1159. Kun komentaja rivistä lipesi

1. HX-hävittäjähanke on puolustusministeriön hanke, jonka tarkoitus on hankkia Suomeen uusia monitoimihävittäjiä nykyisten Hornet-hävittäjien tilalle. Hankinta on toteutuessaan Suomen kaikkien aikojen kallein ostos, sillä hankittavat 64 hävittäjää maksaisivat arviolta n. 10 miljardia euroa.  HX-hävittäjähanke on alkanut syksyllä 2015 ja hallituksen on määrä  päättää hankinnasta vuonna 2021. Hankkeen aikataulun mukaan uudet koneet saapuisivat Suomeen vuosina 2025–2030.

2. Puolustusvoimissa on HX-hankkeen parissa työskennellyt jo vuosia noin 70 ihmistä. Hankkeen ohjelmajohtajana on toiminut Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja, kenraalimajuri evp Lauri Puranen.

3. Huhtikuussa 2016 lähetettyyn tietopyyntöön vastattiin loppuvuonna 2016 seuraavien hävittäjien osalta: F/A-18 (Boeing),  F-35 (Lockheed Martin),  JAS Gripen (Saab),  Rafale  (Dassault) ja Eurofighter  Typhoon (BAE Systems). Tarjouspyynnöt lähetettiin 26.4.2018 Yhdysvaltain, Ranskan, Ruotsin ja Britannian viranomaisille, jotka toimittivat ne edelleen lentokonevalmistajille^.Kaikki viisi valmistajaa, joille tarjouspyyntö oli jätetty, antoivat vastauksensa Suomen alustavaan tarjouspyyntöön tammikuun loppuun 2019 mennessä.

4. Syksyllä 2019 Puolustusvoimat pyysi valmistajilta tarjouksen tarkennuksen, ja lopulliset tarjoukset saadaan valmistajilta vuoden 2020 loppupuolella. Kaikki ehdokkaana olevat koneet saapuivat Suomeen Pirkkalan tukikohtaan talvella 2020 aloitettuihin testeihin.

5. Jarmo Ilmari Lindberg (synt. 10.6.1959) on suomalainen kenraali ja entinen puolustusvoimain komentaja. Hän on taustaltaan hävittäjälentäjä, joka sai lempinimen Charles 1970 -luvulla kuuluisan amerikkalaisen lentäjän Charles Lindbergh´n mukaan. Jarmo Lindberg nousi nuorimpana kenraalikuntaan vuonna 2005, jolloin hänet nimitettiin prikaatikenraaliksi. Vuosina 2008-2012 Lindberg toimi ilmavoimien komentajana ja vuosina 2012-2014 puolustuvoimien sotatalouspäällikkönä. Maaliskuussa 2014 hänet nimitettiin puolustusvoimien komentajaksi Ari Puheloisen jäädessä eläkkeelle. Lindberg eläköityi itse elokuun alussa 2019, jolloin hän allekirjoitti puolutusministeriön kanssa karenssisopimuksen. Sen mukaan hänellä ei ollut lupa aloittaa aiempiin tehtäviinsä liittyvää elinkeino- tai ammatinharjoittamista.

6. Kuluvan viikon keskiviikkona 15. 4. saatiin todellinen uutispommi, kun hävittäjähankinnoista kilpaileva Lockheed Martin tiedotti puolustusministeriölle, että Jarmo "Charles" Lindberg oli siirtynyt yhtiön lobbariksi tehtävänään konsultoida juuri Suomen hävittäjähankintaa.

7. Ilmeni, että kenraali Lindberg oli tammikuussa 2020 - siis jo ennen mainitun kuuden kuukauden karenssiajan päättymistä - perustanut lobbaustehtävää silmällä pitäen  Suomalainen kenraalikonsultointi oy:n nimisen yhtiön. Hän ei ollut tuolloin tai myöhemminkään ilmoittanut puolustusministeriölle ryhtyvänsä Lockheed Martinin konsultiksi.

8. Selvää on, että entisen ilmavoimien ja koko Puolutusvoimien komentajana toimineen kenraalin siirtyminen hävittäjähankinnan tullessa ratkaisevaan vaiheeseen on moraalisesti sangen arveluttava asia, joka on herättänyt Suomessa kovaa krittikkiä.  Kenraali on vaihtanut puolta eli siirtynyt ostajan joukoista myyjän riveihin. Virassaan Lindbergilla oli mahdollisuus - sitä hän ei tietenkään jättänyt käyttämättä - nähdä kaikkien hävittäjäkisassa mukana olleiden valmistajien tarjoukset ja nyt, eli vain puolen vuoden kuluttua eläköitymisestään, hän konsultoi yhtä tarjouksen tehnyttä valmistajaa. Eihän tässä ole minkäänlaista tolkkua!

9. Sillä seikalla, että Lindberg on juuri ja juuri eli ns. rimaa hipoen noudattanut sovittua kuuden kuukauden karenssiaikaa - tosin perustanut konsulttiyrityksensä jo ko. ajan kuluessa - ei ole kovin paljon merkitystä. Sopimusehtoja hän ei ole muodollisesti rikkonut, mutta asevelihenkeä sitäkin selvemmin. Voidaan jopa sanoa, että lobbariksi ryhtyessään kenraali on livennyt rivistä. Kenraali ei voi piiloutua sen taakse, että hän on noudattanut karenssiaikaa.

10. Lockheed Martinin hävittäjää on suorituskyvyltään pidetty hävittäjäkisan yhtenä voittajaehdokkaana. On selvää, että mistään pikkukorvauksesta kenraali ei ole lobbaustehtävään ryhtynyt, vaan hänen palkkiossaan täytyy olla kysymys todella huomattavista summista. Sen vuoksi on käynyt toteen raamatullinen ilmaisu: (Maanpuolustus)henki on kenties ollut altis (vahva), mutta liha liian heikko. Houkutus on muodostunut kenraalille liian suureksi, hän on halunnut panna kerrankin kunnolla rahoiksi!

11. Karenssiaikoja tällaisissa tapauksissa tulisi tietenkin pidentää nykykäytäntöön verrattuna huomattavasti. Tästä on puhuttu jo pitkään ja hartaasti, mutta mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut.  Ministerit ovat voineet siirtyyä suoraan elinkeinoelämän palvelukseen (esimerkkinä Jyri Häkämies) tai muut johtavat poliitikot (esimerkkinä Laura Räty ja Lasse Männistö) terveys-tai sairaalafirmojen leipiin jne.

12. HX-hävittäjähankkeessa muutkin valmistajat ovat toki käyttäneet korkea-arvosia suomalaissotilaita lobbareina, Boeing entistä eli vuosina 2001-2009 puolustusvoimien komentajana toiminutta Juhani Kaskealaa ja Saab Uudenmaan prikaatin entistä komentajaa Karl Gustav Storgårdsia.

13. Suomi kävi eilen vastaiskuun. Puolustusministeri Antti Kaikkonen nimittäin ilmoitti - keskusteltuaan ensin presidentti Sauli Niinistön kanssa - että Suomi lopettaa ulkopuolisten konsulttien käytön hävittäjähankkeen tapaamisissa kokonaan. HX-hankkeen valmistelussa tulee jatkossa pidättyä "kaikista yhteyksistä" hankkeen tarjoavia edustavien konsulttiyritysten ja konsulttien kanssa. Kaikkosen mukaan määräys koskee kaikkia tapaamisia ja muita yhteyksiä ja astuu voimaan välittömästi.

14. Tämä on oikea ja välttämätön päätös, mutta sillä ei voida mitätöidä niitä tapaamisia, joita HX-konsulteilla ja mahdollisesti myös Jarmo Lindbergillä on jo ollut Suomessa hankintaa hoitavien johtohenkilöiden kanssa. Epävirallista yhteydenpitoa lienee mahdollista myös edelleen jatkaa kabineteissa ja kulisseissa, tätä Antti Kaikkosen ukaasi ei pysty estämään. Jarmo Lindbergin lobbaushankkeen paljastuttua - mutta ennen ministeri Kaikkosen asiaan puuttumista - puolustusminnisteriön hankejohtajana toimiva kenraalimajuri (evp) Lauri Puranen ehti kommentoida Lindbergin uutta pestiä varsin innostuneen oloisesti.

15. Kenraali Lindbergin lobbariksi ryhtyminen saattaa vaarantaa koko hävittäjähankinnan. Muut tarjoajat voivat kenties vaatia Lockheedin sulkemista hankinnasta. Toinen asia on, tulisiko koko hävittäjäkauppaa tulossa olevan talouslaman vuoksi siirtää esimerkiksi viidellä vuodella eteenpäin, jolloin hallitus tekisi hankintapäätöksen vasta esimerkiksi vuonna 2026. Kyllä ne Hornetit pysyvät taivaalla vallan mainiosti vielä monta vuotta. Kanada on tehnyt järkevästi, sillä se ei hanki uusia hävittäjiä, vaan päivittää nykyisin käytössä olevia ja pidentää siten vanhojen hävittäjien käyttöikää ainakin 10 vuodella.

16. Niin tai näin, mutta  vakavasta asiasta joka tapauksesta on kysymys. Piilokorruptiota ja etiikkaa tutkinut emeritusprofessori Ari Salminen totesi eilen Yle Uutisille, että eettisesti arvioiden tapaukseen tulee suhtautua erittäin vakavasti, sillä tärkeää on myös se, miltä asia näyttää ulkoapäin tarkasteltuna. Silloin vaikuttaa siltä, että yksi yhtiö eli Lockheed Martin on voinut saada tietynlaista etua, joka voi olla jopa ratkaiseva tekijä hävittäjien valmistajaa valittaessa.

17. Voisiko tai tulisiko  Suomen "rangaista" Lockheed Martinia niin, ettei sen tarjoamaa konetta missään tapauksessa valittaisi uudeksi hävittäjäksi? Toinen mahdollisuus on se, että voittaakseen hävittäjäkisan Lockheed Martinin tulisi alentaa tarjoushintaansa rutkasti, jotta se voisi vielä saada "armon" Suomen silmissä.

840. KKO ei antanut valituslupaa Ilkka Kanervan lahjusasiassa

1. Kansanedustaja Ilkka Kanervan Helsingin käräjäoikeudessa 2012 saama lahjustuomio kaatui hovioikeudessa 27.6.2013. Helsingin hovioikeus kumosi tuolloin käräjäoikeuden äänestyksen 2-1 jälkeen antaman tuomion ja hylkäsi Kanervaa vastaan nostetun syytteen törkeästä lahjuksen ottamisesta. Samalla kaatuivat myös liikemiesten Arto Merisalon, Tapani Yli-Saunamäen ja Toivo Sukarin saamat syytteet Kanervan törkeästä lahjomisesta, josta käräjäoikeus oli heidät tuominnut.  Hovioikeus kumosi myös Rovaniemen kaupunginhallituksen ex-puheenjohtajan Ari Ruotsalaisen käräjäoikeudesta saaman lahjustuomion. 

2. Jutussa oli kyse Ilkka Kanervan 60-vuotisjuhlien sponsoroinnista vuonna 2008 ja hänen eduskuntavaaleissa 2007 saamastaan vaalituesta. Syytteen mukaan Arto Merisalo, Toivo Sukari ja Tapani Yli-Saunamäki antoivat Kanervalle etuja 50 000 euron edestä. 

3. Epäilty 50 000 euron arvoinen lahjus liittyi Ilkka Kanervan syntymäpäiväjuhliin, joiden rahoittamiseen liikemiehet osallistuivat. Syytteen mukaan liikemiehet pyrkivät vaikuttamaan Kanervan päätöksiin luottamustehtävässä Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Valtakunnansyyttäjän mukaan eduilla haluttiin vaikuttaa uusien kauppakeskusten sijaintiin maakuntakaavoituksessa.

4. Oikeudessa syytteitä ajoi valtionsyyttäjä Jukka Rappe. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä lahjusrikoksiin. Heidän mielestään mainitussa asiassa oli kyse normaalista poliittisen toiminnan tukemisesta eli vaalituesta, ei lahjonnasta.

5. Helsingin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että Kanervan liikemiehiltä saamat etuudet ovat olleet omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Maakuntahallitus päättää muun muassa uusien kauppakeskusten sijainnista. Käräjäoikeus tuomitsi Kanerva törkeästä lahjuksen ottamisesta (RL 40:2) ehdolliseen vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Katso blogia nro 584/18.4.2012.

6. Hovioikeus puolestaan korosti, että vaalitukeen on suhtauduttava lähtökohtaisesti lempeämmin kuin poliitikoille perinteisesti annettuihin etuuksiin. Hovioikeus totesi, että vaalituki on erityislaatuinen ja hyväksyttävänä pidettävä etuus, joka annetaan politiikassa jo mukana toimiville henkilöille. Hovioikeuden mukaan vaalituki poikkeaa siten lahjus- ja virkarikoksissa tavanomaisista etuuksista, kuten esimerkiksi matkoista ja erilaisesta kestityksestä. Hovioikeus katsoi, että vaalituki ei ole oikeudeton etu, jollei tuen saaja ole samaan aikaan konkreettisesti edistämässä sponsorinsa hankkeita. Ko. tapauksessa ei hovioikeuden mukaan ollut esitetty näyttöä lahjuksen antamisesta ja ottamisesta. Kun syyte hylättiin, hovioikeus velvoitti valtion korvaamaan Kanervan oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa yhteensä 117 500 eurolla.

7. Lahjusrikosten yleisten oppien mukaan edun antamisen ja vastapalveluksen saamisen ajallinen yhteys voi olla liukuva eli niiden ei tarvitse olla samanaikaisia. Kanervan ja Ruotsalaisen tapauksissa hovioikeus asetti kuitenkin vaalituen etuutena eri asemaan. Oikeuskäytännössä on epäselvää, miten tiivis yhteys annettujen etujen ja ajettavavaksi toivottujen hankkeiden välillä täytyy olla, jotta vaalituessa olisi kyse lahjonnasta. Poliittisen toiminnan tukemisen tarkoituksena voi kuitenkin olla, että etuuksien antamisella halutaan etukäteen varmistaa asetelmia esimerkiksi juuri myöhemmin tapahtuvan rakentamisen ja kaavoituksen suhteen. Ilkka Kanervan tapauksessa mainitunlaiset kaavailut eivät olleet vielä etuuksia annattaessa konkretisoituneet, mutta saattoivat tulla myöhemmin ajankohtaisiksi.

8. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa, koska rajanveto laillisen vaalituen ja laittoman lahjuksen välillä on, kuten alempien oikeuksien erilaisista tuomioistakin ilmenee, käytännössä hankala tehdä. Lahjuspykälän sanamuodon mukaan lahjusrikos on mahdollinen ilman että annettu etu liittyy johonkin konkreettiseen päätökseen (RL 40 luvun 2:n 1 momentin 2 kohta). Lahjusrikokseen vaaditaan kuitenkin, että etu annetaan tai otetaan toiminnasta palvelus- tai luottamussuhteessa, eli etu annetaan vaikuttamismahdollisuuksien vuoksi ja vastaanottaja mieltää sen annetuksi juuri siksi, että nuo mahdollisuudet ovat hänen käytettävissään. Mitä enemmän aikaa kuluu edun ottamisen ja jonkin päätöksen välillä, sitä vaikeampi on osoittaa, että asiat liittyvät toisiinsa.

9. Hovioikeuden perusteluissa edellytetään, että annettu ja vastaanotettu etu on oikeudeton eli lain mukaan rangaistava vain siinä tapauksessa, että sillä nimenomaan pyritään vaikuttamaan saajan toimintaan luottamustoimessa tai palvelussuhteesa. Lain sanamuodon mukaan näin ei kuitenkaan ole välttämättä asianlaita, vaan lahjusrikokseen riittää, että etu on omiaan vaikuttamaan toimintaan (RL 40:2.1:n 2 kohta). Tuomioistuimen tulee siis tehdä objektiivinen arvio siitä, miten annetun edun voidaan yleensä tietyissä olosuhteissa katsoa vaikuttavan edun saajan toimiin. Syyttäjän ei tarvitse esittää näyttöä siitä, että etuudella on pyritty nimenomaan vaikuttamaan tai että se on vaikuttanut.

10. Jos maakuntahallituksen puheenjohtajalle annetaan kymmenien tuhansien eurojen etuuksia, voidaan perustellusti katsoa, että etuudet ovat olleet omiaan vaikuttamaan saajan toimintaan ja että ne on annettu nimenomaan saajan vaikuttamismahdollisuuksien vuoksi. Helsingin hovioikeus kuitenkin katsoi, että mainittua vaikuttamismahdollisuutta eli yhteyttä syntymäpäivärahojen, vaalirahojen ja Kanervan toiminnan välillä ei ollut näytetty toteen. Käräjäoikeus sen sijaan katsoi aiemmin, että Kanervan saamat etuudet olivat olleet omiaan vaikuttamaan hänen asemaansa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana, koska maakuntahallitus päättää muun muassa kyseisten liikemiesten agendalla olleiden kauppakeskusten sijainnista.

11. Hovoikeuden lahjusrikoksen edellytyksiä koskevaa kannanottoa voidaan pitää tulkinnanvaraisena ja epäselvänä. Hovioikeus olisi perustellusti voinut päätyä tulkinnasssaan samalle kannalle kuin käräjäoikeuskin. Apulaisvaltakunnansyyttäjä on ollut oikealla asialla hakiessaan valituslupaa ja saattaessaan mainitun tulkintakysymyksen korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.

12. Syyttäjä haki valituslupaa viime vuoden elokuussa. Tällä viikolla eli Vapunaattona 30.4. korkein oikeus antoi päätöksen hakemukseen. Se ei myöntänyt valituslupaa miltään osin, joten hovioikeuden vapauttava tuomio jäi pysyväksi. Korkeimmassa oikeudessa valituslupa-asia käsiteltiin kahden jäsenen jaostossa (oikeusneuvokset Ilkka Rautio ja Jorma Rudanko).

13. Korkein oikeus ei perustele valituslupapäätöksiään millään tavalla. Me emme tässäkään tapauksessa varmuudella tiedä, miksi mainitut kaksi oikeusneuvosta päättivät hylätä syyttäjän hakemuksen. Kokoomuksen piireissä on iloittu päätöksen johdosta ja annettu ymmärtää, että valtiopäivämies Kanervaa oli roikotettu tapauksen johdosta löysässä hirressä vuosikausia, vaikka hän on ollut selvästi syytön.

14. Ilkka Kanerva on toki syytön, koska syytteet on lainvoimaisella tuomiolla hylätty. Se, epäsikö korkein oikeus syyttäjän valituslupahakemuksen juuri ko. perusteella, on kuitenkin epäselvää. Valituslupa hylätään (muodollisesti), jollei luvan myöntämiselle ole olemassa laissa (OK 30:3) mainittuja edellytyksiä ja perusteita. Perusteet, joilla valituslupa voidaan myöntää, ovat 1) ennakkopäätösperuste, 2) kantelu- ja purkuperuste sekä 3) erittäin painavan syyn peruste. Siis voidaan, lupaa ei ole milloinkaan pakko myötää.

15. Ilkka Kanervan tapauksessa valituslupa olisi voitu ja minusta myös tullut myöntää ennakkopäätösperusteella eli siksi, että Kanervan ja kumppaneiden asia olisi ollut  tärkeätä ottaa korkeimman oikeuden tutkittavaksi "lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi". Kun näin ei tehty, vaan sanottiin lakonisesti ja ilman perusteluja vain,  että "valituslupaa ei myönnetä", poliitikoille annettujen vaalitukien tai -rahojen asema jäi edelleen epäselväksi.

16. On valitettavaa, että korkein oikeus ei perustele mitenkään valituslupapäätöksiään. Tässäkään tapauksessa ei ole tietoa siitä, miten korkein oikeus eli edellä mainitut kaksi oikeusneuvosta ovat suhtautuneet syyllisyyskysymykseen ja mikä oli se ratkaiseva peruste, jolla lupa evättiin. Mahdollista on, että Kanervaa on voitu epäillä vahvoilla perusteilla syyllistyneen lahjuksen ottamiseen, mutta toisaalta on voitu katsottu, että asiaa "ei kannata" ottaa enää korkeimmassa oikeudessa "vatvottavaksi" - "meillähän on näitä hankalia tapauksia tutkittavana muutenkin jo aivan riittävästi". Valituslupahakemusta käsitellessään korkeimman oikeuden lupajaosto ei ota, ainakaan muodollisesti ottaen, kantaa itse pääasiaan, vaan pohtii ainoastaan edellä mainittujen lupaedellytysten olemassaoloa.

17. Korkeimman oikeuden tulisi myöntää valituslupa silloin, kun edellytykset siihen ovat olemassa. Valitusluparatkaisut olisi syytä perustella edes lyhyesti. Hankalissa ja tulkinnanvaraisissa tapauksissa, jollaisesta Kanervan tapauksessakin on ollut kyse, korkeimman oikeuden lupajaostossa tulisi olla kahden jäsenen sijasta kolme jäsentä, mihin laki antaa mahdollisuuden.

800. Rosvojen ja poliisien veljeskunta

HS:n etusivu tänään. Onkohan tässä meneillään kasvojen kohotus vai menetys vai onko kysymys vain ilmavaivoista...

1. Lehtiotsikoita viimeisen viikon ajalta:

- Helsingin huumepoliisin päällikköä epäillään raskaista rikoksista
- Helsingin huumepoliisin päällikköä epäillään törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä
- Aarnio sivuun  huumepoliisista, myös supolaista uhkaa hyllytys
- Paatero huumepoliisin kohdistuvista rikosepäilyistä: Ikävä asia
- KRP:n ja Helsingin poliisin rikostutkijoilla yhä jäätävät välit
- Aarnio epäillään saaneen  lahjuksia seurantalaiteyritykisltä
- Huumepoliisin lahjusvyyhdissä uusia pidätyksiä
- Helsingin huumepoliisin pomoa Jari Aarniota vaaditaan vangittavaksi
- Huumepoliisin päällikkö vangittiin
- Huumepoliisin päällikkö pidätettiin virasta
- Poliisi ja Supo hankkivat laitteita rikosllisryhmään liittyvältä yhtiöltä
- Poliisiylijohtaja: Väite  laitehankinnoista vaatii selvittelyä
- Huumepoliisin päällikön vaimo vangittu
- Poliisiministeri Päivi Räsänen: Tilanne on erittäin vakava
- Lähteet: Aarnion ja rikollispomon kytkös puhutti vuosia, Patero yllättyi väitteestä
- Sotku seurantalaitteista ulottuu poliisin ylijohtoon

2. Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio vangittiin perjantaina epäiltynä törkeästä lahjuksen ottamisesta, törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja avunannosta törkeään petokseen. Hän on kiistänyt epäilyt.

3. Rikosepäilyt liittyvät poliisin seurantalaitehankintoihin ja näitä laitteita valmistavaan yritykseen Trevociin. Aarnion epäillään saaneen yhtiöstä etuuksia ja osallistuneen esteellisenä hankintoihin, joita hänen työnantajansa yhtiöstä teki. 

4. Trevocin osaomistajana on yhtiö, jonka perustamiseen osallistui United Brotherhood- rikollisjärjestön pomon sisko yhtiön hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana. Kyseisen yhtiön johto siirrettiin kuitenkin jo rekisteriröintipäivänä mainitulle pomolle, joka vangittiin viime perjantaina Trevocin-tapauksen yhteydessä mm.  törkeän lahjuksen antamisesta on syytä epäillä -perusteella. Helsingin ja Rovaniemen hovioikeudet ovat aiemmin tuomioissaan luokitelleet United Brotherhoodin (UB) vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneeksi ryhmäksi. UB:ssa on 70-90 jäsentä, joista noin 50 istuu parhaillaan vankilassa. Vangituiksi on määrätty myös Trevocin toimitusjohtaja, joka on aiemmin työskennellyt KRP:n palveluksessa, sekä lisäksi aiemmin Supon alipäällystöön kuulunut mies.

5. Lehtitietojen mukaan KRP on rikosepäilyihinsä liittyen ollut kiinnostunut Aarnion Sipooon korvessa rakenteilla olevasta 243 neliön suuruisesta omakotitalosta, jonka tontin Aarniot hankkivat tammikuussa 2012 poikansa nimiin.  KRP on kerrotun mukaan tehnyt taloon tällä viikolla kotietsinnän, jossa oli mukana rahakätköjen löytämiseen koulutettu koira. Etsintöjä on tehty myös Aarnion työpaikalla. Aarnio työhuoneessa suoritettuun etsintään on osallistunut kymmenen poliisia, myös Helsingin poliisilaitoksen teknisiin tiloihin on tehty kotietsintä; siellä on rikosepäilyjen keskiössä olevan Trevocin laitteistoa.

6. Tänään on mediassa kerrottu, että myös Jari Aarnion vaimo on vangittu, häntä epäillään tammikuusta 2012 aina viime viikolle asti kestäneestä törkeästä rahanpesusta.

7. Miten tämä kaikki on ollut ylipäätään mahdollista? Onko Helsingin poliisilaitoksen ja Poliisihallituksen valvonta pettänyt kokonaan? Pitäisikö Helsingin poliisilaitoksen pomomiesten ja ylijohtaja MIkko Paateron vetää asiasta oikeat johtopäätökset ja todeta, että he ovat epäonnistuneet tehtävässään? 

8. Monissa muissa ja varsinkin ns. sivistysmaissa asianomaisen paikallisen poliisin johto ja valtakunnan ylin poliisijohto olisi jo tehnyt sanotunlaisesta hirvittävän nolosta skandaalista ainoan oikean johtopäätöksen ja eronnut virastaan. Jos järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivan poliisin päällikö veljeilee tunnetun rikollisjärjestön pomomiehen kanssa ja tämä on ollut laajalti tiedossa, kuten Helsingin Sanomat eilen kertoi, niin luottamus poliisiin ja johtoon on jo tämän takia kokenut täydellisen kolauksen. Jos vielä paljastuu, että ko. huumepoliisi on ottanut lahjuksia ja syyllistynyt törkeään virkarikokseen junaillessaan rikosten selvittämisen ja torjunnan kannalta tärkeiden seurantalaitteiden hankintoja rikollispomon kanssa tiivistä yhteistyötä tekevälle yritykselle, niin mitan luulisi kaiken järjen mukaan täyttyvän. Tietoturvariski on paljastuneen kytköksen johdosta niin suuri, että poliisi ja tulli ovat ilmeisesti pakotettuja luopumaan Trevocin laitteista kokonaan

9. Mutta mitä tapahtuu Suomessa? Ylipoliisipäällikkö piti ensin tapausta vain "ikävänä" (13.11.). Sen jälkeen kun vyyhti laajeni ja tapaus muuttui entistä pahemmaksi, tilanne oli hänen mielestään "vakava" ja nyt sitten "erittäin vakava". Eikö ylin poliisimies todellakaan ymmärrä, että tilanne ei ole ainoastaan hänen johtamansa organisaation, vaan myös hänen omalta kannaltaan vakava ja suorastaan kestämätön? Jos valtakunnan ylimmän poliisiviranomaisen keskeisessä organisaatiossa ja vieläpä lähipiirissä - Mikko Paatero tiedetään poliisipiireissä Jari Aarnion vankkumatomaksi kannattajaksi - epäillään tapahtuneen törkeitä virka- ja lahjusrikoksisa, olisi hänen kannettava vastuunsa ja jätettävä tehtävänsä. 

10. On peräti noloa, että poliisin ja tullin ko. elintärkeät laitehankinnat on annettu yhtiölle, jolla on lehtitietojen mukaan selkeä kytkös valtakunnan vaarallisimpaan rikollisjärjestöön ja että laitehankintoja ko. firmalle (Trevoc) on ollut junailemassa pääkaupungin huumepoliisin päällikkö, jonka epäillään ottaneen vastaan lahjuksia kyseisestä toiminnastaan. Miten ylipoliisipäällikkö voi kaiken tämän jälkeen kasvojaan menettämättä johtaa poliisihallitusta ja valtakunnan koko poliisia?

11. Paljastunut skandaali on äärimmäisen nolo ja vakava myös poliisiministeri Päivi Räsäsen kannalta. Ministerin luulisi tällaisessa tilanteessa vakavasti harkitsevan omaa asemaansa hallituksessa. Ministerillä on poliittinen vastuu johtamansa organisaation tekemisistä ja töppäyksistä. Sisä- ja poliisiministerin tulisi tehdä tarvittavat johtopäätökset, jos luottamus poliisiin ja nuhteettomuuteen on näin vakavalla tavalla vaarantunut. Joko ministeri antaa poliisiylijohtajalle lähtöpassit tai eroaa itse hallituksesta. Nämä ovat poliisiministeri Päivi Räsen vaihtoehdot tässä tilanteessa.

12. Tänään ministeri Räsänen kuitenkin ilmoittaa, että poliisin johdolla on "kohuista" huolimatta edelleen hänen luottamuksensa (HS). Räsänen kertoo tulleensa tähän tulokseen keskusteltuaan Aarnion tapausta tutkivien syyttäjien kanssa. Räsänen: "Tähän mennessä ei ole tullut mitään viitteitä, että esimiehet olisivat olleet jollakin tavalla tietoisia tästä tai että valvonta olisi pettänyt". Ministeri ei näytä oikein ymmärtävän, mitä ylimmän johdon vastuu merkitsee. Jos luottamus poliisiin on totaalisesti vaarantunut, olisi poliisin johto vaihdettava, vaikka nykyinen johto ei olisikaan ollut tietoinen rikoksista. Toisin kuin ministeri väittää, valvonta (Helsingin poliisilaitos) ja valvonnan valvonta (poliisihallitus) on pettänyt, jos näin karmeita rikoksia epäillään todennäköisin syin tapahtuneen keskeisen rikostorjunnan yksikössä. Jari Aarnio on tuskin tilannut laitteita poliisilaitoksen tietämättä, vaan laitetilauksista lienee vastannut Helsingin poliisilaitos.

768. Oikeusministerin oudot perustelut

1. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilla oli tänään oudot "perustelut" päätökselleen, jossa katsotaan, ettei ministeriöllä ole aihetta irtisanoa kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajaa Pauli Ståhlbergia.

- Toivon ja uskon, että hän on läksynsä oppinut. Katsomme, että ei ole syytä mennä nyt niin pitkälle, että tekisimme päätöksen irtisanomisesta, Henriksson sanoo. Ministeri puolusteli päätöstään myös sillä, että Ståhlberg on toiminut ministriöltä vuonna 2010 saamansa huomautuksen jälkeen "moitteettomasti".

2. MInisteri näyttää tarkastelleen asiaa yksinomaan Pauli Ståhlbergin "moitteettoman toiminnan" ja rangaistuksen riittävyyden kannalta. Ministeri on sivuuttanut täysin sen, miltä asia näyttää kuluttajariitalautakunnan toiminnan uskottavuuden kannalta, kun sitä johtaa lahjusrikkomuksista tuomittu henkilö. Virka- tai työsuhteen irtisanominen ei myöskään ole sinänsä mikään lisärangaistus. Pauli Ståhlbergilla ei ole lahjustuomion jälkeen tosiasiassa tarvittavaa uskottavuutta johtaa lautakuntaa puolueettomasti. Sanoipa korruptiota vähättelevä oikeusministeri mitä tahansa puheenjohtajaa puolustellakseen.

3. Sauli Niinistö sai vihdoinkin tavata Obaman, tämä tapahtui Tukholmassa, missä Niinistö illasti pohjoismaisten pääministereiden kanssa Obaman pöydässä. Etukäteen Niinistö uhosi ottavansa Obaman kanssa puheeksi amerikkalaisten turvallisuusviranomaisten harjoittaman laajamittaisen salakuuntelun, mutta tapaamisesta otetuista valokuvista päätellen tapaaminen meni Saulilta kyllä lähinnä viihteen puolelle. 

                               

766. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajalle sakot lahjusrikkomuksista

1. Helsingin hovioikeus on tuominnut kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajan Pauli Ståhlbergin sakkoon kahdesta lahjusrikkomuksesta. Rangaistukseksi tuli 20 päiväsakkoa 
á 90 euroa eli Ståhlberg joutuu maksamaan sakkoa 1 800 euroa. Lisäksi hänet määrättiin korvaamaan valtiolle saamansa taloudellinen hyöty, noin 2 2000 euroa.

2. Hovioikeus arvioi tänään antamassaan tuomiossa, että kaksi Ståhlbergille tarjottua ulkomaanmatkaa olivat luonteeltaan pikemminkin virkistys- kuin seminaarimatkoja. Yhden matkan tarjosi Suomen Asumisoikeus Oy vuonna 2007 ja toisen VVO vuonna 2009.

3. OTT Pauli Ståhlberg ei ole osallistunut kuluttajariitalautakunnassa asumisasioiden käsittelyyn. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että puheenjohtajan menettely oli omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen.

4. Aiemmin Helsingin käräjäoikeus hylkäsi Ståhlbergia vastaan ajetut syytteet. Käräjäoikeuden mielestä matkat olivat korvausta Ståhlbergin matkalla pitämistä luennoista. Itse pidin käräjäoikeuden tuomiota omituisena, sillä jo lehtitietojen perusteella näytti selvältä, että luennot olisi otettu virkitysmatkan ohjelmaan lähinnä hämäystarkoituksessa. Syyttäjän valitus hovioikeudelle oli täysin perusteltu.

5. Kirjoitin Ståhlbergin saamasta lahjussyytteestä blogissa nro  570/30.3.2012. Kun Ståhlbergin tuomiosta tänään kertovien verkkolehtien sisältö on melko niukka, tulkoon seuraavassa toistetuksi, mitä kirjoitin tapauksesta em. blogijutussani.
----
4. Mutta osataan sitä muuallakin. Eilen kerrottiin mediassa, että Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajaa Pauli Ståhlbergia epäillään lahjoman vastaanottamisesta. Syyttäjä on jo nostanut syytteen ja asia tulee esille käräjäoikeudessa syksyllä. Syytteen mukaan Ståhlberg on ottanut vastaan kaksi ulkomaanmatkaa, joista toinen tehtiin vuonna Hampuriin ja toinen vuonna 2009 Tsekkiin. Syyttäjä on vaatinut syytetyille sakkorangaistusta.

5. Ensimmäisen matkan maksoi Suomen asumisoikeus Oy ja toisen VVO. Asia paljastui ikään kuin "sattumalta" poliisin tutkiessa Nuorisäätiössä ja RAY:n johdon vastaavanlaisia rikosepäilyjä. Kahta Ståhlbergin matkat junnaillutta VVO:n ja yksi Suomen asumisoikeus Oy:n johtaja on asetettu syytteeseen lahjoman antamisesta. Kaikki neljä syytettyä ovat kiistäneet syytteen.

6. Kuluttajariitalautakunta ei ole mikä tahansa lautakuntapahanen, vaan todella merkittävä oikeussuojaa tarjoava elin, jossa ratkaistaan vuosittain tuhansia kuluttajariita-asioita. Lautakunta käsittelee muun muassa juuri asuntokaupoista, asumisoikeuden luovutuksesta ja asuntojen vuokrauksesta tehtyjä valituksia. Lain mukaan lautakunta on "riippumaton ja puolueeton" ja sen tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia yksittäisiin erimielisyyksiin.

7. Kuinka ollakaan, vuonna 2009, jolloin siis VVO kustansi Ståhlbergin Tsekin reissun, kuluttajariitalautakunta käsitteli kaikkiaan 25 VVO:ta koskevaa valitusta; normaalisti lautakunta ratkaisee vain muutaman VVO:ta koskevan valituksen. VVO on asuntovuokraukseen erikoistunut julkinen osakeyhtiö, joka rakennuttaa, markkinoi ja isännöi omat asuntonsa.

8. Lautakunnan puheenjohtaja toimii virka- ja tuomarin vastuulla ja häneen sovelletaan tuomarin esteellisyyssääntöjä. Pauli Ståhlberg on oikeustieteen tohtori ja hän on ilmoittautunut viime vuosina muutaman kerran halukkaaksi KKO:n jäsenen virkaan.

9. KKO:ssa on parhaillaan avoinna jäsenen virka, jonka ilmoittautumisaika päättyy tänään. Nähdäänkö Ståhlberg tälläkin kerralla virkaan ilmoittautujien joukossa? Veikkaisin, ettei nähdä. Kuluttajariitalautakunta on hallinnollisesti oikeusminsteriön alainen elin ja OM:ssä lehtitietojen mukaan pähkäillään nyt, tulisiko Ståhlberg pidättää virastaan prosessin ajaksi.

10. Asia tuntuu selvältä: Riippumattoman ja puolueettoman oikeussuojaelimen puheenjohtaja ei voi toimia virassaan häntä koskevan lahjonnasta nostetun syyteprosessin ollessa vireillä. Minusta Ståhlbergin puheenjohtajan virka voidaan asiallisesti rinnastaa isokokoisen käräjäoikeuden päällikkötuomarina toimivan laamannin taikka markkinaoikeuden puheenjohtajan virkaan.

11. Näin siis Suomessa. Mutta ei hätää! Suomihan on tunnetusti reilu ja avoin yhteiskunta, jossa läpinäkyvyys ("läpittereiluus") vallitsee. Täällä ei sitä paitsi ole korruptiota, ja miten voisikaan olla, sillä eihän rikoslakimme edes tunne sanaa "korruptio"! Virkamiehemme ja poliitikkomme ovat sanalla sanoa lahjomattomia.

12. Tuomareita meillä nyt ei ainakaan voida lahjoa, ei missään tapauksessa.
----
6. Noin siis kirjoitin tapauksesta maaliskuun lopulla 2012. Oikeusministeriö ei - tietenkään - pidättänyt Ståhlbergia virasta oikeudenkäynnin ajaksi. Saa nähdä, johtaako nyt annettu langettava tuomio johonkin kurinpidolliseen seuraamukseen. Kun virkamies tuomitaan rangaistukseen tuottamuksellisesta rikoksesta tai vain sakkoon - tässä tapauksessa tuomittu sakkorangaistus oli muuten yllättävän pieni eli ainoastaan 20 päiväsakkoa - virkamiestä ei voida tuomiossa määrätä pantavaksi viralta.

7. Vaikka Ståhlberg ei ole käsitellyt lautakunnan puheenjohtajana asuntoasioita jaostokokoonpanossa, voidaan mainittuja asioita lain mukaan viedä myös kuluttajariitalautakunnan täysistuntoon, jossa puhetta johtaa lautakunnan puheenjohtaja. Lisäksi puheenjohtajalla on viraston päällikkönä halutessaan mahdollisuus kulissien takana ottaa epävirallisesti kantaa myös sellaisiin asioihin, joita hän ei itse virallisesti ratkaise lautakunnan jaostokokoonpanossa. En väitä, että tässä tapauksessa olisi näin menetelty, mutta mahdollisuus siihen on olemassa.

PS 30.8.
8. Oikeusministeriö ilmoitti heti hovioikeuden tuomion antopäivänä 27.8.-13, ettei Pauli Ståhlbergin saama lahjustuomio aiheuta kurinpitotoimia, eli Ståhlberg saa jatkaa virassaan normaalisti. Eilen eli 29.8. ministeriön kansliapäällikkö Tiina Astola kuitenkin ilmoitti (YLeUuutiset), että oikeusministeri Anna-Maja Henriksson miettii sittenkin vielä lahjustuomion seuraamuksia eli Ståhlbergin virka-asemaa. Tätä kannattaakin miettiä, sillä niin kuin tämän blogijutun kommenteistakin havaitaan, monet ovat ihmetelleet oikeusministeriön virkamiesjohdon vähättelevää reaktiota lahjustuomion suhteen.

Hm, tällähän voisi vaikka hieman kumauttaa jotakuta kaistapäätä....

665. Häkämiehen EK-pesti on ristiriidassa YK:n korruptionvastaisen yleissopimuksen kanssa

Operaatio "Likainen loikka" onnistui ja nauru kelpasi kapitalisteille. Tunnetusti rotat jättävät uppoavan laivan ensimmäisenä.

1. Elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen (kok) siirtyminen äkillisesti ja ilman minkäänlaista karenssiaikaa EK:n toimitusjohtajaksi on mahdolista vain Suomessa, rakenteellisen korruption Villissä Pohjolassa. 

2. Kaikkialla muualla Euroopassa ja sivistyneessä maailmassa yleensäkin ministereille on määrätty joko laissa tai erityisissä eettisissä säännöissä tietty aika - yleensä pari vuotta -  jonka kuluessa he eivät voi siirtyä etujärjestöjen tai vastaavien elinten palvelukseen eli käytännössä lobbaamaan entisiä kollegojaan hallituksessa tai parlamentissa taikka korkeita virkamiehiä hallituksesta riippuvista viranomaisissa ja ministeriöissä.

3. Tämä käytäntö koskee myös esimerkiksi Yhdysvalloissa senaattoreita ja EU:n komissaareja. Useissa maissa pidetään erityistä lobbarirekisteriä ja lobbaukselle on asetettu tiettyjä pelisääntöjä. Suomessa ei ole päästy tässä suhteessa edes minkäänlaiseen alkuun, vaan meillä luotetaan täysin sinisilmäisesti ex-poliitikkojen ja lobbareiden vilpittömyyteen ja kokeaan moraaliin.

4. Huippopoliitikkojen loikat tavallaan vastapuolen leiriin ilman karenssiaikaa ovat viime vuosina vain entisestään yleistyneet ja tulleet, jos mahdollista, vielä entistä röyhkeämmiksi. Kyse on rakenteellisen korruption yhdestä ilmenemismuodosta ja hyvä veli-verkostosta, joka on saanut  siunauksensa aina tasavallan presidenttejä myöten. Presidenttien, joiden pitäisi kuitenkin olla arvojohtajia ja kansakunnan unilukkareita.

5. Synkästä historiasta voidaan aivan lähivuosilta mainita tapaukset Suvi-Anne Siimes, Paavo Lipponen, Matti Vanhanen ennen nyt tapahtunuta Jyri Häkämiehen EK-pestiä. Muistissa on myös Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Jukka Laaksosen siirtyminen keväällä venäläisen Rosatomin palvelukseen. Törkeimpiä tapauksia näistä ovat ex-pääministeri Paavo Lipposen pestautuminen Nord Streamin lobbariksi ja toisen ex-pääministeri Matti Vanhasen siirtyminen suoraan Perheyrittäjien Liiton toimitusjohtajaksi.

6. Olen käsitellyt Matti Vanhasen siirtymistä lobbaushommiin blogijutussa 295/28.6.2010. Toistan tässä Häkämiehen tapauksessa sen, mitä olen kirjoittanut reilut kaksi vuotta sitten Vanhasen tapauksesta.

7. Miten tällaisen härskin käytännön jatkuminen edelleen täysin estoitta voi  olla oikein mahdollista? Siksi, että näiden poliitikkojen kaverit ja puoluetoeverit antavat asialle häpeilemättä täyden tukensa. Ja mikäpäs heidän on antaessa, sillä valtakunnan ylin laillisuuvalvoja eli oikeuskansleri on nynny eikä ole huomaavinaan, millaista härskiä peliä tasavallassa huippupoliitikkojen, yritysjohtajien ja virkamiesten kesken harrastetaan ja miten pitkälle rakenteellinen korruptio on maassa levinnyt.

8. Tänään Häkämiehen pikapestin EK:n leipiin ovat hurskatellen siunanneet pääministeri Jyrki Katainen, tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Jan Vapaavuori, joka seuraa Häkämiestä elinkeinoministerinä. Jyri Häkämies ei tietenkään itse "näe" asiassa mitään ongelmaa. Näiden kaikkien perustelut ovat avuttomuudessaan todella naurettavia, mutta kun valtakunnassa ei ole kunnollista laillisuusvalvontaa eikä kunnon neljättä valtiomahtia eli lehdistöä ja journalismia, vaan lehtimiehet nuolevat ministereiden ja muiden poliittisten päättäjien takapuolta sen kun kerkiävät, niin mikäs näiden härskien päättäjien on ladella naiiveja perustelujaan ihmisille!

9. Jyri Häkämies puolusteli pikapestiään sillä, että hän jatkaa EK:n toimitusjohtajana vain "eri rootelissa" pitkälti samaa työtä mitä hän on tehnyt elinkeinoministerinä. "Molemmissa on kansallinen tehtävä Suomi menestyy vain, jos meidän yritykset menestyvät ja kasvavat ja työllistävät. Sitä kautta syntyy tuloa ja hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Eli tontti ja rooli vaihtuu, mutta perusajatus, että suomalaiset yritykset, suomalainen työ menestyy, se pysyy ja säilyy". 

10. Pitäisi toki ymmärtä, että Häkämies puhuu kokonaan  eri asiasta kuin mistä edellä mainitusta karenssisssa on kysymys. Karenssin olemattomuutta ei voida toki mitenkään puolustella kansallisella edulla tai millään muillakaan kliseillä, joita tämä Häkäpää heittelee medialle itse ongelman täydellisesti sivuuttaen. On kansallinen häpeä, ei siis etu, että ministeri voi noin vain ykskaks siirtyä barrikadin toiselle puolelle eli yrityselämän rengiksi.

11. Häkämies ja Vapaavuori vetoavat myös siihen, että  "jos SAK:n puheenjohtaja voi tulla valtioneuvoston jäseneksi, niin valtioneuvoston jäsen voi tulla EK:n johtoon". Myös tämän "perustelun" media on niellyt sellaisenaan. Tyypit eivät ilmeisesti millään muista tai halua muistaa, että Lauri Ihalainen lopetti SAK:n puheenjohtajana vuonna 2009 ja aloitti nykyisen hallituksen ministerinä touko-kesäkuussa 2011. Ihalaisen tapauksessa karenssiaikaa siis itse asiassa noudatettiin, sillä tehtävien välillä kului aikaa kaksi vuotta.

12. Häkämies vetosi myös siihen, että kaksi entistä pääministeriä, eli siis Lipponen ja Vanhanen ovat tehneet töitä yksityiselle sektorille. Häkämies unohti, että kaikissa hänen mainitsemissaan tapauksissa on ollut varoaikaa välissä, mutta nyt hän hyppää "liikkuvasta junasta".

13. MIkä oli Häkän selitys tähän? "Liikkuva juna kyllä, mutta itse en jääviyttä näe, enkä koe, eikä juridiikka sitä sano. Tärkeää on tietysti näissä asioissa, mitä itse kokee", Häkämies vastasi. Voihan helvetti! Ratkaisevaa on ministerin mielestä siis se, miten hän itse asian kokee, muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä! Tämä osoittaa, miten härskiys ja piittaamattomuus etiikasta ja moraalista on yhä vain vahvistumassa.

14. Selvää on, että elinkeinoministerillä on verkostoja ja suhteita, joiden avulla hän voi suuren etujärjestön lobbarina vaikuttaa omalla pitkällä ministerikaudellaan valmistelussa oleviin asioihin. Yhtä selvää on, että Häkämies EK:n patruunat hankkivat ministerin järjestön leipiin ja lobbariksi kovalla palkalla juuri hänen ministeri- ja politiikkotaustansa takia. Ei hänellä olisi muussa tapauksessa ollut asiaa EK:n toimitusjohtajaksi. Häkämies voi nyt uudessa tehtävässään ajaa niitä samoja asioita, joita hän on vähän aikaisemmin ollut ministerinä valmistelmassa. Tämä olisi mitä räikeintä räikeää virkamiehen jääviyttä, jos uusi tehtävä olisi virka.

15. Häkämiehen loikan tekee erityisen noloksi myös se, että kun Säteilyturvakkeskuksen pääjohtaja Jukka Laaksonen siirtyi viime keväänä venäläisen ydinvoimakonserni Rosatomin palvelukseen, ministeri Häkämies kertoi olevansa valmis pohtimaan, pitäisikö merkittävissä viroissa olevilla olla tietynpituinen karenssiaika. Nyt kun ministerille tuli tilaisuus omaan "lottopottiin", hän unohti "jostakin syystä" kokonaan asian eettisen puolen ja vetoaa vain siihen, että laki ei ole esteenä tehtävien vaihdolle.

16. Eduskunta on hyväksynyt vuonna 2005  YK:ssa vuonna 2003 tehdyn korruptionvastaisen yleissopimuksen, joka tuli voimaan Suomessa 1.7.2005 (L 466/2006, SopS 56/2006, ks. siitä myös HE 197/2005 vp). Mainitun yleissopimuksen 12 artiklan 2 kappaleen e-kohdan mukaan Suomi on sitoutunut siihen, että

torjutaan eturistiriitoja määräämällä rajoituksia tarvittaessa ja kohtuulliseksi ajaksi entisten virkamiesten ammattitoiminnalle tai virkamiesten työskentelylle yksityisellä sektorilla heidän erottuaan tai jäätyään eläkkeelle virastaan, jos toiminta tai työ liittyy suoraan niihin tehtäviin, joita nämä virkamiehet hoitivat tai valvoivat virassa ollessaan.

17. Mainittu korruptionvastainen yleissopimus on velvoittanut Suomen valtiota jo kuusi vuotta, mutta  silti hallitus ei ole tehnyt mitään ko. sopimuskohdan edellyttämiin toimiin ryhtymisestä. MIksi? Edellä mainitusssa hallituksen esityksessä (HE 197/2005) kyseinen e-kohta on häivytetty jostakin syystä kokonaan lakiesityksen perusteluista, miksiköhän?

18. On selvää, että ministeri Häkämiehen EK:n toimitusjohtajan tehtävät liittyvät kiinteästi niihin tehtäviin, joita Häkämies on hoitanut ministerinä. Häkämiehen pikapesti EK:hon on siis selvässä ristiriidassa korruptiosopimuksen  asianomaisen määräyksen kanssa. Tämä kansallinen häpeä, ei kansallisen edun riemuvoitto, kuten pääministeri Katainen eilen naiivisti hehkutti.

19. Suomalainen talous- ja elinkeinopolitiikka on perustunut pitkään ja tukevasti kolmikantaan, jonka osapuolina ovat työnantajien ja elinkeinoelämän järjestöt eli nykyisin Elinkeinoelämän Keskuslitto (EK), työntekijöitä edustavat keskusjärjestöt sekä kolmantena maan hallitus. Maassa ei tehdä enää tulopoliittisia kokonaisratkaisuja eli tupoja, mutta muutoin kolmikanta on edelleen elossa ja sen osapuolet ovat jatkuvassa neuvotteluyhteydessä keskenään muun muassa erilaisten lainsäädäntöhankkeiden osalta. Valtiolla eli käytännössä hallituksella ja hallituksen sisällä juuri työ- ja elinkeinoministeriöllä (TEM) on aivan keskeinen rooli näissä asioissa. Elinkeinoministeri joutuu toimimaan eräänlaisena erotuomarina tai sovittelijana varsinkin EK:n ja SAK:n välillä. Nyt tämä keskeinen vaikuttaja loikkaakin täysin yllättäen suuresta rahasta neuvottelupöydän toiselle puolelle vieden samalla mukanaan rutkasti virassaan saamaansa luottamuksellista sisäpiiritietoa erilaisista lainsäädäntö- ja sopimushankkeista, joka hyödyttää hänen uutta työnantajaansa eli EK:ta, kun entinen ministeri lobbaa uudessa tehtävässään hallituksen jäseniä ja ministeriöiden korkeita virkamiehiä. - Tämä on mahdollista vain Suomessa!

626. Suomesta "maailman onnistunein valtio" 

Minua on moitittu siitä, että käsittelen aina vain epämiellyttäviä asioita ja kaikenlaisia epäkohtia, poliitikkojen ja virkamiesten töppäyksiä jne. Milloinkaan en kuulemma kirjoita miellyttävistä asioista ja sellaisista, jotka ovat meillä todella ihanasti ja oikein hyvällä tolalla!

Nyt lupaan parantaa tapani ja voinkin tehdä sen riemurinnoin aloittamalla kertomalla juuri äsken tulleesta todellisesta ilouutisesta: 

Suomi on maailman onnistunein valtio!  

Kansainvälisen vertailun on tehnyt amerikkalainen säätiö. Konfliktien ja valtion romahtamisen uhka on kuulemma Suomessa vähäisin kaikista maista. Tämäkö siis tekee valtiosta onnistuneimman? Vertailussa oli mukana 178 ja niistä Suomi ainoana saa arvosanan, jonka mukaan sen kehitys on "erittäin vakaalla pohjalla". Muut pohjoismaat eli Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti samoin kuin Sveitsi, Hollanti ja Australiakin ovat Suomen jälkeen toiseksi parhaassa ryhmässä, eli vain "vakaalla pohjalla" (sustainable) olevia valtioita.

Onpa hyvä, että meillä on menestystä edes jossakin "lajissa". Lontoon olympiakisoissa kun Suomi jäi mitalitilastossa sijalle 66 eikä meillä siitä hirveän onnellisia oltu. Poikkeuksen teki "Ronssi-Ruuskanen" ja Pielavesi, jossa on juhlittu kun viimeistä päivää Antti Ruuskasen Lontoon keishäsronssimitallia.

Edellä mainitussa vertailussa Somalia on säilyttänyt johtopaikkansa maailman pahimmin romahtaneena, epäonnistuneimpana valtiona. Vain Kongo on raportin mittareilla lähes yhtä huonossa jamassa kuin Somalia. Sudan, Afganistan, Haiti, Irak, Pakistan ja Nigeria ovat muutamia niistä maista, joiden tilanne on vain hieman Somaliaa parempi mutta silti "erittäin hälyttävä". Hyi, hyi!

Raportin julkaisija The Fund for Peace (Rauhansäätiö) haluaa auttaa tunnistamaan ensi oireita konflikteista, jotka voisivat horjuttaa ja romahduttaa valtion – ja uhata myös naapurimaita. Venäjälle Suomen hyvä sija on varmasti myös iloinen uutinen: Suomi ei uhkaa naapurimaansa Venäjän rauhaa!
Venäjää, jonka sijoituksessa ko. kisassa ei ole tietoa, ei toki ole koskaan uhannut Suomen rauhaa, eihän?

Lopputulokseen arviossa on päädytty analysoimalla miljoonia asiakirjoja. Valtioille on annettu arvosana 12 pääkriteerin ja sadan niistä johdetun ominaisuuden mukaan. Ominaisuuksien luettelo on pitkä. Siinä ovat muun muassa kunkin valtion väestöpaine, pakolaisaste, köyhyys, talouden epätasainen kehitys ja taantuma, ryhmäkaunat, aivovuoto, ihmisoikeudet, laillisuus, asevoimien rooli, ja muut mahdolliset asejoukkiot. Arviointiohjelmassa listataan myös kansainväliset siteet, velkaantumisaste, mahdolliset miehitysjoukot, rauhanturvaajat ja pakotteet.

Näin! Suomessa asiat ovat siis todella hyvin ja maa siis makaa todistetusti "erittäin vakaalla pohjalla." Tästä kiitos kuuluu tietenkin oivallisille poliittisille johtajillemme. Mitä nyt pienistä ja vähäpätöisistä pulmistamme! Seuraavassa muutama vähäinen kommentti.

Kaikkien tamperelaisten hyvin tuntema Aamulehti otsikoi viime  lauantaina pääkirjoituksessaan, että "Suomi on oikeusvaltioiden rupusarjaa." No, väliäkös tuolla, sillä eihän tuollainen asia voi mitenkään amerikkalaisen Rauhansäätiön mukaan romahduttaa valtiota - oikeusvaltiota ei nyt lasketa! Sitä paisti meillä on oikein terhakka uisi oikeusministeri, joka on luvannut kieltää kaikkinaisen seksinoston ja -myynnin koko valtakunnassa. Oikein, tämä on hyvä ja turvallinen uudistus, joka takaa jokaiselle miehelle turvallisen kotimatkan kapakasta kotio pikkutunneilla pubien sulkemisen jälkeen. Meidän ei enää tarvitse pelätä kaikenlaisten ilolintujen liihottelevan paikalle inhottavine ehdotuksineen. Kunhan saamme Matti Norrin vielä johtamaan oikeudenkäyntilaitoksen uudistamista, ovat muutkin oikeusasiat onnistuvissa käsissä.

Suomessa ei ole korruptiota tai jos on, niin ihan vähän vain. Mitä väliä tässä on rakenteellisella korruptiolla, sillä eihän se ole oikeata korruptiota! Eihän Suomen laki edes tunne sanaa tai käsitettä korruptio, joten kyllä Rauhansäätiö miljoonia asiakirjoja läpikäytyään tuntee nämä asiat ja on osunut arviossaan aivan oikeaan, napakymppiin suorastaan!

Suomessa poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien symbioosi onnistuu erinomaisesti, sillä meillähän ovat sitä varten nämä hyvä veli -verkostot, jotka takaavat turvallisuuden ja onnistumisen. Bisnes onnistuu liikemiehille, kun voi rimpauttaa tarvittaessa vaikkapa presidentille, pääministerille tai Ilkka Kanervalle taikka Esko Aholle, ja poliitikkojen vaalirahoituksesta ei totisesti ole pula, siitä siitä pitävät yritykset ja poliitikkojen hyvät veljet talouselämän puolella hyvää huolta  - ja luottamuksellisesti tietenkin! Presidentit ja ministerit harrastavat yhteisiä ulkomaanmatkojakin liikemiesten kanssa (vienninedistämisen nimissä, heh) ja kaikilla on niin mukavaa ja onnistunutta!

Suomessa tehdään asukaslukuun nähden liki eniten itsemurhia koko maailmassa, varsinkin nuorten keskuudessa. Mutta ei syytä huoleen! Itsemurhan tekijät ja -kandidaatit ovat tunnetusti aina olleet outo rupusakkia, joka on vaaraksi, paitsi itselleen, mitä ei nyt lasketa, myös  yhteiskunnalle ja sitä rataa valtion turvallisuudelle. Tässä katsannossa on vain hyvä, että itsemurhaajat ymmärtävät päättää itse päivänsä eivätkä ole enää uhaksi kellekään!

Suomessa on paljon köyhien leipäjonoja, väitetään. So what, meillähän on Hurstin klaani, joka ruokkii nälkäiset jonossa terveellisellä ja turvallisella, Suomessa tuotetulla ja leivotulla leivällä ym. ruokatarpeilla, joten tämäkään ei vaaranna valtion turvallisuutta millään tavalla. Kun köyhät saavat leipää, voita ja makkaraa tarpeeksi, he lihovat kummasti eivätkä viitsi lähteä täysinäisin vatsoin kaduille rähjäämään ja mieltään osoittamaan! Onnistuneessa Suomessa ei ole tarvetta Pussy Riotin tapaisille performansseille, meille riittää Benin talli ja Pussy Beni -performanssi joka neljäs vuosi vaalien alla.

Suomesta uhataan lakkauttaa Liikkuva Poliisi, LP, eikö tästä aiheudu varaa yhteiskunnalle ja valtiolle? Ei aiheudu, sillä meillähän tiet ovat hyvässä kunnossa ja asianmukaisin liikennemerkein varustettuja, joten kaikkien on niitä pitkin turvallista ajella ja katsella kauniita maisemin, Me osaamme kyllä ajaa ilman poliisin neuvoja emmekä me tarvitse  tien vieressä pöheikössä nopeuden ylityksiä kyttääviä ja sakottamaan hinkivia konstaapeleja!

Suomessa on maailman Top 10:een kuuluva poliitikko, kun on kyse kaikkein vaarallisimmista poliitikoista ja puoluejohtajista. Eikö tämä ole suureksi vaaraksi, ei vain Suomen valtiolle, vaan myös naapurimaillemme? Ei toki, tämä on silkka väärinkäsitys. Kun näkee espoolaisen Timo Soinin käyskentelevän omiensa parissa Suuren Omenan kauppakeskuksessa tai istumassa Vermon raviradan tsiikaamassa, kun pollet juoksevat, minkä kintuistaan pääsevät, niin siitähän tulee vain hyvälle tuulelle! Kaikki odottavat vain ensin syksyn kunnallisvaaleja ja toivottavat Timpalle ja hänen puolueelleen uutta ja vielä entistä isompaa Jytkyä. Tätä Jytkyä ei pidä käsittää väärin, sillä se ei tarkoita mitään pommiuhkaa tai vastaavaa, vaan ihan vain kivaa performanssia ja happeningia, jota on hauska seurata, sillä kaikki tietävät, ettei Timppa suinkaan pyri hallitukseen ottaakseen vastuuta asioista, vaan hän vain uhoaa niitä näitä lämpimikseen oppositiossa. Miten tällainen jäbä voisi olla vaaraksi Suomen, saatikka sitten Euroopan ja koko maailman turvallisuudelle, kysyn vaan? 

Amerikkalainen Rahansäätiö on arvioinneissaan oikeassa, sillä valtiona Suomi on maailman turvallisin paikka, oikea lintukoto. Tänne toivotetaan mielihyvin tervetulleiksi myös somalit, nuo maailman kaikkein turvattomimmasta maasta tulevat ihmispolot, jotka sitten pikkuhiljaa sopeutuvat kivasti suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen rauhaa rakastaviin ja konflikteja kaikin tavoin välttämään ja estämään pyrkiviin mukaviin ja epäitsekkäisiin perussuomalaisiin ja muihinkin ihmisiin.

Muta entä sitten kansa, sillä säätiötutkimus koski vain valtiota? Ovatko suomalaiset ihmiset myös maailman onnellisimpia, vai mille sijalle he mahtaisivat tässä kisassa sijoittua? Tämä on jo toinen juttu, eikä sitä nyt kysytty. Pitääkö meidän aina ryhtyä itse vesittämään kaikkia näitä kauniisti kuvitettuja raportteja, joiden mukaan Suomen valtio on kärkisijalla koko maailmassa, täh? Tärkeintä toki on, että meidän valtiomme on maailman paras. Tämä luo hyvät edellytykset myös sille, että tässä maassa asuvat ihmiset, suomalaiset ja muukalaiset, ovat maailman onnellista kanssa, tämähän olisi täysin johdonmukaista. Jolleivät ole, niin syyttäkööt itseään.

625. H.V. Esko Aho

Hei, tämä on...tämä tässä minun kädessäni on puhelin...siis Nokian matkapuhelin! Se on...se on hyvin kätevä...sillä voi soitella mistä vain hyville veljille tai kotiin, kun on poikien kanssa metsässä tai kalassa..taikka pelaamassa sököä. - Kännykkäisän kutsumanimen vuoden 2000 vaaleissa saanut Esko Aho pestattiin poliittisen uran jälkeen kännykkäfirman leipiin

1. Nokian johtokunnan jättävä tai todellisuudessa - kun firman johtoporukkaa on muutenkin potkittu pois ja supistettu - kenties jättämään kehotettu ex-pääministeri Esko Aho haluaa varjella poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien hyvä veli -verkostoja. Näin kerrottiin eilisessä Helsingin Sanomissa, jossa Ahoa on haastateltu. Aho sanoo lehden haastattelussa, että hyvä veli ja hyvä sisko -verkostot ovat hyviä asioita ja pienen maan harvoja valtteja.

2. Ahon mielestä lapsi uhkaa mennä pesuveden mukana, jos normaali kanssakäyminen yritysjohdon ja valtiollisten toimijoiden välillä kyseenalaistetaan. Mediakin on hänen mielestään eristäytynyt omaan maailmaansa. "Katsotaan, että olemalla liiaksi tekemisissä menettää uskottavuutensa". Miten tuo Aho uskaltaakin laukoa nyt tuollaasia "keskustaa lähellä olevan" päätoimittajan johtamassa lehdessä, jonka pääkirjoitustoimituksen päälliköksi on vastikään nimitetty Ilkan päätoimittaja.

3. Ahon mukaan politiikan ja talouden välinen vuorovaikutus on nykyisin liian vähäinen. Hän toteaa, ettei kuitenkaan kaipaa 1970-luvun mallin tiukkoja kytkentöjä talouden ja politiikan välille. Tästä voi päätellä, että sen sijaan 1990- ja 2000-luvulla ilmenneet kytkökset poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien välillä vaalirahoituksineen päivineen kelpaisivat Esko Aholle oikein hyvin.

4. Esko Aholle itselleen HV-verkostot Jorma Ollilaan ja muiden talouselämän johtajien kanssa tuottivat toki politiikkakauden jälkeen tuottoisaa satoa, sillä pääsihän hän "pakenemaan" politiikasta ensin vuonna 2003 Sitran yliasiamieheksi ja sitten vuodesta 2008 lähtien Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavaksi johtajaksi ja vuodesta 2009 yhtiön johtokunnan jäseneksi. Sitran haussa Esko Aho päihitti kansainvälisesti tunnetun taloustieteilijä Bengt Holmströmin. Sitran hallitus tosin esitti tehtävään yksimielisesti Holmströmin, mutta Sitran hallintoneuvosto, johon kuului myös poliitikkoja, halusi hommaan Esko Ahon. Tällä tavalla ne HV-verkostot sitten vaikuttavat ja edistävät veljien uraa! Poliittiset virkanimityksethän ovat tunnetusti olleet Suomessa pitkään rakenteellisen korruption kulmakiviä.

5. Esko Aho ei tunnu tietävän tai antavan minkäänlaista merkitystä sille, että rakenteellinen korruptio, jonka perään hän tuntuu haikailevan, pesii pahiten kaavoituksessa, maankäytössä ja palveluiden kilpailuttamisessa. Nämä asiat ovat olleet pitkään keskustajohtoisissa kunnissa keskustapoliitikkojen käsissä; näitä kuntia taitaa edelleen olla kunnista lukumääräisesti eniten. Pari kolme kuukautta sitten julkaistun Vaasan yliopiston tutkijaryhmän Transparencyn sivustolla julkisuutta saaneen raportin mukaan hyvä veli -verkostot ovat yleisin suomalaisen korruption muoto. Edes ministereiden taikka kunnallispäättäjien jääviyteen, esteellisyyteen ja intressiristiriitoihin päätöksentekoon osallistuvien poliitikkojen ja teollisuus- ja muiden pamppujen välisissä kytköksissä ei ole usein välitetty kiinnittää minkäänlaista huomiota, kun on ollut kyse etujen kahmimisesta ja taitamattomien poliitikkojen hyväksikäyttämisestä.

6. Yhteiskuntaa muutamina viime vuosina (2007-) pahasti ravisuttanut vaalirahakohu ja siihen liittyneet rikostapaukset ja kansanedustajien laiminlyönnit ilmoittaa firmoilta ja yrityksiltä yms. tahoilta saamansa merkittävät vaaliavustukset ja -lahjat näyttävät jääneen Esko Aholta kokonaan huomaamatta. Yritysten puolueille ja poliitikoille jakamalla vaalirahoituksella on ollut usein selvä ja ruma tarkoitus: kansanedustajien ja ministereiden sekä kunta- ja maakuntapamppujen tuen ostaminen firmojen toiminnan hyödyntämiseksi eri tavoin juuri esimerkiksi kaavoituksessa, maankäytössä ja palveluiden kilpailuttamisessa. Vastapalveluksia on edellytetty ja pyydetty ja jotkut tunnetut poliitikot ovat hurahtaneet vaalimenestyksen huumassa aivan käsittämättömän ääliömäisiin, spontaaneihin tuen ilmauksiin lahjoittajilleen. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa vuoden 2007 vaalien ääniharavan Sauli Niinistön johdolla vireille pantu hanke, jossa yhdelle merkittävälle vaalirahoittajalle eli Kyösti Kakkoselle haettiin reteesti vuorineuvoksen arvoa. Melkoista arvostelukyvyn puutetta!

7. Poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien väliset kytkökset liittyvät aina tavalla tai toisella poliittisen toiminnan rahoittamiseen, jonka avoimuuden puutetta Suomessa on hämmästelty mm. Transparency International- järjestön kansainvälisissä vertailussa, jossa Suomea on verrattu vielä Matti Vanhasen kaudella Valko-Venäjään. Grecon arvon mukaan korruptio sen vakavassa muodossa voi hyvin uhata Suomen yhteiskunnan oikeus- ja perusarvoja. Kun asioita on vihdoin ja viimein saatu ainakin lainsäädäntötasolla muodollisesti parempaan jamaan, parrasvaloihin palaa taas tämä "puhuva pää" ja "Kannuksen Kennedy", joka ilmoittaa, että poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien verkostot, joita hän kaipaa takaisin, ovatkin Suomen voimavara maailmalla. Voihan...veljet!  

8. Yksi noloimpia esimerkkejä siitä, miten yritysjohtajat ja talouselämän pamput voivat Ahon kaipaamassa verkostoitumisessa vetää poliitikkoja ja koko maan hallitusta höplästä, ovat valtionyhtiöiden johtajien kansaa jo vuosikausia raivostuttaneet ökypalkkiot. Maan hallituksen ja valtion omistajanohjauksesta vastaavan ministerin velvollisuutena olisi suitsia näitä palkkioita, mutta tässä on säännönmukaisesti epäonnistuttu. Ilmeisesti paljolti siksi, että yhtiöiden hallintoneuvostoissa istuvat johtavat poliitikot eivät välittäneet käytännössä asiasta tuon taivaallista. Poliitikoille maksetaan hallintoneuvostoissa tyhjän panttina istumisesta muhkeita palkkioita, jotta he ummistaisivat silmänsä yhtiön johtamiselta ja johtajien itselleen mittaamista huimista tulospalkkioista.

9. Esko Aho tuntui HS:n haastattelussa kannattavan myös johtavien virkamiesten verkostumista talouselämän päättäjien ja yritysten hallinnon kanssa. Tämä on myös edesvastuutonta ja sinisilmäistä puhetta. Muistissa on monia tapauksia, joissa tällaisista kytkökset ovat paljastuessaan herättäneet kansalaisissa laajaa paheksuntaa. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa kuuluisan lisäydinvoimalapäätöksen valmistelleen elinkeinoministeriön johtavan energiavirkamiehen eli ylijohtaja Taisto Turusen ilmiselvä ja räikeä jääviys, joka oli erinomaisen hyvin hallituksen ja erityisesti Turusen esimiehenä olleen ministeri Mauri Pekkarisen tiedossa; Pekkarinen ja Esko Ahohan ovat muuten olleet parhaita "sökökavereita" keskenään. Pekkarinen tiesi vallan hyvin, että Turunen oli istunut vuosina 2006-2008 Outokummun hallituksessa valtion edustajana ja nauttinut 70 000 euron vuosipalkkiota tästä istumisestaan. Valtio on Outokummun suurin omistaja ja Outokumpu puolestaan on Fennovoiman suuromistaja. Turusen tehtäviin Outokummussa kuului nimenomaan juuri Fennovoiman perustaminen. Ei siis ollut mikään yllätys, että valtioneuvosto päätti Turusen valmistelun ja esityksen pohjalta myöntää uuden ydinvoimalan rakentamisluvan juuri Fennovoimalle. Ks. blogejani 267/6.5.2010 ja 287/17.6.2010. Kun tämä selvisi - vihdoin ja viimein (miksi aina viimeisenä) - myös oikeuskanslerinvirastolle, totesi oikeuskansleri Jaakko Jonkka oitis Taisto Turusen olleen asiassa esteellinen. Mutta eihän tällä toteamisella ollut enää käytännössä mitään merkitystä, sillä kun lupa kerran oli myönnetty, niin se oli myönnetty. Oikeuskansleri Jonkalla, joka oli päästänyt Mauri Pekkarisen pälkähästä Suomi-Soffan taulujupakasssa pikapäätöksellään v. 2008,  ei tietenkään ollut munaa vaatia, että ydinlupa-asia olisi käsiteltävä maan hallituksessa uudelleen, kuten kaiken järjen mukaan olisi pitänyt tehdä. Toisena tapauksessa voidaan viitata Heidin Hautalan nykyisin johtaman valtionomistusohjauksen päällikön Pekka Timosen "ansiokkaaseen" toimintaan Finnairin hallituksessa ja niihin sotkuihin, joita tästä sitten on aiheutunut. Vaikka jäljet johtavien virkamiesten verkostumisesta yritysten hallintoon ovat siis näin kamalia, on Esko Aholalla otsaa vaatia, että virkamiehet olisivat vielä tiukemmin näiden HV-verkostojen pauloissa.

10. Tuollaista se on käytännössä tämä Esko Ahon haikailema poliittisen eliitin ja talouselämän johdon verkostuminen ja sen myötä syntynyt rakenteellinen korruptio. Esko matkustaa taas Harvardiin "edistämään tutkimusta", nyt kuulemma siitä, miten valtion rooli muuttuu hyvinvoinnin ja globaalin kilpailukyvyn ylläpitämisessä. Toivotamme hyvää matkaa ja antoisaa nollatutkimuksen edistämisen aikaa,  takaisinpaluulla ei ole mitään kiirettä!

622. Rakenteellista korruptiota tuomioistuimissa? 

Intiassa joogan opettaja ja tv-guru Baba Ramdev on aloittanut paaston korruption vastustamiseksi. Kukahan suomalainen tv-kasvo saataisiin samalle asialle...

1. Vakuutusoikeudessa on lainoppineiden jäsentä lisäksi kahdeksan tuomarinvalan vannonutta tai vastaavan vakuutuksen antanutta sivutoimista varsinaista ja yhdeksän sanotun valan tai vakuutuksen antanutta varajäsentä. Lääkärijäsen osallistuu kahden lainoppineen jäsenen kanssa vakuutusoikeuden istuntoon, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun. Näin on asian laita varsin usein, sillä jokainen lääkärijäsen osallistuu vuosittain vakuutusoikeuden päätöksentekoon sadoissa jutuissa. Mainituilla ratkaisuilla on usein varsin suuri merkitys valittajina olevien yksityisten henkilöiden toimeentulon kannalta.

2. Vakuutusoikeuden lääkärijäsenen tehtävänä on oikeuden työjärjestyksen mukaan (19 §) 1) toimia ratkaisukokoonpanon jäsenenä, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun, 2) tarkastaa hänelle jaetut asiat ja merkitä käsittelymuistioon asian ratkaisuun vaikuttavat lääkeopilliset seikat sellaisessa laajuudessa, että niitä voidaan käyttää apuna perusteluita laadittaessa, ja 3) antaa tarvittaessa asiantuntija-apua toisille lääkärijäsenille sekä  muille vakuutusoikeudessa asian käsittelyyn osallistuville. Lääkärijäsenten toimintaa valvoo ja heille asetetun työmäärän saavuttamisesta vastaa vakuutusoikeuden ylilääkäri, joka on edelleen vastuussa ylituomarille. Lääkärijäseniä koskevia periaatteellisia asioita ratkaistaessa on kuultava ylilääkäriä.

3. Lääkärijäsenten tehtävät on siis moninaiset, sillä lääketieteellinen selvitys vaikuttaa varsin usein asian ratkaisuun vakuutusoikeudessa. Kun asioiden käsittely vakuutusoikeudessa on kokonaan kirjallista ja siis ei-julkista, voivat lääkärijäsenet toimia asioiden käsittelyssä  ikään kuin "takapiruna" eli he voivat vaikuttaa taustalla asioiden ratkaisuihin silloinkin, kun he eivät ole muodollisesti mukana istunnossa eikä heidän nimeään näy oikeuden antamissa päätöksissä. Lääkärijäsen antaa lausuntoja ja kertoo kysyttäessä käsityksiään lainoppineille jäsenille ja muille lääkärijäsenille.

4. Jo esivalmistelussa asian valmisteluun osallistuva notaari varaa lääkärijäsenelle tilaisuuden osallistua lausunnoillaan asian käsittelyyn esittämällä lääkeopillisissa asioissa lääkärijäsenelle esitettävät kysymykset (työjärjestys, 24 §). Nämä kysymykset ja lääkärijäsenten niihin käsittelymuistioihin kirjoittamat vastaukset eivät ole asianosaisjulkisia. Kirjallisen valmistelun jälkeen lääkärijäsen voi vielä osallistua valmistelevaan istuntoon, jonka tarkoituksena on varmistaa, että asia on valmis ratkaistavaksi "sujuvalla tavalla" (26 §).

5. Lääkärijäsenille ei ole asetettu erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Vakuutusoikeutta koskevassa laissa säädetään vain (4 §), että lääkärijäsenen ja lääkärivarajäsenen tulee olla laillistettu lääkäri ja että kullakin jäsenellä ja varajäsenellä tulee olla suomen kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito sekä ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Kielitaitoon on siis kiinnitetty erityistä huomiota, ei sen sijaan lääketieteelliseen erityisosaamiseen. Tämä vaikuttaa aika yllättävältä, sillä edes paljon puhuttua vakuutuslääketieteen tuntemusta ei lain mukaan lääkärijäseniltä vaadita.

6. Miten lääkäristä sitten tulee vakuutusoikeuden sivutoiminen jäsen? Lain mukaan valtioneuvosto, siis maan hallitus, määrää vakuutusoikeuteen riittävän määrän lääkärijäseniä ja lääkärivarajäseniä oikeusministeriön esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan. Lääkärijäsenten ja lääkärivarajäsenten määräämistä varten sosiaali- ja terveysministeriö tekee ehdotuksen oikeusministeriölle.

7. Mutta mikä elin tekee sosiaali- ja terveysministeriölle ehdotuksen virkaan nimitettävistä lääkärijäsenistä ja heidän varajäsenistään?  Tästä ei laissa säännöksiä, mutta tämänpäiväisestä Helsingin Sanomien vakuutusoikeuden lääkärijäseniä koskevasta jutusta ilmenee, että käytännössä sanotun esityksen tekeminen on uskottu käytännössä yhdelle ainoalle henkilölle eli vakuutusoikeuden ylilääkärille, jonka tehtäväksi on annettu "uusien jäsenten etsiminen." Jos valistunut arvaus pitää paikkansa, niin ministeriö hyväksyy useimmiten sellaisenaan ylilääkärin "etsinnän" tuloksen. Ylilääkärinä on toiminut viimeksi Eero Hyvärinen, joka on ollut vaikuttanut vakuutusoikeuden lääkärijäsenenä viimeiset parikymmentä vuotta. Hyvärinen ilmoitti viime viikolla eroavansa tehtävästään, sillä hän pahoitti mielensä KKO:n presidentin vakuutusoikeuden tapaturmavakuutusasioissa antamia ratkaisuja kohtaan esittämän arvostelun takia.

8. Tämänpäiväisen Helsingin Sanomien jutun mukaan useimmat vakuutusoikeuden lääkärijäsenet ovat "päivätyössä" Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUS:issa. Maakunnissa toimivia lääkäreitä ei siis ole haluttu rekrytoitu kyseiseen tehtävään. HS:n jutussa on nostettu esiin ongelma, joka aiheutuu siitä, että vakuutusoikeuden varsinaisista lääkärijäsenistä ja heidän varajäsenistään kolmanneksella on kytköksiä niihin vakuutusyhtiöihin, jotka esiintyvät vakuutusoikeudessa valittajina olevien yksityishenkilöiden vastapuolina. Kytkös syntyy siitä, että kuusi vakuutusoikeuden lääkärijäsentä työskentelee sivutoimisesti lääkäriasemilla, jotka ovat tehneet vakuutusyhtiöiden kanssa sopimuksen siitä, että yhtiössä vakuutetut voivat hakeutua hoitoon kyseisille lääkäriasemille. Lääkäriaseman potilaan laskun maksaa siis vakuutusyhtiö. Kyseiset lääkärijäsenet osallistuvat sitten vakuutusoikeudessa myös sellaisten asioiden ratkaisemiseen, joissa mainitut vakuutusyhtiöt esiintyvät usein valittajien vastapuolina.

9. Mitä mainittu kytkös vaikuttaa kyseisten lääkärijäsenten puolueettomuuteen, jota oikeuden jäseniltä ja siis myös vakuutusoikeuden lääkärijäseniltä edellytetään? Vakuutusoikeuden ylituomari Juha Pystynen samoin kuin jutussa haastateltu vakuutusoikeuden lääkärijäsen tuntuvat kovasti vähättelevän sanotun kytköksen merkitystä. Pystynen sanoo, ettei lääkäreiden vakuutusyhtiöiltä sama tulo ei tee heitä esteelliseksi ratkaisemaan vakuutusoikeuden jäsenenä asiaa, jossa kyseinen vakuutusyhtiö on valittajan vastapuolena. Pystysen perustelu on se, että lääkärijäsenet "eivät ole tekemisissä yhtiöiden kansa vaan potilaiden kanssa."

10. Asia ei kuitenkaan taida olla niin yksioikoinen kuin ylituomari Pystynen ja jutussa haastateltu lääkärijäsen väittävät. Vaikka esteellisyyttä ei syntyisi minkään erityisen laissa mainitun tuomarin esteellisyysperusteen johdosta, kysymykseen voi tulla ja esteellisyyden aiheuttaa myös ko. tapauksessa yleissäännös, jonka mukaan tuomari on esteellinen, "jos jokin muu kuin laissa nimenomaan mainittu seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa" (OK  13:7.3). Huomioon on otettava lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö,  joka lähtee siitä, että esteellisyyssäännösten tarkoituksena on vahvistaa menettelyn neutraalisuutta ja yleistä luottamusta tuomioistuimen ja sen jäsenten riippumattomuuteen (objektiivinen puolueettomuus). Juuri yleisen luottamuksen turvaamiseksi esteellisyystilanne pitää aina ottaa vakavasti huomioon, vaikka esimerkiksi tuomarin taloudellinen sidonnaisuus tai muunlainen kytkös ei ilmeisesti vaikuttaisi tai edes voisi vaikuttaa asian käsittelyyn taikka siinä tehtävään päätökseen.

11. Jos lääkäri saa potilaan lääkäriasemalta käynnistä palkkion asemaa ylläpitävältä vakuutusyhtiöltä, niin ei voida ylituomari Juha Pystysen tavoin sanoa, että lääkäri ei ole "tekemisissä" vakuutusyhtiön kanssa. Yhtiö ei ole lääkärin potilas, mutta maksaa lääkärin potilaskäynnistä kirjoittaman ja yhtiölle osoittaman laskun. Jos ja kun lääkärijäsenet kertomansa mukaan jäävät itsensä sillon, kun valittajana on henkilö, jonka hoitavana lääkärinä ao. lääkärijäsen on ollut, niin tuntuu kummalliselta, ettei näin tapahdu silloin, kun asianosaisena vakuutusoikeudessa on vakuutusyhtiö, jolta lääkärijäsen on saanut sivutuloja.

12. Vaikuttaa siltä, että vakuutusoikeuden ylituomari on unohtanut tuomareilta edellytettävän objektiivisen puolueettomuuden ja vakuutusoikeuden riippumattomuuden, jota hänen vakuutusoikeuden päällikkötuomarina tulisi erityisesti vaalia, jottei syntyisi vaikutelmaa vakuutusoikeuden vakuutusyhtiöitä suosivasta päätöksenteosta. Tällainen vaikutelma näyttää kuitenkin julkisessa keskustelussa syntyneen johtuen paljolti juuri vakuutusoikeuden lääkärijäsenten väitetyistä sidonnaisuuksista. Sidonnaisuudet tulisi ilmoittaa julkisesti ja vakuutusoikeuden lääkärijäsenet tulisi valita tehtävään julkisen haun perusteella eikä yhden lääkärin etsiskelyn perusteella.

13. Suomi kuuluu maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon, mutta Transparency Internationalin  korruptiomittauksissa ei ole otettu huomioon rakenteellista korruptiota. Tämä selittää Suomen aseman sanotuissa mittauksissa, sillä kuten tiedämme, rakenteellinen korruptio on saanut rehottaa meillä varsin vapaana. Rakenteellinen korruptio on suurelta osin laillista, Suomen laki ei sitä kiellä.

14. Rakenteelliselle korruptiolle on tyypillistä sinänsä toimivallan puitteissa tapahtuva toiminta, jossa lakia ja muita normeja tulkitaan ja sovelletaan (venytetään) joidenkin eduksi vallan, tehtävien tai asemien hankkimiseksi tai julkisten varojen jakamiseksi esimerkiksi poliittisin perustein. Virkamies tai tuomari saattaa kahden vastakkaisen osapuolen riidassa kokea toisinaan suorastaan velvollisuudekseen tukea lakia tulkitsemalla tai venyttämällä toista osapuolta ja tämän asiassa edustamaa tulkintaa. Tietyllä toimialalla toimivat voivat muodostaa verkoston (HV-verkostot), jossa tehtäviä tai muita etuja "satutaan jakamaan" niille, jotka vastavuoroisesti suostuvat toimimaan virassaan mainittuja etuja jakavien tahojen intressien edellyttämällä tavalla.

15. Esiintyisikö vakuutusoikeudessa rakenteellista korruptiota? Vakuutusoikeuden vakuutusyhtiöitä suosivasta linjasta tapaturma-asioissa on olemassa vakuuttava näyttö KKO:n viime vuosina antamissa lukuisissa ennakkopäätöksissä, joka poikkeaa selvästi vakuutusoikeuden omaksumasta kannasta. Näistä ennakkopäätöksistä huolimatta vakuutusoikeus on ollut haluton muuttamaan linjaansa. Perusteluja tästä linjasta kiinnipitämiselle ei vakuutusoikeuden päätösten perusteluissa ole juurikaan esitetty. Tällöin syntyy luonnollisesti epäily siitä, että juuri vakuutusoikeuden lääkärijäsenten taloudelliset kytkökset vakuutusyhtiöihin ovat osaselitys ja ehkä jopa ratkaiseva tekijä vallitsevaan käytäntöön.

16. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko mainitut kytkökset vakuutusyhtiöihin olleet olemassa jo sillon, kun vakuutusoikeuden ylilääkäri on "etsinyt" uusia lääkäreitä vakuutusoikeuteen,  vai ovatko uudet vakuutusoikeuden lääkärijäsenet saaneet sivutoimia vakuutusyhtiöiden ylläpitämiltä lääkäriasemilta vasta tultuaan nimitetyiksi vakuutusoikeuden jäseniksi.

17. HS:n tämänpäiväisen jutun alaotsikko kuuluu: Kolmannes vakuutusoikeuden lääkäreistä työskentelee lääkäriasemilla, joissa potilaan laskun maksaa usein vakuutusyhtiö. Oikeudessa samat yhtiöt ovat juttujen osapuolia.

18. Tämä vaikuttaa jotenkin tutulta. Aivan oikein, itse asiassa korkeimman oikeuden jäsenten sivutoimissa on kysymys aika paljon samanlaisesta asetelmasta.  Kolmannes KKO:n jäsenistä on työskennellyt tai toimii välimiehenä  jutuissa, joissa heidän usein varsin korkeiksi nousevat palkkionsa maksavat välimiesriidan osapuolina olevat vakuutusyhtiöt, pankit, rakennusliikkeet, paperitehtaat tai muut sen kaltaiset suuret yritykset. Nämä samat vakuutusyhtiöt, pankit, rakennusliikkeet, tehtaat ja muut suuret yritykset esiintyvät usein asianosaisina myös KKO:ssa, jolloin näiden riitojen ratkaisemiseen osallistuvat samat oikeusneuvokset, jotka ovat välimiehinä saaneet palkkionsa kyseisiltä yrityksiltä.

19. Tuomareiden välimiestehtävät lainsäätäjä on meillä kuitenkin siunannut ja vieläpä niin, etteivät ulkopuoliset eivätkä edes juttujen osapuolina KKO:ssa esiintyvät henkilöt ja yhtiöt saa (virallisesti) tietää, minkä yhtiöiden välisten riitojen ratkaisemiseen heidän jutuissaan KKO:ssa tuomareina olevat oikeusneuvokset ovat välimiehinä osallistuneet. KKO:n jäsenten välimiestehtävät ovat siis umpisalaisia.

20. Jos vakuutusoikeuden lääkärijäsenet tienaavat vakuutusyhtiöiden ylläpitämillä lääkäriasemilla vain "suolarahoja", kuten HS tänään "lieventävänä asianhaarana" kertoo, niin KKO:n oikeusneuvokset eivät tyydy välimiehinä suinkaan pikkusummiin, vaan heidän välimiespalkkionsa voivat ylittää jopa heidän virkapalkkansa määrän, joskus jopa moninkertaisesti.

21. Voidaankin kysyä, kummassa tuomioistuimessa rakenteellisen korruption vaara on suurempi ja vaikeampi paljastaa, vakuutusoikeudessa vai KKO:ssa? Vai onko vastauksena "väliäkö tuolla", sillä eihän rakenteellinen korruptio ole sinänsä lainvastaista! Ainakin ylimmät laillisuusvalvojamme eli oikeuskansleri ja eduskunnanoikeusasiamies suhtautuvat kysymykseen ja ongelmaan hälläväliä-tyyliin, sillä he eivät puutu mainittuun epäkohtaan kummankaan tuomioistuimen osalta. Heidän asenteenaan tuntuu olevan: "Emme halua tietää asiasta mitään, älkää ihmeessä vain tänne ikinä kannelko"!

22. Oikeusvaltiossa rakenteellisen korruption mahdollisuus tulisi estää. Vakuutusoikeuden lääkärijäsenten ei sallita oikeusvaltiossa hankkia sivutuloja vakuutusyhtiöiltä eikä maan ylimmän tuomioistuimen tuomareiden ole lupa harjoittaa virkansa ohella tuottavaa ja umpisalaista yksityispraktiikkaa välimiehinä.

604. KKO:n jäsenten salaiset ja suurituloiset välimiestehtävät ovat merkki tuomarietiikan rapautumisesta

Veljmiehel' on patsas, pitäisikö väljmiehelkii olla? Väljmies salloo puuhastelj, istuskelj, laskuttelj...

1. Oikeustoimittajat ry julkisti eilen selvityksensä tuomareiden sivutoimista vuosina 2008-2012. Selvitys liittyy Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielimen GRECO:n Suomen maatarkastukseen. Oikeustoimittajienyhdistys oli eilen GRECO:n tarkastajien kuultavana. Greco selvittää kyseisessä tarkastuksessa muun muassa tuomareiden korruptiota.

2. Tuomareiden sivutoimista kaikkein ongelmallisimpia ovat välimiestehtävät muun muassa välimiesmenettelyn salaisen luonteen ja välimiehille maksettavien suurilta vaikuttavien palkkioiden vuoksi. Välimiesmenettelyä käytetään yleensä yritysten välisissä liiketoiminnassa syntyneiden riitojen ratkaisemiseen. Välimiesmenettely ja välitystuomiot ovat salaisia eikä tuomiosta voi valittaa. Myös välimiesmenettelyn asianosaisia koskevat tiedot ja välimiehille maksettavat palkkiot ovat salaisia. Tuomareille maksetuista välimiespalkkioista ja niiden määristä saadaan hajatietoja ainoastaan julkisten verotustietojen perusteella.

3. Esimerkkinä mainittakoon, että vuonna 2010 muhkeimmat välimiestulot verotustietojen mukaan hankki oikeusneuvos Mikko Tulokas. Hänen 370 000 euron suuruiset välimiestulonsa olivat kolmikertaiset hänen 123 000 euron suuruiseen virkapalkkaansa verrattuna. Tulokas on ollut välimiesneuvosten kunkku ja hyvänä kakkosena on tullut aina vuoden 2009 lopussa eläkkeelle jäänyt oikeusneuvos Gustaf Möller. Vuona 2010 toiseksi eniten välimiestuloja oikeusneuvoksista keräsi Juha Häyhä 76 000 euron palkkioillaan.

4. On selvää, että julkisuudessa täysin piilossa käytävä välimiesmenettely ja välimiestuomareiden korkeat ja kerrotussa mielessä "pimeät" palkkiot voivat heikentää ja käytännössä myös heikentävät luottamusta tuomarin puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen. Oikeusvaltiossa tuomioistuinten ja tuomareiden ja toiminnan tulisi kuitenkin olla täysin läpinäkyvää. Tämä koskee erityisesti maan ylimpiä oikeusasteita. Ylimpien tuomareiden saamat salaiset maksut tuntemattomilta yrityksiltä ovat tuomitsemistoiminnan läpinäkyvyyden ja tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta sangen arveluttavia. Samat tuntemattomat yritykset, jotka maksavat välimiespalkkioita korkeimman oikeuden tuomareille,  esiintyvät usein muissa asioissa asianosina korkeimmassa oikeudessa, jossa myös välimiehinä esiintyvät oikeusneuvokset osallistuvat kyseisten riitojen ratkaisemiseen.

5. Oikeustoimittajien selvityksessä olivat mukana korkein oikeus, kaikki hovioikeudet, Helsingin käräjäoikeus, korkein hallinto-oikeus (KKO) ja työtuomioistuin. Selvityksen mukaan välimiestehtävät vuosina 2008-2012 keskittyvät selkeästi korkeimpaan oikeuteen (KKO). Mainittuna aikana tuomioistuimet myönsivät yhteensä 41 sivutoimilupaa välimiestehtäviä varten. Niistä 27 lupaa KKO myönsi omille jäsenilleen. Muille tuomioistumille "jäi" siis yhteensä vain 14 välimiestehtävää varten myönnettyä sivutoimilupaa.

6. Selvityksen yksityiskohtaiset tiedot löytyvät Oikeustoimittajien kotisivuilta.

7. Olen itse koonnut vastaavia tietoja hieman aikaisemmalta ajalta, katso blogi 17/9.9.2008 "KKO:n oikeusneuvokset välimiehinä", jossa mainitut tiedot ovat hyvin samanlaisia nyt julkaistun selvityksen kanssa. Katso myös blogia 41/3.11.2008 "Kateusbarometrin kertomaa", johon olen koonnut eräitä tietoja välimiestuomareiden "saalistamien" palkkioiden suuruudesta.


8. Korkeimman oikeuden sisällä välimiestehtävät keskittyivät tietyille tuomareille. KKO:ssa on 19 jäsentä, joista  välimiestehtäviä teki mainittuna aikana yhdeksän oikeusneuvosta (Tulokas, Möller, Häyhä, Mansikkamäki, Välimäki, Esko, Sippo, Rajalahti ja Kantor). Näistä kuudella oli tarkasteluajanjaksolla kolme tai sitä useampi välimiestehtävä (Tulokas, Möller, Häyhä, Välimäki, Esko ja Sippo). KHO:n tuomarit eivät hoitaneet yhtään välimiestehtävää. Kaikissa kuudessa hovioikeuksissa sivutoimilupa välimiestehtäviä varten  myönnettiin yhteensä yhdessätoista tapauksessa.

9. Useimmissa tapauksissa tuomarin oli nimennyt välimieheksi Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonka puheenjohtajana on toiminut ja toimii edelleen oikeusneuvos Gustav Möller ja yhtenä jäsenenä oikeusneuvos Pertti Välimäki. Oikeusneuvokset toimivat nykyisin välimiesoikeuden puheenjohtajana tai ainoana välimiehenä. Yhdeksässä sivutoimiluvassa ei selvityksessä saatu tietoa siitä, mikä taho oli nimennyt välimiehen.

10. Oikeustoimittajien yhdistys sai tiedot sivutoimiluvan saaneista tuomareista ja ajanjaksosta, johon välimiestehtävä liittyi, asianomaisilta tuomioistuimilta. Sen sijaan tuomioistuimet kieltäytyivät valtion virkamieslain nojalla antamasta tietoja niistä tahoista, joiden riitaa ratkaistiin. Nämä tahot maksavat myös välimiehen palkkion.

11. Tiedämme siis vain välimiehen nimeävän ja heille palkkion maksavan "tahon" - esimerkiksi "välimiesjutun asianosaiset" tai "asianosaisten nimeämät välimiehet" taikka "Keskuskauppakamarin välityslautakunta" - mutta emme konkreettisesti niiden yritysten nimiä, joita välimiesmenettely koskee ja jotka ovat (ainoan) välimiehen nimenneet  taikka niitä asianosaisten nimeämiä välimiehiä, jotka ovat sitten puolestaan valinneet välimiesoikeuden puheenjohtajaksi KKO:n jäsenen.

12. Tuomareiden välimiestehtävät tehtiin 1990-luvun lopulla luvanvaraisiksi, jotta tuomareiden mainittuja sivutoimia voitaisiin valvoa paremmin. (Tein itse tuolloisen valvonnan puutteesta kantelun oikeuskansleri Jorma S.Aallolle, joka sitten "havahtui" sanottuun puutteeseen, oikeuskanslerin päätös käynnisti sitten lainmuutoksen; laista  tuli kuitenkin torso). Tuomioistuin voi evätä tuomarin pyytämän luvan toimia välimiehenä esimerkiksi silloin, kun tuomarilla on ollut aiemmin useampi välimiestehtävä. Tämän vuoksi onkin hyvin yllättävää, että tuomioistuimet eivät ole vuosina 2008-2012 evänneet yhtään tuomareiden pyytämään sivutoimilupaa välimiestehtäviä varten. Samoin herättää  huomiota se, että yksikään tuomioistuin ei ollut pyytänyt tietoa tuomarille maksetun palkkion suuruudesta. 

13. Tämä tietenkin herättää epäilyjä sitä, että valvonta toimii vain paperilla, ei käytännössä. Pyydetty lupa toimia välimiehenä näyttää tulevan tulevan myös KKO:ssa ja sen presidentiltä oikeusneuvoksille  tuomareille aina kuin konsanaan illallinen Manulle. Sanonta "korppi ei korpin silmää noki" pitää tässäkin tapauksessa paikkansa.

14. Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtaja Jarkko Sipilä sanoo, että ”välimiestehtäviin liittyy salailua ja salailu aina mahdollistaa korruption.  Sipilä pitää suurena ongelmana sitä, että tässä tapauksessa laki mahdollistaa salailun. Näinhän se on. Ongelmaan on hyvin vaikea puuttua ja muuttaa sitä, koska KKO ja sen tuomarit voivat vedota aina siihen, että hei kamoon, mehän noudatamme "vain lakia" ja että lainsäätäjä on hyväksynyt nykyisen käytännön.

15. Minusta KKO:n jäsenten lukuisat ja rahakkaat välimiestehtävät ja niiden ahnas haaliminen muutaman oikeusneuvoksen toimesta on ennen muuta eettinen ja moraalinen ongelma. Tuomareilta ja erityisesti valtakunnan ylimmältä tuomareilta edellytetään korkeaa moraalia, ei vain virkatehtävissään, vaan kaikessa toiminnassaan. Tuomareiden tulisi olla oikeamielisiä, ei ainoastaan virassaan, vaan myös viranhoidon ulkopuolella.

16. Ovatko muutamien harvojen välimiesneuvosten lukuisat ja rahakkaat välimiestehtävät ja niiden vastaanottaminen osoitus näiden tuomareiden korkeasta ammattietiikasta, moraalista tai oikeamielisyydestä, jos ja kun he varantavat tällä tavoin luottamuksen edustamansa tuomioistuimen eli maan ylimmän oikeusasteen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen?

17. Minusta vastaus on kielteinen. Näitä "supertuomareita" meillä ei ole mitään syytä kumartaa eikä kunnioittaa, vaan sanoutua jyrkästi irti heidän soittamastaan moraalista, siis sen puutteesta. He ovat itse asiassa tuomioistuinlaitoksen mätämunia, jotka pilaavat ahneudellaan koko tuomioistuinlaitoksen riippumattoman maineen ja kunnioituksen.

18. Tuomareilta edellytettävän ammattietiikan vaatimuksiin kuuluu läpinäkyvyys ja avoimuus. Heidän toimiensa niin virassa kuin viranhoidon ulkopuolellakin tulee olla julkisuuden kontrolloitavissa ja arvioitavissa. Oikeamielinen tuomari ei ota perä perä jälkeen vastaan salaisia toimeksiantoja yrityksiltä, joiden maksamat huimat palkkiot ovat myös salaisia. Meidän ei tule hymistellä tällaista salailua ja ahnasta kähmintää, vaan osoittaa sille päättäväinen paheksuntamme.

19. Oikeustoimittajat ovat johtopäätöksissään oikeassa: Tuomareiden ja nimenomaan KKO:n jäsenten lukuisat rahakkaat välimiestehtävät altistavat oikeusneuvokset korruptiolle. Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa kollegani Antti Jokela Turun yliopistosta sanoo, että hän ei "usko", että korruptiota todellisuudessa tapahtuisi. Mutta eihän tässä tietenkään ole kysymys mistään uskon asiasta eikä sen perusteella tehtävistä arvioista.

20. Kyse on sitä, että kun tuomareiden välimiestehtävät ovat salaisia eikä niitä, kuten edellä on todettu, käytännössä edes välitetä valvoa asianmukaisesti, emme kerta kaikkiaan voi tietää, millaista kähmintää välimiesten ja heidän hyvä veli -kumppaneidensa kesken kulissien takana oikeastaan esiintyy tai voi esiintyä. Jo epäily siitä, että tällaista kähmintää ja laitonta vaikuttamishalua voi salaisissa tapahtua, olisi peruste kieltää ainakin KKO:n jäseniltä välimiestehtävät kokonaan. Kun emme tiedä emmekä edes voi saada tietää, vaikka meidän pitäisi tietää, niin silloin tuomareilta on evättävä oikeus ottaa vastaan salaisia (pimeitä)  ja rahakkaita toimeksiantoja.

21. Millaisia ilmenemismuotoja mainitsemani epämääräinen kähmintä voisi sitten käytännössä saada? Kyse on välimiestuomareiden ja -neuvosten, siis välimiehinä esiintyvien tuomareiden, sekä toisaalta lähinnä helsinkiläisten asianajotoimistojen välimiestehtäviä hoitavien asianajajien muodostamista hyvä veli -kerhoista. Nämä asianajajat esiintyvät vuoroin välimiehinä, vuoroin taas välimiesjuttuja välimiesoikeuksissa ajavina yritysten asiamiehinä. On tärkeä huomata, että välimiehiä eivät käytännössä valitse tehtäviinsä asianosaisina olevat yritykset, vaan  niiden asiamiehinä esiintyvät asianajajat. Jos siis esimerkiksi oikeusneuvos toimii ainoana välimiehenä, hänet ovat valinneet  tehtävään kyseisen jutun asianosaisten asianajajat. Jos välimiehiä on kolme, valitsee kummankin asianosaisen asianajaja yhden välimiehen, minkä jälkeen nämä kaksi välimiestä  puolestaan valitsevat välimiesoikeuden puheenjohtajan.

22. Kuten sanottu, oikeusneuvokset toimivat nykyisin ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajina. Useimmissa tapauksissa välimiesoikeuden jäseninä toimii tällöin kaksi asianajajaa; myös oikeustieteen professorit  esiintyvät välimiehinä, mutta eivät läheskään niin usein kuin asianajajat. Siis kaksi ns. huippuasianajaja valitsee ensin kaksi kollegaansa välimiehiksi, jotka puolestaan valitsevat puheenjohtajaksi  KKO:n jäsenen. Jossakin muussa välimiesasiassa puolestaan ensi mainitut  asianajat voivat  toimia puolestaan välimiehinä ja välimiesoikeudessa istuneet välimiesasianajajat puolestaan juttua ajavina asianajajina. Kun välimiesmenettelyä käytetään liike-elämässä varsin runsaasti, muodostuu "sinne tänne" tuota pikaa "pieniä piirejä, jotka "pyörivät" muodostaen sitten laajempia HV- verkostoja, jonka "pauloihin" välimiehiksi persot eli useita välimiestoimeksiantoja perä perää itselleen haalivat tuomarit siis joutuvat. Yhden haaran tästä HV-verkostosta eli "välimiesoikeuksien saaristosta" muodostaa edellä mainittu Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonka jäseniä ovat asianajajat, tietyt yliopistojuristit ja sitten ikään kuin pisteenä iin päällä kaksi oikeusneuvosta, joista toinen on antanut valituttaa itsensä myös lautakunnan puheenjohtajaksi.

23. Oikeusneuvosten ("välimiesneuvosten") ja mahdollisesti myös muiden tuomareiden edellä kerrotunlainen verkottuminen suurten yritysten ja yleensä bisneselämän asioita ajavien ja hoitavien asianajajien kanssa on toki jo sinänsä sangen huolestuttava ilmiö, kun ajatellaan, millaisen oivan kasvupohjan kaikenlaiselle korruptiolle tuollainen verkosto muodostaa. Mutta mitä tämä vaikuttaa sitten välimiesneuvosten ja muiden välimiestuomareiden varsinaiseen virkatyöhön? Mahdollisuuksia ja tilanteita on useita, mutta poimin niistä tässä esille kolme.

24. Kuten edellä jo totesin, samat välimiesmenettelyissä tuntemattomat yritykset, jotka maksavat isoja palkkioita korkeimman oikeuden tuomareille,  esiintyvät usein muissa asioissa asianosasina korkeimmassa oikeudessa. Tällöin myös välimiesneuvokset eli välimiehinä esiintyvät KKO:n jäsenet  osallistuvat kyseisten riitojen ratkaisemiseen.

25. Korkein oikeus myöntää riita-asioissa valitusluvan ainoastaan noin 7-8 prosentissa haetuista tapauksista. Asianosainen ja asianajaja, joka onnistuu saa valitusluvan, on siis todella hyvin "onnekas." Kun KKO ei perustele millään tavalla valituslupapäätöksiään, emme voi yhdessäkään tapauksessa tietää, millä perusteella lupa on myönnetty tai evätty. Tämäkin asia on siis täysin salaista ja salamyhkäistä.  Kun tuomitsemistoiminta on inhimillistä puuhaa, voi kerrotunlaisissa oloissa hyvinkin sattua, että valitusluvan KKO:lta saavat herkimmin ja helpoimmin juuri ne asianosaiset ja yritykset, joiden asiamiehinä korkeimmassa oikeudessa juttua ajavat asianajajat esiintyvät usein myös välimiesjutuissa joko asianajajina tai välimiehinä, missä yhteydessä he ovat tutustuneet ja luoneet HV-siteitä välimiesneuvoksiin.

26. Toiseksi poissuljettua ei ole myöskään se, että edellä mainituilla perusteilla välimiesverkostojen molemminpuolinen jäsenyys vaikuttaa myös niiden juttujen lopputulokseen, joissa  KKO on myöntänyt valitusluvan ja ottanut siten asiallisesti tutkittavakseen. Tähän voidaan toki sanoa, että "minä en usko tällaiseen." Mutta kuten sanottu, kyse ei olekaan mistään uskon asiasta, vaan siitä, että tällaista kähmintää voidaan kerrotuissa olosuhteissa aina epäillä tapahtuvan ja että jo perusteltu epäily korruptiosta on riittävä syy arvioida uudelleen, tulisiko KKO:n jäsenten osallistuminen välimiestehtäviin kieltää.

27. Kolmantena esimerkkinä vaikuttamistavoista voidaan mainita KKO:n jäsenten salamyhkäinen rekrytointitapa. Korkein oikeus tunnetusti täydentää käytännössä täysin suvereenisesti itse itseään el valitsee, kenet se haluaa uudeksi jäsenekseen. Tällöin voi hyvinkin "satua", että valinta kohdistuu juuri asianajajaan, joka on esiintynyt usein välimiesjutuissa joko asianajajana tai välimiehenä.  HV-verkostothan tunnetusti suosivat omia jäseniään.

28. KKO:n välimieskytkösten vaikutus ilmeneekin käytännössä selvimmin juuri siinä, että KKO:n jäseniksi on valikoitunut viime vuosina yhä vain laajeneva joukko välimiesasianajajia. Jos valinta on tehtävä ihmisoikeusjuristina tunnetun asianajajan ai välimiehenä kunnostautuneen asianajan välillä, valinta "osuu" jälkimmäiseen, vaikka  KKO:n kokoonpanossa on jo ennestään ollut useita  välimiesasianajajia, muttei yhtään ihmisoikeuksiin perehtynyttä juristia. Tämä tendenssi tuntuu vain jatkumistaan jatkuvan ja kohta käy ilmeisesti niin, että välimiesasianajajat  valtaavat vähitellen KKO:n enemmistön.

29. HS:n tämänpäiväisessä jutussa "KKO:n tuomareilla on eniten välimiestehtävä" professori Antti Jokela sanoo, että "jos järjestelmä antaa mahdollisuuden rakenteelliseen korruptioon, se tulisi korjata." Tästä olen samaa mieltä. Mutta millä tavalla järjestelmää tulisi korjata? Jokelan resepti on se, että tuomareiden välimiestehtävien tulisi olla julkisia ainakin asianosaisten ja palkkioiden osalta.

30. Minusta tämä keino ei riitä eikä tepsi epäkohtien poistamiseen, jos korruption mahdollisuus halutaan todella kitkeä pois. On myös niin, että kun välimiesmenettely on luonteeltaan myös mainituissa kohdin salaista, Jokelan mainitsemia poikkeuksia ei edes ole mahdollista tehdä "yhdenlaisten" välimiesten eli tuomareiden osalta, vaan kaikkien välimiesten osalta on noudatettava samoja sääntöjä.

31. Oma reseptini on siis se, että koska välimiesmenettely on salaista ja tulee sellaista olemaan myös jatkossa sekä asianosaisten nimien että välimiesten palkkioiden osalta, ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin evätä tuomareilta tai ainakin maan ylimmän tuomioistuimen tuomareilta mahdollisuus ottaa vastaan välimiestoimeksiantoja. Eiväthän ylimmän oikeusasteen tuomarit saa kerta kaikkiaan ottaa vastaan salaisia yksityisiä ja täysin salaisia tuomitsemistehtäviä, joista heille maksetaan salaisia ja "suolaisia" palkkioita, eikö niin? Tuollaiset salamyhkäiset sivutoimet vaarantavat ilmiselvästi tuomareiden puolueettomuuden ja koko tuomioistuinlaitoksen perustuslaissa ihmisten oikeusturvan keskeiseksi takeeksi säädetyn riippumattomuuden.

32. Jokin välimiestehtävä silloin tällöin, esimerkiksi  parin välivuoden jälkeen, kävisi vielä jotenkin pirtaan, mutta kun noita toimeksiantoja näköjään hamutaan jatkuvasti, on ainakin minun mittani täyttänyt. Selvää on myös, että tuomarin runsaat välimiestehtävät ja muut sivutoimet ovat omiaan heikentämään hänen keskittymistään oman virkatyön hoitamiseen ja saattavat haitata esimerkiksi ennakkopäätösten perustelemista. Laadukkaiden perustelujen laatiminen jää tällöin pakosta niiden tuomareiden harteille, joilla ei ole välimiestehtäviä tai muita sivutoimia.

33. Korkeimman oikeuden tuomareiden välimiestehtävät ovat siis yksiselitteisesti Suomen perustuslain vastaisia. Katso myös blogia 556/12.3.2012 "KKO:n jäsenten salaiset välimiestehtävät tulisi kieltää".

34. Kuten edellä totesin, kysymys on loppujen muuta tuomareiden moraalista, oikeamielisyydestä ja ammattietiikasta, siis niiden puutteesta. Kun ihmiset jatkuvasti ja riittävän äänekkäästi paheksuvat  edellä kohdassa 16 mainittuja mätämunatuomareita, on syytä uskoa, että välimiestuomarit itsekin, vaikka olisivat olleet kuinka persoja ja ahneita sivutoimille tahansa, itsekin vähitellen havahtuvat paheksuntaan ja ymmärtävät, mikä on eettisesti sallittua ja mikä ei.

PS

Korkeimman oikeuden tänään antamassa tiedotteessa sanotaan, että KKO:n tuomarit eivät toimi asianosaisten nimeäminä välimiehinä.

Tiedote on varmaankin annettu tänään Helsingin Sanomissa olleen jutun takia, jossa on otsikoitu, että "KKO:n tuomareilla on eniten välimiestehtäviä."

Tuossa jutussa tai siinä haastatellun kahden professorin lausunnoissa ei kuitenkaan edes väitetä, että KKO:n oikeusneuvokset toimisivat asianosaisten nimeäminä välimiehiä. Tätä ei ole väitetty myöskään minun edellä olevassa blogikirjoituksessani, vaan siinä on nimenomaan todettu, että nykyisin KKO:n jäsenet toimivat ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajina tai ainoana välimiehenä.

Mutta eihän KKO:n tiedotteessa mainittu seikka toki poista niitä epäkohtia ja epäilyjä, joita tuomareiden välimiehenä toimimisesta aiheutuu tuomareiden ja KKO:n riippumattomuuden kannalta asiaa tarkasteltaessa!

KKO:n tiedotteessa otetaan kantaa ainoastaan tuomareiden esteettömyyteen/esteellisyyteen, mutta tuomarin ja tuomioistuimen riippumattomuus, joka on keskeisiä asioita perustuslaissa, KKO vaikenee ja sivuuttaa mainitun tärkeän kysymyksen siis kokonaan.

KKO:n tiedotteessa ei oteta kantaa myöskään välimiesneuvosten toistuviin ja runsaisiin välimiestehtävin ja niistä maksettaviin "pimeisiin" palkkoihin.

Sillä seikalla, että välimiesjutun asianosaiset ovat KKO:n presidentin tiedossa, ei ole asiassa mitään merkitystä, sillä kyse ja ongelma onkin siitä, että nuo tiedot eivät ole yleisölle julkisia.