2. Olen selostanut mainittua kantelua ja kyseistä asiaa muutenkin myös blogissa 680/15.12.-12 ("Tuomareiden välimiestehtävien valvonta ontuu"). Omista tuoreista kokemuksistani välimiehenä kerroin blogissa nro 679/ 12.12.-12.
3. Oikeuskansleri Jonkka pyysi EOK:n kantelun johdosta lausunnon KKO:n presidentiltä ja kaikkien hovioikeuksien presidenteiltä sekä Suomen Asianajajaliitolta. Oikeuskanslerin päätöksessä on referoitu laajasti presidentti Pauliine Koskelon KKO:n nimissä antamaaa lausuntoa.
4. Vaikka olen luonnehtinut blogissanin Jonkan päätöstä konkreettisella tasolla sanalla "kesy", ei voida toki kiistää, etteikö oikeuskansleri olisi periaatteellisella ja yleisellä tasolla essittänyt punnittuja näkökohtia asiasta. Oikeuskansleri toi päätöksessään selkeästi esiin huolensa siitä, että tuomioistuinten riippumattomuuteen tunnettavan luottamuksen kannalta tuomareiden ja erityisesti KKO:n jäsenten lukuisat välimiestehtävät ja niistä maksettavat korkeat palkkiot ovat ongelmalliai. Lausunnonantajista Rovaniemen hovioikeuden presidentti Esko Oikarinen esitti samankaltaisia näkemyksiä kuin oikeuskansleri Jonkka.
5. Oikeuskanslerin päätöksen jälkeen asiaa on pohdittu jonkin verran myös myös median palstoilla, kuten blogikirjoituksesta nro 684/7.1.2013 ilmenee. Oikeuskanslerin päätöksen jälkeen KKO kiirehti antamaan 7.1.-13 tiedotteen oikeusneuvosten sivutoimista vuonna 2012. Juten olen vm. blogikirjoituksessani selvittänyt, kyseinen tiedote on sikäli puutteellinen, että otsikostaan huolimatta se koskee yksinomaan KKO:n kansliatoimikunnan vuonna 2012 myöntämiä sivutoimilupia. Sitä vastoin siitä ei ilmene, mitä sivutoimia oikeusneuvokset ovat vuonna 2012 hoitaneet heille jo aiemmin annettujen sivutoimilupien nojalla.
6. KKO:n piirissä oikeuskansleri Jonkan kannanottoa ei ilmeisesti ole oikein sulatettu. Näin voidaan päätellä siitä, että KKO julkaisi eilen kotisivullaan presidentti Koskelon 5.10.2012 päivätyn lausunnon kokonaisuudessaan, kas tässä
http://www.kko.fi/60806.htm
7. Pauliine Koskelon lausuma on melkoisen yksipuolinen, sillä siinä keskitytään lähinnä vain puolustelemaan KKO:n jäsenten välimiestehtäviä ja muita sivutoimia. Pro et contra -tyyppinen asian pohdinta ja puntarointi näyttää puuttuvan. Tämä on inhimillisesti katsoen sinänsä toki ymmärrettävää, sillä presidentti Koskelo puhuu omassa asiassaan, sillä juuri hän KKO:n kansliatoimikunnan puheenjohtajana päättää käytännössä sivutoimilupien myöntämisestä oikeusneuvoksille.
8. Lausunto on yhdessä suhteessa varsin hämmästyttävä, sillä siinä sivuutetaan kokonaan kaikkein merkitävin seikka, joka puhuu vahvasti KKO:n jäsenten välimiestehtäviä vastaan. Koskelo keskittyy pohtimaan lausunnossaan oikeusneuvosten välimiestehtäviä ainoastaan mahdollisten esteellisyystilanteiden eli jääviyden kannalta. Tässä suhteessa hän ei näe ongelmia, vaikka joutuu myöntämään, että oikeusjuttujen asianosaisilla ja ulkopuolisilla ei ole mahdollisuutta kontrolloida oikeusneuvosten esteellisyyttä, koska lain mukaan KKO:n sivutoimirekisteriin merkittävät tiedot oikeusneuvosten välimiestehtävistä ovat salaisia välimiesjuttujen asianosaisten osalta.
9. Tuomioistuimilta ja erityisesti valtakunnan ylimmältä oikeudelta ja sen tuomareilta edellytettävä riippumattomuus on toki tärkein peruste ja seikka, joka puhuu oikeusneuvosten välimiestehtävien sallimista vastaan. Mutta tämän näkökohdan presidentti Pauliine Koskelo sivuuttaa lausunnossaan kokonaan!
10. Miksi näin? Kyse ei voine olla unohduksesta, sillä KKO:n presidentti toki tietää, mitä jo Suomen perustuslain 3 §:n 3 momentissa asiasta säädetään: Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomiostuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.
11. Olen mm. monissa blogijtuissani paasannut nimenomaan riippumattomuuden merkityksestä, kun on kyse tuomareiden ja erityisesti KKO:n jäsenten välimiestehtävistä. Tuomioistuimilta ja tuomareilta edellytettävä konkreettinen puolueettomuus eli se, etteivät välimiehinä toimivat tuomarit tule mainittujen sivutoimiensa takia virkatoimissaan esteellisiksi, ei yksin riitä.
12. Tuomareilta edellytetään, ei vain puolueettomuutta konkreettisissa oikeusjutuissa, vaan riippumattomuutta kaikista ulkopuolisista sivuvaikutteista, myös elinkeino- ja talouselämän vaikuttajista. Välimiestehtävät ovat omiaan synnyttämään tiettyjä lojaliteettisuhteita ja verkostoja, joihin korkeita tuomareita halutaan eri syistä ja intressien takia vetää mukaan, jotta heidän riippumattomuuteensa tuomareina voitaisiin vaikuttaa. Vaikka näin ei käytännössä tapahtuisikaan - ainakaan kovin usein - synnyttää ylimmän tuomioistuinten jäsenten viranhoidon ohella harjoittama "yksityispraktiikka", jota hoidetaan julkisuudelta täysin salassa, eli heidän toistuvat ja rahakkaat välimiestehtävänsä yritysten välisissä asioissa, ihmisten mielissä vaikutelman riippumattomuuden ja puolueettomuuden uhasta tai murenemisesta.
13. Olen hämmästynyt siitä, että KKO:n presidentti haluaa tieten tahoen sivuuttaa lausunnossaan riippumattomuuden merkityksen asiassa. Olen lukenut Koskelon lausunnon, mutta en ole löytänyt siitä sanaa "riippumattomuus" tai sen johdonnaista. Koskelo käyttää asiaa vähätellääkseen erilaisia kiertoilmauksia, sillä hän puhuu tumioistuimilta edellytettävästä "yleisestä luottamuksesta", millä hän mahdollisesti tarkoittaa juuri riippumattomuutta. Mutta miksi tällainen pään pensaaseen paneminen? Kyllä "ruma sana" on sanottava niin kuin se on - sitä paitsi "riippumattomuus" on varsin osuva ja jopa kaunis sana! Perustuslaissakaan ei käytetä sanoja "yleinen luottamus" tai vastaavaa sanontaa, vaan siinä mainitaan kakistelematta sanapari "riippumattomat tuomioistuimet".
14. Tuomareiden ja erityisesti maan ylimmän tuomioistuinten tuomareiden lukuisat, jatkuvat ja rahakkaat välimiestehtävät ovat siis "pahasta" nimenomaan tuomioistumelta edellytettävän ja jo perustuslaissa säädetyn riippumattomuuden takia. Tämä ei ole suinkaan minun "keksintöäni", vaan samasta asiasta ovat puhuneet monet arvostetut jurtistit jo ennen minua ja myös minun jälkeeni. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka tarkasteli alussa mainitussa päätöksessään KKO:n jäsenten välimiestehtäviä juuri KKO:n riippumattomuuskuvan kannalta, ja samoin teki hovioikeudenpresidentti Esko Oikarinen oikeuskanslerille antamassaan lausunnossa.
15. Vielä selvemmin oikeusneuvosten välimiestehtäviä riippumattomuuden kannalta on tarkastellut ex-oikeusneuvos ja eduskunnan entinen oikeusasiamies Lauri Lehtimaja. Vuodelta 1998 annetun oikeusasiamiehen vuosikertomuksen esipuheessa Lauri Lehtimaja kirjoittaa näin:
- Olen samaa mieltä siinä, että virkamiehen on hyödyllistä ymmärtää elämää ja sivistää itseään monipuolisesti. En kuitenkaan usko, että runsaat sivutoimet ja - elinkeinot ovat tuomarille tai muulle julkista valtaa käyttävälle korkealle virkamiehelle välttämättä paras tapa avartaa ymmärrystään tai hankkia kokemusta. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että nämä aiheuttaisivat varsinaista esteellisyyttä konkreettisessa virkatilanteessa. Näinhän ei välttämättä aina tapahdu. Ne voivat kuitenkin luoda pysyviä lojaliteettisuhteita, jotka taas ovat omiaan nakertamaan yleisön luottamusta julkisen vallankäytön riippumattomuuteen (lihavointi JV).
16. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo on pyytänyt parissa kolmessa asiassa lausunnon tietystä akatemiaprofessori Kaarlo Tuorilta. Olisi ollut toivottavaa, että KKO:ssa olisi turvauduttu Tuorin asiaintuntemukseen myös nyt esillä olevassa asiassa. Kaarlo Tuori on nimittäin "tuominnut" KKO:n jäsenten välimiestehtävät vielä selväsanaisemmin kuin esimerkiksi Lauri Lehtimaja. Ks. Tuorin mainituista kannanotoista esim. X tuomaripäivien pöytäkirja 1996 s. 54-55, JFT 1996 s. 499 ja Lakimies 2000 s. 1057. Ensiksi mainitussa kirjoituksessaan Tuori lausuu näin:
- Varsinkin korkeimpien oikeuksien tuomareiden riippumattomuuden kannalta minun on vaikea ymmärtää, miten heidän toimintansa välimiesoikeuksissa voidaan puolustaa. Mahdollisimman painokkaasti on todettava, että tuomareiden toiminta välimiesoikeuksissa, erityisesti asianosaisten valitsemina välimiehinä, mutta myös puheenjohtajina, vaarantaa heiltä edellytettävän riippumattomuuden" (lih. JV).
17. Arvovaltaisista juristeista siis esimerkiksi Jaakko Jonkka, Lauri lehtimaja, Kaarlo Tuori ja Esko OIkarinen ovat esittäneet perusteltuja epäilyjä KKO:n jäsenten välimiestehtäviä kohtaan nimenomaan tuomioistuimilta edellytettävän riippumattomuuden takia. Mutta KKO:n prsidentti, jolla on siis niin sanotusti "asiassa osa", ei näe tässä suhteessa minkäänlaista ongelmaa. Hän ei edes halua lausua ääneen sanaa "riippumattomuus", jottei vaan syntyisi käsitystä siitä, että riippumattomuudella olisi asiassa jotakin merkitystä!
18. Koskelo kirjoittaa lausunnossaan:
- Sellainen epäilys, että tuomarilla olisi taipumus myöhemmässä jutussa jotenkin "hyvitellä" aiemmassa ratkaisemassaan asiassa hävinnyttä osapuolta, ei voi olla objektiivisesti perusteltu, eikä tällainen epäilys nähdäkseni voi muuttua objektiivisesti perustelluksi pelkästään siitä syystä, että kyseessä on ollut välimiesmenettely ja että välimiesmenettelyn yleisten sääntöjen mukaan hävinneen osapuolen kuluvastuu käsittää myös välimiespalkkiot.
19. Mainittu asia asia ei minusta ole relevantti. Sitä vastoin voitaisiin epäillä, että välimieheksi tai välimiesten puheenjohtajaksi nimetty tuomari, esim. juuri oikeusneuvos, haluaa "hyvitellä" tai suosia välimiesjutussa toisen osapuolen asiamiehenä toiminutta asianajajaa tai hänet puheenjohtajaksi valinneita asianosaisten asianajajia jossakin muussa suhteessa tai tarkoituksessa. Esimerkiksi vaikkapa silloin, kun on kysymys valitusluvan myöntämisestä jutussa, jossa ko. asianajaja toimii asiamiehenä.
20. Välimiehiä eivät käytännössä valitse ja nimeä jutun asianosaisina olevat yritykset, vaan näiden jutuissa asiamiehinä käyttämät asiananajat. Nämä asianajajat toimivat vuorostaan usein myös välimiehinä. Näin syntyy välimiesverkostoja, joiden jäsenten kesken vallitsee tietynlainen äänetön yya-sopimus, joka toimii "sulle mulle" -periaatteella. KKO:n ja koko tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden kannalta on sangen vaarallista, jos ja kun tähän verkostoon vedetään mukaan osa KKO:n tuomareista. Syntyy tyypillisiä hyvä veli -verkostoja, joissa veljet auttavat toisiaan parhaan kykensä mukaan.
21. On mahdollista, että KKO:n valituslupa heltiää tavallista helpommin ja heppoisemmin perustein asiassa, jossa verkoston kaksi "veljestä" kohtaavat toisensa, toinen valituslupaa hakevan asianosaisen asiamiehenä ja toinen lupajaoston jäsenenä; valituslupa voidaan myöntää kahden jäsenen kokoonpanossa eikä lupapäätöstä perustella mitenkään!
22. Yksi todiste välimiesverkoston olemassolosta on KKO:n jäseniä koskevien virkaesitysten tekeminen. KKO:n jäseneksi on nimitetty tähän mennessä 6-7 asianajajaa. Merkillistä tässä on se, että kaikki tähän asti oikeusneuvoksen nimityksen saaneet asianajajat tunnetaan välimiehinä ja välimiesjuttujen asianajajina. KKO:een tulevista asioista kuitenkin karkeasti ottaen vain noin kolmasosa koskee siviilioikeudellisia kysymyksiä, loput kaksikolmasosaa käsittelevät rikos- ja prosessioikeudellisia oikeuskysymyksiä. Vm. kysymyksiin perehtyneitä asianajajia ei ole kuitenkaan katsottu kelvollisiksi oikeusneuvoksen virkaan.
23. Täsässäkin kohdin hyvät veljet ovat siis olleet auttamassa toisiaan. Jos välimiesjutuissa esiintyvä advokaatti ymmärtää esittää ja ajaa välimiesoikeuden puheenjohtajaksi KKO:n jäsentä, kasvavat hänen mahdollisuutensa päästä itse joskus myöhemmin KKO:n jäseneksi tuntuvasti.
24. Tällaiset kysymykset ja epäilyt näyttävät olevan KKO:n presidentille täysin vieraita. Pauliine Koskelo ei halua näistä epäilyistä edes keskustella, vaan hän kuittaa ne ylimielisin sanakääntein pelkiksi jäsentymättömiksi "mielikuvanäkökohdiksi".
PS.
KKO:n presidentti Pauliine Koskelo näyttäisi haluavan jatkossa panna köyhät niin sanotusti kyykkyyn myös tuomioistuimissa.
Kauppalehden mukaan (14.1.) Koskelo näet ilmoitti viime perjantaina pidetyssä Asianajajapäivässä, että hän on valmis harkitsemaan valtiolle maksettavien oikeudenkäyntimaksujen laajennuksia ja korotuksia. Koskelo ehdottaa myös, että oikeudenkäyntimaksuja alettaisiin periä oikeusjuttujen asianosaisilta jo etukäteen, ei siis vasta jälkikäteen oikeudenkäynnin päätyttyä, kuten nyt tapahtuu. Koskelon mukaan uudistuksella ei olisi ainoastaan rahoituksellista, vaan myös tiettyä ohjausvaikutusta siihen, mitä "pistetään vireille".
KHO:n presidentti Pekka Vihervuori puolestaan totesi Kauppalehden mukaan, että maksujen kasvattimisessa on kyse ainoastaan "näpertelystä", mutta hänenkin mielestään maksupotentiaalia olisi esimerkiksi elinkeinoelämän verojutuissa.
Tiedoksi: Pauliine Koskelo, KKO
48 kommenttia:
Koskelon paperissa on otettu näkökulma, jonka mukaan ongelmaa ei ole, kun ei toimita asianosaisen nimeämänä välimiehenä.
Samalla pyritään luomaan vaikutelma, että mitään kiusallista ei ole silloin, kun tuomari on esimerkiksi Keskuskauppakamarin nimeämä.
On kuitenkin niin, että Keskuskauppakamari on elinkeinoelämän edunvalvontajärjestö, ja sen kyseisessä toimielimessä on suuri joukko asianajotoimistojen ja suuryritysten edustajia.
Toisin sanoen edunvalvontajärjestö ja joukko asianajajia ja yrityslakimiehiä nimeää tuomareita tehtäviin, joista jälkimmäiset saavat merkittäviä sivutuloja.
Objektiivisesti arvioiden vaikuttaa kovasti siltä, että tehtäviin valitaan henkilöitä, jotka mainitun joukon silmissä ovat päteviä ja sopivia.
Mitäs sitten jos tuomarin tehtävässä toimii tavalla, joka ei miellytä näitä tahoja? Tässä on ehkä se suurin ongelma.
Niin, mitähän sitten? Olisikohan yksinkertaisesti niin, että tuomari toimii "tahoja miellyttääkseen", jotta voisi olla varma, että saisi jatkossakin niitä niin kovasti himottuja välimiestehtäviä? Tähän juuri tuomareiden "pyydystäminen" välimiesverkostoihin osaltaan perustuu.
Yhdysvalloissa uuden korkeimman oikeuden jäsenen nimittäminen on juhlallinen tapahtuma, joka näytetään TV:ssä ja nimitys jopa vaikuttaa pörssikursseihin. Suomessa tavallinen kansalainen tuskin asiaa edes huomaa.
Herra X epäilee, että juttua KKO:ssa istuva tuomari on ollut välimiehenä jutussa, jossa oli osallisena nyt vastapuolena oleva firma ZZ. Miten se peruste tuolle epäilylle voidaan tarkistaa. (Lieventävänä asianhaarana tietenkin on, että tuomari oli juttuun asianosaisten nimeämä...)
Tuota S.Polan epäilyä ei voida tarkistaa millään keinolla, koska laki suojaa ko. tapauksessa tiedon salaamista.
Muuten, tulikin mieleen, että voidaanko nyt kuitenkaan olla täyin varmoja, ettei esim. joku KKO:n jäsen toimi myös sellaisissa välimiesjutuissa, joihin hän ei ole hakenut ja saanut Pauliinelta lupaa. Tämä olisi ainakin periaatteessa mahdollista, sillä kun välimiesmenettely on salaista, niin mistäpä tuollaisen "villin toiminnan" kukaan voisi saada selville.
Pitäisikö VML:iin lisätä säännös siitä, että jos tuomari on välimiehenä, välimiesoikeuden tulee pyytää ao. tuomioistuimelta selvitys siitä, että tuomarilla on myönnetty asianmukainen sivutoimilupa tehtävään?
Presidentti Koskelo näyttää pohtivan lausunnossaan joitakin minusta hieman irrelevantteja kysymyksiä, joilla siirretään tavallaan huomiota pois pääasiasta.
Koskelo tuo esiin esim. tilanteen, joka syntyy silloin, kun tuomarin virkaan nimitetty henkilö on toiminut urallaan asianajajana. Kuten tiedämme, tällaisia tappauksia on etenkin juuri KKO:ssa. Tuomarin tehtäviin siirtynyt asianajaja voi Koskelon mukaan virassaan "kohdata" asioita, joissa asianosaisena on aiempi päämies, ja vaikkapa "taho", johon nähden tuomarilla on asianajajan ollut ehkä pitkäaikainenkin asiakassuhde lojalitteettivelvollisuuksineen ja palkkioineen. Kun asianajajan salassapitovelvollisuus päämiestensä identiteetistä ei ole murrettavissa, jotta oikeusjutun partti voisi kontrolloida, onko tuomarina toimivan entisen asianajajan ja vastapuolen välillä ollut sellaista asiakassuhdetta, jonka voitaisiin katsoa aiheuttavan esteellisyysperusteen, näyttäisi Koskelo päättelevän, ettei myöskään aiemmin jomman kumman asianoaisen välimiesjutussa toiminutta tuomaria voida velvoittaa kertomaan mainitusta välimiestehtävästään.
Tuomarin on toki kummassakin em. tapauksessa syytä jäävätä itsensä. Sen enempää johtopäätöksiä ko. asetelmasta ei voitane vetää, eikä tuomareiden toimimista välimiehenä voida toki puolustella sillä, että "no, toimivathan entiset asianajajatkin tuomareina"! Niin toimivat, mutta nyt onkin kyse siitä, voivatko tuomarit ylläpitää välimiestehtäviä käsittävää ja hyvin kannattavaa omaa yksityspraktiikkaa viranhoidon ohella.
Itseriittoisaa työhutilointia nähtiin myös Lahdessa. YLE:n ohjelman mukaan sairaalassa toiminut janarkkilääkkeitä kotiin vienyt ja salaa varastoinut lekuri ei saanut mitään tuomioita. Nyt juttu menee hoviin.
Tuomareilla ei ole minkään valtakunnan vastuuta työnsä laadusta. Tuomio voi olla miten vajaa tahansa, niin ainoastaan jonkinlainen sisäinen hyljeksintä voi tulla kyseeseen.
KKO:sta käräjille asti tuomarinhomma on suojelluin virka tässä maassa - ja mielivaltaisin, kun vain halua löytyy.
Tuo blogistin mainitsema irrelevanttien näkökohtien pohdinta on tunnettu argumentaatiotekninen temppu: keksitään sellaisia huonoja vastaväitteitä, joita kukaan ei ole esittänytkään, ja sitten kumotaan ne, jotta näyttäisi, että mitään hyviä vastaväitteitä ei ollutkaan.
Yksi näkökohta, joka tässä jo kaksi vuosikymmentä jatkuneessa keskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle, on se ettei tuomarien välimiestehtäville ole mitään yhteiskunnallista tai muutakaan objektiivisesti perusteltua tarvetta. Mitään ei menetä, jos välimiestehtävät kielletään. Paitsi tietysti välimiestuomari menettää tuloja.
Koskelon paperissa on muuten erinomaisen ylimielinen kohta myös seuraavilta osin:
"Kirjoituksessa ovat huomion kohteena korkeimman oikeuden jäsenten välimiestehtävät, jotka kirjoituksen mukaan tulisi kieltää kokonaan. Epäselväksi jää, mistä syistä ongelmanasettelu ja ehdotus on rajattu koskemaan ainoastaan korkeimman oikeuden jäsenten toimimista välimiestehtävissä. Jäljempänä en tarkastele enemmälti tätä rajausta, jota pidän erikoisena."
Eikö se vanha viisaus ole, että tuomarin virheestä ihminen joutuu linnaan, mutta lääkärin virheestä hautaan.
Niin, tuosta anonyymin mainitsemasta argumentaatioteknisestä tempusta käytetään yleisesti nimitystä olkinukke tai olkiukko (straw man).
Kyseessä on argumentointikeino, jossa vastapuolen argumentti sivuutetaan hyökkäämällä siitä tehtyä heikompaa karikatyyria vastaan. Tällöin joko pannaan sanoja toisen suuhun, jotta toinen joutuisi huonoon valoon, tai esitetään toisen ajatus niin kärjistetyssä muodossa, että sillä mitätöidään toinen tai toisen ajatus.
KKO:n presidentiltä ei toki odottaisi kovin herkästi olkiukko-temppuun turvautumista!
Koskelo luettelee maina, joissa tuomareiden sallitaan joko luvan- tai ilmoituksenvaraisesti toimia välimiehinä mm. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Saksan.
Tässäkin kohdin esitetään yksipuolista tietoa. On nimittäin monia maita, joissa tuomarit eivät saa toimia välimiehinä; esimerkiksi Yhdysvallat, Englanti, Ranska ja Italia. Myöskään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan Unionin tuomioistuimen jäsenet eivät saa toimia välimiehinä.
Jos blogistin ajatus KKO:n ja KHO:n yhdistämisestä toteutuisi, tulisivatko välimiestuomarit sitten hallintoasioihinkin?
Eivät tulisi. Välimiesmenettelyn käyttämisestä voidaan sopia ainoastaan riita-asioissa, joissa asianosaisten sovinto on sallittu. Välityssopimusta ei voida tehdä indispositiivisesta riita-asiassa eikä hallintoasiassa. Näita asioita koskevat riitaisuudet voidaan ratkaista ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä.
Välimiehen kelpoisuusehdot ovat täysi-ikäisyys ja ettei ole konkurssissa. Missähän muussa tehtävässä vaadittava kelpoisuus on noin vähäinen? Olen miettinyt miksi Keskuskauppakamari ilmeisesti useimmiten määrää välimiehet, koska saman pystyy tekemään käräjäoikeuskin.
Aika läheltä Kohoa silti liippaa. Kuntien yhteistoimintaa koskeva kuntalain 87 § nimittäin säätää:
Yhteistoimintaa koskevassa sopimuksessa voidaan määrätä, että siitä aiheutuvat erimielisyydet ratkaistaan välimiesmenettelystä annetussa laissa (967/92) säädetyssä järjestyksessä.
Keskuskauppakamarin välityslautakunta määrää vain välimiesoikeuden puheenjohtajan, jos näin on parttien kesken sovittu. Samoin ainoan välimiehen, jos asianosaiset ovat sopineet tästä.
No, pienet poikkeukset vain vahvistavat pääsääntöä! Ko. tapauksessa kysymyksessä ei ole normaali sopimukseen perustuva, vaan legaalinen (lakimääräinen) välimiesmenettely.
KKO:n presidentti Pauliine Koskelo näyttäisi haluavan jatkossa panna köyhät niin sanotusti kyykkyyn myös tuomioistuimissa.
Kauppalehden mukaan (14.1.) Koskelo ilmoitti viime perjantaina pidetyssä Asianajajapäivässä, että hän on valmis harkitsemaan valtiolle maksettavien oikeudenkäyntimaksujen laajennuksia ja korotuksia. Koskelo ehdottaa myös, että oikeudenkäyntimaksuja alettaisiin periä oikeusjuttujen asianosaisilta jo etukäteen, ei siis vasta jälkikäteen oikeudenkäynnin päätyttyä, kuten nyt tapahtuu. Koskelon mukaan uudistuksella ei olisi ainoastaan rahoituksellista, vaan myös tiettyä ohjausvaikutusta siihen, mitä "pistetään vireille".
KHO:n presidentti Pekka Vihervuori puolestaan totesi Kauppalehden mukaan, että maksujen kasvattimisessa on kyse ainoastaan "näpertelystä", mutta hänenkin mielestään maksupotentiaalia olisi esimerkiksi elinkeinoelämän verojutuissa.
Pauliine Koskelo ja Pekka Vihervuori esittelivät yllä mainittuja näkemyksiään Asianajajapäivänä pidetyssä paneelikeskustelussa, john heidän lisäkseen osallistuivat valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, valtakunnanvouti Juhani Tuomola, OM:n kansliapäällikkö Tiina Astola ja SAL:n puheenjohtaja Mika Ilveskero.
Tuosta arvovaltaisesta joukkiostahan puuttuivat oikeastaan vain valtakunnansovittelja ja arkkipiispa!
Ei mikään ihme, ettei Asianajajapäivä tänäkään vuonna Kauppalehteä lukuun ottamatta ylittänyt median uutiskynnystä, sillä sen verran heppoiselta panelistien teemat ja puheet tuntuvat olleen.
Eiköhän riippumattomien tuomioistuimien ja niiden päällikkötuomareiden tulisi keskittyä lähinnä vain lainkäyttöön eikä puuttua liiemmälti lainsäädäntöä edellyttäviin uudistuksiin ja kertoilla, millaisia uudistuksia he olisivat "valmiita kannattamaan" ja ajamaan.
Asianajajapäivät on ylittänyt uutiskynnyksen viimeksi vuosia sitten ja silloinkin siksi, että yksi osallistuja muistaakseni hukkui läheiseen vesistöön.
Heh, heh! Senköhän takia Asianajajapäivät siirrettiin Aulangolta Helsinkiin ja muutettiin kaksipäiväisistä yksipäiväiseksi happeningiksi!
Tuosta Lauri Lehtimajasta olen kuullut aiemminkin hyvää sanottavaa.
Lauri Lehtimaja ja Leif Sevón hakiva Olavi Heinosen jälkeen KKK:n presidentin virkaa. KKO esitti selvin äänestysnumeroin virkaan Sevónia. Osasyy ja kenties painavin tosiasiallinen syy tähän lienee ollut Lehtimajan oikeusasiamiehenä esittämä hieman kriittinen suhtautuminen oikeusneuvosten välimiestehtäviin. Sevón puolestaan tunnettiin aiemmin innokkaana välimiehenä. KKO:n välimiesneuvokset tietenkin pelkäsivät, että Lehtimaja voisi ryhtyä presidenttinä vaikkapa ajamaan heidän sivutoimiensa kieltämistä kokonaan. Juristina Lehtimajaa pidettiin aika yleisesti Sevónia monipuolisempana ja pätevämpänä. Leif Sevônin kausi presidenttinä jäi lyhyeksi eli vain muutaman vuoden pituiseksi.
Blogisti kaipasi valtakunnansovittelijaa ja arkkipiispaa Asianajajaliiton paneeliin. Suomessa julkisiksi "kaikkitietäviksi" ovat muodostuneet prof. Matti Tolvanen (rikosoikeus), Sixten Korkman (talouselämä)ja Gustav Hägglund (armeija ja vähän muukin kinastelu). Remu Aaltonen on vähän siinä tyrkyllä tuohon porukkaan.
Oikeudenkäyntimaksujen korottaminen on sekin kehittämistä. Ks. "Tuomioistuinten maksujärjestelmän kehittäminen"
http://www.om.fi/1347273955171
Nähtävästi tätäkään asiaa ei saada Suomessa kuntoon ennenkuin joku hurja vie asian Euroopan ihmoisoikeustuomioistuimeen tai Greco antaa Suomelle pyyhkeitä. Jos se johtaa Suomen tippumiseen vähiten korruptoituneiden maiden listalta, niin mainetietoiset poliitikot ja virkamiehet kyllä hoitavat asian kuntoon.
"Merkillistä tässä on se, että kaikki tähän asti oikeusneuvoksen nimityksen saaneet asianajajat tunnetaan välimiehinä ja välimiesjuttujen asianajajina. KKO:een tulevista asioista kuitenkin karkeasti ottaen vain noin kolmasosa koskee siviilioikeudellisia kysymyksiä, loput kaksikolmasosaa käsittelevät rikos- ja prosessioikeudellisia oikeuskysymyksiä. Vm. kysymyksiin perehtyneitä asianajajia ei ole kuitenkaan katsottu kelvollisiksi oikeusneuvoksen virkaan."
Voisiko yhtenä syynä tähän ollut KKO:n presidentin vastenmielisyys erikoistumista kohtaan. Jos KKO:ssa olisi erikseen rikos- ja riitaosasto ei pääsisi käymään niin, että KKO:n sivilistit sotkevat rikosoikeuden vakiintuneen järjestelmän.
Blogisti tekee kiitettävää työtä pitäessään tätä hyvä-väli -asiaa esillä ja paljastaessaan KKO:n presidentin vähättelevät ja kiertelevät "ulostulot". Olen itse käynyt KKO:n tiloissa ja ajatellut, että sieltä Kauppatorille katsoen maailma saattaa näyttää toiselta kuin katutasolta. Ilmanala on ohutta yläpilveä - kaukana kavala maailma
Asiaan olisi TODELLA vihdoin saatava korjaus, jos Suomi halutaan pitää korruptoitumattoman oikeusvaltion maana.
Sitä voidaan myös ihmetellä miksi "herroilla" on eri laki: jos huonekalutehtaassa työskentelevä alkaa autotallissaan tehdä kilpailevia huonekaluja, hän lentää tehtaalta kuin leppäkeihäs kilpailevan toiminnan johdosta. Sen sijaan virkalääkärillä on täysin luvallista harjoittaa kilpailevaa yksityisvastaanottoa ja KKO:n jäsen siis välimiestehtäviä.
Jotenkin voisi ajatella, että läääkärin ja KKO:n jäsenten tehtävät olisivat niin vaativia, ettei kapasiteettia enää riitä muuhun ammattitoimintaan. Lisäksi herää kysymys, onko tuollainen kilpaileva toiminta, joka syö työnantajan toimintaa, edes työntekijän lojaliteettivelvollisuudenmukaista.
Eiköhän KKO:n presidentti puolusta KKO:n jäsenten oikeutta hoitaa välimiestehtäviä yksinkertaisesti siitä syystä, että rahakkaat välimiestehtävät "takaavat" esimerkiksi asianajotehtävistä siirtyvien asianajajien ansiotason pysyvät edes kutakuinkin sillä tasolla, mitä ne ovat olleet ao. juristeilla ennen hakeutumista KKO:n jäseniksi.
Näinhän se yksinkertaisesti vain on. Kyllä siinä sitten unohtuu "riippumatomuus" ja monet muutkin oikeusneuvoksilta vaadittavat eettiset vaatimukset!
Eli kuten Irwin laulussaan sanoo "Raha ratkaisee..."
Ehkä blogisti onkin jo huomannut, että P. paitsi presidentti myös aatelinen vapaaherratar:
Friherrliga ätten nr. 43
Schultén, af
Presidenten i Viborgs hovrätt, sedermera viceordföranden i justitiedepartementet, verkliga statsrådet, filosofie doktorn och juris utriusque kandidaten, herr Otto Reinhold af Schultén upphöjdes 24.4.1859 och introducerades 14.12 samma år som friherre.
Valspråk: Non sibi (osjälviskt).
Skorpionille vaan, että miksi pitää hakea rahakkaista asianajohommista huonommin palkattuun oikeusneuvoksen virkaan? Ei kai KKO mikään portti taivaaseen ole? Jos niillä on esim. työtekijöistä pulaa voitaisi lakia muuttaa niin, että auskultointikin olisi mahdollista suorittaa KKO:ssa. Ihan samalla tavalla notaarit leimaavat kielteisiä valituslupahakemuksia kuin neuvoksetkin siellä.
Edelliselle anonyymille vastauksena:
Se on se status ja ajatus maallisesta kunniasta, mikä ajaa hyvin menestyvän liikejuridikaa hoitavan asianajajankin hakeutumaan oikeusneuvokseksi.
Onhan se aivan eri asia elää ja vaikuttaa rikastuttuaan ensin riittävästi asianajanana olla ennemminkin mahdollisimman korkealla rangissa olevana oikeusneuvoksena kuin asianajana, jollaisia maassa on satamäärin. Eli kysymys on loppujen lopuksi vain turhuuksien turhuudesta sekä huonon itsetunnon pöngittämisestä.
Eivät auskultantit koskaan pääse KKO:een, koska se taas laskisi kyseisen viraston imagoa.
Toisekseen notaarina toimivan auskultantin sydän ei saattaisi olla vielä niin paatunut ja kylmettynyt, että kielteisen valitusluvan leimaaminen noin vain onnistuisi yhtä helposti kuin rangijärjestyksessä olevalta neuvokselta.
Ei Koskelon puhe AA-päivillä huono ollut. Hän kiinnitti oikein huomiota resurssien suhteeseen ja ettei pidä mennä "valeresursseihin".
Olihan siellä muitakin helmiä, kuten oikeusasiamies Jääskeläisen puhe:
"...
Mielestäni sitä voitaisiin pyrkiä etsimään meidän kansainvälisesti melko ainutlaatuisesta mahdollisuudesta käydä sama prosessi täysimittaisesti kahteen kertaan. Tämän menettelyn mielekkyys on ky-seenalainen jo sen vuoksi, että ajan kulumisen myötä jutun näyttötilanne ei käytännössä voi olla enää samanlainen hovioikeudessa kuin käräjäoikeudessa. Tällöin hovioikeuskäsittelyssä ei enää ole kysymys käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden kontrolloinnista, vaan uudesta oikeudenkäynnistä. Sen paremmuudesta käräjäoikeuskäsittelyyn verrattuna ei puolestaan ole juurikaan takeita varsinkaan, jos käräjäoikeuksien ratkaisukokoonpanoja vahvistettaisiin."
En tiedä noista "puheista"; Koskelo osallistui Kauppalahden mukaan ainostaan päivillä käytyyn paneelikeskusteluun.
Nuo puheethan ovat aina jokaisesssa seminaarissa vuodesta toiseen samanlaisia. KHO:n Pekka Hallberg piti 10 vuoden ajan aina samaa puhetta "oikeusvaltiotalosta" ja sen "nurkista", aina pikkuisen muutettuna!
Jääskeläinen nyt höpisee noita puoliyleviä höpinöitään, joita häneltä ja kumppaneilta on totuttu aina ennestäänkin kuulemaan. Jääskeläinen tietää vallan hyvin, että suomalaisten käräjäoikeuksien taso on hyvin kirjava ja siis osin sangen heikko ja ettei käytännössä siten voida luopua kymmeniin ellei satoihin vuosiin näyttökysymyksen uudelleen tutkimisesta hovioikeudessa!
Mutta puhua nyt aina saa mitä mieleen juolahtaa!
Mutta eihän sitä tähänkään asti ole tietenkään tarvittu eikä tarvita jatkossakaan ottaa vastaan joka helkkarin todistetta hovissa, joka on otettu vastaan jo käräjäoikeudessa! Eikö Jääskeläinen tätä tiedä? No, hovioikeustuomatit eivät aiknakaan tiedä sitä tai eivät sitten ymmärrä.
Tuomareiden - ja jääskeläisten - pitäisi toki käyttää järkeä tässäkin asiassa, mutta sitähän tuomareilta ja erilaisilta "miehiltä" ei ole totuttu kuulemaan.
Blogisti mainitsee kirjoituksessaan mm. maan ylimmän tuomioistuimen tuomareiden lukuisat ja jatkuvat välimiestehtävät. Faktatietoihin liittyvänä täsmennyksenä haluaisin tuoda esille, että todellisuudessa oikeusneuvosten välimiestehtävien määrä on vähentynyt jatkuvasti viime vuosina. Kolmen viime vuoden aikana tehtäviä on ollut neljällä nykyisistä 18 jäsenestä. Viime vuonna sivutoimilupa välimiestehtävään myönnettiin yhdelle jäsenelle.
Toinen korjattava asia koskee KKO:n juttumääriä. Blogistin mukaan ”KKO:een tulevista asioista kuitenkin karkeasti ottaen vain noin kolmasosa koskee siviilioikeudellisia kysymyksiä, loput kaksikolmasosaa käsittelevät rikos- ja prosessioikeudellisia oikeuskysymyksiä.” Todellisuudessa siviiliasioita on saapunut viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin rikosasioita. Viime vuonna siviiliasioita saapui maa- ja tapaturmavakuutusasiat mukaan lukien 1304, rikosasioita 1102.
Pia Sive/KKO
Toki parina viime vuonna oikeusneuvosten välimiestehtävien määrä on vähentynyt. Mutta en puhunutkaan ainoastaan 2-3 viime vuodesta, vaan pidemmästä ajanjaksosta. Kahden todella ahkeran välimiehen eli Mikko Tulokkaan ja Gustaf Möllerin eläköityminen KKO:sta on laskenut oikeusneuvosten ko. sivutoimien lukumäärää. Kyse saattaa kuitenkin olla vain tilapäisestä "notkahduksesta", tätä emme voi ennustaa. On sen vuoksi paikallaan pitää jatkuvasti "silmällä", mihin suuntaan trendi alkaa ko. suhteessa kääntyä.
Kuten olen eri blogissani todennut, KKO:n julkaisema tiedote oikeusneuvosten sivutoimista v. 2012 on hieman harhaanjohtava, sillä se koskee ainoastaan niitä sivutoimia, joissa lupa on myönnetty juuri vuonna 2012. Tämän lisäksi oikeusneuvoksilla saattoi v. 2012 olla ja varmaan olikin vireillä sivutoimia, joita koskeva lupa oli myönnetty jo aiemmin eli ennen vuotta 2012.
Yhtä huolestuttavaa on minusta se, että joidenkin hovioikeuksien päällikkötuomarit eli presidentit toimivat välimiehinä. En pidä tätä sopivana käytäntönä. Tätäkin asiaa pitäisi kontrolloida nykyistä paremmin ja siitä pitäisi puhua.
Asioiden laadun osalta totean, että en verrannut keskenään ainoastaan KKO:een saapuvien ja KKO:n ratkaisemien siviili- ja rikosasioiden määriä, vaan otin kolmanneksi ryhmäksi prosessioikeudelliset asiat ja kysymykset.
Kun tarkastelee KKO:n julkaisemia ennakkopäätöksiä, niin havaitsee oitis, että itse asiassa KKO julkaisee lukumääräisestui eniten, ei siivili- tai rikosoikeudellisia tapauksia tai prejudikaatteja, vaan prosessioikeudellisia tapauksia, joissa on siis kysymys prosessioikeuteen kuuluvista asioista tai kysymyksistä.
Niissä on siis kyse oikeudenkäyntimenettelystä käräjä- tai hovoikeudessa, ulosotto-oikeudesta, konkurssioikeudesta jne. Tuomiopurkua ja kantelua koskevissa asioissa on myös useimmiten kyse prosessuaalisista kysymyksistä jne.
Minusta KKO:n käytössä oleva asioiden tilastointitapa on vanhentunut ja hieman mitäänsanomaton. Asioiden lajia ja laatua pitäisi eritellä ja analysoida paljon nykyistä käytäntöä tarkemmin. Aluksi olisi hyvä, jos saisitte aikaan edes em. kolmijaon, eli tilastoissa eriteltäisiin riita- ja rikosoikeudellisten asioiden, oikeastaan kysymysten, ohella omaksi ryhmäkseen ne valitukset, valituslupahakemukset ja muut asiat, joissa valituslupaa haetaan tai valitus taikka hakemus tehdään prosessioikeudellisella perusteella.
Kun katsoo KKO:n jäsenluetteloa, niin eipä siellä taida 18 oikeusneuvoksesta olla nykyisin kuin yksi jäsen, jota voisi luonnehtia prosessioikeuden tuntijaksi, eli Pekka Koponen.
Ruotsin högsta domstolen jaottelee julkaisemansa ennakkopäätökset (vägledande domar och beslut) kolmeen eri ryhmään: 1) Domar i brottmål, 2) Domar i tvistemäl ja 3) Beslut och utslag.
Vm. ryhmässä julkaistavat ratkaisut koskevat lähes aina prosessioikeutta, mutta myös riita-asioiden ja rikosasioiden tuomioiden joukossa on ratkaisuja, joissa saattaa olla esillä jokin prosessioikeudellinen kysymys.
Vuonna 2012 Ruotsin högsta domstolen antoi 28 rikostuomiota (domar i brottmål), 23 siviilituomiota (domar i tvistemål) ja 48 päätöstä (beslut och utslag) eli siis lähinnä prosessioikeudellista kysymystä koskettelevaa ennakkopäätöstä.
Nähdäkseni tilanne on tässä suhteessa Suomen KKO:ssa likipitäen samankaltainen, vaikka meillä ratkaisuja ei haluta jostakin syystä ryhmitellä samalla tavalla kuin Ruotsissa.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan 6 artiklan soveltamisessa ja ihmisoikeustuomioistuimen sanottua artiklaa koskevan ratkaisukäytännön valossa tapahtuvassa tulkinnassa on kyse nimenomaan prosessioikeudesta. KKO vetoaa nykyisin lukuisissa ennakkopäätöksissään EIS 6 artiklaan ja sitä koskeevaan EIT:n ratkaisukäytäntöön.
Tähän nähden tuntuu varsin oudolta, että KKO:een ei ole vieläkään haluttu esittää tai nimittää jäseneksi yhtään ainoata ihmisoikeusjuridiikkaan syvällisesti perehtynyttä juristia! Sen sijaan välimiehenä kunnostautuneita juristeja/sivilistejä tuntuu "lappavan" solkenaan KKO:n jäsenistöön.
Viiden minuutin googlauksen perusteella voidaan todeta iki-ihanan naapurimme Ruotsin HD:n jäsenten osalta seuraavaa.
Neljällä yhteensä 15 jäsenestä on asianajotausta. Kaikkien näiden entiset toimistot ovat liikejuridiikkaan erikoistuneita. Rikosasianajajia ei näy.
Ruotsissa välimiesbisnes on ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Voisin kuvitella, että istuva HD:n jäsen saattaisi olla jonkin verran kysytty välimiesehdokas liikejuridiikkaa harjoittavan advokaatin mielessä. Samaisen advokaatin mielessä saattaisi käväistä se, että lakimiesuran kruunu voisi olla HD:n jäsenyys.
Neljän minuutin googlauksen perusteella voin todeta, että Ruotsin HD:n 15 jäsenestä jokainen ilmoittaa erikseen, mitä sivutoimia heillä on. Nämä sivutoimet on jaoteltu kolmeen eri kategoriaan: 1) offentliga uppdrag, 2) andra uppdrag ja 3) vetenskaplig eller pedagogisk verksamhet.
Mainituista 15 jäsenestä vain kolme eli Stefan Lindskog, Ingemar Persson ja Svante O. Johansson ilmoittaa, että heillä on välimiestehtäviä; näistä vain yksi eli Lindskog on entinen asianajaja.
Monilla HD:n oikeusneuvoksella on varsin merkittävää tieteellistä julkaisutoimintaa, eniten Stefan Lindskogilla, joka nimitettiin viime vuonna HD:n varapuheenjohtajaksi.
Suomen KKO:n jäsenistä kukaan ei ilmoita KKO:n kotisivulla, että heillä olisi välimiestehtäviä! Kukaan ei myöskään yksilöiden mainitse mitään tieteellisestä julkaisutoiminnastaan (julkaisuistaan) tai opetustoiminnastaan.
Suomen KKO:ssa on 19 jäsentä, Ruotsin HD:ssä vain 15. Ruotsin HD:llä ei ole presidenttiä, vaan "vain" puheenjohtaja.
JV:n blogeissa on paljon hyviä kannanottoja, mutta myös ns. kunnon tietoa. Tuoreessa oikeustapauksessa oli kysymys kiireisestä turvaamispäätöksestä, joihin käräjäoikeudet tuntuvat suhtautuvan kriittisesti. Blogistin kommentissa nr 605(Finnairin lakkoasia)selostettiin OK 7:3 §:n funtioita, jotka varmuudella vaikuttivat hakemuksen läpimenoon! Lähes 700 blogia sisältää melkoisen määrän arvokasta tietoa, joista blogistille kiitos!
KKO ei vissiin halua ottaa riveihinsä "arkielämästä vieraantuneita " tutkijoita tai muita saivarteljioita.
Eipä kyllä KKO:n esittelijöidenkään paikalta ole kaksista kirjallisuutta julkaistu.
KKO:n jäsenet eivät todellakaan ole milloinkaan KKO:n nettisivustolla ilmoittaneet, että heillä on tai on ollut hoidettavanaan sivutoimenaan välimiesjuttuja! Vaikka muutamalla myös nykyisin istuvilla oikeusneuvoksilla on ko. sivutoimia.
Mistähän moinen salailumentaliteetti? Ilmoittavatko neuvokset netissä vain niitä sivutoimia, joista saatava palkkio on kohtuullinen?
Tapauksessa KKO 2008:102 oli kysymys siitä, oliko asianomistajalla oikeus esittää syyttäjän ajaman rikosasian yhteydessä vastaajaa vastaan syytteeseen perustuvia vahingonkorvausvaatimuksia yleisessä tuomioistuimessa osakassopimuksen välityslausekkeesta huolimatta.
KKO päätyi vastoin alempien oikeusasteiden kantaa ja esittelijän mietintöä välimiesoikeusmyönteiseen ratkaisuun.
Kokoonpanossa näyttää istuneen henkilöitä, jotka ovat saaneet tuloja välimiehenä toimimisesta.
Lähetä kommentti