137. Berliinin MM-kisoissa

Berliinin kisoissa on ollut hyvä saksalais- mutta huono suomalaismenestys. Eilen Saksan Hartwig ohitti kiekonheiton viimeisellä kierroksella johdossa olleen puolalaisheittäjän, ja arvata saattaa, että koko stadion"repesi" valtaisaan huutomyrskyyn. Viron Gerd Kanter ei nyt onnistunut, vaan jäi pronssille. Tämä oli pettymys monille stadionille tulleille virolaiskatsojille.

Suomen heittäjä Franz Krüger oli jälleen kerran täydellisen statistin osassa - alle 60 metriä! Tällä etelä-afrikklaisella urheilijalla menee suurkisoissa aina heikommin ja heikommin, mutta Suomen kansalaisuus takaa edustus- ja matkustusoikeuden myös tulevina vuosina tälle jo aika ikääntyneelle veteraaniurheilijalle. Kotona odottaa aikoinaan Suomen kauneimmaksi naisurheilijaksi rankattu Heli Koivula ja pari vuotias poika, joten mikäs hätä Franzilla on treenata päätöikseen Suomessa!

Tiedättekö muuten, mikä on Suomen seksikkäin urheiluseura nimen perustella arvioituna? Ehkä ehdokkaita on useita, mutta minusta kaikkein seksikkäin on kyllä seura nimeltään Kaarinan Ura.
Saksalaiset ovat aivan fanaattista omiaan kannustavaa urheilukatsojia. Huutomyrsky ja kannstus on aina hirmuinen, kun joku saksalaisurheilija tekee jotakin kentällä tai juoksuradalla. Miesten 10-ottelussaon mukana tietenkin kolme saksalaista - ei tietenkään yhtään suomalaista - ja eilisen korkeuskisan aikana takakaarten yleisö jännitti jokaisen saksalaisen hyppyjä- niitä todella riitti aina kyllästymiseen asti - valtavasti kaikkien saksalaisten hyppyjä.

10-ottelu kestäää muuten aivan liian kauan, kisaa voitaisiin tiivistää esim. siten, ettäkorkeushypyssä kilpailijoilla olisi mahdollisuus yrittää ainoastaan kolmesta eri korkeudesdta.
Jukka Kemppisen blogissa tänään ihmeteltiin, miksi Suomen ennätytykset ovat useissa lajeissa niin kovin vanhoja. Esim. Pertti Pousin 3-loikkaennätys 17.00 on vuodelta 1968, jolloin olivat Mexicon olympiakisat; kuulaennätys on Reijo Stahlbergilla vuodelta 1979 - reilut 21,50 m - 400 metrin ennätys (45,59) Markku Kukkoaholla vuodelta 1972 jne. Selitys lienee yksinkertainen: vanhoina hyvinä aikoina dopingin käyttö oli joko sallittua tai testejä ei juuri ollut. En nyt tietenkään tarkoita, että juuri em. ennätykset olisi tehty dopingin avulla...

Naisten ennätykset ovat Suomessa myös vanhoja ja tosi kovia. Mona-Lisa Pursiainen juoksi 1973 200 metriä reilusti alle 23 sekunnin, muta nykyiset juoksijattaremme eivät pääse millään edes alle 24 sekunnin. Riitta Salin voitti vuonna 1974 Roomassa euroopan mestaruuden 400 metrillä kovalla tuloksella 50,14, nykyisin suomaliset jäävät päälle 54 sekunnin aikojen! Naisten kirkonheiton SE-tulos on jotain 67 metriä (Ulla Lundholmilla), tänään suomlaisnaiset heittävät noin 55 metriä parhaimmillaan, jne.

Naisten keihäänheiton voitti jo 37-vuotias Steffi Nerius Saksasta. Seuravaksi Steffi haluaa kuulemma saada lapsen - hän on vielä sinkku - ennen kuin täyttää 40 vuotta. Suomen 35-vuotias Mikaela Ingberg on ollut jo monta vuotta kuin varjo entisestään, keppi vain ei lennä, mutta silti Mikaelakin on edelleen täysipäiväinen keihäänheittäjä! Hänen henkilökohtainen valmentajansa on Soulin olympiavoitaja Tapio Korjus, mutta sekään ei auta.

Olen usein ihmetelllyt, miten nämä suomalaisetkin kokopäivätoimiset keihäänheittäjät ym. stipendiurheilijat oikein tekevät, ilmeisesti vain harjoittelevat. kilpailevat ja "lautautuvat" tuleviin kisoisin! Vaikuttaisi aika yksipuoliselta touhulta, tietenkin ulkomaan leirit ovat piristyksenä. Mutta miksi esimerkiksi Tero Pitkämäki ei saa millään ilveellä korjattua häntä jo kauan vaivannutta tekniikkaongelmaansa, vaikka harjoittele kokopäivätoimisesti ja hänellä on myös kokopäivätoiminen oma valmentaja?! En ymmärrä, mistä kiikastaa!

Mitä nämä kokopäiväurheilijat mahtavat tehdä urheilu-uransa jälkeen? Pitkämäki on sentään koultukseltaan insinööri, mutta esim. Ingbergillä ei taida olla minkäänlaista ammattikoulutusta. No, ehkä Mikaela "ryhtyy" aikanaan RKP:n kansanedustajaksi Vaasan vaalipiiristä!

Hieman outoa on myös se, että vanhat ja jo kerran uransa lopettaneet konkarit, esimerkkinä vaikapa Janne Ahonen, palaavat vuoden tauon jälkeen urheilun pariin. Mutta tietenkin huippu-urheilu kannattaa paremmin kuin "ei mitään" siviilielämässä, saa juontokeikkoja tv:stä jne. Urheilíjan on pakko pysyä vielä vanhana konkarinakin julkisuudessa ja ottaa julkisuudesta kaikki irti, niin vielä varsinaisen huippu-uran jälkeen.

Berliinissä on tänään luvassa +34 C hellesää, joten on paras pysytellä aamu- ja keskipäivä varjossa - varjoisia olut- ym. keitaita kaupungissa kyllä riittää - ja suunnistaa olympiastadionille vasta iltakilpailuihin kello 18 täkäläistä aikaa.

Tämänpäiväinen huippulaji on - ainakin saksalaisittain - naisten korkeushyppy, jossa Saksan vaalea Arlene Friedrich haastaa kahden vuodcn takaisen Osakan maailmanmestarin Blanka Vlasicin Kroatiasta. Veikkaan saksalaisen voittoa.

Miesten keihäänheiton karsinta on huomenna perjantaina kello 17 - siihen pitää sitten satsata oikein tosissaan!

Kulttuuripuolta on jo tullut hoidetuksi sight seeing -ajeluilla ym.tavoilla. Nähtävää riittää toki vielä silläkin sektorilla.