pääkäsittelyssä äänessä ja osallistua epäselvien ja riitaisten kysymysten selvittämiseen. Pääkäsittely ei saa olla tilaisuus, jossa tuomarit vain tuppisuina seuraavat verkkaisesti etenevää syyttäjän ja puolustuksen välistä rupattelua ja miettivät pitkissä istunnoissa omia asioitaan ja odottelevat, että koskahan nuo nyt oikein malttavat lopettaa jankutuksensa! Tällaista se prosessi laajoissa talousrikosjutuissa tuppaa kuitenkin valitettavasti usein käytännössä olemaan. Ei siis mikään ihme, jos tuomareiden on massiivisen istunnon päätyttyä vaikea muistaa kaikkia yksityiskohtia, jolleivät he ole pysyneet jutun pitkissä istunnoissa kunnolla hereillä ja osallistuneet aktiivisesti kysymyksillään asian selvittämiseen. Samanlaista ja yhtä tehokasta selvittämisen mahdollisuutta tuomareilla ei ole Koposen suosittelemassa kirjallisessa käsittelyssä, jossa tuomareilla ei ole suoraa ja välitöntä kontaktia asianosaisiin ja heidän avustajiinsa. Laajoissa jutuissa tuomioistuin voi pitää valmistelevan istunnon ja valmistella pääkäsittelyä myös kirjallisessa menettelyssä, jossa kartoitetaan sitä oikeudenkäyntiaineistoa, jota pääkäsittelyssä on tarkoitus esittää.

10. Syyttäjä valitti käräjäoikeuden Jipppii-tuomiosta hovioikeuteen, pääkäsittely hovioikeudessa pidettiin viime syksynä. Tänään sitten saatiin Helsingin hovioikeuden tuomio, jolla käräjäoikeuden tuomio kumottiin ja pääosa syyteistä hyväksyttiin. Tuomiot tulivat erilaisista pörssi- ja kirjanpitorikoksista. Yhdeksän Jippiin entistä johtajaa tuomittiin vankeusrangaistukseen, kahden tuomitun eli yhtiön hallituksen entisen puheenjohtajan Ilpo Kuokkasen ja entisen toimitusjohtajan Harri Johannesdahlin rangaistukset ovat ehdottomia, Kuokkanen sai kaksi vuotta ja Johannesdahl vuoden ja kahdeksan kuukautta vankeutta. Elisan johtoryhmän nykyinen jäsen Jukka Peltola tuomittiin vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kuusi muuta yhtiössä vastuunalaisessa suhteessa olevaa syytettyä sai hovioikeudelta sakkorangaistuksen ja kahden syytetyn syytteet hylättiin myös hovioikeudessa. Hovioikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen, sillä asianosaisilla on mahdollisuus pyytää KKO:lta valituslupaa 60 päivän kuluessa.

11. Elisa, jonka tytäryhtiönä Saunalahti nykyisin toimii, joutuu hovioikeuden tuomion mukaan maksamaan Saunalehdelle tuomitun 200 000 euron suuruisen yhtiösakon sekä rikosten tuottamana taloudellisena hyötynä valtiolle noin 85 000 euroa; syyttäjä oli vaatinut peräti 800 000 euron suuruista yhteisösakkoa ja yli 200 000 euron menettämisseuraamuksia. Kuokkanen ja Johannesdahl tuomittiin myös liiketoimintakieltoon.

12. Hovioikeuden tuomion esikuvana on ollut KKO:n aiemmin samantyyppisessä T.J.Groupin jutussa antama ennakkopäätös. KKO:han tuomitsi viime tammikuussa T.J.Groupin kaksi entistä johtajaa, Tuomo Tillmanin ja Jyrki Salmisen, kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sisäpiirikaupoista. KKO:n tehtävänä on antaa ennakkopäätöksiä, joilla pyritään ohjaaman alempien tuomioistuinten lainkäyttöä ja rangaistuskäytäntöä vastaavantyyppisissä tapauksissa. Näyttö- ja syyllisyyskysymyksen jokainen tuomioistuin joutuu kuitenkin tutkimaan jokaisessa jutussa erikseen. Pörssialan asiantuntijat ovat nyt annetun tuomin jälkeen jo ehtineet todeta, että pörssiyhtiöiden on "pakostakin" oltava jatkossa tiedottamisen suhteen "entistä tarkempia."

13. Helsingin hovioikeus antoi Jippii-tuomiossaan poikkeuksellisesti satikutia myös Helsingin käräjäoikeudelle. Hovioikeus kritisoi ankaraan sävyyn käräjäoikeuden tuomion perusteluja ja sanoen, että "käräjäoikeuden tuomiosta ei pysty päättelemän, millä perusteella käräjäoikeus on lopputulokseensa päätynyt." Käräjäoikeuden tuomion perustelut olivat siis aivan liian ylimalkaiset. Tässä suhteessa hovioikeus on yhtynyt jutun syyttäjän ja VKSV:n heti käräjäoikeuden tuomion jälkeen julkisuudessa esittämään kritiikkiin. Hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion puutteellisina perusteluja jopa oikeudenkäyntivirheenä, jonka vuoksi koko juttu olisi oikeastaan pitänyt palauttaa takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Koska tästä olisi aiheutunut laajassa jutussa entisestään viivästystä ja huomattavia lisäkuluja, hovioikeus päätti kuitenkin ottaa viivytyksen välttämiseksi asian välittömästi tutkittavakseen eikä siis palauttanut sitä käräjäoikeuteen.

14. Kun olen usein kritisoinut tuomioistuinten, myös Helsingin hovioikeuden, menettelytapoja ja ratkaisuja, on nyt kerrankin paikallaan antaa tunnustusta hovioikeuden tuomion perustelemista käsittelevistä kannanotoista. Tällaista "terhakoitumista" olen odottanut hovioikeuksilta jo pitkään. Olen "saarnannut" tuomion perustelujen merkityksestä jo yli 20 vuoden ajan ja kirjoittanut tuomion perustelemisen sisältöä koskevia artikkeleja ja julkaissut vuonna 2003 yhdessä OTL Petri Martikaisen kanssa kirjan tuomion perustelemisen keskeisistä kysymyksistä (Pro et contra, Talentum 2003). Olin jo 1970-luvulla - KKO:n esittelijänä - sillä kannalla, että hovioikeus tai KKO:n voi ja sen myös pitäisi palauttaa juttu takaisin alempaan oikeuteen, jos tuomion perustelut ovat selvästi puutteelliset, epäselvät tai ristiriitaiset, sillä tällöin on kysymyksessä oikeudenkäyntivirhe, jonka perusteella tuomio voidaan kanteluteitse poistaa. KKO hyväksyi tämän kannan 1980 -luvulla, ensimmäisen kerran ennakkopäätöksessä KKO 1984 II 114. Tuossa jutussa KKO palautti rikosjutun hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, kun hovioikeus oli tuominnut syytetyn rangaistukseen perustelematta näyttö- ja syyllisyyskysymystä. Tämän jälkeen KKO on antanut toistakymmentä vastaavanlaista ennakkopäätöksiä, viimeksi viime vuonna tapauksessa, jossa vakuutusoikeus oli laiminlyönyt perustelemisvelvollisuuden (KKO 2008:104). Vaikka tuomion perustelemisesta, samoin kuin prosessinjohdostakin, on tuomarikunnalle pidetty vuosien mittaan lukuisia seminaareja ja koulutustilaisuuksia, niin aina näköjään löytyy niin "kovakalloisia" tuomareita, etteivät opit vain tunnu menevän millään perille.

15. Helsingin hovioikeuspiirin tuomioistuinten tuomareiden koulutuksen yhteydessä on julkaistu vuonna 2005 laaja, lähes 500 sivua käsittävä teos "Rikostuomion perusteleminen," jonka kirjoittajakunnasta suurin osa on sanotun hovioikeuspiirin tuomareita. Tämä teos ja sitä edeltänyt koulutus voidaan lukea ensi elokuun alussa hovioikeuden presidentin virasta eläkkeelle jäävän Lauri Melanderin ansioksi. Siksi ihmetyttää, että hovioikeuspiirin ja samalla koko valtakunnan suurimmasta tuomioistuimesta tulee ulos tällaisia Jippii-jutun kaltaisia tuomioita, joiden perustelut eivät täytä edes laissa tuomion perustelemiselle asetettuja vähimmäisvaatimuksia. Mistä tämä oikein johtuu? Tuomion puutteelliset, epäselvät ja ristiriitaiset perustelut selittyvät usein tuomarin passiivisesta tai suorastaan olemattomasta prosessinjohdosta ja asian selvittämisestä oikeudenkäynnin aikana. Jos tuomari ei ole kiinnostunut riitakysymysten selvittämisestä tai hänellä ei ole siihen tarvittavaa taitoa, hän ei kykene hallitsemaan aineistoa ja kaikkia siihen liittyviä kysymyksiä riittävän hyvin, mikä ilmenee sitten ongelmina juuri tuomion tekemis- ja kirjoittamisvaiheessa ja johtaa niukkoihin ja epäselviin perusteluihin.

16. Jippii-jutun syyttäjä puuttui tv-haastattelussaan tänään myös tuomareiden puutteelliseen ammattitaitoon juuri talousrikosjutussa. Kihlakunnansyyttäjä Riitta Partia totesi, että talousrikosten esitutkintaviranomaiset ja syyttäjät samoin kuin hovioikeudessa sanottuja juttuja käsittelevät tuomarit ovat saneet koulutuksen ja erikoistuneet talousrikosjuttujen tutkintaan. Ymmärsin Partian lausunnosta, että käräjäoikeuden tuomarikunnan osalta tilanne olisi toisenlainen, eli kaikkia talousrikosjuttuja eivät välttämättä istu näihin juttuihin erikoistuneet tuomarit. Jos näin on, niin se on yllättävää ja antanee laamanni Eero Takkuselle jälleen uutta mietittävää. Tuomarikunnalle on kyllä annettu - ainakin tarjottu - kohta jo parinkymmenen vuoden ajan jatko- ja täydennyskoulutusta talousrikoksista. Helsingin hovioikeuspiirissä on tämänkin koulutuksen osalta aktiivisia, ja hovioikeuden toimesta julkaistiin vuonna 2007 yli 300 sivua käsittävä kirja "Kirjoituksia talousrikosoikeudesta."

17. Tuomareilla ei ole kuitenkaan velvollisuutta osallistua täydennys- tai jatkokoulutukseen. Tämän vuosi ilmeisesti kaikki tuomarit eivät ole osallistuneet esimerkiksi tuomion perustelemista tai prosessinjohtoa taikka talousrikoksia koskevaan koulutukseen. Pelkkä mukanaolo koulutuksessa ei riitä, vaan paljon on kiinni siitä, millä mielellä tuomarit ovat mukana ja haluavat todella oppia ja omaksua uusi asioita. Tämän panin merkille silloin, kun itse vielä itse osallistuin kouluttajana tuomarikoulutukseen. Seminaareissa kävivät lähinnä ne tuomarit, joskus jopa useampaan kertaan, jotka ilmeisesti jo hallitsivat asiat, mutta sinne ei yleensä saatu niitä tuomareita, jotka olisivat olleet todella koulutuksen tarpeessa. Lisäksi osa porukasta saattoi suhtautua koulutukseen tai siinä esitettyihin uusiin asioihin ja menettelytapoihin vastahakoisesti tai suorastaan kielteisesti.

66. T J Groupin miljonäärit lusimaan "ankaraa" tuomiota (KKO 2009:1)

Suljettuun avolaitokseen...

1. Korkein oikeus tuomitsi 15.1.-09 tämän vuoden ensimmäisellä ennakkopäätöksellään (KKO 2009:1) ohjelmistotalo T J Groupin entisen toimitusjohtajan Jyrki Salmisen ja entisen hallituksen puheenjohtajan Tuomo Tilmanin pörssirikoksista eli törkeästä sisäpiirintiedon väärinkäyttämisestä sekä kolmesta arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta yhteiseen 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. Jutussa oli kyse yhtiön helmikuussa 2000 toteuttamasta osakeannista ja -myynnistä, jonka yhteydessä Salminen ja Tilman olivat myyneet omistamiaan yhtiön osakkeita. - Hieman huvittavana piirteenä voidaan mainita, että KKO:n finlex-selosteessa Salmisesta käytetään nimitystä "Kalle A" ja Tilmanista "Tapani B." Luultavasti nimet Kalle ja Tapani ovat herrojen toisia etunimiä.

2. KKO:ssa ei ollut enää kysymys Salmisen ja Tilmanin syyllisyydestä kyseisiin rikoksiin, jotka Helsingin hovioikeus oli jo lukenut heidän syykseen. Salminen ja Tilman tosin valittivat KKO:n myös syyllisyyskysymyksestä ja kiistivät syyllisyytensä rikoksiin, mutta KKO ei halunnut enää ryhtyä tutkimaan syyllisyyttä, vaan rajoitti myöntämänsä valitusluvan rangaistuksen mittaamiseen, menettämisseuraamuksiin sekä T J Groupin maksettavaksi tuomitun yhteisösakon määrään. - T J Group muutti huhtikuussa 2008 nimensä Westend ICT:ksi.

3. KKO toimitti asiassa 22.10.2008 suullisen käsittelyn, joka rajoitettiin koskemaan ainoastaan niitä hovioikeuden tuomion osia ja kysymyksiä, joissa KKO oli myöntänyt valitusluvan. Suullisesta käsittelystä KKO lähetti etukäteen tiedon tietyille lehdille ja muille tiedotusvälineille, mutta suurelle yleisölle asiasta ei tiedotettu, vaikka se olisi käynyt hyvin päinsä KKO:n internet-kotisivujen välityksellä. Valikoitua julkisuutta siis, kuten olen blogissani aiemmin tapauksen johdosta kertonut. KKO:n puheenjohtajana toimi jutussa oikeusneuvos Gustaf Möller ja muina jäseniä olivat oikeusneuvokset Kati Hidén, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Ilkka Rautio, esittelijänä Timo Vuojolahti. Ensi maaliskuun alussa virastaan eläkkeelle siirtyvä oikeusneuvos Eeva Vuori jätti tuomioon omana puumerkkinään eriävän lausunnon, jossa hän vapautti Salmisen ja Tilmanin kokonaan hovioikeuden heille tuomitsemista 7,8 miljoonan euron rikoshyödyn menetyksestä valtiolle.

4. Lyhyesti sanottuna Salminen ja Tilmanin olivat syyllistyneet siihen, että he olivat, saadakseen osakeannissa ja -myynnissä muun muassa piensijoittajilta yhtiön osakkeista mahdollisimman hyvän hinnan, antanet helmikuussa 2000 tahallaan julkistetussa pörssitiedotteessa ja listalleottoesitteessä T J Groupin tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä valheellisia ja harhaanjohtavia tietoja, jotka sitten sitten nostivat yhtiön pörssikurssin rakettimaisesti nousuun. Törkeä sisäpiiritiedon väärinkäyttö toteutui, kun tuomitut helmikuussa 2000 myivät omistamiaan yhtiön osakkeita kumpikin hieman yli 3,5 miljoonaa kappaletta ja toimien tällöin yhtiön edustajina yhtiön laskiessa liikkeeseen uusia osakkeita. Salminen ja Tilman olivat tietoisina siitä, että edellä mainitut pörssitiedotteet ja muut tiedot olivat vääriä ja harhaanjohtavia, käyttäneet osakkeita luovuttaessaan hyväkseen sanottua sisäpiiritietoa.

5. Helsingin käräjäoikeus oli vuonna 2006 hylännyt syytteen törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä kokonaan ja tuominnut Salmisen ja Tilmanin ainoastaan yhdestä

arvopaperimarkkinoita koskevasta tiedottamisrikoksesta eli tarkemmin sanottuna tulosvaroituksen viivyttämisestä 40 päiväsakon sakkorangaistukseen. Helsingin hovioikeus, jossa juttua myös puitiin pitkissä suullisissa käsittelyissä, sen sijaan tuomitsi vuonna 2007 Salmisen ja Tilmanin kummankin 2 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kolmesta tiedottamisrikoksesta ja törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä.

6. KKO on perustellut seikkaperäisesti ja hyvin rangaistuksen mittaamista; on aina kiva antaa tunnustusta myös KKO:lle silloin, kun siihen vain on vähänkin aihetta! Ratkaisussa on sanottu olevan kyse linjamuutoksesta, sillä aiemmin pörssirikoksista - näin mittavasta rikoksesta tosin ei ole muistaakseni ennen annettu langettavaa tuomiota - on tuomittu lähinnä vain sakkoa (tiedottamisrikoksista) tai korkeintaan muutaman kuukauden ehdollisia vankeusrangaistuksia; melkoinen osa pörssirikossyytteistä on myös hylätty toteen näyttämättöminä. Vm. jutuista merkittävin on Jippiin johtajia koskeva juttu, joka nyt on hovioikeuden tutkittavana. Suurimpana syynä rangaistusten ankaroittamiseen on vuonna 1999 tapahtunut lain muutos, jolloin vasta vakavimmat pörssirikokset siirrettiin rikoslakiin ja jolloin sisäpiiririkoksen väärinkäytön enimmäisrangaistus samalla nostettiin kahdesta vuodesta neljäksi vuodeksi vankeutta.

7. KKO korosti perusteluissaan Salmisen ja Tilmanin rikosten erityistä suunnitelmallisuutta ja sitä, että he olivat kumpikin yhtiön ylimpiä päätösvallan käyttäjiä. Rikoksilla oli loukattu vakavalla ja piittaamattomalla tavalla arvopaperimarkkinoiden luotettavuutta, ja tekijät olivat osoittaneet erityisen suurta syyllisyyttä. Lisäksi teoilla tavoiteltu ja saatu taloudellinen hyöty oli ollut erittäin suuri. Osakeannilla ym. saatiin rahaa yhtiöön 237 miljoonaan, joista kummankin tuomitun eli Salmisen ja Tilmanin saama potti oli 60 miljoonaa euroa mieheen, yhteensä siis 120 miljoonaa euroa.

8. Mainituista rikoksista, siis törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä ja kolmesta tiedottamisrikoksesta tuomittava yhteinen rangaistus olisi lain mukaan voinut olla enintään 7 vuotta vankeutta; ensiksi mainitusta rikoksesta lain mukaan tuomittava maksimirangaistus on 4 vuotta vankeutta. Tuskin koskaan rikoksesta tuomitaan korkeinta mahdollista rangaistusta - elinkautinen vankeus tietysti poikkeuksena - mutta selvästi korkeampi rangaistuskin kuin nyt tuomittu 2 v 4 kk olisi kuitenkin ollut mahdollinen. Tähän nähden hieman ihmetyttää, että syyttäjä vaati KKO:ssa hovioikeuden tuomitseman 2 vuoden rangaistuksen korottamista vain puolella vuodella eli 2 vuoteen 6 kuukauteen; tämän hovioikeuden puheenjohtajana toiminut laamanni Iiro Kartano olisi tuominnut ehdottomana, mutta hän jäi hovioikeuden äänestyksessä vähemmistöön.

9. Tuomioistuin ei ole kuitenkaan sidottu syyttäjän rangaistusvaatimuksen määrään, joten KKO olisi voinut tuomita enemmän kuin nyt tuomitut 2 v 4 kk vankeutta; jutun esittelijä ehdottikin rangaistukseksi kummallekin syytetylle 3 vuotta vankeutta. Jos ja kun syytettyjen syyllisyys oli, kuten KKO totesi, "erityisen suuri", teot "erityisen suunnitelmallisia" sekä tavoiteltu hyöty "erittäin suuri", niin rangaistukseksi olisi aivan hyvin voitu määrätä vaikkapa 4-5 vuotta vankeutta. Täytyy myös muistaa, että Salminen ja Tilman ovat ensikertalaisia, joten he joutuvat istumaan vain puolet nyt tuomituista rangaistuksista, siis vain 1 vuoden ja 2 kuukautta.

10. Toisaalta täytyy muistaa, että tuomittavien rangaistusten tulee olla yhdenmukaisia ja samanpituisia vastaavanlaisista rikoksista yleensä ja aikaisemmin tuomittujen rangaistusten kanssa. Tässä tapauksessa vain ei ole mitään selvää mittapuuta, johon rangaistuksia voitaisiin verrata. KKO:n mukaan sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä tulisi tuomita samanpituisia rangaistuksia kuin esimerkiksi törkeistä petoksista ja törkeistä veropetoksista, koska näiden rikosten rangaistusasteikko on sama kuin törkeän sisäpiiritiedon väärinkäytön rangaistusskaala. Mutta ovatko nyt tuomitut rangaistukset sitten linjassa muista vastaavista talousrikoksista tuomittujen rangaistusten kanssa? Vaikea sanoa, koska talousrikokset, joita tehdään kyllä runsaasti ja joista jotkut tulevat myös ilmi, ovat käytännössä laadultaan hyvin erilaisia.

11. Mutta jos on uskominen asiantuntijaa eli talousrikoksista 2000-luvun alkupuolella tuomittua Kari Uotia, niin Salmisen ja Tilmanin nyt saamat rangaistukset ovat kyllä lievempiä mihin Kari (ja tietenkin myös Jussi) Uoti tuomittiin vuonna 2001. Uotin veljeksillehän mätkäistiin Helsingin hovioikeuden tuomiolla vuonna 2001, Karille 6 vuotta ja Jussi 5 vuotta 8 kuukautta vankeutta rikoksista, joilla saatu hyöty jäi paljon pienemmäksi kuin Salmisen ja Tilmanin rikoshyöty. Tämä todetaan myös Kari Uotin omassa blogissa 15.1.-09. Toki Uotit tuomittiin lukuisista - rikoksia oli vuoden 2001 tuomiossa toistakymmentä - eri rikoksista, joissa oli kyse törkeistä veropetoksista, velallisen epärehellisyydestä ja kirjanpitorikoksista. Myös ns. pankkirikosoikeudenkäynneissä, jotka olivat Kari Uotin mielestä poliittista teatteria, tuomittiin aika säännöllisesti rangaistuksia, jotka hipoivat 7 vuotta vankeutta eli lain salimaa maksimia, vaikka taloudelliset intressit olivat niissä vain murto-osa T J Groupin juttuun verrattuna.

12. Tuiki tavallisesta pankkiryöstöstä, jossa tekijä komentaa pankkivirkailijaa rahat tai henki -periaatteella aseella uhaten, tuomitaan usein kahden vuoden ylittäviä vankeusrangaistuksia myös ensikertalaisille, vaikka ase osoittautuisikin todellisuudessa starttipistooliksi tai leikkiaseeksi. Samana päivänä kun julkisuudessa kerrottiin T J-miljonääreille tuomituista "hirveän ankarista" rangaistuksista, voitiin lehdestä lukea, miten Växjön käräjäoikeus Ruotsissa oli tuominnut suomalaisen pankkiryöstäjän 4 vuodeksi vankeuteen; tekijä oli karauttanut autollaan pankin ikkunoiden läpi pankkisaliin ja anastanut raahaa noin 100 000 euron arvosta jääden kohta kiinni ryöstösaaliin löytyessä pakoauton tavaratilasta.

13. Ulkomailla tuomitaan T J Group -jutun kaltaisista pörssirikoksista yleensä aina kovempia rangaistuksia. USA:n Enron-juttu, jossa pääsyytetty sai muistaakseni 25 vuoden pituisen vankeusrangaistuksen, oli tietysti eri suurusluokkaa. Suurin piirtein samaa suurusluokkaa oli sitä vastoin esimerkiksi USA:ssa vuonna 2007 ratkaistu Teleyhtiö Qwest Communicationin sisäpiiririkosta koskeva juttu, jossa firman ex-toimitusjohtaja Joseph Nacchio oli tuomion mukaan saanut rikoshyötyä 52 milj. dollaria eli reilut 35 miljoonaa euroa; Salminen ja Tilmanhan nettosivat 60 miljoonaa euroa mieheen, joista sumista tosin vain 7,8 miljoonaa kumpikin tuomittiin korvaamaan rikoshyötynä valtiolle. Nacchio tuomittiin vankeuteen yli 6 vuodeksi, minkä lisäksi hän joutuu vankeusrangaistuksen jälkeen olemaan vielä 2 vuotta ehdonalaisessa vapaudessa. Tuomari perusteli tuomiotaan toteamalla, että syytetyn rikokset kertovat "kaiken kattavasta ahneudesta." Vankeusrangaistuksen lisäksi Nacchio tuomittiin maksamaan sakkoa lähes 19 miljoonaa dollaria. - Onhan siinä aivan erilainen rangaistus mitä Salminen ja Tilman saivat vastaavanlaisista tekosistaan KKO:ssa! Hyvä sentään, ettei olla Kiinassa, sillä siellä samanlaisista rikoksista langetetaan helposti vankeutta jopa eliniäksi.

14. KKO:ssa oli kyse myös rikoshyödyn menettämisestä. Kuten sanottu, Salminen ja Tilman nettosivat teostaan 60 milj. euroa mieheen, ja syyttäjä vaati hovioikeudessa heidän tuomitsemistaan menettämään rikoshyötynä valtiolle kumpikin reilut 48 milj. euroa. Hovioikeus tuomitsi menetettävän rikoshyödyn määräksi kummankin osalta 7,8 miljoonaa euroa, KKO:ssa syyttäjä vaati näiden summien korottamista. KKO ei muuttanut tältä osin hovioikeuden tuomiota. Eri mieltä ollut oikeusneuvos Vuori olisi vapauttanut tuomitut kokonaan sanotusta menettämisseuraamuksesta katsoen, että osakeannissa ja -myynnissä osakkeita hankkineilla saattaa olla oikeus saada mainittujen rikosten johdosta korvausta sellaisista vahingosta, joka rikoslain mukaan estäisi hyödyn tuomitsemisenmenetetyksi. KKO:n enemmistö oli vm. asiasta eri mieltä ja katsoi, ettei se seikka, että Salmista ja Tilmania sekä T J Groupia vastaan on tuomioistuimessa vireillä ainakin osittain nyt po. rikoksista johtuvia vahingonkorvausvaatimuksia, estä hyödyn tuomitsemista menetetyksi.

15. Rikoshyödyn arvioinnissa oli lähtökohtana, että osakkeiden vahvistetusta myyntihinnasta vähennetään se määrä, jonka osakkeiden ostajat todennäköisesti olisivat osakkeista merkintähetkellä maksaneet, mikäli heillä olisi ollut tuolloin käytettävissään samat tiedot yhtiön tuloksesta ym. seikoista kuin yhtiön johdolla. Kurssin muutokseen ovat lisäksi vaikuttaneet monet muutkin seikat kuin po. valheelliset ja harhaanjohtavat tiedot, mikä myös otettiin rikoshyödyn määrää arvioitaessa huomioon. Joka tapauksessa voidaan arvioida, että tuomitun rikoshyödyn määrä jäi melko alhaiseksi ja että tuomituille jäi itselleen vielä monta miljoonaa markkaa kipurahoja. - Taisipa rikos sittenkin kannattaa!

16. KKO korotti T J Groupin maksettavaksi hovioikeudessa tuomitun 50 000 euron yhteisösakon 100 000 euroon. Sen sijaan KKO hovioikeuden tavoin hylkäsi syyttäjän vaatimuksen T J Groupin velvoittamisesta menettämän rikoshyötyä valtiolle. Hovioikeudessa syyttäjä oli vaatinut yhtiöltä rikoshyötynä valtiolle lähes 40 milj. euroa, KKO:ssa enää 6. milj. euroa. Tämäkin vaatimus hylättiin siksi, että tuo summa olisi kaatanut nykyarvoltaan enää neljän miljoonan arvoisen yrityksen - nykyiseltä nimeltään siis Westend ICT - mikä taas olisi lisännyt osakkeenomistajien menetyksiä.

17. Niin siis jutussa kävi, ja kohtapuolin tuomitut passitetaan rangaistuksia suorittamaan; virallisessa tuomioistuinkielessä ei nykyisin puhuta enää rangaistuksen "kärsimisestä" vaan ainoastaan sen "suorittamisesta." No, mistään suuren luokan kärsimysnäytelmästä ei taida loppujen lopuksi olla kyse, sillä tuomitut joutunevat olemaan suljetussa laitoksessa vain kotvan aikaa, minkä jälkeen heidät siirretään - jos ovat käyttäytyneet hyvin - loppuajaksi avolaitokseen. Sieltä käsin voi sitten vaikkapa jatkaa bisnesten harjoittamista; Salmisenhan on kerrottu julkisuudessa menestyvän nykyisin hyvin kiinteistöbisneksen parissa. Ja kuten jo totesin, tuomitut rangaistukset puolitetaan ensikertalaisten osalta, joten Salminen ja Tilman joutuvat olemaan kiven sisässä vain 1 vuoden ja 2 kuukautta, loppuajan rangaistuksesta he ovat ehdonalaisessa vapaudessa.

18. Mutta miksi Helsingin käräjäoikeus ei vuona 2006 nähnyt syytettyjen touhuissa mitään rikollista - vähäistä tiedottamisrikkomusta lukuun ottamatta? Tätä ihmeteltiin aikanaan monella eri taholla eikä varmaankaan vähiten syyttäjälaitoksessa. Käräjäoikeuden vapauttavan tuomion perusteluja pidettiin hätkähdyttävinä, sillä käräjäoikeus katsoi, että vuosituhannen vaihteen internet-huumassa ei ollut oikeastaan mitään merkitystä, kertoiko pörssiyhtiö tuloksensa oikein vai väärin, eikä sijoittajien päätöksiin vaikuttanut sekään, oliko yhtiön tulos tappiollinen vai voitollinen. Monet piensijoittajat eivät edes lukeneet antiesitteitä lainkaan, todisteltiin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeuden vapauttava tuomio nojautui selkeästi siihen, mitä syytettyjen "huippuasianajajista" koostuva puolustus käräjäoikeudelle vakuutti.

19. Käräjäoikeuden käsittely oli kyllä sangen perusteellista, sillä jutulle oli varattu yhteensä 21 istuntopäivää - enemmän kuin esimerkiksi vuotta aiemmin käydylle Bodomin murhaoikeudenkäynnille. Syytettä ajoi kolme syyttäjää, joista kaksi oli valtakunnansyyttäjänvirastosta. Syytettyjen avustajien palkkilaskut nousivat ennätyssummiin -toisen pääsyytetyn advokaatin palkkilaskun määrä taisi olla miljoonaan euron verran. Päätyessään vapauttavaan tuomioon käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuului kaksi virkatuomaria (laamanni Kauko Huttunen ja käräjätuomari Kari Lappi) sekä neljä lautamiestä, velvoitti valtion korvaaman syytettyjen oikeudenkäyntikuluista pääosan. Myöhemmin hovioikeus kuitenkin alensi reippaasti advokaattien veloittamia palkkioita.

20. Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen totesi KKO:n tuomion jälkeen, että käräjäoikeuden tuomio joutui häpeään (HS 16.1.-09) mainiten käräjäoikeuden puheenjohtajan Kauko Huttusen oikein nimeltä. Näin voidaan varmaan oikeutetusti sanoa ilman, että kyse olisi "tuomion moittimisesta." Pietiläisen mukaan oikeusministeriön pitäisi nyt vakavasti harkita, tarvitaanko talousrikossyyttäjien lisäksi erikoiskoulutettuja talousrikostuomareita. "Arvopaperimarkkinarikokset ovat mutkikkaita ja vaikeita, mutta tuomioistuinlaitos ei saa muistuttaa lauantain lottoarvontaa,"kirjoitti Pietiläinen.

21. Toki tuomarikuntaa on jo lähes 20 vuoden ajan koulutettu pikkuhiljaa talousrikosjuttujen saloihin. Olen itse suhtautunut hieman skeptisesti tuomarikunnan jatko- ja täydennyskoulutukseen, sillä olen voinut nähdä, miten tehotonta se voi käytännössä olla ja miten kevyesti monet tuomarit koulutuksen suhtautuvat. Minusta nuo talousrikosjututkaan evät lopulta ole niin kovin ihmeellisiä ja sellaisia, etteikö tuomari niistä selviäisi ilman kummempaa erikoistumistakin. Paljon riippuu tuomareiden asenteista ja asennoitumisesta sanottuihin juttuihin niin kuin juttuihin yleensäkin. Kyse on tältäkin aiemmin tässä blogissa puhutusta tuomarin ammattitaidosta ja sen oma-aloitteisesta kehittämisestä sekä ammattietiikasta.

22. Tuomareiden osallistumista välimiestehtäviin on perusteltu usein - KKO:ssa esim. ex-presidentti Olavi Heinosen suulla - sillä, että toimiessaan kaupallisissa riidoissa yritysten valitsemina välimiehinä tuomarit hankkivat sellaista erityisosaamista, jota he tarvitsevat myös tuomioistuimissa ratkaistavissa jutuissa, mutta jota ei useinkaan saa pelkästään tuomioistuimissa käytävissä oikeudenkäynneissä. Tämä voi pitää osin paikansakin, vaikka tuntuu kyllä hieman oudolta, jos esimerkiksi KKO:n nykyisistä välimiestuomareista Mikko Tulokas ja Gustaf Möller, jotka ovat kumpikin jo reilusti yli kuusikymppisiä, tarvitsisivat edelleen välimiesoikeuksista saatavaa lisäoppia liike-elämän juttuihin, joihin he ovat perehtyneet jo kymmenien vuosien ajan välimiehinä toimiessaan! Kyllä tuo kouluttautumisaspekti taitaa olla ainakin näiden "välimieskunkkujen" ja luultavasti monien muidenkin välimiestuomareiden kohdalla hieman kyseenalainen pointti.

23. Välimiesjutuista voi tarttua tuomariin sellaista bisnesajattelua, joka ei ehkä aina ole pelkästään hyväksi hänen varsinaista päätyötään ajatellen. Esimerkiksi T J Groupin jutussa käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut, nyt jo eläkkeelle siirtynyt laamanni Kauko Huttunen tunnetaan ahkerana ja aika usein käytettynä välimiehenä yritysten välissä riidoissa. Voidaan pohtia, olisiko Huttunen tämän kokemuksen ja välimiesjutuista häneen kenties tarttuneen bisnesajattelun perusteella omaksunut T J Groupin jutussa syytettyjen huippuadvokaattien hellimän ja oikeudelle tuputtaman näkemyksen, jonka mukaan 2000-luvun vaihteen internet-huumassa ei todellakaan ollut mitään merkitystä sillä, kertoiko pörssiyhtiö tiedotteissaan tuloksensa ja tilansa oikein vai väärin. No, tuskinpa tästä nyt kuitenkaan ainakaan yksinomaan oli kysymys, vaikka hieman kyllä ihmetyttää, että käräjäoikeus meni näin "helppoon,", sillä varmaan jutun kolme syyttäjää puolestaan tekivät parhaansa torjuakseen puolustuksen sanotun perustelun. Niin tai näin, kannattaisi joka tapauksessa joskus pohtia - myös KKO:ssa - mihin kaikkeen tuomareiden välimiesoikeudelliset kokemukset ja heidän yhteydenpitonsa yrityksiä edustaviin asianajajiin voivat johtaa.

24. Nähtäväksi jää, miten KKO:n antaman T J Groupin jutun ratkaisu ja rangaistuksen mittaamisesta antamat oikeusohjeet vaikuttavat jatkossa. Helsingin hovioikeus alkanee kohtapuolin käsitellä ns. Jiippii- juttua, jossa yhtiön entistä johtajistoa syytetään myös lukuisista talousrikoksista, mm. juuri törkeästä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä. Tätäkin juttua käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa vuonna 2007 pitkään ja hartaasti eli kuukausikaupalla 2-3 syyttäjän, lukuisten huippuasianajajien ja käräjäoikeuden laajennetun kokoonpanon voimin. Ja yllätys, yllätys: myös tässä jutussa käräjäoikeus hylkäsi marraskuussa 2007 antamallaan tuomiolla kaikki syytteet ja vapautti syytetyt väitetyn rikoshyödyn menettämisseuraamuksesta. Tätäkin tuomiota ihmeteltiin eri tahoilla kovasti, ja etenkin jutun syyttäjät olivat kovasti pettyneitä tuomioon ja valittivat kipin kapin hovioikeuteen. Valtakunnan ylin syyttäjä Matti Kuusimäkikin oli vähällä polttaa päreensä kritisoidessaan julkisuudessa tuomiota ja manatessaan tuomarikunnan heikkoa osaamista talousrikosjutuissa. - Kun syytteet Jippii-käräjistä hylättiin, lankesi valtiolle maksettavaksi syytteistä vapautettujen vastaajien oikeudenkuluina arvonlisäveroineen noin 2 miljoonaa euroa.