1122. Presidenttiehdokkaiden ensimmäinen keskustelu

1. Presidenttiehdokkaiden ensimmäinen vaalikeskustelu pidettiin eilen Finlandia-talon Helsinki-salissa. Näitä keskusteluja on määrä pitää kaikkiaan 11 kappaletta. Eilisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan rajoitetun tilaisuuden järjesti Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva ja sen juonsi puhenjohtajana toiminut Evan johtaja Matti Apunen, joka onnistui tehtävässään hyvin. Tilaisuus lähetettiin  mm. HSTV:ssä ja ISTV:ssä. Kuriositeettina voidaan mainita, että Matti Apusen solmo eli kravatti olisi voinut olla pidempi. Salin valaistuksessa oli puutteita sikäli, ettei sitä riittänyt kunnolla esiintymislavn reunassa istuvan Laura Huhtasaaren kohdalle. Vasemmiston nimeämä ehdokas Merja Kyllönen oli estynyt osallistumasta eiliseen tilaisuuteen.

2. Keskustelu oli yleisesti ottaen sivistynyttä ja asiallista, sillä kukaan ei intoutunut puhumaan tai huutamaan toisten puheenvuorojen päälle. Muutamia välihuutoja toki kuultiin ja niistä vastasi  - yllätys yllätys - muita enemmän istuva presidentti Sauli Niinistö. Hän kommentoi välihuudoillaan mm. Nils Torvaldsin kriittistä Nato-puhenvuoroa tokaisemalla, että arvostelu on "naurettavaa", sekä kehaisemalla - tietenkin kyyniseen sävyyn - Laura Huhtasaaren mainintaa, jossa tämä ilmoitti kannattavansa Suomen nykyisin harjoittamaa ulko- ja turvallisuspolitiikkaa. 

3. Muutamat nokkeluudet ja "heitot" kuuluivat asiaan, jotta melko iäkäs yleisö saatiin pysymään jotakuinkin vireänä ja hereillä. Itsekorostusta tai -kehua esiintyi lähes kaikilla ehdokkailla, ei kuitenkaan häritsevässä määrin. Tuula Haatainen yritti kertoa, miten hän on toiminut Helsingin apulaiskaupunginjohtajana ja vastannut tällöin yli 40 000  työntekijän työsuhdeasioiden hoitamisesta, ja että se oli itse asiassa hän, joka sai aikaan Suomessa nykyisin voimassa olevat sukupuolikiintiöt. Matti Vanhanen puolestaan muisteli "Rukan hankia", joilla hän ensimmäisen pääministerikautensa aikana ehdotti eläkeiän korottamista; tuo ehdotus on nyt toteutunut selaisenaan, totesi Matti vaatimattomaan tyyliinsä.

4. Sauli Niinistö muistutti mieliin, miten hän hän oli 2014 Krimin valtauksen jälkeen mennyt  itsensä Belzebubin eli Vladimir Putinin pakeille Sotshiin. Niinistö yritti palautella mieliin myös vaikeat ajat, jolloin hän oli toiminut  Paavo Lipposen hallitusten valtiovarainminsterinä, pisimpään kuin kukaan muu tähän mennessä, kuten Sauli vaatimattomasti totesi. Sauli muistutti - ikään kuin kautta rantain - tavanneensa äskettäin Kiinan presidentti Xi:n, Venäjän Vladimir Putinin ja Yhdysvaltojen Donald Trumpin. Hän toi mieliin myös aloitteensa Itäemeren yllä lentelevien sotilaskoneiden transpondereista - aloite, jos se nyt edes oli loppujen lopuksi Sauli Niinistön ikioma -  on kyllä hautautunut syvälle Naton ja Venäjän välisiin neuvotteluihin. Mutta kaikki tyyni, eilen nähtiin, että Sauli kyllä osaa oikein hyvin itsensä korostamisen jalon taidon! Malttoi sentään mielensä ja jätti mainitsematta, että "niin, olen kaiken muun hyvän lisäksi tulossa piakkoin isäksikin". Pekka Haavisto puolestaan yritti palauttaa mieliin rauhansovittelijan uransa, josta rehellisesti on sanottava, että harva suomalainen muistaa siitä yhtikäs mitään. Reiluna tyyppinä Haavisto muistutti olevansa homo ja kertoi tässä yhteydessä, miten hän oli tutustunut lähemmin Teuvo Hakaraiseen ja tämän perheeseen ja käynyt Teuvon Viitasaarella olevalla sahalla.

5. Toki eilistä tilaisuutta voidaan arvostella harmaudesta tai vaisuudesta. Harmi, että värikkäänä keskustelijana ja sanankäyttäjänä tunnettu Merja Kyllönen ei ollut eilen paikalla. Niinistö, Vanhanen ja Haavisto olivat pukeutuneet tummiin pukuihin, Nils Torvaldsin asu oli sentään hieman vaaleampi. Vanhanen, Haavisto ja Torvalds ovat varsin solakassa kunnossa, mutta samaa ei kyllä voida sanoa Sauli Niinistöstä, joka näytti tv-kuvan perusteella olevan tukevalta; liikunta on luultavasti jäänyt Saulilta vauvan odotusaikana liian vähälle huomiolle.  Saulia ei aikaisemmista vuosista poiketen nähty tällä kerralla viikonvihteessa pidetyillä Helsingin Kirjamessuilla, joiss presidenttiperhettä edusti yksin rouva Haukio.

6. Miten ehdokkaat selviytyivät eilisessä keskustelussa? Tästä ovat esimerkiksi iltapäivälehtien toimittajat jo ennättäneet  esittää käsityksiään. 

7. Tuula Haatainen, jonka Sdp on asettanut ehdokkaaksi, on 57-vuotias kokenut kansanedustaja, joka on toiminut myös opetusministerinä (2003-2005) ja sosiaali- ja terveysministerinä (2005-2007). Koulutukseltaan Haatainen on valtiotieteen maisteri ja sairaanhoitaja. Hän on ollut Helsingin sivistys- ja henkilötoimen apulaiskaupunginkohtajana (2007-2012) ja tämän jälkeen myös Kuntaliiton varatoimitusjohtajana (2012-2015).  Haatainen käytti eilen liian puheenvuoroja – niitä hänen pitäisi ilman muuta lyhentää ja terävöittää – mutta mikään ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija hän ei ilmiselvästi ole eikä sellaista hänestä saa tekemälläkään. Hän on jokseenkin väritön, tasapaksu ja liian hillitty esiintyjä ja unettava keskustelija.  Haatainen pärjäisi paremmin sotea ja yleensä sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevissa väittelyissä, mutta nuo asiat eivät kuulu presidentin toimivaltaan. Haatainen yritti eilen korostaa tasa-arvoa ja nuorten eriarvoistumisen ehkäisemistä, mutta ei saanut muilta ehdokkailta vastakaikua. Haatainen eheyttäisi Suomea panostamalla enemmän nuoriin. Kannatettava tavoite, mutta äänestäisivätkö itse nuoret Haataista, jos tämä ei herätä heissä juuri minkäänlaista kiinnostusta? Yleisesti veikattiin, että demareiden ehdokkaaksi selviytyisi puolueen jäsenäänestyksessä Maarit Feldt-Ranta, mutta niin ei käynyt. Onnistuisiko Haatainen keräämään tammikuussa enemmän ääniä kuin Paavo Lipponen vuoden 2012 presidentinvaaleissa? Lipposen ääniosuus jäi tuolloin 6,8 prosenttiin?  Tämä riippuu siitä, miten hyvin Haatainen kykenee saamaan naiset uurnille ja äänestämään itseään. Veikkaisin, että Haatainen kerää jonkin verran enemmän ääniä kuin Lipponen kuusi vuotta sitten, mutta hänen ääniosuutensa jää kuitenkin selvästi alle 10 prosentin.

8. Perussuomalaisten Laura Huhtasaareen on monella taholla asetettu presidentinvaalissa suuria toiveita. On jopa veikattu, että Huhtasaari voisi olla Sauli Niinistön vastaehdokkaana vaalien toisella kierroksella, jos sellainen tulisi järjestettäväksi. Vielä eilen Huhtasaari ei lunastanut näitä toiveita. Huhtasaari puhuu selkeästi  eikä tyydy muminaan, vaan esittää asiansa kuuluvalla ja kirkkaalla äänellä, joskus jopa sitä korottaen. Huhtasaaren eilinen vaisuus, joka lienee aiheutunut osaksi  tenttijännityksestä, ei ole sinänsä ihme, sillä ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole Huhtasaarenkaan vahvimpia leipälajeja. Maan puolustuspolitiikan vahvistamiseksi Huhtasaari ei turvautuisi EU:n apuun, kuten kaikki muut ehdokkaat olisivat valmiit tekemään. Joitakin puolueensa ideoita hän sai tuotua esille, mutta muut ehdokkaat eivät niihin tarttuneet eikä Huhtasaari myöskään lähtenyt heitä haastamaan. Tällaisia asioita olivat esimerkiksi presidentin valtaoikeuksien lisääminen antamalla hänelle oikeus hajottaa eduskunta ja Suomen irrottautuminen Ottawan jalkaväkimiinat kieltävästä sopimuksesta. Nils Torvalds väisti Huhtasaaren hänelle miinasopimuksen purkamisesta esittämän kysymyksen tokaisemalla, että Suomen puolustuksen kannalta olisi maamiinoja paljon tärkeämpi asia, että maa liittyisi Natoon ja loisi turvallisuusjärjestelmän, joka pitää. Huhtasaari mainitsi myös EU:n sekä euron haitallisuuden ja ilmaisi myönteisen kantansa joihinkin Donald Trumpin esille ottamiin asioihin. Huhtasaari: ”Suurin osa kansasta on sitä mieltä, että EU-jäsenyys on hyvä asia, mutta minä olen eri mieltä”. Perussuomalaisille tärkeästä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta ei eilen päästy keskustelemaan lainkaan. Pekka Haaviston mollaustarkoituksessa esille ottamasta twiitistä, jossa Huhtasaari on väittänyt, ettei kukaan, ei edes Nato, pystyisi auttamaan Suomea, jos Venäjä hyökkäisi maahamme, Huhtasaari tyytyi sanomaan, että siinä oli ollut kysymys yksinomaan retorisesta kärjistyksestä.

9. Nils Torvalds (70), joka on pitkäaikainen Ylen toimittaja ja kirjeenvaihtaja Moskovassa ja Washingtonissa sekä taistolaisiin kuulunut SKP:n jäsen, on ollut jo ennen eilistä keskustelua vaalien lähestulkoon ainoa väriläiskä ja yllättäjä. Nähtyäni heinäkuussa tv:stä Torvaldsin ja eräiden muiden presidenttiehdokkaiden juttelutuokion Porin Suomi Areenassa, kirjoitin blogissani, että jos joltakulta täysin ulkopuolisilta ihmiseltä olisi kysytty, kuka keskustelijoista mahtaisi olla Suomen presidentti, olisi vastaus voinut hyvin olla, että ”no, ilmeisesti tuo rennonoloinen ja mukana olevista ainoa kansainvälinen tyyppi, jota kutsutaan nimellä Torvalds”. Myös eilen Nils oli se, joka esiintymisellään ja lausunnoillaan lähestulkoon pelasti koko muuten aika vaisun tilaisuuden.  Keskustelijoista Torvalds oli ainoa, joka haastoi kunnolla Sauli Niinistön. Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava Torvalds sanoi eilen pitävänsä ”moraalisesti ja poliittisesti kestämättömänä” sitä, että Nato-keskustelussa poliitikot ”menevät kansanäänestyksen taakse piiloon”.  Poliitikoilla Torvalds tarkoitti myös presidentti Niinistöä. Torvaldsin mukaan me emme ole osoittaneet johtajuutta tässä asiassa ja vaati jäsenhakemuksen jättämistä, kun vielä on ”kuta kuinkin kaunis sää”.  Torvaldsin sivallukset saivat Sauli Niinistön lähes pillastumaan ja tokaisemaan, kun mies ei muutakaan voinut, että Nilsin kritiikki on (muka) naurettavaa ja ala-arvoista puhetta. Nils osaa toki suhtautua tosikkoihin huumorilla. Tämä kävi ilmi, kun hän kutsui Donald Trumpia ”lääketieteelliseksi tapaukseksi”. Matti Vanhanen paheksui ko. lausumaa ja  sanoi, että kyllä Suomen presidentiksi pyrkivien pitää kyetä kohtelemaan muiden maiden johtajia kunnioittavasti. Nilsin kommentti oli lyhyt: ”Sitten kun olen”. 

10. Entäpä sitten Pekka Haavisto, joka kuusi vuotta sitten oli Sauli Niinistön vastaehdokkaana vaalien toisella kierroksella? Pekka Haavistolla on sana kyllä hallussaan, sillä hän jaksaa puhua vaikka miten pitkään lähes asiasta kuin asiasta. Hänellä on ulkopoliittista näkemystä ja kokemustakin, ainakin rauhanvälitystehtävistä 10-15 vuoden takaa. Siitä hän yritti taas eilenkin muistuttaa, mutta tämä ei herättänyt muissa keskustelijoissa minkäänlaista kiinnostusta. Haavisto on pysytellyt aika hissukseen ja vältellyt Sauli Niinistö arvostelua. Viime kesänä Haavisto tosin kritisoi Niinistöä parista asiasta, eli muun muassa Niinistön oikeuskanslerin nimitysmenettelyn yhteydessä ottamasta liian vahvasta roolista. Sen sijaan Niinistön olisi Haaviston mielestä tullut arvovallallaan puuttua peliin ns. hallituskriisin yhteydessä ja vaikuttaa siihen, että Juha Sipilä olisi perussuomalaisten hajoamisen yhteydessä jättänyt hallituksensa eronpyynnön. Syksyn kuluessa Haavisto on sen sijaan ollut oudon hiljaa. Voi olla, että vain odottelee mahdollisuutta päästä vaalien toiselle kierrokselle, jolle hänellä on gallupkyselyjen mukaan Sauli Niinistön jälkeen parhaat mahdollisuudet. Mutta riittävätkö vihreiden ja osan vasemmistoliittolaisten äänet siihen? Eilen Haavisto tuntui puhelevan aika epäselvästi Nato-jäsenyyttä koskevasta kansanäänestyksestä. Haaviston tulisi terästäytyä ja haastaa Niinistö toden teolla. Itse olen kyllä vakaasti sillä kannalla, että vaalien mahdollinen toinen kierros olisi vain vuoden 2012 vaalien huono uusinta, joka ei ihmisiä juuri kiinnosta, jos vastakkain olisivat jälleen Niinistö ja Haavisto. Laura Huhtasaaren haastaminen ei riitä, se ei veisi Haavistoa toiselle kierrokselle. Haaviston eilinen esiintyminen oli hänen kannattajilleen pettymys, minkä hänen vastustajansa panivat tyydytyksellä merkille. Ilta-Sanomien Seppo Varjuksen luonnehdinta Pekka Haavistosta ja Sauli Niinistöstä eilisissä tilaisuudessa oli osuva: ”Kuin kaksi vanhaa varista hautausmaan aidalla mukavia mutustelemassa”. Varjus ennakoi Pekalle yllätysfloppia, jollei hän pysty eilistä parempaan esiintymiseen ja Niinistön kunnolliseen haastamiseen.

11. Matti Vanhasen esiintymistä kskustelussa voitaisiin luonnehtia sanoilla tietynlainen valtiomiesmäisyys, rauhallisuus, presidentillinen olemus, Rukan hankien ja pääministeriaikojen muisteleminen, perusharmaus, tapetinvärisyys, asiakysymysten hyvä hallinta, oppimestarimaisuus ja sopimuksista kiinni pitämisen korostaminen. Ei pyrkinyt haastamaan Niinistöä, mutta kysyi kuitenkin, miksi Niinistö ei ole puuttunut presidenttinä puolustusvoimiin kohdistuviin leikkauksiin. Moitti Torvaldsia, joka käytti Donald Trumpista nimitystä ”lääketieteellinen tapaus”; Vanhasen mukaan presidentiksi pyrkivien tulisi käyttää muista valtionpäämiehistä tahdikkaita ilmaisuja. Kertoi presidenttinä kutsuvansa Helsingin pormestarit maakuntamatkalle Lappiin. Vanhasen esiintyminen on myönteisessä mielessä pienoinen yllätys, mutta menneisyydestään (mm. vaalirahasotku, esteellisyys Nuorisosäätiön avustuspäätöksissä ja pääministerin aikaiset naisasiat) johtuen hänellä ei kuitenkaan liene käytännössä mahdollisuuksia päästä vaalin toiselle kierrokselle.

11. Sauli Niinistön me toki kaikki tunnemme. Hänet muistetaan mm. seuraavista asioista ja ilmiöistä:

Kokoomus, Salo, huono koulutodistus, kateisiin jäänyt gradu, Turun hovioikeus, kiharatukkaisuus, puolivallattomuus, hupu-tupu-lupu -ketju, ministeriys,  kokoomus, puheenjohtajuus, puolivallattomuus, leskimiehisyys, Tanja Karpela,  kihlaus, kihlauksen purku,Tsunami, sähkötolppa, kansansuosio, suosion tavoittelu, vaalivoitto, nuukuus, äänihaarava, puhemiehen vaalit, rullaluistelu, tupakanpoltto (salaa), Palloliitto, kryptisyys, Jenni, ikäero, häät Reposaaressa, Lennu, virnistys (á la Lennu), kolmet pressanvaalit, jahkailu, venkoilu, kummius, Mäntyniemi, jouluhauen lahjoitus, kirjamessut, joulukinkun luovutus, maakuntamatkat, valtiovierailut, työvierailut, punainen matto, Linnan juhlat, kättelyt (loputtomat sellaiset), toritapaamiset, kokoomus, tolkun mies, Kultaranta, Kultarannan telttakokous, Itämeri, transponderit, Nato, EU:n yhteinen puolustus, musta hiili, venkoilu, kannattajakortit, mielikuvat, Putin, ulkopolitiikka, Trump, Valkoinen Talo, kissanristiäiset, Karstulan tori, arvojohtajuuden puute, hyväuskoisuus, letkauttelun halu, vauva, odotusaika, miellyttämisen tarve, toinen kausi, ensimmäinen kierros, vaalikeskustelut.

12. Maanantain vaalikeskustelussa Niinistö yrtti olla rento, mutta Nils Torvalds peittosi hänet siinäkin kisassa. Sauli yltyi välihuutoihin, miä on aiemmin ollut istuville presidenteille täysin vierasta. Hän älähti, kun Torvalds syytti maan poliittista johtoa ja siten myös Niinistöä Nato-kysymyksessä omaksumasta vastuunpakoilusta. Niinistö piti Torvaldsin kritiikkiä ”naurettavana puheena”. Presidentiltä voisi odottaa kyllä paljon parempaa itsehillintää. Toinen asia, jonka osalta Niinistö suorastaan hermostui tai raivostui, koski puolustusministeriön turvallisuuskomitean tekeillä olevasta raportista vuodettuihin tietoihin, joissa varoitetaan muiden maiden eli käytännössä siis Venäjän vaikuttamisyrityksistä presidentinvaaleissa ja muissakin valeissa. Sanotuissa arvioissa on nostettu  yhtenä mahdollisena vaikuttamisyrityksenä ääritapauksissa jopa salamurhat tai terrori-iskut. Niinistö korotti ääntään ja tokaisi ilmiselvästi tuohtuneena, että ”asiantuntijaverkosto on huolissaan  trollaamisesta, mutta se trollaakin itse, uhkakuvat salamurhineen päivineen ovat aivan selvää trollausta”. Varsin kummallinen tuohtumus presidentiltä! Hän on ehkä ajatellut, että voi voi, mitä Putin ja Lavrovkin nyt meistä ajattelevat, kun täällä tuodaan esille noin kamalia asioita! Komitean velvollisuutena on kuitenkin nostaa kaikki mahdolliset vaikuttamismahdollisuudet avoimesti esille, myös sellaiset, jotka tuntuvat etukäteen ajatellen jopa mahdottomina. 

13. Niinistö sanoi keskustelussa, että jos (Suomelle) tulee ”suuri hätä”, niin sellaisessa hätätilanteessa ”syntyy liittoutumia ilman jäsenyyksiä”. Tällä epämääräisellä lauseellaan hän yritti ilmeisesti puolustella kantaansa siitä, ettei Suomen tarvitse hakea Naton jäsenyyttä.  Niinistö ei edes kysyttäessä halunnut perustella näkemystään tarkemmin, vaan tyytyi toistamaan pariin otteeseen, että ”niitä vain syntyy, kun tilanne on kriittinen”. Huh, millaista hyvä- tai herkkäuskoisuutta istuvalta presidentiltä! Kansanedustaja Elina Lepomäki (kok) on tänään Ilta-Sanomissa ihmetellyt samaa asiaa. Lepomäki: ”Tätäkö Suomen liittoutumattomuus on? Ei muodollisia sopimuksia rauhan aikana ja sodan eli hädän hetkellä luotetaan spontaaniin järjestykseen. Mielestäni tällainen hyväuskoisuus on vaarallista”.  Niinistö sanoi viime vuonna Ylen haastattelussa, että ”jos tulee vakava metsäpalovaroitus, niin vakuutuksia myydään kyllä vielä”. Voi voi! Johtaako Suomen ulkopolitiikkaan todella näin naiivi presidentti? Vanha kokemussääntö on osoittanut, että on myöhäistä rypistää, jos vahinko (hätä) on jo housuissa.

14. Jokaisella on tietty käsitys presidettiehdokkaiden pätevyydestä ja sopivuudesta tehtävään. Media on jo ajat sitten julistanut Sauli Niinistön vaalien ylivoimaiseksi ja varmaksi voittajaksi, molannut muut ehdokkat maan rakoon ja pohtinut, valitaanko Niinistö virkaan jo ensimmäisellä äänestyskierroksella, joka on 28. tammikuuta, vai tarvitaanko vaaleissa vielä toinen kierros. Iltapäivälehdissä ja lähes kaikissa muissakin lehdissä ja tv-kanavilla on jaksettu jo monta kuukautta muistuttaa ja paasata, miten ylivoimainen ehdokas Niinistö on muihin ehdokkaisiin verrattuna ja tuotu joka kerta esiin gallup-kyselyjen tulokset, joiden mukaan Niinistöä kannattaa vähintään 76 prosenttia vastaajista. Kun näin on, Sauli niinistön ja hänen kampanjaväkensä  ei ole itse tarvinnut aloittaa kampanjaa, sillä media on hoitanut hänen kampanjansa, hehkuttamisensa ja mainostamisensa mielihyvin ja täysin ilmaiseksi. Vaalien ensimmäiselle kierrokselle on aikaa vielä melkein kolme kuukautta, joten iltapäivälehdet ja muu media ehtivät tuona aikana julistaa monta kymmentä tai sataa kertaa Niinistön ylivoimaisuutta ja tässä mielessä koko vaalien merkitystä. 

15. Minusta vaalit ovat kuitenkin demokratian toteutumisen kannalta tärkeät enkä allekirjoita median Niinistöön kohdistamaa kriititöntä hehkutusta ja ylistystä. Maanantain vaalikeskustelussa Sauli Niinistö ei erottautunut edukseen muista ehdokkaista, vaan osoittautui aivan tavalliseksi pulliaiseksi ja poliitikoksi. Minusta hän oli ehdokkaista ainoa, joka sortui hienoiseen ylimielisyyteen sekä suosion saavuttamiseksi tapahtuneeseen eräiden muiden ehdokkaiden käyttämien puheenvuorojen vähättelyyn tai alasampumiseen. Lisäksi Niinistöllä kiehahti pari kertaa oudosti, mikä ilmeni kivahduksina, kyynisyytenä ja ärtymyksen osoituksina.