837. Ehdotus uudeksi tuomioistuinlaiksi

1. Oikeusministeriö asetti marraskuussa 2011 työryhmän pohtimaan tuomioistuimia ja tuomareita koskevien säädösten uudistamista. Työryhmän puheenjohtajana toimi oikeusministeriön pitkäaikainen virkamies ja nykyinen hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä ja sen jäseninä oli edustajia yleistä tuomioistuimista, hallintotuomioistuimista ja erityistuomioistuimista sekä tietenkin myös oikeusministeriöstä.  Oikeustieteellistä asiantuntemusta edusti professori (emeritus) Matti Niemivuo, joka on niinikään toiminut aiemmin 20-30 vuotta OM:n virkamiehenä. Työryhmän tehtävänä oli laatia hallituksen esityksen muotoon ehdotus tuomioistuimia ja tuomareita koskevaksi laiksi, jolla tuomioistuimia ja niiden henkilökuntaa koskeva keskeinen sääntely siirtyisi laintasoiseksi. 

2. Työryhmä otti nimekseen Tuomioistuinlakityöryhmä. Se luovutti mietintönsä "Uusi tuomioistuinlaki" (OM:n julkaisuja ja lausuntoja 26/2014) eilen oikeusministeri Henrikssonille.  Mietintö löytyy tästä.

3. Miksi juuri uusi tuomioistuinlaki?  Suomessa ei ole aikaisemmin ollut minkäänlaista yhtenäistä ja siis "vanhaa" (entistä) tuomioistuinlakia, vaan eri tuomioistuimia koskevat säännökset ovat olleet hajallaan eri laeissa.

4. Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi tuomioistuinlaki (siis ilman sanaa "uusi"),  jossa säädettäisiin tuomioistuinlaitoksesta ja sen henkilöstöstä. Tämä laki korvaisi nyt voimassa olevat organisaatiolait ja -asetukset sekä tuomareiden nimittämisestä annetun lain ja valtioneuvoston asetuksen.. Ehdotuksen mukaan tuomioistuimista ja tuomareista ei enää säädettäisi asetuksella, sillä kaikki säännökset olisivat laissa; tämä olisi positiivinen uudistus. Lain mukaan tuomioistuimet voisivat entistä itsenäisemmin päättää omasta toiminnastaan työjärjestykseen otettavilla määräyksillä.

5. Laki olisi kaikille tuomioistuimille yhteinen eli koskisi yleisten tuomioistuimien (käräjäokeudet, hovioikeudet ja KKO) ja hallintotuomioistuinten (hallinto-oikeudet ja KHO) lisäksi myös erityistuomioistuimia (markkinaoikeus, työtuomioistuin ja vakuutusoikeus).  Laissa olisi tuomioistuimia, niiden organisaatiota sekä johtamista ja hallintoa koskevat säännökset. Lakiin otettaisiin myös tuomareiden ja tuomioistuinten muun henkilökunnan nimittämistä koskevat säännökset. Myös tuomioistuinten asiantuntijajäsenten nimittämisestä ja kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin tuomioistuinlaissa. Siinä säädettäisiin myös tuomareiden virkamiesoikeudellisesta erityisasemasta siltä osin kuin se poikkeaa valtion virkamiehiä koskevasta yleislainsäädännöstä. 

6. Laissa täsmennettäisiin tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimisääntelyä. Sivutointen läpinäkyvyyttä ja julkisuutta on tarkoitus lisätä perustamalla tuomareiden sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteri, johon merkittäisiin tuomareiden sidonnaisuuksia koskevat tiedot, myönnetyt sivutoimiluvat sekä sivutoimesta maksetut yhteismäärältään yli 10 000 euroa ylittävät palkkiot (JV: miksi vain nämä palkkot ilmoitettaisiin?)

7. Ehdotuksessa uhotaan uudistaa tuomioistuinten hallinto- ja johtamisjärjestelmiä. Tavoitteena on, että hallinto- ja johtamisjärjestelmät mahdollistaisivat tuomioistuinten tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan. Päällikkötuomareiden virat muuttuisivat määräaikaisiksi niin, että lain voimaantulon jälkeen tuomioistuinten päällikkötuomareiden virkoihin nimitettäisiin kerrallaan seitsemän vuoden määräajaksi. Tämä koskisi ehdotuksen mukaan myös KKO:n ja KHO:n päällikkötuomarin eli presidentin virkoja. (JV: tältä osin ehdotus tuskin tulee kuitenkaan toteutumaan). Hovioikeuksissa ja vakuutusoikeudessa osaston johtajan tehtävät tulisivat määräaikaisiksi samoin kuin jo nyt on käräjä- ja hallinto-oikeuksissa. Hovioikeuden ja vakuutusoikeuden laamannin virat on tarkoitus lakkauttaa. Tuomioistuinten hallinnosta huolehtivan kanslia- tai hallintopäällikön asemaa ja kelpoisuusvaatimuksia ehdotetaan myös uudistettavaksi. 

8. Niin, vaikka päällikkötuomareiden nimitysasioissa korostetaan nykyisin niin maan perustellisesti hallinnon merkitystä ja virkaa hakeneiden hallinnolista kykyä ja taitoa, on syytä muistaa, että kaikissa tuomoistuimissa on kuitenkin aina työssä myös todellisia hallinnon ammattilaisia eli  hallinto- tai kansalipäällikköjä. Tuomioistuimen päällikkötuomarin olisi siten syytä keskittyä erityisesti lainkäytön eikä hallinnon johtamiseen.

9. Mietinnössä ehdotetaan, että hovioikeuksiin, hallinto-oikeuksiin, markkinaoikeuteen, työtuomioistuimeen ja vakuutusoikeuteen perustettaisiin koulutuksellisista syistä määräajaksi täytettäviä "avustavan tuomarin" virkoja. Niihin nimitettäisiin pääsääntöisesti enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Avustavat tuomarit osallistuisivat muiden tuomareiden tavoin asioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen kyseisessä tuomioistuimessa. Koulutuksen järjestämistä varten perustettaisiin jälleen kerran yksi uusi lautakunta, nyt siis nimeltään koulutuslautakunta. Hm, nämä koulutettavat lakimiehet istuisivat siis kolme vuotta tuomaripöydän takana ja harjoittaisivat tuomitsemistointaa siinä missä "oikeat tuomaritkin".

10. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöiden tuomaria vastaava virassapysymisoikeus ehdotetaan poistettavaksi. Heidän asemansa muutettaisiin vastaamaan muiden tuomioistuinten esittelijöitä. JV: jo oli aikakin! Mutta miksi mieitinnössä ei puututa muuten millään tavalla esittelijöiden asemaan? Olen jo parikymmentä vuotta edustanut kantaa, jonka mukaan kaikkien tuomioistuimien - käräjäoikeuksissa ei ole koskaan esittelijöitä ollutkaan - muutettaisiin kiireesti määräaikaisiksi koulutusviroiksi, joissa tuomarin virkaan tähtäävät juristit voisivat toimia ja harjoitella sanokaamme korkeintaan kolme vuotta.

11. Nykyisin tuomioistuinten organisaatiota koskevissa laeissa olevat säännökset tuomioistuinten kokoonpanosta ja päätösvaltaisuudesta sijoitettaisiin oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin lakeihin. Erityistuomioistuimia koskevat lait jäisivät voimaan siltä osin kuin ne sisältävät säännöksiä oikeudenkäynnistä asianomaisessa tuomioistuimessa. Näidenkin tuomioistuinten henkilöstöä, johtamista ja hallintoa koskevat säännökset olisivat kuitenkin tuomioistuinlaissa.

12. Tuomarin valan sijasta tuomareiden olisi ehdotuksen mukaan annettava jatkossa tuomarinvakuutus. Myös tätä koskeva sääntely sijoitettaisiin tuomioistuinlakiin. Tuomioistuinharjoittelusta, käräjäoikeuden lautamiehistä sekä tuomareiden nimeämistä kansainvälisiin tuomioistuimiin säädettäisiin erilliset lait. Esityksellä pyritään toteuttamaan myös väestön kielellisiä oikeuksia ottamalla käyttöön niin sanottuja "kielituomarin" virkoja käräjäoikeuksien lisäksi muissakin kaksikielisissä tuomioistuimissa. - Niin, täytyyhän sen yhden ikuisen hallituspuolueen eli rkp:n erityiseduista toki myös tässä yhteydessä huolehtia, kun oikeusministerinäkin sattuu olemaan muuan Anna-Maja Henriksson (rkp).

13. Paljon on uudessa laissa säädettävää, mutta muuttuisiko asiallisesti kovinkaan moni asia nykyisestä "menosta"? Tuskinpa vain. Vaikka päällikkötumarit nimitettäisiin jatkossa määräajaksi, he voisivat tietenkin hakea virkaa uudelleen saadakseen jatkopostin. Monet asiat jäävät yhä edelleen odottamaan uutta sääntelyä, rempallaan ovat mm. tuomioistuinharjoittelu, tuomarikoulutus, lautamiesten asema ja valintapa sekä tietenkin todella suuren luokan kysymys nykyisin kaksinapaisen tuomioistuinorganisaation kehittämisestä niin, että yleiset tuomioituimet ja hallintotuomioistuimet yhdistetään yhdeksi organisaatioksi. 

14. Poliittisesti kaikkein vaikein asia on tuomioistuiminen keskushallinnon siirtäminen pois oikeusministeriöltä sitä varten perustettavalle tuomioistuinvirastolle tai -johtokunnalle. Vaikka Könkkölän mietinnössä hieman hurskastellen todetaan  ikään kuin täkyksi - että ehdotuksen tarkoituksena on lisätä tuomioistuinten riippumattomuutta, niin tämä tavoite ei tule toteutumaan, jos ja kun tuomioistuimet ovat jatkossa edelleen hallinnollisesti tiiviisti sidoksissa oikeusministeriöön.

15. Kuten sanottu, tuomioistuinten esittelijöiden virat olisi järkevää muuttaa lyhyt- ja määräaikaisiksi koulutusviroiksi. Mutta tätäkään kysymystä työryhmä ei ole ottanut edes pohdittavakseen! Korkeimpaan oikeuteen on viime vuosina palkattu muutamia ma. esittelijäneuvoksen virkoja, joihin on yritetty saada tuomioistuinten ulkopuolella toimivia lakimiehiä. Tämä ei ole kuitenkaan sopinut Mikko Könkkölän poppoon pirtaan, sillä työryhmä ehdottaa mietinnössään myös näiden ma. virkojen  muuttamista vakinaisiksi eläkeviroiksi. Täysin käsittämätöntä!

16. Vielä yksi täysin käsittämätön epäkohta. Työryhmä ehdottaa, etä hovioikeudet ja ylimmät tuomioistuimet ratkaisivat edelleen valitusasiat esittelystä. Siis myös ne asiat, joissa ao. tuomioistuin on pitänyt pääkäsittelyn tai suullisen käsittelyn. Ehdotuksesta ilmenee, että työryhmä vähät välittää prosessioikeudellisten menettelyperaatteiden kunnioittamisesta ja toteutumisesta. Jos asiassa pidetään pääkäsittely tai suullinen käsittely, niin mm. todistelua koskeva välittömyysperiaate tietenkin edellyttää, että asia ratkaistaan suoraan pääkäsittelyssä tai sitä vastaavassa suullisessa käsittelyssä vastaanotetun aineiston perusteella. Toisin sanoen, pääkäsittelyn/suullisen käsittelyn jälkeen ei voida toimittaa enää kirjallista esittelyä, jossa läsnä ovat vain tuomarit ja asianomaisen jutun esittelijä.  Ruotsissa ja monissa muissa maissa tämä asia on ymmärretty, mutta Suomessa ei, vaan täällä jumputetaan edelleen - ehkä tsaarinajan muiston kunnioittamiseksi - yhä edelleen esittelyjä esittelyjen perään.

813. Tuomioistuimissa tietotekniikkaongelmia

1. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on suominut tähän mennessä jo useaan kertaan valtionhallinnon eri sektoreiden it-ogelmia moittien muun muassa ministeriöiden tai virastojen ohjelmisto- ja järjestelmähankintoja ja hankkeita tuloksettomuudesta. Kaikkien tuntemat terveydenhuollon it-ongelmat ovat johtuneet it-alan ja terveydenhuollon joustamattomista ja puutteellisista käytännöistä. Niiden yhteensovittaminen on vaikuttanut usein ylivoimaiselta. Ongelmat ovat aiheutuneet esimerkiksi alan rakenteellisista vinoutumista eli siitä, että ohjelmistotuottajilla on liian vahva asema ja asiakkailla liian heikko. Valtionhallinnon tietetotekniikan kehittäminen on niellyt kymmeniä miljoonia euroja, mutta monet uudistushankkeet ovat edelleen kesken eikä jo käyttöön otettuihin uudistuksiin ole oltu aina tyytyväisiä.

http://www.tietoviikko.fi/cio/valtion+ithankkeet+karsivat+kroonisesta+myohastelysta/a908800

2. Myöskään oikeuslaitos ja tuomioistuimet eivät ole säästyneet tietotekniikkaongelmilta. Ongelmia on ilmennyt esimerkiksi puolisen vuotta sitten käyttöön otetun rikostuomiosovelluksen kehittämishankkeen eli ns. Ritu-järjestelmän tiimoilta. Ritun tavoitteena on ollut tukea ja helpottaa rikosjutuissa annettavien tuomioiden tuottamista ja arkistointia. Ongelmista uutisoitiin tänään Yle Uutisten verkkosivulla sekä TV1:n pääuutislähetyksen (klo 20.30) oikein ykkösuutisena. Uutisjuttuun pääsee käsiksi tästä.

3. Täytyy aluksi todeta, että ko. uutisjuttu on suoraan sanottuna tehty kuin "juosten kustu". Jutusta ei kunnolla selviä, mikä tuo Ritu oikeastaan on ja millaisia ongelmia sen käytössä on ilmenyt ja mistä ongelmat tarkkaan ottaen. Toimittaja, joka ei ole  - syystäkin - laittanut nimeään verkkosivulla julkaistun jutun alle, ei näytä olevan oikein jyvällä asiasta tai tuomioistuinasioista ylipäätään. Hän käyttää jutussaan katupoikamaisia sanontoja, jollaisia julkisin varoin ylläpidetyssä tiedotusvälineessä ei olisi vakavasta asiasta puhuttaessa sopivaa käyttää. Toimittaja puhuu esimerkiksi "linnareissuista", "rötöstelijöistä", rikoksentekijöiden "livahtamisesta kuin koira veräjästä", siitä, ettei uudistus ole mennyt oikein "putkeen" jne. Toimittaja ei tunnu tietävän alioikeuden virallista nimeä, vaan sanoo, että ongelmia on esiintynyt muissakin "raastuvissa" Rovaniemenä myöten.

4. Myöskään toimittajan juttua varten suorittamista haastatteluista ongelmat ja niiden syyt eivät selviä, haastateltujen henkilöiden lausumat ovat varsin sekavantuntuisia.  Helsingin käräjäoikeuden rikosasioiden osastojohtajana toimiva tuomari Jaana Helander kertoo välitosakkeen "Pahimmassa tapauksessa vaarallista rikollista ei saada vankilaan" alla, että pahin skenaario on se, että "vaarallista rikollista ei saada vankilaan suorittamaan rangaistusta, vaan hän on vapaana ja aiheuttaa kenties lisää ongelmia yhteiskunnalle". Helanderin lausuma, jonka mukaan "se on ankaroittava seikka, että aikaisemmat tuomiot eivät näy rikosrekisterissä", vaikuttaa käsittämättömätlä, ainakaan minulle tuon lausahduksen merkitys ei avautunut. Mutta oli asian käsittelyjärjestelmä sitten millainen tahansa, niin todella "vaarallista rikoksentekijää" ei toki saisi laskea vapaalle jalalle odottamaan tuomion antamista, itse asiassa hänet olisi syytä määrätä vangittavaksi jo ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä. Haastattelusta  ilmeni, että oikeastaan käräjätuomari ei ole edes vakavissaan, vaan hän myönsi toimittajalle maalailevansa vain uhkakuvia, sillä hänen kertomistaan "moisista tapauksista ei ole toistaiseksi tietoa"! Voidaanko näin "värikkään lennokkaisiin" lausumiin ylipäätään suhtautua vakavasti?

5. Ritu-järjestelmää vaivaavien ongelmien sisältö ja syyt eivät selviä myöskään laamanni Eero Takkusen lyhyestä lausunnosta. Takkunen valittelee vain, että "tuomion laatiminen on niin vaikeata ja hankalaa, menee monta monta kertaa uusiksi ja tuomion antaminen viivästyy". Laamannin lausunnosta saa käsityksen, jonka mukaan hänen johtamassaan käräjäoikeudessa rikosjutut päättyvät lähes säännönmukaisesti kansliatuomion antamiseen - tuomion antamista lykätään vähintään kuukaudella - vaikka lain mukaan pääsääntönä on tuomion antaminen heti pääkäsittelyn päättyessä. "Aikaisemmin tiedettiin, että tuomio annetaan kuukauden kuluttua, ja se annettiin kuukauden kuluttua", sanoo Takkunen. Nyt sen sijaan voi Takkusen mukaan käydä niin, että "tuomion laatimiseen menee pari-kolme kuukautta". Se, miten tämä johtuisi uudesta "Ritusta", ei lausunnosta selviä.

6. Ota tästä sitten selvää! Ulkopuolisen on toimittajan jutun tai laamannin jokseenkin epämäräisen lausunnon perusteella vaikea päätellä, mistä epäkohdat ja viivästykset oikeastaan johtuvat, tuomion antajista eli tuomareista vai uudesta järjestemästä eli siitä peijakkaan "Ritusta". Ehkäpä joku käräjätuomari tai muu asiaa todella tunteva voisi valaista asiaa hieman tarkemmin?

7. Helsingin käräjäoikeuden laamanni ja sen osastonjohtajat näyttävät haluavan vierittää syyn "linareissujen lykkäytymisiin" eli tuomioiden antamisessa ilmeneviin viivästyksiin yksinomaan Ritu-järjestelmän kehittäjälle ja ylläpitäjälle eli oikeusministeriölle.  Ritu-kehittämishanketta varten pantiin vuonna 2012 pystyyn laaja organisaatio, jonka ohjaustyhmä jaettiin kahtia eli johtoryhmään ja toisaalta sisältö- ja muutoshallintaryhmään. Näissä ryhmissä on ollut OM:n virkamiehiä, tuomareita ja muuta virkamieskuntaa rutosti, koko hankkeen napamiehenä on toiminut oikeusministeriön hallitusneuvos Heikki Liljeroos. Kehittämishankkeen tavoitteet ja tehtävät ilmenevät tästä.

8. Hallitusneuvos Liljeroos ei kuitenkaan halunnut ottaa ongelmia täysin oikeusministeriön piikkiin, sillä hänen mukaansa itse järjestelmässä olisi ainoastaan "pieniä viilauksen tarpeita". Ongelmat johtuvat Liljeroosin mukaan suurimmaksi osaksi järjestelmää käyttävästä henkilöstöstä, joka ei ole kaikissa käräjäoikeuksissa valmistautunut riittävän hyvin uuden järjestelmän käyttöönottoon. Tästä taas kantavat vastuun käräjäoikeuksien päällikkötuomarit, Helsingissä siis laamanni Takkunen. Kun Ritun kehittämiseen on osallistunut tuomareita myös käräjäoikeuksista samoin kuin käräjäsihteereitä, vaikuttaa hieman oudolta, ettei järjestelmän käyttämisessä nyt havaittuja puutteita ole sunnitteluvaiheessa osattu ottaa huomioon.

9. Tässä sitä siis ollaan! Jo kauan sitten aikansa eläneen asiankäsittelyjärjestelmän (Sakari 1980-luvulta) uudistusta on odoteltu vuosikausia. Sitten kun Sakari vihdoin ja viimein saadaan korvatuksi Ritulla, niin ilmenee, että eihän tämä Ritukaan toimi kunnolla! Tämä on kovin tuttua valtionhallinnon tietoteknikkauudistuksista puhuttaessa. Ritun kehittäminen on maksanut tähän mennessä jo kuusi miljoonaa euroa, mitta "pientä laittoa" se tuntuu edelleen vaativan. Järjestelmää on kuulemma tarkoitus "kehittää edelleen" ensi vuonna. Sillä välin ministeriö ja käräjäoikeuden tuomarit kiistelevät keskenään siitä, mistä Ritun ongelmat oikein johtuvat.

10. Itse en oikein jaksa uskoa, että Ritu-järjestelmä yksin voisi viivästyttää rikostuomioiden antamista niin merkittävällä tavalla kuin Ylen uutisjutussa annetaan ymmärtää. Pohjois-Suomen käräjäoikeuksissa on valitettu lähinnä sitä, että Ritu pakottaisi tuomareita kirjoittamaan kaikki tuomiot kaavamaisesti,  joka ei aina ole käsillä olevan jutun kannalta tarkoituksenmukaisin tapa, sen sijaan järjestelmästä ei ole väitetty aihautuvan viivästymistä tuomioiden antamisessa. Aiheutuisiko järjestelmästä ongelmia lähinnä vain sellaisissa tapauksissa, joissa tuomion antamista lykätään päääsittelyn päättymisen jälkeen viikko- tai jopa kuukausikaupalla eli kansliatuomio-tapauksissa? Tuollainen käytäntöhän meille on valitettavasti päässyt vallalle lähestulkoon kaikissa hiemankin laajemmissa asioissa ja riita-asioiden lisäksi myös rikosjutuissa. Selvää joka tapauksessa on, että Ritu-järjestelmä ei estä hyvin perusteltujen ratkaisujen laatimista.

773. Oleg Galouchkon tapaus - venäläistä rulettia KKO:ssa

                                                     FSB, ei KKO...

1. Venäläis-kanadalaisen liikemies Oleg Golouchkon luovutusprosessista Suomesta Venäjälle kertoi TV1:n  MOT-ohjelma "Punainen määrys" eilen maanantaina 16.9. Ohjelman käsikirjoitus löytyy tästä. 

2. Tapaus on jokseenkin karmaiseva esimerkki siitä, miten ihmisten oikeuksista päätetään vallan kammareissa julkisuudelta piilossa, miten politiikka voi sotkeutua oikeusasioihin, miten vähän yksilön oikeusturva, vapaus ja henki painavat, kun kysymyksessä on suurvallan väkivaltakoneiston arvovalta ja miten pienen maan oikeuslaitos voidaan valjastaa palvelemaan mahtavan naapurivaltion intressejä. - Olenko kuulevinani vastaväitteitä? Turha väittää vastaan, sillä kuten jo rakas Urkkimme totesi: Niin on, jos siltä näyttää!

3. Oleg Galouchko joutui viitisen vuotta sitten Venäjän Federaation turvallisuuspalvelun (FSB) silmätikuksi, kun häntä alettiin epäillä ja syyttää alumiinitehtaansa noin 100 000 euron suuruisten tullimaksujen kavaltamisesta. FSB toimi tehokkaasti ja operaation ilmeisenä tarkoituksena oli alusta lähtien koko tehtaan alasajo, jotta tehtaalle saataisiin "kunnon" omistaja. Tämä tavoite onnistui, sillä tehdas päätyi pian presidentti Vladimir Putinin lähipiirin kuuluvan liikemiehen omistukseen. 

4. Oleg Galouchko pakeni toiseen kotimaahansa Kanadaan ja alkoi jo uskoa, että venäläiset olisivat etsintäkuulutuksesta huolimatta luopuneet jahtaamasta häntä. Galouchko sai matkustella vapaasti monissa maissa eikä häntä otettu kiinni yhdenkään maan rajalla Interpolin julkaisemasta etsintäkuulutuksesta huolimatta. Tiedettiin, että Ranskan ja Britannian tuomioistuimet olivat kieltäytyneet luovuttamasta rikoksesta epäiltyjä Venäjälle siellä nostettujen syytteiden poliittisuuden ja Venäjän huonojen vankilaolosuhteiden takia. Oleg Galouchko kuvitteli, että hän olisi turvassa.

5. Mutta viime helmikuun 16. päivänä Oleg sattui epäonnekseen lentämään Suomeen, ja oli jo poistumassa kahden päivän kuluttua Tukholmaan ja istumassa turvallisesti koneessa, kun valpas rajavartija poliisin avustamana tuli koneeseen ja ilmoitti pidättävänsä hänet Interpolin etsintäkuulutuksen perusteella. MOT-ohjelman mukaan pidätysmääräyksen antaja ei ole vieläkään selvinnyt. Galouchko epäilee, että ilmeisesti FSB:n virka-apupyynnöstä Suomen poliisi päästi hänet 16.2. maahan, jotta saataisiin selville, kenen kanssa hänellä oli tapaaminen Helsingissä koskien hänen Venäjällä vireillä olevaa oikeusjuttuaan.

6. Galouchko siis pidätettiin ja vietiin Vantaan vankilaan. Maaliskuussa Venäjä pyysi hänen luovuttamistaan. Prosessi kesti pitkään, sillä OG ehti istua tyrmässä  reilut puoli vuotta. Hän pyysi neljä kertaa päästä vapaaksi matkustuskieltoa vastaan, mutta joka kerralla Vantaan käräjäoikeus - KRP:n nimenomaisesta vaatimuksesta - epäsi pyynnön.

7. Lain mukaan päätöksen henkilön luovuttamisesta toiseen valtioon epäillyn rikoksen johdosta tekee oikeusministeriö. Luovutuksen oikeudellisten edellytysten selvittämistä varten ministeriön tulee pyytää korkeimman oikeuden (KKO) lausunto. Toukokuun alussa 2013 ministeriö pyysi KKO:lta lausuntoa siitä, onko Galouchkon luovuttamiselle oikeudellisia esteitä. KKO antoi lausuntonsa juhannusalusviikolla 18.6.

8. KKO:n lausunnosta ilmenee, että oikeus on ottanut kiltisti huomioon Galouchko OM:lle antaman 18.5. päivätyn lausuman sekä OM:n KKO:lle 27.5.2013 antaman lausuman. Tuossa lausumassa ministeriön hallitusneuvos Juhani Korhonen olisi MOT:in mukaan pyrkinyt todistamaan, että esteitä Galouchkon luovuttamiselle ei ole. KKO:n lausuntoasiassa olisi siten käyty eräänlainen pienoisprosessi OM (tai Juhani Korhonen) vs. Galouchko. 

9. Oikeusministeriössä tuntuvat olevan pasmat täysin sekaisin sen suhteen, oliko ministeriö antanut kyseisen lausuman vai ei tai oliko korkein oikeus edes pyytänyt lausumaa. OM:n kansainvälisten asioiden toimiston päällikkö Hannu Taimisto väitti MOT-ohjelmassa kivenkovaa, ettei ministeriö ei ole mitään lausuntoa antanut eikä sitä ole edes pyydetty eikä ministeriön tapana ole sanotunlaisissa asioissa yleensäkään antaa lausuntoja KKO:lle. Taimisto: "Se ei voi pitää paikkaansa, koska oikeusministeriö pyytää korkeimmalta oikeudelta lausuntoa luovuttamisen oikeudellisista kysymyksistä. Ei korkein oikeus pyydä mitään lausuntoa oikeusministeriöltä". 

10. Vaikuttaa tosi oudolta. Eikö ministeriön  toimistopäällikkö todellakaan tiedä, miten asian käsittely tapahtuu, vai onko hänen alaisensa virkamies mennyt antamaan lausuman - sitä vilautettiin MOT-ohjelmassa - aivan omin päin ja esimiehensä tietämättä?  KKO:n lausunnon tekstin mukaan KKO ei olisi pyytänyt lausuntoa ministeriöltä, mutta se on kuitenkin omaa lausuntoaan antaessaan ottanut kiltisti huomioon ministeriöstä tulleen ilmeisesti siis "epävirallisen lausuman". Miksi ministeriön virkamies on katsonut asiakseen mennä antamaan lausunnon, jossa katsotaan, ettei esteitä OG:n luovuttamiselle ole ja miksi KKO on ottanut ko. lausunnon vastaan ja antanut ministeriölle asiassa tavallaan "viimeisen sanan"; OG:lle ei ole varattu tilaisuutta vastata ministeriön/Korhosen antamaan lausumaan.

11. Korkein oikeus antoi lausuntonsa siis 18.6.2013. Se on annettu viisijäsenisessä jaostossa,  johon kuuluivat oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Hannu Rajalahti. Asian esittelijänä toimi esittelijäneuvos Kari Vesanen. Lausunto on yksimielinen.

12. Korkeimman oikeuden lausunto on muodollisesti asianmukainen, mutta toisaalta silmiinpistävän niukasti perusteltu. Lausuntoa ei ole haluttu julkaista KKO:n ennakkopäätösrekisterissä, vaikka mainitussa rekisterissä on erityinen osio, jossa julkaistaan ratkaisuja tai kannanottoja, joihin liittyyy EU-oikeudellisia tai ihmisoikeuskysymyksiä. Mainitussa osiossa on julkaistu aiemmin myös rikoksentekijän luovuttamista samoin kuin Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevia ratkaisuja ja lausuntoja.

KKO:n lausunto löytyy tästä.

13. Lausunossa otetaan kantaa viiteen väitteeseen, joilla Galuchkon puolustus - OG:tä avusti Suomessa muun muassa asianajaja Markku Fredman - on vastusti luovuttamistaan. Näihin väitteisiin on otettu lausunnossa kohta kohdalta kantaa, mutta hyvin suppeilla perusteilla. 

14. Minkäänlaista varsinaista dialogia tai pro et contra -tyyppisiä perusteluja ei ole tai sanotunlaisia perusteluja ei ilmoiteta. Lukijalle ei kerrota perusteluissa tarkemmin, a) mihin kaikkiin seikkoihin, todisteisiin ja oikeuslähteisiin OG:n puolustus on väitteidensä tueksi vedonnut, ja b) miksi KKO on katsonut, ettei  OG:n esittämiä perusteita voida pitää hyväksyttävinä. Tämä koskee erityisesti kohdissa 4 ja 5 esitettyjä väitteitä ja perusteluja, eli kysymyksiä siitä, onko OG:n syyksi väitetyssä teossa kyse poliiittisesta rikoksesta ja voidaanko luovuttamista pitää ihmisoikeuksien vastaisena eli inhimillisesti kohtuuttomana. Nämä ovat tärkeimmät syyt, joilla luovutusvaatimus olisi voitu evätä, mutta juuri näiltä osin korkeimman oikeuden lausunto on kaikkein ohuimmin perusteltu.

15. Olisi mielenkintoista tietää tarkasti ne perusteet, joita Galuchkon puolesta on asiassa ja erityisesti oikeusministeriölle 15.5.2013 annetussa lausumassa esitetty, jotta voitaisiin ottaa kantaa siihen, onko korkein oikeus antanut väitteisiin vastauksen, jonka perusteluja voitaisiin pitää riittävinä ja asianmukaisina. KKO:n lausuntoon on kirjattu vain lyhyt yhteenveto OG:n esittämistä väitteistä, muttei niiden tarkempia perusteluja eikä lausumassa viitattuja oikeuslähteitä. Näyttäisi siltä, että KKO:n lausunnossa ei ole otettu lainkaan kantaa OG:n väitteeseen, jonka mukaan häntä Venäjällä odottava oikeudenkäynti olisi todennäköisesti epäoikeudenmukainen.

16. Kolme oikeustietelilijää on heti tuoreeltaan Helsingin Sanomissa moittinut KKO:n lausuntoa katsoen, että KKO:n olisi tullut kieltää luovutus. Katso tästä. Mainittuun kritiikkiin voidaan perustellusti yhtyä. 

17. Korkeimman oikeuden lausumassa on perusteltu hyvin niukasti väitettä, jonka mukaan kysymyksessä olisi poliittinen rikos. Lausunnossa viitataan vain lyhyesti vrt - merkinnällä KKO:n aikaisempaan ennakkopäätökseen (KKO  2010:94), josta lukijan pitäisi siis kaivaa selville, mitä poliittisella rikkoksella KKO:n mukaan edellytetään. Ehkäpä oikeusneuvoksilla on ollut niin kiire juhannuksen viettoon, että lausuntoa ei ole ennätetty tai haluttu perustella kunnolla. Olisi mielenkiintoista tietää, miten OG itse on perustellut sanottua väitettään. Nyt KKO:n lausunnossa kerrotaan OG:n lausumaksi vain yhdellä vajaalla rivillä, että "väitetty rikos on poliittinen eikä siitä sen vuoksi voida luovuttaa". Ja vastauksena väitteeseen saamme lukea seuraavaa: "Galouchkon tekemäksi väitetty rikos ei ole sellainen, että sitä voitaisiin pitää poliittisena". Onko tämä todella nyt sitä paljon puhuttua pro et contra -tyyppisen dialogimetodin mukaista perustelemista, jota tuomion perusteluilta on vuosikausia toivottu? 

18. Yhtä onnetonta kulissiperustelua saamme lukea vastaukseksi OG:n väitteeseen, jonka mukaan luovuttaminen olisi inhimillisesti kohtuutonta ja ihmisoikeuksien vastaista. Korkein oikeus kyllä viittaa siihen, että ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan katsonut Venäjän vankilaolojen erityisesti "tiettyjen tutkintavankiloiden" ahtauden osalta loukkaavan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kieltoa. Kuvaavaa perustelujen suppeudelle kuitenkin on, ettei korkein oikeus mainitse näistä EIT:n ratkaisusta yhtään nimeltä puhumattakaan siitä, että se olisi selostanut kyseisten ratkaisujen sisältöä tarkemmin.

19. Kaikkein hämmästyttävintä lausunnossa on kuitenkin korkeimman oikeuden oma johtopäätös EIT:n ratkaisukäytännöstä:

Ratkaisuista ei kuitenkaan voida tehdä sellaista yleistä johtopäätöstä, että vankilaolot kaikissa vankiloissa loukkaisivat ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa. Sitä, että Galouchko sijoitettaisiin Venäjällä ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisiin vankiloihin, ei voida pitää niin ilmeisenä, että hänen luovuttamisestaan Venäjälle voitaisiin tällä perusteella kieltäytyä.

20. Minusta tällainen johtopäätös on vallan hirmuinen ja oikea kyynisyyden huippu! Kun monissa muissa maissa, esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa, tuomioistuimet ovat  kieltäytyneet luovuttamasta rikoksesta epäiltyjä ihmisiä Venäjälle juuri sillä perusteella, että ihmisoikeustuomioistuimen mukaan vankilaolot eivät täytä ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vaatimuksia, Suomen ylin oikeusaste päin vastoin katsoo, ettei EIT:n ratkaisuista tai muista seikoista voida tehdä sanottua johtopäätöstä. 

21. Kun EIT on korostanut, että tosiasiallinen riski ihmisoikeusloukkaukselle - olkoonpa tämän riskin todennäköisyys vaikkapa vain jotain 25 prosentin luokkaa - Venäjän vankiloissa riittää luovutuksesta kieltäytymiselle, Suomen korkein oikeus nostaa kynnyksen luovuttamisesta kieltäymiselle todella korkealle. Korkeimman oikeuden mukaan millainen riski tahansa ei riitä, vaan vaaditaan ilmeinen, siis lähes sataprosenttinen tai ainakin 85 prosentin vahvuinen todennäköisyysnäyttö siitä, että Venäjän vankiloissa kidutetaan ihmisiä. Eikä korkeimmalle oikeudelle riitä, että joissakin vankiloissa esiintyy kidustusta, vaan luovuttamisesta voidaan kieltäytyä vasta, jos on "ilmeistä, että kaikissa vankiloissa kidutetaan tutkintavankeja". Kun tällaista johtopäätöstä ei ole voitu tehdä, korkein oikeus ei nähnyt estettä Galouchkon luovuttamiselle.

22. Tuollainen jäätävä kyynisyys tuntuu lähes skandaalimaiselta ja saa lukijan vahvasti epäilemään lausunnon ja koko luovuttamisprosessin todellisia motiiveja ja sitä, että ratkaisevinta asiassa on ollut tuomioistuinlaitoksen, ministeriön ja poliisin välisen "saumattoman yhteistyöhalun" ja merkityksen korostaminen. Onko Galouchkon tapauksessa kyse uussuomettumisesta vai mistä?

23. MOT-ohjelmassa haastateltiin mm. liikemies William Browderia, jota Venäjä on myös yrittänyt saada Venäjälle vastaamaan WB:n mukaan tekaistuihin syytöksiin. Browder vannoi ohjelmassa, että hän kyllä kiertää kaukaa Suomen, vaikka Interpol onkin nyttemmin kieltäytynyt Venäjän vaatimuksesta huolimatta lisäämästä Browderin nimen etsintäkuulutettavien listalleen. Puolisen vuotta sitten Browderin liikekumppani ja asianajaja Sergei Magnitski tuomittiin "todella poissaolevana", tarkemmin sanottuna kuoltuaan yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen talousrikoksista. Magnitski kuoli hämärissä olosuhteissa ollessaan tutkintavankeudessa. Magnitski paljasti viranomaisten tekemän suuren veropetoksen, mutta joutui kostoksi itse vankilaan. Joitakin aikoja sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Venäjälle langettavan tuomion miljardööri ja Jukosin öljy-tyhtiön perustajan Mihail Hodorkovskin epäinhimillisestä kohtelusta vankilassa.

24. Näiden ja monien muiden vastaavanlaisten tapausten olisi kaiken järjen mukaan luullut vaikuttavan Galouchkon luovutusasian ratkaisemisessa. Mutta mitä vielä!  Korkeimman oikeuden jäsenet - nämä "viisi Pilatusta" - pesivät kätensä ja luultavasti ajattelivat, että kun Venäjän vankiloista ainakin osa (toivottavasti) on sellaisia, joissa tutkintavankeja ei pahemmin kiduteta, niin onhan tällä Galouchkon pojalla silloin ainakin teoreettinen mahdollisuus välttää mahdollinen kidutus - vaikka sellaista Venäjällä toki laajamittaisesti harrastetaankin. Koska nyt on kysymyksessä venäläinen ja venäläiset ovat tunnetusti tottuneet pelaamaan venäläistä rulettia, niin eiköhän nyt vain anneta lupa luovuttaa Oleg "omiensa" huostaan! Jos Olegille käy hyvä tuuri, hän selviää kyllä vankilassa hengissä  - niin kuin ruletissa ikään, jos sattuu pääsemään "hyvään vankilaan"! Jos taas Olegilla ei ole onni myötä, niin so what - mitä helskuttia me sille mahdamme! - Joo, näin me teemme, sillä onhan luovuttamissopimuksista toki pidettävä visusti kiinni; ihmisoikeudet syrjäytykööt niiden tieltä!

25. Kun katseli MOT-ohjelman viimeisimmissä kuvissa Markku Fredmanin ja tulkin välissä Vantaan käräjäsalissa kyyhöttävää ja aivan haavanlehtimäisesti pelosta tutisevaa Olegia, niin tuntui kyllä siltä, ettei kaveri selviäisi venäläisessä tutkintavankeudessa paria viikkoa kauemmin hengissä. Siksi käräjäoikeuden "yllättävä päätös" - kuka sellaisen määräyksen käräjäoikeudelle olikaan sitten antanut - jolla Oleg päästettiin seitsemän kuukauden istumisen jälkeen vapaaksi - KRP vaati hänelle edelleen vielä ainakin matkustuskieltoa (!) - tuli ilmeisesti viime hetkellä. 

26. No, eihän tämä ole toki ensimmäinen kerta, kun suomalaisten viranomaisten ja tuomioistuinten luovuttamisintoa on ihmetelty. Suomi on luovuttanut myös omia kansalaisiaan ja jopa alaikäisiä lapsia äitiensä huostasta; viitattakoon tässä vain esimerkiksi tapaukseen "Kosken pojat". Suomalaiset viranomaiset haluavat olla luokkansa priimus ja mallioppilas, mitä kansainvälisten velvoitteiden ja sopimusten täyttämiseen tulee. Se saattaa poikia jatkossa hyvin palkattuja kansainvälisiä tehtäviä päällikkötuomareille ja korkeille virkamiehille. Ei siinä inhimilllisiä tunteita, hätää tai kärsimystä taikka kohtuuttomuutta tahi ihmisoikeuksia auta katsoa ja vilkuilla, sillä sopimukset on tehty sitä varten, että niitä noudatetaan - ainakin me noudatamme viimeisen päälle. Kyllä jämpti on näin!

768. Oikeusministerin oudot perustelut

1. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilla oli tänään oudot "perustelut" päätökselleen, jossa katsotaan, ettei ministeriöllä ole aihetta irtisanoa kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajaa Pauli Ståhlbergia.

- Toivon ja uskon, että hän on läksynsä oppinut. Katsomme, että ei ole syytä mennä nyt niin pitkälle, että tekisimme päätöksen irtisanomisesta, Henriksson sanoo. Ministeri puolusteli päätöstään myös sillä, että Ståhlberg on toiminut ministriöltä vuonna 2010 saamansa huomautuksen jälkeen "moitteettomasti".

2. MInisteri näyttää tarkastelleen asiaa yksinomaan Pauli Ståhlbergin "moitteettoman toiminnan" ja rangaistuksen riittävyyden kannalta. Ministeri on sivuuttanut täysin sen, miltä asia näyttää kuluttajariitalautakunnan toiminnan uskottavuuden kannalta, kun sitä johtaa lahjusrikkomuksista tuomittu henkilö. Virka- tai työsuhteen irtisanominen ei myöskään ole sinänsä mikään lisärangaistus. Pauli Ståhlbergilla ei ole lahjustuomion jälkeen tosiasiassa tarvittavaa uskottavuutta johtaa lautakuntaa puolueettomasti. Sanoipa korruptiota vähättelevä oikeusministeri mitä tahansa puheenjohtajaa puolustellakseen.

3. Sauli Niinistö sai vihdoinkin tavata Obaman, tämä tapahtui Tukholmassa, missä Niinistö illasti pohjoismaisten pääministereiden kanssa Obaman pöydässä. Etukäteen Niinistö uhosi ottavansa Obaman kanssa puheeksi amerikkalaisten turvallisuusviranomaisten harjoittaman laajamittaisen salakuuntelun, mutta tapaamisesta otetuista valokuvista päätellen tapaaminen meni Saulilta kyllä lähinnä viihteen puolelle. 

                               

582. Hovioikeuden ex-presidentin myöhästynyt parahdus

1. Hovioikeusverkostoa ja hallinto-oikeusverkostoa ollaan karsimassa. Uudistuksen valmistelut ovat jo loppusuoralla. Aiemmin ilmoitetun mukaan oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin piti esitellä kyseinen uudistus "kevättalvella." Nyt kevättalvi on vaihtunut kevääksi, ainakin täällä etelässä, kello käy ja lumetkin sulavat kovaa vauhtia, mutta Anna-Majaa ei vaan esityksineen vielä näy eikä kuulu.

2. Hovi- ja hallinto-oikeusverkoston supistaminen liittyy pääosin valtiontalouden säästösuunnitelmiin. Valtioneuvoston 4.4. tekemän valtiontalouden vuosien 2013-2016 kehyksiä koskevan päätöksen mukaiset menoleikkaukset edellyttävät oikeuslaitoksessa ja rikosseuraamusalalla merkittäviä toiminnallisia ja rakenteellisia uudistuksia. Kehyspäätöksen mukaan oikeusministeriön hallinnonalalla toteutetaan hallituksen aiemmin päättämien säästöjen lisäksi 8 miljoonan euron menosäästöt vuodesta 2015 alkaen. Vuonna 2015 tulee säästöjä saada aikaan näiden päätösten johdosta yhteensä noin 22 miljoonan euron edestä.

3. Olen jo kahdessa aiemmassa blogijutussa eli nro:ssa 417/30.3.2011 ja 494/17.10.2011 kertonut oikeusministeriön toimikunnan mietinnöstä (OM 17/2011), jonka mukaan hovioikeuksien lukumäärää alennettaisiin nykyisestä kuudesta viiteen. Tämä tapahtuisi siten, että Kuopiossa toimiva Itä-Suomen hovioikeus ja Kouvolan hovioikeus yhdistetään uudeksi Itä-Suomen hovioikeudeksi, joka sijaitsisi Kouvolassa. Samalla toimikunta on ehdottanut Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeuksien yhdistämistä Kuopiossa toimivaksi Itä-Suomen hallinto-oikeudeksi. Maan pienin hallinto-oikeus eli Rovaniemen hallinto-oikeus puolestaan lakkautettaisiin yhdistämällä se Oulun hallinto-oikeuteen.

4. On selvää, että varsinkaan Itä-Suomen hovioikeudessa ministeriön suunnitelmista ei ole ollut lainkaan innostuneita. Näyttää myös pahasti siltä, että toimikunnan työn lopputulos oli jo ennalta päätetty. Tämä näkyy jo silloisen oikeusministerin Tuija Braxin asettaman toimikunnan kokoonpanosta, josta olen aiemmissa blogijutuissani kertonut. KKO:n ex-presidentti Leif Sevónin johtamasta toimikunnasta jätettiin kokonaan pois Sisä-Suomen ja Itä-Suomen edustus. Sen sijaan toimikunnan jäseniksi kutsuttiin Kouvolan hovioikeuden presidentti ja peräti neljä sellaista jäsentä, jotka ovat aiemmin työskennellyt Vaasan hovioikeudessa; eräiden aiempien tietojen mukaan myös Vaasan hovioikeus olisi ollut "uhanalainen" eli "lakkautuslistalla."

5. Toimikunta piti kokouksensa visusti Helsingissä eikä vaivautunut käymään yhdessäkään hovioikeudessa paikan päällä, vaikka tätä oli eri hovioikeuksista nimenomaan pyydetty; vasta nyt uusi oikeusministeri Henriksson on vieraillut tutustumassa hovioikeuksiin! Itä-Suomen hovioikeus on toimikunnan mietinnön johdosta antamissaan lausunnoissa väittänyt ja osin myös osoittanut toimikunnan laskelmien perustuneen virheellisiin tietoihin.

6. Kun asian valmistelu on ollut edellä mainituin tavoin hämärää ja puutteellista, olisi mainitut epäkohdat ja koko uudistustyö pitänyt toki tuoda "karvoineen päivineen" julkisuuteen heti toimikunnan mietinnön julkistamisen jälkeen. Mutta näin ei ole tapahtunut - tätä blogia lukuun ottamatta. (Toki Savon Sanomissa ym. maakuntalehdissä on varmaan asiasta puhuttu, mutta niitähän ei Helsingissä tai sosiaalisessa mediassakaan juuri seurata.) Kirjelmät, lausunnot ja väitteet ovat toki sinkoilleet esimerkiksi Itä-Suomesta oikeusministeriöön ja takaisin, mutta julkisuudessa asiasta ei ole juuri puhuttu.

7. Vasta nyt, jolloin oikeusministerin voidaan odottaa minä hetkenä tahansa pamauttavan esityksensä julki, on valmistelutyössä kaltoin kohdellun Itä-Suomen hovioikeuden edustaja astunut kritiikkeineen julkisuuteen. Tarkoitan 1.4. eläkkeelle siirtyneen presidentti Mikael Krogeruksen Helsingin Sanomien tämänpäiväistä vieraskynäkirjoitusta otsikolla "Tuomioistuinuudistus ei kestä päivänvaloa." Krogerus sanoo, että hovioikeusverkoston suunnittelussa ei ole noudatettu hyvän hallinnon vaatimuksia. Vakava syytös, joka kohdistuu muun muassa ex-oikeusministeri Tuija Braxiin ja toimikunnan puheenjohtajaan Leif Sevóniin. Tässä putkahtaa jälleen kerran esiin tuo paljon puhuttu hyvä hallinto ja hallintotapa.

Krogeruksen kirjoitus löytyy tästä.

8. Miksi Mikael Krogerus on liikkeellä vasta nyt ja vasta siirryttyään eläkkeelle? Tätä en ymmärrä, mutta ehkä kysymys on vain (liian) hyvästä kotikasvatuksesta ja esivallan kunnioittamisesta. Hieno mies ei kenties ole halunnut ryhtyä vielä virassa ollessaan "rettelöimään" Helsingin ja ministeriön herrojen kanssa. Vaikuttaa siltä, että Krogerus tulee ulos aivan liian myöhään. Kaikki pitävät jo ikään kuin kirkossa kuulutettuna, että jos ja kun maasta on lakkautettava yksi hovioikeus, niin se on juuri Itä-Suomen hovioikeus. Tätä on ennakoitu myös siten, että Krogeruksen seuraaja Olavi Snellman on nimitetty virkaansa vuoden 2013 lopussa päättyväksi määräajaksi.

9. Mikael Krogerus on toki monessa kohdin oikeassa, mitä tuomioistuinorganisaation uudistamiseen tulee. Suomessa pärjättäisiin aivan hyvin neljällä tai jopa kolmella hovioikeudella, sillä voihan hovioikeus toki pitää - pitää jo nytkin - istuntojaan muuallakin kuin siinä kaupungissa, missä sen toimipaikka sijaitsee. Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeudet perustettiin yhtä aikaa 1970-luvun lopulla. Vastustin jo tuolloin kuuden hovioikeuden järjestelmää, koska Suomessa olisi aivan hyvin riittänyt neljä tai korkeintaan viisi hovioikeutta.

10. Meillä on nyt yhtä monta hovioikeutta kuin Ruotsissa, vaikka Ruotsi on pinta-alaltaan Suomea selvästi suurempi maa ja vaikka Ruotsin asukasluku on kaksi kertaa Suomen väkimäärää suurempi. Hovioikeustuomareiden ja esittelijöiden lukumäärä on Suomessa kuitenkin myös absoluuttisesti lähestulkoon Ruotsin luokkaa, vaikka ruotsalaiset hovioikeudet ratkaisevat lähes kaksi kertaa enemmän juttuja kuin suomalaiset. Ruotsin hovioikeuksissa ei narista suullisia käsittelyjä vastaan kuten Suomessa jatkuvasti tehdään, vaan suullinen pääkäsittely on Ruotsin hovioikeuksissa prosessin perusmuoto, Suomessa sitä vastoin kirjallinen menettely. Valituslupajärjestelmä on Suomen hovioikeuksissa tiukempi kuin Ruotsissa, eli valitusoikeutta on meillä rajoitettu enemmän kuin Ruotsissa. Hovioikeuksien tiedotustoiminta eli viestintä on Ruotsissa paljon parempaa kuin Suomessa jne.

11. Näistä tiedoista, joita olen käsitellyt laajemmin ja tarkemmin edellä mainituissa aiemmissa jutuissani, voidaan jo päätellä, että suomalaisissa hovioikeuksissa mättää moni asia todella pahasti. Suomessa ei osata suunnitella eikä tehdä asioita järkevästi, ja prosessiuudistukset on voitu antaa diletanttien johdettavaksi ja tehtäväksi. Oikeusministerit ovat olleet enemmän tai vähemmän "ulalla" ja virkamiesten johdateltavissa sekä ajaneet erilaisia uudistuksia lähinnä vain poliittisia päämääriä silmällä pitäen. Hovioikeuksien johtaminen käytännössä ei ole ilmeisesti ollut ajan tasalla eikä riittävän tehokasta.

12. Presidentti Krogeruksen kovin myöhään tapahtunut tulo julkisuuteen ei taida enää auttaa, vaan hovioikeusverkoston uudistaminen etenee niin kuin sen oli jo Sevónin toimikuntaa asetettaessa päätetty kaksi vuotta sitten kulissien takana etenevän. Jos ja kun yksi hovioikeus on nyt ainakin lakkautettava, olisin itse kyllä kyllä pitkät perinteet omaavan Wiipurin Itä-Suomen hovioikeuden säilyttämisen kannalla. Tällöin siis "nuori tulokas" eli Kouvolan hovioikeus liitettäisiin Itä-Suomen hovioikeuteen.

13. Muuten olen sitä mieltä - kuten aiemminkin - että Suomessa ei tarvita yleisistä tuomioistuimista erillisiä hallintotuomioistuimia. Nykyiset alueelliset hallinto-oikeudet olisi yhdistettävä muutamaan, esimerkiksi 5-10:een suurimpaan käräjäoikeuteen; yhdistäminen ei siis tapahtuisi hovioikeuksiin, kuten joskus on ehdotettu. Myös käräjäoikeuden hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin, ei suoraan KHO:een, kuten nyt hallinto-oikeuksien päätöksistä, vaan toisena asteena hovioikeuteen. Hallintoasiat voitaisiin keskittää kahteen hovioikeuteen. KHO:ssa otettaisiin tämän uudistuksen myötä samantapainen eli yhtä tiukka valituslupajärjestelmä kuin KKO:ssa nykyisin. Aikaa myöten myös KHO voitaisiin lakkauttaa eli siirtää hallintoasioiden käsittely KKO:een.

14. Vaikka Mikko Paateron "paaterointia" on arvosteltu, on toki myönnettävä, että Paatero on onnistunut samaan jatkuvasti ja myös hallituksen 4.4. kehysriihessä tekemän päätöksen mukaan lisärahaa poliisille samaan aikaan kun esimerkiksi tuomioistuimien määrärahoja on supistettu. Poliisilla ja Paaterolla on oma poliisihallitus, mutta tuomioistuimet ovat oikeusministeriön hallinnollisen käskyvallan ja ohjauksen alaisina. Vai onko kysymys siitä, että sisäministeri Päivi Räsänen on ollut paljon parempi ja tehokkaampi kuin oikeusministeri Anna-Maja Henriksson?

15. Tuomioistumia ei tunnu johtavan kukaan tai mikään elin eivätkä KKO:n presidentin Pauliine Koskelon ajoittaiset ärähtelyt tunnu johtavan mihinkään. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti vuonna 2003 tuomioistuinten keskushallinnon siirtämistä oikeusministeriöltä erillisille "tuomioistuinhallitukselle" tms. yksikölle. Tämä ehdotus, jota olen itse lämpimästi kannattanut, ei ole kuitenkaan johtanut mihinkään. Oikeusministeriön hallinnossa tuomioistuimet ovat jääneet auttamatta heittopussin asemaan. Rahanjaossa tuomioistuinten edelle menevät aina esimerkiksi erilaiset rikosseuraamusviraston ja vankeinhoidon uudistushankkeet alkaen vaikkapa paljusellien lakkauttamishankkeista.

PS. 14.4.

Suomessa on paljastunut ensimmäinen valejuristi. Tapauksesta kerrottiin eilen Nelosen Uutisissa. Helsingin käräjäoikeudessa on nostettu valtiota vastaan 51 kannetta, joissa autoja maahan tuoneet ihmiset vaativat valtiolta vahingonkorvausta liikaa perityistä veroista. Kanteita ajava mies on sanonut aikaisemmin valmistuneensa Lapin yliopistosta viime syksynä, mutta myönsi Nelosen Uutisille myöhemmin opintojen olevan edelleen kesken. Hän on tosin jättänyt lopputyönsä tarkastettavaksi. Opiskelija myöntää toimineensa taitamattomasti ja harkitsemattomasti, mutta selittää, että kyse on vain "kauneusvirheestä,"ei mistään vakavasta asiasta. Lain mukaan oikeudenkäyntiasiamieheltä vaaditaan kuitenkin oikeustieteellinen loppututkinto, jota opiskelijalla ei siis vielä ole.
Onpa kaverilla todella kova kiire "huippujuristiksi."

516. Oikeusministeriöltä tulossa kummallinen lakiehdotus yksityisestä parkkivalvonnasta

1. Oikeusministeriö kaavailee, että yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö ei voisi jatkossa itsenäisesti määrätä valvontamaksuja.

2. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kertoi eilen MTV3:n uutisille ministeriön suunnitelmasta, jonka mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta voisi jatkossa olla ainoastaan "viranomaistoimintaa avustavaa". Samalla "viranomaiset" saisivat myös osan yksityisten parkkiyhtiöiden kirjoittamista sakkomaksuista.

3. Ministeri Henriksson: Olemme päätyneet siihen, että tämä on se ainoa vaihtoehto. Mutta se voi olla erittäin hyvä vaihtoehto. Yksityinen yritys voisi edelleen hoitaa valvontaa, mutta viime kädessä päätöksen tekisi viranomainen. - Minkä päätöksen? Ilmeisesti päätöksen valvontamaksun vahvistamisesta.

4. Ehdotus, joka on vasta alustava, vaikuttaa suoraan sanoen käsittämättömältä, etten sanoisi pähkähullulta.

5. Tätä käsitystä lisää vielä se, että oikeusministeri puhuu, ainakin MTV3:n Uutisten mukaan, "parkkisakoista" tai yksityisistä sakoista", vaikka valvontamaksuissa ei ole tietenkään kysymys lainkaan sakoista tai sakotuksesta. Vaikka ruotsinkielinen oikeusministeri puhuu tunnetusti hieman "hoono soomi", pitäisi hänen hallita ammattiterminologiaa sen verran, ettei päästelisi suustaan aivan minkälaisia sammakoita tahansa.

6. MTV3:n mukaan oikeusministeri ja -ministeriö lähtisivät siitä, että parkkifirmojen tilanne olisi tällä hetkellä "hyvin epäselvä". Perustuslakivaliokunta "linjasi" keväällä, ettei parkkisakkoa voi kirjoittaa muu kuin viranomainen. Tarkkaan ottaen valiokunta ei kuitenkaan näin "linjannut", vaan se totesi vain, ettei hallituksen silloinen lakiesitys täyttänyt kaikilta osin valvonnalta edellytettäviä vaatimuksia.

7. Kun pysäköinninvalvonta ja valvontamaksujen määrääminen perustuu sopimusoikeuteen ja yksityisiin sopimuksiin, ei tilanne ole oikeudellisesti mitenkään epäselvä. Valvontamaksujen määrääminen on riippumattoman tuomioistuimen eli korkeimman oikeuden oikeusvoimaisen ennakkopäätöksen mukaan täysin laillista toimintaa. Korkeimman oikeuden sanotun sanottua ratkaisua vaadittiin purettavaksi, mutta korkeimman mukaan edellytyksiä purkuun ei ollut.

8. Kuten perustuslakivaliokunnan edellinen puheenjohtaja Kimmo Sasi keväällä, myös oikeusministeri Henriksson joutui toteamaan, että "toistaiseksi" yksityiset toimijat kuitenkin "jakavat parkkimaksuja" korkeimman oikeuden heille myönteisen ennakkopäätöksen mukaisesti.

9. Ministerin sanoi edelleen, kuten keväällä Kimmo Sasi, että yksityisten parkkifirmojen kirjoittamat valvontamaksut "on syytä joka tapauksessa maksaa".

- Jokainen meistä päättää itse, minne pysäköimme. Jos ajaa sellaiselle paikalle, missä on selvästi viitattu, että tämä on yksityinen ja maksullinen pysäköintialue, silloin myös sitoutuu sopimukseen, totesi Henriksson.

10. Henrikssonin mukaan nyt on kysymys oikeusministeriön työryhmän alustavasta luonnoksesta. Luojan kiitos, voisi sanoa, sillä luonnos on todella niin erikoinen, ettei sillä luulisi olevan, jos järkeviä ollaan, minkäänlaisia etenemisen mahdollisuuksia.

11. Ministerin mukaan "lupa" haettaisiin poliisilta, joka yhdessä kuntien kanssa sinetöisi lopullisen päätöksen parkkisakosta; hämärä sanoma. "Näin rahapulassa kärvistelevä poliisi ja kunnat myös saisivat osan tuotoista", todetaan MTV3:n uutisessa. Mitähän mainitulla "luvalla" tarkoitetaan? Ilmeisesti sitä, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta tehtäisiin luvanvaraista toimintaa. Lupaa olisi tarkoitus hakea poliisihallitukselta.

12. Ministeri Henriksson: "Samalla osa näistä pysäköinninvalvontamaksuista pitäisi tulla tälle yksityiselle yrittäjälle. Muuten tässä ei olisi mitään logiikkaa". Viranomaisten osuutta yksityisten parkkifirmojen saamista valvontamaksuista ei ole vielä määritelty.

13. Oikeusministeriö edellyttää, että yksityiset pysäköintiyhtiöt saisivat koulutusta ja heidän tulisi täyttää myös tietyt kriteerit. Ministeri toivoi, että keskustelu ministeriön alustavasta luonnoksesta aloitettaisiin nyt, ja lakiesitys saataisiin eduskuntaan kevään aikana.

14. On ilman muuta selvää, että yksityinen pysäköinninvalvonta tulee saattaa luvanvaraiseksi ja että pysäköintifirmojen tulee täyttää tietyt kriteerit. Mädät omenat tulee poistaa toiminnan piiristä. Parkkifirmojen toimintaa on valvottava ja pysäköinninvalvojille tulee järjestää koulutusta.

15. Mutta muilta osin ministeriön luonnosehdotus menee pahasti metsään. Ministerin ja ministeriön tulisi toki myöntää, ettei yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ole kyse sakotuksesta tai yleensä viranomaistoiminnasta. Kun se ei ole sellaista muissakaan pohjoismaissa, niin miksi siitä pitäisi Suomessa väkisin tehdä julkista vallankäyttöä? Outoa.

16. Aivan ihmeellinen on luonnosehdotus, jonka mukaan "sakot", siis valvontamaksut, jaettaisiin kolmeen osaan: yksi osa valtiolle eli poliisipulasta "kärvistelevälle" poliisille, yksi osa kunnalle ja vain yksi osa koko toimintaa taloudellisella riskillään pyörittävälle pysäköintifirmalle.

17. Miksi valtion eli käytännössä poliisin pitäisi saada yksityisistä pysäköintimaksusta kolmannes tai jokin muu osuus? Siksi, ehdottaa ministeri aivan pokkana, että kaikki valvontamaksut menisivät automaattisesti poliisin tarkastettaviksi ja allekirjoitettaviksi. Täysin hullu ehdotus, joka lisäisi byrokratiaa ja vaikeaksi kerrotusta resurssipulasta jo ennestään kärsivän poliisin työmäärää.

18. Parkkisakkojen, todellisuudessa siis valvontamaksujen, kolmijaossa otettaisiin todella pitkä harppaus taaksepäin. Noin 700-1000 vuotta sitten nimittäin Ruotsi-Suomessa oli vallalla käytäntö, jossa sakot jaettiin myös kolmen eri tahon kesken: 1) kuninkaalle tai kruunulle, 2) rikoksen uhrille ja 3) tuomarille. Nyt siis palattaisiin keskiaikaiseen oikeuskäytäntöön., todella huimaa! Näin "nerokkaan" jipon voi ilmeisesti keksiä vain "ruotsalainen" eli ruotsinkielinen ministeri ja hänen johdollaan toimiva ministeriö!

19. Luuleeko ministeri aivan tosiaan, että yksityiset yrittäjät rupeaisivat pyyteettömästi keräämään autoilijoilta "sakkorahoja" jaettaviksi kruunulle eli valtiolle poliisien palkkausta tai kunnalle jotain mutta tarkoitusta varten? Jos luulee, niin hän kyllä erehtyy pahemman kerran; ehdotus on täysin epärealistinen.

20. Ministerin ehdotus johtaisi toteutuessaan siihen, että yksityinen pysäköinninvalvonta päättyisi kokonaan ja yksityisillä alueilla palattaisiin entiseen käytäntöön eli täysin villiin pysäköintiin, jota ei valvoisi kukaan. Kunnallinen pysäköinninvalvontahan ei tunnetusti toimi kunnolla edes kuntien ja valtion alueilla.

21. Nykyisin yksityinen parkkivalvonta pelaa saamieni tietojen mukaan erittäin hyvin. Aiemmin villistä ja valvomattomasta pysäköinnistä kärsineet asuinkerrostalojen asukkaat ja liikekeskuksissa asioivat autoilijat ovat järjestelyyn erittäin tyytyväisiä.

22. Tämän hyvin toimivan järjestelmän ministeriön hurja joukko oikeusministerin ja hänen avustajakaartinsa johdolla haluaa nyt kerta kaikkiaan romuttaa. Parkkiaktivistit ja -huligaanit hurraavat ministerille, eivät juuri muut.

23. Vaikuttaa hieman oudolta, että juuri oikeistolaisen puolueen ministeri on romuttamassa tai kahlitsemassa merkittävästä ongelmasta huolehtivaa yksityistä yritystoimintaa ja perustaa tilalle byrokratiaa lisäävän kummallisen järjestelmän. Hallituspuolue kokoomus ei kuitenkaan näytä haluavan jäädä tässä suhteessa yhtään pekkaa ministeriä pahemmaksi, vaan sen kansanedustaja (Sampsa Kataja) ajaa yksityisten pikavippifirmojen toiminnan lakkauttamista. On siinä meillä oikeistolainen juristiparivaljakko: oikeusministeri haluaa lakkauttaa yksityiset parkkifirmat ja kokoomuksen kansanedustaja puolestaan yksityiset pikavippifirmat!

24. Toki pikavippifirmojen toiminnassa on paljon epäkohtia. Mutta tämä johtuu suurelta osin siitä, että toimintaa ei ole pystytty eikä oikeastaan edes haluttu kontrolloida riittävästi. Firmojen markkinointia ei tunnuta saatavan kuriin millään eikä mikään viranomainen tunnu haluavan ottaa firmojen valvontaa kontolleen.

25. Julkisuudessa kansanedustajat ja muut "vaikuttajat" ovat vaahdonneet vain pikivippien korkeista laskennallista koroista, vaikka korot ei muodostu käytännössä euromääräisesti mitenkään suuriksi, jos vipit maksetaan ajallaan takaisin.

26. Todellisen ongelman, joka unohdettiin esimerkiksi eilen illalla A-Talkin keskustelussa, muodostavat maksamattomien pikavippien perintä-, oikeudenkäynti- ja ulosottokulut. Perintäkulut, mutta erityisesti käsittämättömän korkeiksi vahvistetut käräjäoikeuskulut, ovat pikavipeissä ylivoimaisesti suurin ongelma. Mutta tätä Sampsa Kataja ja muu kansanedustajat eivät tunnu ymmärtävän.

27. Tästä ei voida kuitenkaan syyttää pikavippifirmoja tai perintätoimistoja, sillä lainsäätäjä on itse vahvistanut perintämaksujen määrät ja delegoinut käräjäoikeuskulujen vahvistamisen oikeusministeriön tehtäväksi. Ministeriö on aikanaan mennyt maksujen vahvistamisessa suurten kansainvälisten perintäfirmojen retkuun ja vahvistanut oikeudenkäyntikulumaksut järkyttävän suuriksi eli määriin, jotka ylittävät viisi- tai kuusikertaisesti Ruotsissa samanlaisissa asioissa vahvistetut kulumaksut.

28. Suomessa ylivoimaisesti suurimmat kulut aiheutuvat selvien ja riidattomien saatavien perinnässä aiheutuvat asioiden tarpeettomasta kierrättämisessä käräjäoikeuden kautta. Ruotsissa tästä täysin turhasta ja tarpeettomia lisäkuluja aiheuttavasta käsittelyvaiheesta on luovuttu jo ajat sitten. Mutta Suomessa siitä pidetään itsepäisesti kiinni ja siunauksensa tämä typeryys on saanut aina korkeinta oikeutta myöten. Rikospuolella poliisi ja syyttäjä ovat tuomareina sakkojutuissa, joissa tuomittavat sakot voivat nousta hyvinkin suuriksi, mutta Suomessa 20-50 euron pikivippiasiasta pitää ensin saada, näin on korkein oikeus lausunnossaan presidentti Pauliine Koskelon johdolla "linjannut", ennen ulosottoa käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio. Kenenköhän joukoissa Pauliine Koskelo tässä asiassa seisoo?

29. Järkyttävää typeryyttä!

434. Tuomioistuinten keskushallinto siirrettävä pois oikeusministeriöltä

1. Käsittelin edellisessä oikeusvaltiota koskevassa blogijutussani muun ohella lyhyesti myös uudistusta, jonka mukaan tuomioistuinten keskushallinto siirrettäisiin oikeusministeriön alaisuudesta erilliselle keskushallintoyksikölle. Kuten kerroin, mainittua siirtoa ehdotettiin jo vuonna 2003 tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä. Ks. tästä lähemmin KM 2003:3 s. 445-505.

2. Uudistusta ei ole kuitenkaan toteutettu eikä sen toteuttamiseksi ole ryhdytty valtioneuvostossa tai oikeusministeriössä tiettävästi konkreettisiin toimenpiteisiin. Koska asia on kuitenkin edelleen tärkeä ja ajankohtainen, olisi keskustelua siitä pidettävä jatkuvasti yllä.

3. Tiedostoja kaivellessani löysin vuonna 2004 eli tarkemmin sanottuna 22.11.2004 Helsingin Sanomien mielipidesivulla julkaistun kirjoitukseni, joka kuuluu näin:

4. Tuomioistuimille oma hallintoyksikkö

Lakimiesliiton puheenjohtaja, professori Heikki Halilan puheenvuoro tuomioistuinten riippumattomuuden turvaamisesta oli perusteltu (HS 13.11).

Valtiovallan kolmijakoon rakentuvassa oikeusvaltiossa muiden valtiomahtien eli lainsäätäjän ja hallitusvallan edustajien ei pitäisi arvostella tuomiovaltaa käyttävien tuomioistuimien yksittäisiä ratkaisuja, sillä tämä koetaan helposti pyrkimykseksi ohjata ja määrätä tuomioistuinten lainsoveltamista.

Tapauskohtaisen riippumattomuden ohella myös tuomioistuiminen rakenteellinen riippumattomuus, jota Halila ei kirjoituksessaan lähemmin käsitellyt, olisi pystyttävä turvaamaan.

Tässä suhteessa tärkeitä kysymyksiä ovat mm. tuomareiden nimittämisjärjestelmä, koulutus, palkkaus ja sivutoimet, tuomioistuimien tulosohjausjärjestelmä sekä tuomioistuinten hallinto.

Rakenteellisen riippumattomuudenkaan osalta ei riitä, että tuomioistuimet ja tuomarit ovat tosiasiallisesti riippumattomia ja puolueettomia, vaan lisäksi vaaditaan, että ne myös näyttävät tältä myös ulospäin, toisin sanoen riippumattomuuden ja puolueettomuuden tulee olla uskottavaa.

Tuomioistuinten keskushallinto tulisi järjestää tavalla, joka ei vaaranna tuomareiden ja tuomioistuin riippumattomuutta. Tätä on edellytetty monissa kansainvälisissä suosituksissa kuten esimerkiksi YK:n yleiskokouksen v. 1985 hyväksymässä tuomareiden riippumattomuuden perusperiaatteita koskevassa julistuksessa.

Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Islannissa tuomioistuinten keskushallinto onkin juuri tuomioistuiminen riippumattomuuden toteutumiseksi erotettu oikeusministeriöstä ja sitä varten on perustettu erityyppisiä keskushallintoyksikköjä, joille on yhteistä, että päätösvaltaa käyttävät tuomarit. Vastaavantyyppinen järjestely on toteutettu myös ainakin Alankomaissa ja Irlannissa, Saksassa on tehty sitä koskeva esitys.

Suomessa sen sijaan tuomioistuinten keskushallinto on keskitetty oikeusministeriölle; myös tuomarin virkojen täyttämistä varten perustettu tuomarinvalintalautakunta kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan.

Tuomioistuinten tulosohjauksessa oikeusministeriön asema ja rooli on hyvin keskeinen. Muita tärkeitä oikeusministeriölle kuuluvia tehtäviä ovat tuomioistuinlaitoksen organisaation ja toiminnan kehittäminen sekä tuomioistuinten toimintaedellytysten turvaaminen.

Myös tuomareiden täydennyskoulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa oikeusministeriö, mitä on syystä kritisoitu.

Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea esitti joulukuussa 2003 jättämässään mietinnössä (KM 2003:3) tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon kehittämistä oikeusministeriöstä erillisen keskushallintoyksikkömallin pohjalta.

Tämän oikeusministeriöstä erillisen ”tuomioistuinhallituksen” tai -johtokunnan” avulla voitaisiin huomattavasti tehostaa tuomioistuinten kehittämistä ja antaa tuomioistuimille niiden tarvitsemaa tukea tuomioistuimissa meneillään olevassa laadunparannustyössä.

Olennaisinta olisi kuitenkin se, että ministeriöstä erillinen hallintoyksikkö takaisi ja voimistaisi tuomioistuinten riippumattomuutta ja selkiyttäisi tuomioistuinten asemaa ja julkisuuskuvaa yhteiskunnassa.

Suomi on ainoa pohjoismaa, jossa riippumatonta tuomioistuinlaitosta edelleen hallinnoi toimeenpanovallan edustajana oikeusministeriö. Tähän outoon asiantilaan olisi jo korkea aika saada muutos. Kun oikeusministeriö ei näytä lämmenneen komitean ehdotukselle, olisi asia syytä ottaa keskusteltavaksi eduskunnassa.

Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti laajassa mietinnössään myös monia muita toimia, joilla tuomioistuimia tulisi lähimmän parinkymmenen vuoden aikana kehittää. Myöskään nämä ehdotukset eivät ole herättäneet oikeusministeriössä laajempaa kiinnostusta. Tätä osoittaa mm. se, että tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintöä ei mainita ministeriön kotisivuilla esiteltävien kehittämishankkeiden yhteydessä.

Jyrki Virolainen

lainkäytön professori

Ikaalinen

5. Näin siis kirjoitin vuonna 2004 Helsingin Sanomien mielipidesivulla.

6. Samaan asiaan puuttui hieman myöhemmin myös tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean puheenjohtajana toiminut hovioikeuden presidentti Markku Arponen niin ikään Helsingin Sanomien mielipidesivulla 7.1.2005 julkaistussa kirjoituksessaan. Arposen kirjoitus on seuraavanlainen:

7. Tuomioistuinten keskushallinto uudistettava

Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea esitti joulukuussa 2003 jättämässään mietinnössä (KM 2003:3) tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon kehittämistä oikeusministeriöstä erillisen keskushallintomallin pohjalta.

Joulukuussa 2004 valmistuneen lausuntoyhteenvedon mukaan korkein oikeus, kaikki hovioikeudet yhtä lukuun ottamatta ja kaikki lausunnon antaneet käräjäoikeudet yhtä lukuun ottamatta kannattivat oikeusministeriöstä erillisen keskusyksikön perustamista tai jatkovalmistelussa asian selvittämistä tältä pohjalta.

Hallintotuomioistuimet puolestaan eivät pitäneet erillisen keskusyksikön perustamista tarpeellisena.

Oikeusministeri Johannes Koskinen on kuitenkin jo lokakuussa 2004 Tuomaripäivän puheessaan torjunut julkisesti selvityksen käynnistämisen "mahdollisen tuomioistuimien hallinnosta huolehtivan keskusviraston perustamisesta". Samassa puheessa ministeri Koskinen on korostanut hovioikeuden roolia hovioikeuspiirinsä käräjäoikeuksien valvonnassa.

Oikeusministeriön ilmeisenä tavoitteena on, että korkeimman oikeuden ja varsinkin hovioikeuksien ohjausmahdollisuuksia käräjäoikeuksiin nähden lisättäisiin ja hovioikeuksien roolia omien tuomiopiiriensä lainkäytön ohjaamisessa vahvistettaisiin luomalla oikeudenhoitoalueita, joilla hovioikeudet vahvasti osallistuisivat käräjäoikeuksien tulosohjaukseen.

Vastaavasti korkein hallinto-oikeus ohjaisi hallintotuomioistuimia. Tästä huolimatta myös oikeusministeriölle jäisi lukuisia tulosohjaukseen liittyviä toimeenpanotehtäviä.

Oikeusministeriön suunnitelmat ovat ristiriidassa tuomioistuinten oikeusasteellisen riippumattomuuden kanssa ja vastoin pyrkimystä kehittää ministeriöstä strategisiin poliittisiin valmistelutehtäviin keskittyvä yksikkö siirtämällä ministeriöstä pois operatiiviset ja toimeenpanotehtävät.

Perustuslaissa ja monissa kansainvälisissä suosituksissa edellytetyn, oikeusvaltion vaatimukset täyttävän tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuuden turvaisi oikeusministeriön kaavailemaa mallia paremmin kehittämiskomitean esittämä tavoite perustaa oikeusministeriöstä riippumaton keskushallintoyksikkö, jossa päätösvaltaa käyttävät tuomarit.

Tanskan tuomioistuinhallituksen mukaisesti päätösvaltaa käyttävässä keskusyksikön johtokunnassa tulisi olla vahvan tuomariedustuksen lisäksi asianajaja- ja syyttäjälaitoksen edustaja sekä jäseniä, jotka ovat erityisesti perehtyneet johtamiseen, kehittämiseen ja yleisiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin.

Näin varmistettaisiin se, että tuomioistuinten kehittämisessä otettaisiin huomioon tuomioistuinten asiakkaiden perustellut odotukset ja yhteiskunnan vaatimukset, eikä tuomioistuimia kehitettäisi pelkästään sisäisestä näkökulmasta.

Tämän jälkeen tuomioistuimet myös Suomessa olisivat oikeusvaltion edellyttämällä tavalla riippumattomia. Demokraattisuuden vaatimus täyttyisi siten, että eduskunta ohjaisi tuomioistuimia paitsi lakeja säätämällä myös budjetin kautta.

Tuomioistuinten riippumattoman aseman turvaamisen lisäksi uusi keskushallintomalli myös mahdollistaisi tuomioistuinten nykyistä tehokkaamman kehittämisen. Kun oikeusministeri on totaalisesti torjunut asian jatkovalmistelun, olisi asia syytä ottaa keskusteltavaksi eduskunnassa.

Viimeistään vaalien jälkeisen hallituksen hallitusohjelmaan olisi syytä ottaa selvä kannanotto siitä, että tuomioistuinten keskushallintoa aletaan uudistaa oikeusministeriöstä erillisen keskushallintomallin pohjalta.

Markku Arponen

hovioikeuden presidentti

tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean

puheenjohtaja

Kuopio

8. Kolmisen vuotta sitten asiaan puuttuivat hovioikeuksien presidentit tekemällä oikeusministerille 9.12.2007 yhteisen esityksen tuomioistuinhallinnon uudelleen järjestämiseen liittyvän selvitystyön käynnistämiseksi.

9. Mainitussa esityksessä todetaan, että yleisten tuomioistuinten piirissä on vahvistunut käsitys tarpeesta tuomioistuinhallinnon uudelleen järjestämiseen tuomioistuinten riippumattomuutta ja tuomioistuinten toimintaedellytyksiä vahvistavalla tavalla. Uudistaminen olisi presidenttien mukaan monestakin syystä ajankohtaista ja tarpeellista. Presidentit ovat nostaneet esille kysymyksen, onko nykyinen hallintomalli, jossa tuomioistuinten hallinto kuukuu oikeusministeriölle, sopusoinnussa tuomareiden ja tuomioistuinten asemaa käsittelevien kansallisten ja kansainvälisten normien ja sopimusten kanssa. - Suomeksi sanottuna presidentit olivat siis huolissaan siitä, että nykymalli on ristiriidassa tuomioistuinten riippumattomuuden kanssa.

10. Esityksessä viitataan muun muassa valtiontalouden tarkastusviraston käräjäoikeuksien tulosohjauksesta ja johtamisesta laatimaan toimintakertomukseen 125/2006, jossa on suositeltu edellytysten selvittämistä sekä keskushallintoyksikön pohjalle rakentuvalle tuomioistuinhallinnolle että nykyisen keskushallinnon kehittämiselle. Mainitussa kertomuksessa on katsottu, että lainkäyttötoiminnan perustuslaissa määritelty riippumattomuus lainsäädäntövallasta ja toimeenpanovallasta aiheuttaa tuomioistuinlaitoksen ja yksittäisten tuomioistuinten johtamisessa sekä tulosohjausjärjestelmän

vakiinnuttamisessa ongelmia, joita muualla valtionhallinnossa ei ole.

11. Vihdoin myös oikeusministeriössä herättiin ja siellä käynnistettiin tuomioistuinhallinnon uudistamista koskeva selvitystyö. Selvitystyössä ei ole kuitenkaan haluttu pitää mitenkään korkeata profiilia, mikä ilmenee siitä, että selvityksen tekeminen annettiin yhden ainoan henkilön eli yliopiston julkisoikeuden amanuenssin tehtäväksi. Anni Tuomelan laatima selvitystyö valmistui vuonna 2009 ja se on julkaistu oikeusministeriön julkaisusarjassa 2009:3.

12. Anni Tuomelan työn lähtökohtana voidaan pitää selvityksen sivulla 9 olevaa toteamusta: Tuomioistuinlaitos Suomessa toimii hyvin, se vastaa hyvin kansallisiin oikeusvaltiovaatimuksiin ja on kansainvälisestikin tarkasteltuna riippumaton. (Mistähän amanuenssi tämän mahtaa tietää, olisiko evästystä tullut toimeksiantajalta eli OM:ltä?) Selvityksen lähtökohta on selkeästi nykytilaa puoltava ja säilyttävä, kriittinen ja uudistushaluinen näkemys vaikuttaa jäävän vähäiseksi.

13. Selvityksen sisältöä on kuvailtu mietinnön alkulehdellä näin:

Selvityksessä kuvataan tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon uudistamistarpeiden tarkastelun kannalta keskeisiä tekijöitä. Selvitys pohjaa tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnön 2003:3 tuomioistuinlaitoksen keskushallintoa koskeviin kehittämisajatuksiin. Selvityksen perusteella on mahdollista tehdä päätös tuomioistuinhallintoa koskevista jatkokehittämistarpeista.

Selvityksessä tuodaan esiin tuomioistuinten keskushallinnon kehittämisen kannalta oleelliset oikeudelliset edellytykset, jotka tulee velvoittavina ottaa huomioon mahdollisista kehittämistoimenpiteistä päätettäessä. Näitä oikeudellisia vaatimuksia ovat perustuslaista löytyvät vallan kolmijako-oppi sekä siihen liittyvä tuomioistuinlaitoksen, tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuuden vaatimus. Lisäksi Suomen perustuslaissa on erillinen säännös ylimpien tuomioistuinten valvontatehtävästä. Oikeudellisesti sitovat myös erilaiset kansainväliset normistot, jotka painottavat tuomioistuinten riippumattomuuden merkitystä tuomioistuinten hallintoa järjestettäessä. Valtion taloushallintoa ja tulosohjausta koskevat normistot sekä oikeudelliseen normistoon perustuva velvollisuus toiminnan laadun varmistamiseen kuuluvat nekin oikeudellisiin vaatimuksiin.

Tuomioistuinlaitoksen hallinnon kehittämisen kannalta ovat oleellisessa asemassa myös erilaiset toimintaympäristön muutokset, hallinnon yleiset kehittämistavoitteet sekä kansainvälinen kehitys. Selvityksessä on tarkasteltu keskushallinto-organisaatioiden kehittämistä Suomessa. Tarkastelun kohteena ovat syyttäjälaitoksen, ulosottolaitoksen, poliisihallinnon ja rikosseuraamusalan uudelleenorganisoinnit sekä tuomareiden valintaan, valvontaan ja koulutukseen liittyvän hallinnon kehittäminen. Kansainvälistä kehitystä tuomioistuinhallinnon osalta tarkastellaan esimerkkivaltioiden kokemusten valossa. Tarkasteltavana ovat Ruotsin, Norjan, Tanskan, Hollannin, Irlannin, Itävallan ja Viron järjestelmät sekä erilaisten kansainvälisten vertailujen tulokset.

Selvityksessä tuodaan esiin tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon järjestämisvaihtoehdot, joita edellä esitettyjen tekijöiden valossa tulisi tarkastella: nykyisen oikeusministeriövetoisen keskushallinnon kehittäminen, erillisen tuomioistuinten keskushallintoyksikön perustaminen, ylimpien oikeuksien ja hovioikeuksien varaan rakennettu keskushallinto sekä oikeusministeriöstä erillisen tuomarijohtokunnan perustaminen.

14. Anni Tuomelan selvitys kokonaisuudessaan löytyy tästä.

15. Voidaan todeta, että Tuomelan selvityksessään esittelemät eri kehittämisvaihtoehdot on käyty läpi laajasti jo tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä (KM 2003:3).

16. Tuomelan selvityksen julkaiseminen yhteydessä oikeusministeriö laati tiedotteen, jossa esitettiin "toivomus", että mainittu taustaselvitys antaisi "hyvät edellytykset asiasta käytävään keskusteluun ja toimisi myös pohjana harkittaessa jatkotoimenpiteitä." Tiedotteessa luvattiin, että ministeriö järjestäisi syksyllä 2009 "laajan seminaaritilaisuuden," jossa toivotaan erityisesti tuomioistuinten ja eri sidosryhmien näkemyksiä nykytilanteesta ja hankkeen etenemisvaihtoehdoista.

17. Minulla ei ole tietoa, onko tämä seminaaritilaisuus pidetty ja onko siitä olemassa jokin kirjallinen dokumentti. Yliopistotutkijoita tällaisiin seminaareihin ei ole enää aikoihin ollut tapana kutsua. Tuomelan selvitys ei tiettävästi ole ollut lausuntokierroksella tuomioistuimissa tai eri "sidosryhmissä."

18. Vaasan hovioikeuden entinen presidentti Erkki Rintala puuttui asiaan Helsingin Sanomissa 6.8.2010 julkaistussa Vieraskynä-kirjoituksessaan. Rintala ruoti erinomaisen selkeässä esityksessään useita ajankohtaisia epäkohtia Suomen oikeuslaitoksessa. Tässä yhteydessä on tärkeä todeta, että Rintala vaati kirjoituksessaan, että tuomioistuinhallinto olisi erotettava poliittisesta hallintoelimestä riippumattomaksi, kuten esimerkiksi muissa Pohjoismaissa on tehty.

19. Kansanedustaja Jacob Söderman tiedusteli 9.8.2010 päivätyssä kirjallisessa kysymyksessään, onko hallitus tietoinen Erkki Rintalan mainitussa kirjoituksessa esiin tuomista vakavista ongelmista maamme oikeuslaitoksen kehittämisessä ja, jos on, mihin toimenpiteisiin hallituksen on tarkoitus ryhtyä? Söderman mainitsi kysymyksessään, että perustuslakivaliokunta on mietinnössään PeVM 1/2010 vp pitänyt tarpeellisena, että "tuomioistuinten hallinnon uudistamista valmistelua jatketaan sellaisten vaihtoehtojen pohjalta, jotka turvaavat tuomioistuinten riippumattomuuden ja edistävät perustuslain ja ihmisoikeussopimusten takaama oikeusturvaa."

20. Oikeusministeri Tuija Brax oli Södermanin kysymykseen puheena olevalta osin vastatessaan hyvin niukkasanainen. Brax nimittäin totesi 31.8.2010 päivätyssä vastauksessaan lakonisesti vain seuraavaa:

- Suomessa tuomioistuinlaitoksen keskushallintotehtävät kuuluvat oikeusministeriölle ja erityisesti sen oikeushallinto-osastolle. Kansainvälinen kehitys ja myös pohjoismaiset mallit ovat johtaneet siihen, että tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon järjestämistä on myös Suomessa selvitetty. Oikeusministeriön toimesta on laadittu "Tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon kehittämistä koskeva selvitys" (Oikeusministeriön julkaisu 2009:3). Kuluvan vuoden aikana ministeriössä linjataan hankkeen jatkovalmistelun suuntaviivat ja tavoitteet, jotka mahdollisesti voidaan kirjata seuraavan hallituksen ohjelmaan. Asian jatkoselvittely on tarpeen muun muassa siksi, että muissa Pohjoismaissa erillisen tuomioistuinviraston perustaminen on aiheuttanut merkittävän henkilökunnan lisätarpeen, jopa kaksinkertaistanut hallintohenkilökunnan määrän.

21. Tässäkin uudistuksessa oltaisiin siis törmäämässä rahanpuutteeseen. On kuitenkin hieman vaikea uskoa, että erillisen hallintoyksikön perustaminen tuplaisi tarvittavan hallintohenkilökunnan määrän. Suurin osa uuden yksikön hallintohenkilökunnasta rekrytoitaisiin tehtäviinsä oikeusministeriön oikeushallinto-osastolta, jossa virkojen määrää vastaavasti supistuisi.

22. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon on käsitellyt tuomioistuinten riippumattomuutta ja tuomioistuinten keskushallinnon järjestämistä muun muassa vuoden 2006 tuomaripäivillä Turussa. Hän totesi, että vaikka riippumattomuuden periaate tunnustetaan periaatteessa ja lainsäädännössäkin, se ei aina merkitse sitä, että tosiasialliset järjestelmät ja toimintatavat olisivat tuon periaatteen vaatimusten mukaiset.

23. Koskelon mukaan tapa, jolla talousarviolainsäädännön ja ohjausjärjestelmän vaatimukset on osoitettu tuomioistuimille, on tuomioistuinten riippumattomuuden valossa ollut arveluttava. Tuomioistuimet eivät ole ministeriön palveluntuottajia, vaan päinvastoin tuomioistuinhallinnon tulisi olla tuomioistuinlaitoksen tukipalveluiden tuottaja. Talousarviolainsäädännössä ja siihen pohjautuvassa hallintotoiminnassa tämä lähtökohta on Koskelon mukaan hämärtynyt. Hallinnon asettamia vaikuttavuustavoitteita ei voida käyttää tuomioistuinten lainkäytön ohjaamiseen. Tuomioistuinten resurssointi on sidottava niille perustuslain nojalla kuuluviin tehtäviin ja niistä johtuviin vaatimuksiin, ei hallinnon asettamiin vaikuttavuustavoitteisiin.

24. Koskelon mukaan on vaikea välttyä siltä vaikutelmalta, että kahden perusteiltaan erilaisen roolin, ministeriöroolin ja tuomioistuinhallinnon roolin, hoitaminen saman katon alla oikeusministeriössä ei oikein toimi. Koskelo ilmoittikin yhtyvänsä professori Kaarlo Tuorin tulosohjausjärjestelmää koskevassa lausunnossa esittämään käsitykseen tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon uudelleen järjestämisen ajankohtaisuudesta nykyisessä tilanteessa. Riippumaton tuomioistuinlaitos tarvitsee Koskelon mukaan vahvaa tuomioistuinhallintoa, joka ymmärtää tuomioistuinten valtiosääntöisen roolin ja oman roolinsa sekä näiden suhteet ja joka pystyy tekemään hallinnonhaarojen toiminnan ymmärrettäväksi. Koskelon mukaan keskushallintoon sisältyvien puhtaasti operatiivisten toimintojen ylin johtamisvastuu soveltuu ylipäänsä huonosti ministerin ja ministeriön tehtäväkenttään.

25. Yhteenvetona edellä esitetystä voidaan todeta, että varsin monissa eri yhteyksissä on esitetty perusteltuja vaatimuksia tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon kehittämisessä niin, että tuomioistuimet irrotettaisiin poliittisen elimen eli oikeusministeriön alaisuudesta. Tästä huolimatta uudistustyö, jotka on jo pohjustettu varsin kattavasti, ei vain ole saatu oikeusministeriössä kunnolla edes liikkeelle. Missä siis vika?

26. Kuten edellisessä blogijutussa jo mainitsin, hallintotuomioistuimet ja erityisesti KHO:n presidentti Pekka Hallberg haraavat voimakkaasti vastaan, kun on kyse tuomioistuinlaitoksen itsenäisen keskushallintoyksikön perustamisesta. Hallberg on esittänyt eri yhteyksissä kriittisiä huomioita ehdotukseen perustaa oikeusministeriöstä erillinen oikeushallintovirasto sekä erityisesti tämän ehdotuksen suhteesta korkeimpien oikeuksien valtiosääntöiseen tehtävään. Hallberg painotti 11.5.2007 antamassaan lausunnossa ”Oikeusministeriön ja tuomioistuinten yhteistyö sekä oikeushallinnon kehittäminen”, että tuomioistuin on samanaikaisesti sekä tuomiovaltaa käyttävä valtion orgaani että valtion virastokoneiston yksikkö, jonka hallinto on hoidettava yhteistyössä tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten kanssa riippumattomuus turvaten.

27. Hallbergin mukaan ylimmille tuomioistuimille perustuslain (99 §) mukaan kuuluvaa valvontatehtävää ei voida sivuuttaa ja säätää vastaavanlaisia tehtäviä hallintoviranomaiselle, oikeusministeriölle tai erikseen perustettavalle oikeushallintoviranomaiselle. Lisäksi Hallberg korosti, että valtiosäännön lähtökohdista ja hallinnon yleisten periaatteiden kannalta ajatukset sellaisesta virastosta, joka voisi ohi oikeusministeriön antaa hallitus- ja eduskuntakäsittelyyn budjettiesityksiä, poikkeavat täysin perustuslain 7 luvun talousluvusta ja talousarvioesityksen kokonaisuusajattelusta.

28. Hallberg ei ole myöskään nähnyt taloudellisia syitä, jotka puoltaisivat erillisen hallintoviranomaisen mallia. Välikäsi oikeushallintoasioissa vähentäisi mahdollisuuksia saada ymmärrystä oikeudenkäytön edellytyksiin hallitustasolla ja budjettineuvotteluissa. Oikeuslaitoksen näkökulmaa tulee budjettiesitystä tehtäessä olla edustamassa oikeusministeri valtioneuvostossa. Hallberg on maininnut myös sen, että hallintoyhteistyö oikeusministeriön kanssa on toiminut ja että lähtökohtana tulisi tuomioistuinten työn tukemisessa olla nykyisen järjestelmän vahvistaminen.

29. Hallberg näyttää onnistuneen pelottelemaan oikeusministeriön ja hallituksen maalailemallaan vaikeuksilla, joita erillisen tuomioistuinyksikön perustaminen aiheuttaisi. Nuo vaikeudet eivät kuitenkaan voi olla ylitsepääsemättömiä, sillä onhan niistä selvitty esimerkiksi muissakin pohjoismaissa. Kuten korkeimman oikeuden presidentti Koskelo on huomauttanut, tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon uudelleen järjestämisessä ei ole kysymys, kuten Hallberg väittää, puuttumisesta perustuslain 99 §:ään, jossa säädetään KKO:n ja KHO:n asemasta maan ylimpinä tuomioistuimina, vaan yksinomaan kajoamisesta oikeusministeriön tehtäviin.

30. Luultavasti Pekka Hallbergin vastustamisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että hän on onnistunut luomaan oikeusministereihin, ministeriön virkamiehiin ja muihinkin ministeriöihin hyvät suhteet "hallituksen miehenä", johon on turvauduttu "monessa" ja joka tuntuu saavan oman tuomioistuimensa asiat järjestymään oikeusministeriön kanssa paremmin kuin esimerkiksi kollegansa KKO:ssa. Hallberg kyllä puhuu oikeusvaltiosta lämpimästi tai lämpimikseen, mutta käytännössä oikeusvaltioajattelun periaatteet ovat saaneet hänen kohdallaan usein väistyä "yleisen edun" tieltä.

31. Meneillään ovat hallitusneuvottelut, joista näyttää muodostuvan ennätyspitkät. Voisiko meillä jo Juhannuksena olla uusi poliittinen hallitus? Tuolloin tiedetään, sisältyykö hallitusohjelmaan jokin maininta tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon uudistamisesta. Pahoin pelkään, ettei sisälly, tai jos sisältyy, niin jotain ympäripyöreää, mikä ei johtane tälläkään hallituskaudella uudistustyön aloittamiseen.

32. Kappaleiden 16 ja 17 osalta seuraavassa hieman lisätietoa. Minulle toimitettiin tänään ystävällisesti oikeusministeriöstä 7.12.2009 pidetyn seminaaritilaisuuden pöytäkirja puheenvuoroineen.

33. Seminaarissa puhunut oikeusministeri Tuija Brax tuntui suhtautuvan epäilevästi oikeusministeriöstä erillisen keskushallintoyksikön perustamiseen. Hän katsoi, että mahdollinen uuden keskusviraston - uudesta hallintoyksiköstä ei kuitenkaan ole pakko tehdä virastotyyppistä - perustaminen on niin iso asia, että siitä tulisi päättää seuraavissa eli juuri nyt meneillään olevissa hallitusneuvotteluissa. Muutoin Brax tyytyi puheenvuorossaan lähinnä puolustelemaan ministeriötään arvostelulta, jota tuomioistuimista on kohdistettu ministeriöön tuomioistuinten kehittämisessä ilmenevien puutteiden johdosta. Braxin mukaan on selvää, että jos uusi keskusvirasto päätetään perustaa, se tullaan "alueellistamaan", ilmeisesti siis sijoittamaan Helsingin ulkopuolelle.

34. Presidentti Koskelo ilmoitti KKO:n kannattavan oikeusministeriöstä erillistä keskusvirastomallia, pohjoismaisista malleista hän kannatti Tanskan mallia. Siinä ei toimita niin, että jokainen laitos (tuomioistuinyksikkö) tekisi budjettiesityksen suoraan parlamentille. Tanskan mallissa tuomioistuinten budjetista viime kädessä vastaa oikeusministeri, mutta sen valmistelee tuomioistuinvirasto itse ja neuvottelee siitä suoraan valtiovarainministeriön kanssa. Tässä mallissa tuomioistuimet kuuluvat oikeusministeriön budjettiin, josta oikeusministeri vastaa. Yksittäinen virasto eli siis tuomioistuinyksikkö voi kyllä kääntyä budjettikysymyksissä suoraan parlamentin puoleen, mutta näin ei ole kuitenkaan tähän mennessä jouduttu vielä kertaakaan tekemään.

35. Erillisen tuomioistuinviraston tai mun nimisen keskushallintoyksikön perustamista kannattivat myös muun muassa valtakunnansyyttäjä Matti Kusimäki, joka korosti, että hänen johtamansa VKSV on oma keskushallintoyksikkönsä ja että Suomen syyttäjälaitos on "maailman riippumattomin syyttäjälaitos," Rovaniemen hovioikeuden presidentti Esko Oikarinen, professori Kaarlo Tuori ja asianajaja Markku Fredman. Käräjätuomari Pekka Louhelainen, joka edusti Käräjätuomarit ry:tä, sen sijaan tuntui olevan hieman epäilevän kyseisen uudistuksen suhteen. Hän epäili muun muassa sitä, että myös keskusvirastomalliin saattaisi aiheuttaa tiettyjä riippumattomuusongelmia. Louhelaisen mukaan keskusvirasto voisi muodostua tarpeettomaksi väliportaaksi, jos ministeriö kuitenkin valmistelee tuomioistuinten budjettia.

36. Kaarlo Tuori ilmoitti seminaarissa olevansa erillisen keskushallintomallin kannattaja, sillä erityisesti tuomioistuinten riippumattomuus perustelee sanottua mallia. Nykyinen hallintomalli on perustuslainmukainen, mutta erillinen keskusvirasto korostaisi riippumattomuutta enemmän. Erillisen yksikön malli ei olisi Tuorin mukaan ristiriidassa perustuslain 99 § :ssä säännellyn ylimpien tuomioistuinten valvontatehtävien kanssa eikä se olisi ongelmallinen myöskään tuomareiden riippumattomuuden kannalta (vrt. ed. Louhelaisen lausumaa), koska viraston tehtävissä ei ole kyse sellaisista tehtävistä, jotka perustuslakivaliokunta on arvioinut tuomioistuinten riippumattomuutta vaarantaviksi.

37. Seminaarissa puhuneista osanottajista ainoastaan KHO:n Pekka Hallberg tuntui olevan selkeästi uuden keskushallintoyksikön perustamista vastaan. Myös hän epäili, että keskusvirastoon saattaa liittyä samoja riippumattomuusongelmia kuin nykyisessä organisaatiomallissakin (vrt. ed. Tuori) ja että virasto olisi vain "välikäsi" ministeriön ja tuomioistuinyksikköjen välillä. Hallberg totesi lopuksi kantansa erillisen keskusviraston perustamiseen olevan kriittinen, mutta avoin ja keskusteleva.

38. Seminaari päättyi puheenjohtajan toteamukseen, jonka mukaan keskustelussa näytti vallitsevan yksimielisyys siitä, että jatkoselvitystä tuomioistuinlaitoksen kehittämisvaihtoehdoista tarvitaan. Kysymyksessä näyttäisi puheenjohtajan mukaan tulevan se, mitä tulisi selvitetään.

39. Hoh-hoijaa, tässä sitä sitten ollaan! Asiaa on vatvottu eri selvittelyelimissä ja keskusteluissa kymmenen vuotta, tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea asetettiin vuonna 2001), mutta yhä vain asiassa tunnutaan olevan ikään kuin lähtökuopissa. Pitäisi selvittää, mitä asioita olisi tarpeen selvittää!