211. Muist(i)osi on mulle kallis

1. Matti Vanhasta on koeteltu monin eri tavoin: Jarmo Korhonen, Nova-miehet, vaalirahoitussotkut, Ruusus-käräjät, Ari Korvola, lautakasa-jupakka, Rukan hanget, talouslama, kivuliaat jalat jne, jne. Ja nyt sitten kaikkien kamaluuksien päälle vielä epärehellinen tietokoneen korjaaja ja yksityisen valokuvan varkaustapaus! Kyseisen huolto- tai korjausmiehen kerrotaan korjanneen pääministerin virkahuoneen tietokoneen sähköpostista Vanhasta ja hänen eräästä naisystävästään eli kansanedustaja Merikukka Forsiuksesta otetun valokuvan niin sanotusti parempaan talteen.

2. Lehtitietojen mukaan kyseisessä kuvassa "pääministeri viettää aikaansa kansanedustaja Merikukka Forsiuksen kanssa yksityisasunnossa vuonna 2007 (HS)." Mikähän tuossa kuvassa on mahtanut huoltomiestä (ei sentään talonmiestä) niin kovasti kiinnostaa? Yksityisasunto on paikka, jossa vietetään yksityistä ja intiimiä elämää. Luultavasti kyseinen kuva oli lähetetty pääministerille jonkinlaisena muistona "ihanasta illasta", jos nyt sitten kyseessä oli illalla otettu kuva; tähän me emme voi toki tietää.

3. Rikos mikä rikos ja varsin kavala sellainen kaiken lisäksi. Teko, jota tutkitaan törkeänä viestintäsalaisuuden loukkaamisena, paljastui, kun sanottua kuvaa - ilmeisesti viime syksynä - yritettiin panna jakeluun ja kaupitella (luultavasti joillekin alan lehdille). Konnuus on lehtitietojen mukaan tapahtunut jo vuonna 2007, jolloin turvallisuussopimuksen valtioneuvoston kanssa tehneen yrityksen huoltomies kävi - aivan yksin - pääministerin virkahuoneessa tietokonetta näpelöimässä. Kaupittelu tapahtui kuitenkin vasta viime syksynä ja asian rikostutkinta lienee aloitettu joulunalusviikolla, näin olin lukevinani nettiuutisista. Oliko kuvan pöllinyt mies kaupitellut kuvaa itse, tätäkään emme vielä tiedä.

4. Tapaus herättää luonnollisesti monenlaisia kysymyksiä. Onko pääministerin ja yleensä ministereiden ja valtioneuvoston tietoturvallisuus asianmukaisessa kondiksessa, kun joku huoltomies pääsee lukemaan pääministerin sähköpostia tämän virkahuoneessa yksin muina miehinä? Ovatko näin tärkeät valtion turvallisuutta liittyvät asiat todellakin ulkoistettu yksityisille yrityksille ja vieläpä ilman minkäänlaista valvontaa? Mitä kaikkea muuta luottamuksellista ja salassa pidettävää tietoa voisi vuotaa tällaisten töppäysten johdosta vääriin käsiin? - No, erilaista ulkoistamista toki tapahtuu kaiken aikaa eri tahoilla, Pääministerin johtama keskustakin ulkoisti vuoden 2007 vaalien alla liikemiesten ja yritysten lahjoittamien vaaliavustusten vastaanottamisen ja jakamiseen KMS-nimiselle yhdistykselle. Eikä Vanhanen kertomansa mukaan tiennyt tästäkään yhtään mitään!

5. Miksi pääministeri ei poistanut kuvaa sähköpostitiedoistaan, vaikka hänen salainen ystävyytensä Merikukka Forsiuksen kanssa lopahti lehtitietojen mukaan äkisti joskus vuonna 2007? Ehkäpä Matti ei raaskinut luopua kuvasta, vaan katseli joskus heikkoina hetkinään sitä ja muisteli menneitä? "Sun muistosi on mulle kallis" - niinhän sitä taidetaan laulaa vanhassa suomalaisessa iskelmässäkin. Tällaiset muistelot voivat kuitenkin tulla pääministerille kalliiksi, jos niitä koskevat todistuskappaleet pääsevät vuotamaan julkisuuteen. Kopioitiinko pääministerin sähköpostista kenties useampia kuvia, vaikka vain yhtä niistä olisi nyt kaupiteltu? Entäpä sitten "muistojen" ohella myös pääministerin viranhoitoon liittyviä muistioita?

6. Asiasta toiseen. Pääministeri ilmoitti - täysin yllättäen - luopuvansa puolueensa puheenjohtajan samoin kuin pääministerin paikalta ensi kesäkuussa juuri joulun alla eli muistaakseni 22.12. kirjoittamassaan blogissa. Samoihin aikoihin myös kuvavarkauden tutkinta oli juuri alkanut. Pääministerin on siis täytynyt saada jo ennen eroilmoitustaan tieto varkaudesta ja viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Pääministeri ei ole suostunut kertomaan luopumisensa syitä, vaan on vedonnut salaperäisesti vain "kokonaisarvioon", ainoastaan ensi syksyksi suunniteltu jalojen operointi mainittiin konkreettisena syynä luopumiseen. Kun pääministeri salailee luopumisensa syitä, saattaa mieleen juolahtaa, että voisiko tämä nyt paljastunut valokuvajuttu kenties olla yksi tekijä, joka on vaikuttanut pääministerin sanottuun kokonaisarvioon. Mutta silloin yksityiskuvassa on luultavasti ollut todella jotain raflaavaa.

7. Matti Vanhasen yksityiselämä siis kiinnostaa. Onhan se kiinnostanut toki ennenkin. Esimerkiksi Pääministerin morsian -kirja puhuttaa edelleen. Kirjaa koskeva oikeusjuttu on ollut korkeimmassa oikeudessa (KKO) käsiteltävänä viime keväästä lähtien. Ensi viikon maanantaina, siis jo muutaman päivän kuluttua eli 25.1. KKO pitää suullisten käsittelyjen salissaan Pohjoisesplanadi 3:ssa jutussa suullisen istunnon, joka alkaa kello 10.00. Matti Vanhanen, joka tyytyi Helsingin hovioikeuden asiassa 10.2.2009 antamaan tuomioon, on kutsuttu sanottuun istuntoon "itse tai asiamiehen edustamana uhalla, että poissaolo ei estä asian käsittelyä ja ratkaisemista."

8. Matti Vanhasta itseään ei KKO:n istunnossa varmastikaan nähdä, sillä hän nimenomaan vastusti jutussa tuomittujen Susan Ruususen ja kirjan kustantajan Kari Ojalan vaatimusta suullisesta käsittelystä ylipäätään. Ruusunen ja Ojala pyysivät valituksissaan, että KKO velvoittaisi Matti Vanhasen saapumaan istuntoon henkilökohtaisesti, jotta Ruususen ja Ojalan avustajat voisivat esittää Vanhaselle asian selvittämistä tarkoittavia kysymyksiä. Pyyntö on ymmärrettävä, sillä Ruusunen ja Ojala eivät olleet saaneet hovioikeudessa tilaisuutta kuulustella Vanhasta.

9. KKO, jonka puheenjohtajana toimii oikeusneuvos Kari Raulos, kuitenkin epäsi Ruusunen ja Ojalan sanotun pyynnön. Perustelu oli tyypillisen mitäänsanomaton: "KKO katsoo, että asiassa ei ole kysymys sellaisista epäselvistä ratkaisuun vaikuttavista tosiseikoista, että asianosaiset olisi velvoitettava saapumaan asian selvittämistä varten henkilökohtaisesti KKO:ssa pidettävään suulliseen käsittelyyn." Todettakoon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut muutamissa Suomea koskevassa tuomiossaan sapiskaa juuri siksi, että asianomainen tuomioistuin (yleensä on ollut kyse hovioikeudesta) ei olisi saanut evätä sellaisen todisteen esittämistä, jota asianosainen itse pitää jutussa merkittävänä, vaikka kyseisellä todisteella ei asianomaisen tuomioistuimen mielestä olisi merkitystä.

10. Mutta korkein oikeus näyttää haluavan viitata tässäkin kysymyksessä kintaalla ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuille; vrt. tapaus Kari Uoti. Reilu viikko sitten korkein oikeus sai viimeksi ihmisoikeustuomioistuimelta sapiskaa sen johdosta, että se oli evännyt poliisiylitarkastaja Keijo Suuripään virkarikosjutussa suullista käsittelyä koskevan pyynnön (EIT 12.1.2010, Suuripää v. Suomi). Tuossa jutussa, joka käsiteltiin ensimmäisenä asteena hovioikeudessa, hovioikeus hylkäsi vuonna 2000 syytteen. KKO kumosi vuonna 2002 antamassaan tuomiossa suullista käsittelyä pitämättä hovioikeuden tuomion ja tuomitsi Suuripään lahjusrikkomuksesta sakkoon ja 3 000 euron määräiseen hyödyn menetykseen valtiolle. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että KKO ei ollut voinut päättää jutusta asianmukaisesti arvioimatta välittömästi valittajan henkilökohtaista kertomusta ja pitämättä suullista käsittelyä. Ihmisoikeustuomioistuin ihmetteli myös sitä, että KKO Suuripää ja hänen asianajajalleen ei ollut KKO:ssa varattu tilaisuutta vastata edes kirjallisesti KKO:n aikomukseen tuomita syytetty rangaistukseen. KKO:n olisi siis tullut informoida syytettyä mahdollisesti tulossa olevasta rangaistuksesta.

11. Ruususen ja Ojalan tapauksessa korkein oikeus tosin järjestää suullisen käsittelyn, mutta se on evännyt syytteen edelleen kiistävien tuomittujen pyynnön saada kuulla istunnossa asianomistaja Vanhasta henkilökohtaisesti. KKO ei näytä ottaneen huomioon, että niin sanottuja oikeuskysymyksiä eli lain soveltamiseen liittyviä kysymyksiä ei voida mainitunlaisissa tapauksissa koskaan täysin erottaa jutun tosiseikoista, vaan faktat ja normit esiintyvät jutussa aina tietyssä vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Normit vaikuttavat faktoihin ja päin vastoin. Siksi faktojen selvittämistä asianomistajaa kuulustelemalla ei pitäisi KKO:n nyt tekemin tavoin torjua varsinkin, kun pyyntö asian selvittämisestä mainitulla tavalla on esitetty puolustuksen ja jutussa rangaistukseen tuomittujen syytettyjen taholta.

12. On ilmeistä, että mainitunlaisissa olosuhteissa korkeimman oikeuden suullinen istunto on vain näennäinen, jotta tietyt muotovaatimukset tulisivat täytetyksi. Istunnossa ei ole tarkoituskaan puuttua faktoihin, jotka tuomittujen mukaan kaipaisivat selvittämistä. Itse asiassa KKO lienee jo tehnyt jutussa alustavan ratkaisun. Tämä on mahdollista, koska Suomen lain - itse asiassa vain KKO:n itse omaksuman käytännön mukaan - KKO voi käsitellä suulliseen käsittelyyn menevää juttua etukäteen kirjallisessa esittelymenettelyssä; tämä on menettelyn välittömyyden ja reiluuden kannalta ongelmallinen käsittelytapa. Periaatteenhan on, että tuomioistuimen jäsenillä ei tulisi ennen pääkäsittelyä olla ennakkokäsitystä asiasta. KKO:n jäsenet ovat kuitenkin voineet myös tässä jutussa muodostaa kantansa jutun asiakirjojen ja esittelijän esittelyn perusteella jo ennen ensi maanantaina pidettävää muodollista suullista käsittelyä. KKO antanee Ruusus-jutussa tuomionsa melko pian suullisen käsittelyn jälkeen.

13. Tämä epäilyttävä käsittelyjärjestys ei ole KKO:ssa toki mitään uutta. Näin tapahtui esimerkiksi myös viime kesänä, jolloin KKO käsitteli jyväskyläläisen käräjätuomarin virkarikosjuttua ainoastaan puolisen tuntia kestäneessä suullisessa käsittelyssä, joka oli laadultaan hyvin muodollinen ja näennäinen. Olen selostanut tuota virkarikosjuttua ja siinä KKO:ssa pidettyä suullista käsittelyä, - se ei todellakaan ollut mikään mieltä ylentävä tilaisuus - blogissani 116/22.6.2009. Tuomio sanotussa jutussa annettiin vain kahta viikkoa myöhemmin (KKO 2009:62), katso blogi 126/9.7.2009.

14. Tämä meni nyt vähän vakavaksi, mutta eipä vaivuta synkkyyteen. Pannaan tähän iskelmälyriikkaa mukaileva loppukevennys:

- Oi, jos oisit kultaseni

valokuvanen,

Pitäisin sut koneellani vain

salaa katsellen

Mutta voi, voi tätä surkeutta

Voi, voi tätä pulaa,

Tietokoneen korjaaja

sut saattais ottaa mukaan.

- Oi, jos kaunis kultaseni

oisit xxxxruusupuu

Itse sua hoitelisin

eikä kukaan muu,

Haastaisin sun käräjille

että sanois kansa:

"Yksityisyyden takia

hän uhraa kalleimpansa."

210. Keskustan viimeinen pääministeri I

1. Missä olit (tänään kello 14 jälkeen), kun kuulit tai luit uutisen, jonka mukaan Paavo Väyrynen lähtee mukaan keskustan/kepun puheenjohtajakisaan? Tämä on Isänmaan kannalta tärkeä kysymys, sillä tuolla ilmoituksella - näin uskon (vaikken välttämättä toivo) - itse asiassa ratkesi se, kenet valitaan keskustan ensi kesäkuun alussa (12.6.) pidettävässä puoluekokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi ja kenestä tulee samalla Matti Vanhasen jälkeen uusi pääministeri. Puheenjohtajaksi ja pääministeriksi tulee siis Paavo Väyrynen. Vaikuttaa siltä, että Väyrysestä tulee keskustan viimeinen pääministeri - ainakin pitkäksi, pitkäksi aikaa.

2. Itse olin valmistautumassa hiihtolenkille lähtöön, kun avasin telkkarin ja näin teksti-tv:stä veret seisauttavan uutisen Paavo Väyrysen ilmoituksesta. Hiihtolenkki jäi tekemättä, mikä oli varmaan viisas ratkaisu. Hiihtäminen olisi voinut olla suorastaan riskaabelia, sillä lenkillä ajatukset olisivat tunnekuohun vallassa ja Nälkämaan marssin soidessa mielessä olleet kuitenkin Väyrysen ilmoituksessa. Vaikka en olekaan keskustan äänestäjiä tai kannattajia.

3. Miten kävikään vasureiden kuopiolaiselle kansanedustaja Erkki Virtaselle, joka viime viikonvaihteessa oli retkiluistelemassa Kallavedellä ja ryhtyi kertomansa mukaan - tämäkin siis ylitti uutiskynnyksen (!) - kuudennella kierroksella ajattelemaan "isänmaan asioita"? Juu, Virtasen tarkkaavaisuus petti, luistin tarttui railoon, jalka vääntyi ja reisiluu murtui. Tämä Erkki Virtanen (vas) on sama heppu ja kansanedustaja, jonka kerrottiin marraskuun alussa etuilleen härskisti menemällä sikainfluenssarokotukseen jo ennen virallisten rokotusten alkamista. Ehkäpä Virtanen koki myös tuolloin olleensa isänmaan asialla: mihin eduskunta olisikaan joutunut, jos yksi sen kansanedustajista - vaikkakin yksi kaikkein näkymättömimmistä opposition edustajista - olisi joutunut tuon inhottavan taudin kouriin! Myöhemmin Virtanen oli pyytävinään etuiluaan anteeksi ja sanoi, että ehkä näin ei olisi saanut tehdä!

4. Kuten muistamme - jollette muista niin lukekaa blogistani 23.12.2009 - Matti Vanhanen antoi meille mieluisan joululahjan ilmoittamalla aivan joulun alla, että hän jättää puheenjohtajan tehtävät puolen vuoden kuluttua. Tiedotteessaan Matti vetosi ensi syksyllä tapahtuvaan jalkojensa operointiin. Matti tarjoutui kuitenkin jatkamaan pääministerinä seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka, jos puolueen uusi puheenjohtaja niin haluaa. Joulun jälkeen Vanhasen piti tarkentaa vetäytymisensä syitä, mutta mitä vielä! Matti vetosi edelleen vain "kokonaisarvioon," jossa jalkojen operaatio on yksi tekijä - muita osatekijöitä Matti ei suostunut nimeämään. Mutta niin kuin blogissani 23.12. kerroin, muut syyt ovat mitä ilmeisemmin jalkavaivoja paljon painavampia. Uudessa ilmoituksessaan Vanhanen selvensi aiempaa ilmoitustaan sikäli, että hänen tarkoituksenaan on 12.6. luopua myös pääministerin tehtävistä.

5. Vanhasen ilmoitus tuli hallituksen ja maan asioiden hoidon kannalta pahimpaan mahdolliseen aikaan. Onko mitään laitaa, että pääministeri ilmoittaa jo reilut puolta vuotta ja reilu vuosi ennen seuraavia parlamenttivaaleja, että hei, mä en sitten muuten enää jatkakaan pääministerinä! Jos valtakunnan talousasiat olisivat kunnossa, olisi pääministerin ilmoitus vielä ollut jotenkin ymmärrettävä, mutta kuten tiedämme, Suomen talous on heikossa kantamissa ja talouslaman pahimmat koettelemukset ovat vasta edessäpäin. Minä en ainakaan näe Vanhasen ilmoitukselle muita syitä - kun niistä ei ole haluttu edes pienellä sanalla kertoa julkisuutteen - kuin tietynlaisen vastuun pakoilun ja pyyhkeen heittämisen kehään tulossa olevien vaikeiden aikojen takia.

6. Pääministeri Matti Vanhanen on loppukauden eli 12.6. saakka rampa ankka hallituksen johdossa - puhutaan mitä puhutaan - eikä hallituksen toimintakykyä todellakaan käy kateeksi. Ehkäpä Matti Vanhanen toivoi, että keskusta ja/tai kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen pyytäisivät häntä jatkamaan pääministerinä seuraaviin vaaleihin asti, mutta näin ei ole tapahtunut.

7. Mutta kuka "hullu" - Antti Rantakangasta toki lukuun ottamatta - ryhtyisi ilman mitään poliittista kompensaatiota johtamaan kaikissa vaaligallupeissa alamäessä olevaa, raskaiden vaalirahoitusskandaalien ryvettämää puoluetta, kun seuraavissa vaaleissa mitä ilmeisimmin - kiitos Matti Vanhasen ja hänen hallituksensa - on tiedossa vaalitappio ja vieläpä roima sellainen! Vain se, että 12.6. valittavalle uudelle puheenjohtajalle tipahtaa samalla pääministerin pätkätyöpaikka kuin ikään Manulle illallinen, saa keskustan vanhat parrat (Väyrynen, Pekkarinen, Jäätteenmäki) ja uudet intomieliset yrittäjät( Kiviniemi, Rantakangas, Korhonen) ryhtymään ehdolle epäkiitolliseen tehtävään.

8. Kokoomuksen Jyrki Kataisen eilinen ilmoitus, jonka mukaan keskustan puoluekokouksessa 12.6. tapahtuvan uuden puheenjohtajan ja samalla pääministerin valinta ei ole hallitukselle mikään ilmoitusasia, oli odotettu. Jyrki Kataisen toteamuksen, jonka mukaan on "luontevaa", että keskustan uusi puheenjohtaja on samalla pääministeri, täytyi olla Matti Vanhaselle aika karvas pettymys. Katainen ei vedonnut pienellä sanallakaan sen puolesta, että Vanhanen jatkaisi pääministerinä! Päin vastoin Katainen kehui hallituksessa nyt istuvia keskustan ministereitä ja sanoi, että heistä kuka tahansa voisi vaikeuksitta toimia Vanhasen jälkeen pääministerinä. Kataisen toteamus oli itse asiassa viimeinen naula Matti Vanhasen arkkuun ja toiveille saada jatkaa pääministerinä vielä puheenjohtajavaalin jälkeen. Matti Vanhanen on tehnyt tehtävänsä, hän saa mennessä! Näin ajatellaan nyt myös kokoomuksessa. Tänään myös vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki sanoi, että olisi luontevaa, että keskustan tuleva puheenjohtaja toimisi myös pääministerinä.

9. Paula Lehtomäen viime sunnuntain ilmoitus olla pyrkimättä puheenjohtajaksi oli yllätys. Käsitykseni mukaan ministerin lapset ja perhe eivät tosiasiallisesti ole painavin syy Lehtomäen vetäytymiseen, sillä jatkahan Lehtomäki kuitenkin ministerinä - Lehtomäkihän ilmaisi halunsa jatkaa ministerinä myös seuraavien vaalien jälkeen. Lehtomäen ilmoituksen todelliset syyt liittyvät vaalirahoitusskandaaleihin, joiden vuoksi myös Matti Vanhanen mitä ilmeisimmin ilmoitti luopuvansa tehtävästään. Paula Lehtomäki on po. suhteessa yhtä "ryvettynyt" paljon kuin Matti Vanhanenkin. KRP tutkii Matti Vanhasen aiemmin johtaman Nuorisäätiön asioita eikä kukaan tiedä, mitä kaikkea näissä ja muissa vastaavanlaisissa vireillä olevissa tutkimuksissa saattaa putkahtaa esille. Joku tutkintaan tai kuulusteluihin joutuvista ihmisistä voi tulla vaikkapa uskoon ja "laulaa" kaikki kepun salaisuudet ja "koiruudet" julkisuuteen. Miten sitten suu pantaisiin?

10. Vanhanen johti puoluetta, jonka peräkammarissa eli puoluetoimiston tiloissa puolueen "peräkammarin pojat" eli muun muassa Jarmo Korhonen, Lasse Kontiola ja Aki Haaro olivat juonimassa ja perustamassa vanhan ketun eli vaasalaisen asianajaja Pekka Lindin avustuksella Kehittyvien Maakuntien Suomea (KMS); Jarmo Korhonen sanotaan olleen juuri ratkaisevalla hetkellä pois kammarista, mutta ilmeisesti hän oli vain käymässä "ulkohuoneessa." KMS:ää, tuota viime vaalien pahamaineista peitejärjestöä, hyväksi käyttäen kaikille keskustan johtaville poliitikoille (Vanhanen, Väyrynen, Kalli, Lehtomäki, Pekkarinen jne, jne.) uitettiin viranomaisia ja yleisöä hämäten vaalirahaa Topi Sukarin, Arto Merisalon ym. firmoista. Matti Vanhasen täytyi puolueen puheenjohtajana olla tietoinen sanotusta manööveristä, vielä pahempi asia olisi, jollei puheenjohtaja olisi tiennyt mitään.

11. Matti Vanhanen ylvästeli vaalirahoitusskandaalin puhjetessa toukokuussa 2008 muille kansanedustajille, että hänen oikeusministeriölle vuoden 2007 vaalien jälkeen jättämänsä vaalirahoitusilmoitus on malliesimerkki avoimesta ja rehellisestä ilmoituksesta. Todellisuudessa ilmoitus oli Vanhasen KMS:ltä saman tuen osalta tosioloja vastaamaton. Vanhanen ilmoitti saaneensa KMS:ltä tukea 10 000 euroa, mutta kuten, KMS oli vain peitejärjestö, jolla ei ollut mitään omia varoja. Jos Vanhasen ilmoitus olisi ollut oikea, hänen ilmoituksessaan (tai sen täydennyksessä) olisi pitänyt mainita yksilöidysti ja eritellen kaikki ne yritykset ja bisnesmiehet, jotka olivat lahjoittaneet rahaa KMS:lle edelleen mm. juuri Matti Vanhasen vaalikampanjaan jakamista varten. Mutta näin ei tehty, sillä Vanhanen ei muiden poliitikkojen tavoin halunnut paljasta, ketkä liikemiehet ja firmat olivat rahoittaneet hänen vaalityötään. Tämä kyllä tuli selväksi pian vaalien jälkeen muun muassa siinä yhteydessä, kun Matti Vanhanen kiirehti puoltamaan vaalitukijansa Toivo Sukarin vastatuuleen joutunutta Vihdin Ideapark-suunnitelmaa.

12. Entäpä sitten Paula Lehtomäen osuus vaalirahoitusskandaaliin? Vastaus kysymykseen löytyy pitkälti Vihreä lanka -lehden kirjoituksesta 23.5.2008, jonka otsikkona oli "Lehtomäki - älykäs, nuori ja epärehellinen." Kirjoituksessa todetaan, että Paula Lehtomäki tunsi lakivaliokunnan jäsenenä vuonna 2001 ollessaan läpikotaisin tuolloin säädettävänä olleen vaalirahoituslain sisällön ja muun muassa sen, että yrityksiltä saadut vaalituet oli ilmoitettava yksilöidysti oikeusministeriölle annettavassa ilmoituksessa. Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Lehtomäki jätti kuitenkin ilmoittamatta yksilöidysti yhteensä 40 000 suuruiset vaalituet. Hän täydensi ilmoitustaan vasta toukokuun loppupuolella 2008, jolloin vaalirahoitusilmoitusten epäkohdat alkoivat muutenkin putkahdella julkisuuteen.

13. Ministeri kertoi toukokuussa 2007 Kainuun Sanomille, että hän oli yllättäen huomannut saaneensa "erittelemätöntä" vaalirahaa joiltakin yrityksiltä. Toukokuun 16. päivänä 2007 päivätyssä ilmoituksessaan Lehtomäki täydensi vuotta aiemmin jättämäänsä ilmoitusta ja mainitsi saaneensa vaalitukea KMS:lta 15 000 euroa, Helsingin Mekaanikontalo Oy:ltä 10 000 euroa, Ruukki Group Oyj:ltä 10 000 euroa sekä Ajanta Oy:ltä 5 000 euroa. Ruukki Groupin, Ajannan ja Mekaanikontalon taustalta löytyy veroparatiisi yms. firmoja ja liikemiehiä, jotka halusivat avokätisesti tukea jo edellisessä hallituksessa ulkomaankauppaministerinä ministerinä istuneen Lehtomäen uraa. Hieman aiemmin toukokuussa 2008 Lehtomäki oli kertonut Kainuun Sanomille olevansa tietämätön ilmoittamatta jääneistä yli 1 700 euron tuista.

14. Minusta on mahdotonta uskoa Lehtomäen selityksiä. Kokenut ja älykäs poliitikko, joka oli osallistunut yksityiskohdittain vaalirahoituslain säätämiseen, ei tietenkään voinut olla tietämätön saamastaan 40 000 euron lahjoituksesta ja sen antajista. Vain noin kuukausi sitten eli 27.12.2009 Paula Lehtomäki kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että omasta mielestään hän kelpaa myös pääministeriksi. Lehtomäen mukaan hän oli Vanhasen ykköshallituksessa ministerinä ollessaan osallistunut "yleisellä tasolla" muun muassa Ruukki Group Oyj:n ulkomaanbisnesten edistämiseen. Uskotaan, uskotaan, ja itse asiassa Ruukki Group ilmoitti toukokuussa 2008 omasta aloitteestaan ne tahot, joita se oli vuoden 2007 vaaleissa tukenut. Lehtomäki, jota pidettiin yleisesti vahvimpana keskustan puheenjohtajaehdokkaana, esitti vielä tuossa samassa HS:n haastattelussaan, että olisi parempi, etteivät poliitikot itse lainkaan tietäisi, mistä heidän vaalikampanjaansa tulleet tuet ovat peräisin. Minusta tämä kerrassaan uskomatonta puhetta ministeriltä ja johtavalta puoluepoliitikolta, joka oli tavoittelemassa puolueensa puheenjohtajan ja pääministerin paikkaa!

15. Paula Lehtomäki, Anu Vehviläinen ja Kimmo Tiilikainen ovat nyt siis omasta aloitteestaan ulkona keskustan puheenjohtajakisasta. Vehviläisellä ja Tiilikaisella ei olisi todellisuudessa ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi, ja tämän he ymmärsivät itsekin. Tiilikainen, jota jotkut ovat pitäneet poliittisena pyrkyrinä, tähtää ilmeisesti uudelleen puoluesihteeri Jarmo Korhosen kaatamisen tai seuraavan hallituksen ympäristöministeriksi, jos keskusta sattuu pääsemän hallitukseen kokoomuksen apupuolueeksi. Ministeri Sirkka-Liisa Anttilakin (64) ehti tänään varmuuden vuoksi kieltäytyä, ja samoin tekee ministeri Liisa Hyssälä (61), jos joku erehtyisi ottamaan myös hänen nimensä esille. Hyssälästähän tehdään KELA:n seuraava pääjohtaja, ellei sitten Matti Vanhanen tule tässä suhteessa toisiin ajatuksiin ja päätä sittenkin ruveta itse pääjohtajaksi.

16. Puheenjohtajakisassa jäljelle jäävät nimet ovat Paavo Väyrynen (63), Mauri Pekkarinen (62), Mari Kiviniemi (41), Antti Rantakangas (45), Jarmo Korhonen (44) ja Anneli Jäätteenmäki (54). Muitakin nimiä voi vielä putkahtaa esiin, mutta tuskinpa esimerkiksi Esko Aho tai Olli Rehn ovat kiinnostuneita. Esko Ahon Nokialla ei mene erityisen hyvin, ja samaa voidaan sanoa EU:n talouskomissaariksi ehdolla olevasta Rehnistä. Jopa Rehnin edustaman oman EU-ryhmittymän puheenjohtaja on lehtitietojen mukaan asettanut Olli Rehnin kyvykkyyden talouskomissaarina julkisten kuulemisten jälkeen kyseenalaiseksi. Juuri äsken tulleen tiedon mukaan EU-parlamentti on kuitenkin hyväksynyt Rehnin komissaariehdokkuuden ilman uusintakuulustelua.

17. Jalasmökki-Väyrynen vai Siltarumpu-Pekkarinen - tunnetaan myös Suomi-Soffa -Pekkarisena - keskustan uudeksi puheenjohtajaksi? Hassultahan tämä tuntuu ja kuulostaa, mutta ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että uudeksi puheenjohtajaksi valitaan joko Väyrynen tai Pekkarinen. Molemmat ovat pitkäaikaisia ministereitä ja kummallakin on nyt ehdottomasti viimeinen tilaisuus päästä - vaikkapa vain vajaan vuoden ajaksi - pääministerin pallille. Tämä jos mikä takaa sen, että kisasta tulee totinen ja jännittävä. Kuntaministeri Mari Kivinimen mahdollisuudet ovat ratkaisevasti kiinni siitä, antaako Anneli Jäätteenmäki hänelle tukensa vai ryhtyykö hän itse puheenjohtajaehdokkaaksi. Muistettakoon, että kun Jäätteenmäki kokosi vuoden 2003 vaalien jälkeisen hallituksensa, hän ei kelpuuttanut mukaan Mari Kiviniemeä. Sen sijaan Jäätteenmäki valitsi kulttuuriministeriksi Tanja Karpelan.

18. Mari Kiviniemi on ollut ministerinä kovin väritön, ja edellisessä puoluekokouksessa puolueväki tiputti hänet pois varapuheenjohtajan pallilta. Paavo Väyrynen on paras ehdokas siinä mielessä, että hän voisi hypätä milloin tahansa myös pääministeriksi. Paavon englanninkieli on ehdokkaista paras, vaikkei siinäkään taida olla paljon kehumista. Vaikea kuvitella Mauri Pekkarista, Antti Rantakangasta tai vaikkapa Jarmo Korhosta esimerkiksi Gordon Brownin, Nicolas Sarkozyn tai Angela Merkelin seurassa rupattelemassa luontevasti EU:n ongelmista. Mutta lyhyenläntä - Sarkozytä toki lähes päätä pitempi - ja tukevahko Lapin mies Pate olisi puutteistaan huolimatta kuin kotonaan noissakin ympyröissä.

19. Mutta seuraavia eduskuntavaaleja kepu ei tietenkään voita, olipa puheenjohtajana kuka tahansa. Paavo Väyrynen uhosi tänään aivan muuta, mutta tämä on tietenkin vain vanhan tahtopoliitikon tuttua retoriikkaa. Agraaripuolue joutunee olemaan tässä suhteessa paitsiossa pitkän ajan. Voi olla, että nyt valittava keskustan puheenjohtaja ja pääministeri tulee olemaan jopa lajina viimeinen. Keskusta kaipaisi uusia naamoja eduskuntaan ja politiikkaan yleensä. Suurten kaupunkien poliittinen valloitus on keskustalta edelleen tekemättä, ja Väyrysen tai Pekkarisen johdolla se jääkin tekemättä.

20. Yksi tällainen uusi edustaja voisi olla - veikkaukseni mukaan melko varmasti onkin - maalaislääkäri, "tohtori" Tapani Kiminkinen ("ne on tohtoreita, tuomareita melkein jokainen"). Miehellä pyörii jo toista kautta tv:ssä oma ohjelma, jolla on 700 - 800 000 katsojaa viikossa; mikä voisi olla parempaa mainosta tulevalle poliitikolle! En seuraa Kiminkisen maalaislääkäri-ohjemaa vakituisesti, mutta satuin näkemään vilauksen tämän vuoden ensimmäisen ohjelman loppujaksosta. Siinä Tapsa pohti autolla ajaessaan terveydenhoidon ongelmia ja totesi enteellisesti jotenkin siihen suuntaan, että "nämäkin asiat ratkaistaan pitkälti vaalien äänestyskopeissa." - Sanokaa minun sanoneen: Tapani Kiminkinen (55) on melko varmasti vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Keski-Suomen vaalipiirissä keskustan ehdokkaana ja vaalien jälkeen eduskunnassa.

21. Keskustan puheenjohtajakisa on vasta alussa, joten on syytä seurata asiaa ja palata siihen tarkemmin uudelleen; tämä kirjoitus oli vasta jonkinlaista introa asiaan. Kisa on paremman puutteessa poliittista viihdettä, jota on hupaisaa seurata vähän samalla mielellä kuin telkkarista uusintoina lähetettäviä vanhoja suomalaisia SF-filmejä. Niistäkin useimmat kertovat maaseudun oloista ja ihmisistä. 1930-luvun filmeissä Tauno Palo näyttää yhtä nuorelta kuin Paavo Väyrynen 1970-luvun tv-uutispätkissä, joissa häntä näytetään muun muassa tanhuamassa Tytti Isohookana-Asunmaan kanssa. Paavon jalka nousee näissä kuvissa yhtä kepeästi kuin Tauno Suuren Kulkurin valssissa. Ja oliko Tauno Palo yhtään pidempi kuin Väyrynen - kas siinäpä kysymys!

209. Kenestä seuraava KKO:n jäsen?

KKO:ssa päätetään piakkoin kuvassa olevan Gustaf Möllerin seuraajasta

1. Olen seurannut blogissani aiemmin muutamaa KKO:n jäsenen eli oikeusneuvoksen virantäyttöä (katso 1.2.-09; 3.2.-09; 13.3.-09; 20.3.-09 ja 30.5.09) Aihe ei enää liiemmälti kiinnosta, koska nimitysmenettely, jossa olisi paljon kehitettävää, tuntuu polkevan paikoillaan vuodesta toiseen. Lukijoiden pyynnöstä kommentoin seuraavassa vielä nyt meneillään olevan nimityskierroksen.

2. Virka tuli avoimeksi, kun oikeusneuvos Gustaf Möller, joka tunnetaan lakimiespiireissä lempinimellä Kustu, täytti viime marraskuussa 68 vuotta ja jäi eläkkeelle. Möller olisi halunnut jatkaa, jos tuomareiden eroamisikä olisi vielä 70 vuotta, kuten joskus parikymmentä vuotta sitten. Kustu kuitenkin jatkaa juristin hommia, sillä hän siirtyi saman tien Asianajotoimisto Krogeruksen palvelukseen neuvottelevan lakimiehen nimikkeellä.

3. Tiedotteen mukaan Möller on nimitetty Krogerukselle vahvistamaan riitojen ratkaisu -asiantuntijaryhmää. Lisäksi hän hoitaa välimiestehtäviä, joista suurin osa on entisen tapaan kansainvälisiä. Lehtihaastattelussa Möller sanoi, että hänen uusi tehtävänsä poikkeaa oikeusneuvoksen hommista muun muassa sikäli, että hän tulee oleman paljon enemmän tekemisissä ihmisten kanssa. - Niinpä, KKO:ssa näkee harvoin ihmisiä, sillä jutut ratkaistaan siellä 95 prosenttisesti kirjallisessa menettelyssä pelkkien asiakirjojen perusteella. - Möller on ulkomailla tunnetuimpia suomalaisia juristeja ja välimiehistä kansainvälisesti tunnetuin. Hän on toiminut Keskuskauppakamarin välityslautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana vuodesta 1990 ja viime kesänä hänet valittiin Kuala Lumpurissa jatkamaan Suomen edustajana toisen kolmevuotiskauden Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n välitystuomioistuimen jäsenenä 30.6.2012 saakka.

4. Kustu Möllerillä oli KKO:n jäseneksi vuonna 1992 tultaan monipuolinen ura takanaan. Möller oli toiminut yliopistotutkijana ja vt. professorina ja häntä pidettiin 1970-luvun alussa Helsingin yliopistossa ruotsinkielisen rikos- ja prosessioikeuden professori Bo Palmgrenin itseoikeutettuna seuraajana, mutta jostakin syystä hän ei saanut koskaan pitkään työn alla ollutta väitöskirjaansa valmiiksi. Möller oli Helsingin hovioikeuden ylimääräisenä viskaalina ja KKO:n oikeussihteerinä, mutta hänet muistetaan erityisesti välimiehenä, OM:n lainvalmistelukunnan jäsenenä sekä Toijalan tuomiokunnan kihlakunnantuomarina, jota virkaa hän hoiti vuosina 1986-1992.

5. Avoimeksi tullutta KKO:n jäsenen virkaa haki 18 juristia. Määrä on iso, mutta entäpä laatu? Pikainen silmäily osoittaa, että hakijoiden joukossa ei ole ainoatakaan, jonka ura vetäisi monipuolisuudessa vertoja Kustu Möllerin uralle. Hakijoita on kuitenkin kaikista niistä kiintiöistä tai ammattiryhmistä, joista KKO:n jäsenet on aikaisemmin yleensä nimitetty: on alioikeus- ja hovioikeustuomareita, asianajajia, KKO:n esittelijöitä, yliopistoihmisiä, oikeusministeriön virkamiehiä jne.

6. Viranhakijat ovat aakkosjärjestyksessä

- Anne Ekblom-Wörlund, markkinaoikeustuomari

- Markku Fredman, asianajaja (Fredman & Månsson)

- Jussi Heiskanen, käräjätuomari (Hgin KO)

- Päivi Hirvelä, ihmisoikeustuomari, valtionsyyttäjä, OTT

- Mika Huovila, esittelijäneuvos (KKO), käräjätuomari, OTT

- Risto Jalanko, hovioikeudenneuvos (Hgin HO)

- Ari Kantor, asianajaja (Merilampi)

- Anna-Elina Lampi-Fagerholm, käräjätuomari (Vantaan KO)

- Sakari Laukkanen, hovioikeudenneuvos, OTT (Rovaniemen HO)

- Kari Lautjärvi, asianajaja (Snellman)

- Jarmo Littunen, ylijohtaja (OM)

- Markku Markkula, maanmittausneuvos, DI

- Lauri Railas, asianajaja (Krogerus)

- Matti Sepponen, esittelijäneuvos (KKO)

- Matti Sillanpää, professori, OTT

- Klaus Viitanen, yliopistonlehtori, OTT

- Nina Wilkman, asianajaja (Borenius & Kemppinen)

- Asko Välimaa, lainsäädäntöjohtaja (OM)

7. Korkein oikeus ei ole tälläkään kertaa kohdentanut viranhakua mihinkään tiettyyn kiintiöön tai ammattiryhmään, vaan viranhaku on totuttuun tapaan avoin. Kun hakijat edustava monia eri ammattiryhmiä, on heitä täysin mahdotonta asettaa paremmuusjärjestykseen. Tosiasiallisesti virka täytetään niin, että korkein oikeus toteaa plenumissaan, että nyt KKO:een tarvitaan joko alioikeustuomari, hovioikeustuomari, asianajaja tai yliopistotutkija taikka jonkin muun kiintiön edustaja. Kyse on siis itse asiassa siis juuri sellaisesta virantäyttötavasta, jota olen itse blogissani suositellut.

8. KKO:n käytäntö on kuitenkin huonompi kuin menettely, jota olen itse kannattanut, koska viran potentiaaliset hakijat eivät tiedä, mihin kiintiöön valinta kulloinkin kohdistuu. Jos tämä asia tehtäisiin, kuten olen ehdottanut, selväksi jo viranhakua koskevassa kuulutuksessa, saataisiin asianomaisesta kiintiöistä paljon enemmän virasta kiinnostuneita ja todennäköisesti myös pätevämpiä juristeja kuin nykyisessä virantäytössä. KKO:n omaksuma "sokkohaku" mahdollistaa myös "pelin politiikan" eli erilaiset kähminnät ja kytkennät. KKO:ssa toimii, on aina toiminut, sisäisiä head huntereita, joko yksittäisiä jäseniä tai ryhmiä, jotka "kutsuvat" viranhakijoiksi omia tuttaviaan tai suosikkejaan. Tälläkin kerralla ratkaisevaa virantäytössä on se, mistä ryhmästä KKO on jo päättänyt tai päättää valinnan tapahtuvan. Muiden kiintiöiden edustajilla ei ole käytännössä mahdollisuuksia tulla virkaan valituksi.

9. Viranhakijoiden joukossa on tällä kerralla monta liikejuridiikkaan asianajossaan erikoistunutta asianajajaa. Tämä on hieman yllättävää, sillä yleisesti ottaen tällaiset asianajajat ansaitsevat reilusti enemmän kuin KKO:n jäsenet. Selitys hakuinnostukseen piilee luultavasti siinä, että KKO:n jäsenyys takaa varsin lokoisat olot tehdä sivutoimisesti välimiehen hommia kovalla palkalla. Kuten sanottu, nyt eläkkeelle siirtynyt Gustaf Möller on tunnettu välimies, mikä lienee myös houkutellut asianajajia liikkeelle tavallista enemmän. KKO:n sisältä on kenties saatu vinkkejä, että välimies-asianajajien kannattaisi tällä kerralla hakea oikeusneuvoksen virkaa. Nähtäväksi jää, esittääkö KKO nyt jäsenekseen juuri välimiestehtävien hoitamiseen halukasta asianajajaa (tai professoria).

10. Maaoikeusasioihin erikoistuneen juristin nimittämisestä KKO:n jäseneksi on huhuttu jo muutamalla edellisellä hakukierroksella. Tällä kertaa hakijoiden joukossa on ainakin kolme tähän kiintiöön laskettavaa hakijaa (Lampi-Fagerholm, Markkula ja Sepponen). KKO:ssa maaoikeusasiat ovat kuitenkin aika marginaalinen asiaryhmä, joten niihin erikoistuneen juristin nimittämistä ei voitane pitää kovin todennäköisenä tälläkään kertaa. Samaa voidaan sanoa KKO:n ratkaistaviksi tulevista markkinaoikeusasioista. Sitä paitsi KKO:ssa on jo tällä hetkellä ainakin kaksi markkinaoikeusasioihin perehtynyt jäsentä eli Mikko Tulokas ja Juha Häyhä.

11. KKO:n jäsenennakointi muistuttaa kremlologiaa, sillä nimitysmenettelyssä joudutaan ottamaan monia seikkoja ja asioita, joista salamyhkäisiltä poliitikoilta ja hallitsijoilta eli tässä tapauksessa KKO:n jäseniltä ei ole saatavissa etukäteen informaatiota. Myös KKO:n virkanimityspäätöksen perusteluja joudutaan lukemaan rivien välistä, koska perusteluissa ei ilmoiteta hakijoiden vertailua ja perustelut ovat laadultaan toteavat ja näennäiset. Nimityspäätöksen ennakoinnissa voidaan tarkkailla erilaisia vivahteita ja ottaa huomioon, millaisiin ratkaisuihin ja millä perusteilla aiemmissa nimityspäätöksissä on päädytty.

12. Gustaf Möllerin eron jälkeen KKO:ssa on ainoastaan yksi ruotsinkielinen jäsen (Gustav Bygglin); tämä on hyvin harvinaista. Myös naispuolisia jäseniä on KKO:ssa suhteellisen vähän, 19 jäsenestä vain viisi. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa on vain 15 jäsentä, mutta heistä naisia on kuusi. Tällä viikolla muuten Högsta domstolin puheenjohtajaksi - Ruotsin HD:ssa ei ole presidenttiä - nimitettiin nainen, aiemmin asianajajana toiminut Marianne Lundius (60). (Viime vuoden lopulla HD:n jäseneksi nimitettiin muuten oikeuskansleri Göran Lambertz, joka tunnettiin nuoruudessaan kiihkeänä sosiaalidemokraattina ja josta käytettiin nimitystä "mannen med den röda portföljden."). - Voisiko KKO:n valinta kohdistua tällä kierroksella ruotsinkieliseen naishakijaan?

13. Oikeustieteen tohtorin tutkinnon suorittaneita jäseniä KKO:ssa on viisi. Edellisellä nimityskierroksella oikeusneuvoksen virkaan nimitettiin kuitenkin tohtori eli valtionsyyttäjä Pekka Koponen. Tämä puoltaisi sitä, että tohtoria ei nyt tultaisi nimittämään. Sitä paitsi presidentti Pauliine Koskelo "aateloitiin" viime vuonna kauppatieteen kunniantohtorin arvolla (Ruotsalainen kauppakorkeakoulu) ja toisen kunniatohtorin hatun Koskelo saa ensi keväänä Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan promootiossa. Joten eiköhän niitä tohtoreita nyt vähäksi aikaa KKO:ssa piisaa! Myös hovioikeustuomari (Jorma Rudanko) on tullut äskettäin nimitetyksi oikeusneuvoksen virkaan. Voisiko nyt sen sijaan olla vuorossa ihmisoikeusasiantuntija, koska KKO on joutunut viime aikoina hieman nöyrtymään tämänkaltaisissa asioissa (Kari Uotin juttu)?

14. Minulla ei ole kristallipalloa, joten paras jättää enemmät arvailut sikseen. KKO:n suorittama valinta voi kohdistua keneen tahansa, sillä me emme tiedä, mitä kiintiötä ja millaista ammattikokemusta KKO tällä kertaa haluaa preferoida. Yksi asia on kuitenkin selvä: arkaistisessa eli ei-julkisessa ja sisäsiittoisessa nimitysmenettelyssä parhaan hakijan valituksi tuleminen on yleensä aina pelkkä illuusio. Valituksi tulee "sopivaksi katsottu." Lohduttakoon tämä tieto niitä 17 viranhakijaa, jotka eivät tule tällä kerralla virkaan nimitetyksi.

208. Kenestä uusi valtakunnansyyttäjä?

Myös Markku Ahonen (vas.) on hakenut valtakunnansyyttäjän virkaa, kyse ei siis ole koiranvirasta...

1. Valtakunnansyyttäjä, professori (hc) Matti Kuusimäki siirtyy eläkkeelle 1.3. lukien. Virka on ollut haettavana ja hakuaikakin on jo päättynyt. Virkaan ei ollut mitään suurta ryntäystä, sillä sitä haki vain seitsemän juristia. Tämä ei ole mikään ihme, sillä valtakunnansyyttäjä johtaa syyttäjälaitosta, joka on potenut koko olemassaolonsa ajan (VKSV perustettiin v. 1997) syyttäjänvirkojen vähyyttä. Matti Kuusimäki tulikin tunnetuksi lähinnä juuri siitä tavasta, millä hän valitteli jatkuvasti syyttäjien vähäistä henkilöresursseja. Kuka mahtaa joutua jatkamaan Kuusimäen valitusvirttä? Vai keksisikö uusi ylin syyttäjä välillä jotain muutakin sanottavaa?

2. Valtakunnansyyttäjän virkaa hakivat valtionsyyttäjät Jukka Rappe (51), Ritva Sahavirta (51) ja Raija Toiviainen (55), johtavat kihlakunnansyyttäjät Matti Nissinen (Itä-Suomen syyttäjänvirasto, 53) ja Heikki Poukka (Helsingin syyttäjänvirasto, 55) sekä kihlakunnansyyttäjät Markku Ahonen (Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto, 62) ja Otto Jämsén (Helsingin syyttäjänvirasto, 54). Kaikki hakijat ovat siis syyttäjälaitoksen sisältä. Matti Kuusimäki nimitettiin 1997 virkaan syyttäjistön ulkopuolelta, eikä hän ollut ollut aiemmin missään syyttäjänvirassa, jollei sellaiseksi lasketa hovioikeuden vt. kanneviskaalina toimimista.

3. Kihlakunnansyyttäjä Markku Ahosen harrastuksiin kuuluvat lakimiesmatrikkelin mukaan muun muassa "laulavat koirat." Ahonen on esitellyt myös julkisuudessa - katso esimerkiksi yllä olevaa kuvaa (Vesa Koivunen, Iltalehti) - laulavaa labradorinnoutajaansa Santtua; Santtu kuoli viime vuonna 15-vuoden ikäisenä. Tunnen tiettyä sympatiaa Markku Ahosta kohtaan, sillä minunkin perheeseeni kuului aikoinaan musta labbis; Nelli ei (onneksi) harrastanut laulua, mutta muuten hän oli hyvin sympaattinen otus.

4. Markku Ahonen ei kuitenkaan taida kuulua viranhakijoiden kärkinimiin ja samaa voitaneen sanoa kihlakunnansyyttäjä Otto Jämsénin mahdollisuuksista. Jos paikallissyyttäjien - Suomessa on noin 350 paikallissyyttäjää - mielipidettä kysyttäisiin, vahvoilla olisivat luultavasti Heikki Poukka, joka johtaa maan suurinta syyttäjänvirastoa Helsingissä, ja Matti Nissinen, joka on toiminut aiemmin pitkään myös valtionsyyttäjänä.

5. Matti Nissinen sekä valtionsyyttäjät Ritva Sahavirta ja Raija Toiviainen muodostavat todennäköisesti kolmikon, josta uusi valtakunnansyyttäjä tullaan nimittämään. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe lienee virkaan liian väritön tyyppi. Toiviainen on toiminut vuodesta 1997 lähtien VKSV:n kansainvälisen osaston päällikkönä, ja nykyisin myös oikeuslaitoksessa korostetaan entistä enemmän kansainvälisyyden hallintaa. Viime aikoina Toiviainen on tullut myös suurelle yleisölle tunnetuksi toimiessaan Porvoon käräjäoikeudessa vireillä olevan Ruanda-jutun syyttäjäkolmikon johtajana. Ruanda-oikeudenkäynti on takkuillut pahasti, en osaa sanoa, olisiko tässä kohdin vikaa myös jutun syyttäjistössä.

6. Ritva Sahavirta, joka on toiminut syyttäjänä lähinnä talousrikosjutuissa, on suurelle yleisölle tuntematon. Hänen mahdollisuuksiaan parantaa hänen vuonna 2008 julkaisemansa väitöskirja, joka käsitteli rahanpesua (Rahanpesu rangaistavana tekona, 453 sivua). Virallisen vastaväittäjän (OTT Jussi Tapani, Lakimies 2009 s. 172-184) Sahavirran väitöskirja on sangen ansiokas rikosoikeudellinen tutkimus. Todennäköistä on, että oikeusministeri Tuija Brax, joka esittelee nimitysasian valtioneuvostossa, haluaa ylimmäksi syyttäjäksi naisen, koska naisten on väitetty kärsineen korkeissa virkanimityksissä. Tosin maan ylimmän tuomioistuimen eli korkeimman oikeuden päällikkötuomarina toimii nainen (Pauliine Koskelo).

7. Matti Kuusimäen ansiota on, että itsenäinen syyttäjälaitos, joka siis perustettiin vasta 1997, on hyvin organisoitu ja syyttäjät hyvin koulutettuja ja motivoituneita työhönsä. Valtakunnansyyttäjä on kuitenkin - halutessaan - paitsi organisaattori, myös tärkeä kriminaalipoliittinen vaikuttaja. Virkakautensa alkuvuosina Matti Kuusimäki käytti tältä osin useita puheenvuoroja, mutta loppukausi on sujunut puheena olevassa suhteessa hiljaisemmissa merkeissä; jotkut ovat tosin olleet tästä vain mielissään. Nähtäväksi jää, millaisen roolin uusi valtakunnansyyttäjä tulee tässä suhteessa ottamaan.

P.S.

Valelääkäreitä on alkanut putkahdella ilmoille kuin sieniä sateella. On ihmetelty, miten nuori, nyt 23-vuotias mies, kykeni toimimaan ja näyttelemään ihan oikeata lääkäriä kuukausikaupalla, vaikka hän ei ollut opiskellut lääketiedettä päivääkään. Miten on mahdollista, että kukaan ei huomannut mitään, ei edes kyseisen "lääkärin" esimies, vaan kaikki pitivät tohtoria asiansa osaavana ja sympaattisena?

No, eihän tämä nyt niin kovin ihmeellistä ole. Onhan meillä myös eduskunnassa useita, ehkä kymmeniä ihmisiä, jotka ovat osanneet näytellä vaaleissa oikeata poliitikkoa ja päässeet kipuamaan eduskuntaa ja ehkä aivan ministeriksi asti. Ammattitaidottomien urakehitys on mahdollista, koska ihmiset ja äänestäjät ovat usein aika kritiikittömiä ja koska useille riittää, että ehdokas on hyvännäköinen ja hyväkäytöksinen eli kiva kundi niin kuin Karkkilan "tohtorikin." Ihmiset eivät reagoi eivätkä tätä tee edes kansanedustajat, jotka voivat valita jopa syyttömyysolettaman rikkomiseen eli ihmis- ja perusoikeusrikkomukseen syyllistyneen kollegansa nuhteettomuuden perikuvana varapuhemiehen pallille.

Lue itsesi merkonomiksi ja ala sisäministeriksi!