Helleaalto on vallannut Suomen ja sen huomaa myös poliitikkojen kielenkäytöstä. Varsinkin ne poliitikot, jotka pysytttelevät yleensä hissukseen eduskunnan istuntokauden aikana, huomaavat nyt, kun poliittinen elämä hiljenee, tilaisuutensa tulleen ja panevat ikään kuin ranttaliksi.
Viikko sitten kokoomuksen kansanedustaja Hanna-Kaisa Hemming haukkui blogissaan keskustan rehdin ja reilun puoluesihteerin Jarmo Korhosen pataluhaksi sanoen mm., että Korhonen on (muka) "umpikiero luuseri." Täytyy kuitenkin muistaa, että Korhonen on suurimman eduskuntaryhmän puoluesihteeri, jonka keskustan puoluekokoukseen viime vuonna saapuneet 2 000 puoluekokousedustajaa valitsivat jatkamaan työssään myös seuraavat kaksi vuotta.
Eilen kokoomuksen kansanedustaja Tuulikki Ukkola pani vielä paremmaksi haukkuen yritysvalmentaja Jari Sarasvuon silmät ja suut täyteen. Ukkolan mukaan Jari Sarasvuo on paskanpuhumisella rahaa jauhava ylpeä ja pahansuopa paskiainen ja tollo. Minäkään en totisesti kuulu Jari Sarasvuon faneihin, mutta tolloksi häntä tuskin voi sanoa. Tolloja ovat pikemminkin ne yritykset ja yritysjohtajat, jotka ovat ostaneet Sarasvuon "paskaa jauhavalta" firmalta palveluksia. - Ei se ole tyhmä tai tollo, joka pyytää (rahaa), vaan se, joka menee vipuun ja antaa; näinhän se vanha sanonta taitaa kuulua.
Jari Sarasvuo samoin kuin nykyinen naisystävänsä Virpi Kuitunen ovat paljon puhutun huomiotalouden edustajia, jotka elävät julkisuudessa ja julkisuudesta. He osaavat käyttää julkisuutta hyväkseen - Sarasvuo erityisen härskisti - silloin, kun se sattuu heille sopimaan, joten heidän ei pitäisi pillastua, jos heitä nyt vähän kuvataan lentokentillä tai kotitalonsa nurkilla. Kyse on vähän samantapaisesta yksityisyyden ruikuttamisesta kuin pääministeri Vanhasen reaktiossa Pääministerin morsian -kirjan takia. Virpi Kuitunen alkaa olla hiihtouransa ehtoopuolella, eikä Jarin firmalla taida mennä tällä hetkellä erityisen hyvin. Julkisuus on siis molemmille tarpeen tässä tilanteessa.
Helteellä on vaikutuksensa ihmisten käyttäytymiseen. Tämän johtopäätöksen voi tehdä, kun seuraa lehtien uutisointia ihmisten oudonlaisesta käyttäytymisestä. Tietenkin ihmiset hukkuvat lähinnä kesällä, siinä nyt ei vielä ole mitään outoa. Mutta poliisikin on todennut, että "lämmin ilma ja viina näyttävät suorastaan villitsevän ihmisiä" (rikoskomisario Tapani Tasanto Oulusta, I-S 29.6.). Olisiko niin, että kuumalla ilmalla nautittavat kylmät juomat eivät oikein sovi suomalaisille?
Pari päivää sitten uutisoitiin lehdissä, että Suomessa joudutaan kesäaikaan sulkemaan useita psykiatrisia hoitopaikkoja. Tästäkö johtunee, että eräs tässä nimeltä mainitsematon kuuluisa kirjailija on alkanut jälleen tavanmukaisen törmäilynsä. Maanantain lehdissä kirjailijamestarin kerrottiin rähinöineen mansikkakojujen vieressä, ja tämänpäiväisten iltapäivälehtien mukaan kirjailija oli törttöillyt autollaan liikenteessä. Mitä kaikkea ehtii vielä, kun kesäkin on vasta puolivälissä...
Viime viikonvaihteessa pidettiin maan eri puolilla ennätysmäärä erilaisia festareita. Helsingissäkin oli - kuulemma - monenlaisia festareita Tuska-festivaalista lähtien. Tästäkö lie johtunut, että "äijä-energia" -lähettiläänä tunnettu artisti tai juontomies riehaantui potkimaan humalapäissään Suomi Jeesukselle -bussia sekä räyhäämän ja huutelemaan rivouksia. Ilmeisesti tuskaa ei lisää yksinomaan tieto, vaan myös Tuska-festivaalilla on samanlainen vaikutus. Äijä-mies pyyteli jälkeenpäin totuttuun tapaansa käytöstään nöyrästi anteeksi ja selitti, että "käämit paloivat!" Olisiko käämien palaminen johtunut yksin helteestä?
Tässä muutamia outoja ja varottavia uutisotsikoita:
- Käämit paloivat
- Jenkkirauta seinään
- Mies pahoinpiteli ravintolassa ruotsia puhuneen naisen (!)
- Ambulanssikuski humalassa, potilas kyydissä
- Mies ampui vaimoaan sormeen
- Pendolinon katto romahti
- Hirvenvasa huusi apua
- Mies pudotti vaimonsa parvekkeelta
- SPL:n puheenjohtajan ei tarvitse olla jalkapalloihminen
- Helle ei aina tee autuaaksi
- Kuolen saappaat jalassa (Neil Hardwick); tosiuutisotsikko olisi kuulunut:
- Kuolen jalat saappaissasi
Mutta ulkomailla sitä vasta kummallisia ja traagisia asioita tapahtuu:
- Vapaaksi vuonna 2159; otsikko koskee miljardihuijari B. Madoffille eilen New Yorkissa langetettua 150 vuoden pituista vankilatuomiota; ketkä ne Suomessa edelleen sinisilmäisesti väittävät, ettei rangaistuksen tarkoituksena muka olisi tai edes saisi olla kosto?
- Aseet vyöllä jumalanpalvelukseen
- Presidentti siepattiin yöpuku päällä
- Onnellista aikaa naisen elämässä kestää 28 ikävuoden jälkeen
vain ohikiitävän hetken ajan
- Michael Jackson ei ole lastensa isä
- Lähes täysin kaljuuntunut Michael Jackson oli kuollessaan vain luuta ja
nahkaa ja täynnä neulanpistoja
Positiivisia, sykähdyttäviä ja rohkaisevia uutisia lehdissä on (myös) kesäaikaan tosi vähän. Poikkeuksia toki aina löytyy:
- Ylipainoiset elävät pidempään (I-L 30.6.)
- Kunhan sormi vain on kostea (I-S 30.6.)
Tosin ilmeni, että jälkimmäinen otsikko liittyy uudistuksen, jonka mukaan passiin tarvitaan nykyisin tiedot myös passinhaltijan sormenpäistä. Kuvittelin otsikon liittyvän hieman toisenlaiseen asiaan...
Mihin ihmeeseen tässä uskaltaisi kesähelteillä lähteä, kun kaikkialla on erilaisia vaaroja, junan kattokin voi yhtäkkiä romahtaa, kun olet siemailemassa kaikessa rauhassa olutta ravintolavaunussa! Olenkin päättänyt pysytellä - myös tänä kesänä - visusti poissa kaikenlaisilta festareilta. Savonlinnassa ja Porissa tulee kyllä festariaikaan käytyä, mutta muissa merkeissä. Noiden kahden kaupungin torilla ja satamassa saa kyllä kokea pakollisen annoksen festarimöykkää, vaikkei menisi sisälle yhteenkään pääsymaksua edellyttävään konserttiin tai muuhun happeningiin. Kyllä sitä möykkää tunnin tai parikin tuntia jaksaa kuunnella ja katsella kalakukkoa ja muikkuja syöden sekä olutta (tai kahvia) juoden.
Tällä kulttuuripläjäytyksellä pärjäileekin sitten taas tulevan pitkän syksyn. Niin tosiaan, nythän on menty vuodesta syyspuolta jo viikon verran: päivät lyhenevät ja yöt pitenevät koko ajan.
Minulle kulttuurinautintoa on jo se, kun kuulen autoradiosta Katri Ylanderin laulavan iskelmän "Valehdellaan":
- Valehdellaan pienemmäksi vahinko
Älä muista että kiinni jäätiin jo
Mitä tapahtuu
Olen unessa
Eikä kukaan muu, kosketa mua niin kuin sä
Jos haluaa sekaan ripauksen arkirealismia, voi hyräillä samaa laulua hieman eri sanoin:
- Valehdellaan pienemmäksi lahjukset
Ei ne meitä kiinni saa, nahjukset
Olen uskossa
Vaasi putoaa
Eikä kukaan muu, lahjo mua niin kuin sä.
Tuo hyräileminen on karjan murteessa "hyreksimistä."
- Jos sie ossaat laulaa ni hyreksi hiljaksee. Se pittää miele kepiän.
Näin sanoi Tuntemattomassa sotilaassa alikersantti Antti Rokka vieressään olleelle pelästyneelle sotamiehelle alkaessaan tuhota Suomi-konepistoolilla yöllä kuutamolla suoaukeamaa ylittämään lähtenyttä suurta vihollisosastoa.
