Herakleitos: Samaan virtaan ei voi astua kahdesti, eli virta vie, virta tuo!1. Anneli Jäätteenmäki kertoi TV1:n uutisaamussa tänään (klo 10.05), ettei hän aio pyrkiä keskustan puheenjohtajaksi. Puheenjohtajakisassa, jota olen tarkastellut alustavasti blogissani 210/19.1.2010 ("Keskustan viimeinen pääministeri"), on siis mukana neljä ehdokasta: Mari Kiviniemi, Timo Kaunisto, Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen. Jäätteenmäki ei halunnut tänään kertoa, kuka on hänen suosikkinsa ja kenelle hän mahdollisesti tulee myöhemmin suosittelemaan puoluekokoukselle.
2. Jäätteenmäki vetosi filosofi Herakleitokseen (n. 535-475 e.Kr.): "Älä astu kahdesti samaan virtaan." Meille kannattajilleen - minäkin liityin ("astuin virtaan") vaikken kannata keskustapuoluetta, Annelin kannattajiin hänen pyrkiessään ensimmäisen kerran EU-parlamenttiin - Anneli lähetti tänään kello 10.30 seuraavan sisältöisen viestin:
En pyri keskustan puheenjohtajaksi
Olen joutunut miettimään ehdokkuutta keskustan johtoon, koska monet tukijani ovat minua ehdolle kehottaneet. Olen saanut monenlaisia viestejä ja neuvoja, joista kiitän.
Keskustan johtaminen on yksi mielenkiintoisimmista ja vaikutusvaltaisimmista tehtävistä, joita suomalaisessa yhteiskunnassa voi ylipäätään olla. Keskustan puheenjohtaja ei koskaan pääse helpolla.
Arvostan suuresti niitä ihmisiä, jotka ovat panneet itsensä likoon ja ovat asettuneet ehdolle keskustan johtoon. Keskustan puoluekokous voi valita useista ehdokkaista juuri tähän aikaan sopivan puheenjohtajan.
Kun pohdin omaa ehdokkuuttani, silmiini sattui filosofi Herakleitos, joka eli noin 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Herakleitos neuvoi minua kaukaa historiasta: Älä astu kahdesti samaan virtaan!
Herakleitoksen mielestä kenenkään ei pidä astua toista kertaa samaan virtaan, sillä sen enempää virtaan astuja kuin virtakaan eivät enää toisella kertaa ole samanlaisia. Virta ei enää ole sama virta ja niin kuin vesi juoksee, kaikki muukin juoksee ohitsemme elämässä; kaikki virtaa.
Kun minut valittiin vuonna 2000 keskustan sijaispuheenjohtajaksi ja kaksi vuotta myöhemmin varsinaiseksi puheenjohtajaksi, tilanne oli toinen kuin nyt. Puolue on muuttunut, minä olen muuttunut, yhteiskunta on muuttunut.
Omalta kohdaltani elämä on avannut uusia polkuja, tuonut uusia, mielenkiintoisia tehtäviä. Työni painopiste on nyt Euroopan parlamentissa, entistä kansainvälisemmässä ympäristössä.
Menneisyyteen en halua takertua. Ehdokkuus keskustan johtoon olisi ikään kuin vanhan toistoa, menneisyyteen kurkottamista. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään!
Työni Euroopan parlamentissa jatkuu. Ei ole itsestään selvää, että suomalaisten ääni kuuluu Euroopan valtakeskuksessa. Tätä työtä ei voi hoitaa pikavisiiteillä ikään kuin vasemmalla kädellä.
Pienen Suomen etujen ajaminen isossa kansainvälisessä organisaatiossa on pitkäjänteistä työtä, johon haluan keskittyä täydellä tarmolla.
Anneli Jäätteenmäki
3. Jäätteenmäki ei aio asettua ehdolle myöskään ensi vuoden eduskuntavaaleissa, vaan haluaa jatkaa työtää EU:n parlamentissa. Kun häneltä kysyttiin, tähtääkö hän kenties vuoden 2012 presidentinvaaliin, Jäätteenmäki alkoi kiemurrella, mutta sai lopulta sanotuksi, että siitä asiasta hän ei vielä nyt sano mitään.
4. On selvää, että Annelilla olisi ollut melkoisesti halua saada revanssi vuoden 2003 katkeralle erolleen pääministerin paikalta. Hänet haluttiin tuolloin heittää yli laidan hyvin kyseenalaisin perustein, eikä kukaan keskustan johtopoliitikoista tullut hänen avukseen. Keskustan uudelle puheenjohtajalle avautuu pääministerin posti ensi kesäkuussa kuin Manulle illallinen. - Aika metkaa, että Suomessa pääministerin valitsevat kepulaiset ja arkkipiispan turkulaiset ja varsinaissuomalaiset!
5. Mikä sitten sai todella Annelin kieltäytymään puheenjohtajaehdokkuudesta ja vuoden pituisesta pääministerin paikasta? Luulen, että Anneli pelkäsi kokoomuksen reaktioita, jos hänet valittaisiin puheenjohtajaksi ja pääministeriehdokkaaksi. Olisiko Jyrki Katainen ollut valmis hyväksymään hänet pääministeriksi? Tätä sopii epäillä. Muistan hyvin, miten vuonna 2003 juuri kokoomus yhdessä demareiden kanssa ajoi hirvittävällä vimmalla Annelin eroa.
6. Kun Anneli kertoi eduskunnan täysistunnon puhujapöntöstä, että Mannisen faksit oivat tulleet hänelle "pyytämättä ja yllättäen", kuului salista muun hirveän mölinän ylitse selkeästi Ben Zyskowiczin raakkuvaääninen välihuuto: "Valetta, se valehtelee." Se ei ole hepreaa ja tarkoitttaa: Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse! - Voin kuulla Benin raakunnan vieläkin korvissani.
7. Anneli siis epäilee, että jos hänet valitaan keskustan puheenjohtajaksi ja pääministerikandidaatiksi, hän ei kenties saisi eduskunnassa hallituspuolue kokoomuksen täyttä kannatusta. Vaikka hän olisi tullut nippa nappa -äänillä hyväksytyksi pääministerin virkan, lähes vuoden mittainen pääministerin pesti juuri ennen vaaleja olisi ollut liian rankka ja vaikea tehtävä.
8. Olisi ollut tyhmää lähteä sanottuun ruljanssiin ja vieläpä nykyisessä taloustilanteessa, jossa maan talous näyttää vain jatkavan alamäkeään; tämän vuoksi Matti Vanhanenkin halusi heittää pyyhkeen kehään. Kun Anneli pysyttelee päivänpolitiikan ulkopuolella, hänen epäselvissä olosuhteissa vuonna 2003 tapahtunut eronsa, josta Anneli ei vielä ole itse sanonut juuri mitään, kasvaa lähes myyttisiin mittoihin. Tämän kaiken myötä Annelin kansansuosio kasvaa huippuunsa.
9. Kansansuosiota tarvitaan, sillä aivan ilmeistä on, että Anneli keskusta tulee asettamaan Anneli ehdokkaakseen vuoden 2012 presidentin vaaleissa. Eihän keskustalla, herra paratkoon, ole ketään muuta varteenotettavaa ja uskottavaa ehdokasta noissa vaaleissa! Pressan vaalien finaalissa ovat vastakkain Anneli Jätteenmäki ja Sauli Niinistö, jos nyt jälkimmäinen romaanien kirjoituspuuiltaan viitsii lähteä mukaan. Kuka haluaisi äänestää presidentiksi vanhaa kiukkuista kamreeria, joka on sanonut, ettei hän ole kiinnostunut koko pressan hommasta? Vaalista tulee joka tapauksessa yhtä tasaväkinen kuin Saulin ja Tarja Halosen välisestä kamppailusta vuonna 2006. - Jos ehdolla ovat Niinistö ja Jäätteenmäki, äänestän itse jälkimmäistä.
10. Anneli vetosi filosofi Herakleitokseen. Mutta onhan meillä Suomessakin toki päteviä filosofeja, myös sellaisia, joita voitaisiin ajatella ehdokkaina presidentin vaaleissa. Esimerkkinä vaikkapa Pekka Himanen, jonka kaveripiiriin kuuluu mm. Norjan tuleva kuningas. Jos presidentiksi halutaan arvojohtaja, joilla on positiivisia ajatuksia maan johtamiseksi ulos nykyisestä henkisestä alennustilasta, ei ihmisten kannattaisi äänestää presidentiksi katkeraa ja kyynistä kamreerityyppistä poliitikkoa.
11. Miksi presidentiksi pitäisi valita jatkossakin keskinkertainen juristi ja kuiva tai kyyninen poliitikko, jolla ei ole selvästikään mitään annettavaa arvojohtajuuden alueella? Ulkoministeri Alexander Stubb olisi loistava tyyppi presidentin virkaan. Filosofeista tulee mieleen äsken jo mainittu Pekka Himanen, jolta hallitus tilasi äskettäin raportin, oka antaisi Suomelle menestyksen eväät. Himanen luovutti hallitukselle 2-3 viikkoa sitten raportin nimeltään "Kukoistuksen käsikirja", jossa hän on käsikirjoittanut Suomelle tulevaisuuden.
12. Umpikyyninen media ampui Pekka Himasen raportin tuoreeltaan alas "paskapuheena." Helsingin Sanomat ja muut mediatalot haluavat Suomeen myös jatkossa vanhan, kyynisen ja politiikanteossa katkeroituneen presidentin, jonka hullunkurisista perhesuhteista, tempauksia ja lausahduksia on ah, niin helppoa myydä mainosten lomassa masentuneille ja typertyneille ihmispoloille.
Päätän raporttini kello 12.05 tähän.
