691. Presidentin puhe - lattea ja halju?

1. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tarkoituksena oli viime syksynä markkinoida Suomea YK:n turvaneuvoston jäseneksi. Tässä tarkoituksessa Niinistö puhui YK:n yleiskokouksessa. 

2. Puhetaidon ja retoriikan kouluttaja Antti Mustakallio kertoo Kanava-lehdessä odottaneensa presidentin puheelta retoriikkaa, markkinointikykyä ja kuulijoiden asenteiden liikuttamista. Nyt kouluttaja sanoo kuitenkin pettyneensä odotuksissaan, sillä Niinistö luki tylsän puheen paperista ja vielä liian nopeaan tahtiin. Mustakallion mukaan Niinistöltä puuttui katsekontakti kuulijoihin, presidentti vain kurkisti välillä nopeasti kulmansa alta saliin.

3. Myös tärkeitä asioita korostavat äänenpainotukset puuttuivat presidentin puheesta, sanoo Mustakallio. Äänen voimakkuus, korkeus ja intensiteetti säilyivät muuttumattomina kautta koko puheen. Missä olivat tauot, jotka antavat yleisölle aikaa sisäistää kuulemansa, Mustakallio ällistelee. Iltalehdelle Mustakallio sanoo, ettei hän ole arvioineen yksin. 

4. YK:n yleiskokouksen äänestys turvaneuvoston jäsenyydestä oli Suomelle lopulta karkea pettymys. Piskuinen Luxemburg löi Suomen selvin luvuin, suorastaan tyrmäsi korisottelun luvuin (131-62). Samoihin numeroihin olisi päädytty, jos matsissa vastakkain olisivat olleet jokin NBA:n huippujoukkue ja sitä vastassa vaikkapa Äänekosken Huima.

5. Mustakallio kehuu presidenttiä Barack Obamaa, joka käytti YK:n yleiskokoukselle puhuessaan teleprompteria eli käsikirjoitustekstiä puhujan eteen heijastavaa laitetta. Se synnyttää illuusion, että puhuja katsoo koko ajan kuulijoitaan.

6. Olisiko Suomi YK:n turvaneuvoston jäsen, jos Niinistö olisi käyttänyt teleprompteria, kysyttiin Mustakalliolta? Ei varmaan pelkän teleprompterin käytön perusteella, vastaa Mustakallio.  Kyse on siitä, kuinka puhuja on läsnä, minkälaisen kontaktin saa kuulijoihin. Niinistön kontakti oli kovin ohut, koska hän on tiiviisti kiinni papereissaan. 

7. Mustakallio ihmettelee, ovatko presidentin puheiden kirjoittajat lainkaan ammattilaisia. Hän epäilee, että presidentin puheen olivat kirjoittaneet virkamiehet, jotka varoivat munimasta Suomen mahdollisuuksia YK:n turvaneuvoston jäseneksi.
- Suomi haluaa olla kiltti ja tunnollinen mutta hiljainen oppilas luokan takaosassa. Jos tähän pyrittiin, siinä onnistuttiin. Mustakallion mielestä presidentti tarvitsisi viestintäalan ammattilaisten apua. 

8. Mitä mieltä arvoisat lukijat mahtavat olla Niinistön puhelahjoista ja hänen saamastaan arvostelusta? Tarvitsisiko Niinistö tässä suhteessa ammattilaisten apua? Keiden pitäisi avittaa presidentin kansliaa puheiden kirjoittamisessa? Suomessahan on loistavia puhujia ja esiintyjiä, ajateltakoonpa vaikkapa vain esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Jari Sarasvuo, Jope Ruonansuu ja Paavo Väyrynen.

9. Oppisiko presidentti vielä puhumaan siten kuin retoriikan kouluttajat haluaisivat? Haluaisiko hän edes opetella paremmaksi saati sitten loistavaksi puhujaksi? Vaikka presidentille kirjoitettaisiin miten loistelias puhe tahansa, saattaa olla olemassa riski, että Niinistö mumisee senkin suoraan paperista.

10. Menestysfilmissä "Kuninkaan puhe" kerrotaan Iso-Britanian kuningas Yrjö VI:sta (Yorkin herttua Albert, 1895-1952, kuninkaana 1936-1952)), joka kärsi lapsuudesta saakka vakavasta änkytyksestä, mutta joka kuninkaaksi tultuaan opetteli  taitavan ja kärsivällisen opettajansa johdolla kelvolliseksi puhujaksi. Tuohon maailman aikaan kuninkaat ja presidentit pitivät puheensa kansakunnalle radiossa.

11. Antti Mustakallio on kommentoinut Kanava-lehden kirjoitustaan tämän blogijutun kommenttiosiossa.

650. Suomen ulkopolitiikalle rökäletappio YK:ssa: Luxemburg 131 - Suomi 62

Suomen olisi (muka) oltava mukana kaikissa pöydissä...tähän pöytään meille ei kuitenkaan lautasia kateta


1. Suomen ulkopoliitiikan johto ja muu eliitti ovat ajaneet Suomen jäsenyyttä YK.n turvallisuusneuvostossa vuosikausia, jo vuodesta 2002 lähtien. Suomen jäsenyyden tämänpäiväisessä YK:n yleiskokouksessa piti olla muun muassa Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan arvion mukaan lähinnä läpihuutojuttu. 

2. YK:n yleiskokouksessa vieraili tänä syksynä peräti kolme Suomen presidenttiä asiaa vielä ajamasssa ja pohjustamassa:  Ahtisaari, Halonen ja Niinistö. Olisiko vielä Mauno Koivistoakin  tarvittu?

3. Suomen  toiveikkuus vaihtui äänestyksessä todella karvaaksi pettymykseksi, sillä Suomi karsiutui kilpailusta yleiskokouksen äänestyksissä jo toisella kierroksella ja sitä paitsi varsin rumin numeroin. Länsimaiden kahdelle paikalle vuosiksi 2013-2014 turvaneuvoston jäsenmaaksi valittiin nimittäin Australia ja Luxemburg. Äänestyksen alkaessa suomalaiset uskoivat olevansa suosikkeja Australian ohella.

4. Suomi siis kisasi kahdesta länsimaiden ryhmän paikasta Australian ja Luxemburgin kanssa. Valintaan tarvittiin kaksi kolmasosaa paikalla olevien maiden äänistä, eli 129 ääntä. Australia valittiin heti ensimmäisellä kierroksella 140 maan tuella ja Luxemburg jäi vain yhden äänen päähän valinnasta. Suomi sai ainoastaan 108 ääntä. Toisella äänestyskierroksella Luxemburg sai kaksi ääntä yli minimimäärän, mutta Suomen sama äänimäärä romahti, vain 62 äntä. Tulos oli täydellinen romahdus verrattuna Suomen odotuksiin, suorastaan katastrofi.

5. Pieni ja pippurinen Luxemburg siis selätti  Suomen selvin numeroin. Tulosta, varsinkin toisella äänestyskierroksella, voidaan pitää selvänä epäluottamuslauseena Suomelle ja sen ulkopoliittiselle johdolle, sekä edelliselle että nykyiselle. Kyseessä oli suljettu lippuäänestys, mutta aivan ilmeisesti kaikki Länsi-Euroopan maat halusiva paikan Luxemburgille eikä Suomelle. 

6. Luxemburg kuuluu Nato-myönteisiin valtioihin, mutta Suomi on profiloitunut Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan kaudella selvästi Yhdysvaltojen ulkopolitiikan vastustajaksi ja Nato-kielteiseksi. Suomea pidetään monissa maissa ilmeisesti edelleen Venäjän liitolaisena Natoa ja länsimaita vastaan. Vai johtuiko Suomen tappio maamme EU:ssa omaksumasta änkyrä-linjasta? 

7. Tappion selvittyä  Erkki Tuomioja ja Sauli Ninistö yrittävät vähätellä äänestystappiota sillä, että Suomi (muka) joka tapauksessa hyötyy YK-kampanjastaan tappiosta huolimatta.
”Tässä on luotu kontakteja, suhteita ja yhteistyötä, Tuomioja sanoi. Samaa virttä yritti veista myös Sauli Niinistö. Mutta faktahan on kuitenkin se, että nämä "hyödyt" eivät voi mitenkään kompensoida Suomen äänestyksessä kokemaa kirvelevää arvovaltatappiota.

8. Loppujen lopuksi äänestystulos on tappio, rökäle sellainen, vain Suomen merkillistä hinkua osoittaneelle ulkopolitiikan eliitille saada Suomi turvaneuvoston jäseneksi juuri nyt, kun kriisejä ja sotia on vähän joka puolella maailmaa. 

9. Hyvä juttu, että äänestyksessä kävi näin! Suomen seurava tilaisuus päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi koittaa 20 vuoden kuluttua. Toivottavasti silloin ollaan viisaampia eikä jätetä hakemusta sisään ollenkaan!

157. Kiittämättömyys on Suomen palkka

Suomen pääministeri vastaanottaa Louise Blouin Foundation -säätiön palkinnon New Yorkissa pidetyn Global Creative Leadership -huippukokouksen yhteydessä

Hoh-hoijjaa!

Aika rasittava on taas ollut tämäkin Amerikan matka. Reissu on kestänyt 5-6 päivää ja kaikenlaisia kissanristiäisiä ja tapaamisia on ollut paljon, ihan liikaakin. Mutta ei auta, Suomen pääministerin on toki jaksettava edustaa ja tavata johtavia poliitikkoja, talousmiehiä ja yliopistoihmisiä ympäri maapalloa. Nyt ollaan onneksi jo kotimatkalla ja koneen nokka osoittaa kohti Helsinkiä.

Täytyykin soittaa Sirkalle, että laittaa saunan lämpiämään. Niin, ja käy kaupassa ostamassa uuniperunoiksi sopivia perunoita ja pihvejä grillattavaksi. Tälläkin reissulla on tullut syötyä lähinnä vain hampurilaisia ja juotua kokista, kun niitä on niin helppo tilata. Virallisilla päivällisillä sun muilla olen tilannut tapani mukaan aina wieninleikkeen muusilla, eihän mun vatsani kestä niitä kaikenmaailman äyriäisiä ja etanoita sun muita eksoottisia ruokia. Kyllä ne täällä jenkeissäkin jo tietää ja tuntee mut ja mun ruokailutottumukset, ei se tule niille enää yllätyksenä.

New Yorkin yleiskokouksen avajaisissa tapasin YK:n pääsihteerin. Pitihän minun toki olla paikalla, kun kyse oli pääsihteerin koolle kutsumasta korkean tason ilmastokokouksesta. Minä sanoin lehdistölle - paikalla tosin näkyisi olleen, kuten tavallisesti, suomalaisia lehtimiehiä (no, sittenpähän saatoin kertoa asiat vain suomeksi) - että "kokous osoittaa, että poliittista tahtoa on löytymässä sopimuksen aikaansaamiseksi Kööpenhaminan ilmastokokoukseen." Näin, aika jämptisti sanottu! Köpikseen sitten joulukuussa, siis siihen varsinaiseen korkean tason ilmastokokoukseen. Ilmasto on toki tärkeä asia, ilma on pidettävä kirkkaana, jotta päästään lentämään turvallisesti eikä koneet törmäile ilmassa toisiinsa.

Nykistä matka jatkui sitten Washingtoniin ja Denveriin. Niin, ja sitten sieltä torstaina takaisin New Yorkiin, jossa oli jäljellä matkan kohokohta. Sitä vartenhan minä itse asiassa tänne pitkälle ja pirun rasittavalle matkalle oikeastaan lähdinkin.

Minulle, siis Suomen pääministerille, annettiin Louise Blouin Foundation -säätiön palkinto. Heh, heh, tässäkin siis säätiö, ne nyt vain ovat niin hyviä jakamaan kaikenlaista kivaa. Katonpa nyt paperista oikein, joo sen niminen säätiö se tosiaan oli. Mitäs tässä muuta lukee:

- Säätiö järjestää vuosittain yhteistyössä YK:n globaaleihin kysymyksiin keskittyvän Global Creative Leadership-huippukokouksen, jonka gaala- ja palkintoseremoniassa palkittiin tänä vuonna kolme eri alojen johtajaa saavutuksista globaalien kysymysten parissa.

Ja arvaapa rakas Suomen kansa, kuka oli yksi tuon pystin saajista? Aivan oikein, se olin minä Matti Urho Kaleva Taneli Lahnanen, The Prime Minister of Finland. Ja palkinnon myöntämisperusteina sanotaan näin:

- Pääministeri Vanhanen on edistänyt työssään kiitettävällä tavalla teknologisia innovaatioita ja globaalia vastuuta erityisesti ilmastonmuutosasioissa.

Onhan tää suuri kunnianosoitus, paitsi tietysti minulle itselleni, myös Suomelle. Merkittävin varmaan tähänastisista, jos nyt jätetään se Maran Nobel pois laskuista. Onhan nämä Tarja Halonen ja Stubb toki saaneet Itämeri-palkinnon, mutta eihän se ole mikään globaali-tunnustus niin kuin tämä minun pystini. Itämeri nyt on mitä on: pieni paskainen lätäkkö, täynnä kaikenlaisia kaasuputkia ja sodanajan miinoja, jos asiaa ajatellaan globaalisti. Halonen ja Stubb sai sen palkinnon luultavasti siksi, että ne on ainoita poliitikkoja, ketkä on uskaltautuneet uimaan Itämeressä, Stubb tosin vain märkäpuvussa.

Minä pidin siellä Leadership-huippukokouksessa paria päivää aikaisemmin oikein niin sanotun key note -puheenkin, jonka teemat olivat innovaatiot, yrittäjyys ja kilpailukyky. Juu, sen saman puheen, jonka on kirjoittanut avustajani Länkinen ja jonka olen pitänyt jo kymmeniä kertoja, mm. Keskustan kekrijuhlilla. Nyt tietty vaan englanniksi, minähän hallitsen senkin kielen hyvin. Kaipa tuo puhe sitten lopullisesti vakuutti kuulijat ja säätiön porukan siitä, että tämänvuotinen pysti kuluu just mulle.

Palkinnon ojensi minulle juhlallisessa tilaisuudessa säätiötä edustanut kaunis, syvälle uurrettuun iltapukuun sonnustautunut kaunotar, hänessä oli ripaus Barbara Streisandia, Madonnaa ja meidän Sirkkaa. Sirkan pitää kyllä hankkia seuraavin Linnan juhliin just samanlainen iltapuku.

Minusta tää pysti on, jos nyt siis jätetään se Maran Nobel rauhaan, todella merkittävä. Oikeesti tämän edelle menevät vain Suomen lätkäjoukkueen voitto jääkiekkoilun MM-kisoissa 1995 ja Lordin Euroviisuvoitto pari kolme vuotta sitten. Pitää laittaa tää Nurmijärvellä parhaalle paikalle olohuoneeseen. Toivottavasti tälle pystille ei käy yhtä köpelösti kuin sille Tapio Wirkkalan Jäävuori-maljakolle, jonka sain vaalivoitostani vuonna 2007 Tokmannin Kyösti Kakkoselta. Sehän särkyi sen tunnen sirpaleiksi, kun Sirkka suuttui ja paiskasi sen lattiaan saatuaan... kanssa viime kunnallisvaalien aikoihin.

Pitääkin soittaa alivaltiosihteeri Hömilölle Helsinkiin, että joko se on järjestänyt Hki-Vantalle punaisen maton ja torvisoittokunnan mua vastaan ja varannut Kauppatorin ylihuomiseksi Torilla tavataan - tilaisuutta varten. Pasila, Porilaisten marssi!

Mi-mitä helskuttia! Ai, että Suomessa ei ei tiedetä mitään tästä pokaalista. Yhtään uutistakaan tästä tunnustuksesta ei ole julkaistu missään lehdessä, ei edes Kehä-Sanomien ilmaisjakelulehdessä! No, jo nyt on merkillistä. Ai, ainoa maininta tästä on ollut Valtioneuvoston viikko -nimisessä valtioneuvoston julkaisussa, tiedote 276/2009.

Hömilö kertoi, että Suomessa kaikki lehdet on täynnä juttuja, jossa vaaditaan kiivaasti mun eroa pääministerin pallilta! On tää tosi outoa, mä rehkin jenkeissä niska limassa lähes viikon saadakseni Suomelle mainetta ja kunniaa ja sitten saan vielä tämän Leadership -pystin globaalin maailman parhaana poliittisena johtajana. Mutta Suomessa ne meinaa veivata mut yksinkertaisesti ja kylmästi pellolle koko hallituksesta, siis minun omasta hallituksesta!

Kiittämättömyys on todella maailman palkka, ainakin Suomessa! Se Hömilö kertoi vielä, että Hesarissa on esitetty mun vastattavaksi 10 ilkeätä kysymystä liittyen siihen iänikuiseen vaalirahoitussotkuun. No voi sun samperi!

Mut mähän en anna periksi. Eihän MM-voittajana Leadership-kisoista kotiin palaavaa pääministeriä voida tällä tavalla kohdella! Minäpä luonnostelen seuraavaksi heti vastaukseni niihin vit...tarkoitan vihaisiin kysymyksiin. Odottakaas vähän, kohta näette!