lauantai 30. heinäkuuta 2011

460. Jussi Halla-ahon asema eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajana horjuu

Me emme vaikene, huudettiin väkivaltaa ja vihapuheita vastustavassa mielenosoituksessa Helsingissä

1. Oslossa vieraillut Sdp:n puoluesihteeri ja kansanedustaja Mikael Jungner kertoi tänään Ilta-Sanomissa, että demarit aikovat kyseenalaistaa perussuomalaisten Jussi Halla-ahon aseman eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajana.

2. Jungner kertoi myös norjalaisten kollegoidensa ihmetelleen perussuomalaisten puheenjohtajuutta keskeisessä valiokunnassa.

3. Jungnerin mukaan sdpn eduskuntaryhmä käsittelee Halla-ahon asiaa kesäkokouksessaan 15.8. Jungner sanoi pitävänsä suotavana, että Halla-aho miettisi sitä ennen asemaansa.

4. Jussi Halla-aho kommentoi Jungenerin vaatimusta I-S:ssa varsin lyhytsanaisesti.
- Pidän valitettavana, että muut puolueet häpäisevät Norjan tragedian uhreja ja heidän omaisiaan käyttämällä tapausta sisäpoliittisena keppihevosena, hän sanoi tänään IS:lle.Halla-aho sanoi pitävänsä Jungnerin hänelle esittämää kritiikkiä ja erovaatimusta Norjan uhreja loukkaavana politikointina.

5. Norjalainen joukkomurhaaja Anders Behring Breivik siteerasi Jussi Halla-ahoa manifestiksi kutsumassaan tekstissä. Tämä kävi ilmi Fjordman-nimisen bloggarin tekstistä, jota Breivik hyväksyvässä mielessä siteerasi.

6. Kuten edellisestä blogijutussani (459) kerroin, Halla-ahon on väitetty vähätelleen yhteyttään niin sanottuun vasta-jihad-liikkeeseen ja islamin vastaiseen Gates of Vienna-blogiin. Tästä asiasta on nyt tullut esiin jonkin verran uutta tietoa.

7. Mitä tästä asiasta olisi ajateltava ja sanottava?

8. Itse pidän Jungnerin esille tuomaa ajatusta Jussi Halla-ahon asemasta hallintovaliokunnan puheenjohtajan tehtävässä ymmärrettävänä. Kysymys ei ole politikoinnista, kuten Halla-aho itse tietenkin väittää, vaan eduskunnan ja yhden tärkeimmän valiokunnan uskottavuudesta.

9. Halla-ahon on aivan turha yrittää heittäytyä marttyyriksi ja väittää, että Jungner tai muut Jussin sanomisia ja tekemisiä tarkasteltavat ihmiset häpäisisivät "politikoinnillaan" Norjan uhrien ja heidän omaistensa muistoa. Näin tehdessä Halla-aho nimittäisi väittäisi samalla, että myös norjalaiset sosiaalidemokraatit, jotka tuntojaan Jungnerille kertoivat, syyllistyisivät politikointiin ja tragedian ja sen uhrien häpäisemiseen.

10. Eduskunnan hallintovaliokunta on tärkeä lainsäädäntöelin, joten ei ole lainkaan yhdentekevää, millainen henkilö sen puheenjohtajana on. Hallintovaliokunta antaa hallituksen lakiesityksistä lausuntonsa muille valiokunnille, useimmiten lakivaliokunnalle. Valiokunnan päätehtävänä on valmistella ja päättää hallitusten esitysten pohjalta eduskunnan täysistunnolle annettavien lakiesitysten lopullisesta sisällöstä.

11. Hallintovaliokunnan käsiteltäviin kuuluu kaksi tällä hetkellä varsin kuumaa ja ajankohtaista asiakokonaisuutta: 1) maahanmuuttoasiat ja 2) ampuma-aseasiat. Kaikki tietävät, että Jussi Halla-ahon on mainituissa asioissa sangen kiistanalainen henkilö. Hän on pitänyt jo monta vuotta netissä räväkkää ja kärjekästä blogia, jossa on käsitelty erityisesti maahanmuuttopolitiikkaa ja siihen liittyen islamin uskonnosta. Halla-aho on rinnastanut islamin uskonnon pedofiliaan. Hirmuinen väite, jos minulta kysytään, vaikken itsekään millään tavalla diggaa sanottua uskontoa..

12. Jussi Halla-aho on tuomittu Helsingin hovioikeudessa sakkoihin uskonrauhan rikkomisesta. Halla-aho on valittanut tuomiosta korkeimmalle oikeudelle. Valtionsyyttäjä puolestaan on valittanut hovioikeuden tuomiosta siltä osin kuin syyte Halla-ahoa vastaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hylättiin hovioikeudessa.

13. Tämän vuoksi muiden puolueiden ja eduskunnan olisi tullut tietenkin jo viime vaalien jälkeen valiokuntien paikkoja täytettäessä kiinnittää huomiota Halla-ahon sopivuuteen. Kuten Halla-aho tänään sanoi, hänen mielipiteensä eivät ole vaalien jälkeen muuttuneet miksikään. Halla-ahon mielipiteet ovat räväköitä, ilkeitä ja kärjekkäitä ja liikkuvat monien mielestä vihapuheen rajamailla, vaikkei kiihottamisesta rikoslain tarkoittamassa mielessä olisikaan kysymys.

14. Itse ihmettelin toukokuussa hieman sitä, että eduskunta siunasi perussuomalaisten esityksestä Halla-ahon valinnan hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi ilman minkäänlaista keskustelua. Miehen pätevyydestä ei ole kyse, ainoastaan sopivuudesta, mikä ei kuitenkaan ole mikään yhdentekevä asia. Kysymys on hallintovaliokunnan ja sen myötä koko eduskunnan ja sen työn uskottavuudesta.

15. Mutta näinhän eduskunta, ihme kyllä, on aina menetellyt myös muiden valiokuntien paikkoja ja puheenjohtajuuksia täytettäessä. Jokainen "suuri puolue" saa määrätyn määrän valiokuntien puheenjohtajan paikkoja ja ne täytetään sitten nuijan kopauksella - siis ilman keskustelua - asianomaisen puoleen esityksen mukaisesti. Valiokuntien puheenjohtajien paikat ovat kuitenkin sen verran tärkeitä posteja, että niihin valittavista kansanedustajien henkilöstä pitäisi kyllä voida eduskunnan täysistunnossa keskustella.

16. Mikael Jungner ja demarit ovat siis oikealla asialla vaatiessaan asiasta keskustelua ja ottaessaan asian 15.8. omassa piirissään esille. Tilanne on kuitenkin edellä mainitsemastani syystä demareille ja kaikille muillekin Halla-ahoa eroa"vaativille" tai sitä haluaville puolueille hieman tai oikeastaan melkoisen nolo. Nehän ovat itse olleet valitsemassa Halla-ahon sanottuun tehtävään ja vieläpä yksimielisesti! Jungnerkon tuntuu sitä paitsi nytkin havahtuneen asiaan vasta sitten, kun hänen norjalaiset kollegansa ihmettelivät asiaa.

17. Toki muistamme, että persuja yritettiin taivutella mukaan tekeillä olleeseen hallitukseen kaikin mahdollisin keinoin. Persuille annettiin tässä tarkoituksessa kahden tärkeän valiokunnan puheenjohtajan paikat, eli ulkoasiainvaliokunnan (Timo Soini) ja hallintovaliokunnan (Jussi Halla-aho).

18. Mikä olisi sellainen "uusi" tieto tai seikka, jonka perusteella Halla-ahon sopivuutta puheenjohtajan tehtävään voitaisiin nyt arvioida uudelleen? Luultavasti Halla-ahon nyt ilmennyt kytkös anti-jihadilaiseen ja islaminvastaiseen järjestöön (Gates of Vienna), jonka jonkinlaisena avustajana ja asiantuntijana Halla-ahon on todettu esiintyneen. Joukkomurhaaja Anders Breivikin on väitetty tietyiltä osin hyväksyneen kyseisen liikkeen opit tai ideologian.

19. Jussi Halla-aholla ei ole juridista velvollisuutta erota hallintovaliokunnasta eikä häntä voida siihen pakottaa. On kuitenkin paikallaan, että asiasta keskustellaan avoimesti, vaikka nyt tavallaan pahasti jälkijunassa. Johtopäätösten tekeminen tästä keskustelusta jää käytännössä perussuomalaisille ja sen puheenjohtajalle Timo Soinille. Ilmeisesti vain Soini voisi käytännössä saada Halla-ahon luopumaan puheenjohtajan tehtävästä.

20. Onko sopivaa, että maahanmuuttoasioista ja ampuma-aselainsäädännöstä vastaavan eduskunnan valiokunnan puheenjohtajana toimii kiistanalainen poliitikko, joka on julkisuudessa kärjekkäästi kritisoinut, paitsi voimassa olevaa aselainsäädäntöä, myös maahanmuuttopolitiikkaa ja siihen liittyen vastustanut tiettyä uskonliikettä niin kiihkeästi ja kärjekkäästi, että hänet on tuomittu teosta rangaistukseen?

21.Tästä on syytä keskustella. Se, kuka tai mikä puolue tästä keskustelusta korjaa poliittiset pisteet, on sivuseikka.


torstai 28. heinäkuuta 2011

459. Anders Breivikin joukkosurmien motiiveista. Vastuu vihapuheista

Timo Soinin hörönaurut Teivon kuninkuusraveissa Mikael Jungnerin Halla-ahoa koskevien kommenttien johdosta. Näinkin näköjään norjalaisuhrien muistoa voi kunnioittaa. - Emil Bobyrevin kuva Aamulehdessä.

1. Tasavallan presidentti Tarja Halosen kannanotto Norjan tragedian johdosta tuli vasta eilen, eli viisi päivää Anders Behring Breivikin rikosten jälkeen. Tuntuu oudolta. Mutta onhan Halosen omassa perhepiirissäkin ollut surua, kun Miska-kissa otti ja kuoli.

2. Presidentti kertoo viivyttäneensä Norjan joukkosurmien kommentointia, koska halusi kunnioittaa norjalaisia ja välttää "hötkyiltyjä lausuntoja". Hieman myöhemmin hän selitti viivästymisensä johtuneen "hienotunteissuussyistä."Jokainen taaplaa tietenkin tyylillään, mutta onkohan maailmassa ketään muuta valtionpäämiestä - Pohjois-Korean ja Kiinan päämiesten lisäksi - joka olisi pantannut surunvalitteluaan yhtä kauan kuin presidentti Halonen? Kestikö Haloselta todella näin kauan vältellä mahdollisesti hötkyilyyn puolelle menevien lausuntojen antamista?

3. Halonen petrasi kuitenkin osakkeitaan väläyttäessään keinoja, joilla vastaavanlaisia hirmutekojen riskiä olisi mahdollista tulevaisuudessa ainakin jossakin määrin vähentää. Presidentin ehdotukset ovat kannatettavia, vaikkei niissä sinänsä mitään uutta olekaan.

4. Tärkeintä minusta Halosen lausumassa oli, että hän korosti pohjoismaiden viharyhmien entistä tarkempaa seuraamista. Näin siitä huolimatta, että netissä on vaikea kontrolloida vihapuheita ja -kirjoituksia, koska nykyisin siellä voidaan julkaista lähes mitä vain. Toisaalta ihmisten yksinäisyyteen täytyy Halosen mukaan kiinnittää vastedes enemmän huomiota.

5. Huomionarvoista Halosen lausumassa oli lisäksi se, että hän väläytti haastattelussaan aselain tiukentamista. Aselakia ja muuta asiaan vaikuttavaa lainsäädäntöä pitäisi presidentin mukaan tiukentaa niin, että ajattelutavaltaan sairaat ihmiset – tai äkkipikaisuuksissaan kuka tahansa – ei voisi käyttää liian voimakkaita aseita. Vaikka Norjan tapaus on omaa luokkaansa, menetetään erilaisten riitojen päätteeksi lukematon määrä ihmishenkiä, Halonen sanoi.

6.Irlannissa lomaillut perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini sai jyrähdettyä oman kannanottonsa vain hieman ennen presidentti Halosta. Soinin lausunto sisälsi hänelle ja hänen hengenheimolaisilleen jo niin kovin hyvin tutuksi tullutta paatosta, etten sanoisi suoranaista jeesustelua.

7. Totta kai Breivikin teot ovat "hirvittävä rikos ihmistä ja ihmisyyttä vastaa", kuten Soini kauhisteli verkkosivullaan. Jeesustelun puolelle Soinin puhe siirtyi välittömästi tämän jälkeen hänen sanoessaan, että "hyvä voittaa lopulta pahan" jne. "Minä uskon, että hyvä voittaa pahan." Huh, miten äitelää retoriikkaa!

8. Mutta tämä kaikkihan on jo kovin tuttua. Timo Soini on kaikissa mahdollisissa yhteyksissä pyrkinyt antamaan itsestään inhimillisen, uskovaisen ja herkkätuntoisen vaikutelman. Ehkä hän sellainen onkin, en tiedä. ("En tunne miestä, sanoi Ketola Jeesusta.") Ison miehen herkästä sielusta lähtevä kaunopuheinen maalailu uppoaa varmaankin persukansan tuntoihin ja päihin kuin häkä, mutta siinä oli myös selvä piiloviesti: Minä ja minun liikkeeni edustamme hyvää, ja me voitimme pahan eli vanhat puolueet vaaleissa ja tullemme tekemään saman lähiaikoina uudelleen ja taas uudelleen, jos vain uskomme hyvään ja voittoon pahasta, uskokaa siis minuun!

9. Merkittävintä Soinin lausunnossa oli kuitenkin se, mitä siinä ei sanottu ja otettu kantaa. Timo Soini halusi ilmiselvästi tukehduttaa kaikki pohdinnat siitä, mihin kummaan nuo Breivikin hirmuteot oikein pohjautuvat, mistä Breivikin ajatusmaailma ja hänen manifestinsa kumpuaa ja saa henkisen tukensa, eli sanalla sanoen, missä on Breivikin henkinen koti.

10. Timo Soini hämää tokaistessaan retorisen yksioikoisesti, että "miten järjetöntä voi järjellä selittää?" Soini sanoo, että ainoa, mitä tiedetään on se, että "Breivik on murhaaja, mutta mitä muuta hän on, sitä en tiedä."

11. Timo Soinin kannattaisi hieman perehtyä asiaan, vaikka toki hän sen tuntee jo nyt paljon paremmin, mitä antaa ymmärtää. Asiantuntijoiden lausunnoissa ollaan lähestulkoon yksimielisiä siitä, että vaikka Breivik on psykopaatti, häntä ei voida pitää mielisairaana tai "hulluna". Breivik tiesi oikein hyvin, mitä hän oli tekemässä ja teki. Tästä ei ole epäilystäkään. Hän suunnitteli ja valmisteli tekojaan vuosikausia ja toteutti teot kylmäverisesti ja tehokkaasti suunnitelmien mukaisesti.

12. Timo Soini on toki lukenut Irlannissa sen verran lehtiä, että hän tiesi hyvin Breivikin olleen mielipiteiltään äärioikeistolainen radikaali, joka vastustaa Soinin itsensä ja perussuomalaisten tavoin Euroopan unionia ja EU-maiden ja Norjan harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa. Timo Soinin ilmiselvä halu sivuuttaa vaikenemalla Breivikin ideologinen tausta johtuu myös siitä, että Breivikin ajatukset muun muassa islamin uskonnon ja monikulttuurisuuden vastustamisesta sekä ovat hyvin lähellä tietyn perussuomalaisissa vaikuttavan haaran tai siiven (Suomen Sisu) mainituista kysymyksistä omaksumien näkemysten kanssa. Soini on myös lukenut, mitä Hommafoorumilla Soinin kritisoimasta maahanmuuttopolitiikasta kirjoitellaan, vaikka tuo foorumi ei muodollisesti olekaan yksin persujen masinoima. Jopa jotkut persujen uudet kansanedustajat ovat puhuneet ja kirjoitelleet tavalla, jota voidaan pitää vihapuheen luontoisena.

13. Timo Soinilla ja muilla puoluejohtajilla olisi Norjan joukkomurhien ideologisista taustoista paljon opittavaa ja puhuttavaa. Ei riitä, että Timo Soini ja muut poliitikot ikään kuin yhdestä suusta ja yhtenä miehenä ja naisena "tuomitsevat" Breivikin joukkomurhat. Tämä on itsestään selvä asia. Pitäisi perehtyä ja pureutua myös niihin hätkähdyttäviin ajatuksiin ja asioihin, joihin Breivikin ideologia perustuu. Kysymys on muun ohella vihapuheista, joita verkko tuntuu olevan pullollaan ja joissa esitettyjä näkemyksiä Breivik on hyväksynyt ja joista hän on tavallaan imenyt käyttövoimansa.

14. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, sisäministeri Päivi Räsäsesellä puolestaan näyttää haluavan sivuuttaa Breivikin äärikristilliset kannanotot. Norjan tuomiokiron dekaani tosin selitti, että Breivik ei ole kristitty, hänellä vain on äärikristillisiltä ryhmiltä lainattuja näkemyksiä. Breivik kertoo manifestissaan kuuluvansa salaiseen, uuteen temppeliherrain ritarikuntaan, joka taistelee monikulttuurisuutta vastaan. Ennen viime huhtikuun vaaleja Räsänen kannatti kristillisten maahanmuuttajien suosimista, mikä voidaan tulkita muslimien syrjimiseksi. Norjan joukkosurmien jälkeen Räsänen on kertonut, että ministeriössä käydään läpi maahanmuuttopolitiikkaa. Se, mitä tällä tarkoitetaan, jää nähtäväksi.

14. Vihapuheisiin, vaikkei niissä kaikissa olisikaan kysymys suoranaisesta rikollisesta kiihottamisesta, tulee puuttua tiukasti. Tätä vaativat pari päivä sitten muun muassa vasureiden puheenjohtaja Paavo Arhinmäki ja demareiden puoluesihteeri Mikael Jungner. Arhinmäki lausui, että vihapuheille ei pidä antaa enää tilaa (US:n blogi 24.7.). "Ei pidä tuudittautua ajattelemaan, että kysymys oli vain yksittäisen mielipuolen sairaasta hyökkäyksestä. Pitää puuttua myös siihen liikehdintään, joka toimii sytykkeenä ja innoittajana tällaisten hirmutekojen tekijöille," sanoi Arhinmäki. Saman tapaan lausui sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen 23.7.

15. Puoluejohtajien tulee kantaa vastuu oman puolueensa nokkamiesten ja -naisten, muun muassa kansanedustajien, vihapuheista. Heidän velvollisuutenaan on sanoutua niistä selväsanaisesti irti ja sillä tavalla tuomittava ne. Ulkoministeri Erkki Tuomioja sanoi eilen I-S:n verkkolehdessä, että Soinin on kannettava vastuu perussuomalaisten ja puolueen kansanedustajien vihapuheista.
- Vaikka Timo Soinia itseään ei voida missään tapauksessa syyttää vihapuheista tai rasismista, mutta hän on ehkä vähän opportunistisesti päästänyt vihapuheet puolueessaan iskostumaan, vaikka se ei ole edes puolueen valtavirtaa, sanoi Tuomioja.

16. Tutkijoiden mukaan Breivikin aatemaailma ei sovi perinteiseen äärioikeistolaisuuteen, vaan sen juuret näyttäisivät olevan islaminvastaisessa niin sanotussa vasta-jihad-liikkeessä. Manifestinsa perusteella Breivikin on sanottu olevan kyseisen netissä toimivan muslimi- ja maahanmuuttovastaisen sekä valtiovallalle kriittisen blogisti- ja aktivistiyhteisön tuote. Anti-jihad-liikkeen (counter-jihad) ideologialle keskeistä on tutkija Toby Archerin mukaan Eurabia-teoria. Se katsoo, että islam on ottamassa Eurooppaa valtaansa muslimien maahanmuuton avulla, ja poliittinen ja kulttuurinen eliitti - mukaan lukien valtiojohto, intellektuellit ja media - joko haluaa sitä tai on liian naiivi tajutakseen vaaraa.

17. Brittitutkija Matthew James Goodwin sanoo, että Breivikin tapaus kertoo äärioikeiston suunnanmuutoksesta: islamia vastustetaan vetoamalla kulttuurisiin piirteisiin, ei ihmisten biologisiin ominaisuuksiin. Se tekee ideologiasta soveliaamman laajoille kansanryhmille ja sillä voidaan torjua syytökset rasismista. "Muslimien siirtolaisuuden pysäyttämisestä ja muslimien kritisoinnista on tullut menestyksekäs poliittinen teema Norjan edistyspuolueelle, Tanskan kansanpuolueelle, ruotsidemokraateille ja perussuomalaisille", Goodwin kirjoittaa. Toby Archerin mukaan vasta-jihadin kaikuja on kuultavissa etenkin Hollannin vapauspuolueen johtajan Geert Wildersin puheissa, mutta vaikutteita näkyy Pohjoismaissakin.

18. Norjalaisprofessori Thomas Hylland Eriksen on huomannut, etteivät netin ääriliikkeet sovi vanhaan kuvaan uusnatseista.
- "Näemme selkeästi puhuvia, älykkäitä ihmisiä, jotka vihaavat intensiivisesti valtiota, koska se päästää muslimit liian helpolla. He käyttävät enemmänkin energiaansa instituutioiden, poliitikkojen ja toimittajien vihaamiseen kuin muslimien".

19. Edellisessä blogijutun yhteydessä eräs kommentoija viittasi Masinoija-nimisen blogistin luonnehdintaan Breivikin teon vaikuttamista (masinoija. wordpress.com/2011/07/25). Lainaan tuosta osuvasta kirjoituksesta pari kappaletta tähän, näin kirjoitti Masinoija blogissaan 25.7.:

- Viimeiset viitisen vuotta julkinen keskustelu on ollut täynnä valitusta siitä kuinka mamut sitä ja tätä, kuinka islamistit tuloo ja tappaa, kuinka läntinen sivilisaatio sortuu, usein niin vihaa tihkuvaan sävyyn, että tekstin lukeminen on tehnyt pahaa. Kuvitellaan pipipää, joka on tarpeeksi sairas tekemään massamurhan. Hän lukee vuosia tällaista tekstiä, jossa jokin ihmisryhmä maalataan pahaksi, vastustajaksi, hyväksi kohteeksi. Hän näkee, että netissä on selvästi tukea hänen ajatuksilleen sekä taitavia demagogeja, jotka kirjoittavat älyllisesti vetoavia perusteluita tietyn ihmisryhmän pahuudesta kovaan ja sarkastiseen sävyyn. Teko on oikeutettu. Se on älyllisesti perusteltavissa. Netissä monet ovat samaa mieltä hänen kanssaan.

Sitten kun tämä pipipää tekee tekonsa, demagogit ja peesaajajengi itkevät, ettei heillä voi mitenkään olla mitään tekemistä asian kanssa,vaikka ovat antaneet tekijälle moraalista tukea vuosikausia rakentamalla mustavalkoista hyvä-paha-kahtiajakoa hyvin aggressiivisella julkisella keskustelulla ja retoriikalla.

Miten te luulette, että niitä islamistiterroristeja syntyy? Radikaali Mullah-aho jauhaa länsimaiden rappiosta ja siitä, miten sinne pitää tuoda islamilainen sivistys, ympärillä nyökyttelee peesaajasakki ja aina joku on niin sekaisin, että on valmis vyöttämään pommin uumalleen. Huonon koulutuksen ja elintason maissa tällaisia jengejä syntyy helpommin, kun porukka ei paremmasta tiedä, eikä välttämättä pääse käsiksi minkäänlaiseen kilpailevaan tietoon. Länsimaisessa yhteiskunnassa, erityisesti pohjoismaissa, kansalaiset sentään kasvavat melkoisen hyvissä oloissa ja saavat jo vähän väkisinkin monia eri näkökulmia eteensä, joten homma jää helpommin yksittäisen sekopään harteille. On tosin pelottavaa nähdä, mitä esimerkiksi Yhdysvaltoihin muodostuneissa hyvin suljetuissa kristillis-fundamentalistisissa yhteisöissä muhii.

20. Mielenkiintoinen ja uusi ilmiö tämä anti-jihad -liike. Suomen ulkopoliittisessa instituutissa vuosina 2004-2010 työskennellyt kansainvälisen politiikan tutkija Toby Acher kertoo liikkeestä ja Jussi Halla-ahon yhteyksistä sanottuun liikkeeseen Uuden Suomessa eilen. Kyseinen lehtijuttu löytyy täältä.

21. Jussi Halla-ahon vastine Toby Archerin lausuntoon löytyy tästä.
Halla-aholla tuntuu olevan paljon selittämisen tarvetta.

22. Ampuma-aseasiat kuulut eduskunnassa ensi sijassa hallintovaliokunnalle. Tuon valiokunnan puheenjohtajana toimii nykyisin kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps). Hän on innokas ampuma-aseharrastaja, jonka arsenaaliin kuuluvat tiettävästi kivääri ja pistooli. Toisaalta Jussi Halla-aho on siviilipalvelusmies, joka aikanaan kieltäytyi aseellisesta palveluksesta Suomen armeijassa. Tähän nähden vaikuttaa hieman epäjohdonmukaiselta, että Halla-aho näyttää nyt ryhtyneen aselain tiukentamista vastustavien piirien jonkinlaiseksi poliittiseksi nokkamieheksi. Halla-aho vastustaa kiivaasti aselain tiukentamista esimerkiksi käsiaseiden saatavuuden rajoittamiseksi tai niiden kieltämiseksi kokonaan. Hän vedonnee aseharrastajien ihmisoikeuksiin ja maanpuolustustahtoon ja katsoo, että vastikään voimaan tulleen uuden aselain tiukentamispyrkimyksissä olisi kyse ainoastaan aseharrastajiin ja ampumaurheiluun kohdistuvasta kiusanteosta. Tämä kiusanteko oli Halla-ahon motiivina myös Jokelan ja Kauhajoen tapausten jälkeen valmistellun ja kuukausi pari sitten voimaan tulleen uuden aselain punaisena lankana.

23. Jussi Halla-aho vääristelee. Hän tietää ja ymmärtää, että Erkki Tuomoja, Ville Niinistö, Tarja Halonen ja monet muut päättäjät ovat ottaneet aselain tiukentamisasian esille, eivät suinkaan kiusantekomielessä, vaan yksinomaan turvallisuussyistä. Halla-ahon asiasta yllä pitämä marina on hänelle tyypillistä populistista ääntenkalastelua. Tiedetään, että persut odottavat toista ja vielä kolmattakin iso jytkyä tulevissa vaaleissa. Tässä tarkoituksessa he ovat ottaneet myös aselain tiukentamisen vastustamisen yhdeksi keppihevosekseen.

24. Merkille pantavaa on myös se vastahakoinen tapa, jolla Jussi Halla-aho suhtautui tuoreeltaan sisäministeri Päivi Räsäsen eilen esille ottamaan Euroopan laajuisen kemikaalirekisterin perustamiseen ja lannoitteissa käytettävän ammoniumnitraatin oston luvanvaraisuuteen. Totta kai asiaa pitää valmistella huolellisesti ja kysyä maatalouden harjoittajien kantaa siihen. Mutta hieman kummalliselta vaikuttaa, että valiokunnan puheenjohtaja on valmis tyrmäämään ministerin sanotun ehdotuksen suoralta kädeltä.

25. Jussi Halla-aho on mies, joka on valmis turvautumaan aseeseen puolustaakseen itseään ja perhettään. Isänmaan puolustamiseksi Jussi sitä vastoin ei ole halunnut aseeseen tarttua.

26. Toivoisin, että tässä blogikeskustelussa pitäydyttäisiin lähinnä otsikossa mainittuun vihapuheiden merkitykseen ja johtavien poliitikkojen vastuuseen ja että vähemmälle huomiolle jätettäisiin tällä kertaa jo edellisen jutun yhteydessä tulleet yksityiskohdat "korpiampumaratojen" vaikeuksista yms. asiat.

27. Aseharrastajat samoin kuin poliisin edustajat ovat kertoneet, että käsiaseiden keskitetty säilyttäminen olisi käytännössä mahdotonta ja ettei se ole turvallista. Aseiden säilyttämistä kotona lukitussa kaapissa pidetään kaikkein turvallisimpana tapana. En kuitenkaan usko, että keskitettyä säilyttämistä olisi käytännössä mahdoton järjestää, jos vain toimeen tartutaan. Mitä turvallisuuteen tulee, niin yksi mahdollisuus olisi säilyttää aseita puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen vartioiduissa tiloissa taikka sitten poliisiasemalla. Mikä voisi olla tämän turvallisempi säilytystapa, ei ainakaan aseiden säilyttäminen kotona. Aseita on ryöstetty ihmisten kodeista ja siinä yhteydessä on myös menetetty ihmishenkiä. Myös monet traagiset perheväkivaltatapaukset, joissa "kotiaseilla" on surmattu suuri määrä ihmisiä, kannattaisi muistaa. Aseiden säilyttämisessä pitäisi käyttää hieman mielikuvitusta eikä tyytyä yksinomaan jankkaamaan kuluneita väitteitä, joiden mukaan "mitään ei ole tehtävissä.

28. Muuten, eikö ampumaurheilussa voitaisi siirtyä entistä enemmän ilmapistooli- ja ilmakiväärilajeihin ja säilyttää kilpailuissa haulikkolajien ja ilma-aseiden lisäksi korkeintaan urheilupistooli ja -kiväärilajit? Miksi ampumaurheilussa pitää olla mukana lajeja, joissa käytetään järeitä pistooleja ja kiväärejä?

29. Suomalaisten pistooliampujien menestys kansainvälisissä kisoissa ei näytä olleen viime aikoina kovinkaan kaksinen. Muistamme toki kaikki Pentti Linnosvuon kaksi kultamitalia Melbournesta 1956 ja Roomasta 1960 sekä Väinä Markkasen kultamitalin Tokiosta 1964. Onko sen jälkeen mitaleja Suomelle tippunut, ei tule mieleen. Korpiradoilla yksin räiskiessä tuskin oppii huippuampujaksi.





sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

458. Massamurhaaja Anders Behring Breivik Jussi Halla-ahon ihailijana?


1. 32-vuotias norjalainen Anders Behring Brevik on tunnustanut poliisille olevansa syyllinen perjantaina 22.7. Oslon ydinkeskustassa tapahtuneeseen autopommi-iskuun, jossa kuoli seitsemän ihmistä, sekä vain pari tuntia tämän jälkeen Oslon lähistöllä Utøyan saarella 85 nuoren ihmisen kuoliaaksi ampumiseen. Kummassakin teossa on lisäksi kymmeniä loukkautuneita ja Utøyan saarella olleista nuorista moni on edelleen kateissa.

1a.Viimeisten tietojen mukaan Oslon räjähdyksessä loukkaantui 30 ja Utøyan saaren ampumisissa 67 ihmistä. Poliisin tulo Oslon läheisyydessä olevalle saarelle kesti ällistyttävän pitkään, sillä siihen kului 40 minuuttia hälytyksestä.

2. Näissä massamurhissa on aivan ilmeisesti kyse poliittisesta terroriteosta, joka on suunnattu Norjan hallitusta ja hallituksen johdossa olevaa sosiaalidemokraattista liikettä vastaan.

3. Norjan poliisi on kuvaillut Breivikia äärioikeistolaiseksi uskonkiihkoilijaksi. Hän on osallistunut aktiivisesti Internetin maahanmuuttovastaisilla sivustoilla käytävään keskusteluun islamilaisuutta vastustavilla ja nationalistisilla mielipiteillään, joita on kuvattu aggressiivisiksi. Facebook-profiilissaan Breivik on maininnut kiinnostuksen kohteikseen kehonrakennuksen, konservatiivipolitiikan ja vapaamuurariuden. Behring Breivikia kiinnosti myös metsästys, klassinen musiikki, Winston Churchill ja tietokonepeli World of Warcraft.

4. Breivikin sanotaan käyneen armeijan, mutta muuten hänellä ei ole sotilaallista taustaa. Hän on aktiivinen ampumaseuran jäsen ja hänellä oli hallussaan laillisesti rekisteröidyt pistooli, haulikko ja kivääri. Kymmenen vuoden takaista liikennerikkomusta lukuun ottamatta Breivikilla ei ole merkintöjä rikosrekisterissä. Lehtitietojen mukaan Breivik oli pari vuotta sitten perustanut puutarha-alan yrityksen, minkä kautta hän pystyi laillisesti hankkimaan suuria määriä räjähdysherkkiä kemikaaleja.

5. Anders Behring Breivikin kerrotaan kirjoittaneen Andrew Berwick -salanimellä yli 1 500 sivua käsittävän manifestin eli kirjan, jota on levitetty internetissä. Kirjassa, jonka nimi on "Eurooppalainen itsenäisyysjulistus", käsitellään muun muassa maahanmuuttoa.

6. Mielenkiintoinen on tieto, jonka mukaan Breivik mainitsee kirjassaan suomalaisen kansanedustajan Jussi Halla-ahon (ps.). Kirjassa Breivik viittaa Halla-ahon vuonna 2006 kirjoittamaan islamin vastaisen blogikirjoitukseen, jonka ajatukset hän sanoo jakavansa. Kirjassa mainitaan myös presidentti Martti Ahtisaari, jota Breivik kritisoi Serbiasta annetuista lausunnoista.

7. Jussi Halla-aho sanoi eilen YLE Uutisille, että hän ei tunne Breivikiä saati tämän kirjaa.
- Olettaisin, että noin paksussa kirjassa hän on lainannut yhtä sun toista muutakin ihmistä. En voi vaikuttaa, kuka minua siteeraa ja missä yhteydessä, Halla-aho lausui.

8. Varmastikaan Halla-aho ei ole ainoa manifestissa mainittu "auktori". Halla-ahon vastaus on kuitenkin tyypillinen äkkiseltään valtaan nousseen poliitikon lausunto, jossa vastuuta ei haluta ottaa piirun vertaa.

9. Suomalaisista puoluejohtajista Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen ja Ville Niinistö ovat tähän mennessä tuominneet Breivikin hirmuteot. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on sen sijaan ollut hiljaa - hän on varmaan lepäämässä mökeillä tai sitten raveissa. Perussuomalaisten nuorisojärjestö sen sijaan esitti eilen surunvalittelunsa Norjan joukkosurman takia. Järjestö kertoi antavansa täyden tukensa Norjan työväenpuolueen nuorille, Suomen demarinuorille ja koko Norjan kansalle.

10. Yhteensattuma tai ei, mutta perussuomalaiset poliitikot ja heistä etenkin Jussi Halla-aho ovat vastustaneet voimakkaasti ampuma-aselain ja lupakäytännön muuttamista. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että Norjan massamurha on yksi syy, minkä vuoksi aselakeja tullaan tiukentamaan.

11. Oslon massamurhatapaus muistuttaa monessa suhteessa Jokelassa 2007 ja 2008 Kauhajoella tapahtuneita koulusurmia, joissa sai surmansa 21 ihmistä. Erona on vain se, että suomalaiset koulusurmaajat purkivat vihaansa sattumalta uhreiksi valittuja koulutovereitaan vastaan, kun sen sijaan Oslon murhaajalla näyttää olleen selkeä poliittinen tarkoitusperä. Iskujen tarkoituksena oli kylvää pelkoa ja horjuttaa demokraattista yhteiskuntaa.

12. Yhteistä näille massamurhille on se, että tekijät ovat jättäneet varsin samantyyppisissä verkkoyhteisöissä selkeitä viestejä ideologiastaan ja suunnitelmistaan. Kyseisten massamurhaajien profiili on muutenkin ollut hyvin samantyyppinen. Miksi siis hälytyskellot eivät siis soineet ja miksi poliisiviranomaiset ovat olleet kyvyttömiä tunnistamaan massamurhaajia ja heidän aikeitaan?

13. Jokelan ja nyt Oslon tapauksissa poliisin toimimattomuuden vielä jotenkin voi ymmärtää siltä kannalta, että kyse oli kummassakin ensimmäisestä sanotunlaisesta massamurhasta. Sen sijaan Kauhajoen koulusurma ja sen päästäminen tapahtumaan tuntuu aivan käsittämättömältä. Vaikka Jokelan tapauksesta ei ollut kulunut vielä vuottakaan, poliisiviranomaiset ja poliitikot eivät tehneet mitään uuden koulusurman ehkäisemiseksi. Ulkomaisista tapauksista olisi toki pitänyt ymmärtää, että jokainen koulusurma on omiaan tuottamaan ahdistuneiden ja sairaiden ihmisten keskuudessa matkijoita.

14. Mutta kuten sanottu, Jokelan jälkeen ei tehty mitään. Aivan liian väljää aselupakäytäntöä ei tiukennettu ja sisäministeri vakuutteli, että kysymyksessä on yksittäistapaus, joka ei tulisi toistumaan. Tämä lepsuus johti siihen, että myös Kauhajoen tulevalle murhamiehelle myönnettiin aselupa, vaikka hälytyskellojen olisi jo silloin pitänyt soida. Eikä tässä vielä kaikki. Vaikka tuleva murhamies oli toimittanut nettiin sairaita ja koulusurmia ihannoivia karmaisevia tekstejä, Kauhajoen poliisi ei ottanut mieheltä asetta pois, vaan antoi häneltä ainoastaan varoituksen. Tästä mies ymmärsi, että hänen oli toimittava nopeasti, ja seuraavana päivänä hän sitten pani suunnitelmansa täytäntöön.

15. Suuttumusta on herättänyt myös se, että valtiovalta ei ottanut Kauhajoen koulusurmista minkäänlaista juridista vastuuta. Päin vastoin poliisi- ja syyttäjäviranomaiset tekivät kaikkensa, jottei hirvittävän virhearvon tehnyttä poliisimies joutuisi laiminlyönnistään rikosoikeudelliseen vastuuseen eikä valtio korvausvastuuseen aiheutetuista kuolemista. Surmattujen perheenjäsenten on siten ollut pakko itse panna vireille oikeudenkäynti, joka jatkuu edelleen korkeimmassa oikeudessa.

16. Vasta Kauhajoen koulusurmien jälkeen sisäministeriö ja poliisi havahtui todellisuuteen. Vasta Kauhajoen jälkeen poliisi on puuttunut lujin ottein koulu-uhkauksiin ja kuullun mukaan estänyt monien vaarallisten tilanteiden syntymisen. Jos näin olisi toimittu välittömästi Jokelan jälkeen, ei Kauhajoen massamurhaa olisi päässyt tapahtumaan.

17. Kokemuksen mukaan Oslon autopommi-isku ja massamurha aktivoivat todennäköisesti monia sekopäitä ja potentiaalisia massamurhaajia eri maissa. Poliittinen ilmapiiri on muuttunut myös Suomessa väkivaltaisemmaksi, aseita on helppo saada, äärioikeistolaisuus on lisääntymässä ja netissä on helppo levittää maahanmuuttajiin kohdistuvaa vihapropagandaa. Norjassa koetun poliittisen massamurhan mahdollisuus on siis syytä ottaa vakavasti myös Suomessa.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

457. KHO:n Pekka "Härski" Hallberg" ehdolle presidentinvaalissa?

Huurteista helteellä

1. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg (67 v.) oli tänä aamuna haastateltavana MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmasssa. Hallberg on toiminut pitkään eli jo vuodesta 1993 KHO:n presidenttinä. Mutta Hallberg on myös niin sanottu joka paikan höylä ja "hallituksen mies", niin kuin olen aiemmin jossakin blogijutussa maininnut. Hallberg on esiintynyt asiantuntija varsinkin perustuslakia uudistettaessa.

2. Eniten julkisuutta ja mainetta Hallberg saavutti egyptiläisen isoäidin käännytysasian yhteydessä. KHO:n epäsi 8.3.2010 päätöksellään egyptiläiseltä isoäidiltä Evelyn Fadayeliltä oleskeluluvan. Asia ratkaistiin KHO:n vahvennetussa kokoonpanossa äänin 5-1-1. KHO:n enemmistö eli viisi jäsentä oli isoäidin suoran käännytyksen kannalla, yksi jäsen olisi palauttanut asian takaisin ulkomaalaisviraston käsiteltäväksi. Presidentti Pekka Hallberg jäi yksin mielipiteellään, jonka mukaan isoäidille oli myönnettävä oleskelupa. Katso blogi 237/30.3.2010, josta pääsee KHO:n päätökseen kokonaisuudessaan.

3. KHO:n lainvoimaisen päätöksen jälkeen tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi haastattelussaan 19.3.2010, että "nämä päätökset sopi hyvin vaikeasti omaan oikeustajuuni, ja yhteydenottojen perusteella huonosti myös suomalaisten oikeustajuun". Päätös tuntuu kohtuuttomalta, ottaen huomioon sen aseman, missä nämä isoäidit ovat, kommentoi Halonen. - KHO ratkaisi samassa yhteydessä myös venäläistä isoäitiä koskevan tapauksen; tämä poistui kuitenkin KHO:n päätöksen jälkeen Suomesta vapaaehtoisesti. Hallberg osallistui KHO:ssa ainoastaan egyptiläistä isoäitiä koskevaan päätöksentekoon.

4. Ilmeisesti Halosen kannanotosta rohkaistuneena - kenties jopa Halosen kannustamana (?) - KHO:ssa jutun "hävinnyt" Pekka Hallberg astui esiin ja lähetti poliisiviranomaisille ja poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle tunnetun kirjeen. Hallberg vetosi kirjeessään siihen, ettei käännytyspäätöksen saaneiden egyptiläisen ja venäläisen isoäidin käännytyksessä tulisi kiirehtiä. Katso blogi 234/25.3.2010.

5. Tämän peräti eriskummallisen tapauksen kummallisuuksiin kuuluu se, että Mikko Paatero otti Hallbergin "käskystä" kiltisti onkeensa ja määräsi käännytyspäätöksen täytäntöönpanon toistaiseksi jäihin. Outoa oli myös se, että Hallbergin Paaterolle lähettämä kirje vuodettiin julkisuuteen. Perin omalaatuinen oli myös akatemiaprofessori Martti Koskenniemen tapauksen johdosta suorittama suorastaan raivokas esiinmarssi, jossa professori näytti polttavan pelihousunsa totaalisesti. Katso blogit 278/28.5.2010 ja 284/14.6.2010.

6. Hallbergin toilailusta kanneltiin eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka antoi Hallbergille epätavallisen kovasanaiset moitteet. Epätavallisista moitteista voidaan puhua siihen nähden, että yleensä vastaavanlaisiin töppäilyihin sortuneet tuomarit tai ministerit ovat päässeet laillisuusvalvojien tutkinnassa kuin koira veräjästä; viittaan vain esimerkiksi oikeuskansleri Jaakko Jonkan ex-oikeusministeri Johannes Koskisen asioissa tekemiin nahkapäätöksiin, joita olen selostanut myös blogisani.

7. Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläisen mukaan Pekka Hallberg menetteli isoäitien käännytysasiassa sopimattomasti ja perustuslain vastaisesti. Myös valtiosääntöoikeuden asiantuntijat arvostelivat Hallbergin toimia. Heidän mielestään Hallbergin poliisille lähettämä kehotus horjutti vallan kolmijakoa. Katso blogi 389/16.2.2011, jossa on oikeusasiamiehen sanottu päätös.

8. Hallberg sano tänään, ettei hän kadu menettelyään.
- Tottahan tein siinä hyvin epätavallisen liikkeen, mutta se ei johtunut tuomiosta tai aikaisemmista vaiheista, vaan siitä, että hallitus oli juuri luvannut pääministerin suulla, että ulkomaalaislakia kiireellisesti muutetaan juuri tämän tapauksen takia. Koin hyvin inhimillisen ja suuren hädän siinä. Joskus on näin, että inhimillisyys nousee pintaan ja ei me tuomaritkaan mitään kansakunnan häijyjä peikkoja olla. Täytyy tuntea asiat sydämellä myös, Hallberg sanoi MTV3:n Huomenta Suomessa.

9. Pekka Hallberg on jeesustellut menettelyään isoäitiasiassa jo aiemmissa haastatteluissa. Katso blogia 399/27.2.2011. Nyt hän ilmeisesti aikoo hyödyntää tuon isoäititapauksen ja vedota inhimilliseen tuomarin ominaisuuksiinsa mahdollisessa presidentinvaalikampanjassaan.

10. Inhimillisyyden pintaan nouseminen on sinänsä ymmärrettävää. Mutta tuomarin ja etenkään ylimmän tuomioistuimen päällikkötuomarin, joka on itse osallistunut kyseistä asiaa koskevaan päätöksentekoon ja jäänyt siinä vähemmistöön, ei toki ole sallittua päätöksen jälkeen esittää edes inhimillisyyteen vedoten ylimmälle poliisiviranomaiselle päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Sellainen menettely näyttää ja se koetaan ilman muuta härskiksi painostusyritykseksi ja puuttumiseksi asiaan, mikä ei tuomarille lainkaan kuulu samoin kuin perustuslain johtavan periaatteen eli valtiovallan kolmijaon tietoiseksi loukkaamiseksi.

11. Pekka Hallberg on, kuten edellä ja aikaisemminkin olen todennut, ollut lain- ja perustuslainvalmistelun yhteydessä ja muutenkin pitkään läheisessä kanssakäymisessä oikeusministeriön, valtioneuvoston sekä myös tasavallan presidentin kanssa. Luultavasti juuri tämä kaksoisrooli on sokaissut Hallbergin näkemystä niin pahasti, että eri roolit ovat menneet häneltä sekaisin. Mahdollisesti hän on tunnetussa "tasavallan isäntärengin" asemassa katsonut jopa velvollisuudekseen puuttua asiaan, joka ulkopuolisista vaikuttaa täysin ennenkuulumattomalta ja härskiltä. Tästä on tullut otsikossa mainittu nimitys Härski-Hallberg.

12. Pekka Hallberg tunnetaan toki taitavana ja sanavalmiinsa juristina ja tuomarina, joka on onnistanut kehittämään KHO:n toimintaa ja sen ulkonaisia puitteita monessa suhteessa tavalla, joka jättää varjoon KKO:n ja sen presidenttien toiminnan. On siten sääli, että Hallberg meni isoäitien käännytysasiassa tuolla tavalla munaamaan itsensä. Toki Pekka Hallberg on esiintynyt monissa oikeuslaitoksen kehittämistä koskevissa kysymyksissä jarrumiehen roolissa jopa niin, että jotkut asiat ovat jäässä ja odottamassa Hallbergin vuoden kuluttua tapahtuvaa eläkkeelle siirtymistä. Yksi tällaista asioista, joita Hallberg on kiivaasti vastustanut, koskee tuomioistuinten keskushallinnon siirtämistä pois oikeusministeriöltä.

13. Mutta Pekka Hallbergin sisällä on aina asunut tuomarin lisäksi myös pikku-poliitikko. Hallbergin lähipiiristä kerrotaan, että Hallberg on jo nuorena juristina asettanut itselleen tavoitteeksi tulla paitsi KHO:n myös koko tasavallan presidenteiksi. Hallberg tuntee ministereitä, poliitikkoja sekä presidenteistä hyvin varsinkin Ahtisaaren ja Tarja Halosen. Pekka Hallberg on Martti Ahtisaaren parhaita kavereita, ja hän osallistui vuonna 2009 Maran kutsumana kunniavieraana Ahtisaaren Nobel-juhlallisuuksiin Oslossa.

14. Hallberg tuntee hyvin myös Kiinan aiemman presidentin Jiang Zeminin, jonka vieraina Martti Ahtisaari ja Hallberg vierailivat 1990-luvun loppupuolella "kahteen pekkaan" Pekingissä. Vierailu sattui aikana, jolloin länsimaissa kauhisteltiin Kiinan massiivisia ihmisoikeusrikoksia ja Kiinassa ilmitulleita lapsille tarkoitettuja kuolemanhuoneita. Kiinalaisviranomaisten törkeät ihmisoikeusrikkomukset eivät estäneet Hallbergia oleskelemasta ihmisoikeusrikokset ja kuolemanhuoneet hyväksyneen presidentti Jiangin vieraana. Tästä vierailusta olen kirjoittanut muun muassa kirjassa "Korkein oikeus kriisissä" (1997) s. 154-156.

15. Tästä päästäänkin blogijutun otsikkoon. MTV3:n haastattelussa tänään Hallbergilta kysyttiin melko suoraan hänen mahdollisista presidenttiaikeistaan. Aiemminkin eli joskus 1990-luvulla on kuultu puheita, joiden mukaan Hallberg voisi olla sopiva presidenttiehdokas, Tuolloin potin korjasi kuitenkin Ahtisaari, ja vuoden 2000-vaaleissa taas Hallberg ei lähtenyt haastamaan ystäväänsä Tarja Halosta.

15. Pekka Hallberg myönsi tänään yllättävän auliisti, että hänen halukkuuttaan on myös tällä kerralla kyselty tai tunnusteltu eri piireistä. Hallberg ei tyrmännyt lainkaan ehdokkuuttaan, vaan päinvastoin tuntui olevan hyvin kiinnostunut asiasta. Hallberg ei toppuutellut ehdokkuuskaavailuja, vaan sanoi siihen suuntaan, että "katsotaan nyt, miten asetelma kehittyy" ja onko "kysyntää" riittävässä määrin. Hallberg kertoi, että palautetta ja yhteydenottoja on tullut "hirvittävän paljon" ja asialla on oltu etenkin erilaisten "oikeudentuntoasioiden" tiimoilta.

15a. Voitaneen sanoa, että Pekka Hallberg on julkisesti asettunut eräällä tavalla tarjolle pressanvaaleihin ja odottelee asiassa nyt vain mahdollisimman arvovaltaista kannanottoa ja pyyntöä asettua ehdokkaaksi. Mikään ajankohtainen asia ei olisi tuonut Hallbergia tänään MTV3:n haastateltavaksi. Asia voi siis hyvinkin olla niin, että haastattelu oli varta vasten järjestetty eräänlaiseksi lähtölaukaukseksi Hallbergin vaalikampanjaa silmällä pitäen?

16. Hallberg kaipasi presidenttiehdokkaaksi puolueiden ulkopuolista ehdokasta, joka voisi presidenttinä esiintyä arvojohtajana. Hallbergin arvojohtajuus koki kuitenkin pahan kolauksen edellä mainitussa iso-äitiasiassa. Jollei maan ylin tuomari todellakaan ymmärrä, mikä hänen rooteliinsa kuuluu ja mikä ei, niin silloin on kyllä turha vedota yleiseen oikeustajuun tai inhimilliseen näkökohtiin tai pyrkiä esiintymään arvojohtajana.

17. Mutta minkä puolueen ehdokkaaksi Hallberg voisi ryhtyä ja ketkä häntä voisivat olla ehdokkaaksi kyselemässä? Kokoomus, demarit, vasurit ja vihreät eivät ainakaan voi tulla kysymykseen. Entä sitten keskusta, joka ei tunnu millään löytyvän ketään poliitikkoa ehdokkaaksi lukuun ottamatta tietenkään Paavo Väyrystä, jota puolueen johto ei kuitenkaan halua ehdokkaaksi. Ilmeistä kuitenkin on, että myöskään keskusta ei kaavaile Hallbergia ehdokkaakseen. Poliittisista puolueista kysymykseen voisi tulla lähinnä kristilliset eli kristillisdemokraatit. Mikseipä myöskin perussuomalaiset, jos Timo Soini ei jostakin syystä haluaisi lähteä kisaan mukaan.

18. Presidenttiehdokkaan voi kuitenkin asettaa myös myös valitsijayhdistys, jonka on perustanut vähintään 20 000 äänioikeutettua. Tuon verran kannattajia Hallbergin ehdokkuuden taakse olisi luultavasti aika helppo saada, sillä kyllä "kentällä" vallitsee ainakin tuon verran tyytymättömyyttä poliittisiin puolueisiin ja poliitikkoihin. Kristilliset voisivat lähteä puolueena kannattamaan Hallbergin valintaa, jolleivät he aseta omaa ehdokastaan, ja kannatusta löytynee myös muista puolueista.

19. Hallberg saattaisi vedota tiettyyn osaan äänestäjiä "ståhlbergilaisena laillisuusmiehenä" ja hänen äänestäjäkuntansa voisivat kuulua myös inhimillisiä arvoja ja "yleistä oikeustajua" etusijalla pitävät mummot ja ehkä papatkin. Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen lähtisivät - ilman muuta - mukaan vaalityöhön ajamaan Pekkaa presidentiksi.

20. Mutta mikä Pekka Hallbergin vaalisloganiksi? Käännyn tässä asiassa valistuneen lukijakunnan puoleen. Hallberg korosti tänään, että tuomioistuimissa ja yleensäkin "asiat täytyy tuntea myös sydämellä." Voisiko Hallbergin iskulauseena presidentin vaaleissa siis olla "Pekka Hallberg - sydämen asialla"? Tai miltä kuulostaisi slogan "Isoäidit - tulkaa takaisin!"







-



tiistai 19. heinäkuuta 2011

456. Kavallusrikoksen tutkinta kesti poliisilla yli kuusi vuotta.


1. Hyvinkään käräjäoikeus tuomitsi viime viikolla antamallaan tuomiolla Nurmijärvellä sijaitsevan kauppaliikkeen myymälävastaavana toimineen 29-vuotiaan naisen törkeästä kavalluksesta viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuomion mukaan nainen oli anastanut myymälästä liikkeen varoja lähes 18 000 euroa.

2. So what? Näin ehkä kysytään, sillä tuomio vaikuttaa aika tavanomaiselta. Mutta sattuneesta syystä tuomio on ylittänyt uutiskynnyksen. Tapauksesta kerrottiin Aamuposti -nimisen lehdessä 15.7.

3. Oudoksi tapauksen tekee se, että rikoksen esitutkintaan kului poliisilta yli kuusi vuotta. Uutisjutusta ilmenee, että nainen syyllistyi kyseiseen rikokseen vuoden 2004 huhti-heinäkuussa. Naista kuulusteltiin esitutkinnassa epäiltynä jo vuoden 2004 syyskuun lopulla. Asia tuli poliisilta syyttäjävirastoon kuitenkin vasta vuoden 2011 huhtikuussa. Syyttäjän haastehakemus saapui käräjäoikeuden kansliaan toukokuun alkupuolella.

4. Esitutkinnan kesto on ollut selvästi kohtuuttoman pitkä ja tämän vuoksi koko oikeusprosessin kesto on ylittänyt kirkkaasti Euroopan ihmisoikeussopimuksessa edellytetyn ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä tarkemmin ilmenevän kohtuullisen käsittelyajan.

5. Hyvinkään käräjäoikeus otti rangaistusta mitatessaan huomioon, että jutun käsittely on ollut epätavallisen pitkä. Käräjäoikeus totesi, ettei esitutkinnan viivästymiselle asiassa ole esitetty minkäänlaista perustetta. Asiaa ei voida pitää erityisen vaikeana tai poikkeuksellisen laaja, käräjäoikeus totesi. Lehtijutusta ilmenee, että syytetty on tunnustanut tekonsa.

6. Syytetty katsoi, että hän oli syyllistynyt ainoastaan tavalliseen kavallusrikokseen eikä törkeään kavallukseen, kuten syytekirjelmässä esitettiin. Syytetty vaati, että valtio velvoitetaan maksamaan hänelle hyvityslain mukaisena hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 10 000 euroa. Mainittu summa on enimmäismäärä, mikä viivästymisestä mainitun lain nojalla voidaan maksaa.

7. Käräjäoikeus piti tekoa kuitenkin törkeänä kavalluksena ja tuomitsi syytetyn siitä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka koetusaika määrättiin päättymään vuoden 2012 lopussa. Törkeästä kavalluksesta lain mukaan tuomittava minimirangaistus on neljä kuukautta vankeutta. Tavallisesta kavalluksesta tuomitaan lain mukaan sakkoa tai vankeutta enintään 1,5 vuotta; vankeusrangaistuksen vähin määrä on 14 päivää.

8. Käräjäoikeus katsoi, että "normaalioloissa" syytetylle olisi tullut tuomita rikoksesta 9 kuukauden vankeusrangaistus; rangaistuksen ehdottomuudesta tai ehdollisuudesta oikeus ei lehtijutun mukaan maininnut mitään. Asian käsittelyn kohtuuttoman pitkän keston vuoksi käräjäoikeus päätti kuitenkin kohtuullistaa tuomittavan rangaistuksen viiden kuukauden pituiseksi vankeudeksi. Syytetyn vaatiman rahallisen hyvityksen käräjäoikeus hylkäsi kokonaan katsoen siis, että vankeusrangaistuksen lieventäminen on riittävä hyvitys prosessin kokonaiskeston pitkittymisestä.

9. Näin siis katsottiin ja tuomittiin käräjäoikeuden päätöksellä. Mutta menikö kaikki sittenkään täysin oikein ja onko ratkaisu oikeudenmukainen? Aluksi hieman taustaa oikeudenkäynnin viivästymisestä.

10. Kuten tiedämme ja tässäkin blogissa on usein kerrottu, Suomi on saanut 2000-luvulla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta suuren määrän eli lähes sata langettavaa tuomiota oikeudenkäyntien kohtuuttomasta pitkittymisestä. Tämä on saattanut Suomen noloon asemaan ja mustannut sen mainetta ihmisoikeuksia kunnioittavana oikeusvaltiona. (Oikeusministeri Johannes Koskinenhan uhosi vielä 7-8 vuotta sitten, että hän kyllä pitää huolen siitä, että Suomesta tulee "maailman paras" oikeusvaltio. Mutta kuinkas sitten kävikään - ja miten kävi oikeusministeri Koskiselle itselleen? Tästäkin olen kertonut).

11. Oikeusministeri Tuija Braxin johdolla oikeusministeriö keksi oivan keinon - ainakin omasta mielestään - jolla Suomen maine saataisiin pelastetuksi ja Suomesta sanotulla perustella Strasbourgiin tehtävät ihmisoikeusvalitukset vähenemään ja vähitellen kokonaan lakkaamaan. Maksetaan niille (raukoille ja ikuisille marisijoille, suorastaan kverulanteille) jokin nimellinen korvaus tai hyvitys prosessin viivästymisestä valtion omasta pussista, jolloin niiden (kurjien) ei tarvitse enää jatkossa valitella Strasbourgiin ja pilata Suomen mainetta! Näin sitten tehtiin ja säädettiin hyvityslaki, johon edellä on jo viitattu. Muuta ei sitten tehtykään, eli viivästymisen syihin ei ole puututtu eikä yritetty löytää keinoja viivästymisen ehkäisemiseksi. Valitusoikeutta hovioikeuteen on tosin rajoitettu, mutta tämä keino taas on ristiriidassa oikeusvarmuuden ja oikeusturvan vaatimuksen kanssa.

12. Hyvityslaki (362/2009), joka tuli voimaan vuoden 2010 alussa, on monilta osin aika omalaatuinen. Kaikesta näkee, että valtio, jonka aikeet lainsäätäjä on hyväksynyt, on halunnut painaa tuomittavat hyvitykset minimiin ja vaikuttaa siihen, ettei hyvitystä aina edes vaadita, vaikka siihen olisi peruste olemassa.

13. Hyvityksen tarkoituksena on "korvata oikeudenkäynnin viivästymisestä asianosaiselle aiheuttanutta huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa haittaa" (6.1 §). Hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on valtion vastuulla olevasta syystä viivästynyt (6.2 §). Hyvityksen enimmäismäärää korotetaan enintään 2 000 eurolla, jos asia on erityisen merkittävä asianosaiselle. Maksettava hyvitys on enintään 10 000 euroa, määrä voidaan erityisestä syystä ylittää (6.3 §).

14. Erityisen arveluttava on säännös, jonka mukaan hyvitystä on vaadittava pääasiaa käsittelevältä tuomioistuimelta, jolle vaatimus on tehtävä jo ennen pääasian käsittelyn päättymistä puhevallan menettämisen uhalla (7 §). Vaatimusta ei voida tehdä enää korkeimmassa oikeudessa ilman pätevää syytä. Rohkenisiko syytetty pääkäsittelyn päätteeksi loppulausunnossa väittää, että esimerkiksi käräjäoikeus, joka tulee jutun ratkaisemaan, on viivytellyt kohtuuttomasti?

15. Puheena olevaa tapausta silmällä pitäen erityisen merkittävä on säännös, jonka mukaan oikeutta hyvitykseen ei ole siltä osin kuin rangaistusta alennetaan viivästymisen perusteella (6 §:n 4 momentti). Rahallinen hyvitys on siis ainoastaan toissijainen keino viivästymisen hyvittämisessä. Juuri tällä perusteella käräjäoikeus on Hyvinkään tapauksessa hylännyt syytetyn vaatiman rahallisen hyvityksen kokonaan.

16. Syytetty tai muu asianosainen ei voi disponoida siitä, hyvitetäänkö oikeudenkäynnin kohtuuton viivästyminen hänelle rangaistuksen alentamisena tai rahallisena hyvityksenä. Vaikka syytetty vaatii rahallista hyvitystä, kuten Hyvinkään tapauksessa, on tuomioistuimella valta päättää, että hyvitys annetaan yksinomaan rangaistuksen alentamisen muodossa.

17. Mutta saiko tuomittu Hyvinkään tapauksessa itse asiassa mitään tosiasiallista hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisen takia? Hänelle tuomittu vankeusrangaistushan määrättiin ehdolliseksi, joten hän ei joudu "istumaan" rangaistustaan, jollei hän syyllisty koetusaikana uuteen rikokseen, josta hänet tuomitaan vankeuteen. Lehtijutusta ei ilmene, olisiko käräjäoikeuden mielestä syytetylle tuomittava "normaalirangaistus" eli 9 kk ollut ehdollinen vai ehdoton. Kun kysymyksessä on ensikertalainen, olisi rangaistus todennäköisesti määrätty tässä tapauksessa ehdolliseksi. Ehdollisen rangaistuksen pituudella ei luultavasti ole ollut syytetylle juuri minkäänlaista käytännön merkitystä. Voitaisiin sanoa, että jutun lopputulos kokonaisuutena arvioiden olisi ollut itse asiassa ollut syytetyn kannalta nyt tuomittua seuraamusta edullisempi, jos hänelle olisi määrätty maksettavaksi osakin hänen vaatimastaan rahallisesta hyvityksestä, vaikka rangaistus olisikin ollut normaalirangaistuksen pituinen eli 9 kuukautta ehdollista vankeutta.

18. Hyvityslailla näyttäisi olevan merkitystä lähinnä vain silloin, kun syyte hylätään. Hyvitystä ei sen sijaan tuomita, jos tuomio on langettava, sillä tällöin tuomittu yleensä saa hyvityksen oikeudenkäynnin kohtuuttomasta viivästymisestä rangaistuksen alentamisen muodossa. Tulisiko lakia muuttaa niin, että vaikka rangaistusta lievennettäisiin oikeudenkäynnin pitkittymisen vuoksi, tuomittu voisi saada myös kohtuullisen rahallisen hyvityksen? Pitäisikö syytetyn saada itse valita tai vaikuttaa siihen, saako hän hyvityksen rangaistuksen alentamisena vai rahallisena hyvityksenä?

19. Mutta onko kysymyksessä olevassa tapauksessa ollut kysymys törkeästä kavalluksesta vai ainoastaan tavallisesta kavalluksesta? Jos kyse olisi tavallisesta kavalluksesta, olisi rikoksen syyteoikeus - esitutkinnan viivästymisen takia - vanhentunut, sillä kavallusrikos vanhenee viidessä vuodessa. Tekoaika oli huhti-heinäkuussa 2004, mutta esitutkinta-aineisto tuli syyttäjällekin syyteharkintaa varten vasta kuluvan vuoden huhtikuussa.

20. Törkeästä kavalluksesta on kyse, jos anastuksen kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja, teolla aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa, ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä (RL 28:5). Tuntuu siltä, että puheena olevassa tapauksessa kavallus voisi olla törkeä vain sillä perustella, että kysymys olisi suuren rahamäärän anastuksesta.

21. Vaikka kavallettua rahamäärää, siis 18 000 euroa, pidettäisiin riittävänä, jotta rikos voidaan lukea syyksi törkeänä kavalluksena, on huomioon otettava olosuhteet kokonaisuudessaan ja mahdolliset lieventävät asianhaarat. Käräjäoikeuden perusteluissa vedotaan lehtijutun mukaan siihen, että kavalluksia oli tehty säännöllisesti pitkän ajan kuluessa. Mutta onkohan kyse todella ollut "pitkän ajan kuluessa" tehdyistä anastuksista, sillä lehtijutun mukaan rikoksen tekoaika oli ollut vain 3-4 kuukautta eli huhtikuusta heinäkuuhun 2004? Eikö kavallus olisi ollut yhtä "törkeä" tai vielä törkeämpi, jos tekijä olisi anastanut koko summan yhdellä kertaa?

22. Syytetty vetosi siihen, että vuosi 2004 oli ollut hänelle erityisen raskas, sillä hänen mieltään painoivat tekoaikana riitaisa avioero ja hänen vanhemmillaan olleet vaikeudet. Syytetylle oli avioerossa jäänyt puolisoiden yhteinen asunto, muttei huonekaluja. Syytetty kertoi tarvinneensa rahaa päästäkseen taas nopeasti "jaloilleen." Syytetty oli ottanut rahat liikkeen tilityspusseista. Kavaltamansa rahat hän oli käyttänyt huonekaluostoihin, poikansa hyvinvointiin sekä jokapäiväiseen elämäänsä.

23. Minusta syytetyn mainitsemat seikat olisi voitu ja myös tullut ottaa huomioon, ei vain rangaistusta lieventävinä seikkoina, vaan myös rikosnimikettä harkittaessa. Kun kavallettu summa on ilmeisesti liikkunut tavallisen ja törkeän kavalluksen rajamailla, olisi kavallusta edellä mainitut seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen voitu perustellusti pitää törkeän kavalluksen sijasta tavallisena kavalluksena. Tällöin syyte olisi tullut syyteoikeuden vanhenemisen vuoksi hylätyksi.

24. Mieleen saattaakin hiipiä hienoinen epäily siitä, että tekijää on syytetty ja hänet on myös tuomittu törkeästä kavalluksesta lähinnä siksi, että syyteoikeus kavalluksesta oli päässyt tai päästetty viranomaisten menettelyn takia vanhenemaan. Syytettyä ei ole haluttu päästää rangaistuksetta yksinomaan esitutkintaviranomaisen laiminlyönnin ja vitkuttelun takia. Oli miten oli, mutta minusta syytetyn kannattaisi valittaa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vedota siihen, että kysymyksessä ei ole törkeä kavallus.

25. Tämän tapauksen pääpointti on kuitenkin esitutkinnan ja sen johdosta koko oikeusprosessin kohtuuttomasta viivästymisestä. Valtakunnansyyttäjänvirastossa ja laillisuusvalvonnassa tulee vuosittain jatkuvasti esille melkoinen määrä eli kymmeniä tapauksia, joissa esitutkinta on kestänyt kohtuuttoman kauan. Sama pätee syyteharkintaan ja sen viivästymiseen. Viivästyksestä vastuussa oleva virkamies pääsee kuitenkin kuin koira veräjästä, sillä hän saa ylimmältä syyttäjältä tai oikeuskanslerilta taikka oikeusasiamieheltä säännönmukaisesti ainoastaan huomautuksen. Näin myös silloin, kun esitutkinnan johtajan tai syyttäjän viivästys on johtanut syyteoikeuden vanhenemiseen.

26. Mitä tulisi tehdä? Yksi ja paras keino olisi se, että esitutkinnan johto siirrettäisiin poliisilta syyttäjälle heti kun jotakuta on esitutkinnassa syytä epäillä rikoksesta. Esitutkinnan johtajana syyttäjällä olisi velvollisuus valvoa, että esitutkinta suoritetaan loppuun kohtuullisessa ajassa. Nykyisin syyttäjälle ilmoitetaan kakista esitutkintaan tulleista vakavammista rikosasioista, joten syyttäjillä on kyllä tarvittava tieto esitutkinnassa olevista asioista. Mutta eiväthän syyttäjät näiden ilmoitusten perusteella käytännössä valvo esitutkintaa.

27. Puhutaan myös poliisin ja syyttäjän välisestä "esitutkintayhteistyöstä", jonka mukaan syyttäjä "seuraa" poliisin suorittamaa ja johtamaa esitutkintaa ja puuttuu tarvittaessa asiaan. Esitutkintayhteistyön on sanottu ja kuviteltu vastaavan syyttäjän johtamaa esitutkintaa. Mutta kuten olen monta kertaa käytännön esimerkkitapausten valossa kertonut, esitutkintayhteistyö toimii vain paperilla, käytännössä se toimii huonosti tai ei ollenkaan. Esitutkintayhteistyötä säännellään laissa normeilla, jotka eivät velvoita syyttäjää ja poliisia käytännössä tekemään yhteistyötä. Syyttäjä voi puutua esitutkintaan, mutta nimenomaista velvollisuutta hänellä ei siihen ole. Vastaavasti polisi voi ottaa syyttäjään yhteyttä, mutta velvollisuutta poliisilla ei tähän ole. Hyvinkään tapauksessa esitutkintayhteistyön hampaattomuus tuli taas jälleen kerran esille. Jos syyttäjä olisi todella seurannut poliisin esitutkintaa, ei tutkinta olisi tietenkään venynyt kuuden vuoden pituiseksi.




sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

455. Keskustelu KKO:n Maija-Liisa Lahtisen purkuhakemuksen hylkäämispäätöksestä jatkuu

Kolmen kopla tässäkin...

1. Suomalaiset oikeustieteilijät ("oikeusoppineet") eivät yleensä ole aloitteen tekijöitä tai osallistu tiedotusvälineissä tai sosiaalisessa mediassa käytävään juridiseen tai oikeuspoliittiseen keskusteluun. Nykyisin laajalle levinnyt blogivillitys ei ole juuri saanut juristeja liikkeelle.

2. Oikeustieteilijät antavat toki medialle lausuntoja ajankohtaisista asioista. Ne jäävät kuitenkin asioiden pinnallisesta käsittelytavasta johtuen yleensä vain lyhyiden tokaisujen tasolle. Kunnon keskustelusta ei voida puhua.

3. Kuvaava esimerkki edellä tarkoitetusta kevyen luokan journalismista saatiin noin viikko sitten YleUutisten jutusta, joka käsitteli julkiselle vallalle kuuluvien tehtävien osittaista yksityistämistä. Tavallisille katsojille ja kuulijoille ei kyseisestä jutusta tai siinä haastateltujen perustuslakiasiaintuntijoiden lausahduksista oikein selvinnyt, mitä privatisoimisella puheena olevassa yhteydessä oikeastaan tarkoitetaan, mitä laki tai perustuslaki sanoo asiasta ja ennen kaikkea se, miksi muka on niin kovin "paha asia", tuomittavaa taikka arveluttavaa, että esimerkiksi Helsingin Itäkeskuksen järjestyksenpito on uskottu - hyvin tuloksin kaiken lisäksi - poliisilta osin vartiointiliikkeille.

4. Helsingin Sanomien sunnuntai-toimitus on sen sijaan käsitellyt joitakin oikeuspoliittisia ilmiöitä ja myös ajankohtaisia oikeustapauksia laajemmin ja haastatellut siinä yhteydessä eri alojen oikeustieteilijöitä. Jotkut mainituista lehtijutuista ovat johtaneet laajempaan keskusteluun. Tässä yhteydessä muistuu mieleeni esimerkiksi toimittaja Petri Sajarin puolentoista vuoden takainen juttu, joka käsitteli korkeimman oikeuden jäsenten taustoja ja rekrytointia korkeimpaan oikeuteen (HS 7.3.2010: "Päätös, josta ei voi valittaa"). Minulla oli ilo tehdä mainitun reportaasin laatimisessa yhteistyötä Sajarin kanssa, katso lähemmin blogia 225/7.3.2010 "KKO:n jäsenten rekrytointi puhuttaa edelleen" sekä samaa teemaa käsittelevää blogia 377/25.1.2011 "Tuntemattomien tuomareiden tyyssija." Pari kuukautta sitten eli 29.5. HS:n sunnuntai-numerossa julkaistiin Petri Sajarin laaja reportaasi otsikolla "Horjuva oikeusvaltio" jossa haastateltiin perustuslakiasiaintuntijoita. Tuo juttu innosti minua kirjoittamaan blogijutun 433/29.5.2011 "Oikeusvaltio Suomi - horjuuko se?" Myös blogit 434 ja 435 liittyvät samaan aihepiiriin.

5. Keskustelua näyttää syntyneen myös edellisessä blogikirjoituksessani (454) käsitellyn aiheen johdosta. Tuossa kirjoituksessa ruodin korkeimman oikeuden Maija-Lahtisen purkuhakemuksen johdosta 7.7. antamaa päätöstä, joka syntyi äärimmäisen täpärän 3-2 -äänestyksen tuloksena. Asialla ovat jälleen olleet HS:n Sunnuntai-toimitus ja toimittaja Petri Sajari jutullaan "Korkein oikeus otti ison riskin."Juttu julkaistiin tämänpäiväisessä Hesarissa.

6. Luultavasti HS:n toimitus on saanut kimmokkeen juttuunsa juuri allekirjoittaneen 10 päivää aiemmin julkaisemasta blogikirjoituksesta (454). Korkein oikeus julkaisi kyseisestä ratkaisusta lyhyen tiedotteen, mutta jostakin syystä se ei halunnut julkaista ratkaisua ennakkopäätöksenä, jolloin julkisuuteen olisivat tulleet myös ratkaisun perustelut kokonaisuudessaan sekä ratkaisusta eri mieltä olleen kahden jäsenen perustelut. Korkein oikeus näyttäisi siis halunneen sivuuttaa tapauksen ja siinä antamansa ratkaisun niin "vähin äänin" eli suurempaa julkisuutta herättämättä. Toisin näyttää kuitenkin käyneen. - On paikallaan, että HS:n jutussa mainitaan myös KKO:n ratkaisun tekemiseen osallistuneiden samoin kuin eri mieltä olleiden jäsenten nimet. Yleensähän tiedotusvälineet jostakin syystä vaikenevat ratkaisun tehneiden tuomareiden nimistä.

7. HS:n jutun keskeinen sanoma on se, että hylätessään Maija-Liisa Lahtisen purkuhakemuksen korkein oikeus sivuutti jutussa haastatellun kolmen oikeustieteilijän mielestä Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen. Rikosoikeuden tutkija Ari-Matti Nuutilan (Kööpenhaminan yliopisto) sanookin suoraan, että suurin ongelma KKO:n ratkaisussa on, että enemmistö on sivuuttanut täysin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön. - Tämän saman asian olen itse todennut blogijutun 454 kappaleessa 18.

8. Prosessioikeuden professori Antti Jokela panee vielä Nuutilaakin paremmaksi todetessaan, että korkeimman oikeuden enemmistön ja vähemmistön perustelut ovat mainitussa suhteessa kuin "eri planeetoilta." Kuten Jokela on todennut, KKO:n enemmistö on nojautunut perusteluissaan yksinomaan kansalliseen lakiin eli juuri OK 31 luvun 8 §:n sanamuotoon. Kyseiset säännökset on kuitenkin otettu lakiin jo vuonna 1960, jolloin Suomessa ei vielä tiedetty mitään Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta. Tämän vuoksi myös KKO:n enemmistön perusteluissa olisi pitänyt tarkastella asiaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta niin kuin vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta ovat tehneet, sanoo Jokela. - Tämäkin on yks´ yhteen sen kanssa, mitä olen itse blogissani maininnut.

9. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältö ei ilmene yksinomaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta, vaan kyseisen väljästi muotoillun artiklan tarkempi sisältö saadaan nimenomaan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. KKO:n vähemmistö (oikeusneuvokset Rudanko ja Tulokas) viittaavat perusteluissaan lukuisiin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, joissa on katsottu, että syyksilukevaa rikostuomiota ei saa kokonaan tai ratkaisevissa määrin perustaa todisteeseen, jonka vastaanottamista on rasittanut jokin todisteen luotettavuuteen liittyvä seikka.

10. Kuten olen blogissa 454 todennut, KKO:n enemmistö on sitä vastoin tyystin sivuuttanut ihmisoikeustuomioistuimen sanotut ratkaisut. Mistä tämä johtuu, ei ainakaan tietämättömyydestä. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä enemmistö on sivuuttanut myös korkeimman oikeiden aiemman omaksuman oman ratkaisukäytännön, josta vähemmistön perusteluissa mainitaan ratkaisu KKO 1997:193. Lähtökohtana on vakiintuneesti ollut, myös riita-asioissa, että näytön vastaanottaminen ja todistusharkinta suoritetaan uudessa oikeudenkäynnissä uudelleen, jos purkuhakemuksen yhteydessä ei ole ollut mahdollista varmuudella ratkaista, mikä merkitys perättömällä lausumalla on ollut lopputuloksesta.

11. Kun rangaistuksen tuomitseminen rikosjutussa edellyttää, ettei syytetyn syyllisyydestä saa jäädä järkevää ja varteenotettavaa epäilyä, olisi mainittua lähtökohtaa syytä noudattaa rikosjutuissa vielä suuremmalla syyllä kuin riita-asioissa. Kun korkeimman oikeuden enemmistö on Lahtisen tapauksessa sivuuttanut kokonaan ja ilman minkäänlaisia viittauksia sekä ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin että oman ratkaisukäytäntöönsä, ei voitane tulla muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että enemmistön argumentointi on ollut puutteellisella ja huteralla pohjalla. Pro et contra -argumentoinnista ei näy enemmistön perusteluissa merkkiäkään. Tämä on yleensä aina epäilyttävä piirre ja saa ratkaisun kriittisen tarkastelijan aprikoimaan päätöksenteon mahdollista mielivaltaisuutta.

12. Jos tuomio olisi purettu ja asia palautettu uuteen käsittelyyn, olisi asiaan ollut, toisin kuin korkeimman oikeuden enemmistö on vakuutellut, ilmeisesti saatavissa myös uutta syytettä vastaan puhuvaa näyttöä. Maija-Liisa Lahtisen puolustuksella olisi luultavasti ollut uusintakäsittelyssä paljon kysyttävää esimerkiksi todistaja Pekka Paavolalta, jota koskevan syytteen perättömästä lausumasta syyttäjä ja asianomistajat ovat halunneet rajata vain tiettyihin seikkoihin. Korkeimman oikeuden vähemmistö viittaa tässä suhteessa Paavolan keskeiseen asemaan haettaessa selvitystä siihen, mikä tarkoitus varojen siirtämisellä ulkomaille ja niiden siirtämisellä Maija-Liisa Lahtisen nimiin UBS:iin oli ollut ja miksi Urpo Lahtisen kuolinpesää ei tammikuussa 1995 UBS:issa käydyssä neuvottelussa ilmoitettu tilin omistajaksi.

13. Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio sanoo HS:n jutussa, että Ruotsissa korkein oikeus on purkanut tuomioita pelkästään sillä perusteella, että todistaja on valehdellut jossakin aivan muussa oikeudenkäynnissä. Toisin sanoen todistajan perätön lausuma on riittänyt horjuttamaan todistajan kertomuksen uskottavuutta muissa oikeudenkäynneissä. Tämän vuoksi vaikuttaa todella oudolta, että Lahtisen jutussa sen sijaan todistajan perättömän lausuma ei johtanut tuomion purkamiseen, vaikka mainittu lausuma on annettu samassa oikeudenkäynnissä. Todettakoon, että Suomen OK 31 luvun tuomionpurkua koskevat säännökset on kopioitu vuonna 1960 voimaan tulleeseen lakiin suoraan Ruotsin laissa olevista vastaavista säännöksistä.

14. Ruotsalaisessa oikeuskirjallisuudessa käytetään Kimmo Nuotion tarkoittamasta tilanteesta termiä "smittoeffekten" eli tartuntavaikutus (ks. esim. Torkel Gregow SvJT 1996 s. 518 ja Lena Schelin, Bevisvärdering av utsagor i brottmål, 2007, s. 200-201). Jos todistajan on todettu valehdelleen eli antaneen oikeudenkäynnissä perättömän lausuman tietyistä seikoista, voidaan samaa epäillä myös todistajan muista seikoista kertomien lausumien osalta. Vaikkei näyttöä suoranaisesta valehtelusta muiden seikkojen osalta olisikaan tai todistajaa ei olisi edes syytetty muiden seikkojen osalta perättömästä lausumasta, heikentää todettu perätön lausuma myös todistajan muista seikoista antaman kertomuksen uskottavuutta. Smittoefektissä on siten kysymys todistajan kertomuksen näyttöarvoa heikentävästä negatiivisesta apufaktasta.

15. Tämän mukaisesti korkeimman oikeuden vähemmistö onkin perusteluissaan todennut, että Pekka Paavolalle perättömästä lausumasta langetetun "tuomion kohteena eivät ole olleet kaikki tapahtumaketjun yksityiskohdat, mutta perättömäksi todetut osat heijastuvat olennaisesti koko kertomuksen uskottavuuteen." Mutta mitä tekee korkeimman oikeuden enemmistö? Se siteeraa väitetyn lahjoitustarkoituksen osalta erittäin laajasti todistaja Paavolan perätöntä lausumaa koskevassa oikeudenkäynnissä antamia lahjoitustarkoitusta vastaan puhuvia lausumia ikään kuin Paavolaa vastaan ajettu syyte olisi tullut hylätyksi.

16. Vaikuttaa siltä, etteivät KKO:n enemmistöön kuuluneet kolme oikeusneuvosta olisi koskaan edes kuulleet puhuttavan mistään smittoefektistä. Peräti outoa! Mikä on mahtanut saada oikeusneuvokset vakuuttumaan perättömästä lausumasta tuomitun Paavolan "muiden puheiden" ja käsitysten uskottavuudesta ja luotettavuudesta, vaikkeivät he ole henkilökohtaisesti kuulleet eivätkä nähneet Paavolan sanottua kuulustelua eivätkä ole myöskään voineet esittää hänelle tarkentavia kysymyksiä?

17. Kimmo Nuotio sanoo HS:n jutussa, että jos ihmisoikeustuomioistuin myöhemmin toteaa, että jutussa on loukattu Maija-Liisa Lahtisen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kysymyksessä olisi merkittävä arvovaltatappio korkeimmalle oikeudelle. Ilmeisesti tämän toteamuksen perusteella HS:n juttu on varustettu edellä mainitulla otsikolla "Korkein oikeus otti ison riskin." Korkein oikeus olisi siis pannut peliin oman arvovaltansa.

18. Tärkeintä tässä jutussa ei kuitenkaan toki ole korkeimman oikeuden mahdollinen arvovaltatappio, vaan yksilön eli syytettynä olevan Maija Liisa Lahtisen oikeusturva. Jos jokin tässä jutussa on uhattuna, niin se on juuri Lahtiselle kuuluva keskeinen ihmisoikeus eli oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Korkein oikeus on arveluttavalla ja omalaatuisella päätöksellään riistänyt syytetyltä oikeuden puolustautua rehellisessä oikeudenkäynnissä ja sen myötä vaarantanut hänen oikeutensa vapauteen ja ihmisarvoiseen elämään.





torstai 7. heinäkuuta 2011

454. KKO hylkäsi äänin 3-2 Maija-Liisa Lahtisen purkuhakemuksen huolimatta Pekka Paavolan perättömästä lausumasta


1. Korkein oikeus on tänään julkistamallaan päätöksellä hylännyt lehtikustantaja Urpo Lahtisen lesken Maija-Liisa Lahtisen kavallustuomion purkuhakemuksen. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen lukemin 3–2 .

2. Enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset Bygglin, Rajalahti ja Jokela. Vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta eli Rudanko ja Tulokas puolestaan katsoivat, että kavallustuomio on purettava ja asia saatettava uudelleen käsiteltäväksi.

3. Maija-Liisa Lahtinen tuomittiin 6.6.2006 Helsingin hovioikeudessa vuosina 1994-1995 tehdystä törkeästä kavalluksesta kahdeksi vuodeksi yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen. Tuomiossa oli kyse Maija-Liisa Lahtisen edesmenneen miehen, lehtikustantaja Urpo Lahtisen kuolinpesän varojen kavaltamisesta. Kavallettu summa oli tuomion mukaan noin viisi miljoonaa euroa, jotka talletettiin sveitsiläiseen pankkiin vuonna 1994.

4. Korkein oikeus hylkäsi 8.12.2006 antamallaan päätöksellä Maija-Liisa Lahtisen hovioikeuden tuomiota koskevan valituslupahakemuksen.

5. Maija-Liisa Lahtinen, asiamiehenään OTT Kari Uoti, haki vuoden 2010 alussa hovioikeuden lainvoiman saaneen tuomion purkamista. Lahtinen perusteli purkuhakemustaan sillä, että jutussa todistaja ollut Pekka Paavola tuomittiin 31.12.2009 annetulla Helsingin käräjäoikeuden lainvoiman saaneella tuomiolla perättömästä lausumasta. Lahtisen purkuhakemuksen mukaan hänen oikeudenkäyntinsä ei täyttänyt oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavia vaatimuksia.

6. Korkeimman oikeuden enemmistön mukaan Paavolan todistuksella ei kuitenkaan ollut vaikutusta Helsingin hovioikeuden ratkaisuun. Korkein oikeus katsoi lisäksi, että purkuhakemuksessa esitetyt seikat eivät osoita, että Lahtinen ei olisi saanut osakseen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

7. Korkein oikeus on antanut ratkaisusta seuraavan tiedotteen:

8. Korkeimmasta oikeudesta saamani tiedon mukaan päätös ei ole ennakkopäätös, joten sitä ei julkaista KKO:n kotisivuilla, KKO:n vuosikirjassa tai Finlexissä. Koska kysymys on kuitenkin erittäin merkittävästä ja myös aika merkillisestä päätöksestä, on ratkaisu syytä julkistaa kokonaisuudessaan.

9. Korkeimman oikeuden päätös nro 1599(H2010/35) löytyy tästä.

10. Minusta KKO:n enemmistön perustelut ovat monilta osin yllättävät. Perusteluissa on ensinnäkin sivuutettu tyystin pro et contra -metodin mukainen eri suuntaan puhuvien seikkojen ja näkökohtien erittely. Tuomionpurun puolesta puhuvat seikat, joita tapauksessa on, kuten vähemmistön perusteluista hyvin ilmenee, olemassa, on sivuutettu enimmistön perusteluissa kokonaan ja tuotu esiin yksinomaan seikkoja, joiden on katsottu osoittavan, ettei Paavola antama perätön lausuma ole voinut vaikuttaa olennaisesti kavallusjutun lopputulokseen.

11. Suorastaan kummalliselta vaikuttaa hinku, jolla enemmistö on päättänyt ratkaista itse eli siis itse asiassa ensimmäisenä ja samalla viimeisenä oikeusasteena koko kavallussyytteen Paavolaa vastaan ajetussa oikeudenkäynnissä esiin tulleiden uusien seikkojen perusteella.

12. Laki kuitenkin lähtee siitä, että lainvoimainen tuomio voidaan purkaa syytetyn (ja tuomitun) eduksi muun muassa silloin, jos todistaja on tahallansa antanut perättömän lausuman, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen tuomion lopputulokseen. (OK 31:8:n 2 kohta). Asiassa on selvää, että Pekka Paavola on antanut Maija-Liisa Lahtisen jutussa antanut tahallaan perättömän lausuman. Tuomion purkamiseksi ei tällöin vaadita, että purkuasiassa pitäisi olla niin sanotusti täysi näyttö siitä, että väärä vala on vaikuttanut ratkaisevasti jutun lopputulokseen, niin kuin korkeimman oikeuden enemmistö näyttää perusteluissaan tosiasiallisesti edellyttäneen. Lain mukaan riittää, että perättömän lausuman voidaan otaksua vaikuttaneen lopputulokseen, mitään muuta ei siis vaadita.

13. Itse ymmärrän ja hyväksyn vähemmistön perustelut, joissa todetaan, että kavalluksesta puheena olevassa tapauksessa tuomitseminen edellyttää, että kysymys varojen omistusoikeudesta ei ole ole tulkinnanvarainen, vaan niin selvä, että kavallusrikoksen edellyttämä anastustahallisuus täyttyy M-L. Lahtisen jättäessä varat ilmoittamatta Urpo Lahtisen omaisuutena peruskirjoituksessa.

14. Vähemmistön perusteluissa sanotaan edelleen näin:

Kysymystä varojen omistusoikeudesta ei ole selvitetty riita-asiana tuomioistuimessa. Siihen on otettu esikysymyksenä kantaa kavallusoikeudenkäynnissä, lähemmin vasta hovioikeudessa. Varojen siirtämisessä pankkitilille toisen nimiin tai määrättäväksi voi olla kysymys lahjoituksesta, ellei olosuhteista ilmene, että toimenpiteellä on ollut jokin muu tarkoitus. Olennainen merkitys on varojen luovuttajan tarkoituksella ja siitä esitetyllä näy-
töllä. Käsillä olevaan tapaukseen näyttäisi liittyvän monenlaisia pyrkimyksiä ja vaikuttimia, jotka koskevat toisaalta Lahtisen puolisoiden yhteisiä suunnitelmia ja toisaalta ulkoisia tapahtumia, kuten vireillä olevaa pesänjakoa.

15. Paavolan roolista vähemmistön perusteluissa todetaan seuraavaa:

Pekka Paavola on Urpo Lahtisen asiainhoitajan ominaisuudessa keskeisessä asemassa etsittäessä selvitystä siihen, mikä tarkoitus varojen siirtämisellä ulkomaille ja erityisesti niiden siirtämisellä Maija-Liisa Lahtisen nimiin UBS:iin on ollut. Paavolan täytyy olla selvillä myös siitä, miksi Urpo Lahtisen kuolinpesää ei tammikuussa 1995 UBS:issa käydyssä neuvottelussa ilmoitettu tilin omistajaksi. Paavolan todistajanlausunto, joka on sittemmin
todettu osin perättömäksi, koskettelee kavalluksen esikysymysten osalta olennaisia tosiseikkoja.
Paavolan rooli siinä tapahtumaketjussa, jonka perusteella syyte Maija-Liisa
Lahtista vastaan on nostettu ja jonka perusteella hänet on tuomittu, on siis ol
lut keskeinen. Paavolan perättömän lausuman voidaan olettaa vaikuttaneen
tuomion lopputulokseen.

16. Tämän olisi minusta pitänyt riittää tuomion purkamiseen ja asian palauttamiseen joko käräjäoikeuteen tai hovioikeuteen käsittelyn jatkamiseksi. On huomattava, että vähemmistö ei olisi mainitulla näytöllä vielä hylännyt syytettä, vaan olisi vain saattanut asian jatkokäsittelyyn, jolloin suullisessa käsittelyssä olisi otettu vastaan uusi näyttö ja arvioitu sen vaikutukset asian lopputuloksen kannalta.

17. KKO:n enemmistö on kuitenkin päättänyt ottaa jutun ohjat täysin itselleen ja tutkinut tavallaan koko syyllisyyskysymyksen uudelleen. Perusteiksi ovat kelvanneet perättömän lausuman antamiseen syyllistyneen Pekka Paavolan eräät muut lausumat. Tälle menettelylle KKO:lla ei ole minusta ollut oikeusturvaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä vaarantamatta edellytyksiä. KKO on itse asiassa riistänyt Maija-Liisa Lahtiselta oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jossa olisi punnittu vastakkain jutussa aiemmin eli enne purkuhakemusta esitettyä ja sen jälkeen esille tullutta uutta oikeudenkäyntiaineistoa. Miksi KKO:n enemmistö on halunnut niin päättäväisesti "tappaa" jutun, vaikka edellytykset tuomion purkamiselle ja asian saattamiselle uudelleen käsiteltäväksi ovat olleet olemassa? Tämä jää arvailujen varaan.

18. Hämmennystä herättää myös enemmistön nuiva suhtautuminen väitteeseen, jonka mukaan M-L. Lahtinen ei ole saanut mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Outoa on jo se, että enemmistö on kaikesta päätellen antanut palttua ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännölle. Kuten vähemmistön perusteluista ilmenee, ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan katsonut, että syyksilukevaa tuomiota ei ole ihmisoikeussopimusta rikkomatta lupa kokonaan tai ratkaisevissa määrin perustaa todisteeseen, jonka vastaanottamista on rasittanut todisteen luotettavuuteen liittyvä merkittävä puutteellisuus.

19. On selvää, että avaintodistajan perätön lausuma tietyistä seikoista on merkittävä asia ja todistajan koko kertomuksen luotettavuutta alentava seikka. KKO:n enemmistö on nähnyt perusteluissaan paljon vaivaa mitätöidäkseen Paavolan antaman perättömän lausuman merkityksen, mutta vähemmistön perustelut ovat minusta myös tässä suhteessa paljon vakuuttavammat.

20. Ihmetystä herättää, että enemmistö ei edes viittaa ihmisoikeustuomioistuimen sanottuun praksikseen. Samanalaista hämmennystä aiheuttaa myös se, että enemmistö on sivuuttanut myös KKO:n omat ennakkopäätökset, joissa on ollut esillä nimenomaan kysymys perättömästä lausumasta lainvoimaisen tuomion purkuperusteena. KKO:n vähemmistö sen sijaan viittaa ennakkopäätökseen KKO 1997:193, jossa on otettu se kanta, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää näytön vastaanottamisen ja todistusharkinnan suorittamista uudelleen, jos tuomion saatua lainvoiman ilmenee, että jutussa kuultu keskeinen todistaja on antanut perättömän lausuman. Mainittu vuoden 1997 ratkaisu koski riita-asiaa. Silloin kun on kysymys ankaraan rangaistukseen päätyneestä rikostuomiosta, tilanteen eli tuomion purkamisen ja asian uudelleen käsittelyn pitäisi olla selvempi.

21. Kun KKO:n päätös on syntynyt niukimmalla mahdollisella äänierolla (3-2), olisi saattanut olla hyvinkin mahdollista, että jos asia olisi ratkaistu jossakin toisessa KKO:n kokoonpanossa, hovioikeuden tuomio olisi olisi purettu ja asia saatettu uudelleen käsiteltäväksi. Olen joskus ehdottanut, että viisijäsenisessä jaostossa äänin 3-2 syntynyt ratkaisu olisi syytä saattaa KKO:n vahvennetun kokoonpanon eli 11-jäsenisen kokoonpanon ratkaistavaksi. Näin olisi syytä menetellä nimenomaan silloin, kun asiassa on kysymys rikostuomion purkamisesta ja peruskokoonpano on katsonut äänin 3-2, ettei hakemukseen ole aihetta suostua.







perjantai 1. heinäkuuta 2011

453. Kaksi tuomiota: STT-doping-jutun ja Vaasan hovoikeuden Ulvilan surmajutun tuomiot

Itärajalla, kuva on Petkeljärveltä, entisöidään juoksuhautoja ja korsuja, olisiko niillä joskus käyttöä vielä tositilanteessa...

1. Eilen torstaina ja tänään perjantaina on annettu tuomiot kahdessa merkittävässä ja laajaa julkisuutta herättäneessä rikosjutussa. Helsingin käräjäoikeus antoi eilen tuomion niin sanotussa STT-doping -jutussa ja Vaasan hovioikeus puolestaan tänään Ulvilan surmajutussa.

2. Mahdollisesti kommentoin kumpaakin tuomiota myöhemmin tarkemmin. Tässä vaiheessa muutama yleinen huomio ratkaisuista ja niiden julkistamisvoista.

3. Kumpikin tuomio annettiin kirjallisena eli niin sanottuna kansliatuomiona asianomaisen tuomioistuimen kansliassa. Lain mukaan pääsääntönä on kuitenkin, erityisesti käräjäoikeuden osalta, tuomion julistaminen käsittelyn päätyttyä saapuvilla olevien asianosaisten ja yleisön läsnä ollessa.

4. Tuomion antaminen kansliatuomiona on käräjäoikeudessa lain mukaan poikkeus, sillä se tulee kysymykseen ainoastaan silloin, "jos laajassa tai vaikeassa asiassa tuomioistuinten jäsenten neuvottelu tai tuomion laatiminen sitä vaatii" (OK 24:8.2 ja ROL 11:7.2). Hovioikeuden osalta laissa sanotaan, että "ratkaisu julistetaan päätösneuvottelun päätyttyä tai annetaan hovioikeuden kansliassa" (OK 24:17.1).

5. Olen jo aiemmin parissa blogijutussa - samoin kirjassa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010) - todennut, että kansliatuomion antamisesta on tullut käytännössä käräjäoikeudessa vähänkin laajemmassa tai hankalammassa jutussa pääsääntö, vaikka laki ei tätä edellytäkään. Minusta tämä on oikeudenkäynnin julkisuuden kannalta valitettava käytäntö.

6. Olen kirjoittanut esimerkiksi blogissa 292/23.6.2010 koskien Satakunnan käräjäoikeuden Ulvilan surmajutussa antamaa tuomiota) asiasta näin:

7. Käräjäoikeus antoi tuomionsa siis niin sanottuna kansliatuomiona. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomiota ei julistettu suullisesti eikä tuomion julkistamista varten pidetty oikeuden istuntoa, vaan tuomiokappaleita jaellaan käräjäoikeuden kansliasta syyttäjälle ja muiden asianosaisten avustajille ja asiamiehille samoin kuin tiedotusvälineiden toimittajille. Tällainen tapa on yleistynyt nykyisin niin, että jokaisessa vähänkin laajemmassa jutussa ratkaisu annetaan kansliatuomiona. Tuomion julistamisesta käsittelyn ja päätösneuvottelun päättymisen jälkeen, joka aiemmin oli ainoa mahdollinen tapa julkistaa ratkaisu, on nykyisin tullut poikkeus.

Tästä olisi päästävä eroon, sillä oikeudenmukaiseen oikeudenkäynnin keskeisesti kuuluva julkisuusperiaate edellyttäisi, että merkittävissä ja laajaa huomiota herättäneissä rikosjutuissa tuomion julkistamista varten pidettäisiin julkinen istunto, jossa tuomituilla olisi mahdollisuus nähdä vielä kerran tuomarinsa. Tuomio olisi tuossa tilaisuudessa toki valmiiksi kirjoitettuna ja se jaettaisiin asianosaisille ja heidän avustajilleen, mutta samalla tuomari kuitenkin selostaisi suullisesti tuomion pääkohdat ja -perustelut; mistään tuomion sisäluvusta ei siis olisi kysymys. Tässä tilaisuudessa asianosaisilla olisi myös tilaisuus esittää kysymyksiä tuomion eri kohdista, jotka eivät kenties ole heille oikein "avautuneet" ja tuomari voisi vastaavasti tiedustella, onko esimerkiksi tuomittu ymmärtänyt, mistä tuomiossa on kysymys.

Näin tehdään monissa muissa maissa. Suomessa tuomarit sitä vastoin haluavat pääkäsittelyn päättymisen jälkeen ikään kuin luikkia karkuun tai piiloon haluamatta enää nähdä tai tavata asianosaisia. Samaa julkisuusperiaatetta tulisi soveltaa myös päätöksiä hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa annettaessa, mutta näissä tuomioistuimissa Suomessa on iät ja ajat vallinnut täysin salainen menettelytapa: tuomiot annetaan aina kirjallisina kansliasta. Myös asian käsittely ylioikeuksissa selvän pääsäännön mukaan kirjallista, joten asianosaiset eivät näe lainkaan tuomareita.

8. Sekä STT:n doping-jutussa sekä Ulvilan surmajutussa on toki ollut kyse laajasta ja tavanomaista vaikeammasta jutusta. Tuomion laatiminen valmiiksi kirjallisena on siis ollut perusteltua. Mutta tämä ei olisi estänyt, että näin laadittu kirjallinen tuomio olisi "julistettu" istunnossa saapuville kutsuttujen asianosaisten (poissaolo ei estäisi tuomion julistamista) ja paikalle saapuneiden tiedotusvälineiden edustajien ja mahdollisen muun yleisön läsnä ollessa. Tarkoitus ei ole, että tuomio luettaisiin tilaisuudessa sanasta sanaan, vaan oikeuden puheenjohtaja kertoisi ja selostaisi lyhyesti ratkaisun lopputuloksen ja sen pääperustelut. Tämän jälkeen asianosaisilla ja heidän avustajillaan tai asiamiehillään olisi vielä tilaisuus esittää oikeudelle kysymyksiä tuomion johdota.

9. Miksi Suomessa ei sitten käytännössä menetellä edellä kerrotulla järkevällä tavalla? Ilmeisesti siksi, että laki ei siihen velvoita. Suomalaiset tuomarit ovat, kuten olen sanonut ennenkin, pikkulegalisteja, jotka pitävät tiukasti kiinni lain kirjamesta. Varsinkin silloin, kun heidän pitäisi tehdä jotakin sellaista, mihin laki ei heitä nimenomaan velvoita! Mutta laki ei toisaalta kielläkään tuomareita menettelemästä järkevällä tavalla. - Kukahan viitsisi kertoa tuomareille tämän yksinkertaisen asian?

10. Toinen asia, josta olen myös "saarnannut" näissä yhteyksissä, koskee sitä, että tuomioistuimet eivät, korkeinta oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta lukuun ottamatta, juuri koskaan tiedota ratkaisuistaan internet-kotisivuillaan. Tämä puute ilmeni jälleen kerran Helsingin käräjäoikeuden eilen antaman tuomion yhteydessä. Vaikka käräjäoikeus oli laatinut tiedotteen, joka jaettiin tuomiota koskevan cd-tiedoston kera toimittajille käräjäoikeuden kansliasta, kyseisestä tiedotteesta, itse ratkaisusta puhumattakaan, ei mainita käräjäoikeuden kotisivuilla halaistua sanaa.

11. Helsingin käräjäoikeus, kuten muutkin käräjäoikeudet ja hovioikeudet vastaavanlaisissa tapauksissa, siis "palvelee" eli tiedottaa ratkaisustaan kyllä toimittajille, mutta suuri yleisö unohdetaan tiedottamisessa tyystin. Toki sanotun tiedotteen ja koko tuomion, joka muuten on tallennettu cd-tiedostolle, voi tilata käräjäoikeuden kansliasta, mutta paljon kätevämpi tapa sekä yleisön että käräjäoikeuden kannalta olisi tiedottaa asiasta suoraan tuomioistuimen kotisivuilla. Itse sain käräjäoikeuden tiedotteen tänään, kun sitä pyysin, ja myös koko tuomio luvattiin lähettää.

12. Ilokseni voin todeta, että saarnani eivät ole näköjään menneet aivan hukkaan, sillä Vaasan hovioikeus näyttää alkavan pikku hiljaa oppia oikean tiedottamisen "tavoille." Hovioikeus nimittäin julkaisi tänään, eli heti ratkaisun antopäivänä, Ulvila-jutun tuomion samoin kuin siitä laaditun tiedotteen kotisivuillaan. Vielä pari kuukautta sitten annetun Kauhajoki-jutun tuomiosta Vaasan hovioikeus julkaisi netissä ainoastaan lyhyen tiedotteen, muttei koko ratkaisua, ja tiedotekin tuli vasta muutaman päivän viiveellä, eli sen jälkeen, kun olin ehtinyt sen puuttumista blogissani ihmetellä. Kehitystä on siis havaittavissa!

13. Helsingin käräjäoikeuden tuomiota on kehuttu muun muassa jutun syyttäjän toimesta perusteelliseksi ja hyvin perustelluksi. Itse en ole vielä tuomiota saanut, joten saatan palata asiaan myöhemmin. Tiedotteen perusteella jäin hieman ihmettelemään sitä, miksi Leppävuoren ja Piiraisen osalta salaaminen, koskien siis tietoisuutta hiihtäjien dopingin käytöstä, katsottiin merkittävyydeltään "sen verran vähäiseksi", että Trondheimin kisoissa 1997 tapahtuneesta "verenlaskemisesta" kertomatta jättäminen ei oikeuden mielestä täyttänyt törkeän petoksen tunnusmerkistöä. Eikö Leppävuoren ja Piiraisen osalta jutussa ollut todellakaan esitetty tietoisuudesta muuta näyttöä? Eivätkö Leppävuori ja Piirainen kuitenkin vaatineet SST:n toimittajien doping-oikeudenkäynnissä aika huimia korvaussummia? Eikö heidän olisi tullut jo Trondheimin tapahtumien perusteella ymmärtää, missä dopingin käytössä Suomessa "mentiin"?

14. Hovioikeus on perustellut Ulvila-jutun näyttökysymystä perusteellisesti ja mallikkaasti. Onhan siinä todella selkeä tasoero, kun hovioikeuden tuomiota vertaa Satakunnan käräjäoikeuden noin vuosi sitten antamaan langettavan tuomion perusteluihin. Kritisoin käräjäoikeuden tuomiota heti tuoreeltaan blogissani 292/23.6.2010 ja kiinnitin siinä huomiota myös käräjäoikeuden perustelutyyliin, jossa näin monia puutteita.

15. Pienenä puutteena hovioikeuden tuomiossa pitäisin sitä, ettei perusteluissa mainita tai käsitellä todistusharkinnan niin sanottuja "yleisiä oppeja". Tarkoitan sitä, että hovioikeus olisi voinut perustelujensa alkuosassa lyhyesti selostaa, mistä todistusharkinnassa on kyse, mitä eri metodeja tuomioistuin voin näytön harkinnassaan soveltaa ja mitä vaatimuksia näytölle ja sen riittävyydelle on yleensä ja erityisesti henkirikosasioissa asetettava. Yleisten oppien selostaminen olisi tehnyt perustelut yleisölle ymmärrettävimmiksi.

16. Kiinnitin huomiota myös siihen, että hovioikeuden tuomion perustelut eivät ole sillä tavoin "keskustelevat", että niissä olisi otettu kantaa myös siihen, mitä käräjäoikeus oli tiettyjen olennaisten seikkojen osalta perusteluissaan lausunut. Hovioikeus on lähtenyt perusteluissaan ikään kuin täysin puhtaalta pöydältä, siis aivan kuin se olisi ratkaissut jutun ensimmäisenä oikeusasteen. Tällainen tapa, jossa ylempi instanssi ei puutu juuri missään kohdin alemman oikeuden perustelulausumiin (vaikka tuomiossa on kyse nimenomaan alemman oikeuden tuomiosta tehdystä valituksesta), näyttää Suomessa - valitettavasti - yleistyneen, kuten korkeimman oikeuden ratkaisuista voidaan havaita.

17. Hovioikeuden päätelmä, jonka mukaan Anneli Auerin niin sanotussa "tunnustamisessa" esitutkinnan yhteydessä, ei itse asiassa ole ollut kyse aidosta tunnustamisesta, on täysin perusteltu. Tällainen menettely tutkinnassa, joka voitaisiin nähdä jopa jonkinlaisena tunnustukseen pakottamisena, ei ole kunniaksi esitutkintaviranomaisille. Auerin asianajaja Juha Manner on tänään ilmoittanut, että Auer tulee todennäköisesti tekemään eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun esitutkinnan puutteista ja epäkohdista kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Vaasan hovioikeuden tuomio löytyy tästä.