keskiviikko 7. lokakuuta 2009

166. Valtionhallintoa 200 vuotta

Hallituksen istunto Turun hovioikeudessa, leivättömän pöydän ääressä...

Kolmikko Koskelo, Vanhanen ja Hallberg juhlapressissä Turussa

Valtioneuvosto juhli 2.10.2009, jolloin tuli kuluneeksi 200 vuotta valtioneuvoston edeltäjän Suomen senaatin perustamisesta. Näin merkittävää tapahtumaa on toki syytä muistaa vielä näin jälkikäteenkin.

Suomi irrotettiin 1808-1809 käydyn Suomen sodan jälkeen Ruotsin vallasta ja liitettiin Venäjään. Suomi, virallisesti Keisarillinen Suomen suuriruhtinaskunta, sai autonimisen aseman ja sitä kautta ensimmäisen oman hallinnon.

Suomen omaksi keskushallintoviranomaiseksi vahvistettiin vuonna 1809 hallituskonselji, jota vuonna 1816 alettiin kutsua senaatiksi. Senaatti oli Suomen suuriruhtinaskunnan (1809-1917) korkein siviilihallintoelin ja ylin tuomioistuin. Se jakaantui kahteen erilliseen osastoon, talousosastoon ja oikeusosastoon. Talousosaston viisi toimituskuntaa vastasivat kaikista muista yhteiskunnan aloista paitsi suhteista suhteista muihin maihin eli ulkopolitiikasta. Senaatin jäsenet olivat senaattoreita. Senaatti toimi aluksi Turusta, mistä se muutti vuonna 1822 pääkaupunki Helsingissä valmistuneeseen Valtioneuvoston linnaan.

Suomen itsenäistyi 1917, jolloin senaatin talousosastosta tehtiin valtioneuvosto (hallitus) ja oikeusosastosta muodostettiin 1.10.1918 toimintansa aloittaneet korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Korkein hallinto-oikeus sai osan senaatin talousosaston aiemmin hoitaneita tehtäviä.

Valtioneuvosto 200 -vuotisjuhlallisuudet pidettiin Turussa 2.10. Aurajoen rannalla nahkuri (sic!) Richterin talossa paljastettiin hallituskonseljin kokoontumispaikan muistolaatta. Richterin talolle kävi köpelösti, sillä se paloi Turun palossa ja romahti vähän myöhemmin Aurajokeen. Muistolaatan paljastustilaisuudessa olivat läsnä myös KKO:n presidentti Pauliine Koskelo ja KHO:n presidentti Pekka Hallberg. Pääministeri Matti Vanhanen luki tilaisuudessa paperista pitkähkön hallituskonseljin vaiheita käsitelleen puheen.

Turun tuomiokirkossa pidetyn juhlajumalanpalveluksen jälkeen hallitus piti 200-vuotisistuntonsa. Koska Richterin talo makaa Aurajoen pohjassa, istunto pidettiin Turun hovioikeuden täysistuntosalissa. Istunto televisioitiin ja lähetettiin radiossa suorana lähetyksenä. Näin tapahtui ensimmäisen kerran valtioneuvoston historiassa.

Istunnossa oli paikalla kymmenkunta ministeriä, valtiovarainministeri Jyrki Katainen oli poissa. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka osallistui myös istuntoon, sillä perustuslain mukaan näin on meneteltävä. Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa istunnossa laillisuuden toteutumista. Oikeuskanslerinvirasto juhlii muuten vasta tulevana perjantaina eli 9.10. 200-vuotista taivaltaan.

Istunnon aluksi Matti Vanhanen kaivoi paperin taskustaan ja luki historiaa, nyt lyhyesti.

Itse istunto, joka alkoi kello 16.20, kesti vain 1 minuutin 57 sekuntia. Istunto eteni tähän tapaan:

Vanhanen: asia 1
Ministeri Virkkunen: yhdyn
Vanhanen: hyväksyttäneen, hyväksytty.

Vanhanen: asia 2
Ministeri Lehtomäki: yhdyn
Vanhanen: yhdyttän...korjaan hyväksyttäneen, hyväksytty.

Sama kaava toistui kaikkien istunnossa päätöksiksi nuijitun 7 asian kohdalla.

Istunnon jälkeen pääministeri kiitteli kokouksen tehokkuutta ja tokaisi sitten, että nyt kaikki kahville!

En enää yhtään ihmettele, että hallitus ei ole koskaan aiemmin halunnut, että ihmiset pääsevät seuraamaan reaaliajassa eli suorassa tv:n ja radion lähetyksessä valtioneuvoston yleisistuntoa. Koko hommahan vaikutti ulkopuolisesta jokseenkin koomiselta teatterilta, vaikka kyse olikin vakavasta asiasta. Myös Tasavallan Presidentin esittelyt valtioneuvossa noudattavat samaa kaavaa. Toki tiedän, että valtioneuvoston yleisistunto on tarkoitettu lähinnä pelkäksi muodollisuudeksi, sillä asiat on valmisteltu virkamiesten ja keskusteltu hallituspuolueiden kesken etukäteen valmiiksi.

Mutta kun Suomessa halutaan korostaa - ainakin juhlapuheissa - hallinnon avoimuutta, antaa sanotunlainen menettely aivan toisenlaisen kuvan. Käytännössä pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen tiettävästi sopivat etukäteen kaikki tärkeimmät asiat kahdestaan, eikä muille ministereille jää juuri enää sen jälkeen mitään mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Pääministeri on evännyt ministereiltä keskeneräisten eli valmistelussa olevista asioista tiedottamisen. Lisäksi hallitus ei, jos on uskomista ministeri Paavo Väyrystä, keskustele ja neuvottele niin sanotussa iltakoulussa ennen virallista "yhdyn - hyväksyn" -tilaisuutta koko porukalla asioita, vaan jokainen ministeri päättää tiettävästi melko itsenäisesti oman ministeriönsä asioista, jotka sitten siunataan yleensä aina sellaisinaan muodollisessa yleisistunnossa.

Tämä on sitä paljon puhuttua tehokkuutta. Avoimuus puuttuu tuollaisesta menettelystä tyystin.

Sen tehokkuudenkin kanssa taitaa olla vähän niin ja näin. Muutama päivä sitten saimme tietää, että EU:lta alueellisen työttömyyden poistamiseksi saaduista rahoista on jäänyt käyttämättä lähes 100 miljoonaan euroa tehottoman hallinnon takia. Ministeri Mauri Pekkarisen johtaman elinkeinoministeriön alaisuudessa toimivat TE-keskukset eivät ole huonosta hallinnosta johtuen saaneet rahaa jaetuksi, käsittämätöntä!

Viime aikoina on ihmetelty myös eri viranomaisten toimesta suoritettavan valvonnan tehottomuutta. Oikeusministeriö ei välittänyt valvoa vaalirahoituslain valvontaa eikä patentti- ja rekisterihallitus näytä valvoneen säätiöitä. Eduskunnassa taas paljastui eilen skandaali, jossa Eduskunnan urheilukerhon varoja oli kavallettu 70 000 euron arvosta. Olemme myös toistuvasti joutuneet lukemaan, miten kurjassa jamassa koko eduskunnan hallinto on; puhemies ja pääsihteeri ovat kuulemma kulissien takana jatkuvasti napit vastakkain ja inhoavat syvästi toisiaan.

Ihme juttu tuo jatkuvasti puhuttava eduskunnan heikko hallinto. Onhan eduskunnan hallintoa johtanut kai jo kohta 20 vuotta Supon entinen päällikkö, siis todellinen supervalvoja, valvojien valvoja. Jollei tuollaisen taustan omaava pääsihteeri saa valvottua eduskunnan rahankäyttöä, niin kuka sitten?

No, mutta eipäs nyt mennä pilamaan hallituksen juhlamieltä enemmälti, vaan palataanpa Turkuun seuraamaan, mitä muuta hauskaa siellä 2.10. tapahtui.

Jo ennen edellä mainittua juhlaistuntoa Turussa nautittiin lounas, ymmärtääkseni niin sanotussa Brinkkalan talossa, minkä jälkeen pääministeri Matti Vanhanen piti "juhlapressin" eli tiedotustilaisuuden. Vanhanen luki jälleen paperista senaatin historiaa käsitelleen puheen. Myös KKO:n Koskelo ja KHO:n Hallberg pitivät puheen. Tämän jälkeen lehdistö sai esittää kysymyksiä kolmikolle Vanhanen, Koskelo, Hallberg.

KKO:n presidentti Koskelo mainitsi puheessaan yhdeksi oikeusjärjestelmän nykypäivän haasteeksi yllättäen Suomen poliittisen järjestelmän tilan ja luottamuksen säilyttämisen. Tällä hän viittasi meneillään olevaan vaalirahakohuun ja näki poliittiseen järjestelmään liittyvän nyt "pulmia." Kysyttäessä Koskelo ei kuitenkaan halunnut puuttua asiaan sen tarkemmin.

KHO:n presidentti Pekka Hallberg puhui jälleen kerran "oikeusvaltiotalosta" ja sen rakentamisesta. Tällä samalla puheellaan, sitä jonkin verran sopivasti muutellen, Hallberg on pärjännyt tilaisuudessa kuin tilaisuudessa jo 10-15 vuotta, kuten olen aiemmin blogissani kertonut. No, olihan "talosta" puhuminen Turussa pääministerin seurassa toki sikäli ajankohtaista, että juuri edellisenä päivänä pääministeri oli joutunut selittelemään julkisuudessa oman talonsa rakennusasioita.

Pääministeri Vanhaselta kysyttiin tilaisuudessa, mistäpä muusta kuin vaalirahoituksesta. Vanhanen kuitenkin totuttuun tapaansa väisti kysymykset mahdollisista rikoksista Nuorisosäätiön rahanjaossa vetoamalla Montesquieun oppiin vallan kolmijaosta ja siihen, ettei poliittinen päättäjän tule lausunnoillaan vaikuttaa riippumattomaan oikeusjärjestelmään. Kun Vanhaselta tivattiin vastausta vaalirahoitussotkuun moraalin näkökulmasta, Vanhanen väisti taas ja sanoi, että ensin on odotettava säätiön omat vastaukset sekä patentti- ja rekisterihallituksen kanta.

On meillä pääministeri! Moraali tuntuu olevan pääministerille täysin vieras aihealue. Kun pääministeriltä kysytään politiikan moraalista, hän ei ole kuulevinaankaan, vaan rupeaa puhumaan ihan muista asioista, kuten jonkin säätiön joskus mahdollisesti annettavista vastauksista. Sieltäkö se moraali löytyy, Nuorisosäätiön papereista?

Lainkäytössä tuomioistuinprosessia seuraa yleensä täytäntöönpano, pahimmassa tapauksessa "linnareissu." Myös Turun juhlissa hallitus ja muu juhlaväki siirtyi hovioikeuden "leivättömän pöydän" äärestä linnaan, tarkemmin sanottuna Turun linnaan. "Juhlat jatkui Junttilassa," raportoi Juha Watt Vainiokin jossakin biisissään.

Illalla poliittiset päättäjät, ylimmät hallintovirkamiehet sekä korkeimpien oikeuksien tuomarit siis tämän suomalaisen nomenklaturan edustajat (etuoikeutettujen ihmisten joukkio), siirtyi tosiaan juhlimaan Turun linnaan. "Musiikki pauhasi ja ihmiset pönöttävät," raportoi Helsingin Sanomat tilaisuutta; pönöttävien bileet siis. HS:n mukaan etenkin isoille kirkonmiehille näytti tulevan täyteen ammutussa salissa kovasti hiki kaapujensa alla täyteen. Iltamenotkin noudattivat siis totuttua kaavaa, maan tapaa.

Onpa siellä ollut todella kivaa - oi jospa oisin saanut olla mukana! Tätä hauskanpitoa tuskin haittasivat edes puhemies Sauli Niinistön ja pääministeri Matti Vanhasen puheet. HS:n mukaan Vanhanen luki jälleen historiaa paperista. - Pääministeri joutui siis Turun reissulla lukemaan paperista "historiaa" neljässä eri tilaisuudessa. Ei ole helppoa Matillakaan! Ja sitten vielä jotkut toimittajan retkut kehtaavat ottaa pressissä puheeksi säätiöt ja lautakasat, hävetkööt!

Juhlien vieminen Turkuun oli kuulemma pääministeri Vanhasen idea. Itse asiassa varsin johdonmukainen valinta, sillä onhan Suomen vanha pääkaupunki Turku näyttänyt jo 20-30 vuotta sitten muulle maalle esimerkkiä siitä, miten hämäriä poliitikkojen ja bisnesmiesten kytkökset ja kähminnät voivat olla. Tätä on kutsuttu Turun taudiksi, se on korruption hienostuneempi nimike. Tauti on nykyisin levinnyt myös pääkaupunkiin, sitä on niin sanotusti "liikkeellä", kuten kulunut fraasi kuuluu. Näyttää kehittyvän suorastaan epidemiaksi.

Mutta, ei nyt sentään mennä aivan asiattomuuksiin näin juhlavassa yhteydessä! Suomen kansa, siis tavallinen rahvas, päästettiin mukaan juhlamenoihin lauantaina 3.10. Silloin nimittäin valtionhallinto järjesti kansalaisille avoimien ovien päivän ja ihmiset pääsivät "tarkastamaan" muun muassa Valtioneuvoston linnaa, pääministerin johtamaa valtioneuvoston kansliaa, valtioneuvoston juhlahuoneistoa Smolnaa, ministeriöitä ja ylimpiä oikeusistuimia. Tarkastamaan eli katsomaan siis virastojen ulkoisia puitteita, päällistelemään kristallikruunuja, arvotauluja, kiiltäviksi kiillotettuja pöytiä ja muita huonekaluja jne.

Halukkaista tarkastelijoita riitti jonoiksi asti, vaikka turvatarkastukset olivat samaa luokkaa kuin lentokentillä. Valtioneuvoston linnassa vieraili 1 500 ihmistä ja Smolnassa peräti 1 700 henkeä, oikeusministeriössäkin kuulemma 600 kansalaista. Myös KKO:n taloon jonotettiin; itse kävin pällistelemässä juuri siellä, entisessä työpaikassani; kerron käynnistäni joskus myöhemmin. Jotkut ministerit olivat paikalla esittelemässä ministeriönsä toimintaa ja esineistöä, muun muassa pääministeri Matti Vanhanen nähtiin valtioneuvoston kansliassa.

Pääministeri osasi ottaa yleisönsä, sillä hän kätteli ihmisiä ja jakeli jopa nimmareita. Tehosiko tämä, koheniko Vanhasen imago, joka on joidenkin kyselyjen mukaan ylivoimaisesti "rämettynein" nykypoliitikkojen joukossa? Jonkin verran varmasti, mutta ihmisiä toisaalta pääministeriin kohdistuneet syytökset valehtelusta ja jopa rikosepäilyistä askarruttavat edelleen ihmisiä.

Kun eräältä nuorelta mieheltä kysyttiin tv-haastattelussa valtioneuvoston kansliassa, jossa Vanhanen näkyi taustalla kättelemässä ihmisiä, mitä hän olisi kysynyt Vanhaselta, jos olisi päässyt esittämään pääministerille kysymyksen, tuli vastaus melko nopeasti: "Aiotteko erota." - Siinäs saitte!

Nämä nyt järjestetyt avoimet ovet olivat kuuleman mukaan järjestyksessä toiset valtionhallinnon historiassa, edelliset pidettiin 35 vuotta sitten. Jos sama "tahti" tulee jatkumaan tulevaisuudessa, niin seuraavat eli kolmannet avoimet ovet valtioneuvostossa ovat vuonna 2044.

Vuonna 1975 ensimmäisten avoimien ovien aikana pääministerinä taisi olla Martti Miettunen (kepu). Kukahan keskustalainen poliitikko mahtaa olla pääministerinä vuonna 2044?


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kemppinen se alkaa hermostua. Jätti julkaisematta kommentin, jossa välistänne "kinastelua" verrattiin Rautkallion ja Suomen kuuluisaan tv-väittelyyn, jossa kumpikin partti kutsui toista "oppineeksi ystäväkseen". Kemppinen taitaa olla kovin herkkänahkainen.