550. Syytteen yksilöinti (KKO 2012:23, Lokapoikien juttu)

1. Vantaan käräjäoikeus jätti lokakuussa 2011 ns. Lokapoikien jutussa ROL 5 luvun 3 §:n nojalla tutkimatta syyttäjien yhtiön hallituksen jäsentä ja yhtiön päivittäistä toimintaa ohjannutta ja valvonutta A:ta vastaan nostaman syytteen törkeää petosta koskevan syytekohdan osalta, koska haastehakemuksessa ei ollut nimetty syytekohdassa kuvatun teon asianomistajia. Päätöksen mukaan siitä ei saanut erikseen valittaa.

2. Hovioikeus tutki syyttäjien muutoksenhakemuksen valituksena ja katsoi, että ROL 5 luv.3 §:n mukaan asianomistajan nimeäminen haastehakemuksessa ei ole syytteen yksilöinnin kannalta ratkaisevaa. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. A:ta ei kuultu hovioikeudessa.

3. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan ja tutki A:n valituksen, jossa vaadittiin, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hyväksyi hovioikeuden ratkaisun siltä osin kuin siinä oli todettu, että käräjäoikeuden olisi tullut antaa valitusosoitus, jonka mukaan sen ratkaisuun sai hakea erikseen muutosta valittamalla. Toiseksi korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden olisi tullut kuulla A:ta ja kehottaa häntä antamaan kirjallinen vastaus syyttäjien muutoksenhakemukseen. Pääkysymyksen eli syytteen yksilöinnin osalta korkein oikeus päätyi samalle kannalle kuin hovioikeus eli totesi, että syyttäjien haastehakemuksessa esitetty petossyyte, jossa ei ollut ilmoitettu kyseisen rikoksen asianomistajia, ei ollut siten puutteellinen, että se oli voitu jättää tutkimatta.

KKO:n ratkaisuseloste tapauksesta 2012:23 löytyy tästä.

4. Hovioikeuden ratkaisu on seikkaperäisesti perusteltu ja perusteluissa on noudatettu, kuten pitääkin, pro et contra -metodia. Hovioikeus on viitannut oikeuslähteenä muun muassa oikeuskirjallisuuden kannanottoihin, mikä on myös erinomainen asia. Myös käräjäoikeus on perustellut omaa syytteen yksilöintiä koskevaa ratkaisuaan asianmukaisesti, vaikka ylemmät oikeudet ovat sitten päätyneet toisenlaiseen lopputulokseen.

5. Korkeimman oikeuden kannanottoja voidaan pitää perusteltuina. Syyttäjällä on oikeus valittaa erikseen päätöksestä, jolla tuomioistuin on jättänyt jonkin syytekohdan tutkimatta. Tätä voidaan perustella muun muassa sillä, että oikeus hakea muutosta on eräs perustuslaissa säädetty oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tae (PL 21.2 §), jolloin valitusoikeutta koskevia säännöksiä ei ole syytä tulkita supistavasti. Hovioikeuden olisi tullut ilman muuta varata A:lle tilaisuus tulla kuulluksi.

6. Korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen on edelleen pääsääntönä voimassa, että syytteen sisältävässä haastehakemuksessa on ilmoitettava asianomistajien nimet, jos ne ovat vaikeuksitta selvitettävissä. Syytteen yksilöinti ei kuitenkaan välttämättä edellytä kaikkien asianomistajien nimeämistä, jos asia on senlaatuinen, että asiaomistajien selvittäminen ja nimeäminen ei ole mahdollista tai vaatisi kohtuuttoman laajoja selvityksiä.

7. Korkeimman oikeuden ratkaisuselosteesta ei ilmene, oliko syyttäjien haastehakemuksessa ilmoitettu yhdenkään asianomistajan nimeä. Saamani tiedon mukaan haastehakemuksessa oli ilmoitettu viisi asianomistajaa, jotka ovat Helsingin kaupunki, Vantaan kaupunki, Uudenmaan Ely-keskus, Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä sekä yksi osakeyhtiö. Käräjäoikeuden tiedossa ei ole, kuinka monta asianomistajaa rikoksella on, ja ilmeistä on, että poliisi ei ole pyrkinyt tätä asiaa esitutkinnassa edes tarkemmin selvittämään.

8. Nyt kun asia on palautettu käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, voivat yksityiset kiinteistöomistajat, jotka ovat ostaneet jätteenkuljetuksen Lokapojilta, ilmoittautua asianomistajaksi omasta aloitteestaan. Hovioikeuden ratkaisusta ilmenee, että tutkinnanjohtaja ja syyttäjät ovat mainitussa tarkoituksessa tiedottaneet ko. rikosepäilystä ja syytteen nostamisesta. Asianomistajalla on oikeus esittää jutussa rangaistusvaatimus tai yhtyä syyttäjän rangaistusvaatimukseen sekä vaatia rikoksen perusteella vastaajalta vahingonkorvausta. Luultavaa kuitenkin on, että yksityiset kiinteistönomistajat eivät ole erityisemmin kiinnostuneita kyseisen petosjutun käsittelystä.

9. Poliisi ja syyttäjät ovat ilmeisesti ottaneet Lokapoikien jutussa opikseen Wincapitan jutusta, jota on myös käsitelty Vantaan käräjäoikeudessa ja jossa pari kuukautta sitten saatiin niin sanotun päähaaran osalta myös langettava rikostuomio. Wincapitan jutussa käräjäoikeudelle ilmoitettiin yli 3 000 asianomistajaa, minkä seurauksena käräjäoikeudessa on parhaillaan vireillä yli 1 500 asianomistajan yksityisen asianomistajan korvausvaatimusta laajoina riita-asioina.

10. Helsingin käräjäoikeudessa puolestaan on vireillä niin sanottu Directa-oikeudenkäynti, jossa hakupalveluyhtiö Directan omistajaa ja yhtiön neljää työntekijä syytetään törkeästä petoksesta ja markkinointirikoksesta. Tässä jutussa asianomistajia on 1 400; syyttäjän mukaan mainittujen asianomistajien lisäksi 1 100 muuta yrittäjää oli tehnyt rikosilmoituksen.

11. Pitäisikö ko. mammuttimaisia rikosjuttuja silmällä pitäen säätää erityinen joukkokannelaki, joka mahdollistaisi sen, että petkutusten kohteeksi joutuneet ihmiset tai yritykset voisivat palkata asianajajan, joka kokoaa uhrien ryhmän ja ottaa ajaakseen vahingonkorvausvaatimusta kaikkien vääryyttä kärsineiden ryhmän jäsenten puolesta? Suomessa on ollut voimassa jo nelisen vuotta siviilioikeustyyppinen ryhmäkannelaki, joka on kuitenkin niin lepsu, ettei sitä ole voitu soveltaa käytännössä vielä kertaakaan; ts. Suomessa ei ole nostettu vielä yhtään ryhmäkannetta. Katso blogia 407/8.3.2011 (Ryhmäkannelaki - desuetudo jo syntyessään), jossa olen kertonut ryhmäkannelaista, joka oli "susi jo syntyessään," ja hieman myös siitä, millaisen kunnon ryhmäkannelain tulisi olla.

549. KKO:n ratkaisu Jussi Halla-ahon rikosasiassa viipyy

1. Blogijutun 547 loppuosassa ihmettelin hieman kansanedustaja Jussi Halla-ahoa koskevan rikosjutun ratkaisun viipymistä korkeimmassa oikeudessa tähän tapaan:

- Kansanedustaja Jussi Halla-aho odottaa korkeimman oikeuden ratkaisua omassa syyteasiassaan. Asiaa on tutkittu ylimmässä oikeusasteessa jo toista vuotta pitkään ja hartaasti. Miksi korkein oikeus ei saa annettua tuomiotaan asiassa? Tuomion antamista on lykätty nyt viime kevään eduskuntavaalien samoin kuin tämän vuoden presidentinvaalien ylitse. Monetko vaalit meidän pitää vielä odottaa, ennen kuin korkein oikeus rohkenee julkistaa ratkaisunsa?

2. Jussi Halla-ahoa kansanryhmän vastaan kiihottamisesta ym. nostettu rikossyyte ratkaistiin Helsingin käräjäoikeudessa 8.9. 2009 annetulla tuomiolla (blogi 8.9.2009). Kiihottamissyyte hylättiin, mutta Halla-aho tuomittiin uskonrauhan rikkomisesta 30:een 11 euron suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 330 euroa.

3. Halla-aho ja syyttäjä valittivat tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Lokakuun lopulla 2010 antamallaan tuomiolla Helsingin hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ja Jussi Halla-aho eivät tyytyneet hovioikeuden tuomioon, vaan valittivat ja pyysivät valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Toukokuussa 2011 korkein oikeus sitten myönsi sekä syyttäjälle että Halla-aholle valitusluvan (VL 2011:53).

4. Korkein oikeus ei ole vielä antanut ratkaisua ko. valitusasiassa. Voidaan sanoa, ettei ole vieläkään ratkaissut asiaa, sillä onhan asian käsittely kestänyt korkeimmassa oikeudessa jo melko kauan. No, oikeuden myllyt jauhavat tunnetusti hitaasti, ja ehkä korkein oikeus haluaa vain noudattaa Olaus Petrin tuomarinohjetta, jonka mukaan "tuomari älköön olo ratkaisussaan pikainen." Luulisi kuitenkin, että kansanedustajan ja tärkeän valiokunnan puheenjohtajaa koskeva asia olisi KKO:n kiireellisyyslistalla aika kärjessä. Vertailun vuoksi todettakoon, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka lupasi ratkaista puolustusministeri Stefan Walinista tehdyn kantelun tuotapikaa.

5. Julkisuudessa on toisinaan ihmetelty korkeimman oikeuden samoin kuin korkeimman hallinto-oikeuden kasvottomuutta eli sitä, että ihmiset evät tunne korkeimman oikeuden jäseniä eivätkä edes tiedä, minkänimisiä tuomareita ylimmissä oikeusasteissa istuu kansalaisten juttuja ratkaisemassa. Korkeimman oikeus käsittelee asiat pääasiat kirjallisessa menettelyssä, jolloin edes jutun asianosaiset eivät pääse esittämään asiaansa henkilökohtaisesti oikeuden jäsenille; suullisia käsittelyjä korkein oikeus toimittaa vain noin 10-15 kappaletta vuodessa. Korkeimman hallinto-oikeus on vielä salaisempi oikeusaste; olenkin puolivakavissani ristinyt KHO:n "Euroopan salaisimmaksi tuomioistuimeksi."

6. Oikeusjutun asianosaiset saavat tietää heidän asiansa KKO:ssa ja KHO:ssa ratkaisseiden tuomareiden nimet vasta kirjallisen käsittelyn jälkeen annetuista tuomiosta tai päätöksestä. Tällöin voi sattua, että jutun hävinnyt osapuoli katsoo, että joku kokoonpanoon kuuluvista jäsenistä on jäävi eli esteellinen. Lain mukaan asianosaisilla on oikeus tehdä jääviysväite ennen käsittelyn päättymistä, mutta jos ja kun KKO:n tai KHO:n käsittely on kirjallinen, ei asianosaisilla ole mahdollisuutta jääviysväitteen esittämiseen. Tunnetuin esimerkki tästä on ns. parveketupakointijuttu, josta olen blogissani kertonut. Toinen on ratkaisu KKO 2012:1, jota olen kommentoinut blogissa n:0 531/19.1.2012.

7. Tuomareiden nimet ovat toki julkista tietoa, joten asianosaisten ohella myös suuri yleisö voi tiedustella asianomaiselta tuomioistuimelta jo etukäteen tietyn asian kokoonpanoon kuuluvien tuomareiden ja esittelijöiden nimiä. Myös asian käsittelyvaiheita koskevat tiedot ovat julkisia.

8. Kysyin äsken korkeimmasta oikeudesta Halla-ahon juttua käsittelevän kokonpanon nimilistaa ja sain vastauksen, jonka mukaan ko. jaoston kokoonpanoon kuluvat oikeusneuvokset Kari Raulos (puheenjohtajana), Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen ja Jukka Sippo. Asian esittelijänä on esittelijäneuvos Jukka Salonen.

9. Halla-ahoa koskeva rikosasia on saamani tiedon mukaan esitelty korkeimmassa oikeudessa 24.1.2012 pidetyssä istunnossa. Lain mukaan asia ratkaistaan esittelyssä, joten asiallisesti päätös Halla-ahon jutussa on nyt siis jo tehty. Esittelyn jälkeen asiakirjat kuitenkin vielä kiertävät kaikilla jäsenillä ja tämän kierron aikana ratkaisu voi vielä joltakin osin tai vaikkapa kokonaankin muuttua siitä, mihin esittelyssä päädyttiin. Jos kierron aikana tapahtuneet muutokset ovat olennaisia, on asiassa yleensä syytä pitää uusi esittely.

10. Voidaan sanoa, että Halla-ahon asian ratkaisu on korkeimmassa perus- ja yleisjuristeihin kuuluvien tuomarien käsissä. Siis niin sanottua "peruskamaa" eli tasavahvaa joukkoa, joista kukaan ei ole esimerkiksi väitellyt tohtoriksi tai edes julkaissut kirjoituksiaan juridisissa ammattilehdissä tai vastaavissa julkaisuissa taikka osallistunut oikeus- ja yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun.

11. Jos sanotun kokoonpanon jäsenistö pitäisi sijoittaa ryhmiin tai kiintiöihin, joista KKO:n jäseniä on tapana rekrytoida, niin sanoisin, että tuomarikiintiötä edustavat kyseisistä oikeusneuvoksista lähinnä Rajalahti ja Aarnio. Kolme muuta jäsentä lukisin kiintiöön "esittelijät", sillä pääosan urastaan he ovat suorittaneet KKO:n esittelijänä. Toki Poutiaisella ja Sipolla on myös tuomarikokemusta

12. Sitä, mitä tuomareiden sanottu tausta mahdollisesti vaikuttaa suurta yhteiskunnallista merkitystä omaavan Halla-ahon jutun ratkaisuun, on vaikea sanoa, koska emme tiedä, minkälaista ajatusmaailmaa ja yhteiskunnallista näkemystä KKO:n kyseiset tuomarit edustavat tai edustavatko mitään määrättyä suuntausta. Esimerkiksi kunnallispolitiikkaan mainituista jäsenistä on tiettävästi osallistunut vain oikeusneuvos Rajalahti, joka on toiminut lyhyen ajan sdp:n riveistä valittuna kaupunginvaltuutettuna.

548. Esitutkinnan johtaminen puhuttaa jälleen. Paikallissyyttäjät valmiita tutkinnanjohtajiksi

1. Kenen pitäisi johtaa poliisin suorittamaa rikosasian esitutkintaa, poliisin vai syyttäjän? Tämä alkaa olla jo iäisyyskysymys, jonka suhteen eletään jonkinlaista asemasotavaihetta ilman näkyvää liikehdintää.

2. Esitutkinnan joutuisuus, tutkinnan liittyminen kiinteästi syyteharkintaan ja oikeudenkäyntiin sekä monet oikeusturvanäkökohdat etenkin pakkokeinojen käyttämisessä edellyttäisivät, että esitutkinnan johto siirtyisi syyttäjälle siinä vaiheessa, kun jotakuta on syytä epäillä rikoksesta. Toisin kuin lähes kaikissa muissa Euroopan maissa, Suomessa esitutkintaa kuitenkin johtaa, kuten on aina johtanut, poliisi. Näennäisen poikkeuksen tästä pääsäännöstä muodostavat ns. poliisirikosasiat eli asiat, joissa poliisia epäillään virassa tehdystä rikoksesta.

3. Suomessa poliisin ja syyttäjistön ylin johto (viimeksi Matti Kuusimäki/Matti Nissinen ja Mikko Paatero) on vastustanut syyttäjävetoista esitutkintaa sitkeästi jo 30-40 vuotta. Kyse on ollut ennen muuta reviiriajattelusta ja -taistelusta, viroista ja niiden säilymisestä ja uusien saamisesta. Syyttäjät ja poliisit ovat virkamiehiä eivätkä virkamiehet tunnetusti halua ottaa kernaasti hoidettavakseen uusia työtehtäviä. Aiemmin idea syyttäjävetoinen esitutkinnasta kaatui siihen, ettei meillä vielä ollut itsenäistä syyttäjälaitosta, mutta tämä peruste on poistunut jo reilut 20 vuotta sitten.

4. Olen käsitellyt reilun kolmen vuoden aikana tällä palstalla esitutkintaa kaikkiaan kolmessakymmenessä eri jutussa, ja tuolloin on lähes aina on noussut esiin myös kysymys esitutkinnan johtamisesta. Olen kannattanut syyttäjävetoista esitutkintaa 15 vuoden ajan, ensiksi kirjassa Lainkäyttö vuodelta 1995. Tässä ei ole tarpeen ryhtyä toistamaan kaikkia niitä perusteluja, joita olen esittänyt syyttäjäjohtoisen esitutkinnan puolesta ja nykykäytäntöä vastaan. Nuo kirjoitukset löytyvät palstalta hakusanoilla "esitutkinta" ja "esitutkintayhteistyö."

5. Vuonna 2003 mietintönsä jättänyt Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea (KM 2003:2) päätyi ehdottomaan, että syyttäjät saisivat hoitaakseen ainakin osan nykyisistä tutkinnanjohtajan tehtävistä; ehdotus koski erityisesti pakkokeinoista päättämistä ja pakkokeinoasioiden ajamista tuomioistuimessa (s. 124-125).

6. Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan mietinnössä (KM 2009:2) asiaa pohdittiin jonkin verran, mutta toimikunnan enemmistö ei nähnyt syytä nykykäytännön muuttamiseen, vaan korosti poliisin ja syyttäjän välisen esitutkintayhteistyön kehittämistä. Toimikunnan kahden asianajajajäsenen eriävässä lausunnossa oltiin kysymyksen suhteen kuitenkin tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean ehdottamalla kannalla. Uuden, vuoden 2014 alusta voimaan tulevan esitutkintalain mukaan esitutkinnan tutkinnanjohtajana toimii edelleen poliisi, eli mikään ei muutu.

7. Viime aikoina edellä mainituissa rintamalinjoissa on ollut havaittavissa pienoista liikehdintää.

8. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo totesi Advokaatti-lehden haastattelussa (1/2012 s.16), että vaativissa asioissa myös rikosten rikosten esitutkinnan johdon siirtäminen olisi tarpeen. Koskelo perusteli ehdotustaan näin:

- Syyttäjä kuitenkin vastaa siitä, millaisena juttu menee tuomioistuimeen. Syyttäjän vahvempi osuus jo tutkintavaiheessa olisi paikallaan. Asia oli esillä viimeksi, kun lainsäädäntöön tehtiin esitutkinta- ja pakkokeinouudistus. Pitäydyttiin kuitenkin siinä, että tutkinnan aikaista yhteistyötä syyttäjän ja poliisin välillä pitäisi kehittää. Korkein oikeus esitti lakivaliokunnalle epäilyksensä siitä, ettei tämä jo kauan puheena ollut keino riitä.

9. Tosiaan, korkein oikeus esitti lainsäätäjälle vain "kainon epäilynsä" asiasta, ei muuta. Korkein oikeus tiesi tasan tarkkaan, ettei tuollaisilla epäilyillä ole käytännössä minkäänlaista merkitystä. Jos korkein oikeus olisi halunnut todella vaikuttaa asiaan, sen olisi pitänyt puuttua asiaan paljon ponnekkaammin ja sanoa, että ko. uudistus menee metsään, ellei asiantilaa nyt tässä yhteydessä korjata ja syyttäjästä tehdä esitutkinnan johtajaa.

10. Sitten KKO:n presidentti oli puhunut, rohkeni valtioneuvoston oikeuskanslerikin vihdoin avata suunsa - nokkimisjärjestyksestä pitää näet pitää toki kiinni - MTV3:lle 22.2. antamassaan lausunnossaan oikeuskansleri Jaakko Jonkka loihe lausumaan, että vaativissa oikeusjutuissa tulisi siirtyä kansainväliseen malliin, jossa syyttäjä johtaa esitutkintaa. Jonkan mielestä tällä keinolla oikeusprosessit nopeutuisivat ja viranomaisten yhteistyö tehostuisi. Jonkan mukaan syyttäjä voisi ottaa "johtopaikan" esimerkiksi talous- ja ympäristörikoksissa. Jonkan mukaan viime vuosina yhteistyö on tiivistynyt, mutta käytännössä hommat hoitaa poliisi, syyttäjä osallistuu palaveriin tai pariin. Jonkka viittaa muun muassa Viroon, jossa syyttäjä on esitutkinnan johtaja heti siitä saakka, kun henkilöä aletaan epäillä rikoksesta. Esitutkinnan johtajana syyttäjä neuvoo poliiseja todisteiden hankinnassa ja kävelee tutkinnan jälkeen asia kainalossa oikeuteen.

11. Parin päivän kuluttua Jonkan "ulostulosta" TV1 puolestaan otsikoi valtakunnansyyttäjän ehdottoman kannan: Esitutkinta säilytettävä poliisilla. Jutusta ilmenee, että valtakunnansyyttäjä (VKS) Matti Nissinen haluaa torjua kaikki ehdotukset esitutkinnan vetovastuun siirtämisestä poliisilta syyttäjälle. Nissinen on käsitellyt teemaa VKSV:n sivuilla julkaistussa verkkokolumnissaan. Siinä Nissinen sanoo suhtautuvansa nihkeästi syyttäjän esitutkinnanjohtajuuteen, jota hän ei halua lähteä "tavoittelemaan."

12. Nissinen palaa kolumnissaan poliisin ja syyttäjän väliseen esitutkintayhteistyöhän. Tämä yhteistyö on ilmiselvästi Nissisen lempilapsia, jonka kimpussa hän on puuhaillut ja askarrellut valtionsyyttäjäkaudeltaan lähtien eli jo reilut toistakymmentä vuotta. Sangen lukuisat ovat ne eri työryhmät ja toimikunnat samoin kuin poliisin ja syyttäjien väliset elimet, jotka ovat pakertaneet asian tiimoilta vuosikausia saaden toki aikaan merkittävän paksun nipun mietintöjä, lausuntoja, esityksiä, ehdotuksia, katsauksia, raportteja ynnä muita sen kaltaisia asiakirjoja.

13. Näissä lukuisissa papereissa kansainvälinen vertailu on asia, joka on aina sivuutettu hyvin kepeästi, jos siitä on ylipäätään jotakin edes lausuttu. Syy tähän on selvä: vertailu osoittaisi, että että Suomen järjestelmä on eurooppalaisessa vertailussa erittäin poikkeuksellinen Euroopassa.

14. Nissinen väittää yhä, kuten hän on tehnyt aina ennenkin, että "yhteistyön avulla syyttäjät voivat vaikuttaa esitutkinnan sisältöön" ja ettei poliisi tarvitse syyttäjää johtamaan esitutkintaa.

15. Nissinen missioon on sanottava nyt niin kuin aina ennenkin, että paljon puhuttu esitutkintayhteistyö toimii kyllä paperilla, mutta vain siinä; yhteistyö ei toimi käytännössä riittävän hyvin tai edes tyydyttävästi, vaikka Nissinen yrittäisi kuinka muuta väittää. Esitutkintayhteistyön avulla ei ole mahdollista poistaa tai korjata niitä epäkohtia, joita esitutkinnan johtamisessa samoin kuin tutkinnan päättymisen jälkeen myös syyteharkinnassa ja myös oikeudenkäynnissä ilmenee.

16. Nissinen väittää kolumnissaan, että vuonna 2014 voimaan tuleva esitutkintalaki korjaisi esitutkintayhteistyön nykyiset puutteet sillä, että uusi laki säätää mainitusta yhteistyöstä "velvoittavasti." En tiedä, mistä Nissinen on sanotun väitteensä oikein tempaissut, mutta valitettavasti ylimmän syyttäjäviranomaisen toteamus tai väite ei taida oikeasti pitää paikkaansa.

17. Olen jo aiemmin usein todennut, että esitutkintayhteistyön toimimattomuus käytännössä johtuu lähtökohtaisesti jo siitä, että yhteistyötä koskevat säännökset ovat niukat, luonteeltaan toteavat ja sisällöltään hyvin väljiä. Säännökset tekevät sanotun yhteistyön toki mahdolliseksi, mutta ne eivät käytännössä velvoita sen enempää syyttäjää kuin poliisiakaan itse asiassa juuri mihinkään. Tässä suhteessa uusi laki ei poikkea mitenkään merkittävästi vielä nyt voimassa olevasta laista.

18. Asia on valjennut vihdoin ja viimein myös eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, joka antoi uutta esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöä koskevasta hallituksen esityksestä lausunnon viime vuonna (PeVL 66/2010 vp - HE 222/2010 vp). Valiokunta totesi, että jo nykyiset ETL:n säännökset antavat syyttäjälle laajat toimivaltuudet esitutkinnassa. Poliisin ja syyttäjän välisestä esitutkintayhteistyöstä valiokunta lausui, että tätä koskevien säännösten tulisi olla ehdotettua velvoittavampia ja täsmällisempiä.

19. Perustuslakivaliokunnan toivomus ei kuitenkaan toteutunut, kuten uuden ETL:n (805/2011) 5 luvun säännöksistä voidaan havaita. Mainittu luku käsittä ainoastaan kolme pykälää ja se on asiallisesti koko lain suppeimpia. Varsinaisesti uutta mainitussa luvussa ovat 3 §:ssä olevat säännökset yhteistyövelvollisuudesta. Pykälän 1 momentissa tosi sanotaan, että esitutkintaviranomaisen, käytännössä siis useimmiten poliisin, tulee ilmoittaa ilmoittaa syyttäjälle esitutkinnan toimittamiseen ja esitutkintatoimenpiteisiin liittyvistä seikoista sekä tutkinnan edistymisestä muuten.

20. Mutta tämäkin ilmoitusvelvollisuus, joka jo sinällään on luonteeltaan toteava ja hyvin yleisluontoinen, on vesitetty lisäedellytyksellä "asian laadun tai laajuuden edellyttämällä tavalla". Käytännössä jää siis yhä edelleen täysin tutkinnanjohtajana toimivan poliisin harkintaan, ilmoittaako se syyttäjälle ylipäätään tutkinnasta jotakin ja jos ilmoittaa, niin mitä tuo ilmoitus sisältää.

21. Pykälän 1 momentin toinen virke on yhtä mitäänsanomaton, sillä siinä todetaan vain, että jos poliisi on ilmoittanut tutkittavasta rikoksesta syyttäjälle, niin tutkinnanjohtajan on ennen esitutkinnan päättämistä kuultava syyttäjää siitä, onko asia selvitetty riittävästi lain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tämänkin säännöksen tosiasiallinen merkitys ei muodostune mitenkään suureksi, sillä niin väljäksi säännös on muotoiltu. Kuulemiselle ei ole säädetty edes mitään määrämuotoa, joten käytännössä tämä "kuuleminen" voi hoitua vaikkapa puhelinkeskustelun lomassa.

22. Mutta, ja mikä tärkeintä, myös tämä kuulemisvelvollisuus on vesitetty pahoin kahdella lisäedellytyksellä. Säännöksen mukaan kuulemiseen on nimittäin velvollisuus vain jos 1) asian laatu tai laajuus edellyttää kuulemista, tai 2) jos esitutkinta on tarkoitus päättää saattamatta asia syyttäjän käsiteltäväksi. Kuten käytännöstä hyvin tiedetään, mainittu fraasi "asian laatu tai laajuus" on merkityssisällöltään niin venyvä ja väljä, että sitä voidaan tulkita ihan miten vain. Veikkaisin, että noin 90 prosentissa tapauksissa säännöstä tulkitaan niin, ettei kuulemiseen tarvitse ryhtyä.

23. Uuden ETL 5 luvun 3 §:n 2 momentissa on yhteisvelvollisuutta koskeva varsinainen kukkanen. Siinä todetaan, että "syyttäjän on tarvittavassa määrin osallistuttava esitutkintaan sen varmistamiseksi, että asia selvitetään 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla." Sanonta "tarvittavissa määrin" on niin mitäänsanomaton ja tulkinnanvarainen, että se herättää lainkäyttäjässä ja -tuntijassa lähinnä vain hymyilyä. Siihen sisältyy lainsäätäjän ja -valmistelijan piiloviesti siitä, että tätä säännöstä ei sitten tarvitse ottaa käytännössä lainkaan vakavasti!

24. Nämä säännökset ovat siis VKS:n Matti Nissisen mukaan velvoittavuudessaan käänteentekeviä. Olen eri mieltä, sillä minusta nuo säännökset ovat, kuten edellä olevista kommenteistani voidaan havaita, varsin yleisluontoisia eivätkä tosiasiallisesti velvoita poliisia ja syyttäjiä yhteistyöhön sen tiukemmin kuin nykyisin laissa olevat säännökset.

25. Nissisen mainostamassa yhteistyössä on kysymys suurelta osin ainoastaan näennäisuudistuksesta, jonka tosiasiallinen merkitys tullee olemaan vaatimatonta luokkaa. Asenteet tulevat olemaan edelleen samanlaiset kuin nytkin: poliisi ei halua syyttäjää omalle reviirilleen eivätkä syyttäjät suin surminkaan halua itselleen lisätöitä, mitä todella tehokas yhteistyö välttämättä edellyttäisi.

26. Nissinen joutuu kolumnissaan toteamaan, että suhtautuminen syyttäjän tutkinnanjohtajuuteen jakaa nyt myös syyttäjäkuntaa. Uunituoreesta syyttäjäyhdistyksen suorittamasta kyselystä nimittäin ilmenee, että enää noin puolet kyselyyn vastanneista syyttäjistä on nykysysteemin kannalla. Toisin sanoen puolet syyttäjistä kannattaa syyttäjävetoista esitutkintaan siirtymistä. On ilahduttavaa huomata, että kenttäsyyttäjät eli nämä todelliset syyttäjät alkavat olla esitutkinnan johtamisesta pikkuhiljaa VKSV:n hallintovirkamiesten kanssa eri mieltä.

27. Syyttäjäkyselyn tuloksesta huolimatta Matti Nissinen räväyttää, että "syyttäjälaitos ei tarvitse tutkinnanjohtajuutta." Mutta eikö ylimmän syyttäjäviranomaisen, jolle alun perin kaavailtiin merkittävää kriminaalipoliittisen vaikuttajan roolia - näissä odotuksissa on kyllä jouduttu pettymään - tulisi tarkastella koko rikosprosessin ketjua, syyttäjän toiminnan ja syyteharkinnan lisäksi siis myös nimenomaan esitutkintaa samoin kuin oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa? Jos näin tehdään, niin silloin voidaan minusta kyllä täysin perustellusti sanoa, että "rikosprosessi tarvitsee syyttäjäjohtoista esitutkintaa."

28. Matti Nissinen toteaa, että "esitutkinta on palvelu, jonka tilaamme poliisilta ja esitutkintaviranomaisilta." Tämä on minusta merkillinen lausahdus, melkein yhtä omituinen kuin jos tässä kohtaa todettaisiin, että "sitä saa mitä tilaa" tai että "poliisi tilaa rikoksen tekijältä." Rikoksia, rikosjuttuja ja niiden tutkintaa tuskin kukaan tilaa, pikemminkin ne tupsahtavat poliisin ja syyttäjän pöydälle "yllättäen ja pyytämättä".

29. VKS Matti Nissisen verkkokolumni, jota voi kommentoida sähköpostitse, löytyy tästä.

547. Timo Soini: Olli Rehn on Brysselin Bobrikov

Eugen Schauman ampuu Timo Soinin Olli Rehniin vertaaman Nikolai Bobrikovin 1904

1. Nyt puhutaan Timo Soinin möläytyksestä ja Olli Rehnin anteeksipyyntövaatimuksesta.

2. Soini nimitteli eilen TV1:n A-studiossa Olli Rehniä "Brysselin Bobrikoviksi." Venäläinen kenraali Nikolai Bobrikov oli Suomen kenraalikuvernööri vuosina 1898–1904. Aktivisti Eugen Schauman ampui 16.6.1904 Bobrikovin senaatin toisen kerroksen portaikossa.

3. Olli Rehn veti asiattomana pitämästään vertauksesta herneen nenäänsä ja vaati Soinilta anteeksipyyntöä. "Tämä on paitsi loukkaavaa kaltaiselleni isänmaalliselle miehelle myös vaarallista vihapuhetta viittauksella murhattuun ihmiseen", Rehn sanoo.

4. Soini ei aio pyytää kommenttiaan anteeksi. "Ei tipu eikä lirise", Soini sanoi. Hänen mielestään julkisessa asemassa olevan on kestettävä arvostelua. "Rehniltä täydellistä pötypuhetta. Ei tässä ole mitään vihapuhetta. Kun katsoo millaiseen suohon komissio ja Eurooppa on ajanut Kreikan ja euron, niin jos tätä ei saa arvostella kielikuvilla, niin johan eletään kummallisessa Euroopassa."

5. Soinin mukaan Rehn edustaa komissiossa Euroopan unionia ja hallintomallia, jossa "keskusvalta kyykyttää maakuntaa." Anteeksipyynnön vaatiminen kertoo Soinin mukaan Rehnin hermostuneisuudesta ja heikosta paineensietokyvystä. Soini vetoaa sananvapauteen.

"Jos tämä menee tämmöiseksi loukkaantumisyhteiskunnaksi, niin kohta kukaan ei uskalla sanoa yhtään mitään ja mennään pelkkään virastokieleen", Soini puuskahtelee teatraalisesti.

6. Mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella?

7. Ei päivää ilman persu-möläytystä! Näin voidaan sanoa, kun muistelee, mitä kaikkia möläytyksiä perussuomalaiset poliitikot ovat vaikkapa viime huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen eduskunnassa ja muuallakin esittäneet. Jussi Halla-ahon ja Jussi Niinistön, näiden pontevien valiokuntapäälliköiden, möläytykset tunnetaan, samoin kansanedustaja James Hirvisaaren.

8. Ikävää julkisuutta persuille riittää harva se viikko. Viime viikon lopulla köyliöläinen kunnanvaltuutettu Timo Rautio (persut) ehdotti, että Oulussa pitseriasurmaan syyllistyneelle hörhölle tulisi myöntää urhoollisuusmitali siitä hyvästä, että ampui kuoliaaksi marokkolaisen ja haavoitti algerialaista miestä. Eilen uutisoitiin kansanedustaja Kike Elomaan (persut) aviomiehen yhteyksistä tunnettuun rikollisjärjestöön. Eilen oli Timo soinin möläytys, ja tänään uutisissa kerrottiin kotkalaisen kaupunginvaltuutetun Freddy Van Wonterghem (persut) oikeudenkäynnistä, jossa valtuutettua syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

9. Viime kevään vaalien jälkeen ersut eivät halunneet kantaa hallitusvastuuta. Nyt kun tämä vastuunpakoilu ja puolueen edustajien politiikan täydellinen onttous alkaa paljastua kannattajakunnalle kaikessa karmeudessaan, kuten presidentinvaaleissa ilmeni, ei Timo Soinilla ole näköjään enää muuta keinoa saada pidetyksi puoluetta julkisuudessa kuin turvautua lapsellisiin möläytyksiin ja muiden poliitikkojen mollaukseen.

10. Timo Soinin huulenheitto saattaa olla hauskaa hänen omien kannattajiensa mielestä, mutta tosiasiassa Soini heitti suustaan hyvin typerän sammakon pyrkiessään saamaan aplodeja kannattajiltaan Rehnin kustannuksella. Soinin politiikanteon eväät on syöty loppuun ja jopa hänen omien kannattajiensa rivit ovat alkaneet rakoilla pahasti. Iänikuiset sutkaukset ja möläytykset ovat tätä nykyä Soinin ainoa keino yrittää pitää puolue vielä jotenkuten koossa.

11. Kuten olemme voineet havaita, persut ovat hyvin herkkiä pahoittamaan mielensä toisten heihin kohdistaman arvostelun takia. Timo Soini ja muut johtavat persut parkuvat suureen ääneen, jos joku kritisoi vaikka puolella sanalla heidän sanomisiaan ja tekemisiään. He ovat valmiita kantelemaan jopa oikeuskanslerille asti ja syyttämään kriitikoita uhkailusta. Persut eivät itse kestä suoraa puhetta, vaikka näykkivät muita epäasiallisella tavalla.

12. Totta kai Soinin Olli Rehniin kohdistama nimittely on vastenmielistä ja vihapuheeseen verrattavaa parjausta. Haluaako Timo Soini Olli Rehnille todella Bobrikovin kohtalon? Ei liene täysin poissuljettua, että joku "suuren johtajan" intomielinen kannattaja tekisi "köyliöläiset" ja tulkitsisi mestarinsa heiton malliksi, jonka mukaan sanansa asettaa ja toimia.

13. Timo Soini, tämä harras katolilainen, leuhkii aina ja joka paikassa, miten hän johtaa omalla esimerkillään; näin viimeksi eilen A-studion lähetyksessä. Kuuluuko katolilaisuuteen todella poliittisten vastustajien loukkaava nimittely? Mielenkiintoista nähdä, millä tavalla Soinin kannattajat tulevat seuraamaan Timo Soinin nyt näyttämää esimerkkiä.

14. Köyliöläisen kunnanvaltuutetun rasistinen puhe tuli Soinille ja persuille ikään kuin taivaan lahjana, sillä se antoi Timo Soinille ja puolueelle tilaisuuden sanoutua näyttävästi irti ko. rasistisesta puheesta. Mutta seuraavana päivänä Soini itse tuli herjanneeksi poliittista vastustajaansa typerällä nimittelyllään.

15. Näyttää pahasti siltä, etteivät persut ole sittenkään luopumassa vihapuheistaan.

16. Kansanedustaja Jussi Halla-aho odottaa korkeimman oikeuden ratkaisua omassa syyteasiassaan. Asiaa on tutkittu ylimmässä oikeusasteessa jo toista vuotta pitkään ja hartaasti. Miksi korkein oikeus ei saa annettua tuomiotaan asiassa? Tuomion antamista on lykätty nyt viime kevään eduskuntavaalien samoin kuin tämän vuoden presidentinvaalien ylitse.

17. Monetko vaalit meidän pitää vielä odottaa, ennen kuin korkein oikeus rohkenee julkistaa ratkaisunsa?

546. Korruptiota, kähmintää, jääviyttä, hyviä veljiä, poliittisia virkanimityksiä...siis hyvää hallintoa?

1. Yhteiskunnallisessa keskustelussa käytetään erilaisia iskulauseenomaisia symboleja, kuten esimerkiksi käsitteitä demokratia, oikeusvaltio, perus- ja ihmisoikeudet ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

2. Uutena asiana tähän käsitepakkiin on nyt tullut ilmiö "hyvä hallinto." Se vaikuttaa hyvin väljältä. Mistä oikeastaan on kysymys, eli mitähän kaikkea "hyvää" kyseinen ilmiö pitää sisällään, mistä tätä hyvää saisi ostaa ja mitä se maksaa?

3. Suomen lainsäädäntöön käsite hyvä hallinto putkahti vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä. Tuolloin silloiseen hallitusmuodon perusoikeusluettelon 16 §:ään lisättiin ensimmäisen kerran säännökset oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon. Nykyisin vastaava säännös löytyy vuoden 2000 perustuslain 21 §:stä. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Hyvän hallinnon perusperiaatteet vastaavat siis oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettuja keskeisiä vaatimuksia.

4. Näillä perusperiaatteilla ei hallinnossa kuitenkaan vielä kovin pitkälle pötkitä. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältö saa sisältöä ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. Hyvän hallinnon sisällöstä ei sitä vastoin ole olemassa vastaavia oikeuslähteitä. Joudutaankin kysymään, mitkä ovat sanotussa perustuslain säännöksessä tarkoitetut "muut hyvät hallinnon takeet"? Julkishallinnon osalta voidaan viitata hallintolain 2 lukuun, jossa puhutaan muun muassa sellaisista asioista kuin palveluperiaate, palvelun asianmukaisuus, neuvonta, hyvä kielenkäyttö ja viranomaisten yhteistyö.

5. Hallintolain mukaan hyvä hallinto hahmotetaan siis lähinnä yksilön (hallintoalamaisen) oikeudeksi vaatia viranomaisilta asianmukaista ja laillista käsittelyä. Toisaalta mainittua käsitettä voidaan käyttää viittaamaan myös esimerkiksi viranomaisten käyttäytymiseen, eettisiin periaatteisiin, hallinnon sisäiseen organisaatioon, taloudelliseen tehokkuuteen, kokonaisvaltaiseen hallintoideologiaan tai yleisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen.

6. Hyvän hallinnon käsite kuitenkin varsin epämääräinen, ja siihen viitatessa voidaan tarkoittaa erilaisia asioita. Aina ei ole selvää, missä mielessä käsitteeseen on tarkoitus viitataan. Käsitteen sisältö vaihtelee sen mukaan, missä yhteyksissä ja merkityksissä siitä kulloinkin puhutaan. Silmällä voidaan pitää esimerkiksi joko oikeudellista tai eettistä diskurssia taikka tehokkuusdiskurssia.

7. Hyvä hallinto, tai ylipäätään hallinto sen laadusta riippumatta, on kuitenkin ilmiönä paljon laajempi kuin pelkästään julkinen hallinto. Hallinnolla voidaan nykyisin tarkoittaa kaikkia niitä yhteiskunnallisia prosesseja ja mekanismeja, joilla ihmisiä ja yrityksiä koskevia päätöksiä yhteiskunnassa ylipäätään tehdään. Pelipaikkoina ovat valtion, kuntien yms. yhteisöjen ohella myös erilaiset liike-elämän yhtiöt ja yritykset, pankit ja muut rahoituslaitokset, säätiöt, eläkelaitokset jne. Kaikki mainitut toimijat korostavat kilvan hyvän hallinnon merkitystä ja vakuuttavat, että niiden hallinto täyttää kaikin puolin ja erinomaisen erinomaisella tavalla hyvän hallinnon vaatimukset.

8. Näin paperilla, mutta entä käytännössä? Olemme saaneet viime aikoina, itse asiassa viime viikollakin, lukea tapauksista, joissa kaikki ei ulkoapäin tarkasteltuna näytäkään niin hyvältä kuin on annettu ymmärtää. Keskustelussa ovat ponnahtaneet esiin sellaiset asiat kuin jääviys, korruptio ja moraalikato, epäasiallisina hallintotapoina esimerkiksi poliittiset virkanimitykset, hyvä veli-verkostojen lonkerot sekä valtionyhtiöiden, pörssiyhtiöiden ja työeläkelaitosten johtajien keinottelu ja keplottelu täysin kohtuuttomilta tuntuvien etujen hankinnassa. Niin politiikassa ja julkishallinnossa kuin liike-elämässäkin tulisi noudattaa eettisiä ja moraalisia normeja eli juuri paljon puhuttua hyvää hallintoa. Huono johtaminen tai johdon etuuksien kähmintä ei voi toteuttaa hyvää hallintoa.

9. Meillä Suomessa päättäjät sekä julkisella että yksityisellä puolella lähtevät yleensä aina siitä, että jos heitä ei ole saatu kiikkiin suoranaisesta lain rikkomisista, niin asiat ovatkin sitten kunnossa. He rinnastavat lain ja moraalinen. Kuitenkin jo vanhoissa eli vuodelta 1540 kootuissa, uskonpuhdistaja Olaus Petrin nimellä tunnetuissa tuomarinohjeissa sanotaan, että laki ei hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise. Mieleen tulee tässä yhteydessä esimerkiksi erään entisen pääministerin kiemurtelu, kun hänen jääviyttään jouduttiin tutkimaan "kissojen ja koirien kanssa" (siis asiantuntijoiden avustuksella) aina oikeuskanslerinvirastoa ja perustuslakivaliokuntaa myöten.

10. Päättäjät eivät tunnu usein piittaavan hiukkaakaan siitä, millaiselta kähminnältä ja keplottelulta heidän toimensa näyttävät ulkopuolisten silmissä. He vain selittävät, toisinaan suorastaan tiuskivat, toimineensa myös moraalisesti oikein, kunhan lakia ei ole suoranaisesti rikottu; mitä lainrikkomisiin tulee, niin siinä virkamiehiä ja ministereitä on useimmiten auttanut ylimpien laillisuusvalvojiemme ylilempeä (lepsu) ja ymmärtäväinen asennoituminen ("ei korppi korpin silmää").

11. Keskusteltaisiinko hieman tästä hyvästä hallinnosta ja sen ilmenemismuodoista elävässä elämässä ? Keskustelun lähtökohdaksi seuraava muutama esimerkki ja kysymyksenasettelu.

12. Menneenä viikolla on puhuttu paljon Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläisen asuntokaupasta; mitä mielipiteitä se herättää? Työeläkeyhtiö Ilmarinen, jonka hallintoneuvoston jäsenenä MV on, osti Vehviläisen asunnon 1,8 milj. eurolla MV:n jäädessä asuntoon vuokralaiseksi. Työsuhdeasunnon vuokran maksaa Finnair, jonka hallituksen puheenjohtaja on Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas; Ilmarinen puolestaan on valtionyhtiö Finnairin neljänneksi suurin omistaja. Onko kyse korruptiosta - tosin ei rikollisesta sellaisesta - ja hyvän hallintotavan vastaisesta menettelystä, kuten esimerkiksi entinen oikeusasiamies Jacob Söderman sanoo, vai kenties lainvastaisesta toimista ja siitä "oikeasta" korruptiosta?

13. Suomen laki ei tunne sanaa korruptio eikä korruptiota ole käsitteenäkään virallisesti määritelty; korruptiota ei taida olla Suomessa juuri edes tutkittu. Suomessa puhutaan "maan tavasta", kun on kysymys ilmiselvästä korruptiosta. Maan tavassa, siis korruptiossa, ei nähdä ongelmaa, sillä niinhän meillä on aina totuttu kähmimään ja junailemaan asioita jääviyspykälistä sun muista pikkumuodollisuuksista mitään piittaamatta. Kolmisen vuotta sitten Timo Kalli antoi maan tavalle kasvot myönnettyään tv-kameroiden edessä piittaamattomuutensa vaalirahalaista, koska hänen kertomallaan tavalla oli maassa totuttu aina ennenkin toimimaan. Suomessa on elvistelty maailman vähiten korruptoituneena maana, mutta samaan aikaan maan tapa elää ja voi paksusti.

14. Valtion omistajanohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala julmisteli viime torstaina eduskunnan kyselytunnilla ja kyseenalaisti Harri Sailaksen kaksoiskytköksen ja aseman Finnairissa. Vaikka tämä oli itse asiassa Sailakselle suunnattu toivomus erosta, ei Sailas viitsinyt edes tulla asian takia julkisuuteen. Sen jälkeen kun asiaa oli perjantaina selvitelty, ei Hautalalla enää ollutkaan mitään moitittavaa tuon hämärän asuntokaupan tiimoilta, vaan hän päinvastoin ilmoitti, että asuntokapassa oli toimittu täysin lain ja ja hyvän hallinnon mukaisesti. Perusteena oli tiettävästi muun muassa se, ettei Sailas ollut itse osallistunut Mika Vehviläisen asuntokaupan junailuun.

15. Mutta näyttääkö kyseinen kähminnältä ja keplottelulta vaikuttavan oikeustoimi sanotusta syystä yhtään sen paremmalta? Ei suinkaan, yhtä huonolta se näyttää edelleen. Sailaksen vastuun kannalta ratkaisevaa ei voi olla se, oliko hän itse mukana kauppaneuvotteluissa vai ei, vaan se, oliko hän ollut tietoinen Vehviksen asuntokapasta ja oliko hän näyttänyt sille vihreää valoa taikka olisiko hänen ainakin pitänyt tietää asiasta. On vaikea uskoa, ettei Sailas olisi tiennyt asiasta etukäteen mitään. Selitys, jonka mukaan joku "iso kiho" oli tietämätön puljun pienempien pomojen kihojen puuhista, on vanha jippo, eikä valvovan viranomaisen pitäisi toki tuollaista syöttiä noin vain eli ilman tarkempia tutkimuksia sellaisenaan nielaista. Mutta aivan yhtä heppoisilla perusteillahan myös meidän ylimmät laillisuusvalvojamme ovat mieluusti jakaneet puhtaita papereita ministereille ja korkeille virkamiehille.

16. Menikö ministeri Hautalalta niin sanotusti pupu pöksyyn, kun hän totesi, että Vehviläisen, Ilmarisen ja Finnairin välinen asuntokauppajunailu on nyt ilman jatkotoimia loppuun käsitelty? Demareiden kansanedustaja Jukka Kärnä oli asiasta asiasta toista mieltä ja piti Hautalan toimintaa vastuuttomana. Hänen mielestään pelkkä sormella heristely tyyliin "soo soo, tuhma Vehviläinen" ei riitä. Kärnän mukaan asiassa on kyse koko hallinnon ja ministerin omakin uskottavuus. Jos Hautala ei saa näitä velikultia kuriin, hänen ylitseen kävellään jatkossakin, epäilee terästehtaalla aiemmin pitkään töitä tehnyt Kärnä. Kärnä vaihtoehdot ovat nämä: Joko Ilmarinen ja Finnair purkavat asuntojärjestelynsä tai Sailaksen ja Vehviläisen on erottava tehtävistään. Finnair on tuottanut tappiota jo useana vuoden peräkkäin tappiota ja yhtiön liiketoiminta on ilmeisesti jälleen mittavien uudelleenjärjestelyn edessä, mikä vaikuttaneen yhtiön henkilöstön asemaan. Vehviläisen uskottavuus yhtiön johtajana saattaa joutua näissä käänteissä kovalle koetukselle.

17. Kansanedustaja Kärnä sanoi eduskunnan kyselytunnilla ja Aamulehden mukaan suoraan, että hyvää hallintotapaa on Vehviläisen asuntokauppakuviossa rikottu. Hän vetoaa hallinnon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, jotka tarkoittavat sitä, että asiasta tietämättömälle ulkopuoliselle tarkkailijallekin tulee sellainen käsitys, että hallinto on hyvää ja puolueetonta. Tämä tavoite ei ko. asuntoasian järjestelyissä millään mittapuulla täyttynyt, sanoo Kärnä. "Päinvastoin näyttää siltä, että kyseessä on kultainen kädenpuristus, joka hipoo jo kähminnän maailmanennätyksen täyttymistä". No, ehkä tuossa viimeisessä kohdassa Kärnä hieman liioittelee, mutta itse asiassa hän on minusta presiis oikeassa. Kolme päivä Kärnän lausuntojen jälkeen demareiden Johannes Koskinenkin on rohjennut ilmoittaa epäilevänsä, että Vehviläisen asuntokauppa-asia on painettu Heidi Hautalan toimesta villaisella.

18. Finnairin ja Ilmarisen tapauksessa ilmenneet ongelmalliset sidonnaisuudet eläke- ja pörssiyhtiöiden välillä sekä ristikkäisen valvonnan kuviot eivät näytä olevan yleensäkään harvinaisia. Esimerkiksi Varman toimitusjohtaja Matti Wuoria istuu valtio-omisteisten Sammon ja Stora Enson hallituksessa ja Wärtsilän hallituksen varapuheenjohtajana ja Ilmarisen Harri Sailas taas Finnairin lisäksi Pohjola Pankin hallituksessa. Sammon toimitusjohtaja valvoo puolestaan Matti Wuoriaa Varman hallituksessa ja Finnairin Vehviläinen siis Ilmarisen hallituksessa Sailaksen toimia.

19. Onkin esitetty, että laissa evättäisiin työeläkeyhtiöiden henkilökunnan osallistuminen pörssiyhtiöiden hallintoon.Tätä on vastustettu ja sanottu, että työeläkeyhtiöiden on voitava osallistua omistamiensa yhtiöiden hallintoon ja valvoa omistuksiaan. Eilisessä HS:ssa rahoituksen professori Hannu Kahra on pitänyt mainittua perustetta perusteettomana ja esittänyt, että työeläkesijoittajilta tulisi kieltää kaikki suorat osakesijoitukset. Kahran mukaan suomalainen korporativismin perustuva "työeläkejärjestelmä on altis moraalikadolle, imperiumien rakentamiselle sekä perusteettomien etujen valvomiselle itselle ja lähipiirille", mikä on omiaan johtamaan tehottomuuteen. - Mielenkiintoisia ajatuksia, jotka evät kuitenkaan taida, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kovin helposti toteutua.

20. Puolustusministeri Stefan Wallinin mahdollisesta jääviydestä puolustusvoimien leikkaussuunnitelmien ja päätösten yhteydessä käsiteltiin jo edellisessä blogijutussa, joten ei siitä tässä yhteydessä enempää. Jacob Söderman ei pidä Wallinia jäävinä, vaikka tämä kuuluu vailla muodollista asemaa olevaan, mutta silti vaikutusvaltaiseen Uudenmaan Prikaatin killan yhteydessä toimivaan valtuuskuntaan, jonka tehtävänä on nimenomaan tukea prikaatia. Wallin ei saa Dragsvikin yksikön säilymisestä omana joukko-osastonaan itselleen tai lähipiirilleen välitöntä taloudellista hyötyä, mutta tätä esteellisyyteen ei välttämättä edes vaadita, vaan riittää, että kytkös on asiallisesti sen laatuinen, että päättäjän puolueettomuuden on syytä epäillä varantuvan. Wallinin lähipiirin muodostaa hänen johtamansa puolue, jonka yhtenä päämääränä on juuri Dragsvikin yksikön säilyttäminen itsenäisenä. Wallinin esteellisyys ei olisi suinkaan poistunut sillä Södermanin ilmeisesti näppäränä pitämällä junailulla, jonka mukaan Walin olisi eronnut Uudenmaan prikaatin killasta siksi ajaksi, kun hän toimii puolustusministerinä. Se olisi ollut kömpelön silmänkääntötempun yritys. Hyvään hallintoon olisi joka tapauksessa kuulunut, että ministeri Wallin olisi jo ennen UTVA:n kokousta ja mieluummin jo sitä ennen asian valmistelun aikana kysynyt valtioneuvostossa kruununjuristina istuvan oikeuskanslerin kantaa mahdolliseen jääviyteensä.

21. Museojohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin toimintaa Guggenheim-museohankkeen yhteydessä on niin ikään puitu keskustelussa. Museojohtaja on kaupungin virkamiehenä johtanut hankkeen selvittelyä, mutta saanut työn aikana hallituspaikan Guggenheimin säätiön hallitukseen kuuluvan liikemiehen omistaman yrityksessä, jonka toimialalla ei ole mitään tekemistä museoiden tai taidehistorian kanssa. Sattumoisin museojohtajan vaimo on töissä samassa yhtiössä. Helsingin kaupungin lakimiehet ovat - totta kai - olleet sitä mieltä, ettei tapauksessa ole kyse jääviydestä, vaikka voidaan perustellusti olla myös sitä mieltä, että museojohtajan puolueettomuus virkamiehenä on sanotun kytköksen johdosta vaarantunut. Se, ettei museojohtaja ole osallistunut kyseisen liikemiehen omistaman yhtiön hallituksen kokouksiin, ei ole relevantti seikka esteellisyyttä harkittaessa.

22. Korruption vastaisen Transparency Internationalin Suomen yhdistyksen viime viikolla julkaiseman selvityksen mukaan lahjuspykäliin ja niistä suhteellisen harvoin ilmitulleisiin rikostapauksiin tuijottamisen sijasta Suomessa pitäisi keskittyä moraalin kehittämiseen. Suomelle tyypillisiä korruption muotoja, joita ei kuitenkaan tilastoida korruptiona, ovat hyvä veli -verkostot, poliitikkojen ja virkamiesten liialliset sidonnaisuudet elinkeinoelämään sekä nimenomaan huonon hallinnon erilaiset ilmenemismuodot. Yhdistys ehdottaa raportissaan muun muassa lisää valistusta ja tiedotusta korruption torjunnasta, rahoituksen lisäämistä valtiontalouden tarkastusvirastolle tai erillisen korruptionvastaisen viraston perustamista, kansanedustajien esteellisyyssäännöksiä ja ulkopuolista tilintarkastusta eduskunnalle sekä yrityselämän ja kuntapäättäjien sidonnaisuuksien selvittämistä.

23. Kaikki nuo tuntuvat tarpeellisia toimenpiteitä, vaikka jotkut yhdistyksen jäsenet ovat pitäneet niitä lähinnä vain pehmoleluilla leikkimisenä. Toisaalta on julkisuudessa on ihmetelty, että Suomen Transparencyn puheenjohtajana toimii yrityksiä kattavasti edustavan Elinkeinoelämän (EK) johtaja, joka on ollut aiemmin Keskuskauppakamarin palveluksessa. Ulkoapäin tarkasteltuna voitaisiin väittää, että tässä saattaisi olla eräänlainen pukki kaalimaan vartijana -tilanne. EK:lla ja Transparencyllä näyttäisi olevan selvä ristiriita esimerkiksi EK:n ajamassa, mutta Transparencyn vastustamassa hallintarekisteriasiassa, jonka mukaan arvopaperikaupassa voitaisiin piilottaa arvopaperin todellinen omistaja. Vaikuttaa oudolta, mutta Suomi nyt yksinkertaisesti vain on tällaisissa asioissa yleensäkin outojen käytäntöjen maa. Ehkäpä Suomen Transparencyn johtoon ei vain ole ollut muitakaan tehtävästä kiinnostuneita ihmisiä, sillä eihän Suomessa korruptioon ole ollut esimerkiksi tutkijoiden taholta suurempaa kiinnostusta.

24. Vaikka poliittiset virkanimitykset eivät lehtitietojen mukaan nousseet esille Transparency -järjestön mainitussa tilaisuudessa, ei liene epäilystäkään siitä, etteivätkö virkanimitykset olisi yksi Suomen korruptioaltteimmista ilmiöistä. Poliittiset virkanimitykset ovat yksi pahimpia kähminnän, hyvä veli-verkostojen ja moraalikadon ilmenemismuotoja. Kyseessä on hyvin tunnettu ilmiö, jota ei kuitenkaan saada eikä näytä olevan edes tarkoitus saada kitkettyä pois. Viimeisimpänä kuvaavana esimerkkinä ilmiön herättämästä vastenmielisyydestä Helsingin kaupungin avoimeksi tuleva sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajan viran täyttäminen. Viran hakuaika ei ollut vielä edes alkanut, kun sekä demarit että vihreät ovat jo ehtineet ilmoittaa pitävänsä virkaa omanaan nimeten siihen omia kandidaattejaan.

25. Erityisesti ex-oikeusministeri Tuija Braxin näkyvä ja kuuluva halukkuus sanottuun virkaan on voitu panna merkille. Hän sanoo suoraan viran kuuluvan kuuluvan korvamerkittynä vihreille, koska sillä on kaupungin toiseksi suurin valtuustoryhmä ja koska sanottu virka on "perinteisesti sovittu kuuluvaksi" toiseksi suurimmalle ryhmälle. Siinähän se taas kerran tuli kaikkien poliittisten virkanimitysten idea: virat jaetaan etukäteen sulle mulle -periaatteella etukäteen sovitun ja jo ammoin sovitun kaavan mukaisesti. Tämä on selkeästi perustuslaissa säädettyjen virkojen kelpoisuusvaatimusten ja nimitysperusteiden vastaista menettelyä. Mutta eiväthän KHO ja ylimmät laillisuusvalvojat tähän(kään) laittomuuteen halua puutua.

26. On huvittavaa ellei peräti irvokasta, että Brax ilmoittautui julkisesti sanottuun virkaan samana päivänä, jolloin hän oli puhumassa edellä mainitussa Tansparencyn tilaisuudessa, jossa käsiteltiin juuri hyvä veli -verkostoja sekä poliitikkojen moraalikatoa. Brax piti tilaisuudessa puheen, jonka otsikkona oli "Hyvä veli -verkoston ongelmat korruptiota tutkittaessa". Brax valitteli puheessaan sitä, että suuri osa suomalaisista uskoo, että Suomessa on merkittävästi korruptiota lisäten, että "on todennäköistä, että kansalaisten tuntemukset syntyvät ns. hyvä veli -verkostoista, joiden uskotaan tosiasiassa avittavan vuoron perän jäsenensä asioita eteenpäin, vaikka suoranaista lahjusrahaa ta salaisia sopimuksia ei tehtäisikään."

27. Näin todella uskotaan, eikä kyse ole vain uskosta, sillä käytäntö on nämä todistanut epäilyt oikeaksi. Puoluepoliittiset virkanimitykset on yksi hyvä esimerkki hyvä veli -verkostojen toiminnan laajuudesta ja härskiydestä. Tämän verkoston avituksella nyt myös esitelmöijä Tuija Brax itse aikoo kavuta korkeapalkkaiseen kaupungin virkaan. Helsingissä puoluepoliittista virkojen jakoa kritisoitiin korruptoituneeksi muun muassa viime kesänä, kun kokoomus sai odotetusti ja etukäteen sovitun mukaisesti oman ehdokkaansa Helsingin sosiaalitoimen johtovirkaan. Braxin tulevassa nimityksessä on kyse samanlaisesta asiasta.

28. Tuija Brax puolustelee omaa virkaintoaan ja vihreiden korvamerkintäpuheita sillä, että Helsingin tapa on ”hyvin läpinäkyvä, koska paikkajaot on sidottu kunnallisvaalien tulokseen. Siinä prosessissa on äärimmäisen tärkeää, että kaikki tapahtuu julkisesti ja näkyvästi", hurskastelee Brax mediassa. Kaupunginjohtajan viranhaltijoiden toimikausi ei ole kuitenkaan sidottu valtuuskausiin eivätkä äänestäjät kunnallisvaaleissa tiedä äänestävänsä ehdokkaita tiettyihin virkoihin. Esimerkiksi Osmo Soininvaaran äänestäjän ei varmaan osaa ottaa huomioon, että nyt hän samalla tulee kantaneeksi kortensa kekoon Tuija Braxin nimittämiseksi kaupunginjohtajan virkaan. Braxin kehuma läpinäkyvyys on tosin läpinäkyvä, sillä paljastaahan se johtavien poliitikkojen kähminnän halun ja puoluepoliittisten virkanimitysten mädännäisyyden. Mutta kaikki tyyni, tämä nyt kai ilmeisesti vain on sitä suomalaista "hyvää hallintoa."

29. Hyvään hallintoon kuuluu johtajan halu ja kyky kantaa vastuu, kun hallinto epäonnistuu ja asiat menevät pieleen tai jos hän on itse tyrinyt virassaan tai yksityiselämässään. Esimerkin tästä tarjoaa viime viikolla Saksan liittopresidentin Christian Wulff viime viikolla ilmoitus erota virastaan, kun hänen aiemmat kytköksensä liike-elämään ja hänen vastaanottamansa luksuslomat ja muut sen kaltaiset asiat tulivat julkisuuteen. Wullf astui reilusti kameroiden eteen ja ilmoitti erostaan, koska hän katsoi menettäneensä viranhoidossa tarvittavana luottamuksensa niin kotimassa kuin ulkomaillakin. Myös esimerkiksi Britanniassa ja Ruotsissakin ministerit ovat eronneet vapaaehtoisesti, kun heidän maksamattomat tv-lupansa ja muut samankaltaiset suhteellisen vähäisiltä tuntuvat kuprunsa tai kähmintänsä ovat tulleet julkisuuteen.

30. Mutta suomalainen maan tapa on tyystin toisenlainen tässäkin suhteessa, kuten hyvin menneisyydestä tiedämme. Suomalainen pääministeri, ministeri, korkea virkamies tai yritysjohtaja ei hevin eroa tehtävästään, vaikka hänen toiminnastaan tai menneisyydestään paljastuisi minkälaisia kupruja tahansa, eikä hän kanna poliittista vastuuta, jos jokin asia hänen johtamassaan hallinnossa menee pahasti pieleen. Viime viikolla saimme lukea, miten Kreikan kulttuuriministeri ilmoitti heti aikeistaan erota, kun rosvot olivat iskeneet Olympian kaupungissa sijaitsevaan olympiamuseoon ja varastaneet sieltä arvokkaita pronssi- ja keramiikkaesineitä. Kun museon vartiointi oli pettänyt, hallinnosta vastaava ministeri otti oitis poliittisen vastuun.

31. Mutta mitä tapahtui meillä Suomessa viime vaalikaudella, kun maassa tapahtui vajaan vuoden aikana kaksi hirvittävää koulusurmaa, joissa kuoli yli kaksikymmentä ihmistä? Ihmisten turvallisuudesta vastaava sisäministeri vain levitteli kummankin tapauksen jälkeen käsiään ja kieltäytyi missään tapauksessa eroamasta virastaan, koska eihän hänen, Herra paratkoon, ollut näytetty syyllistyneen mihinkään laiminlyöntiin! Ministerin mieleen ei edes juolahtanut ottaa poliittista vastuuta hallinnonalansa karmeista epäonnistumisista eivätkä hänen ministeri- tai puoluetoverinsa tai ylipäätään kukaan johtavista poliitikoista liioin eroilmoituksen antamista ministerille suostutelleet. Sillä eihän vastuun kantaminen ole Suomessa ollut tapana eikä kuulu hyvään hallintoon.

545. Eduskunta keskusteli sotasyyllisyystuomioiden purkamisesta

'Katsokaa, mitä Pena tekee, kun prinsessa Mary huomaa hänen puuhansa, o-ou!' - Jay Lenolla oli hauskaa tv-show'ssaan

1. Sotasyyllisyystuomio jaksaa edelleen puhuttaa, mikä on vain hyvä asia. Itse olen käsitellyt kysymystä sotasyyllisyystuomioiden purkamisesta blogissani neljä kertaa:

- 33/20.10.2008 otsikolla "KKO haluton tutkimaan sotasyyllisyysoikeuden virheitä (KKO 2008:94)",

- 89/27.4.2009 otsikolla "Politikoinnin sietämättömästä urhoudesta"

- 229/14.3.2010 otsikolla "Sotasyyllisyystuomiot purettava oikeusvaltion maineen palauttamiseksi" ja

- 354/25.11.2010 otsikolla "Lakialoite sotasyyllisyystuomioiden purkamiseksi".

2. Viime vuoden joulukuun 13. päivänä eduskunnalle jätettiin kansanedustaja Reijo Tossavaisen (persut) ja noin 40 muun kansanedustajan allekirjoittama lakialoite (LA 54/2011 vp) sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden purkamisesta.

3. Tossavaisen ym. lakialoite on sisällöltään selvästi yksityiskohtaisempi ja parempi kuin kansanedustaja Bjarne Kalliksen ym. 25.11.2010 samasta asiasta jättämä lakialoite. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän oikeudellisena asiantuntijana on prosessioikeuden emeritusprofessori Erkki Havansi, joka tuli valituksi viime vuoden eduskuntavaaleissa perussuomalaisten ensimmäiseksi varakansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiirissä. Otaksuttavasti Havansin kynänjäli näkyy nyt Tossavaisen ym. lakialoitteesta.

4. Eduskunnan täysistunto käsitteli eilen sanottua lakialoitetta ja puheenvuoroja pidettiin lähes 20. Asiaa koskeva täysistunnon pöytäkirja PTK 8/2010 vp löytyy tästä.

5. Muutama havainto keskustelusta. Muutamat edustajat, kuten esim. Kimmo Sasi, lähtivät siitä, että lakialoite olisi turha, koska sotasyyllisiksi tuomittujen kunnia on jo palautettu. Ben Zyskowicz huuteli välihuudoissaan ja sanoi omassa puheenvuorossaan, että tuomittujen kunnia ei ole koskaan edes mennyt.

6. Kuten jotkut kansanedustaja huomauttivat, asiassa ei ole kuitenkaan kyse tuomittujen kunnian palauttamisesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että sotasyyllisyysoikeuden (SSO) aikanaan langettama tuomio oli, kuten lakialoitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen tekstistä ilmenee, monessa kohdin raskaasti oikeusvaltioperiaatteen vastainen. Suomen laki lähtee, lähti jo 1940-luvulla, siitä, että jos tuomio on ilmeisesti väärä, se voidaan purkaa. Kun SSO:n tuomio on selvästi väärä ja lisäksi oikeudenkäynnissä rikottiin monia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteita, on tuomion purkaminen tietenkin oikea oikeus- ja oikaisukeino epäkohdan korjaamiseksi.

7. Kyse on toki myös kunnian palauttamisesta. Ei tosin tuomittujen, vaan Suomen oikeusvaltiollisen kunnian palauttamisesta. SSO:n tuomio on häpeätahra Suomen historiassa ja siksi sen purkaminen asianmukaisessa ja laillisessa järjestyksessä on tärkeätä.

8. Joissakin puheenvuoroissa paloiteltiin sillä, että jos lakialoite hyväksytään, menneisyydestä voidaan kaivaa esille muitakin poliittisesti mieltä kuohuttavia tapauksia, joissa myös voitaisiin vaatia tuomioiden purkamista. Yhtenä esimerkkinä mainittiin mun muassa asekätkentäjutun tuomio. Mutta kuten Jussi Halla-aho oikein huomautti asekätkentäjutuissa ei turvauduttu taannehtivaan lainsäädäntöön niin kuin sotasyyllisyysasiassa. Lisäksi asekätkentäjutuissa tuomituilla oli valitusoikeus KKO:een. Olen tutustunut KKO:n asekätkentäjutussa antamaan laajaan tuomioon, jossa on yksityiskohtaisesti käsitelty kaikkien valittajien muutoksenhakemukset ja muutettu monissa kohdin sotaylioikeuden tuomiota. Asekätkentäjuttu taitaa olla edelleen laajin Suomessa käsitelty oikeusjuttu. Nyt tehty lakialoite koskee yksinomaan sotasyyllisyystuomioista mahdollisesti tehtävän purkuhakemuksen käsittelyä, joten pelottelut sen vaikutuksista muissa tapauksissa ovat perusteettomia.

9. Edustaja Kauko Tuupainen (ps) viittasi puheenvuorossaan Karjalan Kuvalehden uusimpaan numeroon ja sinä haastatellun Erkki Havansin lausumiin. Kuten sanotusta lehtijutusta ilmenee, gallup-kyselyn mukaan 57 prosenttia suomalaisista haluaa tuomioiden purkamista.

10. Muun muassa Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz sanoivat, että he ovat toki "hengessä mukana" ja siis äänestäisivät lakialoitteen hyväksymisen puolesta, jos se vielä valiokuntakierroksen jälkeen palaa suureen saliin. Näillä edustajilla taitaa kuitenkin olla ketun häntä kainalossa, sillä he tuntuvat toivovan, että asia jäisi asiantuntijalausuntojen jälkeen sillensä.

11. Jotkut kansanedustajat haluaisivat jollakin muulla tavalla tapahtuvaa SSO:n oikeudenkäynnin virheiden virallista tunnustamista; tästä on puhunut muun muassa puhemies Eero heinäluoma. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan kyllä tuomionpurku on ainoa tapa hoitaa asia. Jos joku "korkeassa asemassa" oleva henkilö, kuten esimerkiksi tasavallan presidentti ottaisi kantaa asian esille ja sanoisi, että "kyllähän siinä jutussa virheitä tehtiin", niin mikä merkitys tällä muka voisi olla? Ei minkäänlaista, sanoisin. Seuraava pressa voisi hyvässä lykyssä puolestaan todeta, että kyllä edeltäjäni oli tässä asiassa väärässä, ei hänen olisi tarvinnut puuttua koko asiaa! Tällaisia näiden presidenttien ja poliitikkojen puheet voivat olla ja usein myös valitettavasti ovat. Jos ja kun asiasta on mustaa valkoisella eli KKO:n virallinen purkupäätös, ei sitä voi enää myöhemmin purkaa tai moittia.

12. Ex-oikeusministeri Tuija Brax yritti - tässäkin asiassa - nostaa pontevaan tyyliinsä omaa kissanhäntäänsä, sillä hän korosti molemmissa puheenvuoroissaan kovasti sitä, miten se oli juuri hän, joka asetti asiassa työryhmän, joka jätti 12.3.2010 raporttinsa vuonna 2010; olen käsitellyt ja kritisoinut sanottua lausuntoa blogijutussani 229/14.3.2010. Kyseessä ei itse asiassa ollut edes työryhmä, vaan oikeastaan työpari, sillä mainittu raportti on vain kahden henkilön laatima.

13. Brax puolusti työryhmänsä/työparinsa kantaa, jonka mukaan sopivin keino asian hoitamiseksi pois päiväjärjestyksessä olisi se, jos "valtakunnan ylin johto, siis oikeusministeriötäkin paljon ylempi, eli tasavallan presidentti taikka pääministeri jossakin sopivassa tilanteessa vielä palaisi tähän asiaan, ja myös omalla arvovallallaan ja kansalta saadulla mandaatillaan vahvistaisi ne johtopäätökset." Siis mitkä johtopäätökset? Braxin mukaan juuri ne johtopäätökset, jotka hänen asettamansa työryhmä raportissaan esitti! Ex-oikeusministerin mukaan tasavallan presidentti olisi siis ikään kuin kumileimasin, joka vain siunaisi Braxin työryhmän mielipiteen asiassa.

14. Tuija Brax ilmoitti toissa päivänä hakevansa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkaa, joka hänen mukaansa kuuluu vihreille, käytännössä siis hänelle. Tervemenoa! Jos ex-oikeusministerin pompöösit lausunnot ovat tuota tasoa, mitä edellä nähtiin, ei hänen poistumisensa politiikasta ja eduskunnasta ole todellakaan mikään menetys.

15. Braxin työryhmä jätti raporttinsa maaliskuussa 2010. Siinä siis ehdotettiin, että tasavallan presidentti lausuisi jossakin juhlallisessa tilaisuudessa arvionsa asiassa eli "tuomitsisi" SSO:n prosessissa tehdyt virheet. Braxin mukaan Tarja Halonen olisi jossakin yhteydessä ottanut kantaa "tähän teettämääni selvitykseen." Tämä Halosen kannanotto on mennyt kaikilta muilta ohitse, eikä sitä voida edes Braxin mukaan pitää hänen tarkoittamanaan presidentin arvovaltaisena lausumana, jota "hänen asettamansa" työryhmä on tarkoittanut. Brax nimittäin toivoo, että nyt vastavalittu uusi tasavallan presidentti ottaisi asian esille mainitulla arvovaltaisella foorumilla ja tavalla.

16. Presidentti Tarja Halosella on ollut Braxin työryhmän kannanoton jälkeen kaksi vuotta aikaa antaa raportissa edellytetty arvovaltainen lausuntonsa. Mutta Mäntyniemestä tai Linnasta ei vain ole kuulunut asiassa mitään. Miksi? Ilmeisesti siksi, ettei Halonen ole halunnut lausuntoa antaa.

17. Täysistunto päätti lähettää lakialoitteen lakivaliokuntaa. Se tullee pyytämään perustuslakivaliokunnan lausunnon. Pahoin pelkään, että perustuslakivaliokunta puolestaan pyytää tavan mukaan lausuntoja sellaisilta valtiosääntöasiantuntijoilta, joilla on jo etukäteen selkeä kielteinen kanta asiassa. Näin ollen asia tullee jälleen kerran hautautumaan. SSO:n tuomioiden purkaminen on kuitenkin niin tärkeä asia, että siitä olisi pidettävä esillä myös jatkossa.

544. KKO ei vieläkään purkanut Maija-Liisa Lahtisen tuomiota

1. Tittelin "lehtikeisarin leski" mediassa saanut Maija-Liisa Lahtinen tuomittiin 6.6.2006 annetulla Helsingin hovioikeuden tuomiolla vuosina 1994-1995 tehdystä törkeästä kavalluksesta 2 vuodeksi 9 kuukaudeksi vankeuteen. Asiassa oli kyse Maija-Liisa Lahtisen edesmenneen miehen, lehtikustantaja Urpo Lahtisen kuolinpesän varojen kavaltamisesta. Kavallettu summa oli tuomion mukaan noin viisi miljoonaa euroa, jotka talletettiin sveitsiläiseen pankkiin vuonna 1994.

2. Korkein oikeus hylkäsi 8.12.2006 antamallaan päätöksellä Maija-Liisa Lahtisen tekemän hovioikeuden tuomiota koskevan valituslupahakemuksen. Hovioikeuden tuomiota ei ole saatu vielä pantua täytäntöön M-L. Lahtisen pakoilun vuoksi. Hän ei halua mennä syyttömänä vankilaan.

3. Maija-Liisa Lahtinen, asiamiehenään OTT Kari Uoti, haki vuoden 2010 alussa hovioikeuden lainvoiman saaneen tuomion purkamista. Purkuhakemusta perusteltiin sillä, että M-L. Lahtisen jutussa todistaja kuultu Pekka Paavola oli tuomittu 31.12.2009 annetulla Helsingin käräjäoikeuden lainvoiman saaneella tuomiolla perättömästä lausumasta. Purkuhakemuksen mukaan M-L. Lahtisen oikeudenkäynti ei täyttänyt oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavia vaatimuksia.

4. Korkeimman oikeuden enemmistön (ään. 3-2) mukaan Pekka Paavolan todistuksella ei ollut vaikutusta Helsingin hovioikeuden ratkaisuun. Korkein oikeus katsoi myös, etteivät purkuhakemuksessa esitetyt seikat osoittaneet oikeaksi Lahtisen väitettä, jonka mukaan hän ei olisi saanut osakseen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Korkeimman oikeuden vähemmistö, siis kaksi oikeusneuvosta kolmesta, olisi sitä vastoin purkanut tuomion.

5. Kommentoin KKO:n äänestyspäätöstä kirjoituksissani 454/7.7.2011 ja 455/17.7.2011.

Helsingin Sanomissa olleessa jutussa kaksi professoria piti KKO:n päätöstä sangen arveluttavana. KKO:n päätöksestä on tiettävästi valitettu ihmisoikeustuomioistuimeen.

6. Vuoden 2011 loppupuolella Maija-Liisa Lahtinen, asiamiehenään jälleen Kari Uoti, haki uudelleen tuomionsa purkamista. Tällä kerralla hän vetosi purkuhakemuksensa tueksi uusina todisteina Urpo Lahtisen antamiin veroilmoituksiin verovuosilta 1992 ja 1993 ja niiden liitteisiin. Näiden asiakirjojen mukaan oli riidatonta, että Urpo Lahtinen ei ollut vuosien 1992 ja 1993 lopussa niiden pankkitililleen Luxemburgiin vuonna 1992 siirtämien varojen eli 34 miljoonan markan omistaja, jotka siirrettiin tältä tililtä Urpo ja Maija-Liisa Lahtisen siirtomääräyksellä Sveitsiin Maija-Liisa Lahtisen tilille huhtikuussa 1994 eli samana vuonna, jolloin Urpo Lahtinen kuoli. Tähän johtopäätöksen purkuhakemuksessa on tultu sillä perusteella, että Urpo Lahtinen ei ollut verovuosina 1991 ja 1993 ilmoittanut Luxemburgiin vuonna 1992 siirtämiään varoja varoikseen.

7. Korkein oikeuden ratkaisua ei jouduttu odottaman pitkään, sillä ylin oikeusistuin ratkaisi purkuhakemuksen viime viikolla eli 7.2.2012 antamallaan päätöksellä. Asia ratkaistiin kolmijäsenisessä kokoonpanossa, johon kuuluivat oikeusneuvokset Hidén, Mansikkamäki ja Häyhä. Purkuhakemuksen johdosta KKO ei katsonut aiheelliseksi pyytää vastapuolen eli muun muassa syyttäjän vastausta.

8. KKO:n perustelut ovat sangen lyhyet kuuluen näin:

- Korkeimman oikeuden arvion mukaan hakemuksen tueksi esitetyt seikat ja todisteet eivät olisi aikanaan esitettyinä todennäköisesti johtaneet toiseen lopputulokseen hovioikeuden tuomiolla ratkaistussa asiassa. Todisteiden ja sen perusteella, mihin näin on vedottu, ei ole myöskään erittäin painavia syitä saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymystä siitä, onko Maija-Liisa lahtinen syyllistynyt hänen syykseen luettuun rikokseen. Hovioikeuden tuomiota ei siten voida oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan nojalla purkaa.

9. Voidaan todeta, että KKO on kuitannut koko asian yksinkertaisesti vain kertomalla ne OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa mainitut säännökset, joilla lainvoiman saanut tuomio voidaan ylipäätään syytetyn eduksi purkaa, ja toteamalla tämän jälkeen lakonisesti, että tässä tapauksessa purun edellytykset eivät täyttyneet.

10. Itse asiassa KKO:n "perustelut" eivät sisällä lainkaan todellisia perusteluja, sillä perusteluvelvollisuus ei suinkaan täyty sillä, että päätöksessä vain lyhyesti luetellaan se, mitä laki sanoo, ja sitten todetaan lyhyesti ilman mitään selitystä, että sorry, lain edellytykset eivät tässä konkreettisessa tapauksessa täyty tai ole olemassa.

11. Mitä infoa purkuhakemuksen tekijä voisi tuollaisista fraasiperusteluista saada? Ei oikeastaan mitään. Purkuhakemuksessa lienee perusteltu sivukaupalla, miksi hakemukseen liitetyt uudet todisteet, joita ei siis ole aiemmin esitetty, johtaisivat, eivät vain todennäköisesti, vaan täysin riidattomasti siihen, että syytetty on tullut tuomituksi rikoksesta väärin perustein.

12. KKO:n olisi tietenkin pitänyt ilmoittaa, mitkä ovat ne syyt, joiden perusteella se on katsonut, etteivät mainitut uudet todisteet olisi todennäköisesti johtaneet syytteen hylkäämiseen, jos ne olisi esitetty hovioikeuden langettavaan tuomioon johtaneessa oikeudenkäynnissä. Vasta tällöin KKO:n päätöksessä olisi annettu asianmukainen vastaus siihen väitteeseen ja vaatimukseen, jotka purkuhakemuksessa on esitetty.

13. Tilanne on nyt siis se, että purkuhakemuksen tekijä ei tiedä, millä tosiasiallisella perusteella KKO hylkäsi purkuhakemuksen. Voidaan ja on pakkokin kysyä, onko tämä reilua peliä ja täyttävätkö KKO:n "perustelut" edes niitä vähimmäisvaatimuksia, joita oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille voidaan asettaa? Kun purkuhakemuksessa perustellaan yksityiskohtaisesti, miksi tuomio tulisi uusien todisteiden perusteella purkaa, ei purkuinstanssi eli KKO sen sijaan suostu vastaamaan purkuhakemukseen eli perustelemaan, miksi hakijan väite ja näkemys ei pidä paikkaansa, vaan tyytyy vain kulissi- ja fraasiperusteluin hylkäämään hakemuksen. Perusteluvelvollisuutta ei ole täytetty.

14. Päätöstä lukeva henkilö joutuu vain arvailemaan, miksi sinänsä selviltä tuntuvat uudet todisteilla ei ollut merkitystä eivätkä johtaneet tulokseen. Ei ole mikään ihme, jos purunhakija ja hänen asiamiehensä katsovat, että hakemus hylättiin ja vieläpä ilman tarkempia perusteluja yksinomaan siksi, että korkein oikeus ei kerta kaikkiaan enää suostu käsittelemään uudelleen asiaa esitettiinpä purkuhakemuksen tueksi miten painavaa uutta näyttöä tahansa. Asia näyttäisi muodostuneen KKO:ssa jonkinlaiseksi arvovaltakysymykseksi, sillä KKO:han hylkäsi jo vuonna 2006 jo hovioikeuden tuomiosta tehdyn valituslupahakemuksen ja viime vuonna ensimmäisen purkuhakemuksen.

15. Uusiin todisteisiin perustuva purkukynnys (todennäköinen näyttö) on myös purkua syytetyn eduksi haettaessa aika korkea, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Käytännössä mainitussa todennäköisyysarvioinnissa liikutaan kuitenkin usein harmaalla alueella ja vieläpä yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella; luultavasti osin tästä syystä KKO ei halua perustella hakemuksen hylkääviä purkupäätöksiään tarkemmin.

16. Purkuhakemukseen voidaan kuitenkin suostua myös sillä perusteella, että uusien seikkojen ja todisteiden johdosta, vaikka ne eivät riittäisikään todennäköiseksi näytöksi, on "erittäin painavia syitä" saattaa syyllisyyskysymys uudelleen tutkittavaksi. Tässä tapauksessa tähänkään perusteeseen vetoaminen ei auttanut eikä tältäkään osin päätöstä ole tarkemmin perusteltu. Niin, eihän tuo nyt mitään, lienee KKO:ssa ajateltu. Ainoastaan 2 vuoden ja 9 kk kuukauden linnatuomio rikoksesta, joka on kiistetty alusta saakka ja jossa on lainvoimaisen tuomion jälkeen esitetty uusina todisteina avaintodistajan väärä vala ja asiakirjanäyttö, joka puhuu syyllisyyttä vastaan. So what, mitäpä tuosta!

543. Oliko puolustusministeri Stefan Wallin jäävi? Kyllä oli.

Maanpuolustustahtokin uhkaa tällä menolla romuttua...

1. Heräsin tähän aamuun uskoen ja luottaen siihen, ettei näin kaunista pakkaspäivää ainakaan tarvitsisi tuhlata blogijutun kirjoittamiseen, sillä tuskinpa tasavallassa nyt mitään kovin raflaavaa olisi voinut ehtiä toissapäiväisen "Mustan keskiviikon" jälkeen tapahtua. Ei ainakaan mitään sellaista, mistä pitäisi alkaa heti näpytellä uutta juttua.

2. Mutta toisin kävi, sillä netissä ja televisiossa paasattiin jo aamutuimaan täyttä päätä uudesta "jytkystä." Kyse on puolustusministeri Stefan Wallinin väitetystä jääviydestä puolustusvoimien leikkauspäätöstä tehtäessä. Wallin asianomaisena ministerinä esitteli tuon monien mieliä kuohuttavan päätöksen, jolla kuusi joukko-osastoa tullaan vuoteen 2015 mennessä lakkauttamaan ja neljä yksikköä yhdistämään toisten kanssa.

3. Stefan Wallinin, joka on paitsi puolustusministeri myös RKP:n puheenjohtaja, on epäilty suosineen ruotsinkielistä Uudenmaan prikaatia Dragsvikia toisten joukko-osastojen ja erityisesti itärajan Kontiolahdella sijaitsevan Pohjois-Karjalan prikaatin kustannuksella.

4. Epäilyn jääviyden syynä on se, että Wallin on jäsenenä Uudenmaan prikaatin killassa, jonka tehtävänä on sääntöjensä mukaan tukea Uudenmaan prikaatia ja sen varusmiehiä. Wallin on ollut vuodesta 2007 tuon kannatusyhdistyksen valtuuskunnan jäsen. Valtuuskunta on kerrotun mukaan 30-henkinen herrakerho, joka valvoo ja antaa ohjeita killan päätöksiä tekevälle hallitukselle.

5. Valtuuskunnan I-S:ssa haastateltujen jäsenten mukaan Wallin ei ole käynyt pari kertaa vuodessa kokoontuvan valtuuskunnan kokouksissa eikä sen tapahtumissa. Tämä puolustelu voidaan kuitenkin suoralta kädeltä tyrmätä, että ministerin poissaolo kokouksista ei poista tai lievennä hänen esteellisyyttä, jos sen todetaan olevan olemassa. Nythän ei ole kyse tuon"herrakerhon" päätöksenteosta, vaan maan hallituksen tekemästä päätöksestä.

6. Jääviysepäily perustuu siihen, että kannatusyhdistyksen jäsenenä puolustusministerin voidaan voidaan epäillä olleen taipuvainen suosimaan puolustushallinnon uudistamista suunnitellessaan ja siitä päätöksiä tehdessään juuri Uudenmaan prikaatia.

7. Se, ettei tosiasiallista suosimisesta olisi kyse, ei vaikuta esteellisyyskysymyksen harkintaan, sillä esteellisyyteen riittää, että Wallinin sanotun kytköksen perusteella syntyy perusteltu epäily siitä, että hänen puolueettomuutensa on vaarantunut. Kyse on siis virkamiehen ja ministerin objektiivisesta puolueettomuudesta, jonka väitetään tai epäillään vaarantuneen. Jos tähän päädytään, olisi ministerin pitänyt jäävätä itsensä kyseisestä päätöksenteosta.

8. Katsoin Ylen Aamu-tv:stä pääministerin Kataisen haastattelun, jossa toimittaja kysyi suoraan Kataiselta, oliko Wallin ollut esteellinen. Katainen tietenkin kiisti jääviyden. Mutta itse Wallinin kytkökseen eli jäsenyyteen ko. killassa Katainen ei ottanut kantaa, vaan ryhtyi hieman kiihtyneen oloisena selittämään, että valtioneuvosto eli siis hänen hallituksensa teki vain sellaisen päätöksen, jota puolustusvoimien edustajat olivat esittäneet. Tästä voisi saada käsityksen, jonka mukaan valtioneuvostolla ja paljon puhutulla presidentin johtamalla Utvalla olisi ollut vain eräänlaisen kumileimasimen rooli asiassa.

9. Kataisen mainittu selitys tuskin uppoaa kehenkään, sillä kaikki kyllä ymmärtävät, että juuri hallitus on toiminut asiassa päätöksentekijänä ja kenraali Puheloinen vain asian valmistelijana. Se seikka, että hallituksen oli taloudelliset realiteetit huomioon ottaen tosiasiallisesti pakko tehdä sanotunlainen päätös, ei voi mitenkään poistaa Wallinin esteellisyyttä, jos hänen puolueettomuutensa on lain edellyttämällä tavalla mainitun kytköksen johdosta vaarantunut.

10. Kataisen mukaan mukaan puolustushallinnon virkamiehet eivät ole kertaakaan esittäneet ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (siis utvan) kokouksissa Dragsvikin varuskunnan lakkauttamista. Puolustushallinto on itse miettinyt maanpuolustuksen kannalta järkevimmän rakenteen, Katainen vakuutti. Väite jääviydestä on täysin perätön, tiuskaisi Katainen.

11. Mutta kuten jo totesin, Wallinin epäilty jääviys ei poistu sillä perustella, että Dragsvikin lakkauttaminen ei olisi tullut utvan kokouksessa kertaakaan esille vaihtoehtona esimerkiksi Kontiolahden varuskunnan lakkauttamiselle. Ratkaisevaa on se, onko ministeri Wallinin puolueettomuus vaarantunut hänen sanotun Dragsvikin varuskuntaan olevan kytköksensä perusteella.

12. Wallin kertoi kysyneensä eilen, siis vasta hallituksen keskiviikkoisen päätöksen jälkeen, asiasta oikeuskansleri Jaakko Jonkan mielipidettä median tivattua hänen jääviyttään.

Wallinin mukaan Jonkka ei ollut nähnyt asiassa ongelmaa. "Johonkin hallitukseen kuuluminen on vakavampi juttu, mutta tällaiseen kannatusyhdistykseen kuuluminen ei johda esteellisyyteen", Wallin kertoo Ilta-Sanomille. Luultavasti tämä oli myös oikeuskansleri Jonkan vastaus Wallinin tiedusteluun.

13. Mutta mikä ihmeen hoppu oikeuskanslerilla oli suoralta kädeltä ratkaista asia, joka ei ole mitenkään selvä ja yksinkertainen? Tätä ihmettelen kovasti.

14. Kuten muistamme, Jonkalla on kyllä taipumusta jaella ministereille "puhtaita papereita" varsin lyhyen miettimisen perusteella. Viittaan tässä suhteessa paljon puhuttuun tapaukseen, jossa Jonkka antoi viikonlopun yli harkittuaan ministeri Mauri Pekkariselle puhtaat paperit taulukauppa-asiassa kolmisen vuotta sitten. Tuota päätöstä ovat monet oikeusoppineet ihmetelleet. Sen sijaan pääministeri Matti Vanhasen esteellisyyttä, jossa päädyttiin toisenlaiseen lopputulokseen, Jonkka hautoi todella pitkään.

15. Jonkan ei olisi tullut pitää asiassa mitään hoppua myöskään siksi, että lienee melkoisen varmaa, että Wallinin epäillystä jääviydestä tullaan kantelemaan nimenomaan oikeuskanslerille.

16. Ministereiden esteellisyyteen sovelletaan hallintolain 28 §:n virkamiehen esteellisyysperusteita. Mainitun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos asian ratkaisusta on odotettavissa hänelle tai hänen läheiselleen erityistä hyötyä tai vahinkoa. Momentin 4 kohdan mukaan esteellisyys syntyy muun muassa silloin, jos asiaa käsittelevä virkamies on hallituksen tai vastaavan elimen jäsenen yhteisössä, jolle on asian ratkaisusta odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

17. Nämä säännökset ei sellaisenaan tunnu soveltuvan Wallinin tapaukseen. Mutta huomioon tulee ottaa myös sanotun pykälän 7 kohdassa mainittu esteellisyyden yleissäännös. Sen mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

18. Professori Seppo Koskinen on verrannut tämänpäiväisessä Hufvudstadsbladetissa Wallinin tapausta ex-kulttuuriministeri Suvi Lindénin vuonna 2000 tekemään päätökseen myöntää tukea golfseuralle, jonka jäsen hän oli. Oikeuskansleri Paavo Nikula totesi tuolloin Lindénin esteelliseksi. Seppo Koskinen näyttäisi siis pitävän Wallinia esteellisinä.

19. Pikaisen asiaan tutustumisen perusteella olen itsekin taipuvainen katsomaan Wallinin esteelliseksi. Vaikka puolustusvoimien edustajat eivät olisi utvan kokouksissa nimenomaan esittäneet - siis virallisesti - Dragsvikin lakkauttamista, on monissa tiedotusvälineissä esitetty tietoja ja arvailuja, joiden mukaan juuri Dragsvik olisi virkamiesvalmistelun aikana ollut yksi lakkautusuhan alla olevista joukko-osastoista.

20. Kun Wallin on ollut ja on edelleen Dragsvikin eli Uudenmaan prikaatin kannatusyhdistyksen jäsen, jonka tehtävänä on sääntöjen mukaan tukea prikaatia ja sen varusmiehiä, on minusta itse asiassa jopa melkoisen selvää, että Wallinin puolueettomuus tämän kytköksen johdosta vaarantuisi, jos hän osallistuisi varuskuntien lakkauttamista koskevaan päätöksentekoon maan hallituksessa. Minusta Wallinin olisi siten pitänyt jäävätä itsensä sanotusta päätöksenteosta.

21. Tämä ei ole kannanotto siihen, onko ministerin sanottu kytkös ollut tosiasiallisesti omiaan vaikuttamaan hallituksen päätöksen sisältöön. Mutta kuten sanottu, esteellisyyskysymyksen arvioinnin kannalta tällä ei ole edes merkitystä, sillä esteellisyydessä on kyse virkatoimen puolueettomuuden uskottavuudesta ja viime kädessä viranomaistoiminnan nauttimasta luottamuksesta demokraattisessa yhteiskunnassa.

22. Tuomarin esteellisyyden osalta hieman samanlainen tilanne syntyy silloin, kun tuomari ja jompikumpi asianosaisista kuuluvat samaan vapaamuurarijärjestöön. Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja on vuonna 1996 katsonut (EOA:n kertomus 1996 s. 84-85), että tuomari on mainitussa tilanteessa esteellinen. Samaan periaatteelliseen kantaan on päätynyt myös apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen vuonna 2002 antamassaan ratkaisussa. Jääskeläinen katsoi, että tuomarin tulee virkanimityksensä yhteydessä ilmoittaa kuulumisestaan vapaamuurarijärjestöön tai muuhun vastaavaan aatteelliseen yhdistykseen.

23. Onko puolustusministeri Stefan Wallin ilmoittanut sidonnaisuusilmoituksessaan mainitun jäsenyyden Uudenmaan prikaatin killassa eli kannatusyhdistyksen valtuuskunnassa? Tuskinpa vain. Jos olisi, niin hänen esteellisyyteensä olisi voitu ottaa jo ennen päätöksentekoa puntaroitavaksi eikä tällaista hässäkkää/häsäkkää olisi päässyt syntymään.

PS 10.2. - Tarkistus osoittaa, että ministerin mainittu kytkös Uudenmaan prikaatiin ilmenee hänen sidonnaisuuksia koskevassa ilmoituksestaan. Tähän kukaan ei näytä kuitenkaan kiinnittäneen ennen UTVA:n päätöstä huomiota.

24. Uskooko joku, että oikeuskansleri toteaisi Wallinin esteelliseksi, jos hänelle kanneltaisiin asiassa? Turha toivo, sillä kyllä asia nyt on lyöty lukkoon oikeuskanslerin pikapäätöksellä, josta ei taida kyllä vielä olla mustaa valkoisella.

25. Tämän jutun kirjoittamiseen ei sentään tärvääntynyt aikaa tuntia kauemmin, joten aikaa jäi tänään vielä muihin ja tähdellisempiin askareihin.

542. Musta keskiviikko: kuntauudistus, puolustusvoimien säästöt ym.

Kohupari Mary ja Pentti, katsooko Pena todellakin Maryn ohi? Ylenkatsomisesta ei ainakaan näyttäisi olevan kysymys.

1. Kolmen päivän takaisten presidentinvaalien ja eilisten valtiopäivien juhlallisten avajaisten jälkeen paluu arkeen oli tänään toden teolla edessä.

2. Suomessa on 336 kuntaa. Hallituksen toimeksiannosta laaditun virkamiestyöryhmän ehdotuksen - uuden kuntakartan - mukaan kuntien määrä vähenisi 60-70:een. Pakkoliitoksia eli vastoin kuntien tahtoa tapahtuvia liitoksia on varmuudella edessä, jos mainitusta tavoitteesta pidetään kiinni. Pääkaupunkiseudulle on tulossa miljoonan asukkaan suuruinen metropoli, kun Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo liitettäisiin Helsinkiin.

3. Pikkuhavainto kuntaministeri Henna Virkkusen asettaman työryhmän kokoonpanosta. Kun mietintö päivällä luovutettiin, ilmeni, että työryhmä koostui lähes yksinomaan naisista, vain pari miestä yli kymmenestä jäsenestä näytti olevan porukassa mukana.

4. Kansalaisten enemmistö vastustaa kuntauudistusta, samoin tietenkin useimmat lakkauttamislistalla olevien kuntien päättäjistä. Uudistus kuuluu Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan. Sen tarkoituksena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut ja aikaansaada hallinnollisia säästöjä. Oppositio keskustan johdolla vastustaa kuntauudistusta ankarasti.

5. Minusta kuntauudistus vaikuttaa järkevältä. Kuntien nykyinen määrä perustuu aluepoliittisiin ja osin ainoastaan puoluepoliittisiin syihin. Keskusta on useimpien pikkukuntien valtuustojen suurin puolue. Toki keskusta saada kuntauudistuksesta todella makoisan vaalivaltin syksyn kunnallisvaaleissa.

6. Kuntauudistusta koskevan mietinnön julkistamisajankohta oli hallituksessa tarkkaan mietitty, sillä uusi kuntakartta tuotiin julkisuuteen vasta presidentinvaalien jälkeen. Tämä sama havainto koskee tänään virallisesti julkistettua hallituksen esitystä kuuden varuskunnan lakkauttamisesta. Jos nämä todella merkittävät uudistusehdotukset olisivat olleet virallisesti tiedossa jo ennen vaaleja, on melko varmaa, että toisella kierroksella olisi Haaviston sijasta nähty Paavo Väyrynen.

7. Suomesta tullaan vuoteen 2015 mennessä lakkauttamaan kuusi varuskuntaa tai joukko-osastoa, mikä tietää samalla noin 1 200 puolustusvoimien palveluksessa olevan työntekijän irtisanomista. Minusta tämäkin uudistus on perusteltavissa, sillä useimmat lakkautettavista ovat suhteellisen pieniä yksiköitä, joiden toiminnot voidaan siirtää muihin joukko-osastojen yhteyteen. Lakkautusten lisäksi pari kolme joukko-osasto yhdistetään hallinnollisesti lähialueella sijaitsevaan suurempaan yksikköön; näitä ovat Riihimäellä olevan Viestirykmentin siirto Panssariprikaatin yhteyteen ja Niinisalossa sijaitsevan tykistörykmentin liittäminen hallinnollisesti Porin Prikaatiin.

8. Paljon porua tullaan kuulemaan ja näkemään myös näiden puolustusvoimien säätötoimenpiteiden johdosta. Nämäkin säästöt koskettavat nimittäin ko. joukko-osastojen sijaintikuntia. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on jo ilmoittanut tulevansa tekemään asiasta välikysymyksen. Keskusta puolestaan tehnee hallitukselle välikysymyksen kuntauudistuksesta. Myös hallituksen omat rivit tuntuvat rakoilevan kuntauudistuksen osalta.

Mauri Pekkarinen hehkutti, että "tämä on synkkä päivä suomalaisille."

9. Nokia puolestaan ilmoitti tänään lakkauttavansa Salon matkapuhelinten kokoonpanotehtaan ja siirtävänsä sen toiminnot Aasiaan. Salossa tämä tietää potkuja pahimmillaan noin tuhannelle työntekijälle.

10. Paljon on siis tapahtumassa eikä voi sanoa, että valtakunnassa olisi kaikki hyvin. Mutta ei hätää, sillä mehän saimme pari päivää sitten uuden vetreän presidentin, joka lupasi vaalikampanjassaan selvin sanoin, että "tekoja on myös presidentin tehtävä." Monet ihmiset äänestivät aivan intona Niinistöä, koska tätä pidetään talousmiehenä. Kuviteltiin kai, että tämä talousguru Sale pitäisi tavallisen kansan puolia "pahaa hallitusta" vastaan.

11. Odotammekin mielenkiinnolla Niinistön ulostuloa näissä kolmessa asiassa. Mitä hän aaikoo sanoa pakkoliitosten edessä olevien kuntien asukkaille, lakkautettavien joukko-osastojen työntekijöille ja vanhassa kotikaupungissaan työttömiksi jääville Nokian työntekijöille?

12. Nyt tarvittaisiin todella niitä presidentin tekoja! Vai oliko kyse vain tyypillisistä vaalilupauksista, joita ei ole edes tarkoitus pitää. Tukinpa esimerkiksi salolaisia irtisanottuja tai Joensuussa Pohjois-Karjalan Prikaatissa töissä olevia ihmisiä paljon lohduttaa, jos presidentin teot jäävät ko. paikkakunnille tehtävien maakuntamatkojen tasolle.

13. Mitä muuta tänään saatiin aikaan? Oikeuslaitosrintamalta tuli julki KHO:n päätös, jonka mukaan Supon ei tarvitse julkaista eli luovuttaa medialle niin sanottua Rosenholz-aineistoa, koska tuolla aineistolla on edelleen merkitystä valtakunnan turvallisuuden kannalta. (KHO 2012:8). Ko. aineistossa on kyse Stasin ulkomaantiedustelusta vastanneen osaston tiedottaja- ja yhteyshenkilötiedoista. Aineisto sisältää tietoja niistä suomalaisista henkilöistä, joista Stasin ulkomaantiedustelu oli kiinnostunut.

14. Tässä nyt ei ollut kovin paljon uutta. Muistamme nimittäin, että Pekka Hallbergin, tämän tasavallan presidentin virasta haaveilleen utopistin, presidenttikaudella KHO on jo kahdesti aiemmin päättänyt, että niin sanottu Tiitisen lista pitää edelleen pitää Supon kassakaapissa. Hallberg jättää KHO:n maaliskuun alussa ja hänen seuraajakseen on nimitetty hallintoneuvos Pekka Vihervuori. Kuinka somasti sattuikaan, että tänään julkaistun Rosenholz-päätöksen tehneen KHO:n jaoston puheenjohtajana toimi juuri tämä samainen Pekka II, siis Vihervuori.

15. Eduskunnalle jätettiin tänään 76 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite avioliiton sallimista myös nais- ja miespareille. Homoliittoja koskevan aloitteen takana on kansanedustajia useimmista eduskuntaryhmistä. Perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien kansanedustajista yksikään ei lähtenyt edistämään lainmuutosta aloitteella ja keskustan ryhmästä ainoana aloitteen allekirjoitti Antti Kaikkonen. Alun perin oli tarkoituksena saada 100 kansanedustajaa aloitteen taakse, muta tämä ei toteutunut. Ilmeisesti Pekka Haaviston menestys presidentinvaalissa aiheutti se, että aloite kuitenkin jätettiin. Ehdotettu lainmuutos ei velvoittaisi uskonnollisia yhdyskuntia vihkimään mies- tai naispareja, vaan ne voisivat vastedeskin päättää, keitä haluavat vihkiä.

16. Tämän uutiskatsauksen loppukevennyksenä Pentti "Pena" Arajärven eilisten valtiopäivien avajaisissa antama meriselitys siitä, mitä "Maryn vieressä todella tapahtui." Pena nimittäin kiisti väitteen, jonka mukaan hän olisi tuijottanut 15.1. kuningatar Margareetan juhlallisuuksissa Köpiksessä vieressään pöydässä istuneen kruununprinsessa Maryn povea. Ei, Pena sanoi, ja selitti, että hän oli "katsonut ohi", siis ohi poven, pöydän kulmaa tms.

17. Mutta kyllä valokuvat ja erityisesti tapahtumasta maailmalle levinnyt video kertovat selvää kieltään siitä, mitä todella tapahtui. Kyllä, Penan katse oli suorastaan nauliintunut muutaman sekunnin ajan Maryn rintamukseen, opsan! Kun Mary sitten huomasi Penan tuijotuksen ja käänsi hieman moittivan näköisenä päätään kohti Penaa, nosti Pena katseensa sanaakaan sanomatta salamannopeasti kohti kattoa. Upsan ja upsis!

541. Paavo Väyrynen jälleen kehiin, aikoo keskustan puheenjohtajaksi

Suomen valtion korkein poliittinen ja virkamiesjohto kokoontui tänään Eduskuntataloon valtiopäivien juhlallisiin avajaisiin. Vain yksi oli joukossa poissa, poliittisen elämme Sven Tuuvaa (Dufva) eli Paavo Väyrystä siellä ei nähty.

Mutta annas olla. Ennen kuin juhlaväki ehti siirtyä juhlakonserttiin, varasti Väyrynen taas kerran koko show' n itselleen. Hän kutsui tiedotusvälineet paikalle ja kertoi olevansa valmis asettumaan keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi. Keskustan puheenjohtaja valitaan ensi kesäkuussa Rovaniemellä, siis Väyrysen kotikentällä.

Paavo perusteli aikomustaan ensinnäkin sillä, että puolueen johto on toivonut häntä auttamaan hankkimaan ehdokkaita kuntavaaleihin. Myös maakunnistakin on Väyrysen mukaan tullut pyyntöjä, että osallistuisin kuntavaalityön käynnistämiseen. Väyrynen ilmoitti suostuvansa näihin toivomuksiin.

Väyrynen ei tyytynyt tähän, vaan ilmoitti olevansa valmis lähtemään - taas jälleen kerran - kunta- ja maakuntakierrokselle. Hän haluaa kiittää henkilökohtaisesti presidentinvaaleissa saamastaan ja samalla rohkaista ihmisiä liittymään puolueeseen ja asettumaan ehdokkaaksi syksyn kuntavaaleissa.

Väyrynen kertoi monien pyytäneet, että hän olisi käytettävissä, kun puolueelle valitaan puheenjohtaja ensi kesän puoluekokouksessa ja sitä edeltävässä jäsenvaalissa.

Väyrysen mukaan mainittu ajatus kiehtoo häntä, koska hänen mukaansa presidentinvaalikampanja osoitti, että keskustalla on hyvät mahdollisuudet yhdistää puoluetta ja laajentaa kannatusta. Väyrysen mukaan kysymys on sekä ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikan linjasta että elämän ja politiikan arvoista.

Väyrynen: "Saimme (lue: minä sain) vaaleissa vahvaa tukea sekä työllemme Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden varjelemiseksi että kestävää kehitystä edistävälle ihmiskuntapolitiikallemme. Henkisiä, hengellisiä ja yhteisöllisiä arvoja ja oikeudenmukaisuutta - 'köyhän asiaa' - korostava alkiolainen ihmisyysaate tempasi mukaansa eri tavoin ajattelevat keskustalaiset. Nämä arvot innostivat mukaan runsaasti uutta väkeä, etenkin nuoria ja myös muiden puolueiden kannattajia". Jne.

Väyrynen ilmoitti olevansa puheenjohtajan vaalissa käytettävissä, jos saa ehdokkuudelleen puolueen sääntöjen edellyttämän tuen. "Minua kampanja saattaisi jälleen nuorentaa ja virkistää, kuten kävi presidentinvaaleissa", veisteli Pate lopuksi.

Eipä siis muuta kuin Paavo ja Vuokko jälleen tien päälle mukilasti auton perässä mukana! Rakkausmuki myy edelleen kuin häkä, joten olisi sulaa hulluutta jättää kaupanteko kesken samoin kuin luopua hyvässä vauhdissa olleesta vaalikampanjasta. Äänestäjät kaipasivat Väykkää toiselle kierrokselle pressanvaaleissa, mistä myös hylättyjen äänien ennätyksellisen suuri määrä osaltaan kertoi.

Maakuntien kiertäminen kannattaa aloittaa heti, jotta kaksikko ehtisi varmasti ennen kesäkuuta käydä Suomen joka ikisessä kunnassa, jälleen kerran. Rauta on taottava, kun se on vielä kuumaa. Eduskuntakiireet eivät Paavoa paina, joten hän voi keskittyä täysillä puheenjohtajan vaaliin.

Kaksi vuotta sitten Paavo taisi jäädä puheenjohtajakisassa neljänneksi, mutta se oli sitä aikaa. Ensi kesäkuussa keskustalla ei taida olla varaa jättää Paavoa valitsematta, sillä niin heikko oli keskustan menestys viime kevään eduskuntavaaleissa Mari Kiviniemen johdolla. Jos ja kun keskustaväen on valittava eduskuntavaaleissa rökäletappion kärsineen Kiviniemen ja pressan vaaleissa loistavasti menestyneen Väykän välillä, ei puoluekokouksella taida juuri olla valinnanvaraa.

Väyrysen vanha kilpakumppani Mauri Pekkarinen änkesi oitis Paavo Väyrysen apajille eli ilmoittautui heti 1. kierroksen jälkeen olevansa valmis "keskustan johtotehtäviin." Tämä ilmoitus lienee innostanut Väyrystä tulemaan ulos oman ilmoituksensa kanssa jo tässä vaiheessa. Pekkarinen haluaa härskisti hyödyntää Väyrysen suurtyön ja hyvän menestyksen presidentinvaaleissa. Paavo olisi ollut hullu, jos hän olisi tämän mukisematta niellyt ja luovuttanut oman työnsä hedelmät Pekkariselle.

Mari Kiviniemi ilmoitti olevansa yllättynyt Väyrysen tämänpäiväisestä ilmoituksesta. Tuskinpa vain oli, sillä kyllähän Kiviniemen olisi pitänyt arvata, mikä on Väyrysen seuraava siirto. Kiviniemi voi alkaa pikkuhiljaa varautua omaan lähtölaskentaansa keskustan johdossa.

Keskustan nuoret tuntuvat olevan nyt vankasti Väyrysen takana. Perssuomalaisista siirtyy Timo Soiniin pettyneitä äänestäjiä ja jäseniä ennen kunnallisvaaleja laumoittain kepuun. Tämä edellyttää on kuitenkin Kiviniemen syrjäyttämistä keskustan johdosta, sillä city-kepulaisten johtamaan porukkaan persuäänestäjät eivät tule siirtymään.