147. Kauhajoen koulusurmista isot korvausvaatimukset valtiota vastaan

1. Kauhajoen kouluampumismurhissa surmattujen uhrien omaiset vaativat Suomen valtiolta yhteensä lähes 900 000 euron suuruisia vahingonkorvauksia. Korvausvaatimukset tulivat julkisiksi tänään. Oikeudenkäynti Kauhajoen käräjäoikeudessa alkaa kahden viikon kuluttua 21.9. Uhrien omaiset vaativat ampumispäivää edeltäneenä päivänä aseen ampujalle jättäneen komisarion tuomitsemista rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Asianomistajin mukaan ampumissurmat olisi voitu estää, jos komisario olisi ottanut aseen Saarelta pois. Virallinen syyttäjä vaatii komisariolle rangaistusta ainoastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytetty on kiistänyt kaikki syytteet.

2. Kauhajoen koulusurmissa 23.9. -8 sai surmansa yksi opettaja, yhdeksän oppilasta ja ampuja Matti Saari. Uhrien omaiset vaativat vaativat valtiolta kukin 40 000 euron suuruista kärsimyskorvausta joko lapsensa tai puolisonsa menetyksen johdosta. Lisäksi tapauksessa äitinsä menettänyt 3,5-vuotias lapsi vaatii valtiolta 31 000 euron korvausta elatuksen menetyksestä ja 30 000 euroa kärsimyksestä. Lapsen isä itse vaatii 40 000 euron suuruista kärsimyskorvausta.

3. Olen selostanut melko perusteellisesti - joidenkin mielestä turhan usein ja liian laajasti - Kauhajoen koulusurmia, syytteeseen asetetun komisarion menettelyä, jutun esitutkintaa, poliisiviranomaisten menettelyä vihjetietojen vastaanottamisessa ja edelleen välittämisessä (oikeastaan välittämättä jättämisessä), sisäministerin ja sisäministeriön poliisiosaston vastuuta, valtiovallan moraalittomuutta vastuun ottamatta jättämisessä, jutun syyteharkintaa, lisätutkintaa, asianomistajan asemaa ja heidän korvausvaatimustensa edellytyksiä jne. jne.

4. Yhteenvedon edellä mainituista asioista olen esittänyt blogissa 130/26.6.2009; viittaan siihen ja siinä esitettyihin näkökohtiin valtion korvausvastuusta.

5. Asianomistajien avustajana jutussa toimiva lakimies on mielestäni oikeassa todetessaan julkisuudessa viimeksi tänään, että kuolemantuottamuksen ja valtion korvausvastuun kriteerit täyttyvät. Surmat olisivat estyneet, jos syytteeseen asetettu poliisimies olisi toiminut toisin eli ottanut aseen pois Saarelta viimeistään surmapäivää edeltäneenä päivänä puhuteltuaan tätä poliisiasemalla.

6. Syytteen toteen näyttäminen ja argumentointi, joka saisi tuomioistuimen vakuuttuneeksi rangaistus- ja korvausvaatimusten oikeellisuudesta, ei ole kuitenkaan helppo tehtävä. Minusta jutussa oleellista on muun muassa se, että valtiovalta, siis sisäministeriö ja sen poliisiosasto, ei heti Jokelan vuoden 2007 koulusurmien jälkeen tiukentanut käsiaseen saantia koskevaa lupamenettelyä ja aseluvan saannin edellytyksiä. Jos näin olisi tehty, on melkoisen varmaa, ettei Saarelle olisi koskaan myönnetty aselupaa. Tämä on korvausvastuun ydinkohta. Jos lupa olisi jostakin syystä myönnetty Saarelle ennen lupaedellytysten tiukentamista, olisivat uudet ja tiukennetut lupaedellytykset ja tiukennetut ohjeet lupamenettelystä aiheuttaneet sen, että ase olisi otettu Saaren hallusta jo ampumista edeltäneenä perjantaina.

7. Sisäministeriön poliisiosasto nukkui kuitenkin Jokelan jälkeen hyväuskoisen untaan, ja sisäministeri vakuutteli julkisuudessa, että Jokela oli vain yksittäistapaus. Ministeri antoi ymmärtää, ettei Jokela voisi tulla toistumaan Suomessa. Minusta asianomistajien tulisi kutsua Kauhajoen käräjille todistajiksi sisäministeri Holmlund, poliisiylijohtaja Paatero - hän ei tosin olut virassaan vielä Jokelan surmatöiden tapahtuessa - sekä ministeriön aselupaohjeista vastaava asianomainen virkamies.

8. Valtion korvausvastuu syntyy, vaikka syytteeseen nyt asetetun komisarion ei todettaisikaan syyllistyneen törkeään kuolemantuottamukseen. Viittaan tämän johdosta blogiini 26.6.-09, kohdat 29-34, ja korkeimman oikeuden hieman vastaavanlaisessa ennakkotapauksessa (Niinisalon kovapanosammunnat) antamaan ennakkopäätökseen KKO 2002:56. Kysymyksessä on niin sanottu kumuloitu korvausvastuu ja periaate, jonka mukaan valtion korvausvastuu syntyy, jos vahinkoon johtaneessa viranomaisen toiminnassa, kuten tässä poliisin ja koko poliisihallinnon toiminnassa, ilmennyttä huolimattomuutta on kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä. Törkeysarvioinnissa on huomioitava, että nyt on kysymys valtion velvollisuudesta huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta ja ehkäistä ennalta ihmishenkiin kohdistuvat rikokset.

9. Eduskunnan oikeusasiamies on antanut 19.8.2009 päätöksensä (diaarinumero 3483/4/07) kanteluun, joka koski 11.1.2007 oikeusasiamiehelle tehtyä selvityspyyntöä, toimiko Keski-Uudenmaan poliisipäällikkö lainmukaisesti myöntäessään käsiaseen (22-kaliiperin pienoispistooli) hallussapitoluvan Jokelassa 7.11.2007 kahdeksan ihmistä ampumalla surmanneelle Pekka-Eric Auviselle.

10. Oikeusasiamies hautoi päätöstään siis reilut 1,5 vuota. Päätöksessään apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt katsoi, että aselupa myönnettiin Auviselle lain ja tuolloin eli vuonna 2007 valalla olleen käytännön mukaisesti. Lindstedt totesi kuitenkin toisaalta, että "viranomaiselle kuuluva selvittämisvelvollisuus, ampuma-aselain esityöt ja ampuma-aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeenkin huomioon ottaen on nähtävissä perusteluja sille, että asiassa olisi selvitetty tapahtunutta enemmän sitä, olivatko luvan myöntämisen perusteet olemassa." Oikeusasiamiehen mukaan olisi ollut perusteltua selvittää Auvisen ilmoittamaa ammuntaharrastusta perusteellisemmin kuin nyt oli selvityksen mukaan tapahtunut, koska Auvinen oli ollut ilmoituksensa mukaan ampumaseuran jäsen vain vähän aikaa. Auvinen ei ollut myöskään nimennyt ketään henkilöä, kenen kanssa hän oli käynyt ampumassa eikä ilmoittanut asianomaisen seuran puheenjohtajan nimeä ja tämän yhteystietoja, vaikka näitä seikkoja oli lupahakemuksen liitteessä nimenomaan tiedusteltu.

11. Tämä on nykyiselle laillisuusvalvonnalle tyypillistä toimintaa: todetaan kyllä, että itse asiassa aselupaa ei olisi pitänyt myöntää, mutta kuitenkin "toisaalta" todetaan, että aseluvan myöntäminen oli lainmukainen toimenpide! Pääasia tuntuu olevan, että kantelun kohteena oleva virkamies ei vain saisi minkäänlaisia nuhteita.

12. Oikeusasiamiehen ratkaisema tapaus on kuitenkin aivan erilainen kuin Kauhajoen tapaus. Jokelan tapauksessa oli kyse aseluvan myöntämisen edellytyksistä, kun taas Kauhajoen käräjillä käsitellään aseluvan peruuttamista ja aseen poisottamista tilanteessa, johon siihen on virallisen syyttäjänkin mukaan olleen täydet perusteet. Kauhajoen tapaus sattui lisäksi Jokelan jälkeen, jolloin poliisin olisi siis pitänyt olla erityisen valppaana vähänkin hälyttävien tapausten suhteen. Saari oli toimittanut hälyttäviä videoita nettiin - niistä ainakin osa oli poliisin nähtävillä jo 19.9. eli neljä päivää ennen surmatöitä - ja hänen oudosta käyttäytymisestään oli ilmoitettu hänen kotiseutunsa poliisille vajaa viikko ennen surmia. Aseluvan Saarelle myöntänyt komisario ei kuitenkaan ottanut asetta Saaren hallusta, vaikka poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö oli jo ehtinyt antaa sitä koskevan määräyksen tiistaina tapahtuneita koulusurmia edeltäneenä perjantaina.

13. Oikeusasiamiehen päätöksen perustelut näyttäisivät minusta é contrario tukevan käsitystä, jonka mukaan Kauhajoen komisario menetteli virkavelvollisuutensa vastaisesti. Jos poliisi olisi peruuttanut väliaikaisesti Matti Saaren aseluvan ja ottanut aseen haltuunsa, tuntuu selvältä, ettei koulusurmia olisi tapahtunut. Valtion korvausvastuun perusteet näyttäisivät olevan ennakkopäätöksen KKO 2002:56 olevan olemassa.

14. Minusta oikeusvaltiossa olisi toimittu niin, että valtio olisi ilman oikeudenkäyntejä ottanut vastuun koulusurmista (sekä Jokelan että Kauhajoen osalta) ja korvannut uhrien omaisille näiden kärsimykset ja elatuksen menetykset. Suomessa toimitaan sen sijaan aivan toisin: vaikuttaa ikään kuin siltä, että poliisi, syyttäjä ja tutkintaviranomaiset olisi valjastettu tekemän kaikkensa, ettei valtio vain joutuisi korvausvastuuseen. Polisi salaa tutkinnassa tarvittavia ja osin yleisöltä saatuja tietoja, poliisin ylijohto ja sisäministeri vähättelevät poliisin vastuuta, valtakunnansyyttäjä syyttää komisarioita ikään kuin näön vuoksi vain kaikkein lievimmistä mahdollisesta rikoksesta, syytemääräyksen saanut paikallissyyttäjä vähättelee poliisin menettelyä eikä halua asianomistajien korvausvaatimuksia mielellään edes tutkittavaksi yhtaikaa hänen ajamansa syytteen yhteydessä, surmansa saaneiden uhrien omaiset joutuvat asianomistajina omalla vastuullaan ja kustannuksellaan selvittämään asiaa ja ajaman oikeuksiin päästäkseen jutussa rangaistus- ja korvausvaatimuksia jne. jne. Todella outoa!

15. Miksi Suomessa toimitaan näin ala-arvoisella tavalla ja moraalittomasti? Syy on siinä, että arvovaltasyistä maan hallitus ja johtavat eduskuntapoliitikot eivät halua ottaa tapausta ja viranomaisten virheitä kontolleen. Jos hallitus suostuisi maksamaan uhrien omaisille korvauksia, se myöntäisi - niin katsotaan - että sen omat viranomaiset ja istuvan hallituksen sisäministeri poliittisena vastuunantajana ovat vastuussa kahdesta hirvittävästä murhatapauksesta. Hallitus ja sen johtavat ministerit päin vastoin kilvan kiittelevät sisäministeriä, kun hänen ministeriönsä vajaa viikko Kauhajoen jälkeen hätäpäissään vihdoin antoi uudet ohjeet tiukennetusta aselupamenettelystä ja pani vireille ampuma-aselainsäädäntöä koskevan uudistushankkeen. Hallitus yrittää näin hälventää ihmisten mielestä vastuunsa ja sen, että hallituksessa istuu kyvytön ministeri, joka johti vielä ensimmäisen koulusurmatapauksen jälkeen nukkuvaa poliisiosastoa.

16. Hallituksen yhden ministerin arvovalta ja virassa pysyminen on siten hallituksen ja eduskunnan mielestä paljon tärkeämpi asia kuin vastuun kantaminen ja kouluampumisissa surmansa saaneiden uhrien kärsimysten korvaaminen.