31. Tuomarin etiikka, osa I

1. Tänään 17.10. järjestetään Helsingissä XVI Tuomaripäivä. Tuomaripäivä järjestetään joka toinen vuosi - "välivuosina" järjestetään kaikille lakimiehille yhteinen Lakimiespäivä - ja sinne kokoontuu useita satoja tuomarin tehtävissä toimivia, tuomareiden lisäksi myös ylioikeuksien esittelijöitä. Tuomaripäivän tapahtumaan voivat osallistua esitteen mukaan myös "muut asiasta kiinnostuneet"; näitä ovat lähinnä syyttäjät ja asianajat. Joskus paikalle on eksynyt myös joku yliopiston professori tai muu opettaja. Itse osallistuin viimeksi tuomaripäiville Turussa joskus 15 vuotta sitten, jolloin olin jo jättänyt tuomarin tehtävät. - Voinen tässä paljastaa, että olin kirjoittanut Turkuun puheen, jonka silloinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki luki tuomaripäivien avajaisiksi.

2. Tuomaripäivien ohjelma noudattaa joka vuosi tuttua kaavaa: ensin puhuvat KKO:n ja KHO:n presidentit sekä mahdollisesti myös oikeusministeri ajankohtaisista kysymyksistä, sitten pari puheenvuoroa on varattu kullakin päivällä käsiteltävän teeman erityisasiantuntijoille ja iltapäivällä kyseistä teemaa käsitellään tuomareiden ja muiden lainkäyttäjien näkökulmasta. Lopuksi on oikeusministeriön vastaanotto, jolloin osanottajat voivat huuhdella päivän aikana mahdollisesti kuivumaan pääsyttä kurkkuaan erinäisillä virvokkeilla. Vastaanottoon aletaan valmistautua jo varsinaisen ohjelman viimeisessä numerossa; tänään tätä tarkoitusta palvelee Seela Sellan teatteriesitys "Huumoria murteella."

3. Tämä vuotisen tuomaripäivän teema on todella mielenkiintoinen, sillä pohdittavana on "Tuomarin etiikka". Olen itsekin käsitellyt kirjoissani ja artikkeleissani kyseistä aihetta jonkin verran ja olisinkin mielelläni ilmoittautunut nyt tuomaripäiville alustuksia ja esitelmiä kuuntelemaan, mutta valitettavasti kävi niin, että huomasin päivän ohjelman ja teeman vasta tänään iltapäivällä. Aihe on niin tärkeä, että palaan siihen lähemmin myöhemmin. Kunnioittaakseni entisenä tuomarina tuomarikuntaa ja tuomaripäivää, haluan lausua jo tässä vaiheessa muutaman sanasen tuomarin etiikasta erään esimerkkitapauksen valossa.

4. Suomessa tuomareille ei ole vielä olemassa vahvistettuja eettisiä sääntöjä. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että asianajajia koskeva eettinen säännöstö eli hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet on vahvistettu vuonna 1972. Hyvää syyttäjätapaa koskevat määräykset puolestaan ilmenevät yleisistä syytäjiä annetun lain 1 §:stä. Suomessa ei ole myöskään lainsäännöksiä tuomareiden kuripidosta ja kurinpitojärjestelmästä.

5. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea, jossa olin mukana pysyvänä asiantuntijana, ehdotti mietinnössään vuonna 2003, että Suomeen perustettaisiin erityinen tuomareiden valvontalautakunta (KM 2003:3 s. 453). Mietinnön mukaan valvontalautakunta valmistelisi hyvää tuomaritapa koskevan eettisen normiston ja se voisi arvostella yksittäistapauksessa tuomarin toimintaa virassa tai sen ulkopuolella tai antaa hänelle varoituksen eettisen normiston rikkomisesta. Tämä ehdotus ei ole kuitenkaan toistaiseksi johtanut toimenpiteisiin.

6. Monissa muissa Euroopan maissa sitä vastoin on olemassa erilaisia tuomareiden kurinpito- tai valvontajärjestelmiä ja hyvää tuomarintapa koskevia eettisiä normistoja. Ruotsissa tuomarille voidaan langettaa kurinpidollisena seuraamuksena huomautus tai palkanalennus. Norjaan on vuonna 2002 perustettu erityinen valvontavaliokunta (tilsynsutvalget), joka käsittelee tuomareihin kohdistuvia kanteluja ja kurinpitoasioita; seuraamusvaihtoehdot ovat kritiikki tai varoitus. Valvontavaliokunta voi myös antaa lausunnon siitä, mikä on hyvä tuomaritapa ilman, että tuomariin kohdistetaan kurinpidollista seuraamusta.

7. Norjassa on julkistettu äskettäin ehdotus tuomareiden eettisistä säännöistä. Norjalainen suomalaista hovioikeuden presidenttiä vastaava førstelagmann Bjørn Solbakken pitikin tänään tuomaripäivässä alustuksen juuri otsikolla "Tuomarin etiikka Norjassa", jossa käsiteltiin juuri sanottua hyvää tuomaritapaa koskevaa normistoa. Ehdotuksen mukaan kyseisten sääntöjen rikkominen voi johtaa em. kurinpitotoimiin tuomaria kohtaan. Käräjätuomari Kimmo Vanteen käännös mainitusta normistosta löytyy osoitteesta http://www.tuomariliitto.fi/tuomaripäivä.

8. Norjalaisessa malliehdotuksessa, jota Suomessakin luultavasti tullaan (joskus) aikanaan seuraamaan, todetaan ensiksikin tuomarin käytöstä koskeva perussäännös: Tuomarin on käyttäydyttävä lain ja oikeusjärjestyksen ja hyvän tuomaritavan mukaisesti ja niin, että hän käytöksellään edistää yleistä luottamusta tuomioistuimiin.

9. Norjan hyvään tuomaritapaan sisältyy ehdotuksen mukaan normeja mm. tuomarin riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta, ennakkokannan ilmaisukiellosta, asianosaisten kuulemisesta, toiminnan tehokkuudesta, velvollisuudesta ylläpitää ammatillista pätevyyttä, vaitiolovelvollisuudesta, kiellosta ottaa vastaan lahoja ja muita etuuksia, asiallisesta käyttäytymisestä oikeudessa, sovintoneuvotteluista, ratkaisun muotoilusta, tuomarin suhteesta asianajajiin, syyttäjiin ja joukkotiedotusvälineisiin, suhteesta työtovereihin, käyttäytymisestä viran ulkopuolella, varovaisuudesta ja harkinnasta osallistua oikeusriitoihin ja tuomarin sivutoimista sekä jäsenyyksistä järjestöissä ja yhdistyksissä.

10. Kaikki mainitut normit olisivat varsin tarpeellisia myös Suomessa. Toivottavaa on, että Suomessa tuomariliitto ja muut tuomarijärjestöt käynnistäisivät mahdollisimman pian hyvää tuomaritapaa koskevan valmistelutyön. On toki selvää, että ilman kirjoitettuja eettisiä normejakin tuomareiden ammattietiikka edellyttää edellä 8. kohdassa mainittujen velvoitteiden noudattamista. Mutta kun suomalaiset tuomarit näyttävät yleensä tottuneen ajatukseen, että heitä ei velvoita mikään muu kuin kirjoitettu laki, olisi paikallaan syytä muistuttaa, että lain lisäksi tuomareiden moraalisena velvollisuutena on korkean ammattietikan noudattaminen.

11. Otan tässä yhden kohdan norjalaisesta normistosta, joka on ajankohtainen myös Suomessa. Kyse on tuomarin velvollisuudesta informoida asianosaisia mahdollisesta esteellisyydestä. Norjan ehdotuksen 16 §:ssä sanotaan: "Tuomarin on oltava tarkka sellaisten seikkojen suhteen, jotka voivat vaikuttaa hänen esteettömyyteensä asiassa. Mikäli on olemassa seikka, jonka kohtuudella voidaan ajatella vaikuttavan esteettömyyteen, tuomarin on niin pian kuin mahdollista tiedotettava siitä, ellei seikka ole yleisesti tunnettu."

12. Norjassa tuomarille on myös laissa säädetty samanlainen velvollisuus informoida asianosaisia esteellisyyteen mahdollisesti vaikuttavasta seikasta (domstolloven 113 §). Vastaavansisältöinen säännös tuomarin informointivelvollisuudesta kyseisessä tilanteessa on myös Ruotsin laissa (Rättegångsbalken 4:14): Jos tuomari ei pidä itseään esteellisenä (ja siis vetäydy jutun käsittelystä omasta aloitteestaan), hän on velvollinen ilmoittamaan asianosaisille tiedossaan olevista seikoista, joilla voi olla merkitystä esteellisyyden kannalta.

13. Tuomarin suorittaman informoinnin johdosta asianosaiset saavat tilaisuuden arvioida tuomarin ilmoittamien seikkojen merkitystä ja tehdä niin halutessaan esteellisyysväitteen. Tuomarin informointivelvollisuus palvelee siten asianosaisen kuulemista, joka perustuslain (PeL 21.2 §) kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruselementteihin. Jos seikka, joka voisi aiheuttaa esteellisyyden, on vain tuomarin muttei asianosaisten tiedossa, asianosainen ei voi tehdä väitettä tuomarin esteellisyydestä.

14. Suomen prosessilaissa eli oikeudenkäymiskaaressa ei sen sijaan ole vastaavansisältöistä säännöstä. (Välimiesmenettelyä koskevassa laissa on sanotunlainen välimiehen informointivelvollisuutta koskeva säännös, VML 9 §). Tämä on selkeä puute. Suomessa on ilmeisesti pidetty riittävänä, että tuomarilla on velvollisuus kontrolloida esteellisyyttään ja vetäytyä vapaaehtoisesti asian käsittelystä, jos hän katsoo olevansa jäävi. Mutta jokainen ymmärtänee, ettei tämä aina riitä, koska on olemassa esteellisyyttä koskevia rajatapauksia, joita voidaan arvioida ja tulkita eri tavalla.

15. Lain mukaan ei toki ole estettä siihen, että tuomari informoi asianosaisia esteellisyyden kannalta relevanteista seikoista, jotka ilmeisesti eivät ole asianosaisten tiedossa. Mutta käytännössä tällaista informointia ei juurikaan esiintyne, koska asiasta ei ole lakiin perustuvaa velvoittavaa normia. Tuomarin etiikan kannalta taas suomalaiset tuomarit, jotka ovat tunnetusti aika tiukkapipoisia legalisteja, eivät ole tottuneet asiaa arvioimaan.

16. Se, että Suomessa tuomarit eivät informoi asianosaisia esteellisyyteen vaikuttavista seikoista, käy hyvin ilmi korkeimman oikeuden (KKO) äskettäin eli kuluvan vuoden helmikuussa antamasta ennakkopäätöksestä ns. parveketupakointia koskevassa jutussa (KKO 2008:7). Ratkaisu koski asiallisesti "vain" asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen toimivaltaa. Korkein oikeus totesi päätöksessään, että asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen yksinkertaisella äänten enemmistöllä tekemä päätös, jolla oli yleisesti kielletty tupakointi asuntojen parvekkeella, oli AsOYL 48 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla mitätön.

17. KKO:n ennakkopäätös poiki kutenkin myös tuomarin esteellisyyttä koskevan probleeman. Heti ratkaisun antamisen jälkeen ryhdyttiin nimittäin julkisuudessa keskustelemaan siitä, oliko KKO:n jaoston puheenjohtajana kyseisessä jutussa toiminut oikeusneuvos Mikko Tulokas kenties jäävi. Olen itse kommentoinut ja analysoinut ratkaisua juuri jääviyskysymyksen osalta Defensor Legis -lehden numerossa 2/2008 olevassa artikkelissani (s. 268-273).

18. Parveketupakointijutulla oli välillinen yhteys 1990-luvulla käsiteltyyn ns. suureen tupakkajuttuun sikäli, että kummassakin jutussa oli kyse tupakoinnin aiheuttamista terveyshaitoista, parveketupakointijutussa tosin vain välillisesti esikysymyksenä eli parveketupakoinnin väitetyn haitallisuuden yhtenä perusteena.

19. Oikeusneuvos Tulokas toimi suuressa tupakkajutussa jutun voittaneen osapuolen eli yhden jutussa vastaajana olleen tupakkayhtiön asiamiehenä. Lisäksi ilmeni, vaikka tähän seikkaan julkisuudessa ei oikein jaksettu kiinnittää huomiota, että parveketupakointia koskevan jutun KKO:ssa ratkaisseen viisijäsenisen jaoston jäsenistä kolme muuta jäsentä oli osallistunut KKO:ssa jäseninä myös edellä mainitun suuren tupakkajutun ratkaisemiseen vuonna 2001 (KKO 2001:58). Kuten olen hieman leikkisästi todennut, KKO:ssa näyttäisi olleen toiminnassa eräänlainen "tupakkajaosto", jolle tupakointia koskevat jutut tuntuvat sattumalta

tulevan käsiteltäväksi.

20. Kysymys on siitä, oliko KKO:n mainituille neljälle jäsenille vuonna 2001 syntynyt sellainen ennakkoasenne, jonka perusteella olisi kenties perusteltua aihetta epäillä heidän puolueettomuuttaan parveketupakointijutussa. KKO:n jäsenet ovat itse tietenkin sitä mieltä, että kyse oli aivan eri jutuista, ja ettei esteellisyyttä ollut syntynyt, mutta kyse onkin siitä, miltä tilanne näyttää objektiivisesti arvioiden ulkopuolisin silmin. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on monasti todennut, ei riitä, että oikeus toteutuu, vaan on lisäksi edellytettävä, että tuomioistuimen ratkaisu tai menettely myös näyttää oikeudenmukaiselta.

21. Olen käsitellyt mainittua esteellisyyskysymystä lähemmin DL:n artikkelissani enkä ota siihen nyt kantaa. Tässä yhteydessä on tärkeintä havaita, että toisin kuin Norjan em. ehdotuksessa edellytetään, KKO:n jaosto ei parveketupakointijutussa millään tavalla informoinut jutun asianosaisia siitä, että jaoston neljällä jäsenellä oli edellä kerrottu kytkös tupakointia ja sen haitallisia seuraamuksia koskevaan aikaisempaan juttuun. Esteellisyyskysymyksestä oli kuitenkin, kuten oikeusneuvos Tulokas on lehdille antamissaan haastatteluissa kertonut (mm. HS ja Hbl), keskusteltu KKO:n jaostossa, mutta päädytty siihen, ettei esteellisyydestä voinut olla kysymys.

22. Hyvä tuomaritapa ja tuomarin ammattietiikka olisi kuitenkin mielestäni edellyttänyt, että KKO olisi informoinut jutun asianosaisia siitä, että jaoston neljällä jäsenellä oli sanottu yhteys aikaisempaan KKO:ssa ratkaistuun tupakkajuttuun. Tällöin käsittely olisi ollut reilua, avointa ja läpinäkyvää, koska vain näin menetellen asianosaiset olisivat voineet harkita, antaisiko mainittu seikka aiheen tehdä jääviysväitettä tai väitettä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetusta tuomioistuimen puolueettomuudesta.

23. Kun KKO:n jaosto ei kuitenkaan informoinut jutun osapuolia, ei asianosaisilla ollut mahdollisuutta edes harkita esteellisyyttä. Perustuslaissa säädetty asianosaisten kuuleminenkaan ei siten toteutunut. Asianosaiset saivat vasta KKO:n tuomiosta tiedon mm. siitä, että KKO:n jaoston puheenjohtajana jutussa oli toiminut suuressa tupakkajutussa erään vastaajayhtiön asiamiehenä toiminut oikeusneuvos Mikko Tulokas. Jääviysväitteen tekeminen oli kuitenkin tuossa vaiheessa mahdotonta.

24. Tilanne Suomessa on huono ja suorastaan tragikoominen myös sikäli, että kirjallisessa hovioikeuden ja korkeimman oikeuden menettelyssä asianosaisille ei etukäteen kerrota edes sitä, ketkä tuomarit tulevat heidän juttunsa ratkaisemaan. Kun asianosaiset eivät tiedän tuomareiden nimiä, ei heillä tietenkään ole mitään mahdollisuutta arvioida myöskään tuomareiden mahdollista esteellisyyttä. Olen kiinnittänyt myös tähän epäkohtaan huomiota edellä mainitussa artikkelissani (DL 2/2008).

25. Tuomarin etiikka on todella tärkeä asia. Hyvä tuomari on parempi kuin hyvä laki, sanottiin jo Vanhoissa tuomarin ohjeissa. Hyvälle tuomarille on asetettava korkeat eettiset ja ammatilliset vaatimukset. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, kuten KKO:n esimerkkitaus osoittaa. Luottamus tuomioistuimiin ja lainkäytön riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen edellyttää, että tuomarien toimintaa virassa ja sen ulkopuolella myös valvotaan tehokkaasti.