754. Lisiä oppiin veropetostuomion purkamisen edellytyksistä

1. Ruotsin korkein oikeus (Högsta domstolen, HD) antoi tänään jo kolmannen päätöksen veronkorotuksen ja veropetostuomion suhteesta (Ö 3509-13). Päätös löytyy linkistä

http://www.hogstadomstolen.se/Domstolar/hogstadomstolen/Avgoranden/2013/2013-07-25%20O%203509-13%20Protokollsbeslut.pdf

2. Päätöksen sanoma ja oikeusohje voidaan kiteyttää näin: 

Jos veropetosta koskeva syyte on nostettu ennen kuin verottaja on päättänyt veronkorotuksesta, ei EIS 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa mainittu kaksoisrangaistavuuden kielto (ne bis in idem -kielto) ole peruste, jolla lainvoiman saanut veropetostuomio voidaan purkaa, eikä tämä riippu siitä, milloin veronkorotusta koskeva päätös on saanut lainvoiman.

3. Puheena olevassa tapauksessa hovioikeus oli tuominnut TG:n mm. vuosina 2007-2008 tehdyistä törkeästä veropetoksesta ja velallisen epärehellisyydestä 3 vuodeksi 9 kuukaudeksi vankeuteen. Hovioikeuden tuomio sai lainvoiman. Hovioikeuden tuomiosta ilmenee, että sen jälkeen kun käräjäoikeus oli antanut asiassa oman tuomionsa, verottaja oli määrännyt TG:lle veronkorotuksen verovuodelta 2007. TG haki korkeimmalta oikeudelta hovioikeuden tuomion purkamista vedoten siihen, että hänen EIS 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa mainittua oikeuttaan oli loukattu, eli hän oli tullut tuomituksi samasta teosta kahdesti.

4. Korkein oikeus hylkäsi TG:n purkuhakemuksen. Päätöksen perusteluissa viitataan ensin HD:n 11.6.-13 antamaan päätökseen (tätä päätöstä , "juniavgörandet", olen selostanut blogissa numero 741/11.6.-13):

Rätten att inte bli lagförd eller straffad två gånger för samma brott (gärning) omfattar systemet med skattetillägg och påföljd för brott mot skattebrottslagen. Rätten gäller med avseende på såväl mervärdesskatt som andra skatter och avgifter. Rätten ska iakttas när skattetillägg och påföljd för skattebrott aktualiseras för en och samma fysiska person, också när en juridisk person är primärt ansvarig för skattetillägget. Det föreligger hinder mot åtal för skattebrott så snart Skatteverket har fattat ett beslut om att ta ut skattetillägg, oavsett om beslutet har vunnit laga kraft eller inte. Däremot ska rätten att inte bli lagförd eller straffad två gånger för samma brott normalt inte hindra åtal och dom för bokföringsbrott av det skälet att skattetillägg har tagits ut.

5. Seuraavaksi päätöksen perusteluissa viitataan HD:n 16.7.-13 antamaan purkupäätökseen ("juliavgörandet", olen kertonut päätöksestä blogijutussa nro 752/16.7.-13):

Högsta domstolen har vidare i ett beslut den 16 juli 2013 i mål Ö 1526-13 (juliavgörandet) slagit fast att när en brottmålsdom som har meddelats efter den 10 februari 2009 inte är förenlig med den rätt att inte bli lagförd eller straffad två gånger för samma brott (gärning) som har konstaterats i juniavgörandet, så ska den dömde ha rätt till resning om ett återupptagande behövs för att avbryta ett pågående frihetsberövande. Rätt till resning ska i regel också föreligga när ett återupptagande inte behövs för att avbryta ett pågående frihetsberövande.

6. Johtopäätöksenään nyt esillä olevassa purkuasiassa HD toteaa, että koska verottaja on määrännyt TG:lle veronkorotuksen vasta sen jälkeen, kun veropetossyyte oli tullut käräjäoikeudessa vireille, ei päätös muodosta prosessinestettä suhteessa rikosoikeudenkäyntiin, eikä siis ole estänyt veropetossyytteen tutkimista.

7. Toinen kysymys on, mikä merkitys veropetosjutun vireillä ollessa määrätyllä veronkorotuksella saattaa olla asiassa. Veronkorotuspäätöksellä ei ole tässä tapauksessa veropetossyytteen tutkimisen estävää lis pendens -vaikutusta. Sitä vastoin myöhemmin vireille tullut veronkorotusmenettely saattaa loukata lis pendens - kieltoa. Tämän kysymyksen tutkiminen tai veronkorotuspäätöksen mahdollinen purkaminen ei kuitenkaan kuulu yleisen tuomioistuimen, vaan hallintotuomioistuimen toimivaltaan.

8. Ruotsin korkein oikeus on siis varsin lyhyen ajan kuluessa suorittanut puheena olevassa ongelmallisessa asiassa selkeän linjanvedon kolmella  - vieläpä keskellä kesää -  antamallaan päätöksellä. Kaikki kolme päätöstä ovat yksimielisiä, myös 11.6. täysistunnossa tehty tärkein päätös linjan muuttamisesta. 

9. Meillä Suomessa korkein oikeus ja valtakunnansyyttäjä tuntuvat ottavan asiat huomattavan paljon rauhallisemmin. Korkeimman oikeuden 5.7.-13 linjanmuutosta tarkoittava päätös (KKO 2013:59) on mahdollisimman niukka äänestyspäätös (6-5, ks. blogikirjoitus 749/5.7.-13), eikä meillä ole vielä mitään tietoa siitä, onko sanotulla päätöksellä taannehtivaa vaikutusta niin, että myös aiemmin vastoin ne bis in idem -kieltoa annetut veropetostuomiot  voitaisiin purkaa.  

                                           Näyttää "Päivän kasvolta 31.7."                        

752. Ruotsin korkein oikeus: Veropetostuomio purettava aikaisemman veronkorotuspäätöksen vuoksi

Velipuolten Benin ja Karimin tapaaminen oli 17.7. Porissa SuomiAreenan ykköstapahtuma. Sen sijaan KHO:n edustajien paikallaolo ei ylittänyt uutiskynnystä. Hyi hitto, millaista typerää ällöjulkisuutta Benikin vielä vanhoilla päivillään hakee! Kuvottavaa!

1. Ruotsin korkein oikeus (högsta domstolen, HD) päätti 11.6.2013 täysistunnossaan, että henkilöä, joka on aiemmin joutunut maksamaan veronkorotuksen, ei saa syyttää samaa tekoa eli samoja virheellisiä tietoja koskevasta veropetoksesta tai muusta verorikoksesta. Katso HD:n tuomiosta blogi numero 741/11.6.-13.

2. Tänään antamallaan päätöksellä HD on vahvistanut, että ne bis in idem -kiellolla (tai kaksoisrangaistavuuden kielolla) on taannehtiva vaikutus, mikä tarkoittaa sitä, että vastoin ne bis in idem -kieltoa annettu lainvoimainen veropetostuomio voidaan purkaa. Päätös koski tapausta, jossa veronkorotuksen saanut hakija oli sittemmin tuomittu helmikuussa 2012 annetulla hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla veropetoksesta vankeuteen, rikosjuttu oli tullut vireille joulukuussa 2010. Ruotsin valtakunnansyyttäjä (RÅ) vastusti purkuhakemuksen hyväksymistä katsoen, ettei HD:n tuomiolla 11.6. ole taannehtivaa vaikutusta.

HD:n päätös asiassa Ö 1526-13 löytyy tästä.

3. HD:n päätöksen mukaan hovioikeuden on tuomionpurkua koskevien säännösten mukaisesti otettava käsiteltäväksi aiemmin lainvomaisella tuomiolla ratkaistu veropetosasia. Päätöksen perusteena on, että veropetostuomion saanut henkilö oli aiemmin määrätty maksamaan veronkorotusta samojen virheellisten tietojen perusteella, joista myös veropetostuomiossa on kysymys. Purkupäätös perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklaan ja 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklaan.

4. HD:n mukaan purku on mahdollinen tapauksissa, joissa veropetoksesta on tuomittu vankeusrangaistus tai tuomittu on ollut asian vuoksi vapautensa menettäneenä taikka jos tuomion purkamista voidaan muutoin pitää oikeudenloukkauksen tarkoituksenmukaisena hyvityksenä. Tuomionpurku on HD:n linjauksen mukaan kuitenkin mahdollista vain rikosjutussa, joka on ollut tutkittavana sen jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin muutti tapauksessa  Zolotuchin v. Venäjä 10.2.2009 antamallaan tuomiolla aiempaa tulkintaansa ne bis in idem -kiellon suhteen niin, että kielto koskee myös lis pendens -tilanteita eli ns. rinnakkaisia prosesseja.

5. Suomen korkein oikeus - tiukan änestyksen (6-5) jälkeen (Ruotsin HD sitä vastoin oli omassa päätöksessään 11.6.-13 yksimielinen) - päätti 5.7.-13 antamassaan ratkaisussa KKO 2013:59 seurata HD:n omaksumaa linjaa, katso blogi numero 749/5.7.-13.  

6. Lienee täysin selvää, että myös Suomessa on aikaisemmin vastoin ne bis in idem - kieltoa annettujen veropetostuomioiden purkamista koskevissa asioissa meneteltävä Ruotsin HD:n nyt omaksuman linjan mukaisesti. Siis 10.2.2009 jälkeen vireillä olleissa veropetosjutuissa annetut langettavat tuomiot voidaan mainitulla perusteella hakemuksesta purkaa. HD:n mukaan purku ei edellytä veronkorotuspäätöksen lainvoimaisuutta. 

7. Korkein oikeus ei voi vedota siihen, että  - kuten KKO:n äänestystuomiosta 2013:59 ilmenee - tilanne on ollut oikeudellisesti epäselvä. Ilmeistä on, että KKO:n tiukka ääänestys oli tarkoituksellinen ja tähtäsi siihen, ettei korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä voitaisi katsoa olevan taannehtivaa vaikutusta, jolloin aiemmin annettuja tuomioita ei jouduttaisi purkamaan tai kanteluteitse poistamaan.  Tämä konstruktio tai tavoite on kuitenkin kestämätön, kuten Ruotsin HD:n tämänpäiväisestä päätöksestä ilmenee.

8. Samassa asiassa aikaisemmin annettu lainvoimainen päätös merkitsee ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumista, jonka vuoksi syyte on jätettävä viran puolesta tutkimatta. Tuomionpurun ohella verorikoksesta tuomittu voi siten edellä mainituilla edellytyksillä hakea vaihtoehtoisesti OK 31 luvun 1 §:n 1 kohdan nojalla kanteluteitse lainvoimaisen veropetostuomion tai muun verorikostuomion poistamista, jos tuomiota rasittaa ne bis in idem -kiellon rikkomista tarkoittava oikeudenkäyntivirhe (tuomiovirhekantelu).

       

743. Uskottomuustestistä raiskaustuomio Ruotsissa

Ruotsin korkeimman oikeuden istuntosalista

1. Ruotsin raiskausta koskeva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö on tiukempaa ja ankarampaa kuin naapurimaassa Suomessa. Tämän sai tuta myös 28-vuotias suomalais-tunisialainen Rachid Zoghlami (jäljempänä X).

2. X sai syytteen raiskauksesta (våldtäkt) sillä perusteella, että hän oli päättänyt tehdä avovaimolleen uskottomuustestin työntämällä, syytteen mukaan väkivaltaa tai uhkausta käyttäen, sormensa tyttöystävänsä sukupuolielimeen mahdollisen vieraan miehen sperman löytämiseksi. Tyttöystävän mukaan kyse oli pakottamisesta ja raiskauksesta. X myönsi testin suorittamisen, mutta kiisti raiskaussyytteen, koska hänellä ei ollut ollut seksuaalista tarkoitusta.

3. Käräjäokeus tuomitsi X:n raiskauksesta (brottsbalken 6:1) kahdeksi vuodeksi kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen; minimirangaistus raiskauksesta Ruotsissa on kaksi vuotta vankeutta. Svean hoviokeus, jonne mies valitti, katsoi, ettei teossa ollut kyse raiskauksesta, koska miehellä ei ollut ollut seksuaalista tarkoitusta tai tahallisuutta. Hovioikeus tuomitsi X:n pakottamisesta vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen.

4. Valtakunnansyyttäjä - Ruotsissa "sikäläinen Nissinen" siis esiintyy itse korkeimmassa oikeudessa eikä pane valtionsyyttäjää asialle - pyysi korkeimmalta oikeudelta valituslupaa (prövningstillstånd) ja vaati valituksessaan, että X tuomitaan  raiskauksesta tai toissijaisesti seksuaalisesta pakottamisesta ja että tuomittua rangaistusta kovennetaan. Högsta domstolen myönsi valtakunnansyyttäjälle valitusluvan teon rubrisoinnin eli rikosnimikkeen määrittelyn osalta. 

5. Eilen antamassaan tuomiossa, itse asiassa eräänlaisessa välituomiossa, korkein oikeus katsoi, että mainitunlainen teko on raiskaus riippumatta siitä, missä tarkoituksessa se on tehty. 

HD:n tuomio B 1195-13

6. Faktojen osalta korkein oikeus tyytyi viittaamaan hovioikeuden perusteluihin siitä, miten teko oli tapahtunut, kas näin: 

"Hovrätten har, beträffande åtalspunkten 2, funnit styrkt att X har knuffat ner Y på sängen och dragit hennes ben åt sidan samt att han mot Y:s vilja fört upp sina fingrar i hennes underliv och i samband med denna händelse uttalat hot av innebörden att hon skulle skadas. X och Y var vid tidpunkten för händelsen ett par. De har samstämmigt uppgett att X syfte med handlingen var att kontrollera om Y hade varit otrogen."

7. Lainsoveltamisen eli teon rikosoikeudellisen kvalifioinnin osalta korkein oikeus totesi, että sillä tarkoituksella, missä teko on tehty, ei sinänsä ole merkitystä arvioitaessa, onko kysymyksessä seksuaalirikos vai ei. Ratkaisevaa on se, loukataanko sanotunlaisella teolla kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Korkein oikeus kirjoitti näin:

"Vissa handlingar ska alltid anses ha en påtaglig sexuell prägel. Exempel på sådana handlingar är vaginala, orala och anala samlag. Hit hör även handlingar som att föra in fingrar eller föremål i en kvinnas underliv. Avsikten med handlingen saknar betydelse. En handling av det aktuella slaget är alltid ägnad att kränka den sexuella integriteten, om den utförs utan ett giltigt samtycke."

8.  Korkeimman oikeuden mukaan X:n tekoon ei voida soveltavaa lievennettyä rangaistusasteikkoa, vaan rangaistus tulee mitata raiskauksesta (våldtäkt) säädetyn normaalin rangaistusasteikon mukaan: 

"X har fört in två fingrar i Y:s underliv och 'grävt runt', låt vara att handlingen var kortvarig. Handlingen har med våld och hot om våld utförts mot Y:s uttryckliga vilja. Det uttalade syftet har inneburit att situationen, utöver den kränkning som övergreppet i sig innebar, var förödmjukande för henne. Brottet kan därför inte anses vara ett sådant undantagsfall där den lindrigare straffskalan i tredje stycket ska tillämpas. Brottet ska således bedömas som våldtäkt enligt 6 kap. 1 § första stycket brottsbalken."

9. Högsta domstolenin ratkaisu oli yksimielinen. Oikeusneuvos  Agneta Bäcklund lisäsi perusteluihin vielä omia näkemyksiään parin sivun verran.

10. Högsta domstolen ei ottanut tapausta lopullisesti ratkaistavakseen eikä antanut siitä pääasiaratkaisua, vaan kumosi hovioikeuden tuomion rikosnimikkeen, tuomitun rangaistuksen ja vahingonkorvauksen osalta sekä palautti jutun näiltä osin hovioikeuteen.Tämä saattaa tuntua suomalaisesta lukijasta yllättävältä lopputulokselta, sillä Suomessa on totuttu siihen, että KKO voi tuomita rangaistuksen, vaikka syyte olisi hylätty sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa. 

11. Jos korkein oikeus hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen tuomitsee syytetyn rangaistukseen, ei syytetyllä enää ole mahdollisuutta valittaa tuomiosta. Högsta domstolenin ratkaisu, jolla juttu palautettiin eräänlaisen "vahvistustuomion" jälkeen takaisin hovioikeuteen, antaa syytetylle, kuten myös rikoksen uhrille eli asianomistajalle,  mahdollisuuden valittaa hovioikeuden langettavasta tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa siis huolehditaan ihmisten oikeusturvasta eli tässä tapauksessa valitusoikeuden toteutumisesta viimeisen päälle.

12. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen ripeyteen, jolla X:n tapaus käsiteltiin kolmessa oikeusasteessa. Käräjäoikeus antoi tuomionsa joulukuussa 2012, Svean hovioikeus 8.2.-13 ja korkein oikeus eilen 13.6. Koko "homma" vedettiin läpi kolmessa oikeusasteessa siis puolessa vuodessa! Suomessa tällaisen jutun tutkintaan eri oikeusasteissa kuluu helposti vähintään 2-3 vuotta.

13. Oikeusturvassa on siis todella eroja!

741. Ne bis in idem -kielto; Ruotsin korkeimmassa oikeudessa merkittävä linjanmuutos

1. Blogijutussa 673/26.11.2012 olen selostanut ne bis in idem -periaatteen eli tuomion oikeusvoimavaikutusta koskevan normin tulkintaa veropetosta koskevissa rikosjutuissa, katso tästä. Kerroin ko. jutussa, että korkeimman oikeuden ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan välille oli syntymässä kiista tai epäselvyys mainitun kiellon soveltamisalasta ja tulkinnasta. 

2. Nyt tähän asiaan on saatu uusi merkittävä lisä, kun Ruotsin korkein oikeus antoi tänään täysistunnossa asiaa koskevan ennakkopäätöksen, jolla muutetaan Ruotsissa aiemmin omaksuttua tulkintaa. Högsta domstolenin ratkaisu (B 4946-12), joka on yksimielinen, löytyy tästä. HD:n ratkaisu näyttäisi tukevan perustuslakivaliokunnan kysymyksessä omaksumaa kantaa (PeVL 9/2012). Mielenkiintoista nähdä, tuleeko jatkossa myös Suomen korkein oikeus muuttamaan linjaansa ne bis in idem -kiellon soveltamisen suhteen.

3. Ne bis in idem -kiellosta on määräys Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4. artiklassa: Ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista uudelleen oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. - On syytä huomata, että kiellossa ei ole kyse pelkästään kahdesti rankaisemisen (kaksoisrangaistavuus), vaan myös kahdesti syyttämisen eli syytteiden tutkimisen (kaksoismenettelyn) kiellosta.

4. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännössä ne bis in idem -kiellon soveltamisala ei rajoitu ainoastaan varsinaisiin rikosoikeudellista rangaistusta koskeviin tuomioihin, vaan sen katsotaan koskevan myös erilaisia rangaistuksenluonteisia hallinnollisia seuraamuksia; näin esimerkiksi ratkaisuissa Jussila v. Suomi 23.11.2006 ja Ruotsalainen v. Suomi 16.6.2009. Tämä on Suomen kannalta merkittävä asia, sillä Suomi on hallinnollisten sanktioiden luvattu maa eli valtio, jonka lainsäädäntö sisältää runsaasti erilaisia veronkorotuksia ja monia muita rangaistuksenluonteisia hallinnollisia sanktioita.

5. EIT:n omaksuman kannan mukaan esimerkiksi veronkorotuksen määräämisessä on siis kysymys EIS:n 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetusta rikosasiasta, lisäksi siinä ja veropetosasiassa on kyse olennaisesti samasta asiasta. Näin esimerkiksi ratkaisussa Zolotukhin v. Venäjä (10.2.2009). Tämän mukaisesti korkein oikeus on katsonut ennakkopäätöksessään KKO 2010:45, että koska veronkorotuspäätös oli tullut lopulliseksi (lainvoimaiseksi) jo ennen kyseistä verovelvollista vastaan veropetoksesta nostetun syytteen vireillepanoa, ne bis in idem -kielto esti veropetossyytteen tutkimisen.

6. Sitä vastoin ennakkopäätöksissä KKO  2010:46 ja KKO 2010:82 veronkorotusten ei katsottu muodostavan estettä veropetosta koskevien syytteiden käsittelylle, koska veronkorotukset eivät olleet tulleet lopulliseksi ennen syytteiden nostamista. Verotuspäätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen tekemiselle varattu viiden vuoden määräaika ei ollut kulunut vielä umpeen, joten KKO antoi molemmissa tapauksissa vastaajalle langettavan tuomion veropetoksesta. Tapauksesssa KKO 2010:46 veronkorotukset eivät olleet lopullisia vielä siinäkään vaiheessa, kun korkein oikeus antoi asiassa oman tuomionsa. Tapauksessa KKO 2010:82 veronkorotukset taas tulivat lopullisiksi rikosprosessin kuluessa.

7. Korkeimman oikeuden linjavedon mukaan siis ainoastaan veronkorotusta koskeva lopullinen päätös voi estää veropetossyytteen käsittelyn, mutta sitä vastoin ne bis in idem -kielto (kaksoisrangaistavuuden/kaksoismenettelyn kielto) ei sovellu tilanteeseen, jossa ensin aloitetussa prosessissa (tässä siis veroprosessissa) annettu sanktio tulee lopulliseksi vasta jälkimmäisen prosessin (rikosprosessin) kuluessa tai sen jälkeen. Näissä tilanteissa on korkeimman oikeuden mukaan edelleen mahdollista rangaista kahdesti, vaikka EIS 7. lisäpöytäkirjan mainittu märäys näyttääkin sanamuotonsa mukaisesti tämän kieltävän. Miksi näin? Korkein oikeus lukee eli tulkitsee lakia omalla tavallaan (varovaisesti ja verottajalle edullisesti) ja katsoo, että EIS:n ko. artikla sisältää vain oikeusvoimavaikutuksen, ei sen sijaan ns. lis pendens -vaikutusta. Käsitelainopillisesti päätöksen oikeusvoimasta erotetaan asian vireilläolovaikutus eli mainittu lis pendens -vaikutus, joka tarkoittaa sitä, että oikeudenkäynnissä jo vireillä olevasta asiasta (jota ei siis vielä ole ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla) ei voida nostaa uutta kannetta tai syytettä.

8. Kuten olen alussa mainitussa blogijutussa 26.11.2012 todennut, korkeimman oikeuden omaksuma kanta ei ole sopusoinnussa ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4. artiklan ja ne bis in idem -kiellon ration kanssa. Ei ole perusteltua tulkita kaksoisrangaistavuuden kieltoa  - oikeastaan siis kaksoismenettelyn kieltoa - ahtaasti siten, että  se koskisi vain puhtaasti peräkkäisiä menettelyjä, vaan kieltoa on järkevä soveltaa myös samanaikaisesti vireillä oleviin menettelyihin. EIT:n ratkaiseman tapauksen Tomasovic v. Kroatia 18.10.2011 tuomiossa on lausuttu aika selkeästi, että myös osittain samanaikaiset prosessit voivat loukata ne bis in idem -kieltoa. Kiellon soveltamisalaa on siten tulkittava sanotunlaisissa tilanteissa vastaajan/verovelvollisen eduksi (in dubio contra fiscus), ei siis Suomen korkeimman oikeuden omaksumalla tavalla verottajan kannalta ystävällisesti (in dubio pro fiscus). 

9. Suomen korkein oikeus on katsonut, että jälkimmäinen verorikosprosessi voidaan viedä loppuun asti, jos se on käynnistynyt ennenkuin aiempi hallinnollinen veronkorotusmenettely on tullut lopulliseksi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on sen sijaan pitänyt perusteltuna (PeVL 9/2012 vp), että lainvoimaisen, lopulliseksi jääneen seuraamusmaksun tulee estää samaa tekoa koskevan rikossyytteen käynnistyminen tai keskeyttää se.

10. Ruotsin korkein oikeus on alussa mainitulla plenum-tuomiollaan (B 4946-12) yksimielisesti muuttanut ne bis in idem -kieltoon nähden aikaisemmin eli vuosina 2004 ja 2010 omaksumaansa kantaa ja linjannut, että henkilöä ei voida syyttää tuomioistuimessa verorikoksesta, jos verottaja on aikaisemmin määrännyt samasta teosta eli samojen väärien tietojen antamisesta hänelle veronkorotuksen. Högsta domstolen on tukeutunut päätöksessään EU-tuomioistuimen aiemmin tänä vuonna (26.2.2013) antamaan tuomioon Åkerberg Fransson -tapauksessa (C-617/10, syyttäjä v. Hans Åkerberg Fransson). Mainittu tuomio koski arvonlisäveroa. Högsta domstolen toteaa, että kaksoismenettelyn kielto koskee myös muita veroja, kuten esimerkiksi tuloveroa.

11. Vuonna 2004 antamassaan ennakkopäätöksessään Högsta domstolen vielä katsoi (NJA 2004 s. 510), että verottajan veronkorotuspäätös estää veropetossyytteen tutkimisen ainoastaan siinä tapauksessa, että päätös on tullut lopulliseksi ennen syyteen nostamista. Tälllä kannalla on ollut myös Suomen korkein oikeus esimerkiksi ennakkopäätöksissään KKO 2010:46 ja KKO 2010:82. Tänään annetun ratkaisun mukaan sitä vastoin jo verottajan tekemällä veronkorotuspäätöksellä on oikeusvoimaan (ne bis in idem) rinnastettava lis pendens -vaikutus, joka siis estää veropetossyytteen tutkimisen, vaikkei veronkorotusta koskevan valituksen määräaika ole vielä päättynyt. 

12. Högsta domstolen on nojautunut kantansa tueksi näkyvästi kiinteään systemaattiseen ja funktionaaliseen yhteyteen, joka ko. kahden prosessiperiaatteen eli oikeusvoiman (res judicata) ja toisaalta vireilläolovaikutuksen (lis pendens) välillä on vanhastaan katsottu ruotsalaisessa prosessioikeudessa vallitsevan.Tässä kohdin korkein oikeus on viitannut tunnettujen prosessualistien Lars Welamsonin ja Per Olof Ekelöfin oikeusvoimaa ja lis pendens -vaikutusta koskeviin esityksiin; Lars Welamsonin väitöskirja Om brottmålsdomens rättskraft, johon HD on viitannut, on muuten kirjoitettu vuonna 1949. 

13. Högsta domstolenin tuomion laajat perustelut päättyvät seuravaan yhteenvetoon (perustelujen kohta 72):

Sammanfattningsvis innebär det sagda i huvuddrag följande. Rätten att inte bli lagförd eller straffad två gånger för samma brott (gärning) omfattar systemet med skattetillägg och påföljd för brott mot skattebrottslagen. Rätten omfattar såväl mervärdesskatt som andra skatter och avgifter. Den gäller när skattetillägg och påföljd för skattebrott aktualiseras för en och samma fysiska person, också när en juridisk person är primärt ansvarig för skattetillägget. Det föreligger hinder (lis pendens) mot åtal för skattebrott även om beslutet om skattetillägg inte har vunnit laga kraft.

14. Tulee olemaan tosiaan mielenkiintoista nähdä, miten Suomen korkein oikeus reagoi naapurimaan oikeuskäytännön muutokseen, joka on saanut kannatusta myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotossa (PevL 9/2012 vp.). Jos korkein oikeus muuttaa linjaansa - itse pidän tätä lähes tulkoon varmana asiana - on seurauksena, että useiden, kenties jopa satojen vireillä olevien veropetos- ja mahdollisesti eräiden muidenkin talousrikosjuttujen tutkinta on pakko lopettaa.

15. Ruotsisssa verottaja on jo ehtinyt arvella (Aftonbladet 11.6.), että HD:n linjanmuutos tulee johtamaan lukuisiin, kenties satoihin tai jopa tuhansiin purkuhakemuksiin. Henkilöt, joille on määrätty veronkorotus ja jotka sen jälkeen tuomittu antamiensa samojen väärien tietojen johdosta myös veropetoksesta, voivat hakea purkua eikä purkuhakemukselle tässä tapauksessa, kun purkua haetaan syytetyn tai tuomitun eduksi, ole säädetty määräaikaa. Purkuhakemuksia tehtäneen perusteella "ilmeisesti väärä lainsoveltaminen". Koska tilanne kaksoisrangaistavuuden tai -menettelyn suhteen on ollut epäselvä - EIT:n ratkaisukäytäntökin on ollut horjuva - voidaan väittää, ettei edellytyksiä purulle olisi olemassa. Ne bis in idem -sääntö samoin kuin kansalaisten tasapuolisen kohtelun periaate ovat kuitenkin niin painavia perusteita, että vaaka kallistunee purkuhakemusten hyväksymisen puolelle. Kaksinkertaisen rangaistuksen kohteeksi joutuneilla on myös oikeus vaatia vahingonkorvausta valtiolta.