634. Turun hovioikeuden presidentti vaihtuu

Tätä hahmoa hovioikeuden edustalla ei ole tarkoitus vaihtaa...

1. Turun hovioikeus, joka on maamme vanhin hovioikeus (perustettu 1623), saa uuden presidentin. Hän on oikeusneuvos Timo Esko. Hallitus esitti Eskoa virkaan tänään ja nimitys varmistuu huomenna, kun Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, Turun hovioikeuden entinen viskaali, hyväksyy esityksen. Turun Sanomien uutispätkän mukaan Timo Esko olisi 62-vuotias, mutta todellisuudessa hän on vasta 60-vuotias.

2. Oikeusministeriön alainen tuomarinvalintalautakunta, joka valmistelee myös ko. nimityksen - oikeusneuvosten ja hallintoneuvosten virkaesitysten tekeminen ei sen sijaan kuulu mainitulle lautakunnalle - esitti Timo Eskoa virkaan yksimielisesti. Hän aloittaa virassaan marraskuun alussa. Hovioikeuden presidenttinä vuodesta 2000 toiminut Antero Palaja jäi eläkkeelle syyskuun alussa.

3. Tamperelaissyntyinen Esko toimii tällä hetkellä korkeimman oikeuden jäsenenä. Hän on urallaan työskennellyt myös yksityisellä puolella eli asianajajana (vuosina 1992 -2006 sekä Helsingin yliopiston hallintojohtajana (1987-1993). Koulutukseltaan Esko on oikeustieteen tohtori. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1985 tutkimuksellaan "Lainvalinta ja kansainväliset työsuhteet". Hän on "yhden kirjan dosentteja" Helsingin yliopistossa vuodesta 1986.  Eskoa on pidetty yhtenä harvoista suomalaisista kansainvälisen yksityisoikeuden asiantuntijoista.

4. Presidentin virkaa hakivat myös Turun hovioikeuden hovioikeudenlaamanni Riitta Jousi (65 v.) sekä Rovaniemen hovioikeuden hovioikeudenneuvos Sakari Laukkanen (50 v); vm. on entisiä oppilaitani Lapin yliopistosta, jossa hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeuden alalta vuonna 1997. Tuomarinvalintalautakunnan mielestä vahvimmat ehdokkaat virkaan olivat Esko ja Jousi, joista Esko katsottiin ansioituneemmaksi ennen kaikkea johtamiskokemuksensa vuoksi.  - Hm, tuomarinvalintakunnan puheenjohtajalle Pauliine Koskelolle on tyypillistä, että nimenomaan mainittu "johtamiskokemus" painoi tämänkin viran täytössä eniten, vaikka Timo Esko on toki mainittuja kanssahakijoitaan selvästi monipuolisemman kokemuksen omaava ja muutenkin meritoituneempi lakimies.

5. Kuten kaikki muutkin KKO:n jäseneksi asianajajan tehtävästä (tähän asti) nimitetyt oikeusneuvokset, myös Timo Esko on innokas välimies; hän  on ollut vuodesta 1996 Suomen Välimiesyhdistyksen hallituksen jäsen. Hovioikeuden presidenttinä Eskolle jäänee entistä enemmän aikaa välimiestehtävien hoitamiseen, sillä noita hommia ei ole kielletty tuomareilta, ei edes oikeusneuvoksilta tai hovioikeudenpresidenteiltä. 

6. Välimiestehtävien hoitaminen sopii tietenkin erittäin huonosti tuomioistuimen päällikkötuomarin tehtävänkuvaan, jos silmällä pidetään tuomioistuin riippumattomuutta, mutta tästähän meillä Suomessa ei ole tunnetusti koskaan välitetty!

7. Mikä muuttuu, kun hovioikeuden presidentti vaihtuu? Ennuste on aina ennenkin ollut sellainen, että mikään tuskin muuttuu, ja nämä ennusteet ovat pitäneet kutinsa lähes aina sataprosenttisesti. Tuskinpa nytkään on mitään raflaavaa uutta odotettavissa, kun maamme vanhin hovioikeus saa uuden päällikkötuomarin. Hitaasti ja arvokkaasti mennään varmasti Turun hovioikeudessa jatkossakin, mutta onko tämä hyväksi ihmisten oikeusturvalle, onkin jo kokonaan toinen asia.

8. Itse asiassa aloitin itse tuomarinurani uran tavallaan juuri Turun hovioikeudesta, sillä vannoin siellä  joskus tammi-helmikuussa 1966 vastavalmistuneena  juristinplanttuna tuomarinvalan, jolloin minut otettiin hovioikeuden auskultantiksi. Palveltuani notaarina ja istuttuani asianmukaisen määrän käräjiä kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana, tuohon aikaan jämptisti 30 (pitkää) istuntopäivää, samainen Turun hovioikeus myönsi minulle 2-3 vuotta myöhemmin 25-vuotiaana armollisesti varatuomarin arvonimen. Näine oppeineni suoriuduin sitten 70-luvun alusta  pikkuhiljaa tuomarinuralle, ensin vt. ylimääräisesi viskaaliksi Helsingin hovioikeuteen.

9. Tuomarinvalan otti talvella 1966 Turussa vastaan hovioikeuden silloinen presidentti Filip Jaatinen, joka kuoli yllättäen pian tämän toimituksen jälkeen. Jaatista seurasi presidenttinä oikeusneuvos Lars-Henrik Lilius (1966-1972), joka muistan marssineen kävelykeppiään heilutelleen hovioikeuden edustalla vahvannäköinen palttoo päällään; Liliuksen joku esi-isäkin lienee ollut saman hovioikeuden presidenttinä. Liliusta puolestaan seurasi presidenttinä turkulainen oikeusneuvos Keijo Heikola (presidenttinä 1972-1987), jota pidettiin yleisesti pätevänä tuomarina. Heikolan jälkeen presidentiksi tuli  niin ikään syntyperäinen turkulainen hovioikeudenneuvos OTL Touko Kosonen (1988-1993); hänessä oli hieman prosessualistin vikaa, vaikkei koskaan väitellytkään. 

10. Touko Kososta seurasi presidenttinä oikeusneuvos Ole Roos (1993-2000), entisiä turkulaisia hänkin. Roos oli taitava tuomari, minkä panin merkille ollessani KKO:n ylimääräisenä oikeusneuvoksena 1983. Hovioikeuden presidenttinä Roosilla oli tapana tehdä tutustumismatkoja hovioikeuspiirin alioikeuksiin ja seurata tällöin paikan päällä myös käräjien istumista. Viimeisen tällaisen matkan Roos teki Ikaalisen käräjäoikeuteen, miltä matkalta Turkuun palattuaan hän kuoli. 

11. Ole Roosin jälkeen hovioikeuden presidentiksi nimitettiin syntyperäinen turkulainen Antero Palaja (2000-2012), joka on siis jäänyt nyt eläkkeelle. Hän haki presidentin virkaa jo vuonna 1993, jolloin siis viran sai Ole Roos. Palaja oli nimitetty KKO:n jäseneksi vuonna 1994, vasta myöhemmin ilmeni, että hän oli toiminut sittemmin konkurssiin asetetun Vakuutusyhtiö Apollon hallituksen puheenjohtajana. Olen kertonut Apollon tapauksesta ja Antero Palajan osuudesta asiassa kirjassani Korkein oikeus kriisissä (1997). 

12. Hovioikeuden presidenteillä olisi erinomaiset mahdollisuudet kehittää hovioikeuden ja hovioikeuspiirin alioikeuksien toimintaa. Käytäntö on valitettavasti osoittanut, että tämä kehitystyö jää useimmiten  vaatimattomaksi ja presidentti toimii käytännössä ikään kuin eräänlaisena hallintojohtajana; kaikissa hovioikeuksissa on toki erityinen kansliapäällikön virka. Lainkäyttöön ja sen tasoon, mikä ei tarkoita tietenkään yksinomaan juttujen käsittelyaikoja, ei kiinnitetä riittävää huomiota eivätkä presidentit osallistu esimerkiksi juridisissa aikakausijulkaisuissa lainkäyttöä ja/tai lainsoveltamista koskevaan keskusteluun.

13. Oma idolini hovioikeuden päällikkötuomarina oli Y.J. Hakulinen, joka toimi Helsingin hovioikeuden presidenttinä 1952-1972 ja oli siis sanotussa virassa vielä silloin, kun minä meni hovioikeuden esittelijäksi. Hakulinen oli todellinen lainkäytön johtaja ja kehittäjä, jolla oli auktoriteettia puuttua usein myös yksittäisiin ratkaisuihin, jos hän havaitsi niissä puutteita tai suoranaisia virheitä. Hallintotehtävät Hakulinen sen sijaan hoiti ikään kuin vasemmalla kädellä, ne oli yleensä delegoitu hovioikeuden sihteerille.

14. Jos Y.J. Hakulisen tyyppinen eli todella pätevä ja taitava tuomari, jolla olisi lainkäyttöjohtajalta edellytettävä taito ja tieteellisiin julkaisuihin perustuva arvovalta, hakisi nykyisin hovioikeuden presidentin virkaan, Pauliine Koskelon johtama tuomarinvalintalautakunta asettaisi hänet epäilemättä  kaikkein viimeisemmälle sijalle, jos nyt ylipäätään katsoisi hänet kelpoiseksi virkaan. Nykyisin painotetaan lähinnä vain viranhakijoiden hallinnollista kokemusta ja osaamista, lainkäyttöaidoille ei panna juuri minkäänlaista painoa. Lainkäyttöä johdetaan nyt, jos ylipäätään johdetaan, vasemmalla kädellä.

15. Niin muuttuu maailma - Eskoseni!

117. Vaasan hovioikeuden presidentin virka täytettävänä; kielikysymys velloo Pohjanmaan käräjäoikeudessa

     Vaasan hovioikeuden vuonna 1862 valmistunut talo

1. Vuonna 1776 perustetun Vaasan hovioikeuden nykyinen talo on Suomen hovioikeuksista ja ylipäätään suomalaisista oikeustaloista upein sekä ulkoa että varsinkin sisäpuolelta. Se on niitä harvoja suomalaisia oikeustaloja, joita voi ylpeyttä tuntien esitellä myös pohjoismaisille ja eurooppalaisille vieraille. En ryhdy tässä kertoilemaan hovioikeuden talosta, sen historiasta tai taloon 1970- ja 1980 -luvuilla suoritetuista entisöimistöistä. Totean vain, että hovioikeuden presidenttinä 1989-1998 toiminut Erkki Rintala on tehnyt talon fyysisen olemuksen samoin kuin hovioikeuden lainkäytön kehittämisen osalta suurtyön. Vaasan hovioikeutta pidettiin Rintalan presidenttikaudella ja vielä sen jälkeenkin monessa suhteessa yleisesti maan ykköshovioikeutena. 

2. Hovioikeudessa on arvokkaita taulu- ja kirjakokoelmia sekä antiikkisia huonekaluja ja oikeuden tunnuksin varustettuja esineitä. Vaasan hovioikeuden yksi ylpeydenaihe on kirjasto, jossa on koti- ja ulkomaista oikeustieteellistä kirjallisuutta ja aikakausijulkaisuja sekä valtiopäiväasiakirjoja aina Porvoon valtiopäiviltä 1809 lähtien. Kirjaston asiakkaina ovat myös Helsingin yliopiston Vaasan oikeustieteellisen koulutuksen opiskelijat ja Vaasan yliopiston opiskelijat ynnä muut tutkijat. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia vierailivat Vaasan hovioikeudessa syyskuussa 2006, jolloin hovioikeuden perustamisesta tuli kuluneeksi 230 vuotta.

3. Erkki Rintalan jälkeen hovioikeuden presidenttinä toimi Ingvar Krook (1998- 2004), joka on hovioikeuden omia kasvatteja ja nimitettiin presidentin virkaan KKO:n oikeusneuvoksen virasta. Ingvar Krook oli yhtiöoikeudesta väitellyt tohtori, jonka perustelutaito näkyy niiden juttujen tuomioissa, joiden ratkaisemiseen hän KKO:ssa osallistui. Krookia seurasi vuonna 2005 presidenttinä - järjestyksessä 31. hovioikeuden presidentti - oikeusneuvos Mikko Könkkölä, joka nimitettiin keväällä Helsingin hovioikeuden presidentiksi Lausi Melanderin jälkeen.

4. Vaasan hovioikeuden asiat kiinnostavat minua erityisesti siksi, että olen itsekin ollut töissä kyseisessä hovioikeudessa, tarkemmin sanottuna hovioikeudenneuvoksena vuosina 1976-78. Tuolloin hovioikeudentalon toisessa päässä toimi vielä Vaasan lääninhallitus, mutta 1980-luvulla talo siirtyi kokonaan hovioikeuden käyttöön. Minulla on miellyttäviä muistoja  noilta ajoilta, opin uusia asioita ja tutustuin moniin mielenkiintoisiin tuomareihin, esittelijöihin ja kanslisteihin. 

5. Hakuaika avoinna olevaan Vaasan presidentin virkaan päättyi toissa päivänä. Hakijoita oli yllättävän vähän, esimerkiksi KKO:sta virkaa ei hakenut kukaan. Minulle oli yllätys, että esimerkiksi Vaasan hovioikeudessa aiemmin työskennelleet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki ja Hannu Rajalahti eivät hakeneet presidentin virkaa. Vaikka hovioikeudentalo on upea ja virka arvostettu, kuuluu hovioikeuden presidentin työhön nykyisin niin paljon hallintoa, ettei homma ilmeisesti kovin suuresti houkuta.

6. Virkaan oli neljä hakijaa: Vaasan hovioikeudesta hovioikeudenlamannit Olli Varila (60 v.) ja Robert Liljenfeldt (58), Kouvolan hovioikeudesta hovioikeudenneuvos Tapani Vasama (54) ja Turun hovioikeudesta hovioikeudenlaamanni Simo Simola (63). Simolalla on pisin kokemus tuomarina ja Vasama on Suomen Tuomariliiton puheenjohtaja. Silti vaikuttaa siltä, että nimityskisa on kahden kauppa, eli virkaan nimitetään joko Olli Varila tai Robert Liljenfeldt. Varila ja Liljenfeldt ovat Vaasan hovioikeuden omia kasvatteja, jotka ovat aloittaneet uransa juuri hovioikeudessa. Kun itse menin Vaasan vuonna 1976, olivat Varila ja Liljenfeldt myös tulleet äskettäin hovioikeuteen ja aloittaneet siellä ylimääräisinä esittelijöinä eli hovioikeudenviskaaleina.

7. Minun ei ole syytä ryhtyä tässä lähemmin pohtimaan, kummasta pitäisi "tehdä" presidentti, Varilasta vai Liljenfeldtistä. Molemmat ovat päteviä ja sopivia virkaan. Nimitysasiassa antavat lausunnon Vaasan hovioikeus ja KKO, ja virkaesityksen valtioneuvostolle tekee tuomarinvalintalautakunta. Lopullisen nimityspäätöksen tekee Tasavallan presidentti. Niin, ja kaikki viranhakijat joutuvat psykologisiin soveltuvuusteihin. Itse en kyllä tällaisista testeistä paljoakaan perustaisi. Epäluuloni johtuu ehkä siitä, että jos olisin itse aikoinaan joutunut sanotunlaisiin testeihin, olisin melko varma, että minut olisi raakattu pois päällikkötuomarin eli kihlakunnantuomarin viran hakijoiden joukosta. Testeissä olisi kenties ihmetelty, että miten tuollainen tyyppi on ylipäätään joskus voitu nimittää johonkin tuomarinvirkaan! No, tuota päällikkötuomarin hommaa tuli joka tapauksessa hoidettua toistakymmentä vuotta. En voi todeta, että päivääkään tuosta ajasta en vaihtaisi pois, mutta sikäli kun vielä muistan, niin hauskaa ja mielenkiintoistahan tuo puuhailu tuomiokunnassa useimmiten kuitenkin oli, samoin vapaa-ajan vietto tuomareiden ja notaarien kanssa.

8. Kieliasia voi olla yksi merkittävä tekijä uutta hovioikeuden presidenttiä nimitettäessä. En puutu siihen tässä enemmälti, mutta tulkoon todetuksi, että valtioneuvoston asetus 12.6.2008 vuonna 2010 aloittavien uusien ja uljaiden käräjäoikeuksien tuomiopiireistä on herättänyt suurta närää varsinkin Vaasan seudun suomenkielisen väestön ja hovioikeuspiirin tuomarikunnan keskuudessa. Valtioneuvosto päätti, RKP:n vaatimuksesta ja pääministeri Matti Vanhasen antaman lupauksen mukaisesti, että 1.1.2010 aloittava Pohjanmaan käräjäoikeus, jonka kanslia sijaitsee Vaasassa, on enemmistökieleltään ruotsinkielinen. - En muuten pidä lainkaan onnistuneena sitä, että  suuri osa uusista käräjäoikeuksista on nimetty maakuntien mukaan: Pohjanmaan käräjäoikeus, Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus jne. Osa uusista käräjäoikeuksista on kuitenkin nimetty, kuten nytkin, sijaitsemispaikkansa mukaan, kuten esimerkiksi Oulun käräjäoikeus, Tuusulan käräjäoikeus, Hyvinkään käräjäoikeus ja tietenkin Helsingin, Vantaan ja Espoon käräjäoikeudet.

9. Tällä hetkellä vielä toiminnassa oleva Vaasan käräjäoikeus on enemmistökieleltään suomenkielinen. Muutos tuli - tai tehtiin - mahdolliseksi, kun nyt vielä toimiva ruotsinkielinen Mustasaaren käräjäoikeus lakkautetaan ja yhdistetään Vaasan käräjäoikeuteen. Tulevan Pohjanmaan käräjäoikeuden väestön niukka enemmistö on tosin ruotsinkielistä, mutta paradoksaalista on, että valtaosa eli peräti 80 prosenttia Pohjanmaan käräjäoikeuden jutuista ja asioista tullaan käsittelemään suomeksi. Laissa olevat kielivaatimukset aiheuttavat sen, että Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomareilta vaaditaan erinomainen ruotsin kielen taito, vaikka toiminnalliset tarpeet eivät tätä edellytä. Tämä johtaa siihen, että tuomareiden rekrytointipohja olennaisesti kapenee kielivaatimusten johdosta.

10. Ruotsinkielisen Pohjamaan käräjäoikeuden perustamista ovat vastustaneet muun muassa Vaasan hovioikeus ja Vaasan käräjäoikeus sekä sen ruotsinkielinen laamanni. Mutta politiikka on politiikkaa ja ikuisena hallituspuolueena tunnetun RKP:nkin täytyy ilmeisesti silloin tällöin saada omia kielipoliittisia vaatimuksiaan lävitse, vaikka siitä kärsisi oikeudenhoito ja pahimmassa tapauksessa ihmisten oikeusturvakin. Kun Mustasaaren käräjäoikeuden ohella toinen nykyisin vielä toimivista mannersuomen enemmistökieleltään ruotsinkielinen käräjäoikeus eli Paraisten käräjäoikeus yhdistetään useiden muiden käräjäoikeuksien kanssa vuoden 2010 alusta Varsinais-Suomen käräjäoikeudeksi, jonka enemmistökieleksi tulee suomi, ajoivat Rkp:n ministerit ja kansanedustajat härkäpäisesti läpi tavoitteensa saada mannersuomeen edes yksi ruotsinkielinen käräjäoikeus eli juuri Vaasan käräjäoikeus. Tämän pääministeri Matti Vanhanen ja keskusta sekä oikeusministeri Tuija Brax hövelisti ruotsalaisille lupasivat.

11. Valtioneuvosto eli hallitus on päättänyt aina asetuksella käräjäoikeuksien lakkauttamisista ja uusien käräjäoikeuksien perustamisesta. Tämä on outoa ja kenties jopa virheellistä, sillä perustuslakihan lähtee siitä, että tuomioistuimet ovat laillisia eli siis lailla perustettuja. Eduskunnan tulisi päättää käräjäoikeuksien perustamisesta, lakkauttamisesta ja yhdistämisestä toisiin käräjäoikeuksiin. Onhan jokaisen hovioikeudenkin perustamisesta päätetty eduskuntalailla, miksi siis käräjäoikeudet, jotka ovat kaiken oikeudenhoidon ja lainkäytön perusta, voidaan perustaa ja lakkauttaa valtioneuvoston päätöksillä? Nämä päätöksethän juuri mahdollistavat sellaisten poliittisten lehmänkauppojen tekemiset, jollaisesta uuden Pohjanmaan käräjäoikeuden perustamisessakin näyttäisi olevan kyse. Tiettävästi eduskunnan oikeusasiamiehelle on tehty kantelu, jossa on pyydetty tutkimaan, onko menettely, jossa uudet käräjäoikeudet on perustettu valtioneuvoston päätöksellä, perustuslain mukainen. Oikeusasiamies saattaa kuitenkin saada kantelun ratkaistuksi vasta sitten, kun uudet käräjäoikeudet ovat jo aloittaneet toimintansa tai kun aikaa vuoden vaihteeseen on enää niin vähän, ettei asiantilan korjaamiseksi ole käytännössä enää mitään tehtävissä, vaikka käräjäoikeuksien perustamispäätös todettaisiinkin perustuslain vastaiseksi.

12. Toivottavasti Vaasan seudulla jylläävä oikeudenhoidollinen kielikiista ei vaikuta hovioikeuden presidentin nimitykseen ratkaisevasti. Vaikka hovioikeuden presidentillä on runsaasti hallintotehtäviä, on hovioikeuden presidentti ennen muuta hovioikeuden ja samalla kaikkien hovioikeuspiirin käräjäoikeuksien lainkäyttöä ohjaava päällikkötuomari. Presidentti voi, jos osaa ja viitsii, kannanotoillaan ja lausumillaan vaikuttaa merkittävästi laintulkintoihin ja käytäntöjen muodostumiseen. Tässäkin suhteessa ex-presidentti Erkki Rintala täytti hyvin paikkansa.

13. Minun idolini lainkäytön osaamisen ja johtamisen suhteen oli Helsingin hovioikeuden presidentti Y.J. Hakulinen (1902-1974). Hän oli todella oppinut ja taitava, vaikka toisaalta hyvin itsetietoinen ja vaativa päällikkötuomari. Hakulisen kriittisyys kohdistui usein silloiseen korkeimpaan oikeuteen, jonka ennakkopäätöksiä hän suorasukaiseen tyyliinsä arvosteli. Hakulinen julkaisi omaa lakikirjaakin, koska hän piti virallista Suomen Laki -teosta huonona. Hakulinen oli saksalaisen käsitelainopin edustaja, jonka väitöskirja perusteettoman edun palauttamisesta oli korkeatasoinen, mutta vaikeaselkoinen. Hakulisen pääteoksena voitaneen pitää hänen tunnettua oppi- ja käsikirjaansa Velvoiteoikeus I, joka kuului pitkään yliopistossa siviilioikeus I:n tenttikirjallisuuteen. Muistan, miten yritin opiskeluaikanani päntätä tuota vaikeaselkoista opusta kallooni ajatellen, että en tulisi ehkä koskaan selviytymään siviilioikeus I:n tentistä juuri Hakulisen kirjan takia. Mutta toisin kävi, sillä läpäisin tuon ensimmäisen ison tentin heti ensimmäisellä yrityksellä arvosanalla "erinomaiset tiedot." Sen jälkeen muiden tenttien läpäiseminen tuntui ikään kuin lasten leikiltä.

14. Hakulinen toimi Helsingin hovioikeuden presidenttinä kaksikymmentä vuotta hovioikeuden perustamisesta vuodesta 1952 lähtien. Itse olin Helsingin hovioikeudessa esittelijänä pari vuotta 1970-luvun alussa. Hakulinen oli karismaattinen juristi, ja kaikki hovioikeudessa arvostivat ja jopa pelkäsivät häntä. Hovioikeuden hallintoon Hakulinen ei käsittääkseni puuttunut paljoakaan, vaan hallinnon hoiti tuolloin  hovioikeuden sihteeri käytännöllisesti katsoen yksinään. Lainkäyttöön eli hovioikeuden ratkaisutoimintaan Hakulinen sen sijaan puuttui sitäkin innokkaammin. Hän luki huolellisesti jokaisen hovioikeuden jaoston kaikki tuomio- tai päätöstaltiot ja puuttui usein kysymyksillään ja huomautuksillaan jaoston jo ratkaisemaan asiaan ennen kuin se annettiin talosta "ulos." Hovioikeuksien ratkaisujen tuli noudattaa Hakulisen kantaa, ei siis KKO:n, jos nämä kaksi tulkintaa tai näkemystä olivat ristiriidassa keskenään.

15. Jos hovioikeuden kolmijäsenisen jaoston ratkaisu ei tyydyttänyt presidentti Hakulista, hän määräsi asian käsiteltäväksi viisijäsenisessä jaostossa, jonka puheenjohtaja Hakulinen aina toimi itse. Eikä sitä yhtä lisäjäsentä koskaan arvottu, vaan Hakulinen valitsi itse viisijäseniseen kokoonpanoon sellaisen jäsenen, jonka hän tiesi kannattavan omaa mielipidettään asiassa. En muista koskaan sattuneen tapausta, jossa presidentti Hakulinen olisi jäänyt "omassa hovioikeudessaan" vähemmistöön.

16. Itse olin esittelijänä kahdessa jutussa, jotka Hakulinen määräsi johtamansa vahvennetun jaoston käsiteltäväksi. Kumpikin tapaus koski prosessuaalista kysymystä, toisessa oli kyse tuohon aikaan paljon kiistaa ja erimielisyyttä aiheuttaneesta probleemasta, joka tunnettiin nimellä "jatketun rikoksen oikeusvoima." Tuota kysymystä koskevat tapaukset olivat usein joiltakin vähäisiltä osin hieman  erilaisia, mutta tiesin hyvin, että presidentti Hakulisen kanta erosi tässäkin asiassa perusteiltaan tyystin siitä, jonka KKO oli aiemmin parissa ennakkopäätöksessään ottanut. Koska pidin - aivan vilpittömästi - Hakulisen kantaa oikeana, kirjoitin esittelymuistioni ja oman ratkaisuehdotukseni tältä pohjalta. Muistan hyvin, että kun rohkenin esittelytilaisuudessa hieman arvostella KKO:n kantaa, Hakulinen nyökkäsi hyväksyvän oloisesti ja tuhahti ääneen, että "tästäkin nyt näkee, millainen KKO meillä oikein on!" 

17. Sanotun jutun esittely pidettiin kauniina kesäkuun alkupäivänä vuonna 1971. Muistan, että presidentti Hakulinen määräsi esittelyssä tauon, jolloin me lähdimme koko porukka, presidentti Hakulinen, neljä hovioikeudenneuvosta ja minä, kävelylle hovioikeuden talolta eli Marmoripalatsilta Kaivopuiston läpi merenrantaan, josta ostimme jäätelöt ja kävelimme sitten takaisin jatkamaan istuntoamme. Ja niinhän siinä kävi, että esittelyssä nuijittiin hovioikeuden ratkaisuksi esittelijän ehdotus, joka oli - tietenkin- ristiriidassa KKO:n ennakkopäätöksen kanssa. Hakulinen otti hovioikeuden sanotun ratkaisun lakikirjaansa "ainoana oikeana ratkaisuna" jatketun rikoksen oikeusvoimaa koskevasta problematiikasta. Sittemmin eli 1980-luvulla lainsäätäjä poisti lailla kyseisen ongelman oikeushistorian hämäriin. 

18. Y.J.Hakulisen taipumus olla eri mieltä KKO:n samoin kuin useimpien muiden oikeusoppineiden kanssa oli yleisesti tiedossa. Jonkinlaiseksi lentäväksi lauseeksi muodostuikin tuohon aikaan kirjallisuusviittauksissa usein esiintynyt lausahdus "toisin kuitenkin Hakulinen." Hakulinen kuitenkin yleensä aina perusteli oman kantansa. Etunimilyhenne Y.J. tulee muuten nimistä Yrjö Juho. Minä olen tavallaan Y.J:n kaima, sillä etunimeni ovat Jyrki Juhani. Olisiko tällä kenties jotakin tekemistä sen kanssa, että minullakin on kuulemma ilmennyt - silloin tällöin - taipumusta kritisoida KKO:n ratkaisuja? Mene ja tiedä, mutta sen voin kyllä vilpittömästi sanoa, että minuun teki nuorena juristina suuren vaikutuksen Y.J.Hakulisen tapa argumentoida ja myös rohkeus olla eri mieltä, jos asia sitä edellytti. Hakulisen edustamasta käsitelainopista tosin pyrin eroon aika pian hovioikeudesta lähdettyäni. Käsitelainoppia enemmän minua on viehättänyt skandinaavinen realismi ja ratkaisujen perustaminen reaalisiin näkökohtiin ja asia-argumentteihin, ei lain kirjaimen orjallinen seuraaminen (legalismi) tai käsitteistä päätteleminen.

19. Ehkä lukija nyt ymmärtää, miksi en anna kovin suurta arvoa sille, että hovioikeuden presidentti - olipa kyse mistä hovioikeudesta tahansa - on lähinnä vain innokas ja hyvä hallintomies ja -johtaja. Arvostan paljon enemmän hovioikeuden presidenttinä lainkäytön johtajaa, joka omalla esimerkillään ja taidoillaan innostaisi muitakin tuomareita samoin kuin esittelijöitä perehtymään ja panostamaan juridiikkaan, lainkäytön ja ratkaisutoiminnan laatuun sekä tuomioiden perustelemiseen. Presidentti ei voi toki hoitaa hallintoa ikään kuin "vasemmalla kädellä", mutta hallinnossa presidentti ei toimi yksin, vaan häntä avustaa kansliapäällikkö, joka myös paljolti vastaa hovioikeuden rutiinihallinnosta, sekä suuri joukko hovioikeuden henkilökuntaa.