954. Tapanilan raiskaustapaus

1. Helsingin käräjäoikeus antoi toissa päivänä tuomion ns. Tapanilan raiskausjutussa. Siinä viittä somalinuorukaista syytettiin Tapanilan juna-asemalla viime maaliskuussa tapahtuneesta törkeästä raiskauksesta. Syyttäjä jutussa toiminut kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski oli vaatinut jutussa syytetyille neljän vuoden vankeusrangaistusta törkeästä raiskauksesta. 

2. Raiskauksen rangaistusasteikko on laissa vankeutta yhdestä vuodesta kuuteen vuoteen, törkeän raiskauksen kahdesta kymmeneen vuoteen. Ehdolliseksi voidaan määrätä enintään kahden vuoden vankeusrangaistus, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

3. Tapanilan tapauksessa käräjäoikeus hylkäsi kahden syytetyn osalta syytteen kokonaan. Oikeus tuomitsi kolme syytettyä ehdollisiin vankeusrangaistuksiin täysi-ikäisen naisen raiskauksesta, jota oikeus ei pitänyt törkeänä. Yksi tekijöistä, joka oli täyttänyt tekohetkellä 18-vuotta, tuomittiin raiskauksesta 1 v 4 kk ehdolliseen vankeuteen. Kaksi alle 18-vuotiasta syytettyä tuomittiin nuorena henkilönä tehdystä raiskauksesta vuoden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

4. Päivä- ja erityisesti iltapäivälehdet suorastaan "riehaantuivat" tuomiosta. Kaksi iltapäivälehteä (IL ja I-S) ja niiden haastattelemat emeritaprofessori Terttu Utriainen ja syyttäjä Velitski tuntuivat suorastaan "polttavan päreensä" lievänä pitämänsä tuomion johdosta. Utriaisen reaktio ei ollut yllättävä, sillä hän on "paasannut " viimeiset 15-20 vuotta lähes kaikista iltapäivälehdissä uutisoiduista raiskaustuomioista. Median toinen "pysyvä" (tai päivystävä) asiantuntija eli professori Matti Tolvanen sen sijaan tyytyi tällä kertaa toteamaan rauhallisesti, ettei tuomio ollut ainakaan ankara.

5. Raiskaustuomioiden pävittely ja lieväksi moittiminen ei ole Suomessa mitään uutta, vaan siitä on tullut eräänlainen maan tapa. Joka vuosi, lähes kerran kuukaudessa, lehdet  ja tv-kanavat päivittelevät lieviä raiskaustuomioita ja tässä touhussa ne saavat suoraa tulitukea näiltä utriaisilta ja heidän hengenheimolaisiltaan. Media tuntuu potevan uutispulaa kesällä ja varsinkin sen jälkeen, kun juhannuksena sattuneet puukotukset, hukkumiset ja motoristien hurjastelut on saatu lehdissä käsiteltyä. 

6. Emerita Utriainen purki Iltalehdessä tuohtumustaan väittämällä mm. että tuomio on "uhria loukkaava" eikä hän "sulata tuomiota". Utriainen ei pitänyt myöskään uhrille henkisestä kärsimyksestä  tuomittua 5 000 euron korvausta juuri minään "eihän se paljon ole". Todellisuudessa mainittu summa ylittää selvästi vastaavanlaisista tapauksissa käytännössä tuomitut korvaukset. Utriaisen hämmästeli käräjäoikeuden perusteluja, joiden mukaan raiskaus ei ollut nöyryyttävä. "Kyllähän jokainen nyt ajattelee, että tällainen on nöyryttävää", hän puuskahti. Utriaisen mukaan syytettyjen teko oli törkeä raiskaus, ja joka tapauksessa lievä ehdollinen tuomio teosta oli virhe. Utriainen toi - jälleen kerran - esiin vastenmielisyytensä ehdollista vankeusrangaistusta kohtaan, mutta hän on vaatinut jo kauan,  että raiskauksesta tulisi yleensä aina tuomita aina ehdotonta vankeutta. Utriainen unohtaa, että tuomioistuimet määräävät tavallisista raiskausrikoksista noin 50 prosentissa tapauksista ehdollisen rangaistuksen. 

7. Utriainen näyttää perustaneen lausuntonsa lehden toimittajan hänelle kertomiin tietoihnin; hän ei ollut siis itse perehtynyt tuomion perusteluihin. Olisi kannattanut, sillä tapauksessa ei ole todellisuudessa ollut mikään "joukkoraiskaus", kuten tiedotusvälineissä on kolmen kuukauden ajan toitotettu. Uhti ei liioin ollut alaikäinen, vaan yli 20-vuotias nainen. Tapauksessa ei ollut kyse sukupuoliyhteydestä ja siihen pakottamisesta sanan tavallisessa merkityksessä, naisen sukupuolielimeen kohdistuvasta seksuaalisesta tunkeutumisesta kylläkin. Myös tällaista tekoa pidetään raiskausrikoksen tunnusmerkistössä mainittuna sukupuoliyhteytenä (RL 20:10). 

8. Kuten Jarkko Sipilä eilen kirjoitti, poliisin olisi tullut oikaista mediassa heti tapahtuman jälkeen olleet tiedot, joiden mukaan kyseessä olisi ollut joukkoraiskaus. Oikaisu olisi ollut syytä tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun tapausta koskeva nettikeskustelu yltyi. Tätä poliisi ei kuitenkaan tehnyt, vaan tiedotti tapauksesta 10.3.2015 lakonisesti näin: "Junassa ahdistellut poikajoukko seurasi naista ja jatkoi ahdisteluaan. Tilanne eteni siihen, että poliisi tutkii tapausta nyt törkeänä raiskauksena". 

9. Syytetyt olivat 9.3. matkustaneet asianomistajan kanssa samassa junassa. Nainen ja poikien seurue jäivät poisTapanilan asemalla, minkä jälkeen pojat lähtivät seuraamaan naista. Käräjäoikeuden mukaan pojat seurasivat naista "jonkinlainen kiusoittelu mielessään". Seurattuaan naista hetken kaksi pojista löi naista pakaroille, minkä jälkeen kolme muuta poikaa esti naisen poistumisen paikalta. Yksi syytetyistä esti naista huutamasta pitämällä kättä tämän suun edessä. Samanaikaisesti yksi pojista työnsi kätensä naisen housunkauluksen sisäpuolelle ja sormensa asianomistajan emättimeen. Toinen poika puolestaan työnsi kätensä takautta naisen housujen sisälle ja sormensa tämän peräaukkoon. Nainen sai riuhtaistua itseään irti ja otettua käden pois suultaan, jolloin hän kykeni huutamaan ja raapimaan yhtä vastaajaa. Tällöin pojat olivat luopuneet teostaan ja poistuneet paikalta. 

10. Syytettyjen teko on toki ollut uhrin kannalta nöyryyttävä - raiskaus on sitä aina - mutta esimerkiksi Terttu Utriaiselta on ilmeisesti jäänyt huomamatta, että törkeään raiskaukseen ei riitä, että teko on nöyryyttävä, vaan lain (RL 20:2) mukaan vaaditaan, että sukupuoliyhteys toteutetaan erityisen nöyryyttävällä tavalla. Se, että raiskausteon tekevät useat henkilöt yhdessä, ei automaattisesti tee rikoksesta rikoslain mukaan törkeää, vaan raiskauksen tulee olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. 

11. Näyttää siltä, että poikkajoukko on lähtenyt seuraamaan naista ja estänyt tämän etenemisen asemalla todella lähinnä kiusoittelumielessä eikä heidän ikään kuin "sormeiluasteelle" jäänyttä tekoaan voida kokonaisuutena arvioiden pitää sillä tavalla erityisen nöyryyttävänä tai julmana kuin rikoslaki törkeältä raiskaukselta edellyttää. Tähän nähden ei vain emerita Utriaisen, vaan myös syyttäjä Eija Velitskin puuskahdus tänään Iltalehdessä ja Yle Uutisissa siitä, että kyseessä oli "aivan selvästi törkeä raiskaus", on liioitetu. Syyttäjä voi toki valittaa tuomiota ja vaatia rikosnimikkeen muuttamista sekä rangaistusten koventamista, mutta tuomioistuimen ratkaisun julkinen "kummastelu" ja moittiminen mediassa ei ole syyttäjän asemaa ajatellen sopivaa.

12. Toisin kuin Terttu Utriainen antaa ymmärtää, käräjäoikeus on perustellut, paitsi syyksilukemistaan, myös rangaistuslajin valintaa ja rangaistuksen mittaamista hyvin ja seikkaperäisemmin kuin käräjäoikeudet yleensä tekevät.

13. Iltalehti on julkaissut listan muodossa kohdat, joissa käräjäoikeus on perustellut syyksilukemista ja vankeusrangaistusten tuomitsemista ehdollisena:

- Uhria ei ole riisuttu sekä tekotapa muutenkin. Kun nämä tekotavat otetaan huomioon, ei voida pitää erityisen nöyryyttävänä seikkana, että kaikki tekijät ovat olleet vähintäänkin uhrin lähettyvillä ja katselleet tekoa.

- Tunkeutuminen on tapahtunut sekä emättimeen että peräaukkoon, mikä on loukannut uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta enemmän kuin vain toinen tunkeutuminen olisi tehnyt. Toisaalta sormin tunkeutumista ei ole pidettävä yhtä moitittavana kuin sukuelimellä tunkeutuminen olisi.

- Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus on kestänyt hyvin lyhyen aikaa.

- Väkivaltaa ei kiinnipitotilanteessa ole käytetty muutoin kuin kiinnipitämiseen, eikä käytetty väkivalta puolla teon katsomista törkeäksi.

- Teko ei ollut suunnitelmallinen.

- Alle 18-vuotiaiden osalta ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitseminen edellyttäisi painavia syitä. Tällaisia painavia syitä ei asiassa ole.

- Yksi tekijöistä oli täyttänyt 18 vuotta. Myös hänen osaltaan oikeus katsoi, että nuoruuden ymmärrättömyys on osaltaan vaikuttanut tapahtumankulkuun.

- Tekijöitä ei aiemmin ole rangaistu rikoksista, joten vankeusrangaistukset voidaan tuomita ehdollisina.

- Epäillyistä kirjoitettiin lehdistössä ja he saivat laajasti huomiota. Tekotapa ei ole ollut julkisuudessa tiedossa, mutta asiasta käytiin keskustelua epäillyn rikosnimikkeen sekä tekijöitä koskevien tietojen pohjalta. Käräjäoikeuden mukaan se, että teosta ei ollut julkisuudessa tarkempaa tietoa, on luonut yleisölle väärää mielikuvaa epäillyn rikoksen tekotavasta.

- Epäiltyjä on uhkailtu, yksi on joutunut käymään koulua turvallisuussyistä etäopiskeluna ja yksi ei ole uskaltanut liikkua juurikaan kotiinsa ulkopuolella. Oikeus katsoi, että tekijöille on uhkailujen muodossa aiheutunut rikoslaissa mainittu "muu seuraamus", joka otettiin rangaistusta mitattaessa huomioon.

14. Käräjäoikeuden rikosnimikkeestä ja tuomitsemasta rangaistuksesta voidaan toki esittää erilaisia käsityksiä. Itse olen sitä mieltä, että käräjäoikeuden ratkaisu, jonka mukaan teko ei ole törkeä, vaan tavallinen raiskaus, on perusteltu. Vankeusrangaistuksen tuomitsemiselle ehdottomana ei ole minusta perusteita. Syyttäjän näkemys, jonka mukaan tekjät olisi tullut tuomita peräti neljäksi vuodeksi vankeuteen, on yllättävä; noin ankara rangaistus olisi kyseistä teosta tietenkin täysin kohtuuttoman ankara seuraamus.  

15. Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajaksi valittu kansanedustaja Kari Tolvanen (kok) on suhtautunut tänään vähättelevästi ehdolliseen rangaistukseen. Hän perustaa näkemyksensä yksinomaan siihen, että "monille nuorelle ehdollinen ei ole yhtään mitään". Lakivaliokunnan puheenjohtajan kannattaisi tutustua hieman paremmin  niihin näkökohtiin, joille ehdollinen rangaistus perustuu - se on ollut käytössä jo kymmeniä vuosia - eikä laukoa mielipiteitään ainoastaan sillä perustella, mitä "jotkut konnat" ovat maininneet. Ehdollinen rangaistus on vankeusrangaistus, joka merkitään rikosrekisteriin, se voidaan määrätä pantavaksi uuden rikoksen johdosta täytäntöön ja siihen liittyy muitakin vaikutuksia. Tilastotietojen mukaan n. 80 prosenttia ehdollisen rangaistuksen saaneista henkilöistä ei jatka rikollista uraansa. 

16. Uusi oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps) on myös halunnut - kuinkas muuten - kantaa oman vähäisen kortensa yhteiseen kekoon. Hän on nimittäin päättänyt tänään käynnistää oikeusministeriössä selvityksen, vastaavatko rangaistukset yleistä oikeustajua. Oikeusministerin aloite tuntuu hieman oudolta, mutta on toki mielenkiintoista nähdä, miten oikeusministeriö aikoo selvittää ja mitata yleistä oikeustajua ja miten ko. selvitys tulee vaikuttamaan eri rikoksista säädettäviin ja tuomittaviin rangaistuksiin. 

17. Oikeusministerin kaavailema selvitystyö ei onnistu, koska yleisen oikeustajun selvittäminen luotettavalla tavalla on mahdoton tehtävä. Selvityksen tuloksena, jos sellaista yritettäisiin, saataisiin vain joukko ristiriitaisia mielipiteitä. Ehkä joku oikeusministeriössä voi kertoa Lindströmille, että rangaistusten oikeudenmukaisuuden ja oikeustajun vastaavuuden selvittäminen ja "varmistaminen" kuuluu joka päivä riippumattomille tuomioistuimille, jonka antamiin ratkaisuihin oikeusministerin ei ole syytä työntää lusikkaansa. Oikeusministeri Johannes Koskinen on tästä varoittava esimerkki 2000-luvun alussa, mutta hän sai konkreettisiin tuomioihin puututtuaan moitteet oikeuskanslerilta, jolle kantelin Koskisen sangen epätavallisesta menettelystä.

18. Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa ei puhuta mitään yleisestä oikeustajusta, vaan siinä luvataan vain varmistaa, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Rikoslaissa on tosin jo kauan ollut ko. rangaistuksen mittaamista ohjaava säännös.  Hallitusohjelmassa mainittu "varmistaminen" on hieman varomaton ilmaisu, sillä se ei voi tarkoittaa sitä, että oikeusministeriö tai -ministeri ryhtyisi ukaaseillaan tai päiväkäskyillään määräilemään tuomioistuimia, millaisia rangaistuksia esimerkiksi raiskauksista tai rikoksista yleensä tulisi tuomita "yleisen oikeustajun nimissä".

19. Juttupulaa kärsivät lehdet ovat vielä tänäänkin Tapanilan raiskausjutun innoittamina pullollaan poliitikkojen näkemyksiä ja kaikenkarvaisia ehdotuksia siitä, pitäisikö ja millä tavalla  tuomioita ja rangaistuksia kiristää. Kari Tolvanen - tämä entinen "murha-Tolvanen - ehdottelee jos jonkinlaisia "uudistuksia", kuten esimerkiksi uudenlaisia nuorille tuomittavia 1-3 kuukauden pituisia arestirangaistuksia, raiskausrikoksista säädettyjen minimirangaistusten koventamista, ehdollisen rangaistuksen tarkistamista jne.  Aresti suoritettaisiin - sitä ei siis kärsittäisi - Tolvasen mukaan jossakin "rauhallisessa ja turvallisessa "paikassa, ei vankilassa "kovien konnien joukossa". Helppoahan rivipoliitikon on tällaisia kansaa ja äänestäjiä kosiskelevia ehdotuksia puolihuolimattomasti keskellä kesää heitellä! Tolvaselta näyttää unohtuvan esimerkiksi se, että tuollaiset uudistukset maksavat eikä näinä aikoina oikeudenhoidon resursseja voida lisätä, vaan niitä päin vastoin leikataan koko ajan. 

20. Helsingin Sanomat kyselee tänään poliitikoilta,  jopa Matti Vanhaselta,  hurskastelevaan sävyyn, ovatko seksuaalirikostuomiot yleisen oikeustajun mukaisia. Miksi tätäkin asiaa pitää kysyä aina yksinomaan tunnetuilta poliitikoilta, vain hekö ovat yleisen oikeustajun haltijoita? Asiaa tulisi kysyä, jos tuollaiseen kyselyyn  on ylipäätään aihetta ja tarvetta, tavallisilta ihmisiltä.

21. HS:n ko. numerossa parastaan panevat - sopiva termi tässä yhteydessä - myös Terttu Utriainen, jälleen kerran siis, ja turkulainen professori Jussi Tapani. Utriainen laukoo taas puolitotuuksia tai täysin paikkansa pitämättömiä väitteitä. Raiskausrikoksista tuomitut rangaistukset ovat olleet pikku hiljaa koventumassa, eivät siis laskussa, kuten Utriainen väittää. Utriaisen väite, jonka mukaan tuomioistuinten raiskausjutuissa antamat perustelut kirjoitettaisiin yleensä niin, että ne loukkaavat tavattomasti uhria, eivät toki pidä lainkaan paikkaansa. Virheellinen on myös Utriaisen väite siitä, että tuomioistuinten perustelut rakennettaisiin yleensä niin, että niissä vertailtaisiin eri ko. rikoksen tekomuotoja. Tekomuotojen vertailu on sitä paitsi sallittua ja myös tarpeellista, koska tilastoissa mainitut eri rikoksista tuomittavat keskimääräiset rangaistukset perustuvat rikosten perusmuodoista tuomittuihin rangaistuksiin. 

22. Rikosoikeusoppineiden, virassa olevien tai eläkkeelle jo päässeiden tai joutuneiden, ei pitäisi levittää kiihkeillä lausunnoillaan tarpeetonta hysteriaa ja muukalaisvastaisuutta. Kannattaisi muistaa, että rangaistusten koventaminen ei ole koskaan poistanut tai edes vähentänyt rikollisuutta. Vaatimalla kurkku suorna raiskauksista tuomittavien rangaistusten koventamista kyseiset ihmiset näyttävät pyrkivän, eivät rikollisuuden vähentämiseen, vaan lietsomaan ihmisten keskuudessa kostonhimoa. 

953. Pääministeri Sipilän sidonnaisuudet

1. Pääministeri Juha Sipilän sidonnaisuuksista on noussut melkoinen kohu. Katsotaanpa hieman, mistä asiassa on kysymys.

2. Perustuslain 62 §:n 2 momentin mukaan ministereiden on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan  annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävätä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa heidän toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.

3. Säännöksen tavoitteena on mahdollisimman pitkälti etukäteen ehkäistä ne tilanteet, jotka voivat johtaa luottamuksen vaarantumiseen ministereiden toiminnan asianmukaisuutta kohtaan sekä siirtää painopistettä ministerin toiminnan jälkikäteisestä arvioinnista mahdollisia väärinkäytöksiä estäviin toimiin. Säännöksen tavoitteena on toisin sanoen mahdollistaa ministerin toiminnan kontrolloitavuus ja estää ennakolta ulkopuolisten sidonnaisuuksien vaikutus ministerin toimintaan. Sidonnaisuuksien ilmoittamisvelvollisuus mahdollistaa osaltaan esimerkiksi ministerin esteellisyyden huomioimisen. Se lisää myös yleisemmin poliittisen järjestelmän avoimuutta ja samalla vahvistaa sen legitiimisyyttä.

4. Juha Sipilän uusi hallitus antoi kirjelmän eduskunnalle ministereiden sidonnaisuuksista. Se löytyy eduskunnan täysistunnon pöytäkirjojen sivulta (ptk 21/2015 vp).  

5. Eduskunnan täysistunnossa käytiin eilen tiistaina kirjelmän johdosta keskustelu, joka koski yksinomaan sitä, voidaanko pääministeri Juha Sipilän antamaa ilmoitusta pitää riittävän yksityiskohtaisena.Tahtipuikkoa keskustelussa heilutti kansanedustaja Timo Harakka (sd) ja häntä tukivat kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) sekä vasemmistoliiton edustajat Jari Myllykoski ja  Markus Mustajärvi.

6. Sipilän sidonnaisuuksista syntyi siis eduskunnassa kiivas sanaharkka. Keskustelua kuvataan osuvasti Yle Uutisten verkkosivulla.

Keskustelun kulku

7. Näyttää selvältä, että Juha Sipilän ilmoitus on arvopaperiomaisuutensa osalta puutteellinen. Sipilä ilmoittaa itse asiassa vain, että hän sai viime vuonna verotettavaa pääomatuloa 75  000 euroa. Sipilän ilmoitus on myös kiinteistöomaisuuden osalta liian ylimalkainen. Kaikki muut ministerit ovat sen sijaan ilmoittaneet sidonnaisuutensa ja varallisuutensa asianmukaisesti ja pääministeriin ilmoitukseen verrattuna paljon tarkemmin. Tämän vuoksi joudumme kysymään, onko pääministerille sallittu asiassa erivapauksia ja miksi näin on tehty. Häpeääkö pääministeri ilmeisesti merkittävän suurta arvopaperiomaisuuttaan, kuten Timo Harakka ihmetteli, vai miksi hän ei halua ilmoittaa sitä selvästi ja yksilöidysti? 

8. Pääministeri Sipilä oli itse keskustelussa paikalla, mutta hän heittäytyi tuppisuuksi eli ei käyttänyt puheenvuoroa, hänelle ei esitetty keskustelussa myöskään suoria kysymyksiä. Tv-kuvan perustella Sipilä näytti aika nololta tai tuskastuneelta istuessaan paikallaan ja poistuessaan myöhemmin istuntosalista heti asian käsittelyn päätyttyä. Hän ei kuulemma suostunut kommentoimaan asiaa mitenkään paikalla olleille tiedotusvälineiden edustajille.

9. Keskustan riveistä vain ex-pääministeri Matti Vanhanen nousi puolustelemaan Sipilän menettelyä. Vanhanen väitti pokkana, että ko. ilmoituksessa ei kysytä ministerin varallisuutta, vaan ainoastaan, mitä sidonnaisuuksia hänellä on. Tämä ei kuitenkaan tarkkaan ottaen pidä paikkansa, sillä kuten edellä mainitussa perustuslain säännöksessä (PL 62.2 §) mainitaan, ministerin on annettava eduskunnalle ilmoitus myös merkittävästä varallisuudestaan. 

10. Tämä on ymmärrettävää, sillä se, millaista ja miten suurta ("merkittävää") varallisuutta ja etenkin osakeomistuksia ministerillä on, saattaa PL 62 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hyvinkin vaikuttaa asiaa, kun eduskunta arvioi ministerin sidonnaisuuksien laatua ja niiden mahdollista vaikutusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä. Tämän vuoksi ei voida pitää riittävänä, että esimerkiksi pääministeri ilmoittaa lakonisesti vain, että hänellä on "merkittävää" rahoitusomaisuutta, joka on sijoitettu tiettyjen pankkien sijoitusinstrumentteihin. 

11. Pääministerin kyseiseltä ilmoitukselta on toki edellytettävä vielä enmmän konkretiaa ja tarkkuutta kuin muiden ministereiden ilmoituksilta. On syytä muistaa, että Juha Sipilä halusi ja myös sai hallitusneuvotteluissa valtion omistajaohjausasiat itselleen. Siksi ei ole yhdentekevää, millaisia sijoitusjärjestelyjä pääministeri on itse tehnyt. Nyt tilanne on kuitenkin kääntynyt päälaelleen, sillä pääministerin ilmoitus on silmiinpistävän ylimalkainen, kun taas muut ministerit ovat täyttäneet ilmoitusvelvollisuutensa asianmukaisella tavalla, eli kuten veroilmoituksissakin aina joudutaan vakuuttamaan, kunnian ja omantunnon kautta. 

12. Pääministerin kanslian ilmoituksen mukaan Sipilä ei aio täydentää ilmoitustaan. Kansliasta, jonka päälliköksi eli valtiosihteeriksi valtioneuvosto nimitti tänään Sipilä esityksestä huhtikuun vaaleissa eduskunnasta tipahtaneen Paula Lehtomäen (kesk), ilmoitetaan, että asia on selvä, sillä oikeuskansleri oli tarkastanut Sipilän ilmoituksen etukäteen ja katsonut, että se täyttää perustuslain ao. pykälän (62.2 §) vaatimukset. 

13. Asiasta voidaan olla kuitenkin perustellusti eri mieltä, sillä eräät oikeusoppineet (esim. Mikael Hidén ja Pekka Viljanen) ovat ilmoittaneet kantanaan, että Sipilän ilmoitus on puutteellinen. Eduskunta ei ole sidottu ko. asiassa oikeuskanslerin kantaan, vaan sillä on asiassa itsenäinen päätösvalta. Maan tapaan on kuulunut  - tulee ilmeisesti kuulumaan aina ja ikuisesti - että oikeuskansleri suhtautuu valtioneuvoston jäsenten velvollisuuksiin ja tekemisiin laillisuuden kannalta varsin hellä- ja hölläkätisesti. Oikeuskansleri on ikään kuin hallituksen ylimääräinen ministeri, joka esimerkiksi saapastelee hallituksen vaihtuessa peräkkäin kaksi kertaa tasavallan presidentin juttuisille: ensin vanhan hallituksen mukana, ja noin 5 minuutin kuluttua uuden hallituksen hännänhuippuna. Aika kornia.

14. Kuten kansanedustaja Timo Harakka eduskunnassa mainitsi, lisävalaistusta kaipaisi erityisesti pääministerin Nordeassa oleva sijoitus. Siinä lienee kyse ns. kapitalisaatiosopimuksesta. Se mahdollistaa merkittävän verosuunnittelun, jonka avulla sijoittaja välttyy luovutusvoiton ja osingon verotukselta. Pääministerin olisi syytä omalla esimerkkillään osoittaa, ettei asianmukaisesti saadulla varallisuudella ja sen ilmoittamisessa ole mitään hävettävää ja salattavaa. 

15. Juha Sipilä vetosi oppositiojohtajana ollessaan sekä hallitustunnusteluja ja -neuvotteluja vetäessään monta kertaa esimerkin voimaan ja johtajuuden merkitykseen. Hänen olisi nyt pääministerinä kaiken järjen mukaan voinut odottaa näyttävän esimerkkiä sidonnaisuuksiaan ja varallisuuttaan koskevan ilmoituksen tekemisessä eli antavan riittävät ja asianmukaisesti yksilöidyt tiedot sijoitusomaisuudestaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

16. Pelkääkö pääministeri näinä taloudellisesti vaikeina aikoina, jolloin myös vähäosaisten ja köyhien etuisuuksista joudutaan leikkaamaan, oman ja johtamansa puolueen kannatuksen laskua, jos ilmenisi, miten äveriäs mies hän itse asiassa onkaan?  Poliitiikan avoimuus, läpinäkyvyys ja rehellisyys eivät kuitenkaan salli asioiden salaamista tai peittelemistä, vaikka avoimuus saattaa toisinaan tehdä hieman kipeää. Pääministeri Sipilä on puhunut jatkuvasti siitä, että miten "kipeitä" nyt suunnitellut julkisten menojen leikkaukset ja säästötoimet voivat olla.  

17. Typerimmän puheenvuoron eduskunnassa käytti ex-ministeri Päivi Räsänen (kd), joka tuntui suorastaan puhisevan "pyhää vihaa" niitä kansanedustajia kohtaan, jotka kehtasivat ruotia Juha Sipilän ilmoitusta. Räsänen kailotti ilmoille halunsa irtisanoutua "tällaisesta populistisesta ja henkilöön käyvästä oppositiopolitiikasta, joka sisältää jopa vihjailuja pääministerin kohdalla veronkierrosta". Veronkiertoon viittasi eduskunnassa myös toinen ex-ministeri eli Carl Haglund; näillä kahdella puhenjohtajalla tuntuu olevan kova kaipuu hallitukseen. Mutta niin kuin Timo Harakka puheenvuorossaan sanoi, Räsänen ja Haglund olivat ainoat henkilöt, jotka mainitsivat keskustelussa ruman sanan veronkierto.

18. Oppositio on aivan oikealla asialla tarttuessaan pääministerin puutteelliseen ilmoitukseen. Pääministeri tekisi poliittisesti ja moraalisesti fiksusti, jos hän taipuisi täydentämään ilmoitustaan. Tätä lienee kuitenkin turha odottaa. Meillä näyttää olevan, jälleen kerran, pääministeri, joka saarnaa yhtä, mutta tekee itse toista. Mutta niinhän se taitaa todella olla, että "Kepu pettää aina".

19. Juha Sipilä kertoi ennen vaaleja vastustavansa poliitisten valtiosihteerien palkkaamista ministereiden avustajiksi. Hallitusneuvotteluissa päädyttiin kuitenkin kolmen valtiosihteerin ottamiseen.  Eilen valtioneuvosto päätti nimittää vielä neljännen valtiosihteerin, kun se hyväksyi Sipilän esityksen Paula Lehtomäen (kesk) nimittämisestä pääministerin oman esikuntansa eli valtioneuvoston kanslian valtiosihteeriksi. Sipilän vaalilupaukset eivät pitäneet siis tältäkään osin kutiaan. Kun tästä huomautettiin Sipilälle, tämä tyytyi kohauttamaan olkapäitään ja toteamaan, että "pitäähän valtioneuvoston kansliassa toki valtiosihteeri olla".

20. Kyllä tuo hallitseminen on sitten yksinkertaista ja mukavaa! Helppoa kuin heinänteko.

952. Kultaranta III

                                              Sieltä ne taas tulevat...

1. Se on taas täällä, ei siitä näköjään mihinkään pääse! Jokakesäinen riesa siinä missä Seinjäjoen Tangomarkkinat, Kuopio tanssii ja soi, Kuninkuusravit, Savonlinnan Oopperajuhlat, Kalevan Kisat, Porin Jazz ja Suomi Areena, sekin tietysti Porissa. On meillä näissä kestämistä.

2. Tässä on siis kyse presidentti Sauli Niinistön isännöimistä Kultaranta-keskusteluista Naantalissa. Nyt vietetään jo Kultaranta-kolmosta, sillä tämä on jo kolmas kerta, kun  näitä telttakokouksia pidetään. Keskustelua käydään hienosti sanottuna - siis presidentin kanslian julkaiseman tiedotteen mukaan - "niin kansainvälisen tilanteen laajemmasta kehityksestä kuin Suomen kansallisesta turvallisuudesta".

3. Mistä edellisissä Kultaranta-keskusteluissa puhuttiin? Hyvä kysymys, sillä ainakaan minulle ei ole jäänyt noista keskusteluista minkänlaista mieli- tai muistikuvaa, vaikka niitäkin tuli telkkarista jonkin verran katsottua. Piti siis tarkistaa eli katsoa netistä. Viime vuonna Kultarannassa aiheina olivat, yllätys yllätys, myös Venäjän kehitys, Euroopan tilanne, kyber- ja informaatioturvallisuus sekä puolustuksen kehittäminen. Lisäksi viime vuonna keskusteltiin Suomen taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta uudistumiskyvystä. 

4. Itse asiassa tänä vuonna Kultarannassa keskustellaan tismalleen tai ainakin suurimmaksi osaksi aivan samoista teemoista kuin viime vuonnakin. Ulko- ja turvallisuuspoliitikan keskiössä on jälleen Ukrainan tilanne ja kotimaan osalta Suomen huono, oikeastaan entistä vain huonompi taloustaantuma. Myös tilaisuuden kulku noudattaa samoja latuja kuin viime vuonnakin. Tänä vuonna keskustelijoiksi ei ole kuitenkaan pyydetty Paula Lehtomäkeä tai Sofi Oksasta, jotka kävivät viime vuonna puhumassa Kultarannan teltassa. 

5. Sauli Niinistö avasi happeningin eilen puheella, jossa hän kyseli Urho Kekkosen sanoja mukaillen aiheesta "Onko Suomella kanttia uudistua"? Kekkonen kirjoitti aikanaan, se taisi olla jo -50-luvulla, otsikolla "Onko maallamme malttia vaurastua"? Toki malttia löytyi 50-luvulla ja sitä olisi nytkin, mutta vaikka malttia ja kanttia olisi, niin kukaan ei tunnu oikein tietävän, mitkä ovat ne keinot, joiden avulla Suomi ja sen talous voisivat uudistua. Ei tiedetä, vaikka meillä vilisee suorastaan laumoittain taloustieteen tutkijoita ja ekonomisteja vähän joka lähtöön tai paikassa eli esimerkiksi kaikissa yliopistoissa, korkeakouluissa - Sibelius Akatemiaa lukuun ottamatta - kauppaopistoissa, instituuteissa, palkansaajajärjestöissä, Etelärannassa, pankeissa, VM:ssä, TEM:ssä ym. lukemattomissa virastoissa, yrityksissä, järjestöissä jne.

6. Ekonomisteja ja taloustieteen tutkijoita koulutetaan ympäri Suomea niin runsaasti, että on lähes ihme, mihin ne kaikki mahtuvat, mihin niitä tarvitaan, mitä ne oikeastaan tekevät, mitä niiden ylläpito maksaa jne. Yksi asia on kuitenkin saletti: kukaan näistä sadoista tai tuhansista ekonomisteista ei ole kaksinyt keinoja, joilla Suomen talouselämä saataisiin lamasta uuteen nousuun, kukoistuksesta nyt puhumattakaan! Ennen vanhaan yritykset hakivat palvelukseensa "ekonomia, merkonomia tai jotain muuta reipasta miestä", mutta nyt tämä ei enää riitä, vaan työnhakijan pitää olla ekonomisti ja tutkija.

7. Viime vuonna Sauli Niinistö yllätti Kultarannan kokouksen jälkeen kaikki, ei vain Suomessa vaan myös Euroopassa, ilmoittamalla matkustavansa Sotshiin, jossa hän elokuussa tapasi presidentti Vladimir Putinin. Näin siitä huolimatta, että kaikkien muiden EU-maiden päämiehet olivat asettaneet Putinin käytännöllisesti katsoen tapaamiskieltoon, koska katsoivat, että Ukrainan kriisin takia heidän ei ollut sopivaa tavata Venäjän presidenttiä. Muistaako joku, oliko Niinistön Sotshin matkasta jotain hyötyä a) Euroopalle, b) Suomelle tai c) Ukrainan kriisin ratkaisulle? Ei se mitään, vaikkei muistaisikaan, sillä vastaus kaikkiin kohtiin on selvä: matkasta ja Putinin tapaamisesta ei ollut minkäänlaista konkreettista hyötyä. Ukrainan kriisi paheni Niinistön matkan jälkeen entisestään. 

8. Tänä vuonna Sauli Niinistö yllätti taas kaikki, mutta viime vuotisesta viisastuneena nyt jo ennen Kultarannan kokousta. Hän ilmoitti nimittäin viime viikolla, että jep, jep, tapaan Vladimir Vladimirovitsin tiistaina 16.6. (siis huomenna) Moskovassa.

9. Kun Niinistöltä eilen pidetyssä tiedotustilaisuudessa kysyttiin, mitä hän vastaa niille, jotka arvostelevat Valadimir Putinin tapaamista ja sanovat - kuten myös vuosi sitten - ettei Venäjälle pitäisi tässä tilanteessa mennä, Niinistö oli politiikan vanhana kehäketuna närkästyvinään. "Kuka arvostelee", hän kysyi tuohtuneena, ja ryhtyi muistelemaan viime elokuussa keskellä Ukrainan kriisiä tekemäänsä Sotshin matkaa. Niinistö väitti, että itse asiassa "kukaan länsimaissa" ei ollut edes ihmetellyt hänen Sotshin matkaansa. Niinistön mukaan arvostelua oli esittänyt  "ihan tasan tarkkaan yksi virolainen ministeri", joka ei ollut puhunut  ennen lausuntoaan oman presidenttinsä (Toomas Hendrik Ilves) kanssa, sekä "pari niin sanottua asiantuntijaa samalta suunnalta". 

10. Kyllä kansa tietää! Todellisuudessa nimittäin lukuisat ihmiset ja eri "kansalaispiirit" - ihmettelivät viime vuonna suuresti Niinistön matkaa ja nimenomaan arvostelumielessä. Mutta eihän presidentin tarvitse kansan mielipiteestä välittää. Hänelle riittää, että kansa on valinnut hänet virkaansa, pitkööt siis presidentin toimikauden ajan mölyt mahassaan. Muiden maiden valtionpäämiehet ja poliittiset johtajat eivät toki lähde julkisesti mollaamaan Niinistöä ja arvostelemaan hänen intoaan tavata Putin. Eri asia on, mitä he oikeasti ajattelevat ja keskenään asiasta ja Niinistön "tempauksesta" puhuvat.

11. Kansa kestää presidentin matkat ja sallii hänen tavata Putinia niin usein kuin tahtoa ja sisua riittää ja sielu sietää. Tästä ei ole kysymys. Eri asia on, onko näistä Niinistön Venäjän matkoista minkäänlaista todellista hyötyä. Monet ovat sitä mieltä, että yksinomaan keskusteluyhteyden ylläpitämiseksi Niinistön ei kannata tai näissä olosuhteissa edes pidä tavata Putinia. Vladimirin kanssa voidaan toki keskustella, mutta Suomen presidentiltä tämän luulisi onnistuvan myös puhelimen välityksellä. 

12. Jos presidentit tapaavat keskenään, niin Suomen presidentin ei tulisi rajoittua puhumaan Putinin kanssa pelkästään joutavia kansainvälisistä asioista, vaan hänen pitäisi ottaa reippaasti esille myös Suomen kannalta tärkeitä kysymyksiä. Yksi tällainen asia on venäläisten jatkuva halu ostaa Suomesta ja myös maan puolustuksen kannalta strategisesti tärkeiden alueiden naapurustosta kiinteistöjä, vaikka suomalaisilla ei puolestaan ole mitään mahdollisuutta ostaa kiinteistöjä Venäjältä.

13. Kultarannassa oli nyt ensimmäistä kertaa myös kansainvälisiä puhujavieraita, eli Brookings-instituutin johtaja, Yhdysvaltain entinen varaulkoministeri Strobe Talbott, Kansalaisaloitteiden komitean (mitähän tuokin mahtaa tarkoittaa) puheenjohtaja, Venäjän entinen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin sekä Münchenin kansainvälisen turvallisuuskonferenssin puheenjohtaja Wolfgang Ischinger. He kävivät aamutuimaan keskustelua aiheesta ”The World Disorder?”. Kudrin esitti tavanmukaisia Venäjän politiikkaa puolustelevia latteuksia Ukrainan kriisistä. Talbott sitä vastoin pelasti Putinia ravistselevalla tiukalla puheenvuorollaan koko keskustelun.

14. Muissa istunnoissa käsitellään Suomen haasteita, länsimaita ja demokratian tilaa, Venäjän kehitysnäkymiä sekä tiedustelua, terrorismia ja turvallisuutta. Puolilta päivin pääministeri Juha Sipilä aloitti istuntorupean lukemalla paperista puheen, jonka piti istunnon otsikon mukaan käsitellä teemaa "Suomen rooli yhä epävarmemmaksi muuttuvassa maailmassa". Sipilä keskittyi kuitenkin käsittelemään lähinnä vain hallituksensa ohjelmaa, eli  pääministeri ei edes yrittänyt vastata siihen kysymykseen, jota keskustelun oli määrä koskea.

15. Tapahtumaan oli kutsuttu noin sata ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri tahoilta. Osallistujien joukossa oli nykyisiä ja entisiä poliittisia päättäjiä ja tutkijoita (ekonomisteja) sekä hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia.Toimittajia näkyi olevan paikalla yllättävän runsasti, sillä melkein joka kolmas tai ainakin neljäs paikallaolijoista edusti jotain tiedotusvälinettä alkaen Timo Haapalasta ja Pekka Ervastista ja päättyen Jälkiviisaiden Kreeta Karvelaan. Vain Kalle Isokallio, Jari Tervo ja Stan Saanila näyttivät loistavan poissaolollaan.

16. Tätä  kirjoittaessani Kultarannasta on näkemättä ja kuulematta vielä loppuyhteenveto. Mutta tuskinpa siinäkään mitään yllätyksiä koetaan. Kultaranta -kokous oli tänäkin vuonna aika lattea ja mitäänsanomaton tilaisuus, jonka tarpeellisuus voidaan ylipäätään kyseenalaistaa. Pahoin kuitenkin pelkään, että tämä tylsä happening on tullut meille jäädäkseen. 

17. Kun katselin n. klo 13 aikaan tv:stä keskustelua, torkahdin siinä vaiheessa, jolloin puheenvuoro annettiin Metsäliittoa edustavalle vuorineuvos Kari Jordanille. Herätessäni telkkarissa oli jo menossa Kyläsairaala- sarja; sekin on uusinta viime vuodelta. 

18. Ensi vuonna ja vielä sitä seuraavanakin vuonna sama karavaani ja samat naamat saapuvat Kultarantaan; Sauli Niinistön toimikausi kestää vuoteen 2018 asti.  Mistähän silloin keskustellaan? Arvaus: Mistäpä muusta kuin Ukrainan kriisistä, Venäjän naapurimaihinsa kohdistamista uhista sekä Suomen talouden entisestään heikentyneestä tilasta, suorastaan rapakunnosta.

951. KKO 2015:41. Työsyrjintä. Johanna Korhosen tapaus

1. Korkein oikeus (KKO) on tänään antamallaan tuomiolla, ennakkopäätös KKO 2015:41, korottanut Lapin Kansa -sanomalehteä edustaneen Alma Media Oyj:n toimitusjohtajan Kai Telanteen työsyrjintäjutussa saamaa langettavaa tuomiota. 

2. KKO tuomitsi Telanteen rikoslain 47 luvun 3 §:n nojalla perhesuhteiden ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella tapahtuneesta, Johanna Korhoseen kohdistuneesta työsyrjinnästä 40:een päiväsakkoon eli, kun T:n päiväsakon rahamääränä oli pidettävä 451 euroa, maksamaan sakkoa 18 040 euroa.

KKO 2015:41

3. KKO:n perustelut, kuten myös hovioikeuden tuomion perustelut, ovat varsin laajat, seikkaperäiset ("pitkä kuin nälkävuosi")  ja ilmeisesti lähinnä vain juristien luettavavaksi tarkoitetut. Tämän vuoksi on perusteltua, että KKO on julkaissut tuomiosta tiedotteen, jossa perustelut esitetään yksinkertaisesti, selkeästi ja ymmärrettävällä tavalla.

KKO:n tiedote

4. Helsingin hovioikeus tuomitsi tammikuussa 2013 Kai Telanteen asiassa (ainoastaan) sukupuolisen suuntautumisen perusteella tehdystä työsyrjinnästä 15 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen. Hovioikeus katsoi, ettei Telanne ollut syyllistynyt perhesuhteiden perusteella tapahtuneeseen työsyrjintään. Tätä ennen Helsingin käräjäoikeus oli toukokuussa 2011 hylännyt Kai Telannetta vastaan ajetun syytteen kokonaan.

5. Työsyrjintäjuttu koski julkisuudessa usein esillä olleita tapahtumia vuonna 2008, jolloin Johanna Korhonen haki Lapin Kansa -sanomalehden päätoimittajan tehtävää, johon hänet myös valittiin. Korhoselta oli työhaastattelussa kysytty, oliko hän tai hänen puolisonsa poliittisesti aktiivinen. Korhonen oli vastannut kysymykseen kieltävästi. Hän ei myöskään ollut oikaissut haastattelussa Kai Telanteelle syntynyttä virheellistä käsitystä siitä, että hänen puolisonsa olisi mies. Telanne sai tietää Korhosen puolison sukupuolesta - Korhonen asui rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa - ja poliittisesta aktiivisuudesta nimettömän tekstiviestin välityksellä. Pian tämän jälkeen ja ennen kuin Korhonen oli edes ehtinyt aloittaa päätoimittajan työnsä, Telanne purki Korhosen kanssa tehdyn työsopimuksen. Purkamisen perusteeksi ilmoitettiin luottamuspula.

6. Johanna Korhonen nosti Alma Mediaa vastaan 230 000 euron suuruisen korvauskanteen työsuhteen perusteettoman purkamisen johdosta. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kesäkuussa 2009 kanteen. Korhonen valitti Helsingin hovioikeuteen, joka 18.3.2010 antamallaan tuomiolla totesi työsuhteen purkamisen laittomaksi ja tuomitsi vastaajayhtiön  maksamaan Korhoselle korvauksia työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä, irtisanomisajan palkkaa sekä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä yhteensä noin 80 000 euroa. KKO ei helmikuussa 2011 myöntänyt Alma Medialle valituslupaa. Olen kirjoittanut ko. riita-asiasta blogin numerossa 231/18.3.2010 otsikolla "Johanna selätti Alman hovissa", katso tästä.

7. Erikseen vireille pannussa rikosjutussa hovioikeus tuomitsi Telanteen siis sukupuoliseen suuntautumiseen kohdistuvan työsyrjinnän perusteella, mutta hylkäsi syytteen siltä osin kuin se koski syrjintää perhesuhteiden perusteella. Hovioikeus katsoi, ettei laissa kielletyn perhesuhteiden perusteella tapahtuneen syrjinnän käsitteeseen kuulunut se, mitä puoliso teki.

8. KKO katsoi, että Telanne oli purkanut Korhosen työsopimuksen saatuaan tietää Korhosen puolison sukupuolesta ja puolison poliittisesta toiminnasta. Nämä eivät olleet sellaisia asioita, joita koskevien keskustelujen käymistä ja tietojen antamista työnantaja olisi KKO:n mukaan voinut päätoimittajaa valitessaan edellyttää. Syrjivälle kohtelulle ei KKO:n mukaan ollut painavaa, hyväksyttävää syytä sillä perusteella, että Korhonen oli jättänyt oikaisematta virheellisen käsityksen puolisonsa sukupuolesta ja vastannut totuudenvastaisesti kysymykseen tämän poliittisesta toiminnasta.

9. KKO totesi, että työhönottohaastattelussa ei ollut kysymys Korhosen puolison palkkaamisesta, eikä puolisolla ollut velvollisuuksia Korhosen työnantajaa kohtaan. Työnantajalla ei myöskään ollut oikeuksia tai velvollisuuksia Korhosen puolisoa kohtaan. Sitoutumattoman lehden päätoimittaja vastaa itsenäisesti julkaisun sisällöstä. KKO totesi, ettei objektiivisesti tarkasteltuna ollut perusteita arviolle, että päätoimittajan puolison poliittinen toiminta vaikuttaisi ulkopuoliselle sitoutumattomasta lehdestä syntyvään käsitykseen ja lehden arvostukseen.

10. KKO:ssa äänestettiin asiasta. Yksi jäsen eli oikeusneuvos Hannu Rajalahti olisi pysyttänyt hovioikeuden tuomion lopputuloksen. Rajalahden perustelut vaikuttavat sinänsä asianmukaisilta. Kannattaa panna myös merkille, että hän viittaa, toisin kuin KKO:n enemmistö,  perustelujensa aluksi siihen, mitä työoikeudellisessa kirjallisuudessa on syrjintäsäännöksen tulkinnasta esitetty.  

11. Tästä tuli mieleen, että olen esittänyt kohta 30 vuotta - ensimmäisen kerran Lakimies-lehdessä 1986 -  että KKO:n tulisi ryhtyä viittaamaan perusteluissaan oikeuslähteenä oikeuskirjallisuuteen. Pikku hiljaa - tosin aivan liian hitaasti - tätä toivetta on alettu joissakin tapauksissa noudattaa, lähinnä eri mieltä olevien jäsenten lausunnoissa. Ehkä joudumme silti odottamaan vielä toiset 30 vuotta ennen kuin KKO "taipuu" lopullisesti ja viittaa tuomioissaan säännönmukaisesti oikeuskirjallisuuden kannanottoihin.

950. Soini herättää kauhistusta Euroopassa

                                  …oonhan suomalainen...TosiSuomalainen...

1. Ulkoministeri Timo Soini (ps)  matkustaa huomenna Brysselissä pidettävään EU:n ulkoministereiden kokoukseen. Jotkut odottavat vierailua hieman peloissaan, jota Soinin lausunnot ovat herättäneet.

2. Euroopassa on kummeksettu Soinin ilmoille sinkomia ajatuksia ja suoranaisia uhkauksia.  Saksan radiolle Soini sanoi, ettei Kreikka kuulu euroon. EU:ssa kysellään aiheellisesti , aikooko Suomi, tämä EU:n todellinen murheenkryyni omassa valtiotaloudessaan, vaatia toisen rapamaan eli Kreikan erottamista eurosta. Haluaako Suomi todella kaataa Kreikan kolmannen tukipaketin, vaikka se voi syöstä myös muita EU-maita talousahdinkoon.

3. Mitä lainahanojen sulkeminen Kreikalta ja maan eroaminen tai erottaminen eurosta merkitsiksi Euroopalle ja myös sen turvallisuudelle? Ajautuisiko Kreikka vaikeuksissan Venäjän vaikutuspiiriin ja Putinin liittolaiseksi? Johtaisiko Kreikan ero eurosta uusiin talousvaikeuksiin esimerkiksi Portugalissa, Espanjassa, Italiassa ja myös Suomen talousvaikeuksien syventymiseen?

4. Euroopassa on ihmetelty, miksi Suomesta, tästä  EU:n entisestä mallioppilaasta, on tullut tai hyvää vauhtia tulossa todellinen EU-häirikkö, joka ei tahdo pysyä yhteisessä ruodussa, ei sitten millään.  Miksi Suomen ulkoministeriksi piti valita populistipuoluetta edustava ja EU-kriiittinen Timo Soini ja näin yksinomaan sillä perusteella, että hän halusi, Kauppatorin ympäri käveltyään, ottaa hallituksessa juuri ulkoministerin salkun?  Miksi presidentti Sauli Niinistö luottaa Soiniin, joka vastustaa mm. Välimeren pakolaisten sijoittamista Suomeen ja moittii yleensä kovin sanoin Suomen virallista maahanmuuttopolitiikkaa? Miksi Niinistö ei luota Alex Stubbiin, ulkopolitiikan todelliseen osaajaan ja Euroopassa arvostettuun ammattilaiseen?

5. "Helsinki etääntyy Euroopasta". Mm. näin julisti tunnettu ranskalainen Charlie Hebdo -satiirilehti uusimmassa numerossaan. Rkp:n puoluekokouksessa viime viikonloppuna vieraillut eu-parlamentaarikko ja euroliberaalien (Alde) johtaja Sir Graham Watson vertasi puheessaan Timo Soinin nousua ulkoministeriksi kreivi Draculan nousuun veripankin johtajaksi. Persujen puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo, myös hän allekirjoitti aikoinaan halla-aholaisten nuivan vaalimanifestin, riensi hätiin ja sanoi, että Watsonin luonnehdinta on "ala-arvoinen ja raju hyökkäys suomalaista demokratiaa vastaan". Tyypillistä persujen uhriutumismentaliteettia. Puoluesihteeri näyttää unohtaneen vanhan suomalaisen kansanviisauden: Niin metsä vastaan kuin sinne huudetaan. Sitä paitsi Dracula on kreivi, joten persut voisivat olla päin vastoin tyytyväisiä Sir Grahamin vertaukseen; hyvä, ettei Timppaa sentään kotimaiseen kreivin versioon eli Pertti Ylermi Lindgreniin rinnastettu.

6. MTV:n uutisissa haastateltu ministeri (hc)  Jaakko Iloniemi yritti vähätellä Timo Soinin lausunnoista noussutta kouhua. Iloniemen perustelut eivät vakuuta, kun hän väittää, että pelkoa Suomen asemasta EU:ssa ja maan etääntymisestä Euroopasta esiintyy ainoastaan niiden keskuudessa, jotka tietävät vain vähän Suomesta ja sen ulkopolitiikasta. Sen sijaan ne piirit, joissa päätökset tehdään, luottavat Suomeen, väitti Iloniemi. 

7. Tämä on ulkopolitiikan tekemisestä jo vuosikymmeniä sivussa olleen Iloniemen omaa arvelua, joka ei perustu tietoon. Iloniemi on Martti Ahtisaaren vanha kaveri ja tunnettu hyssyttelijä, joka kutsutaan silloin tällöin uutisstudioon, kun ketään muitakaan ei sinne saada. Kuuntelin juuri äsken puolella korvalla TV1:n A-studio -ohjelmaa, jossa Ylen toimittaja kyseli Brysselissä ajankohtaisia asioita brittiläiseltä, irlantilaiselta, portugalilaiselta ja kreikkalaiselta EU-vaikuttajalta. Irlantilainen mies sanoi, että aikaisemmin ja vielä muutama vuosi sitten kovaa talouskuria muille EU-maille saarnannut Suomi on kohta pieni, ilkeä ja yksinäinen mies, jolle muut EU-maat kääntävät selkänsä.

8. Timo Soini rehvastelee ja suorastaan räyhää blogissaan uudella asemallaan ja yrittää esittää jonkinlaista valtiomiesta. Hän teki ensimmäisen virallisen matkan ("valtiovierailun") eli pikaviisitin Ruotsiin, mutta hänen ruotsalainen kollegansa Margot Wallström suhtautui Soiniin aika nihkeästi; Wallström ei tullut edes yhteiseen tiedotustilaisuuteen Soinin kanssa.

9. Blogissaan Timo Soini solvaa minkä ehtii entisiä hallituspuolueita eli lähinnä vihreitä ja Rkp:tä. Viime lauantain blogissaan Soini kuvaili vihreitä härän edessä pullistelevaksi sammakoksi. Rkp torjui Soinin väitteet täysin puppuna, mutta Soini ei hellitä, vaan painaa päälle herkeämättä. Monet pitävät hänen rehvastelevaa ja muita sättivää tyyliään ulkoministerille täysin sopimattomana. 

10. Persujen eräät ministerivalinnat ovat herättäneet hämmästystä. Idea oikeusministerin salkun antamisesta työministeri Jari Lindströmille oli, kuten Lindström on itse maininnut, Timo Soinin ajatus. Totisesti hämmentävä ministerinsalkkujen yhdistäminen, ei voi muuta sanoa. Yllättävää, miten Juha Sipilä ja Alex Stubb menivät halpaan ja hyväksyivät Soinin epätavallisen ehdotuksen kakistelematta. Tuplaministeri Lindström sooloilee työllisyysasioissa jatkuvasti hallitusohjelmasta tuon taivaallista välittämättä; hän on kerääm ässä sympatiaa rasvanahkaduunareilta. Jarppa puhuu yhtä, mutta hallitus haluaa tehdä aivan toista. Saa nähdä, mitä kaikkea "hauskaa" tästä seuraa!

11. Timo Soini valitsi oikeusministeriksi Lindströmin eli maallikon, joka suhtautuu kuolemanrangaistuksen palauttamiseen periaatteessa myönteisesti. Eikä tässä vielä kaikki. Eduskunnan puhemieheksi Soini valitutti viime tingassa parrasvaloihin nostamansa Maria Lohelan, joka on tullut tunnetuksi maahanmuuttokriittisistä kannanotoistaan ja joka on pelotellut ja varoitellut ihmisiä mm. ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja islamin uskonnolla ja muslimien määrän kasvulla Suomessa. Puhemies Lohela suhtautuu negatiivisesti myös maan toisen kansalliskielen eli ruotsin kouluopetukseen. - Jollei nyt ihan draculamaisia niin joka tapauksessa melko pirullisia valintoja.

12. Ei ole mikään ihme, että oppositio on ärhäköitynyt ja tuntuu vastustavan, yhdessä ay-liikkeen kanssa, lähestulkoon kaikkia hallituksen esityksiä ja tavoitteita. Katsotaanpa vaikka tekstitv:n tämänpäiväisiä otsikoita:

- Hallituksen kaavailema ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaus (200 milj. euroa) siirtyy vuodella eli vuoteen 2017
- Kansanlaiset ja ay-liike eivät hyväksy hallituksen ehdotusta työajan palkattomasta pidennyksestä
- SAK: Yhteiskuntasopimuksentekoa on lykättävä!
- Sipilä: Säästöt alkavat kaavailtua myöhemmin
- Koulutuksesta ei saa leikata
- Päivähoidosta ei saa leikata
- Valtiosääntöoppineet: Kaavailtu perustulo on perustuslain vastainen
- Aikaisemmin: työehdoista eli mm. irtisanomisaikojen lyhennyksestä ei voida sopia vapaasti, se olisi - taas - perustuslain vastaista
- jne, jne.

13. Mihin tästä Juha Sipilän uudesta hallituksesta ja sen politiikasta oikeastaan voisi olla, kun kaikki ihmiset, ryhmät, järjestöt, ay-väki, hallituksen oma ministeri Lindström ja kaikki muut vastustavat suuna ja päänä kaikkia mahdollisia "leikkauksia" ja sopeutuksia? Yhteiskuntasopimusta ei haluta, ansiosidonnaista työttömyysturvaa ei haluta leikata, työajan mitättömän tuntuista 100 tunnin pidennystä vuodessa ei hyväksytä jne. 

14. Punavihreä tai viherpunainen oppositio tuntuu vastustavan kaikkea mahdollista, mitä hallitus esittää, ja se, samoin kuin ammattiyhdistysliike, saa jakamattoman tuen valtiosääntöoppineilta; ovathan nekin samanalaisia punavihreitä. Tuleeko Sotestakaan taaskaan mitään, vai kaatuuko se uudelleen valtiosääntöoppineiden tylyyn tuomioon: Mutta tämähän on perustuslain vastaista! 

15. Ay-liike valmistautuu taistoon ja lakkoiluun. Tässä kohdin jo entuudestaan surullisen kuuluisaksi tullut kuljetusväki eli AKT ilmoitti vain kaksi päivää hallituksen valtaantulon jälkeen, että joo, me valmistaudumme lakkoon ja sulkemaan kaikki satamat, jollei ay-liikkeen vaatimuksiin suostuta ja hallitus peruuta katalia suunnitelmiaan.

16. Hallitus tuntuu olevan lievästi sanottuna lirissä. Päätöksiä pitäisi tehdä, mutta miten niitä voisi tehdä, kun jokaikistä suunnitelmaa vastustetaan ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle? Eduskunnan oppositio huutelee Sibelius Akatemian akustiikaltaan surkeassa suuressa salissa iskulauseitaan, isänmaa velkaantuu joka päivä muutamalla sadalla miljoonalla eurolla, vienti ei vedä, Suomen kilpailuky laskee edellen kuin lehmän häntä, työttömyys kasvaa jne., mutta AKT ja Ay-liike ylipäätään varautuu vain lakkoiluun periaatteella "meiltä ette, hemmetti vieköön, leikkaa kyllä yhtään mitään". 

18. Kummallista, mutta tämä kehitys ei ole estänyt ministereiden matkailuintoa tippaakaan. Mitä järkeä Soinin, Sipilän, Jussi Niinistön ja Stubbin on tehdä pikaisia visiittejä naapurimaihin, Bildenberg-kokoukseen ja ties minne? Ei minkäänlaista, tietenkään. Hallituksen ja ministereiden pitäisi nyt istua siellä maisemakonttorissaan ja tehdä jo lähviikkoina päätöksensä ja esityksensä eduskunnalle.  

949. Uusi oikeusneuvos

1. Blogijutussa nro 943/13.5.-15 kirjoitin korkeimmassa oikeudessa (KKO) avoinna olevan jäsenen eli oikeusneuvoksen viran täyttämisestä. Mainitsin kirjoituksessa virkaan ilmoittautuneiden lakimiesten nimet.

2. Tänään KKO on esittänyt, että 1.9.2015 täytettävään jäsenen virkaan nimitetään hovioikeudenneuvos, oikeustieteen lisensiaatti Tuomo Antila. Antila on 47-vuotias ja hän työskentelee nykyisin Helsingin hovioikeuden jäsenenä. KKO:n tiedotteessa kerrotaan lyhyesti Antilan tähänastisesta urasta. Antila on julkaissut vuonna 2007 kirjan "Edunvalvontavaltuutus".

KKO:n tiedote

3. Oikeusministeriö tulee piakkoin esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimitysasiassa tekee tasavallan presidentti. Antilan nimitys on kuitenkin varmaa, sillä valtioneuvosto ja presidentti eivät poikkea KKO:n virkaesityksistä. Käytännössä KKO täydentää itse itseään.

4. Tuomo Antilalla on monipuolinen kokemus, mikä on varmaankin ollut eräs virkaesitystä puoltava peruste. Hän ohitti valinnassa useita vanhempia ja kokeneempia juristeja. Jotkut pitivät melko varmana, että KKO esittäisi virkaan EIT:n tuomarina vuoden 2007 alusta toiminutta Päivi Hirvelää, jonka virkakausi Strasbourgissa päättyy tämän vuoden lopussa.

5. En tunne Tuomo Antilaa, mutta olen kuullut eri tahoilta, että häntä pidetään taitavana lakimiehenä. KKO saa siten hänestä pätevän ja pitkäaikaisen jäsenen. 2000-luvulla useimmat KKO:n jäsenet on nimitetty virkaan yli 50-vuotiaina.

6.  Muistan nyt, että olen itsekin ja jo aika kauan sitten pannut merkille, että Tuomo Antila on taitava juristi. Tämä käy ilmi ennakkopäätöksestä KKO 1999:63, jossa sillloinen vt. nuorempi oikeussihteeri Antila toimi KKO:n esittelijänä. Tapauksessa oli kysymys yhdestä lempiaiheestani eli väittämistaakasta (OK 24:14.2, nykyisin ko. säännös on OK 24:3.2:ssa ) ja toisaalta tosiseikkaan vetoamisen prekludoitumisesta hovioikeudessa (OK 25:15.2, nykyisin OK 25:17.1). Antila jätti ratkaisuun KKO:n päätöksestä poikkeavan mietintönsä, mikä näyttää olevan nykyisin melko harvinaista. 

KKO 1999:63

7. En ryhdy tässä tarkemmin analysoimaan ko. ratkaisua. Olen kritisoinut sitä muutaman sivun verran Lakimies-lehdessä vuonna 2000 (numero 8) julkaistussa artikkelissani "Väittämistaakasta vieläkin vähäsen"  (sivut 1155-1169). KKO joutui ratkaisussa äänestämään. Enemmistö eli presidentti Olavi Heinonen ja oikeusneuvokset Mikko Tulokas ja Markku Arponen olivat sitä mieltä, etteivät alemmat oikeudet olleet rikkoneet väittämistaakkanormia. Enemmistön perustelut ovat kuitenkin hyvin niukat ja minun v. 2000 esittämäni arvion mukaan myös virheelliset; olen samaa mieltä edelleen. 

8. KKO:n vähemmistö (Palaja ja Suhonen) perusteli omaa mielipidettään enemmän ja enemmistöä paremmin. Minusta selvästi parhaimmat perustelut asiassa esitti  - kuten myös edellä mainitussa artikkelissani totesin - kuitenkin jutun esittelijä Tuomo Antila. Hän oli mietinnössään väittämistaakan tiukan soveltamisen kannalla; olen itse ollut kirjoissani ja artikkeleissani samalla kannalla. Antila ratkaisi myös prekluusiokysymyksen oikein ja kirjoitti ratkaisuehdotukselleen tältäkin osin asianmukaiset perustelut.

9. Kehuin Lakimies-lehden jutussani myös Tuomo Antilan omaksumaa pro et contra -argumentointia ja perustelutapaa. Totesin, että Antilan ko. tapauksessa harjoittama pro et contra -näkökohtien avoin punninta on esimerkillistä tuomion perustelemista. Hieman piruillakseni - minulla on sellaiseen joskus taipumusta - lisäsin vielä, että olisi toivottavaa, jos myös KKO:n jäsenistö alkaisi pikku hiljaa siiirtyä ko. perustelemistavan käyttämiseen. Toivomukseni on kuultu, sillä nykyisin KKO:n perustelut ovat parantuneet ja myös pro et contra -perusteluja käytetään useimmissa tapauksissa.

10. Olen edelleen sitä mieltä, ettei KKO ratkaissut tapauksessa 1999:63 väittämistaakkaa oikein. Mutta mitäpä tuolle nyt enää mitään mahtaa! Vastaus siihen, miten ko. tapaus olisi tullut ratkaista, löytyy Tuomo Antilan mietinnöstä. Kuten sanottu, se on hyvä, mutta vielä täydellisempi se olisi ollut, jos esittelijä olisi viitannut perusteluissaan myös oikeuskirjallisuudessa väittämistaakasta ko. osin esitettyihin käsityksiin. 

11. Kuten tiedämme, oikeuskirjallisuuteen viittaaminen tuomion perusteluissa on ollut KKO:ssa pannassa, käytännössä siis itse asiassa kiellettyä. Muiden maiden ylimmissä tuomioistuimissa sitä vastoin on vallalla toisenlainen käytäntö. Ehkäpä käytäntö - tässäkin suhteessa siis - kuitenkin pikku hiljaa muuttuu, kun KKO:een saadaan entistä enemmän todella päteviä jäseniä.

12. Viime syksynä Helsingin yliopistossa tarkastettiin OTL Jari Vaitojan  500-sivuinen ja muutenkin seikkaperäinen väitöskirja "Väittämistaakka, tuomarin kyselyvelvollisuus ja pakottavaan yksityisoikeudelliseen sääntelyyn perustuvien vaatimusten tutkiminen siviiliprosessissa". Se on oikein hyvä ja perusteellinen väitöstutkimus. Vaitoja käsittelee kolmessa eri kohdassa myös ratkaisua KKO 1999:63 (s. 78, 81 ja 86). Minulle ei valitettavasti selvinnyt, hyväksyykö Vaitoja KKO:n ratkaisun vai ei. Väittelijän olisi kannattanut kiinnittää huomiota myös jutun esittelijän mietinnössä esitettyihin näkökohtiin.

948. Jari Lindström, tuplaministeri

                                 Mä ihailin Toni Halmetta, siks mä aloin persuksi

1. Pääministeri Juha Sipilän hallituksessa on kaksi ministeriä, jotka hoitavat yksin aikaisemmin kahdelle eri ministerille kuuluneita tehtäviä. Toinen heistä on keskustan Kimmo Tiilikainen, "Ruokolahden leijona", joka on paitsi maa- ja metsätalousministeri, myös ympäristöministeri. 

2. Toinen on perussuomalaisten ministeri Jari Lindström, joka tunnetaan myös "Jarppana" ja josta leivottiin hallituksen oikeus- ja työministeri. Tässä nimenomaisessa järjestyksessä siis, vaikka mediassa puhutaan kyllä yleisesti työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmistä; vanhaa sanontaa "ensin työ ja sitten vasta leikki" kenties hieman mukaillen. Työministerillä ei ole omaa ministeriötä, mutta oikeusministerillä on, sillä hän johtaa oikeusministeriötä.

3. Työ- ja oikeusasioiden yhdistäminen yhdelle ja samalle ministerille on minusta varsin outo ratkaisu, suoraan sanoen täysin kummallinen ja myös epäonnistunut uudistus. Siihen ei löydy minkäänlaisia järkeviä perusteita. Jos jotain olisi yhdistetty, niin silloin johdonmukainen ja järkevä kombinaatio olisi ollut elinkeino- ja työministeri, sillä työministerin toimipaikka on elinkeinoministeriössä. Elinkeinoministeriksi valittu Olli Rehn ei ilmeisesti halunnut suupalttina ja rehvastelijana tunnettua Jari Lindströmiä samaan ministeriöön. 

4. Kun tuoreelta oikeus- ja työministeri Jari Lindströmiltä kysyttiin, kuinka hallitusneuvotteluissa päädyttiin kyseiseen kombinaatioon, hän vastasi, että Timo Soini esitti mainitun idean, eikä hallitusneuvotteluissa asiasta sitten enempää puhuttu. Lindström oli sanonut Timo Soinille, että minulle kelpaa hallituksessa kyllä mikä tehtävä tahansa. Timo Soini oli tuolloin ilmeisesti ajatellut, että hyvä on, pistetäänpä pojalle sitten kahden ministerin hommat samalla kertaa, onhan se riski kaveri, joten kyllä se siittä - Soini sanoo aina "siittä", eikä siitä - selviää! Ministerin riskeys pitää paikkansa, sillä hän on harrastanut voimanostolajeja ja kuntosalilla käymistä jo kauan. Jarin kehonrakennus näyttäisi valokuvista päätellen keskittyneen viime aikoina lähinnä keskivartalon rakentamiseen.

5. Oikeusministerille kuuluvien tehtävien uskominen (lätkäiseminen)  työministerille osoittaa minusta oikeusasioiden, tärkeiden lainopillisten kysymysten ja yleensä juridiikan selvää ylenkatsomista ja aliarvostamista. Tämä ilmenee myös ministereiden koulutuksesta, sillä Sipilän hallituksessa ei ole yhtään juristia; Stubbin pätkähallituksessa oli vielä kolme juristia (Vapaavuori, Henriksson ja Rinne).  Sitä vastoin hallituksesta löytyy perushoitajaa ja entistä alusvaateyrittäjää (Mäntylä), entistä duunaria (Lindström), entistä lentoemoa ja Rexona-tyttöä (Lenita Toivakka) jne. Hallituksessa on kolme tohtoria, jotka ovat kaikki humanisteja (Stubb, Rehn ja Jussi Niinistö).

6. Jos oikeusasiat olisi pitänyt uskoa jollekin muulle ministeriölle ja ministerille, niin työministeriä sata kertaa sopivampi ministeri olisi ollut sisäministeri. Minulla oli uudelle ja uljaalle sisä- ja oikeusministerille valmiiksi keksittynä myös sopiva vaihtoehtoinen nimike eli "sisäisen turvallisuuden ministeri", sillä selvää on, että kumpikin ao. ministereistä vastaa osaltaan valtakunnan sisäiseen turvallisuuteen liittyvistä asioista. EU-maiden ministerit kokoontuvat aika ajoin sisä- ja oikeusministereiden kokouksiin, sen sijaan yhteisistä työ- ja oikeusministereiden kokouksista en ole kuullut koskaan puhuttavan.

7. Mutta oikeus- ja työministeri  tai työ- ja oikeusministeri!  Ei, ei ja vielä kerran EI! Se ei ole järkevä vaihtoehto, mutta näin vain on hallitusneuvottelujen viimeisillä metreillä ja ilmeisesti summanmutikassa päätetty. Oikeusministerin salkkua on luultavasti  pidetty hallitusneuvotteluissa niin vähäpätöisenä, ettei se ole kelvannut yhdellekään hallituspuolueelle sellaisenaan. Tässä tilanteessa Timo Soini lienee todennut, että hyvä on, me voidaan kyllä ottaa tuo, jolloin oikeusministerin salkku ja meille kuuluva työministerin salkku voidaan yhdistää samalle ministerille. Tämän ehdotuksen keskustan ja kokoomuksen neuvottelijat ovat hyväksyneet ja huokaisseet helpotuksesta: hyvä kun tuo mitätön salkku ei tullut meille.

8. Tämän jälkeen Timo Soini on luultavasti sanonut Jari Lindstömille, että voithan sä Jarppa varmaan ottaa nää molemmat salkut, kun sä olet noin riski mies. Tähän Jarppa luonnollisesti suostui, vaikka hän sanoo olleensa ensin hieman kauhistunut, kun hänelle tulla tupsahti yllättäen samalla kertaa kaksi salkkua. 

9. Persusuomalaisten salkkujako lienee todennäköisesti edennyt niin, että Jussi Niinistö on päätetty ottaa hallitukseen ensimmäisenä, koska häntä pidetään yleisesti Timo Soinin perintöprinssinä eli Timo Soinin jälkeen puolueen seuraavana puheenjohtajana. Tämän jälkeen hallitukseen on pitänyt löytää yksi naisministeri, jolloin Timo Soinin valinta on kohdistunut omaan luottonaiseen Hanna Mäntylään, entiseen perushoitajaan ja alusvaateliikkeen entiseen omistajaan, jonka yritys meni kuitenkin nurin. 

10. Neljäntenä ministeriksi  piti löytää joku duunaritaustainen kansanedustaja. Siinä valinnassa 49-vuotiasta Jari Lindströmiä ei voitu sivuuttaa, koska hän oli tehnyt aikaisemmin 22 vuotta paperimiehen hommia Voikkaan tehtaalla ja toiminut myös mainitun tehtaan luottamusmiehenä. Potkujensa jälkeen Lindström on ollut sekalaisissa hommissa, myös kahden muun paperitehtaan palveluksessa, pyörittänyt kuntosalibisnestä ja opiskellut laborantiksi. Siitä, onko Lindström saattanut loppuun laborantin opintonsa, esiintyy hieman erilaista tietoa. Eduskunnan sivustolla Jarppa ilmoittaa olevansa opiskelija. Monitoimimies siis myös siviilissä!

11. Jari Lindström on siis entinen rasvanahkaduunari Kuusankoskelta, joka sopisi hyvin myös demareiden tai vasemmistoliiton kansanedustajaksi. Hän on menestynyt kaksissa eduskuntavaaleissa mainiosti ja vienyt Kymenlaaksossa demareilta ja vasureilta rutosti ääniä. Viime vaaleissa Liindström sai noin 10 000 ääntä. Viime eduskuntakaudella Jarpasta tehtiin hommasta potkut saaneen Pirkko Ruohonen-Lernerin jälkeen persujen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

12. Perussuomalaisten puoluetoimistossa työmiehen vakanssilla häärivä Matti Putkonen, entisiä ay-toimitsijoita ja demareita, ylistää Jari Lindströmin työelämän osaamista ja taitoja lähes maasta taivaaseen. Eilen Matti Putkonen lateli mainesanojaan Lindstömistä  tähän tapaan: 

- Jari Lindström, jos kuka, on hallituksessa työmarkkinoiden osaaja: hän tietää, miten työmarkkinat toimivat ja tuntee niiden sisäiset lainalaisuudet ja kuviot. Hän tietää, mikä on mahdollista ja miten asioita pitää viedä eteenpäin. Hallituksen kannattaisi jatkossakin kuunnella tarkalla korvalla asioita, joita Lindström sanoo työmarkkinoita koskevissa asioissa. Näin saadaan yhteinen maali aikaiseksi.

13. Aika näyttää, mikä on Jari Lindströmin todellinen osaaminen ja panos hallitukselle kuuluvissa työelämän  asioissa. Hän ehti jo hätkähdyttää Juha Sipilää, kokoomusta ja työnantajaleiriä viime sunnuntaina uhkaamalla, että jos EK ja työnantajat pullikoivat vastaan yhteiskuntasopimusta koskevissa neuvotteluissa, hallitus voi lätkäistä heille rangaistuksena Kela-maksun, joka merkitsi työnantajille reilun yhden miljardin suuruista lisämenoa; työnantajien Kela-maksu poistettiin vuonna 2009. 

14. Matti Putkonen kannatti innokkaasti Lindströmin ehdotusta, vaikka hallitusneuvotteluissa ei tyhty minkäänlaista päätöstä Kela-maksun uudelleen käyttöönotosta eikä asiasta tuolloin edes keskusteltu. Jari Lindström toimi siis Kela-asiassa ainoastaan kaksi päivää ministerinä oltuaan täysin omin päin ja hallitusohjelman vastaisesti. Outoa ja omaperäistä aktiivisuutta ja sooloilua, kerta kaikkiaan. 

15. Mutta mitä voidaan sanoa Jari Lindströmin pätevyydestä ja sopivuudesta oikeusministeriksi? Oikeusministerin salkku, jos mikä, edellyttää haltijaltaan hyvää juridiikan osaamista ja kokemusta lainopillisten kysymysten parissa toimimisesta. Oikeusministeri joutuu tuon tuostakin matkustamaan EU-maiden oikeus-ja sisäministereiden samoin kuin pohjoismaiden oikeusministereiden kokouksiin, joten tehtävästä suoriutuminen asianmukaisella tavalla edellyttäisi ministeriltä muun ohella hyvää kielitaitoa.

16.  Kun kuulin Jari Lindströmin valinnasta oikeusministeriksi, en voinut aluksi uskoa korviani. Minusta Lindström ei ole oikeusministeriksi yksinkertaisesti pätevä eikä oikein sopivakaan. Hän puhuu vain suomea, näin on kerrottu, eikä hänellä ole lainopillista koulutusta tai mitään muutakaan oikeusministerin tehtävien hoitamiseen tarvittavaa korkeakoulututkintoa. Jari Lindström on maallikko, eikä hän ole toiminut eduskunnan lakivaliokunnan jäsenenä. Äänestysnapin painaminen eduskunnan täysistunnossa ei pätevöitä kansanedustajaa oikeusministerin tehtäviin. Kielitaidoton ministeri tarvitsee kansainvälisissä kokouksissa avukseen pari kotimaista virkamiestä tulkiksi ja kääntäjäksi. Muiden maiden ministereistä saattaa vaikuttaa hieman oudolta, että Suomesta tulee kokouksiin vailla riittävää kielitaitoa oleva ministeri.

17. Tämän vuosituhannen alussa laista poistettiin kohta, jonka mukaan oikeusministerin tuli olla lakimies. Aikaisemmin Suomessa on ollut oikeusministerinä vain yksi ei-juristi, demareiden Leena Luhtanen. Hänelle kävi kuitenkin ministerikautensa jälkeen hieman köpelösti, sillä hän putosi seuraavissa vaaleissa eduskunnasta. Lindströmille tuskin käy yhtä ohraisesti, mutta toinen asia on, oliko maallikon valitseminen tässä tilanteessa isänmaan edun mukaista. Minusta ei ollut. 

18. Jari Lindström ehti kyllä jo vuonna 2011 "kunnostautua" erään lainopillisen kysymyksen kohdalla. Hän nimittäin ilmoitti voivansa harkita kuolemanrangaistuksen palauttamista rikoslakiin. Kun häneltä kysyttiin viime viikonvaihteessa, mitä mieltä hän on nyt kuolemanrangaistuksesta, Lindström selitti pokkana, että hän on edelleen samaa mieltä kuin 2011, eli hän voisi harkita edelleen kuolemanrangaistuksen hyväksymistä. Hän kuitenkin ilmoitti, että oikeusministerinä hän ei tule ajamaan kuolemanrangaistuksen säätämistä. 

19. Voidaan silti kysyä, onko kansanedustaja sopiva hoitamaan oikeusministerin tehtävää, jos hän on vain muutama vuosi aikaisemmin ilmoittanut pitävänsä kuolemanrangaistuksen palauttamista varteenotettavana uudistuksena. Kuolemanrangaistuksen säätäminen olisi perus- ja ihmisoikeuksien vastainen toimenpide, jota sivistysvaltion kansanedustajan ei luulisi kannattavan tai edes harkitsevan. 

20. Jarppa Lindström saattaa tähän todeta, että minähän kerroin 2011 vain oman mielipiteeni ja toimin yksityishenkilönä. Sitä paitsi, enhän minä ole mikään juristi! Lindströmin vempulointi muistuttaa paljolti puhemies Maria Lohelan kiemurointia, kun häneltä kysyttiin puhemiesvaalin jälkeen, seisooko hän edelleen vuonna 2008 julkaisemansa blogikirjoituksen ja siinä esittämiensä aika rasistisilta tuntuvien mielipiteiden takana.

21. Tässä maassa ei  ole yhtään ihmistä, ei ainakaan poliitikkoa, joka kykenisi hoitamaan samaan aikaan menestyksellisesti sekä oikeusministerille että työministerille kuuluvat vaikeat asiat. Näinä taloudellisesti vaikeina aikoina ja muutenkin hankalissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa Suomi tarvitsisi kyllä erillisen työministerin, samoin yksinomaan oikeushallinnosta vastaavan oikeusministerin. Tätä tosiasiaa hallitusneuvottelijat eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet, säästämisinnoissaan he eivät liene edes pohtineet koko asiaa, vaan hyväksyivät summanmutikassa Timo Soini esille heittämän ehdotuksen, jonka mukaan "meidän miehemme" voi kyllä hoitaa molemmat salkut. Sokerina pohjalla: tuplaministeriksi valittiin ei-juristi kansanedustaja, jolla ei ole edellytyksiä hoitaa oikeusministerin tehtäviä.

22. Tässä ei kyllä olla oltu tippakaan Isänmaan edun asialla; isänmaahan vetoaminen on tällaisissa tapoauksissa aina "poikaa". Tämän vuoksi olisi välttämätöntä, että hallituspuolueet pikaisesti korjaavat tekemänsä virheen ja valitsevat oikeusministeriksi lainoppineen ja pätevän kansanedustajan. Jari Lindströmille jätettäköön työministerin salkku. Siinä on hänelle aivan tarpeeksi, jos hän vain ymmärtää pysyä ruodussa eikä lähde sooloilemaan.

947. Venäjän musta lista

                                    Mustaa listaa ken pelkäisi, pelkäisi, pelkäisi…

1. Venäjä, tarkemmin sanottuna Kreml,  on laatinut mustan listan EU-maiden poliitikoista. Listalle joutuminen merkitsee, etteivät listahenkilöt ole tervetulleita Venäjälle eivätkä siten todennäköisesti saisi viisumia maahan matkustamista varten. Lista julkaistiin Suomessa viime perjantaina.

2. Listalla on 89 eurooppalaisen poliitikon nimet. Suomalaisista poliitikoista Kremlin listalle on "päässyt" vain europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr), joka on jo vuosia arvostellut aika kovasanaisesti Venäjän toimia. 

3. Hautala ei ole itse halunnut tarkemmin arvioida, miksi hänen nimensä on listalle päätynyt. Asia ei kuitenkaan tullut hänelle yllätyksenä, sillä EU-parlamentissa oli jo osattu odottaa, että ko. lista on olemassa tai että sitä oltiin laatimassa. Syy nimilistan julkaisemiselle saattaa Hautalan mukaan olla se, että EU:ssa harkitaan parhaillaan Venäjän vastaisten pakotteiden jatkamista.

4. Myös EU:lla on oma musta lista venäläisistä ja ukranalaisista henkilöistä. EU on viime vuodesta lähtien asettanut pakotteita kaikkiaan noin 150 henkilölle, joiden on katsottu olevan tekemisissä Ukrainan konfliktin kanssa. EU:n pakotelistalla olevilta on evätty pääsy unionin alueelle ja heidän EU-valtioissa olevia varojaan on jäädytetty.

5. Venäjän musta lista on annettu tiedoksi myös Suomen ulkoministeriölle. Venäjä ei ole kertonut perusteita sille, miksi kyseiset henkilöt ovat listalla. Perjantaina ulkoministerin salkun vastaanottanut Timo Soini ei halunnut tuoreeltaan kommentoida asiaa.

6.  Heiudi Hautala sanoi perjantaina, että Suomen ulkoministeriön pitäisi  keskustella Venäjän kanssa asiasta, koska useat muut maat, joiden kansalaisia on joutunut ko. listalle, tekevät niin. 

7. Lauantaian Timo Soini väisti oman vastuunsa asiassa ja kertoi blogissaan, että Suomi ei keskustele kahdenkeskisesti Venäjän kanssa mustasta listasta, sillä asia on tarkoitus hoitaa EU- ja "viranomaistaholla". Ulkoministeri tuntui ymmärtävän Venäjän mustaa listaa varsin hyvin. Hän sanoi nimittäin, että Venäjän laatima lista on vastatoimi EU:n aikaisemmin venäläisille asettamille henkilöpakotteille. Soini piti listan laatimisen kaltaista venäläisten reaktiota odotettuna.

8. Keskustelu jatkui, sillä Heidi Hautala arvosteli lauantaina blogissaan Timo Soinin Venäjä-kommentteja. Hautala sanoi uskovansa, että useat muut EU-maat ottavat listan kahdenväliseksi puheeksi Venäjän kanssa. Hän mukaansa olisi hämmästyttävää, jos Suomella ei olisi mitään tämänsuuntaisia aikomuksia, kuten Timo Soini on antanut ymmärtää. Hautala huomautti, että kyseessä on nimenomaan Venäjän valtion lista, joka koskee EU:ta ja EU-maiden poliitikkoja.

9. Timo Soinin penseys asiassa on ymmärrettävää (myös) sitä taustaa vasten, että perussuomalaiset ja vihreät ovat olleet mm. eduskunnassa lähes joka asiassa napit vastakkain ja haukkuneet toisiaan. Voisi jopa kuvitella, miten Timo Soini on suorastaan nauttinut saatuaan tietää, että nyt se "kauhea ämmä" on joutunut sinne minne se kuuluukin! Minä en kyllä pane asiassa tikkua ristiin, sillä on tässä valtakunnassa, meinaan, paljon tärkeämpiäkin asioita ratkottavana, Soini lienee tuuminut.

10. Tuoreelta ulkoministeriltä olisi toki voinut odottaa hieman humaanimpaa asennetta asiassa. Hän olisi voinut edes pahoitella tapahtunutta ja Heidi Hautalan joutumista listalle sekä luvata puolihurskaasti, että "me" teemme parhaamme (emme siis välttämättä kaikkemme), jotta asia selvitetään perusteellisesti. 

11. Timo Soinin karski asenne on saanut osakseen myös ymmärrystä ja yllättäen jopa aika odottamattomalta taholta. Kansallismielinen venäläinen Pravda.ru nimittäin julkaisi eilen internetissä selosteen, jossa kerrotaan Soinin em.  blogijutusta ja luodaan samalla mielikuvaa Timo Soinista Venäjä-myönteisenä ulkoministerinä. 

12. "Timo Soini aloitti ensimmäisen päivänä uudessa virassaan Suomen ulkoministerinä hyväksymällä Venäjän listan EU:ta vastaan. Näin Suomen ulkomisteri iskee Euroopan unionin harjoittamaa linjaa vastaan", sivuston uutisessa hehkutetaan Timo Soinia.

13. Sillä lailla! Timo Soini ja persut on tunnettu jo kauan EU-vastaisesta politiikastaan ja nyt tuo "linja" saa tunnustusta myös Venäjältä. Vakavasti puhuen, onko Soinin passiivinen asennoituminen Kremlin mustaan listaan ja pidättyvä reaktio Heidi Hautalan joutumisesta listalle merkki uussuomettumisesta? Tätä sietäisi pohtia.

14. Tänään Eero Heinäluoma (sdp) on rientänyt Heidi Hautalan avuksi. Hän kirjoittaa nimittäin Twitterissä, että asia eli Heidi Hautalan joutuminen Venäjän mustalle listalle vaatii Suomelta "kannanottoa paitsi EU:n kautta myös suoraan Venäjän kanssa". Heinäluoma haluaa olla tässä(kin) asiassa aktiivinen, sillä tosiasia on, että Don Eero tähtää vuoden 2018 presidentin vaaleihin.

15. Tästähän nyt oikea soppa on kehittymässä! Persujen hallitustaival on alkanut muutenkin varsin räväkästi. Ensin paljastui, miten tuore puhemies Maria Lohela on muutama vuosi sitten kirjoitellut mörköblogissaan pelkäävänsä muslimien invaasiota Suomeen ja miten kauhea uskonto islam oikeastaan on. 

16. Tiedotusvälineissä on käsitelty laajasti myös uuden oikeus- ja työministeri Jari "Jarppa" Lindstömin puheita kuolemanrangaistuksen käyttöönottamisesta. Sunnuntaina Jarppa sitten räjäytti varsinaisen pommin uhkaamalla suorastaan - "omissa nimissään" tietenkin mutta Timo Soinin suostumuksella - EK:ta ja työnantajia Kela-maksun palautuksella, jollei kunnon yhteiskuntasopimusta saada tehdyksi, vaikka hallitusneuvotteluissa Kela-maksun palauttamista ei käsitelty sanallakaan. 

17. Vaikuttaa hieman siltä, että Matti Putkonen ja muut demari-persut olisivat saaneet ujutetuksi hallitukseen opposition edustajan. Persut ovat keränneet Kymenlaaksosta paljon ääniä rasvanahkaduunareilta - huhtikuun vaaleissa eduskunnasta tipahti demareiden entinen pääluottamusmies Jukka Kärnä - ja tähän pääsyynä lienee juuri Jarppa Lindström, entinen rasvanahkaduunari itsekin.