Asia: Selvityspyyntö tuomarin esteellisyyden selvittämistä koskevassa asiassa.
Viite: KKO 2008:7.
1. Tuomari on velvollinen omasta aloitteestaan kontrolloimaan esteettömyytensä ja vetäytymään asian käsittelystä havaitessaan itsensä esteelliseksi jollakin laissa (OK 13 luku) säädetyllä perusteella. Tätä viran puolesta tapahtuvaa kontrollia täydentää asianosaisen oikeus tehdä väite tuomarin esteellisyydestä.
2. Jääviysväitteen tekemisestä säädetään OK 13 luvun 8 §:ssä. Sanotun lainkohdan mukaan asianosaisen tulee tehdä väite tuomarin esteellisyydestä heti ryhtyessään käyttämään asiassa puhevaltaa ja saatuaan tiedon asian käsittelyn osallistuvista tuomareista. Jos asianosainen saa myöhemmin tiedon seikasta, jolla saattaa olla merkitystä esteellisyyttä arvioitaessa, siihen perustuva väite on esitettävä viipymättä. Asianosainen on perusteltava väite ja samalla ilmoitettava, milloin peruste siihen tuli hänen tietoonsa.
3. On sekä prosessikustannusten että menettelyn keskityksen kannalta tärkeää, että kysymys tuomarin esteellisyydestä selvitetään oikeudenkäynnissä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jotta asianosainen voisi tehdä jääviysväitteen heti ryhtyessään käyttämään asiassa puhevaltaa, tulisi hänen saada tieto mahdollisesta esteellisyysperustetta koskevasta seikasta hyvissä ajoin eli joko jo ennen oikeudenkäynnin aloittamista tai viimeistään heti oikeudenkäynnin alussa.
4. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu. Tämä käy ilmi useista korkeimman oikeuden (KKO) ennakkopäätöksistä, joissa on kyse käräjäoikeuden lakimiesjäsenten tai lautamiesten esteellisyydestä. Useimmiten jääviysväitteen tehnyt asianosainen näyttäisi saaneen tiedon esteellisyysperusteesta vasta käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen. Tämä johtuu usein siitä, että asianosaiselle selviää käräjäoikeuden kokoonpanossa mukana olleiden tuomareiden ja lautamiesten henkilöllisyys vasta silloin, kun hän näkee käräjäoikeuden tuomiosta tai päätöksestä, keitä jäseniä käräjäoikeuden kokoonpanoon on kuulunut. Tällöin asianosaisen on siis tehtävä valitus hovioikeudelle ja esitettävä siinä yhteydessä väite tuomarin tai lautamiehen esteellisyydestä. Sama ongelma koskee hovioikeuden ja KKO.n tuomareiden henkilöllisyyttä.
5. Vaikka asianosainen tietäisi tuomioistuimen jäsenten nimet, hän ei aina välttämättä tiedä tai osaa ottaa huomioon sellaista seikkaa, joka voisi aiheuttaa tuomarin esteellisyyden. Sanottu seikka voi sitä vastoin olla tuomarin tai lautamiehen tiedossa, mutta se ei hänen mielestään käsitä laissa tarkoitettu esteellisyysperustetta; esteellisyys voi usein olla epäselvä kysymys, josta voidaan olla esittää erilaisia käsityksiä.
6. Pitäisikö tuomarin tai lautamiehen edellä mainitussa tapauksessa informoida asianosaista tiedossaan olevasta seikasta, johon asianosainen kenties itse haluaisi vedota ja tehdä jääviysväitteen? Eräiden muiden maiden prosessilaeissa on tätä koskeva nimenomainen säännös, jossa tuomarille on asetettu sanottu informointivelvollisuus. Näin asian laita esimerkiksi Ruotsin (RB 4:14) ja Norjan laissa (Domstolloven 113 §): Jos tuomari ei pidä itseään esteellisenä, hän on velvollinen ilmoittamaan asianosaisille tiedossaan olevista seikoista, joilla voi olla merkitystä esteellisyyden kannalta. Informoinnin johdosta asianosaiset saavat tilaisuuden arvioida tuomarin ilmoittamien seikkojen merkitystä ja tehdä tarvittaessa esteellisyysväitteen.
7. Suomen prosessilaissa ei sitä vastoin ole sanottua tuomarin informointivelvollisuutta koskevaa säännöstä. Tämä on selkeä puute. Suomessa lienee pidetty lakia säädettäessä riittävänä, että tuomari on itse velvollinen kontrolloimaan esteellisyyttään ja vetäytymään vapaaehtoisesti asian käsittelystä, jos hän katsoo olevansa jäävi. Mutta tämä ei tietenkään riitä, koska on aina rajatapauksia, joita voidaan arvioida ja tulkita eri tavalla.
8. Välimiesmenettelyä koskeva laki (VML) on puheena olevassa suhteessa oikeudenkäymiskaarta "edistyksellisempi", sillä VML 9 §:n mukaan välimiehen on ilmoitettava asianosille sellaisista seikoista, joiden johdosta välimies voidaan julistaa esteelliseksi. Tämä velvollisuus kattaa myös sellaiset seikat, jotka eivät välttämättä aiheuta esteellisyyttä, mutta voivat antaa asianosaisille aiheen epäillä välimiehen puolueettomuuden vaarantuvan.
9. Oikeudenkäymiskaaren mukaan ei toki ole estettä sille, että tuomari informoi asianosaisia tuomarin esteellisyyden kannalta relevanteista seikoista. Tällaista informointia on puollettu myös oikeuskirjallisuudessa ainakin tulkinnanvaraisten tapausten osalta. Mutta käytännössä tilanne lienee yleensä toinen: tuomarit eivät useinkaan informoi asianosaisia mahdollisista esteellisyysperusteista, mutta eivät toisaalta vetäydy vapaaehtoisesti jutun käsittelystä. Tuomarit voivat ehkä ajatella, että koska laki ei velvoita heitä informointiin, niin heillä ei ole siihen oikeuttakaan. Esteellisyyskysymyksen esille ottaminen saattaa tuntua tuomarista kiusalliselta, ja asianosaiset voisivat hänen mielestään saada siitä aiheen ajatella, että tuomari haluaa vain päästä esteellisyyden avulla vain eroon hankalasta jutusta.
10. Toinen ongelma on sitten edellä jo mainittu tuomioistuimen jäsenten henkilöllisyyden selvittäminen jo ennen istuntoa tai asian kirjallista käsittelyä. Käräjäoikeuden puheenjohtajan nimen asianosaiset saavat tietää yleensä ennen istuntoa tai asian kirjallisen käsittelyn alkamista haastehakemuksesta ja kirjallisesta haasteesta. Lautamiesten nimet selvinnevät useimmiten käräjäoikeuden juttulistasta tai muusta asiakirjasta ennen istuntoa. Siitä, esittelevätkö käräjäoikeuden jäsenet eli lakimiesjäsenet ja lautamiehet nykyisin itsensä asianosaisille istunnon aluksi, minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta luulisin, ettei tämä ole ainakaan kovin yleinen käytäntö. Hyvä tuomarintapa, siis tuomarin etiikka, vaatisi, että näin meneteltäisiin, tai että tuomarinpöydällä ainakin olisi jokaisen jäsenen edessä hänen nimikylttinsä. Käräjäoikeuden kirjallisessa menettelyssä - esimerkiksi ROL 5a luvussa säännellyssä rikosasian kirjallisessa menettelyssä - asianosaisten tulisi myös saada tieto asian käsittelevän ja ratkaisevan tuomarin nimestä hyvissä ajoin ennen asian ratkaisemista.
11. Asianosaisen oikeus tehdä OK 13:8:ssä mainittu esteellisyysväite on voimassa kaikissa instansseissa, siis alioikeuden lisäksi myös hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Tämä oikeus asianosaiselle on siitä huolimatta, että myös ylimpien tuomioistuimien tuomarit ovat velvollisia kontrolloimaan omasta aloitteestaan omaa esteettömyyttään. Mutta asianosaisen mahdolliset jääviysväitteen tekemiseen ylioikeuksissa OK 13:8:ssä edellyttämällä tavalla heti käsittelyn alussa ovat käytännössä vielä huonommat kuin käräjäoikeudessa. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin käräjäoikeudessa, jossa käsittely on pääsääntöisesti aina suullista, menettely hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa on selkeän pääsäännön mukaan kirjallista. Asianosaiset tai heidän asiamiehensä eivät siis näe tuomareita ja esittelijöitä eikä heille kerrota etukäteen, missä kokoonpanossa asia tullaan ylioikeudessa käsittelemään.
12. Jos hovioikeudessa tai KKO:ssa toimitetaan suullinen pääkäsittely, jossa asianosaiset ja heidän avustajansa tai asiamiehensä ovat siis saapuvilla, saanevat asianosaiset yleensä vasta tällöin tiedon käsittelyyn osallistuvista ylioikeuden jäsenistä. Asianosaiset eivät siten voi olla aina istuntokäsittelyssä valmiita esittämän mahdollista jääviysväitettään. Olisi sen vuoksi paikallaan, että hovioikeudet ja korkein oikeus ilmoittaisivat jo ennen pääkäsittelyä asianosaisille niiden tuomareiden nimet, jotka kuuluvat asianomaisessa jutussa asianomaisen ylioikeuden kokoonpanoon. Tällöin mahdollinen jääviysväite voitaisiin tehdä jo ennen pääkäsittelyn aloittamista tai viimeistään pääkäsittelyn alussa.
13. Silloin, kun hovioikeudessa, korkeimmassa oikeudessa, hallintotuomioistuimissa tai erityistuomioistuimissa ei järjestetä pääkäsittelyjä, vaan asia ratkaistaan kirjallisen aineiston perusteella esittelymenettelyssä, johon asianosaiset eivät saa osallistua, on tilanne puheena olevassa suhteessa vielä ongelmallisempi. Tällöin asianosaiset eivät useimmiten saane missään asian käsittelyn vaiheessa tietää jutun tai asian ratkaisuun osallistuvien tuomioistuimen jäsenten nimiä, vaan tämä selviää heille vasta silloin, kun juttu tai asia on jo ratkaistu ja asianosaisille on toimitettu kirjallinen päätös tai tuomio.
14. Asianosaisille ei siten ole tilaisuutta tehdä OK 13:8.ssä tarkoitettua jääviysväitettä, vaan he joutuvat siinä tarkoituksessa valittamaan mahdollisesti vielä jäljellä olevaan ylimpään instanssiin ja vaatiman tuomion tai päätöksen poistamista väittämänsä esteellisyyden takia. Jos kysymyksessä on ylimmän oikeusasteen (KKO tai KHO) tai erityistuomioistuimen päätöksestä, valitusmahdollisuuttakaan ei enää ole, vaan asianosainen joutuu turvautumaan ylimääräiseen muutoksenhakukeinoon saadakseen jääviysväitteensä tutkituksi.
15. Asianosaisille tulisi myös kirjallisessa menettelyssä etukäteen eli joko jo ennen asian käsiteltäväksi ottamista tai viimeistään ennen sen ratkaisemista ilmoittaa, ketkä tuomioistuimen jäsenet tulevat käsittelemään ja ratkaisemaan asian. Vain tällä edellytyksellä asianosaisilla on mahdollisuus tehdä jääviysväite mahdollisimman varhain ja joka tapauksessa ennen asian ratkaisemista. - Otan tähän yhden esimerkkitapauksen, josta nykyisen tilanteen epäkohdat mielestäni käyvät hyvin ilmi.
16. Korkein oikeus antoi tämän vuoden helmikuussa ennakkopäätöksen niin sanottua parveketupakointia koskevassa jutussa (KKO 2008:7). Korkein oikeus totesi päätöksessään, että asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen yksinkertaisella äänteen enemmistöllä tekemän päätös, jolla oli yleisesti kielletty tupakointi asuntojen parvekkeella, oli AsOYL 48 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla mitätön.
17. Olen analysoinut ja kommentoinut sanottua KKO:n ratkaisua siihen liittyvien jääviyskysymysten osalta Defensor Legis -lehden numerossa 2/2008 s. 268-273. Heti ratkaisun antamisen jälkeen ryhdyttiin nimittäin julkisuudessa keskustelemaan siitä, oliko KKO:n jaoston puheenjohtajana jutussa toiminut oikeusneuvos (Tulokas) ollut jäävi. Parveketupakointijutulla oli välillinen yhteys 1990-luvulla käsiteltyyn ns. suureen tupakkajuttuun sikäli, että molemmissa jutuissa oli kyse tupakoinnin aiheuttamista terveyshaitoista, parveketupakointijutussa tosin vain välillisesti parveketupakoinnin haitallisuuden yhtenä perusteena.
18. Oikeusneuvos Tulokas toimi suuressa tupakkajutussa jutun voittaneen tupakkateollisuuden eli tarkemmin sanottuna yhden jutussa vastaajana olleen tupakkayhtiön asiamiehenä. Lisäksi ilmeni - vaikka tähän julkisuudessa ei enää "jaksettu" kiinnittää huomiota - että parveketupakointitupakointia koskevan jutun KKO:ssa ratkaisseen jaoston jäsenistä kolme muuta jäsentä (oikeusneuvokset Vuori, Kitunen ja Mansikkamäki) oli osallistunut jäseninä myös edellä mainitun suuren tupakkajutun ratkaisemiseen korkeimmassa oikeudessa vuonna 2001 (KKO 2001:58).
19. KKO ratkaisu 2008:7 on mielenkiintoinen jääviyden osalta kahdessa suhteessa. Ensiksikin korkein oikeus eli asia käsittelevä jaosto ei informoinut jutun asianosaisia etukäteen siitä, että mainituilla neljällä jäsenellä oli tietynlainen kytkös suureen tupakkajuttuun, vaikka parveketupakointijutussa oli esikysymyksenä esillä kysymys tupakoinnin ja tupakansavun haitallisista terveysvaikutuksista. Näin siitä huolimatta, että KKO:n jaosto, kuten oikeusneuvos Tulokas on julkisuudessa kertonut, oli kyllä keskustellut ja pohtinut ainakin hänen jääviyttään jutussa. Toiseksi KKO:sta ei ilmoitettu jutun asianosaisille ja heidän asiamiehilleen myöskään sitä, ketkä jäsenet sanotun jutun tulisivat KKO:ssa ratkaisemaan. Jos näin olisi tehty, jutun asianosaiset olisivat saaneet tilaisuuden harkita oikeusneuvos Tulokkaan mahdollista jääviyttä jo ennen kuin juttua alettiin käsitellä KKO:ssa.
20. KKO:n kokoonpano ja oikeusneuvos Tulokkaan osallistuminen asian käsittelyyn jaoston puheenjohtajana tulivat asianosaisille siis yllätyksenä, sillä he saivat tiedon KKO:n kokoonpanosta vasta KKO:n tuomiosta. Jutun hävinneen asunto-osakeyhtiön olisi tullut vaatia kanteluteitse KKO:lta sen oman tuomion poistamista jääviyden perusteella tai viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Näin ei ole kuitenkaan tiettävästi tapahtunut, ei välttämättä siksi, että kysymys olisi ollut jutun hävinneelle osapuolelle välttämättä yhdentekevä.
21. Tuomioistuinten tuomioiden ja päätöksistä tiedottaminen on nykyisin puutteellista, koska esimerkiksi hovioikeuden ratkaisuista vain pieni murto-osa julkaistaan hovioikeuksien internet-kotisivuilla. Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa tilanne on selkeästi parempi kuin Suomessa, vaikka Suomessakin laki velvoittaa tuomioistuimia tiedottamiseen. Korkeimmassa oikeudessa tilanne on huono sikäli, että KKO ei julkaise kaikkia ratkaisuja, joissa on myönnetty valituslupa, asianmukaisina selosteina kotisivullaan, vaan näistä asiallisesti julkaisematta jätetyistä ratkaisuista annetaan vain hyvin lyhyt ja usein täysin mitäänsanomaton, muutaman rivin pituinen ilmoitus.
22. Yksi esimerkki tuomioistuinten puutteellisesta tiedottamisesta - jälleen korkeimmasta oikeudesta. Iltapäivälehdessä 23.10.2008 olleen uutisen mukaan KKO alkoi käsitellä eilen, siis 22.10., "T.J:Groupin menneitä pörssisotkuja". Tänään kuulin, että KKO pitää - on jo ilmeisesti pitänyt - jutussa suullisen käsittelyn. KKO ei ole kuitenkaan internet-kotisivullaan tiedottanut tästä mitään. Tiedotesivulla mainitaan sen sijaan esimerkiksi, että "elinkautisvanki Nikita Fouganthinelle on myönnetty valituslupa (26.8.2008) ja että "Korkeimman oikeuden sisäänkäynti siirtyy Yliopistonkatu 5:een" (14.7.2008) jne. Mutta KKO:ssa merkittävässä jutussa pidettävästä suullisesta käsittelystä, jota moni varmaan olisi voinut haluta seurata paikan päällä, ei ylin tuomioistuin tiedottanut kotisivuillaan mitään.
23. Pyydän Teitä, arvoisa Eduskunnan oikeusasiamies, selvittämään
a) Menettelikö korkein oikeus eli sen asianomainen jaosto ennakkopäätöksessä KKO 2008:7 selostetun asian käsittelyssä lain (OK) mukaisesti, kun asianosaisille ei ilmoitettu ennen asian käsittelyä, ketkä KKO:n jäsenet tulisivat käsittelemään ja ratkaisemaan asian?
b) Olisiko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa mainittu tuomioistuimen puolueettomuus edellyttänyt, että asianosaisille olisi edellä a-kohdassa mainitussa jutussa tiedotettu etukäteen eli ennen asian käsittelyä tai sen ratkaisemista KKO:n jaoston kokoonpanosta?
c) Menettelikö korkein oikeus eli sen asianomainen jaosto ennakkopäätöksessä KKO 2008:7 selostetussa jutussa laoin (OK) mukaisesti, kun jutun asianosaisia ei ennen asian käsittelyä tai ennen asian ratkaisemista informoitu siitä, että KKO:n viidestä jäsenestä neljällä oli edellä kerrottu liityntä KKO:n aiemmin ratkaisemaan ns. suureen tupakkajuttuun kun otetaan huomioon, että molemmissa jutuissa oli ainakin välillisesti kyse samasta oikeusongelmasta eli tupakoinnin väitetystä haitallisuudesta?
d) Olisiko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artiklan määräys tuomioistuimen puolueettomuudesta ja siihen perustuva ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö mainitussa KKO:n ratkaisussa 2008:7 selostetussa tapauksessa edellyttänyt, että asianosaisia olisi etukäteen informoitu siitä, että KKO:n viidestä jäsenestä neljällä oli c-kohdassa mainittu kytkös KKO:n aiemmin ratkaisemaan suureen tupakkajuttuun?
e) Tulisiko lakia eli oikeudenkäymiskaarta mielestänne täydentää siten, että siihen otettaisiin säännökset siitä, että jutun käsittelevällä tuomioistuimella olisi aina velvollisuus etukäteen eli ennen asian käsittelyä ilmoittaa asianosaisille jutun tai asian käsittelyyn osallistuvien tuomareiden nimet?Vai onko edellä kuvattu suomalainen jääviyskysymyksen käsittelemistä ja selvittämistä koskeva nykyinen käytäntö, jossa näin ei menetellä, lainmukainen ja hyväksyttävä? Onko nykyinen käytäntö avoin, läpinäkyvä ja oikeudenmukainen ja toteuttaako se perustuslain 21 §:n 2 momentissa mainituille oikeudenkäynnin julkisuudelle ja asianosaisen asianmukaiselle kuulemiselle asetettavat vaatimukset?
f) Tulisiko tuomarin ja/tai tuomioistuimen jo voimassa olevan lain nojalla informoida asianosaisia sellaisista seikoista, jotka voivat käsittää laissa tarkoitetun tuomarinjäävin, vaikka tuomari ei itse pitäisi itseään jäävinä, mutta asianosainen saisi tilaisuuden harkita jääviysväitteen tekemistä? Jos voimassa oleva laki ei tätä edellytä, niin tulisiko lakia mielestänne muuttaa niin, että siihen lisättäisiin kyseistä informointivelvollisuutta koskeva säännös, joka koski tuomareita kaikissa oikeusasteissa?
g) Onko mielestänne nykyisin voimassa olevan lain mukaan estettä sille, että tuomioistuimet julkaisisivat internet-kotisivuillaan pääkäsittelyjen osalta etukäteen tietoja ns. juttulistoista, jotta asiasta kiinnostuneilla ihmisillä olisi tieto asiasta ja heille varattaisiin tosiasiallinen tilaisuus saapua seuraamaan julkisia istuntoja? Voisivatko tuomioistuimet voimassa olevan lain nojalla informoida yleisöä muistakin käsittelyyn tulevista asioista ja niiden käsittelyajoista etukäteen? Olisiko lakia mielestänne syytä täydentää siten, että se mahdollistaisi em. internetin avulla tapahtuvan, oikeudenkäynnin julkisuutta edistävän tiedottamisen kaikissa tuomioistuimissa, siis myös ylimmissä oikeuasteissa?
h) Pitäisikö tuomioistumien ratkaisujen julkisuutta lisätä niin, että ratkaisut julkistettaisiin joko kokonaan tai tietyiltä osin tuomioistuimen internet-sivuilla tai niistä laadittaisiin selosteita, jotka julkaistaisiin verkossa. Pitäisikö kaikki KKO:n ratkaisut tapauksissa, joissa on myönnetty valituslupa, julkaista samalla tavalla kuin ennakkopäätökset nykyisin julkistetaan? Hovioikeuden tuomioista ja päätöksistä julkaistaan internet-kotisivuilla vain vähäinen murto-osa kaikista hovioikeuden ratkaisuista. Pitäisikö käytäntöä muuttaa niin, että pääsääntöisesti kaikki tai ainakin suurin osa hovioikeuden ratkaisuista julkaistaisiin internetissä?
24.10.2008
Jyrki Virolainen
professori
8 kommenttia:
Olisi hyvä selvittää sekin, moniko jäsenistä tupakoi. Esimerkiksi parvekkeella. Vai onko ehkä hillitön tupakoinnin vastustaja. Elämäntapakysymyksissä saatamme olla kaikki jäävejä. Sen vuoksi parveketupakointi voitaisiin ratkaista eduskunnassa selväsanaisella säännöksellä.
Mielenkiintoinen tuo ajatus, että jos on asiamiehenä ajanut jotakin juttua voitollisesti, ei voisi virkauralle päätyessään osallistua asioihin, joissa sivutaan samaan aihepiiriin liittyvää. Asianajajat olisivat esteellisiä kaikissa jutuissa, eikä heitä kannattaisi valita tuomareiksi.
kirjoituksen kohdat g ja h ovat loistavia. Esim. jenkkituomioistunten sivuilta voi jo kilkata suullisia todistajankertomuksia kuten youtubesta. Juttulistatkin näkyvät.
Julkisuus toteutuisi hyvin myös, oikeustube. Mökin mummo Kinahmon korvesta voisi seurata juttuja vaikka Helsingin hovioikeuden suullisissa käsittelyissä jos tahtoisi. Ihmisten tasa-arvoisuus lisääntyisi kertaheitolla.
En ole kirjoituksessani väittänyt, että Tulokas tai kukaan muukaan KKO:n jäsenen olisi ollut esteellinen. Mutta kyllähän KKO:n jäseniä ilmeisesti esteellisyyskyysmys askarrutti, sillä kuten Tulokas on kertonut, hänen mahdollisesta esteellisyydestään keskusteltiin KKO:n jaostossa! Silloin olisi ollut paikallaan, vaikka laki ei tätä suoranaisesti edellytäkään, varata jutun asianosaisille tilaisuus esittää mainitusta kysymyksestä mielipiteensä ja kertoa samassa yhteydessä avoimesti, että myös kolmella muulla jäsenellä oli tietynlainen liityntä aikaisemmin tupakointia koskeneen jutun ratkaisemiseen KKO:ssa.
Eikö tämä olisi ollut reilua "meininkiä"?
Kirjoitukseni kohdan 22 osalta totean, että sain juuri äsken (klo 22.10) tietää, että T.J.Groupin jutussa KKO on pitänyt suullisen käsittelyn toissapäivänä 22.10. klo 13 poikkeuksellisesti KHO:n tiloissa, koska KKO:n oma "talo" on koko vuoden ollut remontissa.
KKO:n tiedottaja on laatinut suullisesta käsittelystä aivan asianmukaisen tiedotteen, mutta se on kuulemani mukaan jaettu vain "lehtien toimituksille".
Miksi tällainen menettely? Kyllä suullisesta käsittelystä olisi pitänyt tiedottaa tietenkin KKO:n internet-kotisivuilla, jotta myös ns. suuri yleisö olisi saanut tiedon asiasta ja jotkut ihmiset olisivat kenties voineet mennä seuraamaan istuntoa. Minä en ainakaan nähnyt "lehdissä", vaikka seuraan päivittäin useampia lehtiä, yhtään uutista 21 tai 22.10., että ko. suullinen käsittely pidettäisiin 22.10. Vasta tänään huomasin eilisestä Ilta-Sanomat -lehdestä, että ko. suullinen oli pidetty kaksi päivää sitten!
Luuleeko KKO tosiaan, että lehdistö hoitaa KKO:n puolesta sen tiedottamisen, josta vastuu lain mukaan kuuluu tuomioistuimelle itselleen!
Kuten sanoin kirjoituksessani ( kohta 22), KKO:n internet-kotisivulla ei ole julkaistu minkäänlaista tiedotetta po. suullisesta istunnosta. Yleisöjulkisuus ei siis ole voinut po. tapauksessa toteutua. Kyllä tuollainen tieto pitäisi ilman muuta olla aidosti julkinen eli se pitäisi julkaista sellaisella tavalla ja tiedotuskanavalla, jota ihmiset nykyisin seuraavat.
Esimerkiksi Norjan Høysterett julkaisee juttulistansa kaikkien asioiden osalta ja tiedottaa suullisista käsittelyistään omilla internet-kotisivuillaan, ja samoin tehdään monien muidenkin maiden ylioikeuksissa, mm. Virossa.
Miksi tiedottaminen on Suomen KKO:ssa niin kovin vaikeaa ja se halutaan rajoittaa minimiin?
julkisuus on netissä maailmanlaajuista. Ennen tieto käräjistä rajoittui lähinnä omaan kylään. Tilanne on siis muuttunut.
Maine menee jos joutuu vastaajaksi vaikka syyte hylätään. Pitäisikö julkisuudelle sittenkin olla rajoituksiakin?
Mukavia kuvia. Palmusta ei vielä voi päätellä paikkaa. Mutta se kiehtoisi tietää, mikä on pontimenne viranomaisten ja ehkä juuri KKO:n menettelytapojen moittimiseen. Tuolla saralla on harvoja yhtä kunnostautuneita oikeusoppineita.
Moittiminen ei ole kyseessa vaan kritisointi.Kritiikkiin on aihetta aika usein.
Kiitän.
Totta on. Ansiokas kritiikki on aina positiivista vaikka joskus kiusallista. Sehän on perinteikäs talo. Käväisin joskus olemassa hetken. Herätti luottamusta. Seniiliydestä ei tietoakaan. Talo oli silloin täynnä ihmisiä, joiden ei tarvinnut näyttää kenellekään mitään. Eräät tahtoisin mainita erityisesti.
Kaikki ei näy ulos. Kummalliselta joskus näyttävät tulokset selittyvät sillä, että valitus sitoo kädet. Ei voi kertoa valittajan vahingoksi varsinkaan riidoissa. Sitä lukije ei usein näe. Voisi auttaa, jos kerrottaisiin, mistä on kysymys ja mistä ei jutun aikaisemmat vaiheet ja valitus huomioon ottaen. Pitkiä ovat vaikka kritisoijan milestä liian lyhyitä.
Lähetä kommentti