Pömppömasuja estradilla...Rakkautta ja romantiikkaa tuntuu nyt löytyvän roppakaupalla (ei siis kroppakaupalla). Hesarissa etsittiin 29.3. yli 20 000 euroa maksaneella kokosivun ilmoituksella vaaleahiuksista naista otsikolla "Kirje kadotetulle." Helsingin keskustasta löytyi viime viikonvaiheessa lukuisia bussipysäkeille ja katutolppiin kiinnitettyjä "Kirje Sinulle" -rakkauskirjeitä; tästä kerrottiin tänään MTV3:n uutisten verkkojulkaisussa. Kyseisten kirjeet oli allekirjoitettu anagrammilla Tuukka Paikkari.
Kuinka ollakaan, löysin itsekin - aivan sattumalta - Riihimäen rautatieaseman asemaravintolan pöydälle unohtuneen rakkauskirjeen luonnoksen, joka on kuitenkin käsittääkseni täysin sepitteellinen. Jos sain selvää, kirjeessä sanottiin osapuilleen näin:
"Rakas Anarkia
Saunan pukuhuoneessa otin siemauksen kotikaljaa ja muistuit jälleen mieleeni. Muistin, miten sinä joit tavatessamme yleensä aina Dom Pérignonia. Paljaita varpaita katsellessani muistin sinun siniset varvastossusi, joita emme yleensä koskaan kerinneet riisua sievistä pikku jaloistasi aloittaessamme rytmikkään keinuntamme kerrostalon kellarin kumipatjalla.
Muistin oikean rintasi alla - rintasi olivat kuin kypsyyttään halkeilevat granaattiomenat rintsikoittesi takana (vrt. Korkea veisu) - luomen ja pienen arven sen vieressä. - "Keinu kanssani, kun loistaa kuu... ", lauloi aikanaan Kai Lind - taitaapa laulaa muuten vieläkin.
Muistin, miten hymyilit kummasti, kun kerroin, miten paljon rakastin vain sinua, oi Anarkia. Mutta sanoit, että olet klassinen toinen nainen, jolle annettuja lupauksia miehet eivät koskaan pitäisi. Muistin myös suloiset kätesi ja seksikkäät rakennekyntesi, joilla nauraen piirsit paljaaseen selkääni ja rintaani uusia asentoja, joita halusit kokeilla kanssani.
Olit aarteeni, olit elämäni, olit kaikkeni! Olit unissani öin ja mielessäni päivisin, myös kyselytunneilla, ennen kuin keskusta voitti ja minä jouduin näihin ikäviin hommiin.
Sinähän ymmärrät, oi Anarkia, etten voinut suostua 69 -lehden sinun nimissäsi julkaisemaan ehdotukseen, että olisimme menneet kaksistaan Korkeasaareen jäätelölle. En erityisemmin tykkää jäätelöstä, vaikka olen joutunut nyttemmin imeskelemään sitäkin julkisesti. Olisin paljon mieluummin imeskellyt... no niin, tiedäthän sinä, mitä!
Halusin kirjoittaa sinulle juuri nyt. Haluan muistuttaa, näin taloudellisen taantuman keskelläkin, että on asioita ja muistoja, jotka eivät synkimpinäkään aikoina unohdu ja menetä merkitystään.
"Muista minua silloin, räntä keväinen ruutuun kun lyö," lauloi aikanaan Reijo Taipale ja taitaa laulaa vieläkin.
Missä oot, rakkahin, kaikkien näiden vuosien jälkeen? Toivoisin, että ottaisit minuun vielä joskus yhteyttä!
Lämpimin ja saunapuhtain terveisin
Ikuisesti sinun
Mati Tanteli"
