1. Hyvinkään ampumissurmajutun pääkäsittely alkoi eilen käräjäoikeudessa. Jutun käsittelylle on varattu aikaa peräti kaksi viikkoa. Normaaliin tapaan pääkäsittelyssä kuultiin aluksi syyttäjän rangaistusvaatimukset, tällöin syyttäjä käytännössä lukee haastehakemukseen sisältyvän syytekirjelmän.
2. Mediassa syyttäjän mainittua prosessitointa kuvataan usein toteamalla, että "oikeudessa luettiin tänään (kovat) syytteet" tietyssä rikosjutussa. Syyttäjän ei kuitenkaan tarvitsisi välttämättä harrastaa pikkutarkkaa sisälukua ja tankata syytekirjelmää sanasta sanaan monotonisella äänellä, vaan hän voisi kertoa syytteen pääkohdat sujuvasti ja olennaisia seikkoja painottaen. Syyttäjänkin olisi hyvä tuntea retoriikan alkeet.
3. Syyttäjän alkupuheenvuoron jälkeen istunnossa kuullaan asianomistajan eli rikoksen uhrin tai, jos on kysymys henrikoksesta, uhrin lähiomaisten vaatimukset. Useimmiten asianomistaj yhtyy syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen ja esittää tämän jälkeen rikokseen perustuvat korvausvaatimuksensa.
4. Oikeussaliselostusten mukaan tällä tavalla aloitettiin myös ampumissurmajutun käsittely eilen Hyvinkään käräjillä. Mutta sitten käsittelyssä tapahtui jotain, mikä sai MTV3:n kokeneen rikostoimittajan Jarkko Sipilän kummastelemaan. Sipilä purki eilen tuntojaan Elinkautinen-blogissaan otsikolla "Murhajutussa raha saa irvokkaan aseman".
5. Jarkko Sipilän selostuksen mukaan oikeudenkäynnissä ei kulunut tuntiakaan ennen kuin uhreja ryhdyttiin mittaamaan rahassa:
- Minkä arvoinen on kuollut lapsi? Entä sisar? Entä tuleva puoliso? Onko 25000 euroa oikea summa? Vai 15000? Vai 5000? Kipua, särkyä, henkistä kärsimystä, kosmeettista haittaa, pysyvää vikaa, hautauskuluja, matkakuluja, fysioterapiaa, lääkekuluja, korvauksia vereentyneistä vaatteista ja menetetystä työajasta… Kaikki mitataan rahassa. Myös siis kuollut lähiomainen.
7. Hyvinkään käräjillä syytetyn puolustus ilmoitti lähes poikkeuksetta kiistävänsä omaisten kärsimyskorvausten summat liian suurina, koska mainitut vaatimukset ovat korkeammat kuin mitä henkilövahinkoasian neuvottelukunta on suosittellut. Hyvinkäällä vaaditaan kuolleesta lapsesta 25000 euron korvausta, mutta mainittu neuvottelukunta, jonka sivutoimisena puheenjohtaja toimii muuten - kuinkas muuten - Helsingin hovioikeuden presidentti, ehdottaa 2000-10000 euron korvausta.
8. Hyvinkään jutussa korvausvaatimusten käsittely on toki oikeudenkäynnin keskiössä, koska uhreja ja vaarassa olleita ihmisiä oli noin neljäkymmentä. Korvausvaatimuksen esittämiseen oli varattu koko ensimmäinen istuntopäivä. Vaadittujen korvausten yhteissumma nousee yli puolen miljoonaan euroon. Sipilän mukaan korvaussummista riitely loukkaa uhrien arvoa, eikä sitä pitäisi tehdä oikeudenkäynnin alussa. Hyvinkään oikeussalissa oli ensimmäisenä päivänä paikalla ainoastaan yksi asianomistaja, eli ampumisessa loukkaantunut pesäpalloilija.
9. Hyvinkään käräjillä mentiin heti ensimmäisenä päivänä korvausvaatimusten riitelyyn jopa vähäisiin yksityiskohtiin saakka. Yhtenä esimerkkinä tästä Jarkko Sipilä mainitsee, miten puolustus kyseenalaisti paikalla olleen asianomistajan matkakuluista esittämän korvausvaatimuksen hoitokäynneillä tapahtavasta oman auton käytöstä, kun junalla olisi päässyt halvemmalla. Sipilän mukaan tässä ei ole mitään järkeä, koska oikeussalissa pitäisi käsitellä yhtä Suomen oikeushistorian julminta henkirikosta.
10. Jotkut Jarkko Sipilän blogikirjoituksen kommentoijista moittivat Sipilän esittämää kritiikkiä. Omasta puolestani sen sijaan allekirjoitan Sipilän kritiikin täysin. Vaikuttaa todella aika irvokkaalta, jos murhajutun oikeussalissa kiivaillaan heti käsittelyn ensimmäisinä tunteina esimerkiksi siitä, olisiko jokin hoitomatka pitänyt tehdä oman auton sijasta junalla ja yleensä korvausvaatimusten yksityiskohdista!
11. Toki korvausvaatimukset on syytä esittää rangaistusvaatimusten jälkeen ja kuulla lyhyesti, tuleeko puolustus myöntämään vai kiistämään mainitut vaatimukset perusteiltaan tai/ja määriltään. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että korvausvaatimuksista pitäisi alkaa samaan "syssyyn" myös riidellä ja kinastella niin maan perusteellisesti ja yksityiskohtia myöten! Tämän ehtii tehdä hyvin vasta sen jälkeen, kun ensin on käsitelty teon rikosoikeudelliset kysymykset ja otettu vastaan niitä koskeva todistelu.
12. Mutta onko vika, niin kuin Jarko Sipilä epäilee, järjestelmässä, joka sallii Hyvinkään käräjäillä nähdyn eilisen, jopa makaaberina pidetyn näytelmän? Minusta kysymykseen on vastattava ilman muuta kieltävästi. Laki ei suinkaan määrää, että murhajutun tai minkään muunkaan rikosjutun käsittelyssä pitäisi menetellä epätarkoituksenmukaisesti tai suorastaan järjettömän tuntuisesti. Laki eli tässä tapauksessa laki rikosasian oikeudenkäynnistä (ROL) on joustava ja sallii järkevän eli asian laadun ja yleensä tarkoituksenmukaisen käsittelytavan. Vika on siinä, että tuomari ei aina osaa soveltaa eli käyttää lakia oikein, vaan sallii kummalliseen näytelmään johtavan käsittelytavan. Tarkemmin sanottuna vika on tuomarin prosessinjohdossa.
13. Hyvinkään tapauksessa asianomistajien korvausvaatimukset, jotka olivat varmasti kaikkien asianosaisten tiedossa valmisteluistunnon perusteella muutenkin, olisi voitu aivan hyvin ottaa käsittelyyn vasta sen jälkeen, kun ensin olisi käsitelty teon rikosoikeudellinen puoli ja kuultu todistajat ja otettu puolin ja toisin vastaan muu syyllisyyttä koskeva näyttö. Vasta tämän jälkeen olisi voitu aloittaa korvausvaatimusten käsittely. Kun jutulle on varattu aikaa kokonaista kaksi viikkoa, vaikuttaa todella aika oudolta, että korvauskysymykset ja niitä koskeva kinastelu nousi heti prosessin alussa käsittelyn keskiöön.
14. Jos tuomioistuimelle lain mukaan kuuluva prosessinjohto olisi ollut tuomarin eli oikeuden puheenjohtajan ”hanskassa”, Hyvinkään käräjillä olisi edetty siten kuin olen edellä todennut. Laki ei todellakaan estä asian järkevää käsittelyä.
15. Rikosjutussa rikokseen perustuvat korvauskysymykset voidaan lain mukaan erottaa jopa kokonaan omaksi asiakseen, jolloin noudatetaan riita-asian käsittelyjärjestystä. Katso tästä ROL 3 luvun 3 §. Tuskinpa Hyvinkään tapauksessa tähän on aihetta mennä, mutta joka tapauksessa korvausvaatimusten käsittely ("riitely") olisi tullut siirtää tapahtuvaksi vasta sen jälkeen - vaikkapa kokonaan asian toiselle käsittelyviikolle - kunnes ensin olisi selvitetty ja otettu vastaan asian rikosoikeudellisia kysymyksiä koskeva aineisto.
16. Mainittuun käsittelyjärjestykseen käräjäoikeudella olisi ollut lain mukaan mahdollisuus ja tästä valmistelua johtaneen tuomarin olisi pitänyt sopia syyttäjän ja asianosaisten asianajajien kanssa jo valmisteluistunnossa. Prosessinjohdosta rikosjutun pääkäsittelyssä säädetään ROL 6 luvun 5 §:ssä. Lainkohta on yleisluonteinen, mutta taitava tuomari löytää siitä toki oikeat keinot jutun erityislaadun ja laajuuden mukaiseen järkevään käsittelyyn.
17. Mainitun pykälän mukaan tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. Saman pykälän mukaan tuomioistuin voi määrätä, että ”asian erillinen osa”, esimerkiksi juuri rikokseen perustuvat korvausvaatimukset, käsitellään erikseen tai että käsittelyssä tehdään jokin muu poikkeus normaaliin käsittelyjärjestykseen. Kyse on tuomarin prosessinjohdosta, tarkemmin sanottuna muodollisesta sellaisesta.
18. Tuomarin prosessinjohdon tulisi olla aktiivista, sillä muussa tapauksessa prosessin johtaminen siirtyy tosiasiallisesti asianosaisten asianajajille ja tuomarille jää vain melko yhdentekevä rooli puheenvuorojen muodollisessa jakamisessa. Jos tuomarin prosessinjohto on lepsua ja passiivista, jutun käsittely alkaa helposti ajelehtia sinne tänne, jolloin käsittely venyy ja vanuu eikä prosessi ole lopulta lainkaan tuomarin hallinnassa. Tämä vaikuttaa myös asian selvittämiseen aineelliseen puoleen niin, että riski oikeudenkäynnin päättymisestä virheelliseen lopputulokseen kasvaa merkittävästi. Käytännössä tuomareiden prosessinjohto taso ja laatu vaihtelee paljon.
22 kommenttia:
Lepsuun ja passiiviseen prosessinjohtoon käräjäoikeudessa syyllistyy usein laamanni, joka on toiminut ensin 25-30 vuotta hovioikeuden esittelijänä ja jäsenenä ja nimitetään sitten ikään kuin kylmiltään käräjäoikeuden päällikkötuomariksi.
Prosessinjohdon lepsuutta Hyvinkään tapauksessa osoittaa jo se, että oikeus on varannut jutun käsittelylle aikaa tosiaan kaksi viikkoa.
Miten ihmeessä oikeus voi saada asian käsittelyssä kulumaan kaksi viikkoa? Syytetyn teko on faktisesti selvä ja tunnustettu ja rikosoikeuden osalta on erimielisyyttä yksinomaan siitä, onko tekijä syyllistynyt murhiin vai ainoastaan tappoihin ja niiden yrityksiin. Korvausvaatimuksetkaan eivät ole sinänsä mitenkään epätavallisia, vaikkka ne ovatkin määriltään kenties normaalikäytäntöä suurempia.
Kyllä tällainen juttu pitäisi pystyä käsittelemään 3-4 päivässä, viikkoa kauemmin käsittelyn ei luulisi missään tapauksessa kestävän.
Ehkä olemme menossa amerikkalaiseen suuntaan. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on nostanut korvaukset aivan uusiin sfääreihin verrattuna siihen, mitä ne olivat vielä 10 - 15 vuotta sitten.
Hannu Tapani Klami taisi sanoa joskus O. J. Simpsonin kuukausitolkulla kestäneestä oikeudenkäynnistä, että suomalainen käräjäoikeus olisi käsitellyt asiaa kaksi päivää ja sitten rätkäissyt tuomion. Nyt ei siis pidä enää tämäkään paikkaansa.
Aika kulunut ja virheellinen klishee tuo väite siitä, että ko. korvaukset olisi nostettu Suomessa "aivan uusiin sfääreihin" tai "amerikkalaisiin mittoihin". Se ei pidä paikkansa.
Jarkko Sipilä on esittänyt blogijutullee turhan yleistävän otsikon: "Murhajutussa raha saa irvokkaan aseman". Ikään kuin kaikissa murha- tai tappojutuissa olisi aina esillä sama ongelma ja epäkohta kuin Hyvinkään tapauksessa. Näin ei toki ole asian laita. Siksi oikea otsikko Sipilän jutulle olisi ollut "Murhajutussa raha sai irvokkaan aseman".
Sipilän Jarkko on dekkaristi ja saattaa nimetä seuraavan kirjansa "Murhajutussa raha ratkaisee".
Makaberin näytelmän varsinainen syy on lainsäätäjä, joka harkitsemattomasti on tuonut Suomen oikeusjärjestykseen amerikkalaistyyppisen korvauksen surmansa saaneen omaisen henkisestä kärsimyksestä. Siihen saakka ajateltiin, että tuollainen kärsimys hyvitettiin riittävän ankaralla rangaistuksella ja korvattiin vain todellinen taloudellinen vahinko (hautauskulut tms.).
"...asianomistajien
korvausvaatimukset, jotka olivat varmasti kaikkien asianosaisten tiedossa valmisteluistunnon perusteella muutenkin, olisi voitu aivan hyvin ottaa käsittelyyn vasta sen jälkeen, kun ensin olisi käsitelty teon rikosoikeudellinen puoli ja kuultu todistajat ja otettu puolin ja toisin vastaan muu syyllisyyttä koskeva näyttö."
Tässä on vain se ongelma, että myös korvauksiin voi kohdistua näyttöä, joten riitaiset korvauspuolen oikeustosiseikat on määriteltävä ennen näytön vastaanottamista, ettei tule riskiä siitä, että jotain todistajaa on kuultava uudelleen korvaukseen liittyvien seikkojen vuoksi.
Sen mitä ehkä olisi voinut tehdä toisin on, että korvausten määrät ja perusteet sekä niiden kiistäminen perusteineen olisi käsitelty erillisessa valmistelunistunnossa (kuten riita-asiassa), jolloin "oikea oikeudenkäynti" pääkäsittely olisi saanut asiaan kuuluvan arvokkuuden kun siinä olisi noiden kysymysten osalta voitu lyhyesti viitata siihen.
Tuollaisessa valmistelussa, jonka ilmipiiri on astetta epämuodollisempi puheenjohtaja olisi voinut ohimennen sävyisästi kysyä vastaajan avustajalta halutaanko vastaajan puolelta todellakin, että oikeus käyttää rajallisia ajallisia ja henkisiä voimavaroja rikosta koskevan näytön ja rangaistuksen mittaamisen sekä korvauksen pääoman miettimisen sijasta osaksikaan sen miettimiseen, olisiko asianomistajan tullut käyttää bussia oman auton sijasta.
"laamanni, joka on toiminut ensin 25-30 vuotta hovioikeuden esittelijänä ja jäsenenä ja nimitetään sitten ikään kuin kylmiltään käräjäoikeuden päällikkötuomariksi."
Todella pätevä laamanni tajuaisi, että hän on ravitallin johtaja eikä sen ensimmäinen ravuri ja olisi jättänyt jutun kokeneiden käräjätuomareiden hoidettavaksi.
Tähän liittyy laajemminkin aihe, miten oikeuksissa huolehditaan siitä, että kokoonpanot myös ns kohujutuissa määräytyvät sattumanvaraisesti.
"Sen mitä ehkä olisi voinut tehdä toisin on, että korvausten määrät ja perusteet sekä niiden kiistäminen perusteineen olisi käsitelty erillisessa valmistelunistunnossa (kuten riita-asiassa)", kirjoitti anonyymi.
Anonyymi ei näytä tietävän eikä ymmärtävän, että myös rikosjutussa voidaan pitää tuollainen valmisteluistunto ja Hyvinkään jutussa se on myös pidetty! Juuri tässä valmisteluistunnossa tuomarin olisi pitänyt, syyttäjää ja asianosaisten advokaatteja tietenkin kuultuaan, määrätä, että korvausvaatimukset otetaan tarkempaan käsittelyyn vasta sen jälkeen, kun ensin on käyty läpi syyte ja teon rikosoikeudellinen puoli ja kuultu todistajat ja otettu vastaan muu syyllisyyskysymystä koskeva näyttö.
Enusko, että itse teoneli ampumisten tapahtumista kertovat todistajat tietävät juuri mitään uhrien kärsimyksestä. Kärsimystä on yleensäkin vaikea näyttää toteen tavallisilla henkilötodisteilla, vaan siihen tarvitaan kirjallista yms. näytöä ja kenties asiantutijatodistelua. Eloon jääneet uhrit seuraavat toki koko oikeuskäsittelyä, joten heitä olisi voitu aivan hyvin kuulla korvausvaatimuksista uudelleen sen jälkeen kun teon rikosoikeudellista puolta koskeva näyttö on otettu vastaan.
Anonyymi ei näytä olevan lainkaan tietoinen ROL 3:3:stä ja 6:5:stä, joiden perusteella asian "erillisen osan" käsittely voidaan käsitellä erikseen ja muutoinkin normaalista menettelystä poikkeavasta järjestyksestä.
"Todella pätevä laamanni tajuaisi, että hän on ravitallin johtaja eikä sen ensimmäinen ravuri ja olisi jättänyt jutun kokeneiden käräjätuomareiden hoidettavaksi", sanoi anonyymi.
Niin, nykyisinhän käräjäoikeuden laamnnit nimittään virkaansa yksinomaan hallinnollisten ansioiden - mitä ne sitten kulloinkin lienevätkään - perusteella, nimitettävien lainkäyttötaitoon ei sen sijaan kiinnitetä minkäänlaista huomiota, vaikka laamannin juuri tulisi näyttää esimerkkiä lainkäytössä käräjätuomareille ja tuomioistuinharjoittelijoille.
Tämä on Pauliine Koskelon johtaman tuomarinvalintalautakunnan suurin (lue: onnettomin) "saavutus".
Ei yksittäinen rikosprosessi voi muodostua "sekavaksi" jos puheenjohtaja sen valmistelee kunnolla. Asianomistajilta pyydetään ennakkoon kirjalliset vaatimukset ja vastaajalta lausuma syytteestä. Vastaajalla on mahdollisuus lausua samassa yhteydessä asianomistajien vaatimuksista. Puheenjohtajan tulisi laatia prosessisuunnitelma missä järjestyksessä salissa mennään, jos kuultavian on paljon. Jos prosessisuunnitelmaan on jollakin huomauttamista muutosta voi aina pyytää ja sellaisen voi jopa saada. Valmistelukäsittelyn ja siitä laaditun pöytäkirjan perusteella kaikilla pitäisi olla tiedossa mitä pääkäsittelyssä tulee tapahtumaan. Jos istunnossa peli kuitenkin puuroutuu, ei syy ole missään muussa kuin puheenjohtajassa. Rikosjutuissa vaan joskus tuntuu, että kaikki asianosaiset on katsoneet Matlockia liikaa.
Jos on toivomista prosessinjohdon suhteen, niin on todellisuudentaju kadonnut puolustajaltakin, jos matkakuluja aletaan tällaisessa tapauksessa riitauttamaan.
Matlockia, just juu!
Ilmeisesti istuntopäivien lukumäärää suunniteltaessa on Hyvinkäällä myös pidetty silmällä Matlockia ams. sarjoja. Niissähän yksi istunto eli "otos" kestää noin 15-20 minuuttia, minkä jälkeen oikeuden puheenjohtaja kumauttaa nuijalla pöytään ja sanoo karskilla äänellä: Oikeuden istunto jatkuu huomenna tähän samaan aikaan!
Tällä tavalla juttuun saadaan useita istuntopäiviä.
Jenkkisarjoissa ei muistaakseni koskaan ole kukaan asianomistaja esittänyt korvausvaatimuksia. Ainakaan Ben Matlock ei ole niihin vastannut. Ben Matlockia ja Antti Piippoa muuten yhdistää yksi asia: molemmat ovat käyttäneet samaa pukua koko julkisen uransa ajan.
"Enusko, että itse teoneli ampumisten tapahtumista kertovat todistajat tietävät juuri mitään uhrien kärsimyksestä. Kärsimystä on yleensäkin vaikea näyttää toteen tavallisilla henkilötodisteilla, vaan siihen tarvitaan kirjallista yms. näytöä ja kenties asiantutijatodistelua."
Kärsimyskorvaus VahL 5:6 (ja 4a) nojalla tuomitaan siitä kärsimyksestä, jonka teko on omiaan aiheuttamaan. KKO on asiaa valaissut hienosti KKO 2009:82 kohdissa 6 ja 7. Kärsimyksestä ei siis oikeastaan pitäisi esittää yksilökohtaista näyttöä.
"6. Kärsimyksen korvaamisen edellytykset ja sen määrään vaikuttavat seikat poikkeavat lähtökohdiltaan henkilövahinkojen korvaamisesta. Henkilövahinkoina korvataan lääketieteellisin keinoin todettavissa olevat fyysisen tai psyykkisen terveydentilan epäedulliset muutokset ja häiriöt sekä niihin liittyvä kipu, särky tai muu tilapäinen haitta. Henkilövahinkona ei sen sijaan korvata esimerkiksi vammautumisen aiheuttamaa harmin tai mielipahan tunnetta, vaan henkilövahingostakin johtuvat tunnereaktiot voivat tulla korvattaviksi ainoastaan vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a tai 6 §:ssä tarkoitettuna kärsimyksenä (HE 167/2003 vp s. 34). Jotta sama vahinko ei tule korvatuksi kahteen kertaan, kärsimyksestä tuomittavaa korvausta määrättäessä ei saa ottaa huomioon sellaisia seikkoja, jotka kuuluvat henkilövahingosta suoritettavan korvauksen piiriin.
7. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla suoritettavan korvauksen perustana on se henkinen kärsimys, joka aiheutuu pykälässä mainitusta perus- tai ihmisoikeuden loukkaamisesta. Vahingonkorvauslaissa kärsimys merkitsee siten loukkauksen aiheuttamaa negatiivista muutosta uhrin tunnetilassa. Kärsimys ei välttämättä liity lainkaan loukatun terveydentilaan, eikä se lähtökohtaisesti aiheuta myöskään hoidon tarvetta. Kärsimyksen piiriin kuuluvat mielipaha, nöyryytys, pelko, suru ja viha (HE 167/2003 vp s. 54) ovat pykälässä tarkoitetun oikeudenloukkauksen yhteydessä normaaleja ja yleensä väistämättömiä tunteita."
No niin, minulla oli siis ikään kuin "vanhasta muistista" tuollainen "tutina" henkilötodistelun suhteen ko. kysymyksen osalta mitä MF sitten mm. KKO:n ennakkopäätökseen nojautuen selvitti.
Lehtitietojen mukaan Hyvinkään käräjillä käytettiin kuitenkin torstain tai perjantain istunnossa paljon aikaa uhrien omaisten sinänsä varmasti paikkansapitävien kertomusten kuunteluun siitä, millaista kärsimystä heidän rakkaidensa kuolema tai vammautuminen oli aiheuttanut.
Ei kai omaiset saa kärsimyskorvausta minkään lain perusteella "rakkaansa vammautumisesta"?
Mitähän mieltä blogisti on siitä, että (lehtitietojen mukaan) valnisteluistunto käytiin (sinänsä ihan järkevästi) ilman, että vangittu vastaaja oli henkilökohtaisesti läsnä ? Laissahan (ROL 8:3) säädetään nimenomaisesti, että vangitun vastaajan on oltava henkilökohtaisesti läsnä käsiteltäessä sitä rikosta koskevaa asiaa, jonka johdosta hänet on vangittu.
Jos omaiset eivät lain mukaan saa korvausta läheisensä vammautumisesta, niin turha oikeuden oli Hyvinkäällä siten edes kuulla omaisia heidän sanotuista kärsimyksistään! Tässä olisi virhe tuomarin materiaalisessa prosessinjohdossa, sillä asiaan vaikuttamatonta todistelua tai selvitystä ei OK 17:7:n mukaan saada ottaa oikeudenkäynnissä vastaan.
ROL 8:3 ei koske nimenomaan valmisteluistuntoa, vaan ensi sijassa pääkäsittelyä.
Valmisteluistunnossa asiaa ei vielä varsinaisesti "käsitellä" ROL 8:3:n tarkoittamassa mielessä, vaan valmistelussa vasta kartoitetaan, mitä aineistoa pääkäsittelyssä tullaan esittämään ja suunnitellaan ja sovitaan, missä järjestyksessä pääkäsittely etenee. Siten vangitun vastaajan ei tarvitse välttämättä olla valmisteluistunnossa henkilökohtaisesti saapuvilla.
Kyllä läheiset saavat korvausta vammautuneen läheisen hoitamisesta ja mm. suoraan tästä aiheutuvasta ansiomenetyksestä ja kuluista (VahL 5 luku/2 d§). Kärsimyskorvaus on kuitenkin kokonaan eri asia. Valtiokonttori ei sitä paitsi enää 2006 jälkeen ole suorittanut kärsimyskorvausta surmatun omaisille kuten ennen vanhaan.
Haloo! Mikähän ihme kiire ja tehokkuusvaade tässä vaivaa? Istukaa ihmiset itse henkisesti raskasta prosessia takapuoli littanana Guinnessin ennätysvauhdissa ... mikä järki siinä on? Istuntoaika klo 9-12 ja 13-16 kolmena päivänä vkossa on ihan riittävästi, ottaen huomioon se, että a) tuomarit ovat (vain) ihmisiä, päiväkotikiireineen ym b) ylitöistä ei makseta c) prosessinjohto vetää vetäjänsä aika puhki d)istuminen on raskasta asianosaisille(kin) e) asia ei hämmärry tai turru turhautumisen taikka tuskastumisen alle, f) muitakin virkatöitä täytyy ehkä ohessa pyörittää ja g) ideaalitilanteessa joka istuntopäivän jälkeen kokoonpano / puolustus / sjä voivat tehdä (itselleen) lyhyen yhteenvedon siitä relevantista, mikä asiassa tuona päivänä tapahtui tai sanottiin. Tämä helpottaa ja lyhentää tuomion kirjoittamiseen varattavaa aikaa. Ja h): oikeudenkäynnillä on monta tärkeää funktiota, idän pikajunana toimiminen ei ole päällimmäisenä. Eli think outside the box ennen kun hutkitte!! Terv. Fair trial
Lähetä kommentti