1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) poikkesi viime vuoden syyskussa antamassaan päätöksessä (KHO 2012:75) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) kannasta potilaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskevassa asiassa.
2. EIT katsoi 3.7.2012 antamassaan tuomiossa X v. Suomi, että koska X:n pakkohoidon jatkamisesta päätettäessä ei ollut varattu tilaisuutta ulkopuolisen lääketieteellisen selvityksen hankkimiseen, asiassa oli rikottu Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) henkilökohtaista vapautta koskevan 5 artiklan 1 kappaleen määräyksiä.
3. EIT:n päätös saattoi asianomaiset suomalaiset viranomaiset tietynlaiseen ahdinkoon, sillä edellyttihän päätös Suomelta selvää käytännön muutosta vastaavanlaisissa tapauksissa. Hätiin huudettiin KHO:ta, joka tavallaan "hallinnon jatkena" on tottunut viranomaisten ja yleensä hallitusvallan apuun aiemminkin rientämään, jos "yleinen etu" tätä vaatii.
4. KHO:ssa tuli sopivasti esille vastaavanlainen tapaus, jossa pakkohoitoon määrätty Y oli valittanut KHO:een samanlaisesta asiasta kuin X aiemmin EIT:een. KHO päätti nujertaa EIT:n kannan ja tässä tarkoituksessa tuomioistuimen presidentti Pekka Vihervuori määräsi Y:n tapauksen käsiteltäväksi reilut 20 jäsentä koostuvassa täysistunnossa eli plenumissa. Ja niinhän siinä sitten kävi kuin oli alun perin suunniteltukin: KHO nuiji 13.9.2012 antamallaan yksimielisellä päätöksellään EIT:n päätöksen maanrakoon ja arvosteli EIT:tä siitä, että ratkaisussa ei olisi huomioitu kaikkia hienoja oikeusturvatakeita, joita suomalainen järjrestelmä (muka) asiassa tarjoaisi.
5. Tartuin KHO:n sanottuun plenumpäätökseen tuoreeltaan blogissani 635/15.9.2012 ja kritisoin siinä (aika voimallisesti) päätöksen perusteluja ja lopputulosta.
6. KHO:n päätös tukenaan Suomen valtio kiirehti vaatimaan EIT:n 3.7.2012 tekemän jaostoratkaisun tutkimista tuomioistuimen vahvennetussa kokoonpanossa (Grand Chamber). Tämän vaatimuksen EIT:n ao. jaosto kuitenkin 23.11.2012 torjui, jolloin siis mainittu heinäkuussa tehty tuomio jäi voimaan. Ks. tästä blogia 672/25.11.2012.
7. Tämän jälkeen oli mielenkiintoista nähdä, kumpaa kantaa, EIT:n vaiko KHO:n, suomalaiset hallinto-oikeudet tulisivat jatkossa noudattamaan. Väliin ehti Sosiaali- ja terveysministeriö, joka 17.12.2012 antamissaan päätöksissä ohjeisti kuntia, sairaanhoitopiirejä, valtion mielisairaaloita ja aluehallintoviranomaisia tahdosta riippumattomaan hoitoon liittyviä päätöksiä tehtäessä. Selvää kuitenkin oli, että näin merkittävää asiaa ja tulkintakysymystä ei voida jättää hallintoviranomaisen ohjeistuksen varaan, vaan asiassa tulee saada tuomioistuimen ratkaisu.
8. Kuopion hallinto-oikeus, jonka ylituomarina toimii hallintolainkäytön arvostettu asiantuntija Veijo Tarukannel, oli jo ennen KHO:n 13.9.2012 antamaa päätöstä asettunut ko. asiassa EIT:n kannalle. Päätöksessään 21.8.2012 (12/0521/7) hallinto-oikeus nimittäin katsoi, että ulkopuolisen lääkärin lausunnon puuttuminen oli kyseisessä asiassa merkittävä puute, minkä vuoksi hallinto-oikeus kumosi sille alistetun päätöksen. Tälle samalle kannalle Kuopion hallinto-oikeus on asettunut myös kahdessa muussa eli 22.11.2012 (12/0714/7) ja 5.12.201 (12/0759/7) antamassaan päätöksessä.
9. Viime viikolla eli 18.1.2013 Kuopion hallinto-oikeus antoi täysisitunnossaan ylituomari Veijo Tarukanteleen johdolla yksimielisen ja laajasti perustellun päätöksen, jolla mainittu kanta edelleen vahvistetaan (diaarinumero 01878/12/6202). Myös tässä tapauksessa potilaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskevan päätöksen oli tehnyt psykiatrisen sairalaan (Niuvanniemen sairaalan) ylilääkäri hankittuaan lausunnon ainoastaan saman sairaalan toiselta lääkäriltä. Koska hoidon jatkamisesta päätettäessä ei ollut varattu tilaisuutta ulkopuolisen lääketieteellisen selvityksen hankkimiseen, hallinto-oikeus jätti alistuksen vahvistamatta ja palautti asian kyseisen sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaavan lääkärin käsiteltäväksi.
http://www.oikeus.fi/60881.htm
10. Hallinto-oikeuden päätös on seikkaperäisesti ja pro et contra -metodin edellyttämällä tavalla monipuolisesti perusteltu. Hallinto-oikeuden ratkaisu eroaa edukseen KHO:n ratkaisusta 2012:75, sillä vm. päätöksessä on perinteiseen suomalaiskansalliseen tyyliin keskitytty lähinnä vain etukäteen valittua lopputulosta tukevien syiden ja perusteiden esille tuomiseen. Kuopion hallinto-oikeuden päätöksessä oikeuskysymyksiä tarkastellaan erikseen sekä kansainvälisten säädösten ja EIT:n lukuisten ratkaisujen ja niistä tehdyn analyysin että kansallisten säädösten ja kansallisten tuomioistuinten tulkintaratkaisujen valossa. EIT:n ratkaisujen sitovuutta ja asemaa ja yleensä tapaukseen liittyviä valtiosääntöoikeudellisia koskevia kysymyksiä pohditaan hallinto-oikeuden perusteluissa muun muassa oikeuskirjallisuuden kannaottojen valossa ansiokkaalla tavalla.
11. Loppujen lopuksi ratkaisu kallistuu EIT:n ja hallinto-oikeuden omaksumalle kannalle yksinkertaisesti siksi, että vaikka hallinnossa eli sairaalassa tehty hoitopäätös alistetaan viran puolesta hallinto-oikeuteen, jossa asian käsittelyyn osallistuu asiantuntijajäsenenä psykiatriaan perehtynyt laillistettu lääkäri, järjestely ei voi kuitenkaan korvata ulkopuolisen lääkärin lausunnon puuttumista päätöstä sairaalassa tehtäessä. Hallinto-oikeuden asiantuntijalääkäri tekee hoitopäätöksen jälkeisessä alistusmenettelyssä arvionsa potilaan terveystilasta asiakirja-aineiston perusteella, mikä ei korvaa potilaan välitöntä tutkimista.
12. Kun ihmiseen voidaan kohdistaa pakkohoitomenettelyssä toimenpide, jolla hänen vapautensa riistetään, tulee lainsäädännön ja lainkäytön taata myös tässä tapauksessa asianmukaiset takeet mielivaltaa vastaan. Alistusmenettely ja psykiatrin kuuluminen hallinto-oikeuden kokoonpanoon eivät riitä, jos ihmisen vapaus on jo riistetty sairaalassa tehdyllä hallintopäätöksellä, joka mahdollistaa mielivallan. Tässä ei ole tarkoitus väittää, että päätöksenteko olisi käytännössä tosiasiassa mielivaltaista, mutta tämä ei ole relevantti seikka; mielivallan mahdollisuus on pyrittävä eliminoimaan tehokkaalla tavalla ja päätöksenteon tulee olla objektiivista ja näyttää sellaiselta myös ulospäin. Käytännössä pakkohoitopäätökset muuttuvat hallinto-oikeudessa puhtaasti lääketietellisellä perusteella vain aniharvoin. Mistä tämä kertoo? Siitä, että pakkohoitopätökset ovat yleensä aina "oikeita", vai siitä, että päätöksen muuttaminen hallinto-oikeudessa on käytännössä hankalaa tai suorastaan mahdotonta?
13. No niin, alkaa näyttää siltä, että tämäkin asia saadaan pikku hiljaa reilaan!
24 kommenttia:
KHO:lta pieni kommentti asiaan täältä: http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/pakkohoitopaatokset-aiheuttavat-kiistaa-ei-tama-oikeuslaitoksen-kriisi-kumminkaan-ole/1290498
Savon sanomissa ei itse asiassa ole "KHO:n kommenttia", vaan ainoastaan KHO:n viestinpäällikkö Arolaisen pari yleisluonteista toteamusta, kas tässä:
"Korkeimman hallinto-oikeuden viestintäpäällikön Teuvo Arolaisen mukaan Kuopion hallinto-oikeuden ja KHO:n välinen linjariita on ”poikkeuksellinen ja hämmentävä tilanne”.
– Mutta ei tämä oikeuslaitoksen kriisi kumminkaan ole. Joskus tällaisia sattuu, Arolainen toteaa.
Toisaalta Arolainen pitää loogisena, että Kuopion hallinto-oikeus asetti EIT:n päätöksen KHO:n linjauksen yläpuolelle.
Arolainen myös huomauttaa, ettei KHO ole samanlainen ennakkoratkaisuja antava tuomioistuin kuin korkein oikeus.
– Toisaalta, kun täällä ratkaistaan vuosikirjapäätöksenä joku kysymys, kyllä se yleensä on tulkittu niin, että sitä pitäisi noudattaa niin hallinnossa kuin alemmissa tuomioistuimissakin".
Näin siis Arolainen.
KHO:n hallintoneuvokset tai päätöksen osallistunut presidentti eivät ymmärrettävästä syystä ilmeisesti halua kommentoida syntynyttä tilannetta.
Vaikka Teuvo Arolainen ei olekaan juristi, hän on sentään entinen käräjäoikeuden lautamies. Kyllä hän voi siten aivan hyvin antaa medialle arvovaltaisia lausuntojaan KHO:n nimissä!
Eikö se ollut juuri sama Teuvo Arolainen, joka paljasti KHO:n 13.9.2012 X:n asiassa antaman päätöksen todelliset syyt:
Suomen terveys- ja sairaalaviranomaiset joutuisivat suoraan sanottuna "kuseen" ja yhteiskunnan ko. tarkoitukseen käyttämät menot kasvaisivat rutkasti, jos meidän Suomessa pitäisi omaksua EIT:n päätöksen mukainen kanta! (Ihmisen oikeusturva sai siis KHO:n mukaan väistyä näiden perusteiden ja yleisten syiden rinnalla.)
Tämän sanoman viestintäpäällikkö Arolainen viestitti kohta KHO:n päätöksen jälkeen medialle.
Kävin Mielenterveyslain pikalukuna läpi enkä löytänyt mitään mainintaa/vaatimusta/edellytystä/mahdollisuutta henkilökohtaisen tutkimuksen tekevästä ulkopuolisesta lääkäristä (käytännössä pakko olla psykiatrian erikoislääkäri) ja hänen lausunnostaan.
Siis meneekö nyt voimassaoleva Mielenterveyslaki uudistettavaksi? Todennäköisesti. Siitä seuraakin sitten visainen pulma käytännön tasolla: mistä löytyvät tarvittavat ns. ylimääräisen tutkimuksen (joka muuten vie aikaa) suorittavat psyk. erikoislääkärit, joista nytkin on huutava pula.
Tuomaripiireissä liikkuvan huhun mukaan KHO luotti ennen oman päätöksensä tekemistä siihen, että valtion valitus olisi Grand Chamberissa menestynyt. Tässä kävi sikäli hassusti, että kyseinen vinkkihenkilö talutti KHO:n sulaan.
KHO:n olisi pitänyt ymmärtää, että ei niin juridiikassa kuin lainkäytössäkään voi toimia huhujen perusteella.
Stm:n tiedotteessa 18.12.2012 " Tahdosta riippumattoman hoidon jatkamiseen tarvitaan ulkopuolisen lääkärin arvio" todetaan mm. näin:
"Tahdosta riippumattomassa hoidossa olevalle potilaalle on varattava mahdollisuus saada sairaalan ulkopuolisen lääkärin arvio hoidon tarpeesta ennen kuin hoidon jatkamisesta tehdään päätös. Arvion voi tehdä esimerkiksi terveyskeskuslääkäri, mutta ensisijaisesti suositaan psykiatrian erikoislääkärin tai muuta psykiatriaan lääkäriä. Sairaalan on huolehdittava siitä, että ulkopuolinen lääkäri kutsutaan paikalle potilaan tutkimista ja lausunnon antamista varten. Lääkäri antaa saamiensa tietojen perusteella lausunnon silloinkin, kun potilas kieltäytyy tutkimuksesta.
Sairaalan järjestämästä ulkopuolisesta arvioinnista ei saa aiheutua kustannuksia potilaalle. Ulkopuolisen arvion hankkiminen ei muuta mielenterveyslaissa säädettyjä määräaikoja, jotka koskevat tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista".
Mitenkähän tuo blogikäsittelyssä oleva periaate soveltuu RL 2 c luvun 11 §:n 3 -kohdan mukaiseen vaarallisuusarvointiin? Pitäiskö vangin saada siinäkin mahdollisuus "omalääkärin" arvion tekemiseen?
Em. vaarallisuusarviointi tehdään osin "rikoksesta ilmevien seikkojen perusteella", osin taas erikseen suoritettavan mielentilatutkimuksen perusteella. Mielentilatutkimus suoritetaan ao. saiaraalassa ja sen tekemiseen osallistuu useampia psykiatreja ja myös muita lääkäreitä. Tutkimuksen perusteella Valvira antaa asiasta lausuntonsa, jonka syyttäjä esittää tuomioistuimelle, jossa hän vaatii, että tuomittu saadaan vapauttaa vankilasta vasta koko rangaistuksen kärsittyään.
Ko. tilanne ei ole rinnastettavissa pakkohoidon jatkamispäätöstä edeltävään menettelyyn, koska ko. päätöstä ei tee nyt hallintoviranomainen, vaan tuomioistuin. Oikeudenkäynnissä vangilla on ainakin teoretttinen mahdollisuus esittää väitetystä vaarallisuudesta omaa lääketieteellistä selvitystä.
Johan on täysistuntojen mittelyä!
Eikös tässä vielä loppunäytöstä odoteta? Luulisi valituksen KHO:een olevan tuloillaan, jos kerran KHO on täysistuntoratkaisullaan alempia tuomioistuimia ohjeistanut eikä paikallinen hallinto-oikeus ole totellut.
Minä en ymmärrä, kuinka KHO voisi päätyä nyt yhtäkkiä päinvastaiseen kantaan, kun se on vain vähän aikaa sitten nimenomaisesti täysistunnossa päättänyt toisin?
Loppunäytös saadaan, jos tästä päätöksestä sitten valitetaan taas kerran ihmisoikeustuomioistuimeen, joka puolestaan sitten täysistunnossaan sanoo viimeisen sanan. Jonkinlaista rahallista hyvistykäkin lienee luvassa tällaisesta arvokkaiden tuomareiden ajan varastamisesta.
Ei taida vain olla ko. asiassa viranomaista tai tahoa, jolla olisi oikeus ja intressi valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä KHO:een.
Keski-Pohjanmaalta olevalle anonyymille tiedoksii, että VTV:n kertomuksesssa (194/2009 Mielenterveyspalveluja ohjaavan lainsäädännön toimivuus) laki todettiin sudeksi jo syntyessään.
Eurooppaoikeudellisia jännitteitä nousee myös akselilla KKO-KHO valituslupa-asiassa VL:2012-106. Saa nähdä kenen linja pitää...
Harvoin on jossain hallinto-oikeudessa nähty kokoonpanoa jossa puheenjohtajana on Veijo Tarukannel ja esittelijänä Mirjami Paso. Ehkä siitä johtuen harvoin on nähty tällaisia perusteluitakaan.
Niin, onhan Mirjami Paso väitellyt v.2009 Turussa oikeustieteen tohtoriksi teemasta "Viimeisellä tuomiolla. Suomen korkeimman oikeuden ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkopäätösten retoriikka".
Tutkimuksessa oikeudellista argumentointia on lähestytty retoriikan näkökulmasta. Pason mukaan hänen valitsemaansa näkökulmaa ei voida kuitenkaan luonnehtia "kokonaan ei-normatiiviseksi". Virallisena vastaväittäjänä oli professori Jaakko Husa.
Väitöskirjassa ei siis ole kyse prosessioikeudellisesta tutkimuksesta, mutta itse asiassa tuomion perusteluja myös Pason kirja käsittelee, vaikka sanaa "perustelut" (perusteleminen) onkin haluttu jostakin syystä vältellä. Tuomioistuimen tuomio/päätös, kuten oikeudellinen ratkaisu yleensäkin, on yhdistelmä loogista päättelyä ja retoriikkaa. Niin kuin Kuopion hallinto-oikeuden päätöksestäkin voidaan havaita, tuomioistuimen ratkaisun perusteluissa ei ole siis kyse "pelkästä retoriikasta".
Ei-juristille - joskin akateemisen koulutuksen saaneelle henkilölle -Kuopion hallinto-oikeuden teksti on elegantti selkeytensä ja ymmärrettävyytensä vuoksi. Toinen juttu on, onko tällä näkökohdalla ainakaan kaikille juristeille minkään valtakunnan merkitystä.
"Harvoin on jossain hallinto-oikeudessa nähty kokoonpanoa jossa puheenjohtajana on Veijo Tarukannel ja esittelijänä Mirjami Paso", kirjoitti anonyymi. Olisikin varmaan ihme, jos tämä voimakaksikko esiintyisi useammassakin HO:ssa. - Vakavasti puhuen, ISOT onnittelut jutun esittelijälle Pasolle ja hallintoneuvoksille hyvin perustellusta ja rohkeasta päätöksestä!
Mielenkiintoitoista nähdä, mitä muut hallinto-oikeudet tekevät, eli seuraavatko ne EIT:n (ja Kuopion HaO:n) linjaa vai noudattavat KHO:n kantaa. Vm. tapauksessa kysymys voi tulla valituksen johdosta uudelleen KHO:n pohdittavaksi.
Tarkennus Jyrki Virolaisen kommenttiin edellä: "Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) koordinoi mielentilatutkimuksiin ja
vaarallisuusarvioihin liittyvää toimintaa. THL vastaanottaa tutkimuspyynnöt,
päättää tutkimuspaikan, myöntää mahdollisen jatkoajan ja käsittelee lausunnot.
THL antaa saamansa lausunnon perusteella tuomioistuimelle oman lausuntonsa
epäillyn tai syytetyn mielentilasta ja/tai vaarallisuudesta ja määrää tarvittaessa
psykiatriseen sairaalahoitoon tai kehitysvammaisten erityishuoltoon. Mielentilatutkimuksiin
ja vaarallisuusarvioihin liittyvät asiat käsitellään THL:n oikeuspsykiatristen
asioiden lautakunnassa."
Valvira ei siis tässä ole mukana.
Asian tekee erikoiseksi se, että lääkäri joutuu tekemään potilaan hoitopäätöksen tässä ja nyt, perehtyen potilaaseen. Juristi saa taas keskittyä jälkiviisauteen, joka on se viisauden imelin laji.
90-luvun laman melskeissä psykiatrinen hoito ajettiin alas, joka valitettavasti näkyy edelleen. Virkalääkärit läkähtyvät työhön, keikkalaiset eivät saa tehdä päätöksiä. Olisiko juristeista sitten ottamaan vastuu psykiatrisesta kokonaishoidosta, kun kerran juristeria määrää hoidon tarpeen?
Tämän Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisun lukemisen jälkeen ei jää epäselväyyttä siitä, miksi hallinto-oikeus on päätynyt ratkaisusta ilmenevään lopputulokseen. Ilo on tällaista tekstiä lukea.
Yleensä ei hallinto-oikeuksien ratkaisuista, enempää kuin KHO:nkaan ratkaisuista voi parhaalla tahdollakaan sanoa samaa. Tavallisesti niissä vain siunataan maallikonkin lainvastaisiksi ymmärtämät hallintopäätökset.
Joskus tämä tehdään mitä mielikuvituksellisimmilla perusteluilla, mutta useimmiten kokonaan ilman perusteluita toteamalla lakonisesti "...ei ole aihetta..."
Toivoa sopii, että muutkin hallinto-oikeudet ottavat onkeensa ja asia saadaan raiteilleen.
Tällainen asenne on ymmärrettävä, mutta ei hyväksyttävä. Ei jääkiekkotuomarikaan ole kaukalon paras pelimies. Eikä palkohoidossa ole olennaista sen miellyttävyys kenenkään kannalta.
Kyllä hallinto-oikeudella aina on oma itsenäinen perusteluvelvollisuus. Olen lukenut niiden pååtöksiä suhteellisen monta näkemättä ainuttakaan sellaista anonyymin tarkoittmaa, josta perustelut puuttuvat. Eri asia on, jos lopputulema on, ettei hallintoviranomaisen päätöstä kumota tai muuteta.
Tuomiossa olisi voitu kokeilla distinktiota silläkin perusteella, onko talon oma kakkoslääkäri kumileimasin vai aito lääkäri.
Koska tuo distinktio on kuitenkin mahdoton viedä loogiseen loppuunsa saakka yhden organisaation - päällikköviraston - sisällä, kakkoslääkärin kuuluminen oman organisaation ulkopuolelle on järkevä edellytys.
Plussana se, että oikeusturvasta huolehditaan näiden hulluimpien kohdalla etupainotteisesti, ei niistä de facto ole oikeusturvansa vaatijoiksi alistamis- tai muutoksenhakuvaiheessa.
Oikeasta lopputuloksesta huolimatta en erottanut pro et contra -argumentteja tuomiosta, joten ei iloita liikaa :)
Lähetä kommentti