1073. Olli Mäenpään Yle-selvitys

                           Mäenpää: Pääministeri Sipilä sai Yleltä erikoiskohtelun

1. Yleisradio (Yle)  pyysi helmikuussa hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpäätä laatimaan selvityksen yhtiön journalistisesta päätöksenteosta. Toimeksiannossa selvitys rajattiin koskemaan Ylen nykyistä päätöksentekojärjestelmää. 

2. Olli Mäenpää on 67-vuotias kokenut ja julkaisutoiminnassaan sangen tuottelias ja todella pätevä hallinto-oikeuden tutkija. Hän on toiminut myös Julkisen sanan Neuvoston (JSN) puheenjohtajana 1999-2003 ja viitisen vuotta Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina. Mäenpää on antanut eduskunnan eri valiokunnille, lähinnä perustuslakivaliokunnalle, varmaan lähes tuhat asintuntijalausuntoa. Pilkkakirveet, esim. Aarno "Loka" Laitinen, ovat tuoneet aika usein esiin, että nuoruudessaan eli 1970-luvulla Olli kuului ns. taistolaisiin. Olli Mäenpää vaimo Marjatta Mäenpää toimi viimeksi Helsingin hallinto-oikeuden ylituomarina, siis ko. tuomioistuimen päällikkötuomarina. Marjatan sisko on laulajana ja näyttelijänä tunnetuksi tullut Sinikka Sokka. Tämä on naimissa jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen kanssa; Alpo toimi aiemmin jonkin aikaa teatterin johtajana Turussa.

3. Yle kertoi selvityspyynnöstään 23.2.-17 eli samana päivänä, jolloin JSN antoi päätöksensä ns. Terrafame-asiassa tehtyihin kanteluihin. JSN antoi tuolloin Ylelle langettavan päätöksen pääministeri Juha Sipilää ja Terrafamea koskeneen uutisoinnin osalta. Kolme Ylen palveluksesta irtisanoutunutta toimittajaa oli arvostellut Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen (U&A) päätoimittaja Aatte Jääskeläistä Juha Sipilää koskevan uutisoinnin tukahduttamisesta. Kolme toimituksen toimittajaa irtisanoutui Jääskeläisen menettelyn johdosta Ylen palveluksesta.

4. JSN:n päätöksen mukaan Ylen toiminnassa oli nähtävissä piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja Jääskeläinen on taipunut ulkopuoliseen painostukseen. JSN joutui päätöstä tehdessään äänestämään, sillä ratkaisu syntyi äänin 6-6. jolloin neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin kanta ratkaisi.

5. Professori Olli Mäenpää antoi selvityksensä tänään. Siinä on 67 sivua. Mäenpää päätyy yleisarvioinnissaan siihen, että Yle toimii yleisesti ottaen riippumattomasti. Hän edellyttää kuitenkin - ja vieläpä selvin sanoin - Ylen journalistisen johtajuuden parantamista ja riippumattomuuden vahvistamista. Lisää riippumattomuutta, toteaa selvitysmies Mäenpää.

Mäenpään raportti

6. Raporttia varten Mäenpää on haastatellut 48 Ylen johtajaa tai journalistia ja tutkinut alan lainsäädäntöä sekä ohjeistusta. Haastateltujen joukosa on monia tunnettuja nimiä, kuten esimerkiksi Ruben Stiller, Ylestä Terrafame-tapauksen johdosta ovet paukkuen lähteneet toimituspäällikkö Jussi Eronen ja toimittajat Susanna Päivärinta ja  Salla Vuorikoski, Atte Jääskeläinen, toimitusjohtaja Jussi Kivinen, Sote-toimittaja Tiina Merikanto, Ari Mölsä (lakimies hänkin),  Jyrki Saarikoski, Timo Seppänen, Riikka Uosukainen, Thomas Wilhelmsson jne. 

7. Selvitysmies kehottaa Ylen johtoa kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota yhtiön journalistiseen vastuuseen oikeudellisen ja rikosoikeudellisen vastuun sijaan. Mäenpää totesi Ylen TV-uutisissa äsken, että Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitusta on johdettu ikään kuin "lakirjan takaa" ja "käräjäoikeus edellä" (onhan Atte Jääskeläinen, kuten todettua, juristi), vaikka Ylen toimintaa pitäisi Mäenpään mukaan  johtaa "sananvapaus edellä". 

8. Terrafame-tapauksessa, johon Mäenpää näyttää puuttuneen omasta aloitteestaan, Ylen journalistinen vastuu jäi Mäenpään mukaan selkeästi taka-alalle. Terrafamen tapausta ei muuten mainita raportin sisällysluettelossa, mutta sitä koskeva käsittely alkaa selvityksen sivulta  48. Mäenpään mukaan uutista laadittaessa journalistinen johto, siis päätoimittaja Atte Jääskeläinen, turvautui eränlaiseen ”mikromanagerointiin” - tällä termillä tarkoitetaan lähinnä johdon puuttumista pikkuasioihin ja halua pitää kaikki langat  omissa käsissään - vaikka toimittajan laatimassa uutisjutussa ei ollut oleellisia virheitä. 

9. Jonkinlaiseksi yleislääkkeeksi Mäenpää ehdottaa Ylen riippumattomuuden seurantaa, esimerkiksi vuosittaisella arvioinnilla. Lisäksi hän ehdottaa, että Yle-lakiin otettaisiin nimenomainen maininta yhtiön riippumattomuudesta.

10. Professori Mäenpään mukaan Terrafame-tapauksessa johtaminen mukautui ulkoiseen vaikuttamiseen - suomeksi sanottuna siis pääministeri Juha Sipilän Terrafamen uutisen laatineeseen toimittajaan ja päätoimittaja Jääskeläiseen kohdistamaan poikkeuksellisen räikeään painostukseen - mikä on horjuttanut yleisön luottamusta Ylen riippumattomuuteen. 

11. Asia voitaisiin ilmaista selkokielellä siten, että vaikka Ylen riippumattomuus ei yleisesti ottaen ole selvitysmiehen mukaan ollut uhattuna, Terrafame-asiassa suurelle yleisölle ja myös selvitysmiehelle syntyi sellainen vahva mielikuva, että luottamus Ylen riippumattomuuteen on pääministerin onnistuneen painostuksen johdosta kärsinyt tuntuvan kolauksen. Yle siis mukautui poliittiseen painostukseen, jota edusti pääministeri Juha Sipilä, joka on valtakunnan tärkein yksittäinen toimija. Johtopäätös on sama, mikä ilmenee myös JSN:n Ylelle antamasta langettavasta päätöksestä. Tällaiseen painostukseen riippumaton Yle ei saa taipua, Mäepää korostaa. 

12. Ylen hallitus, jonka puheenjohtajana on Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson - juristi ja professori hänkin - käsitteli Olli Mäenpää selvitystä kokouksessaan tänään, kuulemma nelisen tuntia. Tiedotteessaan Ylen hallitus ilmoittaa, että yhtiön vastaavilla toimittajilla, siis myös Jääskeläisellä, on sen luottamus. Ylen hallitus kehottaa kuitenkin yhtiön toimivaa johtoa, lähinnä toimitusjohtaja Jussi Kivistä (kok), toteuttamaan Terrafamen tapauksen jälkeen jo aloitettuja korjaustoimenpiteitä ja ratkomaan Olli Mäenpään selvityksen esille nostamia ongelmia.

13. Wilhelmssonin mukaan hallituksen keskustelussa oli esillä oli myös vastaavien toimittajien asema, ja yksimielisesti hallituksen jäsenet olivat sitä mieltä, että "tällä porukalla mennään". Luottamus päätoimittaja Atte Jääskeläiseen on säilynyt, korostaa Thomas Wilhelmsson.

14. Thomas Wilhelmsson on 67-vuotias oikeustieteen tohtori, joka on toiminut Helsingin yliopiston siviilioikeuden ruotsinkielisenä professorina ja sen jälkeen yliopiston vararehtorina, sitten yliopiston rehtorina (2008-2013) ja nyt siis yliopiston kanslerina. Myös Wilhelmsson on ollut - ainakin nuoruudessaan - kallellaan vasemmistoon, mitä osoittaa mm. hänen SKDL:n jäsenyytensä. Lakimiespiireissä Wihelmsson tunnetaan usein käytettynä ja ahkerana välimiehenä - niitähän kaikki pätevät hamuavat itselleen. Thomas Wilhelmssonia on pidetty taitavana siviilioikeuden tutkijana, mistä johtunee, että hänelle myönnettiin vuonna 2011 Knut ja Alice Wallenbergin säätiön palkinto ansioistaan oikeustieteen alalla. Palkinnon arvo on vaatimattomat 1 miljoona Ruotsin kruunua. Kyllä se nyt ainakin yhtä  välimiespalkkiota vastaa!

15. Huhtikuussa ilmeni, että Suomi on pudonnut Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauslistalla Norjan ja Ruotsin jälkeen sijalle kolme. Vuosittain julkaistavalla listalla Suomi oli tätä ennen ykkösenä vuodesta 2010 alkaen.

16. Järjestön mukaan Suomen sijoituksen pudotuksen syynä oli nimenomaisesti pääministeri Juha Sipilän painostus Yleä kohtaan, johon Yle taipui, kuten myös Olli Mäenpään selvityksessä todetaan. Järjestö toteaa raportissaan, että painostus oli kansalaisille ja toimittajille yllätys. Järjestön Suomen-osaston puheenjohtaja Ilkka Nousiainen pitää tapahtumien antamaa kuvaa sananvapauden mallimaasta huonona.

– Pääministerin asema julkisen vallan käyttäjänä ja tapa puuttua voimakkaasti yksittäisten ammattitoimittajien työhön näyttäytyi sananvapauden rajoittamisena kotimaan lisäksi myös kansainvälisessä mediassa. Kun tähän vielä lisätään yksittäisten toimittajien perustellut irtisanoutumiset, välittyi maailmalle kuva, joka ei sopinut sananvapauden mallimaahan, Nousiainen sanoi 26.4.2017 järjestön tiedotteessa.

17. Toimittajat ilman rajoja -järjestön pääsihteeri Christophe Deloire pitää Suomen putoamista listan kärjestä vuoden merkittävimpänä tapauksena. Deloire pitää yllättävänä myös sitä, että journalistien ammattitaito ja hyvät käytännöt eivät estäneet sananvapauden heikkenemistä.

18. Suomalaisessa mediassa on tänään ihmetelty tapaa, jolla Ylen toimitusjohtaja Jussi Kivinen ja hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson kiirehtivät heti Ollli Mäenpään selvityksen jättämisen jälkeen antamaan varauksettoman tukensa päätoimittaja Atte Jääskeläiselle. Tähän tukikuoroon yhtyi Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kivelä (persut). Kaikki kolme yrittivät korostaa, että itse asiassa Mäenpään raportti oli Ylen kannalta hyvin edullinen. He tuntuvat selvästi väheksyvän pääministeri Juha Sipilän Yleen kohdostamaa painostusta ja Atte Jääskeläisen menettelyä taipua painostuksen  edessä. Herrat tuntuvat vähät välittävän siitä, että Suomi menetti sananvapauden ykkösmaan asemansa nimenomaan ko. jupakan takia. Järkyttävää piittaamattomuuta, sanoisin.

1066. JSN:lta moitteet pääministerille

     

                                            Minäkö muka ylimielinen?

1. Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) on antanut tänään julkisuuteen saatetut tiukkasävyiset ja harvinaiset moitteet pääministeri Juha Sipilälle. 

2. Tapaus sai alkunsa Ylen viime marraskuun uutisesta, joka käsitteli Juha Sipilän sukulaisten Terrafamen eli Talvivaaran valtio-omisteisen kaivksen kanssa tekemiä liiketomia. Pääministeri lähetti uutisen johdosta lukuisia teksti- ja sähköpostiviestejä Ylen päätoimittajalle Atte Jääskeläiselle ja tuolloin Ylessä työskennelleelle toimittajalle Salla Vuorikoskelle. Sipilä hermostui ko. jutusta, jossa kerrottiin hänen sukulaistensa omistuksesta yrityksessä, joka sai tilauksen Terrafame-yhtiöltä. Sipilän hallitus oli myöntänyt samaan aikaan 100 miljoonan avustuksen Terrafamelle.

3. Asian merkittävyyden ja harvinaisuuden takia on tässä syytä kertoa JSN:n Sipilää koskeva lausuma (6450/L/17) kokonaisuudessaan. JSN lausui näin:

Demokraattisessa yhteiskunnassa tiedotusvälineiden täytyy voida käsitellä vallankäyttäjien toimintaa kriittisesti. Median ja vallankäyttäjien suhde saa ja sen pitääkin olla jännitteinen. Mitä merkittävämmässä asemassa vallankäyttäjä on, sitä enemmän toimintansa kriittistä käsittelyä hänen tulee kestää. 

Median ja vallankäyttäjien suhteesta on keskusteltu Suomessa laajasti sen jälkeen, kun julkisuuteen levisi tieto pääministeri Juha Sipilän marraskuussa 2016 Yleisradion toimittajalle ja päätoimittajalle lähettämistä lukuisista teksti- ja sähköpostiviesteistä. Pääministerin on epäilty toiminnallaan rajoittaneen Yleisradion tai sen toimittajien sananvapautta painostamalla Yleisradiota.

Julkisen sanan neuvosto päätti laatia aiheesta lausuman asian suuren yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Pääministerin toiminta on nostettu esiin myös useissa neuvostolle tulleissa Yleisradion toimintaan kohdistuvissa kanteluissa, jotka liittyvät ratkaisuun ”6398, 6401/YLE/16”.

Neuvosto pyysi pääministeri Juha Sipilältä lausuntoa tätä lausumaa varten. Pääministeri ei halunnut sellaista toimittaa, mutta neuvostolla on ollut käytössään pääministerin oikeuskanslerille toimittama selvitys, jossa käsitellään pääministerin Ylelle lähettämiä viestejä.

Pääministerin viestittely alkoi Yleisradion 25.11.2016 julkaisemasta jutusta ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta” (http://yle.fi/uutiset/3-9315671). Jutussa käsiteltiin pääministeri Juha Sipilän kytköksiä valtio-omisteiselle Terrafamen kaivokselle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen. 

Julkisen sanan neuvosto on antanut tapauksesta kolme päätöstä. Niiden mukaan jutussa ei ollut erittäin kielteistä julkisuutta (6405, 6449/YLE/16) eikä asiavirheitä (6403/YLE/16). Pääministerin viestittelyn jälkeen Yle muokkasi juttua ja rajoitti aihepiirin käsittelemistä. Julkisen sanan neuvosto totesi äänestyksen (6-6, jolloin neuvoston puheenjohtajan kanta ratkaisi) jälkeen, että Yleisradio oli tämän seurauksena luovuttanut journalistista päätösvaltaa (6398, 6401/YLE/16).

Viesteissään pääministeri arvosteli rajusti Ylen toimintaa. Julkisuudessa ja oikeuskanslerille toimittamassaan selvityksessä pääministeri on perustellut yhteydenottojaan jutun virheellisyydellä sekä samanaikaisen kuulemisen laiminlyömisellä. Varsinkin ensimmäisissä, suoraan päätoimittajalle lähetetyissä tekstiviesteissä pääministeri kuitenkin arvosteli ainoastaan jutun näkökulmaa ja sitä, että Yle käsitteli hänen sukulaisiaan. 

Vallankäyttäjillä on muiden kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus antaa palautetta, vaatia oikaisuja ja tulla kuulluksi silloin, kun heihin kohdistuu erittäin kielteistä julkisuutta. Pääministerin sananvapauteen kuuluu myös oikeus ilmaista tyytymättömyytensä juttuun ja jopa sen näkökulmaan. 

Tässä tapauksessa pääministerin lähettämien viestien määrää ja sävyä voi kuitenkin pitää niin poikkeuksellisena, että viestit on mahdollista tulkita painostusyritykseksi.

Pääministeri Sipilän viesteissä viitattiin muun muassa siihen, ettei pääministeri arvosta Yleä. Neuvosto pitää ilmaisua harkitsemattomana Yleisradion aseman takia. Pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella Ylen rahoitusta on heikennetty jäädyttämällä indeksikorotuksia. Poliitikot ovat hallituskauden aikana muutenkin kyseenalaistaneet Yleisradion rahoitusta ja sen toimintamahdollisuuksia ja päätöksenteon itsenäisyyttä, ja ministerit ovat käyttäneet voimakkaita puheenvuoroja, joissa Yleisradion toimintatapoja ja yksittäisiä sisältöjä on kyseenalaistettu.

Tilanne on omiaan lisäämään rakenteellisen itsesensuurin mahdollisuutta. Tämän vuoksi poliitikkojen, erityisesti pääministerin, tulisi välttää kaikenlaista toimintaa, jonka voi tulkita Yleisradion painostamiseksi.

Pääministeri myös kieltäytyi kahden päivän ajan kommentoimasta Ylelle yhteyttään Katera Steeliin. Pääministeri ei ole antanut kieltäytymiselleen muuta syytä kuin sen, että hän ei saanut kommentoida 25.11. ilmestynyttä juttua ennen sen julkaisemista. Käytännössä siis pääministeri kategorisesti kieltäytyi kommentoimasta yhtä aihepiiriä isolle suomalaiselle tiedotusvälineelle. Myös tällaista toimintaa voi pitää sananvapautta rajoittavana, erityisesti, kun kyseessä on ministeri. 

Neuvosto on huolestuneena pannut merkille, että tämän tyyppinen sananvapautta rajoittava toiminta on yleistynyt. Ministeritasoisetkin poliitikot ovat alkaneet valikoida tiedotusvälineitä antamalla haastatteluja ja lausuntoja vain tiedotusvälineille, joiden julkaisema journalismi on miellyttänyt heitä. Neuvosto korostaa, että tällainen on demokratiaa rapauttavaa tiedonvälityksen rajoittamista. 

Julkisen sanan neuvosto pitää harkitsemattomana myös sitä, että pääministeri on toistuvasti julkisuudessa ja jopa eduskunnan kyselytunnilla väittänyt Yleisradion rikkoneen Journalistin ohjeita mutta ilmoittanut, ettei kantele niistä Julkisen sanan neuvostolle. Neuvosto korostaa, että Journalistin ohjeita tulkitsee Julkisen sanan neuvosto, jonka ratkaisut perustuvat laajaan selvitystyöhön ja sen pohjalta tehtyyn harkintaan. Journalistin ohjeiden perusteeton käyttäminen tiedotusvälineiden tuomitsemiseen rapauttaa journalismin uskottavuutta ja suomalaisen demokratian perustaa.

Neuvoston on mahdotonta selvittää, halusiko pääministeri harkitusti vaikuttaa Yleisradion sisältöihin ja painostiko hän tietoisesti Yleä. Pääministerin toiminta oli kuitenkin vähintään harkitsematonta ja omiaan rajoittamaan yleisradioyhtiön sananvapautta.

Yhteiskunnan faktapohjaisuuden turvaaminen ja informaatiovaikuttamisen torjuminen ovat suomalaisen yhteiskunnan suurimpia haasteita. Neuvosto toivoo, että vallankäyttäjät ymmärtäisivät tämän eivätkä toiminnallaan turhaan vahingoittaisi vastuullisesti toimivan faktapohjaisen journalismin toimintaedellytyksiä.

4. Näin siis JSN. Ratkaisun neuvostossa tekivät Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Niklas Vainio, Tapio Nykänen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Maria Swanljung ja Juha Honkonen. 

5. JSN moitti, suorastaan ryöpyttää, pääministeriä mm. "vähintäänkin" harkitsemattomasta menettelystä, Yleen kohdistamasta painostusyrityksestä sekä demokratiaa rapauttavasta tiedonvälityksen rajoittamisesta. Todella kovaa tekstiä.

6. Miten pääministeri suhtautui tänään saamiinsa moitteisiin? Hän ilmoitti pahoittelevansa vain päätoimittajalle ja toimittajalle lähettämiään sähköpostiviestejä, mutta sanoi edelleen, että hänellä oli oikeus tullut kuulluksi, jota tilaisuutta hän ei väittämänsä mukaan ollut saanut. Todellisuudessa Sipilältä kyllä pyydettiin asiasta kannanottoa ennen uutisen julkaisemista, mutta Sipilä ei kiireisiinsä vedoten haunnut sellaista antaa. Itse asiassa Sipilä tuntui jurppivan, ei suinkaan väitetty kuulematta jättäminen, vaan koko uutisen julkaiseminen.

7. Toisessa tänään antamassaan päätöksessä JSN  totesi Ylen eli käytännössä päätoimittaja Atte Jääskeläisen alistuneen Sipilän edellä kerrottuun painostukseen. Neuvoston mukaan Yle luovutti Jääskeläisen johdolla journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle, eli käytännössä siis viestitulvan lähettäneelle pääministerille.

8. Ylelle antamaansa langettavaa päätöstä JSN perusteli muun muassa sillä, että juttua muutettiin pääministerin viestittelyn seurauksena useita kertoja, vaikka siinä ei ollut häneen kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä olennaisia virheitä. Juttuun ei JSN:n mukaan myöskään lisätty pääministerin näkemyksiä eikä tietoa siitä, että muutokset oli tehty tämän yhteydenottojen jälkeen.

9. Journalistin ohjeiden mukaan tiedonvälitystä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein eikä päätösvaltaa saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Toimittajalla on myös oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä. Näitä kohtia Yleisradio on JSN:n mukaan rikkonut. JSN:n mukaan vyyhdissä on nähtävissä piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen.

10. Neuvosto toteaa, että Ylellä oli oikeus tehdä juttuun muutoksia, vaikka siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. Neuvoston mielestä on kuitenkin ilmeistä, että pääministerin palautetta ei käsitelty tavanomaisella tavalla vaan juttua muokattiin poikkeuksellisen paljon pääministerin yhteydenottojen jälkeen. Ratkaisuille ei ollut JSN:n mukaan journalistisia perusteita. Pääministerin saama erityiskohtelu on haitaksi demokratialle, JSN toteaa. Se voi myös heikentää journalismin uskottavuutta suuren yleisön silmissä, neuvosto lisää.

11. Tämä päätös syntyi äänin 6-6. Koska äänet menivät tasan, päätöksen ratkaisi JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin ääni.

12. Päätoimittaja Atte Jääskeläinen totesi päätöksens johdosta, että hän on eri mieltä kuin JSN ja tietävänsä "itse parhaiten toimitansa vaikuttimet". Jääskeläinen vakuutti, ettei hän aio päätöksen takia erota päätoimittajan työstään. Ylimielistä tekstiä, mutta tästä huolimatta sekä Ylen toimitusjohtaja että hallituksen puheenjohtaja ilmoittivat heti olevansa Jääskeläisen takana. Mikään ei näytä Ylessäkään muuttuvan.

13. Tapaus ja JSN:n sen johdosta antamat moitteet heikentävät pääministeri Sipilän julkisuuskuvaa. Mielikuva Ylen toimittajan ja päätoimittajan kimpussa  vihapäissään häärivästä ja häiriköivästä valtakunnan ylimmästä poliitikosta on sangen ikävä asia. Se vahvistaa entisestään käsitystä, jonka mukaan Juha Sipilä on kovapintainen, omahyväinen ja ylimielinen poliitikko. Politiikassa ylimielisyys voi osoittautua helposti kuolemansynniksi, joka ei vaaleja ajatellen tiedä hyvää. 

14. Suurten puolueiden helmikuussa teettämässä Puoluebarometrissa keskusta sai varsin ikävän lukemat, kun kansalaisilta kysyttiin, mikä puolue on toiminnassaan ylimielinen. Viime syksyn mittauksesta keskustan ylimielisyysprosentti kasvoi 31 prosentista 42 prosenttiin. Puoluebarometrissa mitataan tosin puolueita, ei henkilöitä. Puolueet henkilöityvät kuitenkin voimakkaasti puheenjohtajaan. Juha Sipilän johdolla keskusta sai ylimielisyydestä huonoimman tuloksen seitsemään vuoteen. Pian nähdään, mitä tämä vaikuttaa keskustan menestykseen huhtikuun kunnallisvaaleissa. 

797. JSN:n päätös käräjäoikeuden laamannin kanteluun

1. Sanomalehti Kalevassa julkaistiin 9.8.2013 toimittajan kolumni, jossa kirjoitettiin kriittiseen sävyyn (Satakunnan) käräjäoikeuden laamannista. Tuomari kanteli kirjoituksesta Julkisen sanan neuvostolle (JSN).  Neuvosto katsoi 6.11.2013 lehdelle antamassaan vapauttavassa päätöksessä (äänestys 11-1), että merkittävänä tuomiovallan käyttäjänä tuomarin oli kestettävä ammattirooliinsa kohdistuva kovakin arvostelu. JSN:n mukaan kritiikki ei ollut niin kohtuutonta, etteikö siihen olisi voinut vastata omalla kannanotolla. Kolumnin kritiikki kantelijan ammattitaitoa kohtaan oli tosin ollut osin huonosti perusteltu. Tämä ei kuitenkaan neuvoston mielestä ollut niin kohtuutonta, etteikö siihen olisi voinut vastata kantelijan omalla kannanotolla. JSN:n mukaan Kaleva ei ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa.

JSN:n päätös 5241/SL/13

2. Kantelija oli toiminut Oulun käräjäoikeuden puheenjohtajana Riihi-säätiön oikeudenkäynnissä. Nykyisin hän on Satakunnan käräjäoikeuden laamanni ja toimii käräjäoikeuden puheenjohtajana vireillä olevassa Ulvilan surmajutussa Porissa. Kantelu kohdistui Kalevassa 9.8.2013 julkaistuun kolumniin "Riihi-säätiön tuomari Ulvilan surman ratkojana". Kantelija piti kolumnia niin ilkeämielisenä, häpäisevänä ja loukkaavana, että virheiden korjaus tai vastine olivat hänen mielestään mahdottomia vaihtoehtoja.

Kalevan kiistanalainen kolumni löytyy tästä.

3. Olen itse kirjoittanut Oulun käräjäoikeuden tuomari Martti Juntikan puheenjohdolla Riihi-Säätiön jutussa antamasta tuomiosta blogijutussa nro 600/30.5.2012 "Riihi-Säätiön rikosjutun (KKO 2012:53) kummalliset vaiheet". Viittaan ko. kirjoituksessa esittämääni kritiikkiin, joka kohdistui lähinnä käräjäoikeuden käsittelyn pitkään kestoon ja erityisesti käräjäoikeuden tuomion perusteluihin; hovioikeuskaan ei säästynyt kokonaan kritiikiltäni.

4. Kantelija oli toki oikeassa siinä, että Oulun käräjäoikeuden Riihi-Säätiön jutussa antama tuomio "kelpasi" hovioikeuskäsittelyn pohjaksi, toisin sanoen juttua ei palautettu takaisin käräjäoikeuteen kuten yleensä tapahtuu, jos käräjäoikeuden havaitaan tehneen sellaisen karkean oikeudenkäyntivirheen (tuomiovirhe), jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Mutta kun lukee käräjäoikeuden tuomion perustelut ja syyttäjien niiden osalta hovioikeudelle esittämän kritiikin, niin eipä tuomion perusteluja voi toisaalta missään nimessä kehuakaan. Syyttäjien esittämä kritiikki oli minusta täysin perusteltu. 

5. Miksi sitten Rovaniemen hovioikeus ei puuttunut omassa tuomiossaan käräjäoikeuden perustelujen heikkoon laatuun? Hovioikeuden kokoonpanossa on nähtävästi istunut "herrasmiehiä" ja/tai lempeitä naistuomareita, jotka eivät kovin herkästi rupea moittimaan alituomareiden työn laatua, vaikka syytä ehkä olisikin; näin ajattelisin. Oikeuskäytännössä on kuitenkin aika usein katsottu, että jos alioikeuden tuomion perustelut havaitaan joko hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa puutteellisiksi tai epäselviksi, kysymyksessä on sellainen virhe, joka johtaa tuomion kumoamiseen ja jutun palauttamiseen käräjäoikeuteen. Toisinaan jopa lainvoimainen tuomio on voitu purkaa, jos oikeus on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa tai ratkaisun perustelut ovat olennaisesti puutteelliset. Viittaan ratkaisuun KKO 1999:84, jossa korkein oikeus katsoi,  että alempien instanssien päätösten perustelut eivät  täyttäneet niiltä lain mukaan edellytettäviä vaatimuksia. Tätä puutetta korkein oikeus piti OK 31:1:n 4 kohdan mukaisena menettelyvirheenä, siis perusteena, jonka johdosta lainvoimainen tuomio voitiin kumota.

6. Ylemmän oikeuden on harkitttava kussakin tapauksessa erikseen, onko jutun palauttaminen perustelujen uudelleen laatimista varten tarkoituksenmukaista. Jos asia on laaja ja sitä on jo alemmassa oikeudessa käsitelty pitkään ja hartaasti ja oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet suuriksi, olisi jutun palauttaminen takaisin alempaan oikeuteen mainitusta syystä asianosaisten ja yleensä prosessiekonomian kannalta epätarkoituksenmukaista. Kun Riihi-Säätiön juttua oli käsitelty ensin esitutkinnassa ja sen jälkeen syyteharkinnassa ja sitten käräjäoikeudessa jo seitsemän vuoden ajan, ei jutun palauttaminen olisi tietenkään ollut Riihi-Säätiön tapauksessa järkevää. 

7. Tämä lienee se syy, minkä vuoksi hovioikeus "armahti" käräjäoikeuden eikä ryhtynyt moittimaan sen antaman tuomion perusteluja. Käräjäoikeus tai sen puheenjohtaja ei voi kuitenkaan kovin paljoa "elvistellä" sillä, että käräjäoikeuden tuomio "kelpasi" hovioikeuskäsittelyn pohjaksi. Hovioikeudessa oikeudenkäynti on uusittu tarpeellisilta osin ja hovioikeus on kirjoittanut ratkaisulle uudet perustelut. Myös ratkaisun lopputulos muuttui jo hovioikeudessa olennaisella tavalla. Lopullisen "niitin" käräjäoikeuden tuomio sai korkeimmassa oikeudessa: kun käräjäoikeus oli hylännyt kaikki pääsyytettyä vastaan ajetut syytteet, korkein oikeus puolestaan luki lähes kaikki syytekohdat hänen syykseen ja tuomitsi syytetyn yli kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen. 

8. Kantelija vetosi JSN:lle tekemässään kantelussa siihen, että Kalevan kolumnissa oli haukuttu tavallaan "väärää puuta", sillä ko. tuomio ei ollut  "hänen tuomionsa", vaan tuomion oli antanut Oulun käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana kantelija oli tosin toiminut. Kantelijan mukaan myös hovioikeus on antanut oman tuomionsa, ei käsittelyä johtaneen hovioikeudenneuvoksen tuomiota. Myös korkein oikeus on kantelijan mukaan antanut oman tuomionsa, ei siis kukaan yksittäinen oikeusneuvos. Kantelija katsoo, että hän on ainoastaan "johtanut" käräjäoikeuden käsittelyä samoin kuin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa ko. asian käsittelyä ovat "johtaneet" tehtävään määrätyt tuomarit. Ratkaisujen henkilöittäminen johtaisi kantelijan mukaan "nopeasti tuomioistuimen rippumattomuuden murenemiseen".

9. Ihmettelen kyllä suuresti kantelijan mainittua käsitystä! Jokaisen oikeusjutun ratkaisevan tuomarin pitää toki ottaa henkilökohtainen vastuu omasta tuomiostaan ja menettelystään eikä vetäytyä ikään kuin anonyymina edustamansa tuomioistuimen eli tässä tapauksessa käräjäoikeuden suojaan tai selän taakse. Oulun käräjäoikeudessa lienee 20-30 tuomaria, mutta he eivät suinkaan osallistu yhdessä jokaisen jutun ratkaisemiseen, vaan jutut jaetaan tuomareille mahdollisimman tasapuolisesti. Käräjäoikeus virastona tai kollegiona ei ratkaise juttuja, vaan sen tekevät tietyt tuomarit, jotka allekirjoittavat tuomion ja kantavan tuomiosta myös henkilökohtaisen virkavastuun. On sen vuoksi jokseenkin naiivia väittää, että oikeuden puheenjohtajana toimiva tuomari vain "johtaisi" käsittelyä, mutta hänen johdollaan syntynyt tuomio ei olisikaan hänen, vaan täysin kasvottoman käräjäoikeuden tuomio. Käsittelyä johtanut tuomari kantaa vastuun ja vieläpä päävastuun myös tuomio perusteluista, ei siitä mihinkään pääse.

10. Kantelijan käsitys, jonka mukaan Oulun käräjäoikeuden nimissä annettu tuomio ei olisi ollut hänen oma tuomionsa, on yllättävä myös siihen nähden, että kyseinen juttu ratkaistiin käräjäoikeuden lautamieskokoonpanossa, jossa kantelija toimi puheenjohtajana ja jossa muina jäseninä olivat toinen käräjätuomari sekä kolme maallikkojäsentä eli lautamiestä. On selvää, etteivät lautamiehet maallikkoina osallistu käytännössä rikosjutun tuomion perustelujen kirjoittamiseen, vaan mainitun työn tekevät päätösneuvottelun pohjalta oikeuden lainoppineet jäsenet. Oikeuden puheenjohtaja kantaa käytännössä päävastuun, ei vain prosessin johtamisesta, vaan myös siitä, että tuomion perustelut täyttävät laissa edellytetyt minimivaatimukset ja ovat jutun laatu huomioon ottaen muutenkin  asianmukaiset.  

11. Väite, jonka mukaan ratkaisujen "henkilöittäminen" eli oikeuden kokoonpanoon kuuluneiden tuomareiden nimien julkaiseminen mediassa johtaisi tuomioistuimen riippumattomuuden murenemiseen, on minusta virheellinen. Tuomioistuimien ja tuomareiden riiippumattomuuteen kuuluu, että tuomarit toimivat itsenäisesti, he eivät siis voi muka tuomioistuimen riippumattomuutta varjellakseen vetäytyä kollegojensa selän taakse tai esiintyä anonyymeinä. Heidän tulee ottaa vastuu omista tuomioistaan myös mediassa ja yleensä julkisuudessa. 

12. Suomessa media tosin on tottunut, tarkoituksella tai tahtomattaan, ikään kuin "suojelemaan" tuomareita, sillä käytännössä tiedotusvälineet eivät juuri koskaan mainitse oikeuden kokoonpanoon jutussa kuuluvien tuomareiden nimiä. Tuomioistuimia ja tuomareina kohdellaan ja käsitelllään kollegiona.Tässä suhteessa oikeustoimittajilla olisi minusta toiminnan kehittämisen paikka. Syyttäjän nimi mainitaan nykyisin mediassa aika usein, ja tuomion antamisen jälkeen - tuomiothan annetaan meillä lähes aina valitettavasti kansliatuomioina - mediassa haastatellaankin juuri ao. rikosjutun syyttäjää, joka sitten yrittää toimittajille arvailla, millä perusteilla oikeus on kulloinkin asian ratkaissut; tuomarit piileskelevät, missä lie! Tuomareiden nimet tai edes oikeuden puheenjohtajan nimi olisi syytä mainita ainakin kaikissa vähänkin laajempaa julkista huomiota herättäneiden oikeusjuttujen selostuksissa.

13. JSN:n päätös on minusta oikea. Tuomioistuimet, käytännössä siis niiden jäseninä toimivat tuomarit, ovat merkittäviä vallankäyttäjiä, joiden tekemisiä ja ratkaisuja voidaan ja pitääkin tarkastella kriittisesti ja ratkaisijoiden nimet mainiten, ei hyssytellen, jos syytä kritiikkiin ilmenee. Jos tuomari katsoo, että hän on saanut mediassa osakseen kohtuuttoman kovaa arvostelua tai että kritiikki on virheellistä taikka huonosti perusteltua, asianomainen tiedotusväline on velvollinen julkaisemaan tuomarin vastineen.

14. Selvää on, ettei Kalevan kolumnilla ole ollut tarkoitus vaikuttaa Ulvilan surmajutun käsittelyyn, vaikka laamanni on tätä epäillyt. Eri asia on, että tiedotusvälineillä on ollut oikeus ja myös velvollisuus seurata mainitun jutun käsittelyä vähintään yhtä tarkasti kuin Riihi-Säätiön jutun käsittelyä ja tuomiota. Olen itse blogissani seurannut median avulla Ulvila-jutun käsittelyä ja olen myös havainnut siinä joiltakin osin kritisoitavaa. Satakunnan käräjäoikeudella on meneillään parhaillaan pitkä, yli kaksi kuukautta kestävä "harkinta-aika", sillä tuomio on määrä antaa tulevan joulukuuun 12. päivänä. Tuomio annetaan - kuinkas muuten - kirjalliseesti eli kansliatuomiona, vaikka Ulvila-juttu jos mikään on laadultaan sellainen, että ratkaisu olisi ollut syytä antaa eli, kuten laki sanoo, julistaa oikeuden suullisessa ja julkisessa istunnossa.

15. Oikeuden kokoonpanoon kuuluu Ulvila-jutussa puheenjohtajana toimivan laamannin lisäksi kaksi muuta ammattituomaria - kaikissa muissa pohjoismaissa ja yleensä Euroopan maissa mainitunlainen henkirikosjuttu olisi käsitelty ilman muuta kokoonpanossa, johon kuuluu myös maallikkojäseniä (sellainen kokoonpano olisi toki ollut myös Auerin jutussa mahdollinen, mutta Satakunnan käräjäoikeus päätti toisin, kritiikin paikka siis tässäkin)  - joten jutussa kohta annettavan tuomion perusteluille voidaan asettaa tavallista korkeampia  laatuvaatimuksia.

200. Europarlamentaarikko/kirkkoisä ja pääministeri napisevat laillista esivaltaa vastaan

1. Tasavallan kerma eli tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta sekä korkeimmat maallisen ja ja kirkollisen vallan muut viranhaltijat kokoontuu vuosittain pari kolme kertaa juhlallisiin kirkonmenoihin; tällaisia tilaisuuksia ovat esimerkiksi itsenäisyyspäivä ja valtiopäivien juhlalliset avajaiset jne. Näissä tilaisuuksissa ministerit, korkeat tuomarit, maaherrat (tänä vuonna onneksi viimeistä kertaa) sekä piispat ja muut kirkkoherrat ja -isät ovat - tai ainakin näyttävät olevan - niin nöyrää, niin nöyrää poikaa ja tyttöä että oikein. Yhdessä lauletaan hartaina virsiä ja kuunnellaan päät kallellaan ja laupiaan näköisinä kirkonpenkissä arkkipiispan tai jonkun muun piispaan saarnaa, jossa kehotetaan johtavia poliitikkoja muita vallanpitäjiä olemaan esimerkkinä kansalle. Kaikki tämä on tietenkin mitä suurimmassa määrin tavallisille pulliaisille kohdistettua teatteria.

2. Sillä kun loppuu juhla ja alkaa (t)yö, niin ihminen on sitä mitä hän syö. Juice Sika-laulun sanoma on taas näin joulun alla ajankohtainen ja entistä ajankohtaisemmaksi se on tullut tänä jouluna, jolloin eläinaktivistimme ovat sopivasti paljastaneet, millaisissa olosuhteissa tätä joulupöytien herkkua sikaloissamme oikein kasvatetaan.

3. Arkihuolesi kaikki heitä, lauletaan jouluna myös. Kaksi tämän valtakunnan isoa vaikuttajaa ei kuitenkaan ole vielä malttanut tarttua tähän joulun sanomaan. Tarkoitan europarlamentaarikko Mitro Repoa (sdp), joka tuntee myös nimen Isä-Mitro, sekä pääministeri Matti Vanhasta (kesk). Tietyt asiat tuntuvat pännivän heitä niin kovasti, että piispojen sanat nöyryydestä ja esimerkin antamisesta näyttävät unohtuneet täydellisesti heidän käydessään tuimaan taistoon laillista yhteiskuntajärjestystä ja riippumatonta tuomiovaltaa vastaan - kumpikin tietysti omassa asiassaan, kuinkas muuten.

4. Mitro Repo äityi tänään suorastaan sättimään korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) antamaa tuoretta päätöstä. KHO hylkäsi päätöksellään Revon kanelun Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan piispainkokouksen päätöksestä, jolla Repoa kiellettiin toimittamasta kirkon pyhiä toimituksia EU-parlamenttiehdokkuuden ja mahdollisen parlamenttijäsenyyden aikana. Repo ei päätöksen mukaan saa myöskään käyttää papin viittaa, ristiä tai muita papilllista arvoa osoittavia tunnuksia.

5. KHO:n mukaan Revon toimituskieltoon asettamisessa on kysymys ortodoksisen kirkon sisäistä autonomiaa koskevasta oikeudesta tulkita kirkon oppia. KHO:n mukaan tämä asiaratkaisuun liittyvä tulkinta kuuluu piispainkokouksen toimivaltaan eikä piispainkokouksen päätös perustu hallintolainkäytössä tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Piispainkokouksen päätös ei myöskään loukkaa Mitro Revon ihmis- tai perusoikeuksia, sanotaan päätöksen perusteluissa.

6. Mitro Repo kailotti suureen ääneen pitävänsä KHO:n päätöstä täysin epäoikeudenmukaisena, vääränä ja yleisen oikeustajun vastaisena. Hän ilmoitti harkitsevansa päätöksen viemistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Revon mukaan KHO:n päätös on ristiriitainen ja huolimattomasti laadittu; KHO on kerta kaikkiaan täysin "hakoteillä." Mitro Repo ihmetteli, miksi häntä halutaan rangaista yhteisvastuun kantamisesta, vaikka siitä pitäisi päin vastoin palkita! Repo vertasi tilannetta siihen, että oikeusministeriksi tai tasavallan presidentiksi nimitettävältä juristeilta kiellettäisiin "juristinoikeudet." KHO:n päätös kielii myös sitä, että aika alkaa olla kypsä kirkon ja valtion suhteen uudelleenjärjestämiselle.

7. Huh, huh, onpa maallinen valta kihahtanut nopeasti entisen kirkonmiehen päähän! Hänhän vaatii kirkon erottamista valtiosta siksi, että häneltä evättiin väliaikaisesti oikeus suorittaa kirkollisia toimituksia. Mitro Repo ei näytä ymmärtävän edes sitä, että pappisviran toimittaminen ei ole mikään yksityistä elinkeinon harjoittamista - vaikka Repo tuntui toisinaan siitä sellaista tehneen - tai siihen verrattavaa toimintaa. Tuskinpa Tarja Halonen tai oikeusministeri Tuija Brax, jotka ovat kumpikin juristeja, ovat virassa ollessaan koskaan ehtineet edes ajatella "juristioikeuksiaan" ja jonkin oikeusjutun hoitamista, esimerkiksi jonkun tuttavansa avioehtosopimuksen laatimista tai lainhuudatuksen hakemista sukulaisensa ostamaan kiinteistöön. Poliitikkojuristit myöntävät mieluusti, että he ovat nyt sitten entisiä juristeja.

8. Mitro Repo lienee kaikesta huolimatta demareiden johtavia presidenttiehdokkaita. Saapa nähdä, valitsevatko demarit ehdokkaakseen luterilaisen Ilkka Kantolan vai ortodoksi Mitro Revon. Kummallakin on kyllä "puolensa."

9. Pääministeri Matti Vanhanen esiintyi tuohtuneena viime sunnuntaina pääministerin haastattelutunnilla. Vanhanen sanoi, että Ylen toimintatapa oli Silminnäkijän jutussa "sietämätön." Saatuaan TM:n asiantuntijoilta vapauttavan lausunnon lauta-asiassa, muistamme Vanhasen todenneen, että nyt tämä asia on hänen osaltaan loppuun käsitelty. Hän sanoi, ettei hän halua viedä asiaa edes Julkisen sanan Neuvostoon, kunnianloukkausjutun nostamisesta puhumattakaan. Tuolloin hän suorastaan säteili tyytyväisyyttä ja vakuutti, ettei hänen asemansa ole ollut näin vahva koskaan aiemmin.

10. Nyt ääni tuntuu muuttuneen kokonaan pääministerin kellossa. Vanhanen palasi väitteeseensä, jonka mukaan Yle yritti kaataa pääministerin; Vanhanen siis puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. "Ihmisten silmissä korruptoituneeksi leimattu pääministeri joutuu poistamaan saamaansa leimaa julkisella väittelyllä," sanoi Vanhanen. Hän kuitenkin vakuutti edelleen, ettei aio lähteä oikeusprosessin, joka kestäisi kuulemma kolme vuotta, jolloin hän joutuisi tyystin vaikenemaan asiassa ja roikkumaan ikään kuin löyhässä hirressä.

11. Mikä sai JSN:n päätöksessä sai Vanhasen noin huonolle tuulelle? Ensiksikin tietenkin neuvoston päätöksen lopputulos, joka oli kaikkien - eniten Vanhasen ja hänen leirinsä - suureksi hämmästykseksi vapauttava. Vanhanen luoti selvästi siihen, ettei hänen itse tarvitse viedä asiaa JSN:oon, vaan sen tekevät jotkut muut hänen puolestaan ja asia olisi sillä selvä: langettava päätös tulisi vastaukseksi kanteluun ikään kuin apteekin hyllyltä. Kun näin ei sitten tapahtunutkaan, olisi reaktio tyrmistyttävä.

12. Mutta eniten pääministeriä luultavasti otti päähän se, että Yle ja sen "katalat" toimittajat saivat kantelujen johdosta tilaisuuden tarkentaa huomattavasti lautakasaväitteen tueksi ohjelmassa esitettyjä todisteitaan. Ylen vastineessa kerrottiin nyt, että rakennustarvike-erää koskevat tiedot oli saatu "suuren rakennusyrityksen johtotehtävissä toimineelta henkilöltä." Tämän henkilön tapahtumaselostusta kuvattiin vastineessa yksityiskohtaiseksi, asiantuntevaksi ja sen sanottiin perustuvan "omakohtaiseen tekemiseen." Vastineen mukaan lähde itse oli hyväksynyt rakennustarvike-erää koskevan laskun rakennusyrityksen tilaamasta puutavaraerästä, jota ei ollut kuitenkaan käytetty yhtiön työmailla, vaan joka oli todellisuudessa tarkoitettu Nuorisosäätiön silloiselle puheenjohtajalle Matti Vanhaselle. Lähteelle esitetty syy hyväksyä lasku - jotta yritys jatkossakin saisi Nuorisäätiön urakoita - oli kyseisenä ajankohtana (tämän vuosikymmenen alussa) looginen. Asian esitteli lähteelle henkilö, jolla oli läheiset suhteet Nuorisäätiön silloiseen puheenjohtajaan Matti Vanhaseen.

13. Lähteen kertomuksen pitävyys varmistui Ylen vastineen mukaan osin myös toista kautta. Kyseinen puutavaraerä oli jäljitettävissä Nuorisosäätiön tietylle työmaalle, missä työntekijöille oli kerrottu kyseessä olevan "Vanhasen laudat," joihin ei saanut koskea ja jotka odottivat poiskuljetusta. Tältä osin kyse oli Ylen vastineen mukaan kuitenkin toisen käden tiedosta. rakennustarvike-erästä oli keskusteltu myös erään Nuorisosäätiön edustajan kanssa, sanottiin Ylen vastineessa. Asian epäsuora myöntäminen - ko. henkilö käytti ilmaisua "ei savua ilman tulta" - ja Nuorisäätiön edustajan käsitys tapahtuma-ajankohdasta tukivat Ylen mukaan alkuperäislähteen kertomusta.

14. Kun nämä tiedot tulivat JSN:n päätöksen perustelujen myötä julkisiksi, ei ole vaikea arvata, ottiko pääministeriä niin sanotusti päähän kuin pientä oravaa konsanaan! Selvästi uutta tietoa, joka olisi asiaa pääministerin kannalta tarkastellen varmaankin saanut olla mieluummin visusti pimennossa. Vanhanen kuitenkin sanoi, että näiden uusien tietojen valossa Ylen toimittajien väitteet käyvät aina vain epäuskottavammiksi. - Mutta onkohan asia todellakin näin?

15. Jos pääministeri on syytön epäilyihin, kuten varmaan haluamme kaikki uskoa, niin miksi ihmeessä hän ei tee rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta? Tätä on yleisesti ihmetelty etenkin kun muistamme, miten herkästi pääministeri pani välittömästi viime eduskuntavaalien jälkeen vireille toisen oikeusjutun eli teki rikosilmoituksen Pääministerin morsian -kirjasta opuksen kustantaja vastaan. Näin tehdessään Matti Vanhanen ja hänen advokaattinsa olivat täysin tietoisia siitä, että syyttäjän oli tuollaisessa tilanteessa pakko nostaa syyte myös kirjan kirjoittajaa Susan Ruususta vastaan. Pääministeri Vanhanen ei halunnut itse tehdä rikosilmoitusta Ruususesta, jottei rikosilmoitus olisi näyttänyt suuren yleisön silmissä pahalta ja yksinhuoltaja Ruususta kohtaan suorastaan julmalta. Kyseessä oli Vanhasen pikkumaisuutta ym s. osoittava kosto Ruususelle, joka oli mennyt kertomaan joitakin vähäisiä Vanhasen yksityisasioita kirjassaan.

16. Tässä Ylen tapauksessakaan pääministerin ei tarvitsisi tehdä muuta kuin saattaa asia rikosilmoituksella poliisin tietoon. Tämän jälkeen poliisi tutkisi ja syyttäjä nostaisi syytteen ilman, että Matti Vanhasen tarvitsisi tehdä välttämättä asiassa mitään. Sama koskee oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa. Selitykseksi Vanhasen prosessihaluttomuudelle ei kelpaa myöskään väite, jonka mukaan pääministerin pitäisi muka olla oikeusjutun aikana kommentoimatta asiaa, jos hän tekisi aloitteen syytejutun nostamisesta. Tällaista kieltoa laki ei tunne. Vanhanen haluaa päinvastaisella väitteellään luultavasti vain sahata suurta yleisöä silmään.

17. Mitä Matti Vanhanen oikein pelkää, kun hän ei pane vireille kunnianloukkausasiaa Ylen toimittajia vastaan? Pelkääkö hän, että tuo salaperäinen lähde syyllistyisi totuusvelvollisena kuultaessa väärään valaan ja perättömän lausuman antamiseen? Vai pelkääkö Vanhanen, että lähde kertoisi oikeudessa totta?

18. Pääministeri on valinnut siis toisen tien. Hän uskoo, että "julkinen väittely" puhdistaisi häneen lyödyn perusteettoman korruptioleiman ja -epäilyn. Pääministeri aikoo siis hyödyntää suurelta yleisöltä ja äänestäjäkunnaltaan saamaansa sääliä ja toivoo säälin jatkuvan seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka. Samalla huomio saataisiin pysymään poissa talouslamasta ja hallituksen kyvystä tai kyvyttömyydestä huolehtia maan asioista.

19. Saa nähdä, miten käy. Julkinen väittely tuskin lopettaa kaikkia epäilyjä. Sääliääniä Matti Vanhanen toki tulee seuraavissa vaaleissa saamaan, mutta nekään tuskin riittävät viemään häntä kolmannelle pääministerikaudelle.

199. JSN vapautti Ylen Silminnäkijä-toimituksen; mikä on totuus lautakasa-asiassa?

PH: kukkona tunkiolla...

1. Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) antoi tänään vapauttavan päätöksen Ylen Silminnäkijä-toimituksen Matti Vanhasen lautakasaa koskeneen ohjelman johdosta. JSN:lle tehty kantelu koski totuudenmukaista tiedonvälitystä ja lähteiden käyttöä. JSN totesi, että ohjelmassa esitettyyn nimettömään lähteeseen perustuva väite oli erittäin vakava, mutta Ylellä oli omien selvitystensä perusteella ollut riittävät perusteet väitteelleen.

2. Päätöksen jälkeen Brysselissä haastateltu pääministeri Matti Vanhanen kertoi olevansa tyrmistynyt päätöksen johdosta. Hän toisti jälleen tutun kantansa, jonka mukaan ohjelmassa esitetty väite oli täysin totuudenvastainen ja vetosi omaan selvitykseensä lautakasa-asiassa. Vanhanen toisti myös sen, että hän ei lähde käräjöimään asiassa. Syyksi hän esitti hyvin muodolliselta tuntuvan selityksen: JSN ei ole elin, jonka päätöksistä voisi valittaa. Myös Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli oli sangen suivaantunut päätöksestä. Kallin mukaan hän ja "kansalaiset" ovat hyvin yllättyneitä päätöksestä ja sanoi sen merkitsevän sitä, että nyt mikä tahansa toimitus tai tv-kanava voi julkaista perättömiin tietoihin perustuvia uutisia ja väitteitä.

3. Matti Vanhanen, vielä vähemmän keskusta ja Timo Kalli, ei kuitenkaan ole JSN:n käsittelemässä asiassa minkäänlaisessa asianosaisen asemassa, hänhän ei itse kannellut JSN:lle puheena olevasta ohjelmasta. Vanhasen pitäisi myös ymmärtää, ettei JSN ottanut eikä olisi voinutkaan ottaa välittömästi kantaa ohjelmassa esitetyn väitteen tai väitteiden todenperäisyyteen. JSN tutki ainoastaan kysymyksen, oliko mainitussa ohjelmassa rikottu Journalistin ohjeita, tarkemmin sanottuna ohjetta, jonka mukaan "journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen" (JO 8) samoin kuin lähteen käyttöä koskevaan ohjeeseen. Vm. osalta Journalistin ohjeissa sanotaan muun muassa, että tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin (JO 10) ja että tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti (JO 12). Toisaalta uutisen voi ohjeiden mukaan julkaista rajallistenkin tietojen perusteella (JO 13). Selvää oli myös tässä tapauksessa, että journalistilla on oikeus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa (JO 14).

4. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). - Tätä ohjetta muuten rikottiin erästä professoria koskeneessa lehtiuutisessa pari vuotta sitten. Lehden toimittaja - lähinnä likasankojournalismin piiriin laskettavan jutun oli laatinut tunnetulla taidollaan itse toimituspäällikkö - väitti, että hän oli yrittänyt tavoittaa juttunsa kohdetta ennen jutun julkaisemista, mutta siitä hänellä ei tiettävästi ollut esittää näyttöä. Kyseinen juttu sisälsi kohteen mukaan useita virheitä. Professori sai kuitenkin tilaisuuden antaa lehdessä vastineensa. Mutta yllätys, yllätys, lehden toimitus poisti, vastineen antajaa informoimatta, vastineesta kohdan, jossa todettiin, ettei toimittaja ollut yrittänyt tavoittaa professoria tämän oman näkemyksen esittämistä varten. Näin ei toki saisi tehdä. Jos toimitus on eri mieltä vastineessa esitetystä asiasta, sillä on mahdollisuus julkaista oma näkemyksensä vastineen yhteydessä, mutta se ei voi mennä peukaloimaan vastineen sisältöä omin päin. - Professori ei kuitenkaan vienyt asiaa JSN:oon. Ehkä hän oli kuullut, että neuvostosta on hyvin vaikea saada oikeutta. JSN ei, kuten sen Silminnäkijä-asiassa antamassa päätöksessä nimenomaan todetaan, voi edes kuulla ketään "suullisessa ja välittömässä kuulemisessa."

5. No, kaikenlaista sitä näissä journalistipiireissä voikin sattua! Mutta palataanpa takaisin päivän teemaan ja epistolatekstiin. JSN katsoi, tiukan koeäänestyksen jälkeen (4-3, tietojen mukaan 4 jäsentä pidättäytyi koeäänestyksestä), ettei Ylen Silminnäkijän ohjelmassa ollut rikottu edellä mainittuja ohjeita. JSN piti riittävinä Ylen vastauksia, jotka koskevat ohjelma lähettämisajankohtaa, motiiveja ja lähetyskanavaa. Yle on päätöksen mukaan toiminut journalistisen päätösvaltansa puitteissa ja pitänyt kiinni toimituksellisesta riippumattomuudestaan. Asia oli yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä ja erittäin tärkeä.

6. Kuten jo sanottu, JSN ei voinut perustelujensa mukaan ottaa kantaa väitteen totuudenmukaisuuteen. Neuvoston mukaan Ylen vastauksesta ilmeni, että lähteen - jutussa käytettiin vain yhtä lähdettä - mahdolliset poliittiset kytkennät sekä muu tausta oli selvitetty mahdollisen vahingoittamistarkoituksen toteamiseksi. Tämän lisäksi lähteen antamia tietoja oli pyritty tarkastamaan muilla keinoin. Yle ei ollut luvannut lähteelle täydellistä lähdesuojaa, vaan häneltä oli pyydetty kirjallinen suostumus lähdesuojan murtamiseen mahdollisessa kunnianloukkausoikeudenkäynnissä. Tässä oikeudenkäynnissä lähteellä olisi ollut velvollisuus pysyä totuudessa. Perusteluissa todetaan, että lähdesuoja menettäisi kokonaan merkityksensä, jos sen pystyisi murtamaan tekemällä kantelun neuvostolle.

7. JSN:n mukaan ohjelmassa olisi ollut hyvä esittää lisää yksityiskohtia väitteen tueksi. Neuvoston mielestä Ylellä oli kuitenkin omien taustaselvitystensä perusteella ollut riittävät syyt uskoa väitteen todenperäisyyteen. Yle oli lisäksi esittänyt sekä Matti että Merja Vanhaselle haastattelupyynnön, jossa oli riittävällä tarkkuudella yksilöity, mistä oli kyse. Matti Vanhanen ei ollut vastannut sanottuun pyyntöön ja Merja Vanhanen ei ollut halunnut vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin.

8. JSN siis katsoi, ettei Yle ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa. Koeäänestyksen tulos oli liikaa JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyväriselle, sillä hän ilmoitti heti äänestyksen tuloksen selvittyä, ettei hän voi jatkaa puheenjohtajana; Hyvärisen kerrotaan marssineen ulos kokouksesta saman tien. Antamassaan tiedotteessa Hyvärinen kertoo, että neuvoston enemmistö oli äänestänyt nurin hänen asiassa tekemänsä esityksen. Syntynyt vapauttava päätös oli H:n mukaan niin voimakkaasti hänen journalistisen näkemyksensä vastainen, että hän ei katsonut mahdolliseksi jatkaa puheenjohtajan tehtävässä. Hyvärinen ei halunnut toistaiseksi kommentoida neuvoston päätöstä.

9. Ajatella, että JSN:oon on onnistuttu jo toista kertaa peräkkäin hankkimaan puheenjohtajaksi näin herkkä henkilö! Muistaakseni myös Hyvärisen edeltäjä Kalevi Kivistö erosi tehtävästään hieman samantapaisista syistä. Minusta käytäntö, jonka mukaan neuvostossa suoritetaan ennen varsinaista päätöstä koeäänestys, on yllättävä ja outo. Ilmeisesti neuvosto pyrkii konsensusratkaisuihin, mutta eihän se tällaisissa tapauksissa voi juurikaan onnistua. Minusta olisi reilua, että JSN:ssa asiat ratkaistaisiin normaalin päätöksentekoprosessin tavoin ilman mitään koeäänestyksiä niin, että jokainen jäsenen saisi vapaasti lausua oman mielipiteensä ja että myös vähemmistöön jääneiden jäsenten mielipiteet ja perustelut julkistettaisiin päätöksessä.

10. Mistä nyt uusi puheenjohtaja neuvostolle? Tuskin nyt ainakaan iltapäivälehtien toimituksista! Puheenjohtajan tulisi olla mieluummin ei-journalisti, mutta kuitenkin hyvin perillä journalistiikasta ja journalistin eettisistä ohjeista. Onko Kari Lehtola ollut jo aiemmin ehdolla tehtävään vai onko hän jo toiminut sanotussa hommassa? Minusta yksi varteenotettava ehdokas olisi Lauri Lehtimaja, hiljattain eläkkeelle jäänyt KKO:n oikeusneuvos ja eduskunnan entinen oikeusasiamies.

11. Muuten, Ylen JSN:Lle antama vastaus sisältää aika mielenkiintoista tietoa, vai pitäisikö varovaisuussyistä sanoa väitteitä, Matti Vanhasen Nuorisosäätiön puheenjohtajan ominaisuudessa (väitteen mukaan) saamasta lautatavaraerästä, kannattaa lukea. Lähteen kertomaksi esitetyt tiedot tuntuvat aika loogisilta ja niitä lukiessa hiipi kyllä mieleen ajatus, että olisiko lähde voinut keksiä koko tarinan noin vain omasta päästään. - Ymmärrän nyt aika hyvin, miksi Matti Vanhanen on alusta lähtien torjunut monien toiveen lähteä käräjöimään Yleä vastaan ja peräämään oikeudessa kunniaansa.