987. KKO 2015:91. Hovioikeuden jatkokäsittelylupa

1. Satakunnan  käräjäoikeus (käräjätuomari Riikka Sandholm) katsoi  7.1.2014 antamassaan tuomiossa selvitetyksi, että A oli aiheuttanut kolme ja puoli -vuotiaalle pojalleen B:lle kipua saattamalla tämän tiedottomuutta lähenevään tilaan. A oli antanut B:lle alkoholia. A oli tuonut B:n päiväkotiin kello 9.30. B:n veren alkoholipitoisuudeksi oli sairaalassa kello 13.00 aikaan mitattu 0,15 promillea. Käräjäoikeuden mukaan ei ollut uskottavaa, että B:n veren mainittu alkoholipitoisuus olisi johtunut verinäytteen otossa puhdistusaineena käytetystä spriistä, kuten A oli vastaajana lausunut. Myöskään se, että B:llä oli tapahtumahetkellä todettu 38,9 asteen kuume, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Käräjäoikeus on katsonut, ettei A lapsen äitinä ja huoltajana ollut esittänyt sellaista vastatodistelua, joka olisi riittänyt horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä näyttöä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä 40 päiväsakon rangaistukseen.

2. A vaati valituksessaan Vaasan hovioikeudelle, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa muutos- ja tarkistusperusteilla ja että syyte hylätään. A perusteli vaatimustaan muun muassa sillä, että B:n veren alkoholipitoisuus johtui verikokeen ottamisessa käytetystä alkoholipitoisesta puhdistusaineesta. Puhdistusaineen vaikutusta ei ollut selvitetty esitutkinnassa, koska sairaala ei ollut toimittanut poliisin tästä kysymyksestä pyytämää selvitystä. Syytteessä kuvatut havainnot B:n poikkeavasta käyttäytymisestä olivat johtuneet B:llä todetusta nielutulehduksesta ja siihen liittyneestä kuumeesta.

3. Vaasan hovioikeus oli kuitenkin "lujana" eikä  29.4.2014 myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

4. Korkein oikeus oli sen sijaan armeliaampi, sillä se myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen tutkittavaksi. A toimitti korkeimpaan oikeuteen lääketieteen tohtori, farmakologian dosentti TS:n 13.9.2014 antaman lausunnon, jossa arvioidaan puhdistusaineen mahdollista vaikutusta veren alkoholipitoisuuden mittaamisessa. Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati, että valitus hylätään. Syyttäjä antoi pyydetyn lausuman TS:n lausunnon johdosta. B ei vastannut valitukseen eikä lausumapyyntöön.

5. Korkein oikeus katsoi tänään 10.12. 2015  antamassaan päätöksessä, että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutos- ja tarkistusperusteella sekä painavin syin; vm. perusteeseen A ei ollut itse korkeimmassa oikeudessa vedonnut.  Korkein oikeus kumosi Vaasan hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen ja jatkaa asian käsittelysä.

KKO 2015:91

6. Minulla ei ole päätöksen johdosta huomauttamista. Korkeimman oikeuden ratkaisu on seikkaperäsesti ja muutenkin oikein hyvin perusteltu. 

7. Olisi luullut, että jo käräjäoikeuden maininta siitä, ettei A ollut  kyennyt esittämään sellaista vastanäyttöä, joka olisi riittänyt horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä näyttöä, olisi saanut hovioikeustuomareiden päissä hälytyskellot soimaan. Syytetyllä ei nimittäin ole todistamisvelvollisuutta eikä hänellä ole periaatteessa myöskään selitystaakkaa, sillä syytetyltä vaadittu selitys voi pahimmassa tapauksessa kääntää todistustaakan syyttäjältä syytetylle. 

8. Korkein oikeus nojautui ko. kohdin - tapansa mukaan - ainoastaan kahteen EIT:n ratkaisuun, vaikka mainittua asiaa on käsitelty melko laajasti myös kotimaisessa prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa. Mutta kuten tiedämme, oikeuskirjallisuuteen viittaaminen tuomion perusteluissa on ollut korkeimmassa oikeudessa iät ja ajat "pannassa". Saa nähdä muuttuuko tässä(kään) suhteessa mikään, kun korkein oikeus saa ensi vuoden alussa uuden presidentin. 

9. Ko. rikosasian esitutkinta oli hoidettu puutteellisesti, sillä sairaala ei ollut antanut polisin siltä pyytämää selvitystä siitä, saattoiko B:n verestä mitattu alkoholipitoisuus johtua verikokeen ottamisessa käytetystä puhdistusaineesta. Käräjätuomari ohitti mainitun puutteen lakonisella toteamuksella, jonka mukaan ei ollut uskottavaa, että ihon puhdistamiseen käytetty alkoholi olisi vaikuttanut veren alkoholipitoisuuteen; tämäkin selitys kelpasi hoviokeudelle sellaisenaan. 

10. Olen jo monta kertaa aiemmin blogissani esittänyt - ainakin 17 kertaa (!) - että hovioikeuksien tulisi perustella ratkaisunsa, jolla jatkokäsittelylupa hylätään. Hovioikeudet eivät asiallisesti perustele ko. ratkaisujaan lainkaan. Mutta mikään ei ole muuttunut eikä ilmeisesti tule koskaan muuttumaankaan. "Ei me mitään perustella, kun laki ei sitä edellytä - jos kohta ei kielläkään - ja kun tuo ´korkkikaan´ ei perusteluja meiltä edellytä", tuumivat hovioikeustuomarit itseensä hyvin tyytyväisinä.

11. Korkein oikeus voisi toki halutessaan kehittää oikeutta edellyttämällä jatkokäsittelylupaa koskevissa ratkaisuissaan, että hovioikeudet ryhtyvät perustelemaan hylkääviä luparatkaisujaan. Mutta tätä korkein oikeus ei ole halunnut tehdä, ja miksi tekisikään, sillä eihän korkein oikeus itsekään perustele millään tavalla päätöksiään, joilla sille tehdyt valituslupahakemukset hylätään. Korkeimman oikeuden lakoninen ratkaisu kuuluu nimittäin ytimekkäästi: "Valituslupaa ei myönnetä". Perustelut edistäisivät oikeusturvaa ja ratkaisujen justifikaatiota, mutta viis siitä, korkeimmassa oikeudessa ilmeisesti ajatellaan.

12. Ko. asiassa hovioikeuden olisi tullut korkeimman oikeuden mukaan ottaa pohdittavaksi jatkokäsittelyluvan myöntäminen myös painavan syyn perusteella, vaikkei A ollut itse siihen valituksessaan vedonnut. On selvää, että vanhemman saama langettava tuomio pieneen lapseensa kohdistuneesta pahoinpitelystä johtaa herkästi lastensuojelullisiin toimenpiteisiin. Ko. tapauksessa kävi näin, sillä A:n syyksi luettu pahoinpiteky oli johtanut lapsen (B) huostaanottoon. Korkeimman oikeuden perustelujen mukaan syyksilukemisen seuraukset vanhemman ja lapsen suhteelle ja siitä johtuva ratkaisun huomattava merkitys A:lle ja B:lle ovat olleet asian laatuun nähden hovioikeuden ennakoitavissa, vaikkei A ollut itse  vedonnut B:n huostaanottoon hovioikeudelle tekemässään valituksessa.

974. Miksi Matti Putkonen poistui?

 

                                                    Viestintävastaava istuu

1. Ylen A-studion Talk -ohjelmassa eilen keskusteltiin aiheesta "perussuomalaisten piina". Tarkoitus oli keskustella Sebastian Tynkkysen erottamisesta puolueesta ja siitä, ovatko persut pettäneet vaalilupauksensa. Keskustelijoina persujen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho - hänen odotettiin nousevan eduskuntavaalien jälkeen ministeriksi - ja puoluetoimistossa tiedottajana viestintävastaavan vakanssilla työskentelevä Matti Putkonen (65). Aiemmin Putkonen on esiintynyt persujen "työmiehenä". 

2. Keskustelun puheenjohtaja toimi Jan Andersson ja persukaksikkoa vastapäätä pöydän toisella puolella istuivat Faktabaarin vastaava toimittaja Tuomas Muraja sekä Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä. Murajan panos jäi vähäiseksi. Eniten äänessä oli Matti Putkonen, joka yritti välillä omia itselleen myös keskustelun vetäjän roolin.

3. Ennakkotietojen mukaan persujen puoluesihteerin Riikka Slunga-Poutsalon piti saamansa kutsun mukaisesti osallistua keskusteluun, mutta studioon hänelle tilalleen putkahtikin Matti Putkonen. Putkonen kertoi, että Slunga-Poutsalo oli kyllä ollut aikeissa tulla studioon, mutta hän oli saanut "pari päivää sitten" vakavaa asiaa koskevan puhelun, jonka johdosta puoluesihteerillä oli "aivan oikeasti este "saapua Talk -ohjelmaan. Varmemmaksi vakuudeksi Matti Putkonen kertoi olleensa paikalla, kun Slunga-Poutsalo oli saanut kyseisen sai puhelun. 

4. Loogisesti ajatellen Slungan poisjäänti lienee kuitenkin johtunut siitä, että Talk -ohjelmassa keskusteltiin ennen kaikkea Sebastian Tynkkysen erottamisesta, johon liittyy Slunga-Poutsalon hämmennystä herättänyt lausunto medialle. Puoluesihteeri kiirehti nimittäin persujen puoluehallituksen erottamispäätöksen jälkeen kertomaan, että Tynkkynen oli keräämänsä listan julkistaessaan syyllistynyt vakavaan rikokseen. Keskustelijoista Tuomas Muraja ja Markku Jokisipilä ihmettelivät puoluesihteerin lausuntoa, koska Tynkkysen väitetystä menettelystä ei ole tehty rikosilmoitusta poliisille eikä Suomessa ketään voida ilman tutkintaa, syytettä ja langettavaa tuomiota nimittää rikolliseksi. Puoluesihteerin menettely näyttää olevan ristiriidassa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa mainitun ja Suomen perustuslaissa säädetyn syyttömyysolettaman kanssa.

5. Sampo Terholla ja Matti Putkosella oli Talk -ohjelmassa selvä taktiikka vähätellä koko ajan Tynkkysen erottamiskohua ja patistella puheenjohtajaa siirtymään keskustelussa "todelliseen asiaan" eli persujen takinkääntöä koskevien väitteiden torjumiseen. Terhon mukaan Tynkkysen erottamista on paisultetu tarpeettomasti, vaikka tapauksessa on kyse vain yhden puolueen jäsenen erottamisesta ja asia on jo persujen osalta "loppuun käsitelty".

6. Tynkkysen erottaminen on persuille arka ja paha paikka, sillä se ei lisää heidän kannatustaan. Suuren puolueen vastavalitun  3. varapuheenjohtajan erottamista vain kolme kuukautta puoluekokouksen jälkeen ei voida vähätellä. Se on päin vastoin todellinen jymy- tai jytkyjuttu suomalaisessa käytännössä. Persujen omat selitykset erottamisen syistä, jotka ovat vaihdelleet, eivät vakuuta ketään. Tynkkysen erottamista pidetään yleisesti Soinin giljotiinina ja kostona sekä vakavana varoituksena muille puoluen linjaa julkisuudessa arvostelemaan pyrkiville puolueen jäsenille.  

7. Sebastian Tynkkysen erottamisessa lienee todellisuudessa kyse, ei suinkaan Tynkkysen keräämän listan julkistamisesta, vaan siitä, ettei Timo Soini ja häntä myötäilevä puolueen muu johto siedä puolueessa äänekkäitä toisinajattelijoita ja puolueen hallituksessa edustaman politiikan arvostelua. Puolue on Timo Soinin johdolla, kuten persujen gallupkannatuksen syöksystäkin näkyy, syyllistynyt monien vaalilupaustensa rikkomiseen ja takinkääntöön. Viittaan vain Kreikan kolmannen tukipaketin hyväksymiseen ja hallituksen suopeaan suhtautumiseen turvapaikanhakijoiden määrään kasvuun.

8. Matti Putkonen herätti keskustelussa huomiota, ei vain haukkumalla Yleä ja muutakin mediaa, vaan myös sättimällä ja ryöpyttämällä oikein olan takaa kahta nimeltä mainittua ex-persua. Ko. henkilöt samoin kuin kolmaskin tv-lähestyksessä nimeltä mainittu mies oli erotettu puolueesta, koska he olivat rohjenneet arvostella puolueen johtamistapaa. TV-katsojasta Putkosen käyttäytyminen ei näyttänyt hyvältä tai rakentavalta, vaan hyökkäävältä ja rähjäämisen hakuiselta. On vaikea uskoa, että persujen viestintävastaavan käytös olisi omiaan lisäämään ihmisten halua hakeutua puolueen jäseneksi tai ryhtyä kannattamaan persuja gallupkyselyissä taikka seuraavissa vaaleissa.

9. Mutta tässä ei ole vielä kaikki, sillä keskustelun puolivälissä Putkonen nousi yhtäkkiä tuolitaan ja sanoi Jan Anderssonille, että "anteeksi, mutta minun pitää käydä tuolla, tulen  kohta takaisin". Näin hän ilmoitti Markku Jokisipilän puheenvuoron päätteeksi; Jokisipilä oli hieman aiemmin kritisoinut persujen heikosti hoidettua viestintää etenkin Tynkkysen erottamisasiassa ja Matti Putkonen on puoluetoimiston viestintävastaava. Jan Andersson kysyi Sampo Terholta, että "aikooko Putkonen olla kauan poissa", mihin Terho vastasi, että "täytyy sanoa, että en osaa sanoa". 

10. Parin minuutin kuuttua Matti Putkonen palasi tyynesti paikalleen ja jatkoi keskustelua muina miehinä. Minne Matti hävisi, missä hän käväisi ja miksi? Toimittaja  Bettina Sågbom, joka sattui olemaan paikalla Pasilan green roomissa, kertoi Twitterissä nähneensä, että Putkonen kävi vessassa. Putkonen ei ole itse maininnut, missä hän oli käväissyt, mutta selitti tapauksesta nousseen kohun jälkeen, että hänelle tuli pakottava tarve päästä kovien selkäkipujen takia jaloittelemaan. Selkäkivustaan Putkonen moitti tuolia, jossa hän joutui istumaan. "Se teidän tuoli on aivan kamala istua", Putkonen kommentoi Yle Uutisille.

11. Katsoin Talk -lähetyksen kokonaan, mutta en huomannut, että Matti Putkonen olisi tuolista noustessaan tai studiosta poistuessaan kävellyt jotenkin epänormaalisti. Hän ei edes näyttänyt mieheltä, joka kärsii kovista selkäkivuista niin paljon, ettei voinut enää istua paikallaan. Poistuessaan ja palatessaan takaisin Putkosen liikkeet vaikuttiva täysin normaaleilta. Jotkut ilkeämieliset ovat somessa aprikoineet, että Putkonen saattoi käväistä vessassa ottamassa pienet hömpsyt, mutta tuollainen puhe on tietenkin vain tyypillistä panettelua, jota perussuomalaisiin ja heidän johtajiinsa usein aiheettomasti kohdistetaan. Tuollainen väite ei siis kerta kaikkiaan voi pitää paikkaansa!

                                                  
                                                      Viestintävastaava poistuu

                                       
                                    Tässä viestimies istui, kärsi ja väitteli

920. Johannes Koskisesta Lontoon pankkiiri

1. Demareiden kansanedustaja Johannes Koskinen (60 v)  siirtyy Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) johtajaksi Lontooseen syyskuun alussa. Nimityksen teki Suomen hallitus eli valtioneuvosto viime torstaina. Päätöksestä vastasi käytännössä yksin Koskisen puoluetoveri valtiovarainministeri Antti Rinne.

2. Johannes Koskinen, joka on koulutukseltaan juristi ja varatuomari, on ollut kansanedustaja yhtäjaksoisesti vuodesta 1991, siis 24 vuotta putkeen. Hänet oli nimetty SDP:n eduskuntavaaliehdokkaaksi myös huhtikuun vaaleissa. Nyt Koskinen luopuu ehdokkuudestaan. Koskinen on kuulunut Hämeessä demareiden ääniharaviin, vuoden 2011 vaaleissa hän sai runsaat 7600 ääntä.

3. EBRD:n johtokuntaan kuuluu 23 jäsentä, jotka hallintoneuvosto valitsee jäsenmaiden esityksestä. Suomi, Norja ja Latvia muodostavat maaryhmän, jolla on yksi johtokunnan jäsen ja yksi varajäsen. Suomen johtokuntaedustajana on tällä hetkellä Jorma Korhonen ulkoasianministeriöstä. 

4. Johannes Koskinen pesti Lontossa on pätkätyö, joka kestää aluksi kaksi vuotta; valtioneuvoston nimityspäätöksen mukaan Koskisen toimikausi päättyy elokuun lopussa 2017. Myöhemmin tänä vuonna tehtävän pankin hallintouudistuksen mukaan Koskisen toimikautta on tiettävästi mahdollista jatkaa vielä vuodella.

5. Eduskunnassa Johannes Koskinen on toiminut viimeksi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana ja aiemmin lyhyen aikaaa mm. varapuhemiehenä. Eilen Koskinen tuli kasvot hieman kalvakkaana eduskunnassa pidettyyn tiedotustilaisuuteen kertomaan, että "nyt se Sote-uudistus karahti sitten lopullisesti kiville".

6. Perustuslakivaliokunnassa kansanedustajat päättävät muodollisesti asioista, mutta tosiasiallista valtaa ko. valiokunnassa käyttävät valtiosääntöoppineet, joiden kannantoista kansanedustajat eivät  rohkene ikinä poiketa, vaikka määrätynlaisen ideologisen taustan usein omaavat asiantuntijatkin voivat toki erehtyä. He erehtyivät  esimerkiksi yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa asiassa yrittäessään noin vain ja suitsait lakkauttaa yksityisten pysäköintifirmojen toiminnan. Vaan eivätpä onnistuneet! - Vaatimattomana miehenä en viitsi tässä kertoa, miksi kyseinen yritys epäonnistui.

7. Lipposen ja Vanhasen hallituksissa Johannes Koskinen oli oikeusministerinä yhteensä kuusi vuotta, minusta kyllä hieman liian kauan. Kun demareiden uudeksi puheenjohtajaksi valittu Eero Heinäluoma halusi vuonna 2005 hallitukseen, Koskisen sai väistyä hallituksesta ja palata rivikansanedustajaksi. Jonkinlaiseksi lohdutuspalkinnoksi Koskinen valittiin eduskunnan varapuhemieheksi, vaikka Koskinen oli hieman aikaisemmin saanut oikeuskanslerilta moitteet Rusi-tapauksen johdosta ja hän oli Helsingin hovioikeuden lainvoimaisen tuomion mukaan rikkonut varomattomalla lausunnollaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettua syyttömyysolettamaa.

8. Oikeusministerinä Johannes Koskinen herätti kiusallista, juristien keskuudessa suorastaan piinallista huomiota useilla medialle antamillaan lausunnoillaan ("päivän Koskinen"), joissa hän puuttui ja arvosteli tuomioistuinten konkreettisissa oikeusjutuissa antamia päätöksiä ja kehotti hävinneitä osapuolia joskus jopa hakemaan virheellisinä pitämiinsä ratkaisuihin muutosta. Ministeri Koskinen toki ymmärsi, ettei tällainen "peli" sovi eturivin poliitikoille ja etenkään valtakunnan oikeusministerille. Ministeri loukkaa mainitulla tavalla toimiessaan ja lausuntoja jaellessaan räikeästi perustuslaissa säädettyä valtiovallan kolmijakoa ja tuomioistuinten riippumattomuutta, mutta tästä oikeusministeri Koskinen vähät välitti, vaan hän ilmeisesti luotti siihen, ettei hänen toimintaansa rohkene kukaan puuttua.

9. Valtioneuvoston oikeuskanslerin olisi, oikeusvaltiossa kun elämme,  toki pitänyt puuttua oikeusministerin ko. menettelyyn omasta aloitteestaan, mutta näin ei Suomessa tapahtunut tuolloin eikä taida tapahtua edelleenkään vastaavanlaisissa tapauksissa, Sitten kun tein Koskisen menettelystä n. 15 sivua pitkän kantelun, oikeuskanslerin oli kuitenkin pakko puuttua asiaan. Näin ainakin kuvittelin, mutta pahalta näytti yhä edelleen, sillä asian käsittely ja päätöksenteko kesti oikeuskanslerinvirastossa todella kauan eli lähes kolme vuotta kantelun tekemisestä. Asian esittelijänä toiminut korkea virkamies piti (muka) muihin kiireisiinsä vedoten kanteluasiakirjoja kaapissaan, joten minun piti ottaa yhteyttä suoraan oikeuskansleriin ja tiedustella vienosti, missä helvetissä kantelu oikein makaa ja miksi ratkaisua ei kuulu. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vastasi minulle HV-viestillään, että hän ei ole voinut ratkaista kantelua, koska sitä ei ole hänelle edes esitelty! Tämän jälkeen oikeuskanslerin ratkaisu tuli kahdessa kuukaudessa.

10. Johannes Koskinen uhosi ministerikautensa loppupuolella tekevänsä Suomesta maailman parhaan oikeusvaltion. Tämä oli tyypillistä polittiista retoriikkaa ja rehvastelua, sillä useimmat oikeuselämän asiantuntijat pitivät tuolloin ja pitävät edelleen Suomea monessa suhteessa päin vastoin oikeusvaltion irvikuvana.  Ministereiden ja hallitusten laista ja oikeusperiaatteista piittaamaton poliittinen maantapa ilmenee esimerkiksi lukuisina poliittisina virkanimityksinä, joilla huippuvirkoja jaetaan härskisti sulle mulle -periaatteella poliittisten voimasuhteiden perusteella. Tässä suhteessa nykyhallituksesta on "kunnostautunut" erityisesti opetusministeri Krista Kiuru. Merkittäviä huipputehtäviä ei julisteta haettaviksi, vaan paikkoja jaellaan salaa puoluetoimistoissa äänestäjien paheksuvista reaktioista tippaakaan välittämättä. Mitä lähemmäksi vaaleja tullaan, sitä härskimmiksi poliittiset virkanimitykset tuntuvat käyvän.

11. Johannes Koskisen nimitys Lontoseen on tyypillinen poliittinen virkanimitys ja osa hallituspuolueiden sopimusta eli kähmintää, jolla ministeri Jan Vapaavuori asetettiin Suomen ehdokkaaksi Euroopan investointipankin EIB:n johtokuntaan, jotta Johannes Koskinen puolestaan voitiin asettaa ehdolle EBRD:n johtokuntaan. Kapellimestarin ko. nimitysrumban takana hääräsi ministeri Rinne. Koskinen pesti on poliittinen palkinto, joka perustuu "pitkään ja ansiokkaaseen toimintaan Suomen parhaaksi" tms. hölynpölyyn.

12. EBRD on perustettu vuonna 1991 tukemaan Keski- ja Itä-Euroopan maiden, Baltian sekä muiden entisen Neuvostoliiton maiden taloudellista kehitystä ja siirtymistä demokratiaan ja avoimeen markkinatalouteen jne. Pankki avustaa siis mm. Kreikkaa, Kyprosta ja Turkkia, mutta Suomella ei sen sijaan ole mahdollisuuksia saada pankilta lainaa, vaikka meillä menisi kuinka huonosti.

13. On selvää, että EBRD:n johtokuntaan, johon kuuluu 23 jäsentä ja varajäsenet päälle, ei tarvittaisi nykyisiä tai entisiä poliitikkoja. Edellisen kerran Suomesta valittiin Lontoon pankin johtajaksi poliitikko vuonna 2009, jolloin valinta osui "toiseen Koskiseen" eli kokoomuksen kansanedustaja Jari Koskiseen. Jari K. viljelee maata Hauholla, joka liitettiin muutama vuosi sitten Hämeenlinnaan eli Johannes K:n kotikaupunkiin. Jari Koskinen hoiti johtajan pestiä Lontossa vain kaksi vuotta, sillä hänet kutsuttiin Kataisen hallituksen maatalousministeriksi vuonna 2011. Pankkiirin työ Lontossa ovat hyvin palkattu ja sisäsiistiä, mutta kenties pitemmän päälle silti hieman tylsää, jos sieltä kerran on noin kiire takaisin Suomeen ja kotimaan politiikan pariin. 

13a. Hämenlinnasta tulee siis kansainvälisiä pankkiireja, mutta on ko. kaupungista toki tullut muitakin merkkihenkilöitä. Esimerkiksi musiikin saralta voidaan mainita vaikkapa sellaiset nimet kuin Jean Sibelius ja Irwin Goodman.

14. Jari Koskisen jälkeen Suomea on EBRD:n johtokunnassa edustanut virkamies eli UM:n kaupallinen neuvos Jorma Korhonen. Suomesta olisi nytkin varmaankin löytynyt kymmeniä  pankin johtokunnan jäseneksi kelpoisia ja vieläpä taitavia pankki- tai virkamiehiä, mutta niin vain kävi, että nimitys osui tälläkin kertaa puhdasveriseen poliitikkoon.

15. Johannes Koskinen kertoo tänään Hämeen Sanomissa, että häntä kiinnostavat jatkossakin "kansainväliset tehtävät".  Koskinen oli ehdolla  viime vuoden europarlamenttivaaleissa, mutta jäi kauas läpimenosta. Kuusikymppinen poliitikko alkaa yleensä olla jo hieman jälkijunassa, mitä uranvaihtoon politiikan ulkopuolelle tulee. Johannes Koskinen ilmoittautui peri vuotta sitten ehdolle myös Maailmanpankin johtokuntaan, mutta vielä tuolloin uranvaihto ei onnistunut.  Silloinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen ei nimittäin mennyt halpaan, vaan nimitti johtokuntaan todellisen ammattiosaajan eli Satu Santalan, joka edustaa johtokunnassa kaikkia pohjoismaita ja Baltian maita. Mainittua tehtävää haki kaikkiaan 37 henklöä, joiden joukossa oli Johannes Koskisen lisäksi muitakin tunnettuja poliitikkoja Kimmo Sasista ja Kimmo Kiljusesta lähtien.

16. Vuosina 2011-2012 Suomen hallituksen nimittämänä EBRD:n johtokunnan jäsenenä Lontossa toimi kauppatieteiden maisteri Tapani Kaskeala. Hän on aiemmin ollut mm. Suomen Washingtonin suurlähetystön rahoitusneuvoksena ja Finpron hankeseurannan päällikkönä. Kaskeala arvostelee  7.3. Helsingin Sanomien mielipidesivulla kirpein sanoin Johannes Koskisen nimittämistä ko. tehtävään otsikolla "Taas kerran poliitikolle järjestetiin palkkiovirka". Kaskealan mukaan rahoitusalan ammattilaiset ovat ymmällään Koskisen nimittämisestä. Kansanedustajien ja ministereiden palkitseminen johtokuntatehtävillä poikkeaa Kaskealan mukaan muiden Pohjoismaiden tavasta toimia ja samaistaa Suomen sellaisten maiden ryhmään, johon meidän ei tulisi kuulua. 

893. Jari Aarniolle ja kumppaneille raskaat syytteet Trevocista

1. Rikosylikomisaario ja Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio saa tänään julkistetun tiedon mukaan useita syytteitä seurantalaite Trevoc Oy:öön liittyvistä rikosepäilyistä. VKSV eli tarkemmin sanottuna apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on päättänyt nostaa Aarniota vastaan syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, törkeästä petoksesta, törkeästä lahjuksen ottamisesta ja rekisterimerkintärikoksesta. Syyte tulee julkiseksi, kun käräjäoikeus alkaa käsitellä asiaa valmisteluistunnossaan. Syytteiden peruskohdat selviävät tänään julkaistusta tiedotteesta.

VKSV:n tiedote

2.  Tiedotteen mukaan viranomaisasiakkaita erehdytettiin  ostamaan Trevoc Oy:ltä seurantalaitteita ja muuta tekniikkaa salaamalla yhtiön todelliset omistaja- ja rahoitusjärjestelyt. Jari Aarnio on syyttäjän mukaan ollut merkittävässä asemassa Trevoc Oy:ssä, toisaalta hän on osallistunut Helsingin poliisilaitoksen edustajana seurantalaitteiden tilaamiseen yhtiöltä. Trevocin taustalla on toiminut  tänään myös syytteen saanut rikollisjärjestön johtajaksi epäilty henkilö. Aarnio on VKSV:n mukaan salannut asemansa Trevocissa.

3. Jos salatut seikat olivat olleet laitteita hankkineiden viranomaisten tiedossa, laitteita ei todennäköisesti olisi tilattu Trevocilta, koska laitteisiin liittyy korostunut luotettavuusaspekti. Seurantalaitteita Trevocilta ovat Helsingin poliisilaitoksen lisäksi tilanneet Suojelupoliisi, Tulli ja ulkoministeriö, yhteensä 1,2 miljoonan euron arvosta. VKSV:n mukaan laitteiden tilaajat ovat joutuneet sallimaan Trevocin pääsyn tietojärjestelmiinsä laitteiden huoltoajon yhteydessä.

4. Muulta kuin Trevoc-haaran osalta Aarnioon liittyvän asiakokonaisuuden syyyteharkinta on kesken. Niiden osalta syytteen nostamisen määräaika päättyy 31.12.2014.

5. Jari Aarnion lisäksi syytteitä Trevoc-tapauksesta on saanut kahdeksan muuta epäiltyä, joita syytetään eriasteisesta osallisuudesta tai avunannosta edellä mainittuihin rikoksiin. Yksi heistä on suojelupoliisin alipäällystöön kuuluva poliisimies ja yksi edellä jo mainittu United Brotherhood -nimisen rikollisryhmän entinen johtaja - VKSV:n tiedotteen mukaan "johtohahmo" -  jonka epäillään osallistuneen Trevoc-yhtiön rahoitukseen.

6. VKSV:n tiedotteesta ei ilmene, miten ankaraa rangaistusta syyttäjä tulee Jari Aarniolle Trevoc-haaran osalta vaatimaan. Jorma Kalske on kertonut tiedotusvälineille, että Aarniolle vaaditaan nyt nostettujen syytteiden osalta noin 4,5 vuoden vankeusrangaistusta.

7, Oikeuskäsittelyn alkamisajankohdasta ja muusta aikataulusta päättää juttua käsittelevä Helsingin käräjäoikeus; oikeus keskustelee käsittelyn aikataulusta syyttäjien ja puolustuksen kanssa. Jutun pääkäsittely alkanee vasta tammikuussa. Jari Aarnion pääavustajana toimii asianajaja Riitta Leppiniemi Asianajotoimisto Susiluoto Oy:stä, hän on avustanut Aarniota oikeusjutussa myös aiemmin (tynnyrijuttu I). Aarnion toisena avustajana on asianajaja Heikki Uotila. Riitta Leppiniemi avusti 10 vuotta sitten Bodomin murhajutussa syytettynä ollutta Nils Gustafssonia. Syytemääräyksestä päättänyt Jorma Kalske ei tule esiintymään käräjäoikeudessa, vaan syyttäjänä toiminee joku valtionsyyttäjä, jota avustaa paikallissyyttäjä.

8. Eräs asia minua on hieman ko. esitutkinnan ja nyt myös syyteharkinnan osalta ihmetyttänyt, jopa hieman huvittanut. Kaikissa esitutkintaa koskevissa uutisjutuissa aina tv-uutisia myöten on kerrottu säntillisesti, että Jari Aarnio kiistää kaikki rikosepäilyt. Tämä ilmoitetaan myös tänään, ei ainoastaan VKSV:n tiedotteessa, vaan myös jokaisessa tapauksesta kertovassa uutisjutussa. Yle Uutisten eli toimittaja Päivi Happosen lyhyessä jutussa mainitaan, ei vain kerran, vaan peräti kolme kertaa, että Jari Aarnio samoin kuin kaikki muut syytteen saaneet henkilöt kiistävät syyllisyytensä rikoksiin. Vuosi sitten, jolloin Jari Aarnio vangittiin, Yle Uutiset pani vielä paremmaksi ja kertoi, että kysymys Aarnion väitetystä syyllisyydestä ratkaistaan lopullisesti aikanaan annettavalla tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla. Niin kuin suuri yleisiö ei olisi muuten tätä selvää asiaa tiennyt.

9. Tätä epäilyjen ja syytteiden kiistämistä on "toitotettu" vuoden kestäneen esitutkinnan aikana jokaisessa uutisjutussa, vaikka kyse on tavallaan jo notorisesta seikasta. Se, että Jari Aarnio kiistää syyllisyytensä rikoksiin, ei ole enää mikään uutinen. Todellinen uutinen olisi, jos Aarnio tai joku muu epäillyistä myöntäisi rikosepäilyt edes joltakin osin oikeaksi.

10. Syyttömyysolettama on toki tärkeä asia, sillä oikeusvaltiossa ketään ei ole lupa  - edes mediassa - kohdella syyllisenä ennen tuomioistuimen langettavaa tuomiota. Syyttömyysolettama ei kuitenkaan edellytä, että syyllisyyden kiistäminen mainitaan tarkasti jokaisessa uutisjutussa silloin, kun ao. henkilö on jo alun perin kiistänyt jyrkästi kaikki häneen kohdistuvat rikosepäilyt.

11. Muun muassa ilmaisukiellon takia matalaa profiilia esitutkinnnan kuluessa vetänyt Jari Aarnio ja hänen avustajansa ovat oikeuskäsittelyn lähestyessä alkaneet pikku hiljaa avautua tuntemuksistaan. Iltalehdessä eilen julkaistussa jutussa Aarnio kertoi asianajaja Leppiniemen välityksellä tutkintavankeudestaan ja siitä, miten häntä on pidetty koko ajan muusta maailmasta ja muista vangeista eristettynä. Aarnio väittää, että esitutkinnassa on unohdettu syyttömyysolettama, mikä on haitannut hänen puolustautumistaan. Aarnio sanoo kokevansa, että häntä on pidetty painostusvankeudessa. Ko. tuntemus ei liene tutkintavankien kohdalla aivan epätavallinen, mutta toisaalta on syytä muistaa, että tutkintavankia epäillään nyt merkittävässä asemassa tehdyistä törkeistä rikoksista, joiden selvittäminen on vaatinut aikaa, On syytä luottaa siihen, että Aarnion vapaudenmenetyksessä ei ole kysymys painostuksesta, vaan tutkinnassa on noudatettu syyttömyysolettamaa ja objektiivisuutta. Vangitsemisesta ei päätä poliisi tai syyttäjä, vaan tuomioistuin.

12. Iltalehdessä pohdiskellaan tänään hieman ihmetellen sitä, miksi Aarnion vangitsemista on jatkettu näin kauan myös ns. sotkemisvaaran perusteella. Kyse on tarkasti ottaen jälkienpeittämis- eli kolluusiovaarasta, jolloin on syytä epäillä, että rikoksesta epäilty saattaa vaikeuttaa asian selvittämistä esimerkiksi hävittämällä tai kätkemällä kirjallista todistusaineistoa taikka vaikuttamalla esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä kuultavaan todistajaan, asianomistajaan, asiantuntijaan tai rikoskumppaniin. Kun vangittuna on törkeistä huume- ja talousrikoksista epäilty huumepoliisin entinen päällikkö, jolla on ilmeisesti edelleen poliisikunnassa monia kannattajia, olisi aika eriskummallista, jos vangitsemisvaatimuksen ja -päätöksen perusteena ei olisi nojauduttu jälkienpeittämisvaaraan. Tutkinnanjohtaja on vedonnut Aarnion vangitsemisen jatkamisen perusteena siihen, että vapaaksi päästyään Aarnio voisi ammattitaitoaan hyväksi käyttäen vaikuttaa todistajiin ja muutenkin siihen näyttöön, joka mahdollisessa oikeudenkäynnissä esitetään.

885. Tuomarit kritisoivat asianajajien ja syyttäjien ammattitaitoa

1. Yle Uutisten toimitus on innokas kyselemään erilaisia asioita. Viime keväänä se tiedusteli tuomioistuimissa oikeusjuttuja hoitavien asianajajien ja ns. lupalakimiesten näkemyksiä tuomareiden ammattitaidosta ja tuomioiden laadusta. Kysely lähetettiin Suomen Asianajajaliiton (SAL) ja Lakimiesliiton kautta 2 945 asianajajalle ja lupalakimiehelle. Vastausprosentti jäi alhaiseksi, sillä kyselyyn vastasi 463 henkilöä, joista 380 oli asianajajia, 60 luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia ja kaksi julkista oikeusavustajaa.

2. Vastauksissa tuomareita arvosteltiin melko rankalla tavalla, sillä vastanneiden selvän enemmistön (88 %) mukaan tuomareiden ammattitaito ei ole aina riittänyt juttujen oikeaan ratkaisemiseen. Eniten puutteita käräjä-ja hovioikeustuomareiden ammattitaidoissa esiintyy vastaajien mukaan talousrikosasioissa, asuntokauppa- ja urakka-asioissa sekä muissa riita-asioissa. Rikosjuttujen osalta puolet vastaajista eli 45 prosenttia oli sitä mieltä, että tuomarit ovat tuominneet syyttömiä puutteellisen ammattitaitonsa vuoksi. 

3. Osa kyselyyn vastanneista asianajajista ja muista lakimiehistä (22 %) arvosteli myös tuomioiden laatua ja kertoi, että käräjäoikeuksista ei tule koskaan tai tulee vain harvoin hyvin kirjoitettu ja perusteltu tuomio. Viidennes vastaajista oli sitä mieltä, että hovioikeuksista tulee vain harvoin hyvin kirjoitettu tuomio. Korkeimman oikeuden tuomioihin valtaosa (73 %) vastaajista oli tyytyväisiä, mutta osa vastaajista moitti korkeinta oikeutta siitä, ettei se perustele valituslupahakemusten hylkääviä päätöksiään.

Yle Uutisten mainittu selvitys löytyy tästä.

4. Mutta vuoroin vieraissa, kuten sanonta kuuluu. Eilen oli nimittäin asianajajien ja "muiden lakimiesten", siis edellä mainittujen lupalakimiesten, vuoro saada ammataitonsa takia sapiskaa tuomareilta. Kysely on suoritettu elo-syyskuuun vaihteessa ja se lähetettiin oikeusministeriön virkapostina kaikille Suomen 981 tuomareille. Kyselyn tulokset julkaistiin keskellä viikkoa, jolloin "kunnon uutisia" ei ole aina saatavissa.

5. Kyselyyn vastasi 342 tuomaria eli vastausprosentti oli selvästi suurempi kuin asianajajille ja muille lakimiehille keväällä järjestetyssä kyselyssä. Vastanneista käräjätuomareita oli 184, hovioikeuden tuomareita 37, hallinto-oikeuden tuomareita 91, vakuutusoikeuden tuomareita 12, markkinaoikeuden tuomareita 8 ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) jäseniä 10. Kyselyyn ei vastannut kukaan korkeimman oikeuden (KKO)  tuomareista. Jostakin syystä kyselyä ei toimittu työtuomioistuimen vakinaisille tuomareille. KHO:n tuomareiden vastausprosentti voidaan pitää yllättävän korkeana.

6. Vastauksissaan tuomarit arvostelevat sekä oikeudessa juttuja ajavia lakimiehiä että syyttäjiä vielä voimakkaammin kuin asianajajat muut lakimiehet keväällä tuomareita. Asianajajat ja lupalakimiehet saavat tuomareilta voimakkaampaa kritiikkiä kuin syyttäjät. Lähes jokainen eli 98 prosenttia kyselyyn vastannut tuomari on sitä mieltä, että juttuja ajavien lakimiesten ammattitaito ei ole "aina" riittänyt jutun ajamiseen. Lähes puolet tuomareista (41 %). katsoo, että näin on tapahtunut "usein". Uutisjutusta ei ilmene, koskevatko nämä vastaukset kaikkia tuomioistuimia, siis myös hallinto-oikeuksia, vai ainoastaan yleisiä tuomioistuimia.

Yle Uutisten kyselyn tulokset löytyvät tästä linkistä.

7. Kun kyselyssä on tiedustelu lakimiesten ammattitaitoa, on aluksi syytä syytä todeta, ettei kysely ole ollut riittävän ammattitaitoisesti toteutettu. Tämä ilmenee kysymyksistä, jotka ovat kovin yleisluontoisia, mutta toisaalta melko johdattelevia ja epämääräisiä. Tuomareilta on esimerkiksi kysytty, oletteko ollut sitä mieltä, että tuomioistuimissa juttuja hoitavien lakimiesten ammattitaito ei ole ollut riittävä jutun hoitamiseen? Kysymystä voidaan tulkita eri tavoin.

8. Tuomarit olivat odotetusti sitä mieltä, että lakimiesten ammatitaito on usein riittämätön talousrikosjutuissa sekä asuntokauppa- ja urakkariidoissa. Epäselväksi jää, miksi tuomareiden mielipidettä lakimiesten ammattitaidosta on tiedusteltu juuri edellä mainituissa asioissa eikä esimerkiksi huumerikosjuttujen ja perintö- tai työoikeudellisten riita-asioiden osalta. Varmaankin siksi, että Yle Uutisten toimittajien käsityksen mukaan juuri talousrikosjuttuja ja asuntokauppajuttuja pidetään keskimääräistä vaikeampina juttuina.

9. Merkille pantavaa on, että kyselyyn vastanneista hallintotuomareista peräti 70 % sanoo, että hallinto-oikeuksissa asioita ajavien lakimiesten ammattitaito on usein riittämätön kansalaisten toimeentuloturva-asioissa sekä maankäyttö- ja rakennusasioissa. Hallinto-oikeuksissa esintyvien lakimiesten ammattitaito on siis vastaajien mukaan vielä heikompi kuin yleisissä tuomioistuimissa asioita ajavien lakimiesten ammattitaito. 

10. Kun kyselyssä tiedusteltiin, jälleen hieman johdattelevaan sävyyn, "onko mielestänne tuomioistuimissa juttuja hoitavien lakimiesten puutteellinen ammattitaito johtanut jonkun asianosaisen kannalta väärään tuomioon riita-asiassa", saatiin varsin yllättävä tulos, sillä tuomareista 52 prosenttia vastasi kysymykseen myönteisesti ja vain 48 prosenttia kielteisesti. Tämä johtuu osaltaan kysymykseen epätarkkuudesta, sillä sen on voitu tulkita tarkoittavan, että onko joskus tapahtunut, että riita-asiassa on käynyt kysymyksessä mainitulla tavalla "köpelösti". Asianajajaliiton puheenjohtaja Risto Sipilä on ihmetellyt vastausten mainittua jakaantumista.

11. Kyselyyn vastanneiden tuomareiden mukaan väärät tuomiot riita-asioissa johtuvat usein väittämistaakasta eli normista (OK 24:3.2), jonka mukaan tuomioistuin ei saa perustaa tuomioita sellaiseen juridisesti välittömästi relevanttiin tosiseikkaan (oikeustosiseikkaan), johon juttua ajavat lakimiehet eivät ole selkeästi vedonneet. Tarkasti ottaen säännös tarkoittaa subjektiivista väittämistaakkaa eli siitä, että tosiseikkaan tulee vedota sen osapuolen (kantaja tai vastaaja), jolla on materiaalisen oikeuden mukaan seikkaa koskeva vetoamisvelvollisuus. Jos asianosainen eli käytännössä hänen asiamiehensä tai avustajansa ei huomaa tai osaa vedota edukseen kaikkiin tarvittaviin oikeustosiseikkoihin, hän häviää jutun. 

12. Asianajajaliiton puheenjohtaja Risto Sipilä sanoi Yle Uutisille olevansa huolissaan tuomarikunnan käsityksestä, jonka mukaan asianajajien puutteellinen ammattitaito johtaisi riita-asioissa usein vääriin tuomioihin. Aika suuri osa kyselyyn vastanneista tuomareista on kuitenkn saattanut liioitellla asianajajien ammattitaidon riittämättömyyttä tai vastannut kyselyyn joko hieman huumorimielellä tai "nyt maksetaan potut pottuina" -periaatteella eli kostaakseen aiemmin asianajajilta omasta ammattitaidostaan saamansa huonon "kevättodistuksen".

13.  Kuten Risto Sipilä totesi, asiaan vaikuttaa myös tuomareiden usein passiivinen prosessinjohto eli se, että tuomarit eivät joko ymmärrä, viitsi tai osaa puuttua sopivalla tavalla asiassa ilmeneviin epäselvyyksiin tai ristiriitaisuuksiin ja selvittää, mihin kaikkiin tosiseikkoihin asiamieheillä tai avustajilla on tarkoitus päämiestensä vaatimusten tueksi vedota nimenomaan oikeustosiseikkoina ja mihin seikkoihin sen sijaan vain joko todisteina (todistustosiseikkoina) tai jonkinlaisina jutun taustatekijöinä. Lisäksi on syytä huomata, että tuomarit eivät itse aina hallitse väittämistaakkanormia ja sen soveltamista, vaan saattavat perustaa tuomion myös sellaisiin seikkoihin, joihin asiamiehet tai avustajat eivät ole vedonneet nimenomaan oikeustosiseikkoina. Toisaalta tuomari saattaa katsoa, että asianosainen ei ole vedonnut tiettyyn tosiseikkaan mainitussa tarkoituksessa, vaikka asiamiehellä tai avustajalla on asiasta erilainen käsitys.

14. Tuomarit ovat kyselyssä lausuneet ainoastaan omia käsityksiään asiamiehinä ja avustajina toimivien lakimiesten ammattitaidosta samoin kuin tuomioiden oikeellisuudesta tai vääryydestä. Tuomarit eivät omaa jumalallista kykyä päästä jutussa kuin jutussa absoluuttiseen totuuteen ("todelliseen totuuteen"), vaan oikeudenkäynnissä joudutaan pakosta tyytymään prosessuaaliseen eli jutussa esitettyä todistusaineistoa vastaavaan totuuteen. Tuomitsemistehtävän hoitaminen on inhimillistä toimintaa ja tuomarit ovat erehtyviä ja vajavaisia ihmisiä, jotka joutuvat istumaan ja ratkaisemaan oikeusjuttuja kenties työuupumuksen rasittamina ja erilaisissa ristipaineissa. Tuomarit ovat kyselyssä "laukoneet" vain omia subjektiivisia käsityksiään siitä, milloin tai kuinka usein oikeusjutuissa joudutaan antamaan väärä tuomio ja miten usein tämä johtuisi asiamiesten tai avustajien ammattitaidon riittämättömyydestä. Tuomareiden ratkaisuja muutetaan yllättävän usein ylemmissä oikeusasteissa, jonne ratkaisuista valitetaan. Tuomion virheellisyys saattaa johtua tuomarin oman ammattitaidon puutteesta, joka ilmenee esimerkiksi todistusharkinnan tai lainsoveltamisen epäonnistumisena.

15. Kyselyyn vastanneiden tuomareiden mukaan syyttäjien ammatitaidossa on harvemmin puutteita kuin riitajuttuja ajavien lakimiesten ammattitaidossa. Puutteita toki esiintyy, sillä vastaajista 72  prosenttia ilmoitti, että syyttäjien ammattitaito ei ole aina ollut riittävä juttujen ajamiseen. Toisaalta vain viisi prosenttia vastaajista sanoi, että näin tapahtuu usein. Epäselväksi jää, mitä kyselyssä ja vastauksissa tarkoitetaan maininnalla "syyttäjien ammattitaito ei ole ollut aina riittävä". Riittääkö, että tuomarin istumasta sadasta rikosjutusta kahdessa tai kolmessa tapauksessa syyttäjien taidoissa on esiintynyt "pieniä puutteita"? Talousrikosjuttujen osalta tuomareista lähes neljännes on sitä mieltä, että syyttäjien ammattitaidoissa on ollut usein puutteita.

16. Yllättävin tulos rikosjuttuissa oli kuitenkin se, että yli puolet (55 %) kyselyyn vastanneista tuomareista kertoi, että syyttäjien puutteellisen ammattitaidon vuoksi "syyllisiä on jäänyt tuomitsematta". Tämä tulos muistuttaa yllättävän tarkasti edellä riita-asioissa saatua tulosta, jonka mukaan 52 % tuomareista on sitä mieltä, että lakimiesten puutteellinen ammattitaito on johtanut vääriin tuomioihin. Tuomarit eivät näytä tiedostavan, että meillä on voimassa syyttömyysolettama, joten sen jälkeen, kun syyte on tuomiolla hylätty, ei  voida puhua tekoon syyllisestä. Tuomareiden ei ole sopivaa valitella tai arvostella syyttäjiä siitä, että osa "syyllisistä" jää tuomitsematta.

17. Asianajajaliiton puheenjohtaja ja valtakunnansyyttäjä esiintyivät eilen tv-uutisissa vakavina ja kertoivat pitävänsä Yle Uutisten tekemää kyselyä tärkeänä. TV1:n pääuutislähetyksessä kuultiin myös oikeusministeriä, joka hieman takelteli yrittäessään painottaa lakimiesten jatkokoulutusta, mutta sai sentään sanotuksi, että kansalaisten oikeusturva ei ole vaarassa. Tänään aamutelevisioissa studioon oli haalittu lisää vakavanoloisia miehiä oikeusministeriöstä, lakimiesliitosta ja hovioikeudesta. Miesten jutustelu kääntyi tuomioistuimissa jo toteutettuihin ja vielä monta vuotta edessä oleviin säästöihin, resurssipulaan jne., vaikka Yle Uutisten kysely koskenut tuomareiden, vaan asianajajien ja muiden oikeusjuttuja ajavien lakimiesten ammattitaitoa. Lisää vettä myllyyn saatiin tänään tv-uutisissa esillä olevasta toisesta "selvityksestä", josa valiteltiin kovasti tuomareiden työuupumusta.

18. Molemmissa kyselyissä esille tulleita asioita ja epäkohtia on valitettu tässä maassa niin kauan kuin muistan. Itse en pidä eilen tai keväällä julkaistujen kyselyjen tuloksia erityisen vakavana asiana ja ainoana totuutena. Selvityksessä tuomareille esitetyt kysymykset ovat melko yleisluonteisia, epämääräisiä ja johdattelevia. Vastauksissaan tuomarit kertoivat anonyymeinä omista tuntemuksistaan ja käsityksistään, he eivät paljastaneet mitään absoluuttista totuutta advokaattien ammattitaidosta. Keväällä julkaistussa kyselyssä advokaatit ja lupalakimiehet sättivät tuomareiden ammattitaitoa ja nyt syksyllä tuomareille oli puolestaan varattu tilaisuus mollata asiamieheiä ja avustajia sekä syyttäjiä oikein olan takaa. Tämä on sitä suomalaisille tyypillinen tapaa "keskustella" asioista. Kunnon keskinäistä keskustelua ei haluta käydä, vaan tyydytään vain heittelemään Yle Uutisten välityksellä moitteita puolin ja toisin.

799. Todistustaakasta kunnianloukkausrikoksissa

1. Helsingin käräjäoikeudessa meneillään olevilla ATK:n "kiusaamiskäräjillä", jotka kulminoituvat Hilkka Ahteen ja Timo Rädyn väliseen mutapainiin, koettiin eilen hienoinen yllätys, kun syytteessä oleva Räty väitti Hilkka Ahteen ehdottaneen hänelle seksisuhdetta vuonna 2005. AKT:n entistä puheenjohtajaa Rätyä syytetään jutussa työturvallisuusrikoksista ja pahoinpitelyistä, syytteessä on myös kaksi muuta ATK:n johtohenkilöä.  Syyttäjän ja asianomistajien mukaan Räty kohteli AKT:ssa viestintäpäällikön vakanssilla ollutta Hilkka Ahdetta ja entistä sihteeriään epäasiallisesti.

2. Timo Rädyn mukaan Hilkka Ahde oli ehdottanut hänelle jo melko pian taloon eli ATK:n palvelukseen tultuaan, että "meillä pitäisi olla seksisuhde". Räty väitti Hilkan kertoneen, että hänellä oli aviomiehensä Matin lupa olla seksuaalisessa suhteessa muiden kanssa.  Räty, joka oli kieltäyytnyt moisesta ehdotuksesta,  sanoi kokeneensa tilanteen hyvin ahdistavaksi muun muassa siksi, että ATK oli tukenut Matti Ahteen eduskuntavaalikampanjaa. Räty kertoi, että jo tämän tapahtuman jälkeen hän oli alkanut ottaa Hilkkaan "etäisyyttä".

3. Hilkka Ahde tyrmistyi Rädyn väitettä, joka on hänen mukaansa törkeä vale.  Syyttäjäkin ihmetteli Rädyn väitettä ja kysyi, miksi Räty ei ollut tuonut väitettä esiin jo silloin, kun häntä kuultiin esitutkinnassa. Rädyn mukaan häneltä ei ollut esitutkinnassa edes kysytty asiasta. Räty selitti hurskaasti olleensa siinä uskossa, ettei kaikkia asioita tarvitse lähteä tässä maailmassa penkomaan. 

4. Ahteen avustaja näki Rädyn logiikassa ristiriitaisuuksia. Tällä oli ilmeisesti tarkoitus viitata Rädyn aiempaan kertomukseen, jonka mukaan hänen käyttäytymisessään Hilkka Ahdetta kohtaan ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia ennen vuotta 2009. Oikeudenkäynnin ensimmäisenä istuntopäivänä Hilkka Ahde oli kysyttäessä kertonut, että Räty ei ollut ahdistellut häntä sekusaalisesti; tätä asiaa kysyi Räydyn avustaja Heikki Lampela. 

5. Myöhemmin eilen tiedotettiin, että Hilkka Ahde on tehnyt rikosilmoituksen, jonka tarkoituksena on selvittää, syyllistyikö Timo Räty sanotulla väitteellään törkeään kunnianloukkausrikokseen. Ahteen mukaan väite on törkeä ottaen huomioon asian saama julkisuus.

6. Mikä nyt "neuvoksi"? No, lehdistö, varsinkin iltapäiväsellainen, on tottunut selvittämään tällaiset pikku oikeudelliset ongelmat ottamalla yhteyttä Itä-Suomen yliopiston Joensuun osastossa työskentelevään rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvaseen. Tämä joskus "Joensuun oraakkeliksi" mainittu oikeustietelijä vastailee sangen mielellään median esittämiin oikeudellisia ongelmia koskeviin kysymyksiin. Tällä kertaa asiaa lähti Tolvaselta kyselemään Helsingin Sanomat.

7. Vastaus tuli nytkin kuin apteekin hyllyltä. Hesari kertoi siitä tänään aamupäivällä verkossaan otsikolla "Oikeusprofessori ei usko Hilkka Ahteen rikosilmoituksen johtavan mihinkään". Tolvasen mukaan Hilkka Ahteen tuleva rikosilmoitus Timo Rädyn puheista ei todennäköisesti johda ainakaan langettavaan tuomioon. Rikosilmoitus voi johtaa kyllä poliisitutkintaan mutta ei välttämättä syyteharkintaan saati oikeudenkäyntiin asti, arvioi Tolvanen. "Rädyllä on syytetyn asemansa vuoksi tavallista suurempi vapaus tuoda toisesta ihmisestä epäedullisia asioita ilmi. On olemassa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan itseään oikeudessa puolustaessa saa puhua tuhmempia kuin muuten", perusteli Tolvanen.

8. Totta tietenkin on, ettei syytetyllä ole rikosasiassa totuusvelvollisuutta, vaan hän voi vaieta tai kertoa myös ns. muunneltua totuutta. Kunnianloukkaukseen syytetyllä ei ole kuitenkaan itseään puolustaessaan lupa syyllistyä.

9. Matti Tolvasen mukaan mahdollisen oikeusprosessin kannalta on ratkaisevaa, pystyykö syyttäjä osoittamaan Rädyn väitteet perättömiksi. Tällöin syyttäjällä pitäisi olla näyttöä, ettei Hilkka Ahde ehdotellut Timo Rädylle seksisuhdetta vuonna 2005. "Menneisyydessä mahdollisesti loukkaavan väitteen esittäjän velvollisuus oli näyttää väitteensä toteen. Nykyisen lain mukaan näyttötaakka on syyttäjällä. Hänen pitää pystyä näyttämään väite perättömäksi", Tolvanen tykittää. Tolvasen mielestä Timo Rädyn asianajaja Heikki Lampela oli oikeassa medialle eilen antamassaan lausunnossa, että Hilkka Ahteen "kannattaa rauhoittua ja harkita uudemman kerran, onko rikosilmoituksen tekemisessä järkeä".

10. Hilkka Ahteen ilmoitus rikosilmoituksen tekemisestä on toki taktinen veto Timo Rädyn inhottavalta tuntuvan väitteen johdosta - mitä muuta Hilkka Ahde itse asiassa olisi voinut tehdäkään. Voi olla, että ajatus rikosilmoituksen tekemisestä raukeaa, jos Hilkka Ahde voittaa nyt meneillään olevan jutun ja Timo Räty tuomitaan syytteen mukaisesti.

11. Mutta kummalla osapuolella, syyttäjällä vai rikoksesta epäillyllä, mahtaa "ihan oikeesti" olla todistustaakka sanotunlaisesta väitteestä?  Pitääkö syyttäjän tai, jos syytettä lähtee ajamaan vain asianomistaja, tämän näyttää sanotunlainen väite perättömäksi, vai onko kunnianloukkausrikosjutun vastaajan näytettävä, että väite pitää paikkansa? 

12. Syyttömyysolettamaan kuuluu keskeisenä elementtinä syyttäjän todistustaakka (OK 17:1.2). Syyttäjän on näytettävä toteen rangaistavuuden edellytykset, eli positiiivisten edellytysten lisäksi myös negatiiviset rangaistavuuden edellytykset, esimerkiksi se, että henki- tai pahoinpitelyjutussa ei ole ollut  käsillä hätävarjelutilanne. 

13. Tästä pääsäännöstä saattaa kuitenkin olla joitakin poikkeuksia. Vanhastaan on esimerkiksi katsottu, että kunnianloukkauksesta syytetyllä voi olla esitettyjen tosiseikkojen totuuussisältöä koskeva todistustaakka. Tähän viittaa myös professori Matti Tolvanen todetessaan, että "menneisyydessä" mahdollisesti loukkaavan väitteen esittäjällä oli velvollisuus näyttää väitteensä toteaan. Tolvasen mainitsema "menneisyys" ei kuitenkaan ole kovin kaukana takanapäin, sillä vuoteen 2000 asti Suomessa voimassa olleen rikoslain asianomaisen säännöksen mukaan kunnianloukkauksesta syytetyllä oli oikeus ja velvollisuus esittää todennäköisiä syitä herjauksensa tueksi.

14. Nykyisin voimassa olevassa kunnianloukkausta koskevassa rangaistussäännöksessä (RL 24:9) ei ole vastaavaa syytetylle asetettua todistustaakkaa. Mutta toisin kuin Matti Tolvanen antaa ymmärtää, kunnianloukkausrikosta koskevaa todistustaakkaa ei ole ollut vuoden 2000 lainmuutoksen yhteydessä tarkoitus muuttaa ainakaan oleellisesti. 

15. Kunnianloukkausrikossyytteen oikeuskäsittelyssä on minusta edelleen perusteltua lähteä siitä, että syytetty joutuu esittämään näyttöä väitteidensä todenperäisyyden tueksi ennen kuin todistustaakka väitteiden perättömyydestä kääntyy syyttäjälle ja/tai asianomistajalle. Muutoinhan kunniansa menettäneen asianomistajan voi olla täysin mahdotonta osoittaa, että väitteet ovat perättömiä. Negatiivisten seikkojen toteen näyttäminen on yleensäkin vaikeampaa kuin seikan vastakohdan näyttäminen. Riita-asioissa tämä näkökohta on yksi varteenotettava todistustaakan jakoa koskeva koskeva seikka. Kun kunnianloukkausteoissa on kysymys asianosaisten välisestä konfliktista, jossa yleisellä edulla ei ole merkittävää roolia, voidaan todistustaakka kunniaa loukkaavien väitteiden todenperäisyydestä myös tällä perusteella asettaa vastaajalle.

16. Syyttömyysolettama, jonka mukaan jokaista on pidettävä syyttömänä, kunnes syyttäjä (tai asianomistaja) on osoittanut vastaajan syyllisyyden toteen, on tietenkin selkeä pääsääntö. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin joissakin tapauksissa hyväksynyt käännetyn todistustaakan myös rikosasioissa. Kunnianloukkausrikokset ovat sellainen asiaryhmä, jossa käännetyn todistustaakan omaksumiselle voidaan esittää varteenotettavia reaalisia perusteita. Ihmisoikeustuomioistuin on edellyttänyt, että syytetyn todistustaakka pysyy kohtuullisissa puitteissa ja että syytetyn oikeusturvasta huolehditaan riittävästi. Tämä merkitsee sitä, että syytetyn todistustaakalle ei voida asettaa kovin korkeaa näyttökynnystä. Kuitenkin on edellytettävä, että syytetty saattaa väitteensä todenperäisyyden uskottavaksi. Tämän jälkeen todistustaakka väitteen perättömyydestä siirtyy syyttäjälle tai syytettä yksin ajavalle asianomistajalle. Vrt. myös KKO 2010:88. 

17. Väite siitä, että firman tai järjestön palveluksessa oleva naimisissa oleva nainen ehdottaa kohta palvelukseen astuttuaan firman pomolle seksisuhdetta, vaikuttaa yleisen elämänkokemuksen mukaan sen verran epätavalliselta, että todistustaakka olisi myös tällä perustella järkevää asettaa väitteen esittäjälle. Yleisempää lienee päinvastainen tilanne eli se, mainitunlaisen ehdotuksen tekee miesjohtaja naispuoliselle alaiselleen. 

18. Matti Tolvasen esittämä näkemys todistustaakasta on liian kategorinen. Monet näkökohdat perustelevat todistustaakan asettamista väitteen esittäjälle. Lakia sovellettaessa ei voida lähteä yksinomaan teorioista ja pääsäännöistä, vaan huomioon tulee ottaa myös reaaliset näkökohdat ja käytännön tarpeet.

747. Uutta tietoa Ulvilan surmajutun leväperäisestä tutkinnasta

1. Ulvilan surman rikostutkinnasta on saatu jälleen uutta tietoa, joka vahvistaa tutkinnan suorastaan farssimaisia piirteitä. Surmapaikalta, tarkemmin sanottuna talosta löydetystä halosta, talteen otetun vieraan ihmisen dna:n alkuperä on saatu selville. Yle Uutisten tietojen mukaan kyseinen  dna kuuluu KRP:n tutkijalle. Selvyttä ei sen sijaan ole siitä, onko dna-jäljen jättänyt tutkija osalistunut surman tekniseen tutkintaan vai miten dna on joutunut halkoon. 

2. Syyttäjä, poliisi ja puolustus ovat sangen vaitonaisia asiasta. KRP:n tutkinnanjohtaja vetoaa siihen, että juttu on jo siirtynyt syyttäjälle, jolla on myös tiedotusvastuu asiassa. Syyttäjä ei kuitenkaan suostu kommentoimaan asiaa, ei myöskään Anneli Auerin asianajaja.

3. Puolustuksen väite ulkopuolisesta tekijästä on tähän asti nojuutunut olennaiselta osalta siihen, että tekopaikalta löydetystä verisestä halosta on löydetty vieraan henkilön jättämää dna:ta. Näytteessä oli sekoittunut surmatun Jukka S. Lahden sekä toisen tuntemattoman miehen dna:ta. Tuntemattoman dna:n omistajaa pyrittiin selvittämään mm. suurta huomiota Porin seudulla aikanaan herättäneellä dna-massatestauksella. Yli 700 ihmiseltä kerätyt dna-näytteet eivät kuitenkaan ratkaisseet asiaa. Massatestauksen on kerrottu tulleen maksamaan valtiolle ja veronmaksajille noin 100 000 euroa.

4. Yle Uutisten mukaan poliisihallitus ylläpitää omaa dna-rekisteriään, johon poliisit ovat voineet jo vuodesta 2007 lähtien vapaaehtoisesti antaa oman näytteensä. Tämän dna-eliminaatiorekisterin tarkoituksena on paljastaa näytteiden mahdollinen saastuminen eli kontaminaatio tutkinnassa. Ko. salaiseen salaiseen rekisteriin on saatu noin 600 poliisin dna. Kerrotun mukaan suurin osa rikosteknistä tutkintaa suorittavista KRP:n työntekijöistä olisi kuitenkin sanotussa rekisterissä. 

5. Nyt ilmi tullut paljastus on uusi naula löperösti suoritetun Ulvilan surmajutun tutkinnan arkkuun. Rikospaikkatutkinnassa on ilmeisesti tehty lähes kaikki klassiset virheet, joita tutkinnassa voidaan ylipäätään tehdä. Miksi ko. tutkija ei ole aiemmin antanut omaa näytettään sanottuun rekisteriin? Miksi rikostutkijoita ei ole velvoitettu antamaan sanottua näytettä? Mitä KRP:n tutkija ylipäätään olisi tehnyt rikospaikalla, sillä lehtitietojen mukaan tutkinnasta vastasi paikallinen poliisi? Miten tutkijan jälki ylipäätään on voinut joutua halkoon ja "sekoittua" surmatun dna:han?

6. Miksi poliisi ja syyttäjä ovat niin kovin vaitonaisia paljastuksesta? Milloin dna:n antaja oikeastaan saatiin selville? Onko Mikko Paatero parhaillaan lomalla, sillä normaalisti Paateroa olisi jo haastateltu ja hän olisi kertonut vuolaasti oman näkemyksensä asiasta? Vaikeuttaako uusi tieto puolustuksen työtä, kuten on ennakoitu, ja romahtaako koko puolustus siihen, että "ulkopuolinen" olkin KRP:n tutkija? 

7. Rikospaikalta löydettiin tutkinnassa myös veriset kengänjäljet ja kurainen kengänjälki  sekä ruskeankirjavia tekokuituja, joiden alkuperää ei ole kyetty tutkinnassa selvittämään.  Kuka mahtaa olla se KRP:n tutkija - Seppo tai joku muu - tai paikallinen poliisi taikka kenties joku "naapurin mies", joka on tallustellut rikospaikalla kuraisilla (ja verisillä)  kengillään? Nämä jäljet viittaavat edelleen ulkopuoliseen tekijään. Nyt ei sitten muuta kuin noita kurajälkiä uudelleen analysoimaan!

8. Anneli Auerin rikosjuttu on todellinen farssi ja pohjanoteeraus suomalaisen rikostutkinnan ja - oikeudenkäynnin historiassa. Ajatellaanpa myös sitä, että KKO palautti jo viime lokakuussa murhajutun käräjäoikeuteen, mutta siellä ei olla päästy vielä edes aloittamaan uusintakäsittelyä! Viranomaiset, syyttäjät ja tuomarit vain "tutkivat" ja lomailevat ja lykkäilevät juttua yli lomiensa. Mutta ehkäpä tuomarit ja viranomaiset ajattelevat, että mikäpä kiire tässä nyt on, kun "pohjalla" on kuitenkin "tulossa oleva" elinkautinen tuomio syytetylle. He eivät näytä ymmärtävän tai ottavan huomioon lainkaan, että syyttömyysolettama on tällaisessa hidastusnäytelmässä pahasti uhattuna. 

609. Jussi Halla-ahon etikettivirhe: Arvosteli KKO:ta saamastaan rikostuomiosta. Halla-ahon käytös on silti vähäistä verrattuna oikeusministeri Johannes Koskisen menettelyyn 

1. Jussi Halla-aho arvosteli tänään viime viikolla KKO:sta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ynnä muusta saamaansa langettavaa tuomiota. Tämä oli selvä moka, sillä Halla-ahon menettely on valtiovallan kolmijako-opin vastaista. Pitääkö hänen tämän takia luopua hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta?

2. Aiemmin oikeusministeri Johannes Koskinen kritisoi ministerinä ollessaan kymmenissä eri tapauksissa tuomioistuinten yksittäisiä ratkaisuja ja sai oikeuskansleri Jaakko Jonkalta nuhteet menettelystään. Oikeuskansleri ei  - tietenkään - itse puuttunut Koskisen sanottuun menettelyyn, minkä vuoksi jouduin tekemään siitä kantelun oikeuskanslerille. Peräti lähes kolme vuotta kanteluani haudottuaan Jaakko Jonkka rohkeni vihdoin ja viimein antaa Johannes Koskiselle menettelystä moitteet.

3. Toinen Johannes Koskisen ministerikaudella tekemä vakava töppäys koski hänen Alpo Rusi-tapauksen yhteydessä antamaansa lausuntoa, jolla hän Helsingin hovioikeuden lainvoiman saaneen tuomion mukaan menetteli syyttömyysolettaman vastaisesti. Koskisen menettelystä aiheutui valtiolle vahingonkorvausvastuu, eli valtio tuomittiin korvausvelvolliseksi oikeusministerinsä ihmisoikeussopimusta rikkovan  menettelyn johdosta. Oikeusministeriö ei vaivautunut perimään Johannes Koskiselta takaisin senttiäkään valtion maksettaviksi Koskisen menettelyn johdosta tulleista korvauksista. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka, jolle kantelin tästäkin Koskisen ja oikeusministeriön menettelystä, siunasi ministeriön menettelyn ilman minkäänlaisia kunnon perusteluja.

4. Nyt Halla-ahoa uhkaavat potkut hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomioja on julmistellut blogissaan Timo Soinille asiasta ja kehottanut Soinia ja perussuomalaisia huolehtimaan siitä, että Halla-aho eroaa vapaaehtoisesti valiokunnan puheenjohtajan paikalta. Johannes Koskisen (sdp) edellä mainitun kahden todella vakavan töppäyksen jälkeen Tuomiojalla (sdp) tai muillakaan demareilla ei sitä vastoin ollut esittää minkäänlaisia moitteita tai erovaatimuksia.

5. Miten sitten kävi Johannes Koskiselle noiden kahden tapauksen jälkeen. Ei kai häntä enää valittu mihinkään valiokuntaan tai vastaavaan tehtävään? Väärin arvattu, sillä Johannekselle kävi paremmin kuin hyvin. Toisen tapauksen eli Helsingin hovioikeuden tuomion jälkeen hän jatkoi eduskunnan varapuhemiehenä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut!  Varapuhemiehen pallilta Johannes Koskinen joutui väistymän vasta, kun ministerin tehtävät jättämään joutuneelle Tarja Filatoville oli löydettävä jokin arvokas korvike ministeripaikan menettämisestä.

6. Kaiken huippu koettiin viime vaalien jälkeen, jolloin Johannes Koskisesta leivottiin - yllätys yllätys - perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja! Erkki Tuomioja, joka nyt julmistelee Jussi Halla-ahon saamasta sakkotuomiosta, oli muiden demareiden tavoin valitsemassa keskeistä ihmis- ja perusoikeutta loukannutta Johannes Koskista sanottuun tehtävään eli  tavallaan epävirallisen valtiosääntötuomioistuimen puheenjohtajaksi.

7. Meillä istuu siis eduskunnan arvovaltaisimman valiokunnan puheenjohtajan pallilla kansanedustaja, joka on 1) loukannut oikeusministerinä ollessaan oikeusvaltion yhtä keskeistä kulmakiveä eli tuomioistuinten riippumattomuutta ja 2) menetellyt keskeisen ihmis- ja perusoikeuden eli syyttömyysolettaman vastaisesti valtiolle korvausvastuun aiheuttavalla tavalla. Tästä on vaiettu, mutta nyt kun pinteessä on paljon "vähäisempi kiho" eli Jussi Halla-aho, kansanedustajat ovat vaatimassa hänen eroaa tavallisen valiokunnan puheenjohtajan paikalta.

8. Toki Jussi Halla-ahon olisi tullut pitää mölyt mahassaan ja olla arvostelemata KKO:ta. Halla-ahon möläytys rikkoo valtiovallan kolmijako-oppia vastaan, se on selvää.  Kansanedustajan ei pidä arvostella toisen valtiomahdin eli tuomiovallan edustajia eikä siis tuomioistuimen yksittäisiä ratkaisuja - vaikka oikeusministeri Koskinen aikaisemmin niin lukuisia kertoja tekikin. Samoin on selvää, että Halla-ahon tulisi KKO:n langettavan tuomion johdosta kiireesti erota hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Kun Halla-aho ei aio itse erota eivätkä perussuomalaiset vie asiaa eteenpäin, jää eduskunnan ja muiden puolueiden tehtäväksi huolehtia siitä, että hallintovaliokunta vapauttaa Halla-ahon sanotusta tehtävästä. Mutta tämä näyttää olevan hyvin vaikeaa.

9. Jos minä olisi Halla-ahon tilanteessa, vetoaisin tietenkin siihen, että saihan Johannes Koskinenkin aikoinaan jatkaa jopa eduskunnan varapuhemiehenä, vaikka hovioikeus oli lainvoimaisella tuomiolla todennut hänen rikkoneen syyttömyysolettamaa ja vaikka Koskisen menettelystä aiheutui valtiolle korvausvastuu. Vetoaisin myös siihen, että Johannes Koskinen edellä mainittujen töppäystensä jälkeen valittiin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi.

10. Jos olisin Halla-ahon tilanteessa, niin lupaisin erota heti hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta, jos Johannes Koskinen eroaa  samanaikaisesti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan pallilta.  SE olisi sitä yhdenvertaisuutta!

483. Ulvilan murhamysteerin tv-keskustelussa mystistä tietovajetta

1. Ajattelin eilen pyhittää tämän perjantain aamupäivän sienestämiseen. Eilisen TV1:n A-Talkin jälkeen tulin kuitenkin luvanneeksi, että kommentoin ohjelmassa käytyä keskustelua. Joten ei kai tässä sitten auta muu kuin kirjoitushommiin vaan! Karvalaukut, haaparouskut ja suppilovahverot saavat luvan odottaa huomiseen.

2. Eilisessä pikakommentissani ihmettelin tv-keskusteluun osallistuneiden lainoppineiden asiantuntijoiden hieman vajavaiselta vaikuttanutta tietämystä tiettyjen perusasioiden osalta. Vastaukset eivät tyydyttäneet minua eivätkä näköjään osaa kommentaattoreitakaan. Olisiko tietynlainen hämmennys ja tietynlainen neuvottomuus johtunut suoran tv-lähetyksen paineista tai olisivatko heiltä jääneet niin sanotusti kotiläksyt ennen tv-studioon saapumista tekemättä, vaikea sanoa. Kokeneista keskustelijoista kuitenkin oli kyse, ja valtakunnansyyttäjä oli päättänyt, kuten hän itse mainitsi, saapua lähetykseen varta vasten itse. - A-talkin lähetys löytyy linkistä http://areena.yle.fi/video/1316719821392.

3. Muutama esimerkki. - Toimittaja Susanne Päivärinta kysyi valtakunnansyyttäjä Matti Nissiseltä ja professori Terttu Utriaiselta, mitä tarkoitetaan, kun laissa puhutaan vangitsemisen edellytysten osalta "todennäköisistä syistä". Kysymys oli hyvä, sillä varmasti monet ihmiset haluaisivat tietää, mistä sanotussa terminologiassa oikeastaan on kyse.

4. Selkeää vastausta kysymykseen ei kuitenkaan saatu kummaltakaan asiantuntijalta. Terttu Utriainen alkoi selittää asiaa niin, että rikosasia etenee vaiheittain siten, että ensin nostetaan syyte, jonka tueksi täytyy olla tietyt edellytykset ja sitten asiaa käsitellään... plääp, plääp... ja sitten juttu ratkaistaan tuomiolla. Ei siis vastausta esitettyyn kysymykseen.

5. Matti Nissinen näytti kiemurtelevan oman vastauksensa kanssa ja taisi sanoa joko tässä kohtaa tai hieman myöhemmin jotenkin niin, että hän "ei ollut tänne tullessaan varautunut vastaamaan kysymyksiin toimittajan edellyttämällä tarkkuudella". Niinpä niin, kotiläksyt olisivat siis tämän mukaan jääneet todellakin tekemättä! Mutta jokaisen syyttäjän, myös jokaisen "entisen syyttäjän,"pitäisi toki tuollainen perusasia tietää jo vanhasta muistista ja kyetä vastaamaan sitä koskevaan kysymykseen vaikka niin sanotusti "unissaan". Onhan mainittu käsite myös, ei vain vangitsemispäätöksen, vaan myös syyteharkinnan keskiössä, sillä lain mukaan syytteen nostaminen edellyttää, että rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi on olemassa todennäköisiä syitä (ROL 1:6).

6. Matti Nissinen mutisi aluksi jotakin "korkeamman asteen todennäköisyydestä" ja "sen tasoisesta näytöstä." Olen varma, etteivät maallikot tulleet tuollaisesta mitään sanomattomasta määritelmästä hullua hurskaammaksi. Toimittajan tivatessa edelleen tarkempaa selvitystä asiaan, Nissisellä näytti sytyttävän ja hän sanoi, että todennäköisillä syillä tarkoitetaan samaa kuin "varteenotettava epäily." Varmemmaksi vakuudeksi Nissinen vetosi oikeuskansleri Jaakko Jonkan aikoinaan eli 1980-luvulla kirjoittamaan väitöskirjaan "Syytekynnys", jonka Nissinen mainitsi käsittävän 600 sivua.

7. Nissisen vastaus meni pieleen sekä a) Jaakko Jonkan väitöskirjan pituuden että b) itse käsitemääritelmän osalta. Jokainen "Jonkkansa lukenut" eli hänen väitöskirjaansa perehtynyt toki muistaa ulkoa, että kirjassa Syytekynnys ei ole likimainkaan 600 sivua, vaan ainoastaan noin 350 sivua! Tarkistin asian nyt kirjahyllyssäni olevasta kirjasta ja voin kertoa, että Jonkan väitöskirjan kokonaispituus on 393 sivua, josta varsinainen tekstiosa on 364 sivua pitkä. Nissinen siis erehtyi sivumäärässä noin 30-40 prosentin verran. Se on suunnilleen samaa luokkaa, kuin jos 170 sentin pituista mieshenkilöä väitetään tasan 2 metriä pitkäksi naiseksi.

8. Tärkeintä kuitenkin tässä kohdin on se, että käsitettä "todennäköiset syyt" ei määritellä oikeuskirjallisuudessa tai -käytännössä Nissisen kertomalla tavalla eli siten, että sillä tarkoitettaisiin samaa kuin "varteenotettava epäily." Käsitemääritelmät toki saattavat hieman vaihdella, mutta yleisin ja samalla kaikkein yksinkertainen on määritelmä, jonka mukaan asiassa pitää olla enemmän todennäköistä, että rikosepäily osoittautuu oikeaksi kuin että se osoittautuu vääräksi. Matemaattisesti asia voidaan ilmaista yksinkertaisesti siten, että syyllisyyttä koskevan todennäköisyyden tulee olla yli 50-prosenttinen. Tätä määritelmää on käytetty iät ja ajat myös syyttäjä- ja poliisikoulutuksessa, johon Nissinen on varmaan nuorempana aktiivisesti osallistunut.

8a. Nissisen molemmat "arvaukset" eli "korkeamman asteen todennäköisyys" ja "ei varteenotettavaa epäilyä" koskevat nimenomaan tuomitsemiskynnystä, eivät syytekynnystä tai vangitsemisen edellytyksiä. Valtakunnansyyttäjä siis sotki keskenään tuomitsekynnyksen ja syytekynnyksen!

9. Toinen esimerkki koskee toimittajan kysymystä niin sanotusta järkevästä epäilystä eli tarkemmin sanottuna siitä, että syytetyn syyllisyydestä ei jää järkevää epäilyä. Hyvä kysymys tämäkin, sillä kuten toimittaja kertoi, Satakunnan käräjäoikeus oli Auerin jutussa päätynyt loppukaneettinaan arvioon, jonka mukaan Anneli A:n syyllisyydestä hänen viakseen syytteessä väitettyyn murhaan "ei jäänyt järkevää epäilyä." Sen sijaan Vaasan hovioikeus päätyi näytön arvioinnissaan aivan päinvastaiseen tulokseen lausuessaan johtopäätöksenään, että Auerin syyllisyydestä jäi järkevä epäily, jota ei ole kyetty sulkemaan pois.

10. Mieleeni ei jäänyt, mitä Matti Nissinen vastaisi tähän kysymyksen tai vastasiko mitään. Terttu Utriainen sen sijaan yritti vastata, siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Utriainen tiesi kyllä sanotun termin "ei järkevää epäilyä" englanninkielisen vastineen "beyond reasonable doubt", mutta tarkemmin hän ei tuota termiä määritellyt. Hän oli oikeilla jäljillä sanoessaan jotenkin siihen tapaan, että "KKO:n erään päätöksen mukaan" tilanteessa on kyse "varmasta ja vahvasta näytöstä, jolloin ei ole todennäköisiä vastasyitä." Lopuksi Utriainen paukautti, että yleisesti ottaen kyse on "harkinnasta ja päätöksenteosta!"

11. Nissinen oli siinä oikeassa, että täsmällisen vastauksen antaminen mainittuun kysymykseen vaatisi enemmän aikaa, kuin mihin tv-lähetyksessä on mahdollisuutta. Mutta kyllä tv-lähetyksen varta vasten tulleella ylimmällä syyttäjällä luulisi olevan takataskussaan edes jonkinlainen yleis- tai arkimääritelmä myös mainitulle käsitteelle siltä varalta, että sitä satutaan häneltä kysymään.

12. Tuomioistuimen kannalta asia tarkastellen sanoisin, että jos syytteen tueksi on ensin ylipäätään esitetty niin vahvaa näyttö, että syyttäjältä edellytettävä (määrällinen) selvittämistakka ylittyy, tulee tuomioistuimen tämän jälkeen tutkia syytteen tueksi esitettyjen todisteiden laatua ja sitä, onko syytteessä väitetylle teonkuvaukselle ja syytetyn syyllisyydelle olemassa järkeviä selittäviä vaihtoehtoja. Jollei näin ole, on syytetty näytetty toteen perusteella "ilman järkevää tai varteenotettavaa epäilyä." Päinvastaisessa tilanteessa oikeus joutuu vielä ratkaisemaan, voidaanko sinänsä varteenotettava (eli järkevä) vaihtoehtoinen selitys eli hypoteesi sulkea pois, sillä vaihtoehtoinen hypoteesi ei ole järkevä, jos se voidaan eliminoida. Jos vastaus tähän viimeksi mainittuun kysymykseen on myönteinen, on syyte "näytetty toteen vailla järkevää/varteenotettavaa epäilyä." Useimmiten vaihtoehtoisen hypoteesin poissulkeminen perustuu siihen, että jutussa esitetty todistusaineisto ei tue sitä. Jos sitä vastoin vaihtoehtoista hypoteesia ei voida eliminoida pois, on syyte hylättävä, koska syytetyn syyllisyydestä jää järkevä epäily, ts. rikoksesta epäillyn syyttömyyttä ei ole voitu sulkea pois.

13. Edellä esitetty saattaa vaikuttaa hieman monimutkaiselta, mutta tuolta pohjalta asiansa osaavan syyttäjän kyllä pitäisi kysyttäessä kyetä määrittelemään lyhyesti, mitä järkevällä epäilyllä tarkoitetaan. Kyse on siis tuomitsemiskynnyksestä, tämä termi ei tullut Nissisen tai Utriaisen vastauksista esille. Utriainen mainitsi, että kyse olisi siitä, että syyllisyyden tueksi esitettyä näyttöä vastaan ei ole esitetty todennäköisiä vastasyitä. Asia on kuitenkin niin, että vaihtoehtoiselta hypoteesilta ei edellytetä, että se olisi "näytetty" tai että se olisi "todennäköisempi" tai edes luultavampi kuin syytteessä väitetty päähypoteesi. Vapauttavaan tuomioon riittää, että jutun todistusaineistosta on vaihtoehtoisen hypoteesin tueksi saatavissa sellaista näyttöä, joka on konkreettista ja järkevää. Pelkkä intuitiivinen epäily vaihtoehtoisesta selityksestä ja sen järkevyydestä ei sitä vastoin riitä kaatamaan syytettä. Beyond reasonable doubt -metodia, josta käytetään pohjoismaisessa todistusoikeudessa nimitystä hypoteesimetodi, sovellettaessa ei siis verrata syytteessä esitetyn teeman todennäköisyyttä vapauttavan vaihtoehdon todennäköisyyteen, vaan kysymys on siitä, onko jutun vaihtoehtoisen hypoteesin tueksi todistusaineistosta löydettävissä tiettyä varteenotettavaa selvitystä. Jos näin on, syyttäjän syytteessä esittämä hypoteesi (teema) ei kelpaa juridiseksi selitykseksi tapahtuneesta teosta, vaan syyte tulee hylätä.

14. Vielä kolmas esimerkki, joka koskee kysymystä siitä, millä edellytyksillä korkein oikeus voi lain mukaan myöntää asianosaiselle, tässä tapauksessa siis syyttäjälle, valitusluvan haettaessa muutosta hovioikeuden tuomioon. Syyttäjä on maininnut lehtilausunnoissaan, että hän on hakenut valituslupaa kaikilla kolmella laissa mainitulla perusteella. Toimittaja kysyi nyt, mitkä ovat lain mukaan nämä perusteet. Aivan ymmärrettävä ja relevantti kysymys tämäkin.

15. Hämmästykseni oli todella suuri, kun ilmeni, että valtakunnansyyttäjä ei tiennyt tai ei ainakaan osannut välittömästi kertoa, mitä lakia tältä osin sanoo. Kuitenkin kyse on aivan prosessioikeuden perusasiasta, jonka jokaisen opiskelijan tulee tietää ja osata vastata. Olen kirjoittanut tässä kohdin muistilapulleni Nissisen selityksen: en varautunut tänne tullessani vastaamaan kysymyksiin "tällä tarkkuudella." Minusta tämä on outoa myös siihen nähden, että lain mukaan juuri valtakunnansyyttäjän johtama VKSV edustaa paikallissyyttäjiä korkeimmassa oikeudessa, kun on kyse syyttäjien tekemistä valituskirjelmistä ja valituslupahakemuksista. Paikallissyyttäjät voivat aina kysyä VKSV:n mielipidettä siitä, kannattaisiko heidän hakea hovioikeuden tuomioon muutosta ja millä perusteilla.

16. Entä mitä sitten vastasi professori Terttu Utriainen, jolle toimittaja hieman hämmentyneen oloisena siirsi alun perin Nissille esittämän sanotun kysymyksen? Tepaltakin tuntui menevän aluksi sormi suuhun, mutta hän sen sai sentään tokaistuksi, tosin hieman epäselvästi, että "noh, kyse on varmaan prejudikaatista ja uudesta näytöstä". Voi, voi! Vastauksen täälaiseen perusasiaan pitäisi toki tulla asiantuntijalta kuin siltä kuuluisalta apteekin hyllyltä.

17. OK 30 luvun 3 §:n mukaan valituslupaperusteita on kolme: 1) prejudikaattiperuste eli tapaus, jossa lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asian korkeimman oikeuden ratkaistavaksi; 2) ns. purkuperuste eli tapaus, jos valitusluvan myöntämiseen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava, ja 3) ns. painavan syyn peruste, jolloin valitusluvan myöntämiseen on muu (kuin edellä mainittu) painava syy.

18. Kun syyttäjä ja nyt Terttu Utriainen ovat puhuneet pyöreästi vain "uudesta näytöstä", johon syyttäjän on KKO:ssa vedonnut, niin on syytä korostaa, että mikä tahansa uusi näyttö, jolla syyttäjä arvelee olevan jonkinlaista merkitystä, ei suinkaan riitä valitusluvan myöntämisen perusteeksi. Kysymykseen tulee vain sellainen uusi näyttö, jonka perusteella lainvoiman saanut tuomio voitaisiin OK 31 luvun 9 §:n purkaa syytetyn vahingoksi. OK 31:9:ssä on asetettu varsin tiukat edellytykset syytetyn vahingoksi tapahtuvalle tuomion purkamiselle. Tällä tarkoitetaan sellaista uutta näyttöä, jota ei ole aikaisemmin esitetty ja jonka esittäminen olisi todennäköisesti johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta.

19. Nissiseltä ja Utriaiselta saatiin myös hieman epävarma vastaus siihen, mikä nyt oikeastaan on Anneli Auerin asema, kun hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden langettavan tuomion ja syyttäjä on valittanut tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Hovioikeuden tuomio ei siis ole lainvoimainen, kuten toimittaja aivan oikein kysymyksessään jo hieman "vinkkasi".

20. Utriainen ei osannut vastata muuta kuin, että Anneli A. on jutussa "vastaajan asemassa." Tämä vastaus ei tyydyttänyt toimittajaa, joka tiukkasi kantaa siihen, onko Annelia pidettävä tässä tilanteessa syyttömänä vai edelleen syyllisenä. Hetken empimisen jälkeen Nissisen sai sanotuksi, että kyllä kai "Auer on nyt sitten syytön, mutta hän on kuitenkin edelleen vastaaja, kuten Utriainen mainitsi". Minua oudoksutti, sillä kumpikaan asiantuntijoista ei maininnut ihmisoikeussopimuksessa mainittua ja myös muuten yleisesti käytössä olevaa termiä syyttömyysolettama, jonka mukaan rikoksesta epäilty tai syytetty on syytön siihen saakka kunnes hänet on tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla julistettu syylliseksi. Nissinen taisi lopuksi tosin tuoda tämän asian esiin ja selitti myös, että Suomessa tuomioistuimet eivät julista syytteen hylkäävässä tuomiossa syytettyä nimenomaan syyttömäksi, vaan tuomiossa todetaan ainoastaan, että syytetty ei ole syyllistynyt hänen viakseen väitettyyn rikokseen. Näin on, mutta syytteestä vapautetun syyttömyys ilmenee tietenkin syyttömyysolettamasta, jonka Nissisen olisi voinut kohtuudella olettaa muistavan.

21. Jarkko Sipilä toi keskustelussa perustellusti esiin Anneli A:n puolustusasianajajan Juha Mannerin merkittävän panoksen asian selvittämisessä päämiehensä eduksi. Puolustus on joutunut suorituttamaan esimerkiksi paljon puhutun hätäkeskuspuhelun tai -nauhoitteen osalta tutkimuksia ja analyysejä omasta aloitteestaan. Ilmeistä on, että poliisin ja syyttäjän toimesta suoritetut tutkintatoimenpiteet eivät ole läheskään kaikilta osin tyydyttäneet puolustusta. Puolustus on jopa väittänyt, että poliisi ei olisi antanut puolustukseen käyttöön kaikkea esitutkinnassa kertynyttä todistusaineistoa.

22. Yllätyin Matti Nissisen aika jyrkästä suhtautumisesta Sipilän esille nostamaan asiaan; muistaakseni Kari Tolvanen säesti Nissisen puheenvuoroa. Nissinen totesi jotenkin niin, että hän ei pidä tällaista"kehitystä", jonka mukaan puolustus ryhtyisi yhä useammassa tapauksessa suorittaman tai suorituttamaan omia tutkimuksiaan, asianmukaisena tai hyvänä, vaan toivoo, että poliisiviranomaiset esitutkintatoimenpiteet riittäisivät eikä niitä siten ryhdyttäisi puolustuksen toimesta paikkailemaan. Nissinen vetosi erityisesti poliisia lain mukaan velvoittavaan objektiivisuusperiaatteeseen, joka edellyttää, että esitutkinnassa on pyrittävä hankkimaan myös syytetyn eduksi puhuvaa näyttöä.

23. Objektiivisuusperiaate on toki kirjattu lakiin, mutta kokonaan eri asia on, voiko puolustus myös käytännössä aina luottaa siihen, että poliisi todella pyrkisi hankkimaan myös epäillyn eduksi puhuvaa näyttöä. Jos puolustuksen luottamus esitutkintaviranomaisten puolueettomuuteen jostakin syystä horjuu, kuten Auerin jutussa on luultavasti tapahtunut, niin silloin puolustus on suorastaan pakotettu pyrkiä itse hankkimaan syytettä vastaan puhuvaa näyttöä. Puolustusasianajaja menettelisi häntä velvoittavien ammattieettisten normien vastaisesti ja päämiestään kohtaan väärin, jollei hän puuttuisi sanotunlaisessa tilanteessa asiaan ja ryhtyisi toimiin tarvittavan vastanäytön hankkimiseksi.

24. Minusta on outoa, että valtakunnansyyttäjä sivuutti kokonaan tämän puolen kyseisessä asiassa ja antoi kuvan, että puolustusasianajajien tulisi yleensä vain tyytyä vain siihen, mitä poliisi tekee esitutkinnassa. Jos Anneli A:n avustaja olisi menetellyt Nissisen edellyttämällä tavalla "kiltisti" ja sopuisasti esitutkintaviranomaisia kohtaan, olisi seurauksena ilmeisesti ollut, että Auer istuisi myös hovioikeuden tuomion jälkeen vankilassa murhasta tuomittuna. Kyse ei siis ole mistään vähäpätöisestä asiasta.

25. Hohhoijjaa! Taidanpa nyt tässä vaiheessa kuitenkin karata koneen äärestä sienimetsälle, kun aurinko paistaa niin kauniisti! Jatkan palattuani juttua, jollen eksy metsään tai saa sienimyrkytystä.

25 a. Sieniä löytyi ihan mukavasti ja samalla reissulla tuli käytyä myös Alkossa perjantaipullon hakumatkalla, joten asiat ovat siltä osin nyt reilassa ja voin levollisin mielin viivähtää vielä hetken näiden puhde-eli kirjoitushommien parissa.

26. Kuten eilen jo hieman ehdin valitella, asetelma eilisessä A-talkissa oli sikäli erikoinen, että vahvaa syyttäjä- ja poliisirintamaa vastassa ei ollut puolustuksen edustajaa. Professori Terttu Utriainen yritti taiteilla ikään kuin rintamalinjojen välimaastossa ja kieli keskellä suuta. Kun on kysymys seksuaalirikosasioista, niin Tertun ja hänen kirjoituksensa tuntevat toki tietävät, kenen puolella hänen sympatiansa tuppaavat olemaan.

27. Objektiivisuusperiaate velvoittaa syyttäjää ja poliisia, mutta vain virkatoimissa, ei siviilissä. Tämän kyllä aisti hyvin myös eilisessä keskustelussa sekä suoraan että rivien välistä. "Poliisi on varmaan myös Ulvilan tapauksen esitutkinnassa tehnyt parhaansa"; "Suomessa rikosten selvittämisprosentti on kansainvälisesti mitattuna huippuluokkaa"; "tutkinnanjohtajan vaihtuminen kesken tutkinnan ei ole ole mitenkään harvinaista, päinvastoin on joskus hyvä asia, että tutkinnan vetäjä vaihtuu"; "pitkä esitutkinta henkirikosasioissa ei ole mitenkään harvinaista, olen itse johtanut tutkintaa, joka kesti kymmenisen vuotta, lopulta epäilty tuli uskoon ja tunnusti"; "poliisi ja syyttäjä pyytävät nyt vain työrauhaa tapauksen selvittämiseksi"; ja niin edelleen. Ei sanaakaan myötätunnon osoitukseksi epäiltyä kohtaan, joka vangittiin kohta uudelleen sen jälkeen, kun hovioikeus oli hylännyt murhasyytteen. "No, kaipa häntä sitten täytyy pitää syyttömänä, mutta kyllä hän on edelleen vastaajan asemassa" (ja nyt myös taas vangittu).

28. Puolustuksen sivutoimiset tehtävät jäivät siis debatissa Jarkko Sipilälle, joka kyllä yritti tuoda epäillyn tukalaa asemaa ja puolustuksen näkökantoja koskevia seikkoja esiin monessa kohdin, kuten jo edellä kappaleessa 21 kerroin.

29. Erityisen hyvä pointti Sipilältä oli väitettyjen seksuaalirikosten osalta puheenvuoro, jossa hän ihmetteli, että miten voi olla mahdollista, että vasta nyt, kun hovioikeus on hylännyt murhasyytteen, tulla tupsahtaa yllättäen ilmi epäily Auerin syyllistymisestä mainittuihin rikoksiin. Kun seksuaalirikosten ilmoitettu tekoaika on pitkä eli vuodesta 2004 aina vuoteen 2009, jolloin Anneli Auer pidätettiin ja vangittiin, olisi luullut olevan todennäköistä, että jotain epäilyjä mainituista rikoksista tai edes jonkinlaista osviittaa niistä olisi tullut esiin jo pitkällisten murhatutkimusten yhteydessä, jos niissä todella olisi jotakin perää.

30. Mutta mitään ei ollut ilmennyt, kuten Sipilä kertoi. Ei, vaikka Aueriin kohdistettiin mitä erilaisempia, osin myös epätavanmukaisia ja jopa laillisuuden rajamailla liikkuvia tutkintatoimia ja pakkokeinoja alkaen tietokoneiden takavarikoinnista ja puhelunkuuntelusta aina peite-Sepon urkintaan asti. Vaikka poliisi-Seppo lyöttäytyi lähes vuoden kestäneeseen seurustelusuhteeseen Annelin kanssa ja tapasi usein myös tämän lapsia, ei näissä tapaamisissa tai muissakaan yhteyksissä tullut esiin minkäänlaista epäilyä nyt väitetyistä seksuaalirikoksista. Joten tuntuuhan tämä vallan oudolta, kun nyt yht´äkkiä poliisilla on kuukauden päivät jatkuneen tutkinnan perusteella kertomansa mukaan koossa todennäköinen näyttö Annelin ja hänen miesystävänsä syyllisyydestä kyseisiin tekoihin ja perusteet vangitsemiseen. Kaikki on kuitenkin julistettu salaiseksi ja tutkinnanjohtaja on jo ehtinyt ilmoittaa, että nyt kun Anneli on saatu vangituksi, asialla ei ole enää niin kovin kiirettä, vaan poliisi on varautunut siihen, että tutkinta jatkuu tällaisena aina tulevaan talveen asti.

31. Vaikka Auerin ja jutun toisen epäillyn avustajat ovat kertoneet, että seksuaalirikosepäilyjen tueksi ei olisi mitään näyttöä - sitä ei ole heille poliisin toimesta ilmoitettu - Kari Tolvanen ei näistä väitteistä tai Jarkko Sipilän ihmettelyistä hätkähtänyt, vaan totesi kylmän rauhallisesti, että poliisilla, joka toimii (huom.) aina virkavastuulla, on varmaankin ollut myös Auerin tapauksessa uusien syytteiden tueksi todennäköinen näyttö, sillä Turun käräjäoikeus on juuri tällä perusteella määrännyt Auerin ja toisen epäillyn tutkinnan ajaksi vangituksi. Tolvanen siirsi siis vastuun Anneli A:n vangitsemisesta kokonaan käräjäoikeuden piikkiin.

32. Käräjäoikeuden vangitsemisoikeudenkäynti, jolloin käräjäoikeuden kokoonpanoon kuuluu vain yksi tuomari ja jossa vaatimuksen esittäjänä, toisin kuin muissa Euroopan maissa, toimii tutkinnanjohtaja eikä siis syyttäjä, on kuitenkin summaarinen (summittainen) tilaisuus, jossa kaikkea tiedossa olevaa näyttöä syytteen tueksi tai sitä vastaan ei tarvitse välttämättä esittää muuten kuin viitteenomaisesti. Turun tapauksessa kuultiin todistajana kahta puolustuksen todistajaa, joista toinen oli ilmeisesti Auerin vanhimmalle lapselle määrätty edunvalvoja. Sitä, millä perusteella käräjäoikeus päätyi siihen, että todennäköinen näyttö syyllisyydestä oli olemassa, ei tiedetä, koska päätöksen perustelut on määrätty pidettäväksi salassa. Käytännössä käräjäoikeuden tuomari yksinkertaisesti vain uskoo tai on uskovinaan virkavastuulla esiintyvän poliisin vaatimuksen perusteluja ja hyväksyy vangitsemisvaatimuksen tältä pohjalta.

33. Tolvanen kertoi - Nissisen nyökytellessä - että yleensä tilanne on pedofiili- ja insestijussa sellainen, että tekijä haluaa kuvata tekonsa ja säilyttää tallenteet, jolloin juttu ratkeaa helposti epäillyn hallusta löydettyjen kuvatallenteiden perusteella. Sitä Tolvanen ja Nissinen eivät (toki) tienneet, olisiko poliisi Auerin jutussa löytynyt tämän kaltaisia tallenteita. Huhuja "varman tallenteen" löytymisestä on kuitenkin levitelty Porissa ilmestyneessä Satakunnan Kansa-nimisessä lehdessä. Iltalehden mukaan (23.9.) Auerin ja miesepäillyn epäillään kuvanneen tekoja videolle ja tavallisella kameralla. Lehden mukaan "jotain kuvamateriaalia on jo löytynyt", mutta se ei liity nyt tutkinnassa olevaan juttuun; kenties murhajuttuun (?). Tutkinnanjohtaja ei halua vahvistaa kyseisiä tietoja, muttei ole toisaalta myöskään kiistänyt niitä vedoten salassapitovelvollisuuteen.

34. Outo tilanne. Rikoksista epäillyt tai heidän avustajat eivät kertomansa mukaan ole lainkaan tietoisia siitä, millaista näyttöä poliisilla esitutkinnassa on. Kuitenkin epäillyt on vangittu epäiltyinä kyseisiin rikoksiin todennäköisten syiden perusteilla. Poliisi vetoaa käräjäoikeuden asettamaan ja poliisin pyytämään salassapitovelvollisuuteen eikä halua kertoa, millaista näyttöä poliisilla on. Toisaalta poliisi ei halua kiistää lehdissä vellovia huhuja, joiden mukaan "jotain kuvamateriaalia on jo löytynyt." Mitä tästä pitäisi päätellä? Ainakin se, että joku vuotaa tietyille lehdille poliisilla olevia salaisia tietoja tai ainakin antaa lehtien olla siinä uskossa, että tiettyjä kuvatallenteita olisi löydetty. Miksi?

35. Miksi Matti Nissinen halusi kiistää, kuten Jarkko Sipiläkin ihmetteli, niin tiukasti murhatutkinnan ja seksuaalirikosten tutkinnan välisen yhteyden, vaikka rikosten tekoajat menevät osin päällekkäin ja Anneli A. on epäiltynä molemmissa rikoksissa ja lisäksi Annelin lapsilla on ilmeisesti keskeinen rooli myös seksuaalirikoksissa? Miksi valtakunnansyyttäjä päätti tulla itse A-Talk-ohjelmaan, vaikka keskustelua piti käydä lähinnä vain niin sanotusti "ylätasolla" eikä puuttua Ulvila-jutun yksityiskohtiin? Miksi Nissinen katsoi asiakseen paukauttaa suorassa tv-lähetyksessä, että hän kyllä varmasti tietää, ettei mainitulla kahdella asialla ja niiden tutkinnalla ole mitään yhteyttä keskenään? Eikö Nissisen olisi pitänyt pysytellä poissa keskustelussa, sillä onhan hänellä molemmissa tapauksissa molemmista jutuista sisäpiiritietoa, sillä hän on kyseisissä jutuissa mukana olevien paikallissyyttäjien korkea esimies, jonka johtama virasto (VKSV) ilmeisesti herkeämättä seuraa juttuja ja niiden esitutkintaa? Nissinen sanoi olevansa varma siitä, ettei aloitettu seksuaalirikosten esitutkinta vaikuta mitenkään syyttäjän valituslupaa käsittelevän korkeimman oikeuden tuomareiden harkintaan, koska nämä ovat niin "kovan tason ammattilaisia." Nissisen väite on pelkkä olettama, joka ei todellisuudessa taida pitää paikkaansa, sillä oikeusneuvoksetkin ovat vain ihmisiä ja seuraavat yleensä tarkasti tiedotusvälineiden rikosuutisia.

36. Onko aloitetun seksirikostutkinnan tarkoituksena lähinnä vain hankkia sellaista uutta murhasyytettä tukevaa aineistoa, jonka perusteella hovioikeuden tuomioon voitaisiin saada valituslupa purkuperusteella ja painavan syyn perusteella? Onko tutkinnan tarkoituksena saada näyttöä murhan oletetulle motiiville, jonka mukaan Jukka Auer piti vaientaa, jottei hän paljastaisi "kodin kauheuksia" eli epäiltyjä hyväksikäyttöjä? Onko tutkinnan tarkoituksena hankkia sellaista näyttöä, joka heikentäisi Anneli A:n ja hänen vanhimman lapsensa, nyt 14-vuotiaan tyttärensä antamien kertomusten uskottavuutta ja näyttöarvoa? Onko tutkintamanööverin tarkoituksena saada mainittu tytär, jonka kertomukselle hovioikeus pani painoa todetessaan, että ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta ei ole voitu sulkea pois, muuttamaan kertomustaan? "Reippaat pikkusisaruksesikin ovat nyt paljastaneet totuuden, joten eiköhän sinunkin olisi jo korkea aika kertoa asiat niin kuin ne ovat ja mitä murhailtana todella tapahtui?" Onko lehtiin "varman kuvatallenteen" olemassaolosta vuodetun tiedon tarkoituksena saada vanhin tytär murtumaan ja kertomaan "totuus" sekä epäillyistä seksirikoksista että murhaillan tapahtumista? Missä itse asiassa vanhin tytär tällä hetkellä on?