914. Ylinopeuksia

1. Myös tunnetut poliitikot ovat vain hihmisiä, jotka voivat syyllistyä samanlaisiin pikku rikkeisiin kuin heitä vaaleissa kannattavat äänestäjänsäkin. Otetaanpa tarkasteltavaksi kahden huippupoliitikon liikkennerikkomukset, ensin Erkki Tuomiojan (sd) ja sitten Sirpa Pietikäisen (kok).

2. Helsingin syyttäjänviraston tammikuussa vahvistaman rangaistusmääräyksen mukaan ulkoministeri Erkki Tuomioja syyllistyi kahteen liikennerikkomukseen viime vuoden syyskuussa. 

3. Tuomiojan kuljettaman auton - auton merkki tai vuosimalli ei valitettavasti ole tiedossa - ajonopeudeksi mitattiin automaattisessa nopeudenvalvonnassa Helsingin Mechelininkadun ja Eteläisen Hesperiankadun risteyksessä 49 km/h. Alueella on 40 km/h nopeusrajoitus. Ko. peltipoliisi on Helsingin tuottoisin sakkorysä ja siihen myös ulkoministerimme siis ajoi. 

4. Ylinopeutta tutkittaessa ilmeni, että Tuomiojan auto oli ollut katsastamattomuuden vuoksi käyttökiellossa reilun kolmen kuukauden ajan. Erkin olisi tullut katsastuttaa autonsa toukokuun loppuun mennessä. Kärsiikö Erkki vauhtisokeudesta, vai mistä ylinopeus johtui?

5. Poliisi kirjoitti liikenne-ja ajoneuvorikkomukseen syyllistyneelle Tuomiojalle yhdeksän päiväsakkoa, jotka tekivät ministerin tuloilla 1 359 euroa. Ulkoministerin päiväsakon rahamääräksi katsottiin siis 151 euroa.

6. Tuomioja on kertonut medialle, että totta kai tapaus harmittaa. Hän sanoo saaneensa sakon vain katsusrikkeen vuoksi, ylinopeuden osalta hän sai poliisilta ainoastaan huomautuksen. Mutta toki sakko ja huomautus on ankarampi sanktio kuin pelkkä sakko! Poliitikoille ja myös meille muillekin tyypilliseen tapaan ministeri selitti, että sakkojen "varsinainen alkusyy" ei ollut hänessä itsessään. Hän kertoo vieneensä auton huoltoon viime keväänä ja kehottaneensa huoltamon henkilökuntaa huolehtimaan auton katsastamisesta.  

7. Auto oli laitettu katsastuskuntoon, mutta sitä ei katsastettu. Ulkoministeri sanoo ottavansa "lopullisen syyt niskoilleen. Auton katsastamattomuus olisi ilmennyt huoltoliikeen laskusta, jos ministeri tai joku hänen monista avustajistaan taikka vaimonsa olisi tarkistanut laskun. Hyvä sentään, ettei ministeri ryhtynyt syyttämään huoltoliikettä myös ajamastaan ylinopeudesta.

8. Eilen Tuomioja kuittasi mokansa Yle Uutisille sanomalla lakonisesti, että "tällaista sattuuu". Näinhän se on, mutta sittenTuomioja jatkoi, että samanlaisia unohduksia on sattunut myös "poliisiautoillekin". Autot eivät kuitenkaan unohtele, vaan unohduksia tekevät auton omistajat.

9. Median julkistama Tuomiojan unohdus on toki pikkujuttu ja osoittaa, miten sinänsä mitättömiä asioita vaalitaistelun tiimellyksestä ja lööppejä revittäessä kaivetaan esiin. 

10. Tuomioja on istunut ulkoministerinä yli 10 vuotta ja monet pitävät häntä nykyhallituksen parhaimpana ministerinä. Helmikuun 6. päivänä Tuomiojasta tuli Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri, sillä hän ohitti aiemmin sanottua kärkipaikkaa pitäneen Paavo Väyrysen, joka ehti olla ulkomisterinä 3939 päivää; kolmatta sijaa pitää hallussaan Ahti Karjalainen (3383 päivää).

11. Kuinka kauan Tuomioja aikoo jatkaa politiikassa ja ulkoministerinä? Tätä emme tiedä, mutta entisenä este- ja maratonjuoksijana Erkki lienee asettanut tässä suhteessa itselleen kovat tavoitteet. Tuomioja on kirjalija ja älykkö, joka ei noin vain malta heittäytyä pois politiikasta. UKK oli presidenttinä lähes 25 vuotta, aikooko Tuomioja olla ulkoministerinä yhtä kauan?

12. Mutta kun ministerillä ei ole lapsia ja hänen eukkonsakin pysyttelee näkymättömissä, niin mikäpä hänellä on häärätessä UM:ssä ja hallituksessa sekä lennellä lähes joka viikko ulkoministreiden huipputapaamisissa ja muissa vastaavanlaisissa kissanristiäisissä. Siellä ne ihanat korkeat ulkopoliittiset naisjohtajat odottavat kiihkeästi Erkkiä ja hänen poskisuudelmiaan. Silloin tällöin Erkki muistaa käydä parturissa siistiytymässä, mutta on sentään yksi asia, joka pysyy ja seuraa aina Erkkiä: Sadankomitean merkki pikkutakin vasemmassa kauluksessa.  

13. Jos Tuomioja olisi porvari tai vaikkapa vain keskustalainen, hänet olisi jo ajat sitten palkittu korkeilla kunniamerkeillä, erilaisilla käädyillä ja jopa arvonimillä. Sosialistina Erkki ei ole kuitenkaan ottanut vastaan kunniamerkkejä. Tämä on niin positiivinen asia, että hänet voidaan valita myös seuraavan hallituksen ulkoministeriksi! Kunhan hän vain lakkaisi höpöttämästä, että "kun Itä-Ukrainaan on nyt saatu tulitauko, niin Venäjä-pakotteista voidaan pikkuhiljaa luopua". Puheet tulitauosta ja sen pitävyydestä ovat nimittäin täysin ennenaikaisia.

14. "Europarlamentaarikko kaahasi hurjaa vauhtia". Näin uutisoi Iltalehti kaksi päivää sitten ja jotkut muutkin tiedotusvälineet noteerasivat asian. Tämä parlamentaarikko, ex-ympäristöministeri ja kansanedustaja on Sirpa Pietikäinen (kok), joka syyllistyi ylinopeuteen Hämeenlinnanväylällä Helsingissä viime lokakuussa. 

15. Poliisi mittasi Pietikäisen ajonopeudeksi 124 km/t alueella, jossa on 80 kilometrin nopeusrajoitus. Syyttäjä vahvisti Pietikäisen rangaistusmääräyksen tammikuussa. Hänet tuomittiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 22 päiväsakkoon á 148 euroa eli maksamaan sakkoa 3 256 euroa. 

16. Aikamoista ylinopeutta, joka alkaa lähennnellä törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista. Koska poliitikon ajo tapahtui hiljaisen liikenteen aikana eli kello 10 jälkeen, poliisisedät vähensivät Pietikäisen sakkorangaistuksesta kaksi päiväsakkoa. Tosin kello 10 aamupäivällä liikenne mainitulla väylällä ei yleensä liene kovin hiljaista.

17. Pietikäinen määrättiin ylinopeuden vuoksi muutaman viikon kestäneeseen ajokieltoon. Pietikäinen ei kiistänyt tekoaa ja piti saamaansa rangaistusta oikeudenmukaisena sanktiona. Hän oli ollut hoitamassa sairasta äitään ja lähtenyt sen jälkeen ajamaan kiireesti Amnesty Internationalin tilaisuuteen, jonne hän oli lupautunut puhujaksi. Erkki Tuomiojan tapaan Pietikäinen mainitsi toimittajalle lopuksi, että "tällaisia tilanteita sattuu".

18. Jotkut saattavat vielä muistaa, että Sirpa Pietikäinen tuomittiin vuonna 2003  Hämeenlinnan rautatieasemalla tapahtuneesta törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen 40 päivän vankeusrangaistukseen ja oheissakkoon. Tuomion johdosta Pietikäinen luopui ehdokkuudestaan vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Hän oli kansanedustajana 1983-2003. Europarlamentin jäsenenä eli meppinä Sirpa Pietikäinen on ollut vuodesta 2008 lähtien. Hän oli ympäristöministerinä Esko Ahon hallituksessa 1991-95.

19. Sirpa Pietikäinen on 55-vuotias kauppatieteen maisteri, joka valittiin eduskuntaan 24-vuotiaana. Hänen perheeseensä, jos niin voi sanoa, kuuluu elämänkumppanina Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä (49). Pietikäinen pääsi europarlamenttiin vuonna 2008 Alex Stubbin varamiehenä, kun vm. siirtyi Ilkka Kanervan jälkeen Suomen ulkoministeriksi.

20. Pietikäinen on kova touhuamaan ja hänet tunnetaan lukuisista sivutomistaan. 750 EU-parlamentaarikon joukosta hänellä kymmenenneksi eniten sidonnaisuuksia ja sivutoimia. Pietikäisellä sidonnaisuudet ovat laajemmat kuin yhdelläkään toisella pohjoismaisella mepillä. Muut suomalaiset mepit jäävät tässä suhteessa kauas Pietikäisestä. 

21. Pietikäinen sanoo olevansa kansalaisjärjestöihminen, mikä ei ole sinänsä ihme, sillä lapsettomalla ja perheettömällä naispoliitikoilla riittää toki aikaa vaikuttaa ja touhuta. Laaja verkostoituminen edistää politiikon tunnettavuutta ja tuo hänelle vaaleissa lisä-ääniä. Pietikäinen on ollut mukana erilaisissa järjestöissä ja yrityksissä laidasta laitaan, hän kuuluu esimerkiksi hissiyhtiö Koneen (vuodesta 2006 alkaen) ja Lammin Säästöpankin hallituksiin sekä Fortumin sidosryhmien neuvottelukuntaan. Sirpa on esitellyt runsasmuotoisia sulojaan suurelle yleisölle HS:n kuukausiliitteessä julkaistavassa alastonkuvasarjassa.

22. Kyllä tuollaisilla meriiteillä ja avuilla luulisi olevan kysyntää kokoomuksen ministerinä tai vaikkapa vuoden 2018 presidentinvaalien ehdokkaana. Jos Tarja Halonen on valittu presidentiksi, niin silloin myös Sirpa Pietikäisellä voisi olla hyvät mahdollisuudet tulla valituksi. Pietikäinen ei ole konservatiivi, vaan kuuluu kokoomuksen vasemman laidan kulkijoihin. Hänen puolueensa voisi olla yhtä hyvin Sdp tai vihreät. 

    

356. Itsenäisyyspäivän kohokohta: pönöttävien bileet Linnassa

Itsenäisyyspäivän vieton harmauteen tuo hieman väriä Uuden Suomen ja Vihreiden välinen kiista sloganin käytöstä. Suomen vaakunaa puolue saa vapaasti käyttää omien tarkoitusperiensä ajamiseen eikä sanaparin "uusi suomi" käyttökään po. yhteydessä ole laitonta.

Huomenna vietämme sitten taas Itsenäispäivän juhlia. Ne huipentuvat Linnassa pidettävään tasavallan presidentin vastaanottoon. Linnaan kokoontuu suomalaisen nomenklatuuran eli etuoikeutettujen joukkio, jota jotkut myös eliitiksi kutsuvat - poliitikkoja, korkeita valtion ja kunnan virkamiehiä, yritysjohtajia, upseereja, kirkon miehiä ja naisia, taiteilijoita jne. - sekä täällä majailevat ulkomaalaiset diplomaatit.

Linnan juhlat edustavat perinteistä pönöttävien bileet -tyyppiä. Miehet pukeutuvat pingviinipukuun eli frakkiin ja naiset taas mitä ihmeellisimpiin muotiluomuksiin. Telkkarista nähtynä juhlien kohokohta on vieraiden kättely isäntäparin kanssa, joka ottaa aikaa ja johon katsojien mielenkiinto sitten myös yleensä sammahtaa. Sillä kukapa keskiverto katsoja vitsisi enää katsoa, miten nuo Linnaan sisälle tuppautuneet 2 500 hikistä ihmistä yrittävät pitää muka hauskaa ja hyppelehtiä tanssilattialla supisuomalaisen tanssimuusikin tahdissa. Tylsää!

Juhlissa ei tapahdu mitään epätavallista, siitä on esimerkiksi jo aikaa, kun Kari Väänänen ja Arto Melleri heitettiin juopumuksen takia ulos bileistä. Vuoden 2008 Linnan juhliin osallistuneen Tarja Halosen ex-avomiehen Kari Pekkosen edesottamuksista Linnan juhlissa ja niiden jälkeen Mäntyniemessä pidetyillä jatkoilla, joissa Pekkonen väitti olleensa mukana, riitti myös jonkin verran jälkipuintia lehdistössä. Katso blogiani 9.12.2008.

Siitäkin on jo kaksi vuotta, kun äitiyslomalta juuri palannut ministeri Paula Lehtomäki venyi valtiosalin parketilla spagaattiin - sitten kun tv-kamerat oli jo sammutettu. Paula voisi muuten hoitaa osan myös tuosta laulupuolesta, sillä hänhän on hyvä karaokelaulaja. paula voisi vetäistä vaikkapa tunnetun suomalaisen kansanlaulun "Rati riti ralla, tuli Talvivaara halla."

Tästä tuli mieleen, että Linnan on tänä vuonna kutsuttu myös laulajatar Chisu, ei siis laulamaan, vaan vieraaksi. Jotkut tosin epäilevät, että kutsu olisi tarkoitettu oikeasti miespuoliselle laulajalle taiteilijanimeltään Kisu, mutta kutsu olisi mennyt vahingossa väärään osoitteeseen. No, Kisu tai Chisu, väliäkös tuolla, pääasia, että tuo kulttuuripuolikin on tullut kutsuissa huomioon otetuksi.

Tavallinen rahvas on niin onnellisessa asemassa, että se saa katsella Linnan juhlia teeveestä. Tavallista kansaa edustavat Linassa heidän Arkadianmäelle valitsemansa 200 kansanedustajaa puolisoineen. Tässä on vain yksi, mutta sitä isompi mutta. On nimittäin aika paljon ihmisiä, joiden ehdokas ei ole syystä tai toisesta tullut valituksi päässyt eduskuntaan, yleensä siksi, ettei hän ole saanut riittävästi ääniä. Kaikki eivät tule äänestäneeksi esimerkiksi Pekka Haavistoa, Tanja Karpelaa, Juha Mietoa, Pentti Oinosta jne. Kuka tällaista kansanedustajatonta pientä ihmistä edustaa Linnan karkeloissa? Tämä on vakava kysymys, jota pohtimaan olisi asetettava esimerkiksi presidentin neuvonantajan Jukka Lindstedtin johdolla ongelman kimppuun käyvä työryhmä.

Linnan juhlien katselun ohella tavallisten ihmisten itsenäisyyden tarpeista huolehditaan 6.12. näyttämällä telkkarissa sotilasparaatia ja Edvin Laineen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta. Tuntemattoman näyttämisestä 6.12. on tullut oikein maan tapa. Mutta olisi toki muitakin suomalaisia sotaelokuvia, joita voisi näyttää jollakin tv-kanavalla vaikkapa koko muuten pimeän itsenäisyyspäivä ammusta iltaan. Tässä suhteessa on jo tapahtumassa pientä edistystä, sillä TV1 lähettää jo tänä iltana Åke Lindmanin ohjaaman filmin Tali-Ihantala 1944.

Jotkut ovat jopa alkaneet ihmetellä, että onko Suomen itsenäisyyspäivän vietossa kyseessä sotahullun Suomen juhlista ja yksinomaan sota-asioiden muisteluista. Martti Ahtisaari otti käyttöön tavan, jonka mukaan Linnan on kutsuttu kaikki elossa olevat Mannerheim-ristin ritarit. Valitettavasti tämäkin käytäntö uhkaa loppua, sillä Marskin ritareista lienee elossa enää yksi mies.

Minusta on kyllä perusteltua, että meillä erityisesti Itsenäisyyspäivänä kunnioitetaan sotiemme veteraaneja ja sodan uhreja, joiden ansiosta Suomi säilytti itsenäisyytemme. On myös paikallaan, että meille kaikin tavoin muistutetaan, missä ilmansuunnassa on Suomen vihollinen ja minkä valtion taholta kenties uhkaavaa sotilaallista interventiota vastaan suomalaisten on syytä vastedeskin syytä varautua. Toivottavasti ensi vuonna telkkarista lähetetään Tuntemattoman ja Tali-Ihantalan lisäksi sellaisia filmejä kuin Rukajärven tie, Sissit (Mikko Niskasen ohjaus 1963), Talvisota (Pekka Parikka 1984), Sven Tuuva jne.

Maahanmuuttajille ja lapsille voidaan toki lähettää 6.12. omalla kanavalla filmejä á la "Pekka ja Pätkä Suezilla", "Pekka ja Pätkä neekereinä," "Uuno Turhapuro armeijan leivissä" tai "Uuno Turhapuro - Suomen tasavallan herra presidentti."

Erityinen mielenkiinto kohdistuu aina kutsun saaneiden vieraiden avec-henkilöihin. Aina ei voi kuitenkaan olla varma, kumpi pariskunnista on saanut kutsun ja kumpi on avec. Luin tänään, että ex-pääministeri Matti Vanhanen saapuu tänä vuonna Linnan juhliin yksin, siis ilman avecia. Matti kuittasi asian lehtihaastattelussa siten, että hän vain noudattaa kutsua. Tästä voisi käytännöistä mitään tietämätön päätellä, että presidentin kansia on päättänyt, että tänä vuonna Matti saa kyllä tulla bileisiin ypöyksin. Ehkä kutsuja on päättänyt menetellä näin varmuuden vuoksi ja ennakoinut, että Matilla saattaa olla menevänä miehenä vaikeuksia sopivan avecin valinnassa.

Kun Tarja Halosen presidenttikausi alkaa vääjäämättömästi kulkea kohti päätöstään, herättää erityistä mielenkiintoa kysymys Halosen seuraajaehdokkaiden Linnan juhlien seuralaisista. Kansalaiset tarkkailevat telkkarista, kuka potentiaalisten presidenttiehdokkaiden seuralaisista olisi sopivin "Maan äidiksi." Tässä kohtaa törmätään hienoisiin vaikeuksiin, ei kuitenkaan siksi, että vuoden 2012 vaaleissa olisi ilmeistä, että uudeksi presidentiksi tulisi jälleen nainen. Kysymys on aktuelli lähinnä vihreiden presidenttiehdokkaaksi jo hyvissä ajoin ilmoittautuneen Pekka Haaviston kohdalla. Haavisto elää rekisteröidyssä parisuhteessa ecuadorilaisen Nexarinsa kanssa.

Tv-katsojille aiheutuu kokemuksen mukaan aina harmia siitä, että tv-selostajat avustajineen eivät tunnista läheskään kaikkia Linnan saapuvia vieraita, joita lappaa sisään kaikista ovista, siis Mariankadun puolelta ja Espalta tasaisena virtana. Monikohan vieras muuten saapuu juhliin niin sanotusti keittiön (tai kanslian) ovesta? No, luulisi, että Tiitisen listalla olevat henkilöt ja heitä suojelevat irtopartoihin sonnustautuneet Supon miehet ainakin.

Pääsisikö Venäjän KGB-taustainen lapsiasiamies Pavel Astahov jälleen livahtamaan huomaamatta Linnaan ja itsenäisyyspäivän vastaanotolle keittiön tai kanslian ovesta presidentti Halosen tietämättä? Viime talvenahan tuo manööveri onnistui vallan mainiosti. Vaikka Astahov kävi todistettavasti Linnassa saman aikaan kuin Halonen oli siellä, ei Halonen avustajansa Eila Nevalaisen mukaan huomannut Astahovia. Pavel kyllä huomasi Halosen ja oman versionsa mukaan myös "tapasi" tämän.

No niin, Tali-Ihantala 1944 on nyt nähty; sekava esitys, joka todisti, ettei olisi pahitteeksi, jos filmillä olisi käsikirjoitus.

Mihin jäimmekään? Niin, kun Marskin ritareita ei Linnassa enää nähdä, olisi syytä harkita, voitaisiinko juhliin 6.12. kutsua kaikki vielä elossa olevat suomalaiset olympiavoittajat. Heitäkään ei ole enää kovin paljon eikä uusia juuri ole näköpiirissä. . Ennen Linnan kutsuttuun vaadittiin kultamitali tai MM-voitto, mutta nyt kutsun näyttään riittävän myös pronssimitali; yhtenä esimerkkinä huomenna Linnassa esiintyvä hiihtäjä Virpi Kuitunen. Kohta Linnan kutsutaan ilmeisesti myös kaikki pisteille päässeet urheilijat, ehkä jopa kaikki semifinaliin asti lajissaan asti yltäneet kisaajamme.

Juhlien pönäkkyyttä lisäävät tietenkin myös vieraiden kantamat kunniamerkit. Ritarikuntien suurmestarina muiden hommiensa ohella toimiva tasavallan presidentti on myöntänyt tänäkin itsenäisyyspäivänä satoja ellei tuhansia uusia kunniamerkkejä, jotka on jaettu, kuten tasavaltaan imagoon kuuluukin, useisiin eri arvokategorioihin.

Korkeimman kunniamerkin sai tänä itsenäisyyspäivänä KHO:n presidentti Pekka Hallberg, jonka tekemisiä ja kannanottoja on jo aikaisemmin tässä blogisarjassa tuotu esiin. Toiseksi korkeimman kunniamerkin saajiin kuuluu sisä- ja poliisiministeri Anne Holmlund. Holmlundin nimihän on tullut tunnetuksi kahden koulumurhatapauksen yhteydessä, kuten olen kertonut; niistä Holmlund muistetaan pitkään myös hänen ministerikautensa jälkeen.

Hallberg taas kunnostautui kuluvan vuoden maaliskuussa isoäitien oleskelulupa-asian yhteydessä. Hallberg jäi yksin vähemmistöön, kun KHO päätti pysyttää ennallaan venäläistä ja egyptiläistä mummoa koskevat kielteiset oleskelulupapäätökset. Tästä suivaantuneena Hallberg otti yhteyttä ylipoliisipäällikkö Mikko Paateroon ja kehotti tätä lykkäämään toistaiseksi päätösten täytäntöönpanoa. Katso blogikirjoitustani 234/25.3.2010. Tässä operaatiossa, joka on oikeusvaltiossa tietenkin ennenkuulumaton, Hallberg sai tukea muun muassa juuri kunniamerkin myöntäjältä eli tasavallan presidentiltä. Tarja Halonen nimittäin ehätti jo ennen Hallbergin asiaan puuttumista ilmoittaa, että KHO:n päätös ei vastaa hänen oikeustajuaan.

Näyttäisi siltä, että mitä korkeammassa asemassa olet ja mitä pahemmin virassasi töppäät tai herätät muuten negatiivista huomiota, sitä suuremmat mahdollisuudet sinulla on Suomessa saada ansioistasi korkein kunniamerkki.

Kaikesta huolimatta ikein hyvään itsenäisyyspäivää! Illalla me sitten näemme muun muassa sen, noudattaako ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja jo perinteeksi muodostunutta tapaa ja käyskentelee sisälle Linnan uumeniin Mariankadun puolelta kaikkein viimeisimpinä vieraana. Katso tästä blogiani 9.12.2008. Tuomioja pääsisi entisenä ulkoministerinä protokollan mukaan sisään kyllä paraatiovesta eli Esplanadin puolelta, mutta vaatimattomana ihmisenä Erkki ei halua pröystäillä. Tuomiojan ansioksi on myös mainittava, ettei hän ota vastaan myöskään kunniamerkkejä, vaikka jakokäytännön mukaan niitä kuuluisi hänelle jo melkoinen määrä.