133. Vuoden 2007 vaalirahoitussotkut lakaistu maton alle

1, Kansanedustaja Timo Kallin tunnetusta möläytyksestä keväällä 2008 alkanut vaalirahoitussotku ja sen selvittäminen jatkuu edelleen. Ehdokkaiden vaalirahoituslaki vuodelta 2000 on kumottu ja korvattu tänä keväänä annetulla uudella lailla (L 24..4.2009/273), jota sovellettiin ensimmäisen kerran osin jo viime kesäkuun EU-parlamenttivaaleissa. Koko ajan tulee kuitenkin ilmi yhtä uusia, myös vuoden 2007 eduskuntavaalien rahoitukseen liittyviä paljastuksia. Päähuomio on kuitenkin kiinnittynyt puolueiden yrityksiltä saamaan rahoitukseen. Puoluerahoituksen uudistamista pohditaan oikeusministeriön toimikunnassa, jonka on määrä jättää mietintönsä 30.9.

2. Vaali- ja puoluerahoituksen uudistamisesta puhuttaessa kaikki poliitikot tuntuvat vannovan jatkuvasti Lauri Tarastin nimeen. Esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on jo parin kuukauden ajan ilmoittanut, että kokoomus ei tule ilmoittamaan, miltä yrityksiltä ja järjestöiltä puolue on saanut rahoitusta ennen kuin Lauri Tarasti ja hänen toimikuntansa saavat komiteatyönsä valmiiksi. Myös oikeusministeri Tuija Brax vetoaa tuon tuostakin Lauri Tarastiin, kun on kyse vaali- tai puoluerahoituksesta, ja samoin tekevät myös useat puoluejohtajat ja johtavat poliitikot. Kaikki poliitikkomme tuntuvat ikään kuin luovuttaneen vallankäytön avaimet tässä puolueille ja poliitikoille niin kovin kiusalliseksi osoittautuneessa asiassa yhdelle miehelle: Lauri Tarastille. Kuka oikein on tämä ihmemies ja jonkinlainen Herkules-tuomari Lauri Tarasti?

3. Aloitetaanpa urheilusta. Lauri Tarasti, syntynyt 1941, oli 1960 -luvulla kansallisella tasolla tunnettu pikajuoksija; urheiluselostajamme - varsinkin Voitto "Vode" Raatikainen - käyttivät tuolloin pikajuoksijoista usein nimitystä "pikapinkoja". Tarastin päämatka oli satanen eli 100 metrin juoksu. Muistaakseni hän kipitteli tuon suoran mitan yleensä aikaa 11.0 tai vähän päälle, hänen ennätyksensä voi olla 10,9 tai jotain; tuolloin oli käytössä käsiajanotto. Tarasti ei tainnut edetä koskaan maajoukkuetasolle, mutta hänellä on yksi Suomen mestaruus 4 x 100 metrin viestijuoksusta. Tarastin seura oli aina HKV eli Helsingin Kisa Veikot, tunnettu ja pitkään Suomen paras yleisurheiluseura, joka voitti useana vuonna Kalevan Maljan. HKV:n viestijoukkueen jäsenenä Tarastilla lienee yhden mestaruuden lisäksi muitakin SM-mitaleja. Aktiiviuransa jälkeen Tarasti harrasti 70-luvulla pikajuoksuvalmennusta. 

4. Tarasti ilmoittaa olevan puoluepoliittisesti sitoutumaton. Tästä tuli mieleen, että HKV:n pikaviestijoukkueessa napsi 60 -luvulla SM-mitaleja myös toinen tuleva juristi eli Eero Backman. Hän jäi hiljattain eläkkeelle Turun yliopiston rikosoikeuden professorin virasta. Backmanin puolue oli vasemmistoliitto, ja Turkuun hänet poimi 1970 -luvun lopulla tunnettu radikaaliprofessori ja Turun yliopiston oikeustieteellisen  tiedekunnan pitkäaikainen dekaani Hannu-Tapani Klami (kok, 1945-2002). Renessanssi-ihminen Klami oli, ainakin omasta mielestään, kaikkien oikeudenalojen erityistuntija, ja hän toimi tässä ominaisuudessa myös Backmanin väitöstilaisuudessa vuonna 1976 virallisena vastaväittäjänä.

5. Tarastilla on takanaan hirmuinen määrä luottamustehtäviä muun muassa juuri huippu-urheilun ja liikunnan saralla. Tarasti on siis erittäin "verkostunut", kuten nykyisin on tapana sanoa. Hänet muistetaan mm. yleisurheilun 1. MM-kisojen päätoimisena pääsihteerinä 1981-1983; hyvät ja hyvin järjestyt kisathan Helsingissä vuonna 1983 pidettiinkin. Lisäksi Tarasti on toiminut mm. urheilun oikeusturvalautakunnassa, kv. yleisurheiluliiton välimiesoikeuden puheenjohtajana ja jäsenenä, Suomen Urheiluliiton varapuheenjohtajana jne. Tarastia on käytetty asiantuntijana ja selvitysmiehenä  myös erilaisten doping-tapausten yhteydessä; hänen johdollaan selvitettiin tai ainakin yritettiin selvittää Lahden vuoden 2001 hiihdon MM-kisojen doping-skandaalia. 

6.  Lauri Tarasti oli vuonna 1999 vahvasti ehdolla urheilun kattojärjestön eli SLU:n puheenjohtajaksi. Ehdollepanolautakunta ehdotti yksimielisesti Tarastin valintaa, mutta aivan kalkkiviivoilla Tarastin ohitti entinen puolimaileri, varatuomari Carl Olof Homén (RKP), joka löi Tarastin  SLU:n valtuuskunnan kokouksessa äänin 65-39. Homénin edeltäjä SLU:n puheenjohtajana oli Merenkulkuhallituksen pääjohtaja Kyösti Vesterinen, joka joutui eroaman virastaan lahjontasyytösten takia.

7. Leipätöikseen Tarasti on toiminut eri viroissa muun muassa poliisiopistossa, opetusministeriössä, oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena lähes 10 vuotta, ympäristöministeriön kansliapäällikkönä niin ikään kymmenisen vuotta ja vuodesta 1994 lähtien KHO:n tuomarina eli hallintoneuvoksena. Eläkkeelle hän jäi vuosi tai pari sitten. Tarasti tunnetaan erityisesti puolue-, yhdistys- sekä vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön eksperttinä. Hän toimi jo vv. 1978-79 puoluerahoituskomitean pääsihteerinä, yhdistyslakikomitean puheenjohtajana 1979-83 ja 1990 -luvun lopulla vuoden 2000 vaalirahoituslakia valmistelleen toimikunnan puheenjohtajana; jostakin syystä Tarasti on jättänyt viimeksi mainitun tehtävän ilmoittamatta matrikkeleissa ilmoittamatta. 

8. Vuoden 2008 keväällä Timo Kallin möläytyksestä alkaneen vaalirahoitussotkun aikana Tarasti kutsuttiin kiireesti oikeusministeriön jälleen kerran asettaman, vaaliehdokkaiden sekä puolueiden rahoitusta sekä sen valvontaa pohtivan toimikunnan puheenjohtajaksi. Ehdokkaiden vaalirahoituslain valmistelu tapahtui ripeästi, sillä toimikunta sai työnsä valmiiksi jo kuluvan vuoden alkupuolella ja eduskunta sääti sen pohjalta toukokuussa hyväksytyn uuden lain (HE 13/2009). Puoluerahoitusta koskevan lain valmistelu jatkuu edelleen, ja Tarastin toimikunnan on määrä saada työnsä tältä osin valmiiksi lokakuun alkuun mennessä.

9. Voidaan siis sanoa, että Lauri Tarasti on ollut kauan ja on edelleen poliitikkojen luottomies, mitä tulee puolue- ja vaalirahoituslainsäädännön valmisteluun ja säätämiseen. Kaikki kyseiset lait perustuvat Tarastin johtamien komiteoiden ja toimikuntien mietintöihin. Näiden komiteoiden ja toimikuntien kokoonpano noudattaa aina samaa kaavaa: Tarasti itseoikeutettuna puheenjohtajana, varapuheenjohtajana OM:n vaalijohtaja ja jäseninä 2-3 henkilöä OM:stä ja esimerkiksi yliopistomaailmasta (yleensä dosentti Sami Borg Tampereen yliopistosta) sekä sitten 7-8 politrukkijäsentä, yleensä aina puoluesihteereitä, eri poliittisista puolueista.

10. Lauri Tarasti ei julkisuudessa arvostele poliitikkoja mistään asiasta, ei ainakaan vaali- tai puoluerahoituksen tiimoilta. Olen ymmärtänyt, että Tarastin johtamat toimikunnat työskentelevät niin, että puolueiden edustajat hyvin pitkälle määräävät lakien sisällöstä ja päälinjoista, minkä jälkeen Tarasti sihteereineen kirjoittelee lakiehdotuksiin tarvittavat pykälät ja niiden - yleensä aika suppeat - perustelut. Tarasti asiantuntijana toki katsoo poliitikkojen "perään" sen verran, etteivät nämä nyt aivan hulluja voi mennä ehdottelemaan.

11. Näin ilmeisesti tapahtui myös vuoden 2000 vaalirahoituslain valmistelussa. Sanottua lakiahan  moitittiin jo syntyessään varsin kesyksi ja epäselvästi kirjoitetuksi, ja lakia ehdotettiin muutettavaksi jo ennen vuoden 2008 vaalirahoitussotkun paljastumista. Euroopan Unionin korruption vastainen elin Greco löysi Tarastin johdolla syntyneestä laista useita kummallisuuksia ja porsaanreikiä. Greco kiinnitti huomiota samaan asiaan kuin minä viime toukokuussa oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa, eli siihen, että lakia valvomaan oli määrätty poliittisen ministerin johdolla toimiva oikeusministeriö. Ilmeisesti osin tästä syystä lain valvonta laiminlyötiin kokonaan, vaikka OM:ssa hyvin tiedettiin, että kansanedustajien OM:lle toimittamat vaalirahoitusilmoitukset olivat lähes sadan kansanedustajan kohdalla puutteellisia ja lainvastaisia.

12. Miksi erinomaisena vaalilainsäädännön eksperttinä ja muutenkin taitavana juristina tunnettu Lauri Tarasti ja hänen johtamansa toimikunta olivat päästäneet käsistään näin puutteellisen, epäselvän ja monia porsaanreikiä sisältäneen lainsäädännön? Hyvä kysymys! Arvelen, että jos Tarasti olisi saanut itse päättää vaalirahoituslain sisällöstä, hän olisi pystynyt paljon parempaankin. Mutta kuten edellä sanoin, käytäntö on muodostunut Tarastin toimikunnissa sellaiseksi, että puoluesihteerit saavat päättää keskenään uudistusten päälinjat ja lakien pääsisällön ja Tarasti kirjoittaa tämän mukaiset pykäläehdotukset ja perustelut. En ole selvittänyt asiaa, mutta luulen, että Tarasti ei ole juuri koskaan kirjoittanut johtamiensa toimikuntien mietintöihin omaa eriävää mielipidettään, vaikka tuskinpa hän on joka kerta ollut samaa mieltä kuin toimikuntien enemmistö. Tarasti on luultavasti kokenut asemansa jonkinlaiseksi oikeusministeriön ja valtioneuvoston työrukkaseksi, joka tekee niin sanotusti "työtä käskettyä" eikä kerro julkisuudessa omia henkilökohtaisia käsityksiään asioista. Ja jos joskus kertoo, niin ilmaisee asian niin, ettei vahingossakaan lausu arvostelevaa sanaa kenestäkään poliitikosta. 

13. Kun vuoden 2008 toukokuussa käynnistynyt vaalirahoitussotku ja -keskustelu oli vuosi sitten kuumimmillaan, ihmettelin hieman, miksei Lauri Tarasti,  vuoden 2000 vaalirahoituslain henkinen "isä", pysyttelee vaiti, vaikka hän jos kukaan olisi voinut kertoa, miksi laista tuli sellainen kuin tuli. Mutta kuten sanottu, eihän tuollainen esiintulo saati arvostelu sovi Tarastille. Sitä paitsi oikeusministeri Tuija Braxille tuli kiire panna pystyyn uuden vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön valmistelua varten asetettava komitea, jonka puheenjohtajaksi Brax kutsui tietenkin juuri Tarastin. Tarastin toimikunnan asettamisella Brax yritti suunnata huomion pois silloin vielä voimassa olleesta ja epäonnistuneesta laista, ja kääntää esimerkiksi eduskunnassa keskustelua aina siihen, että asiat tulevat kyllä muuttumaan Lauri Tarastin toimikunnan saatua mietintönsä valmiiksi. Tarastin työryhmä tekikin taas kerran työtä käskettyä, ja uusi ja entistä paljon parempi ehdokkaan vaalirahoituslaki on nyt jo myös voimassa.

14. Viime viikon loppupuolella Lauri Tarasti tuli yllättäen julkisuuteen ja arvosteli poliitikkoja - ketään nimeltä mainitsematta - siitä, että nämä "kikkailevat tukiyhdistyksillä." Yle Uutisten mukaan osa nykyisistä kansanedustajista antoi vuoden 2007 vaalikampanjassaan liian ylimalkaisia tietoja tukiyhdistystensä kautta saamistaan avustuksista eikä mainittuja tietoja ole vieläkään täydennetty. Tässä 6.8. julkaistussa "uutisessahan" ei toki ollut mitään uutta, sillä kyseinen asia oli tiedossa jo reilu vuosi sitten. Minä mainitsin siitä oikeuskanslerille tekemässäni kantelussa ja pyysin oikeuskansleria pariin kertaan nimenomaan valvomaan, että oikeusministeri huolehtisi sanotunlaisten vaalirahoitusilmoitusten "avaamisesta." Mutta mitä tapahtui? Ei kerrassaan mitään, sillä oikeuskansleri näki päätöksessään hyväksi (sopivaksi, tarkoituksenmukaiseksi) sivuuttaa sanotun vaatimukseni kokonaan lausumatta siitä sanaakaan, siis yhtikäs mitään! 

15. Yle Uutiset kertoi kolme esimerkkiä mainitusta epäkohdasta. Kansanedustaja Paula Sihto (kesk) ei ole yksilöinyt ilmoituksessaan vieläkään kahta suurta könttäsummaa: a) tuki puoluejärjestöiltä 45 200 euroa ja b) tuki etujärjestöiltä, säätiöiltä, yhdistyksiltä ja vastaavilta 36 280 euroa. Pauliina Viitanen ei ole yksilöinyt Mikkelin työväenyhdistyksen kautta saamaansa 57 300 euron suuruista tukisummaa eikä Arja Karhuvaara (kok) Uudenmaan puolesta ry:ltä saamaansa 25 000 euroa.

16. Lauri Tarasti antoi haastattelussaan näennäistä tukea Yle Uutisten kritiikille. Hän piti sanottuja ilmoituksia ongelmallisina, sillä suuret tukisumat herättävät kysymyksen, kuka tai ketkä häärivät sponsoriyhdistysten taustalla. Tarasti siis nimitti esimerkiksi Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:tä "sponsoriyhdistyksiksi." Suomeksi sanottuna kyse on kuitenkin peite-, rahanpesu- ja veronkiertoyhdistyksistä. Mutta tyylilleen uskollisena Tarasti hyssytteli asiaa sanomalla, että kyse on kuitenkin enemmän kiinni poliittisesta kulttuurista ja moraalista kuin pykälistä.

17. Uuden Suomen haastattelussa 7.8. Tarasti totesi edellä mainitun Paula Sihdon ilmoittamien "könttäsummien" osalta, että "kyllä tuossa pitäisi olla sen puoluejärjestön nimi, ehdottomasti pitäisi nimet ilmoittaa." Sanottu ilmoitusvelvollisuus koskee Tarastin mukaan paitsi puoluejärjestöjä, myös muita yhdistyksiä. Pääministeri Matti Vanhanen oli ehtinyt samana päivänä eli 7.8. ilmoittaa Kesärannan tiedotustilaisuudessaan olevansa Lauri Tarastin kanssa samaa mieltä siitä, että tukiyhdistysrahat pitäisi ilmoittaa selvemmin. "Jos tukia ei ole kunnolla ilmoitettu, ei ole toimittu lain mukaisella tavalla," loihe Vanhanen lausumaan.

18. Kun US:n toimittaja minusta aivan oikein ihmetteli, että eihän Matti Vanhanenkaan ole omassa vaalirahailmoituksessaan  ilmoittanut KMS:ltä saamansa 10 000 euron alkuperää ja lähdettä, Tarasti yllättäen totesi Vanhasen ilmoituksen olevan täysin kunnossa, sillä vuoden 2000 lain mukaan piti ilmoittaa vain tukiyhdistysten nimet ja niiltä saadun rahan määrä. Siis se mikä esimerkiksi Paula Sihdon ja joidenkin muiden hieman "tuntemattomien" edustajien ilmoituksissa on vaalirahoitusekspertti Lauri Tarastin mielestä ehdottomasti väärin, onkin pääministerin ilmoituksessa täysin oikein!

19. Olen Tarastin kanssa eri  mieltä. Kyllä myös vuoden 2007 vaalien aikana voimassa olleen lain mukaan kansanedustajien olisi pitänyt ilmoittaa ehdokkaiden tukiyhdistyksille lahjoituksia tehneiden henkilöiden, järjestöjen ja yhtiöiden nimet, jos nimittäin lakia tulkitaan oikein eli lain tarkoituksen mukaisesti. Tarastin kanta on ymmärrettävissä vain siten, että hän puhui oikeusministeriön käyttämänä pitkäaikaisena asiantuntijana ja työrukkasena, joka on tottunut ajattelemaan aina samalla tavalla kuin hänen toimeksiantajansa oikeusministeriö ja oikeusministeritkin ajattelevat.

20. Vuoden 2000 vaalirahoituslaissa ei ollut asetettu mitään takarajaa, mihin mennessä lakia valvovalla oikeusministeriöllä oli oikeus ja velvollisuus vaatia  puutteellisia ja epäselviä ilmoituksia täydennettäväksi. Periaatteessa kansanedustajat olivat ainakin oman tulkintani mukaan velvollisia täydentämään ilmoituksia kyseisen vaalikauden loppuun ei seuraaviin vuonna  2011 pidettäviin eduskuntavaaleihin asti. 

21. Mutta nyt - siis vasta edellä olevan "esipuheen" jälkeen (!) - pääsemme blogin otsikossa mainittuun pääasiaan. Oletin Lauri Tarastin viime viikkoiseen haastatteluun asti, että vaikka eduskunta sääti huhtikuussa uuden ehdokkaiden vaalirahoituslain (273/2009), vuoden 2000 lakia ei olisi kumottu kokonaan, vaan se olisi jätetty voimaan vuoden 2007 eduskuntavaalien osalta. Tämä olisi ollut johdonmukaista, sillä kuten edellä mainitsin, vuoden 2007 vaaleja koskeva vaalirahoitusilmoituksia koskeva täydennysvelvollisuus ei ole lain mukaan lakannut, vaan ilmoituksia voidaan täydentää ja vaatia edelleen täydennettäviksi muun muassa juuri edellä mainituissa Paula Sihdon, Pauliina Viitasen ja Arja Karhuvaaran puutteellisten ilmoitusten kaltaisissa tapauksissa. Ja kuten kaikki tietävät, vuoden 2007 vaalien jälkeen annetuissa ilmoituksissa on edelleen monien kansanedustajien kohdalla vielä paljon täydennettävää.

22. Mutta yllätyksekseni vuoden 2009 uudella lailla entinen eli vuoden 2000 laki (414/2000) onkin kumottu. Hallituksen esityksessä, perustuslakivaliokunnan lausunnossa tai hallintovaliokunnan esityksessä ei ole sanallakaan pohdittu edellisen lain voimassaoloa koskevaa kysymystä. Vuoden 2007 vaalien aikana voimassa ollut laki on todellakin kumottu kokonaan uudella lailla. Näin eduskunta onnistui - Lauri Tarastin ja muiden eksperttien tuella varmaankin - lakaisemaan vuoden 2007 vaalirahoitussotkun lopullisesti maton alle! Oikeusministeriön valvontavelvollisuus on lakannut ja uuden lain mukaan valvontaviranomaisena toimivan valtiontalouden tarkastusviraston valvontavelvollisuus koskee vain uuden voimassa ollessa toimitettuja vaaleja ja niiden jälkeen annettavia vaalirahoitusilmoituksia.

23. Paula Sihdon, Pauliina Viitasen ja Arja Karhuvaaran edellä mainittuihin puutteellisiin ilmoituksiin ei siis voida enää puuttua. Sama koskee tietenkin myös esimerkiksi niiden lukuisten kansanedustajien - esimerkiksi Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, Sauli Niinistö, Mauri Pekkarinen, Timo Kalli, Paavo Väyrynen, Merikukka Forsius  jne.  -  puutteellisia ilmoituksia, joissa on ilmoitettu saadun tukea edellä mainitulta peitejärjestöltä nimeltä Kehittyvien Maakuntien Suomi ry (KMS). Myös näiltä osin vaalirahoitussotku on lakaistu eduskunnan hyväksymällä uudella lailla ainakin juridisesti maton alle ja pimentoon. Monet vaaliavustusten antajat, joiden nimet olisi lain mukaan tullut ilmoittaa, ovat jääneet ja jäävät lopullisesti hämärän peittoon.

24. Mitä opimme tästä? Toivottavasti ainakin sen verran, että oikeusministeriön käyttämiä vakieksperttejäkin olisi kenties syytä valvoa. Mutta arvatkaapa, kuka jatkaa Lauri Tarastin johtaman puoluerahoitustoimikunnan varapuheenjohtajana? Oikein, kyseessä on oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen. Sama mies, jolle oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi viime vuoden marraskuussa tiukat moitteet virkavelvollisuuden vastaisesta menettelystä, koska vaalijohtaja oli laiminlyönyt valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. Jääskeläinen sai julkisuudessa sapiskaa myös viime kunnallisvaalien jälkeen, kun todettiin, että oikeusministeriön kolmessa kunnassa toimeenpanema ja valvoma sähköinen äänestys ei toiminut asianmukaisesti, vaan vaalit joudutaan uusimaan.

25. Mutta onhan meillä vielä nämä monet puoluerahoitussotkut jäljellä. Kokoomus ja Jyrki Katainenkin ovat vihdoin joutuneet valokeilaan, kun on paljastettu, miltä pankeilta ja firmoilta kokoomus on saanut vaali- ja puoluetukea. Yhteensä kokoomus on saanut yrityksiltä ja järjestöiltä tämän hetkisten tietojen mukaan viime vaaleissa tukea 135 000 euroa. Jyrki Katainen yrittää vakuutella, ettei finanssikonserni Sammon ja Björn Wahlroosin kokoomukselle viime eduskuntavaaleissa antama 75 000 euron avustus vaikuta kokoomuksen käyttäytymiseen eikä kokoomus ole suurrahoittajansa talutusnuorassa. 

26. Kuinkahan moni ihminen uskoo Kataisen vakuutteluja, kun tiedetään, että eläkesäästämisen verokohtelu, josta Sampo - Suomen valtiolla on muuten 14 prosentin omistusosuus Sammossa - on tähän asti hyötynyt, oli valmisteilla jo viime eduskuntavaalien aikana ja on parhaillaan hallituksen käsittelyssä. Tänään paljastui, että Sampo lahjoitti kokoomukselle vielä viime vuonna eli vuosi vaalien jälkeen 50 000 euroa. Ei ole kovin vaikea arvata, missä tarkoituksessa tämäkin lahjoitus tehtiin. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita, ei myöskään vastikkeettomia vaalilahjoituksia.