perjantai 10. lokakuuta 2008

29. Ahtisaari, Nobel ja Nato

1. Mara siis sai sen vihdoinkin! Norjalaiset myönsivät Aleksis Kiven päivänä Martti Ahtisaarelle Nobelin rauhanpalkinnon 2008.

2. Mutta kyllä tuota rauhanpalkintoa oli jo odotettu ja monta vuotta povattu Ahtisaarelle, ainakin 5-6 vuotta. Ahtisaari näytti tänään asunnossaan kuvatussa TV-kuvassa siltä, että hän todella oli hamunnut kaikki nuo vuodet juuri ja vain Nobel-palkintoa - kuin pikkupoika ensimmäisen kalan saatuaan! Mistään "pyyteettömästä työstä rauhan hyväksi" tuskin voidaan Ahtisaaren kohdalla puhua!

3. Suomalaiset ovat seuranneet Ahtisaaren nobel-kilvoittelua monena syksynä, palkinnon hakeminen ja odottaminen ovat saaneet toisinaan lähes koomisia piirteitä. Kaksi vuotta sitten eli onnistuneen Achec-sovittelun jälkeen Ahtisaari ja hänen lähipiirinsä ovat jo likipitäen varmoja palkinnosta ja Suomen televisio oli tietenkin kutsuttu paikalle Geneveen asti ilmoitusta juhlistamaan. Seurueen pettymys oli valtava, kun palkinto jälleen kerran meni Ahtisaarelta sivu suun.

4.Mara on varmasti palkintonsa, 1,4 milj. dollaria, ansainnut. Hänet palkittiin 30 vuotta kestäneestä rauhanvälitystyöstä kolmella eri mantereella, Afrikassa (Namibia), Euroopassa (mm. Kosovo) ja Aasia (Indonesian Achec). Ahtisaarella on tietenkin myös vastustajansa. Norjalaisen rauhantutkijan Johan Galtungin mukaan Ahtisaari on hoitanut välittäjäntehtäviään "liikemiestyyliin", ja Venäjällä ja tietenkin myös Serbiassa ollaan oltu hyvin pettyneitä ja vihaisia. Venäläiset ovat haukkuneet Ahtisaarta EU:n ja Naton sätkynukeksi ja kansainvälisen oikeuden rikkojaksi. Venäläisten mukaan Nobel-komitea yrittää Ahtisaaren palkitsemalla oikeuttaa EU:n aktiivisen toiminnan Kosovossa ja Balkanilla. Mutta ehkäpä asia onkin niin, että Ahtisaaren palkinto oli näpäytys imperialistille Venäjälle, joka Kosovoon vedoten hyökkäsi elokuussa Georgiaan!

5. Mara ei olisi Mara, jollei hän olisi heti ensimmäisessä haastattelussaan letkauttanut olevansa iloinen, että palattiin jälleen "perinteisiin palkinnonsaajin." Kommentista, joka ei osoita diplomaattisuutta saati valtiomiesmäisyyttä, ilmenee, miten katkeralta Ahtisaaresta on tuntunut, kun Nobel-palkinto on viime vuosina mennyt häneltä ohi suun ja se annettu erilaisille ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöille. Vuonna 2003 palkinnon sai iranilainen asianajaja Shirin Ebadi uraauurtavasta työstään kotimaassa ihmisoikeuksien rauhan edistämiseksi, vuonna 2004 kenialainen ympäristöaktivisti Wangari Maathai, vuonna 2005 kv. atomienergiajärjestö IAEA ja sen johtaja Mohamed ElBaradei, vuonna 2006 bagladeshilainen Muhammad Yunus ja mikroluottopankki Grameen köyhyyden vähentämisestä ja viime vuonna 2007 hallitusvälinen ilmastopaneeli IPCC ja USA:n entinen varapresidentti Al Gore.

6. Ahtisaaren edellä mainittu lausunto voidaan tulkita jopa häntä ennen rauhanpalkinnon saaneiden ihmisten ja järjestöjen työn väheksymiseksi. Poliitikoista Nobelin rauhanpalkinnon ovat saaneet aiemmin mm. Anwar Sadat, Henry Kissinger, Jasser Arafat, Jitzak Rabin, Etelä-Korean presidentti Kim Dae Jung, YK:n pääsihteeri Kofi Annan ja presidentti Jimmy Carter; kaikki eivät välttämättä ole kaikkialla maailmassa olleet yksimielisesti arvostettuja. Jonkinlaista "leuhkuutta" osoitti myös Ahtisaaren lausuma, jonka mukaan hänellä ei itse asiassa ollut nyt kovin varteenotettavia kanssakilpailijoita, kun palkinnon jakoperusteena oli palattu jälleen rauhanvälitystyöhön.

7. Suomen presidenttikisaan Ahtisaari tuli ikään kuin puolivahingossa Bosniasta 1993, kun laman kourissa painiskelleen Suomen johdossa oli Neuvostoliiton kaaduttua tilausta politiikan ulkopuolella oleville henkilöille. Demareiden avoimissa esivaaleissa Ahtisaari voitti yllättäen puolueen puheenjohtaja Kalevi Sorsan. Tulos oli hyvä, sillä olisi ollut aika masentavaa, jos Sorsasta, jonka väitetyistä Stasi-yhteyksistä ei ole vieläkään saatu selvitystä, olisi tullut demareiden ehdokas ja presidentti.

8. En kuitenkaan kannattanut Ahtisaarta presidentinvaalissa enkä äänestänyt häntä, koska vaalitaistelussa ilmeni miten vieraantunut Ahtisaari oli Suomesta ja suomalaisten asioista. Presidenttikausi sitten näytti, ettei Ahtisaari ollut oikein omanlaatuisessa tehtävässään. Presidenttiys tuntui olevan jonkinlaista pakkopullaa Maralle, EU:hun ja Emuun kyllä liityttiin, mutta esimerkiksi tuolloin rehottaneen työttömyyden hyväksi Ahtisaari ei vastoin vaalilupauksiaan onnistunut saamaan oikeastaan muuta aikaan kuin nimittämään Matti Pekkasen työryhmän keksimään työllistämiskeinoja. Ulkomailla Ahtisaari reissasi useasti erilaisten kauppavaltuuskuntien kanssa. Minua ärsytti erityisesti Ahtisaaren veljeily Kiinan silloisen presidentin kanssa, vaikka Pekingin Taivaallisen aukion opiskelijaverilöyly oli vielä hyvin kaikkien muistissa ja kiinalaisten viranomaisten ihmisoikeusrikokset kauhistuttavat kaikkialla länsimaissa. Kiinan matkoilleen Ahtisaari otti mukaan KHO:n presidentti Pakka Hallbergin, joka myös näytti suhtautuvan täysin kritiikittömästi Kiinan johdon hyväksymiin ja toimenpanemiin ihmisoikeusrikoksiin. Kotimaassa Ahtisaari teki velvollisuudentunnosta lukuisia maakuntamatkoja, koska hän oi luvannut kampanjansa aikana niitä tehdä, mutta matkat olivat lähinnä pelkkä muodollisuus.

9. Gallupkyselyt osoittivat presidentti Ahtisaarelle melko heikkoja kannatuslukuja ja tyytymättömyys häneen lisääntyi myös demareiden keskuudessa. Kalevi Sorsa oli päättänyt kostaa vaalitappionsa Ahtisaarelle ja kaavaili entisestä avustajastaan Tarja Halosesta Ahtisaaren vastaehdokasta demareiden esivaaleihin; tällä kerralla esivaaliin saisivat osallistua vain puolueen jäsenet. Jacob Söderman ilmoittautui ensimmäisenä demareiden jäsenenvaaliin ja häntä seurasi kohta Tarja Halonen, jonka Sorsa oli junaillut ulkoministeriksi Paavo Lipposen hallitukseen. Martti Ahtisaari jahkaili ilmoittautumisensa kanssa eikä sitä koskaan sitten saatukaan. Ahtisaari oli valinnut neuvonantajakseen YK-aikaisen tuttunsa, keskustapuolueeseen kuuluneen Alpo Rusin. Supon tutkimuksissa Alpo Rusia oli alettu epäillä vakoilusta DDR:n hyväksi, Supon päällikkönä toimi toinen Kalevi Sorsan entinen avustaja, Seppo Nevala. Nevala informoi mm. Ahtisaarta Alpo Rusia koskevista epäilystä, ja tämän seurauksena Rusin neuvonantajatehtävä käytännössä päättyi. Pahat kielet kertovat, että vakoiluepäily Rusia vastaan oli pantu liikkeelle juuri siksi, että presidentti Ahtisaari joutuisi epäilyttävään valoon. Ahtisaari ymmärsi yskän eikä rohjennut lähteä Halosen ja Södermanin kanssa esivaaliin. Hän arvasi, että jos hän olisi mukana esivaalissa, joku tulisi kenties "vahingossa" vuotamaan tiedon Rusia koskevasta vakoiluepäilystä kesken esitutkinnan julkisuuteen. Tämä olisi ollut suuri skandaali á la Saksan liittokansleri Willy Brandtin tapaus ja sitä Ahtisaari ei halunnut. Niin sitten Kalevi Sorsan ex-avustajasta Tarja Halosesta tuli demareiden presidenttiehdokas ja hänet myös valittiin tasavallan presidentiksi.

10. Presidenttikautensa lopuilla Ahtisaari selvästi piristyi, mikä huomattiin mm. Suomen EU-puheenjohtajakaudella ja varsinkin silloin, kun hän kesällä 1999 Naton massiivisten pommitusten jälkeen yhdessä USA:n varaulkoministeri Talbottin ja Venäjän pääministerin Tsernomyrdinin kanssa taivutti serbijohtaja Slobodan Milosevicin vetäytymään Kosovosta. Ahtisaaresta tuli eräällä tavalla koko läntisen maailman sanakari. Ilmeistä on, että Ahtisaari oli tämän ansiosta voittanut kevyesti vuoden 2000 presidentinvaalin, mutta hän oli jo sitä ennen luopunut tavoittelemasta edes presidenttiehdokkuutta.

11. Ahtisaari voisi vielä teoriassa osallistua toisen kerran presidentinvaaleihin, sillä hänellä on vasta yksi kausi takanaan. Mutta selvää on, että Ahtisaarta sanottu homma ei enää kiinnosta, hänellä alkaa olla jo ikääkin liikaa presidentin virkaan.

12. Martti Ahtisaari tunnetaan Nato-myönteisenä valtiomiehenä. Jos Ahtisaari olisi hoitanut presidentin virkaa kaksi kautta peräkkäin, hän olisi luultavasti yrittänyt vaikuttaa siihen, että Suomi olisi hakenut Naton täysjäsenyyttä. Tuolloin se olisi myös voinut hyvinkin onnistua, sillä Venäjä ei ollut silloin läheskään niin vahva ja vaikutusvaltainen kuin nyt. Mutta Ahtisaaren mielestä Suomella olisi yhä syytä tässäkin tilanteessa liittyä Natoon. Tämän hän on todennut julkisesti myös Venäjän ja Georgian sodan jälkeen. Natoon liittymisellä Suomi pääsisi Ahtisaaren mukaan eroon suomettumiskeskusteluista maailmalla. Ahtisaaren mukaan Venäjällä tuskin on mitään sitä vastaan, jos Suomi päättäisi liittyä Natoon. Ahtisaari lupasi tänään yrittää vaikuttaa siihen, että Suomi valittaisiin YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäsenmaaksi parin vuoden kuluttua. Ehkä Ahtisaari voisi vaikuttaa myös siihen, että Suomi rohkenisi liittyä Natoon?

13. Suomalaisilla on Martti Ahtisaaren Nobel-palkinnon takia syytä olla iloisia ja ylpeitä. Putkilobbari Paavo Lipponen vertasi tänään Maraa Jean Sibeliukseen ja Alvar Aaltoon, ja ulkoministeri Alexander Stubb nosti Ahtisaaren valtiomiehenä Mannerheimin ja Kekkosen rinnalle. Mutta minä panen vielä paremmaksi: Meillä on aikanaan ollut (kerran) maailman kaunein nainen eli Miss Universumiksi vuonna 1952 valittu Armi Kuusela. Olemme voittaneet kerran euroviisut Lordin ansiosta. Näihin saavutuksiin Martti Ahtisaaren Nobel-palkintoa voidaan hyvin verrata. Meillä on nyt maailman taitavin diplomaatti ja rauhanvälittäjä, muumipappa Martti Ahtisaari.

14. Mara Ahtisaari noutaa Nobel-palkinnon Norjan kuninkaanlinnassa Oslossa 10.12. pidettävistä juhlista. Kuninkaanlinnoissa Maralla on ollut aiemmin tiettyjä vaikeuksia. Muistetaan vain, miten Ahtisaari presidenttikautensa alussa keväällä 1994 palasi valtiovierailultaan Ruotsista kuhmu päässään ja laastari otsassaan. Oli kuulemma kaatunut Tukholman kuninkaanlinnassa lakeerikengissään, tämä oli perin ikävää. Toivottavasti Oslon reissu onnistuu nyt paremmin. Kannattaisi ehkä tällä kertaa varustaa lakeerikengät jonkinlaisilla liukuesteillä. Liukkaita nuo lakeerikengät, peijooni vie!

Ei kommentteja: