1. Perussuomalaiset valitsevat ylhuomenna lauantaina puolueelle uuden puheenjohtajan. Kärkiehdokkaat ovat Jussi Halla-aho ja Sampo Terho, kolmella tai neljällä muulla ehdokkaalla ei ole asiassa mahdollisuuksia.
2. Asetelma on selvä, sillä Sampo Terho, josta äskettäin leivottiin Sipilän hallituksen urheilu- ja kulttuuriministeri, on väistyvän puheenjohtajan Timo Soinin, persujen eduskuntaryhmän enemmistön ja puoluetoimiston eli kaiken kaikkiaan puolueliitin selvä suosikki. Halla-ahoa puolestaan kannattavat useat rivijäsenet ja some-keskustelijat.
3. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat valitaan Jyväskylässä pidettävässä puoluekokouksessa. Paikalle odotetaan lähes 3 500 äänioikeutettua jäsentä. Puheenjohtajavaaliin voivat osallistua puolueen jäseniksi ennen huhtikuun loppua liittyneet ihmiset, jotka ovat maksaneet jäsenmaksun. Turvatoimet Jyväskylässä ovat tiettävästi mukaan erittäin tiukat.
4. Halla-ahon lähteminen kisaan sai noin tuhannen ihmisen hakemaan puolueen jäsenyyttä. Kaikkia hakemuksia puoluetoimisto tai -hallitus ei ehtinyt edes käsitellä, näin puoluetoimistosta ainakin on kerrottu. Valintasysteemi on varsin epätavallinen, ja siitäHalla-ahon kannattajat saavat kiittää Timo Soinia ja puolueen muita perustajajäseniä, jotka aikanaan tuollaiseen valintatapaan päätyivät.
5. Perussuomalaisten kannatus on kaksissa eduskuntavaaleissa koetun jytkyn jälkeen laskenut gallup-kyselyissä reippaasti, suorastaan romahdusmaisella tavalla. Tänään julkaistun Ylen kannatuskyselyn mukaan perussuomalaisia äänestäisi vain 9 prosenttia äänioikeutetuista kansalaisista. Vihreät on karanneet kauas persujen edelle, sillä sen kannatusprosentti on jo noin 15. Vihreät huohottaa kohta suosiotaan edelleen menettäneen SDP:n niskaan eikä keskustakaan ole enää kovin kaukana. Suurimpana puolueena jatkaa kokoomus 20,5 prosentin kannatuksellaan. Vasemmistoliiton kannatus on 8.8 prosenttia, eli se lähes tasoissa perussuomalaisten kanssa.
6. Perusuomalaisilla ei siis mene lainkaan hyvin, mutta tästä huolimatta puolue haluaa sitkeästi jatkaa hallituksessa. TimoSoini haluaa jatkaa ulkoministerinä koko hallituskauden, vaikka hän luopuukin puheenjohtajan tehtävästä. Jos Jussi Halla-aho valitaan uudeksi puheenjohtajaksi, eivät Timo Soini ja Sampo Terho ilmeisesti voi enää jatkaa ministereinä. Puolue voi todennäköisesti lähteä hallituksesta, ja sen on pakko niin tehdä, jos kokoomus ei halua olla hallituksessa Halla-ahon johtaman puolueen kanssa.
7. Tänään Sampo Terho ja Jussi Halla-aho kohtasivat ISTV:n järjestämässä kaksintaistelussa, joka oli heidän viimeinen julkinen väittelynsä ennen lauantaita. Keskustelua, joka oli luonteeltaan aika rauhallinen, vetänyt toimittaja Timo Haapala luonnehti väittelyä ratkaisevaksi.
8. Väittelyn teemat olivat jo entuudestan varsin tuttuja. Sampo Terho arvosteli Jussi Halla-ahoa etäisyydestä Suomeen. Terho toisti väitteensä, jota hän on jankuttanut jo kymmeniä ellei satoja kertoja, jonka mukaan Halla-aho ei voi johtaa puoluetta Brysselistä, jossa tämä toimii meppinä eli EU-parlamentin jäsenenä. Halla-aho kiisti väitteen ja vetosi mm. siihen, että Timo Soinikin johti menestyksellisesti puoluetta ollesssaan noin 1,5 vuotta EU-parlamentissa. Halla-.aho sanoi, että hän on Brysselissä vain arkipäivinä, mutta palaa Suomeen viikonloppuisin.
9. Halla-aho ilmoitti, että saattaa laittaa puolueen ministerinsalkut uusiksi, jos tulee valituksi puheenjohtajaksi. Halla-ahon mukaan häntä on varoitettu, että yhteenkään ministeriin ei saa kajota - persuilla on hallituksessa nyt peräti viisi ministeriä; aikamoinen saavutus puolueelle, jonka gallup-kannatus on alle 10 prosenttia. Halla-ahon mukaan kaikki ministerinimitykset pitää pohtia uudelleen, sillä puolueen pitää pystyä uudistumaan. Tuo on minusta johdonmukainen ja järkevä mielipde.
10. Halla-aho totesi, jälleen kerran, että hän ei aikoisi ottaa itselleen ministerin salkkua, vaikka olisi puheenjohtaja. Sampo Terhon mielestä olisi ongelmallista, jos puheenjohtaja ei olisi lähellä puoluetta eikä toimisi ministerinä. Tämä kysymys on luonteeltaan lähinnä akateeminen, sillä aika todennäköiseltä vaikuttaa on, että Halla-ahon valinnan myötä puolue joko lähtee itse hallituksesta tai koko hallitus hajoaisi.
11. Kiivain kiista Terhon ja Halla-ahon välille syntyi EU-kansanäänestyksestä, jonka Terho on aikaisemmin ottanut näkyvästi esille. Terho yritti selitellä, että hän on sanonut vain, että jos meidän kenttä haluaa laittaa puolueen vaaliohjelmaan EU-kansanäänestyksestä brittien tyyliin, niin hän on siinä suunnitelmassa mukana. Halla-aho kritisoi Terhon ehdotusta kansanäänestyksestä ja varoitti sen riskeistä. Puolueella ei ole hänen mielestään järkeä lähteä ajamaan kansanäänestystä ennen kuin se muodostaa itse oman selkeän kannan asiassa.
12. Lauantaina sitten nähdään, miten puheenjohtajaäänestyksessä käy. Ääänestyksestä tulee tiukka. Timo Soinin ei auttane muu, kuin mennä itse puhujapönttöön ja kertoa, että hän haluaa Terhosta uuden puheenjohtajan. Tämä tuskin kuitenkaan saa ihmisten mieliä juuri muutetuksi. Itse veikkaan - tai ainakin toivon - että uudeksi puheenjohtajaksi valittaisiin Jussi Halla-aho. Juha Sipilän hallituksen eväät on syöty, enkä usko, että perussuomalaisten jätettyä hallituksen Sipilä yrittäisi jatkaa siten, että hallitukseen otettaisiin uusina puolueina KD ja RKP. Tuolla uudella koalitiolla olisi eduskunnassa äärimmäisen niukka enemmistö eli vain 101 kansanedustajaa.
13. Uusien vaalien järjestäminen syksyllä olisi järkevin vaihtoehto. Tuolloin eduskunnan suurimmaksi puolueeksi nousisi ilmeisesti kokoomus ja uuden hallituksen pääministeriksi tulisi Petteri Orpo. Juha Sipilä tuskin haluaisi jatkaa eduskunnan jäsenenä, vaan palaisi mieluummin bisnestensä pariin. Perussuomalaiset siirtyisi oppositioon, mikä sopii alle 10 prosentin kannatuksen omaavalle puolueelle paljon paremmin kuin hallituksessa olo. Valtakunnanssa olisi tältä osin taas kaikki hyvin.
Eero ja Ayla
1. Ensi vuonna pidettäviin presidentinvaaleihin ovat tähän mennessä ilmoittautuneet ehdokkaaksi istuva presidentti Sauli Niinistö, vihreiden Pekka Haavisto, keskustan Matti Vanhanen - jo vuosi sitten - ja vasemmistoliiton Merja Kyllönen.
2. RKP tulee todennäköisesti asettamaan ehdokkaakseen meppi Nils Torvaldsin ja KD luultavasti puheenjohtajansa Sari Essayahin. Myös perussuomalaiset tulevat asettamaan oman ehdokkaansa. Jos persut valitsee ensi viikonvaihteessa uudeksi puheenjohtajakseen sampo Terhon, tämä on myös pulueen ehdokas presidentinvaaleissa. Kaikkein vaikeinta sopivan ehdokkaan löytyminen näyttää olevan demareille.
3. Kansanedustaja Eero Heinäluoma - Don Eero ja "sanansa mittainen mies" - ilmoitti tänä aamuna, ettei hän lähde puolueen ehdokkaaksi presidentinvaaleihin. Heinis kieltäytyä nyt jo toisen kerran puheenjohtaja Antti Rinteen tarjouksesta. Ensimmäinen kerta oli jo vuosi sitten, jolloin Heinäluoma ehti kieltäytyi kunniasta ja tarjosi keskustelussa ehdokkaaksi Jutta Urpilaista. Mutta myös Urpilainen kieltäytyi vedoten perhetilanteeseensa. Heinäluoman vaimo Satu Siitonen-Heinäluoma kuoli syöpään pari vuotta sitten ja nyt 61-vuotias Eero on löytänyt rinnalleen, mistäpä muualta kuin eduskunnasta, uuden elämänkumppanin eli itseään 16 vuotta nuoremman Ayla Shakirinin.
4. Galluppien mukaan maan toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja Antti rinne on nyt vaikeassa tilanteessa. Hän jankutta yhä edelleen, että demrit aikoo "hyvin todennäköisesti" asettaa vaaleihin oman ehdokkaan. Rinteen mukaan SDP:n puoluehallitus päättää tällä viikolla siitä, miten presidenttiehdokkaan asettaminen toteutetaan.
5. Antti Rinne yrittää uskotella, että puolueella on yhä "paljon hyviä ehdokkaita" presidentinvaliin. Näinköhän kuitenkaan on. Veteraanikansanedustaja ja entinen pitkäaikainen ulkoministeri Erkki Tuomioja ehti jo tänään esittää, että demareiden tulisi harkita tukevansa vaaleissa Sauli Niinistöä. Liisa Jaakonsaari puolestaan ehdottaa tänään HS:ssa, että puolue tukisi vaaleissa Pekka Haavistoa ja ottaisi omaksi ehdokkaakseen demainuorten puheenjohtajan Mikkel Näkkäläjärven.
6. Rinne ei halua lähteä itse ehdokkaaksi, ei millään ilveellä. Hän vetoaa siihen, että yhtaikaa presidentinvaalien kanssa järjestetään myös maakuntavaalit , jolloin puolueen puheenjohtajan on syytä keskittyä niihin. Paavo Lipposelle kävi vuoden 2012 presidentinvaaleissa köpelösti, sillä hän sai äänistä vain noin 6-7 prosentia. Rinne ilmiselvästi pelkää samanlaista kohtaloa, jos hän lähtisi itse ehdokkaaksi.
7. Kenestä siis demareiden ehdokas ensi vuoden pressanvaaleissa? Hyviä ehdotuksia esiin, arvoisat lukijat!
8. Useita nimiä on tässä tarkoituksessa on somessa ja lehdistössä nostettu esiin, kuten esimerkiksi Liisa Jaakonsaari, Tuula Haatainen, Maarit Feldt-Ranta, Miapetra Kumpula-Natri jne. Erkki Tuomioja ei lähde ehdokkaaksi, vaikka hän on todellinen ulkopolitiikan ammattimies. Mutta pitääkö puolueen ehdokkaan välttämättä olla istuva kansanedustaja, entinen ministeri tai ylipäätään poliitikko? Arkkipiispa Kari Mäkinen tuskin lähtisi ehdokkaaksi, ei liioin professori Pertti Arajärvi ikään kuin "kolmannelle kaudelle". Isä-Mitro, joka pelasti demarit EU-vaaleissa 2009, on sattuneesta syystä menettänyt mahdollisuutensa. Mutta onhan demareiden eduskuntaryhmässäkin ex-piispa eli Ilkka Kantola, kelpaisiko hän? Pertti Paasio alkaa olla jo liian vanha ja samat samat pätevät myös Tarja Haloseen. Paavo Lipposen nimeä tässä yhteygdessä kukaan tuskin rohkenee ääneen edes lausua.
9. Minusta on oikein hyvä asia, että kaikki puolueet asettavat reilusti oman ehdokkaansa vaaleihin eivätkä lähde suinpäin tukemaan Sauli Niinistön ehdokkuutta. Pidän tärkeänä, ettei Sauli Niinistöä valita suoraan ensimmäisellä kierroksella, vaan vaaleissa nähdään toinen kierros kahden ehdokkaan välillä. Tässä katsannossa presidentinvaaleissa on kyse tietynlaisesta protestivaalista. Minusta tähän mennessä asetetut ehdokkaat on oikein hyviä ja lisää on vielä tulossa. Heistä jokainen on oikein ptevä ja sopiva Suomen presidentiksi. Vaikka toisin kiivaasti uskotellaan, presidentinvaalissa ei ole tietenkään kyse vain maan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, vaan paljon muustakin. Maa ansaitsee kunnon presidentin, suorasanaisen mielipidevaikuttajan ja välittäjän, eikä kansanvillitsijää tai - viihdyttäjää, ei myöskään "puolikuninkaallista perhettä".
10. Demarit tekisi todella tyhmästi, jos puolue ei nimeäisi omaa ehdokastaan vaan lähtisi tukemaan joko Sauki Niinistön tai Pekka Haaviston valintaa. Haaviston etsikkoaika meni kyllä jo viime vaaleissa, luulen että hän häviää näissä vaaleissa esimerkiksi Matti Vanhaselle. Minusta demareiden kannattaisi satsata näissä vaaleissa todella nuoreen ja räväkkääseen ehdokkaaseen. Mikkel Näkkäläjärvestä tulisi hyvä Saamelaiskäräjien puheenjohtaja, mutta presidentivaaleissa hän tuskin menestyisi kovinkaan hyvin. Itse voisin äänestää ensimmäisellä kierroksella vaikkapa tulevaa "tähtipoliitikkoa" eli tamperelaista kansanedustajaa Sanna Marinia. Miksi Liisa Jaakonsaari ei ehdottanut Marinia, vaikka tämä on SDP:n ensimmäinen varapuheenjohtaja? Jos puolueen puheenjohtaja eli Antti Rinne ei rohkene lähteä ehdolle, niin tiedusteltaa ihmeessä sitten varapuheenjohtaja Marinin kantaa. Vai olisiko Sanna Marin Jaakonsaaren mielestä kenties "liian punainen" demareiden ehdokkaaksi?
Niin tuota, kai minä voisin sitten lähteä ..tuota jos valitsijayhdistyksen ehdokkaana ajattelin...jos se saadaan pystyyn…onhan siitä ollut puhetta jo aika kaun joo… niin tuota öhöm...olen kyllä jo aika vanha…olen sitä toista kautta miettinyt…viime hetkiin asti...en minä muuten mutku…MINÄ RAKASTAN TÄTÄ MAATA…siinä se nyt sitten tuli…ei se minun oma idea kyllä ollut….Jenni käski noin sanomaan...
1. Istuva presidentti Sauli Niinistö on venkoillut jatkokautensa ilmoituksen kanssa jo pitkään, aivan liian kauan. Tänään Niinistö vihdoin viimein tuli asiassa "ulos" ja ilmoitti Mäntyniemessä, aivan odotetusti, että on valmis hakemaan jatkokautta ensi vuoden vaaleissa. Vaalien ensimmäinen kierros järjestetään 28. tammikuuta.
2. Niinistö kuitenkin sanoi, että hän ei suostu kokoomuksen ehdokkaaksi, kuten vuoden 2012 vaaleissa, vaan haluaa taakseen valitsijayhdistyksen ja sen myötä eräänlaisen kansanliikkeen tuen. Perustuslain 54 §:n 3 momentin mukaan tällainen valitsijayhdistys vaatii taakseen vähintään 20 000 kannattajaa.
3. Valitsijayhdistys on Niinistön mukaan ollut pohdinnassa jo viime kesästä lähtien, siis vuoden verran. Näin ollen on selvää, että Niinistö, joka täyttää elokuussa 69 vuotta, on todellisuudessa päättänyt jo vuosi sitten lähteä tavoittelemaan toista kautta. Näin on asia, vaikka hän kertoi tänään harkinneensa jatkokautta vakavasti viimeisen asti mm. siksi, että täyttää mahdollisen toisen kauden lopulla jo 75 vuotta.
4. Ilmeistä on, että valitsijamiesyhdistyksen monista yksityiskohdistakin on alustavasti sovittu. Niinistö kiisti Mäntyniemessä tietävänsä yhdistyksen varainhankinnasta, mikä vaikuttaa hieman oudolta. Niinistö muotoili valitsijayhdistystä koskevan hankkeen hänelle tyypilliseen venkoilevaan tapaansa: "On ollut innokasta ajattelua".
5. Sauli Niinistön ehtona ehdokkuudelle siis on, että mainittu yhdistys syntyy ja tukea hänelle löytyy. ”Minua hivenen kiehtoo nähdä, kuinka laaja-alaisesti suomalaiset todella olisivat tukenani”, Niinistö sanoi. ”Jos valitsijayhdistystä ei saada kasaan, niin mitäpä minä niissä vaaleissa tekemään", Niinistö loihe ikään kuin "vaatimattomuuttaan" kaunistellen lausumaan.
6. Toki Sauli Niinistölle löytyy helposti tukea, joten tarvittavat 20 000 kannattajaa saadaan kokoon vaikka yhdessä päivässä, kun toimeen tartutaan. Niinistö on tyypillinen tv-aikakauden poliitikko, joka viehättää kansaa ja ihailee hänen ulkonäköään, tykkää hänen ajattelustaan ja piilopopulistisesta suosiontavoittelustaan, samoin Jenni-vaimosta ja Lennu-koirasta. Kun nyt vain ovat, helkkari soikoon, niin kivoja hassukurisia. Tasavallan presidentin virka on nykyisin suuresti viihteellistynyt, tämä kehitys alkoi jo Martti Ahtisaaren virkakaudella ja Tarja Halosen ja nyt Sauli Niinistön kausilla presidentin kansanviihdyttäjän rooli on entisestään korostunut.
7. Niinistö ei tietenkään tyydy 20 000 kannattajan ilmoitukseen, vaan hän edellyttää huomattavasti suuremman joukon eli ainakin 200 000 äänioikeutetun kansalaisen kannatusta jo tässä "esivaalissa". Niinistön tarkoituksena on valitsijamiesyhdistyksen avulla jäädyttäää vastaehdokkaiden vaalikampanja ja kannatuskehitys.
8. Niinistö kertoi, että hänen vaalikampanjansa alkaa vasta Itsenäisyyspäivän jälkeen. Joulun ja uudenvuoden pyhien takia vaalitaisteluun, jos sellaisesta tässä tapauksessa voi edes puhua, jäisi siten aikaan vain kuukauden verran. Niinistön mukaan hänellä ei ole aikaa kampanjointiin Suomen 100-vuotisjuhlavuoden takia. Hänen aikataulunsa on pitkälle sovittu yli syksyn itsenäisyyspäiväviikolle asti. Kaikki tämä tähtää tietenkin siihen, että todellista vaalitaistelua ehdokkaiden välillä ei pääsisi syntymään.
9. Sauli Niinistön mukaan kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on asiasta tietoinen.
Ja kuinka ollakaan, Petteri Orpo teki Niinistölle uskollisena työtä käskettyä, eli ilmoitti jo tiedotustilaisuuden aikana, että kokoomus on hommassa eli Niinistön uudelleen valinnassa ”täysillä mukana”.
10. Petteri Orpon uskollisuus Niinistöä kohtaan juontaa juurensa viime vuodelta, jolloin Orpo voitti Alexander Stubbin kokoomuksen puheenjohtajakisassa. Niinistö ei pitänyt Alex Stubbista ja hänen tyylistään, ei tippaakaan. Kuka tietää, vaikka Niinistö itse asiassa pelkäsi Stubbin suurta kansansuosiota ja vaalimenestystä ja halusi siksi raivata hänet hyvissä ajoin tieltään.
11. Presidentti Niinistö perusteli valitsijayhdistystä sillä, että presidentti on etääntynyt yhä enemmän puoluepolitiikasta. Minusta tämä on hieman kummallinen perustelu, sillä eihän kukaan ole aiemminkaan edellyttänyt, että istuva presidentti harrastaisi puoluepolitikointia. Hänen on ilman muuta pysyteltävä erossa puolueista ja puoluepolitiikasta. Se, että tasavallan presidentiltä on uuden perustuslain myötä riisuttu sisäpolitiikkaan kuuluvia valtaoikeuksia, ei tietenkään merkitse sitä, että ensi tammikuun vaaleissa ei puhuttaisi lainkaan sisäpolitiikasta tai yleensä kotimaan politiikasta, vaan keskityttäisiin vain ulko-ja EU-politiikkaa koskeviin kysymyksiin.
12, Toki Niinistö on jo ensimmäisen kautensa aikana ottanut kantaa eri tavalla moniin sisäpoliittisiin kysymyksiin. Edellä jo viittasin siihen, miten Sauli Niinistö vaikutti viime vuonna taustalla kokoomuksen puheenjohtajavaalissa ja halusi nostaa puolueen, jota hän on aiemmin johtanut, uudeksi puheenjohtajaksi Petteri Orpon ja savustaa Alex Stubbin ulos myös Juha Sipilän johtamasta hallituksesta.
13. Tuoreena esimerkkinä Niinistön puuttumisesta kotimaan asioihin ja poliittikkaan voidaan mainita viikko sitten tapahtunut uuden oikeuskanslerin nimitysasia. Oikeusministeri eli oikeusministeri Jari Lindström oli päättänyt esittää valtioneuvoston yleisistunnossa oikeuskansleriksi professori Veli-Pekka Viljasta, jolla ilmeisesti oli myös koko hallituksen tuki takanaan. Kun Sauli Niinistö sai tiedon asiasta, hän ilmoitti oitis pääministeri Juha Sipilälle, että hän ei tule Viljasta virkaan nimittämään, vaan että hän on Tuomas Pöystin nimityksen takana. Hallituksen ei auttanut silloin muu kuin taipua Niinistön tahtoon ja saneluun.
14. Ko. nimitysasian taustalla voi olla poliittista "peliä" sen varmistamiseksi, että sote-uudistus, jonka pääarkkitehtina Tuomas Pöysti on sinänsä ansiokkaasti reilut kaksi vuotta toiminut, toteutuu loppuun asti kokoomuksen edellyttämällä tavalla. Tätä näkemystä tukee myös se, että Pöysti aloittaa oikeuskanslerina vasta ensi vuoden alussa, mikä tarkoittaa sitä, että hänen halutaan paimentavan sote-uudistuksen läpiviemistä vuoden loppuun asti.
15. Toisaalta on väitetty, eikä ilmeisesti aivan aiheetta, että Sauli Niinistö on tuntenut jonkinlaista kaunaa professori Veli-Pekka Viljasta vastaan, koska tämä oli puolta vuotta aiemmin arvostellut julkisesti Niinistön uudenvuoden puhetta. On myös syytä muistaa, että oikeuskanslerin virkavelvollisuuksiin kuuluu perustuslain mukaan valvoa, ei vain hallituksen ja sen ministereiden, vaan myös tasavallan presidentin virkatointen laillisuutta. - Tämä on yksi esimerkki siitä, miten Niinistö on, vastoin vakuuttelujaan, puuttunut hallituksen nimityspolitiikkaan ja kotimaan asioihin.
16. Poliittiset puolueet ovat ehtineet jo asettaa omia ehdokkaitaan presidentinvaaleihin. Keskusta asetti jo lähes vuosi sitten ehdolle Matti Vanhasen, vihreät Pekka Haaviston ja vasemmistoliitto Merja Kyllösen. Demareiden tilanne on auki osittain siksi, että mahdolliset ehdokkaat ovat odotelleet Sauli Niinistön ilmoitusta. Entistä puheenjohtajaa, kansanedustaja Eero Heinäluomaa on pyydetty ehdokkaaksi. Tänään Heinäluoma ilmoitti, että hän kertoo viikon kuluessa kantansa asiaan. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja ja puolustusministeri Jussi Niinistö sanoi tänään, että puolue tulee asettamaan vaaleihin oman ehdokkaansa. Oikein hyvä!
17. On toki selvää, että Sauli Niinistö valitaan toiselle kaudelle. Kysymys on lähinnä vain siitä, saako Niinistö jo vaalin ensimmäisellä kierroksella yli puolet annetuista äänistä, jolloin toista kierrosta ei tarvita. Koska ei puolueet ovat asettaneet vaaliin päteviä ehdokkaita, on luultavaa, että nämä saavat yhteensä niin paljon ääniä, että toinen kierros tarvitaan. Näin tapahtui myös vuoden 2012 presidentinvaaleissa, jolloin Sauli Niinistön vastaehdokkaana toisella kierroksella oli Pekka Haavisto.
18. Itse olen jo kauan sitten päättänyt, että en tule näissäkään vaaleissa äänestämään Sauli Niinistöä. Tähän on useita syitä, joista kerron myöhemmin; en kannata hänen uudelleen valintaansa. Minusta Sauli Niinistö ei ole ollut eikä hänestä tule myöskään toisella kaudella todellista "koko kansan presidenttiä", vaikka hän siihen itse tällä manööverillä eli valitsijayhdistyksellä kovasti pyrkisikin. Äänestämällä muita ehdokkaita voidaan taata, että presidentinvaaleissa tullaan järjestämään toinen kierros, jolloin vaalit ovat todelliset.
Luontokin näyttäisi reagoivan ilmoitukseen, Littoistenjärvi on taas samea, samaa vanhaa paskaa sielläkin siis...
Mäenpää: Pääministeri Sipilä sai Yleltä erikoiskohtelun
1. Yleisradio (Yle) pyysi helmikuussa hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpäätä laatimaan selvityksen yhtiön journalistisesta päätöksenteosta. Toimeksiannossa selvitys rajattiin koskemaan Ylen nykyistä päätöksentekojärjestelmää.
2. Olli Mäenpää on 67-vuotias kokenut ja julkaisutoiminnassaan sangen tuottelias ja todella pätevä hallinto-oikeuden tutkija. Hän on toiminut myös Julkisen sanan Neuvoston (JSN) puheenjohtajana 1999-2003 ja viitisen vuotta Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina. Mäenpää on antanut eduskunnan eri valiokunnille, lähinnä perustuslakivaliokunnalle, varmaan lähes tuhat asintuntijalausuntoa. Pilkkakirveet, esim. Aarno "Loka" Laitinen, ovat tuoneet aika usein esiin, että nuoruudessaan eli 1970-luvulla Olli kuului ns. taistolaisiin. Olli Mäenpää vaimo Marjatta Mäenpää toimi viimeksi Helsingin hallinto-oikeuden ylituomarina, siis ko. tuomioistuimen päällikkötuomarina. Marjatan sisko on laulajana ja näyttelijänä tunnetuksi tullut Sinikka Sokka. Tämä on naimissa jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen kanssa; Alpo toimi aiemmin jonkin aikaa teatterin johtajana Turussa.
3. Yle kertoi selvityspyynnöstään 23.2.-17 eli samana päivänä, jolloin JSN antoi päätöksensä ns. Terrafame-asiassa tehtyihin kanteluihin. JSN antoi tuolloin Ylelle langettavan päätöksen pääministeri Juha Sipilää ja Terrafamea koskeneen uutisoinnin osalta. Kolme Ylen palveluksesta irtisanoutunutta toimittajaa oli arvostellut Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen (U&A) päätoimittaja Aatte Jääskeläistä Juha Sipilää koskevan uutisoinnin tukahduttamisesta. Kolme toimituksen toimittajaa irtisanoutui Jääskeläisen menettelyn johdosta Ylen palveluksesta.
4.
JSN:n päätöksen mukaan Ylen toiminnassa oli nähtävissä piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja Jääskeläinen on taipunut ulkopuoliseen painostukseen. JSN joutui päätöstä tehdessään äänestämään, sillä ratkaisu syntyi äänin 6-6. jolloin neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin kanta ratkaisi.
5. Professori Olli Mäenpää antoi selvityksensä tänään. Siinä on 67 sivua. Mäenpää päätyy yleisarvioinnissaan siihen, että Yle toimii yleisesti ottaen riippumattomasti. Hän edellyttää kuitenkin - ja vieläpä selvin sanoin - Ylen journalistisen johtajuuden parantamista ja riippumattomuuden vahvistamista. Lisää riippumattomuutta, toteaa selvitysmies Mäenpää.
Mäenpään raportti
6. Raporttia varten Mäenpää on haastatellut 48 Ylen johtajaa tai journalistia ja tutkinut alan lainsäädäntöä sekä ohjeistusta. Haastateltujen joukosa on monia tunnettuja nimiä, kuten esimerkiksi Ruben Stiller, Ylestä Terrafame-tapauksen johdosta ovet paukkuen lähteneet toimituspäällikkö Jussi Eronen ja toimittajat Susanna Päivärinta ja Salla Vuorikoski, Atte Jääskeläinen, toimitusjohtaja Jussi Kivinen, Sote-toimittaja Tiina Merikanto, Ari Mölsä (lakimies hänkin), Jyrki Saarikoski, Timo Seppänen, Riikka Uosukainen, Thomas Wilhelmsson jne.
7. Selvitysmies kehottaa Ylen johtoa kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota yhtiön journalistiseen vastuuseen oikeudellisen ja rikosoikeudellisen vastuun sijaan. Mäenpää totesi Ylen TV-uutisissa äsken, että Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitusta on johdettu ikään kuin "lakirjan takaa" ja "käräjäoikeus edellä" (onhan Atte Jääskeläinen, kuten todettua, juristi), vaikka Ylen toimintaa pitäisi Mäenpään mukaan johtaa "sananvapaus edellä".
8. Terrafame-tapauksessa, johon Mäenpää näyttää puuttuneen omasta aloitteestaan, Ylen journalistinen vastuu jäi Mäenpään mukaan selkeästi taka-alalle. Terrafamen tapausta ei muuten mainita raportin sisällysluettelossa, mutta sitä koskeva käsittely alkaa selvityksen sivulta 48. Mäenpään mukaan uutista laadittaessa journalistinen johto, siis päätoimittaja Atte Jääskeläinen, turvautui eränlaiseen ”mikromanagerointiin” - tällä termillä tarkoitetaan lähinnä johdon puuttumista pikkuasioihin ja halua pitää kaikki langat omissa käsissään - vaikka toimittajan laatimassa uutisjutussa ei ollut oleellisia virheitä.
9. Jonkinlaiseksi yleislääkkeeksi Mäenpää ehdottaa Ylen riippumattomuuden seurantaa, esimerkiksi vuosittaisella arvioinnilla. Lisäksi hän ehdottaa, että Yle-lakiin otettaisiin nimenomainen maininta yhtiön riippumattomuudesta.
10. Professori Mäenpään mukaan Terrafame-tapauksessa johtaminen mukautui ulkoiseen vaikuttamiseen - suomeksi sanottuna siis pääministeri Juha Sipilän Terrafamen uutisen laatineeseen toimittajaan ja päätoimittaja Jääskeläiseen kohdistamaan poikkeuksellisen räikeään painostukseen - mikä on horjuttanut yleisön luottamusta Ylen riippumattomuuteen.
11. Asia voitaisiin ilmaista selkokielellä siten, että vaikka Ylen riippumattomuus ei yleisesti ottaen ole selvitysmiehen mukaan ollut uhattuna, Terrafame-asiassa suurelle yleisölle ja myös selvitysmiehelle syntyi sellainen vahva mielikuva, että luottamus Ylen riippumattomuuteen on pääministerin onnistuneen painostuksen johdosta kärsinyt tuntuvan kolauksen. Yle siis mukautui poliittiseen painostukseen, jota edusti pääministeri Juha Sipilä, joka on valtakunnan tärkein yksittäinen toimija. Johtopäätös on sama, mikä ilmenee myös JSN:n Ylelle antamasta langettavasta päätöksestä. Tällaiseen painostukseen riippumaton Yle ei saa taipua, Mäepää korostaa.
12. Ylen hallitus, jonka puheenjohtajana on Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson - juristi ja professori hänkin - käsitteli Olli Mäenpää selvitystä kokouksessaan tänään, kuulemma nelisen tuntia. Tiedotteessaan Ylen hallitus ilmoittaa, että yhtiön vastaavilla toimittajilla, siis myös Jääskeläisellä, on sen luottamus. Ylen hallitus kehottaa kuitenkin yhtiön toimivaa johtoa, lähinnä toimitusjohtaja Jussi Kivistä (kok), toteuttamaan Terrafamen tapauksen jälkeen jo aloitettuja korjaustoimenpiteitä ja ratkomaan Olli Mäenpään selvityksen esille nostamia ongelmia.
13. Wilhelmssonin mukaan hallituksen keskustelussa oli esillä oli myös vastaavien toimittajien asema, ja yksimielisesti hallituksen jäsenet olivat sitä mieltä, että "tällä porukalla mennään". Luottamus päätoimittaja Atte Jääskeläiseen on säilynyt, korostaa Thomas Wilhelmsson.
14. Thomas Wilhelmsson on 67-vuotias oikeustieteen tohtori, joka on toiminut Helsingin yliopiston siviilioikeuden ruotsinkielisenä professorina ja sen jälkeen yliopiston vararehtorina, sitten yliopiston rehtorina (2008-2013) ja nyt siis yliopiston kanslerina. Myös Wilhelmsson on ollut - ainakin nuoruudessaan - kallellaan vasemmistoon, mitä osoittaa mm. hänen SKDL:n jäsenyytensä. Lakimiespiireissä Wihelmsson tunnetaan usein käytettynä ja ahkerana välimiehenä - niitähän kaikki pätevät hamuavat itselleen. Thomas Wilhelmssonia on pidetty taitavana siviilioikeuden tutkijana, mistä johtunee, että hänelle myönnettiin vuonna 2011 Knut ja Alice Wallenbergin säätiön palkinto ansioistaan oikeustieteen alalla. Palkinnon arvo on vaatimattomat 1 miljoona Ruotsin kruunua. Kyllä se nyt ainakin yhtä välimiespalkkiota vastaa!
15. Huhtikuussa ilmeni, että Suomi on pudonnut Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauslistalla Norjan ja Ruotsin jälkeen sijalle kolme. Vuosittain julkaistavalla listalla Suomi oli tätä ennen ykkösenä vuodesta 2010 alkaen.
16.
Järjestön mukaan Suomen sijoituksen pudotuksen syynä oli nimenomaisesti pääministeri Juha Sipilän painostus Yleä kohtaan, johon Yle taipui, kuten myös Olli Mäenpään selvityksessä todetaan. Järjestö toteaa raportissaan, että painostus oli kansalaisille ja toimittajille yllätys. Järjestön Suomen-osaston puheenjohtaja Ilkka Nousiainen pitää tapahtumien antamaa kuvaa sananvapauden mallimaasta huonona.
– Pääministerin asema julkisen vallan käyttäjänä ja tapa puuttua voimakkaasti yksittäisten ammattitoimittajien työhön näyttäytyi sananvapauden rajoittamisena kotimaan lisäksi myös kansainvälisessä mediassa. Kun tähän vielä lisätään yksittäisten toimittajien perustellut irtisanoutumiset, välittyi maailmalle kuva, joka ei sopinut sananvapauden mallimaahan, Nousiainen sanoi 26.4.2017 järjestön tiedotteessa.
17. Toimittajat ilman rajoja -järjestön pääsihteeri Christophe Deloire pitää Suomen putoamista listan kärjestä vuoden merkittävimpänä tapauksena. Deloire pitää yllättävänä myös sitä, että journalistien ammattitaito ja hyvät käytännöt eivät estäneet sananvapauden heikkenemistä.
18. Suomalaisessa mediassa on tänään ihmetelty tapaa, jolla Ylen toimitusjohtaja Jussi Kivinen ja hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson kiirehtivät heti Ollli Mäenpään selvityksen jättämisen jälkeen antamaan varauksettoman tukensa päätoimittaja Atte Jääskeläiselle. Tähän tukikuoroon yhtyi Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kivelä (persut). Kaikki kolme yrittivät korostaa, että itse asiassa Mäenpään raportti oli Ylen kannalta hyvin edullinen. He tuntuvat selvästi väheksyvän pääministeri Juha Sipilän Yleen kohdostamaa painostusta ja Atte Jääskeläisen menettelyä taipua painostuksen edessä. Herrat tuntuvat vähät välittävän siitä, että Suomi menetti sananvapauden ykkösmaan asemansa nimenomaan ko. jupakan takia. Järkyttävää piittaamattomuuta, sanoisin.
