maanantai 30. tammikuuta 2012

537. KKO 2012:11. Merkittävä ennakkopäätös perustuslain etusijasta isyyden vahvistamisasiassa

1. Korkein oikeus on antanut tänään merkittävän ennakkopäätöksen isyyslain tulkintaa koskevassa asiassa, jossa korostuu perustuslain etusija tavalliseen lakiin nähden. Kyse ei ole ainoastaan perustuslaillisesta tai perusoikeusmyönteisestä laintulkinnasta, vaan perustuslain 106 §:ssä tarkoitusta tapauksesta, jossa perustuslaille on annettu etusija ja tuomioistuin on jättänyt soveltamatta perustuslain kanssa ilmeisesti ristiriidassa olevan isyyslain kanneaikaa koskevan säännöksen.

Ratkaisusta on annettu erillinen tiedote ja ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy tästä.

2. Korkein oikeus ratkaisi asian täysistunnossa, johon siis osallistuivat kaikki jäsenet. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Ainoastaan yksi jäsenen (Raulos) näyttäisi ollen ratkaisun lopputuloksesta eri mieltä. Presidentti Koskelon perustelut ovat laajat ja monipuoliset ja niissä on keskitytty erityisesti PL 106 §:n tulkintaan.

3. Yleisesti ottaen on sanottava, että Suomessa tuomioistuimet ovat hyvin varovaisia ja liian varovaisia PL 106 §:n soveltamisessa. Kyse on laajemmin ottaen tuomioistuimen oikeutta kehittävästä tai muotoilevasta funktiosta ja tarkoituksesta, joka on monien muiden maiden ylimmissä oikeuksissa paljon yleisempää kuin meillä. Itse olen kannattanut tuomioistuimille ko. suhteessa annettavia vapaampaa liikkumavaraa. Pidän tuomioistuinten ja erityisesti maan ylimpien oikeuksien oikeutta kehittävää roolia täysin luonnollisena asiana. Tämän kannan olen omaksunut jo vuonna 1995 kirjassani Lainkäyttö.

4. Suomessa on kuitenkin perinteisesti oltu ja ollaan mainitussa kysymyksessä edelleen hyvin lakiuskollisia, legalistisia Albert Edelfeltin tauluun vuonna 1899 ikuistetun maaherra Wibeliuksen tutun hokeman "laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää" mukaisesti. Tämä legalistinen perinne on muovannut ja kahlinnut tuomioistuinten roolia ja perustelutapaa, täysin turhaan. Tämän seurauksena oikeudenkäyttö on jäänyt meillä monessa suhteessa jälkeen yleiseurooppalaisesta kehityksestä, mikä tulee ilmi tuon tuostakin eri yhteyksissä.

4a. Suomalaisten tuomareiden enemmistö on sielultaan yhä edelleen legalisteja. Tämän huomaa ratkaisujen perusteluista. Niissä etusija annetaan edelleen pikkutarkalle lain sanamuotoon tiukasti pitäytyvälle tulkinnalle. Perusteluissa asia-argumentit eli reaaliset ja teleologiset näkökohdat sivuutetaan eikä vastakkaista ratkaisuvaihtoehtoa puoltavista seikoista ja argumenteista mainita halaistua sanaa.

5. Vasta 15-20 vuotta sitten korkeimman oikeuden perustelutyyli alkoi vähitellen päästä irti vanhoista malleista, joissa ratkaisua ei itse asiassa lainkaan perusteltu. Perustelut ovat nyt usein avoimia ja seikkaperäisiä ja jopa pro et contra -metodin mukaisia. Poikkeuksia toki löytyy aina viime ajoilta asti. Viittaan esimerkiksi ennakkopäätöksiin KKO 2011:1 ja KKO 2012:1, joita olen kommentoinut.

6. Kuten korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista ilmenee, nyt omaksuttu tulkinta ja etusijan antaminen lain sijasta perustuslaille ei itse asiassa ole isyysjutuissa uusi. Sama näkemys on ilmennyt ainakin kolmessa aiemmin annetussa ratkaisuissa, ensimmäisen kerran vuonna 1984 ratkaisuissa KKO 1984 II 95, jonka tekemiseen itsekin osallistuin. Tuossa ratkaisussa korkein oikeus, viitaten tuolloin voimassa olleen hallitusmuodon 5 §:n kansalaisten yhdenvertaisuutta koskevaan säännökseen, tulkitsi isyyden kumoamista koskevaa isyyslain 42 §:n 1 momenttia sen sanamuodosta poikkeavalla tavalla.

7. Tuolloin 1984 oli siis vielä voimassa vanha perustuslaki eli vuoden 1918 hallitusmuoto, jossa ei ollut nyt PL 106 §:ssä olevaa säännöstä ja jolloin valtiosääntöoppineet pitivät suorastaan pyhäinhäväistyksenä, jos tuomioistuin tavallaan astui lainsäätäjän reviirille ja sivuutti ratkaisussaan perustuslakiin vedoten eduskunnan säätämän lain. Vielä Olavi Heinosen presidenttikaudella, joka päättyi kymmenisen vuotta sitten, oikeusneuvoksia varoiteltiin edes viittaamasta perusteluissaan HM:n tai perustuslain säännöksiin. Presidentti Heinonen itse ei "syyllistynyt" moiseen menettelyyn yhdessäkään ratkaisuissa.

8. Tästä pääsee mainittuun ratkaisuun KKO 1984 II 95, joka syntyi presidentti Curt Olssonin johtamalla jaostolla. Perusteluista eri mieltä ollut Ole Roos päätyi enemmistön kanssa samaan lopputulokseen peruslaillisen laintulkinnan avulla. Kuten näkyy, tuohon aikaan korkein oikeus ei perustellut ratkaisuaan kovinkaan laajasti. Ratkaisussa on nojauduttu yksinomaan HM:n yhdenvertaisuusperiaatteeseen, Euroopan ihmisoikeussopimus ratifioitiin Suomessa vasta myöhemmin. Monet valtiosääntöoppineet, professori Antero Jyränki etunenässä, nostivat ratkaisusta äläkän ja väittivät, että KKO oli tunkeutunut lainsäätäjän reviirille.

9. Korkeimman oikeuden ratkaisu on jälleen yksi uusi sulka jutussa kantajan asiamiehenä toimineen asianajaja Markku Fredmanin hattuun. Fredmanilla on ihmis- ja perusoikeusasioissa useita merkittäviä voittoja sekä ihmisoikeustuomioistuimesta että kotimaan tuomioistuimista.

perjantai 27. tammikuuta 2012

536. Vaaliväittelyt kaukana kaksintaistelusta

"Kaksintaistelijat" Pekka Töpöhäntä (kiltit) ja Monni (ilkeät). Pekan mukaan vaalien tärkein teema on kiusaaminen. Suomalaisten tulisi lopettaa heikompien kiusaaminen, sanoo Pekka. Sisältyykö tähän kenties jokin piilosanoma ja haaste Monnille?

1. Unettavien vaaliväittelyjen sarjaa jatkoi tänä iltana MTV3:n vaalitentti. Toimittaja uhosi ohjelman aluksi "kaksinkamppailusta", mutta sellaista aneeminen tilaisuus tilaisuus ei kyllä vähääkään muistuttanut.

2. Toimittaja oli lepsu ja naiivin tuntuinen ja väittelijät olivat sitä mitä aiemmissakin tenteissä: kaksi harmaata omia ulkopoliittisia saavutuksiaan kilvan kehuskelevaa harmaata sopuilijaa, joilla ei tuntunut olevan kerrassaan mitään uutta sanottavaa, vaan jotka toistelivat jo kymmenen kertaa aiemmin kuultuja näkemyksiään.

3. Niinistö ja Haavisto paheksuivat Paavo Lipposen aikomusta jättää kenties kokonaan äänestämättä ja yrittivät patistella kansaa vaaliuurnille. Niinistö loihe lausumaan, että jotta valittava presidentti saisi tarvittavan legitimiteetin eli kansalta oikeutuksen hommaansa, oli olennaista, että vaalien äänestysprosentti pysyisi toisella kierroksella korkeana.

4. Tuo on turha toivo, sillä näyttää ilmeiseltä, että äänestysprosentti putoaa ensi kerran suoran kansanvaalin historiassa alle 70 prosentin ja vieläpä reippaasti. Tästä Niinistö muiden ehdokkaiden ja siis myös Haaviston ohella saa syyttä vain itseään. Varsinkin tällä toisella kierroksella juuri ehdokkaiden varovaisuus, mitäänsanomattomuus ja harmaus on tehnyt vaalista kovin lattean kokemuksen, joka ei mitenkään innosta väkeä äänestämään.

5. Legitimiteetti ja luottamus ovat toki tärkeitä asioita, mutta ne valittavan presidentin pitää hankkia itse omalla toiminnallaan ja aktiivisuudellaan jo ennen valintaansa. Niin-istö hokee kyllä suurliikemiesten kustantamissa koko sivun vaalimainoksissa ehtymättömällä syötöllä, että "tekoja presidentinkin on tehtävä" tai jotakin muuta yhtä typerää, mutta pelkäksi retoriikaksi tuon iskulauseen toteutus näyttää Niinistön kohdalla jäävän. Niinistön tukijat eivät voi hankkia Niinistölle tarvittavaa legitimiteettiä. Jollei miehestä itse ole siihen, jää legitimiteetti hiukka yli 60 prosentin äänestysvilkkauden myötä heppoiseksi. Koko kansan presidentistä puhuminen on pelkää illusiota.

6. Onneksi iänikuisesta Iranin tilanteesta tai kriisistä, josta edellisen blogin kommenttipuheenvuorossani jo kerroin, taikka edes siitä "hirmuvaarallisesta" Hormuzin salmesta ei tänä iltana puhuttu mitään. Onhan tuosta tavallisille suomalasille jokseenkin vieraasta asiasta ja maailmallakin tähän asti vain potentiaalisesta uhasta, johon Suomen presidentti ei voi mitenkään vaikuttaa, jankutettu jo tilaisuudesta toiseen.

7. Jos ajankotaisia teemoja olisi haluttu, kuten olisi pitänyt, tuoda esiin, niin yksi sellainen olisi ollut Itämeren saastuminen ja pari viikkoa sitten ilmi tullut venäläisen lähellä Viron rajaa toimivan Kingiseppin lannoitetehtaan järkyttävät suuret fosforivalumat puhdistamattomina jokea pitkin suoraan Suomenlahteen. Suomalais-venäläisten tutkijoiden mittausten ja laskemien mukaan tuo tehdas syyttää fosforia jopa tuhat tonnia vuodessa mereen.

8. Tämän epäkohdan suhteen myös presidentillä olisi "tekoja tehtävänä", mutta presidentti Halonen ei ole tehnyt mitään, vaan on sanonut lakonisesti ja vähätelleen vain, että "kyllähän nyt yhden lannoitetehdas tulisi saada kuriin." Niin tulisi, mutta ottiko Halonen juuri Venäjällä käydessään ongelman Medvedevin tai Putinin kanssa esiin? Kyllä ei ottanut, eipä tietenkään. Tämän johdosta venäläiset voivat pokkana kiistää koko asian. Siitä, miten Niinistö ja Haavisto aikoisivat puuttua asiaan, olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mutta surkea toimittaja ei asiaan puuttunut, vaan ainoastaan kyseli ehdokkailta vain joutavanpäisiä henkilökohtaisia asioita, jotka kaikki tietävät jo muutenkin entuudestaan.

9. Miten uusi presidentti ottaisi Kingiseppin tehtaan ja muiden vastaavien tapausten aiheuttamat ympäristöongelmat puheeksi tavatessaan venäjän presidentin eli Putinin ja mitä konkreettisia ehdotuksia hänellä olisi tässä suhteessa kollegalleen esittää? Pitäisikö apuun huutaa tässäkin asiassa EU:ta, miten suomalaiset ja/tai EU:n asianomaiset tarkkailijat tai tarkastajat voisivat päästä tarkastamaan Itämeren rannikolla tai sen läheisyydessä sijaitsevia ja Itämerta saastuttavia venäläisiä teollisuuslaitoksia ja ydinvoimaloita jne? Tästä ihmiset olisivat luultavasti kiinnostuneita, eivät niin ikään Hormuzin salmen tilanteesta. Suomen pääsy YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyys ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu asia, josta päätetään muuten vasta vuonna 2013.

10. Tv-tentin "annista", jos tällaista sanaa voi tässä tapauksessa ylipäätään käyttää, myöhemmin. Tässä yhteydessä riittää yleishavaintona toteamus, jonka mukaan Haavisto missasi pahoin myös tämän tilaisuuden haastaa Niinistö. Eihän tuollaisesta vaalitaistelusta mitään tule, että tyyppi vain nyökyttelee ja katselee hymy huulillaan vieressä, kun selvässä johdossa oleva kanssakilpailija laukoo omia "totuuksiaan." Niinistö yritti pari kertaa puuttua Haaviston lausumiin, mutta Haavisto ei tehnyt tätä kertaakaan!

11. Pekka Haavisto yritti eilisen tentin alkajaisiksi nostaa kiusaamisen kouluissa, työpaikoilla, perheissä, netissä jne. vaalien tärkeimmäksi teemaksi. Haaviston mukaan suomalaisilla on taipumusta usein vähän tönäistä hieman kaltevalle pinnalle joutunutta kaveria.Tästä pitäisi Pekan mukaan päästä eroon. Tarkemmin Pekka ei tätä, siis tätäkään, väitettään yksilöinyt eikä lähtenyt haastamaan joskus aiemmin työpaikkakiusaamisesta moitittua Niinistöä. Eivät tällaiset piilosanomat tavoita lainkaan tavallisia pulliaisia. Presidenttiehdokkaan pitäisi puhua konkreettista selkokieltä eikä piilotella sanomaansa.

12. Näyttää siltä, että Haavisto on jo luovuttanut koko kisan. Haavisto vihjaisi, että jos hänet valitaan, niin Antonio tulisi perustamaan oman parturi- ja kampaamoliikkeen. Tämä jää kyllä tätä menoa haaveeksi ja Antonio saa jatkaa edelleen toisten palkollisena.

torstai 26. tammikuuta 2012

535. Presidentinvaalien kakkoskierros vauhdissa

1. Vaalien II kierroksen ensimmäisessä gallupkyselyssä, jonka oli teettänyt Ilta-Sanomat, luvut olivat 65 -35 Niinistön eduksi. Epävarmoja tai kantansa sanomatta jättäneitä oli kyselyssä neljännes. Peli ei kuitenkaan vielä ole selvä.

2. Mainitut lukemat eivät ole Haavistolle kovin huonot, kun muistaa, että juuri ennen vaalien I kierrosta eräs gallup-kysely ennusti Niinistön voittavan toisella kierroksella Haaviston lukemin 78 - 22. Paljon riippuu television vaalitenteistä, joista ensimmäinen nähdään tänä iltana TV1:ssä.

3. Hesarilla ja Ilta-Sanomilla on nyt kova kiire julistaa Niinistö voittajaksi, kun ne ensin saivat I kierroksella ihmistä äänestämään Haavistoa ja tiputtamaan Väyrysen pois toiselta kierrokselta. Toisella kierroksella ehdokkaiden sukupuolinen suuntautuminen on nostettu erkkolaisissa ja vähän muissakin lehdissä ikään kuin pääasiaksi. Ensimmäisellä kierroksella tätä asiaa sen sijaan hyssyteltiin ja vaalitenttien vetäjät oikein varoittelivat, että tästä kysymyksestä ei sitten puhuta.

4. Saapa nähdä, tuleeko tv-keskustelusta mitään kunnon väittelyä, vai tyytyvätkö ehdokaat vain varomaan puheitaan, jottei vain tulisi munattua. Niinistölle harmaa ja mitäänsanomaton taktiikka sopii hyvin, koska hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista uutta sanottavaakaan, van hän tyytyy vain toistelemaan vanhoja opittuja fraaseja.

5. Ennen I-kierrosta jokaiselta presidenttiehdokkaalta kysyttiin erään lehden haastatteluissa, mikä eläin hän voisi olla. En enää muista, mitä Pekka Haavisto vastasi, mutta sen muistan, että Sauli Niinistö voisi olla kettu. Osuva vastaus, sillä Niinistöstä saa vaikutelman ovelasta ja viekkaasta tyypistä, joka ketun tavoin viihtyy yksikseen ja liikkuu saalistamassa yöaikaan. Kun Salen lähipiiriin kuuluvalta Jyri Häkämieheltä kysyttiin, millainen Niinistö on ihmisenä, saatiin vastaus: en tiedä, kukaan ei tunne Niinistöä.

6. Kenties Jenni Haukio kuitenkin tietää jotakin, mutta ei paljasta kovin paljon. Sale on kuvaillut hellin sanoin Jenniä, joka on hänen mukaansa hyvä laittamaan ruokaa ja silittelemään paitoja. Silittämisestä tuli kuitenkin pientä epäselvyyttä, sillä Jennin mukaan Sale on kyllä parempi silittäjä! - Jep jep, tällaista tämä on, näillä tiedoilla meidän olisi siis pääteltävä, millainen ihminen tämä Sauli oikein on.

7. Sale aikoo tehdä tällä toisella kierroksella Marat. Hän kertoi toissa päivänä pystyttävänsä presidenttinä alkutöikseen arvovaltaisen työryhmän pohtimaan lasten ja nuorten syrjäytymistä. Ahtisaarihan lupasi oman vaalikampanjansa aikana poistaa Suomesta työttömyyden ja perusti tässä tarkoituksessa Matti Pekkasen arvovaltaisen työryhmän. Tätä temppua Mara itse edelleen ylistää suureksi saavutuksekseen.

8. Niinistön vastaus kysymykseen, pitäisikö presidentin keskustella Venäjän johdon kanssa Karjalan palauttamisesta, kuvaa omalta osaltaan Niinistön pikkunäppärää ja ovelaa tyyliä. "Kyllä, mutta vain jos Venäjän johto ottaa asian ensin esille," vastasi Sale. Voi hyvät Sylvit, tekisi mieli huudahtaa! Niinistö rohkenisi ottaa asiaan kantaa vasta sitten, jos Putin varta vasten ryhtyisi tyrkyttämään Karjalaa Suomelle! Niinistö on luultavasti ajatellut mainituin tavoin vastatessaan, että kukaan ei voi syyttää häntä siitä, etteikö hän ottaisi mainittua kysymystä esille, mutta toisaalta kukaan ei voisi myöskään mottia häntä epärealististen vaatimusten esittämisestä. Niinistö ei sitä paitsi paljastanut, mikä olisi hänen reaktionsa, jos Venäjän johto ottaisi Karjala-kysymyksen esille. Ehkä hän suhtautuisi asiaan toisen varsinais-suomalaisen eli Mauno Koiviston tavoin. Kun Venäjän vastavalittu presidentti Boris Jeltsin otti aikoinaan Karjalan palauttamisen esille, Suomen presidentti Mauno Koivisto torjui Jeltsinin aloitteen siltä istumalta!

9. Pekka Haavisto vastaus samaan kysymykseen oli selkeä "ei." Vaikka vastaus ei minua asiallisesti tyydyttänytkään, oli hyvä, että kysymykseen saatiin selvä ja kiertelemätön vastaus. Haavisto älysi myös lisätä, että presidenttinä hän ottaisi Venäjän johdon kanssa esille kysymyksen maa- ja kiinteistöjenostojen vastavuoroisuudesta Suomen ja Venäjän välillä,koska pelisääntöjen tulisi olla molemmille osapuolille samat. Tätä puolta asiasta Niinistö puolestaan ei omassa vastauksessaan huomannut lainkaan ottaa esille.

10. Kun TV1:n viimeisessä vaalitentissä ennen I kierroksen äänestystä kysyttiin, miten presidentin tulisi suhtautua Venäjän johdon taholta tehtävään esitykseen Venäjän ja Suomen yhteisten sotaharjoitusten ja rauhanturvaamisharjoitusten pitämisestä Venäjän ja Suomen kesken, Niinistöllä meni oman vastauksensa muotoilemisessa kauan ennen kuin hän päätyi ilmaisemaan kielteisen kantansa. Haavisto sen sijaan hoksasi lisätä, että Suomen presidentti voisi vastauksessaan esittää yhteisten harjoitusten pitämistä niin, että niihin osallistuisi myös muiden pohjoismaiden joukkoja.

11. Edellä mainitut seikat ovat sinänsä pieniä asioita ja eroja, samoin kuin sekin, että presidenttinä Haavisto tapaisi henkilökohtaisesti Suomeen vierailulle tulevan Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman, Niinistö puolestaan ei. Näihin ja moniin muihin kysymyksiin annetut vastaukset kuitenkin kuvastavat ja vahvistavat omalta osaltaan sitä käsitystä, mikä näistä kahdesta ehdokkaasta ja heidän ajatusmaailmastaan on vaalikampanjan aikana saatu. Haavisto näyttää osaavan perustella kantojaan esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittisten asioiden osalta paljon paremmin ja monipuolisemmin kuin Sauli Niinistö, jonka vastaukset ovat aina yllätyksettömiä eli sellaisia, joissa tyydytään vain toistelemaan aiemmin niin usein kuultuja seikkoja mitään uutta esittämättä.

12. Äänestysprosentti jäänee toisella kierroksella historiallisen alhaiseksi. Väyrysen ja Soinin samoin kuin demareiden kannattajissa on paljon niitä, jotka eivät tule äänestämään toisella kierroksella lainkaan. Myös hylättyjen ääneslippujen määrää tulee olemaan korkea. Maaseudulla ja varsinkin idässä ja pohjoisessa on vallalla mielialaa, jonka mukaan vaalit ratkaistaan Jyväskylän eteläpuolella annetuilla äänillä. Miksi siis vaivautua lainkaan uurnille. Ymmärrettävä näkökohta ja protesti; jos kannatettavan arvoista ehdokasta ei enää ole kisassa mukana, niin miksi äänestäjien pitäisi lähteä tukemaan epämieluisia ehdokkaita? Jos Niinistö voittaa, niin kuin nyt näyttää, hänestä ei voi tulla koko kansan presidenttiä.

14. Niinistö ratsastaa Martti Ahtisaaren ideoilla myös ihmisoikeuskysymyksissä. Hän sanoi MTV3:n ohjelmassa tänä aamuna, että Suomi voisi kytkeä ihmisoikeuksien edistämisen viennin edistämiseen. Niinistö katsoi, että kauppasuhteet ja ihmisoikeudet eivät välttämättä ole ristiriidassa. Sen sijaan, että presidentti ulkomaanmatkoillaan ryhtyisi "oppimestarina arvostelemaan" muita maita ihmisoikeusasioissa, ongelmia voitaisiin Niinistön mukaan ratkaista tarjoamalla Suomen tietotaitoa.

15. Tätä samaa ideologiaahan Ahtisaari ja hänen kaverinsa Härski-Pekka Hallberg ovat syöttäneet meille jo parikymmentä vuotta. Uudessa kirjassaan Ahtisaari puhuu reteästi jopa Ahtisaaren - Hallbergin linjasta! Ilman minkäänlaisia tuloksia, kuten Kiinan ihmisoikeustilanteesta voidaan hyvin havaita. Se, että Hallberg ja Ahtisaari ovat viennin edistämisen nimissä tuputtaneet - lue: olleet tarjoavinaan - Kiinalle ja sen johdolle ihmisoikeusnäkemyksiään, ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Päin vastoin, Kiinan ihmisoikeustilanne on vain pahenemistaan pahentunut. - Tämä Niinistön äitelä ja hurskasteleva kannanotto on jälleen yksi syy siihen, miksi minä en tule häntä äänestämään.

16. Tässä oli muutamia mietteitä ja hajahuomioita vaalitaistelusta, johon on varmaan syytä palata tämäniltaisen tv-väittelyn jälkeen. Lukijat voivat esittää omia havaintojaan ja kommenttejaan myös muista vaaleja koskevista mieleen tulleista asioista.

tiistai 24. tammikuuta 2012

534. Uutiskatsaus: presidentinvaalia, EVM:ää, adoptiota ym.

Helppohan sitä on maalla olla viisaita, kun vesillä vahinko sattuu...

1. Sauli Niinistön puoliso Jenni Haukio ei ole kuulemma vielä miettinyt mahdollista uutta rooliaan tasavallan presidentin puolisona, vaikka kyseessä olisi kuuden vuoden "pesti". Haukiolta kysyttiin aamu tv:ssä, millainen mullistus uusi rooli hänen elämässään olisi.
- En ole sitä etukäteen ollenkaan vielä miettinyt. Mietitään sitä sitten, jos se asia meidän kohdallamme tulee ajankohtaiseksi, Haukio sanoi. Hän kuitenkin totesi, että kyseessä olisi ”valtavan iso asia”.

2. Näin. Mutta Pekka Haavisto puoliso Antonio Floresilla sen sijaan on jo pasmat selvillä. Hän on kertonut jatkavansa parturi-kampaajana myös siinä tapauksessa, että Pekasta tulee Linnan isäntä ja Mäntynimeen talonmies.

3. Niin, tuollaiset pienet asiat saattavat ratkaista kakkoskierroksen tuloksen. Ei se, millainen hiuksenhieno ero Saulilla ja Pekalla mahdollisesti on jostakin globalisaatiosta - mitähän sekin tarkoittaa? Tai se Hesarin pääkirjoituksessa tänään esiin nostettu "ero" ehdokkaiden välillä, jonka mukaan Sauli olisi "sanansapitäjä" ja Pekka taas "sovinnontekijä." Mitä? Eikö Pekka pidäkään sanaansa ja eikö Sauli haluakaan sovitella?
-----
4. Parivaljakosta "Pekka ja Poika" sentään isäntä itse eli Peku oli ehtinyt aamutalkkariin. Näin väläyksen haastattelusta, jossa Pekka suorastaan ylisti Jutta Urpilaisen ja Suomen saavutusta Brysselissä eilen EVM-kiistassa saavutetussa sovussa. Urpilaisen mukaan nyt "puserrettu kompromissi" varmistaa sen, ettei Suomen taloudellisia vastuita voida korottaa vastoin Suomen tahtoa.

5. Mitenkähän mahtaa olla? Kun luin tarkemmin tuosta "Urpilaisen saavutuksesta," jonka toki suomalaiset virkamiehet ovat käytännössä luonnostelleet, en tullut oikein vakuuttuneeksi noista Urpilaisen itsekehuista ja Pekka Haaviston Urpilaiseen ja demareihin kohdistuneesta ylistyslaulusta.

6. Kriittisin kohta tuossa uudessa "sovussa" on se, että erillisen hätätilarahaston käyttöön ottamisesta EVM:ssä päätetään määräenemmistöllä. Luulisi, että tuollainen päätös korottaa tosiasiallisesti Suomen vastuiden määrää. Huomasin, että Mauri Pekkarinen on Uudessa Suomessa niin ikään epäillyt Urpilaisen "menestystä."

7. Pekka Haavisto toi julki Urpilaiseen ja demareihin kohdistuvan ylistyslaulunsa luonnollisesti siksi, että demareiden on määrä ottaa huomenna kanta siihen, ilmoittaako puolue kannattavansa jompaakumpaa pressaehdokasta vaalien toisella kierroksella. Haavisto tähtäsi siihen, että demarit lupaisivat kannatuksensa hänelle tai eivät ainakaan yksiselitteisesti ilmoittaisi menevänsä Niinistön taakse.
----
8. Sitten hieman toisenlaiseen asiaan. Antti "Kanki" Kaikkonen kuulemma valitteli, lehtitietojen mukaan suorastaan itkeskeli, viime viikon lopulla jossakin epämääräisessä viihdeohjemassa - niitähän tv-ohjelmat ovat nykyisin pullollaan - kovaa kohtaloaan hänen ja puolisonsa Satu Taiveahon adoptioasiassa.

9. Kanki-Kaikkosen mukaan Helsingin sosiaaliviranomaiset ovat edellyttäneet, että Kaikkonen ja Taiveaho ilmoittaisivat Etelä-Afrikan vastaaville viranomaisille Kaikkosen käräjäoikeudessa saamasta syytteestä. Kaikkonen ja Taiveaho ovat odottaneet adoptiolasta Etelä-Afrikasta. Kaikkosen vaikerruksen mukaan ongelmat Helsingin sosiaaliviraston kanssa tulivat esiin vasta nyt adoptioasian ollessa jo "loppusuoralla."

10. Kaikkosen heittämään täkyyn tarttui oitis professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta. Hän alkoi kovaäänisesti sättiä suomalaisia sosiaaliviranomaisia karmeasta virheestä, koska Kankaan mukaan virkamiehet olisivat menetelleet väärin vaatiessaan Kaikkosta ja Taiveahoa kertomaan Etelä-Afrikan viranomaisille Kaikkosen saamasta syytteestä.

11. Kanki ja Satu ovat saaneet tietenkin kosolti positiivista huomiota ja myötätunnon osoituksia Urpo Kankaan palopuheista ja ihmisten osaaottavista viesteistä. Kukaan ei näytä ottaneen huomioon sitä mahdollisuutta, että juuri tämä saattoi nimenomaan olla Kanki Kaikkosen nimenomaisena tarkoituksena, ei yksin adoptioasiassa, vaan myös vireillä olevaa Nuorisosäätiön rikosasiaa ajatelleen. Syyttäjä vaatii Kaikkoselle ehdollista vankeusrangaistusta. Ehkä Kanki vetoaa rikosjutussa siihen, mikä kamalan hirveä seuraamus hänelle on syytteen nostamisesta jo aiheutunut ko. adoptioasiassa ja vaatii tällä perusteella mahdollisimman lievää rangaistusta tai koko rangaistuksen tuomitsematta jättämistä. Toki Kaikkonen on kiistänyt syytteen koko syytteen.

12. Tänään lehdissä on sitten kerrottu "pienenä" tarkistuksena Kaikkosen suulla, että itse adoptioprosessi ei olekaan, toisin kuin Kaikkonen antoi tv-ohjelmassa kaikkien ymmärtää. katkennut, vaan asia on ainoastaan pantu Etelä-Afrikan päässä jäihin eli odottamaan Nuorisosäätiön jutun päättymistä syyskuussa annettavalla tuomiolla.

13. Toivottavasti Kaikkosen ja Taiveahon adoptioasia järjestyy parhain päin. Toisaalta on syytä toivoa, että käräjäoikeus ei menisi vipuun eikä antaisi tunnetun poliitikon "mamistelun" ja itkeskelyn vaikuttaa päätökseensä.
---
14. Ratkaistaanko presidentinvaalien toinen kierros tälläkin kertaa tv:n viihdeohjelmissa? Haavisto ja Niinistö ovat mukana tämän viikon lauantaina lähetettävässä Uutisvuodossa ja
Haavisto esiintyy huomenna keskiviikkona Nelosen Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmassa; tähän ohjelmaan Niinistö ei uskaltautunut mukaan. Niinistö kerkesi esiintyä jo 1. kierroksella Korkojen kera-ohjelmassa jne.
---
15. Syyttäjä on - vihdoin ja viimein - nostanut poliisimiestä vastaan syytteen Pudasjärven vartijakuolemasta. Olen kertonut asiasta aiemmin blogissani 361/16.12.20110 "Paatero teki sen taas." Tapaus sattui joulukuussa 2010, jolloin poliisin virka-ase laukesi outojen yöllisten aseharjoitusten yhteydessä Pudasjärven poliisiaseman kahviossa ja surmasi paikalla olleen 49-vuotiaan vartijan.

16. Ihmeen kauan syyteharkinta tosiaan kesti, sillä keväällä 2011 syyttäjä ilmoitti, että syyteharkinta valmistuu jo viime vuoden syys-lokakuussa. Mikä lienee viivyttänyt syyttäjän päätöksentekoa? Nyt kuitenkin paikallinen vanhempi konstaapeli saa syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta, vaaran aiheuttamisesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

17. Kiinnitin tähän(kin) poliisiasiaan alun perin huomiota nimenomaan asiassa ilmenneen paateroinnin takia. Heti surmanlaukauksen tultua julkisuudessa esille poliisiylijohtaja Mikko Paatero nimittäin ilmoitti - kuten hänellä on aina muulloinkin ollut tällaisissa tapauksissa tapana - tiedotteessaan, joka julkaistiin joka ikisessä tässä maassa ilmestyvässä sanomalehdessä sekä radio- ja tv-kanavalla, että hän on jo selvittänyt asian ja voi kertoa, että kyseessä oli aivan puhdas vahingonlaukaus eikä mainittu vanhempi konstaapeli ollut syyllistynyt varomattomaan aseen käsittelyyn eikä mihinkään muuhunkaan rikokseen. Näin siis siitä huolimatta, että tapauksen virallista selvittelyä, jota johtaa syyttäjä, ei ollut vielä edes aloitettu.

18. Tämä ei ollut toki ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun tällaista paaterointia on esiintynyt. Voiko ylin poliisiviranomainen todella menettää arvostelukykynsä virka-asiassa näin totaalisesti ja istua sen jälkeen tyynesti virassaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut? Näköjään voi, Suomessa ainakin. Paateroinnista on kanneltu oikeuskansleri Jaakko Jonkalle, mutta tämä on, yhtä tyynesti, katsonut, että paaterointi on Suomessa sallittua ja täysin normaalia.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

533. Presidentinvaalit 2012: II-kierroksen kauhuskenaario toteutui; kaksi tasaharmaata ehdokasta vastakkain

Meneeköhän myös vaalien II kierros samanlaiseksi pikkutarkaksi nuhjaamiseksi...

Presidentinvaalien vaalien 1. kierros on nyt sitten käyty ja tulokset ovat selvillä.

Veikkasin itse Niinistölle äänistä 36 % ja osuin siinä melkein oikeaan. Toiseksi tuli Pekka Haavisto n. 18 prosentin ääniosuudella ja kolmanneksi Paavo Väyrynen noin 17 prosentilla.
Itse äänestin Haaviston ja Väyrysen järjestyksen toisinpäin, vaikka kyllä aavistin, että tulos tulisi olemaan, mikä se nyt oli.

Edellisessä blogissani (532) viittasin jo sihen "kauhuskenaarioon", mikä tällaisesta ennustettavasta tuloksesta - siis II-kierroksella vastakkain Niinistö ja Haavisto- tulisi seuraamaan.

Nyt tuo kauhuskenaario, jossa ei tule olemaan mitään kunnollista ja normaalia vaalidebattia, toteutuu kaikessa karmeudessaan! Äänestysprosentti tulee jäämään II-kierroksella 50-60:een prosenttiin.

Niinistön ääniosuus I-kierroksella n. 36 % on todella vähän, eikä II-kierroksen tulos tule olemaan mitenkään itseselvyys!

Kuten sanoin jo edellisessä kirjoituksessani, tulen II-kierroksella äänestämään - protestiksi - Pekka Haavistoa. Jos kerran halutaan panna "ranttaliksi", niin okei, pannaan sitten ja kunnolla ja äänestetään pariskunta "Pekka ja poika" Linnaan ja Mäntyniemeen, kyllä se minulle passaa!

II-kierroksesta tulee kahden tosi tasaharmaan, kahden todellisen nynnyn, kahden EU- kannattajan, kahden sala-Natottajan jne. harmaa vaalikampanja, jos nyt ylipäätään kamppailusta voidaan puhua.

Mutta, kuten sanoin, presidentin virka on jo Ahtisaaren ja Halosen aikana viihteellistynyt aivan suunnattomasti. On hyvä, että tuosta "Puna-noidasta" eli Halosesta nyt on vihdoin päästään eroon!

Mutta kun Hesari ja iltapäivälehdet haluavat saman setalaisen menon jatkuvan, niin kehotan kaikkia ihmisiä äänestämään toisella kierroksella Pekka Haavistoa.

Ratkaisu käydään ehdokkaiden "puolisoiden" välillä. Molemmilla puolisoilla on parturi-kampaaja kokemusta. Niinistön puolison entinen poikaystävä eli puoliso on tunnettu hiusmuotoilija ja Pekka Haaviston pokakaveri taas kaikkien on - varsinkin mummojen -tuntema Antonio.

Vaali ratkeaa sillä perusteella, kumpi on toista "lutoisempi", Niinistön 30 vuotta nuorempi puoliso Jenny, vai Haaviston 21 vuotta nuorempia Antonio.

Kun on hulinaksi pantu, niin itse toki äänestän II-kierroksella Haavistoa - ja poikaa.

Vaalien hyvät puolet:

- Paavo "Vituiksmän" Lipponen sai vihdoin, mitä hän ja demarit todella ansaitsivat: kunnolla köniinsä - äänistä 6-7 prosenttia!

- Samat Sanat Timo "Mamis" Soiniin: viime kevään Jytky jää - luojan kiitos- historiaan!

Mitä tekee Paavo Väyrynen?

Hän sanoo (luullakseni), että

1) tulos olisi ollut minun ja keskustan kannalta paljon parempi, jos keskustan johto olisi jo alun perin tukenut ehdokkuuttani, mutta sitä se ei tehnyt;

2) tulen haastamaan Mari Kiviniemen ensi kesäkuun puheenjohtaja-äänestyksessä, ja

3) julistan vuoden 2018 presidentinvaalikampanjan, jossa tulen olemaan keskustan ehdokkaana, alkaneeksi.

perjantai 20. tammikuuta 2012

532. Pressan vaalitaisto huipentumassa

Mi ikävyys, mi hämäryys, mi niinistöisyys...

Presidentinvaalien loppusuora alkaa olla käsillä. Television "suuret vaalitentit" ovat ohitse. Luojan kiitos, että ovat, sillä kyllä kolme parin tunnin tenttiä kolmena peräkkäisenä päivänä on aivan liikaa, ainakin katsojille. - Tässä muutamia hajahuomioita vaalikampanjasta.

Paavo Lipponen on myös ehkä viimein havahtumassa siihen, että kamoon, vaalikampanja oli nyt sitten tässä. Vielä pari viikkoa siten tämä "Vanhempi-Paavo" vähätteli huonoja gallup-lukemiaan toteamalla, että "ehei, eihän vaalikampanja ole vielä edes alkanut." Paavo ei huomannut, että hänen junansa oli jo mennyt.

Presidenttiehdokkailta on kysytty vaikka mitä ja heidät pantu tekemäänkin yhtä sin toista hauskaa. Ehdokkaita on kävelytetty Stadionilla kaksi kilometriä, he ovat joutuneet tankkaamaan ruotsia erityisessä tv-tentissä jne. Soini ja Lipponen kieltäytyivät kävelytestissä ja se näkyi heti heidän gallup-lukujensa putoamisena.

Mutta miten kävisi ehdokkailta rock' roll? Entä sitten ehdokkaiden laulutaito? Tämä tuli mieleen, kun luin tänään, miten presidentti Barack Obama oli yllättänyt eilen kannattajansa Apollo Theaterissa Harlemissa laulamalla pätkän soulin legendan Al Greenin hittibiisistä I'm still in love with you; kannattajat olivat suorastaan hihkuneet innosta. Mitkä ovat meidän ehdokkaidemme lempilaulut?

Gallup-kyselyjen yllätyksiä ovat olleet Lipposen ja Soini alhaiset kannatusluvat ja vastaavasti Haaviston nouseminen kakkoseksi ja mahdollisesti vaalien toiselle kierrokselle yhdessä Niinistön kanssa. Tästä Haavisto saa kiittää lehdistöä, erityisesti erkkolaista mediaa. Jokaisen tv-tentin jälkeen "puolueettomat" toimittajat arvioivat aina Haaviston tieto-taidoiltaan ja esiintymistaidoltaan joukon parhaaksi, vaikka Pekka on selvästi porukan harmaampia miehiä, aina kotiparturinsa sinänsä taidolla muovaamasta tukasta lähtien eikä hänen tietämyksensäkään poikkea mitenkään muista ehdokkaista.

Haavisto on pehmeä, opintonsa laiskuuttaan kesken jättänyt sivari-söpertelijä, jossa ei tunnu olevan ei sitten minkäänlaista särmää; mies toistaa opetellun tuntuisesti itseään tentti tentiltä, ja tuota monotonista puheenpitoa kotisohvalla kuunnellessa on usein vähällä nukahtaa. Sitä, mistä miehen suosiopiikki johtuu, on vaikea sanoa. Timo Soinin mukaan Pekan gallup-nousu alkoi siitä, kun hän kävi Teuvo Hakkaraisen sahalla ja tempaus uutisoitiin näyttävästi. Tuossa voi olla vinha perä. Jos Haavisto ei tule nyt valituksi pressaksi, niin Pekalle voisi suositella muutaman viikon pestiä Teuvon sahalla tosi toimissa, jotta hän saisi edes hieman jäntevyyttä hieman vetelän tuntuiseen olemukseensa. Niin, ja suorittaisi nyt ne ammoin kesken jääneet opintonsa loppuun.

Mutta kun Pekka-ilmiö on pääsyt vauhtiin, niin eihän sitä on tässä vaiheessa enää vaikea pysäyttää. Kyse on samanlaisesta ilmiöstä kuin vuoden 1994 vaaleissa olleesta Elisabeth Rehn-ilmiöstä. Tällöinkin asialla oli erkkolainen media Hesarin johtamana seurauksin, että Väykkä eli Väyrysen Pate menetti loppumetreillä selväntuntuisen kakkospaikkansa Rehnille. Historia tuntuu toistavan itseään ja jälleen Väyrysen tappioksi.

Toki Väyrynen olisi sekä presidenttinä että Niinistön haastajana toisella kierroksella aivan toista luokkaa kuin tämä Harmaa-Haavisto. Ajattelen jo nyt kauhunsekaisin tuntein tilannetta, jossa toisella kierroksella olisivat vastakkain Niinistö ja Haavisto, huh! Kaksi aivan samantyyppistä sekä olemukseltaan että puheiltaan tasaharmaata kaveria keskustelemassa ja muka "väittelemässä" presidentin valtaoikeuksista, ulkopolitiikasta, EU:sta ja kaiken kukkuraksi vielä siitä paljon puhutusta arvojohtamisesta, huh huh! En voisi kyllä tylsempää toisen kierroksen vaalikeskustelua tai ylipäätään tv-ohjelmaa edes kuvitella!

Pehmo-Haavisto olisi Niinistölle helppo nakki toisen kierroksen vaalitenteissä. Mutta tilanne olisi täydellisesti toisenlainen, jos Niinistön vastaehdokkaana olisi Paavo Väyrynen; tätähän Patekin itse odottaa vesi kielellä, sillä vasta tuolloin päästäisiin kunnon vaaliväittelyyn mies miestä vastaan. Väyrynen olisi hyökkäävä osapuoli ja panisi Niinistön vihdoin tosi ahtaalle asioista kuin asioista. Mitä siitä tulisi, jos vastakkaisin olisi kaksi sala-Natottajaa ja kaksi EU-myönteistä ehdokasta? Ei kerrassaan mitään. Mutta jos vastakkain olisivat EU-myönteinen ja Suomen euroon ilman kansanäänestystä yhdessä Lipposen kanssa ajanut sala-Natottaja Niinistö ja EU-kriittinen ja euroa vastustanut samoin kuin Nato-kielteinen Väyrynen, olisi väittelyasema tosi herkullinen. Eikä vaalin lopputulos olisi lainkaan varma asia.

Vaikka en kuulu Väyrys-faneihin, niin sanoisin ja suorastaan vetoaisin Teihin, hyvät ihmiset, että älkää nyt hemmetissä äänestäkö sitä kasvisruokaa syövää vihreää ylioppilas-sivaria ja ties mitä toiselle kierrokselle! Armahtakaa meitä ja pelastakaa meille jännittävä toinen kierros ja etenkin vaaliväittely ja äänestäkää vaikka vain tässä tarkoituksessa Paavoa, joka on tiedoiltaan ja ulkopoliittisilta ja muiltakin taidoiltaan ja kokemukseltaan ylivertainen ehdokas Haavistoon verrattuna.

Paavo on kokenut ja nykyisin kaikin puolin muutenkin "mukiinmenevä" valtiomies, josta tulisi koko kansan presidentti. Paavon vaalimainos, jonka mukaan "talo tarvitsee sekä isännän että emännän", on osuva ja perusteltu. Vihreät, tähtitanssija Jani Toivolan johdolla - kuinkas muuten - syyttävät Paavoa ja hänen kampanjaansa täysin perusteettomasti emäntä-sanan käyttämisestä. He yrittävät vihjailla, että tuolla mainoslauseella olisi jotenkin tarkoitus viitata jotenkin Haaviston sukupuoliseen suuntautumiseen. Mutta tästä ei - tietenkään - ole kysymys. Kyse on vain siitä, että jos käytetään termiä "isäntä" (Linnan isäntä), niin silloin on johdonmukaista käyttää sanaa "emäntä." Olisi hieman teennäistä sanoa, että tässä he nyt ovat, "Linnan isäntä ja rouva" tai "Herra ja Rouva." Aivan kammottava olisi iskulause "Isäntä ja poika", jos toteutuisi.

Aleksis Kiven Seitsemää Veljestä hieman mukaillen saatetaan sanoa: "Linna/Mäntyniemen talo ilman sen saleissa ja parketeilla astelevata emäntää olisi harmaa ja tylsä kuin ikääntyvän miespoliitikon hiuskuontalo."

No, toisaalta ja toisaalta. Toisaalta Pekan puoliso Nexar Antonio Florens, joka paiskii töitä parturi-kampaajana, saattaisi tuoda kyllä väriä Linnaan. Väriä voisi tulla jopa liikaa, kun muistetaan tämän Antonion parit tempaukset, joiden takia hän on joutunut niin sanotusti virkavallan kanssa tekemisiin. Ecuadorista lähtöisin oleva Nexar Antonio on Pekkaa parisenkymmentä vuotta vuotta nuorempi, joten ei olisi mitenkään kirkossa kuulutettu, viihtyisikö hän aina kiltisti kotona Mäntyniemessä.

Haavisto osallistui äskettäin puolisonsa kanssa erääseen tv:n viihdeohjelmaan. Siitä ilmeni, että Haavisto lukee iltaisin nuoren puolisonsa mielestä tylsästi vain kirjaa, jolloin puoliso ikävystyy ja säntää kavereiden kanssa baariin. Jos tätä jatkuisi, niin sopii olettaa, myös Haaviston päästessä pressaksi, niin siitäpä jatkuvaa hupia iltapäivä-ja muille juorulehdille journalistien seuratessa joka puskassa, mitä tuleman pitää. Pienessä sievässä saatetaan ajaa ojaan tai päin lyhtypylvästä taikka tapella nahistaa nakkikiskalla. Seurauksena matka kamarille ja kenties pahnoille asti. Presidentti tästä huolestumaan, että missä ihmeessä se kultsu oikein näin myöhään luuraa. Siitä sitten soittelemaan läpi kaikki lasareetit ja poliisikammarit ja vihdoin armaan noutaminen kuplavolkkarilla Mäntynimeen.

Kyllä iltapäivä- ja viihdelehdille seurattavaa, kuvattavaa ja kirjoitettavaa tulisi riittämään runsain mitoin, jos Haavistosta pressa leivottaisiin. Mutta toisaalta, onhan presidentin virka viihteellistynyt jo Maran ja Tarjan kaudella, joten tämä olisi vain johdonmukaista jatkoa aiemmalle kehitykselle.

Joten, kannattaisi, hyvät paapat ja mummelit, miettiä hiukka tätäkin puolta eikä rynnätä suin päin äänestämään tätä raukean rauhallisesti haastelevaa kandidaattia, oikeastaan ylioppilasta, ja jokapojan toivevävyä. Jos nyt kaikki mummelit edes tietävät, mikä tämä Pekka oikein on miehiään.

Hiihtämästä on palattu, katso kuvaa yllä. Hämärää oli metsässä, mutta hämäryys, mi ikävyys, ei näytä rasittavan pressakilpailun loppusuoraa. Kyynärpäätaistelu tuntuu vain kiihtyvän, kuten iltapäivälehtien otsikoista ja jutun tyngistä voidaan päätellä. Lokaa jo väitetään heitetyn, puolin ja toisin. Haaviston joukkojen iskulauseena Väyrysen joukkojen "Isäntä ja emäntä" -iskulauseeseen: "Talossa pitää olla isäntä tai kaksikin," tai jotakin sinne päin. Ei kovin kekseliästä, sanoisin. Olisiko Nexar Antoniolla siis todella isännän otteet Mäntyniemessä? Onko Pekka kenties jonkinlaisen tohvelisankarin maineessa? Sopivampi iskulause voisi olla myös "Talossa on isäntä ja ottopoika."

Sitten vielä pakollinen vaaliveikkaus (tarkistettu 22.1. klo 11.40):

Niinistö 37
Väyrynen 18
Haavisto 16
Soini 10
Lipponen 8
Arhinmäki 5
Essayah 3,5
Biaudet 2,5






torstai 19. tammikuuta 2012

531. KKO 2012:1. Oliko KKO:n tuomari esteellinen?

Kusetettavia riittää

1. Kommentoin eilisessä blogissani ratkaisua KKO 2012:1. Ihmettelin siinä, miksi kahden alemman instanssin eli käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomion jälkeen melko selvältä vaikuttaneen asian lopputulos kääntyi korkeimmassa oikeudessa ikään kuin päälaelleen. Kun alemmat oikeudet olivat hyväksyneet kiinteistönkaupan sopimusehdon tulkintaa koskevan kanteen, korkein oikeus kumosi tuomiot ja hylkäsi kanteen.

2. Tilastollisesti kysymyksessä ei ole tosin harvinaisuus, sillä korkein oikeus on monissa muissakin ennakkopäätöksissä päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen kuin kumpikaan alemmista tuomioistuimista. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ko. jutussa omaksuma kanta vaikuttaa kuitenkin sopimuksen tulkintaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella johdonmukaiselta ja oikealta. Korkeimman oikeuden kanta sen sijaan tuntuu ainakin minusta hieman yllättävältä, koska vaikuttaa siltä, että siinä on poikettu myyjän vastuun laajuudesta vastaavanlaisissa tapauksissa omaksutusta linjasta; viittaan blogikirjoitukseen 530. Tämä näyttäisi lisäksi tapahtuneen ilman pro et contra -perustelutavan mukaisia perusteluja, joissa olisi tasapuolisuuden nimissä otettu huomioon ja perusteluissa nimenomaan ilmoitettu, ei vain ratkaisusta ilmenevää lopputulosta tukevat, vaan myös sellaiset seikat ja näkökohdat, jotka puoltavat toisenlaista lopputulosta.

3. En väitä, että korkeimman oikeuden ratkaisun lopputulos olisi ehdottomasti väärä. Onan kyseessä tapaus, johon ei voida sanoa olevan olemassa ehdottomasti yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, vaan jossa voidaan puoltaa eri vaihtoehtoja. Jutun korkeimmassa oikeudessa hävinneen asianosaisen eduksi puhuvien seikkojen sivuuttaminen tuomion perusteluissa samoin kuin se, että korkein oikeus epäsi hävinneen osapuolen pyynnön saada kuulustella jutun avaintodistajaa, antavat kuitenkin aiheen epäillä paitsi lopputuloksen oikeellisuutta myös menettelyn oikeudenmukaisuutta.

4. Jutun korkeimmassa oikeudessa hävinneen osapuolen asianajaja otti minuun kohta ratkaisun antamisen jälkeen yhteyttä ja kertoi hämmennyksensä siitä, että korkeimman oikeuden jaoston puheenjohtajana oli ollut oikeusneuvos Mikko Tulokas.

5. Asianajaja kertoi, että jutussa toisena osapuolena ollut ja asian korkeimmassa oikeudessa voittanut Jukova Oy on entinen Rettig Oy:n tytäryhtiö, Rettig on ollut Jukova Oy:n pääomistaja. Oikeusneuvos Tulokas puolestaan, kuten asianajaja kertoi ja niin kun useimmat juristit muutoinkin hyvin tietävät, toimi ennen nimitystään korkeimpaan oikeuteen (1992) pitkään Rettig-konsernin oikeudenkäyntiasiamiehenä edustaen yhtiötä ns. "suuressa" (ja ensimmäisessä) tupakkaoikeudenkäynnissä.

6. Rettig ei enää korkeimman oikeuden käsitellessä kyseistä juttua ollut Jukovan pääomistaja, sillä Rettig oli vuonna 2004 eli jo ennen nyt kysymyksessä olevan jutun vireilletuloa, myynyt Jukovan Oy:n osake-enemmistön yhtiön toimivalle johdolle. Tämä ilmenee myös käräjäoikeuden tuomiosta (s.10), jossa selostetaan jutussa todistajan kuullun Rettig-konsernin lakiasiainjohtaja (BL) antamaa kertomusta; BL on toiminut Rettigin lakimiehenä vuodesta 1990.

7. Asianajaja halusi kuulla mielipiteeni siitä, oliko oikeusneuvos Tulokas mahdollisesti ollut tämän kieltämättä hieman etäiseltä vaikuttavan kytköksen johdosta esteellinen. En pystynyt antamaan asianajalle kysymykseen suoraa vastausta, mutta ainahan asiasta voidaan ja on myös syytä keskustella. Esteellisyyskysymykset ovat tärkeitä, koska niissä on kyse tuomioistuimen puolueettomuudesta, mikä taas on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisimpiä kriteerejä. Kollegiaalisessa tuomioistuimessa jo yhden tuomarin esteellisyys aiheuttaa sen, että tuomioistuinta ei voida pitää puolueettomana eikä oikeudenkäyntiä oikeudenmukaisena.

8. Tuomarin esteettömyydestä ja puolueettomuudesta puhuttaessa on syytä muistaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lanseeraama objektiivinen puolueettomuustesti, jota myös korkein oikeus on soveltanut useissa ennakkopäätöksissään. Sen mukaan ei riitä, että tuomari on tosiasiallisesti puolueeton ja tuntee itsensä sellaiseksi (subjektiivinen puolueettomuustesti), vaan lisäksi edellytetään, että tuomioistuimen kokoonpano ja toiminta myös näyttää puolueettomalta. Objektiivisessa puolueettomuudessa on kysymys puolueettomuuden yleisestä uskottavuudesta ja siitä, miltä asia näyttää ulospäin. Puolueettomuuden tulee olla ulkopuolisten näkökulmasta uskottavaa. Minkään ulkopuolisen seikan perusteella ei saa syntyä perusteltua aihetta epäillä tuomarin puolueettomuutta. Objektiivisesti perusteltavissa oleva vaikutelma tuomarin puolueettomuudesta eli sen vaarantumisesta tekee tuomarista esteellisen. Asianosaisen oma epäily tässä suhteessa yksin riitä.

9. Tuomarin esteellisyysperusteista säädetään OK 13 luvussa. Esteellisyysperusteet perustuvat siihen, että niiden johdosta tuomarille voi syntyä tietty ennakkoasenne tai -käsitys. Laissa säädettyjen erityisten esteellisyysperusteiden lisäksi on huomioon otettava myös OK 13 luvun 7 §:n 3 momentissa säädetty yleinen esteellisyysperuste. Tämän lainkohdan mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu mainitussa 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

10. Kyseisessä tapauksessa mikään erityisistä esteellisyysperusteista ei näytä tulevan kysymykseen. Erityisiä esteellisyysperusteita koskevan sääntelyn avulla ei kuitenkaan ole kyetty kattamaan kaikkia tilanteita, joissa tuomarin puolueettomuuden voidaan katsoa vaarantuvan niin, että häntä on pidettävä esteellisenä. Voisiko tuomari sitten mainitussa konkreettisessa tapauksessa olla esteellinen yleissäännöksen nojalla? Antaisiko edellä mainittu kytkös perustellun aiheen epäillä korkeimman oikeuden puheenjohtajan puolueettomuutta? Kysymykseen vastattaneen kieltävästi esimerkiksi siksi, että sillä asialla, jossa tuomari on aiemmin toiminut asianosaisen entisen emoyhtiön asiamiehenä, ei näytä olevan yhteyttä tuomarin käsittelemään asiaan. Kysymykseen ei näyttäisi tulevan myöskään OK 13 luv. 6 §:n 1 momentin 2. kohdasta johdettava tilanne.

11. Puolueettomuuden vaatimus ei kuitenkaan koske yksinomaan tuomarin esteellisyysperusteita, vaan myös jokin muu ulkoinen seikka joko yksin tai yhdessä joidenkin muiden seikkojen kanssa voi antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuuden vaarantumista, vaikkei esteellisyydestä olisikaan kysymys. Tässä valossa oikeusneuvos Tulokkaan puolueettomuus ei näytä edellä mainittu kytkös huomioon ottaen vakuuttavalta, kun otetaan huomioon, että 1) korkein oikeus on hänen puheenjohdollaan evännyt jutun hävinneen osapuolen pyynnön avaintodistajan uudelleen kuulemisesta, ja 2) jutun ratkaisu on kääntynyt korkeimmassa oikeudessa päälaelleen ja vieläpä jokseenkin yksipuolisten perustelujen tuloksena. Tietyin edellytyksin yksinomaan avaintodistajan kuulemisen epääminen voi antaa perustellun aiheen epäillä tuomioistuimen puolueettomuutta ja oikeusprosessin oikeudenmukaisuutta.

12. Minusta kysymys on joka tapauksessa tilanteesta, jossa oikeusneuvos olisi voinut jäävätä itsensä, vaikka mikään esteellisyysperuste ei sellaisenaan tapaukseen soveltuisikaan. Tästä tilanteesta on käytetty nimitystä delikatessijääviys, jossa tuomari ikään kuin hienotunteisuussyitä jäävää itsensä, jottei asia herättäisi jälkeenpäin kiusallista huomiota. Epäily siitä, että jutun hävinnyt osapuoli saa tietyn ulkoisen seikan johdosta aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta, vaikka tapauksessa ei objektiivisesti arvioiden olisikaan kyse puolueettomuuden vaarantumisesta, on siis eräänlainen varaventtiili, johon tuomari voi turvautua ilman, että häntä voitaisiin epäillä jonkinlaisesta vastuunpakoilusta. Kukaan ei olisi "perään haukkunut", jos oikeusneuvos Tulokas olisi jäävännyt itsensä, sillä korkeimmassa oikeudessa on aina riittävästi tuomareita paikkaamaan "aukkoja."

13. Tapaus muistuttaa suuresti niin sanottua parveketupakointijuttua, jossa oikeusneuvos Tulokas toimi myös korkeimman oikeuden puheenjohtajana. Kyseinen ratkaisu vuodelta 2008 (KKO 2008:7), herätti tiedotusvälineissä aika paljon keskustelua, ei yksinomaan itse tupakoinnin ja sen mahdollisen kieltämisen, vaan myös oikeusneuvos Tulokkaan tupakkateollisuuteen olevan aiemman kytköksen johdosta. Otin (myös) tuon tapauksen lehtikirjoituksessani pohdittavaksi, koska katsoin, että korkeimman oikeuden tuomiosta, jolla ylin tuomioistuin Tulokkaan puheenjohdolla epäsi asunto-osakeyhtiöltä oikeuden kieltää parvekkeilla tapahtuva tupakointi kokonaan, saattoi olla välillistä hyötyä tupakkateollisuudelle. Voidaan nimittäin olettaa, että savukkeiden kysyntä olisi ainakin jonkin verran vähentynyt, jos parveketupakoinnin kieltäminen olisi katsottu sallituksi. Muistutin tuossakin tapauksessa Tulokkaan aiemmasta roolista tupakkayhtiö Rettigin asiamiehenä tupakkaoikeudenkäynnissä. Rettig ei tosin tuolloin enää harjoittanut savukkeiden valmistusta.

14. Kirjoitin tuomarin esteellisyydestä parveketupakointijutun valossa Defensor Legis -lehdessä vuonna 2008 julkaistun artikkelin (DL 2/2008 s. 268-273). Kiinnitin siinä huomiota myös siihen epäkohtaan, että Suomessa tuomarit, toisin kuin muissa maissa on yleisesti tapana, eivät informoi asianosaisia esteellisyyteen mahdollisesti vaikuttavista seikoista. Korkein oikeus ei esimerkiksi parveketupakointijutussa informoinut jutun asianosaisia millään tavalla siitä, että paitsi oikeusneuvos Tulokkaalla, myös asianomaisen jaoston kolmella muulla jäsenellä oli tietty kytkös tupakointia ja sen haitallisia seuraamuksia koskevaan aikaisempaan juttuun (ns. tupakkajaosto).

15. Lain mukaan asianosainen voi tehdä väitteen tuomarin esteellisyydestä, mutta väite on tehtävä heti kun asianosainen ryhtyy käyttämään asiassa puhevaltaa ja saatuaan tiedon asian käsittelyyn osallistuvista tuomareista (OK 13:8). Jos asiassa pidetään pääkäsittely tai muu suullinen käsittely, näkevät asianosaiset paikan päällä tuomarit ja voivat tällä perusteella arvioida tuomareiden mahdollista esteellisyyttä.

16. Mutta jos asia käsitellään ja ratkaistaan, kuten hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa samoin kuin hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa pääsäännön mukaan tapahtuu, kirjallisessa esittelymenettelyssä, eivät asianosaiset saa etukäteen tai asian käsittelyn kuluessa tietoa, ketkä tuomarit osallistuvat asian käsittelyyn. Laki ei nimittäin velvoita tuomioistuinta ilmoittamaan asianosaisille, keitä tuomareita kuuluu ratkaisukokoonpanoon. Asianosaiset saavat tietää tuomareiden nimet vasta heille toimitetusta tuomiosta. Mutta kun juttu on jo ratkaistu, partit eivät saa tosiasiallista ja OK 13:8:ssä edellytettyä tilaisuutta jääviysväitteen tekemiseen. Jos kysymyksessä on KKO:n tai KHO:n ratkaisu, ei valitusoikeutta tai oikeutta väitteen tekemiseen enää ole. Ainoana mahdollisuutena on jäljellä turvautuminen tuomiovirhekanteluun.

17. Myös ratkaisussa KKO 2012:1 selostetussa tapauksessa asianosaiset ja heidän asiamiehensä saivat tiedon korkeimman oikeuden tuomareiden henkilöllisyydestä vasta heille toimituskirjana annetusta tuomiosta. Jutun korkeimmassa oikeudessa hävinneen yhtiö asianajaja kertoi minulle, että kaikissa hänelle ennen tuomiota korkeimmasta oikeudesta lähetetyissä asiakirjoissa mainittiin ainoastaan jutun esittelijän nimi. Oikeusneuvos Mikko Tulokkaan osallistumisesta asian ratkaisemiseen asianajaja sai tiedon vasta korkeimman oikeuden tuomiosta. Tällöin jääviysväitteen tekeminen, johon asianosaisella OK 13:8:n mukaan on myös korkeimmassa oikeudessa aina oikeus, oli jo myöhäistä.

18. Jos Mikko Tulokkaan mukanaolo ratkaisukokoonpanossa olisi ollut aiemmin vastaajayhtiön tiedossa, olisi yhtiö todennäköisesti tehnyt esteellisyysväitteen, jolloin korkein oikeus olisi joutunut ottamaan virallisesti kantaa väitettyyn esteellisyyteen ja antamaan siitä eri päätöksen. Kun näin ei tapahtunut, voidaan jälkikäteen väittää tyyliin, että "no, kyllähän siitä Mikon Rettig-kytköksestä oli meillä puhetta, mutta ei me nähty siinä ongelmaa."

19. Täyttääkö tuollainen salamyhkäinen menettely asianmukaisen kuulemisen ja yleensä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset? Onko tuolla tavalla toimiva tuomioistuin muka puolueeton?

20. Täh?


keskiviikko 18. tammikuuta 2012

530. KKO 2012:1: Sopimuksen tulkinnasta epämääräinen ennakkopäätös

1. Korkeimman oikeuden tämän vuoden ensimmäinen ennakkopäätös (KKO 2012:1) koskettelee sopimuksen eli kiinteistön kauppakirjan ehdon sitovuutta ja kaupan edellytystä. Nämä käsitteet mainitaan asiasanoina ennakkopäätöksen otsikossa. Itse asiassa tapauksessa näyttäisi kuitenkin olevan kysymys sopimusehdon tulkinnasta.

2. Edellytysopista, samoin kuin sopimuksen tulkinnastakin, on kirjoitettu aikojen kuluessa esimerkiksi muissa pohjoismaissa ja Saksassa useita väitöskirjoja ja lukuisia muita oikeustieteellisiä julkaisuja. Suomalainen oikeustiede on tähän asti välttynyt tältä "autuudelta", mutta toki edellytysoppi ja sopimuksen tulkintaproblematiikka tunnetaan myös täkäläisissä sopimusoikeudellisissa oppikirjoissa ja yleisesityksissä. Nämä kysymykset tunnetaan myös oikeuskäytännössä aina korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä myöten, eikä mikään ihme, sillä sopimusriidoissa on varsin usein kysymys nimenomaan siitä, mitä sopimusosapuolet ovat sopimusta tehtäessä tarkoittaneet ja edellyttäneet.

3. Kirjoitetussa laissa ei ole oikeustoimen edellytyksistä tai niiden vaikutuksista nimenomaisia säännöksiä. Tällöin joudutaan turvautumaan muihin oikeuslähteisiin, kuten esimerkiksi muun lainsäädännön analogiseen soveltamiseen, sopimusoikeudellisiin periaatteisiin, oikeuskäytännön ratkaisuihin, oikeuskirjallisuuteen, asia-argumentteihin tai teleologisiin argumentteihin jne.

4. Oikeustoimen edellytyksellä tarkoitetaan lyhyesti sanottuna sopimuspuolen tietoista otaksumaa sopimuksen kannalta merkityksellisestä olosuhteesta. Edellytys on sopimuksen sisällön eli sopimusehtojen ohella itsenäinen oikeudellinen tosiseikka (oikeustosiseikka). Edellytys eroaa oikeustoimen ehdosta siinä, että edellytys jää sopimuksen ulkopuolelle eivätkä sopijapuolet ole ottaneet lukuun edellytyksen toteutumatta jäämisen tai vääräksi osoittautumisen mahdollisuutta. Käytännössä voi tosin olla vaikea tehdä eroa edellytyksen ja alitajuisen ehdon välillä. Vastaavasti edellytyksen ja motiivi- eli vaikutinerehdyksen välinen raja voi käytännössä olla hiuksenhieno, mutta periaatteessa ero on selvä. Motiivi on seikka, joka saa henkilön tekemään sopimuksen. Vaikka henkilöllä on motiivi, hän ei olisi tehnyt sopimusta, jos hän olisi tiennyt, että edellytys tulisi olemaan paikkansa pitämätön. Motiivierehdyksen takia sopimus voidaan julistaa pätemättömäksi OikTL 33 §:n nojalla.

5. Ratkaisun KKO 2012:1 otsikko on lyhyt ja ytimekäs, mutta samalla mitäänsanomaton, sillä siinä ilmoitetaan vain, mistä sopimusehdosta tapauksessa on kysymys ja mikä on tuomiossa ratkaistu oikeuskysymys. Otsikossa ei mainita ratkaisu- tai oikeusohjetta eli sitä, miten tapaus on ratkaistu ja millä perustella. Tällainen tyyli ("fråga om") on ennakkopäätöksissä nykyisin hyvin yleinen. Siitä on se hyvä puoli, että lukija joutuu perehtymään otsikon lisäksi ratkaisun perusteluihin, joista voidaan yrittää tapauksen clou (oikeusohje) ja punainen lanka.

6. Ennakkopäätöksen otsikko kuuluu näin:

Myyjä oli kiinteistön kaupassa sitoutunut puhdistamaan saastuneen maaperän kustannuksellaan. Kysymys kauppaehdon sitovuudesta sen perusteena olleen maaperätutkimuksen ja kustannusarvion osoittauduttua olennaisesti virheellisiksi.

7. Maininta siitä, että tapauksessa olisi ollut kyse "kauppaehdon sitovuudesta", vaikuttaa hieman harhaanjohtavalta, sillä jutussa ei vaadittu kaupan purkamista tai kauppaehdon sovittelua. Kysymys on ollut siitä, mikä merkitys mainitulla maaperän puhdistamisvelvoitteella oli kaupan edellytyksenä, kun kaupanteon jälkeen oli käynyt ilmi, että puhdistamisvelvoitetta koskeva ehto oli perustunut osin virheellisiin edellytyksiin.

8. Korkeimman oikeuden tuomio kokonaisuudessaan löytyy tästä.

9. Selosteesta on jätetty pois alemmissa oikeuksissa ja korkeimmassa oikeudessa maksettaviksi tuomittuja oikeudenkäyntikuluja koskevat kohdat. Pois on jätetty myös varsinaisessa tuomiossa oleva maininta, jonka mukaan Nikron korkeimmalle oikeudelle antamassa vastineessa on pyydetty, että kauppaneuvotteluissa välittäjänä toiminutta ja kauppakirjan laatinutta Markku M:ää kuultaisiin todistajana myös korkeimmassa oikeudessa. Vastineen mukaan MM:n kuuleminen korkeimmassa oikeudessa todistajana olisi välttämätöntä, jotta kaupan sisällöstä ja osapuolten tarkoituksesta olisi mahdollista saada oikea kuva. Korkein oikeus kuitenkin epäsi sanotun pyynnön sillä perusteella, että suullisen käsittelyn toimittaminen, mitä MM:n kuuleminen olisi edellyttänyt, ei ole "korkeimman oikeuden pääasiaratkaisun perusteluissa lausuttu huomioon ottaen" tarpeen. Perustelu on mitäänsanomaton, ja pyynnön epääminen näyttäisikin johtuneen lähinnä vain siitä, ettei korkeimman oikeuden "selviä pasmoja" päästäisi MM:n kuulemisella sekoittamaan.

10. Joulukuussa 2000 tehdyn kauppakirjan 10. kohdassa myyjä (Jukova) siis ilmoittaa kiinteistön alueella todetuista epäpuhtauksista, jotka yhtiö sitoutuu kustannuksellaan poistamaan ja korvaamaan puhtailla maa-aineksilla insinööritoimiston laatiman kunnostussuunnitelman mukaisesti. Mainitussa kohdassa todetaan edelleen, että ostaja (Nikro) on tutustunut insinööritoimiston 7.11.2000 laatimaan maaperätutkimukseen sekä 13.12.2000 laatimaan kunnostussuunnitelmaan. Ehdon mukaan kunnostaminen tehdään vastaamaan teollisuusalueille hyväksyttyjä raja-arvotasoja ja että töiden aloittaminen edellyttää ympäristöviranomaisten hyväksymistä suunnitelmille. Kauppakirjan kohdassa 2 todetaan, että loppukauppahinta 100 000 markkaa suoritetaan, kun Jukova on kustannukseltaan poistanut tontilla havaitut saastuneet maa-alueet. Kiinteistön kauppahinta oli 1 350 000 markkaa.

11. Kaupanteon jälkeen ilmeni, etteivät ympäristöviranomaiset hyväksyneet kunnostussuunnitelmaa sellaisenaan, vaan edellyttivät lisätutkimuksia. Lisäksi selvisi, että pitkään teollisessa käytössä olleen kiinteistön maaperä oli huomattavasti pahemmin pilaantunut kuin insinööritoimiston tutkimuksen perusteella saatettiin päätellä. Sellaisten puhdistus- ja maanvaihtotoimenpiteiden kustannukset, joilla voitaisiin saavuttaa teollisuusalueella riittävä ja kyseisellä alueella hyväksyttävä maaperän puhtaustaso, saattaisivat olla moninkertaiset arvioituun nähden ja ylittää kiinteistön kauppahinnan, joka oli ollut 1 350 000 markkaa. Esitettyjen uusien arvioiden mukaan kustannukset tulisivat olemaan noin 1,5 - 4 miljoonaa euroa.

12. Kun kaupan osapuolet olivat saaneet tietää, että maaperän puhdistamistarve ja kustannukset poikkesivat olennaisesti siitä, mitä kauppakirjassa tarkoitetussa kunnostussuunnitelmassa oli esitetty, Jukovan ja Nikron välisissä neuvotteluissa oli ollut esillä kaupan purkamisen mahdollisuus. Sellaiseen ratkaisuun ei kuitenkaan päädytty. Tämän jälkeen Nikro on, vasta noin seitsemän vuoden kuluttua kaupanteosta, kanteellaan vaatinut Jukovan velvoittamista ryhtymään ympäristöviranomaisten hyväksymiin toimenpiteisiin kiinteistön maaperän epäpuhtauksien poistamiseksi viranomaisten määrittelemään tasoon asti sillä uhalla, että ostajalla on oikeus teettää puhdistustyö myyjän kustannuksella.

13. Korkeimman oikeuden ratkaisun oikeudelliset lähtökohdat ilmenevät perustelujen kohdista 4 ja 6. Tämä esitys on suppea, eikä siinä viitata lainkaan oikeustoimen edellytyksiä tai tulkintaa koskevaan aiempaan oikeuskäytäntöön tai oikeuskirjallisuuteen. Kun laissa ei ole asiaa koskevia säännöksiä, olisi perustelujen yleisessä osassa toki pitänyt selostaa edellytysoppia ja oikeudellisen arvioinnin lähtökohtia paljon laajemmin. Jos sanotunlainen tapaus olisi ratkaistu Ruotsin tai Norjan korkeimmassa oikeudessa, olisi perustelujen "yleisten oppien" kohdalla varmuudella viitattu laajasti ja yksilöidysti alan oikeuskirjallisuuteen. Myös useimpien muiden maiden ylimmät tuomioistuimet viittaavat säännönmukaisesti oikeuskirjallisuuteen. Mutta Suomen korkein oikeus ei viittaa juuri koskaan oikeuskirjallisuuteen ja jos viittaa, niin ainoastaan hyvin yleisessä muodossa tyyliin "myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu." Ilmeisesti korkeimmassa oikeudessa ollaan sitä mieltä, että suomalainen oikeuskirjallisuus on niin yhdentekevää, ettei siellä milloinkaan julkaista mitään sellaista, mihin olisi aiheellista viitata. Valtakunnan etevimmät oikeusoppineet on, tietty, rekrytoitu heti kun niitä vain ilmestyy, kiireen vilkkaa välimiehiksi korkeimpaan oikeuteen, minkä jälkeen heidän ei enää tarvitse kirjoittaa tai lukea oikeustieteellisiä tekstejä.

14. Käräjäoikeus ja hovioikeus hyväksyivät kiinteistön ostajan (Nikron) kanteen. Korkeimmassa oikeudessa asia kuitenkin kääntyi päälaelleen, sillä alempien oikeuksien tuomiot kumottiin ja Nikron kanne hylättiin. Se, miksi asiassa kävi näin, ilmenee tai ainakin pitäisi ilmetä perustelujen kohdista 13-16. Perustelut ovat kuitenkin myös tältä osin niukat. Tyypilliseen tapaansa korkein oikeus ei ole ottanut perusteluissaan missään kohdin minkäänlaista kantaa hovioikeuden tuomion perusteluihin, vaikka valituksessa on nimenomaan kyse juuri hovioikeuden tuomion sisällöstä. Korkein oikeus on lähtenyt ratkaisemaan asiaa ikään kuin täysin puhtaalta pöydältä kiinnittämättä huomioon alempien oikeuksien ratkaisujen perusteluihin. Minkäänlaista dialogia eri oikeusasteiden välille ei tällöin synny.

16. Keskeisin huomio perusteluista on se, että korkein oikeus ei ole noudattanut pro et contra -metodia ja perustelutapaa. Tosiseikkojen selostamisen yhteydessä on tosin kerrottu, mitä Nikro on kaupanteon yhteydessä edellyttänyt (kohta 7). Siinä vaiheessa, kun perusteluissa edetään tosiseikkojen juridiseen arviointiin ja johtopäätökseen, on contra-näkökohdat sen sijaan sivuutettu täydellisesti ja riitakysymystä eli oikeustoimen edellytystä on tarkasteltu ainoastaan Jukovan esiintuomien seikkojen valossa; viittaan perustelujen kohtiin 13-16, missä oikeudellinen päättely esitetään.

17. Korkein oikeus on nojautunut päättelyssään yksinomaan siihen, mitä kaupan toinen osapuoli eli myyjäyhtiö Jukova oli ko. sopimuskohdassa puhdistusvelvollisuudella tarkoittanut ja edellyttänyt. Se taas, mitä toinen osapuoli eli ostajayhtiö oli tuolla ehdolla edellyttänyt, on jätetty huomiotta. Kiinteistön kaupassa ostaja saa toki aina edellyttää, että kaupan kohteena oleva kiinteistö on virheetön ja aiottuun tarkoitukseen soveltuva. Kun perusteluissa lausutaan (kohta 13), että puhdistustoimenpiteiden laajuus ja kustannukset ovat olleet myyjälle olennaisia kysymyksiä, niin on syytä todeta, että nämä asiat ovat olleet myös ostajalle vähintään yhtä olennaisia kysymyksiä, sillä ilman asianmukaisia puhdistustöitä kauppaa tuskin olisi syntynyt. Korkein oikeus on kuitenkin huomioinut yksinomaan myyjän intressit ja edellytyksen.

18. Korkein oikeus ei ole huomioinut, että sopimuskohdassa 10 ei mainita mitään puhdistustöiden tai niistä aiheutuvien kustannusten jakamisesta kaupan osapuolen kesken, vaan siinä puhutaan yksinomaan myyjän velvollisuudesta puhdistaa maaperän epäpuhtaudet omalla kustannuksellaan. Sopimuskohdassa todetaan nimenomaisesti, että "kunnostaminen tehdään vastaamaan teollisuusalueille hyväksyttyjä raja-arvotasoja." Tämä on ymmärrettävää, sillä ostajayhtiön tarkoituksena oli harjoittaa kiinteistöllä teollista toimintaa, mikä olisi edellyttänyt kiinteistön maaperän puhdistamista ympäristöviranomaisten edellyttämällä tavalla.

19. Korkein oikeus toteaa, että kauppakirjan kohdassa 2 mainittu ehto loppukauppahinnan eli 100 000 markan maksamisesta ja sen kytkemisestä maaperän puhdistustöiden loppuun saattamiseen merkitsisi sitä, että ostajan on tullut ymmärtää, että myyjä oli sitoutunut kunnostustöihin ja niistä aiheutuviin kustannuksiin enintään tuolla summalla. Kauppakirjan liitteeksi on otettu insinööritoimiston laatimat maaperätutkimus ja kunnostussuunnitelma. Kohdassa 10 ei ole mainintaa mistään enimmäissummasta eikä siinä edes viitata kunnostussuunnitelmaan liittyvään kustannusarvioon, joka päätyy loppusummaan 109 200 mk.

20. Käräjäoikeus, jossa on kuultu todistajana muun muassa edellä mainittua MM:ää eli kauppakirjan laatinutta kiinteistönvälittäjää, joka oli osallistunut myös osapuolten välisiin kauppaneuvottteluihin, lausui perusteluissaan ko. osin seuraavaa:

- Henkilötodistelusta tai mistään muustakaan seikasta ei voida päätellä, että kiinteistökauppaa edeltävissä neuvotteluissa tai kiinteistökauppaa tehtäessä olisi tullut esille sellainen vaihtoehto, että maaperän puhdistuskustannuksista jokin osa voisi tulla Nikron kannettavaksi. Se, että maaperätutkimus ja kunnostussuunnitelma kustannusarvioineen olivat olleet käsillä kauppaa tehtäessä ja Nikron edustaja oli voinut niihin tutustua, ei osoita, että Nikro olisi hyväksynyt ne jollain tavoin itseään sitovasti niin, että se vastaisi jostain osasta kunnostuskustannuksia. Nikro oli voinut lähteä siitä, että maaperän kunnostaminen oli yksin Jukovan vastuulla.

21. Korkein oikeus on ilmeisesti katsonut, että kustannusarvion loppusuma eli 109 000 mk olisi merkinnyt puhdistustöistä aiheutuvia kustannuksia koskevaa vastuunrajoituslauseketta. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt, että vastuunrajoituksesta olisi otettu maininta kauppakirjaan. Näin ei kuitenkaan tehty eikä kauppakirjassa edes viitata kustannusarvioon.

22. Korkein oikeus on todennut (kohta 16), että "Jukovan on osoitettu kauppaa valmistellessaan toimineen huolellisesti." Tähän kohtaan on kuitenkin pakko laittaa suuri kysymys- ja miksei myös huutomerkki! Korkein oikeus ei ole vaivautunut perustelemaan tätä merkityksellistä lausumaansa enemmälti. Onko Jukova todella toiminut "huolellisesti" ja mitä korkein oikeus on "huolellisuudella" tässä yhteydessä itse asiassa tarkoittanut? Katsotaanpa hieman, onko Jukova todella toiminut huolellisesti.

23. Jukova oli tilannut maaperää koskevan tutkimuksen ja kunnostussuunnitelman paikalliselta insinööritoimistolta. Tämä suunnitelma on todettu jutussa käytännöllisesti katsoen "sudeksi." Käräjäoikeus, jonka perusteluihin myös hovioikeus on yhtynyt, toteaa tuomiossaan, että insinööritoimiston maaperätutkimus ja kunnostussuunnitelma olivat olleet "hyvin suppeita ja puutteellisia". Näissä tutkimuksessa ja suunnitelmissa ei oltu huomioitu mitenkään edes sitä, että kiinteistö sijaitsee pohjavesialueella eikä sitä, että tutkimuskohteesta vain 300 metrin päässä oli pohjavedenottamo. Nämä seikat olisi toki jo pintapuolisessa tutkimuksessa ja suunnitelmassa tullut havaita ja ottaa huomioon. Käräjäoikeuden johtopäätös on oikea: Jukova vastaa Nikrolle siitä, että sen insinööritoimistolta tilaama ja teettämä kunnostussuunnitelma ei ollut sellainen, että ympäristöviranomainen olisi voinut sen hyväksyä; sehän vastaa, joka tilaa! Jukovan olisi pitänyt huolehtia, että kiinteistön puhdistamisesta laadittiin sellainen suunnitelma, jonka perusteella puhdistamistyöt olisi voitu aloittaa. Mutta kuten sanottu, korkein oikeus on "jostain syystä" ummistanut silmänsä tältä faktalta ja johtopäätökseltä kokonaan. Merkillistä!

24. Kun näin on asian laita, ei voida tietenkään sanoa, kuten KKO on kuitenkin tehnyt, että Jukova oli toiminut huolellisesti kauppaa valmistellessaan. Se on virheellinen johtopäätös.

25. Edelleen on syytä havaita, vaikka korkein oikeus ei ole tätäkään seikkaa mitenkään noteerannut, että kauppakirjan on Jukovan toimeksiannosta laatinut Jukovan käyttämä kiinteistönvälittäjä (MM). Kummalla sopijapuolella siviilioikeudellisten oppien mukaan on riski siitä, että sopimus on epämääräinen ja tulkinnanvarainen? Vastaus on selvä: epäselvyyssäännön (in dubio contra stipulatorem) mukaan riskin sopimusehdon tulkinnanvaraisuudesta kantaa se osapuoli, joka on laatinut kyseisen sopimusehdon tai jonka toimeksiannon perustella ehto on laadittu. Jos jutussa ei ole voitu luotettavasti näyttää, mistä sopimusneuvotteluissa ja kauppakirjan mainitussa kohdassa on oikeastaan ollut tarkoitus sopia ja mitä edellyttää, kantaa riskin tästä siis Jukova.

26. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat huomioineet myös tämän seikan ja perustaneet ratkaisunsa siihen. Käräjäoikeus toteaa:

- Kiinteistönvälittäjä, joka oli Jukovan toimeksiannosta laatinut kauppakirjan, oli ennen lopullisen kauppakirjan laatimista pyytänyt luonnoksesta kommentit kaupan osapuolilta. Käräjäoikeus katsoo, että se, että Nikro oli hyväksynyt kauppakirjan tekstin, ei tarkoita sitä, että kauppakirjassa olevat epäselvyydet ja puutteellisuudet koituisivat sen vahingoksi. Mikäli vastuunrajoituksista olisi sovittu Jukovan väittämällä tavalla tai se olisi ollut Jukovan tarkoitus kauppakirjan ehtokohtaa 10 laadittaessa, vastuunrajoituksesta olisi ollut maininta kauppakirjassa, joka oli Jukovan laadituttama. Jukova oli tilannut ja maksanut Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:lle maaperätutkimuksen ja kunnostussuunnitelman. Jukova vastaa Nikroon nähden siitä, että maaperätutkimus ja kunnostussuunnitelma oli laadittu ammattitaidolla riittävän kattavasti.

27. Kun edellä mainitut seikat otetaan huomioon, kallistuu vaaka minusta kyllä selvästi sille kannalle, mihin käräjäoikeus ja hovioikeus ovat tuomioissaan päätynyt, eli kanteen hyväksymistä voidaan pitää perusteltuna lopputuloksena. Korkein oikeus on päätynyt toiselle kannalle, mutta tämä näyttäisi johtuvan siitä, että korkein oikeus on edellä todetuin tavoin sivuuttanut oikeudellisessa päättelyssään kokonaan ne oikeustosiseikat ja todisteet, jotka kanteen tueksi voidaan esittää ja on myös esitetty. Nyt käy ymmärrettäväksi myös se, miksi korkein oikeus ei halunnut toimittaa asiassa suullista käsittelyä eikä kuulla todistajana kauppaneuvotteluissa mukana ollut ja kauppakirjan Juovan toimeksiannosta laatinutta MM:ää (ks. edellä kohta 9).

28. Oikeus- tai ratkaisuohjetta, joka korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluihin kenties sisältyy ja jota olisi vastaisessa lainkäytössä pidettävä vastaavanlaisissa tapauksissa mallina, lienee vaikea hahmottaa. Päinvastaista lopputulosta olisi sen sijaan voitu pitää oikeusohjeena, kun kysymys esimerkiksi edellä mainitusta sopimuksen tulkintaa koskevasta epämääräisyyssäännöstä tai työn teettäjän sopimuksenvastaista suoritusta koskevasta korvausvastuusta. Jukovalla on ollut oikeus vaatia insinööritoimistolta korvausta puutteellisen maaperätutkimuksen perusteella.

29. Käsittelin alussa oikeustoimen edellytyksiä ja edellytysoppia. Mutta onko tapauksessa kuitenkaan kysymys edellytysopista? Olihan kiinteistön puhdistustöistä ja sitä, kumpi osapuoli mainituista töistä vastaa, otettu kauppakirjaan nimenomainen ehto. Kuten alussa totesin, sopimuksen edellytys ja sen ehto ovat eri asioita: ehdosta on maininta sopimuksesta, mutta edellytys jää sopimuksen ulkopuolelle. Tapauksessa on siis ensisijaisesti kysymys sopimukseen sisältyvän sopimusehdon tulkinnasta, ei edellytysopista.

30. Ratkaisu siis keikahti korkeimmassa oikeudessa päälaelleen siitä, mihin siinä oli päädytty alemmissa tuomioistumissa. Olisiko tähän mahdollisesti jokin sellainen selitys, mikä ei ilmene korkeimman oikeuden perusteluista? Palataan asiaan.

perjantai 13. tammikuuta 2012

529. Asianajajapäivien oikeuspoliittinen foorumi; oikeudenhoidon visiot vähissä

Njuoska bittut (märät säpikkäät)

1. Jokavuotiset asianajajapäivät, jotka kestävät nykyisin vain yhden päivän, ovat taas kerran ohitse. Tänään pidetyillä päivillä kuultiin, näin olemme voineet muun muassa asianajajaliiton sivuilta lukea, oikeudenhoidon eri sektoreita edustavien päällikkövirkailijoiden eli ohjelman mukaan oikeuselämän vaikuttajien katsaukset, jälleen kerran. Tänä vuonna päivien oikeuspolitiikan foorumin teemaksi oli valittu otsikko "Näennäisistä uudistuksista kokonaisuudistukseen - onko oikeudenhoidolla visiota?"

2. Asianajajapäivien järjestävät tuntuvat katsovan, että oikeuselämämme vaikutusvalta on kasautunut tai kanavoitunut yksinomaan ylimpiin tuomioistuimiin ja muihin ylimpiin lainkäyttö tai -valvontaviranomaisiin. Joka ikinen vuosi nimittäin näillä päivillä "luovat katsauksen", "esittävät näkemyksensä," "kertovat tervehdyksensä" tai lausuvat muuten vain mielipiteensä yhdet ja samat "vaikuttajat" eli tuomarit ja virkamiehet ja vieläpä aina samassa ennalta määrätyssä ja varsin yksitoikkoiselta vaikuttavassa järjestyksessä: 1) KKO:n presidentti, 2) KHO:n presidentti, 3) oikeuskansleri, 4) oikeusasiamies, 5) oikeusministeri tai joku ministeriön koreahko virkamies, 6) valtakunnansyyttäjä ja 7) valtakunnanvouti. Forumin antiin, jos niin voisi sanoa, on laskettava lisäksi (8) päivillä alkutervehdyksensä esittäneen Suomen Asianajajaliiton puheenjohtajan puhe.

3. Samaa järjestystä ja kaavaa noudatetaan myös muilla vastaavanlaisilla päivillä, joita ovat lakimiespäivä, tuomaripäivä ja syyttäjäpäivä; voudeilla ei taida vielä olla omia päiviään. Näiden päivien oikeuspoliittisessa foorumeilla ei ole juuri koskaan päästetty ääneen henkilöitä, joilla voisi kenties olla hieman poikkipuolista eli kriittistä sanottavaa oikeuspolitiikasta. Voisi sanoa, että näissä foorumeissa esiintyvät virkamiehet ja poliitikot käyttävät kukin sekä asianomistajan ja syyttäjän että vastaajan ja todistajan puhevaltaa.

4. Tämänvuotisten asianajajapäivien oikeuspoliittisen foorumissa oli siis määrä tarkastella, josko oikeudenhoidolla on visioita. Ainahan noin arvovaltaisella joukolla toki visioita löytyy. Eri asia sitten on, miten selkeästi nuo visiot tuodaan esiin ja miten niitä perustellaan sekä ovatko visiot järkeviä ja toteuttamiskelpoisia. Jos esitelmöitsijän visio jää pelkästään vienon ja ikään kuin ohimennen lausutun toteamuksen tai vielä vienomman kysymyksen muotoon, lienee selvää, ettei sanoma mene perille eikä kukaan itse asiassa edes huomaa tai jälkeenpäin muista kyseisen vision esiin tuomista. Pelkään, että valtaosalle asianajajapäivien foorumissa tänään esitetyillä visioilla tulee olemaan mainittu kohtalo. Muutaman päivän tai viikon kuluttua näitä hurskaita toivomuksia tai vienoja kysymyksiä ei enää muisteta. Mutta voihan ne toki esittää sitten seuraavilla päivillä ja foorumeissa taas uudelleen!

5. Olen itse vuosien mittaan esittänyt monenlaisia visioita siitä, mihin suuntaan ja millä tavoin oikeudenhoitoa eli tarkemmin sanottuna tuomioistuin- ja syyttäjälaitosta sekä oikeudenkäyntimenettelyä eri oikeusasteissa olisi syytä kehittää. En ole jättänyt visioitani pelkän maininnan tai vienon kysymyksen asteelle, vaan olen perustellut näkemyksiäni ja esittänyt samalla melko yksityiskohtaisesti ne keinot ja menettelytavat, joilla visiot voitaisiin toteuttaa.

6. Muutaman esimerkin mainitakseni olen esittänyt muun muassa seuraavanlaisia visioita ja ideoita:

- Suomessa tultaisiin toimeen yhdellä yhtenäisellä tuomioistuinorganisaatiolla. Siten hallintotuomioistuimet voitaisiin yhdistää yleisiin tuomioistuimiin integroimalla ensin hallinto-oikeudet muutamiin suurimpiin käräjäoikeuksiin, jolloin myös käräjäoikeuden hallintoasioissa antamista päätöksistä valitettaisiin hovioikeuteen. Hallinto-oikeuksia ei siis yhdistettäisi, niin kuin jotkut ovat kaavailleet, hovioikeuksiin.

- Tuomioistuimien keskushallinto olisi siirrettävä oikeusministeriöstä ja valtioneuvostosta erillisille keskushallintoyksikölle, jonka johtokunnan jäsenten enemmistö koostuisi tuomareista.

- Esitutkinnan johtaminen tulisi siirtää vakavampien rikosasioiden osalta tietyssä tutkintavaiheessa poliisilta syyttäjälle.

- Riidattomien velkomusasioiden eli perintäasioiden kierrättäminen käräjäoikeuden kautta on täysin tarpeetonta, joten siitä olisi luovuttava ja perintää olisi haettava suoraan ulosottoviranomaiselta.

- Tuomareiden koulutusta ja rekrytointia voitaisiin kehittää eri tavoin niin, että tuomioistuimiin saataisiin nykyistä monipuolisemman kokemuksen omaavia päteviä lakimiehiä.

- Hovioikeuksien esittelijäjärjestelmästä olisi joko luovuttava kokonaan tai kehitettävä sitä koulutukselliseen suuntaan. Tuomioistuinharjoittelua voitaisiin kehittää monin eri tavoin.

7. Kaikki mainitut visiot eivät toki ole minun yksin esittämiäni. Jotkut niistä tuotiin esiin myös tänään oikeuspoliittisessa foorumissa.

8. Asianajajaliiton puheenjohtaja Mika Ilveskero katsoi tervehdyspuheessaan, että "hovi- ja hallinto-oikeudet voitaisiin ehkä tulevaisuudessa yhdistää." Tämä lausuma, joka on STT:n välittämänä uutisena ylittänyt uutiskynnyksen, on hyvä esimerkki edellä mainitusta kevyen luokan "vienosta" visiosta, joka unohtuu nopeasti. Sanat "voitaisiin ehkä" tulevaisuudessa yhdistää, kertoo kaiken eli sen, ettei liiton puheenjohtaja ole uudistuksen suhteen tosiasiallisesti kovin vakavissaan, vaan hän on vain heittänyt sen ilmaan kevyenä koepallona. Tämä sama idea tuotiin jokin aika sitten yhtä kevyesti esiin korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon puheessa, josta Ilveskero on ilmeisesti poiminut ja heittänyt nyt asian uudelleen ilmaan. Huomaan, ettei Mika Ilveskero ole miettinyt asiaa tarkemmin, sillä kuten edellä totesin, hallinto-oikeuksia ei ole syytä yhdistää hovioikeuksiin, vaan käräjäoikeuksiin.

9. Asianajajaliitto on asianajajapäivien johdosta julkaissut tiedotteen, jossa valitetaan sitä, että oikeudenhoidon uudistukset ovat jääneet Suomessa torsoiksi. Tiedotteen mukaan oikeudenhoitoa ei kehitetä Suomessa riittävän järjestelmällisesti. Uudistukset eivät tuota kestäviä ratkaisuja eikä uudistuksilla saada kohdennettua vähiä resursseja tehokkaasti. Esimerkeiksi tiedotteessa mainitaan alati muuttuva hovioikeusmenettely ja lautamiesjärjestelmän uudistamisen.

10. Tässä asiassa liitto on toki aivan oikeassa samoin kuin siinä, että Suomessa lukuisat oikeuslaitosta koskevat uudistukset tehdään ensisijaisesti kustannussäästöjen saavuttamiseksi, vaikka lähtökohtana pitäisi olla oikeusturvan kehittäminen. Nykyistä paremmalla suunnittelulla saavutettaisiin sekä säästöjä että tehokuutta, todetaan liiton tiedotteessa. Suomesta puuttuvat kuitenkin oikeudenhoidon pitkän linjan tavoitteet. Uudistuksia tehtäessä tulisi pitää silmällä, mitä oikeuslaitokselta odotetaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

11. Vuonna 2003 mietintönsä (KM 2003:3) jättänyt tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti lukuisia visioita ja konkreettisia esityksiä tuomioistuinlaitoksen ja koko oikeuslaitoksen kehittämiseksi. Valitettavaa on, että mietintö on jäänyt pölyttymään oikeusministeriön hyllyille. Silloinen oikeusministeri Johannes Koskinen ja ministeriön virkamiehet eivät pitäneet komitean ideoista, joilla ministeriön vaikutusvaltaa oikeudenhoidon lalla olisi kavennettu ja tuomioistuinten keskushallinto olisi siirretty pois oikeusministeriöltä.

12. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon näyttäisi puheensa perusteella tulleen Kalastajatorpalle kitkerissä tunnelmissa. Hän ei edes halunnut esittää minkäänlaista visiota, ellei visiona pidetä sitä, että se, mitä suomalaisesta oikeudenhoidosta puuttuu, on "toimeenpanon visio"; visioita meillä siis kyllä riittää, mutta kun valtiovalta ei halua ottaa näitä visioita vakavasti, niin turha mitään visioita on edes esittää! Koskelo on aina joka kerta aiemminkin korkeassa virassa ollessaan puhunut tuomioistuinlaitoksen, ainakin yleisten tuomioistuinten, vähäisistä resursseista, joita uhataan aina vain edelleen leikata juustohöyläperiaatteella. Nyt hän näyttää olevan erityisen suivaantunut ja hänen puheeseensa sisältyy itse asiassa selvää vit-----, siis vinoilua oikeusministeriötä ja yleensä valtiovaltaa kohtaan.

13. Koskelon sanoma oli siis se, että oikeudenhoidosta ei puutu visiota, vaan rahaa. Meiltä puuttuu toimeenpanon visio, sanoi Koskelo. Perusoikeuksia ei tuoteta hyvillä aikomuksilla. Suomalainen perusoikeusjärjestelmä on K:n mukaan alun perin pystytty "hyllyvien aikomusten hyllyvälle pohjalle eikä vahvan toimeenpanotahdon varaan." K:n mukaan oikeudenhoidon uudistaminen ei voi onnistua näpertelyllä, vaan tarvitaan linjakasta remonttia. Tämä taas edellyttäisi huomattavaa lisärahoitusta. K:n mukaan "oikeuslaitoksen jatkuvien rahoitusongelmien myötä suhde totuuteen on hämärtynyt". Tämän vuoden budjetissa oikeuslaitokseen kohdennettu 1,4 miljoonan euron lisärahoitus harmaan talouden torjumiseksi on K:n mukaan itse asiassa fiktiivistä, sillä budjetin tuomioistuinmomentille oli jo ennestään syntynyt n. 3 miljoonan euron suuruinen vaje. K:n mukaan "fiktiivinen lisärahoitus muuttuu fiktiiviseksi lisähenkilöstöksi," mikä ei tosiasiassa tehosta harmaan talouden torjuntaa. Kun oikeita lisävoimia ei saada, vaikuttavuus ei toteudu, vaan sen sijasta toteutuu itsepetos, sanoi Koskelo.

14. Ankarantuntuista tekstiä oli presidentin sanoma! Siihen sisältyi myös jonkinlainen uhkaus tai uhkakuva: jos oikeusturvan kokonaislaskua halutaan pienentää, on tilaustakin pienenettävä! Koskelon mukaan "kuormaa" on kevennettävä mahdollisuuksien mukaan oikeusketjun kaikissa kohdissa. Sitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, Koskelo ei tarkemmin yksilöinyt. Koskelon mukaan nyt pitäisi avoimesti miettiä, mitä oikeuslaitokselta halutaan. Meillä on ollut tapana torjua muiden maiden systeemiä sillä perusteella, ettei se sovi meidän järjestelmäämme. Jos ideaali on realismin ulkopuolella, ollaan vaarallisella tiellä. "Paras on hyvän pahin vihollinen", Koskelo sanoi. Presidentin mukaan suomalainen oikeuspolitiikka on ankkuroitava siihen mikä on toteuttamiskelpoista.

15. Koskelon mukaan ympäri maata sijoitettujen oikeuksien saaristo ei ole hyvä visio, vaan pitäisi avoimesti miettiä mikä on järkevää. - Heh, heh, vai että "oikeuksien saaristo", vaikka meillä on juuri kaksi vuotta sitten karsittu käräjäoikeuksien lukumäärää noin 70:stä 27:ään! - Koskelo viittasi myös KKO:n lausuntoon, jonka mukaan hovi- ja hallinto-oikeusverkostoa tulisi uudistaa todella pitkällä tähtäyksen suunnitelmalla, eli 10 vuoden sijasta pitäisi katsoa monta kymmentä vuotta eteenpäin. Samalla pitäisi kuitenkin olla valmiutta investoida lyhyellä aikavälillä, jotta järjestelmä saadaan pitkän aikavälin kannalta kunnolliseen ja kestävään toimintakuntoon.

16. Koskelo vaati, ei siis vain visioinut, että eri instanssien eli lähinnä käräjäoikeuden ja hovioikeuden tehtävät ja tosiasialliset roolit tulee saada jatkossa erottumaan selkeästi toisistaan. Asianajajien tulisi Koskelon mukaan olla omassa roolissaan ammatillisesti entistä vahvempia. No, tässä siis tuli hieman vaatimuksia myös päivien isäntäväkeä kohtaan, mutta vain puolen lauseen verran ja ympäripyöreällä tavalla!

17. Yksi konkreettinenkin asia tuli sentään Koskelon puheessa jotenkuten esiin. Hän nimittäin viittasi Ruotsissa 2-3 vuotta sitten voimaan tulleeseen hovioikeusprosessin uudistukseen. Keskeisintä siinä on tapa, jolla hovioikeudessa nojaudutaan käräjäoikeudessa vastaanotetun todistelun taltiointiin ja sen hyödyntämiseen muutoksenhakuvaiheessa. Kuten Koskelokin huomautti, tämä on yksi tärkeä keino tukea prosessin painopisteen siirtymistä käräjäoikeuteen ja toisaalta auttaa etäisyyksien voittamisessa. Tekniikan potentiaalit pitäisi hyödyntää, sanoi Koskelo.

18. Näin toki pitäisi tehdä! Mutta kun meillä Suomessa uudistettiin äskettäin hovioikeusmenettelyä, jätettiin uudistuksesta kokonaan pois tuo Koskelon mainitsema Ruotsin uudistuksen keskeisin asia eli todistelutarkoituksessa käräjäoikeudessa kuultujen asianosaisten ja todistajien kertomusten taltiointi ja sen hyödyntäminen hovioikeudessa, mikä korvaa osittain eräin edellytyksin täysimittaisen pääkäsittelyn toimittamisen hovioikeudessa. Oikeusministeriön asettama toimikunta itse asiassa salasi suomalaisilta päättäjiltä eli hallitukselta ja eduskunnalta mainitun Ruotsin mallin ja hallituksen esityksestä se jätettiin kokonaan pois, jotteivät vain kansanedustajat olisi saaneet asianmukaista tietoa siitä, miten tekniikan potentiaaleja olisi voitu uudistuksessa hyödyntää.

19. Itse kannatin kovasti tuon ruotsalaisen uudistuksen omaksumista myös meillä tai ainakin sen pohtimista hovioikeusmenettelyn uudistamisen yhteydessä. Lausunnonantajista olin ainoa, joka kiinnitti asiaan huomiota; olen kertonut tästä blogissani pariin kolmeen kertaan. Mutta mitä sen sijaan teki korkein oikeus? Se ei omassa lausunnossaan tuolloin, siis pari vuotta sitten, kiinnittänyt mainittuun asiaan minkäänlaista huomiota, vaikka siihen olisi ollut otollinen tilaisuus! Eikä tässä kaikki. Oikeusministeriön hovioikeusuudistusta pohtineen toimikunnan puheenjohtajana toimi presidentti Pauliine Koskelon ja korkeimman oikeuden "oma mies" eli oikeusneuvos Kari Kitunen. Hänellä olisi ollut tuossa ominaisuudessa erinomaiset mahdollisuudet tuoda toimikunnan työn kuluessa ja mietinnössä esiin käräjäoikeusprosessin taltioinnin merkitys hovioikeusmenettelyn uudistamisessa, mutta myös hän vaikeni tyystin!

20. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. On toki hyvä, että presidentti Koskelo ja kenties korkein oikeus kokonaisuudessaan - oikeusneuvos Kitusta myöten (!) - on nyt, vihdoin ja viimein, herännyt huomaamaan ko. asian eli käräjäoikeusmenettelyn taltioinnin merkityksen hovioikeusprosessissa. Uudistusten osalta pitäisi kuitenkin olla "haukkana" paikalla silloin, kun uudistuksiin on käytännössä mahdollisuus ja tilaisuus vielä vaikuttaa. Sinä vaiheessa, kun laki on säädetty ja se on tullut voimaan, on enää turha "rypistää" eli haikailla menetettyjen mahdollisuuksien perään.

maanantai 9. tammikuuta 2012

528. Asianajaja vangittiin törkeästä rahanpesusta

Mutta... missä on JR?

Lehtitietojen mukaan Helsingin käräjäoikeus vangitsi viime viikon lopulla tunnetun asianajajan JR:n. Häntä epäillään todennäköisin syin kahdesta törkeästä rahanpesusta.

Helsingin poliisilaitoksen ilmoituksen mukaan epäillyt rikokset liittyvät huumerikosyksikössä tutkittavana olevaan rikoskokonaisuuteen. Kyseiset talousrikosepäillyt teot ulottuvat viime keskiviikkoon eli JR:n pidättämiseen saakka. Toisen tutkittavana olevan rahanpesurikoksen epäillään alkaneen viime vuoden helmikuussa ja toisen lokakuussa.

Asianajaja JR pitää rikosepäilyjä perättöminä ja perusteettomina. JR:n avustajan mukaan vangitsemisesta kannellaan hovioikeuteen. Vangitsemispäätöksestä ei voi valittaa, mutta siitä voi kannella. Hovioikeudessa kantelu tulee käsitellä kiireellisenä. Hovioikeus voi hylätä kantelun ja kumota vangitsemispäätöksen, jos vangitsemiselle ei ole ollut perusteita.

Asianajaja JR on avustanut muun muassa entistä formulakuljettaja Jyrki Järvilehtoa (JJ) veneturmajutussa, josta JJ tuomittiin joulukuussa ehdottomaan vankeusrangaistukseen; JJ on valittanut tuomiostaan hovioikeuteen. JR:n talousrikosepäilyillä ei ole mitään tekemistä Järvilehdon jutun kanssa. JJ:n mukaan JR ei ole enää käräjäoikeuden tuomion jälkeen ollut hänen avustajanaan.


torstai 5. tammikuuta 2012

527. Presidenttikisassa tapahtuu: Lipponen hermostui, Väyrynen loisti

Nyt hörpätään! Karppaaminen on vanhanaikaista, uusin villitys on hörppääminen. Nestetasapainosta on huolehdittava ja sitä pidetään yllä vilja-, peruna- ja marjapohjaisilla juomilla. Vasikkakin elää pelkällä juomisella. Kunnon hörppääjän tunnistaa hyväntuulisuudesta, puheliaisuudesta, rohkeudesta ja jopa kielillä puhumisesta, laulusta, tanssista ja naisista nyt puhumattakaan. Jätä siis turhat ja surulliset karppaus- ym. dieetit ja ala sinäkin hörppääjäksi, jo tänään!

1. Venäjä-asiantuntija dosentti Arto Luukkanen arvioi toissa päivänä Aamulehdessä ("Putkigate - Lipposen upottaja?"), että Itämeren kaasuputkihanke vei Paavo Lipposelta valtiomiehen sädekehän. Lipponen toimi Nord Stream-yhtiön Itämeren kaasuputki-hankkeessa konsulttina tai lobbarina.

2. Paavo Lipponen hermostui Aamulehden jutusta maan perusteellisesti ja perui videotervehdyksensä lehden ja Yle Tampereen ensi maanantaina järjestämään vaalitenttiin. Lipposen oli tarkoitus toimittaa kyseiseen vaalitenttiin videotervehdys, sillä hän esiintyy samana iltana TV1:n vaalitentissä; muut presidenttiehdokkaat ovat tulossa Tampereella järjestettävään tilaisuuteen. Aamulehden mukaan Lipposen vaalitoimisto ilmoitti syyksi juuri lehden julkaiseman Luukkasen kirjoituksen.

3. Entinen pääministeri Matti Vanhanen ryhtyi eilen puolustamaan Paavo Lipposen toimintaa Itämeren kaasuyhteistyön edistäjänä. Vanhanen sanoi, että "on täysin väärä käsitys, että Lipponen olisi palkattu lobbaamaan Suomen hallitus jättimäisen putkihankkeen taakse".

4. Vanhasen mukaan toimia kaasuputkiyrityksen sisäisenä neuvonantajana. Vanhasen mielestä Lipposen ansiota on se, että putkea viritellyt yritys ymmärsi, miten asiat Suomen lupaviranomaisten kanssa pitää hoitaa. Yhtiön oli Vanhasen mukaan vaikea ymmärtää, että kyseessä ei ollut poliittinen päätös vaan ympäristöviranomaisten ratkaisu.

5. Tässä kohdin herää heti pari kysymystä. Ensiksi, mistähän Vanhanen mahtoi tietää niin hyvin, mikä tarkkaan ottaen oli Lipposen kaasuputkiyhtiöltä saamansa toimeksiannon sisältö? Eihän yhtiö ole kertonut sitä tiettävästi missään julkisesti eikä myöskään Lipponen ole suostunut selostamaan, mitä hänen toimeksiantoonsa tarkkaan ottaen kuului.

6. Viimeksi Aamulehden toimitus tiedusteli Lipposelta ennen dosentti Luukkasen kirjoituksen julkaisemista näin: "Voisitteko kuvata tarkemmin roolianne hankkeessa. Kuka teitä pyysi tehtävään, missä yhteydessä ja miten? Millainen oli sovittu toimeksianto? Kuina pitkä toimintasuhde oli ja mitä suuruusluokkaa saamanne palkkio?"

7. Näihin kysymyksiin Lipponen vastasi vain ilmoittamalla, että "konsulttisuhteeni ei ole enää voimassa 1.10.2011 alkaen." Lisäksi Lipponen sanoi, ettei hänellä ko. tehtävässä ollut mitään yhteyttä Gazpromiin, vaan ainoastaan Nord Streamiin. (Gazprom kuitenkin omistanee Nord Streamista enemmistön.) Lehden muihin kysymyksiin Lipponen kieltäytyi vastaamasta todeten näin: "En vastaa kysymyksiin, joihin on ladattu ennakkoasenteita, ja niitä kysyjillä ilmeisesti riittää."

8. Paavo Lipponen ei siis halunnut kertoa toimeksiannon sisällöstä nytkään mitään. Mistä Matti Vanhanen siis itse asiassa tietää, mitä Lipposen tehtävä piti sisällään? Lipposen on täytynyt informoida hallitusta ja pääministeriä salaisesti toimeksiantonsa sisällöstä.

9. Mutta voimmeko me näissä hyvin salaisissa ja salaperäisyyttä tihkuvissa olosuhteissa luottaa ex-pääministeriin vakuutteluihin, ettei Lipposen tehtävänä ollut lobata hallitusta putkihankkeen taakse? Mitä kertoo Matti Vanhasen poliittinen lähimenneisyys hänen omasta uskottavuudestaan?

10. Vanhanen sanoi tietävänsä, jos Lipponen olisi yrittänyt vaikuttaa hallituksen päätöksentekoon. Erityisen kohtuuttomana Vanhanen pitää sitä, että Lipposen sanotaan lobanneen ulkomaalaisen yhtiön puolesta. Hm, eikö Lipponen siis ollutkaan "ulkomaalaisen yhtiön" konsultti ja lobbari?

11. Matti Vanhasen puheiden perusteella jää kyllä edelleen epäselväksi, keitä Lipponen lobbasi ja keitä hänen toimeksiantajansa taholta toivottiin lobbaavan putkihankkeen taakse. Lipposen lobbauksen suuntauksesta maan hallitukseen, jos sitä olisi ollut, ei toki haluta missään olosuhteissa Matti Vanhasen hallituksen ja sen pääministerin toimesta myöntää, se on selvä asia. Lobbaus on lisäksi epämääräinen käsite, joten on täysin mahdollista, että Lipponen on toimeksiantonsa puitteissa pitänyt tiivistä yhteyttä putkihanketta seuraavan asianomaisen ministeriön johtoon ja hallituksen ydinministereihin.

12. Mitä salattavaa Paavo Lipposella saattaa edelleen olla toimeksiantonsa sisällön suhteen? Kyllä äänestäjien pitäisi saada ehdottomasti tietää, mitä presidenttiehdokas on puuhaillut venäläis-saksalaisen kaasuputkiyhtiön palveluksessa. Jos ehdokas ei suostu kertomaan, hän on menettänyt (loputkin) poliittisesta uskottavuudestaan. Ei ole mikään ihme, että Lipposen gallup-luvut näyttävät mitä ovat jo pitkään näyttäneet: parhaimmillaankin alle 10 prosentin kannatusta ensimmäisellä äänestyskierroksella.

13. Itse asiassa dosentti Arto Luukkanen ei tainnut Aamulehden jutussa edes väittää, että Lipposen tehtävänä olisi konsulttina ollut lobata nimenomaan maan hallitusta.

14. Keitä tai mitä viranomaisia Lipponen on siis lobannut ja missä tarkoituksessa? Suomen hallitus on korostanut korostamista päästyään, että kaasuputkiasia on yksinomaan "ympäristökysymys", ei ulkopoliittinen asia. Täysin toisella kannalla ovat sen sijaan olleet muun muassa Baltian maiden hallitukset.

15. Onko Paavo Lipposen tehtävänä siis ollut ex-pääministerin ja ex-puhemiehen arvovallalla lobata suomalasia ympäristölupaviranomaisia ja kenties myös hallintotuomioistuimia, jonne lupapäätöksestä on voitu valittaa? Jos näin olisi, niin se on tietenkin paljon vakavampi asia kuin vain pelkkä "jutustelu" maan hallituksen ja sen ministereiden kanssa. Viranomaiset ovat riippumattomia asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä, joiden päätöksiin ja menettelytapoihin poliitikkojen ja konsulttien ei pitäisi kuuna päivinä edes yrittää vaikuttaa. Onko Lipponen muistanut tämän?

16. Matti Vanhasen mukaan Lipposen tehtävänä olisi ollut vain saada "ulkomaalainen yhtiö" vakuuttuneeksi siitä, että kaasuputkiasia ei ole Suomessa poliittinen ja maan hallituksen ratkaistavissa oleva asia, vaan lupapäätös on asianomaisten viranomaisten ja tuomioistuimien käsissä.

17. Olisiko Lipposelle maksettu monta vuotta kestäneestä toimeksiannosta suuria summia yksinomaan tässä tarkoituksessa? Sallikaa minun nauraa! Näin naiivia väitettä tuskin kukaan järkevä ihminen uskoo.

18. Nyt siis toinen lobbarina toimiva ex-pääministeri on kiirehtinyt toisen lobbarina toimineen ex-pääministerin tueksi! Täysin pyyteettömästi kenties vielä. Kovin herttaista, muttei uskottavaa. Minusta nimittäin tuntuu, että Matti Vanhasella ei ole tässäkään asiassa täysin puhtaita jauhoja pussissaan.

19. Tänään oli TV1:n vaalitentissä Paavo Väyrynen. Toimittajat ahdistelivat, kuten kuuluukin, Patea oikein tosissaan, mutta Paavo ei mennyt missään kohdin toimittajien retkuun, vaan keräsi pisteet asiantuntevilla ja osin huumorin sävyttämillä vastauksillaan. Huomasi, että ulkopolitiikka ja perustuslaki on alue, jonka Väyrynen hallitsee erinomaisesti. Kun toimittaja yritti oikein ääntään korottamalla tivata, miksi Väyrynen on esittänyt jopa niin "hulluja", että hän voisi presidenttinä estää nykyhallituksen suunnitteleman ja ajaman kuntauudistuksen toteuttamisen, Paavo otti ohjat taitavasti käsiinsä ja sai samalla tilaisuuden mollata koko hallituksen kuntauudistuksen maan rakoon!

20. Taitoa ja kokemusta Väyrysellä siis on presidentin tehtävään vaikka millä mitalla, mutta riittääkö hänen potkunsa nykyisessä poliittisessa ilmastossa sittenkään toiselle kierrokselle? Suuri osa äänestäjistä nimittäin karsastaa Väyrystä tämän poliittisen menneisyyden perusteella eivätkä pohjoisen ja keskisen Suomen äänet vielä riitä viemään ehdokasta toiselle kierrokselle. Tuntuu kuitenkin selvältä, että Väyrynen päihittää ensimmäisellä kierroksella kaksi muuta Paavoa eli Lipposen lisäksi myös Arhinmäen, Haavistosta nyt puhumattakaan.

21. Toimittajien tivatessa asiaa Väyrynen ilmoitti jopa antavansa tai jo antaneensa anteeksi presidentti Mauno Koiviston katalan teon 1987, jolloin presidentti sivuutti hallitusta muodostettaessa vaalivoittajiin kuuluneen keskustan ja sen puheenjohtajan Paavo Väyrysen ja kutsui pääministeriksi kokoomuksen Harri Holkerin. Väyrynen kertoi, että Koiviston tarkoituksena oli tällä tempauksella varmistaa toinen presidenttikausi itselleen. Tekosyyksi Koivisto mainitsi häneltä salatun Väyrysen, Ilkka Suomisen ja Christoffer Taxellin tekemän kassakaappisopimuksen, jonka mukaan pääministeriksi tulisi vaalien jälkeen juuri Väyrynen.

22. Väyrysen anteeksiannon taustalla lienee osin vaalitaktisia näkökohtia, sillä siihen malliin Paavo muikisteli suutaan myöntäessään kyseisen anteeksiannon. Samalla Paavo pääsi kertomaan ikään kuin uutisena, miten Mauno Koivisto oli ottanut häneen viime hallituskaudella yhteyttä ja suorastaan kiitellyt Paavoa tavasta, jolla tämä oli pysytellyt visusti Suomen vakiintuneella ulkopoliittisella linjalla. Tämäkin taitava veto Paavolta!

23. Koivisto-kortilla näyttäisi siis olevan tässä vaalitaistelussa käyttöä. Eikä vain Manu-kortilla, vaan yllättäen myös Tellervo-sellaisella! Eilen kuuleman mukaan julkaistussa uudessa kirjassa Paavo Lipponen nimittäin kertoo, miten Tellervo oli tukenut Paavoa tämän vaikean ensimmäisen avioliitossa ja sittemmin avioerossa ja miten Lipponen oli muutoinkin pitänyt Tellervoa uskottunaan.

24. Mutta Paavo V. ei halunnut antaa tässäkään suhteessa periksi Lipposelle. Pate nimittäin kertoi, että hänen vaimonsa Vuokko on luonteeltaan ja ajattelultaan hyvin samanlainen kuin Tellervo Koivisto. Hyvä, oikein huvittavaa! Paavon ja Vuokon vaalikampanjaa varten valmistettua "rakkausmukia", joka on kuulemma tehty Aasiassa (eikä esim. Keminmaalla, kuten tietenkin olisi pitänyt) on myyty lehtitietojen mukaan oikein hyvin. Paavo V:n kannalta presidentinvaalikampanjaa voitaisiin siis ilmeisesti käydä vaikka koko ajan, sillä sehän tuntuu olevan hyvää bisnestä Paavolle ja Vuokolle.