Oikeussaleissa pääministeri ei halua enää käräjöidäPääministeri Matti Vanhanen on käynyt jo viikon verran ylikierroksilla Silminnäkijä-ohjelman lahjusepäilyn johdosta. Vanhanen raivosi reilu viikko sitten pikavauhdilla koolle kutsumassaan tiedotustilaisuudessa, jossa hän ei sallinut kenenkään esittää yhtään kysymystä.
Olisi luullut, että kiukku olisi jo viikossa ja etenkin keskiviikkona Lepsämässä toimitetun omalaatuisen "kotietsinnän" jälkeen hieman hellittänyt, mutta vielä mitä. Eilen illansuussa kuultiin monissa uutislähetyksissä ja kaikilta kanavilta Vanhasen kiihkeäsävyistä puhetulvaa, jossa hän hyökkäsi YLE:n ja sen toimittajien kimppuun.
Yleisesti ihmetellään, miksi Vanhanen ei tee poliisille rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta, kun hänestä näkee jo kymmenien metrin päähän, että hän tuntee - tai on tuntevinaan -kunniaansa loukatun verisesti.
Syy on minusta selvä. Vanhanen ei halua käydä normaaleja käräjiä, sen sijaan hän haluaa käräjöidä mediassa ja vieläpä näyttävästi. Kaikesta näkee, että pääministeri on varautunut pitkään ja uuvuttavaan mediaprosessiin. Tämä ilmenee jo hänen kielenkäytöstään, jossa sana "prosessi" vilahtelee tuon tuostakin.
Vanhanen on ainakin kahdesti paljastanut halunsa käräjöidä mediassa. Viime viikkoisen tiedotustilaisuutensa jälkeen hän sanoi, ettei lähde käräjöimään tuomioistuimessa kunniastaan siksi, että hänen olisi siinä tapauksessa vaiettava, jolloin hän ei siis voisi jatkaa keskustela mediassa ja vastata siihen, mitä YLE:n tai jonkin muun median taholta "jutussa" esitetään.
Tämän saman syyn hän kertoi myös eilen eduskunnassa yksinpuhelussaan lehdistölle, kuulin ja näin tämän omin korvin ja silmin. Hän haluaa varata itselleen tilaisuuden käydä mediasotaa tai -prosessia, se on hänelle nyt kaiken aa ja oo. Jos lehdistön suunnasta sattuisi tulemaan uusia "paljastuksia," Vanhanen aikoo olla kärppänä paikalla ja ryhtyä vastahyökkäykseen, sillä hyökkäys on aina paras puolustus, tuumii ilmeisesti Vanhanen.
On selvää, että tällainen lähestulkoon vainoharhaisuus syö paatuneempaakin poliitikkoa. Tänään Vanhanen totesikin, että "tämä on ollut todella raskas prosessi." Miten tämä vaikuttaa pääministerin ja koko hallituksen toimintakykyyn? Jos pääministeri joutuu jatkuvasti kamppailemaan median kanssa, niin kuka oikeastaan johtaa hallitusta? KUinka kauan hallitus pystyy pääministerin mediakäräjiä kestämään ja sietämään.
"Prosessi" tosiaan! Viikontakaisessa tiedotustilaisuudessa pääministeri avasi prosessin toimimalla samalla kertaa vastaajana ja kantajana ja yleisenä syyttäjänä; hänhän puhui koko ajan "yleisestä edusta," joka vaatii vain ja ainoastaan pääministerin maineen puhdistamista.
Vanhasen omakutoinen prosessi, mediaprosessi, on luonteelta täysin inkvisitorinen, jossa vastapuolelle, kuka se siten itse asiassa lopulta onkin, ei varata suunvuoroa. Tämä tuli kouriintuntuvasti ilmi Lepsämässä pääministerin kotitalolla keskiviikkona suoritetussa kotietsinnässä. Pääministeri valikoi itse asiantuntijat - joista yksi tietenkin todettiin jääviksi - ja oli yksin ex-rouvineen paikalla. Vastapuoli eli tässä tapauksessa kai YLE, ei saanut edes kutsua olla paikalla katselmuksessa ja kotietsinnässä!
Jos oltaisiin normaalissa oikeusprosessissa, tällaisella yksipuolisella, yhden osapuolen toimittamalla katselmuksella/kotietsinnällä ei olisi minkäänlaista todistusvoimaa, sillä se olisi yksinkertaisesti laiton. Mutta Vanhasen luomassa mediaprosessissa se on täyttä rautaa!
Tänään Vanhanen otti sitten itselleen myös mediakäräjien tuomarin roolin. Hän lyttäsi kyseisen tv-ohjelman lopullisesti maanrakoon, sätti ja hyvä, ettei hyppinyt tasajalkaa vihan vimmassaan. Toisaalta Vanhanen näytteli marttyyriä, joka kaipasi sääliä ja myötätuntoa, toisaalta hän pauhasi tv-kameralle kuin Raivoisa Roland konsanaan.
Sitten kun joku toimittaja vihdoin sai jonkinlaisen suunvuoron Vanhasen vyörytykseen ja jälkeen ja kysyi , mitä pääministeri aikoo tämän jälkeen asiassa tehdä, saatiin vastaus: ei mitään. "Tää on nyt mun puoleltani loppuun käsitelty," sanoi pääministeri. Eikä pääministerin julistamaan tuomioon ole tietenkään edes valitusoikeutta.
Ja jälleen kerran saatiin kuulla tuttu perustelu, kun pääministeriltä kysyttiin, aikooko hän nostaa oikeusjutun kunnianloukkauksesta. Ei aio, koska pääministeri ei sen jälkeen saisi tilaisuutta käydä mediakäräjiä ja räyhätä lehdistön kanssa! Tämä oli vastauksen sisältö, vaikka hieman toisin muotoiltuna. Eikö pääministerimme oikein luota oikeuslaitoksen ja tuomioistuinten arvostelukykyyn?
Vanhanen on huomannut, ettei hänen kannata lähteä oikeusprosessiin, koska mediakäräjiä on paljon kivempi käydä ja koska juuri mediakäräjien ansioista pääministerin ja jopa hänen puolueensa kannatus nousee. Mediakäräjillä oikeutta saa paljon helpommin kuin käräjäsalissa, tuumaa Vanhanen.
Tästähän saatiin esimakua jo viime viikon lopulla, jolloin gallup-kyselyn mukaan keskustan kannatus oli noussut puolueistamme kaikkein eniten, kun taas esimerkiksi kokoomuksen ja demareiden kannatus oli laskenut. Näin kävi, vaikka juuri Vanhasta ja keskustapuoluetta on röykytetty vaalirahoitussotkussa kaikkein eniten.
Vieläköhän Jyrki Kataisen luottamus Vanhaseen säilyy senkin jälkeen, kun keskustan gallupkannatus tavoittaa kokoomuksen ja painuu kenties ohikin?
Niin, ja niillä "oikeilla" käräjillä olisi tietenkin se riski, että vastaajat voisivat kenties näyttää lahjusepäilyn toteen. Tätä riskiä Vanhanen ei halua ottaa; ei hänellä tietenkään ole toisaalta mikään pakko lähteä käräjöimään. Mediakäräjillä sen sijaan tällaista riskiä ei ole, sillä tv-ohjelman anonyymi todistaja on kertonut tulevansa esiin vasta, jos juttu etenee oikeuteen. Ilman "oikeita" käräjiä osalle kansasta jää kuitenkin mieliin epäily Vanhasen viattomuudesta, siltä Vanhanen ei voi välttyä.
Vanhanen totesi vielä, että joo, ei hänellä itse asiassa ole nyt, kun hän on julistanut tuomionsa ja asia on sillä loppuun käsitelty, ole oikeastaan mitään YLE:ä vastaan. "Eihän pääministeri voi tietenkään puuttua vapaata tiedonvälitystä harjoittavan riippumattoman median toimintaa." - Tällainen on Vanhanen, ritari puhdas ja nuhteeton - mitä nyt vähän rähisee tälle kyseiselle vapaalle lehdistölle.
Vanhasen poukkoilut alkavat muistuttaa hieman ritari Don Quijoten epätoivoista taisteluja tuulimyllyjä vastaan. Dn Quijote piti tuulimyllyjä jättiläisinä, Vanhanen jättiläiset ovat YLE:ssä ja lautakasoissa. Vanhanen uhkaa haastaa jokaisen, joka uskaltaa edes epäillä pääministerin - Vanhanen ei enää käytä minä-muotoa vaan puhuu pääministeristä - nuhteettomuutta ja vilpittömyyttä.
Don Quijotella oli aseenkantajanaan viekas, mutta maalaisjärkeä käytävä Sancho Panza, joka muiden tavoin piti isäntäänsä hulluna, mutta osallistui tämän mielettömyyksin, koska toivoi rikastuvansa. Vanhasen aseenkantaja on Timo Kalli, joka käy, ilmeisesti isäntänsä Matin pyynnöstä tai suostumuksella, omaa taisteluaan YLE:n pääjohtaja Jungneria vastaan haluten erottaa tämän. Tämä on tietenkin vain politiikkaa, jolla keskusta aikoo lisätä kannatustaan.
Mediakäräjät näyttää olevan Vanhasen ja keskustan ainoa keino lisätä kannatustaan tai ainakin pitää tappiot mahdollisimman siedettävinä. Vanhasen ja Kallin nostattamalla media -ja julkisuuspellillä huomiota voidaan yrittää kätevästi siirtää pois vakavammista keskustaa
uhkaavista asioista kuten Nuorisäätiöistä, Novasta ja KMS:stä: Ne kaikki liippaavat keskustaa ja Vanhasta läheltä.
P.S.
Mauno Saaren kirjoittamassa Paavo Haavikko-kirjassa kerrotaan lehtitietojen mukaan mm. siitä, että Haavikko oli Martti Ahtisaaren vaikutusvaltaisimpia vastustajia. Paavo Haavikko ei pitänyt Ahtisaaresta ja ilmaisi tämän myös voimakkaasti. Ahtisaaren tultua valituksi presidentiksi Haavikko kirjoitti lehtiin murskaavan arvostelun Ahtisaaresta.
Olisiko Paavo Haavikko ollut Pär Stenbäckin kirjassa kerrottu "tunnettu suomalainen," joka halusi estää Nobel-palkinnon myöntämisen Maralle ja lähetti Nobel-komitealle tässä tarkoituksessa Ahtisaarta parjaavan kirjeen?
