Lunta tupaan vaalikeisarillekin...Vaalikeisarin ja hänen hovinsa, jota myös puolueeksi kutsuttiin, gallup-menestystä oli ihasteltu kaikkialla valtakunnassa. Media oli ollut lääpällään keisarin edessä ja muut eli vanhat puolueet ja niiden johtajat olivat kateellisina katselleet keisarin voittokulkua. He olivat alkaneet itsekin menestyksen toivossa kehuskella vaalikeisarin älyä ja viisautta, sanavalmiutta ja hänen puolueensa upouutta aateohjelmaa viisaudesta ja kaukonäköisyydestä.
Kunnes vihdoin eräs 15-vuotias tyttönen, Oona nimeltään, paljasti, ettei vaalikeisarilla ollut aatteita ollenkaan.
Tyttö erehtyi keisarin mielestä kysymään sopimattomia raiskatun oikeudesta aborttiin, jolloin tämä roomalaiskatoliseen uskoon kääntynyt vaalikeisari tiuskaisi vihaisena:
- Mitä tuo lapsi oikein höpisee? Pitäisikö minun vastata tuollaisiin typeriin kysymyksiin!
Mutta tyttösen kysymys oli tehnyt tehtävänsä.
- Herranen aika, mitä tuo viaton lapsi sanoo, virkkoi lapsen isä, ja näitä sanoja kuiskittiin suusta suuhun.
- Eihän keisarilla ole aatteita ensinkään, huusi vihdoin koko kansa!
Vaalikeisarin selkää karmi, sillä hänestäkin kansa oli oikeassa.
- Kyllä minun täytyy silti kestää tämä loppuun eli vaaleihin asti, ajatteli keisari.
Ja hän ojentautui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat Jusula ja Putkonen kantoivat laahusta, jota ei ollut ensinkään olemassa.
Sen pituinen se.
