879. Vanhas-Matti palaa politiikkaan

Berliinin maratonjuoksun kaksi tähteä kisan jälkeen tänään. Vasemalla juoksun voittanut ja uuden ME-tuloksen tehnyt Dennis Kimetto

1. He eivät koskaan palaa (They never come back)  on tunnettu urheilusankareihin ja varsinkin ammattinyrkkeilyn maailmanmestareihin liitetty slogan. Iskulause on koskenut erityisesti raskaansarjan entisten maailmanmestareiden epäonnistuneita yrityksiä vallata titteli takaisin. Muhammad Ali (ent. Cassius Clay) oli vasta toinen raskaansarjan mestari, jolta MM-tittelin uudelleen valtaaminen toteutui 1974. Ensimmäinen come back onnistui Floyd Pattersonilta (1935-2006) vuonna 1960, jolloin hän voitti uusintaottelussa ruotsalaisen Ingemar Johanssonin. Floyd Patterson oli oma idolini, hän voitti Helsingin olympiakisoissa 1952 keskisarjan kultamitalin 17-vuotiaana.

2. Entisten huippupoliitikkojen eli lähinnä presidenttien ja pääministereiden paluu takaisin politiikan parrasvoihin tuntuu vielä vaikeammalta tehtävältä. Useimmissa tapauksissa politiikasta vetäytyneet ja vetäytymään pakoitetut ex- pääministerit eivät edes yritä tehdä come backia, vaan poistuvat suosiolla politiikasta joko eläkkeelle tai muihin tehtäviin.

3. Suomessa on monta ex-pääministeriä, joista useimmat eivät ole politiikasta vetäydyttään yrittäneet palata edes eduskuntaan. Tällaisia henkilöitä ovat Esko Aho, Paavo Lipponen ja äskettäin politiikan jättänyt Mari Kiviniemi. Todellinen pätkäpääministeri Anneli Jäätteenmäki äänestettiin todellisena ääniharavana vuonna 2004 EU:n parlamentin jäseneksi.

4. Matti Taneli Vanhanen (kesk) toimi pääministerinä 2003-2010. Hän päätti luopua tehtävästään joulun alla 2009,  jolloin koko politiikan sekoittaneet vaalirahoitussotkut jäytivät pahasti keskustaa ja sen puheenjohtajana ollut Matti Vanhasta. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa keskusta koki rökäletappion, minkä Matti Vanhanen oli toki jo vuonna 2009 ennakoinut. Vanhasen poistuttua politiikasta kesken kaiken keskustan vaaalitappio meni lähinnä pääministeri Mari Kiviniemen piikkiin.

5. Kansanedustajana 1991-2010 toiminut Matti Vanhanen jätti keskustan puoluekokoukseen jälkeen 2010 myös eduskunnan ja siirtyi Perheyritysten liiton palvelukseen toimien siitä saakka liiton toimitusjohtajana. Tämän jälkeen Vanhaselta on usein kysytty, aikooko hän vielä joskus palata takaisin politiikkaan. Vanhanen on kertonut aina päättäväisesti, että hänellä ei ole poliitiikkaan paluuta koskevia suunnitelmia tai että hän tulisi joskus asettumaan ehdolle eduskuntavaaleissa.

6. Tätä todellisten halujen piilottelua kesti neljä vuotta, sillä tällä viikolla Matti Vanhanen ilmoitti Facebookissa "miettineensä", miten hänen kokemuksensa perheyrityksistä ja valtion johtamisesta voisi yhdistää. Hän sanoi harkitsevansa päätöstään syksyn aikana.  
Tästä kaikki toki ymmärsivät, että Vanhanen tulee harkitsemaan paluuta politiikkaan ja eduskuntaan, sillä seuraavat vaalit ovat jo lähellä eli ensi huhtikuussa. 

7. Vanhanen puhuu syvällä rintaäänellä kokemuksestaan "valtion johtamisessa". Noh, Vanhanen johti pääministerinä ainoastaan valtioneuvostoa eli hallitusta, ei sentään - luojan kiitos - koko valtiota. Tasavallan presidentti johtaa pääministerin yläpuolella valtiota. Toki maan hallituksen johtaminen on kovaa puuhaa varsinkin näinä ankeina aikoina, jolloin valtiontaloudella ja valtakunnan elinkeinoilla menee lihavien vuosien jälkeen huonommin. Matti Vanhanen älysi hypätä pois "remmistä" eli pääministerin ja puoluejohtajan pallilta ennen kuin valtiontaloudella ja yrityselämällä alkoi mennä todella heikosti.

8. Kaikki politiikan toimittajat ja muut spekulantit laidasta laitaan tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että Matti Vanhanen (59) ei enää vain mieti paluutaan politiikkaan, vaan hän on jo tehnyt lopullisen päätöksen asettua ehdolle huhtikuun eduskuntavaaleissa. Vanhasen vaalipiiri tulee totuttuun tapaan olemaan Uusimaa, jossa ehdolle asettuvat myös sellaiset kovat nimet kuin esimerkiksi Alexander Stubb, Timo Soini ja Antti Rinne, niin ja myös muuan Kanki- Kaikkonen, joka myös nimellä Antti Kaikkonen tunnetaan. 

9. Ensi vuonna (vasta) 60 vuotta täyttävä Matti Vanhanen muistetaan, paitsi lautakasaväitteistä ja monista vaalirahoitussotkuista, myös avioerostaan, naisseikailustaan ja "morsiamistaan" sekä Rukan hangilta 2008 saamastaan ideasta, jonka mukaan eläkeikää tulisi nostaa. Onko Vanhaseen vuonna 2009 lopen kyllästynyt kansa unohtanut Vanhasen mokat ja olisiko hänellä mahdollisuuksia tulla valituksi uudelleen Arkadinmäelle? Kyllä vain on, sillä kuten tunnettua, suomalaisten äänestäjien poliittinen muisti on sangen ja itse asiassa pelottavan lyhyt. Matti Vanhasella on nimeä ja meriittejä ja merkille pantavaa on myös into, jolla Matti Vanhasta on parin viime vuoden aikana kuultu monissa tv:n ajankohtaisohjelmissa asiantuntijana.

10. On helppo ennustaa, että Matti Vanhasesta tulee seuraavissa vaaleissa keskustan ääniharava Uudellamaalta, varsinkin kun Paula Lehtomäki on kertonut, ettei hän asetu enää ehdolle Uudeltamaan piiristä. Vanhanen rökittää vaaleissa helposti Kanki-Kaikkosen, ja saattaa käydä jopa niin, että keskusta saa Uudeltamaalta 3-4 kansanedustajaa nykyisten kahden asemesta. Jos keskusta saisi houkuteltua ehdokkaaksi vielä vuoden 2003 vaalien ääniharavan eli Tanja Karpelan, olisi puolueella todella "vahva" porukka ehdolla vaaleissa. Mihin Tanja Karpela muuten on kadonnut julkisuudesta?

11. Olennainen kysymys vaalien jälkeen onkin se, joutuuko Matti Vanhanen tyytymään rivikansanedustajan rooliin vai haluaako keskusta, että Matista leivotaan hallituksen ministeri. Jos keskusta voittaa vaalit, kuten voidaan ennustaa, ja Juha Sipilästä tulee uusi pääministeri, niin lienee melko selvää, että Sipilä haluaa Vanhasen mukaan hallitukseen ikään kuin vanhemman valtiomiehen ominaisuudessa. Vanhanen voisi ryhtyä vaikkapa puolustusministeriksi, jota tehtävää hän hoiti lyhyen aikaa jo 2003 Anneli Jäätteenmäen hallituksessa.

12. Keskusta ja kokoomus tulevat käymään huhtikuun vaaleissa kovan kamppailun maan suurimman puolueen ja samalla pääministeripuolueen paikasta. Keskustasta lähtevät ehdolle useat vanhat tai itse asiassa jo tosi vanhat ja kokeneet politiikot. Katsotaanpa hieman, minkä ikäisiä nämä konkarit ovat tulevan uuden vaalikauden lopussa eli keväällä 2019, jolloin useimmat heistä istuvat kansanedustajina.

13. Sirkka-Liisa Anttila on vuonna 2019 jo 75-vuotias, kun taas Timo Kalli, Mauri Pekkarinen, Seppo Kääriäinen ja Eero Reijonen täyttävät tuolloin 72 tai ainakin 71 vuotta. Keskustan muista vanhoista parroista voidaan mainita, että Tapani Tölli, Mikko Alatalo ja Esko Kiviranta saavuttavat vuonna 2019 67 vuoden iän. Anttila, Pekkarinen, Kääriäinen ja Tölli ovat entisiä ministereitä.

14. Sokerina pohjalla voidaan mainita, että Paavo Väyrynen, joka on kertonut asettuvansa ehdolle ensi kevään vaaleissa, täyttää vuonna 2019  72 vuotta. On sinä keskustalla todella kokenutta joukkoa, joka on ollut mukana politiikasta jo suomettumisen kulta-ajoista lähtien. Pääministerinä tai ainakin puoluejohtajana Juha Sipilällä on vara mistä valita, jos hän haluaisi keskustan ministeriksi vaikkapa vain yhden kokeneen ja vaalikauden aikana 70 vuotta täyttävän kansanedustajan. Matti Vanhanen on konkareihin verrattuna vielä nuori mies, sillä hän täyttää 2019 vasta 64 vuotta.

15. Eduskuntaan yrittää ensi vuoden vaaleissa jälleen kerran, kuinkas muuten, myös Kauko Juhantalo (72) Satakunnasta. Samasta vaalipiiristä paluuta Arkadianmäelle mielii myös keskustan entinen maatalousministeri Juha Korkeaoja (s. 11.1.1950). Juhantalo on myös ex-ministeri ja hän jää historiaan koplauksesta saamastaan valtakunnanoikeuden tuomiosta. Vuonna 2019 Juhantalon ikämittariin tulee lukema 76.

16.  Alex Stubb ja ilmeisesti useimmat muutkin kokoomuslaiset yrittävät haalia äänestäjiksi ennen muuta nuoria ja ensi kertaa vaaleihin osallistuvia ihmisiä. Tässä tarkoituksessa Stubb vierailee jatkuvasti monissa lukioissa, Ruisrockissa sekä Duudsonien yms. veijareiden järjestämissä tapahtumissa tapaamassa nuoria ja potentilaaisia äänestäjiä. Suuri joukko koululaisia, opiskelijoita ja muuta nuorta väkeä haluaa ottaa kännykkäkameroilaan selfieitä itsestään ja Stubbista. Käykö nyt niin, että nuoret äänestävät kokoomusta ja Uudellamaalla ensijassa Stubbia? Joutuuko keskustan ikääntyvä ehdokasjoukko sekä demareiden Antti Rinne puolestaan kiertämään vaalikampanjan aikana, ei lukioita ja korkeakouluja, vaan etupäässä vanhainkoteja ja ikääntyneiden ihmisten palvelutaloja?  

17. Pääministeri Stubbin panostaminen vaaleissa ja yleensä politiikassa nuoriin näkyy myös kokoomuksen uusissa ministerivalinnoissa. Uusi maatalousministeri Petteri Orpo on 43, sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty 37 ja uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen 31-vuotias. Väliäkö sillä, että Orpolla ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta maa- ja metsätalousasioista tai että Grahn-Laasosella, mikäli mahdollista, on vielä vähemmän kokemusta ympäristöä koskevista ongelmista.  He ovat todellisia pätkäministeritä, jotka eivät joudu tekemään hallituksessa enää oman ministeriönsä toimialaan kuuluvia merkittäviä päätöksiä tai aloitteita. Riittää, että Petteri myös näyttää hieman "orvolta" ja että Sanni on Alexin entinen lehdistöavustaja ja tumma kaunotar, joka osaa hymyillä viehättävästi. Kyllä näillä avuilla pärjää politiikassa varsin pitkälle!

18. Saati sitten urheilutuloksilla! Alex Stubb juoksi tänään Berliinin maratonilla uuden ennätyksensä. Hänen aikansa oli 3.11.24, mikä on 45-vuotiaalle harrastelijalle aika kova tulos. Entistä ennätystään Stubb paransi kuudella minuutilla. Samassa kisassa kenialainen Dennis Kimetto juoksi maratonin uuden ME-tuloksen 2.02.57. Juoksun jälkeen Stubbista ja Kimettosta otettiin - luonnollisesti - yhteiskuva, katso yllä.

19. Yle Uutisten teettämän ja tänään julkaiseman gallup-kyselyn mukaan keskusta on karannut kokoomukselta ja on nyt selvästi maan suosituin puolue. Matti Vanhasen ilmoitus palata takaisin politiikkaan ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Keskustaa kannattaa kyselyn mukaan 23,3, mutta kokoomusta vain 20,4 prosenttia vastaajista. Perussuomalaiset ja demarit laahustavat kaukana kokoomuksenkin takana, sillä persuja kannattaa 16,6 ja SDP:tä 15,4 prosenttia vastaajista.

20. Kokoomuksen erilaiset sähläilyt ja uudet ministerivalinnat ovat ilmeisesti vaikuttaneet kyselyn tulokseen. Kokoomus saa kiittää kannatuksen laskusta Laura Rädyn ja Lasse Männistön "tuolileikkiä", jonka Alex Stubb aluksi hyväksyi ja tuomitsi vasta sitten, kun kaikki muut olivat jo ehtineet sitä kiivaasti arvostella. Myös uudet ministerivalinnat ovat syöneet kokoomuksen uskottavuuutta. Keskusta porskuttaa, vaikka se ei ole tehnyt tai sanonut syyskuussa juuri mitään uutta tai raflaavaa. Oppositiossa on näinä aikoina helppo räksyttää, mutta tämäkään ei enää tunnu onnistuvan Timo Soinilta. Maisterisjärkä kärkkyy  nykyisin niin innokkaasti ja presidenttiä ja ulkoministeriä suorastaan nuoleskellen pääsyä seuraavaan hallitukseen, että oikein pahaa tekee. Kyllä kansa tietää!

641. Oikeuskanslerin outo kaksoisrooli

1. Valtioneuvosto nimitti syyskuun alussa valtiovarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtaja Päivi Nergin sisäministeriön kansliapäällikön virkaan ministeri Päivi Räsäsen (kd) kiivaasti ajamana ja virkaesityksen mukaisesti. Virkanimityksestä nousi laaja poru, sillä  Nerg on Räsäsen entinen puoluetoveri, joka oli kristellisen liiton eduskuntaehdokkaana vuoden 2007 vaaleissa.

2. Todellisuudessa nimityksessä lienee painanut sanottua puoluetaustaa enemmän kuitenkin se, että Nerg ja Räsänen ovat uskonsisaria, kuten olen blogissani 633/8.9.2012 kertonut. Nergin pätevyyttä kansliapäällikön virkaan arvosteltiin, sillä hän ei ole toiminut aiemmin missään sellaisessa tehtävässä, joka kuuluisi sisäministeriön hallinnonalaan. Nerg on koulutuksen maa- ja metsätaloustieteiden maisteri ja argronomi.

3. Valtioneuvoston päätöksestä tehtiin yksi kantelu oikeuskanslerille ja yksi eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies siirsi hänelle tehdyn kantelun oikeuskanslerille. Vaikka tässä maassa on siis kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, mikä on kansainvälisessä vertailussa hyvin poikkeuksellista, kansalaiset eivät saa tietyissä asioissa vapaasti valita, kummalle laillisuusvalvojalle he  kantelevat. Jos valittaa oikeusasiamiehelle, niin seurauksena saattaa siis olla, että kantelun käsittely siirretäänkin oikeuskanslerille, jonka kantelija ei ehkä haluaisi missään tapauksessa asian ratkaisevan.

4. Oikeuskansleri Jaakko Jonkan kanteluun antaman,  tänään julkistaman päätöksen mukaan valtioneuvosto ei ylittänyt harkintavaltaansa nimittäessään Päivi Nergin sisäministeriön kansliapäälliköksi. Päätös ei todellakaan ollut yllätys, sillä onhan Jaakko Jonkka usein, oikeastaan aina ennenkin  päätynyt vastaavanlaiseen ratkaisuun. Päätöksessään Jonkka muistuttaa, ettei oikeuskansleri voi arvioida, kuka pätevistä ehdokkaista tulisi valita tehtävään. Nimittäjä voi käyttää harkintavaltaansa ainoastaan sen suhteen, miten viran vaatimuksia ja hakijoiden ansioita painotetaan.

5. Oikeuskanslerin päätöksestä on annettu seuraavanlainen tiedote:

Oikeuskanslerilta ei moitteita sisäasiainministeriön kansliapäällikön virkanimityksestä

"Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei löytänyt lainvastaista sisäasiainministeriön kansliapäällikön virkanimityksestä. Jonkan arvion mukaan valtioneuvosto ei ylittänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa virantäytössä. Oikeuskansleri muistuttaa, että hän ei voi laillisuusvalvojana osallistua sen arvioimiseen, kenet oikeudellisesti mahdollisista ehdokkaista tulisi tehtävään valita. Tämä on nimittäjän tehtävä. Nimittäjä voi lain suomissa rajoissa käyttää harkintavaltaansa muun muassa siihen, miten virkaan kuuluvien tehtävien asettamia vaatimuksia ja hakijoiden ansioita painotetaan.

Virkanimitysten osalta oikeuskanslerin tehtäviin ja toimivaltaan kuuluu arvioida, onko nimitysmenettely toteutettu oikeudellisesti moitteettomasti. Tähän kuuluun muun muassa sen arvioiminen, onko nimityspäätöstä valmisteltaessa ja tehtäessä otettu huomioon lainsäädännössä asetetut viran yleiset ja erityiset kelpoisuusvaatimukset. Oikeuskansleri kiinnittää huomiota myös siihen, että nimitysratkaisun kannalta merkitykselliset hakijoiden ansiot on kuvattu oikein ja tasapuolisesti. Lisäksi oikeuskansleri arvioi, onko viranhakijakohtainen pätevyysarviointi ja viranhakijoiden välinen ansiovertailu tehty asianmukaisesti sekä lainsäädäntö että valtiovarainministeriön antamat ohjeet huomioon ottaen. Laillisuusvalvoja tarkastaa myös sen, että ansiovertailussa käytetään vain viran kelpoisuusvaatimuksista, hakuilmoituksessa mainituista viran menestyksellisen hoitamisen muista edellytyksistä ja virkaan kuuluvista tehtävistä johdettavissa olevia perusteita.

Oikeuskansleri muistuttaa ratkaisussaan myös vuonna 2011 valtioneuvoston ohjesääntöön tehdystä muutoksesta. Muutoksella korvattiin kansliapäällikön aikaisempi perehtyneisyyttä hallinnonalan toimintaan koskeva kelpoisuusvaatimus tehtävän edellyttämää monipuolista kokemusta koskevalla kelpoisuusvaatimuksella".

6. Oikeuskansleri haluaa siis korostaa, että hän toimii laillisuusvalvojan ominaisuudessa sekä nimityspäätöstä ministeriössä ja valtioneuvostossa valmisteltaessa että tutkiessaan nimityspäätöksestä tehdyn laillisuuskantelun. Minusta tässä on kyllä tietynlainen ja myös selvä risririita, joka kärjistyy kantelun tutkimisessa niin, että oikeuskansleri tutkii laillisuusvalvojana menettelyä ja päätöstä, jonka tekemiseen hän on myös itse tietyllä tavalla osallistunut, ei ainoastaan laillisuuden valvojana, vaan myös hallituksen ja etenkin virkaesityksen valmistelevan ja tekevän ministerin ja tämän johtaman ministeriön neuvonantajana.

7. Tästä oikeuskanslerin toisesta roolista eli neuvonantajan tehtävästä Jaakko Jonkka halusi tässä(kin) päätöksessään visusti vaieta. Mainitusta roolista käytettiin aiemmin osuvaa nimitystä "kruununjuristi". Nimike periytyy 1700-luvulta Ruotsin vallan ajoilta. Oikeuskanslerin edeltäjänä Ruotsi-(Suomessa) toimi vuodesta 1713 alkaen "kuninkaan korkein asiamies", jonka korvasi vuonna 1719 annetussa kansliajärjestyksesssä justitiae cantzleren eli oikeuskansleri.

8. Oikeuskansleri Jonkka mainitsee tänään antamansa päätöksen perusteluissa yksinomaan perustuslain  108 §:n 1 momentin, jossa puhutaan kanslerin tehtävistä virkatointen lainmukaisuuden valvojana. Sen sijaan Jonkka sivuuttaa kokonaan mainitun 108 §:n 2 momentin, jossa todetaan, että oikeuskanlerin on annettava pyydettäessä presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriölle tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Tämä momentti koskee siis nimenomaan juuri oikeuskanslerin toimintaa edellä mainittuna kruununjuristina eli muun muassa ministeriöiden, ministereiden ja maan hallituksen neuvonantajana.

9. Ministerit voivat kysyä oikeuskanslerin kantaa hyvin muotovapaasti jo asioiden valmisteluvaiheessa. Minusta on selvää, että oikeuskanslerilla on esimerkiksi juuri virkanimitysasioissa, kuten monissa muissakin tärkeissä asioissa, todella merkittävä mutta samalla merkillinen kaksoisrooli, johon kuuluvia tehtäviä on käytännössä mahdotonta pitää erillään, lukuun ottamatta juhlapuheita ja oikeuskanslerin pitämiä esitelmiä, mutta se on asia erikseen. Tämä kaksoirooli kärjistyy räikeimmilleen silloin, kun ihminen tekee kantelun valtioneuvoston päätöksen lailisuudesta, kuten esimerkiksi juuri nyt esillä olleesta kansliapäällikön nmityspäätöksestä. Tutkiessaan kantelun oikeuskansleri päätti asiasta, jonka valmisteluun hän oli osallistunut ministerin tai koko hallituksen neuvonantajana. Voidaan sanoa, että kansleri ratkaisee asian, joka tekemiseen hän on itse osallistunut ja josta tehty kantelu siis kohdistuu välillisesti myös häneen.

10.  Oivallinen esimerkki oikeuskanslerin kaksoisroolista ja mainittujen roolien sekoittumisesta saatiin muutama vuosi sitten eli vuonna 2008, jolloin ministeri Mauri Pekkarinen pyysi oikeuskansleri Jonkalta kantaa tai mielipidettä siitä, oliko hän toiminut vaalirahoitussotkun aikana ilmi tulleessa ns. taulukauppa-asiassa (Pekkarisen Suomi-Soffa -kytkös) virheellisesti. Pekkarinen meni tapaamaan Jonkkaa ja herrat keskustelivat kaikessa rauhassa keskenään muistaakseni perjantaina. Pähkäiltyään asiaa viikonlopun yli, Jonkka kertoi ministerille kantansa asiassa; mitään päätöstä tai protokollaa asiasta ja herrojen tapaamisesta ei ollut tarkoitus tehdä.Tämän jälkeen Pekkarinen riensi oitis eduskunnan eteen kertomaan, miten hän oli saanut oikeuskanslerilta juuri taulukauppa-asiassa "puhtaat paperit". Oikeuskanslerin kiireellistä päätöksentekoa ("pikapäätös") samoin kuin päätöksen sisältöä arvosteltiin julkisuudessa aika voimakkaasti; itsekin otin asiaan kantaa Helsingin Sanomissa 12.6.-08 julkaistussa kirjoituksessani "Oikeuskanslerin toiminta taulukauppa-asiassa ihmetyttää". Kritiikin johdosta Jonkka joutui julkistamaan asiasta kirjallisen muistion ja selittelemään päätöstään ja menettelytapojaan tiedotusvälineille. Jos Pekkarinen ei olisi tapauksen johdosta avautunut eduskunnassa - sen tämä vanha kettu teki tietenkin omaaa etuaa tavoitellen ja puhtoisuuttan julistaen - kukaan olisi kysellyt Jonkalta asian perään eikä kansleri olisi luultavasti laatinut Pekkarisen tapaamisesta edes muistiota.

11. Päivi Nergin nimitysasiassa herätti huomiota ministeri Päivi Räsänen suorastaan kiihkeä tyyli, jolla hän vetosi toistuvasti siihen, että hän oli neuvotellut ja keskustellut asiasta ennen nimitysesityksen tekemistä useamman kerran juuri oikeuskanslerin kanssa. Yhden kerran Räsänen tokaisi, että hän oli keskustellut Päivi Nergin pätevyydestä oikeuskanslerin kanssa "jatkuvasti". Miksi ihmeessä ministeri ja oikeuskansleri pitivät  näin tiiviisti yhetyttä keskenään asiassa, joka oikeuskanslerin nyt julkaiseman tiedotteen ja päätöksen mukaan oli selvästi lainmukainen? Mikä tuossa Nergin nimityksessä oikein askarrutti ministeriä ja/tai oikeuskansleria? Tätä emme saa milloinkaan tietää, emme myöskään sitä, mitä noissa keskusteluissa ja neuvonpidossa oikein puhuttiin.

12. Tuskin kukaan haluaa kieltää oikeuskansleria toimimasta kruununjuristina eli  keskustelemasta ministereiden kanssa tai ministereiltä vastaavasti oikeutta kysyä oikeuskanslerin mielipidettä tai neuvoa valmistelun alla olevista asioista. Se, mikä askarruttaa mieliä, on oikeuskanslerin edellä mainittu kaksoisrooli. Jos kansleri toimii aktiivisesti ja "jatkuvasti" ministereiden neuvonantajana, niin silloin hänen uskottavuutensa ja puolueettomuutensa ratkaista ylimpänä laillisuusvalvojana ministereiden ja valtioneuvoston keskustelun alaisista päätöksistä tekemiä kanteluja on ilman muuta syytä asettaa kyseenalaiseksi. Ihminen ei voi palvella kahta herraa, tämä kansanviisaus koskee myös korkeita virkamiehiä; virkamies ei voi toimia samaan aikaan uskottavasti kahdessa eri roolissa. Tuomari on ilman muuta esteellinen toimimaan oikeuden jäsenenä asiassa, johon hän on ottanut aiemmin muussa yhteydessä ja roolissa kantaa.

13. Oikeuskanslerin outo kaksoisrooli putkaa esiin tuon tuostakin erilaisisssa asioissa. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita tapaus, jossa vähemmistövaltuutetun virkaan nimitettiin kovan julkisen kohun saattelemana Eva Biaudet. Tässäkin tapauksessa virkaesityksen tehnyt ministeri (Steffan Wallin) vakuutteli useaan otteeseen keskustelleensa nimityspäätöksestä etukäteen oikeuskansleri Jonkan kanssa. Biaudet' n nimityspäätöksestä kanneltiin oikeuskanslerile eikä Jonkka nähnyt - tietenkään - tässäkään asiassa laillisuuden kannalta minkäänlaisia ongelmia.

14. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan pitäisi puttua oikeuskanslerin outoon ja hänen uskottavuuttaan laillisuusvalvojana pahoin nakertavaan kaksoisrooliin ja esittää perustuslain muuttamista siten, että oikeuskansleri toimisi jatkossa ainoastaan edellä mainittuna kruuninjuristina, eli hänet "vapautettaisiin" ylimmän laillisuusvalvojan tehtävästä. Ylimpänä laillisuusvalvojana valtakunnassa toimisi yksin eduskunnan oikeusasiamies. Tällä tavoin asia on järjestetty kaikissa muissa eurooppalaisissa sivitysmaissa, Ruotsia ja Suomea lukuun ottamatta.

15. Mitä itse asiaan tulee, niin  voidaan todeta, että myös oikeuskansleri vetosi päätöksessään muun ohella vuonna 2011 valtioneuvoston ohjesääntöön tehtyn muutokseen. Sillä korvattiin ministeriön kansliapäällikön aikaisempi perehtyneisyyttä hallinnonalan toimintaan koskeva kelpoisuusvaatimus tehtävän edellyttämää monipuolista kokemusta koskevalla kelpoisuusvaatimuksella.

16. Mutta kuten tiedämme, laki on niin kuin se luetaan, siis tulkitaan. Lakia voidaan tulkita joko järkevästi tai epäviisaasti ja lain tarkoituksen vastaisesti. Minusta järkevä tulkinta edellyttäisi ko. tapauksessa, että ministeriön kansliapäälliköltä edellytetään, mainitun monipuolisen kokemuksen lisäksi, kokemusta tai perehtyneisyyttä ainakin yhdeltä asianomaisen ministeriön hallintoon kuuluvalta toimialalta. Järjetön sen sijaan on tulkinta, jonka ministeri Räsänen omaksui ja jota valtioneuvosto ja nyt myös oikeuskansleri Jonkka puolsivat, siis tulkinta, jonka mukaan kansliapäälliköllä ei tarvitse olla minkäänlaista aiempaa perehtyneisyyttä ministeriön hallinnonalan toimintaan.

17. Jos Jaakko Jonkka olisi ollut hyvä neuvonantaja tai consiglieri ja siinä sivussa myös valtakunnan parasta ajatteleva laillisuusvalvoja, hän olisi sanonut ministeri Räsäselle suoraan, miten tuota mainittua kelpoisuussäännöstä on syytä tulkita järkevästi ja lisännyt - protokollan ulkopuolella - että, "kuulepa nyt Päivi, jos sinä todella aiot esittää tuon agronomin nimittämistä kansliapäällikön virkaan, vaikkei hänellä, Herra Jumala, ole minkäänlaista perehtyneisyyttä sisäministeriön hallinnonalaan, niin sinullehan nauraisivat kohta naurismaan aidatkin"! Näin olisivat ehkä neuvonneet ministeriä ainakin jotkut aiemmat oikeuskanslerit tai prokuraattorit, vaikkapa Matias Calonius tai Kai Korte. Ne, jotka ovat jääneet historiaan kunnon oikeuskanslereina.

625. H.V. Esko Aho

Hei, tämä on...tämä tässä minun kädessäni on puhelin...siis Nokian matkapuhelin! Se on...se on hyvin kätevä...sillä voi soitella mistä vain hyville veljille tai kotiin, kun on poikien kanssa metsässä tai kalassa..taikka pelaamassa sököä. - Kännykkäisän kutsumanimen vuoden 2000 vaaleissa saanut Esko Aho pestattiin poliittisen uran jälkeen kännykkäfirman leipiin

1. Nokian johtokunnan jättävä tai todellisuudessa - kun firman johtoporukkaa on muutenkin potkittu pois ja supistettu - kenties jättämään kehotettu ex-pääministeri Esko Aho haluaa varjella poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien hyvä veli -verkostoja. Näin kerrottiin eilisessä Helsingin Sanomissa, jossa Ahoa on haastateltu. Aho sanoo lehden haastattelussa, että hyvä veli ja hyvä sisko -verkostot ovat hyviä asioita ja pienen maan harvoja valtteja.

2. Ahon mielestä lapsi uhkaa mennä pesuveden mukana, jos normaali kanssakäyminen yritysjohdon ja valtiollisten toimijoiden välillä kyseenalaistetaan. Mediakin on hänen mielestään eristäytynyt omaan maailmaansa. "Katsotaan, että olemalla liiaksi tekemisissä menettää uskottavuutensa". Miten tuo Aho uskaltaakin laukoa nyt tuollaasia "keskustaa lähellä olevan" päätoimittajan johtamassa lehdessä, jonka pääkirjoitustoimituksen päälliköksi on vastikään nimitetty Ilkan päätoimittaja.

3. Ahon mukaan politiikan ja talouden välinen vuorovaikutus on nykyisin liian vähäinen. Hän toteaa, ettei kuitenkaan kaipaa 1970-luvun mallin tiukkoja kytkentöjä talouden ja politiikan välille. Tästä voi päätellä, että sen sijaan 1990- ja 2000-luvulla ilmenneet kytkökset poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien välillä vaalirahoituksineen päivineen kelpaisivat Esko Aholle oikein hyvin.

4. Esko Aholle itselleen HV-verkostot Jorma Ollilaan ja muiden talouselämän johtajien kanssa tuottivat toki politiikkakauden jälkeen tuottoisaa satoa, sillä pääsihän hän "pakenemaan" politiikasta ensin vuonna 2003 Sitran yliasiamieheksi ja sitten vuodesta 2008 lähtien Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavaksi johtajaksi ja vuodesta 2009 yhtiön johtokunnan jäseneksi. Sitran haussa Esko Aho päihitti kansainvälisesti tunnetun taloustieteilijä Bengt Holmströmin. Sitran hallitus tosin esitti tehtävään yksimielisesti Holmströmin, mutta Sitran hallintoneuvosto, johon kuului myös poliitikkoja, halusi hommaan Esko Ahon. Tällä tavalla ne HV-verkostot sitten vaikuttavat ja edistävät veljien uraa! Poliittiset virkanimityksethän ovat tunnetusti olleet Suomessa pitkään rakenteellisen korruption kulmakiviä.

5. Esko Aho ei tunnu tietävän tai antavan minkäänlaista merkitystä sille, että rakenteellinen korruptio, jonka perään hän tuntuu haikailevan, pesii pahiten kaavoituksessa, maankäytössä ja palveluiden kilpailuttamisessa. Nämä asiat ovat olleet pitkään keskustajohtoisissa kunnissa keskustapoliitikkojen käsissä; näitä kuntia taitaa edelleen olla kunnista lukumääräisesti eniten. Pari kolme kuukautta sitten julkaistun Vaasan yliopiston tutkijaryhmän Transparencyn sivustolla julkisuutta saaneen raportin mukaan hyvä veli -verkostot ovat yleisin suomalaisen korruption muoto. Edes ministereiden taikka kunnallispäättäjien jääviyteen, esteellisyyteen ja intressiristiriitoihin päätöksentekoon osallistuvien poliitikkojen ja teollisuus- ja muiden pamppujen välisissä kytköksissä ei ole usein välitetty kiinnittää minkäänlaista huomiota, kun on ollut kyse etujen kahmimisesta ja taitamattomien poliitikkojen hyväksikäyttämisestä.

6. Yhteiskuntaa muutamina viime vuosina (2007-) pahasti ravisuttanut vaalirahakohu ja siihen liittyneet rikostapaukset ja kansanedustajien laiminlyönnit ilmoittaa firmoilta ja yrityksiltä yms. tahoilta saamansa merkittävät vaaliavustukset ja -lahjat näyttävät jääneen Esko Aholta kokonaan huomaamatta. Yritysten puolueille ja poliitikoille jakamalla vaalirahoituksella on ollut usein selvä ja ruma tarkoitus: kansanedustajien ja ministereiden sekä kunta- ja maakuntapamppujen tuen ostaminen firmojen toiminnan hyödyntämiseksi eri tavoin juuri esimerkiksi kaavoituksessa, maankäytössä ja palveluiden kilpailuttamisessa. Vastapalveluksia on edellytetty ja pyydetty ja jotkut tunnetut poliitikot ovat hurahtaneet vaalimenestyksen huumassa aivan käsittämättömän ääliömäisiin, spontaaneihin tuen ilmauksiin lahjoittajilleen. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa vuoden 2007 vaalien ääniharavan Sauli Niinistön johdolla vireille pantu hanke, jossa yhdelle merkittävälle vaalirahoittajalle eli Kyösti Kakkoselle haettiin reteesti vuorineuvoksen arvoa. Melkoista arvostelukyvyn puutetta!

7. Poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien väliset kytkökset liittyvät aina tavalla tai toisella poliittisen toiminnan rahoittamiseen, jonka avoimuuden puutetta Suomessa on hämmästelty mm. Transparency International- järjestön kansainvälisissä vertailussa, jossa Suomea on verrattu vielä Matti Vanhasen kaudella Valko-Venäjään. Grecon arvon mukaan korruptio sen vakavassa muodossa voi hyvin uhata Suomen yhteiskunnan oikeus- ja perusarvoja. Kun asioita on vihdoin ja viimein saatu ainakin lainsäädäntötasolla muodollisesti parempaan jamaan, parrasvaloihin palaa taas tämä "puhuva pää" ja "Kannuksen Kennedy", joka ilmoittaa, että poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien verkostot, joita hän kaipaa takaisin, ovatkin Suomen voimavara maailmalla. Voihan...veljet!  

8. Yksi noloimpia esimerkkejä siitä, miten yritysjohtajat ja talouselämän pamput voivat Ahon kaipaamassa verkostoitumisessa vetää poliitikkoja ja koko maan hallitusta höplästä, ovat valtionyhtiöiden johtajien kansaa jo vuosikausia raivostuttaneet ökypalkkiot. Maan hallituksen ja valtion omistajanohjauksesta vastaavan ministerin velvollisuutena olisi suitsia näitä palkkioita, mutta tässä on säännönmukaisesti epäonnistuttu. Ilmeisesti paljolti siksi, että yhtiöiden hallintoneuvostoissa istuvat johtavat poliitikot eivät välittäneet käytännössä asiasta tuon taivaallista. Poliitikoille maksetaan hallintoneuvostoissa tyhjän panttina istumisesta muhkeita palkkioita, jotta he ummistaisivat silmänsä yhtiön johtamiselta ja johtajien itselleen mittaamista huimista tulospalkkioista.

9. Esko Aho tuntui HS:n haastattelussa kannattavan myös johtavien virkamiesten verkostumista talouselämän päättäjien ja yritysten hallinnon kanssa. Tämä on myös edesvastuutonta ja sinisilmäistä puhetta. Muistissa on monia tapauksia, joissa tällaisista kytkökset ovat paljastuessaan herättäneet kansalaisissa laajaa paheksuntaa. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa kuuluisan lisäydinvoimalapäätöksen valmistelleen elinkeinoministeriön johtavan energiavirkamiehen eli ylijohtaja Taisto Turusen ilmiselvä ja räikeä jääviys, joka oli erinomaisen hyvin hallituksen ja erityisesti Turusen esimiehenä olleen ministeri Mauri Pekkarisen tiedossa; Pekkarinen ja Esko Ahohan ovat muuten olleet parhaita "sökökavereita" keskenään. Pekkarinen tiesi vallan hyvin, että Turunen oli istunut vuosina 2006-2008 Outokummun hallituksessa valtion edustajana ja nauttinut 70 000 euron vuosipalkkiota tästä istumisestaan. Valtio on Outokummun suurin omistaja ja Outokumpu puolestaan on Fennovoiman suuromistaja. Turusen tehtäviin Outokummussa kuului nimenomaan juuri Fennovoiman perustaminen. Ei siis ollut mikään yllätys, että valtioneuvosto päätti Turusen valmistelun ja esityksen pohjalta myöntää uuden ydinvoimalan rakentamisluvan juuri Fennovoimalle. Ks. blogejani 267/6.5.2010 ja 287/17.6.2010. Kun tämä selvisi - vihdoin ja viimein (miksi aina viimeisenä) - myös oikeuskanslerinvirastolle, totesi oikeuskansleri Jaakko Jonkka oitis Taisto Turusen olleen asiassa esteellinen. Mutta eihän tällä toteamisella ollut enää käytännössä mitään merkitystä, sillä kun lupa kerran oli myönnetty, niin se oli myönnetty. Oikeuskansleri Jonkalla, joka oli päästänyt Mauri Pekkarisen pälkähästä Suomi-Soffan taulujupakasssa pikapäätöksellään v. 2008,  ei tietenkään ollut munaa vaatia, että ydinlupa-asia olisi käsiteltävä maan hallituksessa uudelleen, kuten kaiken järjen mukaan olisi pitänyt tehdä. Toisena tapauksessa voidaan viitata Heidin Hautalan nykyisin johtaman valtionomistusohjauksen päällikön Pekka Timosen "ansiokkaaseen" toimintaan Finnairin hallituksessa ja niihin sotkuihin, joita tästä sitten on aiheutunut. Vaikka jäljet johtavien virkamiesten verkostumisesta yritysten hallintoon ovat siis näin kamalia, on Esko Aholalla otsaa vaatia, että virkamiehet olisivat vielä tiukemmin näiden HV-verkostojen pauloissa.

10. Tuollaista se on käytännössä tämä Esko Ahon haikailema poliittisen eliitin ja talouselämän johdon verkostuminen ja sen myötä syntynyt rakenteellinen korruptio. Esko matkustaa taas Harvardiin "edistämään tutkimusta", nyt kuulemma siitä, miten valtion rooli muuttuu hyvinvoinnin ja globaalin kilpailukyvyn ylläpitämisessä. Toivotamme hyvää matkaa ja antoisaa nollatutkimuksen edistämisen aikaa,  takaisinpaluulla ei ole mitään kiirettä!

575. Kenestä keskustan uusi puheenjohtaja?

Politiikan ohella retro on muotia taiteessa. Buranovski babuśki esittää udmurtinkielellä myös Beatlesia ja Deep Purplea

1. Merkittävät virkanimitykset samoin kuin poliittiset nimitysasiat ovat usein kiperiä kysymyksiä. Eilen kerroin korkeimman oikeuden uuden jäsenen valintapulmista. Eilisen Palmusunnuntain ja aprillipäivän illansuussa pulpahti esiin uusi ongelmallinen tilanne, kun keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi marssi keltaisissaan TV1:n uutistudioon ja ilmoitti saaneensa tarpeeksi puolueen johtamisesta.

2. Tämä ei ollut mitään aprillipilaa, vaikka ensin niin arveltiin. Kivinimi oli tiukkana ja marssi tämän jälkeen vielä Maikkarin studioon ja lateli saman synkeän uutisen: Hän ei ole käytettävissä, kun keskusta valitsee puheenjohtajaa ensi kesäkuun puoluekokouksessa Rovaniemellä. No, pitäähän tämä nyt sitten jo varmaankin uskoa! Mistä moinen tarpeeksi saamisen puuska? Tätä kaikki porukalla aprikoimaan mediassa, josta yhden siivun muodostaa sosiaalinen media.

3. Sitä on nyt liikkeellä! Näin voitaisiin huudahtaa, sillä vain 2-3 päivää aiemmin myös Rkp:n puheenjohtaja, puolustusministeri Stefan Wallin ilmoitti eroavansa puheenjohtajan paikalta. Wallin kertoi, että hän oli päättänyt jo viime jouluna, että luopuu puheenjohtajuudesta ja että hän oli alun perinkin luvannut olla puheenjohtajana vain kuusi vuotta.

4. Stefan Wallinin selitys muistuttaa Matti Vanhasen eroilmoitusta, sillä Mattikin taisi sanoa, että oli tehnyt päätökse luopua keskustan puheenjohtajuudesta jo paljon aikaisemmin. Vahasen todellinen syy eroon oli toki vaalirahajupakan käänteissä ja Nuorisosäätiön asiassa ja Wallinin taas hänen saamansa pyyhkeet Dtagsvik-jupakassa. Jollei Wallin olisi jäänyt kiinni valehtelusta Dragsvik-tapauksessa, hän olisi hyvin todennäköisesti ilmoittanut, että hän jatkaakin vielä ainakin yhden kaksivuotiskauden puolueensa puheenjohtajana. RKP:n raharikkaat vaalirahoittajat ovat luultavasti kehottaneet Wallinia vetämään johtopäätöksensä onnettomasta Dragsvik-episodista.

5. Olisiko Wallinin ja Kiviniemen eroilla jotakin tekemistä keskenään ja oliko Kiviniemen eroilmoitukseen kuitenkin henkilökohtaisia syitä? Tämän asian selvittämisen jätämme seurapiiritoimittajien harteille, varmaan Rita Tainola meille kohta kertoo, mistä oikein oli kysymys. Pahus, kun en huomannut eilen tv-kuvasta syynätä, oliko Marilla sormus sormessaan!

6. Mari Kiviniemi sanoi, että hänen erolleen on kaksi syytä: vastuun ottaminen viime vuoden huhtikuun eduskuntavaalien huonosta tuloksesta ja eilen julkistettu gallup-kyselyn tulos. Galluppien mukaan keskustan kannatus oli hiipunut peräti yhden (1,0) prosenttiyksikön edellisen mittauksen tuloksesta.

7. Jälkimmäiseen selitykseen nyt ei usko Erkkikään, sillä mahtuuhan yhden prosenttiyksikön kannatuksen lasku gallupissa kirkkaasti virhemarginaaliin. Tämän toi esiin mm. kepun vanha-isäntä nro 2 eli siis Seppo Kääriäinen, joka peräsi Kiviniemeltä tarkempia perusteita eroilmoitukselleen.

8. Mitä taas ensiksi mainittuun perusteeseen tulee, niin toki puolueenpuheenjohtaja on ensi sijassa vastuussa puolueen vaaleissa kärsimästä rökäletappiosta. Täytyy muistaa, että eduskuntavaalit ovat nykyään myös pääministerivaalit ja Mari Kiviniemi lähti viime vaaleihin paalupaikalta eli istuvana pääministerinä. Kiviniemellä oli siis kisassa oikein hyvät asemat. Toisaalta kepun tappiota osattiin toki odottaa, koska puolue oli edellisen puheenjohtajansa ja pääministerinsä Matti Vanhasen johdolla möhlinyt ja ryvettynyt oikein kunnalla vaalirahasotkuissa ja Vanhasen Nuorisosäätiöön olleiden hämärien kytkösten takia.

9. Mari Kiviniemi otti varmaan pohojalaiseen tapaansa nokkiinsa Paavo Väyrysen edellisenä päivänä eli lauantaina TV1:n Ykkösaamussa esittämästä arvostelusta. Mutta Paavohan sanoi vain niin kuin asia tietenkin on, että puolueen puheenjohtajalla on vastuu vaalitappiosta. Media kirjoitti laidasta laitaan, että Väyrynen "syytti" Kiviniemeä vaikka mistä. Mutta kun kuuntelin Väyrysen sanomaa lauantai-aamuna "herkällä korvalla" - politiikassa ei näet riitä pelkästään "tarkalla korvalla" kuuntelu - saatoin panna merkille, että Paavo ei käyttänyt syyttää -sanaa tai sen johdannaista ("minä syytän") kertaakaan. Turha siis Kiviniemen tai muiden kepulaisten taikka median on syyttää Paavoa syyttämisestä.

10. Mari Kiviniemi sanoi olleensa pettynyt, kun keskustan kannatusluvut eivät lähteneetkään nousuun, vaikka hänen mielestään (hänen johtamansa) oppositiopolitiikka on ollut viime syksystä lähtien sekä asiasisällön että tyylin ja tavan suhteen hyvin onnistunutta. Mutta ehkä kansa kuitenkin odottaa nyt myös kepulaisilta räväkkäämpää kielenkäyttöä á la Timo Soini?

11. Pitää lisäksi muistaa, että keskustan kannatusluvut olivat viime syksyn pohjanoteerauksesta (n. 12 prosenttia) jo hyvässä nousussa, mutta tämä nousu johtui yksinomaan Paavo Väyrysen tehokkaasta presidentinvaalikampanjasta, ei suinkaan Kiviniemen oppositiopolitiikasta. Sen jälkeen kun presidentinvaalitaisto oli ohitse, keskustan kannatusluvut ovat lähteneet taas pieneen laskuun, kun Väyrysestä ei ole kuultu niin paljon kuin ennen pressanvaaleja.

12. Johtopäätös tästä on siis se, että Paavo Väyrynen saa keskustan kannatuksen kasvuun, Mari Kiviniemi, Mauri Pekkarinen ym. puolestaan laskuun! Kenet siis pitäisi valita puolueen uudeksi puheenjohtajaksi ensi kesäkuussa? Jos järkeä saa käyttää, niin valinnan pitäisi olla edellisen havainnon perusteella melko selkeä. Paavo Väyrynen tuntuu olevan ainoa ehdokas, jonka johdolla keskusta voi saada suuren osan persuihin loikanneita jäseniä ja äänestäjiä takaisin riveihinsä.

13. Mari Kiviniemen äkillinen ja yllättävä eroilmoitus johtuu toki paljolti hänen pohjalaisesta luonteenlaadustaan. Ylipiän sorttinen likka Jalaasjärveltä, jolla on taipumusta ruveta nakkelomahan niskojansa, jos kaikki ei menekään hänen piirustustensa mukahan. Kiviniemen rasitteena myös city-kepulaisuuden leima, jolla ei maaseudun ihmisiä saa helposti puolelleen.

14. Kenestä siis keskustan uusi puheenjohtaja? Vaikea sanoa. Konkarit Väyrynen ja Pekkarinen tuntuisivat olevan Kiviniemen eron jälkeen hienoisessa laskussa, nousussa puolestaan näyttäisi olevan toisen kauden kansanedustaja Tuomo Puumala. Hän on ollut kuitenkin aika näkymätön, ja olisiko tästä kolmekymppisestä miehestä pääministeriksi seuraavien vaalien jälkeen? Tätä on vaikea uskoa. Paula Lehtomäki (-Talvivaara) ei lähde puheenjohtajakisaan, sillä hän näyttää päättäneen kasvattaa kepun jäsenistöä yksinomaan perheensä lapsilukua ahkerasti lisäämällä.

15. Entä sitten kepun oma Ruokolahden Leijona eli Kimmo Tiilikainen? Enpä usko, että tämän hieman pelokaskatseisen kansanedustajan karisma riittää puheenjohtajan tehtävään. Alle kolmekymppinen europarlamentaarikko Riikka Manner olisi räväkkä tyyppi, jonka rasitteena on kuitenkin puheesta ilmenevä selvä savon murre. Väyrynen on Mannerin oppi-isä ja tuutori, joten lähtisikö opetuslapsi taistelemaan oppi-isäänsä vastaan?

16. Mutta ei ikä miestä pahenna, joten kuusvitoset Pekkarinen tai Retro-Paavo Väyrynen voisivat hyvin tulla puheenjohtajana edelleen vallan mainiosti kysymykseen. Kunhan vaan ikätoveri Seppo Kääriäinen ei myös innostuisi lähtemään kisaan mukaan, se voisi olla jo hieman liikaa.

17. Täytyy muistaa, että laajaa Venäjän maata edustaa toukokuun Euroviisuissa pienestä 650 asukkaan Brangurtin kylästä oleva udmurtilaisten mummojen kuoro nimeltään Buranovski babuśki, jonka jäsenten keski-ikä on reilusti päälle 70 vuotta. He esittävät viisuissa laulun Party for Everbody (vapaasti suomennettuna "Joka ikisille avoin puoluekokous"), jonka kertosäe on englantia. Tästä opimme, että myös ns. vanhoilla on menestymisen mahdollisuuksia. Jos näin on asian laita kerran taiteessa, niin miksi ihmeessä tämä ei pitäisi paikkansa myös politiikassa. Väyrynen, Pekkarinen ja Kääriäinen täydennettynä vaikkapa esimerkiksi Juha Miedolla ja Timo Laanisella voisivat politikoinnin ohella perustaa oman poikakuoron ja tehdä keikoilla keskustalaista aatemaailmaa ihmisille lähemmin tunnetuksi.

18. Lopuksi on syytä muistuttaa, että ei vain puolueen puheenjohtajalla, vaan myös puoluesihteerillä on vaikutusta puolueen kannatuslukuihin. Joku kommentaattori sanoi tällä palstalla joskus viime eduskuntavaalien aikaan osuvasti, että aina kun keskustan puoluesihteeri Timo "Pappa" Laaninen ilmestyy telkkariin, keskustan äänimäärä putoaa vähintään viidelläkymmenellä. Tiedä häntä sitten.

19. Mutta panitteko merkille, että heti kun demareiden Mikael Jungner ilmoitti luopuvansa ensi kesänä puoluesihteerin hommasta, Sdp:n kannatus pomppasi gallup-kyselyssä peräti 1,3 prosenttiyksikköä ja demarit nousi kertaheitolla maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi! Jos Jungner vielä tekisi puolueelleen sen palveluksen, että ilmoittaisi luopuvansa politiikasta kokonaan, demarit alkaisivat luultavasti hätyytellä tosissaan jopa kokoomuksen kannatuslukuja.

20. Kokoomus tekee tässäkin asiassa viisaasti. Toisin kuin kepussa ja Sdp:ssä, joiden puoluesihteerit Jungner ja Laaninen ovat jatkuvasti telkkarissa ja muissa medioissa selittämässä jotakin negatiivista asiaa, kokoomus pitää oman puoluesihteerinsä Taru Tujusen visusi poissa julkisuudesta. Ilmankos kokoomuksella menee sitten tosi hyvin! Alex Stubb ja Jyrki Katainen kyllä kehuvat kilpaa Taru Tujusta puolueensa "pelinrakentajaksi" ja "sentteriksi", mutta julkisuuteen he eivät Tujusta päästä. Olisiko tässä pientä vinkkiä keskustalle ja demareille?

21. Juuri äsken päättyneessä tiedotustilaisuudessa Mari Kiviniemi korosti, että hänen väistymisensä syy on puolueen epäyhtenäisyys. Hän ei ollut saanut niin vankkaa tukea mitä puheenjohtaja tarvitsisi. - Mutta eikö puolueen yhtenäisyydestä huolehtiminen ole juuri puheenjohtajan velvollisuus?

22. Tästäkin nyt näkee hyvin, miten Mari Kiviniemi on todella suutahtanut erityisesti Paavo Väyrysen arvostelusta ja siitä, että hänet rohjettiin haastaa vanhojen konkareiden toimesta puheenjohtajakisaan. Kiviniemi sanoi olevansa "erityisen huolestunut" puolueen tilasta. Myös Paavo Väyrynen kertoi saman asian lauantaina, eli myös hän on erittäin huolestunut puolueen tilasta.

23. Mainittu "huolestuneisuus" on aiheuttanut kaksi aivan erilaista reaktiota. Huolestunut Kiviniemi lyö hanskat tiskiin, jättää puolueen ikään kuin tuuliajolle ja pakenee vastuutaan. Huolestunut Paavo Väyrynen taas päin vastoin pyrkii puolueen johtoon, jotta mainittu "huolestuttava tilanne" saataisiin korjatuksi ja puolue uuteen nousuun. Minusta Väyrynen toimii vastuullisesti.

24. Mari Kiviniemi toivoo uudelta puheenjohtajalta pitkäjännitteisyyttä ja sitä, että tämä olisi pari vaalikautta puheenjohtajana. Tässäkin suhteessa Kiviniemi itse toimii aivan toisin, sillä hänellehän riitti vain puoli vaalikautta eli kaksi vuotta puheenjohtajana.

541. Paavo Väyrynen jälleen kehiin, aikoo keskustan puheenjohtajaksi

Suomen valtion korkein poliittinen ja virkamiesjohto kokoontui tänään Eduskuntataloon valtiopäivien juhlallisiin avajaisiin. Vain yksi oli joukossa poissa, poliittisen elämme Sven Tuuvaa (Dufva) eli Paavo Väyrystä siellä ei nähty.

Mutta annas olla. Ennen kuin juhlaväki ehti siirtyä juhlakonserttiin, varasti Väyrynen taas kerran koko show' n itselleen. Hän kutsui tiedotusvälineet paikalle ja kertoi olevansa valmis asettumaan keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi. Keskustan puheenjohtaja valitaan ensi kesäkuussa Rovaniemellä, siis Väyrysen kotikentällä.

Paavo perusteli aikomustaan ensinnäkin sillä, että puolueen johto on toivonut häntä auttamaan hankkimaan ehdokkaita kuntavaaleihin. Myös maakunnistakin on Väyrysen mukaan tullut pyyntöjä, että osallistuisin kuntavaalityön käynnistämiseen. Väyrynen ilmoitti suostuvansa näihin toivomuksiin.

Väyrynen ei tyytynyt tähän, vaan ilmoitti olevansa valmis lähtemään - taas jälleen kerran - kunta- ja maakuntakierrokselle. Hän haluaa kiittää henkilökohtaisesti presidentinvaaleissa saamastaan ja samalla rohkaista ihmisiä liittymään puolueeseen ja asettumaan ehdokkaaksi syksyn kuntavaaleissa.

Väyrynen kertoi monien pyytäneet, että hän olisi käytettävissä, kun puolueelle valitaan puheenjohtaja ensi kesän puoluekokouksessa ja sitä edeltävässä jäsenvaalissa.

Väyrysen mukaan mainittu ajatus kiehtoo häntä, koska hänen mukaansa presidentinvaalikampanja osoitti, että keskustalla on hyvät mahdollisuudet yhdistää puoluetta ja laajentaa kannatusta. Väyrysen mukaan kysymys on sekä ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikan linjasta että elämän ja politiikan arvoista.

Väyrynen: "Saimme (lue: minä sain) vaaleissa vahvaa tukea sekä työllemme Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden varjelemiseksi että kestävää kehitystä edistävälle ihmiskuntapolitiikallemme. Henkisiä, hengellisiä ja yhteisöllisiä arvoja ja oikeudenmukaisuutta - 'köyhän asiaa' - korostava alkiolainen ihmisyysaate tempasi mukaansa eri tavoin ajattelevat keskustalaiset. Nämä arvot innostivat mukaan runsaasti uutta väkeä, etenkin nuoria ja myös muiden puolueiden kannattajia". Jne.

Väyrynen ilmoitti olevansa puheenjohtajan vaalissa käytettävissä, jos saa ehdokkuudelleen puolueen sääntöjen edellyttämän tuen. "Minua kampanja saattaisi jälleen nuorentaa ja virkistää, kuten kävi presidentinvaaleissa", veisteli Pate lopuksi.

Eipä siis muuta kuin Paavo ja Vuokko jälleen tien päälle mukilasti auton perässä mukana! Rakkausmuki myy edelleen kuin häkä, joten olisi sulaa hulluutta jättää kaupanteko kesken samoin kuin luopua hyvässä vauhdissa olleesta vaalikampanjasta. Äänestäjät kaipasivat Väykkää toiselle kierrokselle pressanvaaleissa, mistä myös hylättyjen äänien ennätyksellisen suuri määrä osaltaan kertoi.

Maakuntien kiertäminen kannattaa aloittaa heti, jotta kaksikko ehtisi varmasti ennen kesäkuuta käydä Suomen joka ikisessä kunnassa, jälleen kerran. Rauta on taottava, kun se on vielä kuumaa. Eduskuntakiireet eivät Paavoa paina, joten hän voi keskittyä täysillä puheenjohtajan vaaliin.

Kaksi vuotta sitten Paavo taisi jäädä puheenjohtajakisassa neljänneksi, mutta se oli sitä aikaa. Ensi kesäkuussa keskustalla ei taida olla varaa jättää Paavoa valitsematta, sillä niin heikko oli keskustan menestys viime kevään eduskuntavaaleissa Mari Kiviniemen johdolla. Jos ja kun keskustaväen on valittava eduskuntavaaleissa rökäletappion kärsineen Kiviniemen ja pressan vaaleissa loistavasti menestyneen Väykän välillä, ei puoluekokouksella taida juuri olla valinnanvaraa.

Väyrysen vanha kilpakumppani Mauri Pekkarinen änkesi oitis Paavo Väyrysen apajille eli ilmoittautui heti 1. kierroksen jälkeen olevansa valmis "keskustan johtotehtäviin." Tämä ilmoitus lienee innostanut Väyrystä tulemaan ulos oman ilmoituksensa kanssa jo tässä vaiheessa. Pekkarinen haluaa härskisti hyödyntää Väyrysen suurtyön ja hyvän menestyksen presidentinvaaleissa. Paavo olisi ollut hullu, jos hän olisi tämän mukisematta niellyt ja luovuttanut oman työnsä hedelmät Pekkariselle.

Mari Kiviniemi ilmoitti olevansa yllättynyt Väyrysen tämänpäiväisestä ilmoituksesta. Tuskinpa vain oli, sillä kyllähän Kiviniemen olisi pitänyt arvata, mikä on Väyrysen seuraava siirto. Kiviniemi voi alkaa pikkuhiljaa varautua omaan lähtölaskentaansa keskustan johdossa.

Keskustan nuoret tuntuvat olevan nyt vankasti Väyrysen takana. Perssuomalaisista siirtyy Timo Soiniin pettyneitä äänestäjiä ja jäseniä ennen kunnallisvaaleja laumoittain kepuun. Tämä edellyttää on kuitenkin Kiviniemen syrjäyttämistä keskustan johdosta, sillä city-kepulaisten johtamaan porukkaan persuäänestäjät eivät tule siirtymään.

501. Kun Pekkarisen Mauri ryntäisiin kompastua meinasi

Maurizio Peccarivo: On sulla ryntäät Venuksen... daa dirlan dirlan daa...

1. Mauri Pekkarinen on eräissä suhteissa melkoisen ylivertainen poliitikko - ainakin puheissaan ja nokkeluudessaan. Hän on nykyisen persu-keskusta -opposition kiistaton johtaja, jos asiaa arvioidaan eduskunnan täysistunnossa pidettyjen puheenvuorojen perusteella. Mauri jättää tässä suhteessa keskustan puheenjohtajan Mari Kiviniemen kirkkaasti taakseen ja ajoittain jopa Timo Soinilla on suuria vaikeuksia pysytellä Maurin vauhdissa mukana.

2. Jotkut ovat sanoneet, että Mauri Pekkarisen voittaa nykyeduskunnassa puheenpidossa, välihuudoissa ja nokkeluudessa ainoastaan Ben Zyskowicz. Mutta mitä minä olen seurannut, niin Benin vauhti on kyllä miehen lähestyessä kuuttakymppiä selvästi hidastanut. Sen sijaan Mauri, 64 v,. on parhaassa vedossaan ikinä ja sen kun vain parantaa vauhtiaan niin kuin sika juoksua!

3. Mauri Pekkarinen voi olla käänteissään myös nokkela, kuten jo totesin. Minulle tämä ilmeni mm. siinä tavassa, jolla Mauri minusta jallitti oikeuskansleri Jaakko Jonkan antamaan hänelle kolmisen vuotta siten pikapäätöksellä "puhtaat paperit" niin sanotussa Suomi-Soffan taulukauppa-asiassa. Mauri otti tuolloin kyllä ohjat täysin omiin käsiinsä asiassa, jossa häntä olisi ollut perusteita epäillä syylliseksi vaikkapa pieneen lahjusrikkomukseen. Ks. tästä oikeuskanslerin "puhtaat paperit" -päätöksestä blogissa n:o 215/28.1.2010 kappaleissa 7 ja 8 kirjoittamaani. Mutta oikeuskansleri ei epäillyt, kun Mauri vakuutti hänelle vilpittömyyttään. No, tuo asia on toki juridisesti loppuun käsitelty, mutta onhan sitä silti aina tilaisuuden tullen hauska muistella! Jos olisin Antero Mertaranta, niin voisin sanoa, että "siinä nyt kyllä kruununjuristia vietiin Maurizion toimesta kebab-kioskille pahemman kerran"!

4. Johtavalle poliitikolle ominaista härskiyttä niin hyvässä kuin hieman muussakin mielessä Mauri Pekkarinen on osoittanut vuosien varrella monen monituista kertaa. YHtenä tapauksena mainitsen tapauksen, jossa hän energisenä energiaministerinä ajoi viime hallituksessa läpi suunnitelman kahden uuden ydinvoimalan periaatepäätöksestä. Mauri ministeriöineen varmisti asian ottamalla asian valmistelijaksi ministeriönsä ylijohtajan, vaikka hyvin oli tiedossa, että tämä virkamies istui kahdella pallilla ja oli selvääkin selvemmin jäävi vastaamaan tämän erittäin tärkeän asian valmistelusta hallituksessa. Mauri Pekkarinen hyvin tiesi, mikä oli se toinen palli, jolla sanottu ylijohtaja oli istunut ja joka teki hänestä jäävin. Kuten oikeuskansleri Jaakko Jonkka tässä tapauksessa, nyt siis vaihteeksi oikein, myöhemmin kantelun johdosta tekemässään päätöksessään totesi. Katso blogijuttujani 267/6.5.2010 ja 287/17.6.2010.

5. Mauri Pekkarinen sai aiemmin eduskunnassa hieman kyseenalaisen maineen "siltarumpupolitikoinnistaan" - myös käsite "pekkarointi" on peräisin näiltä ajoilta - mutta myöhemmin hänestä on kehittynyt sangen arvostettu valtiomies, ainakin valtiopäivämies. Pekkarista kohtaan alettiin tuntea jopa puoluekannasta riippumatonta myötätuntoa sen jälkeen, kun silloinen pääministeri Paavo Lipponen oli ryöpyttänyt häntä henkilökohtaisesti eduskunnan edessä pariin kolmeen otteeseen julmetulla tavalla.

6. Pekkarista ei ole saatu niin sanotusti "nalkkiin" juuri mistään politikoinnin yhteydessä tekemisistään tempuista, vaan Mauri on selviytynyt kaikista koitoksista tältäkin osin puhtain paperein. Eduskunnassa vaikuttaviin kalapuikkoviiksimiehiin Maurin ei ole tiettävästi koskaan epäilty kuuluvan. Mutta olisiko Maurin onni nyt vihdoin kääntymässä? Kompastuisiko Maurikin "naisiin" - käsitteen laajassa merkityksessä - kuten eräät mutkin johtavat poliitikkomme Ike Kanervasta ja Vanhas-Matista alkaen ovat tavalla tai toisella tehneet?

7. Tämänpäiväisenä puheenaiheena, oikein kohu-uutisena, jos niin halutaan sanoa, on nimittäin teema "Mauri Pekkarinen ja ryntäät". Jokainen täysi-ikäinen ymmärtää, että kun puhutaan "ryntäistä", tarkoitetaan naisen rintoja. Annas kun kerron!

8. Kohu alkoi, kun Keskisuomalainen-lehti kertoi Jyväskylän kaupunginvaltuutettu ja maakuntavaltuutettu Maia Fandin (vihr) syyttävän Mauri Pekkarista naista halventavasta ja seksuaaliväritteisestä puhetavasta. Ko. "rikosta" tehdessään pari viikkoa sitten Pekkarinen oli toiminut kuntaseminaarissa maakuntavaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa; tuossa hommassahan se Ike Kanervakin muuten jäi lopulta kiipeliin.

9. Maia Fandin lausunnon mukaan Pekkarinen sanoi odottaneensa, milloin pääsisi koittamaan Kristiina Wikbergin "ryntäitä". Fandin mukaan sanat lausuttiin (ja kuultiin), kun Pekkarinen auttoi seminaaritilaisuudessa mikrofonia Kuntaliiton ruotsinkielisen toiminnanjohtajan Kristiina Wikbergin jakunkaulukseen. Fandin mukaan Pekkarinen olisi vielä jatkanut, että "pitäisikö mennä tuonne sermin taakse".

10. Kristiina Wikberg ei ole itse suostunut kommentoimaan väitettä lehdistölle millään tavoin. Hän ei kiistänyt eikä vahvistanut väitettä. Voisiko vaikeneminen olla myöntämisen merkki, kuten vanha sananlasku eli kokemussääntö sanoo? Keskisuomalainen-lehdelle Wikberg sanoo tosin ymmärtäneensä, että jotkut naiset yleisössä kokivat tilanteen loukkaavana. Itse hän ei kertomansa mukaan kokenut niin.

11. Mauri Pekkarinen puolestaan sanoi Keskisuomalaisessa olevansa järkyttynyt moisista syytöksistä. Hän sanoo nousseensa tilaisuudessa puheenvuoroa pitäneen Wikbergin avuksi, kun tämä ei pystynyt itse asettamaan mikrofonia niin, että siitä olisi kuulunut.

12. "Tuohan on kerta kaikkiaan hävytön väite, en taatusti ole sanonut tuolla tavoin", hän sanoo. En edes kahden kesken, enkä vahingossakaan ole kenellekään naiselle sanonut, enkä sano, noin." Ja edelleen: "Sanoin jotain siihen tapaan, että olenkin odottanut, milloin pääsisin mikrofonia korjaamaan, kun puhe ei kuulunut ja että mieluusti sen teen. Ja sermin taakse siirtyminen, aivan käsittämättömiä väitteitä!"

13. Näin siis Mauri Pekkarinen asiasta ensimmäisen kerran kuultuna.

14. Mutta, pahus soikon, nämä nykyiset videot ja äänentoistolaitteet ynnä muut vempeleet ovat sen verran tarkkoja, että niille tallentunut salaiseksi tai kahdenkeskiseksi tarkoitettu puhe - edes mumina - ei välttämättä jääkään salaiseksi. Yle Keski-Suomen tallenteella Pekkarisen suusta nimittäin kuuluu mikrofonia asetellessaan seuraavanlaista "raskauttavaa" puhetta:

15. "Nosta se siihen tuohon. . . Saanks mää tulla sun ryntäitä. . . Koko ajan tuijotin, että mihinkä minä laittaisin sen. Pitäiskö meidän mennä tonne sermin taakse. . .? No nyt se on aika hyvin."

16, Kun Pekkarinen keskiviikkona kuuli tallenteelta, mitä hän oli sanonut, hän loihe lausumaan hänelle ja poliitikoille yleensä tyypillisen selityksen:

- "Tuo sana rynnäs on se, mitä ei olisi pitänyt käyttää, sen myönnän ilman muuta. Mutta kaikki muu, mitä tuossa tuli oli sen tilannekomiikan siihen synnyttämää. Pitää olla vilkas mielikuvitus, että tekee semmoisia tulkintoja tuosta. Tuo yksi sana oli virhe, sen myönnän."

17. Sana "rynnäs" tai monikossa "ryntäät" - mikä tässä akuutissa tilanteessa lienee kaikki varteenotettavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen osuva ilmaus - ei toki ole kovin paha saati sitten epäkohtelias ilmaisu, eikä tuossa konkreettisessa tapauksessa ryntäissä näyttäisi todella olevan mitään hävettävää.

18. Jos Mauri olisi kohkannut ryntäistä vaikkapa Sirka-Liisa Anttilalle, olisi koko tapaus varmaan pantu, myös Sirkka-Liisan taholta, leikiksi ja kaikki olisivat olleet, vihreitä naisia myöten, yksinomaan hymyssä suin. - Sirkka-Liisan kohdalla Mauri olisi kuitenkin luultavasti lohkaissut jotakin vaikkapa "pikku possuista" - onhan S-L. Anttila muiden avujensa lisäksi opittu tuntemaan julkisuudessa sikatalon emäntänä.

19. Suurempi synti, jos sellaisesta nyt voidaan puhua, sattui Maurille siinä, että hän meni ensin kiistämään koko rynnäs-sanan käytön ja piti jopa täysin hävyttömänä valheena sitä, että hän olisi käyttänyt puheena olevaa sanaa. Se oli pahanlaatuinen moka. Mauri kiisti aluksi puhuneensa mitään myös "sermistä" ja sen taakse menemisestä. Miksi?

20. Olisiko Maurilla kuitenkin ollut hieman huono omatunto? Tekikö hänen oikeesti sittenkin pikkasen mieli mennä viehättävän naispuhujan kanssa "sermin taakse"? Mauri selittelee nyt hänelle ominaiseen hurskastelevaan sävyyn, että hän oppi tästä episodista sen, että "sanojen kanssa pitää olla tarkkana." No hyvä, että tämä asia tuli vihdoin selväksi myös Maurille, 64, joka on istunut eduskunnassa yhtäjaksoisesti 32 vuotta. Eipä ole kyseinen periodi sitten mennyt Maurilta aivan hukkaan! Oppia ikä kaikki!

21. Niin tai näin, mutta nyt sitä sitten palsturilla on takana "viidensadan ja yhden yön"...ei kun siis blogijutun putki ja tarinatuokio. Tapaus "Mauri ja ryntäät" on sopivan herkullinen päätös tälle rupeamalle. Eiköhän panna lopuksi hieman lauluksi Rauli "Badding" Somerjoen levylle laulamaa ja Sauvo "Saukki" Puhtilan sanoittamaa "Ikkunaprinsessaa" mukaillen, kas näin:

- Naisiin ei voi pieni pekkarinen luottaa,

ne suuren murheen myös kepun porukalle tuottaa.

Mut rintoihin, tuijottaa, kai pienikin poika silloin saa,

kun hän mikkiä naiseen asentaa, asentaa.

Sermin taakse, sermin taakse, sermin taakse, Mauri nyt halajaa...

PS

Blogistin keväällä ilmestynyttä, kirjoittajan "luontokuvalla" varustettua kovakantista ja -sisältöistä teosta "Blogikirja" (2011, 352 sivua) on vielä saatavissa. Hinta 42 € + alv. (9 %) + postikulut 10 € + alv. (9 %)

Tilaukset:

• sähköposti: otkirja@ulapland.fi

• www.ulapland.fi > Oikeustieteiden tiedekunta > OTK-kirjamyynti

• puh. 040 4844 033

469. Mistä keskustalle presidenttiehdokas?

1. Keskusta/kepu on nyt todella tukalassa tilanteessa. Eduskuntavaaleissa tuli takkiin oikein kunnolla ja puolue köyhtyi samalla huomattavasti. Nyt on tulossa presidentinvaalit, mutta kepu ei tunnu saavan ehdokkaita edes puolueen jäsenäänestykseen. Tämä tuntuu perin merkilliseltä, sillä onhan puolueessa peräti neljä (4) entistä pääministeriä, jotka ovat kaikki vielä vetreässä kunnossa: Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen ja Mari Kiviniemi.

2. Ainoa kisaan jo aikoja sitten ilmoittautunut on puolueen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen, mutta puolueen johto ei tunnu olevan lainkaan innostunut Paavosta. Paavohan tipahti viime vaaleista eduskunnasta Uudeltamaalta, vaikka istui Matti Vanhasen toisessa hallituksessa koko edellisen nelivuotiskauden ja sitä paljon puhuttua näkyvyyttä siten piti olla niin maan penteleesti.

3. Yksi toisensa jälkeen kaikki varteenotettavilta tuntuvat keskustalaiset poliitikot ovat ehtineet kieltäytyä puolueen presidenttiehdokkuudesta. Kieltäytyneiden joukossa ovat puolueen vanha isäntä Seppo Kääriäinen, puheenjohtaja Mari Kiviniemi sekä puolueen ulkopuolisista nimistä Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila, joka on aina laskettu keskustakaiseksi. Viimeksi kieltäytymisestä ilmoitti EU:n talouskomissaari Olli Rehn asiaa saunan lauteilla koko kesän pohdittuaan.

4. Mikä nyt siis neuvoksi? Pitäisikö puolueen tässä tilanteessa heittää pyyhe kehään ja luopua omasta ehdokkaastaan kokonaan? Puolueen tyhjän kassan kannalta tämä olisi toki kaikkein järkevin ratkaisu, mutta siihen puolue ei kuitenkaan tule suostumaan. Mutta keitä potentiaalisia nimiä sitten voisi vielä olla saatavissa ehdokkaaksi a) puolueen sisältä tai b) sen ulkopuolelta?

5. Onhan puolueella tosiaan jäljellä vielä kolme entistä pääministeriä. Esko Aho ja Matti Vanhanen tosin ovat jo olleet presidenttiehdokkaina tunnetuin seurauksin. Aho eteni sentään finaalin asti vuonna 2000, mutta vuonna 2006 istuva pääministeri Matti Vanhanen tipahti ensimmäisellä kierroksella nolosti kolmannelle sijalle.

6. Aho ei varmaan suostu ehdokkaaksi, sillä hän istuu Nokian hallituksessa kuin tatti ja odottelee vain niitä himoittuja optioita sun muita lisukkeita, jos vaikka Nokian pörssikurssi ponkaisisi vielä jostakin syystä hurjaan nousuun.

7. Matti Vanhasesta ei koskaan tiedä. Hän kertoo itse, että häneen on oltu asian tiimoilta yhteydessä, mutta kukan puolueen johdosta ei moista yhteydenottoa tunnusta tehneensä. Puoluesihteeri Timo Laaninen kertokin, että Vanhanen ei itsekään olisi ottanut koko lähestymistä "oikein vakavasti." No, kaikki kyllä ymmärtävät oikein hyvin syyn tähän: Matti Vanhasta ei monikaan ota enää kovinkaan vakavasti.

8. Entäpä sitten Anneli Jäätteenmäki, joka on pysytellyt tiiviisti kielikurssilla puolen kesää eikä ole kurssipaikaltaan suostunut sanomaan sanan sanaa; olisiko sitten englannin kurssi ollut niin tehokas, että Annelilta tuppaisi jo suomen kieli vallan unohtumaan? No, veikkaan itse, että Annelikin tulee kieltäytymään, vaikka ehdokkuus kuinka polttelisi. Hän nujertaisi jäsenäänestyksessä Paavo Väyrysen helposti, mutta ehdokkuudesta seuraisi uusi ja epämieluisa yhteenotto Paavo Lipposen kanssa. Siis: "Anna arpisten haavojen olla, niitä irti et repiä saa!"

9. Muita mahdollisia nimiä puolueen sisältä voisivat teoriassa olla Sirkka-Liisa Anttila ja Mauri Pekkarinen, joilla molemmilla on rutkasti kokemusta sekä kansanedustajana että ministerinä. Anttila ilmoittikin jo alustavasti halukkuudestaan, mutta sen kuuluisan yön yli nukuttuaan hän muistikin, että ai niin, mutta eihän minulla ole lainkaan presidentin viran hoitamisessa edellytettävää ulkopoliittista kokemusta!

10. Mauri Pekkarisella sen sijaan olisi tuota kokemusta - jos ulkopolitiikka käsitetään hyvin laajasti - sillä onhan Mauri kauppa- ja elinkeinoministerinä retkeillyt jonkun kerran liikemiesporukoiden kanssa kaukaisilla mailla, olikos se kerran peräti Kiinassa asti. Mutta, mutta, Mauriko presidenttinä, hmm. Vaalikampailusta Lipposen ja Niinistön kanssa tulisi hupaisa eikä Maurilla olisi toka-kierrokselle minkäänlaisia mahkuja.

11. Olisiko ulkopuolisia ehdokkaita vielä kenties kiikarissa? Eipä nyt satu juolahtamaan mieleen yhtäkään. Tänään tosin Jussi Lähde on ehdottanut, että kepu voisi pyytää ehdokkaakseen Kuopion piispan virasta eläkkeelle siirtyvää Wille Riekkistä, joka on Lähteen mukaan lupsakka ja sanavalmis kirkonmies. Timo Laaninen ei kuitenkaan innostunut asiasta yhtään eikä kukaan ole vielä tainnut tiedustella Riekkisen mahdollista halukkuutta hommaan.

12. Pahalta siis näyttää, kovin pahalta. Mutta, kamoon, onhan meillä toki yksi kaveri, joka olisi valmis pressaehdokkaaksi kuin lukkari sotaan, kunhan vain joku älyäsi pyytää. Tarkoitan KHO:n presidentti Pekka Hallbergia, joka on tuplatohtori ja Mara Ahtisaaren parhaita kavereita; miehet ovat reissanneet kahteen pekkaan tapaamassa muun muassa Kiinan presidenttiä 15 vuotta sitten Pekingissä. Joku höyrypää blogistihan keksi nimittää Pekkaa Härski-Hallbergiksi, kun Pekka otti isoäitien tapauksessa ohjat niin sanotusti omiin käsiinsä ja yritti saada KHO:n mummojen maasta poistumispäätöksen täytäntöönpanon lykkäytymään hamaan tulevaisuuteen. Pekka Hallberg on kaikkien mummojen ja paappojen asialla ja todellinen oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden perikuva. Maalaisliittokin nojasi aikoinaan raamattuun ja lakikirjaan. Miksei keskusta voisi tässä tukalassa tilanteessa vuorollaan nojautua lakimieheen ja... mikäs se toinen taas olikaan?

13. Mutta jos veikata pitää, niin keskusta joutuu lopulta tyytymään Paavo Väyryseen. Ja mikäpä on tyytyessä, sillä olisihan Paavo ceeveeltään ylivoimaisesti ansiokkain pressaehdokas, Suomen kaikkien aikojen pitkäaikaisin ulkoministeri ja kaikkea muuta. Timo Laaninen onkin alkanut jo selvästi liputtaa Väyrysen ehdokkuuden puolesta ja Paavoon joutuvat ilmeisesti myös muut kepun nokkaihmiset tyytymään.

14. Jos Väyrynen saa vastaehdokkaan, niin veikkaan, että hän on Mauri Pekkarinen; tällä kertaa Paavo kyllä pesee jäsenäänestyksessä Maurin mennen tullen.

287. Taisto Turusen kaksoisrooli oli räikeä jääviystapaus

Kansliapäällikkö Erkki Virtanen leukaili vielä toukokuussa, että väite Taisto Turusen esteellisyydestä on ulkoavaruudesta...

1. Kirjoitin työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) energiaosaston ylijohtaja Taisto Turusen epäillystä jääviystapauksesta blogissani 267/6.5.-10 eli päivä sen jälkeen, kun esteellisyysepäily oli tullut julkisuuteen. Minulta ei mennyt tapaukseen ja Turusen eri kytköksiin perehtyessäni puolta tuntia kauempaa havaita, että kyseessä on selvä jääviys. Esteellisyys oli selvä kuin pläkki.

2. Selvältä näytti myös se, että ministeri Mauri Pekkarinen, joka oli junaillut ministeriönsä johtavan energiavirkamiehen Outokummun hallitukseen, oli toiminut ilmeisen tarkoituksellisesti. Pekkarisen ja hänen kansliapäällikkönsä Erkki "Leuka" Virtasen olisi tietenkin tullut havaita, ettei Turunen voi istua kahdella eri pallilla ja hoitaa kaksoisrooliaan. Outokummun hallituksessa Turusella maksettiin vuodessa n. 70 000 euron vuosipalkkiota. Sievoinen summa vaivan palkkaa virheelliseksi osoittautuneesta menettelystä.

3. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka otti omasta aloitteestaan Turun esteellisyyden tutkittavakseen. Jonkalta virkamiehistöineen vie kuukauden päivät todeta esteellisyys; päätöksensä Jonkka sai puserrettua eilen julkisuuteen. Jonkan mukaan Turusen aikaisempi jäsenyys Outokumpu Oyj:n hallituksessa ja Turusen asema ydinvoimalaitosten rakentamista koskevien periaatepäätösten valmistelusta vastaavan työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston päällikkönä on muodostanut asetelman, joka on hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan tarkoittamalla tavalla vaarantanut luottamuksen viranomaistoiminnan puolueettomuuteen. - Saman lainkohdan Jonkka oli löytänyt esteellisyyden tueksi kuin minäkin blogissani ja perusteetkin ovat samanlaiset.

4. Kannattaa palauttaa mieliin, että kun Turusen esteellisyyttä alettiin julkisuudessa epäillä, TEM:n kansliapäällikkö Erkki Leuka-Virtanen tokaisi haastattelussaan, että väite Turusen esteellisyydestä on täysin ufo tai peräisin "ulkoavaruudesta." Kommentoin tätä Virtasen letkautusta blogissani 267 toteamalla, että Virtasen ufoväite on niin pöyristyttävä, että sen täytyy olla peräisin ulkohuoneesta. Mistä ihmeestä näitä härskejä virkamiehiä oikein ministeriöön siunaantuu, päälliköitä ja "johtavia asiantuntijoita", jotka eivät erota edes selvää esteellisyyttä? Eilisessä haastattelussaan tämä Leuka-Virtanen sitten hieman punotti ja pönötti mumistessaan jotain epäselvää ja käsittämättömän oloista, kun häneltä jotain asiasta kysyttiin.

5. Mutta mitä Turusen esteellisyys sitten vaikutti? Joo, ei mitenkään. Jaakko Jonkka itsekin meni toteamaan päätöksensä viimeisessä kappaleessa tuttuun silkkihansikastyyliinsä näin:

- Vaikka olen edellä kerrotulla tavalla katsonut, että periaatepäätöksen valmistelua on rasittanut puolueettomuutta kohtaan tunnettavaa luottamusta vaarantava asetelma (onpahan taas kimurantti muotoilu - suomeksi siis "selvä esteellisyys"), ei tämän kuitenkaan voida todeta vaikuttaneen päätökseen (siis kahden uuden ydinvoimalan rakentamista koskevaan valtioneuvoston periaatepäätökseen), joten oikeuskanslerilla ei ole oikeudellisia perusteita ryhtyä toimenpiteisiin.

6. Mutta mistä oikeuskansleri voisi tietää, onko Turusen esteellisyys vaikuttanut tai voinut vaikuttaa kyseiseen periaatepäätökseen? Vastaus: ei mistään. Jonkka ei edes ole yrittänyt perustella sanottua toteamustaan millään tavalla! Kun Taisto Turunen on valmistellut sanottua periaatepäätöstä ties kuinka kauan, varmaan vuosia, ja hän on kiistatta johtava valmistelija, niin olisi päin tietenkin johdonmukaista päätellä, että Turusen puolueettomuuden voidaan erittäin todennäköisesti katsoa vaikuttaneen periaatepäätökseen eli mm. siihen, keille hakijoille rakentamislupa on myönnetty. Tämä on minusta ainoa mahdollinen johtopäätös, joka asiassa on tehtävissä. Jo ennen valtioneuvoston periaatepäätöksentekemistä hallituksessa tiedettiin, että Turunen oli ollut Outokummun hallituksessa yhtiön lähtiessä mukaan Fennovoimaan ja käynnistämässä Fennovoiman voimalalupahakemusta.

7. Jos katsotaan, ettei Turusen valmistelulla ole ollut mitään merkitystä periaatepäätöstä tehtäessä, niin miksi helkkarissa hänet on ylipäätään palkattu ministeriöön valmistelemaan vuosikausiksi sanottua päätöstä ja hanketta? Eikö hän ole ollut siinä tapauksessa täysin turha virkamies? Matti Vanhanen, Mauri Pekkarinen ym. ministerit ovat kiirehtineet heti Jonkan eilisen päätöksen jälkeen selittämään, että kysymyksessä oli poliittinen päätös, jonka tekivät ministerit ja hallitus, eikä Turusella ollut minkäänlaista roolia asiassa. Miksi siis periaatepäätös on ylipäätään ollut virkamiesvalmistelussa, jos kerran poliitikot tekivät asiassa mitä halusivat? Eikö poliittisia päätöksiä valmistellakaan virkamiesten toimesta?

8. Jokainen vähänkin asioita ymmärtävä käsittää, että Vanhanen, Pekkarinen, Brax ym. ministerit puhuvat tässä(kin) heille - erityisesti tietenkin Mauri Pekkariselle - hyvin kiusallisessa asiassa täyttä potaskaa. Taisto Turunen jos kuka on nimittäin vaikuttanut asian valmisteluun ja sitä lautta myös periaatepäätöksen sisältöön ratkaisevalla tavalla. Eiväthän ministerit ja hallitus olisi tietenkään uskaltaneet päättää asiaa, jos sitä ei olisi Taisto Turusen johdolla ensin kuukausikapalla tai vuosikausia ensin valmisteltu! Oikeuskansleri Jonkka on nielaissut ministereiden ja hallituksen väitteen sellaisenaan, hän ei ole edes ryhtynyt pohtimaan, mikä Turusen rooli itse asiassa asiassa oli.

9. Oikeuskansleri Jonkan päätöksen jälkeen on selitelty, että Turunen ei itse asiassa olisi olut Fennovoiman luvan kanalla, mutta tällä seikalla ei ole merkitystä hänen jääviyttään arvioitaessa. Kyse voi sitä paitsi olla vain jonkinlaisesta jälkikäteisestä silmänkääntötempusta, jonka tarkoituksena oli ainoastaan saada näyttämään, ettei jääviys olisi vaikuttanut Turusen toimitaan.

10. Vaikka katsottaisiinkin, ettei Turusen esteellisyys ja puolueellisuus olisi vaikuttanut periaatepäätöksen sisältöön, niin olisihan oikeuskansleri Jonkka siitä huolimatta voinut ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Toimenpiteisiin nimenomaan Turusta vastaan, jonka on täytynyt ymmärtää, ettei hän ole lain mukaan voinut istua todetulla tavalla kahdella eri pallilla ja vetää sanottua kaksoisroolia. Toimenpiteisiin myös asianomaista ministeriä eli Mauri Pekkarista vastaan, joka oli tarkoituksellisesti junaillut Turusen Outokummun hallitukseen valtion edustajana. Mutta Jonkkapa toteaa vain ympäripyöreästi ja ilman perusteluja, että hänellä ei ole perusteita ryhtyä toimenpiteisiin asiassa.

11. Kun periaatepäätöksen keskeinen valmistelija, jonka asiantuntijan rooli on ollut aivan ratkaisevaa laatua, todetaan selkeästi esteelliseksi, olisi valtioneuvoston tekemä periaatepäätös totta kai ja ilman muuta purettava ja esitykset ydinvoimaluvista vedettävä pois eduskunnasta. Tätä on vaatinut vihreiden eduskuntaryhmä samoin kuin europarlamentaarikot Heidi Hautala ja Satu Hassi. Hautala ja Hassi ovat oikeassa myös siinä, että hallituksen olisi tullut keskeyttää ydinvoimalupia koskeva päätöksenteko, kun epäily Turusen jääviydestä tuli julki. Turusen esteellisyys on ollut todettavissa jo parin vuoden ajan, jonka periaatepäätöksen valmistelu on kestänyt. Hautala ja Hassi ovat heittäneet asiassa pallon tulevalle pääministerille Mari Kiviniemelle, jolla olisi nyt todella näytön paikka ja tilaisuus osoittaa, että hän aikoo muuttaa ja kirkastaa Matti Vanhasen jäljiltä olevaa valtioneuvoston sameaa hallintokulttuuria.

12. Epäilen kuitenkin syvästi, että Mari Kivinimestä on naista puhdistamaan tätäkään pöytää edeltäjänsä jäljiltä. Vanhanen, Pekkarinen ja Braxhan ovat jo ehtineet lukea Jonkan päätöstä kuin piru raamattua. Vanhanen totesinkin, että häntä kiinnosti Jonkan yhdeksänsivuisessa päätöksessä vain sen loppukaneetin 3-4 riviä, jossa todetaan - siis täysin ilman perusteluja - että Turusen esteellisyys ei ole voinut vaikuttaa periaatepäätökseen. Päätöksen muilla sivuilla Vanhanen, Pekkarinen ja Brax aikovat siis pyyhkiä - tai pyyhityttää virkamiehillään (eiväthän ministerit tätäkään toimenpidettä tee itse) - niin sanotusti persettä.

13. Jaakko Jonkka oli eilisen päätöksensä tiimoilta tv1:n uutistoimituksen Ari "Takatukka" Mölsän haastattelussa; Mölsähän haluaa aina haastateltavansa kanssa samaan kuvaan niin, että hänen takatukkuansa näkyy tv:ssä mahdollisimman pitkään ja näkyvästi. Jonkka ihmetteli - Mölsän suulla tietenkin - että miksi ihmeessä suomalaiset virkamiehet ovat esteellisyyden suhteen niin kovapäisiä, etteivät tunnu millään tunnistavan selviäkään esteellisyystilanteita.

14. Minulla on vastaus tähän(kin) kysymykseen tai ihmettelyyn. Oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies saisivat nimittäin katsoa peiliin, sillä sieltä löytyy vastaus sanottuun kysymykseen. Jos ja kun - kuten selvästi tapahtuu - nämä ylimmät laillisuusvalvojamme antavat vuodesta toiseen näin lepsuja päätöksiä, niin eihän heidän päätöksillään, Herra paratkoon, ole eikä voi olla minkään valtakunnan tehoa estämään esteellisyyksien syntymistä jatkossakaan. Vaikka virkamiehen esteellisyys todetaan, siitä ei seuraa minkäänlaista sanktiota asianomaiselle virkamiehelle tai heidän poliittisille esimiehilleen. Eikä asianomaisten päätösten purkamista edes harkita, vaan todetaan aina vaan lakonisesti, että "ei kuitenkaan voida todeta vaikuttaneen päätökseen." Esteellinen virkamies tulisi lähtökohtaisesti aina asettaa virkasyytteeseen, sillä esteellisyydessähän on kysymys virkavelvollisuuden rikkomisesta.

15. Ei tällaisilla lepsuilla päätöksillä ole minkäänlaista vaikutusta, kuten tässä tapaus-Turusen kohdalla jälleen kerran voitiin todeta. Sekä hallitus, ministerit että asianomaiset virkamiehet lähinnä vain naureskelevat näille päätöksille ja pyyhkivät niillä ... mitä, se tuli jo edellä todetuksi.

267. Energiavirkamiehen jääviystapaus

1. Tiistaina 4.5. TV2:n Ajankohtaisessa kakkosessa kerrotiin, että työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Taisto Turunen, jota yleisesti tituleerataan valtakunnan johtavaksi ja tärkeimmäksi energiavirkamieheksi, on istunut Teräsyhtiö Outokummun hallituksessa vuosina 2006-2008. Valtio on Outokummun suurin omistaja ja Turunen oli Outokummun hallituksessa valtion edustajana. Outokumpu ja sen Tornion tehtaat on sangen energiariippuvainen firma, tiettävästi Suomen suurin yksittäinen sähkön kuluttaja.

2. Ministeriössä Taisto Turunen on johtanut ydinvoimalahankkeita koskevien lupa-asioiden valmistelua ja käsittelyä. Maan hallituksen viikko pari sitten tekemän periaatepäätöksen mukaan lupa toisen ydinvoimalan rakentamiseen annetaan Fennovoimalle, jonka suuromistaja on juuri Outokumpu. Asian esitteli valtioneuvostossa elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Tänään maan hallituksen on määrä tehdä muodollinen päätös ydinvoimala-asiassa ja antaa asiaa koskeva lakiesitys eduskunnalle.

3. Fennovoima perustettiin kesäkuussa 2007 juuri uutta ydinvoimalahanketta varten. Ajankohtaisen kakkosen mukaan Turusen tehtäviin kuului Outokummussa nimenomaan Fennovoiman perustaminen silmällä pitäen sitä, että Fennovoima tulisi hakemaan valtioneuvostolta lupaa ydinvoimalan rakentamista varten. Turunen istui Outokummun hallituksessa, kun se päätti yksimielisesti lähteä mukaan ydinvoimahankkeeseen. Samaan aikaan Turunen oli ministeriössä korkein asiaa valmisteleva virkamies. Myöhemmin hän osallistui ministeriössä Fennovoiman ja muiden lupaa hakeneiden yhtiöiden hakemusten käsittelyyn.

4. Miten on mahdollista, että Turunen on istunut samassa asiassa kahdella eri pallilla eli ministeriön ylijohtajana ja asianosaisena olevan Outokummun hallituksessa? Eikö tässä ole selvä virkamiehen jääviys? Oikeuskansleri on ottanut omasta aloitteestaan Turusen mahdollisen jääviyden tutkittavakseen. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka haastateltiin eilen TV1:n ajankohtaisohjelmassa, mutta Jonkka ei osannut tai halunnut vielä kertoa, mikä tulisi olemaan hänen kantansa asiassa. Asian johdosta on haastateltu myös hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpäätä, joka on todennut lähinnä vain sen, että lähtökohtaisesti virkamies itse päättää omasta esteellisyydestään. Turunen on päättänyt, ettei hän ole jäävi.

5. Virkamiehen esteellisyydestä säädetään hallintolaissa (28 §). Esteellisyys syntyy mm. silloin, kun virkamies on on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisessä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

6. Fennovoiman suuromistajaa Outokumpua voidaan minusta pitää asianosaisena ydinvoimalalupa-asiassa, vaikka muodollisesti asianosaisena eli luvan hakijana onkin Fennovoima. Toisaalta Fennovoima jätti lupahakemuksen valtioneuvostolle ja ministeriölle vasta vuonna 2009, jolloin Turunen ei enää istunut Outokummun hallituksessa. Hallintolain em. pykälässä (28 §:n 1 momentin 5 kohta) sanotaan, että virkamies on esteellinen (vain silloin), kun hän on hallituksen jäsenenä asianosaisena olevan yhtiön hallituksessa. Mutta jos hän on ollut aikaisemmin, mutta ei ole enää enää silloin, kun yhtiö tulee muodollisesti asiassa asianosaiseksi, ei esteellisyyttä mainitun lainkohdan perusteella syntyisi.

7. Virkamies on kuitenkin esteellinen myös niin sanotun yleislausekkeen perusteella eli silloin, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta (kuin laissa erikseen lueteltujen tapausten johdosta) erityisestä syytä vaarantuu (hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohta). Voitaisiinko Taisto Turusta pitää esteellisenä tällä perustella?

8. Kaikkien esteellisyysperusteiden taustalla on virkamiehen puolueettomuuden vaarantuminen. Se muodostaa myös edellä mainitun itsenäisen esteellisyysperusteen Virkamies on esteellinen, jos jokin muu kuin laissa tarkoitettuun ja erikseen mainittuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä virkamiehen puolueettomuutta asiassa. Yleislausekkeen tarkoituksena on turvata asian käsittelyn objektiivista puolueettomuutta eli erityisesti yleistä luottamusta viranomaistoiminnan objektiivisuuteen ja riippumattomuuteen. Luottamuksen vaarantumiseen vaaditaan kuitenkin erityinen syy, joka rinnastuu merkitykseltään erikseen määriteltyihin jääviysperusteisiin. Tällaisia erityisiä syitä voivat olla esimerkiksi erilaiset tosiasialliset lojaliteettisuhteet.

9. Virkamiehen puolueettomuuden ja esteettömyyden on läpäistävä kaksi testiä: subjektiivinen ja objektiivinen testi. Subjektiiviselta kannalta voidaan edellyttää, että virkamiehellä ei saa olla ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa asiasta eikä myöskään pyrkimystä edistää asiassa yhden osapuolen etua tai oikeutta. Käytännössä on yleensä hyvin vaikea näyttää toteen, että virkamiehellä olisi tällainen pyrkimys. Sen vuoksi puolueettomuudelta edellytetään lisäksi edellä mainitun objektiivisen testin läpäisyä. Siinä on keskeistä, miltä virkamiehen toiminta näyttää asia objektiivisesti tarkastelevan ulkopuolisen kannalta. Ulkopuoliselle ei saa tällä perustella syntyä epäilyä siitä, että virkamiehen toiminta voi olla puolueellista. Asianomaisen virkamiehen omalla käsityksellä omasta puolueettomuudestaan ei ole objektiivisessa arviossa ratkaisevaa merkitystä.

10. Mitä nyt sitten pitäisi sanoa Turusen väitetystä esteellisyydestä? Turunen itse sanoo, että "tästä ei saa tikullakaan jääviyttä, samanaikaisuutta tai päällekkäisyyttä ei ole ollut"(I-S). Mutta katsotaanpa nyt hieman kuitenkin. Ydinvoimalan rakentamislupaa haki kolme yhtiötä, joista luvat myönnettiin kahdelle yritykselle, toinen näistä oli Fennovoima. Maan hallituksen päätös valmisteltiin ministeriössä Turusen johdolla. Hän oli istunut vuosina 2006-2008 Outokummun hallituksessa, joka päätti panna pystyyn Fennovoima, joka tulisi hakemaan ydinvoimalan rakentamislupaa. Kun Fennovoima jätti vuonna 2009 hakemuksensa ja tuli muodollisesti asianosaiseksi, Turunen ei enää istunut Fennovoiman omistaneen Outokummun hallituksessa. Ministeriössä Turunen kuitenkin osallistui johtavana virkamiehenä Fennovoiman ja kahden muun yhtiön lupahakemusten käsittelyyn. Virkamiehenä Turunen otti kantaa myös sähkönkulutusta koskevien arvioiden laatimiseen. Näistä selvityksistä riippui ratkaisevasti, annetaanko ydinvoimlan rakentamislupa vain yhdelle vai useammalle hakijalle.

11. Minusta sillä, että Turunen ei enää vuonna 2009 ollut Outokummussa, ei ole esteellisyyden arvioinnissa kovinkaan suurta merkitystä. Ratkaisevaa on se, että hän oli ollut kaksi vuotta yhtiön hallituksessa valmistelemassa Fennovoiman pystyttämisasiaa ja tekemässä sitä koskevaa päätöstä tietoisena siitä, että Fennovoima tulisi hakemaan ydinvoimalalupaa. En tiedä, mihin ratkaisuun oikeuskansleri päätyy, mutta minusta tilanne on aika selvä: Turusta voidaan pitää hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan perustella esteellisenä.

12. Ainakin minulle on ulkopuolisena on syntynyt mielestäni perusteltu epäily Turusen puolueettomuuden vaarantumisesta, vaikka mitään näyttöä siitä, että hänellä olisi ollut pyrkimys edistää Fennovoiman ja Outokummun etua lupa-asiassa ei olekaan esitetty. - Miltähän asia mahtaa näyttää Fortumin silmissä? Fortumhan ei saanut pyytämäänsä lupaa ydinvoimalan rakentamiselle.

13. Ministeri Mauri Pekkarisen rooli asiassa pitäisi ottaa tarkkaan syyniin oikeuskanslerinvirastossa. Ministeri Jyri Häkämies nimittäin kertoo tämänpäiväisessä Ilta-Sanomissa, että juuri Mauri Pekkarinen nimitti tai ainakin esitti johtavan virkamiehensä Taisto Turusen nimittämistä valtion edustajaksi Outokummun hallituksen jäseneksi vuonna 2006. Pekkarinen on ollut nyt Kiinassa, mutta ainakin pari päivää siten hän kertoi puhelinhaastattelussa TV1:lle, ettei hän tiennyt, että Turunen oli ollut Outokummun hallituksessa. Siis ei tiennyt, vaikka hän oli itse ilmeisesti ollut nimittämässä Turusta Outokumpuun! Syystäkin Jyri Häkämies kertoo vuonna 2007 ihmetelleensä, miksi Turunen istui Outokummun hallituksessa.

14. Kun Jyri Häkämiehestä tuli asianomainen ministeri, hän "vapautti" keväällä 2008 Turusen Outokummun hallituksen jäsenyydestä. Häkämies sanoo pitäneensä täysin mahdottomana, että korkea virkamies olisi ison energiayhtiön hallituksessa. Tätä pitävät toki kaikki muutkin mahdottomana. Tästä on kuitenkin yksi poikkeus: Mauri Pekkarinen.

15. Tälle superministeri Mauri Pekkariselle ei enää tunnu olevan mikään mahdotonta. Pari vuotta sitten Pekkarinen kiirehti oikeuskanslerin pakeille selittelemään vaalirahoitusasioitaan ja Suomi-Soffalta saamaansa vaalitukea; Pekkarinen oli aiemmin myöntänyt ministerinä Soffalle lähes miljoonan euron suuruisen investointiavustuksen. Oikeuskansleri Jonkka uskoi Pekkarisen vakuutteluja siitä, että eihän hän ollut voinut millään muistaa koko investointipäätöstä, jonka hän oli tehnyt muutama kuukautta aiemmin. Ei siis muistanut, vaikka hän oli ollut vihkimässä Suomi-Soffan uutta tehdasta, jota varten investointitukea oli annettu.

16. Tällä kerralla Pekkarinen sanoo, että hän ei tiennyt, että hänen ministeriönsä johtava virkamies istuu energiayhtiö Outokummun hallituksessa. Mitähän oikeuskansleri Jonkka tästä selityksestä sanoisi?

250. Mattihan se sopan keitti!

1. Kirjoitin noin viikko sitten otsikolla "Laulu KMS-hallitusperheestä." Toimi Kankaanniemi on US-blogissan keksinyt nykyhallitukselle kuvaavan nimen: Merisalon I hallitus. Kun hallituksen vetäjä eli pääministeri vaihtuu kesäkuussa, voidaan näin uudistuvaa pätkäministeriötä kutsua Kankaanniemen esittämin tavoin Merisalon II -hallitukseksi. Siinäkin KMS-perheellä on enemmistö.

2. Mutta kenestä nimellisesti uusi pääministeri? Eilen ehdokkaat (Kiviniemi, Kaunisto, Pekkarinen ja Väyrynen) keskustelivat A-talkissa. Vaikutti aika vaisulta ja värittömältä. Puolet ajasta kului ihmeteltäessä, mitä pitäisi tehdä puoluesihteerille jatulisiko puoluesihteeriä ylipäätään vaihtaa Lahdessa. Huomasi, että ministerit Kiviniemi, Pekkarinen ja Väyrynen ovat sidoksissa Jarmo Korhoseen, sillä kukaan heistä ei uskaltanut vaatia Korhosen eroa tai edes puoluesihteerin vaihtamista. Millä konstilla se Jarmo Korhonen oikein pitää keskustan ministereitä pihdeissään?

3. Pekkarisen valintaa pätkäministeriksi puoltaa se, että hän on jo valmiiksi "pätkä." Puupää saa mennä, valitaan Pätkä tilalle! Puupään tilalle Pätkä! Tässäkö keskustan uudet vaalisloganit? Pekkarisesta on ehditty käyttää monia mairittelevia luonnehdintoja, kuten esimerkiksi "Suuri Sillanrakentaja", "Keski-Suomen superi" tai "Keskustan tehosekoitin." Kukaan ei ole kai vielä keksinyt kutsua Mauria nimellä "Politiikan Marakatti."

4. Mutta kenestä uusi sosiaali- ja terveysministeri poliittisella virkanimityksellä kepulle ikuisesti kiertopalkinnon eli palkinto- ja eläkeviran KELA:sta pokkaavan Liisa Hyssälän (61) tilalle? Jotta KMS-vahvuus säilyisi, tulisi uuden ministerin olla KMS:n listoilta eduskuntaan valittu. Marja Tiuran olisi sittenkin kannattanut kolmisen vuotta sitten loikata kokoomuksesta keskustaan, nyt hän olisi vahvoilla ja hänellä olisi satavarmasti Matti Vanhasen tuki uudeksi sosiaaliministeriksi. - Onhan Tiura tunnetusti sosiaalinen.

5. Itse veikkaan, että Hyssälän ministeripostin perii, kukas muu kuin Timo Kalli. Hän sai viime vaaleissa KMS-rahaa 10 000 euroa, kuuluu siis tässä suhteessa samaan kategoriaan kuin Sauli Niinistökin. Kalli on jämpti mies, ex-nyrkkeilijä, joka hoitaisi homman maalaisjärjellä siinä missä hammaslääkäri Hyssäläkin. Ai, millä lihaksilla? No, kun Timo Kallin vaimo on ihan oikea lääkäri. Timo Kallin heikkoutena on pidetty huonoa tai jopa olematonta kielitaitoa. Minusta olematon kielitaito on toki parempi meriitti kuin välttävä eli käytännössä heikko kielitaito, sillä kun ei puhu kerta kaikkiaan mitään kieliä, ei voi munata kielitaidolla. Brysselissä Kalli joutuisi käymään vuoden aikana virkamatkalla ehkä kerran tai pari, mutta kyllä se sieltä kielitaidottomanakin osaisi aina takaisin kotia tulla.

6. Tärkein Kallin ministeriksi valintaa puoltava peruste on kuitenkin rehellisyys. Kun hallituksesta nyt poistuu "Taata" Seppo Kääriäisen vakuuttelujen mukaan keskustan rehellisimmäksi mieheksi tiedetty Matti Vanhanen, niin täytyyhän Matin sijaan saada myös tässä suhteessa mitat täyttävä seuraaja. Hallitukseen ei saa syntyä rehellisyystyhjiötä.

7. Matin muisti alkaa pikku hiljaa pätkittäin palautua. Eilen hän jo tunnusti - kahden vuoden tuumaamisen jälkeen - että kyllä se oli hän, joka "välitti" Novan Tapani Yli-Saunamäelle pyynnön vaalituen myöntämiselle myös yhdelle vihreälle ehdokkaalle eli Matin omalle lemmitylle Merikukalle. Merikukka sai viisi donaansa, jotka tulivat, kuten kuvaan kuuluu, hänelle täydellisenä yllätyksenä. Ei tässä mitään, Matti halusi tietenkin vain yllättää heilansa, ja siitähän se seurustelu lähtikin sitten kehittymään aina vessapaperin heittelyn tasolle asti.

8. Kun on jo myöhä, niin tähän loppuun sopinee pieni iltahyräily:

-Pitkä mies,

näen sinun nauravan

päätäs taakse nakkaavan

virka-autosta näin nousevan

kättäs porukoille heilauttavan

Pitkä mies,

lapun annoit Tapsalle

rahaa pyysit naiselle

hänet tahdoit yllättää

olla hälle tärkein päällä maan

Pitkä mies,

milloin kasvat suureksi

milloin muistat metkusi

sitä tiedä vielä en

jääköön kaikki haltuus sun

Pitkä mies,

sinun näen katoavan

S-markettiin nyt hoippuvan

maitotiskillä taas huutavan

Valiosta paasaavan

Pitkä mies,

näen päivän koittavan

Maurin työtäs jatkavan

Artsin ja Kyöstin muistavan

Susaninkin nauravan

Pieni mies