605. Onko käräjäoikeuden päätös Finnairin teknisten lakon keskeyttämisestä laiton?

1. Finnairin tekniset toimihenkilöt aloittivat tiistaina viikon kestävän lakon protestiksi Finnairin suunnitelmille vähentää väkeä. Lakon piti jatkua ensi viikon keskiviikkoon saakka. Lakon taustalla on meneillään oleva yt-prosessi, joka tähtää moottori- ja laitehuollon sopeuttamiseen tai jopa lopettamiseen

2. Lakon alettua Finnair jouti keskiviikkona perumaan viisi lentoja, lisäksi useat lennot myöhästyivät aikataulustaan. Finnair haki Helsingin käräjäoikeudesta väliaikaista päätöstä kieltää lakon jatkuminen 2,8 miljoonan euron suuruisen uhkasakon uhalla.

3. Helsingin käräjäoikeuden tuomari Timo Jääskeläinen ratkaisi eilen asian kuulematta työntekijäpuolta. Finnairin vaatimuksen mukaisesti Jääskeläinen kielsi väliaikaisesti lakon jatkumisen ja asetti kiellon tehostamiseksi seitsemälle ammattiliitolle yhtiön vaatimuksen mukaisesti 400 000 euron eli yhteensä 2,8 miljoonan euron suuruisen uhkasakon.

4. Käräjäoikeuden päätös tepsi, sillä työntekijät päättivät eilen keskeyttää lakon ja palata töihin viimeistään torstaina.

5. Tänään Helsingin Sanomat on ottanut käräjäoikeuden päätöksen verkkojulkaisunsa ykkösuutiseksi ja repäissyt siitä Juha Rossin ja Petri Sajarin kirjoittamassa jutussa isot otsikot:

Oikeustieteilijät: Finnairin tekniikalle määrätyt sakot ovat lainvastaisia.

6. Lehti on haastatellut juttua varten kahta professoria. Näistä toinen eli Turun yliopiston prosessioikeuden professori Antti Jokela väittää, ettei käräjäoikeudella ole oikeutta puuttua perusoikeuksiin kuuluvan yleisen lakko-oikeuden käyttöön. Jokelan mukaan tällaiset asiat kuuluvat työtuomioistuimelle. Jokelan mielestä käräjätuomarin olisi myös pitänyt kuulla ammattiliittoja ennen turvaamistoimen määräämistä. Jokela moittii käräjäoikeutta siitä, että tämä ei ole perustellut lainkaan sitä, miksi ammattiliittoja ei tarvinnut kuulla.

7. Samaa mieltä on Helsingin yliopiston yksityisoikeuden professori Niklas Bruun. Myös hän katsoo, että ennen päätöstä ammattiliittoja olisi pitänyt kuulla. Bruun valittelee myös käräjäoikeuden asettaman uhkasakon suuruutta ja viittaa siihen, että  työrauhavelvoitteen rikkomisesta työtuomioistuin voi määrätä enintään 29 500 euron suuruisen hyvityssakon. Bruunin mukaan käräjätuomarin päätös on perustuslaissa turvatun lakko-oikeuden kannalta "erittäin ongelmallinen."

8. Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne kertoi keskiviikkona, että liitto pitää päätöstä oikeusjärjestelmän vastaisena.

Ovatko professorit oikeassa eli onko käräjätuomarin päätös todella lainvastainen?

9. Asiassa on kolme kysymystä: 1) onko käräjäoikeus asiassa toimivaltainen, 2) saiko käräjäoikeus kieltää lakon ja asettaa sen tehosteeksi uhkasakon ja 3) onko asetettu uhkasakko lainvastainen tai ylisuuri?

10. Asiassa on kysymys oikeudenkäymiskaaren 7 luvun säädetystä siviiliprosessuaalisesta turvaamistoimesta. Näiden toimien tarkoituksena on kiireellisen oikeussuojatarpeen tilanteissa järjestää ennakkoturvaava tilapäinen oikeussuoja tuomioistuintietä jo ennen lopullisen päätöksen antamista ja vaikkapa jo ennen kanteen vireillepanoa. Koska tuomion saaminen kestää, kuten hyvin  tiedämme, selvissäkin saati riitaisissa asioissa, niin  aikanaan  syntyvä kanteen hyväksyvä ratkaisu voi olla reaalisesti arvoton, jos tuleva tappio-osapuoli on hukannut omaisuuttaan tai ehtinyt aiheuttaa asian voittavalle osapuolelle kohtuuttoman suurta vahinkoa.

11. Turvaamistoimiprosessin tulee siis olla nopea, joskus jopa tunneissa mitaten, ja asian tutkinta on oltava summaarinen.

12. Turvaamistoimikelpoisista vaadetyypeistä ja turvaamistointen edellytyksistä säädetään OK 7 luvussa. Turvaamistoimi voi tulla kysymyksen ensiksi  saamisoikeuden eli käytännössä rahasaamisten turvaamiseksi (OK 7:1),  toiseksi asiassa, jossa on kyse tiettyä esinettä tai oikeutta koskevasta paremmasta oikeudesta (OK 7:2) ja kolmanneksi muun yksityisoikeustyyppisen oikeuden tai etuuden turvaamiseksi (OK 7:3).

13. Finnairin hakemuksessa on selvästikin kyse OK 7:3:ssä mainitusta  yleisestä turvaamistoimesta, jonka käyttöala on erittäin laaja. Finnairin hakemuksessa mainittu asia eli aloitetun ja laittomaksi väitetyn lakon keskeyttäminen on asia, joka kuuluu OK 7:3:n soveltamisalan piiriin. On selvää, että kyseinen lakko, jonka johdosta yhtiö joutui heti ensimmäisenä päivänä, olisi edelleen jatkuessaan aiheuttanut yhtiölle erittäin suuria taloudellisia tappioita ja vahinkoja.

14. Kuuluisiko mainitunlainen turvaamistoimiasia sitten käräjäoikeuden sijasta työtuomioistuimelle, kuten professori Antti Jokela sanoo?

15. Ei kuulu, sillä käräjäoikeus on kyllä asiassa toimivaltainen. Turvaamistoimikelpoisen vaaten ei nimittäin tarvitse olla yleiseen tuomioistuimen eli käräjäoikeuden asialliseen toimivaltaan kuuluva, vaan se saattaa pääasiaprosessissaan kuulua erityistuomioistuimeen tai hallintotuomioistuimeen. Vaikka siis itse pääasia eli tässä tapauksessa kysymys siitä, onko lakko laiton vai ei, kuuluu työtuomioistuimelle, on käräjäoikeus toimivalta päättää ko. turvaamistoimipäätöksen antamisesta.

15a. Laki työtuomioistumista ei edes tunne omaa turvaamistoimimenettelyä, joten tälläkin perustella näyttää selvältä, että ko. turvaamistoimiasiassa toimivalta kuuluu käräjäoikeudelle, vaikka itse pääasiassa työtuomioistuimella on toimivalta.

16. Olisiko käräjätuomarin sitten pitänyt ehdottomasti kuulla hakemuksen johdosta työntekijäpuolta eli ko. ammattiliittoja, joita edustaa Ammattiliitto Pro?

17. Kuuleminen ei ole ollut tarpeen, sillä on tärkeätä havaita, että käräjäoikeus ei ole antanut vielä asiassa lopullista päätöstään, vaan vasta väliaikaisen turvaamistoimiratkaisun. Lain mukaan hakijan vastapuolta ei ole välttämätöntä tässä vaiheessa kuulla. Kuuleminen tapahtuu vasta väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen ja uhkasakon asettamisen jälkeen. Kuuleminen varsinkin tässä asiassa, jossa yhtiöllä on kaikkiaan seitsemän eri vastapuolta, olisi voinut viedä kohtuuttomasti aikaa ja aiheuttaa, jos lakko olisi ehtinyt jatkua vielä muutaman päivän,  Finnairille todella jättitappiot.

18. Pyyntö väliaikaisen turvaamistoimen määräämisestä on ratkaistava pikaisesti ja käytännössä samana päivänä, jolloin hakemus on tehty. Pyyntö on hyväksyttävä, jos on todennäköistä, että hakijalla on suhteessa vastapuoleen hakemuksessa tarkoitettu oikeus eli tässä tapauksessa väite lakon laittomuudesta on todennäköisesti oikea. Hukkaamis- tai vaaraedellytyksen eli tässä tapauksessa vahinkoedellytyksen osalta hakijalta ei käytännössä edellytetä muuta kuin pelkkä väite, eli tässä tapauksessa väite siitä, että lakon jatkumisesta aiheutuu yhtiölle huomattavan suurta vahinkoa.

19. Kolmanneksi vielä kysymys asetetun uhkasakon määrästä, jota professorimme ovat paljoksuneet.

20. Ensinnäkin Niklas Bruunin mainitsema 29 500 euroa - naurettavan pieni summa jo sinänsä -  joka on enimmäissumma, jonka työtuomioistuin voi määrätä laittomasta lakosta, ei koske lainkaan nyt määrättyä turvaamistointa. Uhkasakko on eri asia kuin mainittu hyvityssakko. OK 7 luvussa ei ole määrätty mitään kiinteää summaa tai haarukkaa, jonka sisällä  tuomioistuimen asettaman uhkasakon tulisi pysyä. Yleisesti ottaen voitaneen sanoa, että uhkasakon vastaa sitä vahinkoa, joka hakijalle ilman turvaamistointa voisi vastapuolen toimenpiteistä aiheutua. Tältä kannalta tarkasteltuna käräjäoikeuden kullekin ammattiliitolle asettama 400 000 euron uhkasakkoa ei voida pitää liiallisena.

21. Edellä mainituilla perusteilla päädyn kyllä omasta puolestani siihen johtopäätökseen, että käräjäoikeuden päätös, jota mainitut oikeustieteilijät ovat väittäneet Helsingin Sanomissa eli tavallaan "lehden suulla" vääräksi, on täysin lainmukainen.

22. Lakko-oikeus kuuluu, kuten kollega Antti Jokela sanoo HS:ssa, perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin. Perustuslaki turvaa kuitenkin ainoastaan lakko-oikeuden laillisen käytön, ei laittomia lakkoja. Laittomuuksia ei sentään perustuslakikaan hyväksy! Perustuslaissa on turvattu myös omaisuuden suoja, jota laittomilla lakoilla voidaan loukata. Tuomioistuimen pitää siis voida kieltää laittoman lakon jatkuminen.

604. KKO:n jäsenten salaiset ja suurituloiset välimiestehtävät ovat merkki tuomarietiikan rapautumisesta

Veljmiehel' on patsas, pitäisikö väljmiehelkii olla? Väljmies salloo puuhastelj, istuskelj, laskuttelj...

1. Oikeustoimittajat ry julkisti eilen selvityksensä tuomareiden sivutoimista vuosina 2008-2012. Selvitys liittyy Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielimen GRECO:n Suomen maatarkastukseen. Oikeustoimittajienyhdistys oli eilen GRECO:n tarkastajien kuultavana. Greco selvittää kyseisessä tarkastuksessa muun muassa tuomareiden korruptiota.

2. Tuomareiden sivutoimista kaikkein ongelmallisimpia ovat välimiestehtävät muun muassa välimiesmenettelyn salaisen luonteen ja välimiehille maksettavien suurilta vaikuttavien palkkioiden vuoksi. Välimiesmenettelyä käytetään yleensä yritysten välisissä liiketoiminnassa syntyneiden riitojen ratkaisemiseen. Välimiesmenettely ja välitystuomiot ovat salaisia eikä tuomiosta voi valittaa. Myös välimiesmenettelyn asianosaisia koskevat tiedot ja välimiehille maksettavat palkkiot ovat salaisia. Tuomareille maksetuista välimiespalkkioista ja niiden määristä saadaan hajatietoja ainoastaan julkisten verotustietojen perusteella.

3. Esimerkkinä mainittakoon, että vuonna 2010 muhkeimmat välimiestulot verotustietojen mukaan hankki oikeusneuvos Mikko Tulokas. Hänen 370 000 euron suuruiset välimiestulonsa olivat kolmikertaiset hänen 123 000 euron suuruiseen virkapalkkaansa verrattuna. Tulokas on ollut välimiesneuvosten kunkku ja hyvänä kakkosena on tullut aina vuoden 2009 lopussa eläkkeelle jäänyt oikeusneuvos Gustaf Möller. Vuona 2010 toiseksi eniten välimiestuloja oikeusneuvoksista keräsi Juha Häyhä 76 000 euron palkkioillaan.

4. On selvää, että julkisuudessa täysin piilossa käytävä välimiesmenettely ja välimiestuomareiden korkeat ja kerrotussa mielessä "pimeät" palkkiot voivat heikentää ja käytännössä myös heikentävät luottamusta tuomarin puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen. Oikeusvaltiossa tuomioistuinten ja tuomareiden ja toiminnan tulisi kuitenkin olla täysin läpinäkyvää. Tämä koskee erityisesti maan ylimpiä oikeusasteita. Ylimpien tuomareiden saamat salaiset maksut tuntemattomilta yrityksiltä ovat tuomitsemistoiminnan läpinäkyvyyden ja tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta sangen arveluttavia. Samat tuntemattomat yritykset, jotka maksavat välimiespalkkioita korkeimman oikeuden tuomareille,  esiintyvät usein muissa asioissa asianosina korkeimmassa oikeudessa, jossa myös välimiehinä esiintyvät oikeusneuvokset osallistuvat kyseisten riitojen ratkaisemiseen.

5. Oikeustoimittajien selvityksessä olivat mukana korkein oikeus, kaikki hovioikeudet, Helsingin käräjäoikeus, korkein hallinto-oikeus (KKO) ja työtuomioistuin. Selvityksen mukaan välimiestehtävät vuosina 2008-2012 keskittyvät selkeästi korkeimpaan oikeuteen (KKO). Mainittuna aikana tuomioistuimet myönsivät yhteensä 41 sivutoimilupaa välimiestehtäviä varten. Niistä 27 lupaa KKO myönsi omille jäsenilleen. Muille tuomioistumille "jäi" siis yhteensä vain 14 välimiestehtävää varten myönnettyä sivutoimilupaa.

6. Selvityksen yksityiskohtaiset tiedot löytyvät Oikeustoimittajien kotisivuilta.

7. Olen itse koonnut vastaavia tietoja hieman aikaisemmalta ajalta, katso blogi 17/9.9.2008 "KKO:n oikeusneuvokset välimiehinä", jossa mainitut tiedot ovat hyvin samanlaisia nyt julkaistun selvityksen kanssa. Katso myös blogia 41/3.11.2008 "Kateusbarometrin kertomaa", johon olen koonnut eräitä tietoja välimiestuomareiden "saalistamien" palkkioiden suuruudesta.


8. Korkeimman oikeuden sisällä välimiestehtävät keskittyivät tietyille tuomareille. KKO:ssa on 19 jäsentä, joista  välimiestehtäviä teki mainittuna aikana yhdeksän oikeusneuvosta (Tulokas, Möller, Häyhä, Mansikkamäki, Välimäki, Esko, Sippo, Rajalahti ja Kantor). Näistä kuudella oli tarkasteluajanjaksolla kolme tai sitä useampi välimiestehtävä (Tulokas, Möller, Häyhä, Välimäki, Esko ja Sippo). KHO:n tuomarit eivät hoitaneet yhtään välimiestehtävää. Kaikissa kuudessa hovioikeuksissa sivutoimilupa välimiestehtäviä varten  myönnettiin yhteensä yhdessätoista tapauksessa.

9. Useimmissa tapauksissa tuomarin oli nimennyt välimieheksi Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonka puheenjohtajana on toiminut ja toimii edelleen oikeusneuvos Gustav Möller ja yhtenä jäsenenä oikeusneuvos Pertti Välimäki. Oikeusneuvokset toimivat nykyisin välimiesoikeuden puheenjohtajana tai ainoana välimiehenä. Yhdeksässä sivutoimiluvassa ei selvityksessä saatu tietoa siitä, mikä taho oli nimennyt välimiehen.

10. Oikeustoimittajien yhdistys sai tiedot sivutoimiluvan saaneista tuomareista ja ajanjaksosta, johon välimiestehtävä liittyi, asianomaisilta tuomioistuimilta. Sen sijaan tuomioistuimet kieltäytyivät valtion virkamieslain nojalla antamasta tietoja niistä tahoista, joiden riitaa ratkaistiin. Nämä tahot maksavat myös välimiehen palkkion.

11. Tiedämme siis vain välimiehen nimeävän ja heille palkkion maksavan "tahon" - esimerkiksi "välimiesjutun asianosaiset" tai "asianosaisten nimeämät välimiehet" taikka "Keskuskauppakamarin välityslautakunta" - mutta emme konkreettisesti niiden yritysten nimiä, joita välimiesmenettely koskee ja jotka ovat (ainoan) välimiehen nimenneet  taikka niitä asianosaisten nimeämiä välimiehiä, jotka ovat sitten puolestaan valinneet välimiesoikeuden puheenjohtajaksi KKO:n jäsenen.

12. Tuomareiden välimiestehtävät tehtiin 1990-luvun lopulla luvanvaraisiksi, jotta tuomareiden mainittuja sivutoimia voitaisiin valvoa paremmin. (Tein itse tuolloisen valvonnan puutteesta kantelun oikeuskansleri Jorma S.Aallolle, joka sitten "havahtui" sanottuun puutteeseen, oikeuskanslerin päätös käynnisti sitten lainmuutoksen; laista  tuli kuitenkin torso). Tuomioistuin voi evätä tuomarin pyytämän luvan toimia välimiehenä esimerkiksi silloin, kun tuomarilla on ollut aiemmin useampi välimiestehtävä. Tämän vuoksi onkin hyvin yllättävää, että tuomioistuimet eivät ole vuosina 2008-2012 evänneet yhtään tuomareiden pyytämään sivutoimilupaa välimiestehtäviä varten. Samoin herättää  huomiota se, että yksikään tuomioistuin ei ollut pyytänyt tietoa tuomarille maksetun palkkion suuruudesta. 

13. Tämä tietenkin herättää epäilyjä sitä, että valvonta toimii vain paperilla, ei käytännössä. Pyydetty lupa toimia välimiehenä näyttää tulevan tulevan myös KKO:ssa ja sen presidentiltä oikeusneuvoksille  tuomareille aina kuin konsanaan illallinen Manulle. Sanonta "korppi ei korpin silmää noki" pitää tässäkin tapauksessa paikkansa.

14. Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtaja Jarkko Sipilä sanoo, että ”välimiestehtäviin liittyy salailua ja salailu aina mahdollistaa korruption.  Sipilä pitää suurena ongelmana sitä, että tässä tapauksessa laki mahdollistaa salailun. Näinhän se on. Ongelmaan on hyvin vaikea puuttua ja muuttaa sitä, koska KKO ja sen tuomarit voivat vedota aina siihen, että hei kamoon, mehän noudatamme "vain lakia" ja että lainsäätäjä on hyväksynyt nykyisen käytännön.

15. Minusta KKO:n jäsenten lukuisat ja rahakkaat välimiestehtävät ja niiden ahnas haaliminen muutaman oikeusneuvoksen toimesta on ennen muuta eettinen ja moraalinen ongelma. Tuomareilta ja erityisesti valtakunnan ylimmältä tuomareilta edellytetään korkeaa moraalia, ei vain virkatehtävissään, vaan kaikessa toiminnassaan. Tuomareiden tulisi olla oikeamielisiä, ei ainoastaan virassaan, vaan myös viranhoidon ulkopuolella.

16. Ovatko muutamien harvojen välimiesneuvosten lukuisat ja rahakkaat välimiestehtävät ja niiden vastaanottaminen osoitus näiden tuomareiden korkeasta ammattietiikasta, moraalista tai oikeamielisyydestä, jos ja kun he varantavat tällä tavoin luottamuksen edustamansa tuomioistuimen eli maan ylimmän oikeusasteen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen?

17. Minusta vastaus on kielteinen. Näitä "supertuomareita" meillä ei ole mitään syytä kumartaa eikä kunnioittaa, vaan sanoutua jyrkästi irti heidän soittamastaan moraalista, siis sen puutteesta. He ovat itse asiassa tuomioistuinlaitoksen mätämunia, jotka pilaavat ahneudellaan koko tuomioistuinlaitoksen riippumattoman maineen ja kunnioituksen.

18. Tuomareilta edellytettävän ammattietiikan vaatimuksiin kuuluu läpinäkyvyys ja avoimuus. Heidän toimiensa niin virassa kuin viranhoidon ulkopuolellakin tulee olla julkisuuden kontrolloitavissa ja arvioitavissa. Oikeamielinen tuomari ei ota perä perä jälkeen vastaan salaisia toimeksiantoja yrityksiltä, joiden maksamat huimat palkkiot ovat myös salaisia. Meidän ei tule hymistellä tällaista salailua ja ahnasta kähmintää, vaan osoittaa sille päättäväinen paheksuntamme.

19. Oikeustoimittajat ovat johtopäätöksissään oikeassa: Tuomareiden ja nimenomaan KKO:n jäsenten lukuisat rahakkaat välimiestehtävät altistavat oikeusneuvokset korruptiolle. Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa kollegani Antti Jokela Turun yliopistosta sanoo, että hän ei "usko", että korruptiota todellisuudessa tapahtuisi. Mutta eihän tässä tietenkään ole kysymys mistään uskon asiasta eikä sen perusteella tehtävistä arvioista.

20. Kyse on sitä, että kun tuomareiden välimiestehtävät ovat salaisia eikä niitä, kuten edellä on todettu, käytännössä edes välitetä valvoa asianmukaisesti, emme kerta kaikkiaan voi tietää, millaista kähmintää välimiesten ja heidän hyvä veli -kumppaneidensa kesken kulissien takana oikeastaan esiintyy tai voi esiintyä. Jo epäily siitä, että tällaista kähmintää ja laitonta vaikuttamishalua voi salaisissa tapahtua, olisi peruste kieltää ainakin KKO:n jäseniltä välimiestehtävät kokonaan. Kun emme tiedä emmekä edes voi saada tietää, vaikka meidän pitäisi tietää, niin silloin tuomareilta on evättävä oikeus ottaa vastaan salaisia (pimeitä)  ja rahakkaita toimeksiantoja.

21. Millaisia ilmenemismuotoja mainitsemani epämääräinen kähmintä voisi sitten käytännössä saada? Kyse on välimiestuomareiden ja -neuvosten, siis välimiehinä esiintyvien tuomareiden, sekä toisaalta lähinnä helsinkiläisten asianajotoimistojen välimiestehtäviä hoitavien asianajajien muodostamista hyvä veli -kerhoista. Nämä asianajajat esiintyvät vuoroin välimiehinä, vuoroin taas välimiesjuttuja välimiesoikeuksissa ajavina yritysten asiamiehinä. On tärkeä huomata, että välimiehiä eivät käytännössä valitse tehtäviinsä asianosaisina olevat yritykset, vaan  niiden asiamiehinä esiintyvät asianajajat. Jos siis esimerkiksi oikeusneuvos toimii ainoana välimiehenä, hänet ovat valinneet  tehtävään kyseisen jutun asianosaisten asianajajat. Jos välimiehiä on kolme, valitsee kummankin asianosaisen asianajaja yhden välimiehen, minkä jälkeen nämä kaksi välimiestä  puolestaan valitsevat välimiesoikeuden puheenjohtajan.

22. Kuten sanottu, oikeusneuvokset toimivat nykyisin ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajina. Useimmissa tapauksissa välimiesoikeuden jäseninä toimii tällöin kaksi asianajajaa; myös oikeustieteen professorit  esiintyvät välimiehinä, mutta eivät läheskään niin usein kuin asianajajat. Siis kaksi ns. huippuasianajaja valitsee ensin kaksi kollegaansa välimiehiksi, jotka puolestaan valitsevat puheenjohtajaksi  KKO:n jäsenen. Jossakin muussa välimiesasiassa puolestaan ensi mainitut  asianajat voivat  toimia puolestaan välimiehinä ja välimiesoikeudessa istuneet välimiesasianajajat puolestaan juttua ajavina asianajajina. Kun välimiesmenettelyä käytetään liike-elämässä varsin runsaasti, muodostuu "sinne tänne" tuota pikaa "pieniä piirejä, jotka "pyörivät" muodostaen sitten laajempia HV- verkostoja, jonka "pauloihin" välimiehiksi persot eli useita välimiestoimeksiantoja perä perää itselleen haalivat tuomarit siis joutuvat. Yhden haaran tästä HV-verkostosta eli "välimiesoikeuksien saaristosta" muodostaa edellä mainittu Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonka jäseniä ovat asianajajat, tietyt yliopistojuristit ja sitten ikään kuin pisteenä iin päällä kaksi oikeusneuvosta, joista toinen on antanut valituttaa itsensä myös lautakunnan puheenjohtajaksi.

23. Oikeusneuvosten ("välimiesneuvosten") ja mahdollisesti myös muiden tuomareiden edellä kerrotunlainen verkottuminen suurten yritysten ja yleensä bisneselämän asioita ajavien ja hoitavien asianajajien kanssa on toki jo sinänsä sangen huolestuttava ilmiö, kun ajatellaan, millaisen oivan kasvupohjan kaikenlaiselle korruptiolle tuollainen verkosto muodostaa. Mutta mitä tämä vaikuttaa sitten välimiesneuvosten ja muiden välimiestuomareiden varsinaiseen virkatyöhön? Mahdollisuuksia ja tilanteita on useita, mutta poimin niistä tässä esille kolme.

24. Kuten edellä jo totesin, samat välimiesmenettelyissä tuntemattomat yritykset, jotka maksavat isoja palkkioita korkeimman oikeuden tuomareille,  esiintyvät usein muissa asioissa asianosasina korkeimmassa oikeudessa. Tällöin myös välimiesneuvokset eli välimiehinä esiintyvät KKO:n jäsenet  osallistuvat kyseisten riitojen ratkaisemiseen.

25. Korkein oikeus myöntää riita-asioissa valitusluvan ainoastaan noin 7-8 prosentissa haetuista tapauksista. Asianosainen ja asianajaja, joka onnistuu saa valitusluvan, on siis todella hyvin "onnekas." Kun KKO ei perustele millään tavalla valituslupapäätöksiään, emme voi yhdessäkään tapauksessa tietää, millä perusteella lupa on myönnetty tai evätty. Tämäkin asia on siis täysin salaista ja salamyhkäistä.  Kun tuomitsemistoiminta on inhimillistä puuhaa, voi kerrotunlaisissa oloissa hyvinkin sattua, että valitusluvan KKO:lta saavat herkimmin ja helpoimmin juuri ne asianosaiset ja yritykset, joiden asiamiehinä korkeimmassa oikeudessa juttua ajavat asianajajat esiintyvät usein myös välimiesjutuissa joko asianajajina tai välimiehinä, missä yhteydessä he ovat tutustuneet ja luoneet HV-siteitä välimiesneuvoksiin.

26. Toiseksi poissuljettua ei ole myöskään se, että edellä mainituilla perusteilla välimiesverkostojen molemminpuolinen jäsenyys vaikuttaa myös niiden juttujen lopputulokseen, joissa  KKO on myöntänyt valitusluvan ja ottanut siten asiallisesti tutkittavakseen. Tähän voidaan toki sanoa, että "minä en usko tällaiseen." Mutta kuten sanottu, kyse ei olekaan mistään uskon asiasta, vaan siitä, että tällaista kähmintää voidaan kerrotuissa olosuhteissa aina epäillä tapahtuvan ja että jo perusteltu epäily korruptiosta on riittävä syy arvioida uudelleen, tulisiko KKO:n jäsenten osallistuminen välimiestehtäviin kieltää.

27. Kolmantena esimerkkinä vaikuttamistavoista voidaan mainita KKO:n jäsenten salamyhkäinen rekrytointitapa. Korkein oikeus tunnetusti täydentää käytännössä täysin suvereenisesti itse itseään el valitsee, kenet se haluaa uudeksi jäsenekseen. Tällöin voi hyvinkin "satua", että valinta kohdistuu juuri asianajajaan, joka on esiintynyt usein välimiesjutuissa joko asianajajana tai välimiehenä.  HV-verkostothan tunnetusti suosivat omia jäseniään.

28. KKO:n välimieskytkösten vaikutus ilmeneekin käytännössä selvimmin juuri siinä, että KKO:n jäseniksi on valikoitunut viime vuosina yhä vain laajeneva joukko välimiesasianajajia. Jos valinta on tehtävä ihmisoikeusjuristina tunnetun asianajajan ai välimiehenä kunnostautuneen asianajan välillä, valinta "osuu" jälkimmäiseen, vaikka  KKO:n kokoonpanossa on jo ennestään ollut useita  välimiesasianajajia, muttei yhtään ihmisoikeuksiin perehtynyttä juristia. Tämä tendenssi tuntuu vain jatkumistaan jatkuvan ja kohta käy ilmeisesti niin, että välimiesasianajajat  valtaavat vähitellen KKO:n enemmistön.

29. HS:n tämänpäiväisessä jutussa "KKO:n tuomareilla on eniten välimiestehtävä" professori Antti Jokela sanoo, että "jos järjestelmä antaa mahdollisuuden rakenteelliseen korruptioon, se tulisi korjata." Tästä olen samaa mieltä. Mutta millä tavalla järjestelmää tulisi korjata? Jokelan resepti on se, että tuomareiden välimiestehtävien tulisi olla julkisia ainakin asianosaisten ja palkkioiden osalta.

30. Minusta tämä keino ei riitä eikä tepsi epäkohtien poistamiseen, jos korruption mahdollisuus halutaan todella kitkeä pois. On myös niin, että kun välimiesmenettely on luonteeltaan myös mainituissa kohdin salaista, Jokelan mainitsemia poikkeuksia ei edes ole mahdollista tehdä "yhdenlaisten" välimiesten eli tuomareiden osalta, vaan kaikkien välimiesten osalta on noudatettava samoja sääntöjä.

31. Oma reseptini on siis se, että koska välimiesmenettely on salaista ja tulee sellaista olemaan myös jatkossa sekä asianosaisten nimien että välimiesten palkkioiden osalta, ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin evätä tuomareilta tai ainakin maan ylimmän tuomioistuimen tuomareilta mahdollisuus ottaa vastaan välimiestoimeksiantoja. Eiväthän ylimmän oikeusasteen tuomarit saa kerta kaikkiaan ottaa vastaan salaisia yksityisiä ja täysin salaisia tuomitsemistehtäviä, joista heille maksetaan salaisia ja "suolaisia" palkkioita, eikö niin? Tuollaiset salamyhkäiset sivutoimet vaarantavat ilmiselvästi tuomareiden puolueettomuuden ja koko tuomioistuinlaitoksen perustuslaissa ihmisten oikeusturvan keskeiseksi takeeksi säädetyn riippumattomuuden.

32. Jokin välimiestehtävä silloin tällöin, esimerkiksi  parin välivuoden jälkeen, kävisi vielä jotenkin pirtaan, mutta kun noita toimeksiantoja näköjään hamutaan jatkuvasti, on ainakin minun mittani täyttänyt. Selvää on myös, että tuomarin runsaat välimiestehtävät ja muut sivutoimet ovat omiaan heikentämään hänen keskittymistään oman virkatyön hoitamiseen ja saattavat haitata esimerkiksi ennakkopäätösten perustelemista. Laadukkaiden perustelujen laatiminen jää tällöin pakosta niiden tuomareiden harteille, joilla ei ole välimiestehtäviä tai muita sivutoimia.

33. Korkeimman oikeuden tuomareiden välimiestehtävät ovat siis yksiselitteisesti Suomen perustuslain vastaisia. Katso myös blogia 556/12.3.2012 "KKO:n jäsenten salaiset välimiestehtävät tulisi kieltää".

34. Kuten edellä totesin, kysymys on loppujen muuta tuomareiden moraalista, oikeamielisyydestä ja ammattietiikasta, siis niiden puutteesta. Kun ihmiset jatkuvasti ja riittävän äänekkäästi paheksuvat  edellä kohdassa 16 mainittuja mätämunatuomareita, on syytä uskoa, että välimiestuomarit itsekin, vaikka olisivat olleet kuinka persoja ja ahneita sivutoimille tahansa, itsekin vähitellen havahtuvat paheksuntaan ja ymmärtävät, mikä on eettisesti sallittua ja mikä ei.

PS

Korkeimman oikeuden tänään antamassa tiedotteessa sanotaan, että KKO:n tuomarit eivät toimi asianosaisten nimeäminä välimiehinä.

Tiedote on varmaankin annettu tänään Helsingin Sanomissa olleen jutun takia, jossa on otsikoitu, että "KKO:n tuomareilla on eniten välimiestehtäviä."

Tuossa jutussa tai siinä haastatellun kahden professorin lausunnoissa ei kuitenkaan edes väitetä, että KKO:n oikeusneuvokset toimisivat asianosaisten nimeäminä välimiehiä. Tätä ei ole väitetty myöskään minun edellä olevassa blogikirjoituksessani, vaan siinä on nimenomaan todettu, että nykyisin KKO:n jäsenet toimivat ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajina tai ainoana välimiehenä.

Mutta eihän KKO:n tiedotteessa mainittu seikka toki poista niitä epäkohtia ja epäilyjä, joita tuomareiden välimiehenä toimimisesta aiheutuu tuomareiden ja KKO:n riippumattomuuden kannalta asiaa tarkasteltaessa!

KKO:n tiedotteessa otetaan kantaa ainoastaan tuomareiden esteettömyyteen/esteellisyyteen, mutta tuomarin ja tuomioistuimen riippumattomuus, joka on keskeisiä asioita perustuslaissa, KKO vaikenee ja sivuuttaa mainitun tärkeän kysymyksen siis kokonaan.

KKO:n tiedotteessa ei oteta kantaa myöskään välimiesneuvosten toistuviin ja runsaisiin välimiestehtävin ja niistä maksettaviin "pimeisiin" palkkoihin.

Sillä seikalla, että välimiesjutun asianosaiset ovat KKO:n presidentin tiedossa, ei ole asiassa mitään merkitystä, sillä kyse ja ongelma onkin siitä, että nuo tiedot eivät ole yleisölle julkisia.

603. Syyttäjät ja tuomarit tukkanuottasilla teknisestä prosessikysymyksestä

Käydä päälle kuin yleinen syyttäjä

1. Edellisessä blogijutussa (602) sivusin jo hieman tuomarin prosessinjohtoa. Käsitteen laajassa merkityksessä prosessinjohdon piiriin kuuluvat lähestulkoon tuomarin kaikki toimenpiteet asian käsittelyvaiheessa ennen tuomiota. Se jaetaan yleisesti kahteen osaan, eli 1) materiaaliseen (aineelliseen) ja 2) muodolliseen prosessinjohtoon. Materiaalinen prosessinjohto tähtää itse asian eli riitakysymysten selvittämisen, kun taas muodollisen prosessinjohdossa on kysymys menettelyn ulkoisen kulun järjestämisestä ja johtamisesta. Käytännössä muodollisen ja materiaalisen prosessinjohdon raja ei ole tarkka.

2. Erässä aivan äskettäin sattuneessa tapauksessa on kysymys tuomarin muodollisesta prosessinjohtoon kuuluvasta asiasta. Tapaus koskee Helsingin käräjäoikeuden 5/II osaston 14.5.2012 pääkäsittelyn aikana antamaa päätöstä nro 4356.

3. Käräjäoikeuden käsiteltävänä olevassa asiassa oli kysymys törkeästä huumausainerikoksesta. Asiaan vastaamaan haastetuista viidestätoista syytetystä kymmenen oli vangittu ja kolme oli määrätty matkustuskieltoon. Syytetyistä ainoastaan neljä oli suomalaisia, loput 11 nimistä päätellen latvialaisia, liettualaisia ja venäläisiä. Jutun pääkäsittelyn suunniteltu kesto oli kolme viikkoa.

4. Pääkäsittelyssä antamallaan päätöksellään käräjäoikeus velvoitti syyttäjät erottamaan nimeämänsä kirjalliset todisteet muusta esitutkinta-aineistosta erilliseen kansioon tai sähköiseen  hakemistoon. Käräjäoikeus ilmoitti samalla, ettei se ota vastaan sellaisia kirjallisia todisteita, joita ei ole vaaditulla tavalla eroteltu. Käräjäoikeuden päätökseen ei ilmoituksen mukaan saanut hakea erikseen muutosta.

5. Syyttäjät Heli Vesaaja ja Erkki Huhtala eivät kuitenkaan tyytyneet käräjäoikeuden päätökseen, vaan saattoivat asian kanteluteitse hovioikeuden ratkaistavaksi. Syyttäjät vaativat, että käräjäoikeuden päätös kumotaan tai että hovioikeus ryhtyy hovioikeuslain 2 §:n 3 momentissa ja hovioikeusasetuksen 23 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

6. Syyttäjien mukaan käräjäoikeus oli lakiin perustumattomalla päätöksellään kieltäytynyt ottamasta vastaan sille oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 5 luvun 4 §:ssä säädetyin tavoin muun esitutkinta-aineiston ohessa toimitetut syyttäjien kirjalliset todisteet. Käräjäoikeus oli myös päättänyt jatkaa pääkäsittelyä. Esitutkinta-aineisto koski vain syytteessä tarkoitettuja tekoja, ja lähes jokainen esitutkintapöytäkirjan liite oli syyttäjien kirjallinen todiste. Syyttäjien mukaan käräjäoikeuden päätös vaaransi aineellisesti oikean lopputuloksen saavuttamisen asiassa ja aiheutti vaaran joidenkin vakavia rikoksia koskevien syytteiden perusteettomasta hylkäämisestä. Päätöksen aiheuttamaa vahinkoa ei voitu korjata muutoksenhaussa, koska vaarana oli, että kaikkia nyt vangittuina tai matkustuskiellossa olevia vastaajia ei olisi mahdollista tavoittaa enää asian käsittelyyn muutoksenhakuasteessa.

7. Syyttäjien mielestä todisteiden erottelematta jättäminen muusta esitutkinta-aineistosta ei vaarantanut puolustusta eikä vaikeuttanut oikeudenkäyntiä. Vaatimus todisteiden erottelemisesta ei ollut miltään osin liitettävissä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin. Todisteiden erottelematta jättäminen ei johtanut niiden vastaanottamisen mahdottomuuteen. Valtakunnansyyttäjä ei ollut määrännyt syyttäjiä erottelemaan todisteita esitutkinta-aineistosta. Käräjäoikeudella ei ollut toimivaltaa rajoittaa syyttäjän nimeämää todistelua mainitsemillaan, muilla kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin no-
jautuvilla perusteilla.

8. Hovioikeus ratkaisi asian nopeasti, sillä se antoi päätöksensä 28.5.2012 (nro 1439, diaarinumero R 12/1284). eli kahden viikon kuluttua käräjäoikeuden päätöksen antamisesta. Hovioikeus perusteli aluksi  laajasti ratkaisuaan ottaa syyttäjien hakemus kanteluna tutkittavaksi. Kysymys ei ole täysin yksiselitteinen, mutta en nyt kuitenkaan puutu tässä siihen enemmälti.

9. Hovioikeus varasi syyttäjien hakemuksen johdosta syytetyille, oikeastaan tietenkin heidän avustajilleen, tilaisuuden lausunnon antamiseen. Näistä  yhdeksän antoi lausunnon, joissa lähes jokaisessa katsottiin, että käräjäoikeus oli menetellyt asiassa oikein.

10. Minusta hovioikeuden olisi pitänyt pyytää kantelun johdosta lausuma myös käräjäoikeuden tuomareilta, mutta näin ei jostakin syystä tehty. Eihän kantelu kohdistunut lainkaan kyseisen rikosjutun syytettyjä, vaan nimenomaan käräjäoikeuden tuomareita vastaan! Tuomarit eivät toki ole rikosjutun asianosaisia, mutta siitä huolimatta tuomareille olisi asian laatu ja merkitys huomioon ottaen pitänyt varata tilaisuus lausunnon tai selityksen antamiseen. Asiasta on myös laissa nimenomainen säännös (OK 31:4.): Tarvittaessa (kanteluinstanssin) on vaadittava myös asianomaisen tuomarin lausunto tai selvitys.

11. Tässä asiassa mainitunlainen tarve on olemassa, paitsi asian selvittämisen kannalta, myös siksi, että syyttäjät pyysivät vaihtoehtoisesti, että hovioikeus menettelisi hovioikeuslain 2 §:n  3 momentissa ja hovioikeusasetuksen  23 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että syyttäjät ehdottivat harkittavaksi, tulisiko hovioikeuden ryhtyä käräjäoikeuden tumareiden menettelyn johdosta hovioikeusasetuksessa tarkoitettuihin toimiin mahdollisen virkasyyteasian käynnistämiseksi tuomareita vastaan. Kun syyttäjät siis vihjailevat, että käräjäoikeuden tuomarit ovat voineet syyllistyä virkavelvollisuuden rikkomiseen, olisi tuomareita tietenkin pitänyt ehdottomasti kuulla kantelun johdosta.

12. Näin ei siis kuitenkaan tapahtunut, mitä pidän virheenä tai puutteena. Hovioikeus ratkaisi asian yksinomaan syyttäjien ja syytettyjen avustajien lausumien perusteella, mutta käräjäoikeuden tuomareiden kanta kanteluun on jäänyt selvittämättä. Tuomareiden mielipide ilmenee tosin heidän päätöksensä perusteluista, mutta tämä ei ole kuitenkaan poistanut tarvetta kuulla heitä nimenomaan syyttäjien kantelun johdosta. Kun näin ei tehty, perustuu hovioikeuden ratkaisu puutteellisen selvitykseen.

13. Hovioikeus (Esko Lähdevuori, Kirsti Uusitalo ja Jukka Rainio, esittelijä Hanna Holst) arvioi käräjäoikeuden menettelyä seuraavasti (olen varustanut kappaleet kirjaimilla):

a) Laajoissa ja vaativissa rikosasioissa, joissa todisteiden määrä on huomattava ja joissa oikeudenkäynnit usein kestävät liian pitkään, todisteiden erotteleminen erilliseksi kansioksi tai sähköiseksi hakemistoksi tosiasiallisesti merkittävästi helpottaa ja nopeuttaa asian valmistelua ja pääkäsittelyä käräjäoikeudessa sekä myös mahdollisen myöhemmän muutoksenhakun käsittelyä hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Asianmukaista on, että asianosainen, joka vetoaa kirjallisiin todisteisiin, myös järjestää aineiston sellaiseksi, että sen käsittely ei viivytä oikeudenkäyntiä. Eri viranomaistahot ovat yhteisymmärryksessä puoltaneet käräjäoikeuden tässä asiassa esittämän menettelytavan omaksumista. Myös tässä asiassa moni vastauksen antaneista rikosasian vastaajista on pitänyt sitä asian joutuisaa ja jäsentynyttä käsittelytapaa edistävänä menettelynä.


b) Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 4 §:n mukaan syyttäjän on toimitettava tuomioistuimelle esitutkintapöytäkirja sekä kirjalliset todisteet. Säännöksessä ei ole tarkemmin määrätty todisteiden toimittamistavasta eikä säännöksestä tai sitä koskevista esityölausunnoista (HE 82/1995
vp.) voida perustellusti vetää johtopäätöstä, että syyttäjän kirjalliset todisteet olisi irrotettava syytteessä tarkoitetun teon kannalta merkityksellisestä esitutkinta-aineistosta, jonka syyttäjä on velvollinen tuomioistuimelle toimittamaan. Kirjallisten todisteiden lisäksi myös esitutkintapöytäkirja saattaa oikeudenkäynnin kuluessa tulla vedotuilta osin oikeudenkäyntiaineistoksi johtuen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 2 momentin säännöksistä. Käräjäoikeuden vaatimus siitä, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 4 §:n nojalla syyttäjän olisi etukäteen rajattava esitutkinta-aineistosta pois ne kohdat, joihin ei tulla vetoamaan, on lakiin perustumaton ja syyttäjän mahdotontakaan ennen oikeudenkäyntiä toteuttaa.


c) Todisteiden toimittamistavasta tai -muodosta laissa on vain niukalti säännöksiä eikä voida lähteä siitä, että tuomioistuimella olisi aina ilman nimenomaisen lainsäännöksen tukea oikeus oikeudenkäyntiaineiston rajoittamisen uhalla velvoittaa asianosainen toimittamaan todisteensa jossain tietyssä muodossa tai järjestyksessä, jos ne jo on toimitettu tuomioistuimelle niiden vastaanottamisen mahdollistavassa muodossa ja järjestyksessä.


d) Käräjäoikeudella on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 5 §:n mukaan oikeus ja velvollisuus valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. Tuomioistuimen tulee myös valvoa, että asia tulee asianmukaisesti käsitellyksi, eikä asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta. Prosessinjohtotoimilla pitää, paitsi turvata oikeudenkäynnin kulku, myös valvoa, että asia tulee asianmukaisesti käsitellyksi. Prosessinjohtovallan nojalla annettavien määräysten, jotka johtavat huomioon otettavan oikeudenkäyntiaineiston rajoittamiseen, on kuitenkin aina perustuttava lakiin ja oltava oikeasuhtaisia ja kohtuullisia.


e) Prosessinjohto-oikeuden nojalla annettujen määräysten laiminlyönnistä on laissa säädetty omat seuraamuksensa kuten haastehakemuksen tutkimatta jättäminen (OK 5:5, ROL 5:6), kanteen sillensä jättäminen (OK 12:9 ja 18), kanteen ratkaiseminen yksipuolisella tuomiolla (OK 12:10), uhkasakon
asettaminen ja maksettavaksi tuomitseminen tai nouto (OK 12:19) sekä järjestyssakon määrääminen tai säilöön ottaminen (OK 14:6). Oikeudenkäyntiaineiston rajoittaminen on säädetty seuraamukseksi prekluusiosäännöksissä (OK 5:20, 6:9 ja 25:17), jotka tulevat käräjäoikeudessa sovellettavaksi
vain riita-asioissa.  Lisäksi tuomioistuimella on valta rajoittaa tarpeetonta todistelua (OK 17:7) tai kieltää eräiden todisteiden esittäminen joko todistelukeinoa koskevan kiellon tai todisteiden hyödyntämiskiellon nojalla, joista valtaosasta on säädetty laissa.


f) Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että käräjäoikeudella ei ole tässä tapauksessa ollut laissa säädettyä perustetta kieltäytyä vastaanottamasta sille rikosasiassa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 4 §:n mukaisesti  toimitettuja ja sen hallussa olevia kirjallisia todisteita pelkästään sen vuoksi, ettei niitä ollut eroteltu esitutkintapöytäkirjoista erilliseen kansioon tai sähköiseen tiedostoon. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännösten mukaisesti käräjäoikeudella on mahdollisuudet ja velvollisuus järjestää todisteiden vastaanottaminen pääkäsittelyssä niin, ettei asian selvyys siitä kärsi. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on toteutettavissa myös siinä tapauksessa, että todisteet eivät ole erillisessä kansiossa tai sähköisessä hakemistossa.


g) Päätöslauselma - Käräjäoikeuden päätös kumotaan. Käräjäoikeuden tulee ottaa syyttäjän käräjäoikeudelle esitutkinta-aineiston yhteydessä toimittamat kirjalliset todisteet vastaan, ellei  muuta perustetta niiden vastaanottamisesta kieltäytymiseen ole.


14. Näin siis hovioikeus. Kuuleman mukaan hovioikeuden ratkaisu on herättänyt tuomaripiireissä kiivasta keskustelua, eikä ihme. Tuomarit haluavat olla oikeussalinsa herroja, joita syyttäjät eivät saa määräillä.  Onko hovioikeuden ratkaisu lainmukainen ja ohjaako se tuomarin muodollista prosessinjohtoa ja ylipäätään rikosjuttujen käsittelyä järkevään suuntaan? Pahoin pelkään, että näin tapahdu, vaan hovioikeuden ratkaisu saattaa olla päin vastoin omiaan vain entisestään kärjistämään tuomareiden ja syyttäjien välistä erimielisyyttä.

15. Aivan ensimmäiseksi on syytä painokkaasti todeta, että tällaisia arvovaltakiistoja ei pitäisi syntyä eikä päästää oikeudenkäynnissä syntymään. Ne antavat huonon kuvan rikosjuttujen parissa työskentelevien viranomaisten välisestä yhteistyökyvystä ja ylipäätään toimintakulttuurista. Tämänkaltaiset erimielisyydet. joissa on itse asiassa kysymys vain teknisluontoisesta asiasta, pitäisi toki puida ja saattaa pois päiväjärjestyksestä tuomareiden ja syyttäjien samoin kuin asianajajien välisissä keskusteluissa, oikeussaliin asti niitä ei tulisi päästää. Ei ole kerta kaikkiaan mistään kotoisin, että hovioikeutta "huudetaan apuun" kesken rikosjutun käsittelyn, kun kysymys on vain siitä, pitääkö syyttäjän erottaa todisteet esitutkintapöytäkirjasta erillisiksi kansioiksi tai sähköisiksi hakemistoiksi!

16. Minusta käräjäoikeuden olisi tullut puuttua asiaan eli todisteiden erottamiseen jo kyseisen rikosasian valmistelussa eikä vasta pääkäsittelyssä. Asiaan olisi voitu puuttua jo silloin kun syyttäjän toimittamat asiakirjat oli toimitettu käräjäoikeudelle, tai sitten  valmistelun myöhemmässä vaiheessa ja viimeistään valmisteluistunnossa, jos sellainen on pidetty. Pääkäsittelyyn syyttäjien ja tuomareiden välistä skismaa ei olisi tullut päästää, vaan riita olisi pitänyt ratkaista jo ennen pääkäsittelyn aloittamista. Hovioikeuden olisi tullut todeta tämä asia omassa päätöksessään, mutta kumma kyllä, hovioikeus ei lausu tästä kysymyksestä perusteluissaan mitään.

17. Hovioikeuden päätös osoittaa kyllä pykälien tuntemusta, sillä hovioikeus luettelee perusteluissaan - asian tutkittavaksi ottamisen kohdalla pykäliä löytyy vielä enemmän -  suuren joukon lain säännöksiä. Kohdassa e hovioikeus mainitsee jopa sellaisia pykäliä, jotka tulevat sovellettaviksi ainoastaan riita-asioissa, ei rikosasian käsittelyssä.

18. Mutta onko hovioikeus osunut arviossaan silti oikeaan? Minusta ei ole, sillä kyllä tuosta hovioikeuden pykäläluettelosta löytyy sellainen lainkohta, jolla tapaus olisi tullut ratkaista ja nimenomaan "tuomareiden hyväksi", jos tällaista sanontaa passaa käyttää. Tämä lainkohta on ROL 6 luvun 5 §:n 1 momentti, joka on tuomarin muodollista prosessinjohtoa koskeva perussäännös. Sen mukaan tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. Saman momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä myös asian erillisen osan tai oikeudenkäyntiä koskevan kysymyksen erikseen käsittelemisestä sekä muista poikkeuksista normaaliin käsittelyjärjestykseen.

19. Kuten edellä jo totesin, muodollisessa prosessinjohdossa on kysymys toimenpiteistä, jotka koskevat prosessin ulkoista johtamista ja asian käsittelyjärjestyksestä päättämistä. Muodolliseen prosessinjohtoon kuuluu olennaisena osana päättää siitä, mistä muodossa tietyt prosessitoimet on oikeudenkäynnissä suoritettava. ROL 6:5.1:n säännökset antavat minusta tuomarille vankan tuen päättää siitä, että esitutkintapöytäkirjaan sisällytetyt todisteet on erotettava pöytäkirjasta erillisiksi kansioiksi tai sähköisiksi hakemistoiksi. Tästä ei voi käsitykseni mukaan olla mitään epäselvyyttä -  jos nimittäin lakia tulkitaan oikein ja järkeviä tavoitteita silmällä pitäen. Tässä tavoitteena on nimenomaan asian käsittelyn selkeys ja hyvä käsittelyjärjestys, mikä palvelee nimenomaan asian perusteellista ja asianmukaista selvittämistä.

20. Hovioikeus näyttää ajatelleen, kuten muodolliseen laintulkintaan taipuvaiset pykälänikkarit yleensäkin ajattelevat, että kun laissa ei ole nimenomaista säännöstä jostakin menettelystä, niin tuota menettelyä tai toimintatapaa on pidettävä kiellettynä. Mutta kun kysymys on tuomarin prosessinjohdosta, niin eihän asia suinkaan ole näin. Laissa ei ole kerta kaikkiaan mahdollisuutta säännellä tuomarin muodollista prosessinjohtoa yksityiskohtaisilla säännöksillä, sillä prosessinjohtoon kuuluu sangen lukuisa joukko mitä erilaisimpia asioita ja tehtäviä, joista tuomarin pitää huolehtia, vaikka laki ei sanoisi mitään. Se, mitä ROL 6 luvun 5 §:n 1 momentin kuuluu "asian käsittelyn selvyyteen ja järjestyksen," on jätetty lainkohdassa tuomarin harkintaan.

21. Hovioikeus viittaa perusteluissaan (kohta a) epämääräisesti siihen, että "eri viranomaistahot ovat yhteisymmärryksessä puoltaneet käräjäoikeuden tässä asiassa esittämän menettelytavan omaksumista". Se, mitä tällä lausumalla itse asiassa tarkoitetaan, ei selviä perusteluista; tuollaisia epämääräisiä viittauksia tuomion perusteluissa tulisi välttää.

22. Ko. lausumalla on ollut  epäilemättä tarkoitus viitata VKSV:n asettaman työryhmän mietintöön 4.5.2010, joka kulkee nimellä  "Vaativien rikosasioiden viipyminen" (Suosituksia ja ehdotuksia viipymisen torjumiseksi esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja tuomioistuinvaiheissa). Työryhmään, jota johti valtionsyyttäjä Mika Illman, kuului edustajia KKO:sta (Pekka Koponen ja Kaarlo Hakamies), Helsingin hovioikeudesta (Risto Hänninen ja Erkki Koivula), käräjäoikeuksista (Jukka Huunonen, Seppo Karvonen, Tapani Koskimäki ja Olli Saunanoja), syyttäjistöstä (Mika Illman ja Tapio Nyrhilä), poliisista (Tapio Kalliokoski ja Ismo Siltamäki) sekä asianajajaliitosta (Markku Fredman ja Riitta Leppiniemi).

23. Tämän arvovaltaisen työryhmän mietintö ei sisällä kovinkaan paljon uutta, vaan siihen on lähinnä vain listattu rikosprosessin eri vaiheita koskevia tärkeimpiä asioita. Mietinnössä korostetaan tarvetta siirtyä rikosprosessissa mahdollisimman pian sähköisen esitutkintapöytäkirjan käyttämiseen. "Jo nyt on mahdollista saattaa esimerkiksi erilaisia kirjallisia todisteita sähköiseen muotoon niin, että niiden esittäminen pääkäsittelyssä on mahdollista tehdä tietoteknisten laitteiden avulla, mikä laajassa jutussa on omiaan tehostamaan ja nopeuttamaan aineiston läpikäymisen", sanotaan mietinnössä. Mietinnössä korostetaan myös - hyvin lyhyesti tosin - sitä, että tuomarin prosessinjohdon tulee olla "riittävän  jämäkkää".

24. Tässä yhteydessä on tärkeää todeta seuraava työryhmän mietintöön sisältyvä kohta: "Asiassa, jossa kirjallisten todisteiden määrä on huomattava, syyttäjän tulee rottaa pääkäsittelyssä esitettävät kirjalliset todisteet muusta esitutkinta-aineistosta tuomioistuimelle toimitettavaan erilliseen kansioon tai tallenteeseen, jossa todisteet on eroteltu sähköiseen hakemistoon. Muissa jutuissa näin tulee myös menetellä, ellei se yksittäistapauksessa ole tarpeetonta." Tuossa on sanottu juuri se, mitä käräjäoikeus on yrittänyt saada syyttäjät ko. tapauksessa tekemään. Työryhmän mietintö ei toki ole sitova oikeuslähde, mutta perustelujen avoimuus olisi kuitenkin edellyttänyt, että hovioikeus olisi kertonut tarkemmin, mihin se on edellä (kohta 21) mainitulla epämääräisellä lausumallaan tarkoittanut viitata.

25. Vaikuttaa kyllä hieman oudolta, että vaikka sanottua arvovaltaista työryhmää on johtanut valtionsyyttäjä, VKSV ei ole saanut syyttäjiä sitoutumaan sanotun työryhmän mietintöön tai ainakaan  ko. statuuttiin. Kirjoitellaan ja laaditaan kyllä kauniita ja sujuvia mietintöjä, mutta mietinnöissä tehtyjä ehdotuksia ei kuitenkaan oteta käytännössä vakavasti eikä edes yritetä noudattaa. Syyttäjät vetosivat kantelussaan lähinnä vain siihen, ettei käräjäoikeudella ole ollut (muka) toimivaltaa antaa sanotunlaista määräystä kirjallisten todisteiden erottamiseksi ja että käräjäoikeuden toimenpiteet vaarantavat "aineelliseen totuuteen" pääsemistä. Syyttäjät eivät näytä huomioivan tai ainakaan noteeraavan, että käräjäoikeuden edellyttämä toimenpide, jota arvovaltainen työryhmä on mietinnössään suositellut, on annettu juuri siksi, että asia saataisiin perusteellisesti ja toisaalta joutuisasti selvitetyksi. Syyttäjien ei  pitäisi ajatella vain oman työnsä helppoutta ja mukavuutta, vaan virkamiehinä heidän pitäisi pohtia asioita myös ja ennen muuta siltä kannalta, mikä on yleensä ja yleisen edun kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista.

26. Syyttäjät väittävät kantelukirjoituksessaan, että todisteiden erottelematta jättäminen ei vaarantanut puolustusta eikä vaikeuttanut oikeudenkäyntiä. Puolustajien vastineista saa kuitenkin hieman toisenlaisen käsityksen, sillä kuten sanottu, lähestulkoon kaikki puolustajat tai avustajat pitivät lausunnoissaan käräjäoikeuden määräystä todisteiden erottamiseksi hyödyllisinä toimenpiteenä. (Kuten sanottu, käräjätuomareiden mielipidettä hovioikeus ei pitänyt  tarpeellisena edes kuulla.)

27. Saamieni viestien perusteella näyttäisi siltä, että asianajajat toivovat yleisemminkin, että kyseisen todisteiden erottamisen tekisi syyttäjä, koska sitten myös asianajajat saisivat käyttöönsä syyttäjän oikeudelle antaman erillisen kansion tai pdf-tiedostoista muodostuvan hakemiston. Syyttäjät syyttävät yleensä käräjäoikeudessa siinä rakennuksessa, missä heidän oma virkahuoneensakin sijaitsee, joten he pystyvät tuomaan oikeussaliin koko laajan esitutkinta-aineiston. Sen sijaan asianajaja, varsinkin vieraalla paikkakunnalla, saattaa olla pulassa, jos esitutkinta-aineistoa on kottikärryllinen.

28. Olisin siis sitä mieltä, että käräjätuomareiden määräys, jonka mukaan syyttäjien (eikä siis oikeuden) tehtävänä  on erottaa kirjalliset yms. todisteet on muusta esitutkinta-aineistosta ja -pöytäkirjasta erillisiksi kansioiksi tai sähköisiksi hakemistoiksi, on lainmukainen ja järkevä. Tuomarit ovat antaneet sanotun määräyksen prosessinjohtovaltansa puitteissa eli ROL 6 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla.

29. Toinen asia on se, että tuomareiden olisi tullut ottaa todisteiden erottamiskysymys puheeksi syyttäjien ja puolustusasianajajien kanssa ja rikosasian valmistelussa eikä vasta pääkäsittelyssä. Käräjäoikeus päätös, jolla syyttäjien esittämien kirjallisten todisteiden vastaanottaminen on syyttäjien "niskoittelun" takia evätty, on varsin raju eikä siihen näytä löytyvän tukea todisteiden epäämistä koskevasta OK 17 luvun 7 §:stä tai muistakaan säännöksistä.

30. Mutta jos rikosjutun pääkäsittely on, kuten olettaa sopii,  keskeytetty käräjäoikeudessa kunnes syyttäjien kanteluun saatiin hovioikeuden päätös, ei käräjäoikeuden päätös evätä todisteiden vastaanottaminen ole ollut pääasian ratkaisemisen kannalta kohtalokasta. Asiassa olisi päästy kaikkia osapuolia tyydyttävään tai ainakin järkevään ratkaisuun siten, että hovioikeus olisi ratkaissut syyttäjien ja tuomareiden välisen kiistan tuomareiden hyväksi, jolloin siis syyttäjät olisivat olleet velvollisia suorittamaan pääkäsittelyn jatkuessa kirjallisten todisteiden erottelun.

31. Joka tapauksessa hovioikeuden olisi tullut päätöksensä perusteluissa ottaa periaatteellinen kanta, jonka mukaan syyttäjän tehtävänä on erottaa jutussa esitettävät kirjalliset todisteet, jos käräjäoikeus on antanut valmistelussa tätä koskevan määräyksen. Kun hovioikeus ei tätä selkeästi tehnyt, tuomareiden ja syyttäjien tukkanuottasillaolo ja arvovaltakiista asian tiimoilta tullee edelleen jatkumaan.

602. Britannian Supreme Courtin päätös Julian Assangen luovuttamisesta lykkääntyi, lakilordit tekivät harvinaisen prosessivirheen

Mielenosoittajia Supreme Courtin edustalla

1. Ruotsalaisen syyttäjäviranomaisen vaatimus Wikileaksin australialaisen perustajan Julian Assangen luovuttamisesta Ruotsiin ratkaistiin monien vaiheiden jälkeen toissa päivänä (30.5.) Britannian korkeimman oikeuden (The Supreme Court) päätöksellä.

2. Assangen epäillään syyllistyneen elokuussa 2010 Ruotsissa kahden ruotsalaisnaisen raiskaukseen tai ainakin seksuaaliseen ahdisteluun. Äänestettyään asiasta Supreme Court hylkäsi Assangen valituksen, joten kahden alemman oikeusasteen päätös sallia A:n luovuttaminen jäi voimaan. Assangea kuultiin korkeimmassa oikeudessa henkilökohtaisesti viime helmikuussa.

3. Assangen puolustukseen kuuluu kolme asianajajaa, pääpuolustajana toimii Dinah Rose QC, josta korkeimman oikeuden päätöksessä käytetään  tuttavallisesti nimeä Miss Rose. Hän on Britanniassa tunnettu ihmisoikeusjuristi, joka valittiin vuoden barristeriksi 2009. Lyhenne QC tulee sanoista "Queen's Councel." Se on Brittiläisessä kansainyhteisössä käytössä oleva, arvostetulle ja kokeneelle asianajajalle myönnettävä arvonimi. Kuninkaan vallassaollessa arvonimi on King's Counsel ja lyhenne KC.

4. UK Supreme Court ei ollut  116-sivuisessa päätöksessään yksimielinen, sillä päätös syntyi äänin 5-2. Erimielisyyttä aiheutti lähinnä termin "oikeudellinen viranomainen" tulkinta". Enemmistöön kuuluivat lordit Phillips (presidentti), Walker, Brown, Kerr ja Dyson, vähemmistöön puolestaan Lady Hale ja Lordi Mance.

Supreme Courtin tuomio kokonaisuudessaan
Tuomiosta annettu lehdistötiedote

5. Erimielisyyden aiheena oli tarkemmin sanottuna kysymys siitä, voidaanko ruotsalaista syyttäjäviranomaista, jota edustaa asiassa syyttäjä Marianne Ny, pitää sellaisena oikeusviranomaisena, jolla on määräysten mukaan oikeus antaa eurooppalainen pidätysmääräys. Tavallisesti sanotun pidätysmääräyksen antaa tuomioistuin, mutta Assangea ei ole vielä edes asetettu syytteeseen ja myös kyseisten rikosten esitutkintakin on vasta alkuvaiheessa.

6. Assange oli Lontooseen marraskuussa 2010 palattuaan ensin pidätettynä, joulukuusta 2010 lähtien hän ollut ollut  matkustuskiellossa (kotiarestissa) ja joutunut pitämään jalkapantaa. Assange epäilee, että hänet voidaan luovuttaa Ruotsista edelleen USA:han, jossa häntä todennäköisesti odottaisivat raskaat syytteet Wikileaksin kautta vuodetuista salaisista tiedoista.

7. Vaikka Assangen valitus on nyt siis hylätty, ei hänen luovuttamisensa - yllätys, yllätys - ole kuitenkaan vielä täysin selvä asia. Miss Rose nimittäin havaitsi Supreme Courtin tuomiossa virheen tai ainakin tietyn puutteen. Lakilordien enemmistö on nimittäin nojautunut päätöksensä perusteluissa muiden oikeusnormien ohella Wienissä 23.5.1969 tehtyyn valtiosopimusoikeutta koskevaan yleissopimuksen (Vienna Convention on Law of Treaties).Tämä ilmenee tuomion kohdista 67 (lordi Phillips), 95 (lordi Brown), 106-109 (lordi Kerr) ja 127 (lordi Dyson). Vähemmistö, joka olisi siis hylännyt luovuttamispyynnön, ei sen sijaan näytä mainittuun Wienin konventioon nojautuneen. Luovuttamispyynnössä ei Wienin yleissopimukseen ole ilmeisesti vedottu eikä oikeus ottanut kysymystä sen soveltamisesta esille Assangen kuulemisessa.

8. Suomalainen lukija ja myös moni juristi saattaa ihmetellä, että so what, mikä virhe tässä nyt muka voisi olla. Tunnetaanhan prosessioikeudessa ja lainkäytössä vanhastaan periaate "jura novit curia" (tuomari tuntee lain), eli tuomioistuin/tuomari voi soveltaa lakia viran puolesta, toisin sanoen tuomari ei ole sidottu lainsoveltamista koskevissa kysymyksissä asianosaisten vaatimuksiin tai esityksiin.

9. Rikosasiassa tämä merkitsee sitä, että vaikka tuomioistuin on sidottu syytteessä mainittuun teonkuvaukseen, eli syytetyn viaksi ei saa lukea muuta tekoa kuin mistä tätä on syytetty (ns. syytesidonnaisuus, ks. ROL 11:3), ei oikeus toisaalta ole sidottu syytteessä mainittuun rikosnimikkeeseen. Oikeus voi siten tuomita syytetyn myös sellaisesta rikoksesta, jota syyttäjä ei ole syytteessä maininnut. Näin luonnollisesti sillä edellytyksellä, että tämä voi tapahtua ilman, että oikeus menisi faktojen osalta syytteessä esitetyn  teonkuvauksen ulkopuolelle.

10. Mutta vaikka normi jura novit curia onkin voimassa, on tuomarin samalla huolehdittava asianosaisen kuulemisesta ja informoinnista, jottei oikeuden lain soveltamista koskeva ratkaisu tulisi asianosaisille yllätyksenä, vaan nämä saisivat tilaisuuden lausua mielipiteensä kaikista lain soveltamista koskevista kysymyksistä (oikeuskysymyksistä). Rikosjutussa tämä merkitsee sitä, että jos tuomari/tuomioistuin aikoisi lukea syytteessä kuvatun teon syytetyn syyksi jonakin muuna rikoksena kuin mihin syyttäjä on katsonut  syytetyn syyllistyneen, tuomarin tulee ottaa mainittu kysymys ja mahdollisuus esille käsittelyssä ja varattava asianosaisille tilaisuus lausua asiasta mielipiteensä. Kyse on siis eräs tapaus tuomarin  (aineellisesta) prosessinjohdosta, joka toteutetaan  mainitussa tilanteessa tuomarin informoinnin ja asianosaisen kuulemisen avulla. Oikeuskäytännöstä voidaan yhtenä esimerkkinä mainita ennakkopäätös KKO 1992:73.

11. Nämä ovat nykyisin perusasioita myös suomalaisessa lainkäytössä, sekä siviiliprosessissa että rikosprosessissa; hallintolainkäytössä sen sijaan tilanne näyttää olevan huonompi. Tuomarin informatiivisesta prosessinjohdosta ei ole laissa nimenomaista säännöstä, mutta se kuuluu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusasioihin. Meillä sama asia on kuitenkin tunnettu jo ennen kuin Suomi vuonna 1990 ratifioi ihmisoikeussopimuksen.

12. Itse kiinnitin jo 70-luvulla mainittuun asiaan huomiota ja yritin "teroittaa" tuomareille muutoinkin aineellisen prosessinjohdon ja erityisesti informatiivisen prosessinjohdon merkitystä. Olen käsitellyt informatiivista prosessinjohtoa aika laajasti vuonna 1988 kirjassa Materiaalinen prosessinjohto. Se on edelleen alan perusteos Suomessa; kirjan uudesta painoksesta tai itse asiassa kokonaan uudesta kirjasta on tehty jokin aika sitten kustannussopimus.

13. Mutta mihin jäimmekään Assangen tapauksessa? Aivan oikein, todella "terävä tyttö" tämä Miss Rose, Julianin asianajaja! Hän siis hoksasi välittömästi, että lakilordit olivat laiminlyöneet informoida ennen tuomion antamista asianosaisia ja heidän advokaattejaan mahdollisuudesta soveltaa tapaukseen Wienin vuoden 1969 yleissopimusta. Puolustus ei siten saanut prosessissa tilaisuutta esittää omaa käsitystään kyseisen sopimuksen tulkinnasta. Supreme Courtin käytäntö näyttää normaalisti olevan sellainen, että tuomio annetaan jo muutama päivä ennen sen virallista julkistamista asianosaisten advokaateille. Assangen tapauksessa tästä käytännöstä kuitenkin poikettiin, jottei ratkaisu olisi vuotanut julkisuuteen ennen aikojaan.

14. Miss Rose vetosi tuomion saatuaan sanottuun virheeseen eli siis siihen, että Wienin sopimuksen soveltaminen tuomiossa oli tullut Assangelle ja hänen avustajilleen yllätyksenä. Hieman noloon tilanteeseen joutuneiden lakilordien ei auttanut muuta kuin todeta, että Ms Rose on oikeassa. Assangen juristitiimille varattiin tilaisuus tutustua tuomioon ja ilmoittaa 14 päivän kuluessa, aikooko puolustus  vaatia korkeimmalta oikeudelta päätöksen avaamista uudelleen. Ruotsin viranomaisten on pantava  nopeasti töpinäksi, sillä sen poliisilla on lopullisen tuomion antamisesta kymmenen päivää aikaa noutaa Assange Ruotsiin.

15. Tuomion avaaminen merkitsisi ilmeisesti ainakin sitä, että puolustus saa tilaisuuden esittää, mitä mieltä se on Wienin sopimuksen tulkinnasta ja sen soveltamisesta A:n tapaukseen. Olisi kuitenkin suuri yllätys, jos Supreme Court muuttaisi tämän johdosta tuomiotaan. Tapaus tuntuu olevan aika ainutlaatuinen, sillä Britannian syyttäjäviranomaisen lehdistöpäällikön  Julie Seddonin mukaan vastaavanlaista tapausta ei ole sattunut koskaan aikaisemmin. Mutta oikeudenkäynnin reiluudesta on toki aina syytä huolehtia.

16. Jos vastaava tilanne ja moka olisi sattunut, niitä on kyllä käytännössä sattunut ja sattuu luultavasti jatkossakin, Suomen korkeimmassa oikeudessa, ei korkein oikeus olisi taatusti suostunut edes harkitsemaan päätöksensä "pika-avaamista." Asianajaja, joka vaatisi täällä mainitunlaista avaamista eli uusintakäsittelyä, naurettaisiin niin sanotusti "pihalle." Asianosaisella on kyllä OK 31:1:n mukaan oikeus kannella - kuuden kuukauden kuluessa - menettelyvirheestä korkeimmalle oikeudelle, mutta kuten kokemuksesta hyvin tiedämme, korkein oikeus ei ole juuri koskaan, vaikka syytä olisi, suostu poistamaan sanotunlaisessa tapauksessa omaa päätöstään.

17. Julian Assangen luovutus Ruotsiin saattaa lykkääntyä myös sen johdosta, että A:n puolustus valittaa päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Luovutuspäätöksen täytäntöönpanon mahdollisesta keskeyttämisestä päättää siinä tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin.

18. Supreme Courtin tuomio on mielenkiintoinen monessa suhteessa, ei vain asiasisällön, vaan myös perustelujen kirjoittamistavan osalta. Merkille pantavaa on esimerkiksi tapa, jolla jokainen oikeuden jäsen lausuu tuomiossa erikseen oman mielipiteensä, mikä kuvastaa osaltaan tuomareiden itsenäisyyttä. Samanlainen käytäntö on voimassa myös esimerkiksi Norjan korkeimmassa oikeudessa. Suomessa tuomioistuimen jäsenet, myös KKO:ssa ja KHO:ssa, esiintyvät sen sijaan aina tiukasti kollektiivina, jos tuomio on yksimielinen. Jopa käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuuluu monissa asioissa vain yksi tuomari, kirjoittaa aina, että "käräjäoikeus on päättänyt" tai tehnyt sitä ja sitä.

19. Supreme Courtissa ei ole esittelijöitä - se olisi olisi ilmeisesti suoranainen kauhistus tuomareiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta vaalivalle brittiläiselle oikeusjärjestykselle. Tuomion perustelut eivät ole fraasinomaisia ja muodollisia, kuten Suomessa on usein tapana, vaan vapaata kerrontaa, jossa toisaalta on runsaasti viittauksia aikaisempiin tuomioihin ja niissä esitettyjen yksittäisten lordien votumeihin. Perusteluissa on viitattu, kuten asiaan luonnollisesti kuuluukin, myös oikeuskirjallisuuden kannanottoihin; ks. esimerkiksi tuomion kohtia 29, 77, 201, 229 ja 242.

20. Suomen korkeimmassa oikeudessahan oikeuskirjallisuuteen viittaaminen perusteluissa on ollut, etenkin Pauliine Koskelon kaudella, pääsäännön mukaan kiellettyä; KHO puolestaan ei liene juuri milloinkaan viitannut oikeuskirjallisuuteen. Lakien esitöiden ohella Suomen korkein vannoo nykyisin lähes pakonomaisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, joita perusteluissa luetellaan usein liiallisuuksiin asti.