398. Jälkipuheet valtakunnanoikeudesta populismia, käsienpesua ja valtaeliitin ilmavaivoja

1. Tämän viikkoisen eduskunnan Matti Vanhas-prosessin jälkipuinti on tuonut esiin tyypillisiä jälkiviisasteluja. Äänessä ovat olleet etenkin prosessin keskeiset toimijat. Näin sopivasti vaalien alla on heitelty ilmaan ajatuksia valtakunnanoikeuden lakkauttamisesta ja ministerivastuuasian syytekynnyksen korkeudesta.

2. Äänessä ovat olleet kokeneet poliitikot. Voi ja myös pitää kysyä, miksi nämä jälkiviisaat eivät ole jo aiemmin tulleet esiin ja vaatineet valtakunnanoikeuden lakkautamista ja ministereiden syytekynnyksen rukkaamisesta. Siihen olisi ollut hyvä tilaisuus esimerkiksi vuoden 2000 perustuslain valmistelun ja säätämisen yhteydessä, samoin 2-3 viimeksi kuluneena vuotena Taxellin komitean mietinnöstä alkaneessa perustuslain tarkistamistyössä. Mutta mitään ei ole tapahtunut.

3. Esimerkiksi Jacob Söderman ja Kimmo Sasi, jotka ovat nyt vaatineet valtakunnanoikeuden lakkauttamista, ovat istuneet eduskunnassa ties kuinka kauan. Söderman on lisäksi toiminut eduskunnan oikeusasiamiehenä ja hänellä olisi ollut myös tuossa asemassa tilaisuus lainuudistuksia koskevien ehdotusten tekemiseen.

4. Miksi he eivät ole aiemmin puuttuneet mainittuihin epäkohtiin, miksi he tuovat niitä esille nyt vasta?

5. Perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Jacob Söderman ehdotti Matti Vanhasen jääviystutkinnan ratkettua, että ministerien jutut voitaisiin jatkossa puida hovioikeudessa. Tällä hetkellä virassa olevia ministerejä, tasavallan presidenttiä, oikeuskansleria tai eduskunnan oikeusasiamiestä vastaan nostetut syytteet käsitellään valtakunnanoikeudessa. Södermanin mukaan valtakunnanoikeus voitaisiin lakkauttaa.

6. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi asettui tukemaan Södermanin ehdotusta. Sasin mukaan valtakunnanoikeus on hyvin erikoinen tuomioistuin, jossa on sekä poliitikkoja että tuomareita, ja se kokoontuu noin kahdenkymmenen vuoden välein. Voidaan kysyä, onko tällaiselle mitään tarvetta.

7. Sasin ja Södermanin mielestä ministerin virkarikosta voitaisiin käsitellä aivan tavallisessa oikeusistuimessa, tosin vasta hovioikeudesta alkaen. Korkeimman oikeuden antamalla valitusluvalla ministeri voisi lisäksi valittaa tuomiostaan ylimpään oikeusasteeseen, mikä olisi Sasin mukaan ihmisoikeuksien kannalta tärkeää. Valtakunnanoikeuden tuomioista ei voi valittaa.

8. Päätösvalta ministerin syyttämisestä voitaisiin Sasin mielestä antaa perustuslakivaliokunnalle, joka käsittelisi virkarikosasiaa oikeuskanslerin esityksestä. Tulevaisuudessa Sasi harkitsisi eduskunnan siirtämistä kokonaan sivuun oikeusprosessista. Syytteen ministeriä vastaan voisi silloin nostaa valtakunnansyyttäjä.

9. Sasin mukaan valtakunnanoikeuden lakkauttaminen vaatisi perusteellisia muutoksia lakiin valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä. Lisäksi perustuslakia pitäisi rukata, Sasi sanoo.

10. Ministereiden korkeaa syytekynnystä voisi Sasin mielestä laskea, mutta "vain hieman".

”Huolimattomuudesta johtuvissa hyvin vähäpätöisissä asioissa oikeuskanslerin huomautus riittää.” Sasi pitää poliittista vastuun kantamista ministerin kannalta painavampana rangaistuksena kuin esimerkiksi pientä sakkotuomiota.

11. Tänään valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on jatkanut Södermanin ja Sasin aloittaman valitusvirren veisaamista ja ilmoittanut kannattavansa ehdotusta valtakunnanoikeuden lopettamisesta (Aamulehti). Nissisen mielestä aika on ajanut valtakunnanoikeuden ohi. "Ministerivastuusäännökset voidaan muotoilla niin, ettei ministerisyytteistä jatkossakaan saada poliittista lyömäasetta", Nissinen sanoo lehden haastattelussa.

12. Selvää on - minulle tämä on ollut selvää jo parikymmentä vuotta sitten - että valtakunnanoikeus on ollut aikansa elänyt. Mutta sama koskee koko ministerivastuukysymystä ja sen erikoista syytekynnystä.

13. Valtakunnanoikeutta ei tarvita edes ylimpien tuomareiden (KKO:n ja KHO:n jäsenet) tai korkeimpien virkamiesten (oikeuskansleri ja oikeusasiamies) virkasyytefoorumina; nämä tehtävät voidaan antaa korkeimmalle oikeudelle.

14. Olen käsitellyt usein (ainakin 5-6) kertaa) mainittuja kysymyksiä; lukija löytää kyseiset blogijutut klikkaamalla asiasanoja "valtakunnanoikeus" ja ministerivastuu." Viittaan erityisesti blogikirjoituksiin 321/21.9.2010 "Ministereiden syytesuoja aikansa elänyt" ja 374/18.1.2011 "Vanhasen jääviyskysymyksestä nousi hirmuinen prosessi."

15. Valtakunnanoikeuden ohella siis myös ministerivastuujärjestelmä - suomeksi sanottuna ministereiden virkarikoksista koskevasta syytesuojasta - on aikansa elänyt. Ministerin virkarikosten syytekynnys on hinattu laissa asuorastaan pilviin. Siihenhän Matti Vanhastakin koskeneen syytteen nostaminen kompastui, ei suinkaan valtakunnanoikeuteen ja sen omalaatuiseen kokoonpanoon.

16. On kuvaavaa, etteivät Söderman, Sasi ja Nissinen näe mitään outoa sanotussa syytesuojassa. He eivät edes halua käyttää termi "syytesuoja". Sasi ja Nissinen jopa puolustelevat normaalia korkeampaa syytesuojaa ministereille.

17. Valtakunnansyyttäjä Nissistä tämä asia tuntuu erityisesti huolestuttava, sillä hänhän varoittelee Aamulehdessä, ettei ministerisyytteistä saa tehdä "lyömäasetta."

18. Minusta hieman outoa puhetta virkamieheltä ja ylimmältä syyttäjältä! Kenen asialla Nissinen oikeastaan on - ilmeisesti poliitikkojen ja ministereiden? Miksi ylin syyttäjä haluaa säilyttää ministereiden korkean syytekynnyksen? Kansansalaisten ja virkamiesten yhdenvertaisuus lain edessä, jota nykyinen järjestelmä rikkoo, ei sitä vastoin tunnu lainkaan huolestuttavan ylintä syyttäjävirkamiestämme.

19. Vanhas-prosessin jälkipuheissa on nähtävissä paljon jälkiviisastelua, populismia ja jonkinlaisia virka- ja valtaeliittimme ilmavaivoja.

395. Oliko Matti Vanhanen syytön?

1. Eduskunta päätti tänään odotetusti, ettei Matti Vanhasen jääviys- ja virkarikosasiaa ole syytä viedä valtakunnanoikeuteen.

2. Kohta eduskunnan päätöksen jälkeen Vanhanen ilmestyi MTV3:n Seitsemän uutisiin yhtä polleana kuin aina ennenkin ja muutenkin täysin entisenlaisin ylimielisin ottein ja sanankääntein.

3. Kun toimittaja kysyi Vanhaselta, katsooko hän nyt mielestään menetelleen oikein, kun ei joutunut valtakunnanoikeuteen, Vanhanen ei vastannut, vaan alkoi puhua niitä näitä presidentinvaalien aikaisesta vaalikampanjastaan.

4. Toiseksi toimittaja kysyi Vanhaselta, että katsooko hän toimineensa moraalisesti oikein. Tähänkään Vanhaselta ei saatu vastausta, vaan hän vain jatkoi asian vierestä puhumistaan viittaamalla johonkin Johannes Virolaisen ikivanhaan toteamukseen jostakin "eriyttämisestä."

5. Vanhanen sanoi, että yleisen periaatteen mukaan jokaista on pidettävä syyttömänä, ellei hänen syyllisyyttään ole tuomioistuimen päätöksellä vahvistettu. Toisin sanoen syyttömyysolettamaa ei voitaisi kumota muutoin kuin tuomioistuimen rikoksen syyksilukevalla tuomiolla.

6. Mutta onko asia kuitenkaan tismalleen näin, vai voidaanko syyttömyysolettama kumota jossakin tapauksessa myös syyttäjän päätöksellä? Oliko Vanhanen todella syytön kaikkeen, niin kuin hän antaa ymmärtää?

7. Eduskunnan istunnossa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi kertoi esittelypuheenvuorossaan, mihin kaikkiin kysymyksiin valiokunta joutui ottamaan kantaa.

- "Ensinnäkin tärkein kysymys on se, oliko Vanhanen esteellinen toimiessaan pääministerinä ja tehdessään päätöstä näistä Raha-automaattiyhdistyksen avustuksista. Jos katsotaan, että hän oli esteellinen, sen jälkeen on kysymys siitä, täyttääkö tämä esteellisyys jonkin rikoslain tunnusmerkistön. Sen jälkeen, jos katsotaan, että tunnusmerkistö täyttyy, merkittävää on se, mikä on Vanhasen syyksiluettavuuden aste: tekeekö hän tuon toimensa tahallisena, törkeänä tuottamuksena vai tuottamuksella. Myöskin tärkeätä on, että todetaan se, että ministerin osalta, jotta häntä voidaan syyttää valtakunnanoikeudessa, teon täytyy edellyttää vähintään törkeätä tuottamusta. Jos tuo törkeän tuottamuksen raja edelleen ylittyy, sen jälkeen arvioidaan vielä perustuslain 116 §:ää siten, että teon täytyy olla olennainen tai että ministerin menettely on muutoin ollut selvästi lainvastaista."

8. Vastaukset näihin kysymyksiin käyvät ilmi perustuslakivaliokunnan mietinnöstä:

1) Vanhanen oli esteellinen hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

2) Vanhanen oli rikkonut rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla tuottamuksellisesti virkavelvollisuuttaan eikä rikkomus ollut laadultaan vähäinen;

3) Mainittu Vanhasen syyksiluettu teko eli tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen ei kuitenkaan ollut törkeän huolimatonta; eikä

4) Vanhasen syyksi luettu teko siten ollut perustuslain 116 §:ssä tarkoitetulla tavalla olennainen tai selvästi lainvastainen.

9. Vaikka siis Vanhasen syyksi mietinnössä luettu teko ei ollutkaan selvästi lainvastainen, se oli kuitenkin lainvastainen ja toteutti virkarikoksen eli RL 40:10:ssä kriminalisoidun virkarikoksen tunnusmerkistön.

10. Selvää siis on, että perustuslakivaliokunta asiallisesti kumosi Vanhasta koskevan syyttömyysolettaman.

11. Valiokunnan päätöksessä on kyse niin sanotusta seuraamusluontoisesta syyttämättäjättämisestä; puhutaan myös "syyksilukevasta syyttämättäjättämisestä." Siinä syyte siis jätetään nostamatta, vaikka syyttäjä (tässä tapauksessa siis perustuslakivaliokunta) katsoo näytön ja juridisen selvityksen riittäväksi epäillyn tuomitsemiseksi rangaistukseen.

12. Matti Vanhasen siis oli ja on jatkossakin täysin turha pullistella sillä, että hänet jätettiin viemättä valtakunnanoikeuteen sen takia, että olisi ollut syytön mihinkään virkarikokseen.

13. Jos Vanhanen olisi halunnut puhdistaa maineensa tuomioistuimen päätöksellä, hänen olisi itse asiassa tullut perustuslakivaliokunnan päätöksen julkistamisen jälkeen itse vaatia "pääsyä valtakunnanoikeuteen." Näinhän tapahtuu tai on ainakin periaatteessa mahdollista tapahtua normaalissa rikosprosessissa, kun syytäjä tekee seuraamusluontoisen syyttämättäjättämispäätöksen (ROL 1:10.19). Valtakunnanoikeusprosessi olisi ollut ainoa keino, jonka avulla Vanhanen olisi voinut varmuudella puhdistautua jääviysepäilyistä.

14. Normaalissa rikosprosessissa seuraamusluontoisen syyttämispäätöksen saanut rikoksesta epäilty kuitenkin vain ani harvoin "innostuu" vaatiman, että syyttäjän on vietävä syyllisyyskysymys oikeuden ratkaistavaksi. Yleensä aina rikoksesta epäillyt ovat päinvastoin "ikionnellisia" siitä, että pääsivät niin vähällä eli syyttäjän tekemällä seuraamusluontoisella syyttämättäjättämispäätöksellä. Voisihan nimittäin käydä (ja usein myös kävisi) niin, että tuomioistuin, yllätys yllätys, päätyisi syyllisyyskysymyksen osalta aivan samaan lopputulokseen kuin syyttäjä.

15. Minusta tuntuu, että myös Matti Vanhanen on hyvin onnellinen siitä, että hän ei joutunut valtakunnanoikeuteen. Hänellä ei varmaan ole ollut minkäänlaista hinkua saada valtakunnanoikeutta kokonaan sen takia, että hän piti itseään täysin syyttömänä. Mutta silloin Vanhasen ei pitäisi pullistella ja väittää vastoin tosiasioita, että hän oli syytön, koska eduskunnan toverituomioistuin ei vienyt häntä oikeuteen.

16. Kyllä kansa tietää, mihin Vanhasen katsottiin syyllistyneen! Ne, jotka eivät tiedä tai usko, voivat lukea asiasta perustuslakivaliokunnan mietinnöstä.

17. Suorastaan hupaisa oli Matti Vanhasen MTV3:n Seitsemän uutisissa lausuma tokaisu, että perustuslakivaliokunnan kanta merkitsisi sitä, että virkamies tai ministeri voi olla esteellinen, vaikka ei itse sitä tiedä. Tästä valiokunnan kannanotossa ei toki ollut kysymys. Kysymys oli pääministerin huolimattomuudesta ja siitä, että hänen olisi pitänyt varoa ja ymmärtää itsensä esteelliseksi. Oikeuskansleri ja kaikki kuullutasiantuntijat olivat asian käsittelyssä tästä yhtä mieltä. Ei voi olla virkamiehen tiedostamatonta esteellisyyttä.

18. Vanhasen lausunnot osoittavat, miten ylimielisesti hän haluaa edelleen suhtautua kyseiseen jääviysasiaan ja yleensä vaalirahoitussotkuun, joka oli paljolti hänen ja hänen johtamansa puolueen luomus.

19. Vanhasen luottamus pääministerinä meni hänen vaalirahoitussotkua koskeneiden epämääräisten, muistamattomien ja omaa vastuutaan väistelevien lausuntojensa vuoksi. Tämän vuoksi hän joutui eroamaan tehtävästään.

20. Vielä yksi asia. Matti Vanhanen ja Kimmo Sasi, muun muassa, ovat vakuuttaneet, että asiassa pengottiin "kivet ja kannotkin kissojen ja koirien kanssa." Mutta mihin ihmeeseen hukkuivat Vanhasen tietokoneelta 1 000 sähköpostia vain päivää ennen kun poliisi tuli takavarikoimaan konetta keskustan puoluetoimistosta?

21. Tämänpäiväisessä täysistunnossa vain kansanedustaja Tuulikki Ukkola otti kyseisen asian esille. Ukkola on perustuslakivaliokunnan jäsen. Ukkolan puhe osoitti, etteivät nuo ihmeellisesti kadonneet 1 000 sähköpostiviestiä ole sisältyneet siihen esitutkintamateriaaliin, joka oli valiokunnan käytettävissä.

22. Kaikkia kiviä ja kantoja ei siis sittenkään saatu käännetyksi.

390. Perustuslakivaliokunta: Matti Vanhanen oli jäävi ja menetteli virkavelvollisuuden vastaisesti

Vanhanen kiisti jääviytensä, mutta halusi estää asian tutkimisen... perustuslakivaliokunnalta Vanhanen ei saanut puhtaita papereita

1. Aloitetaan nyt kuitenkin hieman kevyemmissä merkeissä: Hän on bloggauksen ammattilainen, mutta ei tee sitä työksi...

2. Näillä Juice Leskisen biisiä "Rakkauden ammattilainen" mukailevilla sanoilla haluan muistaa kollega Jukka Kemppistä, joka silloin tällöin - viimeksi tänään otsikon "Hullut miehet" (osuva nimi) alla - muistaa blogissaan minua, vaikka tunnustaa, ettei hän koskaan lue blogiani. Minä luen sen sijaan luen joka päivä Kemppisen blogit - koska Kemppisen blogi ilmestyy joka päivä - vaikka en yleensä ymmärrä niistä mitään. Sen verran kuitenkin, että juridiikka-aiheissa Kemppinen ei ole minusta aivan parhaimmillaan, mutta sen sijaan historiassa, varsinkin sotasellaisessa, ja monessa muussa lajissa aivan super.

3. Olen antanut omassa pienessä mielessäni Kemppisen blogille nimen "Mennyt maailma." Itse sitä vastoin pysyttelen blogissani mieluummin jokapäiväisissä ilmiöissä ja uutisissa.

4. Tämä päivä on ollut iltapäivälehtien uutislööppien mukaan oikea rikosten ja rikollisten päivä! Vilkaistaanpa hieman uutisotsikoita:

- Hämeessä vaikuttava juristi kavalsi kuolinpesältä 17 000 euroa

- Poliisi kuulusteli Vanhasta lähes kellon ympäri

- Maria!: Onko penisoperaation näyttäminen telkkarissa mautonta?

- Iäkäs nainen kuoli kolarissa

- Lentomatkustajan mahasta löytyi kilo heroiinia

- Kairon museosta varastettuja aarteita löytyi

- Anneli Auerin murhaoikeuskäsittely jatkuu toukokuussa

- Vanhanen: "200 kansanedustajaa ovat tuomarini"

- "Hänen pitäisi joutua vankilaan"

- Yksi kuoli asuntopalossa Savitaipaleella

- Haulikkomies kiinni Kajaanissa

- Egypti: Väkijoukko raiskasi amerikkalaistoimittajan mielenosoituksessa

- Oikeusasiamies: KHO:n presidentti toimi sopimattomasti isoäitien käännytysasiassa

- Porvoon autokaistasurmat: Åkerlundille 15 vuotta vankeutta

- Keskusrikospoliisi selvittää Afganistanin murhenäytelmää

- Matkustajat repesivät konduktöörin kuulutukseen: "Tulisi kesä ja kärpäset!"

- Tulli: Huumeiden salakuljettajat ovat entistä kekseliäämpiä

- Liv: Helsingissä järjestetään naisten botox-bileitä

- Jälleen ryöstö Kuopiossa, epäilty otettiin kiinni

- Tämä saattaa johtaa vauvan pahoinpitelyn jäljille

- VR:llä taas pahoja pakkasongelmia

- Kulkukissa Larrystä Downing Street 10:n rottien kauhu

- Viisikymmentä somalialaista hukkui matkalla Mosambikiin

- Pentagonin salaisiin tietoihin yli miljoona hyökkäystä päivässä

jne, jne. aivan loputtomiin rikosuutisia kellon ympäri.

5. Jokainen noista jutuista ja tarinoista olisi luultavasti oman blogin ja messun arvoinen. Mutta kun rahkeet eivät riitä kaikkeen, olen poiminut edellä olevista teemoista tämänpäiväiselle levylautaselleni vain kaksi aihetta: 1) Oikeusasiamiehen nuhteet KHO:n Pekka Hallbergille, ja 2) perustuslakivaliokunnan päätöksen Matti Vanhasen asiassa.

6. Pekka Hallbergin saamia nuhteita - oikeusasiamies puhuu hyvän kotikasvatuksen saaneena virkamiehenä toki vain "arvostelusta" tai "käsityksestä" - olenkin jo ehtinyt käsitellä edellisessä kirjoituksessani (blogi 388).

7. Sivuutan tämän Vanhas-tapauksenkin aika kevyin vedoin. Olen nimittäin kirjoittanut siitä jo monen monituista juttua, ja eikös sitä niin jotenkin sanota, että "paska ei pöyhimisestä parane! Viimeksi käsittelin isommin Vanhasen käymää sotaa jääviysepäilyjä vastaan blogissa n:ro 374/18.1.2011.

8. Matti Vanhasen tapauksen käsittely oli kestoltaan ja volyymiltaan tosiaan aivan hirmuinen prosessi, vaikka kaikki tiesivät jo etukäteen, mikä tulisi olemaan lopputulos: 1) Vanhasen todetaan olleen jäävi, ja 2) Vanhanen ei joudu valtakunnanoikeuteen.

9. Vaikka jo oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli perusteellisessa kirjeessään viime syyskuussa tullut vastaansanomattomasti siihen lopputulemaan, että Matti Vanhanen oli osallistunut esteellisenä Nuorisosäätiölle tapahtuneeseen rahanjakoon valtioneuvoston istunnossa - peräti kuudessa eri istunnossa muuten (!) - kiisti Vanhanen oikein yhdessä "huippuasianajajansa" kanssa jääviyden viimeiseen asti.

10. Perustuslakivaliokunnassa laukkasi jos jonkinlaista asiantuntijaa, professoria ja eremitusta ja ties mitä, todistamassa, että Vanhanen oli ollut jäävi. Lisäksi kuultiin peräti kolmea rikosoikeuden asiantuntijaa siitä, oliko Vanhasen menettely ollut a) huolimatonta, b) huolimatonta tai varomatonta, mutta vain vähäisessä määrin, vc) tahallista vai d) törkeä tuottamuksellista. Vielä kuultiin paria asiantuntijaa siitä, ylittyikö tässä tapauksessa syytekynnys. valtakunnanoikeuteen.

11. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotto löytyy tästä.

12. Muutama huomio. Valiokunta oli itse asiasta yksimielinen. Siis myös siitä, että Vanhanen oli ollut jäävi. Yksimielisyyteen päästiin myös siitä, että syytekynnys Valtakunnanoikeuteen, joka on asetettu laissa hirmuisen korkealle, ei ylittynyt.

13. Mutta yhdestä asiasta jouduttiin kuitenkin perustuslakivaliokunnan äänestämään. Tämä koski sitä, ovatko asian käsittelyssä kertyneet asiakirjat julkisia vai eivät tai miltä osin eivät olisi. Kuuleman mukaan kolme valiokunnan jäsentä olisi halunnut salata asiakirjat tai osan niistä. Ei liene vaikea arvata, minkä puolueen edustajat olivat salaamisen kannalla! Olisivatko olleet kepusta? No, nyt asiakirjat, siis myös kaikkien kuultujen asiantuntijoiden ja Vanhasen asianajajan kirjelmät ovat nähtävissä eduskunnan internet-sivulla.

14. Kuka voitti ja kuka hävisi jutussa? Matti Vanhanen voitti sikäli, ettei asiaa viedä Valtakunnanoikeuden käsittelyyn; virallisesti tämä lyödään lukkoon vasta ensi viikolla eduskunnan täysistunnossa.

15. Mutta itse lähtökohdan Matti Vanhanen hävisi selkeästi: vastoin Vanhasen kiistämistä valiokunta yksimielisesti totesi hänen olleen jäävi mainituissa valtioneuvoston istunnoissa. Turhaan menivät siis tältä osin Vanhasen massiiviset ponnistelut jäävittömyytensä osoittamiseksi!

16. Perustuslakivaliokunta totesi myös, että Vahanen ei ollut vain jäävi, vaan hän oli myös toiminut huolimattomuudesta eli tuottamuksellisesti virkavelvollisuutensa vastaisesti osallistuessaan jäävinä asiasta päättämiseen. Vanhanen oli siis rikkonut a) hallintolain esteellisyyssäännöstä, ja b) rikoslain virkavelvollisuuden rikkomista koskevaa säännöstä (RL 40:10).

17. On huomattava, että perustuslakivaliokunnan mietinnössä todetaan nimenomaan, että

"edellä esitetyin perustein valiokunta on kokonaisarviona päätynyt katsomaan, että Vanhasen teot eivät olleet sillä tavoin vähäisiä kuin rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitetaan."

18. Valiokunta on tarkoittanut "näillä perusteilla" muun muassa sitä, että varojen jakamisessa ei ollut ollut kyse millään keralla mistään rutiinipäätöksestä ja että avustusten jakopäätökseen oli liittynyt "merkittävästi harkinnanvaraisuutta." Tämä on aivan ymmärrettävä näkökohta, koska kyse oli pitkälti poliittisista päätöksistä. Tällä perustella valiokunta on halunnut selvästi tyrmätä Vanhasen ja hänen myötäjuoksijoidensa (myös perässähiihtäjä Unto Hämäläisen ja ministerismies Lauri Tarastin) naiivit väitteet niin sanotusta "viiden sekunnin" - maan tavasta, eli siitä, että jos Matti olisi ymmärtänyt hypätä 4-5 sekunniksi "käytävään", hän olisi säästynyt arvostelulta ja rikostutkinnalta.

19. Valiokunta kiinnittää myös aivan oikein huomiota siihen, että avustuspäätöksissä ei ollut kyse mistään pikkurahoista vaan niiden arvo oli huomattava ja ne olivat olleet avustuksen saajien toiminnan kannalta olennaisia. Toisaalta valiokunnan mukaan pääministerin esteellisyydestä ei ollut aiheutunut haittaa tai vahinkoa "niille, joita päätökset ovat koskeneet".

20. Voidaan siis perustellusti sanoa, että syyteharkintaviranomaisen ominaisuudessa perustuslakivaliokunta katsoi pääministeri Matti Vanhasen syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, jota ei voida pitää vähäisenä.

21. Mutta kun syytekynnys valtakunnanoikeuteen olisi edellyttänyt tuottamuksen olevan ladultaan törkeää, valiokunta katsoi, ettei tällaisesta huolimattomuudesta ole ollut kysymys. On hyvä, että valiokunta on pohtinut tätäkin mahdollisuutta aika avoimesti pro et contra; mietinnöstä löytyy kyllä seikkoja, jotka tukivat törkeääkin tuottamusta. Viittaan muun muassa siihen, että Matti Vanhanen oli itsekin epäillyt omaa jääviyttään, mutta kokonaispunninnassa vaakakuppi ei kuitenkaan painanut ilmeisesti tarpeeksi, jotta syytekynnys olisi kokonaisarvion perusteella ylittynyt.

22. Puhtaasti virkamiestyönä perustuslakivaliokunnan mietintö on toki ihan kelpo "tavaraa", jossa asiaa on puntaroitu puolelta toiselle perusteellisesti. On toki paikallaan, että asia tuli perattua juurta jaksaen, vaikka kyllä siinä siten aikaa ja tupakkaa kuluikin! Mutta mitä asiasta sitten on jätetty pois jo vaalirahoitussotkun aikaisemmissa vaiheissa, tätä ei tietenkään nyt julkistetuista asiakirjoista voida saada selville.

23. Valiokunnan mietinnössä viitataan hienovaraisesti Vanhasen toimintaan Nuorisosäätiön pitkäaikaisena puheenjohtajana:

- Valiokunta katsoo, että Vanhasen on pitkäaikaisena Nuorisosäätiön hallituksen jäsenenä ja myöhemmin puheenjohtajana täytynyt olla selvillä Nuorisosäätiökonsernin toimintatavasta tehdä hankintoja eri vaaleissa Suomen Keskustaan liittyviltä tukiyhdistyksiltä tai antaa tukea suoraan puolueelle. Siksi hänen olisi pitänyt ainakin epäillä, että tämä pitkään jatkunut menettely (viittaus esitutkintapöytäkirjoihin) oli edelleen käytössä...Vanhasen tapauksessa tarkasteltavana on hänen toimintansa valtioneuvoston yleisistunnossa päätetäessä RAY:n varoista myönnettävistä avustuksista vuosina 2007-2009, muitten tekojen ollessa rikoslain 8 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan vanhentuneita.

24. Niin, ne "muut teot"! Niistähän Vanhanen tuntuu pääsen vanhentumissäännösten takia kokonaan ilman tutkintaa. Sisältyisikö näihin "muihin tekoihin" myös hieman samanlaisia epäilyttäviä käytäntöjä ja menettelyjä, josta Vanhasen seuraajaa Nuorisosäätäjän puheenjohtajana eli Antti Kanki Kaikkosta epäillään?

25. Olisiko Matti Vanhanen voinut välttyä myös tämän jääviysepäilyn takia syntyneestä "hirmuisesta prosessista", jos olisi toiminut hieman fiksummin? Minusta hän olisi voinut heti jääviyden ilmettyä vuosi pari siten todeta reilusti, että "ohoh, enpä tullut tuota asiaa lainkaan edes huomanneeksi"! Luultavasti hän olisi selviytynyt jääviydestään pelkillä oikeuskanslerin muodollisilla moitteilla, ei kun "käsityksellä," vähän samaan tapaan kuin Mauri Pekkarinen selvisi Suomi-Soffa -asiassa vuonna 2008.

26. Matti Vanhanen oli kuitenkin jääräpää ja lähti oikeustaisteluun pelkän jääviyskysymyksen takia! Vai olisiko taustalla sittenkin ollut pieni pelko jostakin vakavamman asian paljastuksesta?

27. Vanhanen kiisti ehdottomasti olleensa jäävi. Mutta siten kun asia oli tullut perustuslakivaliokuntaan, hän tahtoi estää asiaa koskevan esitutkinnan. Hänen asianajajansa vetosi perustuslakivaliokunnan rikosoikeuden asiantuntijalta samaan lausuntoon. Kysymyksessä on ilmeisesti rikosoikeuden emeritusprofessori Pekka Koskisen melko suppea, kahden sivun mittainen lausunto.

28. Jos Vanhanen olisi ollut tavallinen virkamies eikä siis ministeri, olisi hän mitä ilmeisimmin saanut syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta ja joutunut tuomioistuimessa vastaajaksi. Mutta kun kyse on ministeristä ja valtakunnanoikeudesta, syytekynnys ei ylittynyt.

29. Huomaamme siis, että Suomessa ministereiden virkatomia varjelee erityinen syytesuoja, joka ilmenee kahdella tavalla: 1) syytekynnys on normaalia paljon korkeampi, ja b) asian käsittely eri vaiheineen on tehty erittäin, sanoisin hirmuisen monimutkaiseksi ja raskaaksi. Näin on tehty arvatenkin siksi, että on ajateltu, että jossakin vaiheessa ministeriparkojen asioiden penkomisen on pakko uuvuttaa tutkijansa ja päättäjänsä. Tässä tavoitteessa onkin onnistuttu aika hyvin, vai mitä? Kysymys kuuluukin nyt: tarvitaanko Suomessa todellakin ministereiden suojaksi tällaista syytesuoja-apparaattia?

30. Hohhoijaa! Mitähän hauskaa huomenna!

"Terveellinen itsekkyys antaa viimeisenkin vaatteen

oppilaiden typeryys siitä tekee periaatteen" (Juice)

374. Matti Vanhasen jääviysasiasta on kehkeytynyt hirmuinen prosessi!

Perustuslakivaliokunta vähän ennen hukkumistaan Vanhas-asiassa hankittujen lausuntojen paljouteen...ilmeet alkavat olla epätoivoisen näköisiä...

Motto: "Mutta tästä nousee hirmuinen prosessi" (Aleksis Kiven Nummisuutarien Esko).

1. Ex-pääministeri Matti Vanhasen epäiltyä jääviyttä ja virkarikosta koskevasta asiasta on jo ehtinyt noussut hirmuinen prosessi, vaikkei vielä ole edetty edes tuomioistuimeen asti eikä edes päätöstä syytteen nostamisesta ole tehty.

2. Jahkailu asian ympärillä tuntuu vain jatkuvan jatkumistaan. Perustuslakivaliokunta ei nimittäin saanut vielä tänäänkään aikaan minkäänlaista kannanottoa asiassa, vaikka asiaa on puitu ja vatkattu jo hirmuisen pitkään ja valiokunta on käsitellyt asiaa perusteellisesti jo viime syksynä ennen esitutkinnan aloittamista.

3. Valiokunta käsitteli asiaa tänään kuulemalla valtionsyyttäjä Matti Nissisen raportin asiasta. Valiokunta lykkäsi asian käsittelyn ensi viikkoon ja päätti tässä vaiheessa ainoastaan asiantuntijoiden kuulemisesta. Valiokunta päätti salata valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kannan siitä, pitäisikö Vanhasta vastaan nostaa syyte valtakunnanoikeuteen.

4. Ensi viikolla perustuslakivaliokunta kuulee seuraavia asiantuntijoita:

- jääviyskysymyksistä kahta hallinto-oikeuden professoria (Olli Mäenpää ja Outi Suviranta),

-virkarikosoikeuden osalta kahta professoria (Raimo Lahti ja Pekka Viljanen) sekä

- kahta valtiosääntö-oikeuden professoria (ex-professori Mikael Hidén ja Veli-Pekka Viljanen)

5. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) luonnehti tiedotustilaisuudessa valiokunnan tiistaina saamaa tuhatsivuista esitutkintamateriaalia - kuten jo blogissani 368/8.1.2011 ennustin - "erittäin hyväksi ja kattavaksi aineistoksi, jossa kaikki olennainen on selvitetty". Hän oli tyytyväinen myös valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kuulemistilaisuuteen.

6. Mutta jos kerran asia oli jo erinomaisesti suoritetussa esitutkinnassa ja Matti Nissisen raportissa erittäin hyvin ja kattavasti selvitetty, niin miksi ihmeessä asiassa pitää vielä kuulla peräti kuutta asiantuntijaa? Kahta asiantuntijaahan kuultiin jo viime syksynä, kun perustuslakivaliokunta edellisen kerran käsitteli samaa asiaa.

7. Lisäksi valtakunnan ylin oikeusviranomainen eli oikeuskansleri Jaakko Jonka on käsitellyt kaikki edellä mainittuja kysymyksiä perusteellisesti raportissaan, jonka hän toimitti viime syksynä perustuslakivaliokunnalle. Jonkka katsoi kirjeessään yksiselitteisesti, että Vanhanen oli ollut jäävi.

8. Luulisi, että valiokunta alkaa olla kohta vaarassa hukkua selvitysten ja asiantuntijoiden lausuntojen paljouteen, jolloin punainen lanka uhkaa kadota ja päätös eduskunnan suuressa salissa tehdään lopulta täysin poliittisin perusteiden ja voimasuhteiden mukaisesti.

9. Syyn asian "lisäpuliveivaamiseen" perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kaatoi tänään kylmästi syyttäjä Matti Nissisen niskaan. Sasin mukaan nimittäin juuri Nissinen oli esittänyt, että valiokunnan olisi syytä hankkia oikeudellisia lisäselvityksiä erityisesti esteellisyydestä, virkarikossäännösten soveltamisesta ja ministerin syytekynnyksestä. "Kyllähän me olisimme jo olleet valmiita antamaan lausuntomme, mutta kun tämä Nissinen oli lisäselvitysten kannalla", antoi Sasi (ehkä) tällä tavalla muotoillessaan ymmärtää.

10. Valtakunnansyyttäjä Nissinen oli Sasin mukaan kertonut valiokunnalle kysyttäessä oman näkemyksensä siitä, pitäisikö asia viedä valtakunnanoikeuden ratkaistavaksi. Nissinen ei kuitenkaan halunnut kertoa kantaansa julkisuuteen, ja myös perustuslakivaliokunta päätti salata asian ennen lopullista päätöstään.

11. Puheenjohtaja Kimmo Sasi perusteli salaamista sillä, että valtakunnansyyttäjän tiedossa oleva kanta saattaisi ohjata tulevia asiantuntijalausuntoja; luottamus asiantuntijoiden puolueettomuuteen tuntuu siis olevan jotenkin kateissa. Valiokunnan varapuheenjohtaja Jacob Söderman puolestaan korosti useaan kertaan, ettei Nissisen kanta ollut yksiselkoinen, vaan sisälsi monta "muttaa".

12. Hämmästyttävää kyllä, Matti Nissinen antoi Helsingin Sanomille vm. suhteessa aivan toisenlaisen lausunnon. Lehden (hs.fi) mukaan Nissinen kertoi kokoukseen mennessään, että tutkintaa on tuhat sivua. Hän sanoi antavansa selvän kyllä- tai ei-vastauksen käsityksestään syytteen nostamisesta. Sen hän myös oli tehnyt vastatessaan valiokunnan jäsenten kysymyksiin. Oman osuutensa kommentoinnin hän jätti poliitikoille eikä sanonut mitään tarkkaa tutkimuksistaan julkisuuteen. Nissinen piti tapausta monimutkaisena.

13. Kuulemisensa jälkeen Nissinen ei halunnut kertoa keskustelun yksityiskohdista. Hän kertoi vastanneensa kahden tunnin aikana lukuisiin perustuslakivaliokunnan jäsenten kysymyksiin.

”Olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää tapausta yksinkertaiseksi”, Nissinen sanoi ennen kokoukseen menoaan. Mielipide ei ollut muuttunut kokouksen aikana.

14. Syyttäjä oli siis, ainakin omasta mielestään, kertonut valiokunnan jäsenille, pitäisikö hänen mielestään Vanhasta vastaan nostaa syyte valtakunnanoikeudessa. ”Piti sitä paljon pohtia”, Nissinen sanoi omasta päätöksestään. Hämmästyttävää on, että esimerkiksi Jacob Södermanille oli jäänyt Nissisen käynnistä ja puheista aivan toisenlainen vaikutelma!

15. Joutuukin kysymään, että ovatko valiokunnan jäsenet todella riittävän "kypsiä" harkitsemaan ja päättämään itse asiasta, jos ja kun he eivät näy saavan tolkkua edes siitä, mitä kukin asiantuntija tai virkamies on heille asiasta salaisessa kokouksessa kertonut.

16. Valiokunta kuulee siis ensi viikolla asiantuntijoita ja sitä seuraavalla viikolla Matti Vanhasta. Aikaisintaan viikon kuluttua tästä valiokunta aloittaa asiasta keskustelun; huom! siis vasta tuolloin asiasta "aletaan keskustella", vaikka asiaa on puitu perustuslakivaliokunnassa jo viime syksynä ja nyt tänään siis uudelleen.

17. Mitä sitten tähän asti on oikein tehty, jollei ole edes keskusteltu? Onko vain murjotettu? No, tuo "keskustelun aloittaminen" on tietenkin termi, jolla on oma merkityksensä ja poliitikot käyttävät, mutta jota ihmiset eivät ymmärrä. Ilmankos kansa onkin niin kovasti vieraantunut politiikan teosta ja poliitikoista.

18. Kimmo Sasi tänään: Jos keskustelu etenee nopeasti - sitä lienee turha toivoa tähänastisen veivaamisen perusteella arvioituna - eduskunnan suuri sali pääsee päättämään syytteen nostamisesta tai nostamatta jättämisesti helmikuun puolivälissä. Mikäli syyte valtakunnanoikeuteen nostetaan, syyttäjänä toimii valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.

19. Hirmuinen prosessi tästä sinänsä jokseenkin vähäisestä asiasta on jo nyt tullut! Tästä nyt nähdään, miten eriarvoisessa asemassa poliitikot ovat tavallisiin pulliaisiin verrattuna, kun on kyse oikeusturvasta. Ministerille on luotu ministerivastuuasioissa vedenpitävä järjestelmä, jonka on määrä suojata heitä virkarikossyytteiltä kaikin mahdollisin tavoin; puhuminen syytesuojasta ministereiden kohdalla on perusteltua, ei vain Berlusconin Italiassa, vaan myös Suomessa ministereiden kohdalla. Syytteen nostamisen edellytykset ja syytekynnys on nostettu aivan "pilviin", kun sen tavallinen ihminen saa syytteen kunhan vain on todennäköisiä syitä epäillä häntä rikoksesta. Ministerivastuuasiassa kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin yksityiskohdat syynätään kissojen ja koirien kanssa läpikotaisin jo ennen kuin päätetään, onko esitutkinta syyte aloittaa. Tähän vaaditaan valtakunnan ylimmän oikeusviranomaisen eli oikeuskanslerin päätös. Tätä kantaansa oikeuskansleri panttaa mielettömän pitkään, Vanhasen tapauksessa peräti vuoden verran. Sitten asia kiikutetaan perustuslakivaliokunnalle, joka kuuluu asiantuntijoita ja ylintä syyttäjää sekä epäiltyä itseään pari kolme kertaa, minkä lisäksi epäilty toimittelee valiokunnalle vielä kirjelmiään. Ja vasta sen jälkeen päätetään, käynnistetäänkö esitutkinta! Esitutkinnassa kuullaan myös kaikki mahdolliset tahot jälleen uudelleen, epäilty istuu kuulusteluissa huippuadvokaattiensa suojelema. Esitutkintapöytäkirjaa kertyy yli tuhat (1 000) sivua - siis jutussa, josta voisi seurata käytännössä korkeintaan pikkusakko! Sitten pöytäkirja, oikeastaan pitäisi sanoa pöytäkirjasto, kiikutetaan perustuslakivaliokunnalle, joka ei saa tolkkua eikä selvää, mitä kuultuna ollut valtakunnan ylin syyttäjä sanoo asiasta, vaan päättää aloittaa kokonaan alusta uuden asiantuntijakuulemisen. Tämän jälkeen kuullaan taas epäiltyä itseään, minkä jälkeen epäilty lähetellee vielä kirjelmiä "perään", kuten aiemmallakin kuulemiskerralla. Ja kaiken tämän jälkeen vasta perustuslakivaliokunta saa aloittavansa "keskustelun asiasta." Kunhan tämä keskustelu on saatu päätökseen, valiokunta ryhtyy tekemään päätöstä syytteen mahdollisesta nostamisesta; kuullaankohan tässä vaiheessa taas asiantuntijoita? Vasta kaiken tämän jälkeen asia on valmis päätettäväksi eduskunnan täysistunnossa.

20. Onko tässä järjestelmässä mitään järkeä? Ei ole, se on aivan pähkähullu systeemi. Olen jo aiemmin kertonut, miten järjestelmää tulisi muuttaa (blogi 330/8.10.20110).

21. On selvää, että Vanhas-prosessi on poliitikoille kuuma peruna varsinkin näin vaalien alla. Nähtäväksi jää, mitä "hauskaa" tästä vielä seuraa.

22. Aiemmin kirjoitin (blogi 368/8.1.2011), että Vanhasen asia on selvä ja ennustelin, ettei asiaa tultaisi viemään valtakunnanoikeuteen. Tämänpäiväisen näytelmän (lue: farssin) jälkeen en olisi enää yhtä varma asiasta. Varsinkin Matti Nissisen puheista voisi päätellä, että hän oli valiokunnassa syytemääräyksen antamista puoltavalla kannalla, mutta esitti varovaisena virkamiehenä vielä uutta asiantuntijakierrosta. Keskustalle Vanhas-prosessi on tietysti myrkkyä vaalien alla. Kepulaiset tekevät kaikkensa, jotta Vanhanen ei joutui valtakunnanoikeuteen. Voisivatko keskustalaiset jarruttaa asian käsittelyä niin, ettei eduskunta ehtisi ratkaista asiaa tämän istuntokauden aikana, jolloin asia raukeaisi?

23. Matti Nissinen siis sanoi tänään, että Vanhasen tapaus on monimutkainen ja että olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää muuta. Jos näin on, mitä ei ole syytä epäillä, niin eduskunnalla ei ole juridisesti ajatellen muuta mahdollisuutta kuin antaa syytemääräys ja saattaa asia valtakunnanoikeuden ratkaistavaksi. Näin tehtäisiin, jos olisimme oikeusvaltiossa eikä asiaa ratkaistaisi poliitikkojen päätöksellä.

24. Tuomioistuin on olemassa nimenomaan epäselvien asioiden selvittämistä varten. Jos näyttö tai asianosaisten, todistajien taikka asiantuntijoiden puheet ja käsitykset ovat ristiriitaisia, ne on syytä antaa puolueettoman tuomioistuimen ratkaistaviksi. Avoimien ja ristiriitaisten kysymysten selvittäminen kuuluu tuomioistuimelle.

25. Vanhasen tapauksessa joudutaan punnitsemaan keskenään rikoksen selvittämisintressiä ja toisaalta epäillyn oikeusturvaintressiä. Minusta koko oikeusjärjestyksen uskottavuus ja varsinkin oikeudenkäytön tasapuolisuutta kohtaan tunnettu luottamus antavat erityisen aiheen painottaa tässä asiassa nimenomaan asian selvittämisintressiä ja siis syytteen nostamista, koska nyt rikoksesta epäiltynä on vaikutusvallaltaan ykkösluokkaan, oikeastaan mestariluokkaan, kuuluva poliittisen ja yhteiskunnallisen vallan käyttäjä. Lisäksi on syytä todeta, että julkisesti tapahtuva perusteellinen oikeudenkäynti antaa myös rikoksesta aiheettomasti epäillylle mahdollisuuden puhdistautua häneen kohdistuvista epäluuloista.

26. Edellä sanottu on oikeusvaltion ideaalimalli. Kuten käytäntö on kuitenkin osoittanut, siitä ei pidetä kiinni. Todennäköiset rikosepäilyt pyritään lakaisemaan ilman julkista oikeudenkäyntiä maton alle sitä pontevammin, mitä korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa olevan vallankäyttäjän epäillystä rikoksesta on kysymys.

PS.

27. Juuri kuin sain blogikirjoitukseni valmiiksi, kuulin TV1:n uutisista kello 18, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen oli perustuslakivaliokunnassa kertonut kantanaan, ettei syytekynnys ylittyisi ja ettei asiaa sen vuoksi olisi perusteltua viedä valtakunnanoikeuteen. No, hyvä sentään, että tämä kanta saatiin nyt heti julki - vaikka valiokunnan päätöksellä asia olikin määrätty huippusalaiseksi. Ilmeisesti Jacob Söderman ja kumppanit eivät olleet saaneet tolkkua Nissisen puheista tai halusivat sitten puhua hieman niin sanottua muunnettua totuutta.

28. Nissisen kanta on minusta ristiriitainen. Jos nimittäin asia on monimutkainen ja epäselvä, kuten Nissinen kertoi ennen valiokuntaan kuultavaksi menoaan, niin silloinhan asia olisi nimenomaan vietävä oikeuteen, kuten olen edellä kappaleessa 25 perustellut.

368. Matti Vanhanen ei joudu valtakunnanoikeuteen

Ja nyt beachille, peijooni...

1. Tämä on nyt selvä asia: Ex-pääministeri Matti Vanhanen ei joudu valtakunnanoikeuteen syytettynä virkavelvollisuuden rikkomisesta.

2. Asia kävi minulle ja luultavasti aika monelle muullekin selville Helsingin Sanomien pääuutisesta 4.1.2011, joka oli otsikoitu näkyvästi: Poliisitutkinta toi vähän uutta.

3. Jutussa haastateltiin valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä, jonka on määrä esitellä Vanhas-tutkinnan esitutkinta-aineisto perustuslakivaliokunnalle 18. tammikuuta. Nissinen sanoi HS:ssa, että "tutkinnassa löytyi lisävalaistusta erinäisiin yksityiskohtiin", mutta jatkoi, että "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin."

4. Mikä ihme mahtoi saada Matti Nissisen kesken tutkinnan näin avomieliseksi? Eihän Nissinen itse tai kukaan mukaan syyttäjä ole johtanut esitutkintaa, vaan Matti Vanhasta koskevaa rikostutkintaa johti KRP:n rikoskomisario Erkki Rossi; niin sanotusta Nuorisosäätiön tutkintahaarasta puolestaan on vastannut komisario Veli-Matti Räsänen.

5. Rossi ja Räsänen esiintyivät HS:n jutun yhteydessä julkaistussa isokokoisessa valokuvassa, joka oli otettu Vantaan Tikkurilassa sijaitsevassa KRP:n päämajassa. Ääneen komisariot eivät HS:n jutussa päässeet. Toki kuvankin julkaiseminen tutkijoista - vieläpä kuulusteluhuoneessa - on aika poikkeuksellista.

6. Ilmeisesti Nissinen itse tai joku valtionsyyttäjä on niin sanotusti "seurannut" esitutkintaa - tällaista termiähän laki käyttää, mitä se sitten tarkoittaneekin. Syyttäjä siis vain seuraa, muttei sen sijaan johda tutkintaa eikä toimi siinä edes asianosaisena. Syyttäjän rooli rikoksen esitutkinnassa on kokonaisuudessaan hyvin epämääräisesti säännelty, käytännössä se on vieläkin hämärämpi.

7. Seurasiko Matti Nissinen kenties kollegoineen Matti Vanhasen kuulusteluja lasiseinän takaa, kuten olemme elokuvissa nähneet poliisien ja syyttäjien tekevän kollegojensa suorittamia kuulusteluja katsellessaan? Osallistuiko syyttäjä Vanhasen kuulusteluihin? Tekikö syyttäjä kuulusteluissa kysymyksiä Vanhaselle? Tämä kaikki on lain mukaan mahdollista, vaikka käytännössä hyvin harvinaista. Tavallisinta on, että syyttäjä ei osallistu esitutkintaan mitenkään, vaan saa työpöydälleen poliisin laatiman valmiin esitutkintapöytäkirjan, jota hän sitten ryhtyy lueskelemaan eli, juhlallisesti sanottuna, "suorittamaan syyteharkintaa."

8. Edellä mainitut tiedot, eli siis muun muassa syyttäjän mahdollinen osallistuminen esitutkintaan tai kuulusteluihin, eivät selviä HS:n jutusta. Luultavasti toimittaja ei ole hoksannut asiaa Nissiseltä edes kysyä. Jutusta ei myöskään käy selville, avustiko Vanhasta kuulusteluissa hänen hoviadvokaattinsa Petteri Sotamaa tai joku muu asianajaja. Tämäkin olisi ollut mielenkiintoista tietää, mutta tätäkään toimittaja ei ilmeisesti tullut kysyneeksi Nissiseltä tai tutkinnanjohtajalta.

9. Matti Nissinen kertoi Hesarin jutussa, että Matti Vanhasta oli kuulusteltu kahtena päivänä "aamusta iltaan." Tarkemmin anottuna kuulustelut oli pidetty 2. ja 5. joulukuuta. Kuulustelujen ajankohdan ja intensiivisyyden paljastaminen yleisölle kesken esitutkinnan on epätavallista. Lehtitiedon mukaan Vanhasta koskeva esitutkinta oli kestänyt tuolloin jo pitkälti yli kuukauden.

10. Mistä moinen avomielisyys koskien a) kuulustelun ajankohtaa, b) kuulustelujen kestoa ja intensiivisyyttä, c) tutkinnanjohtajien henkilöllisyyttä ja kuvan julkaisemista ja d) jopa kuulustelujen tulosta (" mitään keskeistä uutta ei selvinnyt")? Tämä kaikki on epätavallista.

11. Julkisuusperiaatteen kannalta on toki positiivista, että suurelle yleisölle kerrotaan tietoja valtakunnan entisen ykköspoliitikon rikostutkinnasta ja asian etenemisestä. Mutta, mutta, jotain outoa tässä nyt silti tuntuu olevan. Luulen tietäväni selityksen Nissinen ja KRP:n avautumiselle.

12. Esitutkinnan päätyttyä Nissisen esittelee asian perustuslakivaliokunnalle, joka puolestaan tekee oman esityksensä eduskunnan täysitunnolle. Vasta eduskunnan täysistunto tekee päätöksen mahdollisesta syytteen nostamisesta eli siitä, joutuuko Matti Vanhanen valtakunnanoikeuteen vai ei.

13. Avautumalla medialle ja julkisuudelle jo tässä vaiheessa, jolloin esitutkinta ei vielä muodollisesti ottaen ole päättynyt - Vanhanen antaa asiassa loppulausuntonsa ensi viikolla - valtakunnansyyttäjä (ja tutkinnanjohtajat) ikään kuin haluavat valmistella kansaa ja ihmisiä siihen, mitä aivan ilmeisesti on tulossa, jottei perustuslakivaliokunnan esitys ja eduskunnan täysistunnon päätös tulisi yllätyksenä. - Mitenkäs sitä nyt virressä veisattiinkaan: "Valmistu Herran (Suomen) kansa/nyt vastaanottamaan/kun saapuu taivaastansa (eduskunnastansa)...

14. Aivan ilmeistä on, olisin tästä jopa sata varma, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on jo mielessään päättänyt, mitä hän tulee 18.1. kertomaan perustuslakivaliokunnalle omana kantanaan:

- Tässä ministerivastuuasiassa, jossa syytekynnys on tavallista korkeampi, Matti Vanhasta vastaan ei ole löydetty näyttöä, jonka perusteella Vanhasen voitaisiin tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti rikkoneen ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetelleen muutoinkaan virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti (perustuslain 116 §).

15. Tässä suhteessa sangen oireellinen oli Matti Nissinen Hesarin jutussa 4.1. kertoma paljastus, jonka mukaan hän oli lokakuussa, kun perustuslakivaliokunta edellisen kerran käsitteli Vanhasen asiaa, todennut valiokunnalle, että siihenastinen näyttö ylitti "vain niukasti tutkintakynnyksen." Kun nyt - edelleen Nissisen avomielisen lausahduksen mukaan - esitutkinta on tuonut "vain vähän uutta", lienee päivänselvää, ettei erityiskorkea syytekynnys ylity.

16. Nissinen kyllä toisaalta toteaa, että "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin." Tulkitsisi tätä epämääräistä lausahdusta niin, että Nissinen yrittää puolustaa KRP:n tutkijoiden suorittamaa tutkintaa ja sen "aamusta iltaan" -luonnetta eli intensiivisyyttä jotenkin niin, että "kyllähän me ja KRP kaikkemme yritimme, mutta mitään ei selvinnyt, kun kovapintainen Matti Vanhanen kiisti edelleen kaiken."

17. Tässä tarkoituksessa lehdessä on päätetty julkaista tutkinnanjohtajien isokokoinen yhteispotrettikin: "katsokaa nyt, pentele, itse; vaikka näin rehelliset poliisimiehet yrittivät melkein yötä päivää nyhtää Vanhasesta totuutta irti, niin ei peijakas vaan onnistunut"! - Jos Nissinen olisi syytteen nostamisen suhteen todella vielä aidosti epävarmalla kannalla, ei hän lähtisi julkisuudessa spekuloimaan keskeneräistä asiaa sillä tavalla kuin hän teki Hesarin haastattelussa 4.1. Tämä on aivan varma asia.

18. Tämä näytöskappale jatkuu esitutkinnan jälkeen siten, että Nissisen antaman raportin jälkeen ensin perustuslakivaliokunta - helpotuksesta huokaisten - ja sitten päälle vielä eduskunnan täysistunto tulee toteamaan, ettei edellytyksiä valtakunnanoikeusprosessin käynnistämiseen ole. Kaikki nojaavat kantansa kilvan Nissiseen ja KRP:n tutkijoiden tutkintaan ja raporttiin. Vaikka tutkijoiden käteen jäikin niin sanotusti pelkkä luu, saa virkakunta normaalin kaavan mukaan parlamentin kiitokset ("olipa luojan lykky, ettei mitään löytynyt") - Niin, ja jotta tämä komedia olisi täydellinen, kaikki tiedotusvälineet haluavat vielä päälle päätteeksi haastatella sitä oikein isoa pollaria eli Paateroa, joka kehuskelee, että katsokaas nyt, miten tehokas poliisi meillä on.

19. Hesarin jutulla, Matti Nissisen avomielisen haastattelulla, poliisipotretin yms. rekvisiitan julkaisemisella on siis selvä tarkoitus: valmistella kansalaisia Eduskunnan tulevaan päätökseen jättää syyte ex-pääministeri Vanhasta vastaan nostamatta.

20. Vanhas-prosessi moni selvityksineen ja hirmuisen pitkäksi venähtäneine käsittelyvaiheineen - oikeuskanslerikin makasi asian ja Vanhasen esteellisyydestä tehtyjen kantelujen päällä vuoden verran, jolloin tutkinta oli täysin jumissa - on tietenkin mitä suurimmassa määrin vain teatteria tai jonkinlaista tositeeveetä. Se osoittaa, miten tehottomasti oikeuslaitos voi toimia, kun kyse on oikein isosta kalasta.

21. Vanhas-prosessi osoittaa, miten vaikeaksi, suorastaan mahdottomaksi, Suomen laissa on tehty ministereiden lainvastaisiksi epäiltyjen asioiden tutkiminen ja syytteeseen asettaminen. Ministereillä on hirmuisen vahva syytesuoja; kyllä tässä jopa Italian Silvio Berlusconin syytesuoja taitaa kalveta pahemman kerran.

22. Kuten olen aiemminkin todennut, pääministeri Matti Vanhasen kuulustelut, jotka siis pidettiin vasta 2. ja 5.12.2010, olivat auttamattoman myöhässä, sillä epäilythän roikkuivat ilmassa jo 2-3 vuotta sitten. Vanhasen tekemisiä olisi pitänyt alkaa tutkia jo 1-2 vuotta sitten. Mutta kun kyse on maan johtavasta poliitikosta, niin oikeuslaitos osoitti kyvyttömyytensä. Valtakunnan ylin laillisuusvalvoja, jolla oli käsissään tutkinnan valttikortit, katsoi asiakseen maata asian ja tehtyjen kantelujen päällä vuoden verran, minkä jälkeen tutkinnassa ei ollut enää mitään tehtävissä.

23. Kun aika kului eikä tutkintaan ryhdytty, saivat Vanhanen ja hänen poliittinen avustaja- ja juristikuntansa tilaisuuden ja ruhtinaallisesti aikaa sopia asiat ja hoidella ne niin, ettei mitään uutta todellakaan enää saatu selvitetyksi, vaan kävi niin kuin Matti Nissisen todistuksen mukaan kävi: "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin." Poliisi ja syyttäjä olivat auttamattomasti myöhässä.