203. Toisinajattelijalle 11 vuoden vankeustuomio Kiinassa; virallinen Suomi vaikenee jälleen

Liu Xiaobo - muutaman kirjoituksen takia 11 vuodeksi vankeuteen

1. Toisinajattelijoita ei suvaita Kiinassa. Viimeksi tämän sai tuta tunnettu toisinajattelija Liu Xiaobo (54), joka tuomittiin 25.12. valtiovallanvastaiseen toimintaan kiihottamisesta 11 vuodeksi vankeuteen.

2. Liu pidätettiin vuosi sitten, kun hän oli yhdessä kolmensadan muun kiinalaisen toisinajattelijan kanssa allekirjoittanut Peruskirja -08 manifestin. Siinä valitettiin ihmis- ja perusoikeuksien puuttumisesta Kiinassa ja vaadittiin maahan demokraattisia uudistuksia, muun muassa todellista sananvapautta. Tämä luettiin tuomiossa Liun syyksi. Liun toinen synti oli se, että hän oli julkaissut internetissä kuusi artikkelia, jossa vaadittiin Kiinan yksipuoluejärjestelmän muuttamista liberaaliksi demokratiaksi. Liu kirjoitti, että Kiinan hallitus ei ole kansalaisten valitsema, vaan kommunistipuolue on päässyt valtaan ja ylläpitää valtaansa väkivallalla.

3. Paradoksaalista on, että Kiinan perustuslain mukaan kansalaisille kuuluu sanan- ja lehdistönvapaus, kokoontumisvapaus sekä oikeus järjestää mielenosoituksia. Toisinajattelijat ovat ihmetelleet, kenelle perustuslaki on kirjoitettu, kun tavallisia ihmisiä rangaistaan sen noudattamisesta. Mutta Liuta vastaan ajettu syyte perustui rikoslakiin, jonka mukaan sosialistisen järjestelmän horjuttaminen on rangaistava teko. Kiinassa tavallinen laki menee perustuslain edelle, kun on kyse yksipuoluejärjestelmän arvostelusta, joka leimataan vallankumoukselliseen toimintaan kiihottamiseksi. Todellista sanan- ja mielipiteenvapautta Kiinassa ei ole.

4. Liun tuomio on herättänyt voimakkaita vastalauseita. Amnesty International ja Human Rights Watch on arvostelleet tuomiota ja kutsuneet sitä oikeuden irvikuvaksi. Useiden maiden diplomaatit ja Euroopan unionin puheenjohtajamaa Ruotsi ovat pitäneet Liun tuomiota kohtuuttomana ja ilmaisseet olevansa huolissaan Kiinan ihmisoikeustilanteesta ja maan oikeusjärjestelmän tasapuolisuudesta. USA n vaatinut Liun välitöntä vapauttamista, YK:n pakolaisjärjestön mukaan tuomio langettaa uhkaavana varjon Kiinan ihmisoikeuksien parannusyritysten ylle. Joitakin mielenosoittajia oli liikkeellä Hongkongissa.

5. Liun oikeudenkäynti oli todella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin irvikuva. Oikeusprosessiin, joka kesti vain päivän, ei päästetty yleisöä, ei ainakaan istuntosaliin pyrkineitä länsimaisia diplomaatteja. Muun muassa Yhdysvaltojen, Britannian, Kanadan, Australian ja Ruotsin diplomaatit olivat paikalla ja esittivät vastalauseensa oikeudenkäynnin salaisuutta kohtaan.

6. Suomalaisia diplomaatteja ei tietenkään paikalla näkynyt. Myös Suomen valtiollinen johto on ollut tuomiosta täysin hiljaa. Tässä ei ole mitään uutta, sillä suomalaisjohdon vaikenemiseen on saatu tottua jo reilut parikymmentä vuotta Tiananmenin vuonna 1989 verisesti tukahdetun demokratiamielenosoituksen jälkeen. Valtiovarainministeri Iiro Viinasen nimi on jäänyt historiaan, sillä hän oli ensimmäinen länsimainen ministeri, joka vieraili Kiinassa Tiananmenin jälkeen; Viinasen lähettivät matkaan Harri Holkerin hallitus ja presidentti Mauno Koivisto.

7. En ryhdy tässä kertaamaan, mitä olen aiemmin kirjoittanut Suomen valtiollisen johdon - myös oikeuslaitoksen johdon (erityisesti KHO) - kuvottavan häpeällisestä tekopyhyydestä Kiinan hallituksen ja viranomaisten ihmisoikeusrikosten suhteen. Viittaan blogeihin 10 ja 11.8. 2008 (Pekingin olympiakisat ja Kiinan ihmisoikeustilanne), 22.1.2009 (jakso "Kiinan Ihmisoikeusrikokset ja Suomi"), 14.5.2009 sekä 4.6.2009 ja toistan tässä sen, mitä olen tuolloin kirjoittanut Suomen valtiojohdon suhtautumisesta Kiinan ihmisoikeustilanteeseen. Mikään ei ole muuttunut. Aiemmin virallinen Suomi oli rähmällään Neuvostoliittoon, nyt tehdään samoin Kiinan ja sen viranomaisten harjoittamien ihmisoikeusloukkausten edessä, etteivät vain suomalaisyritysten bisnekset Kiinassa kärsisi.

8. Valtakunnansyyttäjä, professori (hc) Matti Kuusimäki kuuluu niihin korkeisiin suomalaisin oikeusviranomaisiin, joita on valtion kustannuksella käytetty useamman kerran Kiinassa, jossa suomalaiset ovat osallistuneet Suomen ja Kiinan väliseen oikeusyhteistyöhön. Tästä yhteistyöstä ei ole ollut minkäänlaisia tuloksia ainakaan Kiinan ihmisoikeustilanteen kohenemisen suhteen. Kiinalaisia syyttäjiä ja tuomareita on toki vieraillut usein Suomessa, missä heille on näytetty tuomioistuimia ja syyttäjänvirastoja aina Perä-Pohjolaa ja Lappia myöten. Kiinalaistuomareilla on matkoillaan aina mukanaan liuta politrukkeja vahtimassa, etteivät tuomarit pääse kertoilemaan suomalaisvierailleen sentään aivan mitä tahansa oman maansa oikeusprosesseista.

9 Kiinalaistuomarit toki tietävät -ilman mainittuja vierailuja ja Pekka Hallbergin kiinan kielelle käännettyä kirjaakin - mikä on oikeusvaltio ja mitä se edellyttäisi esimerkiksi kunnolliselta rikosprosessilta, mutta eiväthän he voi kotimassaan noudattaa oikeusvaltioperiaatetta tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusvaatimuksia, vaan heidän on pakko noudattaa niitä ukaaseja ja määräyksiä, joita hallitusviranomaiset heille antavat. Jolleivät noudattaisi, niin he olisivat pian ilman virkaa ja mahdollisesti myös ilman päätä. Kiinalaiset tuomarit eivät ole riippumattomia hallitusvallasta ja puolueesta, vaan sidoksissa puoluekoneiston määräyksiin.

10. Mainitsin edellä Matti Kuusimäen siksi, että juuri hän on ollut usein julkisuudessa syvästi huolissaan suomalaisen rikosprosessijärjestelmän tehottomuudesta ja hitaudesta yrittäen keksiä ja ajaa läpi vaikka minkälaisia keinoja, jotta syyttäjien työtä voitaisiin keventää; erityisesti rajoittamaton muutoksenhakuoikeus on ollut Kuusimäen hampaissa jo kymmenen vuotta.

11. Vaikuttaa hieman siltä, että kiinalaiset rikosprosessiopit ovat lähellä sitä, mitä Kuusimäkikin ajaa takaa. Esimerkiksi nyt käyty Liu Xiaobota koskeva oikeudenkäynti oli tehokas ja nopea á la Matti Kuusimäki. Pääkäsittely kesti vain yhden päivän ja tuomio annettiin heti seuraavana päivänä. Matti Kuusimäki kunnioittaa kyllä oikeudenkäynnin julkisuutta, mutta kiinalaisessa prosessissa yleisöä, ei ainakaan ulkomaista yleisöä, päästetty sisälle oikeussaliin. Lehdissä mainittiin, että Liun avustaja sai olla istunnossa paikalla - tämä ei aina toteudu vastaavanalaisissa kiinalaisissa prosesseissa. Liun asianajaja sai kuitenkin käyttää vain yhden puheenvuoron, jonka pituus oli lehtitietojen mukaan rajoitettu 14 minuuttiin - tämähän vaikuttaa tositehokkaalta prosessilta!

12. Entäpä sitten muutoksenhakuoikeus? Liun vaimo kertoi tuomion jälkeen, että hänen miehensä aikoo valittaa tuomiosta. Toivotaan, että muutoksenhakuoikeus toteutuisi tässä tapauksessa myös käytännössä. Näin ei tapahtunut huhtikuussa 2008, jolloin raportoitiin, että Kiinan viranomaiset estivät toiselta tunnetulta toisinajattelijalta Hu Jialta mahdollisuuden valittaa tuomiostaan. Hu tuomittiin 3,5 vuodeksi vankeuteen kumoukselliseen toimitaan yllyttämisestä. Kiinan lain mukaan hänellä oli (vain) 10 päivää aikaa valittaa tuomiostaan. Valitus jäi kuitenkin tekemättä, sillä Hulta evättiin oikeus olla yhteydessä oikeusavustajiinsa valituksen laatimista varten. - Katsotaan, onnistaisiko Liuta tässä suhteessa paremmin.

13. Kiinalaiset viranomaiset ovat ottaneet hyvin jyrkän asenteen niitä länsimaisia diplomaatteja vastaan, jotka haluaisivat päästä seuraamaan toisinajattelijoiden oikeusprosesseja. Kiinalaiset pitävät tällaista aktiivisuutta sekaantumisena maan sisäisiin asioihin. Kiinalaiset tuomitsevat jyrkästi myös länsimaisten lähetystöjen diplomaattien oikeudenkäynneistä julkistamat lausunnot. Tätä pidetään suorastaan törkeänä puuttumisena Kiinan oikeuslaitoksen sisäisiin asioihin. - Virallinen Suomi olisi toki rähmällään Kiinaan edessä ilman tällaisia pelottelujakin.

202. Matti Vanhasen eroilmoitus - paras joululahjamme?

Matti EU-huippukokouksessa

Kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme. - Näin lauletaan tunnetussa joululaulussa tai -virressä.

Pääministeri Matti Vanhasen tämänpäiväinen ilmoitus, jonka mukaan hän ei enää asetu ehdolle keskustan ensi kesän puheenjohtajavaalissa, oli näin joulun alla yllätys, mutta tavallaan kuitenkin aika odotettu uutinen.

Mutta Vanhasen ilmoittama syy eroon on tuttua Vanhasen kiertelyä ja kaartelua. Selvää on, että jalkaleikkaus ei ole mitään todellinen syy Vanhasen eroon. Levottomat jalat eivät olleet syynä eroilmoitukseen, syyt ovat muualla.

Syynä on Matti Vanhasen epäonnistuminen pääministerinä ja häneen sen vuoksi kohdistunut jatkuva ja yhä vain kiihtyvä arvostelu. Syynä on myös Suomen ennennäkemättömän synkkä taloudellinen lama, jonka seuraukset tulevat kaikessa karmeudessaan näkyviin vasta ensin vuonna ja vuoden 2001 eduskuntavaalien jälkeen.

Keskustan jyrkästi heikentynyt gallup-kannatus samoin kuin pääministerin epävirallisissa kyselyissä saamat huonot kouluarvosanat hallituksen johtamisessa ovat nakertaneet luottamusta Matti Vanhaseen myös omien keskuudessa. Viikko sitten Matti Vanhanen valittiin jonkin iltapäivälehden kyselyssä Suomen ylivoimaisesti epäluotettavimmaksi poliitikoksi. Tämän jälkeen Matti Vanhanen näytti eduskunnassa hyvin hajamieliseltä ja suorastaan poissaolevalta. Hän ei osallistunut lainkaan eduskunnan kyselytunnilla käytyyn budjettikeskusteluun, vaan poistui salista juuri istunnon alettua ja jätti kansanedustajien kysymyksiin vastaamisen yksin Jyrki Kataiselle.

Vielä pari viikkoa sitten Matti Vanhanen uhosi, että tämä hallitus ei tule leikkaamaan valtion menoja, mutta kaikki tietävät, että leikkauksiin ja vieläpä rajuihin sellaisiin on pakko ajan myötä mennä.

Talouslaman edessä Vanhanen ero on perusteltu ja johdonmukainen, mutta toisaalta oikeastaan aika raukkamainen teko: Vanhanen ei halua ottaa vastuuta maan asioista ikävässä ja vaikeassa tilanteessa, vaan haluaa, että hänet muistetaan hyvien aikojen pääministerinä.

On ilman muuta selvää, että keskustan puheenjohtajuudesta luopuva Matti Vanhanen ei voi jatkaa ensi kevään jälkeen myöskään pääministerinä. Keskustan uudesta puheenjohtajasta tulee myös pääministeri. Puheenjohtajan nimi lienee Paula Lehtomäki, vaikka kepun vanhat parrat eli Väyrynen, Kääriäinen ja Pekkarinen hangoittelevat vastaan.

Vanhasen ero ilmoituksella ratkesi myös KELA:n tulevan pääjohtajan nimitysasia. Kun nykyinen pääjohtaja Jorma Huuhtanen jää ensi syksynä eläkkeelle, hänen seuraajakseen tullaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä nimittämään Matti Vanhanen.

Itse asiassa Vanhasen pitäisi erota pääministerin virasta välittömästi. Kun tiedetään, että Vanhanen tulee olemaan pääministerinä ainoastaan ensi kesään asti, tulee Vanhasesta automaattisesti hallituksen rampa ankaa; tämän seurauksena koko hallitus rampautuu entistä enemmän.

Voidaan spekuloida, mitä muita syitä Vanhasen eroilmoituksen taustala kenties oli hallituksen epäonnistumisen lisäksi. Julkisuuden jatkuvaa riepotusta tietenkin, mutta mitä muuta?

KRP tutkii parhaillaan Nuorisosäätiön asioita ja tutkinnassa nostettaneen esille myös kyseisen säätiön entisen puheenjohtajan Matti Vanhasen tekemisiä. Olisiko näistä tutkimuksista kenties kantautunut Matti Vanhasen korviin niin hälyttäviä tietoja ettei hän katsonut niiden takia enää voivansa jatkaa pääministerinä? Kukapa tietää.

Korkeimmassa oikeudessa on parhaillaan vireillä ja kohta ilmeisesti ratkaisukypsä juttu Matti Vanhasen vireille panemassa Pääministerin morsian -kirjaa koskevassa asiassa, jossa syytettynä on muun muassa Vanhasen ex-tyttöystävä, kyseisen kirjan kirjoittanut Susan Ruusunen, entinen Kuronen. Olisiko Vanhaselle annettu KKO:sta väliaikatietoja - tietenkin täysin epävirallisesti - että hovioikeuden tuomio saattaa kenties muuttua hänen tappiokseen?

Niin, entäpä sitten lautagate-asia? Olisiko kuuluisasta lautakasa-asiasta kenties tihkunut uutta tietoa tai olisiko sen tiimoilta kenties tulossa uusia paljastuksia?

Monien mielestä pääministeri Matti Vanhasen ilmoitus olla asettumatta enää ehdolle keskustan puheenjohtajaksi ja pääministeriehdokkaaksi on tämän joulun paras lahja. No, kyllä Suomessa on ollut monta Matti Vanhasta heikompaakin pääministeriä. Vanhanen hallitsi asiakysymykset, mutta kompastui toisarvoisiin kysymyksiin, ei hallinnut julkisuuspeliä, hoiti yksityisasiansa kehnosti ja menetti suuren yleisön luottamuksen maan johtavana poliitikkona.

Ei olisi suuri yllätys, jos monet suomalaiset lauleskelisivat tällä hetkellä mielessään tähän tapaan:

- Kiitos sulle Vanhasemme

kallis pääministerimme,

kun sä kerroit lähdöstäsi:

paras joululahjamme.

201. Kööpenhaminan ilmastokonfefarssi

Soihdut (pois lukien Tarja Halosen saama Millennium-soihtu) sammuu, ilmastokokouksen väki nukkuu, vääkii nukkuu...

1. Kunnon blogistin on, erityisalastaan riippumatta, syytä ottaa kantaa merkittäviin ajankohtaisiin ilmiöihin. Niihin kuuluu epäilemättä ilmastonmuutos. Ilmaston lämpeneminen johtuu kasvihuonepäästöjen lisääntymisestä ja tämän seurauksena jäätiköt sulavat, hirmumyrskyt lisääntyvät, aavikot kuivuvat jne. Himalajan jäätiköt, jotka antavat juomavettä 40 %:lle maailman väestöstä, ovat sulaneet eniten lämpenemisen johdosta. Antarktisen on kerrottu pienenevän 30 miljardilla tonnilla vettä joka vuosi. Jos hiilidioksidipäästöjä ei ryhdytä pikaisesti rajoittamaan, pitoisuuden nousun sanotaan voiva jopa nelinkertaistuvan. Tällöin merkittävä osa maan kosteudesta menetettäisiin.

2. Esimerkiksi USA:n Nobelin rauhanpalkinnolla palkitun ex-varapresidentti Al Goren kauhuskenaarioiden mukaan ilmaston lämpeneminen voi nostaa merien pintaa jopa 1,5 metriä vuosisadan loppuun mennessä. Vielä pari vuotta sitten uskottiin, että pinnannousu jäisi puoleen metriin. Meriveden pinnan nousuun vaikuttaa etenkin jään kiihtyvä sulaminen Etelämantereella, jossa on on 92 prosenttia maapallon jääpeitteestä. Puolentoista metrin nousulla olisi katastrofaalisia seurauksia miljoonille rannikkoalueiden asukkaille ympäri maailmaa. Esimerkkinä voidaan mainita 380 000 asukkaan Malediivien saarivaltio, jonka korkein kohta on vain 2,4 metriä merenpinnan yläpuolella.

3. YK:n viime lauantaina päättyneeseen kaksiviikkoiseen ilmastokokoukseen Kööpenhaminassa oli ladattu suuria odotuksia. Kokousta oli valmisteltu pitkään ja hartaasti. Sanottiin, että kokouksen epäonnistumiseen ei ollut varaa. Kokoukseen matkusti valtuuskuntia lähes 200 valtiosta. Kokousedustajien määrän kerrottiin nousseen 40 000 osanottajaan. Luku on yli kaksinkertainen kokouspaikaksi valitun Bella Center -messukeskuksen sallitun 15 000 kävijän enimmäismäärään nähden. Kokousta onkin luonnehdittu maailman saastuttavimmaksi kansainväliseksi kokoukseksi. Järjestäjät pyysivät ruuhkien pelossa osaa kansalaisjärjestöjen edustajista odottamaan keskuksen ulkopuolella. Mielenosoittajia oli liikkeellä runsaasti ja turvajärjestelyt olivat mittavat. Kööpenhaminan laitamilla olevaan vanhaan varastorakennukseen oli perustettu tilaisuutta varten väliaikainen vankila, jossa oli tilaa 350 pidätetylle. Ensimmäisen kokousviikonlopun aikana poliisi otti kiinni tuhatkunta mielenosoittajaa, mutta mitään vakavampia välikohtauksia ei Kööpenhaminassa ei sattunut.

4. Kokouksen tavoitteeksi oli asetettu kunnianhimoisesti kaikkia osanottajamaita juridisesti sitovan ilmastosopimuksen solmiminen. Sopimusluonnoksen lähtökohtana olivat Hallitustenvälisten ilmastopaneeli IPCC:n laskelmat. Maailman keskilämpötilan nousu oli määrä vahvistaa kahteen asteeseen, päästöleikkauksista olisi sovittu, samoin kattavasta valvontajärjestelmästä jne.

5. Mutta kuten tiedämme, tästä kaikesta ei tullut mitään. Mitä lähemmäksi kokouksen päätöspäivää tultiin, sitä ilmeisemmäksi kävi, ettei sitovaan sopimukseen olisi mahdollista päästä. Pari sataa pääministeriä ja presidenttiä ei pystynyt sopimaan parissa päivässä mistään. Onkin yllättävää, miksi esimerkiksi presidentti Tarja Halonen suhtautui etukäteen sangen toiveikkaasti sopimuksen syntymiseen, vaikka alustavat neuvottelut olivat polkeneet lähes kaksi vuotta paikoillaan. Rahoituksesta olisi kyllä päästy sopimukseen, sillä kehitysmaille olisi luvattu vuoteen 2020 asti ilmaston parannustoimiinsa noin 70 miljardia euroa vuodessa. Mutta päästörajoituksista ja kehitysmaiden velvoitteista ei päästy lähellekään yhteisymmärrystä. EU-maiden johtajat eivät edes halunneet avata keskustelua siitä, tulisiko EU:n nostaa päästövähennyksensä 30 prosenttiin. Myöskään USA ei luvannut tässä suhteessa mitään, Kiinasta puhumattakaan.

6. Kokouksen pelastajaksi odotettiin USA:n presidentti Barck Obamaa, mutta hän tuotti kokoukselle pettymyksen. Obaman johdolla käydyissä neuvotteluissa viisi valtiota eli USA, Intia, Kiina, Brasilia ja Etelä-Afrikka - kaikki nämä valtiot vastustavat sitovia päästövähennyksiä - saivat kokoon ympäripyöreän julistuksen tai suosituksen, jota kutsutaan Kööpenhaminan sitoumukseksi. Se ei ole juridisesti juridisesti velvoittava, mutta valtiot voivat halutessaan liittyä siihen. Tässä poliittisessa paperissa, jolla YK yrittää pelastaa kasvojaan, ei ilmastosopimuksen synnylle ole asetettu mitään aikarajaa. Päästörajoitusten suuruudesta sitoumuksessa ei mainita mitään konkreettista.

7. Sen pituinen se. Mutta yhdestä asiasta Kööpenhaminassa toki päätettiin yksimielisyyden vallitessa: Seuraava YK:n ilmastokokous pidetään vuoden kuluttua Meksikossa ja sitä valmisteleva kokous keväällä Saksassa. Virkamiehet, tietenkin myös Suomessa, ovatkin viran puolesta jo aivan innoissaan tulevasta Meksikon matkasta ja haluavat "tähdentää", että itse asiassa Kööpenhaminan kokous olikin edistysaskel.

8. Mutta kaikki toki ymmärtävät, että Kööpenhaminan kokous oli täydellinen epäonnistuminen, fiasko, farssi, floppi, lässähdys, pannukakku jne. Tällaisia luonnehdintoja olemme saanet lehdistä lukea. "Tätä kokousta ei olisi tarvittu," totesi vihreiden europarlamentaarikko Satu Hassi. Vain ani harva luultavasti enää uskoo, että maailmanlaajuinen ja juridisesti velvoittava ilmastosopimus olisi joskus myöhemminkään aikaansaatavissa.

9. Suomesta Kööpenhaminan kokoukseen osallistui 7o hengen suuruinen delegaatio, joista 16 oli valtuuskunnan jäseniä ja loput asiantuntijoita. Valtuuskuntaa johti presidentti Tarja Halonen ja ministereistä mukana olivat pääministeri Matti Vanhanen ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki, myös asuntoministeri Jan Vapaavuori käväisi kokouksessa. Valtuuskunnan jäsenistöstä osa oli kansanedustajia. Mukana oli myös Antti Kanki-Kaikkonen (kesk), joka raportoi kokouksesta sangen optimistiseen tapaan Aamuposti-lehdessä.

10. Presidentti Tarja Halonen osallistui kokoukseen ilmeisesti siksi, että kokouksessa oli määrä solmia Suomea sitova kansainvälinen sopimus. Vaikka kokous epäonnistui mainitussa tavoitteessa pahasti, oli Halonen ilmeisesti ainoa valtionpäämies, joka sai jotain konkreettista kotiin vietäväksi. Haloselle nimittäin ojennettiin Tanskan hallituksen myöntämä Millennium-soihtu ilmastokokouksen yhteydessä järjestetyssä naistapahtumassa. Tanskan hallitus on myöntänyt kyseisen pystin 2000-luvun aikana henkilöille, jotka ovat ansiokkaasti edistäneet YK:n vuosituhannen tavoitteiden toteutumista; Halosen saaman palkinnon järjestysnumero on 101. Luovutustilaisuudessa korostettiin erityisesti Halosen ansioita tasa-arvon ja naisten aseman edistäjänä. Kiitospuheessaan Halonen lupasi toimia edelleen "mahdollisimman ponnekkaasti" naisten aseman parantamiseksi ja kertoi, että että Suomi tulee edelleen antamaan taloudellista tukea muun muassa kehitysmaiden naisten tukemisessa; Suomen kehitysavun määrässä ei kyllä ole mitään hurraamista, päin vastoin. Halosen mukaan juuri naiset ovat monella tavoin avainasemassa, kun ilmaston lämpenemisen aiheuttamia uhkia torjutaan.

11. Halonen ei konkretisoinut kyseistä lausumaansa. Ulkopuolisesta tarkkailijasta vaikuttaa hieman siltä, että presidentti puhui lähinnä vain lämpimikseen. On toki hienoa, että Suomen naispresidentti palkitaan ansioistaan naisten aseman parantamiseksi maailmassa. Paha kyllä, ainakaan minun mieleeni ei kuitenkaan tule konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla Halonen olisi vaikuttanut naisten aseman paranemiseen. Samaa on sanottava ihmisoikeuksista, joiden kehittämisestä Halosta on usein myös kiitelty. Mutta ehkä pokaaleihin, pystien ja kunniamainintoihin riittää, kun vain puhuu isoilla kansainvälisillä foorumeilla naisten aseman parantamisen tarpeesta tai ihmisoikeuksista; konkreettisia aloitteita tai tekoja ei vaadita. Kun tulee puhe presidentti Halosesta ja ihmisoikeuksista, muistan aina ensimmäiseksi, miten Tarja Halonen kiitteli ensimmäisen Kiinaan 2000-luvun alussa tekemänsä valtiovierailun aikana isäntiään Kiinan ihmisoikeustilanteen kohenemisesta. Todellisuudessa Kiinan ihmisoikeustilanne oli tuolloin pahempi kuin koskaan aikaisemmin. Toisella Kiinaan tekemällään valtiovierailulla Halonen ei enää puhunut julkisuuessa Kiinan ihmisoikeustilanteesta yhtään mitään.

12. Millennium-soihdun luovutustilaisuuden yhteydessä presidentti Halonen tapasi ilmastokokoukseen saapuneiden kehitysmaiden naisia, yhteensä 21, joiden matkat kokoukseen Suomi oli maksanut. Nämä naiset saapuivat Kööpenhaminaan Keniasta, Gabonista, Tansaniasta, Lesothosta, Nepalista, Liberiasta, Ruandasta, Burundista, Cookinsaarilta, Ghanasta, Bahamalta, Indonesiasta ja Bangladeshista. Naiset kiittivät Halosta ja Suomea saamastaan tuesta. He toivat Tarja Haloselle tuliaisia omasta maastaan ja lauloivat Haloselle vielä onnittelulaulun tämän lähestyvän 66 -vuotispäivän johdosta. Halonen sanoi, että naisten osallistuminen neuvotteluihin ja kokouksiin oli erittäin tärkeää. "Naisten on oltava mukana kaikilla tasoilla niin kansainvälisesti, kansallisesti kun paikallisestikin." Tähän on toki helppo yhtyä, mutta toisaalta voidaan kysyä, eikö Kööpenhaminassa ollut muutoinkin mukana virallisten valtuuskuntien jäseninä riittävästi naisia? Pitikö Köpikseen lennättää kehitysmaista vielä nämä 21 naista? Palkittiinko Halonen Millennium-pystillä juuri siksi, että kyseiset naiset saivat tilaisuuden matkustaa kokoukseen Suomen valtion kustannuksella ilmeisesti juuri presidentti Halosen aloitteesta. No, ainakin tällä tavoin Halonen on "edistänyt naisten asemaa maailmassa"

13. Malediivit on ilmeisesti maailman uhanalaisin valtio, jos kasvihuoneilmiötä ja ilmaston lämpenemistä nykyiseen tahtiin ei saada kuriin. Malediivit on noin 200 pikku saaresta koostuva valtio Intian valtameressä. Malediivien väkiluku on 380 000, mutta siellä käy vuosittain lähes puoli miljoonaa turistia. Saarivaltion pinta-alasta yli 80 prosenttia on alle metrin merenpinnan yläpuolella, korkein kohta sijaitsee 2,4 metrissä. Lähivuosikymmeninä Malediivien pelätään hukkuvan kokonaan valtameren aaltoihin. Kuukausi ennen Kööpenhaminan kokousta Malediivien hallitus piti presidentti Mohamed Nasheedin (42 v.) johdolla vedenalaisen istunnon kuuden metrin syvyydessä ministerien pukeutuessa märkäpukuihin ja sukellusvarusteisiin. Presidentti Nasheedin on tiettävästi valmistellut kansalaisilleen uuden kotimaan ostoa Australialta, Intialta tai Sri Lankalta siltä varalta, että Malediivit uppoaa lopullisesti.

14. Tanskan hallitus kustansi presidentti Mohamed Nasheedin matkat Kööpenhaminan kokoukseen. Fiksuna ihmisenä myös Tarja Halonen ymmärsi Malediivien valtionpäämiehen mainosarvon ja niinpä hän kutsui oitis Nasheedin työvierailulle Suomeen. En tiedä, syntyikö idea Nasheedin vierailusta Suomeen vasta Kööpenhaminassa vai oliko siitä sovittu jo ennen ilmastokokousta. Joka tapauksessa presidentti Nasheedin oli määrä tulla Suomeen heti Kööpenhaminan kokouksen päätyttyä eli lauantaina 19.12. Tarja Halonen palasi Suomeen jo perjantaina 18.12. , jotta hän olisi ollut valmiina ottamaan vieraansa vastaan. Kävi kuitenkin niin, että ilmastokokous jatkui vielä lauantaina eikä Malediivien presidentti halunnut lähteä Köpiksestä kesken kokouksen. Tarja Halonen oli nyreissään, koska valtiovierailu ei onnistunut. Halosen mukaan Kööpenhaminan kokouksessa oli kyllä paikalla johtajia, mutta sieltä puuttui "johtajuus." Olisiko tilanne ollut toinen, jos Halonen olisi malttanut pysytellä Köpiksessä kokouksen loppuun asti? Tätä emme valitettavasti saa koskaan tietää.

15. Ulkoministeri Alexander Stubb ei osallistunut Kööpenhaminan kokoukseen. Hän oli kutsunut lauantaiksi 19.12. vieraikseen pohjoismaiden sekä Puolan ulkoministerit perheineen ja tarjosi näille lauantai-iltana kodissaan suomalaisen jouluaterian. Päivällä ulkoministeri vierailivat Esplanadin puistossa pidetyillä Tuomaan joulumarkkinoilla ja nauttivat glögiä.

16. Jos Malediivien pressan Suomen vierailu olisi toteutunut, Tarja Halonen olisi epäilemättä vienyt vieraansa possukahveille Kauppatorille ja sen jälkeen Espalle Tuomaan joulumarkkinoille. Siellä Halonen ja Nasheed olisivat ehkä törmänneet Alex Stubbiin, Ruotsin ulkoministeri Carl Bildtiin ja muihin Stubbin seurassa olleisiin ulkomistereihin.

17. Tapaaminen espalla olisi voinut sujua tähän tapaan:

Alex Stubb:

- Hei, kamoon Calle ja muut sällit, mitä mun silmät näkee! Tsiikatkaa karjut vaikka ite, tuollahan steppaa meidän Tarja seurassaan joku tumma tyyppi. Moikka, Tarja, mistä sä oot tollasen kivan näköisen frendin ittelles löytäny?

Tarja Halonen:

- Hih, hih, etteks te muka tunne, täähän on Malediivien pressa. Just joo, sama kaveri, ketä piti hallituksensa kokouksen kuudessa metrissä Intian valtameressä. Mä tapasin tään Köpiksessä ja kutsuin sen käymään kylässä, kun oli kerran liikkeellä tällä pohjolassa. Sanopas nyt, Mohamed, päivää näille ministereille!

18. Ehkäpä Mohamed Nasheed olisi ollut kiinnostunut, jos hänelle olisi tarjottu Suomen vierailulla ostettavaksi täältä maata kansalaisilleen. Suomessa olisi kyllä lääniä, mitä myydä hädässä oleville. Suomessa on runsaasti meren rantaa ja joutomaata aivan riittävästi. Ostavathan venäläisetkin täältä isolla rahalla parhaat rantatontit, miksei siis maata voisi myydä myös Malediivien kansalle? YK varmaan järjestäisi rahoituksen, joten rahasta homma ei olisi kiinni. Suomessa on toki (vielä) hieman kylmempi ilmasto kuin Malediiveilla, mutta viihtyväthän suunnilleen samoilta leveysasteilta lähteneet somalitkin täällä oikein hyvin.

17. Lopuksi pari sanaa tasavallan presidentin valtaoikeuksista ja presidentin asemasta yleensä. Demareiden isot pojat eli Heinäluoman Eero ja Lipposen Paavo ovat valittaneet, että Tarja Halosta kiusataan ja että kokoomuksen pojat (Häkämies, Sasi ja Katainen etunenässä) juonivat ja haluavat poistaa presidentiltä viimeisetkin valtaoikeudet. Itse olen sitä mieltä, että koko presidentin virka voitaisiin Suomessa lopettaa, sillä eihän presidentillä ole Mara Ahtisaaresta lähtien ollut muuta kuin lähinnä vain viihdearvoa. Ilmastotekijät olisi myös tässä kohdin syytä ottaa huomioon, sillä presidentti-instituution hiilijalanjälki ei ole varmaankaan aivan pikku juttu. Tiedostan toki, että presidentin viran lakkauttaminen ei ole lähitulevaisuuden asia.

18. Sauli Niinistö on kertonut, että tasavallan presidentin virka ei taida häntä kiinnostaa, jos pressalta viedään vielä loputkin valtaoikeudet. Niinistö on löytänyt tässä asiassa demarit ja Tarja Halosen, jotka vastustavat presidentin valtaoikeuksien kaventamista. Pari päivää sitten Niinistö kehotti - ilmeisesti puolueita ja poliitikkoja - kuuntelemaan presidentti Tarja Halosta presidentin valtaoikeuksia koskevassa kiistassa "herkällä korvalla", koska Halonen ei puhu omassa asiassaan; valtaoikeuksien tarkistus koskisi vasta Halosen jälkeen virkaan valittavaa uutta presidenttiä.

19. Mitä mieltä ollaan Niinistö sanotusta lausunnosta? Osoittiko Sauli Niinistö lausunnollaan vilpittömyyttä ja esittikö hän sen omaa etuaan ja asemaansa liankaan ajattelematta? Minusta Niinistö oli yhtä vilpitön kuin maa- ja sikatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, jos tämä lausuisi sikojen kohtelua koskevan tv-väittelyn päätteeksi kirkkaalla äänellä: Syökää kanaa, syökää kanaa.

20. Ilmasto lämpenee, todellako? Kovia pakkasia ja lumipyryä on piisannut jo toista viikkoa ja sää jatkunee samanlaisena joulunakin. Ympäri Eurooppaa on raportoitu kovista pakkasista miesmuistiin, Puolassa kymmeniä ihmisiä on paleltunut kuoliaaksi, Yhdysvaltain itärannikko peittyi hirviömyrskyn lumeen (otsikko HS:ssa 21.12.) ja Suomikin sekosi lumisateesta ja pakkasesta (otsikko HS:ssa 22.12.).

21. Olisivatko ilmastoskeptikot, peijooni vieköön, sittenkin oikeassa? Niin tai näin, mutta tätä joka tapauksessa odotellaan: käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on.

200. Europarlamentaarikko/kirkkoisä ja pääministeri napisevat laillista esivaltaa vastaan

1. Tasavallan kerma eli tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta sekä korkeimmat maallisen ja ja kirkollisen vallan muut viranhaltijat kokoontuu vuosittain pari kolme kertaa juhlallisiin kirkonmenoihin; tällaisia tilaisuuksia ovat esimerkiksi itsenäisyyspäivä ja valtiopäivien juhlalliset avajaiset jne. Näissä tilaisuuksissa ministerit, korkeat tuomarit, maaherrat (tänä vuonna onneksi viimeistä kertaa) sekä piispat ja muut kirkkoherrat ja -isät ovat - tai ainakin näyttävät olevan - niin nöyrää, niin nöyrää poikaa ja tyttöä että oikein. Yhdessä lauletaan hartaina virsiä ja kuunnellaan päät kallellaan ja laupiaan näköisinä kirkonpenkissä arkkipiispan tai jonkun muun piispaan saarnaa, jossa kehotetaan johtavia poliitikkoja muita vallanpitäjiä olemaan esimerkkinä kansalle. Kaikki tämä on tietenkin mitä suurimmassa määrin tavallisille pulliaisille kohdistettua teatteria.

2. Sillä kun loppuu juhla ja alkaa (t)yö, niin ihminen on sitä mitä hän syö. Juice Sika-laulun sanoma on taas näin joulun alla ajankohtainen ja entistä ajankohtaisemmaksi se on tullut tänä jouluna, jolloin eläinaktivistimme ovat sopivasti paljastaneet, millaisissa olosuhteissa tätä joulupöytien herkkua sikaloissamme oikein kasvatetaan.

3. Arkihuolesi kaikki heitä, lauletaan jouluna myös. Kaksi tämän valtakunnan isoa vaikuttajaa ei kuitenkaan ole vielä malttanut tarttua tähän joulun sanomaan. Tarkoitan europarlamentaarikko Mitro Repoa (sdp), joka tuntee myös nimen Isä-Mitro, sekä pääministeri Matti Vanhasta (kesk). Tietyt asiat tuntuvat pännivän heitä niin kovasti, että piispojen sanat nöyryydestä ja esimerkin antamisesta näyttävät unohtuneet täydellisesti heidän käydessään tuimaan taistoon laillista yhteiskuntajärjestystä ja riippumatonta tuomiovaltaa vastaan - kumpikin tietysti omassa asiassaan, kuinkas muuten.

4. Mitro Repo äityi tänään suorastaan sättimään korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) antamaa tuoretta päätöstä. KHO hylkäsi päätöksellään Revon kanelun Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan piispainkokouksen päätöksestä, jolla Repoa kiellettiin toimittamasta kirkon pyhiä toimituksia EU-parlamenttiehdokkuuden ja mahdollisen parlamenttijäsenyyden aikana. Repo ei päätöksen mukaan saa myöskään käyttää papin viittaa, ristiä tai muita papilllista arvoa osoittavia tunnuksia.

5. KHO:n mukaan Revon toimituskieltoon asettamisessa on kysymys ortodoksisen kirkon sisäistä autonomiaa koskevasta oikeudesta tulkita kirkon oppia. KHO:n mukaan tämä asiaratkaisuun liittyvä tulkinta kuuluu piispainkokouksen toimivaltaan eikä piispainkokouksen päätös perustu hallintolainkäytössä tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Piispainkokouksen päätös ei myöskään loukkaa Mitro Revon ihmis- tai perusoikeuksia, sanotaan päätöksen perusteluissa.

6. Mitro Repo kailotti suureen ääneen pitävänsä KHO:n päätöstä täysin epäoikeudenmukaisena, vääränä ja yleisen oikeustajun vastaisena. Hän ilmoitti harkitsevansa päätöksen viemistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Revon mukaan KHO:n päätös on ristiriitainen ja huolimattomasti laadittu; KHO on kerta kaikkiaan täysin "hakoteillä." Mitro Repo ihmetteli, miksi häntä halutaan rangaista yhteisvastuun kantamisesta, vaikka siitä pitäisi päin vastoin palkita! Repo vertasi tilannetta siihen, että oikeusministeriksi tai tasavallan presidentiksi nimitettävältä juristeilta kiellettäisiin "juristinoikeudet." KHO:n päätös kielii myös sitä, että aika alkaa olla kypsä kirkon ja valtion suhteen uudelleenjärjestämiselle.

7. Huh, huh, onpa maallinen valta kihahtanut nopeasti entisen kirkonmiehen päähän! Hänhän vaatii kirkon erottamista valtiosta siksi, että häneltä evättiin väliaikaisesti oikeus suorittaa kirkollisia toimituksia. Mitro Repo ei näytä ymmärtävän edes sitä, että pappisviran toimittaminen ei ole mikään yksityistä elinkeinon harjoittamista - vaikka Repo tuntui toisinaan siitä sellaista tehneen - tai siihen verrattavaa toimintaa. Tuskinpa Tarja Halonen tai oikeusministeri Tuija Brax, jotka ovat kumpikin juristeja, ovat virassa ollessaan koskaan ehtineet edes ajatella "juristioikeuksiaan" ja jonkin oikeusjutun hoitamista, esimerkiksi jonkun tuttavansa avioehtosopimuksen laatimista tai lainhuudatuksen hakemista sukulaisensa ostamaan kiinteistöön. Poliitikkojuristit myöntävät mieluusti, että he ovat nyt sitten entisiä juristeja.

8. Mitro Repo lienee kaikesta huolimatta demareiden johtavia presidenttiehdokkaita. Saapa nähdä, valitsevatko demarit ehdokkaakseen luterilaisen Ilkka Kantolan vai ortodoksi Mitro Revon. Kummallakin on kyllä "puolensa."

9. Pääministeri Matti Vanhanen esiintyi tuohtuneena viime sunnuntaina pääministerin haastattelutunnilla. Vanhanen sanoi, että Ylen toimintatapa oli Silminnäkijän jutussa "sietämätön." Saatuaan TM:n asiantuntijoilta vapauttavan lausunnon lauta-asiassa, muistamme Vanhasen todenneen, että nyt tämä asia on hänen osaltaan loppuun käsitelty. Hän sanoi, ettei hän halua viedä asiaa edes Julkisen sanan Neuvostoon, kunnianloukkausjutun nostamisesta puhumattakaan. Tuolloin hän suorastaan säteili tyytyväisyyttä ja vakuutti, ettei hänen asemansa ole ollut näin vahva koskaan aiemmin.

10. Nyt ääni tuntuu muuttuneen kokonaan pääministerin kellossa. Vanhanen palasi väitteeseensä, jonka mukaan Yle yritti kaataa pääministerin; Vanhanen siis puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. "Ihmisten silmissä korruptoituneeksi leimattu pääministeri joutuu poistamaan saamaansa leimaa julkisella väittelyllä," sanoi Vanhanen. Hän kuitenkin vakuutti edelleen, ettei aio lähteä oikeusprosessin, joka kestäisi kuulemma kolme vuotta, jolloin hän joutuisi tyystin vaikenemaan asiassa ja roikkumaan ikään kuin löyhässä hirressä.

11. Mikä sai JSN:n päätöksessä sai Vanhasen noin huonolle tuulelle? Ensiksikin tietenkin neuvoston päätöksen lopputulos, joka oli kaikkien - eniten Vanhasen ja hänen leirinsä - suureksi hämmästykseksi vapauttava. Vanhanen luoti selvästi siihen, ettei hänen itse tarvitse viedä asiaa JSN:oon, vaan sen tekevät jotkut muut hänen puolestaan ja asia olisi sillä selvä: langettava päätös tulisi vastaukseksi kanteluun ikään kuin apteekin hyllyltä. Kun näin ei sitten tapahtunutkaan, olisi reaktio tyrmistyttävä.

12. Mutta eniten pääministeriä luultavasti otti päähän se, että Yle ja sen "katalat" toimittajat saivat kantelujen johdosta tilaisuuden tarkentaa huomattavasti lautakasaväitteen tueksi ohjelmassa esitettyjä todisteitaan. Ylen vastineessa kerrottiin nyt, että rakennustarvike-erää koskevat tiedot oli saatu "suuren rakennusyrityksen johtotehtävissä toimineelta henkilöltä." Tämän henkilön tapahtumaselostusta kuvattiin vastineessa yksityiskohtaiseksi, asiantuntevaksi ja sen sanottiin perustuvan "omakohtaiseen tekemiseen." Vastineen mukaan lähde itse oli hyväksynyt rakennustarvike-erää koskevan laskun rakennusyrityksen tilaamasta puutavaraerästä, jota ei ollut kuitenkaan käytetty yhtiön työmailla, vaan joka oli todellisuudessa tarkoitettu Nuorisosäätiön silloiselle puheenjohtajalle Matti Vanhaselle. Lähteelle esitetty syy hyväksyä lasku - jotta yritys jatkossakin saisi Nuorisäätiön urakoita - oli kyseisenä ajankohtana (tämän vuosikymmenen alussa) looginen. Asian esitteli lähteelle henkilö, jolla oli läheiset suhteet Nuorisäätiön silloiseen puheenjohtajaan Matti Vanhaseen.

13. Lähteen kertomuksen pitävyys varmistui Ylen vastineen mukaan osin myös toista kautta. Kyseinen puutavaraerä oli jäljitettävissä Nuorisosäätiön tietylle työmaalle, missä työntekijöille oli kerrottu kyseessä olevan "Vanhasen laudat," joihin ei saanut koskea ja jotka odottivat poiskuljetusta. Tältä osin kyse oli Ylen vastineen mukaan kuitenkin toisen käden tiedosta. rakennustarvike-erästä oli keskusteltu myös erään Nuorisosäätiön edustajan kanssa, sanottiin Ylen vastineessa. Asian epäsuora myöntäminen - ko. henkilö käytti ilmaisua "ei savua ilman tulta" - ja Nuorisäätiön edustajan käsitys tapahtuma-ajankohdasta tukivat Ylen mukaan alkuperäislähteen kertomusta.

14. Kun nämä tiedot tulivat JSN:n päätöksen perustelujen myötä julkisiksi, ei ole vaikea arvata, ottiko pääministeriä niin sanotusti päähän kuin pientä oravaa konsanaan! Selvästi uutta tietoa, joka olisi asiaa pääministerin kannalta tarkastellen varmaankin saanut olla mieluummin visusti pimennossa. Vanhanen kuitenkin sanoi, että näiden uusien tietojen valossa Ylen toimittajien väitteet käyvät aina vain epäuskottavammiksi. - Mutta onkohan asia todellakin näin?

15. Jos pääministeri on syytön epäilyihin, kuten varmaan haluamme kaikki uskoa, niin miksi ihmeessä hän ei tee rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta? Tätä on yleisesti ihmetelty etenkin kun muistamme, miten herkästi pääministeri pani välittömästi viime eduskuntavaalien jälkeen vireille toisen oikeusjutun eli teki rikosilmoituksen Pääministerin morsian -kirjasta opuksen kustantaja vastaan. Näin tehdessään Matti Vanhanen ja hänen advokaattinsa olivat täysin tietoisia siitä, että syyttäjän oli tuollaisessa tilanteessa pakko nostaa syyte myös kirjan kirjoittajaa Susan Ruususta vastaan. Pääministeri Vanhanen ei halunnut itse tehdä rikosilmoitusta Ruususesta, jottei rikosilmoitus olisi näyttänyt suuren yleisön silmissä pahalta ja yksinhuoltaja Ruususta kohtaan suorastaan julmalta. Kyseessä oli Vanhasen pikkumaisuutta ym s. osoittava kosto Ruususelle, joka oli mennyt kertomaan joitakin vähäisiä Vanhasen yksityisasioita kirjassaan.

16. Tässä Ylen tapauksessakaan pääministerin ei tarvitsisi tehdä muuta kuin saattaa asia rikosilmoituksella poliisin tietoon. Tämän jälkeen poliisi tutkisi ja syyttäjä nostaisi syytteen ilman, että Matti Vanhasen tarvitsisi tehdä välttämättä asiassa mitään. Sama koskee oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa. Selitykseksi Vanhasen prosessihaluttomuudelle ei kelpaa myöskään väite, jonka mukaan pääministerin pitäisi muka olla oikeusjutun aikana kommentoimatta asiaa, jos hän tekisi aloitteen syytejutun nostamisesta. Tällaista kieltoa laki ei tunne. Vanhanen haluaa päinvastaisella väitteellään luultavasti vain sahata suurta yleisöä silmään.

17. Mitä Matti Vanhanen oikein pelkää, kun hän ei pane vireille kunnianloukkausasiaa Ylen toimittajia vastaan? Pelkääkö hän, että tuo salaperäinen lähde syyllistyisi totuusvelvollisena kuultaessa väärään valaan ja perättömän lausuman antamiseen? Vai pelkääkö Vanhanen, että lähde kertoisi oikeudessa totta?

18. Pääministeri on valinnut siis toisen tien. Hän uskoo, että "julkinen väittely" puhdistaisi häneen lyödyn perusteettoman korruptioleiman ja -epäilyn. Pääministeri aikoo siis hyödyntää suurelta yleisöltä ja äänestäjäkunnaltaan saamaansa sääliä ja toivoo säälin jatkuvan seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka. Samalla huomio saataisiin pysymään poissa talouslamasta ja hallituksen kyvystä tai kyvyttömyydestä huolehtia maan asioista.

19. Saa nähdä, miten käy. Julkinen väittely tuskin lopettaa kaikkia epäilyjä. Sääliääniä Matti Vanhanen toki tulee seuraavissa vaaleissa saamaan, mutta nekään tuskin riittävät viemään häntä kolmannelle pääministerikaudelle.