1. Suomen talvisota kesti 105 kunnian päivää (30.11.-39 - 13.3.-40). Tämä ei ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna, mitä meidän Atte ja Leila ovat joutuneet kestämään äskettäin Jemenissä. He saivat nimittäin virua jemeniläisen heimon tai kenties peräti Al Qaidan sieppaamina panttivankeudessa 140 päivää. Kyllä oli karmea tapaus, mutta onneksi yliluutnantti Atte ja vänrikki Leila on nyt vapautettu ja he ovat palanneet takaisin Suomeen ja Poriin. Harmi että Ässien kultamatsit jäivät pariskunnalta näkemättä.
2. UM oli varoittanut ellei suorastaan kieltänyt suomalaisia matkustamasta terroristivaltio Jemeniin ja kehottanut maassa olevia poistumaan sieltä, mutta mitä tekivät Atte ja Leila? Totta kai, suomalaisia kun ovat, niin juuri sinne Jemeniinhän heidän piti varta vasten itsensä tunkea, Atte opiskelemaan arabiaa ja valmistelemaan väitöskirjaa - terrorismista (!) - ja Leila tapaamaan Attea.
3. Atte ja Leila olivat ilmeisesti vähällä rikkoa kundikaverusten eli Risto Vehasen ja Seppo Fräntin panttivankeuden SE:n. Jolon saarella Filippiineillä yhteistä sukeltelulomaa viettäneet Vehanen ja Fränti siepattiin 18 muun ulkomaalaisen kanssa 23.4.2000, suomalaiset vapautettiin 9.9. samana vuonna. Sieppaajien vaatimien lunnaiden maksamisesta poikiemme tapauksessa huolehti itse Libyan johtaja Muammar Gaddafi.
4. Atte ja Leila sekä yhdessä heidän kanssaan siepattu itävaltalainen Dominik Neubauer kertoivat olevansa kiitollisia Omanin ponnisteluista ja sulttaani Qaboos bin Saidin avusta heidän vapauttamisekseen. Tuomiojan Erkki on lujaan mutta päättäväiseen tapaansa kertonut, että jumalauta, Suomi ei kyllä maksa koskaan sieppaajien panttivangeista pyytämiä lunnaita, sotakorvaukset Suomi on kyllä aina maksanut ja maksaa, saatana soikoon, vastaisuudessakin sentilleen, jos sattuisi aloittamansa sodan kerta häviämään, kyllä jämpti on niin!
5. Selvänä on pidetty, että juuri Omanin sulttaani Qaboos bin Said maksoi myös Atesta ja Leilasta vaaditut lunnaat, sillä sulttaanilla on kokemusta ja näyttöä lunnaiden maksamisesta vastaavanlaisten sieppausten yhteydessä Jemenissä jo aiemmin. Eihän Tuomiojan Eki tietenkään valehdellut, kun hän toitotti, että Suomi ei suostu koskaan maksamaan panttivankien vaatimia lunnaita kaapatuista suomalaisista. Sen Tuomioja jätti tietenkin sanomatta - kun sitä ei hoksattu häneltä edes kysyä (!) - ettei Suomen valtiolla tai hänellä itsellään ole toki mitään sitä vastaan, että joku toinen ulkopuolinen valtio tai sen päämies maksaa tällaisissa tapauksissa viulut!
6. Suomi jäi siis nyt kiitollisuuden velkaan Omanin sulttaanille, mutta ehkä meille tarjoutuu joskus vielä tilaisuus tehdä vastapalvelus sulttaanille. Sulttaani (72 v.) on itse hyvin perillä sieppauksista ja kaappauksista, sillä se oli vuosi 1970, kun sulttaanimme kaappasi vallan Omanissa. Jos sulttaanilta joskus tulevaisuudelta kaapataan valta pois ja hänet syrjäytetään virastaan, niin Suomi voisi tarjota hövelisti sulttaanille turvapaikan kauniista, vaikkakin öljyrikkauksista köyhästä maastamme.
7. Mahtaako tällä Omanin sulttaanilla muuten olla haaremi, jollainen kaikilla kunnon sulttaaneilla ennen vanhan oli aina omasta takaa?
On al-Qaidan elo ihanaa
se kaikki lunnasrahat saa
:,: On Jemen helpoin kohteemme
ja Atte paras saaliimme
Mut sulttaani hän hummailee
ja haaremissaan elelee
:,:Keskellä naisten viehkeäin
- sulttaani oisin mielelläin.:,:
Mut ei, hän ompi Jolon mies
hänt' painaa koraaninsa ies
:,:Ei maista viinin tippaakaan
- en sulttaaniksi tahtoiskaan.:,:
8. Mitä muita karmeita tapahtumia tällä viikolla on koettu, ehkä lukijat voivat kertoa niistä meille? Yksi kestokarmeus on tietenkin Sote -soppa, jota on keitelty Kataisen hallituksessa jo pitkään ja hartaasti. Toissa päivänä siitä sitten saatiin maisteltavaksi "linjauksen" alkupaloja, mutta etenkin kaikkien tuntemia perusoikeusoppineitamme sopan maku ei miellyttänyt alkuunkaan. Nämä oppineet eli perustuslakivaliokunnan vakiasiantuntijat Olli Mäenpää ja Kaarlo Tuori teilasivat Petteri Orpon johdolla valmistuneen linjausesityksen tuoreltaan tämän aamun Hesarissa voimakkain sanakääntein. Vaikka perustuslakivaliokunta ottaa asiaan kantaa vasta joskus loppuvuodesta, oli kyseisillä valiokunnan asiantuntijoilla jo täysin valmis vastaus siihen, mitä valiokunta tulee - heidän avustamanaan ja neuvomanaan tietenkin - aikanaan lausumaan: Sote-esitys on täysi susi sekä asiallisesti että perustuslain kannalta - ristiriidassa perustuslaissa säädetyn kunnallisen itsehallinnon kanssa - eikä sitä siis voida missään tapauksessa hyväksyä.
9. Kyllä on Johannes Koskisen johtamalla perustuslakivaliokunnalla kerta kaikkiaan kissan päivät, kun sillä on palveluksessaan kaksi noin huippuetevää oikeusopinuttta! He ovat kuin Delfoin oraakkeli ikään, jolta voi aina jo hyvissä ajoin tiedustella, miten missäkin asiassa tulee käymään ja minkälaisia päätöksiä tullaan asioissa tekemään.
10. Tuorin Kalle, jota tituleerataan nykyään akatemiaprofessoriksi, uhosi Hesarissa tänään Petteri Orpon sosiaali- ja kuntatyöryhmän linjausten johdosta tähän tapaan:
"En ole tyytyväinen perustuslakijuristina. En ole tyytyväinen sosiaali- ja terveyskysymysten ja sosiaalioikeuden tuntijana. En ole tyytyväinen Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon tilasta huolta kantavana kansalaisena, enkä myöskään kansanvallan tilasta huolta kantavana kansalaisena".
11. Onpahan Kaarlo Tuorilla todella paljon aihetta, ei lauluun, vaan tyytymättömyyden ilmoittamiseen! Tuorilla on virka myös Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professorina. On siinä huolen aihetta ja taakkaa sälytetty yhden juristin harteille aivan riittämiin. Karmea tapaus lajissaan!
perjantai 10. toukokuuta 2013
torstai 9. toukokuuta 2013
724. Tuomarinvastuu - toteutuuko sen valvonta?
1. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Tuomioistuimen ja tuomarin riippumattomuus tarkoittaa ennen muuta riippumattomuutta kaikista muista vaikuttimista kuin lain säännöksistä. Tuomarien riippumattomuuden takeena on perustuslain 103 §:ssä tuomareille turvattu erityinen virassa pysymisoikeus. Tuomaria ei voida julistaa virkansa menettäneeksi muutoin kuin tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla. Tuomaria ei voida irtisanoa tai lomauttaa virastaan. Häntä ei saa myöskään ilman suostumustaan siirtää toiseen virkaan, ellei siirto aiheudu tuomioistuinlaitoksen uudelleen järjestämisestä.
2. Tuomarit ovat kuitenkin valtion virkamiehiä, joiden oikeusasemasta ja virkavastuusta säädetään perustuslain 118 §:ssä ja valtion virkamieslaissa (750/1994). Virkamieslain säännökset koskevat siis pääosin myös tuomaria. Tuomareiden aseman erityispiirteistä säännellään lain 12 luvussa, jonka 45 §:ssä mainitaan miltä osin virkamieslakia ei sovelleta tuomareihin.
3. Virkamiesten rikosoikeudellista virkavastuuta koskevat säännökset ovat virkarikoksissa koskevassa rikoslain 40 luvussa. Virkarikoksen seuraamuksena voi olla rikosasiaa käsitelleen tuomioistuimen määräämä viraltapano, jos rikos osoittaa virkamiehen ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä. Viraltapano voi seurata myös muusta rikoksesta kuin virkarikoksesta. Näistä tilanteista säädetään rikoslain 2 luvun 10 §:ssä, jonka mukaan viraltapanomääräyksen antaminen riippuu rikoksen törkeydestä ja siitä seuraavan rangaistuksen ankaruudesta. Viraltapano on ehdoton, jos virkamies tuomitaan elinkaudeksi vankeuteen. Viraltapano on pääsääntöistä, jos virkamies tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi. Viraltapanosta voidaan kuitenkin tällöin luopua, jos tuomioistuin katsoo, ettei rikos osoita tuomittua sopimattomaksi olemaan virkamiehenä. Viraltapano on harkinnanvaraista, jos virkamies tuomitaan tahallisesta rikoksesta vankeuteen alle kahdeksi vuodeksi. Viraltapano on tällöin tuomittava, jos rikos osoittaa tekijän ilmeisen sopimattomaksi olemaan virkamiehenä. Viraltapanoa ei siis voida tuomita, jos tekijä tuomitaan tuottamuksellisesta rikoksesta alle kahden vuoden vankeusrangaistukseen tai tahallisesta rikoksesta sakkoon.
4. Virkarikoksesta sakkoa lievempi seuraamus on varoitus. Se voidaan tuomita seuraamukseksi vain tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10). Rikosoikeudellisesta varoituksesta tulee merkintä virkamiehen nimikirjaan. Virkamiehen korvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslain (412/1974) 3 ja 4 luvussa.
5. Valtion virkamiehen on virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Saman pykälän 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Molemmat lainkohdat koskevat myös tuomaria.
6. Virkamieslain 24 §:n mukaan virkamiehelle voidaan antaa hallinnollisessa järjestyksessä kirjallinen varoitus, jos virkamies toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä; tästä varoituksesta ei tehdä merkintää nimikirjaan. Aikaisemmin eli ennen vuotta 2010 tuomarille ei sen sijaan ole voitu antaa virkamieslain 24 §:n mukaista kirjallista varoitusta. Tuomarille on kuitenkin voitu antaa varoitusta lievempi suullinen tai kirjallinen huomautus.
7. Valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävänä on perustuslain 108 §:n ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä perustuslain 109 §:n nojalla muun muassa valvoa, että tuomioistuimet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tuomioistuinten riippumattomuuden johdosta ylimmät laillisuusvalvojat voivat kuitenkin puuttua tuomioistuimelle kuuluvan harkintavallan käyttöön siinä, miten tuomari on ratkaissut asian vain aivan poikkeuksellisesti silloin, kun harkintavallan rajat on ilmeisen selvästi ylitetty. Käytännössä laillisuusvalvojat voivat valvoa lähinnä vain tuomarin menettelyä ja käyttäytymistä oikeudenkäynnin aikana.
8. Yleisten laillisuusvalvojien käytettävissä olevia toimenpiteitä ovat virkasyyte, huomautus, käsityksen lausuminen tai esitys. Ankarin toimenpide on virkasyytteen nostaminen. Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoiminnassa päättää perustuslain 110 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri tai oikeusasiamies. Syytteen ajaa valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä. Tuomareiden virkasyytteet käsitellään pääsääntöisesti hovioikeudessa.
9. Jos tuomari on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, mutta syytteen nostaminen ei ole tarpeen, oikeuskansleri tai oikeusasiamies voi antaa tuomarille huomautuksen. Sen tarkoituksena on ehkäistä virheen toistuminen ja ohjata oikeaan menettelyyn vastaisuudessa. Jos todettuun lainvastaiseen menettelyyn tai velvollisuuden laiminlyöntiin liittyy lieventäviä asianhaaroja tai sellaisen toteaminen on oikeudellisesti tulkinnanvaraista, voidaan huomautuksen sijasta tyytyä käsityksen lausumiseen. Laillisuusvalvoja lausuu tällöin käsityksensä lainmukaisesta menettelystä tai kiinnittää valvottavan huomiota vastaisen varalle perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista edistäviin näkökohtiin. Käsitys voi olla luonteeltaan joko moittiva tai ohjaava.
10. Käytännössä vähäiset virheet ja tulkinnanvaraiset tapaukset johtavat tavallisimmin (ainoastaan) laillisuusvalvojan käsityksen lausumiseen. Virkasyytteitä määrätään nostettavaksi todella vain harvoin, kuten edellisessä blogijutussa (723) on todettu.
11. Ylimmät laillisuusvalvojat keskittyvät tuomioistuimiin kohdistuvassa valvonnassaan lähinnä siis menettelyllisiin oikeusturvatakeisiin. Kysymys on lähinnä siitä, onko Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artiklassa ja perustuslain 21 §:ssä turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutunut yksittäistapauksessa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat asioiden käsittelyn viipyminen, tuomarin käytös ja asiakkaan kohtelu. Myös ratkaisujen asianmukaiseen perustelemiseen on kiinnitetty huomiota. Oikeusasiamies on kannanotoillaan pyrkinyt kehittämään niin sanottua hyvää tuomioistuintapaa.
12. Tuomioistuimen ja yksittäisen tuomarin menettely tulee ylimpien laillisuusvalvojien tutkittavaksi joko kantelun johdosta, viranomaisen aloitteesta tai laillisuusvalvojan omana aloitteena. Yksityiset henkilöt tai yhteisöt voivat kannella oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle, jos he katsovat, että ylimmän laillisuusvalvojan valvontavaltaan kuuluva henkilö, viranomainen tai muu yhteisö on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä.
13. Perustuslain 99 §:n 2 momentin mukaan ylimmät tuomioistuimet valvovat lainkäyttöä omalla toimialallaan. Käytännössä tämä tapahtuu perehtymällä alempien tuomioistuinten ratkaisuihin ja siihen, mitä asianosaisten valituksissa ja vastauksissa on esitetty. Hovioikeuden on hovioikeuslain (56/1994) 2 §:n 3 momentin mukaan valvottava alaistensa tuomioistuinten toimintaa ja ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin havaitsemiensa epäkohtien poistamiseksi. Tässä tarkoituksessa hovioikeuden on asetuksen (211/1994) 23 §:n 2 momentin mukaisesti laadittava alioikeuden valvonnassa havaitsemistaan asioista kertomus, joka on toimitettava tiedoksi laillisuusvalvojille. Lisäksi hovioikeuden on ilmoitettava valtioneuvoston oikeuskanslerille tietoonsa tulleista seikoista, jotka saattavat johtaa virkasyytteen nostamiseen hovioikeudessa.
14. Alioikeuksien valvonnassa hovioikeudet seuraavat muun muassa lainkäytön tasoa sekä oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta, asioiden jakautumista lainkäyttöhenkilökunnan kesken, käsittelyn joutuisuutta ja säädettyjen määräaikojen noudattamista, tuomioistuinharjoittelun järjestämistä ja valtioneuvoston oikeuskanslerin valvontaa koskevissa kirjeissään erityisesti esille nostamia kysymyksiä. Valvontaan kuuluu myös tarpeellista ohjausta.
15. Tuomarin vastuuta koskevien säännösten muuttamista on käsitelty viimeisten 15 vuoden aikana useassa työryhmä- ja komiteanmietinnössä. Tavoitteena on ollut tuomarinvastuun terävöittäminen ja tehostaminen, sillä oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen valvontaa on pidetty yleisesti hitaana ja riittämättömänä. Muissa maissa tuomareiden riippumattomuuden ei katsottu estävän tuomareiden valvonnan ja kurinpitojärjestelmän käyttämistä.
16.Tuomareiden kurinpitojärjestelmää selvittänyt työryhmä pohti 14.3. 2000 antamassaan mietinnössä (OM 386/199/1999) erillisen kurinpitojärjestelmän perustamista tuomareille. Työryhmän enemmistö päätyi kuitenkin ehdottamaan olemassa olevien järjestelmien käytön kehittämistä sekä valtion virkamieslain 24 §:n muuttamista niin, että kirjallinen varoitus voitaisiin antaa myös tuomarille. Työryhmä esitti myös selvitettäväksi rikoslain viraltapanosäännöksen laajentamista.
17. Markku Arposen puheenjohdolla toiminut tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti mietinnössään vuonna 2003 (KM 2003:3 s. 444-453), että myönteisten keinojen (mm. koulutus ja ns. laatutyö) lisäksi tarvitaan myös uudenlainen vastuujärjestelmä. Tätä varten komitea ehdotti Norjan mallin (tilsynsutvalget) mukaisen erityisen tuomareiden valvontalautakunnan perustamista, lautakunnan jäsenistö koostuisi pääosin tuomareista. Valvontalautakunnnalla olisi käytettävissään seuraamusvaihtoehtoina mahdollisuus arvostella tuomarin toimintaa tai antaa hänelle varoitus. Lautakunta voisi myös antaa lausunnon siitä, mitä hyvä tuomarintapa edellyttää ilman että lausuntoon liittyisi seuraamusta. Valvontalautakunnalla olisi mahdollisuus siirtää tuomaria vastaan tehdyn kantelun käsittely rikostutkintaan. Kantelun lautakunnalle voisivat ehdotuksen mukaan tehdä oikeudenkäynnin osapuolet, asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomari, asianajajaliitto, yleiset laillisuusvalvojat ja tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon edustaja. Kirjallisen varoituksen saaneella tuomarilla olisi mietinnön mukaan oikeus valittaa asiasta tuomioistuimeen.
18.Tuomarinvastuun toteuttamismuotoja arvioi seuraavaksi oikeusministeriön tuomarinvastuutyöryhmä (OM 2005:16). Se ei pitänyt erillisen tuomarinvalvontalautakunnan perustamista tarpeellisena. Sen sijaan työryhmä ehdotti rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuttamista niin, että tuomari voitaisiin julistaa virkansa menettäneeksi sakollakin rangaistusta tahallisesta teosta, jos rikoksen laatu, toistuvuus tai muu vastaava rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan tuomarina. Työryhmä ehdotti lisäksi valtion virkamieslain muuttamista niin, että myös tuomarille voitaisiin antaa sen mukainen varoitus. Muutosta päällikkötuomarin antamaan varoitukseen olisi haettu hallintolainkäyttöjärjestyksessä ylemmältä tuomioistuimelta. Eron myöntämistä koskeva asia olisi yleisessäkin tuomioistuimessa käsitelty hallintolainkäyttöasiana.
19. Hallituksen esityksessä 33/2008 vp esitettiin rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuttamista eli harkinnanvaraista viraltapanomahdollisuuden laajentamista tuomareiden osalta siten, että tuomari voitaisiin syyttäjän vaatimuksesta tuomita viralta pantavaksi myös silloin, kun hänet on tuomittu vähintään 60 päiväsakkoon tahallisesta rikoksesta. Edellytyksenä olisi lisäksi ollut, että rikoksen laatu, rikosten toistuvuus tai muu rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi toimimaan tuomarina. Lisäksi esitettiin valtion virkamieslakia muutettavaksi siten, että kirjallisen varoituksen antaminen tuomarille tulee mahdolliseksi. Esityksen mukaan päällikkötuomari voi antaa tuomarille kirjallisen varoituksen, jos tuomari on toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyönyt niitä. Varoituksen saanut tuomari voi hakea varoitusta koskevaan päätökseen oikaisua virkamieslautakunnalta ja hakea muutosta virkamieslautakunnan päätökseen valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
20. Esitys rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuttamisesta oli kuitenkin huonosti harkittu. Esitys olisi merkinnyt sitä, että tuomarit olisivat olleet jatkossa helpommin pantavissa viralta kuin muut virkamiehet, vaikka perustuslain 103 § lähtee päinvastoin siitä, että nimenomaan tuomareita koskee erityinen virassapysymisoikeus, eli tuomareita ei voida erottaa virasta yhtä helposti kuin muita virkamiehiä. Perustuslakivaliokunta katsoikin lausunnossaan, että mainitulta osin lakiesitys edellyttäisi perustuslain 73 §:n mukaisen säätämisjärjestyksen käyttämistä (PevL 36/2008 vp). Tämän lausunnon perusteella lakivaliokunta esitti lakiesityksen hylkäämistä (LaVM 1/2009 vp), kuten sitten myös tapahtui.
21. Lakivaliokunta piti lakiesityksessä ehdotettua kirjallista varoitusta tarpeellisena työnjohdollisena välineenä myös tuomioistuimen muodostamassa työyhteisössä. Mahdollisuus tuomarille annettavaan varoitukseen on valiokunnan mukaan lisä keinovalikoimaan, joka viraston johdolla on tuomioistuimen asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi. Esitys siten osaltaan vahvistaa tuomioistuinten toimintaa kohtaan tunnettavaa yleistä luottamusta. Lakivaliokunta kuitenkin korosti, että varoituksen antaminen ei voi perustua näkemyseroihin laintulkinnasta vaan että sen perusteena tulee olla yksinomaan virkavelvollisuuksien laiminlyöminen tai muunlainen niiden vastainen toiminta.
22. Tämän mukaisesti VirkamL 45 §:ää muutettiin vuonna 2009 siten, että lain 24 §, jossa säädetään varoituksen antamisesta virkamiehelle, koskee nyt myös tuomareita (288/2009). Tuomarille, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan siis antaa kirjallinen varoitus. Varoitus tulee kyeeseen sellaisten vähäisten rikkomusten osalta, jotka eivät ole virkarikoksena rangaistavia.
23. Varoituksen antaa VirkamL 46a §:n mukaan asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomari, eli esimerkiksi käräjätuomarille siis käräjäoikeuden laamanni, käräjäoikeuden laamannille ja hovioikeuden jäsenelle hovioikeuden presidentti, hallinto-oikeustuomarille hallinto-oikeuden ylituomari, vakuutustuomarille vakuutusoikeuden ylituomari jne. Tuomareina pidettään VirkamL:ssa myös korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöitä.Tuomarilla on oikeus hakea valittamalla muutosta päätökseen, jolla hänelle on annettu kirjallinen varoitus. Valitus käsitellään valitusinstanssissa lainkäyttöasianana, ei siis hallintoasiana (VirkamL 53a §).
24. Käytännössä kirjallisen varoituksen antaminen tuomarille lienee harvinaista. Minusta tuomarinvastuuta tulisi kehittää ja tehostaa tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä (KM 2003:3) linjaamien suuntaviivojen mukaisesti. Tätä nykyä oikeusjutun asianosaisilla ei ole mahdollisuutta käynnistää virkamieslain mukaista menettelyä ja pyytää tuomioistuimen päällikkötuomaria tutkimaan juttua istuvan tai istuneen tuomarin epäiltyä laiminlyöntiä tai virkavelvollisuuden vastaista menettelyä, esimerkiksi asian käsittelyn kohtuutonta viivästymistä. Vuoden 2010 alustaa voimaan tullut laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (326/2009) koskee viivästymisen jälkikäteistä hyvittämistä ja liittyy oikeuslaitoksen resursseihin ja rakenteeellisiin menettelytapoihin.
25. Oikeusjutun asianosaiset saavat kannella asianajajien väitetyistä ammatillisista laiminlyönneistä ja virheistä erityiselle valvontalautakunnalle, joka valvoo hyvän asianajajatavan noudattamista. Valvontalautakunta voi märätä asianajajalle kurinpidollisen seuraamuksen, joita ovat huomautus, varoitus ja asianajajaliitosta erottainen. Hyvän tuomaritavan tai tuomareiden eettisten periaatteiden noudattamisen valvontaa varten ei sen sijaan ole olemassa vastaavanlaista elintä (tuomareiden valvontalautakunta), jonka tutkittavaksi tuomarin menettelytapoihin ja käyttäytymiseen tyytymätön oikeusjutun asianosainen voisi saattaa asian. Kantelu oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle on varsin hidas tie, eikä laillisuusvalvojan parin vuoden kuluttua kantelun tekemisestä antama ja anonymisoituna julkaisema päätös, jossa tyydytään yleensä lausumaan vain jonkinlainen varovainen ja vieno käsitys tuomarin toiminnasta, tyydytä juuri ketään.
26. Ruotsissa tuomarille voidaan määrätä kurinpidollisena seuraamuksena varoitus tai palkanalennus, jos tuomari tahallaan tai varomattomuudesta laiminlyö tehtäviään. Kurinpitoasiat käsitellään valtion kurinpitolautakunnassa. - Norjassa vuonna 2002 perustettu valvontavaliokunta (tilsynsutvalget) käsittelee tuomareihin kohdistettuja kanteluja ja kurinpitoasioita. Valiokunnassa on viisi jäsentä, joista kaksi on tuomareita, yksi asianajaja ja kaksi kansalaisten edustajaa. Seuraamuksena voi olla arvostelu tai varoitus. Asian voi saada vireille paitsi kuka tahansa oikeudenkäyntiin osallinen, jota tuomarin menettely koskee, myös oikeusministeriö, tuomioistuinhallitus ja asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomari. Viimeksi mainituilla on oikeus käynnistää myös tuomarin käyttäytymistä virantoimituksen ulkopuolella koskeva asia. Valiokunta on käytännössä usein arvostelut tuomareita erityisesti asioiden viipymisestä. - Tanskassa tuomioistuimen päällikkö voi antaa tuomarille varoituksen. Varoitus voidaan antaa, toisin kuin Suomessa, myös tuomioistuimen asiakkaan aloitteesta. Päällikkötuomari voi siirtää asian käsittelyn erityisen kolmijäsenisen kanteluoikeuden käsiteltäväksi. Jokainen, jonka mielestä tuomari on loukannut häntä asiattomalla tai sopimattomalla käytöksellä virantoimituksessa, voi tehdä kantelun suoraan maintulle kanteluoikeudelle. Vastaavanlainen tuomareiden menettelyä ja käytöstä tutkiva kanteluoikeus tai komitea on olemassa myös Islannissa.
27. Kansainvälisen vertailun perusteella voidaan sanoa, että tuomareiden vastuu ja valvonta on toteutettu Suomessa hieman lepsulla tavalla. Ilmankos sitä sitten kaikenlaista kummallista tuomioistuimissa sattuu ja tapahtuu. Meillä on viime vuonna vahvistettu juhlallisesti hyvää tuomarintapaa koskevat eettiset periaatteet. Paha vain, ettei niiden noudattamista, toisin kuin hyvää asianajajatapaa, käytännössä taida valvoa kukaan. Valtiosääntöoppineet ja muut perusoikeusfundamentalistit ovat väittäneet, että tuomareiden riippumattomuus (muka) estäisi tuomareita koskevan valvontajärjestelmän luomisen ja esimerkiksi erityisen tuomareiden valvontalautakunnan perustamisen, mutta kuten kansainvälinen vertailu osoittaa, tämä ei pidä paikkaansa. Oppineiltamme näyttää toisinaan ikään kuin unohtuvan, että riippumattomuutta ei ole säädetty tuomaria varten, vaan oikeussuojaa hakevien ihmisten oikeudellisen aseman turvaamiseksi. Käytännössä tuomioistuimen sisäinen tuomarinvastuun valvonta ei toimi kunnolla, vaikka esimerkiksi joissakin käräjäoikeusasetuksen ja tuomioistuinten työjärjestysten pykälissä puhutaan laamannin ja osastonjohtajan valvontavelvollisuudesta.
28. Virkamieslain säännökset virkamiehen irtisanomisesta tai lomauttamisesta eivät koske tuomareita (VirkamL 45.2 §). Tuomaria ei saa myöskään ilman suostumustaan siirtää toiseen virkaan, ellei siirto aiheudu tuomioisutinlaitoksen uudelleen järjestämisestä (PL 103.1 §).Tuomareiden virasta eroamisikä on sama kuin muillakin virkamiehillä eli 68 vuotta. Ennen eroamisikää tuomari on velvollinen eroamaan virastaan, jos hän on sairauden, vian tai vamman vuoksi menettänyt työkykynsä (VirkamL 46.2 §). Jollei hän tällöin hae eroa, hänelle on annettava hakemuksetta ero virasta. Eron antaa pääsäännön mukaan se tuomioistuin, jossa tuomaria syytetään virkarikoksesta.
29. Käytännössä on esiintynyt tapauksia, joissa työkykynsä tosiasiallisesti suurimmaksi osaksi menettänyt tuomari on voinut kitkutella virassaan vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin hänelle on VirkamL 46 §:n 2 momentin nojalla annettu ero virastaan. Vrt. esimerkiksi ratkaisua KKO 2005:34. Miten mahtanee toimia käytännössä tuomareiden työterveyshuolto tai päihdehuolto? Ohjataanko esimerkiksi hovioikeuksissa jatkuvaan naukkailuun kenties taipuvaisia neuvoksia saamaan asianomaista hoitoa? Tuomarit tekevät töistään suuren osan kotona, missä päällikkötuomarin tai lähiesimiehen valvova silmä ei heitä tavoita.
2. Tuomarit ovat kuitenkin valtion virkamiehiä, joiden oikeusasemasta ja virkavastuusta säädetään perustuslain 118 §:ssä ja valtion virkamieslaissa (750/1994). Virkamieslain säännökset koskevat siis pääosin myös tuomaria. Tuomareiden aseman erityispiirteistä säännellään lain 12 luvussa, jonka 45 §:ssä mainitaan miltä osin virkamieslakia ei sovelleta tuomareihin.
3. Virkamiesten rikosoikeudellista virkavastuuta koskevat säännökset ovat virkarikoksissa koskevassa rikoslain 40 luvussa. Virkarikoksen seuraamuksena voi olla rikosasiaa käsitelleen tuomioistuimen määräämä viraltapano, jos rikos osoittaa virkamiehen ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä. Viraltapano voi seurata myös muusta rikoksesta kuin virkarikoksesta. Näistä tilanteista säädetään rikoslain 2 luvun 10 §:ssä, jonka mukaan viraltapanomääräyksen antaminen riippuu rikoksen törkeydestä ja siitä seuraavan rangaistuksen ankaruudesta. Viraltapano on ehdoton, jos virkamies tuomitaan elinkaudeksi vankeuteen. Viraltapano on pääsääntöistä, jos virkamies tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi. Viraltapanosta voidaan kuitenkin tällöin luopua, jos tuomioistuin katsoo, ettei rikos osoita tuomittua sopimattomaksi olemaan virkamiehenä. Viraltapano on harkinnanvaraista, jos virkamies tuomitaan tahallisesta rikoksesta vankeuteen alle kahdeksi vuodeksi. Viraltapano on tällöin tuomittava, jos rikos osoittaa tekijän ilmeisen sopimattomaksi olemaan virkamiehenä. Viraltapanoa ei siis voida tuomita, jos tekijä tuomitaan tuottamuksellisesta rikoksesta alle kahden vuoden vankeusrangaistukseen tai tahallisesta rikoksesta sakkoon.
4. Virkarikoksesta sakkoa lievempi seuraamus on varoitus. Se voidaan tuomita seuraamukseksi vain tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10). Rikosoikeudellisesta varoituksesta tulee merkintä virkamiehen nimikirjaan. Virkamiehen korvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslain (412/1974) 3 ja 4 luvussa.
5. Valtion virkamiehen on virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Saman pykälän 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Molemmat lainkohdat koskevat myös tuomaria.
6. Virkamieslain 24 §:n mukaan virkamiehelle voidaan antaa hallinnollisessa järjestyksessä kirjallinen varoitus, jos virkamies toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä; tästä varoituksesta ei tehdä merkintää nimikirjaan. Aikaisemmin eli ennen vuotta 2010 tuomarille ei sen sijaan ole voitu antaa virkamieslain 24 §:n mukaista kirjallista varoitusta. Tuomarille on kuitenkin voitu antaa varoitusta lievempi suullinen tai kirjallinen huomautus.
7. Valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävänä on perustuslain 108 §:n ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä perustuslain 109 §:n nojalla muun muassa valvoa, että tuomioistuimet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tuomioistuinten riippumattomuuden johdosta ylimmät laillisuusvalvojat voivat kuitenkin puuttua tuomioistuimelle kuuluvan harkintavallan käyttöön siinä, miten tuomari on ratkaissut asian vain aivan poikkeuksellisesti silloin, kun harkintavallan rajat on ilmeisen selvästi ylitetty. Käytännössä laillisuusvalvojat voivat valvoa lähinnä vain tuomarin menettelyä ja käyttäytymistä oikeudenkäynnin aikana.
8. Yleisten laillisuusvalvojien käytettävissä olevia toimenpiteitä ovat virkasyyte, huomautus, käsityksen lausuminen tai esitys. Ankarin toimenpide on virkasyytteen nostaminen. Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoiminnassa päättää perustuslain 110 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri tai oikeusasiamies. Syytteen ajaa valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä. Tuomareiden virkasyytteet käsitellään pääsääntöisesti hovioikeudessa.
9. Jos tuomari on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, mutta syytteen nostaminen ei ole tarpeen, oikeuskansleri tai oikeusasiamies voi antaa tuomarille huomautuksen. Sen tarkoituksena on ehkäistä virheen toistuminen ja ohjata oikeaan menettelyyn vastaisuudessa. Jos todettuun lainvastaiseen menettelyyn tai velvollisuuden laiminlyöntiin liittyy lieventäviä asianhaaroja tai sellaisen toteaminen on oikeudellisesti tulkinnanvaraista, voidaan huomautuksen sijasta tyytyä käsityksen lausumiseen. Laillisuusvalvoja lausuu tällöin käsityksensä lainmukaisesta menettelystä tai kiinnittää valvottavan huomiota vastaisen varalle perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista edistäviin näkökohtiin. Käsitys voi olla luonteeltaan joko moittiva tai ohjaava.
10. Käytännössä vähäiset virheet ja tulkinnanvaraiset tapaukset johtavat tavallisimmin (ainoastaan) laillisuusvalvojan käsityksen lausumiseen. Virkasyytteitä määrätään nostettavaksi todella vain harvoin, kuten edellisessä blogijutussa (723) on todettu.
11. Ylimmät laillisuusvalvojat keskittyvät tuomioistuimiin kohdistuvassa valvonnassaan lähinnä siis menettelyllisiin oikeusturvatakeisiin. Kysymys on lähinnä siitä, onko Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artiklassa ja perustuslain 21 §:ssä turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutunut yksittäistapauksessa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat asioiden käsittelyn viipyminen, tuomarin käytös ja asiakkaan kohtelu. Myös ratkaisujen asianmukaiseen perustelemiseen on kiinnitetty huomiota. Oikeusasiamies on kannanotoillaan pyrkinyt kehittämään niin sanottua hyvää tuomioistuintapaa.
12. Tuomioistuimen ja yksittäisen tuomarin menettely tulee ylimpien laillisuusvalvojien tutkittavaksi joko kantelun johdosta, viranomaisen aloitteesta tai laillisuusvalvojan omana aloitteena. Yksityiset henkilöt tai yhteisöt voivat kannella oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle, jos he katsovat, että ylimmän laillisuusvalvojan valvontavaltaan kuuluva henkilö, viranomainen tai muu yhteisö on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä.
13. Perustuslain 99 §:n 2 momentin mukaan ylimmät tuomioistuimet valvovat lainkäyttöä omalla toimialallaan. Käytännössä tämä tapahtuu perehtymällä alempien tuomioistuinten ratkaisuihin ja siihen, mitä asianosaisten valituksissa ja vastauksissa on esitetty. Hovioikeuden on hovioikeuslain (56/1994) 2 §:n 3 momentin mukaan valvottava alaistensa tuomioistuinten toimintaa ja ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin havaitsemiensa epäkohtien poistamiseksi. Tässä tarkoituksessa hovioikeuden on asetuksen (211/1994) 23 §:n 2 momentin mukaisesti laadittava alioikeuden valvonnassa havaitsemistaan asioista kertomus, joka on toimitettava tiedoksi laillisuusvalvojille. Lisäksi hovioikeuden on ilmoitettava valtioneuvoston oikeuskanslerille tietoonsa tulleista seikoista, jotka saattavat johtaa virkasyytteen nostamiseen hovioikeudessa.
14. Alioikeuksien valvonnassa hovioikeudet seuraavat muun muassa lainkäytön tasoa sekä oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta, asioiden jakautumista lainkäyttöhenkilökunnan kesken, käsittelyn joutuisuutta ja säädettyjen määräaikojen noudattamista, tuomioistuinharjoittelun järjestämistä ja valtioneuvoston oikeuskanslerin valvontaa koskevissa kirjeissään erityisesti esille nostamia kysymyksiä. Valvontaan kuuluu myös tarpeellista ohjausta.
15. Tuomarin vastuuta koskevien säännösten muuttamista on käsitelty viimeisten 15 vuoden aikana useassa työryhmä- ja komiteanmietinnössä. Tavoitteena on ollut tuomarinvastuun terävöittäminen ja tehostaminen, sillä oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen valvontaa on pidetty yleisesti hitaana ja riittämättömänä. Muissa maissa tuomareiden riippumattomuuden ei katsottu estävän tuomareiden valvonnan ja kurinpitojärjestelmän käyttämistä.
16.Tuomareiden kurinpitojärjestelmää selvittänyt työryhmä pohti 14.3. 2000 antamassaan mietinnössä (OM 386/199/1999) erillisen kurinpitojärjestelmän perustamista tuomareille. Työryhmän enemmistö päätyi kuitenkin ehdottamaan olemassa olevien järjestelmien käytön kehittämistä sekä valtion virkamieslain 24 §:n muuttamista niin, että kirjallinen varoitus voitaisiin antaa myös tuomarille. Työryhmä esitti myös selvitettäväksi rikoslain viraltapanosäännöksen laajentamista.
17. Markku Arposen puheenjohdolla toiminut tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti mietinnössään vuonna 2003 (KM 2003:3 s. 444-453), että myönteisten keinojen (mm. koulutus ja ns. laatutyö) lisäksi tarvitaan myös uudenlainen vastuujärjestelmä. Tätä varten komitea ehdotti Norjan mallin (tilsynsutvalget) mukaisen erityisen tuomareiden valvontalautakunnan perustamista, lautakunnan jäsenistö koostuisi pääosin tuomareista. Valvontalautakunnnalla olisi käytettävissään seuraamusvaihtoehtoina mahdollisuus arvostella tuomarin toimintaa tai antaa hänelle varoitus. Lautakunta voisi myös antaa lausunnon siitä, mitä hyvä tuomarintapa edellyttää ilman että lausuntoon liittyisi seuraamusta. Valvontalautakunnalla olisi mahdollisuus siirtää tuomaria vastaan tehdyn kantelun käsittely rikostutkintaan. Kantelun lautakunnalle voisivat ehdotuksen mukaan tehdä oikeudenkäynnin osapuolet, asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomari, asianajajaliitto, yleiset laillisuusvalvojat ja tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon edustaja. Kirjallisen varoituksen saaneella tuomarilla olisi mietinnön mukaan oikeus valittaa asiasta tuomioistuimeen.
18.Tuomarinvastuun toteuttamismuotoja arvioi seuraavaksi oikeusministeriön tuomarinvastuutyöryhmä (OM 2005:16). Se ei pitänyt erillisen tuomarinvalvontalautakunnan perustamista tarpeellisena. Sen sijaan työryhmä ehdotti rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuttamista niin, että tuomari voitaisiin julistaa virkansa menettäneeksi sakollakin rangaistusta tahallisesta teosta, jos rikoksen laatu, toistuvuus tai muu vastaava rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan tuomarina. Työryhmä ehdotti lisäksi valtion virkamieslain muuttamista niin, että myös tuomarille voitaisiin antaa sen mukainen varoitus. Muutosta päällikkötuomarin antamaan varoitukseen olisi haettu hallintolainkäyttöjärjestyksessä ylemmältä tuomioistuimelta. Eron myöntämistä koskeva asia olisi yleisessäkin tuomioistuimessa käsitelty hallintolainkäyttöasiana.
19. Hallituksen esityksessä 33/2008 vp esitettiin rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuttamista eli harkinnanvaraista viraltapanomahdollisuuden laajentamista tuomareiden osalta siten, että tuomari voitaisiin syyttäjän vaatimuksesta tuomita viralta pantavaksi myös silloin, kun hänet on tuomittu vähintään 60 päiväsakkoon tahallisesta rikoksesta. Edellytyksenä olisi lisäksi ollut, että rikoksen laatu, rikosten toistuvuus tai muu rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi toimimaan tuomarina. Lisäksi esitettiin valtion virkamieslakia muutettavaksi siten, että kirjallisen varoituksen antaminen tuomarille tulee mahdolliseksi. Esityksen mukaan päällikkötuomari voi antaa tuomarille kirjallisen varoituksen, jos tuomari on toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyönyt niitä. Varoituksen saanut tuomari voi hakea varoitusta koskevaan päätökseen oikaisua virkamieslautakunnalta ja hakea muutosta virkamieslautakunnan päätökseen valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
20. Esitys rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuttamisesta oli kuitenkin huonosti harkittu. Esitys olisi merkinnyt sitä, että tuomarit olisivat olleet jatkossa helpommin pantavissa viralta kuin muut virkamiehet, vaikka perustuslain 103 § lähtee päinvastoin siitä, että nimenomaan tuomareita koskee erityinen virassapysymisoikeus, eli tuomareita ei voida erottaa virasta yhtä helposti kuin muita virkamiehiä. Perustuslakivaliokunta katsoikin lausunnossaan, että mainitulta osin lakiesitys edellyttäisi perustuslain 73 §:n mukaisen säätämisjärjestyksen käyttämistä (PevL 36/2008 vp). Tämän lausunnon perusteella lakivaliokunta esitti lakiesityksen hylkäämistä (LaVM 1/2009 vp), kuten sitten myös tapahtui.
21. Lakivaliokunta piti lakiesityksessä ehdotettua kirjallista varoitusta tarpeellisena työnjohdollisena välineenä myös tuomioistuimen muodostamassa työyhteisössä. Mahdollisuus tuomarille annettavaan varoitukseen on valiokunnan mukaan lisä keinovalikoimaan, joka viraston johdolla on tuomioistuimen asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi. Esitys siten osaltaan vahvistaa tuomioistuinten toimintaa kohtaan tunnettavaa yleistä luottamusta. Lakivaliokunta kuitenkin korosti, että varoituksen antaminen ei voi perustua näkemyseroihin laintulkinnasta vaan että sen perusteena tulee olla yksinomaan virkavelvollisuuksien laiminlyöminen tai muunlainen niiden vastainen toiminta.
22. Tämän mukaisesti VirkamL 45 §:ää muutettiin vuonna 2009 siten, että lain 24 §, jossa säädetään varoituksen antamisesta virkamiehelle, koskee nyt myös tuomareita (288/2009). Tuomarille, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan siis antaa kirjallinen varoitus. Varoitus tulee kyeeseen sellaisten vähäisten rikkomusten osalta, jotka eivät ole virkarikoksena rangaistavia.
23. Varoituksen antaa VirkamL 46a §:n mukaan asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomari, eli esimerkiksi käräjätuomarille siis käräjäoikeuden laamanni, käräjäoikeuden laamannille ja hovioikeuden jäsenelle hovioikeuden presidentti, hallinto-oikeustuomarille hallinto-oikeuden ylituomari, vakuutustuomarille vakuutusoikeuden ylituomari jne. Tuomareina pidettään VirkamL:ssa myös korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöitä.Tuomarilla on oikeus hakea valittamalla muutosta päätökseen, jolla hänelle on annettu kirjallinen varoitus. Valitus käsitellään valitusinstanssissa lainkäyttöasianana, ei siis hallintoasiana (VirkamL 53a §).
24. Käytännössä kirjallisen varoituksen antaminen tuomarille lienee harvinaista. Minusta tuomarinvastuuta tulisi kehittää ja tehostaa tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä (KM 2003:3) linjaamien suuntaviivojen mukaisesti. Tätä nykyä oikeusjutun asianosaisilla ei ole mahdollisuutta käynnistää virkamieslain mukaista menettelyä ja pyytää tuomioistuimen päällikkötuomaria tutkimaan juttua istuvan tai istuneen tuomarin epäiltyä laiminlyöntiä tai virkavelvollisuuden vastaista menettelyä, esimerkiksi asian käsittelyn kohtuutonta viivästymistä. Vuoden 2010 alustaa voimaan tullut laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (326/2009) koskee viivästymisen jälkikäteistä hyvittämistä ja liittyy oikeuslaitoksen resursseihin ja rakenteeellisiin menettelytapoihin.
25. Oikeusjutun asianosaiset saavat kannella asianajajien väitetyistä ammatillisista laiminlyönneistä ja virheistä erityiselle valvontalautakunnalle, joka valvoo hyvän asianajajatavan noudattamista. Valvontalautakunta voi märätä asianajajalle kurinpidollisen seuraamuksen, joita ovat huomautus, varoitus ja asianajajaliitosta erottainen. Hyvän tuomaritavan tai tuomareiden eettisten periaatteiden noudattamisen valvontaa varten ei sen sijaan ole olemassa vastaavanlaista elintä (tuomareiden valvontalautakunta), jonka tutkittavaksi tuomarin menettelytapoihin ja käyttäytymiseen tyytymätön oikeusjutun asianosainen voisi saattaa asian. Kantelu oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle on varsin hidas tie, eikä laillisuusvalvojan parin vuoden kuluttua kantelun tekemisestä antama ja anonymisoituna julkaisema päätös, jossa tyydytään yleensä lausumaan vain jonkinlainen varovainen ja vieno käsitys tuomarin toiminnasta, tyydytä juuri ketään.
26. Ruotsissa tuomarille voidaan määrätä kurinpidollisena seuraamuksena varoitus tai palkanalennus, jos tuomari tahallaan tai varomattomuudesta laiminlyö tehtäviään. Kurinpitoasiat käsitellään valtion kurinpitolautakunnassa. - Norjassa vuonna 2002 perustettu valvontavaliokunta (tilsynsutvalget) käsittelee tuomareihin kohdistettuja kanteluja ja kurinpitoasioita. Valiokunnassa on viisi jäsentä, joista kaksi on tuomareita, yksi asianajaja ja kaksi kansalaisten edustajaa. Seuraamuksena voi olla arvostelu tai varoitus. Asian voi saada vireille paitsi kuka tahansa oikeudenkäyntiin osallinen, jota tuomarin menettely koskee, myös oikeusministeriö, tuomioistuinhallitus ja asianomaisen tuomioistuimen päällikkötuomari. Viimeksi mainituilla on oikeus käynnistää myös tuomarin käyttäytymistä virantoimituksen ulkopuolella koskeva asia. Valiokunta on käytännössä usein arvostelut tuomareita erityisesti asioiden viipymisestä. - Tanskassa tuomioistuimen päällikkö voi antaa tuomarille varoituksen. Varoitus voidaan antaa, toisin kuin Suomessa, myös tuomioistuimen asiakkaan aloitteesta. Päällikkötuomari voi siirtää asian käsittelyn erityisen kolmijäsenisen kanteluoikeuden käsiteltäväksi. Jokainen, jonka mielestä tuomari on loukannut häntä asiattomalla tai sopimattomalla käytöksellä virantoimituksessa, voi tehdä kantelun suoraan maintulle kanteluoikeudelle. Vastaavanlainen tuomareiden menettelyä ja käytöstä tutkiva kanteluoikeus tai komitea on olemassa myös Islannissa.
27. Kansainvälisen vertailun perusteella voidaan sanoa, että tuomareiden vastuu ja valvonta on toteutettu Suomessa hieman lepsulla tavalla. Ilmankos sitä sitten kaikenlaista kummallista tuomioistuimissa sattuu ja tapahtuu. Meillä on viime vuonna vahvistettu juhlallisesti hyvää tuomarintapaa koskevat eettiset periaatteet. Paha vain, ettei niiden noudattamista, toisin kuin hyvää asianajajatapaa, käytännössä taida valvoa kukaan. Valtiosääntöoppineet ja muut perusoikeusfundamentalistit ovat väittäneet, että tuomareiden riippumattomuus (muka) estäisi tuomareita koskevan valvontajärjestelmän luomisen ja esimerkiksi erityisen tuomareiden valvontalautakunnan perustamisen, mutta kuten kansainvälinen vertailu osoittaa, tämä ei pidä paikkaansa. Oppineiltamme näyttää toisinaan ikään kuin unohtuvan, että riippumattomuutta ei ole säädetty tuomaria varten, vaan oikeussuojaa hakevien ihmisten oikeudellisen aseman turvaamiseksi. Käytännössä tuomioistuimen sisäinen tuomarinvastuun valvonta ei toimi kunnolla, vaikka esimerkiksi joissakin käräjäoikeusasetuksen ja tuomioistuinten työjärjestysten pykälissä puhutaan laamannin ja osastonjohtajan valvontavelvollisuudesta.
28. Virkamieslain säännökset virkamiehen irtisanomisesta tai lomauttamisesta eivät koske tuomareita (VirkamL 45.2 §). Tuomaria ei saa myöskään ilman suostumustaan siirtää toiseen virkaan, ellei siirto aiheudu tuomioisutinlaitoksen uudelleen järjestämisestä (PL 103.1 §).Tuomareiden virasta eroamisikä on sama kuin muillakin virkamiehillä eli 68 vuotta. Ennen eroamisikää tuomari on velvollinen eroamaan virastaan, jos hän on sairauden, vian tai vamman vuoksi menettänyt työkykynsä (VirkamL 46.2 §). Jollei hän tällöin hae eroa, hänelle on annettava hakemuksetta ero virasta. Eron antaa pääsäännön mukaan se tuomioistuin, jossa tuomaria syytetään virkarikoksesta.
29. Käytännössä on esiintynyt tapauksia, joissa työkykynsä tosiasiallisesti suurimmaksi osaksi menettänyt tuomari on voinut kitkutella virassaan vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin hänelle on VirkamL 46 §:n 2 momentin nojalla annettu ero virastaan. Vrt. esimerkiksi ratkaisua KKO 2005:34. Miten mahtanee toimia käytännössä tuomareiden työterveyshuolto tai päihdehuolto? Ohjataanko esimerkiksi hovioikeuksissa jatkuvaan naukkailuun kenties taipuvaisia neuvoksia saamaan asianomaista hoitoa? Tuomarit tekevät töistään suuren osan kotona, missä päällikkötuomarin tai lähiesimiehen valvova silmä ei heitä tavoita.
723. Tuomareita virkasyytteessä
1. Suomalaisen laillisuusvalvonnan ominaispiirteisiin ("luonteeseen") kuuluu, että ylimmät laillisuusvalvojat, joita Suomessa (samoin kuin Ruotsissa) on muista maista poiketen kaksin kappalein omine virastoineen ja henkilökuntineen (valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies), nostavat virkasyytteitä vain äärimmäisen harvoin. Laillisuusvalvojien virkasyytteiden määrä per vuosi on laskettavissa yhden käden sormilla eikä kaikkia viittä tarvitse suinkaan aina ottaa käyttöön. Mistä tämä kertoo? Siitäkö, että virkamiehemme ovat kerta kaikkiaan niin nuhteettomia, ahkeria ja taitavia, ettei virkavirheitä tapahdu vai mistä?
2. Jättäkäämme kuitenkin mainitun kysymyksen pohtiminen tällä kertaa sikseen ja siirtykäämme tarkastelemaan hieman tuomareita vastaan nostettuja virkasyytteitä. Näin muun muassa siksi, että kaikista virkasyytteistä suurin osa on nostettu juuri tuomareita vastaan. Tuomareiden virkasyytteet 2000-luvulla ovat kohdistuneet järjestään käräjätuomareita vastaan. Huomautuksia yleisiltä laillisuusvalvojilta ovat toki saaneet muutkin tuomarit.
3. Perustuslain 110 §:n 1 momentin mukaan syytteen nostamisesta tuomaria vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa päättää oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies. Valtakunnansyyttäjällä ei siis ole syyteoikeutta tuomaria koskevassa virkasyyteasiassa, mutta kun syyte tuomaria vastaan on päätetty nostaa, sitä ajaa tuomioistuimessa valtakunnansyyttäjän tehtävään määräämä valtionsyyttäjä. Käräjäoikeuden ja hallinto-oikeuden tuomareita syytetään virkarikoksesta hovioikeudessa.
4. Syytteen nostamisesta käräjätuomaria vastaan virkarikoksesta päättää useimmiten oikeuskansleri. Tämä johtuu siitä, että hovioikeusasetuksen 23 §:n 2 momentin mukaan hovioikeuden on ilmoitettava juuri oikeuskanslerille alioikeuksien valvonnassa tietoonsa tulleista seikoista, jotka saattavat johtaa virkasyytteen nostamiseen hovioikeudessa.
5. Kolmisen viikkoa sitten julkaistun tiedotteen mukaan oikeuskansleri Jaakko Jonkka on päättänyt syytteen nostamisesta "eteläsuomalaista käräjätuomaria" - ko. tuomari toimii Helsingin käräjäoikeudessa - vastaan epäillyistä virkavelvollisuuden rikkomisista. Oikeuskanslrin päätöksen mukaan käräjätuomarin epäillään jättäneen useita rikosasioita ratkaisematta pääkäsittelyn päätyttyä. Laiminlyöntien seurauksena kyseiset asiat oli jouduttu pääosin käsittelemään uudestaan. Tiedotteen mukaan käräjätuomarin epäillään jättäneen allekirjoittamatta tuomion useissa sellaisissa rikosasioissa, joissa hän oli julistanut tuomion pääkäsittelyn päätyttyä. Hänen epäillään myös jättäneen ryhtymättä mihinkään toimenpiteisiin käsiteltävänään olleessa lähestymiskieltoasiassa. Oikeuskanslerin mukaan käräjätuomarin epäilty menettely vaaransi asianosaisten oikeutta saada asiansa käsiteltyä tuomioistuimessa ilman aiheetonta viivytystä. Se oli myös omiaan heikentämään luottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen. Oikeuskansleri on lähettänyt valtakunnansyyttäjälle pyynnön ryhtyä toimenpiteisiin syytteen nostamiseksi käräjätuomaria vastaan.
6. Oikeuskanslerin anonymisoituun päätökseen 17.4.2013 (dnro OKV/31/31/2010) pääsee käsiksi tästä.
7. Jokseenkin holtitonta menettelyä, ei voi muuta sanoa! Kuten päätöksestä ilmenee, käräjätuomari on laiminlyönyt myös ratkaisujen asianmukaisen perustelemisen useissa tapauksissa. Tästä häntä vastaan ei ole kuitenkaan nostettu syytettä, vaan oikeuskanskansleri on tyytynyt antamaan tuomarille ainoastaan huomautuksen. Asia oli tullut vireille hovioikeuden ilmoituksen perusteella jo loppuvuodesta 2010
8. Miksi käräjätuomarin menettelyä ei havaittu aikaisemmin ja olisiko käräjätuomarin hallinnollisten esimiesten eli laamannin ja kyseisen osaston johtajana toimineen käräjätuomarin tullut valvoa tuomareiden toimintaa paremmin? Joissakin aiemmin ratkaistuissa vastaavanlaisissa tapauksissa oikeuskansleri on pohtinut syytteen nostamista myös käräjäoikeuden laamannia ja asianomaista osastonjohtajaa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella, mutta syytettä ei ole kuitenkaan nostettu.
9. Vuonna 2009 seurasin blogissani erästä vakavammanlaatuista virkasyytejuttua, jossa jyväskyläläistä käräjätuomaria syytettiin virka-aseman väärinkäyttämisestä ja vaadittiin myös tuomarin viraltapanoa. Hovioikeus ja korkein oikeus kuitenkin katsoivat, että tuomari oli syyllistynyt ainoastaan virkavelvollisuuden tahalliseen rikkomiseen, josta hänet tuomittiin sakkoon, viraltapanoa ei tuomittu. Katso blogeja
- 113/17.6.2009 Oikeuskansleri vaatii KKO:n suullisessa käsittelyssä käräjätuomarin viraltapanoa;
- 116/22.6.2009 KKO:n suullinen käsittely käräjätuomarin virkasyytejutussa oli pettymys;
- 126/9.7.2009 KKO 2009:62: Virkarikokseen syyllistynyt tuomari sai pitä virkansa, KKO sivuutti tuomiossaan tärkeimmän perusteen
10. Mainitun virkasyytejutun käsittelyssä ilmeni yllättäviä piirteitä myös korkeimman oikeuden käsittelyn ja tuomion osalta. Korkeimman oikeuden asiassa toimittama suullinen käsittely ei ollut erityisen mieltä ylentävä kokemus (ks. blogia 116/22.6.2009) ja tuomiossaan (KKO 2009:62) korkein oikeus väisti ottamasta kantaa seikkoihin, jotka olisivat puoltaneet tuomarin viraltapanoa (blogi 126/9.7.2009).
11. Muita tapauksia, joissa oikeuskansleri on määrännyt virkasyytteen nostettavaksi käräjätuomaria vastaan ja jossa tuomari on myös tuomittu rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta, ovat muun muassa seuraavat tapaukset, jotka ovat antaneet aihetta tiedotteen antamiseen:
- käräjätuomarille (kysymyksessä oli Lapin käräjäoikeuden tuomari) syyte virkarikoksesta, tiedote 13.12.2006 dnro 5/31/05); myös tässä tapauksessa tuomarin väitettiin rikkonen virkavelvollisuutensa virheitään peitelläkseen ja apulaisoikeuskansleri päätti nostettavaksi häntä vastaan syytteen virka-aseman väärinkäyttämisestä, jollaisena tuomioistuimet eivät kuitenkaan tuomarin menettelyä pitäneet;
- Käräjätuomarille syyte virkarikoksesta 26.8.2008 dnro 353/1107, syyte koski Espoon käräjäoikeuden tuomaria;
- Käräjätuomarille syyte virkarikoksista 13.9.2009 dnro OKV/880/1/2006; syytteen sai Helsingin käräjäoikeuden tuomari, ks, OKa:n päätöstä tästä;
- Käräjätuomarille syyte virkarikoksesta 18.6.2012 dnro OKV/12/31/2011; syytteen sai Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomari;
- Käräjätuomarille syyte rikosasian vanhentumisesta 23.11.2004 dnro 13/31/2003; kyysmyksessä varkauden käräjäoikeuden tuomari;
- Oikeuskansleri määräsi virkasyytteen nostettavaksi käräjätuomaria vastaan; 27.11.2003; syyte nostettiin Helsingin käräjäoikeuden tuomaria vastaan juopumuksesta virantoimituksessa
12. Seuraavissa tapauksissa virkasyytettä ei ole nostettu, mutta tuomarille on annettu huomautus virheellisestä menettelystä:
- Käräjätuomarille huomautus viivästyksestä haasteiden antamisessa 17.11.2008 dnro OKV 824/1/2007; kyseessä Espoon käräjäoikeuden tuomari;
- Käräjätuomarille huomautus virheistä viidessä tuomiossa 4.3.2007 dnro 77/31/2002; huomautuksen sai Mikkelin käräjäoikeuden tuomari;
- Apulaisoikeuskansleri antoi huomautuksen kahdelle käräjätuomarille tuomioissa olleiden virheiden takia 18.12.2003; kyse Riihimäen käräjäoikeuden tuomareista;
- Käräjätuomarille moitteet esteellisyyttä koskevasta ratkaisusta 28.2.2006 dnro 123/1/03; tapaus koski Joensuun käräjäoikeuden tuomaria.
13. Edellä mainitussa oikeuskanslerin päätöksessä 13.3.2009 dnro 880/1/2006 selostetussa tapauksessa Helsingin käräjäoikeuden tuomari sai virkasyytteen kohtuuttoman pitkistä käsittelyajoista. Oikeuskansleri katsoi, että tuomari oli toiminut tavalla, joka täyttää tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön. Käräjätuomari oli käsitellyt viittä eri asiaa kahdesta ja puolesta vuodesta yli seitsemään vuoteen. Asioissa oli ollut pitkiä ajanjaksoja, joina käsittely ei ollut lainkaan edennyt. Asia, joka oli käräjätuomarin käsiteltävänä kaksi ja puoli vuotta, olisi lain mukaan tullut käsitellä kiireellisenä. Käräjätuomarilla yli seitsemän vuotta käsiteltävänä ollut asia oli seissyt yli viisi vuotta ilman käräjätuomarin toimenpiteitä. Poliisin suorittamassa esitutkinnassa kävi ilmi, että tuomarilla viipymään jääneet asiat eivät olleet poikkeuksellisen laajoja tai erityisen vaikeita ratkaista. Selvitysaineiston mukaan käräjätuomarilla ei ollut poikkeuksellisen runsaasti asioita käsiteltävänään. Hänen työmääräänsä oli päinvastoin vähennetty muun muassa siirtämällä vanhoja juttuja muille tuomareille. Oikeuskansleri Jonkan mukaan asioiden käsittely oli kestänyt niiden laatuun nähden kohtuuttoman pitkään. Tuomari oli teollaan vaarantanut perustuslaissa säädetyn perusoikeuden toteutumista eli oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ilman aiheetonta viivytystä. Oikeuskanslerin mukaan tekokokonaisuuden voitiin arvioida loukanneen myös luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen. Käräjätuomari oli saanut laillisuusvalvojilta jo aiemmin kaksi huomautusta käsittelyn viipymisestä. Apulaisoikeuskansleri oli antanut jo vuonna 2000 kyseiselle käräjätuomarille huomautuksen riita-asian käsittelyn viipymisestä ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies vuonna 2004 huomautuksen täytäntöönpanoriitakanteen käsittelyn viipymisestä.
14. Edellä kappaleissa 5 ja 13 mainituissa tapauksissa oikeuskansleri ei katsonut aiheelliseksi nostaa syytettä käräjäoikeuden laamannia tai osastonjohtajaa vastaan. Käräjäoikeusasetuksen 12 §:n mukaan laamannin tulee valvoa, että asiat käräjäoikeudessa käsitellään huolellisesti ja nopeasti sekä seurata, että lakia sovelletaan yhdenmukaisesti. Käräjäoikeuksissa on voimassa käräjäoikeuslakiin ja -asetukseen perustuva laamannin määräämä työjärjestys. Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa voimassa olevan työjärjestyksen mukaan osastonjohtajan vastuulla on muun ohella juttujen nopea käsittely. Työjärjestysten mukaan osastonjohtajan tehtäviin kuuluu myös muun muassa juttujaosta päättäminen.
15. Sitä vastoin oikeuskanslerin vuosikertomuksessa 2010 s. 122-123 selostetussa tapauksessa (dnro OKV/5/31/2009) oikeuskansleri määräsi syytteen nostettavaksi käräjäoikeuden laamannia vastaan käräjäoikeusasetuksen 12 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Vaasan hovioikeus kuitenkin hylkäsi syytteen, vaikka katsoikin laamannin laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa. Hovioikeuden mielestä laamannin menettely ei kuitenkaan vähäisyytensä takia täyttänyt edes tuottamuksellisen virkarikoksen tunnusmerkistöä.
15. Sitä vastoin oikeuskanslerin vuosikertomuksessa 2010 s. 122-123 selostetussa tapauksessa (dnro OKV/5/31/2009) oikeuskansleri määräsi syytteen nostettavaksi käräjäoikeuden laamannia vastaan käräjäoikeusasetuksen 12 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Vaasan hovioikeus kuitenkin hylkäsi syytteen, vaikka katsoikin laamannin laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa. Hovioikeuden mielestä laamannin menettely ei kuitenkaan vähäisyytensä takia täyttänyt edes tuottamuksellisen virkarikoksen tunnusmerkistöä.
16. Laamanni vastaa käräjäoikeudessa viime kädessä siitä, että tuomioistuimen työt tulevat tehdyiksi. Tämän vuoksi laamanni paitsi joutuu johtamaan toimintaa, myös ohjaamaan sitä oikeaan suuntaan. Lisäksi hänen on seurattava ja valvottava sitä, että asiat ratkaistaan lainmukaisesti ja toiminnassa yleensäkin noudatetaan voimassa olevia säädöksiä ja määräyksiä. Mikäli laamanni esimerkiksi havaitsee yksittäisen asian huomattavaa viipymistä, hän voi äärimmäisenä keinona siirtää asian toiselle tuomarille. Käräjäoikeusasetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan, jos jonkun lainoppineen jäsenen työmäärä poikkeaa muiden tuomareiden työmäärästä tai jos siihen on muu perusteltu painava syy, laamanni voi siirtää lainoppineelle jäsenelle jaetun asian toisen lainoppineen jäsenen käsiteltäväksi.
17. Myös eduskunnan oikeusasiamies on antanut lukuissa tapauksissa tuomareillle huomautuksia virheellisestä menettelystä. Seuraavassa luetteloa parin viime vuoden aikana tiedotetuista tapauksista:
- 13.3.2013 dnro 697/4/12 käräjätuomarin huolimattomuus, hän tuomitsi kantelijan lievästä pahoinpitelystä, vaikka kyseessä on asianomistajarikos, eikä asianomistaja ollut vaatinut rangaistusta.
- 21.12.2011 dnro 3149/4/10 päätös korkeimman oikeuden odotustilojen kuvaamiskieltoa koskevaan kanteluun
- 22.11.2011 dnro 1094/4/11 rikosasian valmisteluistunto teki haastehakemuksesta julkisen
- 31.8.2011 dnro 2016/4/11 tuomarin huolimattomuus päiväsakon rahamäärän selvittämisessä ja perustelemisessa
- 31.8.2011 dnro 1911/4/11 päätös tuomarin käyttäytymistä koskevaan kanteluun
- 10.8.2011 dnro 1901/4/10 vapaudenriiston tuomioistuinkontrolli viivästyi mielenterveysasiassa
- 30.3.2011 dnro 1458/4/10 päätös oikeudenkäynnin viivästymisestä
- 16.2.2011 dnro 1933/2/10 Päätös kanteluihin korkeimman hallinto-oikeuden presidentin sekä poliisiylijohtajan menettelystä ns. isoäitien käännytysasiassa
- 10.12.2010 dnro 3053/4/08 käräjäoikeuden menettely kansainvälisessä isyys- ja elatusasiassa
- 30.12.2010 dnro 948/4/09 laillisuusvalvontakantelu ja tuomarin esteellisyys
- 1.12.2010 dnro 3411/4/09 asiakirjapyynnön yksilöinti ja käsittely käräjäoikeudessa
18. Mitä voitaisiin tehdä, jotta tuomareiden vastaavanlaatuiset virkavelvollisuudet rikkomiset voitaisiin havaita aikaisemmin? Selvää lienee, että edellä poimitut tapaukset oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen kertomuksista ja päätöksistä edustavat ainoastaan jäävuoren huippua. Ongelma eli tuomareiden lainkäytössä tekemät virheet ja laiminlyönnit ja heidän vastuunsa on laajempi kysymys. Tuomareiden toimintaa kritisoidaan usein esimerkiksi hovioikeuteen tehdyissä valituksirjelmissä joskus rankastikin, vaikkei kantelua ei olekaan haluttu tehdä. Voidaanko asian suhteen tehdä mitään, sillä perustuslain mukaan tuomarit ovat riippumattomia ja heidät voidaan saattaa virkavastuuseen ainoastaan tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen perusteella? Käytännössä tuomareiden laiminlyönnit ilmenevät useimmiten asioiden käsittelyn viivästymisenä, jonka syynä on usein yksinkertaisesti tuomarin saamattomuus ja laiskuus. Millä keinoin laiskat ja taitamattomat tuomarit voitaisiin saada vastuuseen, jottei laiminlyönneistä ja virheistä aiheutuisi asioiden kohtuutonta viivästymistä ja oikeudenmenetyksiä oikeudessa asioiville ihmisille? Näiden kysymysten pariin voimme palata erillisessä blogijutussa.
perjantai 3. toukokuuta 2013
722. Hjalliksen kanssa ja muita karmeita tapauksia
1. Elävässä elämässä sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa enemmän tai vähemmän karmaisevia tilanteita. Olenkin aloittamassa joka perjantai julkaistavaa juttusarjaa, jossa tarkastellaan joitakin viikolla sattuneita karmeita tapauksia.
2. Näyttelijä ja entinen salkkaritähti Susanna (46), jonka voimme nähdä - jos haluamme katsoa - telkkarissa myös "Viidakon tähtönen" -nimisessä ohjelmassa, vietti lehtitietojen mukaan viime viikolla yhden yön liikemies Hjallis Harkimon (59) luona. Hjallis oli kuulemma hakenut Susannan varta vasten mersullaan kotiinsa Sipooseen. Nyt osapuolten välille on syntynyt erimielisyyttä siitä, mitä "Hjalliksen kanssa" oikeastaan tapahtui ja mitä ei; Hjalliksella on muuten MTV3:lla oma ohjelma Hjalliksen kanssa. Näyttelijällä ja liikemiehellä on erilaiset näkemykset yön kulusta ja nautitun alkoholin määrästä.
3. Susanna: Hän esitteli minulle kotinsa, mutta emme syöneet tai juoneet illan aikana. Meillä oli todella mielenkiintoinen keskustelu sijoittamisesta ja Korean tilanteesta, Susa kertoi Seiskalle. - Hjallis: Susanna joi kaksi pulloa viiniä ja sammui. Karmea tapaus. Olin vain tyytyväinen, kun sain hänet pois kotoani. - Susanna: Olen tyrmistynyt ja pahoillani Hjalliksen väitteistä. Tuollaista en olisi hänestä uskonut.
4. Mitä opimme tästä? Tuskinpa mitään, näitähän on sattunut aina ja tapahtuu varmaan myös jatkossa ja paremmissakin perheissä. Vaikka tästä ei ole mitään oikeusjuttua tullut ja tuskin tuleekaan, niin kummalla osapuolella mahtaisi olla todistustaakka tapahtumista Hjalliksen luona ja kumman sanaan voisimme asiassa luottaa, kumman väitteet vaikuttavat uskottavammilta? Kas, tuossapa oivallinen tenttikysymys juridiikan opiskelijoille! Ehkäpä Hjallis kutsuu Susannan pikapuolin ohjelmaansa Hjalliksen kanssa, jossa osapuolet voivat ruotia "karmean yön tapausta" juurta jaksaen?
5. Edellä mainittu lehtijuttu ei ole toki ainoa Hjallikseen liittyvä karmea tapaus. Kuukausi sitten selvisi, että jääkiekon runkosarjan voittanut Jokerit, jonka Hjalliksen firma omistaa, putosi jatkosta heti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Karmea tapaus sekin!
6. Tiistaina vapunpäivänä julkaistiin Hesarissa Supersiskot -nimisen kampanjan kokosivun ilmoitus, jossa kirjailija ja kuvataiteilija Katariina Souri, ent. Kata Kärkkäinen, esiintyi toinen silmä mustaksi maskeerattuna. Tekstissä kerrottiin tarina lapsen joutumisesta isäpuolen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Katariina Souri nosti ilmoituksesta metelin väittäen, että ilmoituksesta syntyy helposti käsitys, jonka mukaan hyväksikäyttö on tapahtunut hänelle, vaikka siitä ei suinkaan ole kysymys. "Keski-ikäinen nainen uhrattiin", sanoi Souri tuohtuneena. Luonnoksissa tekstiin oli lisätty lause "tämä tarina ei ole minun", mutta se oli jostakin syystä poistettu ilmoituksesta eikä asiasta ollut kerrottu mitään Sourille.
7. Karmea tapaus todella! Nyt tapaus on ilmeisesti kuitenkin sovittu Katariina Sourin ja asianomaisen mainostomiston kesken, vaikka Souri vaati ensin toimistolta hyvitystä. Supersiskot-hankkeen taustahekinlöihin kuuluu ex-missi ja nykyinen yrittäjä Maria Drockila, joka ei oman tiedotteensa mukaan tiennyt mainitun "selittävän lauseen" poisjättämisestä lopullisesta versiosta. Supersiskot on televison Diili-ohjelmassa kehitetty hyväntekeväisyyshanke, jonka taustalla on Maria Drockilan lisäksi Zonta International Piiri 20. Maria Drockila muuten voitti tämän vuotisen julkkisten Diili-kilpailun.
8. Mitä tästä voisimme päätellä? Jollei Katariina Souri halua nostaa oikeusjuttua tapauksen johdosta, niin voisivatko sen tehdä hänen sukunsa miehet? Kas, tässäpä toinen "tenttikysyys" juridiikan opiskelijoille" Katariina nimittäin sanoi, että hänen sotkemisensa raiskaustarinaan "leimasi kaikki sukuni miehet". Suvun miehillä olisi ainakin omasta takaa saatavilla asianmukaista oikeusapua, sillä onhan Katariina Sourin isä hyvinkääläinen asianajaja.
9. Kaikenlaista karmeata sitä tosiaan voikin sattua! Mutta miksi Katariina Souri sitten lainasi kasvonsa kyseiseen ilmoitukseen tai mainokseen silmä mustaksi maskeerattuna, jos tarina ei ollutkaan hänen? Ilmeisesti Supersiskot-kampanjan puuhanaiset olisivat päässeet ilmoituksen suhteen paljon halvemmalla, jos ilmoituksessa olisi Katan sijasta esiintynyt joku aivan tuiki tavallinen nuori nainen? Meniköhän Diili-voittokaan loppujen lopuksi oikeaan osoitteeseen, jos kerran tällaista pääsee tosielämässä kisan voittajalle käymään? Lukuisat kysymykset jäävät askarruttamaan mieltämme ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi! Se hyvä puoli tästä ainakin on, että en ole itse katsonut yhtään Diili-ohjelman jaksoa - tuskinpa olen siinä mitään menettänyt. (En muuten huomioinut myöskään Hesarin "Musta-silmä" -ilmoitusta, eihän sitä nyt vappuaamuna tuollaisia noteerataan kun vähän joka jepellä saattaa olla silmä mustana!
10. Otetaanpa tähän vielä yksi karmea tapaus ja aloitetaan tarina tunnetun oluttehtaan vanhalla sloganilla "Opiskele niin pääset pitkälle"! Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma, joka tunnetaan myös nimellä Don Eero, on ilmeisesti ottanut ko. neuvosta vaarin, sillä hän on päässyt elämässään pitkälle, vaikkei mainoslauseessa ole luultavasti aivan tätä tarkoitettukaan. Don Eero on kuitenkin opiskellut aikoinaan valtiotieteitä, vaikkei ole vielä valmistunut.
11. Eero Heinäluoma on niin pitkä kaveri - kumpikohan taas olikaan pidempi, Eero vai Matti Vanhanen - että hänelle lentäminen tavallisten pulliaisten käyttämässä turistiluokassa olisi varmasti karmea kokemus. Tältä kärsimykseltä välttyäkseen pitkäjalkainen puhemies matkustaa viran puolesta Euroopassakin bisnesluokassa. Osittain tästä johtuen eduskunnan puhemiehistön matkabudjetti petti viime vuonna pahemman kerran. Puhemiehistölle oli budjetoitu matkarahoja 60 000 euroa, mutta toteutuneet kulut olivat 164 000 euroa. Syynä tähän pidetään puhemies Heinäluoman ahkeraa matkailua ympäri maailman; budjetin ylittyminen ei siis ole johtunut yksinomaan puhemiehen bisnesluokassa lentelystä.
12. Onhan tämä tosi karmeaa, sillä kun presidentin ja muiden korkeiden päättäjien tulisi näyttää esimerkkiä valtiontalouden säästötalkoisissa, niin valtiovallan kakkosmies sen kun vain lentelee ympäri maailmaa ja vieläpä bisnesluokassa! Valtaosa edellä mainituista kuluista on nimittäin aiheutunut juuri puhemies Heinäluoman matkoista. Hän on käynyt yksin viime vuonna lähes kaikissa maanosissa ja matkakohteita ovat olleet muun muassa Yhdysvallat, Guatemala, Nicaragua, Sierra Leone, Liberia, Intia ja Afganistan.
13. Don Eero ei tunnu lepäävään hetkeäkään, sillä ensi viikolla hän on jälleen lähdössä lentämään.Tällä kerralla Yhdysvaltoihin, jossa puhemiehen on määrä käydä moikkaamassa suomalaissiirtolaisia; ja kaiketi kuuntelemaan Floridassa talvehtivan Einö Grönin tangoja. Puhemiehen ohjelmaan on kaavailtu myös YK:n pääsihteerin ja USA:n varapresidentin Joe Bidenin tapaamisia.
14. Eikä tässä kaikki, sillä Heinäluoma on täydentänyt kabinettiaan kansainvälisten asioiden erityisosaajalla. Puhemiehen matkaseuraksi on nimittäin palkattu UM:stä korkea virkamies. Hymyilyä herättää puhemiehen avustajan perustelu, jonka mukaan uuden virkamiehen palkkaaminen johtuu "uusitusta perustuslaista". Kun UM:ään on jouduttu palkkaamaan ko. virkamiehelle sijainen, aiheutuu puhemiehen kasvaneesta matkailuinnostuksesta valtiolle palkkakustannusten kasvua.
15. Jokaiselle on jo selvinnyt, että Don Eero tähtää vielä nykyistä paljon pidemmälle poliittisella urallaan. Tässä tarkoituksessa hän puuttuu kotimaassa moniin sellaisiin asioihin, jotka eivät puhemiehen rooliin lainkaan kuulu. Yhtenä esimerkkinä tästä Heinäluoman jyrähdys ja mahtikäsky, jonka mukaan Helsingin kaupungin opetusviraston tulee hetimiten kumota Alppilan erityisopettajan irtisanomista koskeva päätöksensä. Onhan se riski kaveri tämä erityisopettajakin, joka tyrkki 15- vuotiaan oppilaan näyttävästi ulos koulun ruokalasta. Don Eero on ehkä ajatellut, että opesta saataisiin hyvä lisä tulevaa presidentinvaalikampanjaa silmällä pitäen, vaikkapa puhemiehen henkilökohtaisena turvamiehenä.
16. Onhan tämä Heinäluoman näyttävä pyrky viiden vuoden kuluttua pidettäviin presidentinvaaleihin todella karmeaa katsottavaa. Ehkä hän aikoo välitavoitteena palata demareiden puheenjohtajaksi, jos ja kun demarit kärsivät Jutta Urpilaisen johdolla jälleen tappioita tulevissa EU-vaaleissa ja vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Luultavasti tätä tarkoitusta palveli myös Heinäluoman kirjassaan Erkki Tuomiojaan kohdistama tölväisy ja moite puolueen hajottamisyrityksestä vuoden 2007 demareille tappiollisten vaalien jälkeen.
2. Näyttelijä ja entinen salkkaritähti Susanna (46), jonka voimme nähdä - jos haluamme katsoa - telkkarissa myös "Viidakon tähtönen" -nimisessä ohjelmassa, vietti lehtitietojen mukaan viime viikolla yhden yön liikemies Hjallis Harkimon (59) luona. Hjallis oli kuulemma hakenut Susannan varta vasten mersullaan kotiinsa Sipooseen. Nyt osapuolten välille on syntynyt erimielisyyttä siitä, mitä "Hjalliksen kanssa" oikeastaan tapahtui ja mitä ei; Hjalliksella on muuten MTV3:lla oma ohjelma Hjalliksen kanssa. Näyttelijällä ja liikemiehellä on erilaiset näkemykset yön kulusta ja nautitun alkoholin määrästä.
3. Susanna: Hän esitteli minulle kotinsa, mutta emme syöneet tai juoneet illan aikana. Meillä oli todella mielenkiintoinen keskustelu sijoittamisesta ja Korean tilanteesta, Susa kertoi Seiskalle. - Hjallis: Susanna joi kaksi pulloa viiniä ja sammui. Karmea tapaus. Olin vain tyytyväinen, kun sain hänet pois kotoani. - Susanna: Olen tyrmistynyt ja pahoillani Hjalliksen väitteistä. Tuollaista en olisi hänestä uskonut.
4. Mitä opimme tästä? Tuskinpa mitään, näitähän on sattunut aina ja tapahtuu varmaan myös jatkossa ja paremmissakin perheissä. Vaikka tästä ei ole mitään oikeusjuttua tullut ja tuskin tuleekaan, niin kummalla osapuolella mahtaisi olla todistustaakka tapahtumista Hjalliksen luona ja kumman sanaan voisimme asiassa luottaa, kumman väitteet vaikuttavat uskottavammilta? Kas, tuossapa oivallinen tenttikysymys juridiikan opiskelijoille! Ehkäpä Hjallis kutsuu Susannan pikapuolin ohjelmaansa Hjalliksen kanssa, jossa osapuolet voivat ruotia "karmean yön tapausta" juurta jaksaen?
5. Edellä mainittu lehtijuttu ei ole toki ainoa Hjallikseen liittyvä karmea tapaus. Kuukausi sitten selvisi, että jääkiekon runkosarjan voittanut Jokerit, jonka Hjalliksen firma omistaa, putosi jatkosta heti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Karmea tapaus sekin!
6. Tiistaina vapunpäivänä julkaistiin Hesarissa Supersiskot -nimisen kampanjan kokosivun ilmoitus, jossa kirjailija ja kuvataiteilija Katariina Souri, ent. Kata Kärkkäinen, esiintyi toinen silmä mustaksi maskeerattuna. Tekstissä kerrottiin tarina lapsen joutumisesta isäpuolen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Katariina Souri nosti ilmoituksesta metelin väittäen, että ilmoituksesta syntyy helposti käsitys, jonka mukaan hyväksikäyttö on tapahtunut hänelle, vaikka siitä ei suinkaan ole kysymys. "Keski-ikäinen nainen uhrattiin", sanoi Souri tuohtuneena. Luonnoksissa tekstiin oli lisätty lause "tämä tarina ei ole minun", mutta se oli jostakin syystä poistettu ilmoituksesta eikä asiasta ollut kerrottu mitään Sourille.
7. Karmea tapaus todella! Nyt tapaus on ilmeisesti kuitenkin sovittu Katariina Sourin ja asianomaisen mainostomiston kesken, vaikka Souri vaati ensin toimistolta hyvitystä. Supersiskot-hankkeen taustahekinlöihin kuuluu ex-missi ja nykyinen yrittäjä Maria Drockila, joka ei oman tiedotteensa mukaan tiennyt mainitun "selittävän lauseen" poisjättämisestä lopullisesta versiosta. Supersiskot on televison Diili-ohjelmassa kehitetty hyväntekeväisyyshanke, jonka taustalla on Maria Drockilan lisäksi Zonta International Piiri 20. Maria Drockila muuten voitti tämän vuotisen julkkisten Diili-kilpailun.
8. Mitä tästä voisimme päätellä? Jollei Katariina Souri halua nostaa oikeusjuttua tapauksen johdosta, niin voisivatko sen tehdä hänen sukunsa miehet? Kas, tässäpä toinen "tenttikysyys" juridiikan opiskelijoille" Katariina nimittäin sanoi, että hänen sotkemisensa raiskaustarinaan "leimasi kaikki sukuni miehet". Suvun miehillä olisi ainakin omasta takaa saatavilla asianmukaista oikeusapua, sillä onhan Katariina Sourin isä hyvinkääläinen asianajaja.
9. Kaikenlaista karmeata sitä tosiaan voikin sattua! Mutta miksi Katariina Souri sitten lainasi kasvonsa kyseiseen ilmoitukseen tai mainokseen silmä mustaksi maskeerattuna, jos tarina ei ollutkaan hänen? Ilmeisesti Supersiskot-kampanjan puuhanaiset olisivat päässeet ilmoituksen suhteen paljon halvemmalla, jos ilmoituksessa olisi Katan sijasta esiintynyt joku aivan tuiki tavallinen nuori nainen? Meniköhän Diili-voittokaan loppujen lopuksi oikeaan osoitteeseen, jos kerran tällaista pääsee tosielämässä kisan voittajalle käymään? Lukuisat kysymykset jäävät askarruttamaan mieltämme ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi! Se hyvä puoli tästä ainakin on, että en ole itse katsonut yhtään Diili-ohjelman jaksoa - tuskinpa olen siinä mitään menettänyt. (En muuten huomioinut myöskään Hesarin "Musta-silmä" -ilmoitusta, eihän sitä nyt vappuaamuna tuollaisia noteerataan kun vähän joka jepellä saattaa olla silmä mustana!
10. Otetaanpa tähän vielä yksi karmea tapaus ja aloitetaan tarina tunnetun oluttehtaan vanhalla sloganilla "Opiskele niin pääset pitkälle"! Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma, joka tunnetaan myös nimellä Don Eero, on ilmeisesti ottanut ko. neuvosta vaarin, sillä hän on päässyt elämässään pitkälle, vaikkei mainoslauseessa ole luultavasti aivan tätä tarkoitettukaan. Don Eero on kuitenkin opiskellut aikoinaan valtiotieteitä, vaikkei ole vielä valmistunut.
11. Eero Heinäluoma on niin pitkä kaveri - kumpikohan taas olikaan pidempi, Eero vai Matti Vanhanen - että hänelle lentäminen tavallisten pulliaisten käyttämässä turistiluokassa olisi varmasti karmea kokemus. Tältä kärsimykseltä välttyäkseen pitkäjalkainen puhemies matkustaa viran puolesta Euroopassakin bisnesluokassa. Osittain tästä johtuen eduskunnan puhemiehistön matkabudjetti petti viime vuonna pahemman kerran. Puhemiehistölle oli budjetoitu matkarahoja 60 000 euroa, mutta toteutuneet kulut olivat 164 000 euroa. Syynä tähän pidetään puhemies Heinäluoman ahkeraa matkailua ympäri maailman; budjetin ylittyminen ei siis ole johtunut yksinomaan puhemiehen bisnesluokassa lentelystä.
12. Onhan tämä tosi karmeaa, sillä kun presidentin ja muiden korkeiden päättäjien tulisi näyttää esimerkkiä valtiontalouden säästötalkoisissa, niin valtiovallan kakkosmies sen kun vain lentelee ympäri maailmaa ja vieläpä bisnesluokassa! Valtaosa edellä mainituista kuluista on nimittäin aiheutunut juuri puhemies Heinäluoman matkoista. Hän on käynyt yksin viime vuonna lähes kaikissa maanosissa ja matkakohteita ovat olleet muun muassa Yhdysvallat, Guatemala, Nicaragua, Sierra Leone, Liberia, Intia ja Afganistan.
13. Don Eero ei tunnu lepäävään hetkeäkään, sillä ensi viikolla hän on jälleen lähdössä lentämään.Tällä kerralla Yhdysvaltoihin, jossa puhemiehen on määrä käydä moikkaamassa suomalaissiirtolaisia; ja kaiketi kuuntelemaan Floridassa talvehtivan Einö Grönin tangoja. Puhemiehen ohjelmaan on kaavailtu myös YK:n pääsihteerin ja USA:n varapresidentin Joe Bidenin tapaamisia.
14. Eikä tässä kaikki, sillä Heinäluoma on täydentänyt kabinettiaan kansainvälisten asioiden erityisosaajalla. Puhemiehen matkaseuraksi on nimittäin palkattu UM:stä korkea virkamies. Hymyilyä herättää puhemiehen avustajan perustelu, jonka mukaan uuden virkamiehen palkkaaminen johtuu "uusitusta perustuslaista". Kun UM:ään on jouduttu palkkaamaan ko. virkamiehelle sijainen, aiheutuu puhemiehen kasvaneesta matkailuinnostuksesta valtiolle palkkakustannusten kasvua.
15. Jokaiselle on jo selvinnyt, että Don Eero tähtää vielä nykyistä paljon pidemmälle poliittisella urallaan. Tässä tarkoituksessa hän puuttuu kotimaassa moniin sellaisiin asioihin, jotka eivät puhemiehen rooliin lainkaan kuulu. Yhtenä esimerkkinä tästä Heinäluoman jyrähdys ja mahtikäsky, jonka mukaan Helsingin kaupungin opetusviraston tulee hetimiten kumota Alppilan erityisopettajan irtisanomista koskeva päätöksensä. Onhan se riski kaveri tämä erityisopettajakin, joka tyrkki 15- vuotiaan oppilaan näyttävästi ulos koulun ruokalasta. Don Eero on ehkä ajatellut, että opesta saataisiin hyvä lisä tulevaa presidentinvaalikampanjaa silmällä pitäen, vaikkapa puhemiehen henkilökohtaisena turvamiehenä.
16. Onhan tämä Heinäluoman näyttävä pyrky viiden vuoden kuluttua pidettäviin presidentinvaaleihin todella karmeaa katsottavaa. Ehkä hän aikoo välitavoitteena palata demareiden puheenjohtajaksi, jos ja kun demarit kärsivät Jutta Urpilaisen johdolla jälleen tappioita tulevissa EU-vaaleissa ja vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Luultavasti tätä tarkoitusta palveli myös Heinäluoman kirjassaan Erkki Tuomiojaan kohdistama tölväisy ja moite puolueen hajottamisyrityksestä vuoden 2007 demareille tappiollisten vaalien jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)