174. Valtionsyyttäjä: parkkiyhtiöiden toiminta on laillista

Tässä on kyse täysin laillisesta toiminnasta

ParkComin toimitusjohtaja Tom Ekiä vastaan tehtiin viime vuoden lopulla rikosilmoitus, jossa hänen katsottiin syyllistyneen virkavallan anastamiseen. Rikosilmoituksen mukaan yhtiö harjoitti pysäköinninvalvontaa yksityisillä paikoitusalueilla ja sen työntekijät kirjoittivat parkkisakoja muistuttavia valvontamaksuja pysäköintiehtojen vastaisesti pysäköityjen ajoneuvojen omistajille.

Vantaan käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus (tuomio 20.11.2008) olivat aiemmin erässä riita-asiassa, joka koski ParkComin nostamaa velkomuskannetta, katsoneet, ettei jutussa velallisena olleen henkilön tarvinnut maksaa ParkComin määräämää valvontamaksua, koska sanotunlaisia maksuja voivat lain mukaan kirjoittaa vain viranomaiset eli kunnallinen pysäköinninvalvoja tai poliisi.

ParkCom pyysi jutussa KKO:lta valituslupaa. KKO myönsi 3.3.2009 yhtiölle valitusluvan (VL 2009:26). Juttu on vielä KKO:ssa ratkaisematta.

On syytä huomata, että Helsingin hovioikeus, jonka tuomiota olen blogissani perusteellisesti ruotinut ja voimakkaasti kritisoinut (27.11.2008) perusti ratkaisunsa nimenomaan siihen, että parkkiyhtiöltä puuttui toimivalta valvontamaksun määräämiseen, joka hovioikeuden mukaan kuuluisi ainoastaan kunnalliselle pysäköinninvalvojalle ja poliisille.

Valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski on nyt julkistanut oman käsityksensä, joka poikkeaa täysin hovioikeuden kannasta. Syyttäjän käsitys ja kanta ei sido KKO:ta, mutta olisi yllätys, jos KKO asettuisi toiselle kannalle.

Todettakoon, että KKO otsikoi valitusluvanmyöntämistä koskevan päätöksensä näin: "Sopimus-sopimuksen syntyminen." Otsikossa ei siis puhuta mitään parkkiyhtiön toiminnan laillisuudesta. Voitaneen siis varovaisesti ennakoida, että KKO toteaa lopullisessa päätöksessään parkkiyhtiön toiminnan olevan sinänsä täysin laillista.

KKO:lta odotetaan siten kannanottoa erityisesti siihen, onko yksityisoikeudellinen sopimus, johon valvontamaksun määrääminen ParkComin (ja minun) ja nyt siis myös valtionsyyttäjän käsityksen mukaan perustuu, pätevä ja ajoneuvon kuljettajaa sitova. Kyse on lyhyesti sanottuna siitä, katsotaanko sitovan sopimuksen syntyvän, kun pysäköintitilaa etsivä autoilija näkee suurista tauluista yksityiskohtaiset pysäköinnin ehdot, ajaa sisälle pysäköintialueelle ja pysäköi autonsa alueelle.

Olen puoltanut blogijutuissani sitä kantaa, että sopimus syntyy ja on pätevä ja ajoneuvon kuljettajaa siis sitova. Kyse on konkludenttisesta reaalisopimuksesta, jonka syntymiseen ei tarvita mitään muuta toimenpidettä. Eräät siviilioikeuden tutkijat, mm. dosentit Janne Kaisto ja Frey Nybergh Helsingin yliopistosta, ovat olleet toisella kannalla.

KKO:n kanta tähän kysymykseen nähdään sitten aikanaan. Minusta olisi kyllä yllätys, jos

KKO ei hyväksyisi parkkiyhtiöiden edustamaa kantaa.

Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa (hs.fi) luonnehdittiin tänään valtionsyyttäjän syyttämättä jättämispäätöstä "yllätykselliseksi:" "Valtionsyyttäjä teki yllätyspäätöksen ParkComin jutussa."

No, minulle päätös, kuten sanottu, ei sen sijaan ollut mikään yllätys, sillä olenhan todennut blogikirjoituksissani monta kertaa, ettei ParkCom tai mikään muunkaan parkkiyhtiön toiminnassa voi olla kyse minkäänlaaisesta virkavallan anastuksesta.

Mutta Hesarihan kirjoitti oikein pääkirjoituksessaan 2.12.2008 kovasti julmistellen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta otsikolla "Hämärän parkkisakotuksen loputtava." Pääkirjoituksessa vihjailtiin yksityisen pysäköinninvalvonnan olevan todella hämärää ja suorastaan rikollista, kun siinä sanottiin, että "Suomeen rantautuneet yksityiset valvojat ovat jäljitelleet harhauttavasti viranomaisten toimintaa." - Helsingin Sanomilla luulisi olevan nyt anteeksipyynnön paikka pysäköintiyhtiöiltä!

Kirjoitin HS:n edellä mainitun pääkirjoituksen johdosta HS:n mielipidesivulle 13.12.2008 kirjoituksen otsikolla "Yksityiset parkkimaksut ovat laillisia."

Myös jotkut viranomaiset ja ns. "oikeusoppineet" ovat vaahdonneet yksityisen pysäköinninvalvonnan olevan rikollista.

Nyt jo eläkkeelle siirtynyt Helsingin liikennepoliisin pomo, ylikomisario Heikki Seppä on erityisesti kunnostautunut tässä perusteettomassa metelinpidossa. Sepän mukaan viimeistään hovioikeuden tuomion jälkeen on selvää, että yksityinen sakotus täyttää tahallisen rikoksen tunnusmerkistön." (Iltalehti 3.12.-08).

Ihmetellä täytyy myös Joensuun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen kannanottoa, jonka mukaan "yksityisessä sakotuksessa toteutuu rikoksen tunnusmerkistö, se on selvää". Näin on professori Matti Tolvanen laukonut Iltalehden haastattelussa 3.12.2008.

On luultavaa, että juuri auktoriteetteina asiassa esiintyneiden Heikki Sepän ja Matti Tolvasen lausahdukset ovat inspiroineet jotakuta tai useampaa henkilöä tekemään rikosilmoituksen asiassa.

Ilmeisesti professori Tolvasen mielestä valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski on tehnyt nyt "selvästi" väärän päätöksen.

Erityisen räikeästi yksityisiä parkkifirmoja ja etenkin ParkComin toimintaa vastaan on jo pidemmän aikaa hyökätty oikeusjakohtuus -nimisellä sivustoilla, jossa on julkaistu kymmenittäin yksityistä pysäköinninvalvontaa mollaavia ja solvaavia kirjoituksia - tietenkin "puskasta" anonyymisti. Itse olen - omalla nimelläni - kirjoittanut myös tuolle sivustolle joitakin vastakirjoituksia.

Olen kirjoittanut yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ja mm. ParkComin oikeusjutusta seuraavissa blogijutuissa:

- 27.11.2008

- 1.12.2008,

- 13.12.2008,

- 15.12.2008

- 21.1.2009

Katso myös Helsingin Sanomien mielipidesivulla 13.12.2008 julkaistua kirjoitustani "Yksityiset parkkimaksut ovat laillisia."

Lukekaapa sieltä!

173. Anton-pojan äidille Rimma Saloselle langettava tuomio

Rimma Salonen kuvassa oikealla

Tampereen käräjäoikeus antoi tänään tuomion Pikku-Antonin kaappausta ja vapaudenriistoa koskevassa jutussa. Tuomio oli odotetusti langettava: Antonin äidin Rimma Salosen katsottiin syyllistyneen lapsikaappaukseen ja vapaudenriistoon. Vapaudenriisto ei kuitenkaan oikeuden mukaan täyttänyt törkeän vapaudenriiston tunnusmerkistöä.

Näistä rikoksista Rimma Saloselle langetettiin 1,5 vuoden ehdollinen vankeusrangaistus. Myös rangaistus oli odotetunlainen, sillä syyttäjä oli vaatinut juuri sanotun suuruista ehdollista vankeusrangaistusta. Antonin isä Paavo Salonen oli asianomistajana vaatinut 1,5 vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta.

Käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana toimi käräjätuomari ja jäseninä kolme lautamiestä, hylkäsi Rimmaa vastaan kavalluksesta nostetun syytteen. Rimma Salonen tuomittiin suorittamaan korvaukseksi nyt 6-vuotiaalle Antonille vapaudenriiston aiheuttamasta kärsimyksestä 20 000 euroa, isä-Paavo (65) oli vaatinut pojalleen vielä tätäkin suurempaa korvausta kärsimyksestä.

Rimma velvoitettiin suorittamaan korvaukseksi Paavolle Antonin etsimisestä Venäjällä ja tapaamisyrityksistä syntyneistä kuluista 4 800 euroa ja korvaamaan Paavon ja Antonin yhteisiä oikeudenkäyntikuluja 4 100 eurolla.

Tuomittu 20 000 euron korvaus on suomalaisen oikeuskäytänön mukaan korkeanlainen ja voi alentua hovioikeudessa, jonne Rimma Salonen on jo ilmoittanut tulevansa valittamaan koko tuomiosta. Mutta jos olisimme esimerkiksi USA:ssa, nyt tuomittuun korvaussummaan voitaisiin luultavasti lisätä ainakin yksi nolla lisää.

Tapauksen faktat ovat jokseenkin selvät, olen kertonut tapauksesta blogissani 19.5.2009; ks. myös blogeja 104 ja 106 kesäkuulta. Oikeuden mukaan Rimma syyllistyi lapsikaappaukseen, koska hän oli ottanut maaliskuussa 2008 omavaltaisesti huostaansa tuolloin 4-vuotiaan poikansa Antonin tämän isältä Paavolta, jonka huostassa lapsi oli tuolloin ollut. Vapaudenriistoon Rimma syyllistyi oikeuden mukaan kuljettaessaan suoraa päätä Antonin oikeudettomasti Venäjälle.

Rimman mukaan hän ei voinut syyllistyä lapsikaappaukseen, koska hänellä oli lapsen yhteishuoltajuus Paavon kanssa. Rimma tuntuu kuitenkin unohtavan, että isä-Paavo ei ollut antanut lupaa Antonin viemiselle Venäjälle. Rimma väitti, että hän oli lähtenyt Venäjälle vain lomailemaan Antonin kanssa, mutta myöskään tätä väitettä käräjäoikeus ei niellyt. Ennen Venäjälle matkustamistaan Rimma luopui asunnostaan ja tyhjensi sen huonekaluista ja tavaroista. Suomessa vielä ollessaan hän vuokrasi Venäjältä asunnon kolmeksi kuukaudeksi.

Rimma kertoi jääneensä Venäjälle, koska Paavo oli uhkaillut häntä puhelimessa; mahdollisesti tästä syystä vapaudenriistoa ei katsottu oikeudessa törkeäksi. Heinäkuussa 2008 Rimma haki ja sai Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:ltä päätöksen, jonka mukaan Antonia ei saa viedä pois Venäjältä, vaikka venäläinen tuomioistuin oli sitä ennen antanut siihen luvan.

Kuten tunnettua, Paavo oli oli sitkeä, matkusti Venäjälle, vietti siellä aikaa kuukausikaupalla, teki salapoliisityötä ja löysi poikansa sekä kuljetti Antonin kuluvan vuoden toukokuussa monien vaiheiden jälkeen takaisin Suomeen diplomaatti Simo Pietiläisen auton takakontissa. Käräjäoikeudessa Paavo Salosta muuten avusti asianajaja Riitta Rauhala, joka on Simo Pietiläisen aviopuoliso.

Oikeus on puhunut, pulinat pois! Näin voitaisiin Johannes Virolaista mukaillen oikeusvaltiossa sanoa. Mutta mitä vielä! Rimma Salonen on jo ehtinyt ilmoittaa tuomioon tyytymättömyyttä ja aikovansa valittaa tuomiosta hovioikeuteen. Tähän hänellä on tietenkin täysi oikeus.

Mutta hieman epätavallista on, että tuomittu järjestää parin tunnin kuluttua tuomion antamisesta tiedotustilaisuuden, jossa tuomio ja suomalaisvirnaomaiset jälleen kerran mollataan perusteellisesti. Kyseinen info pidettiin Helsingissä tänään kello 16 ja sinne oli tullut joukko venäläismedian edustajia; tähän on saatu Antonin tapauksen yhteydessä jo tottua. Antonin tapaus ja oikeusjuttu herätti jo kesällä ja nyt syksyllä käräjäoikeusvaiheen aikana laajaa huomiota venäläisissä tiedotusvälineissä. Rimma Salosen tapaus on ollut jopa ykkösuutinen Venäjän mediassa.

Tiedotustilaisuuksia tapauksen johdosta - myös ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä - on junaillut dosentti Johan Bäckman, ja hän oli myös tänään järjestetyn tilaisuuden taustalla. Bäckman on Helsingin, Joensuun ja Turun yliopistojen dosentti, varmaan siis pätevä tieteenharjoittaja. Sen sijaan Lapin yliopisto ei osoittanut Bäckmanin dosenttihaaveille osoittanut muutama vuosi sitten ymmärrystä. Bäckman ei ole kuulemma halunnut tarkentaa, mikä rooli hänellä on kyseisessä oikeusjutussa.

Bäckman on kirjoittanut Antonin tapauksesta mittavan määrän blogijuttuja ("antonfree"). Hänen mielestään rikoksiin ovat tapauksessa syyllistyneet Paavo Salosen ohella suomalaisviranomaiset Pietarin lähetystöstä ja erityisesti ulkoministeri Alex Stubb, jota Bäckman on moukaroinut kirjoituksissaan oikein olan takaa.

Bäckmanin käräjäoikeuden käsittelyä koskeva selostus oli hyvin tarkka ja paikoitellen hauskakin, mutta sen pilasi kuitenkin täysin dosentin lievästi sanottuna kärkevä kielenkäyttö syyttäjää (johtava kihlakunnansyyttäjä Mika Mäkinen), Paavo Salosta ja asianajaja Riitta Rauhalaa kohtaan. Käräjäoikeuden jäsenet Bäckman sentään jätti rauhaan. Rauhalasta Rimman taustajoukot ovat tehneet kantelun Suomen Asianajajaliittoon, mutta luulenpa, ettei Rauhalan tarvitse olla tästä kovinkaan huolissaan. Paavo Salonen on lehtitietojen (I-S 10.10.) tiettävästi aikeissa tehdä kunniansa loukkaamisesta rikosilmoituksen Rimmaa ja Johan Bäckmania vastaan.

Johan Bäckman on esiintynyt tapauksen johdosta näkyvästi Venäjän mediassa, jossa hän väitti vähän ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä muun muassa, että Rimma Salosta uhkaisi 7,5 vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Eräs venäläinen poliitikko on muutama päivä siten todennut Bäckmanin videossa, että käräjäoikeudella ei ole mitään perusteita tuomita Rimma Salosta jutussa, Paavo Salosen vaatimukset oikeudessa olivat kuulemma puuta heinää.

Eikös tällaista menettelyä nimitetty ennen vanhaa "sekaantumiseksi toisen valtion sisäisiin asioihin?" Toki neuvostoliittolaiset saivat mielin määrin sekaantua suomalaiseen politiikkaan ynnä muuhun, sen sijaan suomalaiset eivät saaneet arvostella Neuvostoliittoa ja sen yhteiskuntaelämää edes pienellä sanalla. Presidentti Urho Kaleva Kekkosen johdolla kehitetty ja hänen valvontansa alaisuudessa toiminut itsesensuuri piti tästä tiukasti huolen.

Oman maan kansalaisia toki saa ja pitääkin puolustaa, mutta tämä pitäisi tehdä kaikella mahdollisella kunnioituksella ystävällismielisen naapurimaan riippumatonta tuomioistuinlaitosta ja muita viranomaisia kohtaan ja yksityisiä ihmisiä mollaamatta.

Mutta kuten tiedetään, venäläiset tuomioistuimet ovat riippumattomia hallitusvallasta ja muista virnaomaisista vain paperilla, eivät käytännössä ja todellisuudessa. Ehkä nyt nähty oikeusprosessi Anton-pojan tapauksesta saattoi juuri sen vuoksi olla heille hieman outo. Jos oltaisiin venäjällä, tuomioistuimen lainvoimaisia päätöksiä ei tarvitsisi noudattaa, jos joku "korkeampi" viranomainen päättäisi toisin. Tämähän nähtiin myös Antonin tapauksessa.

Olisi ollut hyvä, jos esimerkiksi Pietarin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijat olisivat voineet käydä seuraamassa Tampereen käräjäoikeuden istuntoa ja pääkäsittelyä. He olisivat silloin voineet omin silmin havaita, miten riippumaton tuomioistuin ja syyttäjistö toimivat länsimaisessa demokratiassa.

Mutta ehkä tällaiseen vierailuun tarjoutuu vielä pietarilaisille opiskelijoille ja kenties heidän opettajilleenkin mahdollisuus, kun Turun hovioikeus aikanaan pitää pääkäsittelyn Anton-pojan jutussa. Turku ja Pietarihan ovat sitä paitsi ystävyyskaupunkeja - olivat vielä ainakin ennen tätä "tuomiopäivää."

Siitä, miten oikeusvaltiossa ei kenenkään pitäisi toimia, saamme me suomalaiset sen sijaan aina vähän päästä näytöksen dosentti Bäckmanilta.

Tätä juttua kirjoittaessani tuli tieto, jonka mukaan Paavo Salosta vaaditaan luovutettavaksi Venäjälle. Itar-Tassin mukaan Venäjän yleisen syyttäjän virasto valmistelee parhaillaan Paavoa koskevaa luovutuspyyntöä. Uutisen mukaan Venäjä pitää rikoksena sitä, että Paavo toi Antonin keväällä Venäjältä Suomeen sala diplomaatin auton tavaratilassa.

Kyse on siis ärsytetyn imperiumin vastaiskusta. Bäckmanin blogista voidaan tämän päivänä "satona" lukea tästä seuraavat otsikot:

- Rimma joutuu maksamaan entiselle miehelleen lapsen salakuljetuksesta takakontissa; siitäkös se 20 000 euroa sitten tulikin (latojan huomautus);

- Venäjän kansankamarin Anatoli Kutsera vaatii Rimma Salosen "kyynisen" tuomion peruuttamista; Venäjällähän tämä peruuttaminen kävisi käden käänteessä päinsä (latojan huomautus);

- Venäjän ihmisoikeusvaltuutettu Vladimir Lukin vaatii Paavo Saloselle oikeudenkäyntiä Venäjällä; no, jo on aikoihin eletty - oikein ihmisoikeusvaltuutettu (latojan huomautus);

- Venäjän valtakunnansyyttäjä vaatii Paavo Salosen luovutusta Venäjälle; no jo on Paavo suosittu Venäjänmaalla (latojan huomautus).

Mitähän kaikkea tästä vielä seuraa ja millaisia otsikoita saamme vielä dosentin blogista lukea? Yöpakkasia jo pitelee ja talvikin on kohta tulossa...toivottavasti kiista jää lumisodan tasolle.

172. Lempilausahduksia

"Isänmaan asialla olleet kärsivät nyt"

Ilta-Sanomissa oli tänään juttu, jossa kerrottiin presidentti Barack Obaman lausahduksista, joita hänen on huomattu toistelevan kerta toisensa jälkeen.

Tällaisia ovat muun muassa sanonnat "Muutos ei ole helppoa" (Change isn´t easy), "Se ei tapahdu yhdessä yössä" (It won´t happen overnight) ja "Edessä on takapakkeja ja epäonnistuneita startteja" (There will be setbacks and false starts). Parhaiten tunnetaan kuitenkin Obaman lausahdus "Annas kun selitän" (Let me be clear).

Olisiko suomalaisilla poliitikoilla ja valtiomiehillä vastaavanlaisia sanontoja? Pikainen kaivelu muistista toi mieleen joitakin lausahduksia, jotka eivät kenties ole yhtä nasevia kuin Obamalla, mutta joista asianomainen henkilö kuitenkin muistetaan.

Kekkonen:

- Saatanan tunarit!

- Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan

- Ulkopolitiikka käy sisäpolitiikan edellä; jos jommankumman niistä on oltava rempallaan, olkoon se sitten sisäpolitiikka

- Syyttäkää siitä minua, Kekkosta

Paasikivi:

- Kreml ei ole mikään raastuvanoikeus

- Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku

Vennamo:

- Kyllä kansa tietää!

- Seteliselkärankaiset poliitikot

Koivisto:

- Kyllä se siitä

- Tarttis tehrä jotakin

Ahtisaari:

- Minusta on perin valitettavaa

- Valitettavasti

- Peijooni sentään

- Minusta on hyvin tärkeää

- Kyl mä sanoisin et

Johannes Virolainen:

- Mie en sano mittää

- Kansa on puhunut, pulinat pois

- Kyllikki, mis sie oikein oot

Holkeri:

- Minä juon nyt kahvia

Paavo Lipponen:

- Nahkurin orsilla tavataan, edustaja Pekkarinen

Sauli Niinistö:

- Jep, jep

- Minuutti on kulunut, edustaja Virtanen

Stubb:

- Täs keississä on kolme pointtii, pointti yks...

- Mä teen nyt mun unelmaduunii

Vanhanen:

- Tää on nyt mun puolelta selvä

- Minulla ei ole muistikuvaa asiasta

- Nuorisosäätiökö - jos on jotain selvitettävää niin se pitää selvittää, se pitää selvittää

- Tuppeen sahattu koivu..se on ainoa josta voisi olla kyse...

- Siit on pitänyt tulla lasku..siitäkin on pitänyt tulla lasku

- Pääministeri yritettiin kaataa, siis pääministeriä...

- Pitäisikö pääministerin olla yksin vastuussa kymmenien vuosien aikaisesta käytännöstä

- Älkää siitä pääministeriä syyttäkö...pääministeriä! (rivien välissä)

- Olen valmis taistelemaan

- Jos vain joku toimittaja haluaa, niin lähdetään taskulampun kanssa ajamaan Laukaseen vaikka heti

Mauri Pekkarinen:

- Enhän minä voinut mitenkään muistaa tällaista asiaa

- Sain oikeuskanslerilta puhtaat paperit (kun en muistanut)

Pauliine Koskelo:

- Tällaista voi tapahtua vain Suomessa; vuonna 2008 KKO juhli 90 vuotista taivaltaan, tänä vuonna KKO täytti 200 vuotta ja vuonna 2018 edessä ovat sitten KKO:n 100-vuotisjuhlat

Jaakko Jonkka:

- Antaa paistin nyt ensin kypsyä valmiiksi

Muistettakoon myös

Homer Simpson:

- D'oh!

- Stupid Flanders

- Boooring!

Tulisiko mieleen vielä joitakin muita lausahduksia?

Tässä yksi ihka uusi (15.10):

Edward Dutton, tutkija:

- Suomi on kuin laimennettu Grönlanti

171. Nänninimemisjuttu hovioikeudessa

Kuvassa ei liene nänni...

Olen seurannut blogissa joitakin mielenkiintoisia oikeusjuttuja. Osa niistä on kesken ja lainvoimaisesti vielä ratkaisematta. KKO on antanut valitusluvaan muun muassa ParkComin yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa jutussa ja Pääministerin morsian -kirjasta syntyneessä rikosjutussa, jossa valittajana ovat Susan Ruusunen ja kustantaja Kari Ojala. Molemissa jutuissa odotellaan KKO:n tuomiota vielä tämän vuoden aikana. Palataan sen jälkeen asiaa.

Helsingin hovioikeudessa on käsiteltävänä juttu Johanna Korhonen vs. Alma Media; käräjäoikeus hylkäisi Korhonsen kanteen. Hovioikeuden ratkaisu siirtynee ensi vuoden puolelle. Vaasan hovioikeuden käsittelyssä on mielenkiintoinen Pietarsaaren vauvansurmaa koskeva juttu. Tampereen käräjäoikeus antaa huomenna tuomion Pikku-Antonin lapsikaappausjutussa, jossa syytettynä on Antonin äiti Rimma Salonen.

Ruandassa käytävässä Porvoon käräjäoikeuden joukkotuhontajutusta ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Tiedotusvälineiden into, joka oli alussa suuri ja toimittajia lappoi Kigalissa solkenaan, näyttää lopahtaneen kokonaan. Mitähän sinne Afrikkaan ja Kigaliin mahtaa oikein kuulua? Halloo...kuuluuko..."häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää..."

Seuraavassa ikään kuin pienenä välipalana muutama kommentti Rovaniemen hovioikeuden viime perjantaina 9.10. antamasta tuomiosta niin sanotussa Raahen nänninimemisjutussa.

Raahen sairaalassa työskentelevää noin 60-vuotiasta mieslääkäriä (radiologi) syytettiin Raahen käräjäoikeudessa seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai vaihtoehtoisesti kunnianloukkauksesta sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytteen mukaan - syyttäjänä jutussa toimi naispuolinen kihlakunnansyyttäjä - kyseinen lääkäri oli heinäkuussa 2007 tutkinut nuoren 20 -vuotiaan lähihoitajaksi opiskelevan naisen rintoja muun muassa tunnustelemalla rintoja takaapäin ja imemällä naisen nänniä. Tätä pidettiin syytteessä, johon nainen yhtyi. epäasiallisena menetelmänä. Lääkäri oli lisäksi levittänyt tutkimuksessa tarvittavaa geeliä paljain käsin molempiin rintoihin, myös tämä oli syytteen mukaan väärä tapa.

Nainen kertoi oikeudessa menneensä sairaalaan rintojen ultraäänitutkimukseen. Hän oli riisunut yläruumiinsa paljaaksi ja mennyt hoitopöydälle makaamaan ja laittanut pyyhkeen suojakseen. Lääkäri oli huoneeseen tultuaan ottanut mitään puhumatta pyyhkeen pois ja sivellyt käsin tutkimuksessa tarvittavaa geeliä hänen rintoihinsa. Jossakin vaiheessa lääkäri oli kehunut naisen rintoja hyvän muotoisiksi. Ultraäänikoe oli sujunut muuten asiallisesti.

Tämän jälkeen nainen oli kertonut rinnastaan tulevasta eritteestä. Nyt lääkäri oli pyytänyt naista nousemaan ylös, mennyt hänen taakseen ja puristellut rintoja molemmin käsin pyörivin liikkein. Naisen takana ollessaan lääkäri oli painautunut kiinni potilaaseen.

Kun rinnoista ei ollut tullut eritettä, oli lääkäri kysynyt, saako hän maistaa nänniä. Nainen oli kertomansa mukaan suostunut pyyntöön hämmennyksissään ja paniikkitilassa. Lääkäri oli imenyt toista nänniä noin 10-15 sekunnin ajan pitäen samalla käsiä naisen rinnoilla.

Asianomistajan mielestä lääkärin tutkimustapa ei kuulunut potilaan ja lääkärin väliseen suhteeseen, vaan parisuhteeseen. Naisen mukaan hänelle oli syntynyt tilanteessa epämiellyttävä, nöyryytetty ja inhottava olo ja hän oli reagoinut voimakkaasti tilanteeseen. Hän oli seuraavana päivänä ottanut yhteyttä sairaalaan potilasasiamieheen. Nainen on vaatinut lääkäriltä korvauksia.

Lääkäri on jutussa syytettynä kertonut, että kysymys oli ollut tavanomaisesta tutkimustilanteesta. Hän tekee vuosittain noin 300 vastaavaa tutkimusta. Geelin levittäminen lastalla oli lääkärin mukaan epäkäytännöllistä, käsin geelin sai levitetyksi tasaisemmin eikä se haitannut tutkimusta mitenkään.

Rintojen tutkiminen potilaan istuessa on lääkärin mukaan hankalaa. Hän kiisti tutkineensa rintoja pyörivillä liikkeillä, vaan kertoi painelleensa rintoja eri puolilta todetakseen mahdollisia kyhmyjä. Nännin imemistä lääkäri kertoi käyttäneensä saadakseen eritteen esille. Kyseessä on vanha tapa, josta hän oli kuullut eräältä kätilöltä. Hän oli saanut imemiseen luvan potilaalta.

Lääkäri kertoi kehuneensa naisen rintoja kauniin muotoisiksi rauhoitellakseen tutkittavaa. Hänen mukaansa tutkittavat ovat usein huolissaan rintojen muodosta ja epäilevät niissä erilaisia vikoja. Lääkäri kiisti toimineensa seksuaalisessa tarkoituksessa. Hän ei ollut huomannut, että potilas olisi ollut jotenkin vaivaantunut.

Raahen käräjäoikeus hylkäsi kesäkuussa 2008 kaikki syytteet ja korvausvaatimukset toteen näyttämättöminä. Käräjäoikeus viittaisi erityisesti siihen, että syytettä vastaan puhui se, että nainen oli antanut suostumuksensa nännin imemiseen. Käräjäoikeus piti lääkärin käyttämiä tutkimusmenetelmiä osin epäasianmukaisina, mutta näiltäkään osin menettely ei täyttänyt rikoksen tunnusmerkistöä. Näytöllisesti epäselvässä tilanteessa asia tulee ratkaista syytetyn eduksi, käräjäoikeus opasti perusteluissaan.

Syyttäjä ja asianomistaja valittivat tuomiosta hovioikeuteen.

Hovioikeudella oli käytössään jo käräjäoikeudelle annettu Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) asiantuntijalausunto; TEO on sittemmin lakkautettu ja sen tehtävät ovat siirtyneet Valvira-nimiselle uudelle viranomaiselle (latojan huomautus). Lausunnon mukaan geeliä ei tule levittää käsin vaan erityisellä tutkimusanturalla. Tutkittavan rinnan imemiseen ei ole lausunnon mukaan mitään lääketieteellistä aihetta. Mahdollisen eritteen maulla ei ole merkitystä, eikä imemisen avulla voida myöskään päätellä, tuleeko vuoto yhdestä vai useammasta tiehyeestä.

Hovioikeudessa kuultiin uutena todistajana sairaalan potilasasiamiestä. Hän kertoi, että syytteessä olevasta lääkäristä oli kanneltu ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta kaksi kertaa ja tapauksen jälkeen vielä kaksi muuta kertaa. Hovioikeus katsoi, ettei potilasasiamiehen lausumalla ollut asiassa merkitystä. - Tämä on aivan oikein, koska noista muista tapauksista ei ollut rikosjutussa lainkaan kyse. Lehtitiedoista ei ilmene, olivatko nämä muut kantelut johtaneet joihinkin toimenpiteisiin lääkäriä vastaan.

Hovioikeus lausui tuomiossaan, ettei sillä ole aihetta arvioida näyttöä tai siitä tehtäviä johtopäätöksiä toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.

-------

Toisin kuin oikeusistuimet näyttävät jutussa ajatelleen, tapauksessa ei ole ongelmallista niinkään näyttö, vaan se, miten faktoja tulee juridisesti arvioida. Jostakin syystä, varmaankin vanhoja perinteitä ja kirjoitustapoja noudattaen, tuomioistuimet pyrkivät tekemään aika usein riitaisista kysymyksistä näyttökysymyksiä, vaikka siitä ei todellisuudessa olisikaan kysymys. Tuomion perusteluissa voidaan esimerkiksi sanoa, että ei ole näytetty, että syytetty olisi syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön, vaikka kyse on itse asiassa ollut siitä, onko syytetyn sinänsä selvää menettelyä lain mukaan pidettävä kyseisenä rikoksena.

Tässäkin tapauksessa faktat ovat selvät, tekisi mieli sanoa jopa harvinaisen selvät. Asianomistaja ja syytetty ovat kertoneet tapahtumista jokeenkin yhtäpitävästi. Ainoa erimielisyys faktoissa koskee sitä, oliko nainen ollut tutkimusta tehtäessä vaivaantunut tai jopa paniikissa, kuten hän itse jälkeenpäin on väittänyt. Tämä seikka ei kuitenkaan ole puhdas tai "raaka" fakta, vaan kyse on arvostuksenvaraisesti asiasta eli mielipidekysymyksestä.

Lehtitietojen mukaan mikään ei näytä tukevan väitettä, jonka mukaan asianomistaja olisi ollut paniikissa, hädissään tai edes kiukustunut. Jos olisi ollut, niin hän olisi luultavasti "syöksynyt" tutkimushuoneesta ulos ovet paukkuen tai jopa kirkuen. Mutta mitään tällaista ei ole edes väitetty tapahtuneen. Kannattaa panna merkille, että nainen ei mennyt potilasasiamiehen puheille heti, vaan vasta seuraavana päivänä.

Kyse on siis siitä, onko lääkärin suorittamaa tutkimusta ja menettelyä pidettävä väitetyllä tavalla rikollisena menettelynä. TEO:n lausunnossa lääkärin metodia ei pidetä lääketieteellisesti "aiheellisena," mutta toisaalta sitä ei ainakaan suoranaisesti kritisoida epäasialliseksi. Kun on ilmeistä, että kyseistä imemismetodia on vanhastaan käytetty, lääkärin ei voida katsoa syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Geelin levittämistapa - käsin vai lastalla - vaikuttaa jokseenkin merkityksettömältä asialta, ja samaa voidaan sanoa rintojen tutkimisesta potilaan seisoessa tai maatessa tutkimuspöydällä.

Mikään seikka ei viittaa myöskään kunnianloukkaukseen - lääkärihän päin vastoin kehui tutkittavan rintoja kauniiksi! Samaa on sanottava seksuaalista hyväksikäyttöä koskevasta syytöksestä. Tässä kohdin on aivan oleellista se, että lääkäri kysyi ennen toimenpiteeseen ryhtymistä, suostuuko nainen siihen. Asianomistaja myöntää, että hän antoi suostumuksen nänninsä imemiseen. Tapauksessa mikään ei tunnu viittaavan seksuaaliseen hyväksikäytön tarkoitukseen. Ovet eivät paukkuneet eikä lääkäri saanut potilaaltaan "korvilleen."

Mainittakoon, että joissakin etelän medioissa - muun muassa Helsingin Sanomissa - ei kyseisen tapauksen uutisoinnissa ole mainittu lainkaan naisen suostumusta nännin imemiseen. Kun tästä on päätelty, että lupaa ei kysytty eikä saatu, ovat monet lukijat syyttäneet raivostuneina hovioikeutta vaikka mistä.

Tapauksesta tuntuu muutoinkin nousseen tarpeettoman suuri kohu tiedotusvälineissä. Se olisi voitu estää, jos hovioikeus olisi julkistanut ratkaisustaan asianmukaisen tiedotteen ja pannut sen internet-kotisivuilleen kaikkien nähtäväksi. Mutta tätä hovioikeus ei tehnyt - ei ole tehnyt ilmeisesti koskaan - ja samalla nihkeää ja julkisuuskielteistä tiedotuskäytäntöä edustavat myös kaikki muut suomalaiset hovioikeudet.

Ei siis mikään ihme, jos hovioikeudet, varsinkin Itä-Suomen HO ja Rovaniemen HO, saavat kuulla etelän medioissa (keskustelupalstoilla) kunniansa tuon tuostakin!

Mitenkähän tapauksessa olisi käynyt, jos tutkimuksen suorittanut lääkäri ei olisikaan ollut jo kuusikymppinen äijä, vaan nuori ja komea á la tohtori Rossi? Olisikohan syyte siinä tapauksessa nostettu?