1. Joku kommentaattori ihmetteli muutama päivä sitten, miksi blogisti ei sano mitään Ukrainan tilanteesta tai kriisistä. No, enpä ole katsonut aiheelliseksi sekaantumista Ukrainan ja Krimin niemimaan tapahtumiin, koska noita asioita käsitellään joka päivä ja hetki kaikissa tiedotusvälneissä aina iltapäivälehdistä alkaen sivukaupalla. Mutta avaan nyt kuitenkin tämän teeman blogissani, jotta lukijat saavat tilaisuuden ottaa kantaa kyseisiin asioihin.
2. Miten Krimin ja ylensä Ukrainan tilanne ja presidentti Putinin ja venäläisten röyhkeä käytös vaikuttaa Suomen asemaan "Karhun" naapurina? Suomella on sentään reilut 1 000 kilometriä maarajaa Venäjän kanssa. Vaikutukset ovat moninaisia, tässä vaiheessa lähinnä taloudellisia, sillä suomalaisten Venäjällä toimivien vientiyritysten asema on jo huonontunut ruplan arvon heikentymisen myötä.
3. Entä sitten Suomen puolustusnäkökohdat? Vaikea sanoa, vaikka kansanedustajia myöten meillä on jo ehditty vaatia, että puolustusmäärärahoja tulisi nostaa, jos Ukrainan kriisi jatkuu ja pahenee entisestään. Mutta onko jotakin jo ehditty puolustuksen osalta tehdä tai toisaalta laiminlyödä, katsotaanpa.
4. Kyllä jotakin on jo tehty, sillä tänään Puolustusvoimien uudeksi komentajaksi nimitetään kenraaliluutnantti Jarmo Lindberg, 54 vuotta, tuttavallisesti Charles - tunnetun lentäjän Charles Lindberghin mukaan - tai "Limppu". Puolustusvoimia tähän asti komentajana johtanut kenraali Ari Puheloinen siirtyy elokuun lopussa reserviin eli jää täysin palvelleena eläkkeelle. Vallan vaihto on aika yllättävä, sillä niin nopeasti se toteutuu. Lehdistöllekään asiasta ei ole hiiskuttu sanaakaan, sillä ensimmäisen kerran asiasta kerrottiin vaivihkaa vasta pari päivää sitten. Vaihdoksella ei ole haluttu herättää minkäänlaisia spekulaatioita, vaan asiasta päätetty hyvin pienessä piirissä.
5. Ari Puheloinen on maavoimien miehiä ja hänet mainitaan Venäjän tietämyksestään; panssaritorjuntaan erikoistunut Puheloinen on suorittanut komentajakurssinsa Venäjällä ja hän puhuu venäjää. Lindbergistä puolustusvoimat saa ensimmäisen ilmavoimissa meritoituneen komentajan. "Charles" on koulutukseltaan hävittäjälentäjä, joka on lentänyt MIGejä ja Hornetteja ja ollut oppimassa Horneteilla lentämistä Yhdysvalloissa 1990-luvun puolivälissä. Hän kuuluu ns. Machin kerhoon el lentäjiin, jotka ovat lentäneet yli kaksi kertaa äänen nopeudella. Lindberg toimi ilmavoimien komentajana vuosina 2008-2012, tätä nykyä hän on puolustusvoimien sotatalouspäällikkönä.
6. Jarmo Lindbergin uusi tehtävä Puolustusvoimien komentajana on nykyoloissa todella vaativa, mutta toisaalta asia on niin, että tulevaisuudessa sodat ja sotilaalliset konfliktit ratkaistaan pitkälti ilmataisteluissa, ei enää jalkaväen voimien tai sissisotaa käyden. Toisaalta Suomessa pidetään edelleen huolta myös jalkaväen tarpeista. Tällä viikolla on "kohuttu" tutkijan havainnosta, jonka mukaan Suomi piti koko kylmän sodan kauden, siis 1990 luvulle asti ja ilmeisesti vielä sen jälkeenkin, huolta ns. Salpalinjasta. Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentajana 1990-luvulla toiminut kenraaliluutnantti evp. Heikki Koskelo (79) kertoo tänään Hesarissa, että Salpalinja oli Suomen puolustukselle tärkeä vielä 90-luvulla ja sen kunnosta pidettiin huolta. Salpalinjan kunnostustyöt pidettiin salassa eikä niistä kerrottu mitään edes Venäjälle, koska venäläiset olisivat voineet väittää, että homma rikkoisi maiden välistä yya-sopimusta. Kenraali Koskelon mukaan Salpalinjan bunkkereiden betonityöt hoidettiin aikanaan poikkeuksellisen hyvin, joten bunkkerit kestävät edelleen ehjinä vaikkapa tuhannen kilon suuruisen pommin osuessa niihin.
7. Aikamoista touhua, mutta asia on varmaankin niin, että Salpalinjasta tulisi edelleen pitää hyvää huolta ja betonibunkkereiden raskaiden ovien saranoita olisi syytä rasvata vaikkapa joka toinen vuosi. Salpalinja rakennettiin talvisodan jälkeen ja se on yksi Suomen suurimmista rakennustyömaista, jota oli tekemässä 35 000 miestä ja muonittamassa 2 000 lottaa. Salpalinja on pituudeltaan 1 200 km ja ulottuu Virolahdelta Savukoskelle.
8. Salpalinja on hyvä pitää kunnossa etenkin siihen nähden, että että Venäjä aikoo, kuten eilen on uutisoitu, avata lähitulevaidessa kaksi varuskuntaa Alakurttiin, joka sijaitsee luovutetun Sallan alueella vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta. Näihin varuskuntiin sijoitetaan yhteensä 3 000 sotilasta. Ko. varuskunnat suljettiin reilut 10 vuotta sitten, joten niiden uudelleen avaaminen juuri nyt meneillään olevan kireän kansaivälisen tilanteen - uuden kylmän sodan puhjettua - on aika huolestuttava asia, joka olisi syytä ottaa erityisesti Suomessa vakavasti. Tulisiko Salpalinjaa jatkaa Savukoskelta vielä ylöspäin? Joka tapauksessa Salpalinjaa olisi perusteltua syytä vahvistaa ja huolta erityisesti Savukosken ja Alakurtin kohdalla.
9. Suomi ei sen sijaan avaa tai perusta uusia varuskuntia, vaan päin vastoin lakkauttaa hyvin toimivia varuskuntia, joista jotkut sijaitsevat vieläpä itärajan tuntumassa. Kaikkien muistissa on vielä pari vuotta sitten tapahtunut Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttaminen Kontiolahdella, jossa nimenomaan annettiin varusmiehille ja reserviläisille kertausharjoituksissa koulutusta itäsuomalaisissa olosuhteissa toimimisesta.
10. Venäjä on keskittänyt uusia sotilasjoukkoja myös Kannakselle, jossa pidetän tuon tuostakin isoja sotaharjoituksia. Ukrainan kriisin puhjettua saatoimme tv:stä nähdä, miten Venäjän presidentti Vladimir Putin saapui maan puolustusministerin kanssa seuraamaan Perkjärvellä lähellä Viipuria pidettyä suurta sotaharjoitusta.
11. Ukrainan ja Krimin tapahtumien jälkeen myös Baltian maissa pelätään, ja aivan syystä, että presidentti Putin haluaa asemaansa lujittaakseen ja mahtiaan osoittaakseen antaa sotilailleen käskyn vyöryä myös Viroon, Latviaan tai Liettuaan, joissa on suuri venäläisvähemmistö. Putin selitti tiedotustilaisuudessa viikko sitten, että hän noudattaa kansainvälisen oikeuteen perustuvaa laillisuutta. Putinin opin mukaan Venäjän armeijalla on oikeus rynnätä minne tahansa naapurimaahan, jos siellä asuvat venäläiset pyytävät apua. Tämä on varsin pelottava oppi myös Suomen kannalta, sillä myös täällä asuvat venäläiset voivat milloin mistäkin syystä saada päähänsä protestoida kohteluaan ja pyytää veli venäläisiä avukseen. Muistamme lapsen huoltoa koskevat kiistavat muutama vuosi sitten.
12. Suomen puolustaminen mahdollisia aseellisia hyökkäyksiä vastaan olisi siis otettava vakavasti. Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Niinistö, josta persut hallitukseen joskus päästyään - Luoja meitä siitäkin varjelkoon - haluaisivat tehdä puolustusministerin, esitti muutama päivä sitten jalkaväkimiinojen uudelleen käyttöön ottamista ja sijoittamista itärajalle. Pulustusministeri Carl Haglund ampui kuitenkin kyseisen ehdotuksen heti tuoreeltaan alas.
13. Joitakin valonpilkauhduksia mainitussa suhteessa onkin jo havaittavissa. Pari päivää sitten tiedotettiin, että asepalvelukseen hakevien naisten lukumäärä on kasvanut reippaasti. Kun vuonna 2012 armeijaan eli varusmiespalvelukseen haki noin 650 naista, nousi naishakijoiden määrä viime vuonna ja oli 918. Tästä on hyvä jatkaa! Vetäisikö tuore Puolustusvoimien nuorekas komentaja olemuksellaan naishakijoiden määrän todella reippaaseen kasvuun? Komentaja "Charles" on muuten myös ahkera twiittaaja.
14. Keskustelu siitä, tulisiko Suomen hakea tässä tilanteessa Naton jäsenyyttä vai ei, tulee luultavasti vilkastumaan. Kunhan pöly on hieman laskeutunut ja nähdään, miten Ukrainan kriisistä selvitään, Suomen olisi toki järkevää hakeutua Natoon.
perjantai 7. maaliskuuta 2014
torstai 6. maaliskuuta 2014
822. KKO 2014:10. Voiko tuomari hakea antamansa tuomion purkamista?
1. Käsitteellä lainvoima tarkoitetaan oikeudenkäynnissä annetun tuomion lopullisuutta eli sitä, ettei tuomiooon voida enää hakea muutosta varsinaisella muutoksenhakukeinolla eli valituksella. Lainvoima estää siis muutoksenhaun. Tuomio tulee lainvoimaiseksi (ja samalla oikeusvoimaiseksi; oikeusvoima estää asia koskevan uuden oikeudenkäynnin) tyytymättömyyden ilmoittamiselle tai muutoksenhaulle varatun määräajan viimeisenä päivänä, jos tuomiota vastaan ei ole määräajan kuluessa mainituin tavoin reagoitu. Jos tuomioon haetaan muutosta valituksella, lainvoimaa ja oikeusvoimaa koskevat kysymykset lykkääntyvät siksi, kunnes muutoksenhakutuomioistuin (esimerkiksi hovioikeus tai korkein oikeus) antaa ratkaisunsa. Jos korkein oikeus ei myönnä hovioikeuden tuomiosta valittaneelle asianosaiselle valituslupaa tai jättää lupahakemuksen tutkimatta, hovioikeuden tuomio saa lainvoiman korkeimman oikeuden mainitun ratkaisun tekohetkellä.
2. Nyt kommentoitavassa ratkaisusssa KKO 2014:10 on kysymys siitä, onko lainvoimaisen rikostuomion antaneen käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineella käräjätuomarilla (A) oikeus hakea tuomion purkamista tuomitun vahingoksi. Helsingin käräjäoikeus oli A:n puheenjohdolla tuominnut 28.5.2012 antamallaan ratkaisullaan X:n törkeästä pahinpitelystä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
KKO 2014:10
3. Tuomittu rangaistus alittaa laissa ko.rikoksesta säädetyn minimirangaistuksen, sillä RL 21 luvun 6 §:n mukaan törkeästä pahoinpitelystä on tuomittava vähintään yhden vuoden vankeusrangaistus. Tuomio oli siis selvästi lainvastainen, mutta se sai lainvoimainen rangaistuskysymyksen osalta, koska ainoastaan jutun asianomistaja valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja valitus koski vai tuomittua vahingonkorvausta. Syyttäjä oli kyllä ilmoittanut tuomioon tyytymättömyyttä, mutta ei ollut jostakin syystä jatkanut valitustaan hovioikeudessa. Tuomari haki virheen huomattuaan käräjäoikeuden tuomion purkamista. Se, millloin A haki purkua - jo ennen hovioikeuden tuomion antamista vai vasta sen jälkeen - ei ilmene KKO:n ratkaisuselosteesta. Purkuhakemus täytti laissa tuomionpurulle asetetut edellytykset (OK 31:9).
4. Tapauksessa on kysymys purkulegitimaatiosta- tai oikeudesta, joka on erityistapaus muutoksenhakuoikeudesta. Muutoksenhakuoikeudessa on yleisesti ottaen kysymys siitä, kenellä ylipäätään on oikeus hakea muutosta tuomioistuimen ratkaisuun. Kyseinen oikeus on jutun asianosaisilla ja niillä henkilöillä, joihin tuomion oikeusvoima sitovalla tavalla ulottuu. Myös eräille viranomaisilla on poikkeuksellisesti katsottu olevan muutoksenhakuoikeus ja siten myös, yleisen edun niin vaatiessa, oikeus hakea lainvoimaisen tuomion purkua, vaikkei viranomainen ole ollut asianosaisena jutussa
5. Oikeudenkäymiskaaressa (OK) tai rikosasiain oikeudenkäyntilaissa (ROL) ei ole säännöksiä siitä, onko muilla kuin jutun asianosaisilla oikeus hakea lainvoimaisen tuomion purkamista. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudesa on vakiintuneesti katsottu, että dispositiivissa riita-asioissa eli asioissa, joissa sovinto on sallittu, oikeus hakea tuomion purkamista kuuluu ainoastaan jutun asianosaisille. Korkein oikeus on joissakin ennakkopäätöksissään katsonut, ettei dispositiivisessa asiassa ratkaisun antanella tuomarilla ole oikeutta hakea tuomion purkamista (KKO 1977 II 100, KKO 1986 II 10 ja KKO 1990:146). Indispositiivissa riita- tai hakemusasiassa, jossa sovinto ei ole salllittu (oikeusriita on siis vietävä tuomioistuimeen), tuomarilla on sen sijaan katsottu olevan julkisen intressin vuoksi oikeus hakea tuomion tai päätöksen purkamista. Tämä ilmenee mm. KKO:n ratkaisun kohdassa mainitusta ennakkopäätöksestä KKO 2011:106; nämä tapaukset ovat kuitenkin käytännössä harvinaisia.
6. Rikosasiassa tuomarilla on katsottu olevan oikeus hakea oman ratkaisunsa purkamista syytetyn (tuomitun) eduksi, jos laissa säädetyt edellytykset (OK 31:8:n 1 kohta) siihen ovat olemassa. Näin on katsottu esimerkiksi ratkaisussa KKO 2013:64, johon on viitattu KKO:n päätöksen kohdassa 8; ko. ratkaisussa ei ole tosin kiinitetty huomiota tuomarin purkulegimaatiota koskevaan kysymykseen. Tuomarin purkuhakemukset syytetyn vahingoksi sen sijaan ovat hyvin harvinaisia, mikä johtunee osaksi siitä, että lain mukaan lainvoimainen tuomio voidaan purkaa syytetyn vahingoksi paljon rajoitetummin perustein kuin syytetyn eduksi (ks. OK 31:9 ja 8). Korkeimman oikeuden päätöksen kohdassa 8 mainitussa ratkaisussa KKO 1991:97 tuomarin purkuhakemus syytetyn vahingoksi on tosin tutkittu, mutta tapaus ei koskenut tuomion, vaan rangaistusmääräyksen purkamista ja poistamista; tuomarin hakemus hylättiin.
7. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, yleensä tarkemmin perustelematta, että myös jutun ratkaissut tuomari voi hakea tuomion tai päätöksen poistamista, ei vain syytetyn eduksi, vaan myös vahingoksi. Perusteena on tyydytty viittaamaan lähinnä vain KKO:n yksittäisiin ratkaisuhin. Ks. esim. Jaakko Raution kirjoitusta Ylimääräinen muutoksenhaku, teoksessa Dan Frände ym., Prosessioikeus, 4. painos 2012 s. 1204. Jotkut oikeusoppineet ovat katsoneet, että purkua voisi hakea myös tuomioistuimen päällikkötuomari, vaikkei hän olisi itse osallistunut purkuhakemuksen kohteena olevan tuomion tekemiseen. Ks. Leppänen - Välimaa, Muutoksenhaun pääpiirteet, 4. painos, 1998 s. 133, jossa on viitattu mainitun kannanoton tueksi ratkaisuun KKO 1982 II 164.
8. Korkein oikeus ei ole, tässäkään tapauḱsessa, viitannut perusteluissaan edes viitteenomaisesti oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannnottoihin, vaikka päätöstä tehtäessä on varmaankin selvitetty, mitä kirjallisuudessa on tuomarin purkulegitimaatiosta esitetty. KKO, samoin kuin KHO:kin, ovat vakiintuneesti katsoneet, ettei tuomioiden tai päätösten perusteluissa ole soveliasta puuttua tai edes viitata oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Tässä kohdin suomalaisten ylimpien oikeuksien käytäntö poikkeaa selkeästi lähes kaikkien muiden maiden ylimpien oikeuksien perustelemiskäytännöstä. Suomi on ainoita maita maailmassa, joissa ylimmät tuomioistuimet eivät salli päätöstensä perusteluissa avointa vuoropuhelua tuomioistuimen ja oikeuskirjallisuuden välillä.
9. Korkeimman oikeuden ratkaisu, jonka mukaan tuomarilla ei ole oikeutta hakea antamansa tuomion purkamista syytetyn vahingoksi, on epäilemättä oikea. KKO:n enemmistö on perustellut ratkaisuaan sillä, ettei yleinen etu vaadi tässä tapauksessa tuomarin hakemuksen tutkimista. Syyttäjällä sitä vastoin olisi yleisen nimissä ollut oikeus hakea purkua syytetyn vahingoksi. Korkeimman oikeuden mukaan tuomarin hakemuksen tutkiminen olisi yleisen edun kannalta pikemminkin haitallista kuin hyväksyttävää, koska se vaarantaisi luottamusta rikoslainkäytön puolueettomuuteen. Perustelujen osalta eri mieltä ollut oikeusneuvos Häyhä on perustanut oman ratkaisunsa nimenomaan tuomarilta edellytettävään puolueettomuuteen. Häyhän lausumassa viitataan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin.
10. Ratkaistavana ollut asia ja oikeuskysymys on melko yksinkertainen ja selvä. Tähän nähden vaikuttaa hieman yllättävältä, että korkein oikeus ei ole ratkaissut asiaa normaalissa eli viiden jäsen kokoonpanossa, vaan asia on viety vahvennettuun eli 11 jäsenen jaostoon. Perustetta tähän ei ole päätöksessä ilmoitettu. Korkeimmasta oikeudesta annetun lain 7 §:n mukaan KKO:n presidentti voi päättää lainkäyttöasian siirtämisestä tarpeellisilta osiltaan käsiteltäväksi täysistunnossa tai vahvennetussa jaostossa, jossa on 11 jäsentä, jos asian tai sen osan ratkaisua harkittaessa osoittautuu, että jaosto on poikkeamassa korkeimman oikeuden aikaisemmin omaksumasta kannasta. Presidentti voi muutoinkin määrätä periaatteellisesti merkittävän tai muuten laajakantoisen lainkäyttöasian tai sen osan käsiteltäväksi täysistunnossa tai vahvennetussa jaostossa. Ei kuitenkaan voitane sanoa, että KKO:n nyt antama ratkaisu poikkeaa sen aikaisemmin ko. kysymyksestä omaksumasta kannasta tai että asia olisi ollut periaatteellisesti niin merkittävä, että se piti viedä vahvennettuun kokoonpanoon. Viisijäsenisen jaoston antama ratkaisu olisi riittänyt.
11. Käräjäoikeudessa on ollut melkoista tunarointia asian ratkaisemisen suhteen. Miten voi ylipääätään olla mahdollista, että oikeuden puheenjohtaja toiminut käräjätuomari ei ole tiennyt, että törkeästä pahoinpitelystä tuomittava minimirangaistus on yksi vuosi vankeutta eikä esimerkiksi kuusi kuukautta vankeutta? Eikö vilkaisu lakikirjaan olisi ollut ratkaisua harkittaessa paikallaan? Mainittu minimirangaistus on ollut voimassa ainakin vuodesta 2001 lähtien. Onko oikeuden puheenjohtajana ollut uransa ehtoopuolella oleva tuomari, joka on ollut edelleen siinä uskossa, että törkeästä pahoinpitelystä tuoittu vastaaja selviää kyllä puolen vuoden vankeudella? Käräjätuomari on syyllistynyt selkeästi virkavelvollisuuden rikkomiseen eikä vain tuottamuksellisesti vaan tahallisella teolla, sillä hänen olisi tullut tietää, mikä on törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikko. Tuomari on ilmeisesti kuvitellut purkuhakemuksen tekemisellä säästyvänsä virkasyytteellä, joka häntä nyt ilmeisesti odottaa. Tuomarin purkuhakemus ei ole perustunut yleiseen etuun, vaan yksinomaan hänen oman etunsa ajamiseen.
12. Myös jutun syyttäjä on tumpeloinut pahemman kerran. Hän on ilmoittanut ensin tyytymättömyyttä tuomioon - tyytymättömyyden ilmoitus on valittamisen edellytys - mutta jättänyt sitten "jostakin syystä" valituksen kokonaan tekemättä. Syyttäjä ei ole hakenut myöskään tuomion purkamista. Käräjätuomari A on mahdollisesti kertonut syyttäjälle, että hän aikoo hakea itse tuomion purkamista. Syyttäjä ei olisi kuitenkaan saanut luopua valituksen tekemisestä, sillä myös hänen olisi pitänyt ymmärtää, ettei korkein oikeus tutki tuomarin purkuhakemusta. Syttäjä ansaitsisi VKSV:lta jonkinlaiset rapsut, ainakin huomautuksen.
13. Lainvoiman saaneen tuomion purkamista syytetyn vahingoksi on haettava yhden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona hakija sai tiedon hakemuksen perusteena olevasta seikasta (OK 31:10). Käräjäoikeuden tuomio on annettu 28.5.2012. Määräaika hakea käräjäoikeuden tuomion purkua syytetyn vahingoksi on siten kulunut umpeen, sillä syyttäjä on saanut tietoonsa oikeuden tekemän pahanlaatuisen virheen jo toukokuun lopulla 2012.
2. Nyt kommentoitavassa ratkaisusssa KKO 2014:10 on kysymys siitä, onko lainvoimaisen rikostuomion antaneen käräjäoikeuden puheenjohtajana toimineella käräjätuomarilla (A) oikeus hakea tuomion purkamista tuomitun vahingoksi. Helsingin käräjäoikeus oli A:n puheenjohdolla tuominnut 28.5.2012 antamallaan ratkaisullaan X:n törkeästä pahinpitelystä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
KKO 2014:10
3. Tuomittu rangaistus alittaa laissa ko.rikoksesta säädetyn minimirangaistuksen, sillä RL 21 luvun 6 §:n mukaan törkeästä pahoinpitelystä on tuomittava vähintään yhden vuoden vankeusrangaistus. Tuomio oli siis selvästi lainvastainen, mutta se sai lainvoimainen rangaistuskysymyksen osalta, koska ainoastaan jutun asianomistaja valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja valitus koski vai tuomittua vahingonkorvausta. Syyttäjä oli kyllä ilmoittanut tuomioon tyytymättömyyttä, mutta ei ollut jostakin syystä jatkanut valitustaan hovioikeudessa. Tuomari haki virheen huomattuaan käräjäoikeuden tuomion purkamista. Se, millloin A haki purkua - jo ennen hovioikeuden tuomion antamista vai vasta sen jälkeen - ei ilmene KKO:n ratkaisuselosteesta. Purkuhakemus täytti laissa tuomionpurulle asetetut edellytykset (OK 31:9).
4. Tapauksessa on kysymys purkulegitimaatiosta- tai oikeudesta, joka on erityistapaus muutoksenhakuoikeudesta. Muutoksenhakuoikeudessa on yleisesti ottaen kysymys siitä, kenellä ylipäätään on oikeus hakea muutosta tuomioistuimen ratkaisuun. Kyseinen oikeus on jutun asianosaisilla ja niillä henkilöillä, joihin tuomion oikeusvoima sitovalla tavalla ulottuu. Myös eräille viranomaisilla on poikkeuksellisesti katsottu olevan muutoksenhakuoikeus ja siten myös, yleisen edun niin vaatiessa, oikeus hakea lainvoimaisen tuomion purkua, vaikkei viranomainen ole ollut asianosaisena jutussa
5. Oikeudenkäymiskaaressa (OK) tai rikosasiain oikeudenkäyntilaissa (ROL) ei ole säännöksiä siitä, onko muilla kuin jutun asianosaisilla oikeus hakea lainvoimaisen tuomion purkamista. Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudesa on vakiintuneesti katsottu, että dispositiivissa riita-asioissa eli asioissa, joissa sovinto on sallittu, oikeus hakea tuomion purkamista kuuluu ainoastaan jutun asianosaisille. Korkein oikeus on joissakin ennakkopäätöksissään katsonut, ettei dispositiivisessa asiassa ratkaisun antanella tuomarilla ole oikeutta hakea tuomion purkamista (KKO 1977 II 100, KKO 1986 II 10 ja KKO 1990:146). Indispositiivissa riita- tai hakemusasiassa, jossa sovinto ei ole salllittu (oikeusriita on siis vietävä tuomioistuimeen), tuomarilla on sen sijaan katsottu olevan julkisen intressin vuoksi oikeus hakea tuomion tai päätöksen purkamista. Tämä ilmenee mm. KKO:n ratkaisun kohdassa mainitusta ennakkopäätöksestä KKO 2011:106; nämä tapaukset ovat kuitenkin käytännössä harvinaisia.
6. Rikosasiassa tuomarilla on katsottu olevan oikeus hakea oman ratkaisunsa purkamista syytetyn (tuomitun) eduksi, jos laissa säädetyt edellytykset (OK 31:8:n 1 kohta) siihen ovat olemassa. Näin on katsottu esimerkiksi ratkaisussa KKO 2013:64, johon on viitattu KKO:n päätöksen kohdassa 8; ko. ratkaisussa ei ole tosin kiinitetty huomiota tuomarin purkulegimaatiota koskevaan kysymykseen. Tuomarin purkuhakemukset syytetyn vahingoksi sen sijaan ovat hyvin harvinaisia, mikä johtunee osaksi siitä, että lain mukaan lainvoimainen tuomio voidaan purkaa syytetyn vahingoksi paljon rajoitetummin perustein kuin syytetyn eduksi (ks. OK 31:9 ja 8). Korkeimman oikeuden päätöksen kohdassa 8 mainitussa ratkaisussa KKO 1991:97 tuomarin purkuhakemus syytetyn vahingoksi on tosin tutkittu, mutta tapaus ei koskenut tuomion, vaan rangaistusmääräyksen purkamista ja poistamista; tuomarin hakemus hylättiin.
7. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, yleensä tarkemmin perustelematta, että myös jutun ratkaissut tuomari voi hakea tuomion tai päätöksen poistamista, ei vain syytetyn eduksi, vaan myös vahingoksi. Perusteena on tyydytty viittaamaan lähinnä vain KKO:n yksittäisiin ratkaisuhin. Ks. esim. Jaakko Raution kirjoitusta Ylimääräinen muutoksenhaku, teoksessa Dan Frände ym., Prosessioikeus, 4. painos 2012 s. 1204. Jotkut oikeusoppineet ovat katsoneet, että purkua voisi hakea myös tuomioistuimen päällikkötuomari, vaikkei hän olisi itse osallistunut purkuhakemuksen kohteena olevan tuomion tekemiseen. Ks. Leppänen - Välimaa, Muutoksenhaun pääpiirteet, 4. painos, 1998 s. 133, jossa on viitattu mainitun kannanoton tueksi ratkaisuun KKO 1982 II 164.
8. Korkein oikeus ei ole, tässäkään tapauḱsessa, viitannut perusteluissaan edes viitteenomaisesti oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannnottoihin, vaikka päätöstä tehtäessä on varmaankin selvitetty, mitä kirjallisuudessa on tuomarin purkulegitimaatiosta esitetty. KKO, samoin kuin KHO:kin, ovat vakiintuneesti katsoneet, ettei tuomioiden tai päätösten perusteluissa ole soveliasta puuttua tai edes viitata oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Tässä kohdin suomalaisten ylimpien oikeuksien käytäntö poikkeaa selkeästi lähes kaikkien muiden maiden ylimpien oikeuksien perustelemiskäytännöstä. Suomi on ainoita maita maailmassa, joissa ylimmät tuomioistuimet eivät salli päätöstensä perusteluissa avointa vuoropuhelua tuomioistuimen ja oikeuskirjallisuuden välillä.
9. Korkeimman oikeuden ratkaisu, jonka mukaan tuomarilla ei ole oikeutta hakea antamansa tuomion purkamista syytetyn vahingoksi, on epäilemättä oikea. KKO:n enemmistö on perustellut ratkaisuaan sillä, ettei yleinen etu vaadi tässä tapauksessa tuomarin hakemuksen tutkimista. Syyttäjällä sitä vastoin olisi yleisen nimissä ollut oikeus hakea purkua syytetyn vahingoksi. Korkeimman oikeuden mukaan tuomarin hakemuksen tutkiminen olisi yleisen edun kannalta pikemminkin haitallista kuin hyväksyttävää, koska se vaarantaisi luottamusta rikoslainkäytön puolueettomuuteen. Perustelujen osalta eri mieltä ollut oikeusneuvos Häyhä on perustanut oman ratkaisunsa nimenomaan tuomarilta edellytettävään puolueettomuuteen. Häyhän lausumassa viitataan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin.
10. Ratkaistavana ollut asia ja oikeuskysymys on melko yksinkertainen ja selvä. Tähän nähden vaikuttaa hieman yllättävältä, että korkein oikeus ei ole ratkaissut asiaa normaalissa eli viiden jäsen kokoonpanossa, vaan asia on viety vahvennettuun eli 11 jäsenen jaostoon. Perustetta tähän ei ole päätöksessä ilmoitettu. Korkeimmasta oikeudesta annetun lain 7 §:n mukaan KKO:n presidentti voi päättää lainkäyttöasian siirtämisestä tarpeellisilta osiltaan käsiteltäväksi täysistunnossa tai vahvennetussa jaostossa, jossa on 11 jäsentä, jos asian tai sen osan ratkaisua harkittaessa osoittautuu, että jaosto on poikkeamassa korkeimman oikeuden aikaisemmin omaksumasta kannasta. Presidentti voi muutoinkin määrätä periaatteellisesti merkittävän tai muuten laajakantoisen lainkäyttöasian tai sen osan käsiteltäväksi täysistunnossa tai vahvennetussa jaostossa. Ei kuitenkaan voitane sanoa, että KKO:n nyt antama ratkaisu poikkeaa sen aikaisemmin ko. kysymyksestä omaksumasta kannasta tai että asia olisi ollut periaatteellisesti niin merkittävä, että se piti viedä vahvennettuun kokoonpanoon. Viisijäsenisen jaoston antama ratkaisu olisi riittänyt.
11. Käräjäoikeudessa on ollut melkoista tunarointia asian ratkaisemisen suhteen. Miten voi ylipääätään olla mahdollista, että oikeuden puheenjohtaja toiminut käräjätuomari ei ole tiennyt, että törkeästä pahoinpitelystä tuomittava minimirangaistus on yksi vuosi vankeutta eikä esimerkiksi kuusi kuukautta vankeutta? Eikö vilkaisu lakikirjaan olisi ollut ratkaisua harkittaessa paikallaan? Mainittu minimirangaistus on ollut voimassa ainakin vuodesta 2001 lähtien. Onko oikeuden puheenjohtajana ollut uransa ehtoopuolella oleva tuomari, joka on ollut edelleen siinä uskossa, että törkeästä pahoinpitelystä tuoittu vastaaja selviää kyllä puolen vuoden vankeudella? Käräjätuomari on syyllistynyt selkeästi virkavelvollisuuden rikkomiseen eikä vain tuottamuksellisesti vaan tahallisella teolla, sillä hänen olisi tullut tietää, mikä on törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikko. Tuomari on ilmeisesti kuvitellut purkuhakemuksen tekemisellä säästyvänsä virkasyytteellä, joka häntä nyt ilmeisesti odottaa. Tuomarin purkuhakemus ei ole perustunut yleiseen etuun, vaan yksinomaan hänen oman etunsa ajamiseen.
12. Myös jutun syyttäjä on tumpeloinut pahemman kerran. Hän on ilmoittanut ensin tyytymättömyyttä tuomioon - tyytymättömyyden ilmoitus on valittamisen edellytys - mutta jättänyt sitten "jostakin syystä" valituksen kokonaan tekemättä. Syyttäjä ei ole hakenut myöskään tuomion purkamista. Käräjätuomari A on mahdollisesti kertonut syyttäjälle, että hän aikoo hakea itse tuomion purkamista. Syyttäjä ei olisi kuitenkaan saanut luopua valituksen tekemisestä, sillä myös hänen olisi pitänyt ymmärtää, ettei korkein oikeus tutki tuomarin purkuhakemusta. Syttäjä ansaitsisi VKSV:lta jonkinlaiset rapsut, ainakin huomautuksen.
13. Lainvoiman saaneen tuomion purkamista syytetyn vahingoksi on haettava yhden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona hakija sai tiedon hakemuksen perusteena olevasta seikasta (OK 31:10). Käräjäoikeuden tuomio on annettu 28.5.2012. Määräaika hakea käräjäoikeuden tuomion purkua syytetyn vahingoksi on siten kulunut umpeen, sillä syyttäjä on saanut tietoonsa oikeuden tekemän pahanlaatuisen virheen jo toukokuun lopulla 2012.
maanantai 3. maaliskuuta 2014
821. Antti Rinne vs. Jutta Urpilainen
1. Jutta Urpilainen (38) valmistui kasvatustieteiden maisteriksi v. 2002. Samana vuonna Jutta levytti joululaulualbumin "Jouluisia ajatuksia". Hänen isänsä on demareiden entinen kansanedustaja Kari Urpilainen, joka sai vuonna 2007valtiopäiväneuvoksen arvonimen; Karilla ei ole hallituskokemusta.
2. Jutta Urpilainen työskenteli luokanopettajana vajaat pari vuotta. Vuonna 2000 eli 25 vuotiaana hänet valittiin Kokkolan kaupunginvaltuustoon. Eduskuntaan Jutta valittin poliittisena broilerina ensimmäisen kerran vuoden 2003 vaaleissa 5 365 äänellä. Seuraavissa eli vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle 7 244 äänellä. Urpilaisesta tehtiin tuolloin SDP:n eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja.
3. Kesän 2008 puoluekokouksessa SDP joutui valitsemaan uuden puheenjohtajan, sillä Eero Heinäluoma luopui ko. tehtävästä huonosti menneiden eduskuntavaalien takia. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jutta Urpilainen, joka voitti lopullisessa äänestyksessä Erkki Tuomiojan äänin 218-132. Urpilaisesta tuli SDP:n ensimmäinen naispuheenjohtaja ja 32-vuotiaana myös puolueen nuorin puheenjohtaja. Urpilaisen ensimmäiset vaalit puolueen puheenjohtajana olivat syksyn 2008 kunnallisvaalit, joissa SDP menetti kannatustaan.
4. Kevään 2011 vaaleissa SDP:stä tuli Suomen toiseksi suurin puolue, vaikka se menettikin kolme eduskuntapaikkaa ja 2,3 prosenttiyksikköä kannatuksestaan. Urpilainen sai vaaleissa 11 668 ääntä. SDP nousi kesällä 2011 Jyrki Kataisen johtamaan sixpackhallitukseen ja Urpilaisesta tuli valtiovarainministeri. Urpilaisen ministerikaudella Suomen valtiontalous on velkaantunut pahoin ja Suomi on luisunut EU:ssa heikoimpien talousmaiden joukkoon. Urpilainen on tullut tunnetuksi varsinkin EU:n Kreikalle myöntämistä tukipaketeista ja Suomen Kreikalta vaatimista vakuuksista. SDP:n gallupkannatus on laskenut tasaista tahtia.
5. Ei siis ole mikään ihme, että Jutta Urpilaiselle on ryhdytty etsimään vastahdokasta toukokuun alussa (8.-10.5.) SDP:n puoluekokouksessa Seinäjoella tapahtuvaan puheenjohtajan vaaliin. Toistaiseksi on ilmaantunut vain yksi vastaehdokas eli Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne (51). Rinne on juristi, jolla on vankka ay- ura, mutta joka on toiminut aiemmin myös duunarina ja harjoittanut asianajajan ammattia. Toukokuussa 2002 Rinne valittiin Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTO:n puheenjohtajaksi ja vuonna 2005 Toimihenkilöunionin johtoon. Ammattiliitto Pron puheenjohtajana Rinne aloitti vuoden 2011 alussa. Rinne on toiminut aiemmin myös Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä ja lakimiehenä, jonka paikan hän joutui kuitenkin erinäisten epäselvyyksin takia jättämään.
6. Antti Rinteen vanhemmat ovat myös juristeja, hänen isänsä toimi aikoinaan Lohjan kaupunginjohtajana. Rinne tunnetaan ärhäkkäänä, aggressiivisena ja kiisteltynä ay-johtajana. Rinnettä on pidetty ay-liikkeen kestohäirikkönä ja hän on saaanut lakkokenraalin maineen tempauksillaan, joista joitakin on puitu käräjä- ja hovioikeutta myöten. Rinne pyrki eduskuntaan vuoden 1999 vaaleissa Uudeltamaalta, mutta jäi valitsematta 2300 äänellä. Hän on toiminut kunnanvaltuutettuna Mäntsälässä 1997-2004 ja uudelleen vuodesta 2012 alkaen. Rinne on esittänyt SDP:n virallisesta linjasta poikkeavia mielipiteitä verotuksesta ja yleensä valtiontalouden hoitamisesta.
7. Miksi SDP:n tulisi valita uusi puheenjohtaja ja onko Antti Rinteellä realistisia mahdollisuuksia voittaa äänestyksessä Jutta Urpilainen? Puheenjohtan valitsevat puoluekokoukseen puolueen jäsenten äänestyksessä valitut 500 edustajaa, valintamenettely on parhaillaan käynnissä.
8. Suomessa on neljä suurta eduskuntapuoluetta: Kokoomus 44 kansanedustajaa (ääniosuus vuoden 2011 vaaleissa 20,3 %), SDP 43 edustajaa (19,1 %), Perussuomalaiset 38 edustajaa (19,05 %) ja Keskusta 35 edustajaa (15,76). Kokoomuksen ja SDP:n ja neljän pienpuolueen hallitus ei ole äänestäjien mielestä onnistunut talous- ja EU-politiikassaan hyvin. Gallupkyselyissä puolueiden voimasuhteet ovatkin muuttuneet merkittävästi. Keskusta on noussut selvästi suosituimmaksi puolueeksi n. 23-24 prosentin kannatuksella, Kokoomuksen kannatus on sen sijaan pudonnut n. 18 prosenttiin, johon pääsevät myös Perussuomalaiset. Suurimman romahduksen on kokenut SDP, sillä sen kannatus on pudonnut 15-16 prosenttiin.
9. Gallupkyselyjen tulosten valossa ei ole mikään ihme, että monet demarit haluavat vaihtaa puheenjohtajaa. Kun taloustilanteessa ei ole odotettavissa muutosta parempaan, vaikuttaa ilmeiseltä, että Jutta Urpilaisen johdolla demarit menettäisivät myös seuraavissa eduskuntavaaleisssa kannatustaan entisestään. Jutta Urpilaisen johdolla demarit ovat hävinneet kaikki vaalit kunnallisvaalit ja EU-vaalit mukaan lukien. Voisi ainakin kuvitella, että uuden puheenjohtajan avulla demarit saisivat tappiokierteensä katkaistuksi.
10. Mutta olisiko juuri Antti Rinne tyyppi, joka veisi demarit vaalivoittoon? Tätä on vaikea ennustaa. Henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan Urpilaista voidaan pitää Rinnettä parempana vaihtoehtona ainkin, jos on kyse puheenjohtajan kansainvälisistä yhteyksistä ja tehtävistä. Rinne on aika lyhytsanainen kaveri, jolle ay-väen etujen ajaminen tuntuu olevan henki ja elämä. Rinne on ilmoittanut olevansa eräissä verotukseen liittyvissä kysymyksissä eri mieltä kuin Urpilainen ja hänen mielestään Suomi voisi harkita Kreikan velkojen anteeksiantoa. Tätä demarit kuitenkin vastustavat jyrkästi - kun on ne Urpilaisen neuvottelemat "takuutkin" näet saatu!
11. Jos Rinteestä leivotaan uusi puheenjohtaja, olisi todennäköistä, että suurin osa niistä demareista eli "rasvanahkaduunereista", jotka ovat viime vaaleissa äänestäneet perussuomalaisia, palaisi takaisin ruotuun ja änestäisi vuoden 2015 vaaleissa jälleen demareita. Toisaalta osa Urpilaisen aikana demareita äänestäneistä naisista saattaisi jättää seuraavissa vaaleissa äänestämättä koknaan tai äänestä muiden puolueiden ehdokkaita, jos Rinne valitaan uudeksi puheenjohtajaksi. SDP:n puheenjohtajuus tuntuu olevan paljolti myös sukupuolikysymys: miehet kannattavat uudeksi puheenjohtajaksi miestä, naiset taas naista.
12. Timo Soini ilmoitti viime lauantaina telkkarissa kysyttäessä, ettei hän pelkää, että Rinteestä tulee demareiden puheenjohtaja. Soinin perustelu vaikutti hieman yllättävältä. Soini nimittäin väheksyi Rinteen poliittista kokemusta, jota hän kuvaili varsin "kevyeksi", koska Rinteellä ei ole lankaan eduskuntakokemusta. Poliittista kokemusta voi kuitenkin hankkia myös muutoin kun istumalla eduskunnassa ja Antti Rinteellä tuntuu olevan tuollaista kokemusta yllin kyllin. Ammattijärjestöt ovat nykyisin poliittisia elimiä, joille maan hallitus on jättänyt aika vapaat kädet päättää esimerkiksi työlainsäädännöstä ja niinkin tärkeästä asiasta kuin eläkeiän nostamisesta.
13. Timo Soini antoi mainitussa haastattelussaan hieman halveksivaan sävyyn ymmärtää, että jos Rinne valittaisiin demareiden uudeksi puheenjohtajaksi, tämä joutuisi menemään hallitukseen ja ottamaan siellä nykyisin Urpilaiselle kuuluvan valtiovarainministerin salkun. Soini halusi ilmeisesti pelotella, että tästä ei tulisi mitään, kuten Rinteellä ei ole mainittua eduskuntakokemusta. Tästä voidaan kuitenkin olla myös toista mieltä. Antti Rinne olisi luultavasti varsin aktiivinen ja päättäväinen finanssiministeri. Kuka sitä paitsi on sanonut tai määränyt, että demareiden tulee pysyä Jyrki Kataisen johtamassa horjuvassa ja saamattomassa hallituksessa hamaan seuraaviin vaaleihin saakka? Antti Rinteen tulo demareiden johtoon saattaisi merkitä hallituksen hajoamista ja ennenaikaisten eduskuntavaalien järjestämistä. Timo Soini tuntuu sittenkin hieman pelkäävän, että Rinteen valinta söisi persujen kannatusta.
14. Antti Rinne käy puheenjohtajakampanjaa jo täyttä häkää ja kiertää siinä tarkoituksessa eri puolilla maata pidettävissä tilaisuuksissa. Joidenkin kyselyjen mukaan hän näyttäisi jopa ohittaneen kannatusluvuissa Urpilaisen. Rinne näyttää pudottaneen hieman painoaankin, mikä on hyvä merkki, sillä aiemmin Rinne on kuulunut lähestulkoon samaan painoluokkaan Timo Soinin kanssa. Vielä 10-15 kiloa kropasta pois, niin Rinnehän alkaa näyttää Timo Soinin ja Jutta Urpilaisen rinnalla suorastaan solakalta! Jutta Urpilainen (38) voisi keskittyä pikku hiljaa perheen lisäykseen, jollei häntä valita enää puolueen puheenjohtajaksi. Antti Rinteellä ei ole vastaavia huolia, sillä hän on jo kolmatta kertaa naimisissa.
15. Parissa muussakin puolueessa saattaa piakkoin tulla eteen kysymys puheenjohtajan vaihdoksesta. Sen jälkeen kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki simahti Sotshin Leijonajuhlissa ja sammui kännissä ravintolapöytään niin, että hänet jouduttiin kantamaan läheiseen hotellliin, on alkanut kuulua vaatimuksia potkujen antamisesta Arhinmäelle. Jotkut pitävät jopa selvänä, että vasureiden seuraavasssa puoluekokouksessa Arhinmäki joutuu vaihtoon. Näin tuskin kuitenkaan tapahtuu, mutta jos tapahtuu, niin silloin valtiotieteen ylioppilas Paavo A. saisi tilaisuuden suorittaa maisterin opintonsa loppuun.
16. Keskustassakin on tässä suhteessa ongelmia. Gallupkyselyjen mukaan Keskusta on nyt ylivoimaisesti suosituin eduskuntapuolue, joka voittaisi seuraavat eduskuntavaalit selvästi. Ongelma on kuitenkin siinä, että puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä on ollut vajaan vuoden vuoden aikana keuhkoveritulpan takia kaksi kertaa pitkällä sairaslomalla, joista jälkimmäinen jatkuu vielä muutaman päivän. Jos Keskusta voittaa seuraavat vaalit eli siitä tulisi suurin eduskuntapuolue, tulisi Sipilästä automaattisesti seuraavan hallituksen pääministeri. Toivottavasti Sipilän paranee ja hänen terveytensä kestää jatkossakin, sillä olisihan se aika ongelmallista, jos puolue voittaa vaalit, mutta puolueen puheenjohtaja ei voisikaan sairautensa takia ryhtyä uuden hallituksen pääministeriksi.
17. Jos demareiden puheenjohtajakisaan ilmaantuu vielä muitakin varteenotettavia ehdokkaita tai Antti Rinteen kannatus on kyselyjen valosssa selvästi suurempi kuin Jutta Urpilaisen, niin Jutta luopuu kisasta kokonaan. Silloin hän joko lähtee "tekemään lapsia" tai asettuu ehdokkaaksi ensi kesäkuun EU-parlamentin vaaleissa.
2. Jutta Urpilainen työskenteli luokanopettajana vajaat pari vuotta. Vuonna 2000 eli 25 vuotiaana hänet valittiin Kokkolan kaupunginvaltuustoon. Eduskuntaan Jutta valittin poliittisena broilerina ensimmäisen kerran vuoden 2003 vaaleissa 5 365 äänellä. Seuraavissa eli vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle 7 244 äänellä. Urpilaisesta tehtiin tuolloin SDP:n eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja.
3. Kesän 2008 puoluekokouksessa SDP joutui valitsemaan uuden puheenjohtajan, sillä Eero Heinäluoma luopui ko. tehtävästä huonosti menneiden eduskuntavaalien takia. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jutta Urpilainen, joka voitti lopullisessa äänestyksessä Erkki Tuomiojan äänin 218-132. Urpilaisesta tuli SDP:n ensimmäinen naispuheenjohtaja ja 32-vuotiaana myös puolueen nuorin puheenjohtaja. Urpilaisen ensimmäiset vaalit puolueen puheenjohtajana olivat syksyn 2008 kunnallisvaalit, joissa SDP menetti kannatustaan.
4. Kevään 2011 vaaleissa SDP:stä tuli Suomen toiseksi suurin puolue, vaikka se menettikin kolme eduskuntapaikkaa ja 2,3 prosenttiyksikköä kannatuksestaan. Urpilainen sai vaaleissa 11 668 ääntä. SDP nousi kesällä 2011 Jyrki Kataisen johtamaan sixpackhallitukseen ja Urpilaisesta tuli valtiovarainministeri. Urpilaisen ministerikaudella Suomen valtiontalous on velkaantunut pahoin ja Suomi on luisunut EU:ssa heikoimpien talousmaiden joukkoon. Urpilainen on tullut tunnetuksi varsinkin EU:n Kreikalle myöntämistä tukipaketeista ja Suomen Kreikalta vaatimista vakuuksista. SDP:n gallupkannatus on laskenut tasaista tahtia.
5. Ei siis ole mikään ihme, että Jutta Urpilaiselle on ryhdytty etsimään vastahdokasta toukokuun alussa (8.-10.5.) SDP:n puoluekokouksessa Seinäjoella tapahtuvaan puheenjohtajan vaaliin. Toistaiseksi on ilmaantunut vain yksi vastaehdokas eli Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne (51). Rinne on juristi, jolla on vankka ay- ura, mutta joka on toiminut aiemmin myös duunarina ja harjoittanut asianajajan ammattia. Toukokuussa 2002 Rinne valittiin Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTO:n puheenjohtajaksi ja vuonna 2005 Toimihenkilöunionin johtoon. Ammattiliitto Pron puheenjohtajana Rinne aloitti vuoden 2011 alussa. Rinne on toiminut aiemmin myös Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä ja lakimiehenä, jonka paikan hän joutui kuitenkin erinäisten epäselvyyksin takia jättämään.
6. Antti Rinteen vanhemmat ovat myös juristeja, hänen isänsä toimi aikoinaan Lohjan kaupunginjohtajana. Rinne tunnetaan ärhäkkäänä, aggressiivisena ja kiisteltynä ay-johtajana. Rinnettä on pidetty ay-liikkeen kestohäirikkönä ja hän on saaanut lakkokenraalin maineen tempauksillaan, joista joitakin on puitu käräjä- ja hovioikeutta myöten. Rinne pyrki eduskuntaan vuoden 1999 vaaleissa Uudeltamaalta, mutta jäi valitsematta 2300 äänellä. Hän on toiminut kunnanvaltuutettuna Mäntsälässä 1997-2004 ja uudelleen vuodesta 2012 alkaen. Rinne on esittänyt SDP:n virallisesta linjasta poikkeavia mielipiteitä verotuksesta ja yleensä valtiontalouden hoitamisesta.
7. Miksi SDP:n tulisi valita uusi puheenjohtaja ja onko Antti Rinteellä realistisia mahdollisuuksia voittaa äänestyksessä Jutta Urpilainen? Puheenjohtan valitsevat puoluekokoukseen puolueen jäsenten äänestyksessä valitut 500 edustajaa, valintamenettely on parhaillaan käynnissä.
8. Suomessa on neljä suurta eduskuntapuoluetta: Kokoomus 44 kansanedustajaa (ääniosuus vuoden 2011 vaaleissa 20,3 %), SDP 43 edustajaa (19,1 %), Perussuomalaiset 38 edustajaa (19,05 %) ja Keskusta 35 edustajaa (15,76). Kokoomuksen ja SDP:n ja neljän pienpuolueen hallitus ei ole äänestäjien mielestä onnistunut talous- ja EU-politiikassaan hyvin. Gallupkyselyissä puolueiden voimasuhteet ovatkin muuttuneet merkittävästi. Keskusta on noussut selvästi suosituimmaksi puolueeksi n. 23-24 prosentin kannatuksella, Kokoomuksen kannatus on sen sijaan pudonnut n. 18 prosenttiin, johon pääsevät myös Perussuomalaiset. Suurimman romahduksen on kokenut SDP, sillä sen kannatus on pudonnut 15-16 prosenttiin.
9. Gallupkyselyjen tulosten valossa ei ole mikään ihme, että monet demarit haluavat vaihtaa puheenjohtajaa. Kun taloustilanteessa ei ole odotettavissa muutosta parempaan, vaikuttaa ilmeiseltä, että Jutta Urpilaisen johdolla demarit menettäisivät myös seuraavissa eduskuntavaaleisssa kannatustaan entisestään. Jutta Urpilaisen johdolla demarit ovat hävinneet kaikki vaalit kunnallisvaalit ja EU-vaalit mukaan lukien. Voisi ainakin kuvitella, että uuden puheenjohtajan avulla demarit saisivat tappiokierteensä katkaistuksi.
10. Mutta olisiko juuri Antti Rinne tyyppi, joka veisi demarit vaalivoittoon? Tätä on vaikea ennustaa. Henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan Urpilaista voidaan pitää Rinnettä parempana vaihtoehtona ainkin, jos on kyse puheenjohtajan kansainvälisistä yhteyksistä ja tehtävistä. Rinne on aika lyhytsanainen kaveri, jolle ay-väen etujen ajaminen tuntuu olevan henki ja elämä. Rinne on ilmoittanut olevansa eräissä verotukseen liittyvissä kysymyksissä eri mieltä kuin Urpilainen ja hänen mielestään Suomi voisi harkita Kreikan velkojen anteeksiantoa. Tätä demarit kuitenkin vastustavat jyrkästi - kun on ne Urpilaisen neuvottelemat "takuutkin" näet saatu!
11. Jos Rinteestä leivotaan uusi puheenjohtaja, olisi todennäköistä, että suurin osa niistä demareista eli "rasvanahkaduunereista", jotka ovat viime vaaleissa äänestäneet perussuomalaisia, palaisi takaisin ruotuun ja änestäisi vuoden 2015 vaaleissa jälleen demareita. Toisaalta osa Urpilaisen aikana demareita äänestäneistä naisista saattaisi jättää seuraavissa vaaleissa äänestämättä koknaan tai äänestä muiden puolueiden ehdokkaita, jos Rinne valitaan uudeksi puheenjohtajaksi. SDP:n puheenjohtajuus tuntuu olevan paljolti myös sukupuolikysymys: miehet kannattavat uudeksi puheenjohtajaksi miestä, naiset taas naista.
12. Timo Soini ilmoitti viime lauantaina telkkarissa kysyttäessä, ettei hän pelkää, että Rinteestä tulee demareiden puheenjohtaja. Soinin perustelu vaikutti hieman yllättävältä. Soini nimittäin väheksyi Rinteen poliittista kokemusta, jota hän kuvaili varsin "kevyeksi", koska Rinteellä ei ole lankaan eduskuntakokemusta. Poliittista kokemusta voi kuitenkin hankkia myös muutoin kun istumalla eduskunnassa ja Antti Rinteellä tuntuu olevan tuollaista kokemusta yllin kyllin. Ammattijärjestöt ovat nykyisin poliittisia elimiä, joille maan hallitus on jättänyt aika vapaat kädet päättää esimerkiksi työlainsäädännöstä ja niinkin tärkeästä asiasta kuin eläkeiän nostamisesta.
13. Timo Soini antoi mainitussa haastattelussaan hieman halveksivaan sävyyn ymmärtää, että jos Rinne valittaisiin demareiden uudeksi puheenjohtajaksi, tämä joutuisi menemään hallitukseen ja ottamaan siellä nykyisin Urpilaiselle kuuluvan valtiovarainministerin salkun. Soini halusi ilmeisesti pelotella, että tästä ei tulisi mitään, kuten Rinteellä ei ole mainittua eduskuntakokemusta. Tästä voidaan kuitenkin olla myös toista mieltä. Antti Rinne olisi luultavasti varsin aktiivinen ja päättäväinen finanssiministeri. Kuka sitä paitsi on sanonut tai määränyt, että demareiden tulee pysyä Jyrki Kataisen johtamassa horjuvassa ja saamattomassa hallituksessa hamaan seuraaviin vaaleihin saakka? Antti Rinteen tulo demareiden johtoon saattaisi merkitä hallituksen hajoamista ja ennenaikaisten eduskuntavaalien järjestämistä. Timo Soini tuntuu sittenkin hieman pelkäävän, että Rinteen valinta söisi persujen kannatusta.
14. Antti Rinne käy puheenjohtajakampanjaa jo täyttä häkää ja kiertää siinä tarkoituksessa eri puolilla maata pidettävissä tilaisuuksissa. Joidenkin kyselyjen mukaan hän näyttäisi jopa ohittaneen kannatusluvuissa Urpilaisen. Rinne näyttää pudottaneen hieman painoaankin, mikä on hyvä merkki, sillä aiemmin Rinne on kuulunut lähestulkoon samaan painoluokkaan Timo Soinin kanssa. Vielä 10-15 kiloa kropasta pois, niin Rinnehän alkaa näyttää Timo Soinin ja Jutta Urpilaisen rinnalla suorastaan solakalta! Jutta Urpilainen (38) voisi keskittyä pikku hiljaa perheen lisäykseen, jollei häntä valita enää puolueen puheenjohtajaksi. Antti Rinteellä ei ole vastaavia huolia, sillä hän on jo kolmatta kertaa naimisissa.
15. Parissa muussakin puolueessa saattaa piakkoin tulla eteen kysymys puheenjohtajan vaihdoksesta. Sen jälkeen kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki simahti Sotshin Leijonajuhlissa ja sammui kännissä ravintolapöytään niin, että hänet jouduttiin kantamaan läheiseen hotellliin, on alkanut kuulua vaatimuksia potkujen antamisesta Arhinmäelle. Jotkut pitävät jopa selvänä, että vasureiden seuraavasssa puoluekokouksessa Arhinmäki joutuu vaihtoon. Näin tuskin kuitenkaan tapahtuu, mutta jos tapahtuu, niin silloin valtiotieteen ylioppilas Paavo A. saisi tilaisuuden suorittaa maisterin opintonsa loppuun.
16. Keskustassakin on tässä suhteessa ongelmia. Gallupkyselyjen mukaan Keskusta on nyt ylivoimaisesti suosituin eduskuntapuolue, joka voittaisi seuraavat eduskuntavaalit selvästi. Ongelma on kuitenkin siinä, että puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä on ollut vajaan vuoden vuoden aikana keuhkoveritulpan takia kaksi kertaa pitkällä sairaslomalla, joista jälkimmäinen jatkuu vielä muutaman päivän. Jos Keskusta voittaa seuraavat vaalit eli siitä tulisi suurin eduskuntapuolue, tulisi Sipilästä automaattisesti seuraavan hallituksen pääministeri. Toivottavasti Sipilän paranee ja hänen terveytensä kestää jatkossakin, sillä olisihan se aika ongelmallista, jos puolue voittaa vaalit, mutta puolueen puheenjohtaja ei voisikaan sairautensa takia ryhtyä uuden hallituksen pääministeriksi.
17. Jos demareiden puheenjohtajakisaan ilmaantuu vielä muitakin varteenotettavia ehdokkaita tai Antti Rinteen kannatus on kyselyjen valosssa selvästi suurempi kuin Jutta Urpilaisen, niin Jutta luopuu kisasta kokonaan. Silloin hän joko lähtee "tekemään lapsia" tai asettuu ehdokkaaksi ensi kesäkuun EU-parlamentin vaaleissa.
tiistai 25. helmikuuta 2014
820. Urheiluministerin kiekkokänni
1. Ministereiden ja muiden johtavien poliitikkojen toilaukset puhuttavat mediaa ja suurta yleisöä tuon tuostakin. Seuraavasa pari tuoretta esimerkkiä.
2. Ukrainan presidentti Viktor Janukovits yritti tukahduttaa opposition mielenosoitukset Kiovassa väkivallalla, jolloin satakunta mielenosoittajaa tapettiin ja useat sadat haavoittuivat. Janukovitsin oli pakko tehdä opposition kanssa muodollinen sopimus, jolla mm. presidentin vaaleja aikaistettiin ja presidentin valtaoikeuksia kavennettiin.Sopimus tehtin aamupäivällä viime lauantaina. Siitä ei kuitenkaan ollut VJ:lle hyötyä, sillä mielenosoittajat eivät hyväksyneet sopimusta. Janukovits joutui pakenemaan maaseutuasunnostaan kiireen vilkkaa ja lähtemään lauantaina iltapäivällä helikopterilla paikkaan, jota ei ole saatu vielä selville. Kiovassa väkijoukot vaativat Janukovitsia tilille ja oikeuden eteen joukkomurhista. Ukrainan parlamentti erotti Janukovitsin presidentin virasta - siihen sillä ei ole laillisia edellytyksiä - ja antoi hänestä etsintäkuulutuksen.
3. Viime lauantai oli Sotshin talviolympiakisoissa Suomelle menestyksellinen päivä, sillä Suomen Leijonamiehistö nuiji jääkiekossa USA:n maan rakoon numeroin 5-0 ja vei pronssimitalit. Ottelu oli 43-vuotiaan Teemu Selänteen viimeinen peli maajoukkuetasolla, mutta voihan tilanne vielä muuttua, jos Teemu innostuu jatkamaan edelleen! Hänet voitaisiin nähdä Leijonapaidassa vielä neljän vuoden kuluttua Etelä-Koreassa pidettävissä talvikisoissa leijonapaidassa! USA-ottelussa Teemu kunnostautui iskemällä kaksi maalia. Hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi.
4. Teemun ura on todella pitkä ja muutenkin ainutlaatuinen. Yksi menestys häneltä on kuitenkin jäänyt puuttumaan - maailmanmestaruus, joita Suomi on voittanut jääkiekkoilussa kaksi kappaletta (vuosina 1995 ja 2011). Teemu ei ollut NHL-kiireidensä takia mukana Suomen kummassakaan kultamitalijoukkueessa.
5. Leijonat juhlivat pronssimitaleja Sotshissa ottelun jälkeen kunnolla. Tilaisuuteen otettiin mukaan kaksi ulkopuolista jäsentä eli kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas) ja hänen avustajansa Jussi Saramo. Paavo A. on kunnostautunut tai ainakin herättänyt huomiota (kummastusta) aiemminkin suurissa urheilukisoissa omalaatuisella käytöksellään. Viime elokuussa Arhinmäki ikuistettiin valokuvaan yleisurheilun MM-kisoissa Moskovassa, jolloin hän heilutti kutsuvierasaitiossa sateenkaarilippua protestina Venäjän tiukentuneelle homolaille.
6. Sotshissa Arhinmäki töppäsi kunnolla. Leijonien pronssijuhlat olivat ilmeisen rankat ainakin urheiluministerin kannalta, sillä kemuissa ja niden jatkoilla ravintolassa nautittiin alkoholia runsaasti. Muutama kisaturisti kertoi Ilta-Sanomille nähneensä juhlien jälkeen sunnuntaina valokuvan, jossa kolme Leijonaa - siis suomalaista jääkiekkoilijaa - kantaa vahvasti päihtynyttä ja sammunutta ministeriä läheiseen hotelliin, josta Arhinmäelle oli jouduttu varaamaan sammumisen takia Suomen jääkiekkoliiton maksama huone yhdeksi yöksi.
7. Runsaanpuoleinen viinatarjoilu teki urheiluministerille ilmeisesti tepposet, sillä hän oli omien sanojensa mukaan "vain kohtuukäyttäjänä" sammunut ravintolan pöytään. Tällöin Leijonat olivat päättäneet varata uuvahtaneelle ministerille hotellihuoneen juhlapaikan läheisestä hotellista ja kantaneet ministerin hotelliin nukkumaan. Ministerin oma hotelli sijaitsi muutaman kilometrin pässä, joten olisi ollut hieman kohtuutonta, jos Leijonien olisi pitänyt retuuttaa sammunutta ministeriä pitkin katuja sinne asti.
8. Paavo Arhinmäki palasi kotimaahan suomalaisten urheilijoiden kanssa eilen maanantaina. Hieman koomista oli, että ministeri piti Helsinki-Vantaan kentällä jonkinlaisen tervetuliaispuheen urheilijoille ja vetäytyi sitten muina miehinä urheilijoiden taakse kuuntelemaan muita tilaisuudessa pidettyjä puheita. Media piiritti Arhinmäkeä koko päivän, jolloin Arhinmäki esiintyi katuvaisena ja myönsi sammuneensa pöytään, hän pyyteli käytöstään anteeksi. Ministeri selitti olleensä yhtäjaksoisesti puolitoista viikkoa kestäneellä ulkomaan virkamatkalla, josta Sotshi oli ollut viimeinen etappi.
9. Arhinmäki kiisti, että hän olisi krapulansa takia peruuttanut sunnuntaiksi sovitun tapaamisen Venäjän urheiluministerin kanssa. Toiset tiedot väittävät kuitenkin, että näin olisi tapahtunut ja että Suomea olisi sanotussa tapaamisessa venäläisen ministerin kanssa edustanut opetusministeriön liikuntayksikön johtaja Harri Syväsalmi. Joka tapauksessa Arhinmäki ei seurannut sunnuntaina 50 km:n hiihtoa ladun varressa, vaan katseli kisan hotellihuoneensa telkkarista.
10. Arhinmäen toilailu on herättänyt Suomessa paljon keskustelua. Mitään oikeudellisia seuraamuksia ministerille ei sammumisesta kuitenkaan aihedu, vaikka ministereiltä voidaan korkeiden virkamiesten tavoin edellyttää asemansa mukaista arvokasta käytöstä myös työtehtäviensä ulkopuolella. Pääministeri Jyrki Katainen on ilmoittanut haluavansa keskustella Arhinmäen kanssa tapauksesta. Katainenhan muistetaan kompuroinnistaan viime eduskuntavaalien (2011) jälkeen, kun hän vaalivalvojaisista kotiin palatessaan törmännyt kotinurkillaan kukkaruukkuun, kaatunut ja loukannut kasvonsa. Kokemusta siis on pääministerilläkin!
11. Arhinmäen sammumista on irvailutu ulkomailla asti. Mm. Norjassa Arhinmäen sammumista kantokuntoon asti on nimitetty ministerikänniksi. VG-lehti otsikoi tapauksesta etusivullaan näin: "Suomalaisministeri lähti kännäämään - pyytää anteeksi", ks. tarkemmin tästä. Norjalaisia kaivelee myös Arhinmäen lausunto norjalaishiihtäjien menestyksestä ja menestyksettömyydestä Sotshin kisoissa, sillä sen katsotaan sisältävän rivien välissä väitteen siitä, että norjalaiset hiihtäjät olisivat aikaisemmin käyttäneet astman hoitoon tarkoitettuja kiellettyjä lääkeaineita. Norjalaiset ovat vaatineet Arhinmäeltä julkista anteeksipyyntöä, mutta sellaista ei ole vielä kuulunut.
12. Mitä tästä kaikesta opimme? Olisiko kulttuuri ja urheiluministeriksi valittava ehdoton absolutisti, joka ei sammuisi pöytään ainakaan viinanjuonnin seurauksena? Tai sitten todella kovakuntoinen kännääjä, joka ei tarvitsisi kantajia pitkäksi venähtäneen illlan istumisen jälkeen?
13. Suomen Sotshin olympiajoukkue johtajineen päivineen on nyt joka tapauksessa palannut onnellisesti kotimaahan. Tuliaisina oli viisi mitalia eli yksi enemmän kuin neljä vuotta sitten Vancouverin kisoista. Tätä saavutusta on hehkutettu ja ylistetty kovasti, ilmeisesti osin siksi, että yksi mitaleista oli kultainen, jollaista Suomi ei ole saanut talviolympialaisista sitten vuoden 2002 Salt Laken kisojen (Samppa Lajunen ja yhdistetyn joukkuekilpailu).
14. Olympiakomitean huippu-urheilujohtaja Mika Kojonkoski ylisti Suomen saavutusta ja lupaili, että vuoden 2022 talvikisoissa Suomi tulisi olemaan paras pohjoismaa eli saamaan enemmän mitaleja kuin Norja ja Ruotsi. Tämä tavoite ei kuitenkaan tule toteutumaan, kun tiedämme, miten paljon norjalaiset ja ruotsalaiset urheilijat saalistivat mitaleja Sotshin kisoissa, mitalitilaston kakkosmaa Norja yhteensä 26 (niistä 11 kultamitalia) ja Ruotsikin 15.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)