199. JSN vapautti Ylen Silminnäkijä-toimituksen; mikä on totuus lautakasa-asiassa?

PH: kukkona tunkiolla...

1. Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) antoi tänään vapauttavan päätöksen Ylen Silminnäkijä-toimituksen Matti Vanhasen lautakasaa koskeneen ohjelman johdosta. JSN:lle tehty kantelu koski totuudenmukaista tiedonvälitystä ja lähteiden käyttöä. JSN totesi, että ohjelmassa esitettyyn nimettömään lähteeseen perustuva väite oli erittäin vakava, mutta Ylellä oli omien selvitystensä perusteella ollut riittävät perusteet väitteelleen.

2. Päätöksen jälkeen Brysselissä haastateltu pääministeri Matti Vanhanen kertoi olevansa tyrmistynyt päätöksen johdosta. Hän toisti jälleen tutun kantansa, jonka mukaan ohjelmassa esitetty väite oli täysin totuudenvastainen ja vetosi omaan selvitykseensä lautakasa-asiassa. Vanhanen toisti myös sen, että hän ei lähde käräjöimään asiassa. Syyksi hän esitti hyvin muodolliselta tuntuvan selityksen: JSN ei ole elin, jonka päätöksistä voisi valittaa. Myös Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli oli sangen suivaantunut päätöksestä. Kallin mukaan hän ja "kansalaiset" ovat hyvin yllättyneitä päätöksestä ja sanoi sen merkitsevän sitä, että nyt mikä tahansa toimitus tai tv-kanava voi julkaista perättömiin tietoihin perustuvia uutisia ja väitteitä.

3. Matti Vanhanen, vielä vähemmän keskusta ja Timo Kalli, ei kuitenkaan ole JSN:n käsittelemässä asiassa minkäänlaisessa asianosaisen asemassa, hänhän ei itse kannellut JSN:lle puheena olevasta ohjelmasta. Vanhasen pitäisi myös ymmärtää, ettei JSN ottanut eikä olisi voinutkaan ottaa välittömästi kantaa ohjelmassa esitetyn väitteen tai väitteiden todenperäisyyteen. JSN tutki ainoastaan kysymyksen, oliko mainitussa ohjelmassa rikottu Journalistin ohjeita, tarkemmin sanottuna ohjetta, jonka mukaan "journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen" (JO 8) samoin kuin lähteen käyttöä koskevaan ohjeeseen. Vm. osalta Journalistin ohjeissa sanotaan muun muassa, että tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin (JO 10) ja että tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti (JO 12). Toisaalta uutisen voi ohjeiden mukaan julkaista rajallistenkin tietojen perusteella (JO 13). Selvää oli myös tässä tapauksessa, että journalistilla on oikeus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa (JO 14).

4. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). - Tätä ohjetta muuten rikottiin erästä professoria koskeneessa lehtiuutisessa pari vuotta sitten. Lehden toimittaja - lähinnä likasankojournalismin piiriin laskettavan jutun oli laatinut tunnetulla taidollaan itse toimituspäällikkö - väitti, että hän oli yrittänyt tavoittaa juttunsa kohdetta ennen jutun julkaisemista, mutta siitä hänellä ei tiettävästi ollut esittää näyttöä. Kyseinen juttu sisälsi kohteen mukaan useita virheitä. Professori sai kuitenkin tilaisuuden antaa lehdessä vastineensa. Mutta yllätys, yllätys, lehden toimitus poisti, vastineen antajaa informoimatta, vastineesta kohdan, jossa todettiin, ettei toimittaja ollut yrittänyt tavoittaa professoria tämän oman näkemyksen esittämistä varten. Näin ei toki saisi tehdä. Jos toimitus on eri mieltä vastineessa esitetystä asiasta, sillä on mahdollisuus julkaista oma näkemyksensä vastineen yhteydessä, mutta se ei voi mennä peukaloimaan vastineen sisältöä omin päin. - Professori ei kuitenkaan vienyt asiaa JSN:oon. Ehkä hän oli kuullut, että neuvostosta on hyvin vaikea saada oikeutta. JSN ei, kuten sen Silminnäkijä-asiassa antamassa päätöksessä nimenomaan todetaan, voi edes kuulla ketään "suullisessa ja välittömässä kuulemisessa."

5. No, kaikenlaista sitä näissä journalistipiireissä voikin sattua! Mutta palataanpa takaisin päivän teemaan ja epistolatekstiin. JSN katsoi, tiukan koeäänestyksen jälkeen (4-3, tietojen mukaan 4 jäsentä pidättäytyi koeäänestyksestä), ettei Ylen Silminnäkijän ohjelmassa ollut rikottu edellä mainittuja ohjeita. JSN piti riittävinä Ylen vastauksia, jotka koskevat ohjelma lähettämisajankohtaa, motiiveja ja lähetyskanavaa. Yle on päätöksen mukaan toiminut journalistisen päätösvaltansa puitteissa ja pitänyt kiinni toimituksellisesta riippumattomuudestaan. Asia oli yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä ja erittäin tärkeä.

6. Kuten jo sanottu, JSN ei voinut perustelujensa mukaan ottaa kantaa väitteen totuudenmukaisuuteen. Neuvoston mukaan Ylen vastauksesta ilmeni, että lähteen - jutussa käytettiin vain yhtä lähdettä - mahdolliset poliittiset kytkennät sekä muu tausta oli selvitetty mahdollisen vahingoittamistarkoituksen toteamiseksi. Tämän lisäksi lähteen antamia tietoja oli pyritty tarkastamaan muilla keinoin. Yle ei ollut luvannut lähteelle täydellistä lähdesuojaa, vaan häneltä oli pyydetty kirjallinen suostumus lähdesuojan murtamiseen mahdollisessa kunnianloukkausoikeudenkäynnissä. Tässä oikeudenkäynnissä lähteellä olisi ollut velvollisuus pysyä totuudessa. Perusteluissa todetaan, että lähdesuoja menettäisi kokonaan merkityksensä, jos sen pystyisi murtamaan tekemällä kantelun neuvostolle.

7. JSN:n mukaan ohjelmassa olisi ollut hyvä esittää lisää yksityiskohtia väitteen tueksi. Neuvoston mielestä Ylellä oli kuitenkin omien taustaselvitystensä perusteella ollut riittävät syyt uskoa väitteen todenperäisyyteen. Yle oli lisäksi esittänyt sekä Matti että Merja Vanhaselle haastattelupyynnön, jossa oli riittävällä tarkkuudella yksilöity, mistä oli kyse. Matti Vanhanen ei ollut vastannut sanottuun pyyntöön ja Merja Vanhanen ei ollut halunnut vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin.

8. JSN siis katsoi, ettei Yle ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa. Koeäänestyksen tulos oli liikaa JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyväriselle, sillä hän ilmoitti heti äänestyksen tuloksen selvittyä, ettei hän voi jatkaa puheenjohtajana; Hyvärisen kerrotaan marssineen ulos kokouksesta saman tien. Antamassaan tiedotteessa Hyvärinen kertoo, että neuvoston enemmistö oli äänestänyt nurin hänen asiassa tekemänsä esityksen. Syntynyt vapauttava päätös oli H:n mukaan niin voimakkaasti hänen journalistisen näkemyksensä vastainen, että hän ei katsonut mahdolliseksi jatkaa puheenjohtajan tehtävässä. Hyvärinen ei halunnut toistaiseksi kommentoida neuvoston päätöstä.

9. Ajatella, että JSN:oon on onnistuttu jo toista kertaa peräkkäin hankkimaan puheenjohtajaksi näin herkkä henkilö! Muistaakseni myös Hyvärisen edeltäjä Kalevi Kivistö erosi tehtävästään hieman samantapaisista syistä. Minusta käytäntö, jonka mukaan neuvostossa suoritetaan ennen varsinaista päätöstä koeäänestys, on yllättävä ja outo. Ilmeisesti neuvosto pyrkii konsensusratkaisuihin, mutta eihän se tällaisissa tapauksissa voi juurikaan onnistua. Minusta olisi reilua, että JSN:ssa asiat ratkaistaisiin normaalin päätöksentekoprosessin tavoin ilman mitään koeäänestyksiä niin, että jokainen jäsenen saisi vapaasti lausua oman mielipiteensä ja että myös vähemmistöön jääneiden jäsenten mielipiteet ja perustelut julkistettaisiin päätöksessä.

10. Mistä nyt uusi puheenjohtaja neuvostolle? Tuskin nyt ainakaan iltapäivälehtien toimituksista! Puheenjohtajan tulisi olla mieluummin ei-journalisti, mutta kuitenkin hyvin perillä journalistiikasta ja journalistin eettisistä ohjeista. Onko Kari Lehtola ollut jo aiemmin ehdolla tehtävään vai onko hän jo toiminut sanotussa hommassa? Minusta yksi varteenotettava ehdokas olisi Lauri Lehtimaja, hiljattain eläkkeelle jäänyt KKO:n oikeusneuvos ja eduskunnan entinen oikeusasiamies.

11. Muuten, Ylen JSN:Lle antama vastaus sisältää aika mielenkiintoista tietoa, vai pitäisikö varovaisuussyistä sanoa väitteitä, Matti Vanhasen Nuorisosäätiön puheenjohtajan ominaisuudessa (väitteen mukaan) saamasta lautatavaraerästä, kannattaa lukea. Lähteen kertomaksi esitetyt tiedot tuntuvat aika loogisilta ja niitä lukiessa hiipi kyllä mieleen ajatus, että olisiko lähde voinut keksiä koko tarinan noin vain omasta päästään. - Ymmärrän nyt aika hyvin, miksi Matti Vanhanen on alusta lähtien torjunut monien toiveen lähteä käräjöimään Yleä vastaan ja peräämään oikeudessa kunniaansa.

198. Kauhajoen oikeudenkäynti, osa IV

1. Tänään oli Kauhajoen koulusurmien oikeudenkäynnin neljäs ja samalla viimeinen varsinainen istuntopäivä. Asianosaisten loppulausuntojen vuoro on jo ensi maanantaina. Kiireinen aikataulu on yllättävää ja asettaa etenkin asianomistajien avustajat kovan tehtävän eteen, kun väliin sattuu vielä viikonloppukin. Loppulausuntojen jälkeen käräjäoikeus ryhtyy, myös kovalla kiireellä, pohtimaan ja kirjoittamaan tuomiota ja sen perusteluja. Käräjäoikeuden pitänee antaa tuomionsa vielä tämän vuoden puolella. Vuoden 2010 alusta Kauhajoen käräjäoikeus nimittäin lakkaa olemassa itsenäisenä alioikeutena, sillä se yhdistetään Seinäjoen käräjäoikeuteen. Uuden uljaan käräjäoikeuden nimeksi tulee Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus. Tämä nimi lukoo jo nyt Seinäjoen käräjäoikeuden ulko-ovessa.

2. Todistelu saatiin tänään vastaanotetuksi. Asianomistajat olivat alun perin kutsuneet tänään todistajaksi myös sisä- ja poliisiministeri Anne Holmlundin kertomaan siitä, mitä valtio ja erityisesti ihmisten turvallisuudesta vastaava sisäministeriö olivat tehneet Jokelan kaltaisten koulusurmien ehkäisemiseksi vuoden syksyn 2007 jälkeen. Asianomistajat luopuivat kuitenkin Holmlundin kuulemisesta katsottuaan, että ne seikat, joista Holmlundia oli tarkoitus kuulla, oli selvitetty jo jutussa esitettyjen kirjallisten todisteiden perusteella. Tärkein näistä todisteista on vain viikko Kauhajoen surmien jälkeen annetut sisäministeriön uudet ohjeet ase- ja erityisesti käsiaseiden lupamenettelyn tiukentamisesta. Näitä ohjeita ministeriö ei katsonut tarpeelliseksi antaa vielä Jokelan koulusurmien jälkeen.

3. Asianomistajat lähtevät siitä, että jos nuo ohjeet olisi annettu heti Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi voitu myöntää aseen hankkimislupaa. Tällä seikalla on merkitystä erityisesti asianomistajien valtiota vastaan ajamien korvausvaatimusten kannalta. Ilmeisesti jutussa on esitetty asianomistajien avustajien toimesta tarpeellinen selvitys siitä, miten Kauhajoen tapaus ja ministeriön uudet ohjeet ovat vaikuttaneet myönnettyjen käsiaseiden määrään ja miten nykyinen lupamenettely eroaa ennen Kauhajokea vallinneesta lepsusta lupamenettelystä.

4. Tänään kuultiin puolustuksen ainoana todistajana kyseisessä koulussa tapahtuma-aikana työskennellyttä naispuolista opinto-ohjaajaa. Todistusteemoiksi oli nimetty a) todistajan havainnot Matti Saaresta ja b) Saaren tekojen ennalta-arvaamattomuus. Jälkimmäinen teema hieman oudoksuttaa, sillä todistajaa ei, ei ainakaan pitäisi, kuulla siitä, millaisia käsityksiä hänellä on tietystä asiasta tai tietyistä seikoista. Todistajan rooliin kuuluu kertoa ainoastaan hänen havaitsemistaan seikoista ja tapahtumista. "Käsityksissä" sen sijaan mennään jo asiantuntijatodistelun puolella ja siinä suhteessa oikeudenkäynnissä voidaan kuulla tietyn erityisalan asiantuntijoita. Todistaja voi toisaalta olla niin sanottu "asiantunteva todistaja," mutta tällöin se, mikä merkitys hänen käsityksilleen on annettava todisteena, riippuu paljolti todistajan tiettyä erityisosaamista koskevasta koukutuksesta ja työkokemuksesta. Kuka tahansa todistaja ei voi olla asiantunteva todistaja esimerkiksi vain sillä perusteella, että hän on tuntenut oikeusjutun asianosaisen ja on seurannut tämän elämää.

5. Lehtitietojen mukaan opinto-ohjaaja kertoi oikeudessa, ettei Matti Saari ollut millään tavalla poikennut muusta opiskelijajoukosta. Saari oli avoin ja rauhallinen eivätkä mitkään ulkoiset seikat kertoneet "mitä taustalla oli." Saari oli liikkunut koulussa kolmen miehen ryhmässä, joten hän ei opinto-ohjaajan (käsityksen) mukaan olut syrjään vetäytyvä tai "umpimielinen", jollaista kuvaa hänestä on todistajan mukaan annettu mediassa. Saaren koulumenestys oli ollut jopa keskitasoa parempi eikä hänellä ollut poisssaoloja koulusta. Opinto-ohjaajan mukaan hänelle oli "täysi mysteeri, että tällaisella henkilöllä on tällainen pimeä puoli."

6. Opinto-ohjaajan kertomuksesta ei ainakaan lehtitietojen perustella ilmennyt, oliko hän tavannut Matti Saarta kertaakaan henkilökohtaisesti, eli oliko Saari ollut joskus todistajan puheilla tai "vastaanotoilla" vai oliko todistaja todellakin, kuten hänen kertomakseen on lehdissä pantu, vain "seurannut" Matti Saaren "liikkumista" koulussa. Todistaja kertoi kyllä "nähneensä" Saarta usein, sillä Kauhajoen koulu on pieni. Ihmisen näkeminen ja tapaaminen sekä ihmisen kanssa keskustelu ovat kuitenkin eri asioita. Tämä on merkittävä seikka harkittaessa, millaisia tosiasiallisia mahdollisuuksia todistajalla oli ollut tilaisuus tehdä Saaresta ja hänen mielentilastaan. Lehtitiedoista saamani käsityksen mukaan todistaja ei olisi kertaakaan edes keskustellut Matti Saaren kanssa. Hän kertoi kyllä "tavanneensa" Saaren valintakokeessa. Vaikuttaa siltä, että tuossa valintakoetilaisuudessa on ollut Matti Saaren lisäksi paikalla muitakin kouluun hakeneita opiskelijoita, joten todistaja ei ollut välttämättä jutellut edes tuolloin Saaren kanssa. Jos todistaja olisi keskustellut kahden kesken Saaren kanssa, niin varmaankin hän olisi oikeudessa siitä erityisesti maininnut. Kun todistaja ei ollut kuullut Matti Saaresta koulussa mitään kovin hälyttävää - hän oli kysellyt vasta surmatekojen jälkeen muiden opiskelijoiden käsityksiä Saaresta - hän on ilmeisesti olettanut, ettei mitään hälyttävää edes voinut olla puheena olevassa suhteessa olemassa.

7. Mainitun todistajan kertomuksella Saaren käyttäytymisestä, vielä vähemmän hänen käsityksillään Saaren surmatekojen ennalta-arvaamattomuudesta, ei ole itse asiassa todisteena juurikaan merkitystä. Toisin kuin jutussa kuullut useat poliisimiehet ja poliisilaitoksen toimistovirkailija, opinto-ohjaaja ei ollut missään tekemisissä Matti Saaren aselupaprosessin kanssa eikä hän ollut voinut tehdä havaintoja esimerkiksi siitä, miten Saari käyttäytyi esimerkiksi silloin, kun hän oli syyskuun alussa 2008 käynyt poliisiasemalla näyttämässä ostamaansa asetta. Tuolloinhan aseharrastaja Matti Saari oli ollut "omassa elementissään." Kuten eilen kerroin, Saaren tavannut poliisimies luonnehti todistajana Saarta syrjään vetäytyneeksi ja muutenkin oudosti käyttäytyväksi henkilöksi, jolla oli tapaamisen aikana valokuvamainen virne kasvoillaan. Luottaisin kyllä enemmän kyseisen poliisimiehen ja hänen seurassaan olleen toimistovirkailijan luonnehdintaan Saaren käyttäytymisestä.

8. Puolustus ei ole kovin vahvoilla, jos se kuvittelee, että syytteessä oleva komisario voisi menestyksellisesti vedota Saaren tekojen ennalta-arvattomuuteen yhden ulkopuolisen todistajan edellä kerrotunlaisen seuraamisen perusteella Saaresta tekemiin havaintoihin ja osin jälkikäteisiin käsityksiin. Huomattavasti paljon vankempi todistusvoima on todellisten asiantuntijatodistajien eli lukuisten todistajina kuultujen poliisimiesten oikeudessa antamilla lausunnoilla, joiden mukaan Saaren käytös oli outoa ja jotka saattoivat käsityksensä tueksi viitata Saaren hälyttävään nettikäyttäytymiseen. Komisarion olisi toki pitänyt ottaa todesta ja kiinnittää huomiota näiden poliisimiesten hänelle jo ennen surmia kertomiin seikkoihin ja havaintoihin, joihin hän oli itsekin voinut netin välityksellä perehtyä. Komisario ei voi nojautua poliisi- ja aseasioissa kenenkään maallikon näkemyksiin ja osin jälkikäteisiin käsityksiin, koska hän on itse alan ammattilainen, jonka virkavelvollisuuksiin on kuulunut huolehtia siitä, ettei aseita anneta vääriin käsiin - tai jos on annettu, otetaan ainakin pois, kun hälyttäviä tietoja on ilmennyt.

9. Tänään kuultiin asianomistajien nimeämänä todistajina myös aseasiantuntijana esiintyvää todistajaa, jonka mukaan saaren aselupa ja aseen hankkimislupa olisi annettu Saaren aseelle väärin perustein. Kyseinen Walther P 22 Target -pistooli ei sovellut todistajan mukaan kilpa-tai tarkkuusammuntaan, millä perusteella Saari oli aseen hankkimislupaa hakenut. Ase on puoliautomaattinen pienoispistooli, jolla voidaan yhdellä kertaa eli samalla liipasimen painalluksella ampua kolme laukausta; esimerkiksi Helsingin Sanomien nettisivustolla aseharrastajat ovat käyneet "kuumana" sen johdosta, että STT:n välittämässä uutisessa oli kerrottu todistajan sanoneen pistoolia automaattiaseeksi. Saari oli hankkinut aseeseen lippaita, johon mahtuu kymmenen luotia. Todistajan mukaan ase oli ollut "turhan tulivoimainen." Saaren videolla nähtyä ammuntaa todistaja luonnehti vastuuntunnottomaksi räiskimiseksi.

10. Asianomistajien nimeämänä todistajana kuultiin myös sisäministeriön asehallintoyksikön päällikköä Jouni Laihoa; kuulustelu tapahtui puhelimitse. Laihon kuulustelu liittyy surmattujen omaisten valtiota ja syytettyä vastaan ajamaan vahingonkorvausjuttuun, joka käsitellään syytejutun yhteydessä. Voidaan sanoa, että Laiho kertoi tavallaan omassa asiassaan, sillä juuri hän on ministeriössä virkamiesvastuussa siitä, että ministeriön poliisiviranomaisille antamat aselupaohjeet ovat asianmukaiset niin, ettei lupia myönnetä epäasiallisin perustein tai menettelyssä, jossa edellytysten täyttymistä ei voida kunnolla kontrolloida. Laiho kertoi, että ministeriö oli antanut jo ennen Jokelaa "uudet yhtenäistämisohjeet", joihin sisältyi mm. "koulutusta arvioida henkilön soveltuvuutta." (Näiden ohjeiden perusteella oli poliiseille annettu koulutusta yleisöluentojen muodossa.)

11. Hallitusneuvos Jouni Laihon mukaan Kauhajoen jälkeen annettiin kaksi täydentävää yhtenäistämisohjetta. Laihon muotoileman määritelmän mukaan näiden ohjeiden tarkoituksena oli täydentää viranomaisten velvollisuutta arvioida henkilön soveltuvuutta pistoolin ja revolverin käyttäjäksi. - Tästä ilmeisesti taitavaksi tarkoitetusta virkamiesmäisestä muotoilusta huolimatta on selvää, että vasta Kauhajoen jälkeen ministeriö antoi - sille tuli tässä suhteessa itse asiassa tulenpalava kiire - kunnon ohjeet, joilla vasta, vihdoin ja viimein, käsiaseiden myöntämistä koskevaa lupamenettelyä todella huomattavasti tiukennettiin. Minusta on siis turhaa "venkoilua" selittää, että uudet "yhtenäistämisohjeet" annettiin jo ennen Jokelaa. Muodollisesti annettiin, mutta ratkaisevaa on tietenkin se, mitä nuo ohjeet asiallisesti pitivät sisällään ja miten ne poikkesivat Kauhajoen jälkeen annetuista ohjeista.

12. Loppulausunnossaan asianomistajien avustajien tulisikin suorittaa seikkaperäinen vertailu siitä, missä suhteessa Kauhajoen jälkeen annetut uudet "yhtenäistämisohjeet" eroavat ennen Kauhajokea voimassa olevista ohjeista. Tietoa kaivataan myös siitä, mikä vaikutus näillä uusilla ohjeilla on ollut a) käsiaselupien määrään ja b) lupamenettelyyn muun muassa sen suhteen, mitä selvityksiä poliisin on nykyisin asiassa hankittava.

13. Minusta valtio ei vastuusta vapautuakseen vedota ennen Jokelaa annettuihin yhtenäistämisohjeisiin, koska - kuten nimestä jo ilmenee - noiden ohjeiden tarkoituksena oli vain yhtenäistää käytäntöjä, ei tiukentaa luvan myöntämisen edellytyksiä ja lupamenettelyä. Valtio ei voi vedota myöskään siihen esimerkiksi ministeri Anne Holmlundin jatkuvasti esille ottamaan ja toittottamaan "uudistukseen", jonka mukaan Jokelan jälkeen poliiseille annettiin yhtenäistämiskoulutusta. Kun tuolloiset ohjeet olivat aivan liian lepsuja, poliisit myös saivat koulutuksen lepsuun käytäntöön, joka sitten ilmeni käsiaseiden korkeina lupamäärinä ja vihdoin Kauhajoen tragediana. Valtio ei vedota myöskään siihen, että ennen Kauhajoen surmia voimassa ollut laki olisi estänyt tiukempien ohjeiden antamisen, kuten muun muassa Jouni Laiho on antanut ymmärtää. Pitää muista, että sama ampuma-aselaki on edelleen voimassa yhä edelleen, ja juuri siihen perustuen ministeriö antoi uudet ohjeet välittömästi Kauhajoen jälkeen. Uutta ampuma-aselakia koskeva hallituksen esitys (HE 106/2009 vp) on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

14. Kauhajoen käräjäoikeus päätti sitten vihdoin ja viimein käsitellä asianomistajien korvausvaatimukset syytejutun yhteydessä. Tässä suhteessahan käräjäoikeus on muuttanut kantaansa ainakin kolme kertaa, kuten olen aiemmin kirjoituksissani kertonut. Ilmeisesti käräjäoikeus huomasi nyt, että oho ja kappas vain, tässähän loppuu kohta aika ja toimivalta - käräjäoikeus siis liitetään Seinäjoen käräjäoikeuteen ensi vuoden alussa - joten pakkohan tuo vahingonkorvausjuttu on sitten kuitenkin yhdistää syytejuttuun.

15. Vahingonkorvausvaatimukset ovat jäänet ainakin lehdistön oikeussaliraporteissa tyystin syrjään. Täytyy vain toivoa, että asianomistajien avustajat ovat pitäneet huolen siitä, ettei näin ole todellisuudessa käynyt oikeussalissa! Omaisten kannaltahan valtiota vastaan ajettu vahingonkorvauskanne on jutun pääpointti.

16. En ryhdy käymään tässä yksityiskohtaisesti läpi vahingonkorvausvaatimusten perusteita ja menestymismahdollisuuksia. Viittaan tässä suhteessa blogiini 26.7.2009, erityisesti kohtiin 29-35, jossa olen jo käsitellyt yleiseltä kannalta jutussa valtiota vastaan esitettäviä vahingonkorvausvaatimuksia.

17. Kemiönsaarella Varsinais-Suomessa käynnistettiin tänään laaja poliisioperaatio, jossa useat poliisipartiot ja helikopterit etsivät 19-vuotiasta ahvenanmaalaista nuorukaista poliisin saatua ilmoituksen koulu-uhkailusta. Epäilty on erään ammattiopiston opiskelija, joka oli lehtitietojen mukaan uhannut eilisiltana omaa oppilaitostaan jutellessaan kahden opiskelijatoverinsa kanssa. Poika oli uhonnut "Jokelasta."Poliisi pidätti nuorukaisen iltapäivällä turkulaisesta asunnosta. Hänen hallustaan löydettiin laillisia aseita. Kouluihin kohdistettu uhkailun kerrotaan työllistävän edelleen poliisia. kauhajoen surmien jälkeisten viikkojen aikana uhkauksia tehtiin runsaasti, mutta nyt ne ovat vähentyneet.

18. On paikallaan, että sanotunlaisiin uhkailuihin ja ja vastaaviin ilmiöihin suhtaudutaan nyt vakavasti. Miksi näin ei tehty jo Jokelan jälkeen tai jo sitä ennen? Pitää muistaa, että meillä oli Raumamerellä kaksi kuolonuhria vaatinut kouluampumistapaus jo vuonna 1989 ja vuonna 2002 Vantaalla Myyrmannin liikekeskuksen räjäyttämistapaus, jossa opiskelijan kotitekoinen pommi surmasi seitsemän ihmistä ja haavoitti 80 ihmistä. Miksi tätä taustaa vasten vielä Jokelan kymmenen kuolonuhria vaatineen koulusurmatapauksen jälkeen sisäministeriöstä selitettiin, että kyseessä oli vain yksittäistapaus? Tätä ja erilaisia rikos- ja korvausvastuuta koskevia kysymyksiä on esitetty Kauhajoen käräjillä ja niihin odotetaan perusteltuja vastauksia käräjäoikeuden tuomiosta.

197. Kauhajoen koulumurhien oikeudenkäynti, osa III: komisarion menettelyn motiivit puhuttavat

Asianomistajien avustajina toimivat jutussa Esa Puranen (vasemmalla) ja Lasse Vuola

1. Seinäjoella jatkettiin tänään Kauhajoen koulumurhien käsittelyä todistajien kuulemisella. Sittemmin murha-aseeksi osoittautuneen pistoolin Matti Saaren haltuun jättäneen komisarion motiivit näyttävät todistajien kertomusten valossa yhä oudommilta.

2. Oikeudenkäynnissä määrättynä syyttäjänä toimiva Jouko Nurminen päätti kuulla tänään komisariota uudelleen, koska viime perjantaina kuullut todistajat kertoivat eräiltä olennaisilta osin tapahtumista toisin kuin syytetty. Jotkut todistajat ovat kertoneet oikeudessa sellaisista seikoista, joista heitä ei ilmeisesti jostakin syystä oltu osattu (tai tahdottu) kuulla esitutkinnassa.

3. Syyttäjä Nurminen epäilee nyt syytetyn tienneen Matti Saaren nettivideoista tai IRC-gallerian teksteistä jo torstaina 18.9.-08 eli viisi päivää ennen koulusurmia (I-L 8.12.). Syytetty itse kertonut oikeudessa viime perjantaina, että hän näki kyseisen aineiston vasta maanantaina 22.9. eli samana päivänä, jolloin hän puhutteli Saarta. Eräät todistajina jo viime perjantaina oikeudessa kuullut komisarion alaiset kertoivat kuitenkin komisarion tienneen Saaren nettivideoista jo useita päiviä ennen koulusurmia.

4. Tänään todistajana kuultu poliisiaseman toimistovirkailija, joka oli ollut "tekemisissä" Matti Saaren aseluvan kanssa, kertoi, että hän oli nähnyt jo torstaina 18.9. komisarion tietokoneen näytöllä "jotain ikävää kuvaa" tai "joitain uhkaavia kuvia jossa oli vieraskielinen teksti sivussa" (IL) tai "uhkaavia kuvia ja tekstiä" (MTV3). Syytetyn mukaan toimistovirkailija kuitenkin vain "muistaa omiaan." Syytetyn mukaan hänen tietokoneeltaan ei edes ollut pääsyä YouTubeen tai IRC-galleriaan.

5. Syyttäjää komisarion vastaus ei tyydyttänyt. Lehtitietojen mukaan syyttäjä yllätti käräjäyleisön kysymällä syytetyltä, oliko tällä "jokin erityissuhde" Matti Saareen; syyttäjä ei täsmentänyt, mitä hän tarkoitti "erityissuhteella." Syyttäjän sananvalinta viittaa syytetyn viime perjantaina esittämään kertomuksen, jonka mukaan Matti Saari oli vaikuttanut luontevalta ja reippaalta, ikään kuin hän olisi ollut tuttavan poika. - Vertailun vuoksi todettakoon tässä yhteydessä otsikko tämän päivän Iltalehden verkkouutisista: "Täysi kopio Jokelan ampujasta." Tämä "näkemyksen" kivikasvoisesta ja täysin mustiin pukeutuneesta Matti Saaresta esitti johtaja, jonka aseliikkeestä Matti Saari oli käynyt torstaina 18.9.-08 kaksi lipasta aseeseensa.

6. Komisario torjui syyttäjän kyseisen "näkemyksen" jyrkästi (MTV3). "Täällä on yritetty saada käärmettä pyssyn piipuun," komisario vastasi. Kiinnostaisi tietää, tyytyivätkö asianomistajien edustajat näin ympäripyöreisiin vastauksiin? Todistelutarkoituksessa kuultavan syytetyn kannattaisi yleensä pysyä asiassa ja tyytyä vastamaan kysymyksiin arvostelua esittämättä. Puolustuksen asiana on ottaa kantaa todistajankertomusten luotettavuuteen.

7. Tänään kuultiin todistajana myös Seinäjoen poliisilaitoksen apulaispäällikkö Vesa Nyrhistä, jonka syytetty näyttää alaistensa poliisimiesten kertomusten mukaan kokeneen tapahtumaviikonlopun aikana eräänlaiseksi kiistakumppanikseen aseen poisottoa koskevassa asiassa. Kauhajoen poliisien otettua häneen hädissään yhteyttä, Nyrhinen oli määrännyt koulumurhia edeltäneenä perjantaina eli 19.9.2008, että Matti Saaren pistooli oli haettava pois. Viisi luotiliiveillä varustettua poliisimiestä lähtikin noutamaan asetta Saaren asunnolta, mutta Saari ei ollut viikonloppuna kotosalla.

8. Nyrhisen kertoi olettaneensa kerrotun nettiaineiston ja tietyn käyttäytymismallin ihannoinnin perusteella, että myös Matti Saari saattoi itsekin tehdä "tällaista", siis ottavan mallia ihannoimastaan käyttäytymismallista. Nyrhisen mukaan hänelle tuli kaikesta voimakas mielleyhtymä Jokelan tapaukseen. "Katsoin, että väärinkäytön vaara oli ilmeinen ja ase on haettava pois," kertoi Nyrhinen (MTV3.fi). Nyrhisen mukaan vaara oli niin ilmeinen, että kotietsinnän tehneet kenttäpoliisitkin olisivat voineet ottaa aseen pois, vaikka virallista lupaa Kauhajoen poliisipäällystöltä ei ollut. Niinpä, mutta maanantaina työvuoroon tullut syytetty, joka oli jo edellisenä lauantaina saanut häätilaisuudessa epävirallisen raportin kyseisestä vaarasta, päätti, että asetta ei ole syytä ottaa Saaren hallusta. Syynä olisi eräiden hänen omien alaistensa mukaan ollut komisarion närkästyminen siitä, että hänen alaisensa olivat kääntyneet asiassa perjantaina Seinäjoen poliisin puoleen.

9. Se, että syytetty mahdollisesti tiesi jo torstaina 18.9. Matti Saaren uhkaavasta ja epätavallisesta käyttäytymisestä internetissä, voisi olla uusi vahva todiste syytetyn syyllistymisestä tahalliseen eikä ainoastaan tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, samoin kuin kuolemantuottamukseen. Viime perjantaina todistajana kuultu yksi poliisimieshän sanoi syytetyn itse todenneen maanantaina 22.9. poliisiasemalla pidetyssä aamupalaverissa, että hän oli jo nähnyt kyseiset Saaren ampumisvideot kotonaan. Miksi komisario olisi salannut alaisiltaan poliisimieheltä, että hän itse asiassa jo tiesi kyseisestä asiasta? Miksi hän kielsi aseen poisottamiseen lauantaina häätilaisuudessa tarjoutunutta poliisimiestä puuttumasta asiaan? Tiesikö komisario jo tällöin, että hänen seinäjokinen kollegansa oli käskenyt poliiseja hakemaan aseen Saaren hallusta?

10. Todistajana kuultiin tänään myös Matti Saaren aseen poliisiasemalla 2.9.-08 tarkastanutta poliisimiestä; myös edellä mainittu toimistosihteeri oli ollut sanotussa tilaisuudessa läsnä. Todistajan mukaan Saari oli seissyt muusta asettaa näyttämään tulleesta kymmenhenkisestä ryhmästä erillään. Todistajan mukaan Saaren käytös oli ollut outoa, koska hän piti kasvoillaan tilanteeseen sopimatonta valokuvamaista virnistystä. Todistaja olikin sanonut toimistosihteerille, että kunhan tässä ei nyt vain olisi seuraava kouluampuja (I-S).

11. Outoja asioita ja uusia yllättäviä käänteitä, kuten tiedotusvälineet ovat pitkin päivää uutisoineet. Ihmetyttää, miksi nämä yllättävät tiedot tulevat julkisuuteen vasta nyt. Miksi ne eivät paljastuneet jo esitutkinnassa, joka sentään kesti monta kuukautta ja jota vielä täydennettiin viime keväänä paljastuneiden uusien käänteiden takia. Näistä käänteistä omituisimpiin kuuluu Haapajärven poliisille noin viikkoa ennen koulusurmia tulleen vihjetiedon joutuminen "kateisiin" sekä koulumurhia koskeneessa esitutkinnassa että komisarion epäillyssä virkarikostutkinnassa. Sille tielleen jäi myös ylipoliisipäällikkö Mikko Paateron virkasähköpostiin lähetetty Haapajärven vihjettä koskenut kontrolliviesti. Outoa, vai mitä? Toisaalta pitää toki muistaa, että se oli juuri Mikko Paatero, joka kiirehti heti koulumurhien tapahtumapäivänä ja sen jälkeisenä päivänä vakuuttelemaan julkisuudessa, että Kauhajoen komisario oli tehnyt asiassa "parhaansa."

12. Tästä(kin) jutusta nähdään, millaiseen sekamelskaan ja sotkuihin joudutaan, kun (meillä Suomessa, toisin kuin muissa maissa) syytettä ajava syyttäjä ei johda esitutkintaa, vaan sitä johtaa joku muu viranomainen. Virkarikostutkintaa johti kyllä syyttäjä, mutta hänellä taas ei ole mitään tekemistä oikeuskäsittelyn kanssa. Syyteharkinta tehtiin VKSV:ssa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen päätöksellä; Kalske tutki asiaa pelkkien papereiden perusteella. Syytettä puolestaan ajaa VKSV:n määräyksestä Jouko Nurminen, joka ei ole ollut tekemisissä a) esitutkinnan (ei ainakaan sen johtamisessa) tai b) syyteharkinnan kanssa. Nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa kaikki levittelevät ihmeissään käsiään, kun jokainen istuntopäivä näyttää tuovan mukanaan uusia "käänteitä."

13. Syyttäjä Jouko Nurminen ilmoitti tänään Iltalehden haastattelussa, että uusista käänteistä ja syytetylle raskauttavista tiedoista huolimatta hän ei ole aikeissa tarkistaa syytettään eikä vaatia syytetylle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, mistä asianomistajat ovat jo alun perin esittäneet rangaistusvaatimuksen. Syyttäjä kyllä myöntää (nyt), että komisarion alaisten poliisien todistajankertomukset ovat olleet hyvin vakuuttavia sen suhteen, että ase olisi pitänyt hakea pois Saaren hallusta jo perjantaina 19.9. Käytännössä syyttäjä, joka siis tekee tavallaan työtä käskettyä, ei voikaan tarkistaa syytettään, ellei hän saa siihen lupaa tai suostumusta VKSV:n Jorma Kalskeelta.

14. Viime perjantain eli 4.12. Aamulehdessä julkaistussa toimittaja Pekka Parantaisen haastattelussa syyttäjä Jouko Nurminen kertoi - jutun uusista käänteistä vielä tietämättömänä - että syytteessä oleva rikoskomisario teki tietoisen päätöksen, ettei hän ota asetta pois; teon seurauksista Nurminen ei puhunut mitään. Jos komisariota syytettäisiin tahallisesta teosta, tarkoittaisi tämä Nurmisen mukaan sitä, että kokenut poliisimies olisi tiennyt, että Saari ampuu tulevaisuudessa aseellaan ihmisiä tai ainakin käyttää sitä väärin. "Tässä on tuottamuksellisen ja tahallisuuden ydinero. Tämä teko oli tuottamuksellinen sillä perusteella, ettei komisario ymmärtänyt, mitä hänen päätöksestään seurasi. Yksinkertaistetusti kuvailtuna tästä on kyse," sanoi Nurminen toimittaja Parantaisen kirjoittamassa lehtijutussa.

15. Hetkinen, eihän se nyt aivan näin mene! Joko syyttäjä Jouko Nurminen yksinkertaistaa liikaa, tai sitten Parantainen on pannut hänen suuhunsa sellaista, mitä Nurminen ei ole tarkoittanut sanoa. Jos Nurmisen väite tahallisen ja tuottamuksellisen rikoksen välillä pitäisi paikkansa, edellyttäisi tahallisuus aina, että tekijällä olisi joko niin sanottu tarkoitustahallisuus (dolus determinatus: tekijä tarkoittaa aiheuttaa rikostunnusmerkistön mukaisen seurauksen) tai varmuustahallisuus (dolus directus: tekijä pitää varmana, että hänen toimintansa aiheuttaa tietyn seuraamuksen). Syyttäjä Jouko Nurminen näyttää katsovan, että komisario voitaisiin tuomita tahallisesta virkarikoksesta vain, jos hän tiesi tai piti varmana, että Matti Saari ampuisi tulevaisuudessa aseellaan ihmisiä tai ainakin käyttäisi asettaan väärin.

16. Mutta kuten kaikki lakimiehet tietävät - heidän ainakin pitäisi tietää (koska asia on heille joskus opetettu) - lain mukaan on olemassa vielä kolmaskin tahallisuuden muoto eli dolus eventualis. Oikeuskirjallisuudessa puhutaan tätä tarkoittaen todennäköisyys - tai välinpitämättömyystahallisuudesta. Rikoslain 3 luvun 6 §:ssä asia ilmaistaan lyhyesti niin, että tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan (myös siinä tapauksessa), jos hän on pitänyt seurauksen aiheuttamista varsin todennäköisenä. Syyttäjä Nurminen on sivuuttanut haastattelussaan kysymyksen dolus eventualiksesta. Virkavelvollisuuden rikkominen tosin ei ole seurausrikos, sillä siihen ei lain mukaan tarvitse liittyä konkreettista seurausta.

17. Tässä tapauksessa tahallisesta virkarikoksesta olisi kyse, jos syytetty komisario on jättänyt aseen Saaren haltuun, vaikka hän on pitänyt aseen väärinkäyttämistä varsin todennäköisenä; ihmisten ampumisen tai vahingoittamisen todennäköisyyttä ei edellytetä. Tahallisuuteen riittäisi siis aseen väärinkäyttämisen todennäköisyys, jota kuvataan sanalla "varsin todennäköinen." Tämän on katsottu tarkoittavan yleisesti ottaen sitä, että tekijä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Jutussa tähän mennessä todistajina kuullut poliisimiehet ovat lehtitietojen mukaan olleet sillä kannalla, että aseen värinkäyttäminen on ollut Matti Saaren tapauksen edellä mainitulla tavalla varsin todennäköistä. Eräs todistajana kuultu poliisimies piti sitä niin todennäköisenä, ettei uskaltanut lähettää lapsiaan kouluun. Jopa siivooja ja puistotyöntekijä olivat kauhuissaan ja ilmoittivat saaren nettikäyttäytymisestä poliisille.

18. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa on syytä torjua syyttäjä Jouko Nurmisen näkemys, jonka mukaan syytteessä oleva rikoskomisario voitaisiin tuomita tahallisesta virkarikoksesta eli virkavelvollisuuden rikkomisesta vain sillä edellytyksellä, että komisario tiesi, että Saari tulisi ampumaan aseellaan ihmisiä tai käyttämään asetta väärin tai että hän piti sanottua seurausta varmana. Tahallisuuteen riittää, että komisario piti aseen väärinkäyttämistä varsin todennäköisenä seurauksena.

19. Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on laissa määrätty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi (RL 40:9). Tietyin laissa mainituin edellytyksin virkamies voidaan tuomita sanotun rikoksen johdosta myös viralta pantavaksi. Tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, josta siis syyttäjä nyt syyttää, seuraa lain mukaan rangaistukseksi vain sakkoa tai varoitus (RL 40:10).

20. Edellä mainittu Aamulehdessä 4.12. julkaistu Pekka Parantaisen kirjoittama juttu oli otsikoitu raflaavasti "Aselupien harkinta mullistuu, jos komisario tuomitaan Kauhajoen nuorten kuolemista." Hämmästyttävää! Eikö Pekka Parantainen tai Aamulehden toimitus tiedä, että aselupien myöntämiskäytäntö on muuttunut jo vuosi sitten? Sehän muuttui mullistavasti juuri Kauhajoen koulumurhien jälkeen! Nyt niin sanottujen tarkkuuspistoolien ja muidenkin käsiaseiden lupia myönnetään paljon vähemmän kuin ennen Kauhajoen veritekoja. Tämä johtui siitä, että vasta Kauhajoki - ei siis vielä Jokela - havahdutti sisäministerin, sisäministeriön poliisiosaston ja muut päättäjät kiristämään huomattavasti lupamenettelyä. Kauhajoen veriteoista oli kulunut aikaa vain viikko, kun ministeriön poliisiosasto antoi uudet todella tiukennetut ohjeet aselupien myöntämisen edellytyksistä ja lupamenettelystä. - Haluaako Aamulehti kenties, että Suomessa palattaisiin ennen Kauhajoen veritekoja vallinneeseen lepsuun ja vastuuttomaan lupakäytäntöön?

21. Aselupamenettelyn ja -käytännön tiukentuminen vasta Kauhajoen jälkeen ei lohduta yhtään Kauhajoella murhattujen omaisia. He peräävät oikeutetusti viranomaisia ja valtiota vastuuseen lepsun ja edesvastuuttoman lupakäytännön seurauksista.

22. Sanotussa Aamulehden jutussa 4.12. syyttäjä Jouko Nurminen ryhtyy minusta hyvin oudolla tavalla maalailemaan täysin perusteettomia uhkakuvia, jos Kauhajoen omaisten ajama syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hyväksytään. Nurminen otti esimerkiksi virheelliseksi osoittautuneesta lupapäätöksestä poliisin ratkaisun olla ottamatta ajokortti pois rattijuopolta vaikka sen vuosi, että tämä tarvitsee työssään autoa.

- Poliisilla olisi hankala tilanne, jos hän joutuisi tahallisesta murhasta ikään kuin toisen käden vastuuseen, kun rattijuoppo ajaisi jonkun kuoliaaksi, sanaili syyttäjä Nurminen toimittaja Pekka Parantaisen haastattelussa.

Olipa kaukaa haettu ja teoreettinen esimerkkitapaus! Tämän tyyppisillä julkisilla kommenteilla oli joskus aiemmin tapana yrittää vaikuttaa lautamieskokoonpanossa juttuja istuviin kihlakunnanoikeuksiin; muuta kommenttia Nurmisen kyseinen esimerkkitapaus ei minusta ansaitse. Onneksi käräjäoikeus istuu Kauhajoen rikosjuttua kolmen lainoppinen jäsenen kokoonpanossa. Tällainen kokoonpano on ollut rikosjutuissa lain mukaan mahdollistavasta kuluvan vuoden alusta.

23. Vielä pari sanaa lehdistön Kauhajoen juttua koskevista kirjoittelusta ja kommenteista. Olen voinut tässäkin jutussa nimittäin voinut panna merkille, miten ne eri lehtien ja muiden tiedotusvälineiden kokeneet lehtimiehet (konkaritoimittajat), jotka ovat, kuten olen antanut itselleni kertoa, toimineet kenties kymmenien vuosien aikana aktiivisesti poliisi-lehdistö -kerhossa, ovat suhtautuneet aika ymmärtäväisesti syytettynä olevan komisarion menettelyyn ja jopa paheksuneet asianomistajien juristien jutussa omaksumaa aktiivista roolia. Nuoremmat journalistit sen sijaan ovat kirjoitelleet Kauhajoen tapauksesta aika tavalla toisenlaisia juttuja ja oikeussaliraportteja. Tästäkin taas kerran nähdään, millainen merkitys erilaisilla hyvä veli -kerhoilla ja verkostoilla voi yhteiskunnassa olla.

196. Kauhajoen käräjät II: arvovaltakiista syynä komisarion menettelyyn?

Kauhajoen oikeudenkäynti herättää kiinnostusta

1. Kauhajoen koulumurhaoikeudenkäynti jatkui Seinäjoella. Tänään kuultiin syytettynä olevaa komisariota. En ollut itse käräjillä, mutta olen tutustunut eri tiedotusvälineissä komisarion ja todistajien kuulemisesta julkaistuihin tietoihin.

2. Rikosjutussa syytettyä kuullaan todistelutarkoituksessa asian selvittämiseksi, todistajana syytettyä ei voida kuitenkaan kuulla. Syytetyllä ei ole esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä minkäänlaista totuusvelvollisuutta. Tämä johtuu itsekriminointisuojasta, jonka mukaan rikoksesta epäillyn ei tarvitse myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Rikoksesta epäilty tai syytetty voi vaieta kokonaan, hänen ei tarvitse vastata esitettyihin kysymyksiin ja jos syytetty kertoo jotakin, hänen ei tarvitse puhua totta. Tuomioistuimella on vapaan todistusharkinnan periaatteen perusteella valta arvioida vapaasti syytetyn kertomuksen merkitystä todisteena. Jos syytetyn kertomus on vakuuttava, sille voidaan antaa tapauksesta riippuen yhtä suuri tai jopa suurempi todistusvoima kuin asianomistajan tai todistajan kertomukselle.

3. Komisario kertomuksesta välittyy hieman sellainen kuva, että hän haluaa toisaalta esiintyä nöyränä mutta toisaalta taas vähätellä omaa vastuutaan vierittäen sitä myös muille Kauhajoen poliisiasemalla tapahtuma-aikana työssä olleille poliisimiehille. Kun pari kolme viikkoa aiemmin Matti Saarta poliisiasemalla jututtanut vanhempi konstaapeli luonnehti esitutkinnassa Saarta omituiseksi hihittelijäksi, jolle ei olisi tullut myöntää lainkaan aseen hankkimislupaa, väitti syytetty, että Matti Saari olisi voinut olla jonkun hänen tuttavansa reipas poika. Komisarion mukaan Saaren olemus oli vaikuttanut luotettavalta. Saari ei ollut komisarion mukaan hihitellyt.

4. Komisario selitti nöyrän tuntuisesti, että "minun olisi pitänyt haistaa, millainen tyyppi oli kyseessä, en kuitenkaan tunnistanut." Tällä komisario ei kuitenkaan tarkoittanut syyllisyytensä tunnustamista, vaan katsoi, ettei hän ollut menetellyt lainvastaisesti. Hänen mukaansa oli aseen poisottamiseen Saarelta ei ollut ollut laillista syytä. Komisario oli saanut jo lauantaina 20.9., siis kahta päivää ennen puhuttelua, tietää Saaren internettiin laittamasta ampumisvideosta ja lukion pihalle jätetystä hautakynttilästä. Kynttilän löytänyt kaupungin puistotyöntekijä oli huolestunut löydöstään ja hän oli YouTube -sivustojen perusteella osannut yhdistää löydön Matti Saareen. Kyseinen naishenkilö oli ilmoittanut asiasta toiselle naiselle, joka oli puolestaan tehnyt ilmoituksen poliisiasemalle.

5. Komisario kertoi olleensa tosin ennen puhuttelua olleensa valmis ottamaan aseen väliaikaisesti Saaren hallusta, mutta oli muuttanut mielensä. Hän oli keskustellut Saaren kanssa tämän nettisivuista, jolloin Saari oli selittänyt, että netissä oli paljon muitakin asesivuja, joissa harrastetaan ampumista. Saari oli kiistänyt vieneensä kynttilän koululle. Komisario kertoi käyneensä puhuttelun yhteydessä lävitse IRC-galleriassa olevia Saaren englanninkielisen tekstejä, mutta selitti, ettei hän osaa hyvin englantia, hän ei ollut käynyt "youtuubeis tai irkeis." IRC-gallerian tekstissä oli puhuttu muun muassa sodasta, kuolevista lapsista ja kirkuvista äideistä. Komisario kertoi käsittäneensä tekstin olleen runomitassa ja järkeili niiden voivan liittyä musiikkiin.

6. Komisario kertoi halunneensa esiintyä Saarta puhutellessaan jämäkästi ja hän oli maininnut Saarelle, että joku saattaa liittää tuollaisen ampumisvideon Jokelan koulusurman tapahtumiin. Tähän Saari oli vain nyökytellyt ja ottanut rennosti puheen kääntyessä Jokelan koulusurmiin. Komisario ei ollut nähnyt yhtäläisyyksiä Saaren käytöksen ja Jokelan koulusurmien välillä. Komisarion mukaan "Auvinen oli sulkeutunut tyyppi, Saari taas oli sosiaalinen tyyppi ja helposti lähestyttävä." Hän kertoi käyneensä Jokelan koulusurmia koskeneessa KRP:n järjestämässä koulutustilaisuudessa, mutta ei ollut tutkinut Jokelan jutun pöytäkirjoja. Sanottu 26.3.2008 pidetty koulutustilaisuus oli ollut sisäministeriön asehallintayksikön järjestämä ja siinä oli käräjäoikeudelle eilen jätetyn kirjallisen todisteen mukaan käyty lävitse muun muassa Jokelan kouluampumista, aseen haltijan soveltuvuuden seurantaa ja virkamiehen hallintolain (31.1 §) mukaista selvittämisvelvollisuutta.

7. Terveysperusteista syytä aseen peruuttamiselle ei komisarion mukaan Saaren tapauksessa ollut; tätä asiaa ei hän tosin liene yrittänyt tarkemmin selvittää. Komisario kertoi antaneensa Saarelle suullisen huomautuksen, ei kirjallista varoitusta, kun Saari oli suostunut "siistimään" kotisivuillaan olevaa materiaalia. Saaren puhuttelun jälkeen komisario kertoi saaneensa samana päivänä tietoonsa vielä kolme muuta IRC-gallerian sivua, jotka viittasivat Matti Saaren omalaatuiseen käyttäytymiseen. Komisario ei kertomansa mukaan pitänyt niitä kuitenkaan uhkaavina.

8. Kun käräjäoikeudessa oli eilen lähinnä asianomistajien avustajien taholta väitetty, että komisarion kollegat poliisiasemalla olivat olleet hänen kanssaan eri mieltä Saaren aseen hallussapidosta, komisario totesi, ettei väite pidä paikkaansa. "Jos päätös olisi ollut älytön, niin kollegat olisivat sanoneet, että älä nyt tee tuollaisia päätöksiä ja ohjanneet minua viisaammille vesille", muotoili komisario lehtitietojen mukaan lausumansa oikeudessa. Komisarion mukaan Kauhajoen poliisiasemalla olleille muillekaan virkamiehille ei ollut syntynyt minkäänlaista uhkan tai vaaran kuvaa maanantaina 22.9. Maanantain tapahtumat oli käyty poliisiasemalla läpi vielä seuraavana päivänä pidetyssä aamupalaverissa, mutta siinäkään yhteydessä kukaan hänen alaisistaan ei ollut huomauttanut hänen päätöksestään jättää pistooli Matti Saaren haltuun. Komisariolle oli ollut suuri järkytys, kun Saari 23.9. aamupäivänä toteutti veritekonsa. Vaikka hänellä mielestään on "hyvä nenä" haistaa tällaiset asiat, tässä tapauksessa hän ei ollut osannut edes "unissaan" aavistaa Saaren aikeita.

9. Niin tai näin, mutta komisarion kertomuksesta saa hyvän kuvan siitä, miten löperöä ampuma-aseen lupakäytäntö oli tuolloin ollut ainakin Kauhajoella. Luvan myöntämistä ja peruuttamista koskevia asioita ratkottiin ilmeisesti pitkälti niin sanotun pärstäkertoimen mukaan: jos henkilö osasi esiintyä rennosti ja "luontevasti", hän sai luvan, jollei hänellä ollut rikosrekisterissä tuoretta merkintää rattijuopumuksesta tai muusta rikoksesta. Ilmeisesti juuri minkäänlaisiin hallintolain 31 §:ssä tarkoitettuihin oma-aloitteisiin selvityksiin ei lupa-asioissa ollut tapana ryhtyä. Lääkärintodistuksia ei hankittu eikä selvityksiä esimerkiksi miespuolisen luvanhakijan asepalveluksesta. Saari oli lupahakemuksessaan kertonut ampuneensa armeijassa rynnäkkökiväärillä, mutta sen hän oli jättänyt kertomatta, että hänet oli ilmeisesti terveydellisten syiden perustella vapautettu asepalveluksesta.

10. Kansalaisten turvallisuudesta vastaava paikallinen poliisipäällikkö ei huolestunut lainkaan Saaren ampumisvideoista tai IRC-galleriakirjoituksista, vaikka toisaalta kaupungin puistotyöntekijä oli ollut hautakynttilälöydöstä siinä määrin huolestunut, että oli selvittänyt, kuka voisi tulla kysymykseen ja oli suhteellisen helposti löytänyt netistä Saaren sinne toimittamaa hälyttäväntuntuista, koulusurmatapauksiin viittaavaa materiaalia. Tosi outoa.

11. Tänään todistajina kuullut kauhajokiset poliisimiehet ja komisarion alaiset kertoivat aseen poisottamisasiasta merkittävällä tavalla toisin kuin syytetty itse. Ilta-Sanomat uutisoi jutussaan, että syytetyn kollegan mukaan "Matti Saari sai pitää aseensa poliisin arvovaltariidan vuoksi." Sama asia tulee esiin myös Iltalehden samoin kuin MTV3:n uutisjutuista.

12. Todistajana kuultu, nykyisin sairaseläkkeellä oleva entinen poliisimies esitti oikeudessa jyrkänsävyistä kritiikkiä komisarion toiminnasta (I-S). Hän halusi kertoa oikeudessa sellaisistakin asioista, joista ei ollut jostakin syystä maininnut virkarikosta koskeneessa esitutkinnassa (IL). Todistaja oli ollut perjantaina 19.9.2008 työvuorossa aamusta iltapäivään. Tuolloin alettiin yleisövihjeen - hautakynttilän löytämisestä ja Matti Saaren nettikäyttämisestä huolestuneen puistotyöntekijän ilmoitus poliisille - perusteella tutkia netissä olevia YouTube-videoita, jotka ilmoituksen tekijän mukaan esittivät Matti Saaren ammuskelua sekä saman henkilön kirjoituksia IRC-galleriassa. Poliisit saivat varmistetuksi, että kyseessä oli todellakin Matti Saari.

13. Komisarion alaiset poliisimiehet ("kenttäpoliisit") saivat lisäksi selville, että Matti Saaresta oli kaksi merkintää poliisirekisterissä. Ensimmäinen niistä koski Saaren rattijuopumusta kesällä 2007 - tällä perusteella komisario epäsi tammikuussa 2008 Saarelta aseen hankkimisluvan - ja toinen kesältä 2008 oleva merkintä siitä, että Saari oli uhkaillut starttipistoolilla grillijonossa olleita. - Oliko viimeksi mainittu seikka tiedossa, kun Saari samana kesänä haki uudelleen aselupaa, jonka komisario sitten 7.8. myönsi hänelle?

14. Näiden seikkojen perusteella Kauhajoen poliisi ilmoitti asiasta perjantaina 19.9. Seinäjoen poliisille ja kysyi neuvoja, miten asiassa olisi meneteltävä; komisario ei ollut perjantaina työvuorossa. Seinäjoen poliisijohto (todistajana ensi viikolla oikeudessa kuultava apulaispoliisipäällikkö Vesa Nyrhinen) määräsi, että ase oli haettava välittömästi Saaren hallusta. Asetta hakemaan lähti viisi luotiliiveillä varustettua poliisimiestä, jotka olivat valmistautuneet tekemään rynnäkön Saaren asunnolle. Paikan päällä kuitenkin ilmeni, ettei Saari ollut kotona; hän oli lähtenyt viikonlopuksi kotikuntaansa Pyhäjärvelle. Apulaispäällikkö Nyrhisen määräyksestä poliisit eivät taktisista syistä tehneet kotietsintää Saaren asuntoon; asiaan päätettiin palauta uudelleen maanantaina, kun Saari oli palannut takaisin Kauhajoelle.

15. Kyseisen todistajan mukaan maanantaiaamuna Kauhajoen poliisiasemalla syntyi suoranainen arvovaltariita (I-S). Kun poliisit ryhtyivät aamupalaverissa tutkimaan uudelleen Saaren ampumisvideoita ja IRC-gallerian tekstejä, komisario, joka ei edellisenä perjantaina siis ollut työvuorossa, oli todistajan mukaan tuohtunut siitä, että Kauhajoen poliisiasemalta oli menty hänen tietämättään ilmoittamaan asiasta Seinäjoen poliisille, samoin kuin siitä, että Seinäjoen poliisi oli antanut asetta koskevan noutomääräyksen. Todistaja kertoi ihmetelleensä, miten komisario oli "hosunut" asiassa ja poistunut tuohtuneena kesken aamupalaverin. Komisario oli suorastaan sättinyt alaisiaan siitä, että nämä olivat kysyneet toimintaohjeita Seinäjoen poliisilta (IL). Iltapäivällä komisario oli sitten tavannut Matti Saaren poliisiasemalla ja päättänyt antaa aseen jäädä tämän haltuun. Todistajan mukaan komisario ei pitänyt siitä, että naapuripiirin apulaispäällikkö oli puuttunut asiaan. Todistajan mukaan komisario ei yleensäkään pidä siitä, että häntä neuvotaan.

16. Todistaja yllätti käräjäoikeuden ja lehtimiehet myös toisessa asiassa. Todistajan käsityksen mukaan komisario olisi nähnyt Saaren ampumisvideot jo ennen maanantaita 22.9., jolloin videoita ja IRC-gallerian sivustoa oli katsottu poliisiaseman aamupalaverissa. Komisario oli nimittäin ikään kuin ohimennen todennut, että hän oli katsonut nuo videot jo kotona aikaisemmin. Komisario itse puolestaan kertoi oikeudessa, että hän oli nähnyt videot ensi kerran vasta sanotussa aamupalaverissa 22.9. - Syytetyn avustaja kiisti todistajan sanotun väitteen paikkansapitävyyden samoin kuin väitteen syytetyn tuohtumisesta ja arvovaltariidasta.

17. Miksi todistaja rohkeni kertoa näistä asioista vasta nyt, miksi hän ei ollut kertonut niistä jo esitutkinnassa? Tämä jäi tänään arvailujen varaan. Todistaja kertoi jääneensä sairaslomalle joulukuussa 2008 ja sairaseläkkeelle tämän vuoden alussa. Hän ei kertomansa mukaan voinut enää jatkaa poliisina. Luultavasti koulusurmatapaus oli ainakin osasyynä tähän.

18. Tähänastisen oikeudessa esitetyn aineiston valossa tuntuisi siltä, että syytetty olisi syyllistynyt ainakin tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Miksi syytetty itsepintaisesti väittää toimineensa lainmukaisesti, vaikka hän toisaalta myöntää, että hänen olisi pitänyt tunnistaa ja "haistaa tyyppi?" Onko taustalla ylimmän poliisijohdon tuki syytetylle? Mihin tämä taas perustuu? Muistan hyvin, miten jo heti koulusurmapäivänä ja sitä seuraavana päivänä valtakunnan ylin poliisipäällikkö, sisäministeriön poliisiylijohtaja Mikko Paatero kiirehti vakuuttelemaan tiedotusvälineille, että Kauhajoen poliisi ja nyt syytteessä oleva komisario olivat toimineet aseasiassa asianmukaisesti ja tehneet parhaansa.

19. Ihmettelin tätä kovasti blogikirjoituksissani 25.9.2008. Millä perusteella Mikko Paatero saattoi mennä ikään kuin suoralta kädeltä vakuuttelemaan, että komisario oli toiminut oikein, vaikkei tutkintaa ollut vielä edes ehditty aloittaa? Miksi Paatero suunnitteli yhdessä sisäministeri Holmlundin kanssa, että sisäministeriön poliisiosasto hoitaisi yksin koko Kauhajoen tutkinnan, vaikka asiassa oli selvääkin selvemmin kysymys sellaisesta poliisirikosasiasta, jonka tutkinnanjohtajaksi on määrättävä virallinen syyttäjä? Halusivatko Paatero ja Holmlund, että poliisin osuus tragediassa, siis koulumurhissa, painetaan niin sanotusti villaisella, jottei poliisikunnan ja poliisiministerin maine vaan kärsisi? Paaterointia parhaimmillaan, oikeastaan pahimmillaan. Miksi jotkut todistajina kuultavat poliisimiehet vaikenivat tietyistä kysymyksistä esitutkinnassa ja kertovat niistä vasta nyt oikeudessa?

20. Tämä on suullisen oikeudenkäynnin riemuvoitto! Näillä sanoilla luonnehti asianomistajien avustaja Lasse Vuola tämänpäiväistä käräjäoikeuden istuntoa tv-haastattelussaan. Kyllä, on hyvä, että meillä sentään on vielä tuomioistuinlaitos, jossa voidaan julkisesti selvittää asioita, joista viranomaispiireissä haluttaisiin visusti vaieta. On hyvä, että ihmisillä, kuten nyt Kauhajoella murhattujen uhrien omaisilla, on mahdollisuus saattaa asiansa julkisessa oikeudenkäynnissä puolueettoman ja riippumattoman tuomioistuimen tutkittavaksi, saada asioihin selvyyttä ja kysymyksiin vastauksia sekä tuntea saavansa oikeutta. Näin siitä huolimatta, että jotkut poliisi- ja osin myös syyttäjäviranomaiset tuntuvat tekevän parhaansa, jotteivät tietyt viranomaisille, johtaville virkamiehille ja poliitikoille kiusalliset asiat selviäisi edes oikeudessa.

21. Kauhajoen oikeudenkäynti jatkuu ensi tiistaina. Ehkäpä silloin tulee jälleen päivänvaloon uusia ja yllättäviä asioita.