610. KKO:n nimitysruletissa jälleen jymy-yllätys

1. Olen seurannut 3-4 vuoden aikana jo useita korkeimman oikeuden (KKO) jäsenten valinta- ja nimitysprosesseja. Ne yllättävät lähes aina, ja yllätys koettiin myös eilen, jolloin KKO päätti täysistunnossaan uutta jäsentään koskevasta virkaesityksestä.

2. Korkeimman oikeuden jäsenen nimitysproseduuri on, kuten kaikki hyvin tiedämme, salamyhkäinen ja sisäsiittoinen. Korkein oikeus täydentää käytännössä itseään. Korkeimman oikeuden samoin kuin korkeimman hallinto-oikeuden (KHOn) jäsenten valinnassa virkaesitystä ei tee tuomarinvalintalautakunta, kuten muissa tuomarinimityksissä, vaan mainitut ylimmät oikeudet tekevät itse virkaesityksen tasavallan presidentille. Ruotsissa, jota meillä ollut myös ko. suhteessa esikuvana, on reilu vuosi sitten siirrytty uuteen järjestelyyn, jossa sikäläinen tuomarilautakunta tekee myös virkaesityksen myös ylimpien tuomioistuinten tuomareita valittaessa.

3. KKO:ssa Ruotsissa tapahtunut muutos on ilmeisesti huomattu. Jotta voitaisiin väittää, että myös Suomessa tapahtuisi ko. suhteessa jotain uudistusta, KKO päätti nyt avoinna olleen jäsenen nimitysmenettelyssä tuoda "kehiin" jotain uutta. Mikä tämä uudistus sitten oli? Se, että KKO kutsui reilusta 20 virkaan ilmoittautuneesta viisi tavallaan finaalin päässyttä lakimiestä haastatteluun. Tätä hehkutettiin Helsingin Sanomien jutussa 6.6.2012 otsikolla "Korkein oikeus muutti nimitysmenettelyään". Lehden haastattelema akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, joka on presidentti Pauliine Koskelon toimeksiannosta antanut korkeimmalle oikeudelle joitakin asiantuntijalausuntoja lähinnä tuomioistuinhallintoa koskevissa asioissa, kehui lehtijutussa "uudistusta" toteamalla, että "se lisää jämäkkyyttä ja voimuutta nimitysprosessiin."

4. Ne, jotka todella tuntevat asioita, ymmärtävät toki, ettei sanottu haastattelumenettely merkitse käytännössä minkäänlaista parannusta sisäsiittoiseen järjestelmään. Käräjätuomari Pekka Laitinen osui viikko sitten oikeaan todetessaan Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan "Tuomareiden nimityksissä on monenlaisia ongelmallisia piirteitä" (HS 6.6.), että ko. "uudistuksessa" on kyse ainoastaan kosmetiikassa, sillä tuomareiden nimittämisjärjestelmän epäkohdat ovat aivan muualla.


5. Nyt avoinna ollutta ja 1.8. lähtien täytettävää KKO:n jäsenen eli oikeusneuvoksen virkaan ilmoittautuivat seuraavat lakimiehet ilmoitusten saapumisjärjestyksessä: Kyllönen, Ari; Niemi, Matti;
Heiskanen, Jussi; Pärnänen, Pekka; Rehn, Olof; Ollila, Riitta; Jalanko; Risto; Mähönen, Jukka; Metsälä, Anne; Honkanen, Marja-Leena; Fredman, Markku; Leppänen, Tatu; Välimaa, Asko; Matikkala, Jussi; Puumalainen, Mikko; Lindstedt, Jukka; Sepponen, Matti; Harenko, Kristiina; Jahkola, Katariina; Littunen, Jarmo; Huovila, Mika; Nousiainen, Lea; Ketola, Jukka ja Vesanen, Kari.

6. Finaaliin eli edellä mainittuun KKO:n täysistunnon haastatteluun kutsuttiin seuraavat ilmoittautujat: Fredman, Huovila, Littunen, Mähönen ja Nousiainen.

7. Tänään korkein oikeus sitten teki nimitystä virkaesityksen, joka oli ainakin minulle täydellinen yllätys. KKO päätti nimittäin esittää virkaan oikeusministeriön kriminaaliosaston päällikköä Jarmo Littusta. Virkaesitys syntyi äänestyksen 10-6 jälkeen, vähemmistö esitti virkaan kauppaoikeuden professori Jukka Mähöstä. Viimeksi mainittua esittivät virkaan oikeusneuvokset Poutiainen, Esko, Aarnio, Välimäki ja Bygglin sekä presidentti Koskelo. KKO on julkaissut virkaesityksestä lyhyen tiedotteen.

8. Virkaesitys oli minusta yllättävä siksi, että korkein oikeus esittää korkean tuomarin virkaan lakimiestä, jolla ei itse asiassa ole lainkaan kokemusta tuomaritehtävistä tai asianajotoiminnasta lukuun ottamatta 8 kuukauden ajanjaksoa, jolloin Jarmo Littunen toimi vuonna 2000 eli 12 vuotta sitten Helsingin käräjäoikeuden ma. käräjätuomarina. Muun ajan eli koko virkauransa 56-vuotias Littunen on ollut OM:n palveluksessa vuodesta 1981 alkaen, ensin lainsäädäntösihteerinä ja sen jälkeen lainsäädäntöneuvoksena, apulaisosastopäällikkönä (lainsäädäntöjohtajana) ja viimeksi osastopäällikkönä. Siis puhdas hallintovirkamies ylimmän oikeuden tuomariksi!

9. Minulla ei ole aiemmin kunniaa tuntea tulevaa oikeusneuvosta - tasavallan presidentin tulossa nimityspäätös on pelkkää muodollisuus - mutta eilisiltana tuokin asia yllättäen korjaantui. Poistuttuani illalla kello 18 jälkeen hieman uuvuttavasta välimiesoikeuden istunnosta päätin virkistykseksi poiketa oluella Mikonkadun varrella olevaan Public Corneriin. Erässä pöydässä istui pari kolme tuttua OM:n lainsäädäntöosaston ja Optulan  juristia ja heidän seurassaan Jarmo Litunen. Onnittelin tulevaa korkeaa tuomaria virkaesityksen johdosta. Littunen osoittautui miellyttäväksi ja sivistyneeksi mieheksi, mikä ilmeni, kun yritimme porukalla ratkoa Iltiksen perinteistä kymmenen kysymyksen listaa. Littunen kertoi ilmoittautuneensa  aiemmin jo neljästi  oikeusneuvokseen virkaan ja vasta nyt, siis viidennellä kerralla, onni tärppäsi KKO:n nimitysarpajaisissa.

10. Jarmo Littusen nimitys muistuttaa minusta suuresti Pauliine Koskelon ja Marjut Jokelan nimityksiä oikeusneuvoksen virkaan. Myös Koskelo ja Jokela olivat nimityksen saadessaan käytännöllisesti katsoen "puhtaita lainvalmistelijoita", sillä hekään eivät olleet aiemmin toimineet päivääkään tuomarin, asianajan  tai syyttäjän tehtävissä.

11. Presidentti Koskelo ja jotkut muutkin vetoavat varmasti siihen, että myös Ruotsissa korkeimpaan oikeuteen, jossa on 15 jäsentä (Suomessa 19), nimitetään aina silloin tällöin jäseneksi lainvalmistelutehtävissä ansioituneita lakimiehiä. Mutta on tärkeä havaita, että tässä suhteessa  Ruotsin käytäntö eroaa ratkaisevasti yhdessä merkittävässä kohtaa Suomen käytännöstä. Ruotsissa kaikki lainvalmistelutehtävistä korkeimman oikeuden jäseneksi nimitettävät lakimiehet ovat nimittäin käyneet ja läpäisseet hyväksytysti eräänlaisen tuomarikoulun palvelleen siinä tarkoituksessa esittelijänä hovioikeudessa, korkeimmassa oikeudessa tai muissa ylioikeuksissa, käräjäviskaalina ja käräjätuomarin sijaisina käräjäoikeudessa jne,  kunnes ovat saaneet nimityksen hovioikeuden asessoriksi.

12. Monipuolinen tuomarikoulutus, joka kestää useita vuosia, antaa pätevyyden hakea vakinaista tuomarin virkaa, mutta se ei vielä automaattisesti takaa pääsyä tuomariksi. Tätä ennen asessorit hakeutuvat vielä erilaisin muihin lainkäyttötehtäviin ja osa siirtyy eri ministeriöiden lainvalmistelutehtäviin. Käytännöllisesti katsoen kaikilla Ruotsin korkeimpaan oikeuteen lainvalmistelutehtävistä oikeusneuvoksen virkaan nimitetyillä jäsenillä on asessorin pätevyys eli he eivät ole Koskelon, Marjut Jokelan ja Jarmo Littusen tavoin pelkästään lainvalmistelijoita eli hallintovirkamiehiä, vaan heillä on jo vankka kokemus tuomarin- ja muista lainkäyttötehtävistä.

13. Tässä on siis selvä ero Ruotsin ja Suomen välillä ja tietenkin ruotsalaisen järjestelmän eduksi. Ruotsissa korkeimman oikeuden jäseniksi ei nimitetä noviiseja, joilla ei minkäänlaista kokemusta lainkäyttötehtävissä, mutta Suomessa tämä on täysin mahdollista. Tältä kannalta arvioituna Suomessa on paljon helpompaa päästä korkeimman oikeuden kuin esimerkiksi hovioikeuden tai käräjäoikeuden tuomarin virkaan.

14. On merkille pantavaa, että Jarmo Littunen on ollut  OM:n lainvalmistelutehtävissä useita vuosia samaan aikaisesti Pauliine Koskelon ja Marjut Jokelan. Koskelo toimi lainsäädäntösihteerinä vuosina 1981-1984 ja lainsäädäntöneuvoksena 1985-1995, Marjut Jokela lainsäädäntösihteerinä 1983-1988, lainsäädäntöneuvoksena 1988-2007 ja lainsäädäntöjohtajana 2007-2008 sekä Jarmo Littunen lainsäädäntösihteerinä 1981-1987, lainsäädäntöneuvoksena 1987-200 ja päällikkötehtävissä 2001-2012. Tästä näyttää löytyvän kytkentä, mikä auttoi Jarmo Littusen oikeusneuvoksen virkaan. Jos ja kun valinta tehdään käytännössä aikaisemman työtoveruuden tms. syyn perusteella, niin virkaesityksen perusteluissa esitetyt lyhyet ja muodolliset maininnat virkaan ilmoittautuneiden ansioista ja niiden vertailusta ovat pelkkää muodollisuutta ja kosmetiikkaa. Presidentti Koskelo ei tosin esittänyt nyt oikeusneuvoksen virkaan Jarmo Littusta, mutta tämä ei välttämättä kerro koko totuutta asiasta.

14a. Olin unohtaa tuosta lainvalmistelijoiden kiintiöstä kokonaan yhden tärkeän jäsenen eli oikeusneuvos Ilkka Raution, joka nimitettiin KKO:n jäseneksi vuonna 2005. Hänellä on pitkä kokemus OM:n lainvalmistelukunnasta tai -osastosta, sillä hän on työskennellyt ensin vuosina 1983-86 OM:n erikoistutkijana ja sitten peräti 15 vuotta putkeen eli vuosina 1986-2001 lainsäädäntöneuvoksena ja valmistelemassa nimenomaan rikosoikeuden alaan kuuluva uudistuksia. Ilkka Rautio on siis pitkäaikainen työtoveri Jarmo Littusen kanssa, joten voidaan perustellusti otaksua, että juuri hän on KKO:ssa "puhunut" samoja lakiuudistuksia kanssaan valmistelleen Jarmo Littusen oikeusneuvoksen virkaan. Rautio toimi ennen KKO:n jäseneksi tuloaan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä vuosina 2001-2005. Rautio on ollut muodollisesti käräjätuomarin virassa vuosina 1993-2005, mutta on ollut ilmeisesti koko tuon ajan virkavapaalla hoitaen edellä mainittuja lainsäädäntöneuvoksen virkaa. Käräjätuomarin virka on siis ollut vain taustavirka, joten Ilkka Rautio kuuluu KKO:n jäsenistä selvästi lainvalmistelukiintiöön, ei käräjätuomareiden kvoottiin.

15. Tiettävästi KKO:n haastattelussa olleilta  kysyttiin täysistunnossa muun muassa sitä, mitä uutta finalisteilla omasta mielestään on annettavaa KKO:n työssä. Littunen on siis rikosoikeuden ja kriminaalipolitiikan erityistuntija. Mitä tuollaisella kokemuksella varustetulla lakimiehellä, jolla ei ole juuri mitään kokemusta lainkäyttötehtävissä, on annettavaa KKO:n ratkaisutoiminnassa? Jarmo Littunen on epäilemättä taitava ja pätevä juristi omallaan erityisalallaan. Voisin kuitenkin kuvitella, että hänen antinsa ja panoksensa KKO:n työssä jää suhteellisen vähäiseksi. Lainkäytössä olisi hyvä, jos tuomarilla on teoreettisten tietojen lisäsi myös käytännön kokemusta lainsoveltamisesta konkreettisissa tapauksissa. Lisäksi on syytä muistaa, että rikosjutuissa KKO myöntää valituskuvan kuitenkin verrattain harvoin eikä luvan saaneissa jutuissa ole useinkaan kysymys vain rikosoikeudesta ja sen soveltamisesta, vaan myös esimerkiksi prosessuaalisista kysymyksistä. Sitä paitsi juttuja ei KKO:ssa suinkaan jaeta jäsenille näiden erityisosaamisen perusteella, vaan he joutuvat käsittelemään ja ratkaisemaan kaikenlaisia juttuja laidasta laitaan.

16. Jos siis valintakriteerinä on se, mitä ja miten paljon finaaliin päässeillä hakijoilla on annettavaa KKO:n työssä, niin silloin valinnan kyllä pitäisi kaiken järjen mukaan osua niihin lakimiehiin, joilla on vankka käytännön kokemus sekä rikos-, siviili  että prosessuaalisten asioiden ja kysymysten käsittelystä ja ratkaisutoiminnasta. Ylimmän oikeuden jäseneksi ei tulisi valita noviiseja eli lakimiehiä, joilla ei ole käytännöllisesti katsoen minkäänlaista aikaisempaa kokemusta lainkäytöstä. Tuollaiset virkanimitykset eivät lisää oikeusurvaa eivätkä ole omiaan herättämään luottamusta nimitysmenettelyn puolueettomuuteen ja asianmukaisuuteen.

17. Jos Jarmo Littusen nimityksessä on jotain hyvää, niin se on se, että tällä kerralla arpa ei osunut välimieskokemusta omaavaan hakijaan. Korkeimmassa oikeudessa on nimittäin jo entuudestaan riittävän monta sivilistiä ja välimiesneuvosta, vaikka Mikko Tulokas jääkin eläkkeelle. KKO:n jäseniä ei valita, tämän on kokemus osoittanut, hakijoiden keskinäisen pätevyyden perusteella. Alkaisi kuitenkin olla jo korkea aika saada KKO:n kokoonpanoon pitkästä aikaa myös vankan tuomari- tai asianajajakokemusta omaavia lakimiehiä.

18. Mutta ei hätää, sillä uusi hakukierros KKO:n jäsenen virkaan on pian jälleen edessä. Turun hovioikeuden avoimeksi tulevaa presidentin virkaa on hakenut oikeusneuvos Timo Esko, ja oikeusneuvoksilla on ollut näissä viranhauissa aina etulyöntiasema. KKO:ssa tullee siis kohtapuolin avoimeksi uusi oikeusneuvoksen virka.