1. Helsingin Sanomien tämänpäiväinen pääkirjoitus on varustettu otsikolla "KHO:n presidentti vaarallisella tiellä." Kirjoituksessa viitataan lehdessä eilen haastateltujen valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden lausuntoihin. Näissä lausunnoissa KHO:n presidentti Pekka Hallbergia arvosteltiin siitä, että on horjuttanut kahden isoäidin tapauksessa vallan kolmijako-oppia, jonka mukaan lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta on pidettävä erillään.
2. Kuten eilisessä blogissani totesin, HS:ssa haastatellut neljä valtiosääntöoppinutta näyttivät heränneen talvihorroksestaan ja rohkenivat vihdoin puuttua Hallbergin menettelyyn lähettää poliisille käännytysasiassa paimenkirje, jossa hän sanoi, että "tuomioistuimen kannalta" olisi suotavaa, ettei käännytyspäätösten täytäntöönpanoa kiirehdittäisi. Tähän kritiikkiin mainitut asiantuntijat uskaltautuivat sen jälkeen, kun allekirjoittanut oli ensin bloginsa neljässä eri kirjoituksessa arvostellut Hallbergia samoin kuin kirjeen perusteella päätösten täytäntöönpanon viivästyttämisestä päättänyttä poliisiylijohtaja Mikko Paateroa. - No, parempi sentään myöhään kuin ei milloinkaan, arvoisat valtiosääntöoppineet!
3. Tänään HS yrittää selitellä Hallbergin menettelyä ja sen tarkoitusperiä parhain päin, sillä pääkirjoituksessa pulpahtelevat pintaan sellaiset asiat kuin "lakia ollaan pian muuttamassa", "oikeudenmukaisuuden näkökulma" ja "inhimilliset tarkoitusperät." Näitä arvellaan Hallbergin tarkoitusperiksi, vaikka Hallberg itse ei ole lausunut asiasta halaistua sanaa! Onko lehti siis "epävirallisesti" jututtanut Hallbergia? Mikä on Hallbergin poliisille lähettämän kirjeen koko sisältö?
4. Kyseinen puolustelu on lähinnä huvittavaa, mutta ymmärrettävää sikäli, että HS on aiemmassa asia koskeneessa pääkirjoituksessaan asettunut selkeästi puoltamaan Hallbergia menettelyä, josta se nyt yrittää asiantuntijoiden lausunnot saatuaan vaivihkaa sanoutua irti.
5. Pääkirjoituksessaan 26.3.2010 Helsingin Sanomilla oli toisenlainen ääni kellossa, kun se julisti jo otsikossaan, että "Isoäidit saavat nyt oikeutta." Mitään päätöksiä ei ollut kuitenkaan tehty eikä mihinkään konkreettisiin lain muuttamista tarkoittaviin toimenpiteisiin ryhdytty - ei ole tiettävästi vieläkään ryhdytty - sen jälkeen, kun KHO oli 8.3.2010 päättänyt selvin äänestysnumeroin (7-1), että myös 64-vuotias egyptiläismummo, joka oli tullut maahan turistiviisumilla 2007, on käännytettävä maasta, koska hänelle ei voida lain mukaan myöntää oleskelulupaa.
6. Helsingin Sanomat näyttää 26.3. pääkirjoituksessaan suorastaan riemuitsevan siitä, että KHO:n sanotut "karkotuspäätökset" - kyse ei ollut tietenkään mistään karkotuksesta - olivat alkaneet "murentua." Helsingin Sanomat asettui siis selväsanaisesti tukeman käsitystä, jonka mukaan demokraattisessa ja valtiovallan kolmijakoon perustuvassa yhteiskunnassa tuomiovaltaa ei tarvitse kunnioittaa, vaan tuomioistuimien yksittäisten päätösten lainvoimaa saadaan noin vain ryhtyä murentamaan lainsäätäjän, hallituksen, poliisin ja päätöksentekoon osallistuneen yksittäisen tuomarin toimenpiteillä. HS mainitsee erikseen murentamisasiassa kunnostautuneen KHO:n presidentin toteamalla, että hän oli äänestänyt vanhusten oleskeluluvan puolesta. Lehdellä oli varmaan jo tuolloin tiedossa, että Hallberg oli ryhtynyt poikkeuksellisiin toimiin, joilla KHO:n päätös egyptiläismummon asiassa todella myös murentuisi eli sitä ei pantaisi täytäntöön asianmukaisella tavalla.
7. HS:n tämänpäiväisen pääkirjoituksen otsikko antaa odottaa, että kirjoituksessa suomittaisiin Hallbergia (ansaitusti) kovin sanoin. Mutta mitä vielä! Nyt kun yleinen mielipide on kääntynyt Hallbergin ja Paateron toimia vastaan, lehti ei ole tietenkään voinut olla kokonaan "nuhtelematta" Hallbergia. Tämä on kuitenkin tehty Hallbergin arveluttavan menettelyn periaatteellinen vakavuus huomioon ottaen silotellen ja lyhyesti.
8. Pääkirjoitus toteaa lakonisesti, että "KHO:n presidenttinä Hallberg kuitenkin ylitti tärkeän roolijaon." Lehti jatkaa: "Kirjeellä pyrittiin ensinnäkin vaikuttamaan siihen, että lainvoimaisen oikeuden päätöstä ei pantaisi toimeen. Lisäksi kirje herättää kysymyksen korkeimman hallinto-oikeuden tuomareiden asemasta. Onko niin, että kaikki korkeimman hallinto-oikeuden tuomarit voivat kyllä vuorollaan osallistua päätöksentekoon mutta oikeuden presidentti päättää, mitkä päätökset pannaan toimeen? Hallberg astui vaaralliselle tielle."
9. Oleellista olisi ollut sanoa, että oikeusvaltiossa tuomioistuimien tuomareilla ei ole toimivaltuutta tai oikeutta puuttua yksittäisten lainvoimaisten tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanoon. Hallbergin menettely oli sanalla sanoen laitonta, sille ei löydy laista tukea. Toiseksi lehden olisi pitänyt sanoa, että ylimmän tuomioistuimen päällikkötuomarin menettely yrittää estää tai ainakin viivyttää lainvoimaisen päätöksen täytäntöönpanoa murentaa perustuslaissa turvattua valtiovallan kolmijakoa ja horjuttaa vakavasti ihmisten luottamusta tuomioistuimien riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen. Monissa lukijaviesteissä on todettu, että Hallbergin toiminta on romuttanut tuomioistuimien (siis myös muiden kuin KHO:n) kansalaisten keskuudessa nauttiman arvostuksen ja uskon suomalaiseen oikeusjärjestykseen.
10. Kolmanneksi kirjoituksessa olisi pitänyt todeta, että Pekka Hallbergin toiminta on erityisen härskiä ja piittaamatonta siksi, että hän oli itse osallistunut egyptiläismummon asiaa koskevaan päätöksentekoon ja jäänyt siinä selkeään vähemmistöön kaikkien muiden tuomareiden ollessa isoäidin käännyttämisen kannalla. Pekka Hallbergilla ei ole ollut KHO:n presidenttinä toimivaltuuksia kävellä jälikäteen kollegojensa lainvoimaisen tuomion yli, sillä Hallberg on itsekin allekirjoittanut KHO:n päätöksen, jonka loppukaneetti kuuluu: Tätä kaikki asianosaiset noudattakoot. Neljänneksi pääkirjoituksessa olisi voitu ottaa esiin kysymys siitä, millaisen skisman Hallbergin laiton menettely tulee todennäköisesti aiheuttamaan KHO:n ja erityisesti sen jäsenistön sisällä. Onko Hallbergilla enää kollegojensa luottamusta?
11. Pekka Hallberg on jo vuosikausia pitänyt itse asiassa yhtä ja samaa juhlapuhetta eri tilaisuuksissa. Hän puhuu aina lämpimästi ja isäntämiehen elkein oikeusvaltiosta ja "oikeusvaltiotalon" rakentamisesta. Katso esimerkiksi blogiani 14.5.2009: http://jyrkivirolainen.blogspot.com/search/label/oikeusvaltio; "Oikeusvaltiota remontoimassa." Hallbergin oikeusvaltiotalossa on neljä nurkkaa: 1) vallankäytön laillisuus, 2) vallanjaon tasapaino, 3) ihmisten perusoikeudet ja 4) järjestelmän toimivuus. Hallbergin mukaan tärkeintä on juuri koko systeemin toimivuus; demokratian Hallberg on jostakin syystä ohittanut. (Pääministeri Matti Vanhanen tuntuu olevan samalla kannalla, sillä Kiinaan vuonna 2009 tekemältään valtiovierailulta palattuaan Vanhanen ihasteli juuri kiinalaisen järjestelmän "toimivuutta." - No, onhan myös kiinalaisen oikeuslaitoksen toimivuus hyvin tunnettu, mutta samalla hyvin kauhisteltu asia).
12. Miten on, onko Hallbergin rakentelema oikeusvaltiotalo vain kulissi, jonka sisälle kätkeytyy arveluttavaa toimintaa sekä vallankäytön laillisuuden ja vallanjaon tasapainon kannalta tarkasteltuna? Huojuuko Hallbergin oma oikeusvaltiotalo tai natiseeko se liitoksissaan? Vai onko niin, että "toiminnan miehenä" Hallberg haluaa muutkin tahot toimimaan mielensä mukaan ja häärii muuttelemassa lakeja, vaikka se onkin vastoin vallanjaon tasapainoa? Käännytyspäätösten osalta Hallberg sitä vastoin tuntuu suosivan lähinnä toimimattomuuden periaatetta.
13. Hallberg on puuttunut paitsi hänelle kulumattoman toimenpanovallan käyttämiseen eli poliisin ohjeistamiseen, myös lainsäädäntövaltaan. Tähän puoleen HS:n pääkirjoituksessa ei lainkaan puututa. Hallberg on nimittäin ilmoittanut antavansa tukensa ministeri Astrid Thorsin kaavailemalle ulkomaalaislain muutokselle siten, että asianomainen uusi säännös vastaisi hänen äänestyslausumaansa. Kun kyse on hyvin herkästä asiasta ja vaikeasta lainsäädäntöasiasta ja koskee lain tulkintaa, mistä on juuri saatu KHO:n lainvoimainen päätös, jonka tekemisessä Hallberg itse on jäänyt selkeään vähemmistön, ei Hallbergin olisi pitänyt järkevästi toimiessaan puuttua poliitikkojen ja maan hallituksen sekä eduskunnan yksin päätettävissä olevaan lainmuutosasiaan. Tämäkin on selvä moka Hallbergilta.
14. KHO:n pitäisi minusta tässä tilanteessa ja näissä olosuhteissa pysytellä mahdollisimman kaukana Thorsin aloitteesta ja lainvalmisteluun liittyvistä toimista. Näin tulisi tehdä, mikäli Pekka Hallberg ja KHO aikovat säilyttää edes ne uskottavuuden rippeet, jotka sillä toivottavasti tämän jupakan jälkeen vielä ovat olemassa. Nähtäväksi jää, ymmärtääkö Pekka Hallberg tämän. Pahalta näyttää, sillä Hallberg on jo ehtinyt 24.3. pitää yhteisen neuvonpidon lainmuuttamisesta ministeri Thorsin kanssa, tapaamisesta on julkaistu oikein yhteinen ja virallinen tiedote.
15. Helsingin Sanomissa puolustellaan myös presidentti Tarja Halosta ja ministeri Astria Thorsia, jotka ovat arvostelleet joko suoraan (Thors) tai epäsuorasti (Halonen) KHO:n mainittuja käännytyspäätöksiä. Halonen ja Thors ovat kiistatta puuttuneet tuomioistuimen yksittäisiin lainvoimaisiin päätöksiin, ei siitä mihinkään pääse. Tuomioistuimien riippumattomuuden kannalta tämä on ongelmallista ja arveluttavaa, kuten oikeuskansleri Jaakko Jonkka on vuonna 2008 linjannut oikeusministeri Johannes Koskisen tapauksessa. Tein aikanaan Johannes Koskisen useista yksittäisiä tuomioistuinten ratkaisuja arvostelevista lausunnoista kantelun Jonkalle. Oikeuskansleri pohti asiaa peräti 2,5 vuotta, mutta rohkeni vihdoin ilmoittaa em. kantansa. Myöhemmin Suomen valtio joutui hovioikeuden tuomion mukaisesti maksamaan Alpo Rusille vahingonkorvausta Johannes Koskisen yhden haastattelulausunnon johdosta, jonka osalta Koskisen katsottiin menetelleen virassaan syyttömyysolettaman vastaisesti ja aiheuttaneen Rusille henkistä kärsimystä.
16. Yhteiskunnallisen keskustelun käyminen yleensä tuomioistuimien ratkaisuista on asia erikseen, mutta sitä pitäisi osata käydä niin, ettei poliitikkojen ja presidenttien lausunnoista paistaisi läpi selkeä halu suomia yksittäisten ratkaisujen oikeellisuutta. Tämä mielikuva vältettäisiin, jos poliitikot ja presidentit malttaisivat antaa ajan kulua, eivätkä ryntäisi heti tilaisuuden tullen julkisuuteen kertomaan, että nyt tuo ja tuo päätös ei vastaakaan minun oikeustajuani! Ei tällainen äkkiväärä ja kiivastempoinen ulostulo ole mitään rationaalista yhteiskunnallista keskustelua, vaan kyllä ihmiset pitävät sitä selvänä kannanottona ao. yksittäisessä tapauksessa. - Niin on, jos siltä näyttää, sanoin eräs aikaisempi tasavallan presidentti.
17. Hesarin uusi päätoimittaja Mikael Pentikäinen on eilen pääkirjoituksessaan "Mies vaihtuu, linja pysyy " kertonut lehtensä tulevan periaatelinjan suuntaviivat. Kaikkea kaunista ja hyvää on - tietysti - luvassa. Yhdessä kappaleessa Pentikäinen kertoo luetelleensa peräti 12 adjektiivia, kun häneltä on kysytty, minkälaista lehteä hän haluaa tehdä:
- rohkea, luotettava, nöyrä, vastuullinen utelias, avarakatseinen, läheinen, hyväntuulinen, innostunut, asiansa tunteva, ennakkoluuloton, kriittinen ja vuorovaikutukseen altis.
Pentikäinen julistaa, että lehti pyrkii "totuuteen ja objektiivisuuteen", mutta tunnustaa, ettei niiden täydellinen saavuttaminen ole mahdollista. "Sama asia näyttää erilaiselta eri näkökulmista, ja tämä on vain hyväksyttävä," sanoo Pentikäinen. - Nuoruudessaan Pentikäinen muuten oli kova Paavo Väyrysen tukimies. Saa nähdä, jatkuuko tämä linja Hesarissa, kun Väyrynen ja kumppanit kisaavat keskustan puheenjohtajuudesta.
18. Niinpä, sama asia näyttää erilaiselta eri näkökulmista käsin. Pekka Hallberg -case näyttää minusta melko erilaiselta kuin se siloteltu kuva, joka siitä on HS:n tämänpäiväisessä pääkirjoituksessa annettu.
On siis kevät, kuljen Kauppatorin rantaan...
